Vaihtokertomus, Korea University, Etelä-Korea, Syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Hakuprosessi vaihtoyliopistoon oli suhteellisen helppo, ja vaihtoyliopistosta sain tiedon vaihtoon pääsystä kesäkuussa.  Vaihtopaikan vahvistumisen jälkeen tuli hoitaa monia asioita Suomessa: viisumi, matkavakuutus, lentoliput, rokotukset, kurssirekisteröinti ja asuminen. Viisumin hankkiminen oli helppoa, sillä tarvitsi vain täyttää hakulomake ja antaa tarvittavat liitteet. Viisumia varten täytyi vierailla Korean suurlähetystössä kaksi kertaa, ja viisumin sain noin viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Lentoliput ostin Koreaan kesäkuun lopussa, ja päädyin valitsemaan suoran lennon. Saavuin Koreaan noin viikkoa ennen orientaatiota, eli 22.8.2019.

Asuminen

Vaihtoyliopistossa on mahdollisuus hakea asumaan asuntolaan: Anam Global House tai CJ International House. Hakuaika asuntoloihin on noin kesäkuussa, ja molempiin haetaan siis samalla hakulomakkeella. Sain paikan Anam Global House:sta.  Itse viihdyin erittäin hyvin asuntolassa, vaikka sijainti ei ollut välttämättä aivan ihanteellinen. Asuntolat sijaitsevat suhteellisen korkealla, joten käveleminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Asuntolan hyviä puolia: suhteellisen halpa vuokra (joka maksetaan kertasummana ennen saapumista), lähellä kampusta; tutustuminen muihin vaihtareihin on helpompaa. Huonoja puolia: pienempi yksityisyys; jääkaapissa pieni säilytystila omille ruoille; ruoanlaittaminen on myös hankalaa; ruokaa ei saa syödä huoneessa.

 

Asuntolat eivät ole kuitenkaan ainoita vaihtoehtoja asumiselle, sillä Anamin alueella sijaitsee monia goshiwoneja, joita voi etsiä: https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station, ja Anamin alueelta voi vuokrata asunnon myös yksityiseltä. Goshiwonit vaihtelevat laadultaan ja tarjoamiltaan palveluiltaan, joten suosittelen niissä vierailemista ennen päätöksen tekemistä. Goshiwonien omistajiin voi olla yhteydessä englanniksi kakaotalkin tai sähköpostin kautta, mutta useimmiten yksityiseltä vuokrattaessa kannattaa osata koreaa. Suosittelen etsimään asunnon läheltä kampusta, sillä useat vaihtaritapahtumat ovat juuri yliopistoalueella, ja ihmisiin voi olla helpompi tutustua, sillä aikaa ei kulu matkoihin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Korea University järjesti orientaation uusille vaihto-opiskelijoille, jossa käytiin muun muassa käytännön asiat ja tutustuttiin omaan KUBA ryhmään. Orientaation aikana myös täytettiin pankkikorttihakemus, joka on samalla opiskelijakortti. Hakemusta varten tarvitsi 2 kopiota passista ja yhden 3×4 kokoisen kuvan.

Korea University antoi myös ohjeet Alien Registration Card (ARC) hakemiseen. Korttia varten tulee varata aika nopeasti maahanmuuttovirastoon – maahanmuuttoviraston sijainti riippuu asuinalueesta; Anamin alueella asuvat varaavat ajan Sejongno Branch Office:en –, sillä ajanvarausajat useimmiten täyttyvät erittäin nopeasti. Kortista tulee myös lähettää kopio vaihtoyliopistolle, jonka määräaika useimmiten kerrotaan orientaatiossa. ARC:n hakemusta tarvitaan passi, kopio passista ja viisumisivusta, 2 passikuvaa, hakulomake, maksu (30 000 KRW tasarahana), certificate of enrollment (Global Service Center:istä) ja confirmation of residence (asuntolasta tai vuokranantajalta). Ilman korttia ei myöskään voi lähteä Korean ulkopuolelle, esimerkiksi Japaniin, sillä kortin puuttuessa ei pääse takaisin Koreaan.

Opiskelu ja opetus

Kursseille rekisteröityminen tapahtui elokuussa, jota varten Korea University lähetti infopaketin. Suomeen verrattuna kurssirekisteröityminen aiheutti hieman enemmän päänvaivaa, sillä rekisteröitymiseen kuului kolme eri vaihetta, ja useimmista kursseista oli ajoittain vaikea löytää tietoa. Valitsin pääasiassa tiedekursseja, jotka olivat yhteydessä omaan alaani, ympäristötieteisiin.

Ensimmäisellä rekisteröitymiskerralla kurssit lisättiin listalle, jonka avulla kurssit pystyttiin rekisteröimään suoraan toisen rekisteröitymiskerran aikana. Tämä myös mahdollisti sen, että osa kursseista saatettiin rekisteröidä suoraan ilman, että niille tarvitsi rekisteröityä uudestaan, sillä kurssipaikat eivät ylittyneet. Tämän myötä toisella rekisteröitymiskerralla minun tarvitsi vain rekisteröidä yksi kurssi. Kolmas rekisteröitymismahdollisuus on yliopiston tarjoama add/drop period, jonka lisätä tai pudottaa kursseja haluamansa mukaan. Kurssirekisteröityminen on suhteellisen stressaavaa, sillä kursseilla on vain tietty määrä paikkoja vaihto-opiskelijoille, eikä Korea University takaa vaihto-opiskelijoille, että he saavat haluamansa kurssit.

Korea Universityssä Helsingin yliopiston vaatima minimikurssimäärä on 12 opintopistettä, joka on noin neljä kurssia. Kurssien sisällöt ja työmäärä riippuivat paljon luennoitsijasta, mutta useimmiten kurssit koostuivat pääasiassa välitentistä ja lopputentistä. Valitsemani kurssit olivat pääasiassa luentokursseja, jotka sisälsivät muutaman tehtävän ja esseen. Useimmiten kuitenkin monet kurssit perustuivat muutamaan kirjaan, joten kurssit painottuivat vahvasti kirjan teorioihin. Kuitenkin tämä on kurssikohtaista.  Tämän lisäksi opetustyyli ja kieli riippuivat professorista, mutta useimmiten professorit puhuivat suhteellisen hyvää englantia. Opetustyyli valitsemillani kursseilla muistutti enemmän lukiokursseja, sillä useilla kursseilla oli läsnäolopakko. Luennot pidettiin maanantaista torstaihin, joten loppuviikon vapaapäivät mahdollistivat matkustamisen Seoulin ulkopuolellekin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Kursseja etsiessä kannattaa katsoa edellisten vuosien kurssitietoja kyseisistä kursseista, sillä niissä useimmiten lukee kaikki esivaatimukset ja kurssitiedot.
  • T-money card kannattaa hankkia lentokentältä lähimmästä convenience store:sta (esimerkiksi CU, GS25 ja 7 Eleven). Ladattaessa kortilla pystyy matkustamaan bussilla ja metrolla helposti.
  • Sim-kortti kannattaa hankkia yliopistoalueelta, eikä lentokentältä. Ilman sim-korttiakin pärjää, sillä ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa on ilmainen wifi, jota kannattaa joka tapauksessa hyödyntää.
  • Kannattaa ottaa ylimääräisiä passikuvia, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija/pankkikortin ja ARC:n hakemuksessa. Kuvia voi kuitenkin ottaa Koreassa löytyviltä automaateilta, jotka ovat halvempia kuin Suomessa.
  • Yliopistoalueet ovat Koreassa hintatasoltaan halvempia, joten kannattaa käydä niillä alueilla ravintoloissa ja kahviloissa.
  • Hintataso on Koreassa alhaisempi verrattuna Suomeen, mutta esimerkiksi syöminen joka päivä ulkona voi loppujen lopuksi käyttää yllättävän paljon rahaa.
  • Korea on turvallinen maa, ja monet alueet ovat eloisia koko yön, mutta kannattaa silti olla aina varuillaan; liikenne on ennalta-arvaamatonta, ja pienet tiet usein altistavat jalankulkijoita onnettomuuksille
  • Seoulin ulkopuolelle on helppo matkustaa bussilla tai junalla, eikä hinnatkaan ole niin kalliita; englanninkielellä pärjää suhteellisen hyvin Seoulin ulkopuolellakin, mutta kannattaa ainakin osata lukea koreaa.


Kuvat: Riikka Järvinen

Vaihtokertomus, University of Otago, syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Ennen lähtöä

Kun olin saanut Helsingistä hyväksymistiedon ensimmäisestä hausta, vaihtoyliopistoon nominoinnin jälkeen sain vaihtokohteesta hakuohjeet ja listan asioista, jotka minun tulisi tai olisi hyvä hoitaa ennen vaihtoa. Näihin lukeutuivat muun muassa yliopistoon ilmoittautuminen, kielitaitotodistuksen hankkiminen, kurssivalintojen ja vakuutusten hoitaminen, viisumin hakeminen sekä asunnon hakeminen. Vaihtoyliopistoon ilmoittautumisen viimeistelyä varten tuli orientaatioviikolle ottaa Suomesta mukaan passi sekä viisumi.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Itse kohdemaahan ja yliopistolle päästyäni alkubyrokratioiden hoitaminen sujui nopeasti. Orientaatioviikon alkuseminaaria ennen passit ja viisumit kerättiin henkilöllisyyden tarkastamista varten, ja seminaarin päätteeksi saimme ne takaisin, kun viimeistelimme yliopistoon ilmoittautumista. Kaupungin asukkaaksi tai paikalliselle poliisille ei tarvinnut ilmoittautua.

 

Asuminen

Asumisvaihtoehtoja on Dunedinissa kourallinen. Ylivoimaisesti suosituin ja helpoin niistä on asua Uniflatsin tarjoamassa kimppakämpässä. Niihin Uniflatsin henkilökunta sijoittaa vaihto-opiskelijoita heidän hakemustensa perusteella, jotta kussakin talossa olisi samanoloista porukkaa ja henkilökemiat toimisivat hyvin yhteen. Kaikissa taloissa asuu vaihto-opiskelijoiden kanssa myös vähintään yksi paikallinen opiskelija, kiwihost, jolta on hyvä kysellä neuvoa jos mihinkin asiaan, ja paikallisesta kulttuurista jutteleminen auttaa hyvin sopeutumisessa uuteen ympäristöön.

Uniflatsin asunnoissa kaikilla asukkailla on oma huone, jonka oven saa lukittua. Tämän lisäksi on yhteiskäytössä olevat kylpyhuoneet, keittiö ja olohuoneen tapainen hengailutila. Koko talo on kalustettu, joten mitään ruoanlaittovälineistä tai pyyhkeisiin ei välttämättä tarvitse itse ostaa. Uudessa-Seelannissa voi talvella olla sisätiloissa aika kylmä, koska taloja ei ole eristetty samaan tapaan kuin Suomessa ja ikkunoissa on vain yksinkertainen lasitus. Hyvä puoli Uniflatsilla asumisessa on se, että jokaisella on omassa huoneessaan pieni patteri, jota saa huudattaa niin lämpimällä kuin on tarvetta, sillä sähkö kuuluu vuokran hintaan. Samoin heidän puolestaan kaikilla asukkailla on lämpimät peitot ja yhteistiloissa ilmalämpöpumppu pitämässä yhteistiloja lämpiminä. Itse talot sijaitsevat hyvin lähellä yliopiston kampusta, lähimmät vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

On toki myös mahdollista hakeutua asumaan Residential College -majoitukseen, jossa asutaan käytännössä suuressa asuntolassa, joissa säännölliset ruoat asuntolan ruokalassa kuuluvat asumiseen. Kolmas vaihtoehto on etsiä itse huone vapaiden markkinoiden asunnoista. Yliopiston puolesta Uniflatsilla asuminen on suositeltu vaihtoehto, ja itse olin siihen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat suoritetaan osana vaihtoyliopistolle ilmoittautumista Suomesta käsin. Apuna valintoihin kannattaa käyttää sikäläisen yliopiston nettisivuja, joissa on hyvin kattavat kuvaukset kurssien sisällöistä. Myös vaihtoyliopistolle ilmoittautumisen suorittamisen ohjeissa kerrotaan, miten kursseja kannattaa valita ja miten niille ilmoittautuminen käytännössä tapahtuu. Kursseille, joille tarvitaan esitietoja omista yliopisto-opinnoista, on haettava erillislupaa osallistua, mutta luvan saaminen on nopeaa ja vaivatonta, jos oma tausta sopii kurssin aihepiiriin.

Suositeltu kurssimäärä on 3-4 kurssia lukukaudessa. Riippuu hyvin paljon siitä, mitä opiskelee, mutta usein ainakin käytännön labraosuuksilla tai tutoriaaleissa on läsnäolopakko, minkä takia kannattaa huolella katsoa, että kurssien luentojen ja labrojen tai tutoriaalien ajat eivät mene päällekkäin. Päivät ovat myös pidempiä kuin Helsingissä, koska aamupäivisin on luentoja ja iltapäivisin on labroja tai tutoriaaleja, säännöllisesti iltaviiteen tai -kuuteen asti koko lukukauden ajan.

Kurssien arviointia tapahtuu pitkin lukukautta. Kurssista riippuen muutamasta kymmenestä prosentista noin puoleen kokonaisarvosanasta määräytyy ennen loppukokeita tehtävillä tehtävillä, jotka voidaan suorittaa joko itsenäisesti tai ryhmässä, ne voivat olla lyhyitä tehtäviä tai pitkiä esseitä, työselostuksia, esitelmiä, projektiluontoisia rupeamia tai välikokeita.

Itse luennot ja harjoitustilaisuudet ovat samankaltaisia kuin Helsingissä. Labraosuuksilla töitä tehdään usein pareittain, ja apua ja ohjeita saa kysyttyä helposti opettajilta ja assistenteilta. Kurssien henkilökunta ja vastaavat opettajat sekä luennoitsijat vastaavat myös erittäin mielellään kysymyksiin maan ja taivaan väliltä ja he auttavat myös tarvittaessa kurssien valinnassa ja niille valmistautumisessa sekä kokeita ennen niihin liittyvistä askarruttamaan jääneistä asioista. Osa luennoitsijoista järjesti jopa yliopiston kahvilassa erillisiä tapaamisia, joissa pystyi kertailemaan kokeisiin.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Terveydenhuolto on yliopistolla järjestetty YTHS:ää vastaavalla yliopiston oman Student Health -järjestelmällä. Sen aiheuttamia kustannuksia voi periä takaisin jokaiselle opiskelijalle pakollisesta terveysvakuutuksesta. Itse en Student Healhilla käynyt, mutta moni kämppiksistä sai nopeasti vastaanottoajan, kun sellaista tarvitsivat. Terveydenhuollon rakennus sijaitsee muiden yliopiston palveluiden tapaan kampusalueella.

Yleinen hintataso on aika samaa luokkaa kuin Suomessa, joskin ruoka on hieman halvempaa, samoin ulkona syöminen. Uusi-Seelanti ja Dunedin ovat turvallisia paikkoja asua ja opiskella, mutta tietenkin aina on hyvä pitää liikkuessa maalaisjärki mukana ja kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Erilaisiin ongelmatilanteisiin saa helposti apua yliopiston puolesta. Jos ei tiedä, mistä apua voisi alkaa kysymään, on kampuksella iso ja helposti lähestyttävä alue varattu Ask Otago -palvelulle, jonka henkilökunta osaa ohjata kysyjiä oikeaan suuntaan. Kurssien luennoitsijat ja vastuuopettajat vastaavat mielellään kursseja koskeviin kysymyksiin, Exchange Servicen henkilökunta vaihto-opiskeluun liittyviin asioihin ja Uniflatsin henkilökunta Uniflatsillä asumiseen liittyviin kysymyksiin. Jos jotain yllättävää käy asunnolla, voi soittaa Campus Watchille ja kysyä heiltä neuvoa tai pyytää heitä tulemaan paikan päälle ratkomaan ongelmaa. Meillä esimerkiksi yksi kotiavain jäi ulko-oveen jumiin ja katkesi lukkopesän sisälle, kun yritimme irrottaa avainta. Campus Watchilta tulivat puhelun jälkeen katsomaan tilannetta ja tilasivat lukkosepän paikalle sekä ohjeistivat uuden avaimen saamisessa. Heiltä voi kysyä apua hyvin laajaan skaalaan ongelmia, ja tarvittaessa he voivat saattaa kampukselta kotiin, jos jostain syystä ei tunne oloa hyväksi tai turvalliseksi kotimatkalla.

Vaikka Dunedin on verrattain pieni kaupunki, täällä riittää vapaa-ajalle tekemistä. Uniflats järjestää pitkin lukuvuotta asukkailleen erilaisia ilmaisia tapahtumia, kuten kokkauskursseja, rugby-otteluiden seuraamista stadionilla, rugbyn pelaamista, tietokisailtoja ja alueillallisia. Yliopistolla on myös suuri liuta erilaisia kerhoja, joiden kautta pääsee harrastamaan kaikkea vaeltamisesta teen juontiin ja laser-hippaan. Itse kaupungissa riittää myös nähtävää museoista kasvitieteelliseen puutarhaan, kävelyreitteihin ja rantoihin. Kävellen pääsee kätevästi ympäri kaupunkia, ja tarvittaessa paikallisbusseilla pääsee hieman kauemmaksi. Tosin kaupunkien välillä liikkuminen julkisilla yhteyksillä on hieman hankalampaa, kun vaihtoehtoina on yleensä joko lentäminen, noin kerran päivässä menevä bussi tai vuokra-auto, jos omaa autoa ei täällä omista. Eteläsaarella on kuitenkin mukavaa ajella ympäri lähikaupunkeihin, eivätkä vuokra-autojenkaan hinnat hirvittäviä ole, jos kokoaa matkaan muutaman hengen seurueen.

Vaihtokertomus, University of Sydney, kevät 2019

Bio- ja ympäristotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pitkän hakuprosessin jälkeen opiskelupaikka varmistui marraskuussa ja lähtöpäivä häämötti helmikuussa. Vastakkaisten vuodenaikojen myötä olin siis menossa syyslukukaudeksi Sydneyyn. Ennen lähtöä oli hoidettava kuntoon joitakin sähköisiä paperihommia, kuten alustavien opintojen suunnittelua, viisumin haku, ”overseas student health cover” vakuutus, sekä muutaman lomakkeen täyttö Sydneyn yliopiston verkkosivuilla. Heti vaihtopaikan varmistumisen jälkeen vaihtoyliopistosta oltiin kuitenkin yhteydessä meihin uusiin vaihto-oppilaisiin monilla sähköposteilla, ja kaikkiin hommiin oli todella selkeät ohjeet. Sähköposteissa oli opintojuttujen lisäksi tietoa myös esimerkiksi lentokentälle saapumisesta, ensimmäisistä mahdollisista aktiviteeteistä sekä asumisvaihtoehdoista. Kysymyksiäkin rohkaistiin lähettämään ja vastauksia tuli nopeasti.

 

Asuminen ja kohteeseen saapuminen

Asumisvaihtoehtoja on Sydneyssä useita. Yliopistolla oli tarjottavana useampia erilaisia asumismuotoja lähellä kampusta, joihin hakeminen tapahtui yllä mainitun sähköpostittelun välityksellä. Nämä opiskelija-asunto vaihtoehdot ovat kuitenkin todella kalliita, ja itse päätin loppujen lopuksi hylätä opiskelija-asuntotarjouksen ja hakea vuokrahuonetta omin neuvoin. Vuokrakulttuuri Australian suurkaupungeissa, varsinkin Sydneyssä, on hyvin erilainen kuin Suomessa. Vuokraaminen ja siitä sopiminen ei tapahdu useita kuukausia etukäteen, vaan uusia vuokralaisia ja huoneistoja etsitään silloin kuin niille on tarvetta. Varovaisena suomalaisena halusin löytää asunnon jo etukäteen, ja tämä onnistuikin erittäin suositun flatmates -sivuston kautta. Vaikka itsellä kävi hyvä tuuri asunnon sijainnin, oman ison huoneen ja ihanien kämppisten kanssa, järkevämpää olisi ollut ensin muuttaa viikoksi vaikka edulliseen hostelliin ja etsiä asuntoa vasta kaupunkiin saapumisen jälkeen. Vaihtoehtoja kyllä riittää.

Eniten minua jännitti saapuminen Sydneyn suurkaupunkiin, ja se miten löytäisin suurelta lentokentältä uuteen väliaikaiseen kotiini. Onneksi jännitystä lievitti saamani selvät ohjeet: yliopiston puolesta saapuville vaihtareille oli järjestetty ilmainen shuttle-bus, joka vei uusia oppilaita kotioville asti. Toki julkinenkin liikenne tai uber/taksi olisi myös toiminut. Ostin jo lentokentältä uuden puhelinliittymän ja matkalla olin yhteydessä uuteen vuokraisäntääni, joka oli sitten toisessa päässä odottamassa saapumistani.

 

Sopeutuminen ja opiskelijaelämän alkaminen

Toiselle puolelle maapalloa reissatessa olin varautunut kulttuurishokkiin, mutta itse en ainakaan tällaista pahemmin kokenut. Australian kulttuuri on hyvin länsimaalainen, ihmiset ovat mukavia ja ”aussit” tunnetaankin rennosta elämän asenteestaan. Kulttuurishokkia lievitti varmasti myös Sydneyn monikulttuurisuus.

Ennen varsinaista orientaatioviikon alkua tutustuin uusiin kämppiksiini, joista sain heti ystäviä koko vaihdon ajaksi. Olin myös ilmoittautunut vaihtareille järjestettävään viikonloppureissuun, johon kuului paljon erilaisia aktiviteettejä, kuten hiekkadyyneillä laskettelua, rannalla oleilua ja eläintarhassa käymistä. Orientaatioviikollakin oli virallisten infotilaisuuksien lisäksi järjestetty paljon erilaisia aktiviteetteja, joihin kannattaa kyllä ehdottomasti osallistua. Sydneyn yliopiston opiskelijaelämään ja -kulttuuriin kuuluu isona osana erilaiset opiskelijoiden järjestämät kerhot. Kerhoja ja klubeja löytyy jokaiselle jotakin, ja itse koin että tämä oli hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin kurssien ulkopuolella. Vaihtoehtoina on esimerkiksi paljon erilaisia urheilulajeja, tanssikerhoja, erilaisia pelailuja ja esimerkiksi ruoka ja viini -järjestö. Monilla opiskelijaelämä ja opiskelun ulkopuolella järjestettävät aktiviteetit pyörivätkin erilaisten kerhojen ympärillä.

Opiskelua väritti myös suuri kampus, joka oli Sydneyssä kuin pieni opiskelijoiden kaupunki suurkaupungin keskellä. Alueelta löytyi lukuisia kahviloita, ravintoloita, kirjastoja ja urheilukenttiä kampusrakennusten lisäksi.

Opiskelu ja opetus

Opiskelun aloittaminen tuotti alkuun hieman päänvaivaa. Olin alun perin saanut sellaisen käsityksen, että ennakkoon valitsemani kurssit ovat sitovia, eikä niitä saisi muuttaa. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toiminut näin, vaan vasta orientaatioviikolla julkaistiin kurssien aikataulut ja näimme miten valitsemamme kurssit kulkevat koko lukukauden ajan. Kävin Sydneyssä biotieteiden koulutusohjelmaan kuuluvia kanditasoisia eli undergraduate kursseja. Olin etukäteen valinnut tutkintooni sopivia kursseja, mutta huonolla tuurilla kolme neljästä kurssista oli osittain päällekkäisiä, eli minun täytyi vielä juuri ennen opintojen alkua etsiä uusia kiinnostavia kursseja, joihin piti saada hyväksyntä myös kotiyliopistolta. Onneksi kursseja sai vaihdella vielä jopa kaksi viikkoa opetuksen alettua, eli oli mahdollista kokeilla jotakin kurssia tai vaihtaa joitakin mieluisimpiin kursseihin. Stressiäni olisi helpottanut hakuvaiheessa, jos olisin tiennyt, että kurssivalinnat ei ole loppuun lyötyjä ja näitä joissain tilanteissa jopa joutuu muuttamaan.

Mieluisat kurssit löydettyäni opiskelut lähtivät mukavasti liikkeelle. Opiskelu tuntui suhteellisen samantasoiselta mihin olin Helsingin yliopistossa tottunut, tosin läsnäolopakkoa ja kotitehtäviä oli hieman enemmän. Koska kurssit olivat koko lukukauden mittaisia, työmäärä oli myös odotetusti hieman suurempi. Suurin ero opiskeluissa liittyi kuitenkin tenttimiseen ja arvosanan saantiin. Kurssien arvosana koostui harvemmin vain yhdestä tentistä, vaan arvosanan muodostumiseen kuului osittain kirjoitustehtäviä, pieniä esitelmiä, välitentti tai läsnäoloprosentti. Lisäksi tenttejä ei ollut mahdollisuus uusia, mihin en itse ollut tottunut.

Muuta hyödyllistä tietoa

Opiskelujen ja kampuselämän lisäksi Sydneyn suurkaupungista ja lähistöltä löytyy paljon tekemistä ja nähtävää. Julkinen liikenne (junat, bussit ja lautat) toimivat tosi hyvin, ja ainakin meidät suomalaiset vaihto-opiskelijat on oikeutettu ”concession” opal-korttiin, jolla matkat saa puolella hinnalla. Lisäksi kortti toimii koko NSW alueella, eli voi vaikka hypätä edullisesti junaan tutkimaan lähikaupunkeja tai luonnonpuistoja.

 

Yleinen hintataso on Sydneyssä suurin piirtein Suomen hintatason luokkaa, asuminen hieman kalliimpaa. Maistraattiin ja kelalle ilmoittaessa vaihto-opinnoista ulkomailla opinto- ja asumistukea kuitenkin saa kohtuullisen hyvin. Ongelmatilanteissa – liittyivät ne sitten opiskeluun, liikkumiseen tai terveydenhuoltoon – löytyi helposti apua kysyttäessä, esimerkiksi yliopiston monipuolisesta opintoneuvonnasta.

Vaihtokertomus, Australian National University, kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tultuani valituksi vaihto-oppilaaksi Helsingin Yliopistosta, tein hakemuksen vaihtoyliopistolle eli ANU:lle. Sain tiedon valinnasta Helsingin Yliopistolta keväällä 2018 ja vaihtoyliopiston hakemuksen tuli olla valmis marraskuussa. Helsingin Yliopisto lähetti hakemusta varten ohjeet, ja listan tarvittavista liitteistä, joten pystyin valmistelemaan ne jo kesän aikana. Tarvittavia liitteitä olivat opintosuorite, lista tulevista kursseista sekä kielitodistus. Kielitodistuksen sain Helsingin Yliopiston kielikeskukselta, mutta se on mahdollista saada myös tekemällä TOELF tai IELTS kielikoe. Valintakirje ANU:lta tuli nopeasti, ja tämän jälkeen pääsin hoitamaan muita ennen lähtöä vaadittavia asioita. ANU:n hyväksymiskirjen saapumisen jälkeen tarjous piti hyväksyä lähettämällä yliopistolle täytetty tietolomake.

Opiskelijaviisumia varten on oltava Overseas Student Health Care, jonka ostin Allianz Global Assistance nettisivuilta. Tätä ei tarvitse hoitaa itse, vaan ANU voi hoitaa sen opiskelijan puolesta. Huomasin kuitenkin, että itse ostettuna tämä tulee halvemmaksi. Joulukuun alussa tein myös hakemuksen opiskelija-asuntolaan. ANU lupaa järjestää asumisen kaikille vaihto-opiskelijoille, mutta takuuta ei ole siitä, että pääsee asuntolaan, johon esisijaisesti hakee. Hain ensisijaisesti Burton & Garran Hall:iin, mutta sain huoneen Fenner Hall:ista ja olin lopulta tähän erittäin tyytyväinen.

Saatuani hyväksymiskirjeen ANU:lta hain seuraavana viisumia. Hakemuksen tekemiseen meni paljon aikaa, mutta hakemus hyväksyttiin jo seuraavana päivänä. Ruuhka-aikoina viisumin saantiin voi kuitenkin mennä aikaa muutamia viikkoja. Avasin myös australialaisen pankkitilin Commonwealth Bank nettisivujen kautta. Lisäksi Suomessa ollessani tein KELA:lle ilmoituksen väliaikaisesta muutosta ulkomaille.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuttuani Australiaan kaikkien vaihto-oppilaiden tuli täyttää ja palauttaa lappu, jolla annetaan lupa ANU:lle välittää tietoja kotiyliopistolle. Kävin pankissa tunnistautumassa, jotta sain australialaisen pankkikortin. Australialainen pankkitili helpotti mm. vuokran maksua, ja rahan siirtoa kavereille. Lisäksi avasin australialaisen puhelinliittymän, minkä suosittelen hoitamaan mahdollisimman nopeasti. Kaikki tämä hoitui kuitenkin suhteellisen nopeasti ja helposti.

Lennoilla minulla oli mukana tulostettuna Helsingin Yliopistolta saamani todistus vaihto-opiskelusta Australiassa, viisumi sekä ANU:lta saaman Coe. Viisumi on sähköinen, mutta se on hyvä olla mukana myös tulostettuna. Ennen lentoa Australiaan kannattaa tarkistaa mitä ruokia ja tavaroita ei maahan saa viedä. Tästä ollaan maahan tullessa erittäin tarkkoja.

Asuminen

Kuten mainitsin jo aikaisemmin, asuin yliopiston opiskelija-asuntolassa Fenner Hall. Asuntotarjous tuli joulukuussa sähköpostiin, ja tarjouksen saamisesta on 2 vuorokautta aikaa hyväksyä tarjous. Mikäli ei halua asua asuntolassa, esimerkiksi Facebook ryhmien kautta on mahdollista löytää kämppiksiä, tai huoneita jaetuista asunnoista. Itse kuitenkin suosittelen lämpimästi opiskelija-asuntolaa. Asuntolaan muuttopäivä oli 6.2.19 ja vuokraa maksettiin 2 viikon välein tästä päivästä eteenpäin.

Suurin osa opiskelijoista asuu asuntoloissa, ja koin tämän itse erittäin kivaksi. Asuntoloilla on erittäin tiivis yhteishenki, ja paljon yhteistä ohjelmaa. Fenner Hallissa mm. järjestetään viikoittain tee-iltoja koko asuntolalle, sekä erikseen omalle kerrokselle. Asuntoloissa on helppo tutustua muihin opiskelijoihin, ja erityisesti paikallisiin. Itse sain Fenner Hallista läheisimmät kaverini koko vaihdon aikana. Lisäksi asuntoloiden välillä järjestetään urheilukilpailuja, bändikilpailu ja kuorolaulukilpailu. Fenner Hall tekee vuosittain musikaalin, muutamassa asuntolassa on kahvila/baari jossa voi työskennellä vapaaehtoisena, monilla asuntoloilla on vuoden aikana gaaloja, ja asuntoloissa järjestetään sekä asuntolan omia, että eri asuntoloiden yhteisiä juhlia ja iltamia. Asuntola on suuri osa opiskelijan identiteettiä, ja asuntolan asukkaita ajatellaan yhtenä suurena perheenä.

Asuminen Australiassa on kalliimpaa kuin Suomessa, ja asuntolat on yksi halvimmista vaihtoehdoista. Myös asuntoloiden välillä on kuitenkin vuokrissa suuria eroja. Asuntoloissa vuokraan kuuluu netti, ja osassa asuntoloista esimerkiksi pyykinpesu on ilmaista. Fenner Hallissa yksi pesukoneellinen maksoi 3 dollaria. Ruoka on Australiassa hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta eri tuotteiden välillä on tietysti eroja. Canberran keskustasta löytyy kirpputoreja, ja ANU:lla on facebook ryhmä, jossa voi myydä ja ostaa käytettyä tavaraa.

Opiskelu ja opetus

Yhden lukukauden aikana normaali kurssimäärä on 4 kurssia. Mikäli on painava syy, yhden kurssin voi kuitenkin jättää pois. Tähän pitää ensin saada suostumus liikkuvuuspalveluilta, sekä ANU:n opiskelijapalveluilta, jotta viisumin ehdot täyttyvät. Kursseille ilmoittautumisen hoidin hieman ennen Australiaan lähtöä sähköisessä järjestelmässä. Muille kuin ensimmäisen vuoden kursseille ilmoittautuessa vaaditaan avainkoodi, jonka sain etukäteen sähköpostilla kursseille, jotka olin valinnut hakemuksen yhteydessä. Mikäli kursseja haluaa tämän jälkeen muuttaa, saa koodin hankittua sähköpostilla tai orientoivan viikon aikana tiedekuntien vastuuhenkilöiltä info tilaisuuksista. Kursseja saa vaihtaa vielä ensimmäisten opetusviikkojen viikkojen jälkeenkin. Etukäteen kannattaa olla varmuuden vuoksi mietittynä muutama ylimääräinen kurssi, jos alun perin valitut kurssit menevät paljon päällekkäin. Kaikki luennot kuitenkin videoidaan, joten ne on mahdollista katsoa myöhemmin. Tutoriaaleihin on usein monta eri ryhmää, joten niihin kannattaa ilmoittautua ajoissa, jotta pääsee haluamaansa ryhmään. Nettisivulta unofficial ANU timetable pääsee suunnittelemaan lukujärjestystä.

Monilla kursseilla järjestettiin lukukauden alussa vapaaehtoisia infotilaisuuksia opiskelijoille, joilla englanti ei ole äidinkieli. Lisäksi yliopiston opiskelijapalvelut järjestävät apua, jos tuntee tarvitsevansa sitä kirjoittamisessa. Opiskelijapalvelut auttavat myös monissa muissa mahdollisissa opiskeluun liittyvissä ongelmissa.

Opetus ANU:ssa oli mielestäni erittäin tasokasta. Kurssit ovat yleisesti ottaen suuritöisiä, mutta kurssien, sekä alojen välillä on paljon eroja. Kursseilla oli mm. paljon kirjoitettavaa, esseitä, raportteja ja kotitehtäviä sekä viikoittaisia quizejä. Itselle Helsingin Yliopistoon verrattuna suurin ero oli viikoittaiset tutoriaalit luentojen lisäksi. Tutoriaaleihin tuli aina valmistautua lukemalla ennakkoon vaadittu materiaali, ja tekemällä ennakkotehtäviä. Tutoriaaleissa keskustellaan ja tehdään tehtäviä pienryhmissä, ja aktiivisuudella on merkitys kurssin arvosanaan. Biotieteissä ja esimerkiksi psykologiassa labrakursseja ei ole erikseen, vaan samaan kurssiin kuuluu sekä luennot, että laboratoriotyöt. Kursseihin voi kuulua joillain aloilla myös Field Trip. Läpipääsyyn kursseilla ei vaadita kovin paljoa, mutta hyviin arvosanoihin vaaditaan todella paljon.

Tehtävien palautusaikoihin on mahdollista saada lisä aikaa, mikäli on painava ja hyvä syy. Määräajoista ollaan tiukkoja, ja myöhään palautetuista tehtävistä vähennetään automaattisesti pisteitä. Vastuuopettajat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä, jos heihin ottaa ajoissa yhteyttä. Tiukkaan aikatauluun auttaa myös se, että kaikki kurssien tehtävät ja palautuspäivät tulevat tietoon heti lukuvuoden alussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

ANU järjestää vaihto-oppilaille orientoivaa viikkoa edeltävällä viikolla bussikuljetuksen lentokentältä kampukselle, mikä pitää varata etukäteen sähköpostilla. Tämä helpotti huomattavasti vaihtokohteeseen saapumista, ja pääsin heti tapaamaan muita opiskelijoita ja vaihto-oppilaita.

Canberra on kaupunkina melko samalainen kuin esimerkiksi Jyväskylä. Itsellä kaupunkiin sopeutuminen ei siitä syystä ollut vaikeaa tai vienyt paljoa aikaa. Luonto Canberrassa on lähellä, ja ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat. Canberrassa on paljon tapahtumia, ja kaikki löytyy Facebookista. Myös ANU:lla ja asuntoloilla on paljon facebook ryhmiä, joihin kannattaa liittyä niin löytää paljon tekemistä ja pysyy perillä tapahtumista. Canberra ja koko Australia on turvallinen, mutta yksin kävelyä pimeällä kehotettiin silti välttämään.

Canberran keskustasta löytyy valtava kauppakeskus, leffateatteri ja paljon ravintoloita ja kahviloita. Julkinen liikenne toimii hyvin, ja bussimatkat on melko edullisia. Canberran läheisyydestä löytyy myös valtavasti tehtävää, ja upeaa luontoa. Sydneyyn ja Melbourneen pääsee helposti bussilla ja lähimmälle rannalle Jervis Bayhyn ajaa alle 3 tuntia autolla. ANU järjestää vaihto-opiskelijoille mm. surffileirin ja matkan Blue Mountains:lle. Yleisesti Australiassa kannattaa matkustella niin paljon kuin mahdollista, mutta kannattaa ottaa huomioon, että välimatkat ovat valtavia.

Overseas Student Health Cover toimii helposti sovelluksen kautta, jos tulee tarvetta. Ennen sairaalaan menoa kannattaa tarkistaa, että OSHC toimii juuri kyseisessä paikassa. Lisäksi Canberrassa on bussimatkan päässä sairaala, joka on ilmainen myös ilman vakuutusta. Isommat sairaalamaksut voi joutua maksamaan ensin itse, ja vakuutus maksaa kulut myöhemmin takaisin. ANU:n opiskelijapalvelut auttavat vaihtareita näissä tapauksissa.

Vaihdosta saa eniten irti, jos on alusta asti itse aktiivinen ja lähtee mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Orientoivalla viikolla on paljon ohjelmaa, jossa pääsee helposti tutustumaan muihin opiskelijoihin. Myös ANU:lla on paljon urheilujoukkueita ja kerhoja joka makuun, ja niiden kautta pääsee tutustumaan helposti uusiin ihmisiin. Myös vaihtareille järjestetään paljon yhteistä ohjelmaa, ja erilaisia orientoivia tapahtumia heti alusta lähtien. Vaihtareista todella pidetään erittäin hyvää huolta.

Alpen-Adria-Universität Klagenfurt, Wien, kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa keväällä 2019 Itävallassa Wienissä. Kohdeyliopistoni oli Alpen-Adria-Universität Klagenfurt, jolla on Wienissä sijaitseva pieni erillinen laitos nimeltään Institute of Social Ecology. Opiskelin Wienissä paikallisen kevätlukukauden ajan eli maaliskuusta kesäkuun loppuun.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain kohdeyliopistoltani sähköpostilla ohjeet hakemuksen tekemisestä ja tarvittavista liitteistä. Minun tuli skannata kohdeyliopistolleni passi ja lukion päättötodistus sekä opintosuoritusote. Hakemus tehtiin paikallisessa Mobility Information System (MOBIS)-järjestelmässä. Hakemuksen lisäksi minun tuli tehdä myös asuntohakemus OEAD:lle, jonka kautta sainkin asunnon vaihtoni ajaksi. Hakemusprosessit vaihtelevat kuitenkin paljon eri yliopistojen välillä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sovin ennen lähtöä tapaamisen yliopistolleni hallintohenkilökunnan edustajan kanssa, jota menin sitten tapaamaan saavuttuani maahan. Kävimme yhdessä läpi opintosuunnitelmaani ja hän kertoi minulle instituutin toimintatavoista ja yleisesti elämästä Wienissä. Olin ilmoittautunut kursseille jo etukäteen, koska olin saanut tunnukset yliopiston järjestelmiin ennen lähtöäni Suomesta. Yliopistolla käymällä sain myös paikallisen opiskelijakortin, jota tarvitsin myöhemmin mm. hankkiessani kausilipun julkiseen liikenteeseen.

Ensimmäisinä päivinä Wienissä ennen varsinaisen lukukauden alkua kävin ilmoittautumassa paikallisessa maistraatissa (“meldeamt”). Rekisteröityminen täytyy tehdä kolmen päivän sisällä muutosta. Sain rekisteröintilomakkeen (“meldezettel”) yliopistoltani, ja täytimme sen yhdessä. Sain siihen vaaditun vuokranantajani allekirjoituksen, kun kävin hakemassa avaimet asuntooni. Kun palautin lomakkeen rekisteröitymisen yhteydessä maistraattiin, sain sieltä todistuksen, joka täytyi pitää tallessa maassa asumisen ajan. Ennen kotiinpaluuta täytyi käydä ilmoittamassa maistraatissa poismuutosta.

Asuminen

Asuin Wienissä OEAD:n opiskelija-asuntolassa neljän hengen soluhuoneistossa. Koin, että järjestelmä oli helpompi ja luotettavampi keino löytää asunto kuin yksityisiltä markkinoilta etsiminen, vaikka tällainen asumismuoto ei ehkä kaikille sovikaan. Muuttoa vieraaseen maahan helpotti se, että vuokrasopimus oli tehty ennen kuin lähdin Suomesta eikä asuntoa tarvinnut metsästää enää Itävaltaan päästyäni. Asuntolan kautta sain käyttööni myös lakanat sekä ruoanlaittovälineitä, joten niitä ei tarvinnut hankkia itse. Asuntolaltani pääsin noin puolessa tunnissa yliopistolle metrolla kulkien.

Asumisen hintataso oli yllättävän korkea, ja yksityiseltä puolelta voi ehkä vuokrata huoneen edullisemmin. Maksoin huoneestani vuokraa vähän vajaa 500 euroa, ja sen lisäksi ennen muuttoa tuli maksaa noin 900 euron vakuusmaksu. Vakuusmaksun sain Suomeen palattuani takaisin, kun olin toimittanut OEAD:lle todistuksen siitä, että olen muuttanut pois maasta.

Opiskelu ja opetus

En itse puhu saksaa, joten valitsin englanninkielisiä kursseja, joita oli onneksi tarjolla riittävästi saadakseni 20 opintopistettä. Kurssini olivat pääasiassa seminaarityyppisiä: jokaiselle tapaamiskerralle tuli lukea artikkeli, jonka yksi opiskelija esitteli tarkemmin ja josta keskusteltiin. Hetkittäin opinnot tuntuivat haastavilta, sillä artikkeleita käsiteltiin hyvin perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti ja tieteenala oli minulle vieras. Samalla opinnot olivat kuitenkin hyvin antoisia, sillä pääsi kuulemaan opiskelijoiden ja opettajien ajatuksia ja kehittämään omaa ajattelua ja englanninkielen taitoa.

Tenttejä minulla ei ollut. Joillakin eri aloja opiskelevilla tutuilla kuitenkin oli paikoitellen tenttejä paljonkin, joten tämä on varmasti hyvin alakohtaista. Kurssisuoritukset tulivat keskusteluihin osallistumisen, esitelmien ja esseiden perusteella. Vaikka kurssit tuntuivat paikoitellen työläiltä, arvostelu ei ollut liian tiukkaa vaan kursseista oli mahdollista saada hyviä arvosanoja olemalla aktiivinen ja kiinnostunut aiheesta.

Koska pienessä instituutissa ei ollut minun lisäkseni kuin yksi tai muutama vaihto-opiskelija, opiskelin paljon paikallisten opiskelijoiden kanssa. Oli todella antoisaa päästä tutustumaan paikallisiin ihmisiin, ja tapasin heitä jonkin verran myös vapaa-ajalla. Isommissa yliopistoissa kontakteja paikallisiin ei välttämättä saa niin helposti, mutta joissakin paikoissa on mahdollista saada esimerkiksi paikallinen ”buddy”.

Koska lukukauden loppuun kertyi paljon tekemistä ja palautettavaa, jouduin vielä kirjoittamaan erään kurssin ryhmätyötä palattuani Suomeen, ja opintopisteiden saaminen kesti pitkään. Suosittelen ehdottomasti hoitamaan asiat kuntoon ennen Suomeen paluuta, mikäli mahdollista, sillä opetushenkilökunnan tavoittaminen ja vastausten saaminen kesäaikana voi olla haastavaa. Kaikki järjestyi kuitenkin lopulta hyvin. Itävallassa arvosanat ovat päinvastaiset kuin suomalaisissa yliopistoissa, eli 1 on paras arvosana.

Vapaa-aika

Wienissä on useita yliopistoja, joten opiskelijoita, vaihto-opiskelijoita ja opiskelijatoimintaa on paljon. Yliopistoilla on omat ESN-osastonsa, jotka järjestävät viikoittain useita tapahtumia. Tapahtumiin voi mennä mukaan huolimatta siitä, onko se oman yliopiston ESN-organisaation järjestämä vai ei. Tapahtumista tuli melko hyvin tietoa sosiaaliseen mediaan, joten kannattaa laittaa seurantaan eri yliopistojen ESN-toimijoiden Facebook-sivut.

Parhaiten erilaisista vapaa-ajan aktiviteeteista jäivät mieleen erilaiset ekskursiot ja retket. Osallistuin esimerkiksi suppailu- ja melontaekskursioille (ja uin Tonavassa!) ja opastetulle päivämatkalle Salzburgiin. Eri vaihtariorganisaatiot järjestivät myös vaellus- ja laskettelureissuja, joille en itse päässyt mutta joita kehuttiin paljon.

Sosiaalisen elämän lisäksi vietin paljon aikaa myös yksin. Wien on täynnä museoita, kahviloita ja kauniita puistoja, joissa saa ajan helposti kulumaan. Välillä oli ihanaa vain käydä yksin pitkillä kävelyillä tai hypätä metroon ja jäädä satunnaisella pysäkillä pois. Wienistä on lyhyt matka ja helppoa matkustaa myös ulkomaille, ja kävinkin vaihtoni aikana junalla Bratislavassa ja bussilla Budapestissa.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Vieraassa maassa ja kielitaidottomana sairastuminen voi olla melko jännittävä kokemus, joten kannattaa selvittää etukäteen, miten lääkäriin pääsee. Wienissä oli melko erilainen terveydenhuoltojärjestelmä kuin Suomessa. Varsinaisia terveyskeskuksia ei ollut, vaan yksityisiä lääkäriasemia on ympäri kaupunkia, ja niistä löytyy netistä lista. Kun tulin vaihtoaikanani kipeäksi ja piti päästä lääkärin, selvitin vakuutusyhtiöni kautta, onko heillä tietoa asuntoni lähellä sijaitsevista lääkäriasemista, joiden kanssa heillä olisi jonkinlainen yhteistyösopimus tai vastaavaa. Vakuutusyhtiöltä sain yhteystiedot, jolloin menin käymään päivystyksessä; aikaa ei tarvinnut varata.

Julkinen liikenne toimi mielestäni pääosin hyvin ja luotettavasti. Erityisesti tykkäsin Wienin metrosta, jolla kulkeminen oli helppoa ja selkeää. Joskus iltaisin julkinen liikenne lakkasi kulkemasta melko aikaisin ja iltariennoista tulikin kiire kotiin. Myös paikallisina juhlapyhinä julkinen liikenne kulki huonommin. Julkisen liikenteen lisäksi pyöräily on melko suosittua Wienissä, mutta itse en uskaltanut hypätä vilkkaassa suurkaupungissa pyörän selkään.

Kaupoissa ja ravintoloissa asioimisessa kannattaa ottaa huomioon kaksi asiaa: aukioloajat ja käteinen. Sunnuntaisin lähes poikkeuksetta kaikki kaupat ja hyvin monet ravintolat ovat kiinni, ja muutoinkin kaupat menevät kiinni aiemmin kuin Suomessa. Ruokakaupoissa voi maksaa kortilla, mutta ravintoloissa, kahviloissa ja muissa vastaavissa käteistä tarvittiin hyvin usein ja sitä kannatti olla aina mukana. Hintataso oli yleisesti melko sama tai vähän alhaisempi kuin Suomessa.

Yleisesti: Wien ja ylipäätään Itävalta ovat ihania, kauniita ja turvallisia paikkoja. Nauti kahvilakulttuurista, kaupungin omaleimaisesta historiallisesta tunnelmasta ja suhtaudu avoimin mielin kaikkeen mitä eteen tulee!

Vaihtokertomus, University of Namibia (UNAM), kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Namibiassa, Windhoekissa keväällä 2019, mikä tarkoittikin päiväntasaajan sillä puolella syyslukukautta. Vaihtoyliopisto oli UNAM eli University of Namibia.

(University of Namibia) 

Ennen lähtöä. Sain kuulla, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon muistaakseni jo maaliskuussa 2018. Sen jälkeen alkoi hakeminen kohdeyliopistoon, mikä olikin pitkä prosessi. Toimitin saamieni ohjeiden mukaisesti hakemukset liikkuvuuspalveluille, josta ne lähetettiin UNAMille. Meidän piti kuitenkin myös tehdä sähköinen hakemus, koska he ovat ilmeisesti siirtymässä sähköiseen käytäntöön. Sain hakemukset valmiiksi jo muistaakseni toukokuussa, mutta hyväksymispäätös Namibian yliopistolta tuli vasta marraskuussa, minkä eteen piti lähettää muutamia kyselyviestejä paikalliselle vaihtarivastaavalle. Tässä sainkin jo esimakua siitä, miten asiat Namibiassa toimivat 😀

Kun vaihtoon lähtö oli vihdoin varmaa, aloin hakea Namibiaan viisumia, joka todellakin kannattaa hakea ajoissa. Itselläni viisumin hakeminen tapahtui todella sutjakkaasti, mutta tämä olikin enemmän poikkeus kuin sääntö. Toinen Helsingistä lähtenyt vaihtari ei saanut lopullista viisumia koskaan, ja ne vaihtarit, jotka hakivat viisumia vasta Namibiassa, saivat sen vasta kolmen kuukauden ja lukuisten virastovierailujen jälkeen. Viisumin lisäksi varasimme nopeasti myös lentoliput. Ostimme menopaluun ja itse en kyllä tätä suosittele, ellet oikeasti tiedä, että sinun täytyy juuri tuolloin olla takaisin Suomessa; itse olisin voinut jäädä Namibiaan pidemmäksikin aikaa.

(UNAM kampus ennen lukukauden alkua)

Saapuminen vaihtokohteeseen. Saavuimme vaihtokohteeseen yhdessä toisen Helsingin vaihtarin kanssa lauantaina 19.1.2019. Olimme mielestämme sopineet vaihtarivastaava Aune Samin kanssa, että tulemme tuolloin Namibiaan, ja he olivat luvanneet tulla lentokentälle vastaan. Ketään ei siellä kuitenkaan ollut ja noin puolen tunnin kuluttua otimme itse taksin kohti UNAMia. Perille päästyämme huomasimme, että yliopisto olikin täysin tyhjä, eikä siellä ollut mikään paikka auki, koska lukukausi ei ollut vielä kunnolla alkanut ja oli viikonloppu. Löysimme kuitenkin onneksi naisen, joka tiesi Aunen ja sai hänen tavoitettua. Pian Aune tulikin meitä auttamaan ja sai meille järjestettyä huoneet Vanhasta hostellista, mikä oli ehkä hieman vaikeaa, koska yliopistolla ei tosiaan ollut ketään vielä töissä, varsinkaan viikonloppuna. Tämän takia kannattaakin varmistaa useaan otteeseen, milloin olette saapumassa Namibiaan, jotta lentokenttäkyydit ja alkujärjestelyt sujuisivat paremmin.

(Hostellin käytävät ja paviaani)

Asuminen. Saimme huoneet Vanhasta hostellista. Olimme tosiaan tulleen yliopistolle kaksi viikkoa ennen kuin luennot alkoivat, joten hostelli oli täysin autio (lukuun ottamatta siellä vierailevia paviaaneja), siivoamatta ja hieman remontin keskellä. Kun kuitenkin huoneensa sai siivottua ja hostelliin alkoi tulla lisää väkeä, siitä tuli oikein mukava asuinsija.

Mitään ruuanlaittovälineitä tai jääkaappia meillä ei kuitenkaan ollut. Meille oli luvattu kyllä jääkaapit, mutta kahden rikkinäisen laitteen jälkeen kävimme ostamassa uuden, koska kesällä oli hyvin kuuma, eikä mikään ruoka tahtonut säilyä pitkään ilman jääkaappia. Toiset vaihtarit saivat lopulta kaksi jääkaappia hostellin puolesta, mutta siihen meni 1-4 kuukautta. Suomen vaihtarit ostivat myös keittolevyjä, joita käytimme yhdessä.

(Matkalla Windhoekin keskustaan)

Opiskelujen alkaminen. Ensimmäisenä yliopiston rekisteröitymispäivänä kampuksen elämä muuttui täysin. Tapasimme aamulla Aunen, joka laittoi rekisteröintiprosessin käyntiin, minkä jälkeen meidän piti kulkea ympäri kampusta ilmoittautumassa kursseille ja hostelliin. Joka paikkaan oli pitkät jonot, mutta meille vaihtareille kokemus oli kuitenkin varmasti helpompi, koska saimme mukaamme avustavan opiskelijan, joka veti meidät pitkien jonojen ohi. Mukaan kannattaa varata jotain pientä evästä, koska jonottelussa voi tulla nälkä. Homma oli kuitenkin hoidettu iltapäivään mennessä, jolloin meillä oli vihdoin lukujärjestyksetkin selvillä.

Rekisteröitymispäivä on aika sekava, varsinkin jos on juuri saapunut maahan. Prosessia helpottaa, jos sinulla on valmiiksi jo Suomessa printatut dokumentit, (joita en nyt kaikkia muista) mutta ainakin kopio passista, hyväksymiskirje, opintosuoritusote ja opintosuunnitelma (kurssien tiedot, jotka aiot ottaa) kannattaa varata mukaan. Itse suosittelen Foundations of Oshiwambo kurssia J Kursseja voi vielä muuttaa tiettyyn päivään mennessä, mutta se vaatii taas odottelua ja jonotusta, joten parempi, jos saa kerralla hommat hoidettua.

(Auringonlasku UNAMilla)

Opiskelu ja opetus. Opiskelu UNAMissa riippuu paljon kursseista, mitä valitset. Jos haluaa suoriutua helpolla, kannattaa ottaa ensimmäisen vuoden kursseja, jotka vastaavat monissa määrin Suomen lukiotasoa. Kolmannen ja neljännen vuoden kursseilla on jo paljon enemmän tekemistä ja tiedonhakua, joten niiden kurssien läpipääsyyn pitää tehdä jo enemmän töitä.

Opetuskin riippuu paljon kurssista ja opettajasta. Itselleni sattui onneksi kursseja, joilla oli oikein mukavat opettajat. He saattavat kysellä paljonkin Suomen asioista verrattuna Namibiaan, joten siihen voi varautua. Jotkut opettajat osasivat rakentaa kurssinsa selkeiksi kokonaisuuksiksi, mutta toiset taas antoivat koko ajan uusia tehtäviä, mitä piti tehdä, eikä kurssin suorittamisvaatimuksista aivan ottanut selvää.

(Sossusvlei, deadvlei)

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville. Luonnollisesti turvallisuus oli Namibiassa paljon enemmän mielessä kuin Suomessa. Ainoa asia, mitä todella kaipasinkin Suomesta, oli vapaus liikkua miten ja milloin halusin, yksin ja turvallisesti. Kuitenkin perus maalaisjärjellä pääsee hyvin pitkälle ja aika pian tottuu uusiin käyttäytymismalleihin.

Taksien käytöstä moni varoitteli, emmekä käyttäneet normaaleja takseja ensimmäisen parin viikon aikana – tilasimme aina tutun kuskin puhelimitse. Kun paikat alkoivat kuitenkin tulla tutuiksi, aloimme käyttää normitakseja päiväsaikaan, mikä helpotti elämää huomattavasti, koska tilattavilla takseilla kesti kauan ajaa UNAMille hakemaan meitä ja ne ovat kalliimpia. Pimeän aikaan en kuitenkaan missään nimessä ottaisi normaalia taksia varsinkaan yksin, koska vaikka suurin osa kuskeista onkin hyviä ihmisiä, siellä on myös kuskeja, jotka ottavat tilaisuudesta hyödyn irti.

Aktiviteettien puolesta UNAMilla on erilaisia opiskelija kerhoja, joihin voi osallistua, mutta itse en liittynyt mihinkään niistä. Windhoekissa järjestetään mielestäni paljon tapahtumia, mistä nautin kovasti. Erityisesti pari kertaa kuussa järjestettävä City Market kannattaa testata ja erilaisiin musiikkitapahtumiin osallistua. Myös Katuturasta löytyvä kapana-paikka on mahtava.

Vaihtokohteena Namibia on silmiä avaava ja odottamaton. Uusi erilainen kulttuuri vaatii sopeutumista, joten matkan aikana oppii hurjasti maailmasta, muista ihmisistä ja itsestä. En jättäisi kokemusta pois mistään hinnasta.

 

 

Vaihtokertomus, Universidad de Alicante, kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Alicante on n. 300 000 asukkaan kaupunki Espanjan rannikolla Costa Blancalla. Kaupungissa on suhteellisen suuri yliopisto, jossa on muuhun Espanjaan nähden hyvin tarjolla englanninkielistä opetusta. Vaihtoa suunnitellessa kannattaa ensimmäiseksi tarkastella yliopiston nettisivuja, jotka on hyvät ja kattavat. Sieltä löytyy mm. lukuvuoden aikatauluja, tarjottavat englanninkieliset kurssit ja muuta hyödyllistä tietoa, johon kannattaa tutustua ennen lähtöä. Yliopistolta tuli sähköpostitse hyvät ohjeet siihen, miten opintosuunnitelma ja hakuprosessi netissä tehdään. Varsinainen hyväksymiskirje yliopistolta lähetettiin n. 2 kk aikaisemmin ja sähköposti, jossa kerrottiin ensimmäinen orientaatiopäivä saapui n. 1,5 kk ennen lähtöä. Mutta itse ainakin olin jo suunnitellut lähtöä aikaisemmin perustuen nettisivuilta löytyneisiin päivämääriin.

Toki kannattaa tutustua myös kaupunkiin ja maahan ja suunnitella jo vähän, missä muissa kaupungeissa haluaa käydä, Alicante kun on loppujen lopuksi aika pieni kaupunki. Alicantesta pääsee helposti nopealla junalla Madridiin tai Valenciaan ja myös maan sisäiset lennot ovat edullisia.

Yliopiston kautta on mahdollista saada itselleen ”buddy”, johon voi olla yhteydessä jo ennen lähtöä. Hän on paikallinen yleensä saman oppiaineen opiskelija, jonka tarkoituksena on toimia apuna vaihto-opiskelijalle. Hän voi tutustuttaa kaupunkiin ja yliopistoon ja häneltä voi kysyä apua aina tarvittaessa.

Pakatessa kannattaa ottaa huomioon se, että espanjalaiset rakennukset ovat erityyppisiä kuin Suomessa ja mitään keskuslämmitystä ei ole. Siksi varsinkin talvella sisällä saattaa olla hyvinkin kylmä.

Alicanten kaupunki Santa Barbaran linnakukkulalta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Rekisteröityminen Espanjan asukkaaksi täytyy tehdä kuukauden sisällä saapumisesta ja se täytyy tehdä, jos asuu maassa yli 3 kuukautta. Yliopisto lähetti sähköpostin siitä, milloin on varattu aika poliisiasemalle, ohjeet mitä sinne tarvitsee ottaa mukaan ja linkit netistä löytyviin hakemuslomakkeisiin. Rekisteröinnin yhteydessä sinulle annetaan NIE-numero, joka vastaa paikallisten henkilötunnusta ja oikeuttaa sinut käyttämään espanjalaista terveydenhuoltoa. Ennen rekisteröintiä internetissä täytyy täyttää ja tulostaa kaksi lomaketta: hakemus- ja maksulomake. Nämä dokumentit ovat espanjaksi, joten kannattaa pyytää muilta vaihto-opiskelijoilta tai koululta apua tarvittaessa. Maksulomakkeen kanssa pitää mennä pankkiin ja maksaa siinä määrätty summa käteisellä. Kaikissa pankeissa tämä ei kuitenkaan onnistu, mutta he ohjaavat sitten toiseen pankkiin, missä maksun voi suorittaa. Poliisiasemalle mukaan tarvitsi netistä tulostettujen lomakkeiden lisäksi passikuvan, passin ja kopion siitä, Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja kopion siitä sekä todistuksen Erasmus-vaihdosta, jonka saa yliopistolta. Itse asiointi poliisiasemalla oli melko helppoa. Paikalla oli muita Erasmus-opiskelijoita samaan aikaan ja meitä ohjattiin tiskeille vuoron perään. Rekisteröinnin yhteydessä saa vihreän pahviläpyskän, jossa kerrotaan oma NIE-numero ja kauan se on voimassa.

Kulkeminen Alicantessa esimerkiksi yliopistolle tapahtuu julkisella liikenteellä ja sitä varten tarvitsee matkakortin. Vaihtoehtoja on kaksi: tavallinen sininen kortti tai vihreä nuorten kortti. Kortille ladataan matkoja 10-30 kpl kerralla ja esimerkiksi 30 matkan hinta on tavallisella kortilla n. 5 € kalliimpi kuin nuorten kortilla. Itse kortti maksaa muutaman euron. Korttien ostaminen ja hakeminen tapahtuu TAM-toimistossa Alicanten keskustassa. Jos haluaa hakea nuorten korttia, tarvitsee seuraavat dokumentit: passi ja kopio siitä, Carnet Jove -kortti ja kopio siitä ja passikuva. Carnet Jove-kortti on eurooppalainen nuorten kortti, jota voi hakea Generalitat Valencianan IVAJ-toimistosta keskustasta. Korttia hakiessa pitää näyttää henkilöllisyystodistus ja maksaa n. 8 €. Kortin saa heti mukaan. Nämä dokumentit tulee siis toimittaa TAM-toimistoon ja siitä parin viikon päästä voi noutaa nuorten matkakortin. Kannattaa tosiaan miettiä, onko sen hankkiminen tarpeellista, koska se vaatii jonkin verran paperitöitä ja kuitenkin ensimmäisille viikoille tarvitsee myös tavallisen matkakortin. Myöskin nuorten kortti on henkilökohtainen omalla kuvalla varustettu, joten sitä ei pysty lataamaan raitiovaunuista ja asemilta löytyvillä automaateilla, vaan sitä pitää ladata henkilökohtaisesti esimerkiksi aseman asiointipisteillä, TAM-toimistossa tai Tabacco-kioskeilla.

Tätä byrokratiaa varten tarvittavia passikuvia kannattaa ottaa mukaan jo koti-Suomesta, jos niitä on ylimääräisiä, mutta paikan päällä niitä saa otettua esimerkiksi raitiovaunuasemilta löytyvissä automaateissa viiden euron hintaan. Kopiot passista ja eurooppalaisesta sairaanhoitokortista kannattaa ottaa mukaan jo Suomesta. Paikan päällä tulostaminen ja kopioiminen onnistuu parhaiten yliopistolla, jossa on siihen tarkoitettuja asiointipisteitä. Nämä toimivat niin, että joko lähetät dokumentit heidän sähköpostiinsa tai annat muistitikulla ja asiointipisteessä työntekijä tulostaa tai kopioi pyydetyssä muodossa. Tulostaminen maksaa muutaman sentin per paperi.

Alicanten ranta-aluetta.
Alicanten ranta-aluetta.

Asuminen

Suurin osa vaihto-opiskelijoista haki asuntoa yliopiston kautta, mikä on helpoin ratkaisu. Netissä voi täyttää asunnonhakulomakkeen, johon voi kirjoittaa myös toiveita asunnon sijainnin suhteen. Tässä yhteydessä maksettiin myös vuokravakuus. Tiedon asunnosta sai pari viikkoa ennen saapumista. Itse päädyin hankkimaan asunnon itsenäisesti, koska halusin valita asunnon sijainnin tarkalleen itse ja tietää etukäteen, millainen asunto on. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Yliopiston kautta saadut asunnot saattoivat olla huonossa kunnossa, mutta ne olivatkin halvempia. Näissä asunnoissa soluhuone maksoi 200€/kk luokkaa. Oma yksityiseltä vuokraama juuri remontoitu asuntoni oli aivan Alicanten keskustassa ja iso soluhuoneeni siellä maksoi 350€/kk.

Alicantessa on ylipäänsä hyvin asuntoja tarjolla ja monet löysivät asunnon hyvin myös paikan päällä. Itse etsin asuntoja etukäteen internetistä. Hyviä kanavia siihen ovat mm. idealista ja facebookissa olevat ryhmät. Kannattaa myös varmistaa asunnon todenmukaisuus ennen vuokravakuuden maksamista pyytämällä siellä asuvien asukkaiden yhteystietoja.

Ehdottomasti paras sijainti asunnolle on keskusta ja suurin osa vaihtareista myös asui siellä. Myös yliopiston lähellä San Vicentessä on opiskelija-asuntoloita, mutta käytännössä siellä alueella ei ole muuta kuin yliopisto. Keskustassa kaikki on lähellä: kaupat, ravintolat ja ranta, tosin yliopistolle on bussi- tai raitiovaunumatka.


Opiskelu ja opetus

Hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ilmoitus siitä, minä päivänä on ensimmäinen tapaaminen Mobility Officella. Tämän tapaamisen jälkeen oli pienessä ryhmässä tutustuminen kampukseen tuutorin johdolla. Ensimmäisinä orientaatiopäivinä oli infopäivä, jossa kerrottiin yliopistosta, vaihtaritoiminnasta ja ilmoittauduttiin yhdessä kursseille tuutoreiden opastuksella. Orientaatioon kuului myös tapaaminen oman tiedekunnan vaihto-opiskelijoiden koordinaattorin kanssa, jossa kerrottiin enemmän infoa omaan tiedekuntaan liittyen ja katsottiin yhdessä omia kurssivalintoja ja sitä osuvatko ne päällekkäin.

Yliopistolla on käytössä UACloud- palvelu verkossa, jossa käytännössä tapahtuu kaikki yliopistoon liittyvä: siellä ilmoittaudutaan kursseille, sieltä näkee oman aikataulun, kursseille liittyvän materiaalin ja tenttien arvosanat. Siellä voi myös lähettää opettajille viestejä.

Opiskelu ylipäänsä poikkeaa jonkin verran Helsingin yliopistosta. Kurssit kestävät koko lukukauden eli semesterin ja kaksi ensimmäistä viikkoa kursseilla on ns. avoimet ovet, jolloin voi käydä katsomassa eri kursseja. Tämän jälkeen sitten vasta tehdään lopullinen opintosuunnitelma. Luennot olivat ainakin omassa aineessani lyhyitä tunnin mittaisia ja aikataulu muuttui joka viikko. Toisissa aineissa aikataulu saattoi olla koko lukukauden sama. Opettajat teettävät kattavasti läpi kurssin arvioitavia tehtäviä, kuten välitentit eli midterm examit, erilaiset seminaarit ja ryhmätyöt. Varsinaiset lopputentit ovat yleensä 50 % koko kurssin arvosanasta ja ne pidetään tenttijaksolla lukukauden lopuksi. Arvosteluasteikko on 1-10 ja 5 on pienin arvosana, millä pääsee läpi. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta labroissa ja seminaareissa on. Labroja on käsittääkseni kaikilla biologian kursseilla ja niitä oli ainakin itselläni läpi lukukauden suunnilleen aina kerran viikossa ja niiden kesto oli 3 tuntia.

Opetuksen taso riippui kurssista ja opettajista. Toiset olivat panostaneet enemmän luentoihin ja ohjeiden antamiseen, toisia ei taas juuri kiinnostunut. Tentit saattavat olla yllättävänkin haastavia verrattuna opetukseen. Kannattaa myös varautua siihen, että osa kurssista saattaa olla espanjaksi, vaikka kurssin pitäisi olla englanninkielinen. Itsellä kävi yhdellä kurssilla niin, että puolessa välissä lukukautta vaihtui opettaja, joka ei puhunut luennoilla englantia. Myöskin labroihin liittyvät ohjeet ja materiaalit olivat kaikilla kursseilla espanjaksi. Onneksi kanssaopiskelijat puhuivat hyvin englantia ja auttoivat aina tarvittaessa.

Senkin takia kannattaa tehdä tuttavuutta muihin kurssilaisiin, koska asioista tiedottaminen ei aina toiminut niin kuin olisi pitänyt. UACloudissa opettajat pystyvät lähettämään opiskelijoille ilmoituksia, mutta välillä he saattoivat tiedottaa vain espanjaksi tai vain kurssin yhdyshenkilöopiskelijalle. Joskus myös ilmoitukset esimerkiksi tenteistä tulivat todella myöhään, mutta muut kurssilaiset olivat ne jo tienneet aikaisemmin.

Yliopisto tarjoaa myös kielikursseja, kuten espanjaa ja katalaania, mutta myös muita kieliä. Espanjan kurssi vaihto-opiskelijoille on kaksi kertaa viikossa ja niitä järjestetään eritasoisina. Kurssilla on materiaalimaksu 50 €, johon sisältyy kolme oppikirjaa. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää espanjan kurssi varsinkin, jos espanjan kielitaito on alun perin heikko.

Alicanten yliopisto sijaitsee San Vicentessä, joka on n. 30 min bussi- tai raitiovaunumatkan päässä keskustasta. Kampusalue on iso ja viihtyisä ja siellä on monia paikkoja, jossa viettää aikaa ulkona. Se tarkoittaa myös sitä, että välimatkat rakennuksista toiseen saattaa olla pitkiä. Ensimmäinen kuukausi kampuksella täytyi suunnistaa kartan kanssa, mutta vähitellen alkoi oppimaan. Kahviloita ja sisäajanviettopaikkoja on ympäri kampusta ja suurimpia näistä ovat ns. social clubit. Myös luonnontieteellisellä tiedekunnalla on oma kahvilansa. Näistä saa myös lounasaikaan ostettua buffetlounasta, joka on hintaluokkaa 4-6€ riippuen menun koosta. Mikroja on myös käytettävissä, mutta niihin saattaa varsinkin lounasaikaan olla jonoa. Omaksi lounassuosikiksi valikoitui lopulta Don Jamón -kahvila, joka sijaitsee kampuksen reunalla, jossa on myös pankit ja kirjakaupat. Opiskeluun kampuksella on hyvin tilaa kirjastossa, jossa on myös 24 h auki oleva lukusali. Kampuksella on myös urheilumahdollisuuksia. Monet opiskelijat käyttivät kampuksen kuntosalia, mutta se oli omaan mieleeni liian ahdas ja täynnä ihmisiä. Mahdollisuuksia oli myös mm. jalkapallon, tenniksen ja padelin pelaamiseen sekä uimiseen.

Kampusaluetta.
Kampusaluetta.
Kampusaluetta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Suosittelen vahvasti, että Espanjaan vaihtoon lähtevä osaa edes alkeet espanjan kielestä. Alicantessa on hyvin tavallista, että esimerkiksi apteekissa, kahvilassa ja toimistoissa asioidessa työntekijät eivät osaa sanaakaan englantia ja tämä saattaa tuottaa paljonkin ongelmia.  Myöskin asuntoja hakiessa huomasin sen, että vuokranantajat vastasivat useammin, jos laitoin heille viestin espanjaksi kuin englanniksi. Muutenkin kannattaa tottua siihen, että parempaa palvelua saa, jos osaa puhua espanjaa. Sitä ei tarvitse osata täydellisesti: kunhan vain rohkaistuu puhumaan, niin asiat kyllä selviävät.

Ylipäänsä espanjalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, mutta suomalainen saattaa kokea heidät äänekkäiksi. Heidän kulttuurinsa eroaa siinä suomalaisesta, että he haluavat aina puhua ja keksivät aina jonkun syyn, miksi jutella. Heidän mielestään on epäkohteliasta olla hiljaa. Jos espanjantaito ei riitä vielä ”small talkiin”, niin kannattaa opetella edes tervehtiminen. Esimerkiksi hissiin tai huoneeseen astuttaessa sanotaan kaikille ”hola” ja poistuttaessa ”hasta luego” tai ”adios”.

Espanjalaiset ovat erittäin perhekeskeisiä ja paikalliset opiskelijat asuivatkin lähes poikkeuksetta vanhempiensa luona. He kaikki myös menevät aina suoraan lukiosta yliopistoon, joten kannattaa varautua siihen, että 1. vuoden kursseilla opiskelijat saattavat vaikuttaa hyvinkin nuorilta. Omassa oppiaineessani englanninkielisillä kursseilla oli pääasiassa paikallisia ja muutama vaihto-opiskelija, mutta esimerkiksi kauppatieteen englanninkielisillä kursseilla oli pelkästään vaihtareita. Paikalliset opiskelijat olivat hyvin ystävällisiä, halukkaita tutustumaan meihin vaihtareihin ja ottivat meitä rohkeasti mukaan heidän toimintaansa. Sitä kautta tutustuimme espanjalaiseen kulttuuriin ihan eri lailla. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan paikallisiin, jos vain on mahdollista. Heidän avullaan saa kaupungista ja maasta aivan erilaisen kuvan.

Alicantessa on paljon vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa ja heillä on aktiivista toimintaa. Varsinkin alussa, jos haluaa tutustua muihin vaihtareihin, niin suosittelen osallistumaan ESN Alicanten toimintaan. He järjestävät mm. edullisia retkiä lähikaupunkeihin.

Espanjalaisessa kulttuurissa on asioita, jotka vaativat suomalaiselle totuttelua. Näitä ovat esimerkiksi ruokailuajat. Lounas syödään tavallisesti klo 14-15 aikaan ja illallinen klo 21-22 aikaan. Kampuksella saa hyvää buffetlounasta, mutta vasta klo 13.30 alkaen ja sitä ennen kahviloissa on tarjolla vain pikkusuolaisia ja -makeita. Siestaa vietetään n. klo 15-18, jolloin osa kaupoista ja ravintoloista saattaa olla kiinni. Sunnuntaisin ja juhlapyhinä kaupat ja osa ravintoloista ovat kiinni. Keskustassa on muutamia pikkuruokakauppoja, kuten Carrefour Express ja Spar, jotka ovat joka päivä auki.

Näin suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena itselleni vaikein asia espanjalaisessa kulttuurissa oli tottua siihen, että aina kaikki ei mene niin justiinsa kuten vaikka aikataulujen kanssa. Luennot saattoivat alkaa 10 min myöhässä ja jopa tentit alkoivat 10-30 min kerrotun ajan jälkeen. Tämä tosin riippui kurssin opettajasta, jotkut olivat hyvinkin täsmällisiä.

Espanja on pääasiassa turvallinen maa, mutta taskuvarkauksia tapahtuu paljon. Kannattaa pitää hyvä huoli omaisuudesta etenkin vilkkaimmilla kaduilla ja baareissa. Ongelmatilanteissa kannattaa varautua taas siihen, että englantia ei välttämättä poliisit, lääkärit tai apteekkihenkilökunta osaa. Opiskelijoille on yliopiston kautta tietyt lääkärit, joiden sijainti selviää yliopiston nettisivuilla.

Hintataso on Suomea edullisempi oikeastaan joka asiassa. Ruokatarvikkeet ovat edullisia ja myös ulkona syöminen on edullisempaa. Alicantessa on varsinkin kesäsesongin aikaan paljon turisteja eli jos haluaa päästä vielä edullisemmalla, kannattaa välttää kalliimpia turistiravintoloita rannassa. Tavallinen hinta lounasmenulle (menu del día) on 10 euron molemmin puolin. Vaatteet ja muu tavara on jonkin verran edullisempaa, mutta merkkituotteet ovat samanhintaisia. Myös yöelämässä selviää edullisesti. Kaupasta ostettuna alkoholi on erittäin halpaa ja baareissa esimerkiksi olut tai lasi sangriaa maksaa 2-4€. Käteistä maassa käytetään vielä paljon ja kaikissa pienemmissä kahviloissa tai kaupoissa ei välttämättä voi käyttää pankkikorttia ollenkaan. Myöskin vuokranmaksu tapahtuu käteisellä. Käteistä nostaessa kannattaa huomioida se, että osa pankeista veloittaa ulkomaalaisista korteista käsittelymaksun, mutta kaikki eivät.

Suosittelen Espanjaa vaihtokohteeksi varsinkin heille, jotka jo osaavat espanjan kieltä tai kiinnostusta kielen oppimiseen on. Espanjalainen kulttuuri on erittäin kiehtova ja hyvin erilainen kuin Suomessa. Aurinkoa maassa, varsinkin Alicantessa riittää ja sadepäiviä on todella harvoin. Pidin paljon Alicantesta, koska se oli sopivan kokoinen kaupunki. Keskustassa asuessa kaikki oli lähellä ja pystyi kävellä kaikkialle, siltikään kaupunki ei ole mikään liian pieni. Alicantesta pystyy matkustamaan helposti muualle Espanjaan tai Eurooppaan ja lennot Suomeen ovat suoria ja varsin edullisia.

Auringonnousu Playa del Postiguet -rannalla.

Vaihtokertomus, ETH Zürich, syksy 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja kohteeseen saapuminen

Ennen lähtöä täytyy huolehtia seuraavista asioista: Learning agreementin tekeminen, asunnon haku. Kannattaa kuitenkin tutustua etukäteen jo hiukan muihinkin asioihin, esimerkiksi siihen, millainen oma vaihtokaupunki on ja miten siellä liikutaan paikasta toiseen. Tämän lisäksi lentoliput kannattaa tietysti ostaa hyvissä ajoin ja suunnitella, mitä tekee ensimmäiset päivät. Itselläni esimerkiksi vuokrasopimus alkoi lauantaina kello 12 joten lensin maahan jo muutamaa päivää aikaisemmin tutustuakseni paikkoihin ja olin sitten hyvissä ajoin lauantaina paikan päällä odottamassa avaimia, sillä en halunnut olla myöhässä. Sitä katsotaan erityisesti Sveitsissä kieroon, joten kannattaa varautua ja olla aina mieluummin liian ajoissa kuin myöhässä.

Etukäteen kannattaa selvittää myös matkapuhelinliittymä-asiat. Sveitsi ei ole EU-maa, joten useimpien maiden liittymien Roaming-sopimukset eivät kata sitä. Tämän takia suurin osa hankkii paikallisen matkapuhelinliittymän. Hyviä operaattoreita ovat esim. Salt ja Sunrise, joilta on mahdollista saada prepaid-tyyppisiä liittymiä sekä pitkäaikaisempia liittymiä, joissa maksetaan kertamaksu, jonka jälkeen voi käyttää rajattomasti nettiä ja soittaa maassa puheluita.

Sveitsissä käytetään myös yllättävän paljon käteistä, joten kannattaa varautua vaihtamalla valuuttaa jonkin verran jo etukäteen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sveitsiin saapuessa on syytä varautua pieneen paperityöhön. Kaikki kannattaa aloittaa käynnistä yliopiston Exchange officessa, josta ainakin Zurichissä sai opiskelijakortin lisäksi mukaansa kattavan tietopaketin liittyen kaikenlaiseen opiskelijan mieltä askarruttavaan. Itse sain tähän hyvät ohjeet vaihtoyliopistoltani. Tärkeintä on se, että ilmoitat viranomaisille maahan tulostasi viimeistään 14 päivää vuokrasopimuksesi alkamisesta eteenpäin. Tämän voi käydä tekemässä Kreisbürossa eli paikallisvirastossa ilman etukäteistä ajanvarausta. Kreisbürosta saat itsellesi Sveitsin oleskeluluvan, jonka hankkimiseen tarvitset käteistä mukaan. Tämän lisäksi viranomaisille on täytettävä muutamia lomakkeita esimerkiksi omiin tuloihin sekä sairasvakuutukseen liittyen. Näiden lomakkeen täytön lisäksi näiden yhteydessä täytyy olla valmis todistamaan, että omaa sairasvakuutuksen vakuutusyhtiössä. Eurooppalaisille opiskelijoille kuitenkin riittää pelkkä skannaus Eurooppalaisesta sairaanhoitokortista, jonka hankkiminen on siksi suotavaa.

Alkuviikolla kannattaa myös käydä yliopistolta noutamassa apuraha. Sveitsissä valtio maksaa vaihto-apurahan ja tämän saa yliopiston rahanhakupisteeltä kertamaksuna käteisellä. Saat sähköpostitse ilmoituksen, kun apurahasi on noudettavissa. Mikäli sitä ei jostain syystä ala kuulua alkuun, kannattaa rohkeasti käydä ilmoittamassa Exchange officeen niin he hoitavat asian.

Muuta paperityötä tuottaa jonkin verran erilaisten sopimusten teko. Vuokrasopimuksen allekirjoitus tai puhelinliittymän tai matkakortin hankkiminen kannattaa hoitaa heti aluksi pois alta, niin välttyy myöhemmältä lisätyöltä.

Mikäli tiedät joutuvasi käyttämään julkista liikennettä kannattaa käydä hankkimassa SBB-kortti rautatieasemalta. SBB-korttiin sisältyy tunnukset, joiden avulla voit kirjautua sovellukseen nimeltään SBB app, josta voi ostaa suoraan kertajuna- ja bussilippuja todella kätevästi. Suomen tapaan on myös mahdollista ostaa erilaisia kausikortteja. Mikäli reissaa enemmän on järkevä satsata joko Gleis 7 tai Half Fare-niminen kortti. Kummastakin joutuu maksamaan yli satasen, mutta kortit maksavat itsensä nopeasti takaisin jos matkustelee enempää. Gleis 7-kortin avulla saa kaikki 19-07 väliset junamatkat ilmaiseksi, ja Half Faren avulla saa kaikki matkat puoleen hintaan.

Asuminen

Sveitsissä halvinta on asua yliopiston asuntolassa. Yliopiston asuntoja tarjoaa Zurichissä WOKO, josta kannattaa hakea asuntoa heti saatuaan vaihtoyliopiston hyväksynnän. Tähän tulee ohje sähköpostitse. Itse sain tätä kautta todella halvan asunnon aivan yliopiston vierestä siististä ja uudesta asuntolasta, jossa asui lisäkseni pelkkiä vaihto-oppilaita. Wokoja on kuitenkin erikokoisia ja eri sijainneilla: osa on valtavia, 200 hengen asuntoloita, joissa on jaetut kylpyhuoneet ja keittiöt, osa pienempiä, muutaman hengen asuntoja omalla keittiöllä ja kylpyhuoneilla kuten oma asuntoni. Sijainnit vaihtelevat myös melko paljon, mutta suurin osa WOKO-asunnoista on enintään tunnin juna / bussimatkan päässä yliopistolta.

Mikäli asuntoa ei WOKOlta jostain syystä irtoa, kannattaa turvautua internetiin. Kämppiksiä etsivä sivusto WGZimmer.ch ulottuu koko Sveitsin alueelle, ja sieltä voi löytää itselleen melko edullisenkin asunnon. Tämän lisäksi kannattaa kokeilla onneaan erilaisissa Facebook-ryhmissä, kuten Sveitsinsuomalaiset-ryhmässä, oman kaupungin vaihtariryhmässä tai Living in… tyyppisissä ryhmissä. Lisäksi Sveitsissä on paljon erilaisia opiskelijoiden omistamia yhteisiä asukastaloja, joista kannattaa yrittää hakea asuntoa. Näistä on yleensä tietoa vaihtoyliopiston sivuilla.

Mikäli tämäkään ei tuota tuloksia, asuntoa voi etsiä myös maahan tultuaan, sillä jotkut vuokranantajat eivät suostu vuokraamaan asuntoaan ennen kuin ovat tavanneet vuokralaisensa etukäteen. Näin toimi osa kavereistani, eli he asuivat hostellissa sen aikaa, että löysivät asunnon.

Kun asunto viimein on purkissa, täytyy käydä ilmoittautumassa Kreisbüroon. Siitä eteenpäin asuminen on melko mutkatonta. Vuokran maksu onnistuu yleensä helposti suoraan tililtä tai käteisellä postin kautta. Suurin osa yliopiston asunnoista vuokrataan kalustettuna, joten sitä ei tarvitse huolehtia, mutta jos saa toista kautta kalustamattoman asunnon, kalusteet on yleensä helppo hankkia käytettynä.

Opiskelu ja opetus

Sveitsissä opetus on jaettu kahteen ”lukukauteen” eli syys- ja kevätlukukauteen, eli Suomen kaltaista periodijärjestelmää ei samalla tavalla ole. Kurssit siis kestävät tyypillisesti koko lukukauden. Poikkeuksena toimivat erilaiset intensiivikurssit, joita esimerkiksi yliopiston kielikeskus järjestää.

Arvostelujärjestelmä on myös erilainen kuin Suomessa, eli 1-5 arvostelun sijasta käytössä on 0-6 arvostelu. Tässä arvosteluasteikossa 4 on alin arvosana, jolla voi läpäistä kurssin. On siis mahdollista saada alle 4 arvosanoja, mutta niitä ei lasketa hyväksytyksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kurssit ovat keskimäärin hieman vaikeammin läpipäästäviä kuin Suomessa. Samaten kurssien työmäärä voi ajoittain olla melko suuri. Esimerkiksi 3 ECTS-laajuiselle kurssille saattaa sisältyä sekä ryhmätyö, kotitehtäviä, esitelmä että tentti.

Tentit ovat Suomesta poiketen monesti suullisia. Suullinen tentti muistuttaa formaatiltaan eniten työhaastattelua. Suullinen tentti kestää tyypillisesti 20-30 minuuttia, ja tuon aikana opettaja kysyy kysymyksiä kurssiaineistoon liittyen, johon vastataan suullisesti. Kirjallisesta tentistä tämä poikkeaa ehdottomasti siten että ääneen puhuessa tulee paljon helpompi ilmi, mikäli ei ole hyvin valmistautunut tenttiin. Suullisiin tentteihin on yleensä vaihto-opiskelijoille valmistavia tilaisuuksia ja niitä kannattaa hyödyntää. Tämän lisäksi kannattaa harjoitella tenttiin kirjallisen pänttäyksen lisäksi ääneen. Erityisesti jos kärsii esiintymisjännityksestä, on tärkeä petrata tätä etukäteen. Suullisessa tentissä on yleensä läsnä 1-2 opettajaa sekä mahdollisesti vanhempi opiskelija / nuorempi tutkija seuraamassa haastattelua, eli kovin isolle tilaisuudelle tenttiä ei tarvitse esittää. Suullisten tenttien hyvä puoli on se, että arvosanan saa tyypillisesti suoraan tentin jälkeen, eli sitä ei tarvitse jännittää kauaa.

Esiintymistä ja esillä oloa kuitenkin keskimäärin painotetaan enemmän kuin Suomessa ja esimerkiksi ryhmätyöt ovat hyvin yleisiä – itselläni oli yhteensä kuudella kurssilla ryhmätyö. Paljon tehtiin myös suullisia esityksiä. Joskus ryhmätyöt olivat muodoltaan hyvin erikoisia. Esimerkiksi yhdellä kurssilla ryhmätyönä oli väittely, toisella kurssilla yhdessä laadittu peli.

Arvosanat kirjataan paikalliseen Weboodiin eli MyStudiesiin ja sitä kautta hoidetaan myös kurssi-ilmoittautumiset.

Tärkeää tenttejä ajatellessa on se että tenttiperiodeita on kaksi kappaletta. Näistä käytetään nimitystä ”end of semester exams” ja ”session exams”. End of semester exams järjestetään usein lähes välittömästi kurssin päättymisen jälkeen ja niihin ei välttämättä tarvitse erikseen ilmoittautua. Session exam-jakso puolestaan alkaa tyypillisesti kaksi viikkoa kurssien päättymisen jälkeen. Erityisesti syyslukukauden päätteeksi kannattaa ottaa huomioon että session exam-periodi ulottuu tammikuun kahdelta viimeiseltä viikolta helmikuun kahdelle ensimmäiselle viikolle eli 14.2 asti. Koska Suomessa 3. periodi saattaa alkaa jo tammikuun alussa tämä voi vaikuttaa siihen, mitä kursseja voi Suomesta keväälle ottaa. Tenttejä on kuitenkin yleensä mahdollista aikaistaa tentaattorin luvalla, ja tenttien aikaistamisesta ilmoitetaan sähköpostitse.

Tenttejä ei vaihto-opiskelijoiden ole yleisesti mahdollista uusia, joten kannattaa panostaa tentteihin lukemiseen erityisen paljon. Joistain opinto-ohjelmista riippuen opetus ja tentit voivat olla hyvinkin vaativia, joten tätä ei voi korostaa liikaa.

Kurssisisällöt ovat yleisesti ottaen Sveitsissä korkeatasoisia ja kursseilla käsitellään ajankohtaisia aiheita. Maisterivaiheen opetus järjestetään lähes kiistatta englanniksi ja kandivaiheessa Suomeksi. Opettajat tyypillisesti puhuvat hyvää englantia, mutta joillain kursseilla tuli yllätyksenä se, että vaikka kurssi oli ilmoitettu englanninkieliseksi, osa kurssimateriaalista oli saksankielistä.

Yliopisto tarjoaa myös kielikursseja niistä kiinnostuneille ja näitä kannattaa hyödyntää. Saksalla pärjää Sveitsissä kohtalaisen hyvin, sillä kaikki sveitsiläiset ymmärtävät yläsaksaa, vaikka puhuvatkin sveitsinsaksaa, koska se on heidän kirjakielensä. Tätä varten kannattaa harkita esimerkiksi saksan kielen intensiivikurssia. Kielitaidon ylläpitämiseksi järjestetään myös koko lukukauden kestäviä kielikursseja. Tavallisten saksan kielen kurssien lisäksi tarjolla on myös sveitsinsaksan opetusta, mutta tämä vaatii yleensä pohjalle saksan alkeet.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Opiskelijaelämän makuun Sveitsissä pääsee helpoiten osallistumalla paikallisen Erasmuksen järjestämiin tapahtumiin, jotka järjestävät monenlaisia orientaatioita, retkiä ja bileitä, joissa on mahdollista tutustua eri maalaisiin vaihto-opiskelijoihin ja saada helposti uusia kavereita. Erityisesti Zurichin ESN on todella aktiivinen ja järjesti omana vaihtoaikanani mm. matkan Italiaan, lasketteluviikonlopun, lukukaudenaloitus- ja päättäjäisbileet sekä monikansallisen, nyyttärityyppisen illallisen jonne kaikilla oli mahdollisuus kokata ruokaa omasta kotimaasta ja päästä kokeilemaan muiden maiden ruokia. ESN:n tapahtumissa käy kuitenkin enimmäkseen vaihtareita, joten jos kiinnostaa tutustua muihinkin kuin vaihto-opiskelijoihin, kannattaa rohkeasti perehtyä oman oppiainejärjestön toimintaan. Oppiainejärjestöstä riippuen he saattavat laittaa vaihtareille uutiskirjeen sähköpostiin tai järjestää orientaatiokierroksen kampuksella ensimmäisten viikkojen aikana. Mikäli näin ei ole, kannattaa olla rohkeasti heihin yhteydessä omasta takaa. Oma oppiainejärjestöni järjesti esimerkiksi mökkiviikonlopun vuorilla sekä pikkujoulut, ja joka torstaisin oli heidän ylläpitämänsä baari yliopiston tiloissa. Tämän lisäksi tutustuin paikallisiin opiskelijoihin ryhmätöiden kautta ja sitä kautta myös sveitsiläinen kulttuuri tuli minulle tutuksi. Vaikka vaihtareiden kanssa on mukavaa, paikallisiin tutustuminen on todella antoisa kokemus, jota suosittelen ehdottomasti kaikille. Tällä takaa myös sen, että maahan on aina helppo tulla takaisin esimerkiksi yöpymällä paikallisen luona.

Sveitsiin on suomalaisen melko helppo sopeutua, koska kulttuureissa on paljon samankaltaisuuksia. Sekä suomalaiset että sveitsiläiset voivat aluksi vaikuttaa melko varautuneita ja hiljaisuutta arvostetaan paljon. Esimerkiksi liikennevälineissä harvoin pulistaan liikoja. Tämän lisäksi erityisesti suurkaupungeissa kaikki toimii tehokkaasti ja elämä on kohtuullisen ennalta-arvattavaa. Suomalaisten tavoin sveitsiläiset arvostavat omaa tilaa ja esimerkiksi kutsua sveitsiläisen kotiin voi pitää tämän ansiosta isona kohteliaisuutena. Itselleni ei tästä syystä juuri kulttuurisokkia tullut.

Jotkin asiat vaativat hieman totuttelua. Yksi on esimerkiksi se, että ovet avautuvat avaimesta kääntämällä päinvastaiseen suuntaan kuin Suomessa. Toinen on se, että mikään paikka ei ole auki sunnuntaisin lukuun ottamatta esim. rautatieasemilla olevia ruokakauppoja. Kolmas on hintataso, vaikka siitä varoitetaankin etukäteen. Monet tuotteet, jotka ovat Suomessa halpoja ovat Sveitsissä todella kalliita, erityisesti liha. Jotkin tuotteet päinvastoin ovat paljon halvempia, kuten kasvikset. Ulkona syöminen (ja juominen) tulee nopeasti todella kalliiksi, joten sillä säästää paljon, että syö kotona, ja koulupäivinä pakkaa kotoa eväät mukaan yliopistolle. Monilla yliopistoilla on mikrotuspaikkoja ruoalle, sillä tämä on melko tavallinen käytäntö. Yliopistoruokalat eli Mensat ovat samantyyppisiä kuin Suomen Unicafet, mutta tarjontaa on enemmän ja hintataso on korkeampi, yleensä 4,60-15 frangin väliltä. Baari-illassa säästää myös paljon nauttimalla kotona hyvät pohjat, sillä kaupoissa olut ja viini ovat todella edullisia Suomeen verrattuna, mutta baarissa hinnat ovat samaa luokkaa kuin kotimaassamme. Tämän lisäksi alkoholia saa ostaa mistä tahansa kaupasta (lukuun ottamatta Migrosia). Ruokaa lukuun ottamatta monet hyödykkeet ovat Sveitsissä saman hintaisia kuin Suomessa. Elektroniikka on myös paikoitellen halvempaa.

Ongelmatilanteita tulee varmasti itse kullekin, ja niissä lohduttaa se, että Sveitsi on todella tehokas ja toimiva maa, jossa poliisi ja sairaanhoitajat ovat osaavia ja puhuvat hyvää Englantia. Itse jouduin varkauden kohteeksi ja rikosilmoitus hoitui todella helposti kävelemällä paikan päälle poliisilaitokselle. Kaikki tuntemani ihmiset jotka käyttivät terveydenhoitopalveluita olivat myös niihin tyytyväisiä. Huomattavaa on se, että Sveitsissä yleensä mennään ennen lääkärissä käyntiä apteekkiin, josta saa hoitoa pieniin vaivoihin sekä useimpia lääkkeitä ilman reseptiä. Kaiken kaikkiaan Sveitsi on turvallinen ja helppo maa asua, kunhan osaa suunnitella budjettinsa hyvin.

Vaihtokertomus, Hokkaido University, Japani, syyslukukausi 2018

bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alkubyrokratia

Helsingin yliopiston ohjeet lähtöön ovat hyvät, joten niitä seuraamalla ei pitäisi voida jäädä mitään tärkeää välistä. Viisumi kannattaa hakea heti, kun kohdeyliopistosta on tullut vahvistukset. Hokkaidon yliopistolta tuli kirje kotiin, jossa oli ohjeita ja informaatiota asuntoloista yms. Lisäksi certificate of eligibility, jonka kanssa viisumi haetaan.

Lisäksi yliopisto lähetti sähköpostitse erittäin yksityiskohtaiset ohjeet lähestulkoon kaikesta. Dokumenteista löytyi mm. kuinka päästä lentokentältä asuntolalle ja mitä kaikkea on ensimmäisinä päivinä hoidettava. Hokkaidon yliopisto järjesti meille tuutorit, jotka odottivat meitä asuntolallamme saapumista seuraavana aamuna. Heidän kanssaan täytettiin kaikki tarvittavat lomakkeet ja vietiin ne kunnantalolle, postiin ja yliopistolle. Suurin osa dokumenteista piti täyttää japaniksi, mutta tuutorit auttoivat siinäkin. Paljoa ei itse tarvinnut ymmärtää eikä muistaa, kun byrokratia hoidettiin kädestä pitäen. Meidän oli avattava japanilainen pankkitili mahdollista JASSO-apurahaa varten, ja se oli ainoa asia jota emme hoitaneet tuutoreiden kanssa. He kuitenkin auttoivat lomakkeiden täytössä, joten itse ei tarvinnut ymmärtää niistä mitään. Yliopisto vaatii myös ottamaan japanilaisen vakuutuksen, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä tuutoreiden kanssa.

Asuminen

Hokkaidon yliopistolla on useita eri asuntoloita, jotka voi laittaa toivejärjestykseen ennen saapumista. Laitoin itse ensimmäiseksi vaihtoehdoksi lähimpänä kampusta sijaitsevan ja halvimman vaihtoehdon, jonka perusvuokra oli noin 45€/kk (tähän päälle sähkö, vesi, kaasu yms nostivat kylmimpinä kuukausina vuokran sataan euroon kuussa). Asuntola oli toki toimiva, mutta keittiö ja yksi vessa ja suihku jaettiin kahdeksan ihmisen kanssa, ja ne olivat pieniä ja likaisia. Jos on tarkka siisteydestä eikä kestä esim. sotkuista keittiötä, suosittelisin valitsemaan jonkun kalliimmista asuntoloista. Niissä vessa ja keittiö joko jaettiin vain muutaman ihmisen kanssa tai ei kenenkään. Asuntoloissa on manageri, joka vahtii sisään tulevia ja vieraista on ilmoitettava hänelle (erityisesti, jos vieras on eri sukupuolta kuin asuntolan asukkaat). Minun asuntolani manageri ei puhunut muuta kuin japania, joten asioiden selvittely oli ajoittain haastavaa. Jos japanin kielitaito ei ole kovin hyvä, omasta asuntolasta kannattaa etsiä kaveri, joka puhuu sekä hyvää japania että jotakin yhteistä kieltä. Siitä on hyötyä myös mm. postin kanssa, kun postista/pankista/vakuutusyhtiöltä saapuu kirje eikä sitä osaa lukea. Yliopistolta löytyy yleensä myös aina joku opettaja tai virkailija joka on valmis auttamaan tällaisissa asioissa.

Opiskeleminen ja kurssit

Opiskelun rankkuus riippuu paljolti siitä, mitä ja kuinka paljon kursseja ottaa ja kuinka niihin suhtautuu. Minulla oli kuusi nk. hustep-kurssia sekä yksi japaninkurssi, ja minulle jäi paljon aikaa tehdä muuta. Kaikilla luennoilla on läsnäolopakko, mutta kotiin töitä jää suhteellisen vähän. Suurin osa valitsemistani hustep-kursseista oli kevyitä, osa jopa liian. Hustep-kursseista ne kurssit, joissa on opettajaksi merkitty useita japanilaisia, olivat minun kokemukseni mukaan hiukan turhauttavia. Suurin osa opettajista puhui todella huono englantia, jopa niin huonoa, etteivät he ymmärtäneet meidän kysymyksiämme tai osanneet vastata niihin. Kurssien arvosana määräytyi läsnäololla sekä muutamalla raportilla, jotka itse kirjoitin jokaisen alle tunnissa. Nämä kurssit sopivat sellaiselle, jota ei haittaa turhautua kunhan saa helposti opintopisteitä. Osa aiheista oli toki mielenkiintoisia, mutta hyvin suuri osa luennoista meni ehkä hiukan ”hukkaan”. Oman kokemukseni mukaan hustep-kursseista parhaita olivat ne, jotka tuntuivat työläimmiltä ja vaikeimmilta. Ne olivat oikeasti yliopistotasoa ja niissä oppi eniten. Hustep-kursseissa pidin siitä, että vaikka olen biotieteilijä, minun oli täysin mahdollista opiskella esim yksi sosiologian kurssi. Hustepissa saa hyvää yleissivistystä muista aloista, joita ei ehkä omassa yliopistossa tule opiskeltua.

Kurssit valitaan vasta paikanpäällä Japanissa, missä yliopisto antaa paksut kirjaset kurssivaihtoehdoista ja ohjeet niiden valitsemisesta. Japanintunnit ovat yleensä aamulla, ensimmäisen kolmen periodin aikana. Hustep-kurssit ovat iltapäivällä. Viimeinen tunti loppuu kuudelta, joten päivistä voi tulla pitkiä jos valitsee joka päivälle japania ja viimeisten periodien tunteja. Hokkaidon yliopistolla on nk. Advanced English courses, jotka on suunnattu japanilaisille opiskelijoille. Niihin on arvonta, joten suosituille sellaisille ei välttämättä pääse sisään. Olin itse yhdellä tällaisella kurssilla, ja jos haluaa parantaa englanninkielentaitoaan, näitä kursseja ei ehkä kannata valita, sillä taso ei ole korkea.

Kursseja pitää valita Helsingin yliopiston puolesta tietty määrä sekä Japanin puolesta tietty määrä viikkotunteja. Japaninkursseista tulee paljon viikkotunteja muttei juurikaan opintopisteitä. Tarvittavat määrät selitetään Japanin puolesta Hokkaidon päässä, ja Helsingin vaatimukset löytyvät vaihto-ohjeista. Minulla oli kuusi hustep-kurssia ja yksi japaninkurssi, ja siinä oli hiukan ylimääräistä siten, että jos en olisi päässyt yhdestä kurssista läpi, opintopisteitä ja kursseja olisi silti ollut tarpeeksi. Arviointi tapahtuu kirjainasteikolla A – F, mutta arvosanat eivät siirry Helsingin yliopistolle. Itse olin suhteellisen rento arvosanojen suhteen, ja sain silti lopulta hyvät arvosanat. Oman kokemukseni puolesta sanoisin, ettei niistä kannata stressata. Kun tekee pyydetyt työt ja istuu luennoilla, opiskelu sujuu.

Vapaa-aika

Jos osaa japania, yliopistojen kerhot voivat olla hauska vapaa-ajanviete. Suurimpaan osaan tarvitsee kuitenkin säällistä kielitaitoa, muuten voi olla vaikea päästä mukaan tai ei jopa oteta sisään kerhoon. Yrittää kuitenkin kannattaa tietysti aina. Suuri osa kerhoista treenaa tosissaan ja osallistuu kilpailuihin yms, eli esim uuden urheilulajin aloittaminen on vaikeaa kerhojen kautta. Hokkaidon yliopiston kampuksella sijaitsee ilmainen kuntosali, jota itse käytin muiden urheilumahdollisuuksien puutteessa. Kuntosalilla ei ole uusinta teknologiaa eikä edes ihan kaikkia eripainoisia käsipainoja, mutta siellä voi ihan hyvin treenata. Olin lähes aina ainoa ulkomaalainen ja ainoa nainen, joten katseita kyllä saattaa tulla.

Sopeutuminen

Itselläni sopeutumista helpottivat kaverit, joita oli helppo saada saman asuntolan ihmisistä ensimmäisten päivien aikana, kun hoidettiin byrokratiaa tuutoreiden kanssa. Lähdimme pienellä joukolla heti ensimmäisistä päivistä käymään eri Sapporon turistikohteissa, ja näiden retkien porukasta rakentuikin yhdet tärkeimmistä ystävyyksistäni koko vaihdon ajaksi. Lisäksi turistikohteissa käyminen heti alkuun nosti innostusta uutta paikkaa kohtaan, joten olen iloinen etteivät luennot alkaneet heti ja oli aikaa tutustua ihmisiin ja Sapporoon. Sopeutumista vaikeutta asuntolan likaisuus, kun tuntui, että kotona ei ole kiva olla. Siihen auttoi suuresti oman huoneen sisustaminen. 100¥ kaupoista saa halvalla lähes kaikkea, ja ostin sieltä paperia jolla päälystin seinät, viltin tuolin päälle ja paljon muuta mikä nosti viihtyvyyttä. 100¥ kaupoista saa alle eurolla myös astioita ja kaikkea käyttötavaraa mitä alussa on pakko ostaa, joten sellainen kannattaa etsiä lähimaastosta.

Pakkaaminen

Japaniin kannattaa Suomesta pakata mukaan ainakin deodoranttia (erittäin vaikea löytää Japanista) ja perussärkylääkkeitä, jos sellaisia käyttää. Lisäksi kannattaa varata mukaan hiukan tuliaisia, joita vaihtaa kavereiden kanssa. Tähän soveltuvat mainiosti suomalaiset karkit tai muut herkut, joista on helppo vähän suuremmassakin porukassa jakaa. Adaptorit pistorasioihin on myös hyvä olla. Suosittelen varmistamaan, että kaikki tarvittavat töpselit käyvät hankittuun adaptoriin, sillä Euroopassa on useampaa eri töpselityyppiä jotka kaikki sopivat eurooppalaiseen pistokkeeseen, mutteivät välttämättä kaikkiin adaptoreihin.

Hokkaidolla tulee talvella suhteellisen kylmä ja paljon lunta. Teitä ei hiekoiteta, joten jos omistaa talvikengät joissa on hyvä pito, sellaiset kannattaa ottaa mukaan. Myös sisällä saattaa tulla kylmä, sillä asuntoloiden lämmitys menee päälle ja pois pitkin vuorokautta. Lämmin yöpuku on siis myös Hokkaidolle järkevää ottaa.

Loppubyrokratia

Vaihdon lopun byrokratiasta ja hoidettavista asioista annettiin myös vaihtoyliopistossa yksityiskohtaiset ohjeet. Jos tahtoo matkustella Japanissa tai muualla Aasiassa, se onnistuu helpoiten vaihdon jälkeen. Viisumi on puolen vuoden vaihtareille voimassa vuoden ja vuoden vaihtareille yli vuoden, mutta on otettava huomioon, että se päättyy kuitenkin kohdeyliopiston lukukauden päättyessä. Yliopiston toimisto ilmoittaa viranomaisille vaihto-opiskelun päättymisestä, joten viisumi on oikeasti voimassa vähemmän aikaa kuin mitä sen fyysisessä versiossa lukee. Itse matkustin Japanissa ennen lukukauden päättymistä, sillä luennot ja kaikki muu päättyivät ennen lukukauden päättymistä. Jos haluaa matkustaa Japanissa sen jälkeen, on poistuttava Japanista ja palattava turistiviisumilla. Lennot Japanista esim Taiwaniin ja Etelä-Koreaan ovat suhteellisen edullisia, joten naapurimaissa voi olla mielenkiintoista matkustaa vaihdon jälkeen.

Vaihtokertomus, University College Corkissa, syksy 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tedekunnan opiskelija

Hain vaihtoon melko myöhään opinnoissani. Olin myös melkoisen myöhässä vaihtohakemuksen kanssa, joten päädyin oikeastaan sattumalta valitsemaan maan ja kaupungin, joka ei aikaisemmin ollut tullut mieleenikään. Päädyin Irlantiin Corkin yliopistoon, Univeristy College Corkiin oikeastaan vain siksi, että sinne oli helppo hakea kiireessä. Lähtöpäivän siis lähestyessä en ollutkaan kovin innoissani ja olin jopa yhteydessä Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattoriin vaihdon siirrosta tai perumisesta! Vuosi oli ollut rankka, olin rättiväsynyt ja kohde ei ennakkoon herättänyt intohimoa. Lähdin kuitenkin, enkä todellakaan katunut sitä. Vaihtokokemus oli uskomaton ja sen seuraukset kauaskantoiset. Kirjoitan tätäkin tekstiä parhaillaan ollessani lomamatkalla Irlannista, jonne olen palannut sittemmin useita kertoja.

Ennen lähtöä

Kuten jo mainitsin, minulle lähtö oli hiukan epävarma ja panostinkin ehkä vähän toispuoleisesti valmisteluihin. Olin vasta pari päivää sitten tullut takaisin Helsinkiin kesätöistä Ahvenanmaalta, käväisin ystävän häissä ja seuraavana päivä pakkasinkin kamat ja lähdin. Onneksi olin saanut kesän aikana sovittua vuokralaisen huoneeseeni, joten se asia oli kunnossa. Suosittelisinkin valmistelemaan vähän paremmin lähtöä, ihan vain stressin välttämiseksi. Etukäteen on tosi hankala tietää mitä mukaan tarvitsee, mutta Irlannissa on melko vaihtelevat säät, joten hyvät kengät ja sadetakki tulevat tarpeeseen. Muutaman euron sateenvarjo ei välttämättä riitä talvimyrkyissä ja minulle kävikin usein hupaisasti kun tuulenpuska niksautti sateenvarjoni väärinpäin. Muutoin olinkin varautunut sateisiin kumisaappailla ja sadetakilla.

Useimmat dokumentit olin muistaakseni lähettänyt jo UCC:hen sähköpostitse ja heiltä tulikin selkeät ohjeet siitä mitä papereita sinne tarvitsee mukaan. Eurooppalaiset ja Erasmus-opiskelijat etenkään eivät tarvitse mitään viisumeita tai muuta, toki passi kannattaa olla voimassa koko matkan ajan. Muista myös tarkkailla sähköpostia kevään ja kesän aikana! Kohdeyliopistolta tulee paljon viestejä ennen lähtöä. Heidän vaihtokoordinaattorinsa oli myös ihana, enkä millään käsitä miten hän ehti vastailla henkilökohtaisesti sähköposteihin, kun vaihtareita oli varmasti tuhansia.

Opiskelu ja yliopisto

Opiskelu UCC:ssä oli melko erilaista kuin mihin olin Helsingin yliopistossa tottunut. Suoritin maisteriopintoja, ja tahti oli kova. Vaatimustasosta en vieläkään oikein osaa sanoa tarkkaan, mitä opiskelijoilta odotettiin. Toisaalta deadlinet olivat hyvin tiukkoja, viittauskäytännöt tarkkoja ja aiheet melko kattavia, toisaalta taas tuntui, että sisältö jäi usein hieman pintapuoliseksi. Luennot olivat erittäin laajoja ja tietoa tuli omaksua paljon lyhyessä ajassa. Tentteihin piti myös lukea paljon.

Opettajat olivat pääosin kivoja ja reiluja, mutta olin heidän kanssaan tekemisissä paljon vähemmän kuin kotiyliopistossa. Tuntui, että me opiskelijat olimme vähän sellaista massaa. Aikaa opettajilla ei oikein olut kysymyksiin ja keskusteluihin, paitsi pikaisesti luentojen jälkeen. Kiva juttu oli kuitenkin se, että jokaisesta työstä sai arvosanan ja palautetta. Meillä oli paljon esitelmiä ja ryhmätöitä, mikä oli hyvää harjoitusta. Luokkahenki oli ihan uskomattoman hyvä, kaikki tsemppasivat toisiaan opinnoissa, kyselivät kysymyksiä ja antoivat apua.

Kannattaa ottaa huomioon, että kandiopinnot ovat yleisesti maisteriopintoja helpompia ja moni vaihtari kävikin kuulemani mukaan satunnaisia kursseja ilman suurempaa päämäärää. Opiskeluun kannattaa silti varata aikaa, vaikka ei tekisikään maisterikursseja. Sain hyvää rutiinia ja kokemusta esitelmöinnistä ja englannin puhetaitoihini tuli sujuvuutta. Oli myös ihan hyödyllistä oppia vähän laskeman omaa tavoitetasoa: dedisten painaessa päälle ei vain ollut aikaa viivyttelylle ja yksityiskohtien hinkkaamiselle. Huomasin myös, että luokkalaisten taidot ja tiedot vaihtelivat, eikä erilaisista kokonaisuuksista sakotettu turhaan, onhan monia tapoja tuoda asioita esille.

Asuminen

Irlantiin lähtijän kannattaa ottaa huomioon, että maassa on pieni asuntokriisi. Kodittomien määrä on kasvanut ja omankin huoneeni ikkunan alla telttaili joku muutaman päivän syksyn aikana. Opiskelijoille on kuitenkin omia majoituksia ja kyllä yksityiseltäkin puolelta aina jotain löytyy. Asunnon etsimisen kanssa on hyvä olla ajoissa. Itse sain ensimmäisen huoneen Facebook-ryhmän kautta ja varasin sen ennen kuin edes saavuin maahan. Sain mukavan ja siistin huoneen aivan keskustan ja kampuksen vierestä. Useat muut vaihtarit olivat tulleet paikanpäälle ilman varmaa asuntoa ja kävivät sitten katsomassa niitä ennen lukukauden alkua. Omat kämppikseni olivat mukavia, mutta päädyin vaihtamaan asuntoa loppua kohden. Alkuperäiset kämppikset olivat hyvin tiukkoja säännöissä ja kun sattumalta ystäväni kimppakämpästä vapautui huone, päätin vaihtaa saadakseni vähän enemmän itsenäisyyttä.

Talot Irlannissa ovat välillä aika viileitä ja itse varauduinkin pakkaamalla villapeiton Suomessa mukaan. Talven tullessa ostin kyllä paremman peiton. Kannattaa myös katsoa nettikirppiksiä ja opiskelijoiden FB-ryhmiä kun hankkii tavaroita kämpille. Useissa asunnoissa on hyvät varustelut enkä esimerkiksi ostanut mitään keittiövälineitä itselleni. Ei kannata myöskään säikähtää talojen huonoa kuntoa, vaikka ikkunan nurkissa voi kasvaa vähän hometta, koin sisäilman olevan yleisesti parempi kuin Suomessa ja ihmeen kaupalla pääsin jopa eroon ärsyttävästä flunssakierteestä Irlannin aikana!

Hintataso asumisessa on sama tai vähän korkeampi kuin Suomessa. Sähkölasku voi olla välillä suurehko ja se kannattaa ottaa puheeksi etukäteen. Corkissa vuokrat olivat järkeviä (ensimmäinen huone oli noin 600 e ja seuraava 450 e), mutta Dublinissa ne taitavat olla korkeampia, jopa jaetuissa huoneissa.

Jotkin vuokranantajat voivat kuulemma olla tiukkoja ja epäreiluja, kun huono asuntotilanne antaa etulyöntiaseman vuokranantajille. Minulle ei sattunut mitään ikävää, mutta kannattaa aina vähän tarkkailla varoitusmerkkejä. Useissa opiskelija-asuntoloissa on kuulemma tavallista, että koko lukukauden vuokra maksetaan etukäteen. Yksityisillä markkinoilla en ehkä tekisi niin.

Opiskelijaelämä

Minulle sattui käymään vähän niin, että varsinaisesta vaihtarielämästä ja Erasmus porukoista jäin ulkopuoliseksi. Olin jo hieman vanhempi kuin useimmat vaihto-opiskelijat ja koska tein maisteriopintoja, hyppäsin suoraan mukaan vuosikurssin aloittavien matkaan. Ja olen siitä onnellinen! Sain pari todella hyvää ystävää ja koko muu luokka oli myös aivan mahtava, vietimme paljon aikaa yhdessä. Toisaalta välillä minulla oli enemmän vapaa-aikaa kuin heillä, sillä en tehnyt opintoja ihan yhtä hiki päässä. Olinhan vain vaihdossa ja numeroilla ei ollut minulle niin väliä, vaikka opiskelinkin ahkerammin kuin varmaan koskaan aiemmin.

UCC:ssä järjestettiin kuitenkin hirveästi tapahtumia ja kerhojakin oli joka lähtöön, oli valokuvausta, surffausta, politiikkaa, vaellusta, eläinoikeusryhmä jne. Hengailin itse sukeltajien mukana, ja kävin heidän kanssaan myös sukeltamassa Baltimoressa, joka on oikein kaunis pikkukylä! Kaikki yliopistolla olivat tosi mukavia ja irlantilaisten kanssa on helppo tulla toimeen. Jopa tällainen tuppisuu suomalainen oppi taidon tehdä tikusta asiaa: jos ei ole mitään sanottavaa, aina voi puhua säästä. Vaikken olekaan innokas small talk -ihminen, on ihan hyödyllistä osata puhua välillä mitä sattuu, aina ei tarvitse miettiä niin tarkkaan onko asiasi sanomisen arvoisia. Yksi asia kannattaa muistaa: irlantilaiset tervehtivät usein kysymyllä How are you? Siihen kannattaa vastata sanomalla että hyvää ja kysymällä itse saman kysymyksen. Varsinaisiin kuulumisiin mennään vasta sitten. Mitään tiukkoja kohteliasuussääntöjä ei kuitenkaan ole, irlantilaiset ovat hyvin mukavia ja rentoja. Aksentista ei aina (aluksi) saa selvää, mutta he ovat tottuneet siihen ulkomaalaisten kohdalla 😉

Cork

Cork on Irlannin toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee muutaman tunnin bussimatkan päässä Dublinista aivan maan eteläosassa. Kuten monet muutkin kaupungit, se sijaitsee joen varrella ja on todella tunnelmallinen kulttuurin keskus. Lukemattomia pubeja ja kahviloita mahtuu tähän pikkukaupunkiin. Corkissa on paljon tekemistä ja tapahtumia, elokuvafestaria ja keikkoja sun muuta. Kaupungissa voi harrastaa soutamista keskiaikaisilla veneillä, istua takkatulen ääressä lämpimässä pubissa (koska siellä on todennäköisesti lämpimämpää kuin asunnollasi) ja käydä Butter Museumissa. Aina voi myös hypätä junaan kohti rantakaupunki Cobh:ia (Irlannissa bh lausutaan yleensä v:nä, vinkkinä vaan!). Musiikki ja luonto olivat minulle tärkeitä teemoja vaihdon aikana ja kaupungista löytyykin niiden puitteissa paljon nähtävää, koettavaa ja ennen kaikkea niihin liittyvää yhteisöllisyyttä. Julkinen liikenne ei taida koko Irlannissa olla ihan yhtä kätevää kuin esimerkiksi Suomessa, eli itse ainakin hankkisin pyörän, jos asuisin yhtään kauempana keskustasta. Irlannissa on vasemmanpuoleinen liikenne ja pieneen Corkiinkin syntyy valtavia liikenneruuhkia. Ole siis tarkkana pyöräillessä ja varaa aikaa yleiseen liikkumiseen ihan koko maan tasolla, ainakin lentokenttäbussiin kannattaa hypätä aikaisemmin kuin aikataulun mukaan voisi arvioida!

Alkubyrokratia

Alkuun valitsin kurssit yliopiston järjestelmästä. Kukaan ei osannut kertoa minulle, ovatko maisterikurssit avoimia Erasmus-opiskelijoille, joten odotin että pääsin yliopistolle ja olin sitten suoraan yhteydessä maisteriohjelman koordinaattoriin, joka ystävällisesti päästi minut meribiologian kursseille. Muutoin alku olikin helppoa, muutamia asioita piti hoitaa, kuten opiskelijakortin haku ja sen sellaiset, mutta niihin tuli todella hyvä ohjeistus vaihtoinfoissa. Vaihtareille kaikki kyllä selitetään juurta jaksaen, eikä mitään epäselvyyksiä muistaakseni syntynyt paikan päällä.

Terveys, tuki ja turvallisuus

UCC:ssä on opiskelijoille oma terveysasema ja he auttavat sekä fyysisissä että psyykkisissä asioissa. En itse käyttänyt palveluita, mutta sain sen kuvan, että homma on toimiva ja aikoja kyllä saa. Julkinen terveydenhuolto Irlannissa ei kuulemma pelaa erityisen hyvin ja aikoja voi joutua odottamaan. Aivan erityisen ihana paikka oli yliopiston Skills Center, josta sai apua käytännön asioihin. Minua jännitti ihan hirveästi esitelmöidä englanniksi, joten olin yhteydessä heihin ja sain korvaamatonta apua esitelmän harjoitteluun! Sellaista ei minulle ole ainakaan Helsingin yliopistolla tullut vastaan.

Turvallisuus Irlannissa on pääosin hyvä. Ehkä Dublinissa kannattaa välttää enemmän tiettyjä alueita, mutta Corkissa ei tuntunut olevan niin väliä missä liikkui. Paha huumeongelma tosin vaivaa Corkia ja vissiin koko Irlantia, mutta yleensä käyttäjät pysyivät omissa oloissaan, enkä kokenut mitään uhkaavaa. Valitettavasti ongelmia on tässäkin kohteessa: kuulin muutamasta ikävästä tapauksesta opiskelijabileissä. Kannattaa katsoa juomien perään baareissa ja bileissä, ei ole ihan mahdotonta, että joku metsästää nuoria huumaamalla. En tiedä onko ongelma isompi kuin Suomessa, mutta valitettavasti idiootteja löytyy. Rauhattomista alueista sensijaan saa yleensä nopeasti käsityksen yliopiston porukoitten ja paikallisten kautta: minulle vuokraemäntä kertoi heti, missä ei kannata liikkua.

Vinkkejä ja tietoa opiskeluun

Hoida etukäteen kurssivalinnat. Vaikka ne muuttuisivat, on paljon helpompaa lähteä vaihtamaan kursseja kun jo tiedät mitä on tarjolla. Lukukauden alussa pystyi vielä vaihtamaan kursseja ja jättämään pois niitä mitkä eivät vaikuttaneet hyviltä. Muista, että kaikkia aineita ei opeteta samalla kampuksella. UCC:ssä kampuksia oli muutama, mutta ne eivät olleet kovin kaukana toisistaan. Kaikki yliopistolla olivat hyvin mukavia, mutta kannattaa välttää asioiden hoitamatta jättämistä tai viimehetkeen venyttämistä, sillä kaikki systeemit eivät ole yhtä joustavia kuin Suomessa. Älä kuitenkaan stressaa, vaan ole heti yhteydessä koordinaattoriin tai tuutoriin, jos jotain ongelmia tai mietteitä tulee.

Riippuen omista tavoitteistasi vaihdon suhteen, varaa aikaa opiskeluun, mutta myös hauskanpitoon, harrastuksiin ja matkailuun. Irlannissa on melko helppoa ja edullista liikkua paikasta toiseen ja esimerkiksi monille saarille järjestetään useita lauttakuljetuksia päivittäin.

Sopeutuminen ja ongelmat

Alkuun sopeutuminen voi olla hankalaakin, ihmiset lähtevät vaihtoon erilaisissa tilanteissa. Itselleni kavereihin tutustuminen oli tärkeää, samoin positiivisen mielialan ylläpitäminen silloinkin kun tuntui yksinäiseltä. Kannattaa muistaa, että vaihdon on tarkoitus olla positiivinen kokemus, ja siksi on hyvä vähän miettiä, mitä oikeastaan haluat tältä kokemukselta. Aina asiat eivät vastaa odotuksia, mutta siitäkin voi usein oppia jotain. Suosittelisin pitämään ainakin alkuun vähän sosiaalista energiaa yllä, jotta ihmisiin tutustuminen lähtee käyntiin

Varsinaisia ongelmia en joutunut kohtaamaan, ainoastaan asunnon vaihto kesken kaiken oli hieman kurja homma. Onneksi vuokraemäntä oli todella reilu, ja purki sopimuksen ja maksoi takaisin takuuvuokran.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli hyvä ja antoisa, mahdollisuuksia Irlannissa on monenlaiseen tekemiseen ja näkemiseen. Tsemppiä lähtijöille, Irlanti on todella upea paikka lähteä vaihtoon!