Vaihtokertomus, Wageningen University & Research, Syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Byrokratia

Vaihtohakemukseni suhteen sattui pieniä epäselvyyksiä: sain esimerkiksi Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorilta tiedon, että englannin kielen tason todistamiseksi riittää suoritettu B2 englannin kurssi. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että vaihtoyliopistoni vaati erillistä englannin kielen todistusta. Sain onneksi asian järjestymään ajoissa, mutta kannattaa olla kaikissa epäselvissä tilanteissa saman tien yhteydessä niin Helsingin kuin vaihtoyliopistonkin vaihtokoordinaattoreihin.

Saatuani hyväksymistiedon vaihtoyliopistosta, sain myös sähköpostilla ohjeita paikalliseen byrokratiaan ja asumiseen liittyen. Wageningenissa on käytäntö, jonka mukaan maassa yli neljä kuukautta oleskelevien EU kansalaisten tulee rekisteröityä kunnan asukkaiksi. Rekisteröintiä varten kunnantalolle tai vastaavalle on vietävä passi, syntymätodistus, mahdollinen vihkitodistus sekä vuokrasopimus. Syntymätodistus kannattaa pyytää maistraatista ajoissa, sillä sen saaminen voi kestää. Sähköpostissa oli myös selkeä ohjeistus siitä, mitä papereita vaihtoyliopistoon tulee rekisteröitymisen yhteydessä toimittaa.

 

Asuminen

Minulle ilmoitettiin heti hyväksymistiedon yhteydessä, että vaihto-opiskelijoille varattuja asuntoja on rajoitetusti, eikä minulle sellaista tultaisi tarjoamaan. Päädyin siis etsimään asuntoa yksityisten vuokraajien kautta ja etenkin paikalliset Facebookin asuntoryhmät osoittautuivat hyödyllisiksi. Wageningenissa esimerkiksi ’Wageningen Student Plaza’ -niminen ryhmä.

Vaihtoehtoina oli joko oman asunnon vuokraaminen tai huoneen vuokraaminen kimppakämpästä. Valitsin jälkimmäisen, koska ajattelin, että yksin asuessa voisi tuntua hieman yksinäiseltä uudessa paikassa. Alankomaissa vallitsee todella vahva student house -kulttuuri, ja useimmat opiskelijat elävätkin siellä kimppakämpissä. Monissa kimppakämpissä ryhmähenki on todella tärkeää, ja asukkaat haluavat valita huolellisesti uuden vuokralaisen, usein järjestämällä valitsemistilaisuuden (Kijkavond). Tähän valitsemistilaisuuteen kutsutaan potentiaalisia vuokralaisehdokkaita, ja illan aikana heihin tutustutaan yleensä muutaman oluen äärellä ja valinta suoritetaan sen perusteella, keneen talossa jo valmiiksi asuvat tykästyivät eniten. Kaikki kimppakämpät eivät kuitenkaan tätä tee ja joskus valinta tehdään ihan vaikka sen perusteella, kuka sattui ensimmäisenä lähettämään vuokrauspyynnön vapaana olevasta huoneesta. Sen vuoksi nopeus on todellakin valttia, ja ilmoitukset uusista vapaista huoneista kannattaa tarkistaa vaikka pari kertaa päivässä.

Itse löysin oman huoneeni Facebook ryhmästä, jossa eräs paikallinen opiskelija tarjosi huonettaan vuokralle oman vaihtonsa ajaksi. Huone oli tilava, asunto melko siisti sekä lähellä kampusta, ja sain vielä omistajan pyörän käyttööni vaihtoni ajaksi. Kämppikset olivat mukavia, mutta ylimpiä ystäviä meistä ei tullut. Jos haluaa taloon, jossa vallitsee todella läheinen yhteishenki, on hyvä, jos pääsee tutustumaan tuleviin kämppiksiin jo etukäteen. Tämä voi kuitenkin olla vaihtarille vaikeaa, sillä itse ainakin halusin, että huone on jo valmiina odottamassa, kun saavun vaihtokohteeseen. Kannattaa myös varautua siihen, että monet ilmoitukset on suunnattu vain paikallisille opiskelijoille, ja useimmiten vaihto-oppilaan on helpompi saada huone talosta, jossa kämppiksetkin ovat kansainvälisiä opiskelijoita.

Polkupyörä on Alankomaissa ehdoton. Kuva: Johanna M.

Vaihdon aikana

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtoni alkoi railakkaissa tunnelmissa: Wageningenissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa Annual Introduction Days (AID) tapahtuma, jonka aikana tutustutaan uusiin opiskelukavereihin, itse kaupunkiin sekä suoritetaan leikkimielisiä erilaisia tehtäviä. Joka ilta on myös lukuisia bileitä, jossa pääsee tutustumaan paikalliseen yöelämään. Itse olen laiska juhlija, joten osallistuin päiväaktiviteetteihin ryhmäni kanssa, mutta illan tullen vetäydyin kotiin lepäilemään. Ei siis huolta, vaikka bilettäminen ei kiinnostaisikaan, ryhmäytyminen tapahtui hyvin ilman juhliakin ja minulla ainakin oli superhauskaa.

Alankomaiden opiskelijakulttuuriin kuuluu myös todella vahvasti opiskelijajärjestötoiminta. Vaihtareille on usein suunnattu omia järjestöjä, jotka järjestävät matkoja ja muita aktiviteetteja, kuten kokkausiltoja ja bileitä. Myös urheilutoimintaan on Alankomaiden yliopistoissa panostettu: Wageningenissa on lukuisia eri urheilukerhoja, joiden jäseneksi voi liittyä. Kannattaa kokeilla itselle uusia lajeja, kuten esimerkiksi melontaa tai maakiekkoa (Field Hockey).

Syksy jatkuu Alankomaissa todella pitkälle: tämä kuva otettu marraskuussa. Kuva: Johanna M.

Opiskelu ja opetus

Oman kokemukseni mukaan opiskelu oli Alankomaissa vaativampaa kuin Suomessa. Luentoja oli todella paljon, joillakin kursseilla joka päivä. Oli tärkeää olla kurssin alusta alkaen hyvin mukana, sillä etenemistahti oli kova. Samalla sain kuitenkin opinnoista paljon irti ja nautin Suomeen verrattuna erilaisesta opetuksesta. Esimerkiksi yhdellä kurssilla harjoittelimme konkreettisesti kehitysprojektin suunnittelua ja valmistelua kolmen viikon mittaisessa projektissa. Tentit osoittautuivat myös hyvin erilaisiksi: Helsingin yliopistossa olen tottunut esseevastauksiin, mutta Wageningenissa tenttikysymyksiin toivottiin vastausta usein maksimissaan kolmella lauseella. Tenteissä oli siis lukuisia kysymyksiä, ja vastausten piti olla hyvin spesifejä. Tenttien ja kurssien läpi pääsemiseksi, arvosanaksi vaadittiin vähintään 5,5 ja 10 oli paras mahdollinen arvosana.

Wageningenin yliopiston Forum rakennus. Kuva: Johanna M.

Terveys

Alankomaissa jokaisella kansalaisella on oltava terveysvakuutus. Vaihto-oppilailta tätä ei kuitenkaan edellytetä, jos heillä on oma vakuutus. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa mukaan Kelalta saatu eurooppalainen sairasvakuutuskortti sekä haluttaessa lisäksi yksityinen matkavakuutus. Paikalliselle terveysasemalle (Huisarts) kannattaa rekisteröityä heti alkajaisiksi, jotta myöhemmin pääsee vaivattomammin asioimaan lääkärin luona, jos tarve yllättää. Myös esimerkiksi sairaalaan pääsee nopeammin hoitoon oman lääkärin kirjoittaman lähetteen kanssa, pois lukien tietysti välitöntä hoitoa vaativat tapaukset.

 

Käytännön vinkit arjen tueksi

Alankomaissa luottokortit eivät ole yleisesti ottaen käytössä juuri missään, joten paikallisen pankkitilin avaaminen voi olla järkevää, ellei valmistaudu kantamaan käteistä aina mukana. Kortilla maksamista kutsutaan termillä ’PIN’ ja esimerkiksi ruokakaupoissa joillakin kassoilla lukee ’PIN ONLY’.

Yleinen hintataso on hieman suomea alhaisempi. Jokaisessa kaupungissa järjestetään tori (market) vähintään kerran viikossa. Toreilta saa ruokaa, etenkin kasviksia ja hedelmiä todella edullisesti, joten suosittelen käymään! Myös vuokrat ovat paikasta riippuen edullisempia Helsinkiin verrattuna, Wageningenissa kohtuullinen huoneen vuokrahinta on 200-400 euroa kuussa.

Kannattaa vierailla myös muissa kaupungeissa, välimatkat ovat todella lyhyitä Suomeen verrattuna – tämä kuva Amsterdamista. Kuva: Johanna M.

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Heippa kaikki Ruotsiin vaihtoon lähtevät ja lähtemisestä kiinnostuneet!

Olin vaihdossa Tukholman yliopistossa syksyn 2017 opiskellen kulttuurimaantiedettä (kulturgeografi) 30op verran. Opiskelin aivan tavallisessa ruotsinkielisessä opinto-ohjelmassa ruotsalaisten kanssa ja lukuun ottamatta yksittäisiä tenttejä suoritin kaikki opintoni ruotsiksi.

Ennen lähtöä

Ruotsi on lähellä ja sen myötä lähteminen ei ainakaan omalla kohdalla tuntunut erityisen dramaattiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö itseä kannata valmistaa lähtöön. Itselleni tämä tarkoitti etenkin kielen hiomista esimerkiksi kaunokirjallisuutta lukemalla ja tv-ohjelmia katsoen. Mikäli kieltä haluaa todella oppia kannattaa opiskelusta tehdä heti systemaattista, esimerkiksi keräämällä sanoja ja kysymyksiä ylös myöhempää selvittämistä varten.

Lisäksi byrokratia kannattaa hoitaa kerralla kuntoon jotta sitä ei tarvitse tuskailla vaihdon aikana. Tärkeintä on 1) ilmoittaa väliaikaisesta muutosta Ruotsiin ja 2) ilmoittaa vaihdosta Kelalle jotta saat oikeat tuet.

Asuminen

Ruotsiin, ja etenkin Tukholmaan, lähtiessä tärkeintä on aloittaa asunnon etsintä riittävän ajoissa. Jotkin yliopistot tarjoavat vaihtareille asunnon mutta monet eivät ja asuntotilanne on etenkin suuremmissa kaupungeissa hyvin vaikea.

Toisaalta asunnon hankkiminen itsenäisesti onnistuu kyllä varmasti kunhan on valmis  asettamaan vaatimustason tilanteen tasalle. Jos on valmis asumaan alivuokralaisena (inneboende) tai kimppakämpässä asuntoja kyllä löytyy. Lisäksi etenkin Tukholmassa pitkät matkat ovat normi eikä tunnin koulumatka ole mitenkään erityisen pitkä. Itse aloitin asunnon hakemisen vasta juhannuksena (suosittelen aloittamaan vähän aiemmin) mutta löysin asuinpaikan silti muutamassa viikossa.

Kuva: Mikko A.

Alivuokralais/kimppakämppiä haetaan lähinnä blocket.se -sivustolta, joka on tori.fi:tä muistuttava markkinapaikka. Asunto löytyy parhaiten luomalla itsestä vuokralle etsitään -ilmoitus, jossa esittelet itsesi ruotsiksi ja englanniksi. Tällöin vuokranantajat ottavat sinuun itse yhteyttä etsiessään luotettavaa vuokralaista, itse sain noin 10 yhteydenottoa ensimmäisen viikon aikana. Vuokrat kohtuullisen sijainnin asunnoissa pyörivät Tukholmassa 5000 kruunun molemmin puolin, nyrkkisääntönä mitä pienempi kaupunki sitä matalammat vuokrat.

Itse löysin alivuokralaiskämpän eläkeläismiehen luota Danderydistä, noin 8 km päästä Tukholman keskustasta ja yhden pysäkin kanssa kampuksesta. Olin asunnon suhteen hyvin onnekas, sillä asunnon sijainti oli täydellinen, vuokranantaja paljon matkoilla ja vuokra halpa (4700 kruunua).

Danderydin kotimaisemat. Kuva: Mikko A.

Opiskelu ja opetus

Opiskelemani aine oli kulttuurimaantiede (kulturgeografi), joka yhdistää yhteiskunta- ja maantieteitä. Ainakin Tukholman yliopistolla laitokset ovat todella vapaita päättämään opetuksesta joten käytännön asioiden järjestyminen riippuu paljon missä aineessa opiskelee. Opinnot olivat suurelta osin mielenkiintoisia mutta myös haastavia. Kursseissa oli todella monimuotoisia osasuorituksia kuten pieniä tenttejä, esseitä, yhteiskirjoitustehtäviä, harjoitustehtäviä ja artikkelien lukua jotka kaikki tuli suorittaa kurssimerkinnän saadakseen.

Opiskelu on yleisesti Suomea enemmän ryhmätöihin painottuvaa ja korostaa tiedon etsimistä ja koostamista. Suomalaisesta tuntui välillä, että ryhmätyötehtävät olisi tehnyt murto-osassa käytetystä ajasta itse mutta toisaalta samalla pääsi tutustumaan opiskelukavereihin. Eivätkä ruotsalaisetkaan keskustelu kuplivasti jatkuvalla syötöllä, suuri osa kurssien pohjustuksesta oli perinteisiä luentoja joilla keskustelun herättäminen oli opettajalle kotoisan vaikeata.

Omiin opintoihini vaikutti luonnollisesti paljon se, että kaikki opetus oli ruotsiksi. Kielitaidon riittävyys oli luonnollisesti epäilyksiä herättävä asia mutta ilokseni totesin opintojen sujuvan oikein hyvin. Koin myös, että Ruotsin monikulttuurisuus auttaa myös ruotsia opettelevaa vaihtaria sillä ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikki eivät puhu täydellistä ruotsia. Tärkeämpää kuin kielen oikeaoppisuus on puhua sulavasti siinä mielessä ettei puhe töksähtele sillä harva kiinnittää huomiota kielen vajavaisuuksiin kunhan tekee itsensä ymmärretyksi. Kirjoitettua kieltä taas voi opetella opintojen ohessa: tenttikirjat ja esseiden kirjoittaminen olivat erinomaisia tilaisuuksia kerrata myös kielioppia. Lisäksi kun pitää luennolla yliopiston netmotin auki koneella on ruotsiksi opiskelu yllättävän helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ruotsissa todella monen palvelun käyttö terveyspalveluista ruokakaupan etukorttiin vaatii paikallista henkilöturvatunnusta (personnummer). Yliopistolla opiskelu onnistuu ilmankin mutta lähes kaikkialla muualla tulet törmäämään siihen, että asioiden hoitaminen on hankalaa ilman personnummeria. Vaihtarin kannalta harmillista on, että numero myönnetään vain, jos maassa on aikomus asua vähintään yhden vuoden ajan. Toisaalta pohjoismaiden välillä vallitsee vapaa liikkuvuus jonka johdosta asumisaikomustaan ei tarvitse erityisesti todistaa millään. Lisäksi lyhyemmästä asumisesta ei seuraa mitään sanktiota vaikka maasta muuttaisi pois vaikkapa neljän kuukauden jälkeen.

Vaihtokertomus, Université Panthéon-Sorbonne, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija 

 

Olin Eramus+ vaihdossa Pariisissa, Paris 1 Panthéon-Sorbonne yliopistossa kevätlukukauden 2018. Vaihtoni alkoi tammikuun 5 päivä, jolloin lähdin Ranskaan tutustumaan paikkoihin ennen orientaatioviikon alkua 12.1. ja virallisen vaihdon alkua 21.1. Opiskelin Pariisissa historian laitoksella, jossa suoritin lyhyen sivuaineen kanditutkintoni päätteeksi. Nautin vaihdostani ja olen äärimmäisen tyytyväinen päätöksestäni lähteä suorittamaan opintoja ulkomaille, mutta on myönnettävä, että vaihto oli minun kohdallani suhteellisen haastava heti ensimmäisistä viikoista aivan loppuun saakka. Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että muiden vaihdot Pariisissa olisivat olleet tai tulisi olemaan sellaisia! Ohessa täysin subjektiivisia vinkkejä Ranskaan, ja etenkin Pariisissa Sorbonneen lähteville.

Ennen lähtöä

Mä sain tietää, että pääsin vaihtoon keväällä 2017, ja lähtö oli sitten tammikuussa 2018. Näin ollen oli hyvin aikaa perehtyä käytännönasioihin, ja hoitaa kaikenlaista keskeneräistä vielä Suomessa.

Hakuprosessin ensimmäisen osan jälkeen eli Helsingin hyväksynnän jälkeen pitää vielä hakea virallisesti vaihtoyliopistoon, mutta haluan korostaa, etten en tiedä ketään, jota ei olisi hyväksytty kotiyliopiston päätöksen jälkeen kohdeyliopistoon, jos haku on hoidettu huolellisesti Helsingin päässä. Mulle tuli suoraan Sorbonnesta sähköposti joskus toukokuussa tai kesän aikana, jossa oli linkki heidän vaihtohakujärjestelmäänsä, ja sen hoidin ihan hyvissä ajoin ennen lokakuun deadlinea. Olisinkohan tehnyt lopullisen hakemuksen syyskuun aikana loppuun. Ainoa asia, joka siinä vei oikeastaan aikaa, oli heidän oman Learning Agreementin täyttäminen sekä allekirjoituttaminen sekä Suomessa että Ranskassa, sillä en aluksi löytänyt oikeita kurssikatalogeja ja olin lisäksi tulkinnut niitä väärin. Sain hakemuksen kuitenkin tehtyä ihan hyvissä ajoin heidän selkeillä ohjeillaan (tuli liitteenä sähköpostissa) sekä edellisenä vuonna samassa paikassa vaihdossa olleen neuvoilla.

Mulla meni muistaakseni ihan lokakuun loppuun tai jopa marraskuun puolelle, että sain Pariisista lopullisen vastauksen, ja sitä ennen en oikein uskaltanut hankkia lentolippuja tai asuntoa, vaikka netissä olikin akateemisen vuoden 2017-2018 kalenteri jo esillä, ja tiesin, milloin lukuvuosi alkaa.

Helsingin yliopiston liikkuvuuspalvelut ovat koonneet tosi hyvät muistilistat vaihtoon lähtöä ajatellen, ja niistä mäkin sitten vain luin kaiken mitä oli vielä ennen oikeaa lähtöä hoidettavana. Näihin lukeutuivat muun muassa vakuutusten muuttaminen, muuttoilmoituksen tekeminen ja vaihtoon tarvitsemieni lääkkeiden hakeminen apteekista. Kaikki nämä asiat hoituivat kuitenkin aika sujuvasti pakkauksen ja joulunvieton ohessa – ennen lähtöä haastavinta taisi olla asunnon löytäminen Pariisista. Vaihtokohteessakaan en kokenut mitään raskasta alkubyrokratiaa, mutta se perustui lähinnä lyhyelle vaihtoajalleni, jonka vuoksi en tehnyt Ranskaan mitään erityisiä ilmoituksia maassa oleskelusta. Olisi ehkä pitänyt… Vaihtoon lähtijä: tarkista siis tämä asia ennen lähtöäsi jo!

Asunto

Kuka tahansa Pariissa joskus asunut voi kertoa, että asunnon hankinta ei ole erityisen simppeliä puuhaa siellä. Ranskassa on paikallinen ”Crous”-niminen organisaatio, joka vastaa hieman paikallista HOAS:ia, josta vaihtareidenkin on mahdollista saada asuntoa. Niiden asunnot jaetaan yliopistojen kautta, ei organisaation itsensä kautta (Crousilla on muuten myös yliopistoravintoloita, joissa saa aterian 3 eurolla, mutta en käynyt siellä itseasiassa kertaakaan). Crousin asuntojen lisäksi Pariisissa on myös Cité Universitaire, joka on käytännössä vain kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettu asuinkomplexi kaupungin etelärajalla. Sitä on kehuttu paljon, ja etenkin Norja-talo on kuulemma ihastuttava, jos sinne sattuu saamaan tarjouksen!

Mäkin sain itseni Sorbonnen omalle asuntojen välityksen sähköpostilistalle joskus joulukuussa ja sainkin ennen lähtöä asuntotarjouksen, jossa oli listalla useampi kämppä, mutta en sitten hakenut mitään niistä, sillä olin välissä ehtinyt saada jo yksityisen henkilön kautta itselleni asunnon. Yliopiston kautta saaduissa asunnoissa on hyvänä puolena edullinen hinta ja suhteellisen simppelit käytännön järjestelyt, mutta ongelmana itse näin niissä soluasumisen sekä monesti niiden sijainnit ovat vähän kaupungin laidoilla. Nyt kuitenkin näin jälkikäteen ajattelen, että olisi ollut hyvin järkevää hakea sitä kautta asuntoa vaihdon ajaksi!

Oman asuntoni löysin Facebookin kautta, ja suosittelenkin liittymään muutenkin erilaisiin paikallisiin fb-ryhmiin (Pariisissa esim. Pariisilaisten ilmoitustaulu sekä Suomalaiset Ranskassa) muutenkin kuin asunnonhakemista ajatellen. Asunnonhaku kannattaa aloittaa jo ennen virallisen hyväksynnän saapumista vaihtokohteesta, vaikka ehkä lopullinen sopimus kannattaakin tehdä, vasta kun tietää, että on päässyt sinne varmasti. Ranskassa on yleistä, etenkin yksityisellä puolella, ettei lyhyistä vuokrista tehdä sopimuksia, mutta suosittelen kyllä neuvottelemaan sellaisen saamisesta.

Itselläni oli nimittäin koko vaihdon ajan ongelmia asunnon kanssa, ja ne oikeastaan jatkuvat yhä vaihdon päätyttyäkin. Tai no ei asunnossa ollut mitään vikaa, mutta vuokranantajan kanssa oli vähän väliä kommunikaatio-ongelmia, jonka vuoksi niin asuntoon muuttamisessa, sieltä lähtemisessä sekä vuokrien maksuissa oli haasteita. Jouduin tekemään itse oman sähkösopimuksen asuntoon (joka on mahdollinen kyllä, mutta mikäli mahdollista etsi asunto, johon kuuluu kaikki lisämaksut jo valmiiksi!), siellä ei ollut wifiä, joten ostin ranskalaisen puhelinliittymän iPadiini, jota käytin kotona, ja kaiken kukkuraksi selvittelen vieläkin vuokranmaksuun liittyviä kysymyksiä nyt täältä Suomesta käsin. Pidin kuitenkin asunnostani, se oli ihanalla paikalla Montmartren kyljessä ja mikä tärkeintä minulle, se oli yksiö, jossa sain olla rauhassa ja majoittaa Suomesta tulleita vieraita!

Monet ovat löytäneet asuntoja tuttujen kautta, Facebookin lisäksi myös muilta nettisivuilta ja jopa AirBnB:ta on kehuttu erittäin varteenotettavana vaihtoehtona (tämä etenkin muissa kaupungeissa). Suosittelen kuitenkin valmistautumaan siihen, että Pariisissa vuokrat ovat Helsingin vuokrien korkuisia, monesti jopa korkeampia (hinnat ovat muutenkin aikalailla Helsingin tasolla) ja asiat voivat tapahtua joko ihanan sutjakasti tai harvinaisen monimutkaisesti sillä Ranskassa byrokratia ja muutenkin ihmisten toimintatavat ovat toisinaan hyvin erilaiset kuin meillä täällä Suomessa.

Opiskelu Sorbonnessa

Nyt on myönnettävä, että itselleni vaihto oli niin raskas kuin se oli nimenomaan opintojen vuoksi. Korostan, että kurssit olivat kyllä äärettömän mielenkiintoisia, mutta jouduin tekemään historianlaitoksella paljon työtä moniin muihin vaihto-opiskelijoihin verrattuna, jonka koin hieman epäreiluksi. Paris 1:ssa ainakin kurssit koostuvat sekä luentokurssista (CM, usein 1-2h/vko) ja pienryhmäseminaareista (TD, usein 2h/viikko), joissa molemmissa on käytävä. Luentokursseilla vain kuunnellaan opettajaa ja tehdään mahdollisimman paljon muistiinpanoja (kannattaa kysellä muistiinpanoja ranskalaisilta, jos olet kuten minä ja tiput helposti kärryiltä!) ja seminaareissa taas tutkitaan alkuperäisaineistoja/case-tutkimuksia/muiden tekemiä tutkimuksia ja harjoitellaan kirjoittamista ja esiintymistä. Historian laitoksella TD:t olivat pakollisia vaihtareillekin, kun taas esim. Valtio-opin puolella niihin ei saanut edes mennä. TD:ssa käymisessä oli kuitenkin myös toinen puolensa, kun joutui kirjoittamaan paljon: opin ranskaa sekä opiskeltavat asiat huomattavasti tehokkaammin, kuin ilman vaadittavia tehtäviä olisin oppinut.

Opinnot alkoivat orientaatioviikolla, ja suosittelen ilmoittautumaan sinne silloin, kun sen ilmoittautuminen alkaa – itselläni oli marraskuun puolivälin jälkeen. Orientaatioviikko Paris 1:ssa oli hyvin erilainen kuin täällä Helsingissä. Se sisälsi 20 tuntia ranskan opintoja, muutaman luennon paikallisista metologiaopinnoista sekä yhden yhteistapaamisen viikon päätteeksi. Siellä kuitenkin tutustui hyvin ihmisiin, ja sai mm. ohjatusti tehdä kurssi-ilmoittautumiset opettajan kanssa. Minä jouduin muuttamaan alkuperäistä Learning Agreementiani neljä tai viisi kertaa ennen lopullisten kurssieni valikoitumista 6 viikon Ranskassa oleskelun jälkeen, mutta se ei onneksi ollut vakavaa ja kaikki asiat kyllä selviävät jossain vaiheessa (kestävät vain Ranskassa usein tavallista kauemmin…).

Paris 1 tarjoaa mahdollisuuden ottaa yhden kurssin muista oppiaineista, eli esim. minä historian opiskelijana olisin saanut ottaa yhden valtio-opin kurssin, mutta anoin heiltä erikseen luvan ottaa kaksi kurssia, sillä historian kurssit olivat yksinkertaisesti liian raskaita TD-luentojen kanssa. Vaikka jouduinkin työskentelemään paljon erillisten ranskan luentojen, viiden luentokurssin, joista kolme sisälsi pienryhmätyöskentelyä 2h viikossa sekä kaikkien ylimääräisten palautusten kanssa, olin kuitenkin tosiaan sisällöllisesti oikein tyytyväinen kursseihini, ja opin paljon asioita, joihin ei suomalainen tutkimus keskity.

Hyödyllistä tietää Pariisista tai vaihtoon lähtemistä muuten

Kävin itse syksyn lähtöorientaatiossa Helsingissä, ja tapasin siellä Ranskan lähtövaihtotuutorin, jolta sai käytännön vinkkejä lähtöön ja onnekseni vaihdossa oli myös toinen vaihtari Helsingistä ja hänen kanssaan olimme isona tukena toisillemme heti vaihdon ensimmäisestä päivästä lähtien. Osin omasta valinnastani, osin pelkästä alun väsymyksestä johtuen en tutustunut kauhean isoon vaihtariporukkaan, enkä oikeastaan yhtään ranskalaisiin, mutta minulle juhlien ja iltamenojen puuttuminen ei ollut kyllä ongelma. Löysin muutaman porukan, joiden kanssa pääsin viettämään aikaa, jos siltä tuntui enkä kokenut olevani oikeastaan missään välissä yksinäinen, vaikka vietinkin paljon aikaa yksinäni. Sorbonnessa on kyllä ISAP1 niminen järjestö, joka järjestää vaihtareille tapahtumia ja Pariisissa toimii muuallakin toimiva ESN-yhteisö, joiden kautta on varmasti mahdollista löytää seuraa ja tapahtumia, vaikka joka viikonlopulle!

Pariisissa oli vaihtoni aikana suuria lakkoja, joita kyllä on Ranskassa usein muutenkin, mutta tällä kertaa ne vaikuttivat vaihtareidenkin elämään jonkin verrankin. Ensinnäkin huhtikuusta kesäkuuhun vaikutti SNCF:n junalakko, joka pysäytti junaliikenteen lähes kokonaan aina kahdeksi päiväksi viikossa. Tämä ei vaikuttanut minuun, koska kuljin metroilla lähinnä (kuuluvat Pariisin liikenteen, RATP:n, piiriin), muta moni opiskelija oli todella pulassa, kun noina kahtena päivänä viikossa ei välttämättä päässyt kouluun kulkuyhteyksien puuttuessa. Myös mm. AirFrance lakkoili tuona aikana, ja sekin vaikutti joidenkin vaihtareidenkin elämään.

Suurin elämääni vaikuttanut lakkoilu oli kuitenkin yliopistolla. Macronin hallitus laittaa Ranksassa monia asioita uusiksi tällä hetkellä ja se vaikuttaa myös yliopistoihin. Tätä vastustivat niin opiskelijat kuin opettajatkin, ja lopulta tilanne eskaloitui lähes kuukauden kestäneeseen yliopistorakennuksen valloitukseen ja yhteydenottoihin jopa mellakkapoliisin kanssa. Vaarallinen tilanne ei ollut vaihtareille missään välissä, mutta luentoja peruttiin paljon ja mm. viimeinen kokeeni peruutettiin, jonka jouduin tekemään sitten etänä Suomesta käsin.

Mun vaihto oli tosiaan aika haastava ja suhteellisen raskas lähes kokoajan, mutta se ei missään nimessä tarkoita, että tilanne olisi kaikilla sama. Mulla vaikutti vaihdon raskauteen myös poikaystävän kanssa eri maissa asuminen, mutta sekään ei välttämättä ole ongelma muille. Pariisista ei tullut mulle unelmien kaupunkia, johon olisi pakko palata elämään ja työskentelemään myöhemmin, mutta sekään ei tarkota, etteikö se voisi olla sitä muille. Pariisi on kyllä upea kaupunki ja Ranska upea maa, ja mikäli olet sinne lähdössä, niin olen todella iloinen puolestasi! Vaihdostasi tulee varmasti mahtava, ja vaikka kaikki joutuvat varmasti joitain haasteita kohtaamaan, niin kaikesta oppii jotain uutta ja palaat kotiin varmasti vahvempana ja itsenäisempänä ihmisenä!

Vaihtokertomus, kevät 2018, Hokkaido University

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Hokkaidon yliopistossa Sapporossa kevätlukukauden 2018. Vaihto-ohjelmani oli englanninkielinen HUSTEP, joka on tarkoitettu kandivaiheen opiskelijoille, jotka eivät puhu japania.

Ennen lähtöä

Hakemus yliopistoon tehdään syksyllä (jos lähtö on huhtikuussa) ja siihen tarvitaan mm. lääkärintodistus. Hakemuksen yhteydessä on mahdollista ruksia, haluaako hakea samalla JASSO-apurahaa (jota ei siis välttämättä myönnetä kaikille, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla). Hyväksymistieto ja ohjeet asunnon hakemiseen saapuivat tammikuun lopussa. HUSTEP-oppilaiden on pakko asua yliopiston asuntolassa, muut vaihtarit saavat käsittääkseni asua myös yksin. Hyväksymisen jälkeen viisumia varten tarvittavia todistuksia sai odottaa kauan, ja ne saapuivat vasta noin kolme viikkoa ennen lähtöä. Onneksi Japanin viisumin saa nopeasti. Yliopisto lähetti tässä välissä yleisiä ohjeita ja täydennettyjä kurssilistoja yms. ja ohjeisti saapumaan Sapporoon tiettyinä päivinä, jotta pääsee suoraan asuntolaan. Yleisesti tieto kulkee hieman hitaasti, mutta koska kyseessä on kuitenkin Japani, kaikki hoidettiin huolellisesti eikä missään vaiheessa hakuprosessia tullut ongelmia tai kysyttävää.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkia vaihtareita ohjeistettiin saapumaan muutaman päivän sisällä ja heti saapumisen jälkeen seuraavana aamuna olivat edessä kaikki byrokratia-asiat. Jokaiselle vaihtarille nimetään tuutori (yhdellä tuutorilla on useita vaihtareita), jonka tehtävä on kävelyttää vaihteri eri virastojen läpi yhdessä päivässä ja auttaa täyttämään kaikki tarvittavat lomakkeet. Ensimmäisenä päivänä rekisteröidytään Sapporon asukkaiksi kaupungintalolla (jos lentää Japaniin jonkun pienen kentän kautta eikä saa residence cardia lentoketältä niin se haetaan ilmeisesti samasta paikasta), haetaan Japanin yleistä sairausvakuutusta ja opiskelijoiden pakollista vakuutusta (lisäksi on mahdollista hakea vielä erillistä vahinkovakuutusta; tajusin vasta kieltäydyttyäni siitä ettei oma matkavakuutukseni esimerkiksi kata mahdollisia asuntolassa aiheuttamiani vesivahinkoja tms…), avataan pankkitili (sillä ei välttämättä tee juuri mitään jos ei saa stipendiä) ja tehdään Japanin postille ositteenmuutosilmoitus. Suosittelen lämpimästi tekemään kaiken tämän yhdessä tuutorin kanssa!

Hassu juttu: Japanissa kaikki viralliset paperit täytetään mustalla kuulakärkikynällä, joten sellainen kannattaa ottaa mukaan. Ja kaikesta otetaan noin miljoona kopiota.

Seuraavina parina päivänä oli yliopiston orientaatio, josta saatiin mukaan paksu nippu erilaisia ohjelehtisiä. Koulu alkoi varsinaisesti vasta seuraavalla viikolla, ja normikursseille ilmoittaudutaan virallisesti vasta pari viikkoa myöhemmin.

Asuminen

Jokaisen HUSTEP-opiskelijan pitää asua yliopiston asuntolassa. Ennen lähtöä on mahdollista asettaa asuntolat toivejärjestykseen, jota noudatetaan vähän miten sattuu. Osa asuntoloista (Keiteki ja Sosei ryo) on ihan merkittävästi halvempia kuin muut, mutta niiden tasokin on sitten sen mukainen. Kannattaa siis harkita ja ehkä säästää jostain muusta kuin asumisesta.

Omassa dormissani on neljä kerrosta ja jokaisessa kerroksessa noin 10 asukasta. Jokaisella on oma huone, jossa on oma jääkaappi ja lavuaari (josta tulee vain kylmää vettä). Vessat ja suihkut ovat yhteiskäytössä, samoin keittiö. Uunia ei ole, liedet ovat iduktioliesiä, mikä hämmentää monia vaihtareita aluksi, kun tavalliset kattilat eivät toimi niillä (keittiövälineet pitää siis ostaa itse). Asuntolat on jaoteltu sukupuolen mukaan, ja vastakkaisen sukupuolen edustajia ei saa tuoda edes kylään. Alakerrassa on dorm manager, joka valvoo dormia ja auttaa tarvittaessa kaikissa käytännön jutuissa. Vuokra maksetaan kerran kuussa jossakin konbinissa (convenience store, esim. Lawson).

Opiskelu ja opetus

Vaihtareilla on viisumivaatimusten takia oltava vähintään 7 mitä tahansa luentoa viikossa. Yleensä yhdestä kurssista on yksi luento viikossa, ja siitä saa 2 op. Teen itse sivuaineopintoja täällä ja vaikka aiheet eivät kaikilla kursseilla ole ennestään kovin tuttuja, kurssien vaikeustaso tuntuu silti matalalta. Kannattaa lukea etukäteen kurssilistaa ja valita kursseja, joiden vaikeustaso on jotain muuta kuin 1000 (helpoin). Toisaalta läksyjä tulee melko paljon, jokaiselle tunnille pitää yleensä lukea joku artikkeli etukäteen ja lähettää siitä tiivistelmä tai kysymyksiä proffalle. Useimmat kurssit kestävät puoli vuotta, ja niissä on joko koe puolivälissä ja lopuksi, tai essee/esitelmä kurssin lopussa. Kursseilla on läsnäolopakko (yli 70% pitää olla läsnä) ja opetus on muutenkin koulumaisempaa kuin Suomessa. Harvalla kurssilla on kurssikirjaa, vaan opettaja linkkaa opiskelijoille vaaditut artikkelit. Kenties siksi, että kirjaston kirjavalikoima on melko suppea…

Kursseille ilmoittaudutaan vasta kun ne ovat jo alkaneet, joten aluksi voi käydä kuuntelemassa useita luentoja ja miettiä, mikä kiinnostaa eniten. Tavallisille kursseille ei yleensä ole osallistujakiintiötä, mutta niiden lisäksi on tiiviskursseja kesällä ja ”lottery courses” -kursseja, joissa on osallistujakiintiö. Yleensä niihinkin kuitenkin mahtuu. Kursseja ei voi jättää noin vain kesken, mutta lukuvuoden puolivälissä on erillinen viikko, jolloin saa keskeyttää ne kurssit, joita ei haluakaan käydä loppuun.

Vaihtareiden on mahdollista opiskella Japania, mutta japaninkursseille on ilmoittauduttava etukäteen netissä (ohjeet tulee sähköpostitse). Kielikursseista saa yleensä yhden op:n ja niiden työmäärä on siihen suhteutettuna tosi iso. Opetusta on 2 tai 3 kertaa viikossa per kurssi ja joka kerralle tulee läksyjä ja yleensä pieni testi. Tahti on kova, joten kannattaa harkita, riittääkö aika kovin moneen kurssiin.

Muuta hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Residence card pitää Japanissa olla aina mukana kun lähtee ulos.
  • Opiskelijat kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin, ja lääkäriin kannattaa ottaa mukaan joku japanintaitoinen.
  • HUSTEP-vaihtareille ei järjestetä mitään ryhmäyttävää yliopiston puolesta, joten kannattaa olla aluksi niin sosiaalinen kun mahdollista ja tunkea kaikkeen mukaan.
  • Yliopistolla on paljon kerhoja ja harrastusporukoita, mutta niihin vaaditaan yleensä japanintaitoja. Hyvä vaihtoehto kielitaidottomalle on esim. English-Speaking Society, jossa on paljon japanilaisia, jotka osaavat myös englantia.
  • Sapporo on älyttömän turvallinen kaupunki, mutta joka paikassa varoitellaan kulteista (ilmeisesti herätysliiketyyppisiä buddhalaisryhmiä). Myös kaasulämmittimien käyttöohjeet ja yliopistolta saatava maanjäristysvihkonen kannattaa lukea.
  • Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, ruokakaupat taas kalliimpia (erityisesti vihannekset ja hedelmät).
  • Suomesta kannattaa ottaa mukaan ainakin deodorantti (täkäläiset ovat huonoja ja poikkeuksetta voimakkaan hajuisia) ja itseruskettava (sitä ei myydä missään).