Vaihtokertomus, City University of Hong Kong, kevät 2021

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoon lähtö vaatii paljon valmisteluja ja kärsivällisyyttä. Kannattaa olla sitkeä, sillä kaiken vaivan edessä odottaa kunnon palkinto! Aluksi saatuani Helsingin yliopiston hyväksymistiedon hain City University of Hong Kongiin (CityU). Sen jälkeen, kun CityU hyväksyi minut vaihtoon lokakuussa, ryhdyin selvittämään muita järjestelyitä. Yliopistolta tuli ohjeita liittyen viisumihakemukseen ja muihin järjestelyihin ja he lähettivät pdf-tiedostona aikajanan, josta kävi ilmi järjestelyjen, lähdön ja vaihdon eteneminen.

Viisumihakemuksen lähettäminen tapahtui postitse ja hakemukseen tarvittiin useita erilaisia liitteitä. Tässä vaiheessa en edes tiennyt tarkalleen vaihdon päättymisajankohtaa, mutta laitoin viisumin viimeiseksi voimassaolopäiväksi arvion vaihdon loppumisesta.

Viisumihakemus lähetettiin ensin suoraan yliopistolle Hong Kongiin, joka lisäsi siihen tarvittavia liitteitä ja lähetti sen eteenpäin Immigration departmentille. Viisumihakemus tuli lähettää melko aikaisin, koska sen perille saapumiseen normaalissa postissa kului melko kauan aikaa. (Jos haluat lähettää nopeasti, suosittelen DHL:ää etenkin nyt koronatilanteessa.) Lisäksi viisumin käsittelyyn kului maksimissaan 10 viikkoa. Minun tuli lähettää dokumentit ja hakemus viimeistään ennen marraskuun 1. päivää. Lähetin oman hakemukseni normaalin postin kautta pikakirjeenä. Silti sen perille saapuminen kesti ainakin 3 viikkoa.

Matkaa varten tarvitsin useita rokotteita. Ensimmäiset rokotteet otin marraskuussa ja kävin 2 kertaa YTHS:llä rokotettavana. Otin kummallakin kerralla neljä rokotetta. YTHS auttaa rokotussuunnitelman teossa ja voit täyttää Self-palvelussa matkailuterveyslomakkeen, jonka pohjalta terveydenhoitaja laatii rokotussuunnitelman. Sivulta terveyskirjasto.fi löytyy myös hyvin, mitä rokotteita mihinkin maahan tarvitaan. Itse otin hepatiitti, lavantauti, japaninaivokuume, aivokalvontulehdus ja poliorokotteet. Hong Kongissa ei ole malariaa, mutta siellä on esiintynyt denguekuumetta.

Alussa järjestelin myös pankkiasioita mm. tilasin luottokortin, kyselin korttien käytöstä ulkomailla ja muutin korttien käyttöaluetta. Nostin Hong Kongin dollareita n. 200 € edestä ennen matkaa. HKD:n muuttaminen euroiksi on helppoa, poista vain yksi nolla perästä. 100 HKD on suurin piirtein 10 €. Myös Suomen puhelinliittymän kanssa piti selvitellä muutamia asioita. Omasta liittymästäni paljastui jonkinlainen maksukatto, jonka täyttymisen jälkeen ei enää pystyisi soittamaan tai lähettämään viestejä.

Jos sinulla on henkilökohtainen lääkitys kannattaa lääkkeet ostaa Suomesta. Apteekeista saa englanninkieliset kopiot resepteistä ja lääkäreiltä saa pyydettyä todistuksen sairauksista tai lääkityksistä. Näitä tarvitset, jos joudut todistamaan lentokentällä, että lääkkeet ovat vain sinun henkilökohtaiseen käyttöösi. Lääkkeitä on helpompi tarvittaessa ostaa kohteessa, jos sinulla on todistukset ja reseptit. Suomalainen resepti ei käy ulkomailla, mutta siitä on varmasti apua yllättävässä tilanteessa. Mukaan kannattaa ottaa kaikkia peruslääkkeitä, kuten Buranaa, Imodiumia, maitohappobakteereja ym.

Kelalle tuli tiedottaa mm. ulkomaille muutosta, hakea ulkomaan asumis– ja opintotukea sekä opintolainan korotusta. Itse en laittanut omaa asuntoani vuokralle, mutta sain Suomen vuokran maksamiseen tukea Kelalta myös ulkomaan tuen lisäksi. Suomeen tukea sai ainakin 3kk ajalta.

Vakuutuksia tarvittiin muutama, itse otin omani LähiTapiolasta. Matkavakuutuksen sai 3kk ajaksi, johon piti tehdä 2kk jatko-osa. Matkatavaravakuutus tuli kotivakuutuksen mukana. Eri vakuutuksia kannattaa vertailla keskenään ja tehdä tarjouspyyntöjä.

Lennot varasin vasta siinä vaiheessa, kun lähtö alkoi olla varmaa ja koronatilanne näytti hyvältä. Koronatilannetta voi seurata Hong Kongin hallituksen sivulta https://www.coronavirus.gov.hk/eng/index.html. Otin edestakaiset Finnairin suorat lennot Hong Kongiin muutosoikeudella eli päivämääriä ja paikkaa pystyi muuttamaan tarpeen tullessa. Jos vaihtoon lähtö siirtyisi koronan takia myöhemmälle lentojen siirtäminen onnistuisi.

Karanteenihotellin varaamisen tein samoihin aikoihin ja valitsin hotellini karanteenihotellien listasta. Kannattaa olla toisaalta ajoissa liikkeellä, jos haluaa säästää rahaa. Hotellipaikat voivat täyttyä. Omalla kohdallani karanteenin oli tarkoitus olla 14 päivää, mutta juuri siihen aikaan, kun olin varaamassa hotellia tilanne muuttui ja karanteenista tuli 21 päiväinen. Monet olivat varanneet hotellin jo siinä vaiheessa mikä vaikeutti asiaa ja heidän tuli tehdä uusi varaus. Olin onnekas ja hotellini sai pidennettyä varaustani. Muutoksen vuoksi jotkin hotelleista poistuivat karanteenihotellien listasta. Hotellit myös täyttyivät tämän muutoksen takia. Kannattaa olla kuitenkin sitkeä ja tällaisessa tilanteessa etsiä uusi hotelli mahdollisimman nopeasti. Karanteenipakettiin hotellissa kuului ruoat 3 kertaa päivässä.

Kävin koronatestissä varalta ennen lähtöä, vaikka sitä ei Finnairin sivulla vaadittu silloin. Se osoittautuikin ratkaisevaksi, sillä virkailija ei tainnut olla ihan perillä siitä, miten asia oli sillä hetkellä Hong Kongin kohdalla ja kyseli testiäni. Onneksi olin käynyt ottamassa sen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Hong Kongiin saapuessa kentällä oli tiukat säännöt ja siellä kuljettiin erilaisilta pisteiltä toiselle. Kentällä otettiin koronatesti ja tuloksen valmistumista tuli odotella. Odotusaika oli 12 tunnista muutamaan tuntiin. Saavuin aamulla ja jouduin onneksi odottamaan vain 4 tuntia. Se meni nopeasti pitkän lennon jälkeen. Odotusalue ei ollut kovin mukava, alueella oli pöytiä ja tuoleja ja se muistutti vähän koululuokan järjestelyä. Kovalla pöydällä ja tuolilla ei oikein pystynyt lepäämään. Alueelta ei saanut poistua muualle kuin lähellä olevaan vessaan ja hieman jaloittelemaan. Yöaikaan saapuvien oli mahdollista mennä hotelliin odottamaan testitulosta, sillä tuloksen saapuminen yöaikaan oli epätodennäköistä. Negatiivisen tuloksen jälkeen ihmiset ohjattiin pisteille, joista bussikyyti karanteenihotelleihin lähti.

Oma karanteenini meni ihan hyvin, välillä ainakin viimeisellä viikolla alkoi vähän kyllästyttää. Ensimmäiset neljä päivää kärsin aikaerosta ja nukuin mihin aikaan sattuu. Luennot alkoivat jo ollessani karanteenissa ja pidin itseni kiireisenä koulutöiden ja videoiden sekä leffojen katselun avulla. Ruokailuaikoihin kesti tottua, koska talviaikaan aikaero oli 6 tuntia ja hotelliaamiainen tuli 8 aikaan aamulla, joka on Suomessa 2 aamuyöllä. Aamiaisella tarjottiin usein myös jotain lämmintä ruokaa, joka ei siihen aikaan ensimmäisellä viikolla maistunut.

Orientaatiopäivät järjestettiin etänä niiden osalta, jotka eivät päässeet paikalle. Itse olin sillä hetkellä karanteenissa. Karanteenin jälkeen siirryin opiskelija-asuntolaan ja sinne täytyi ilmoittautua. Sain huonekortin ja väliaikaisen opiskelija ID:n, joilla asuntolaan ja alueelle pääsi sisälle. Yliopistolla kävin vastaanottamassa saapumispaketin ja hain varsinaisen opiskelijan henkilökortin.

Terveydenhuoltomahdollisuus oli ilmeisesti yliopiston kautta myös, mutta en ole varma oliko se saatavilla myös vaihto-opiskelijoille. Jouduin itse kerran käyttämään terveydenhuoltopalveluita, sillä sairastuin vatsatautiin. Kävin kuitenkin lääkärissä asuntolan lähellä sijaitsevassa sairaalassa. Apua sain ensin International SOS assistance palvelusta johon vaihto-opiskelijat kuuluivat yliopiston kautta. He varasivat minulle lääkäriajan. Lääkärissä käynti tuli kustantaa itse, mutta loppujen lopuksi ei ollut hirveän kallista. Palvelut toimivat erittäin hyvin, jonottaa ei tarvinnut lähes ollenkaan ja apteekki sijaitsi samassa rakennuksessa.

Asuminen

Opiskelija-asuntola on tosi lähellä yliopistoa, jonka koin hyödylliseksi, sillä yliopistolle pääsi tarvittaessa opiskelemaan koska vain. Etenkin koeviikkojen kiireessä siitä oli hyötyä. Lähistöllä oli kauppakeskus, josta sai kaiken tarvittavan mm. ruokaa, vaatteita, tms. Asuntolan pihalla oli opiskelijaravintola ja siellä myytiin myös ruokaa, snackseja, juotavaa, ja tarvikkeita pahanpäivän varalle kuten vessapaperia, hammastahnaa, adaptereita, ym. Se oli myöhäänkin illalla auki.

Asuntolamajoitus oli aika halpa suhteessa muihin majoitusmuotoihin ja yksityisiin opiskelija asuntoloihin. Kuukaudessa olisi muissa asumismuodoissa kulunut yhtä paljon rahaa kuin maksoin koko lukukaudesta CityU:n asuntolassa. Asuntolasta oli myös hyötyä muihin opiskelijoihin ja vaihtareihin tutustumisessa.

Opiskelija-asuntolan sijainti lähellä yliopistoa mahdollisti opiskelijaravintoloissa syömisen milloin tahansa. Opiskelijaravintoloista sai aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Oma huoneemme oli tien vieressä ykköskerroksessa, eli aika meluisa, mutta siihen tottui nopeasti. Patjat olivat tosi kovia, johon myös tottui. Sängyt olivat todella lähellä toisiaan, mutta ei sekään haitannut. WC normaalisti jaettaisiin 4 hlö kanssa, mutta toisessa huoneessa ei ollut ketään ilmeisesti koronajärjestelyiden takia. Samassa kerroksessa oli keittiö ja olohuone.

Opiskelu ja opetus

Opinnot valittiin etukäteen ja lukukauden alkaessa oli mahdollisuus vaihtaa tai jättää pois joitakin kursseja. Kursseilla oli usein palautustehtäviä kuten esseitä, ryhmätöitä ja laskuharjoituksia. Kaikkia oli melko tasaisesti lukukauden ajan. Suurimmassa osassa kursseista tenttiä painotettiin eniten arvostelussa. Yhdellä kurssilla minulla oli tentin sijasta tutkimusessee, johon tuli lukea 5 tieteellistä artikkelia.

Opiskelu oli samantyyppistä vaihtokohteessa näin korona-aikana kuin Helsingissäkin. Kaikki opetus ja tentit tapahtuivat etänä ja Zoomin välityksellä. Arvostelu oli mielestäni melko saman tasoista. Yksi ero oli siinä, että kursseilla oli tutoriaaleja, joissa joillain kursseilla keskusteltiin ryhmissä tai opettaja kävi edellisen viikon tehtävän ratkaisuja läpi. Opiskelutyyli erosi ryhmätöiden osalta paikallisilla. Välillä töiden suunnittelussa ryhmänä oli hieman ongelmia ja paikalliset tekivät oman osuutensa palautusta edeltävänä iltana/yönä. Kuitenkin työt saatiin tehtyä.

Mid term -kokeet järjestettiin lukukauden puolivälissä. Itselläni oli vain yksi ja tentissä sai käyttää opiskelumateriaaleja. Ainoastaan loppukokeissa oli mahdollisuus käydä luentosalissa tenttimässä. Koronatilanne parantui kevään aikana ja rajoituksia vähennettiin. Yhdellä kurssilla oli tilanteen parannuttua mahdollisuus mennä luentosaliin halutessaan.

Lukukauden lopussa on kaksi koeviikkoa ja yksi kertausviikko niitä ennen. Kannattaa valmistautua etukäteen jo tentteihin niin ei tule kiire ja paniikki loppuvaiheessa. Viimeisillä viikoilla saattaa olla myös paljon palautuksia, jotka vievät aikaa kokeisiin valmistautumiselta.

Yliopisto ei järjestänyt korona aikana meille vaihtareille tapahtumia, mutta vaihto-opiskelijoita oli CityU:ssa ja muissa yliopistoissa paljon. Kaikki olivat tosi aktiivisia, joten järjestimme itse aina jotain tekemistä, esimerkiksi hiking reissuja, nähtävyyksillä käyntiä ja ravintolaillallisia. Viikonloppuina oli hyvin aikaa tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin. Parasta korona-aikana oli juuri se, että turistikohteissa ei ollut paljoa ihmisiä, eikä tarvinnut jonottaa. Varsinkin arkipäivinä oli hiljaista ja olimmekin muutaman kerran lähes ainoat ihmiset nähtävyyksillä.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Vinkkejä kootusti:

  • Ota mukaan paperisia passikuvia Octopus -korttia varten niin säästät aikaa opiskelijan matkakortin hakemisessa, kun kuvia ei tarvitse mennä erikseen ottamaan. Kun toimitat yliopistolta saamasi opiskelija todistuksen MTR asemalle kortin saamiseen menee kuukausi. Sitä ennen saat väliaikaisen opiskelijakortin käyttöösi.
  • Tarvitsin talvitakkia tammi-helmikuussa, kun olimme ulkona myöhään ja mereltä tuuli. Sää oli aika viileä välillä talvikuukausina
  • Otin Birdien SIM kortin netillä ja kaikilla mahdollisilla, joten pystyin pitämään yhteyttä missä vain. Siinä oli kiinteä kuukausimaksu. SIM kortin sai CircleK myymälästä, seven eleven myy myös SIM kortteja. Birdieltä tilaus tehtiin netissä ja kortti haettiin sen jälkeen myymälästä.
  • Ota joko toinen kännykkä mukaan tai hyödynnä kännykkää, jossa on usea SIM korttipaikka.
  • 2 pankkikorttia hyödyttää, esimerkiksi Credit ja debit. Oma debit korttini ei toiminut kaikkialla niin oli tosi hyödyllistä omistaa toinenkin kortti. Myös, jos sinulta varastettaisiin lompakko voit säilyttää toista korttia tallelokerossa tms. niin ei tarvitse alkaa tilaamaan uutta ja soittelemaan ympäriinsä Suomeen. Varkauden todennäköisyys ei ole hirveän suuri, riippuen paikasta, silti kannattaa katsoa tavaroiden perään esim. rannalla. Esimerkkinä yhdeltä vaihtarilta hävisi lompakko, mutta se oli palautettu poliisiasemalle eikä sieltä ollut kadonnut mitään, ei edes käteistä.

  • Aurinkorasvaa ei löydy kovin helposti. Se kannattaa ostaa Suomesta. Kaikki myynnissä olevat aurinkorasvat ovat vahvuudeltaan 50+.
  • Kannattaa joko ottaa lakanat mukaan tai ostaa paikan päällä, jos menee asumaan opiskelija-asuntolaan. Asuntolasta ei myöskään saanut peittoja ja tyynyjä. Myös pistokejakajasta on hyötyä.
  • Vaihdon lopussa todennäköisesti et halua ottaa peittoja ja tyynyjä mukaan Suomeen. Vinkkinä kannattaa etsiä paikallinen lahjoituspiste ja lahjoittaa ne keräykseen roskiin heittämisen sijaan!
  • Luentoja voi olla illallakin ja jopa aika myöhään, oma iltaluentoni oli tiistaisin ja torstaisin klo 17–19. Luennot ovat usein kolmetuntisia. Luentojen lisäksi on tutoriaaleja, joissa usein saatetaan keskustella.
  • Ulkona syöminen on halpaa, melkein helpointa on syödä ravintoloissa ja ruokaloissa. Riippuen supermarketeista esimerkiksi Taste on kalliimpi ja itse kokkaaminen tulisi varmasti kalliiksi verrattuna ulkona syömiseen.
  • Kannattaa pitää koko ajan käteistä mukana, useassa paikassa, ravintolat, taksit, leipomot tms. liikkeet ei käy kortti
  • Taksit ovat luotettavia ja turvallisia, koska taksikuskeilla on tiukat säännöt, taksit ovat hallituksen säätelemiä ja yhtiö sama. Taksiin pääsee kadulta takseille viittomalla, etukäteen varaukset eivät yleensä onnistu. Takseissa käy vain käteinen.

  • Hong Kong on turvallinen paikka, turvallisuustaso jopa parempi kuin suomessa. Kannattaa kuitenkin käyttää järkeä ja esimerkiksi pimeällä kulkea kaduilla, joilla on valaistus ja muita ihmisiä yksin liikkuessa. Mielenosoitukset ja poliittinen tilanne eivät nyt korona-aikana ole olleet niin esillä, mutta kannattaa olla yleisesti varovainen. Veikkaan, että korona tilanteen hellittäessä mielenosoitukset voivat todennäköisesti jatkua. Itse näin ehkä kerran vaihtoni aikana kadulla poliiseja ja poliittiseen tilanteeseen liittyvää toimintaa.
  • Hong Kongissa on alhaisempi hintataso kuin Suomessa. Asuminen on puolestaan kallista.
  • Koronatilanteessa PCR testivaatimusten kanssa kannattaa olla tarkka. Ongelmia tuli itselleni lentokentillä PCR testiin liittyen. Finnairin sivuilla oli lukenut mennessäni tietoa, ettei testiä tarvita Hong Kongiin matkustaessa, mutta virkailijan mukaan se tarvittiin. Olin onneksi ottanut testin kaiken varalta. Takaisin matkustaessani Finnairin ja IATA:n sivuilla oli eri tietoa ja virkailijat eivät olleet päästää minua koneeseen IATA:n sivuilla lukevan tiedon takia. Kuitenkin säännöt ovat lentoyhtiökohtaisia, joten he ilmeisesti selvittivät asiaa ja loppujen lopuksi pääsin lähtemään. Olin soittanut Finnairille aiemmin ja heidän mukaansa testini voimassaolo oli riittävä. Näissä kannattaa olla tarkka ja vaikka soittaa ja kysyä lentoyhtiöiltä. Varautukaa myös mahdollisiin peruutuksiin, itseltäni peruttiin Finnairin lennot 2 kertaa ja jouduin loppujen lopuksi ottamaan uudet lennot vaihdolla Zürichistä

 

Vaihtokertomus, ETH Zurich, Sveitsi, kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin hakea vaihtoon Sveitsiin, sillä se oli ollut minulle aina etäinen maa. Aiemmin tietämykseni Sveitsistä rajoittui aika pitkälti juustoon, suklaaseen sekä korkeaan hintatasoon, joten olin innoissani ajatuksesta asumisesta ja opiskelusta siellä. Kun kuulin, että siellä sijaitsee yksi maailman parhaista yliopistoista, ETH Zurich, päätin hakea sinne vaihtoon. Vaikka Sveitsissä on myös muita hyvin tasokkaita yliopistoja, valikoitui ETH Zurich ykkösvaihtoehdokseni ei pelkästään maineensa, vaan myös kurssitarjontansa puolesta. Vaihdostani tuli hyvin ikimuistoinen, joskin eri tavalla kuin osasin kuvitella. Jouduin palaamaan Suomeen hieman pandemiajulistuksen jälkeen ennen rajojen kiinni laittamista.

Varsinaisen hakuprosessin aloitin hieman myöhään, syksyllä 2019. Toimitin tarvittavat asiakirjat Helsingin yliopistolle elo-syyskuun vaihteessa, ja pari viikkoa sen jälkeen sain hyväksynnän edetä haun toiseen vaiheeseen ja hakea itse kohdeyliopistoon. Lokakuun alussa sain ETH:sta vahvistuksen, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon ja lähetin sinne kaikki tarvittavat asiakirjat (kopio passista, kuva, opintosuoritusote, opintosuunnitelma, CV ja motivaatiokirje). Varsinaisen hyväksynnän kohdeyliopistosta sain marraskuun puolessa välissä sähköpostitse. Samalla sain myös vahvistuksen Sveitsin valtion maksamasta SEMP-stipendistä, eli sitä ei tarvinnut hakea erikseen. Hieman myöhemmin sain myös ohjeet kohdeyliopiston tunnusten aktivointiin.

Alkubyrokratia

Koin Sveitsin aika byrokraattisena maana ja siellä vaikuttaa olevan oma toimistonsa kaikelle. Opintojen alussa kävin rekisteröitymässä Student Exchange Officeen, joka oli auki hankalina kellonaikoina. Sain sieltä infopaketin sekä tarvittavat dokumentit (confirmation of matriculation) jatkorekisteröitymistä varten. Kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen WOKO:n toimistolla ja rekisteröidyin Kreisebüroon, jonne kaikkien maahanmuuttajien tulee rekisteröityä kahden viikon sisällä maahan saapumisesta oleskeluluvan saamiseksi. Kreisebürossa asiointia varten tarvitsin confirmation of matriculationin, vuokrasopimuksen, kuvan ja todistuksen maksukyvystä. Samalla tuli myös maksaa saapumismaksu. Tämän jälkeen kävin vielä pikaisesti maahanmuuttovirastossa, missä minusta otettiin kuva oleskelulupaa varten. Hankin myös matkakortin SBB:ltä ja uuden liittymän. Jotkut vaihtarit ovat myös avanneet Sveitsiin pankkitilin vaihdon aikana, mutta itse en sitä tehnyt. Stipendi tulee hakea opintojen ensimmäisinä viikkoina ja sen suuruus on suomalaisille opiskelijoille 1900CHF ja se maksetaan käteisenä. Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, mutta Eurooppalainen sairaanhoitokortti käy Sveitsissä.

 Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.
Kuva Zurichin keskustasta Limmat -joen varrelta.

Asuminen

Zurichin asuntotilanne ei ole parhaimmillaan kesken lukuvuoden ja jännitin hieman asunnon löytöä. Samalla kun sain ETH:sta vahvistuksen valituksi tulemisesta, minulle lähetettiin myös hakulomake paikallisen opiskelija-asuntolan, WOKO:n asuntoihin. Jätin hakemuksen saman tien ja sain asuntotarjouksen alle viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Otin tarjouksen vastaan ja sain asunnon kerrostaloasuntolasta, jossa oli huoneet 169 opiskelijalle. Kalustettuun huoneeseen ei kuulunut omaa vessaa tai suihkua, vaan jokaisessa kerroksessa oli yhteiset kylpytilat. Keittiö ja pyykkitupa jaettiin kaikkien talon asukkaiden kanssa. Vuokrasopimus oli määräaikainen elokuun loppuun saakka ja kuukausittainen vuokra oli 545 sveitsin frangia (CHF).

Asuminen muiden opiskelijoiden kanssa suuressa asuntolassa oli pääsääntöisesti hauskaa ja ihmisiin pääsi tutustumaan helposti. Kitkaa aiheuttivat lähinnä eriävät siisteyskäsitykset ja pyykkivuorot, sillä meillä ei ollut mitään varausjärjestelmää pesukoneille tai kuivausrummuille. Asukkaat jaettiin kymmenen hengen ryhmiin, joista kukin siivosi vuorollaan viikon. Keittiö ei ollut asukasmäärään nähden kovin suuri, pakastimia ei ollut ja jääkaapeissa oli kaikille pienet, lukolliset kaapit, joihin ei ruokaa mahtunut kovin moneksi päiväksi. Kuiva-aineita ei säilytetty lukkojen takana, mikä johti niiden satunnaisiin katoamisiin. Kaikista lieveilmiöistä huolimatta, asuminen sujui pääsääntöisesti hyvin. Talossa asuvista opiskelijoista kolme oli nimetty talovastaaviksi. He olivat tavattavissa tiettyinä aikoina ja hoitivat käytännön asioita.

Opiskelu ja opetus

Muutin Zurichiin tammikuun viimeisinä päivinä ja aloitin saksan lukemisen Zurichin yliopiston, UZH:n, järjestämällä kielikurssilla. Kurssin hinta oli noin 80CHF ja kesto kaksi viikkoa. Olen opiskellut saksan alkeita, mutta en ollut käyttänyt kieltä vuosiin. Kurssilla opiskeltiin yleissaksaa, mikä poikkeaa Sveitsin saksasta aika tavalla. Kurssin aluksi opiskelijoille tehtiin tasotesti, jotta heidät voitiin laittaa oikeaa tasoa vastaaviin ryhmiin. Kurssin opetus oli hyvä ja opettajamme oli todella hauska. Kurssilaiseni koostuivat pääosin opiskelijoista, jotka olivat tulleet tekemään maisteriopintojaan Zurichiin. Kurssi huipentui vierailuun Zurichin eläintarhassa.

Varsinaiset opinnot alkoivat kielikurssin jälkeisellä viikolla. Lukuvuoden ensimmäiset viikot ovat ns. add-and-drop -viikkoja, jolloin voi käydä eri luennoilla ja päättää, millä kursseilla haluaa jatkaa. Add-and-drop -viikkojen jälkeen on reilu viikko aikaa ilmoittautua kokeisiin myStudiesissa ja mahdolliset kurssimuutokset tuli ilmoittaa sekä Suomen että Sveitsin mobility onlineen. Olin valinnut muutaman luentokurssin ja kaksi käytännön kurssia, niin sanottua block-kurssia. Kaikki kurssini olivat englanniksi. Luentokurssit muistuttivat Suomen luentokursseja, tosin kurssien kokeet saattoivat olla suullisia. Block-kursseista ehdin käydä vain yhden ennen lähtöäni, mutta voisin kuvailla sitä parhaimmaksi kurssiksi, millä olen koskaan ollut. Block-kurssit järjestetään yhteistyössä yliopiston tutkimusryhmien kanssa ja niille otetaan vain 15-20 opiskelijaa/kurssi ja ohjaajia on 4-5. Kurssin vetää aina kyseistä aihetta tutkiva tutkimusryhmä omissa tiloissaan. Block-kurssit kestävät yleensä 3 viikkoa, kolmena päivänä opetusta aamusta iltaan ja yhtenä päivänä puoli päivää. Kurssin lopuksi pidetään suullinen koe. Eri block-kursseja on tarjolla useita ja niillä pääse tutustumaan tutkimusryhmien toimintaan ja käytännön työskentelyyn hyvin läheltä.

Minulle kerrottiin, että 2/3 kursseistani tulee olla oman tiedekuntani kursseja ja muut saan valita vapaasti. Pystyin myös ottamaan kursseja ETH:n lisäksi UZH:lta. Sama on mahdollista myös toisinpäin. Kurssien ottaminen toiselta yliopistolta vaati sen, että minun tuli hakea lupaa opiskella siellä. Luvan sai helposti, mutta se vaati hieman paperityötä. Tenttejä ETH:ssa järjestettiin kahdella tavalla, End-of-semester -tentteinä tai Session examination -tilaisuuksissa. End-of-semester -tentit pidetään lukukauden lopussa ja Session examinationit kaksi kertaa vuodessa, usein tammi-ja elokuussa. Useat tentit ovat tentittävissä vain jommassakummassa näistä tilaisuuksista, joten kannattaa huomioida se kursseja valitessa.

Tenteistä yleisesti ottaen ajattelen, että ne olivat aika samaa tasoa suomalaisten kokeiden kanssa. Kokeet arvostellaan asteikolla 0-6, joista 4 on läpipääsyn raja. Neljäsosa-arvosanat ovat myös mahdollisia. Oletin kokeiden olevan paljon haasteellisempia ja vaativan paljon pänttäämistä, mutta todellisuudessa ne eivät olleet mitenkään mahdottomia ja block-kurssini suullinen koe oli oikeastaan aika hyvä kokemus. Kokeen jälkeen minulle annettiin palautetta, joka oli oikeasti yksilöllisesti mietitty ja josta jäi todella hyvä fiilis. Olen tosin kuullut muilta opiskelijoilta, että suullisten kokeiden luonne riippuu hyvin paljon kokeen pitäjästä.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaikka en ehtinyt olla Zurichissa kovin kauaa, ehdin kyllä käydä monissa opiskelijatapahtumissa. Paikallinen ESN-järjestö on aktiivinen ja he järjestivät mm. Speed friending ja International dinner -tilaisuuksia, pakohuonepelejä ja vaihtaribileitä. Vaikka monet aktiviteeteista on nyt jouduttu koronan vuoksi perumaan, Zurichin ESN-järjestö järjestää perinteisesti vaellusreissuja, matkoja lähikaupunkeihin ja käyntejä Lindtin suklaatehtaalla. Muuta edullista tekemistä tarjoavat Zurichin ilmaiset kaupunkikierrokset, joissa tutustutaan eri osiin kaupunkia. Lisäksi Zurichissa toimiva opiskelijoiden liikuntajärjestö ASVZ, on opiskelijoille ilmainen ja tarjoaa paljon eri treenivaihtoehtoja. Mikäli mielii Sveitsistä vielä ulkomaille reissaamaan, niin sekin on mahdollista, sillä sieltä kulkee junia ja busseja hyvin naapurimaihin. Itselleni ehkä mieleenpainuvin kokemus Sveitsissä oli Luzernin karnevaalit, joilla kannattaa kyllä käydä.

Kuvia Luzernin karnevaaleilta
Kuvia Luzernin karnevaaleilta.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Alkubyrokratia on raskas ja vie aikaa, mutta toisaalta yliopistolta sai hyvät ja seikkaperäiset ohjeet siitä, miten edetä Sveitsiin muuttamisen jälkeen ja opintojen alkaessa. Yliopistolla on paljon eri toimistoja ja ne ovat auki hankaliin aikoihin, silloin kuin opiskelijoilla on luentoja. Sähköpostiviesteihin vastataan usein hitaasti ja niissä kehotetaan tulemaan toimistoon paikan päälle tai ottamaan yhteyttä johonkin toiseen toimistoon. Lisäksi kokeiden siirto on hyvin hankalaa, esimerkiksi jos haluaa aikaistaa koetta Session examination -tilaisuudesta End-of-semester -tilaisuuteen, tulee täyttää tietyt kriteerit ja professori voi silti hylätä hakemuksen perustelematta. Organisaationa ETH oli mielestäni aika jäykkä, minkä huomasi varsin hyvin nyt poikkeuksellisena korona-aikana. Kannattaa käydä vaihdon alussa yliopiston vaihto-opiskelijoille järjestämissä tilaisuuksissa, joissa kerrotaan kokeiden järjestämisestä, ESN -toiminnasta, vakuutuksista ja muista opiskeluun ja arkeen liittyvistä asioista. Tilaisuuksia järjestetään paljon ja opastusta kyllä annetaan, kunhan vaan kysyy oikealta taholta. Vaihtoa varten kannattaa säästää rahaa. Elinkustannukset Sveitsissä vaihtelevat 1700-1900CHF välillä kaupungista ja asumismuodosta riippuen. Maana Sveitsi on mielestäni hyvin turvallinen ja muistuttaa tietyllä tapaa Suomea.

Kuva Zurichista.
Kuva Zurichista.

Vaihtokertomus, Norges Miljø- og biovitenskapelige universitet (NMBU), kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin keväällä 2020 vaihdossa Norjan ympäristötieteen ja biologian yliopistolla (NMBU). Yliopisto sijaitsee Ås -nimisessä pienessä kylässä n. 30 min Oslosta etelään. Vaihtokokemus oli kaikin puolin upea, vaikka koronan vuoksi olin paikan päällä vain 6 viikkoa ja loput suoritin Suomesta käsin etäopintoina.

Ennen lähtöä

Hyväksymistiedon jälkeen sain runsaasti tietoa opiskelusta sekä asumisesta vaihtoyliopistostani. Käytännössä sain muutaman PDF-tiedoston, jossa käytiin läpi kaikki tarvittava vaihtoon liittyen. Jopa pakkauslista vaihtoon lähteville oli mukana. Tämän lisäksi vaihtoyliopistostani vastattiin nopeasti sähköposteihin, joita lähetin lähinnä siksi, että minulla oli pieniä epäselvyyksiä yhden kurssin kanssa. Tämän lisäksi lähetin muutaman kysymyksen liittyen asumiseen. Vastaukset tulivat aina vähintään viikon sisällä, mutta yleensä jo samana tai seuraavana päivänä.

Matkustin Norjaan autolla / laivalla. Ajoin Turusta laivaan, ja siitä Tukholmaan. Tukholmasta ajoin Norjan Åsiin. Reitti on todella helppo ajaa, ja liikenne Ruotsissa ja Norjassa on huomattavasti parempaa kuin Suomessa. Kuskit oikeasti noudattavat liikennesääntöjä!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Opiskelun aloittaminen NMBU:lla oli erittäin helppoa. Meille järjestettiin orientaatiopäivä, jolloin kävimme läpi kaikki käytännön asiat. Meille oli luotu valmiiksi tunnukset paikalliseen ”Moodleen”, sekä saimme myös NMBU:lle omat sähköpostiosoitteet. Opiskelijakortti sekä Erasmus+ -kortti hoidettiin myös heti ensimmäisellä viikolla.

Koska vaihtoni kesto oli alun perinkin alle 6 kuukautta, minun ei tarvinnut ilmoittaa paikallisille viranomaisille muutostani Norjaan. Ainoastaan muuttoilmoitus Suomen väestörekisteriin riitti. Tähänkin sain ohjeet vaihtoyliopistostani.

Julkinen terveydenhuolto kuului minulle samoin kuin Norjan kansalaisillekin, sillä olen Pohjoismaalainen.

Mukaan Norjaan kannatti ottaa passi sekä Letter of Admission. Mukaan kannatti ottaa myös kaikki muut laput vaihtoon liittyen vähintään tietokoneelle tai pilvipalveluun tallennettuna.

Asuminen

Asuminen Norjassa järjestyi todella helposti. NMBU:lla toimii organisaatio nimeltään SiÅs. Tämän organisaation nettisivuilla lähetin hakemuksen asunnosta, ja sainkin erittäin nopeasti vastauksen, että minulle järjestyi asunto 6 hengen soluasunnosta. Asunto maksoi 360 € kuussa, ja se sijaitsi kävelymatkan päässä kampukselta. Asuntoni sijaitsi Casino -nimisessä rakennuksessa, joka on osa Pentagoniksi kutsuttua opiskelija-asunto aluetta. SiÅs vuokraa myös petivaatteita sekä astioita, joten mitään ei välttämättä tarvitse raahata mukanaan. Tästä ilmoitetaan muistaakseni vuokrasopimuksen laatimisen yhteydessä.

Aluksi jännitin melko paljon, että miten tulen toimeen noinkin isossa solussa, kun en ole tottunut solussa asumaan. Asunto ei ollut mitenkään erityisen siisti, mutta viihdyin siellä erittäin hyvin. 6 henkilöä jakoi keittiön, olohuoneen, yhden vessan sekä yhden suihkun. Tästä huolimatta yhteiselo sujui hyvin. Tarkkaan ottaen yhteiselo sujui erittäin hyvin, ja olen edelleen tekemisissä kaikkien kämppisteni kanssa, sillä ystävystyimme äkkiä ja aloimme viettää paljon aikaa yhdessä. Minun kämppiksinäni olivat kaksi norjalaista, kaksi ranskalaista sekä yksi kiinalainen opiskelija.

Vapaa-aika kuluikin kämppisten sekä muiden Erasmus-vaihto-opiskelijoiden kanssa oleillessa, Norjaa reissatessa sekä kuntosalilla käydessä. Opiskelijaelämä on erittäin aktiivista NMBU:n Åsin kampuksella. Jokaisena päivänä löytyy jotain tehtävää, tylsää ei tule.

Opiskelu ja opetus

Opinnot sujuivat samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossakin. Opettajia voi puhutella kuten Suomessakin, eikä esimerkiksi teitittely yms. ole tarpeen. Opettajat ovat helposti lähestyttäviä, ja ottavat mielellään kysymyksiä vastaan.

Kurssien arvostelu riippuu täysin kursseista. Yhdellä kurssilla arvioitiin ryhmätyö sekä reflektoiva teksti, toisella kurssilla arvosteltiin MiniReview -artikkeli, ja kolmannella kurssilla arvosteltiin etänä suoritettu tentti, jossa käytettiin luennoilla saatuja materiaaleja. Kurssin suoritus ja arvostelu riippuu siis täysin kurssista. Opiskelutyylikin riippuu vahvasti kurssista. Minun valitsemillani kursseilla käytiin luennoilla, ja ennen luentoja luettiin artikkeleja. Tämän lisäksi kirjoitettiin lyhyitä tekstejä aiheeseen liittyen.

Opintojen suunnittelu hoitui yllättävän kivuttomasti. NMBU:lla on selkeä lista kursseista, joita voi opiskella. Sain sisällytettyä kaikki kurssit minun pakollisiin opintoihini, sillä kurssien vastaavuus oli niin lähellä Helsingin yliopiston vastaavia kursseja. Ensin katsoin listasta mielenkiintoisia kursseja, tämän jälkeen mietin, mitä kursseja nämä voisi korvata tai sopivatko nämä vapaavalintaisiin opintoihini. Kun nämä asiat oli mietitty, kysyin Helsingin yliopiston kursseista tai opinnoista vastaavilta opettajilta, että sopiiko hyväksilukeminen kyseisten kurssien kohdalla. Lopuksi minun piti vielä ilmoittaa vaihtoyliopistolleni, että mitkä kurssit haluaisin suorittaa vaihdon aikana. Muutokset opintosuunnitelmassa ovat mahdollisia, ja toiset vaihtoivat suunnitelmiaan vielä vaihdon ensimmäisellä viikolla, jolloin näitä asioita käytiin yhdessä läpi opintoneuvojien kanssa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norjassa hinnat voi muuttaa helposti euroiksi jakamalla summan kymmenellä. Tämä ei tietenkään anna täysin tarkkaa summaa, mutta sillä saa hahmotettua hieman ostoksen hintaa. Esimerkiksi 100 kruunua on n. 10 € (tällä hetkellä 9,06 € tarkasti, mutta parempi näin päin).

Pentagonissa toimii FoodSharing niminen järjestö, joka kiertää kauppoja, ja kerää sieltä vanhentuneita tuotteita, joita ei enää saa myydä. Järjestö toimittaa tuotteen Pentagoniin jonkin rakennuksen alakertaan (minun aikanani Casinon alakertaan). FoodSharing järjestön löydät Facebookista, jonne tulee myös aina ilmoitus, kun ruokaa jaetaan. Ruoka menee aina hetkessä, joten kannattaa olla ajoissa paikalla.

Eika-liikuntakeskus sijaitsee aivan Pentagonin läheisyydessä, joten sen käyttämistä suosittelen. Eikassa on normaali kuntosali, kiipeilyseiniä, ryhmäliikuntaa sekä muita liikuntamahdollisuuksia. Itse kävin lähinnä kuntosalilla, mutta monet kaverit käyttivät palveluita paljon laajemmin ja kehuivat niitä. Kuukausikortti maksaa 379 kruunua (n. 37,90 €) ilman sitoutumista, ja 223 kruunua (n. 22,30 €) mikäli sitoutuu 12 kuukaudeksi.

Norjassa kaikki asiat tuntuvat toimivan applikaatioilla. Näistäkin saat lisää tietoa vaihtoyliopistosta, mutta esimerkiksi matkaliput saa kätevästi ostettua applikaatiolla. Matkalipuista saa muuten opiskelija-alennusta! Itselläni oli käytössä mm. seuraavat applikaatiot: Vy (matkalippuja varten, paikallinen VR / HSL), Eika sportssenter (ryhmäliikunnan varaaminen), Canvas student (”Moodle”), Studentbevis (opiskelijakortti), RuterReise (Julkisilla kuljettujen matkojen suunnitteluun) sekä tärkeimpänä Hjelp 113 (käytännössä sama kuin 112 -sovellus Suomessa).

Norjassa toimii paikallinen Tori.fi -nettisivu finn.no -osoitteessa. Finn on käytännössä täsmälleen samanlainen kuin Tori.fi. Itse ostin sieltä esimerkiksi käytetyn rinkan. Myös polkupyörän ostaminen olisi ollut edessä, mikäli olisin saanut olla kauemmin Norjassa. Tämä siksi, että kauppaan sekä juna-asemalle on matkaa Pentagonista n. 2 km. Polkupyöriä kuulemma oli tarjolla myös esimerkiksi joidenkin Facebook -ryhmien kautta, mutta itse en näihin sen tarkemmin vielä perehtynyt.

En kokenut missään vaiheessa oloani turvattomaksi vaihtoni aikana, ja koenkin, että Norja on erittäin turvallinen maa matkustaa. Mikäli harrastat vaeltamista, niin suosittelen kuitenkin ottamaan huomioon mahdollisesti äkillisesti vaihtuvat sääolot. Muista vähintään ilmoittaa tutuille, minne olet lähdössä vaeltamaan, mutta mieluiten vaella porukassa. Tähän liittyen: NMBU:lla toimii järjestö nimeltään NMBU Friluftsliv, jonka liittymismaksu on noin 10 €. Tällä rahalla saat lainata mitä tahansa vaellustarvikkeita ilmaiseksi. Itse lainasin heiltä 1000 € edestä tarvikkeita yhdelle vaellukselleni. NMBU Friluftsliv järjestää myös yhteisiä vaellusmatkoja.

Vaikka yleinen hintataso onkin hieman korkeampi kuin Suomen hintataso, niin ero ei kuitenkaan ole erityisen suuri. Ulkona syöminen, alkoholi sekä sokeri ovat mielestäni ne asiat, joissa korkeampi hintataso erityisesti näkyy. Ruoka on kuitenkin suunnilleen samoissa hinnoissa kuin Suomessakin.

Itselläni ei tullut yhtäkään ongelmatilannetta, joten en osaa sanoa, miten näiden kanssa olisi toimittu. Ystäväni asunnon lukko ei toiminut, mutta tämäkin ongelma korjattiin seuraavana päivänä.

Suosittelen jokaiselle Norjaan lähtevälle, että kiertäkää Norjaa nyt kun siihen on mahdollisuus. Itse ehdin käymään vain pienillä vaelluksilla, kiertämään Osloa sekä viettämään yhden viikonlopun Bergenissä. Norja on todella kaunis maa, ja julkisilla pääsee kätevästi liikkumaan paikasta toiseen, joskin liput kannattaa hankkia ajoissa, jotta hinta olisi hieman maltillisempi.

Vaihtokertomus National University of Ireland Galway, Irlanti, kevät 2020

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Neljä vuotta sitten olin Irlannissa matkalla muutaman päivän, jonka jälkeen tiesin, että tulen asumaan täällä jossain elämäni vaiheessa. Vaihto oli elämää mullistava kokemus, johon kannattaa varautua.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Ennen lähtöä

Muistan soittaneeni liikkuvuuspalveluihin keväällä 2019, kun en vielä edes ollut Helsingin yliopiston opiskelija, pääsykoe oli vasta tulossa. Muistan jännityksen, en ollut edes ihan varma mistä aloittaa puhelun, mutta sain tärkeimmän asian selvitettyä – Irlanti oli tulossa 2019 syksyllä rästihakuun. Vaihtoon valituksi, täytyy olla vähintään 30 opintopistettä suoritettuna. Minä olin hakukelpoinen, koska olin opiskellut tarpeeksi avoimessa yliopistossa ja etenkin kaikki ensimmäisen vuoden kevään pakolliset opinnot minulla oli jo käytynä avoimesta.

Pääsin aloittamaan biologian kandin syksyllä, ja hain rästihaussa vaihtoon Galwayn yliopistoon, sekä muutamaan muuhun varavaihtoehtoon.

Alkubyrokratia Helsingin yliopistolla oli mielestäni hieman hankala aluksi, tai ainakin hankalampi, mitä Galwayssa. Isoin juttu oli pähkäillä, miten Mobility Online toimii. Siihen kannattaa varata aikaa. En ole ihan varma miten tavallinen vaihtohaku toimii, mutta rästihaussa sinulle annetaan kaksi viikkoa aikaa, jonka aikana täytyy tehdä itse hakemus, tehdä opintosuunnitelma eli kirjata kaikki mahdolliset kurssit Mobility Onlineen ja liittää hakuliitteet, johon kuuluu motivaatiokirje sekä opintosuoritusote. Voit tehdä nämä missä järjestyksessä vain, mutta ehkä helpointa on aloittaa selaamalla vaihtokohteen yliopiston kurssitarjontaa vaihto-opiskelijoille. Tämä on tärkeää, että selailet oikeita kursseja. Galwayn yliopistolla on vaihto-opiskelijoille joka vuosi julkaistu erikseen oma ” Visiting Student Handbook”. Sen sisältö ei toisiaan vaihtele ihan kauheasti vuodesta toiseen, joten minua ainakin ohjeistettiin käyttämään edellisen vuoden booklettia opintosuunnitelman muodostaessa, kun uutta ei oltu vielä julkaistu. Irlannissa ”module” tarkoittaa usein yhtä kurssia! ”Module” on siis todennäköisempi sanavalinta kurssille ”course”, joten älä hämmästy, kyseessä ei ole monta kurssia sisältävä moduuli.

Ennen kuin perehdyin tähän sen tarkemmin, ehdin jo valita kurssit ja kirjata ne Mobility Onlineen. Aluksi valitsemani kurssit eivät siis olleet tästä ”Visiting Student Handbook”-pdf kirjasta, vaan ihan vain yliopiston nettisivuilta. Vasta lähetettyäni kurssiehdotukseni Galwayn akateemiselle koordinaattorille (vaihtoon hyväksymisen jälkeen), sain tietää, että olen katsonut kurssit väärästä paikasta ja ainakin puolet valitsemistani kursseista eivät ole tarjottavissa vaihto-opiskelijoille. Vaihdoin kurssit Mobility Onlinessa toisiksi. Älä siis pelkää, jos kurssisuunnitelmaasi ei hyväksytä tai muuta, opintosuunnitelman tekemisessä ei ole deadlinea, mutta tähän ehdottomasti kannattaa varata aikaa.

Kurssien valitsemisprosessissa otin yhteyttä eri opintokokonaisuuksista vastaaviin opettajiin, ja kysyin heidän mielipidettä, kuten esimerkiksi saako tietyn kurssin liitettyä tiettyyn opintokokonaisuuteen, tai voiko tietty kurssi korvata pakollisen kurssin. Se on meidän vastuulla valita kurssit ja miettiä niiden kelpoisuutta, Helsingin yliopiston opettajat voivat tässä auttaa. Tietysti kaikille kursseille ei löydy korvaavaa kurssia Helsingin yliopistolta, joten ne merkitään valinnaisina. Arvosanoillakaan ei ole sen kummoisempaa merkitystä, sillä Irlannin arvosteluasteikko on erilainen ja kurssit kirjataan hyväksytty/hylätty asteikolla.

Motivaatiokirje oli mielestäni hieman vaativaa tehdä, joten kannattaa pyytää apua, pyytää vertaisarviointia, lukea muiden motivaatiokirjeitä sekä pysyä tarkasti oleellisissa kysymyksissä. Tässä pääset kehittämään ja soveltamaan argumentaatiotaitojasi! Opintosuoritusotteen saa heti tehtyä ja ladattua Weboodissa (31.5.21 alkaen Sisussa).

Hyväksymiskirje tuli aika nopeasti Kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluilta. Tämän jälkeen, NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) lähetti kaikille valituille muutaman viikon sisällä linkin heidän hakuunsa, eli piti siis erikseen vielä hakea Galwayn yliopistolle. Se oli hyvin helppoa ja yksinkertaista, piti vain täyttää henkilötiedot. Ei tarvinnut siis erikseen kirjoittaa mitään motivaatiokirjettä tai muuta vastaavaa. Tässä vaiheessa stressaavinta oli haku Helsingin yliopiston kautta!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ei ollut kummoisempi. Tärkeintä oli saada akateemisen koordinaattorin allekirjoitus viimeisteltyyn opintosuunnitelmaan, joka tulostetaan Mobility Onlinesta. Orientaatioviikolla pidettiin älyttömän hyviä ja informatiivisia tapahtumia, jossa kerrottiin kaikki mahdollinen moneen otteeseen. Nyt kun muistelen Galwayn orientaatioviikkoa, tuli kamala ikävä, se oli niin hauskaa aikaa ja pääsi tutustumaan niin moneen tulevaan ystävään, siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti.

Asuminen

Minulle oli todella tärkeää saada helposti turvallinen paikka asua, ilman mitään ylimääräistä ”sählinkiä”, koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kunnon kerta, kun asuisin ulkomailla yksin. Sain huoneen isolla sängyllä ja omalla kylpyhuoneella hienosta uudesta opiskelija-asuntolasta nimeltään Goldcrest Village. Keittiö ja oleskelutila oli yhteinen muun kolmen opiskelijan kanssa. Huone omalla kylpyhuoneella maksoi noin 850 euroa kuukaudessa, mutta kun kyseessä oli näin ainutlaatuinen kokemus, niin hyvän asunnon hankkiminen oli parhaimpia päätöksiä, mitä olen ikinä tehnyt. Minulla oli ystäviä, joiden vaihtokokemus oli aika erilainen ihan vain sen takia, että he asuivat huonokuntoisemmissa asuntoloissa. Tulet viettämään jokaisen yön omassa huoneessasi, joten suosittelen hoitaa asumisen mahdollisimman mukavaksi, sillä se tulee vaikuttamaan vaihtokokemukseesi valtavasti.

Vuokrahinta on lähes aina per henkilö, joten jos vuokraat ystäväsi tai kumppanisi kanssa, huomioi, että hinta tuplaantuu. Eli jos hinnaksi on laitettu 500€/kuukausi, kahdestaan asuessa maksatte hinnan per henkilö, eli yhteensä 1000€/kuukausi. Usein vuokraajat myös vaativat ”renting references”. Kannattaa myös huomioida, että opiskelija-asunnoilla on todella tiukat säännöt vierailijoiden suhteen.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Opiskelu ja opetus

Irlannin yliopistojen opintojen aikatauluttaminen on erilainen verrattuna Helsingin yliopistoon. Galwayn yliopistossa ei ole periodeja, vaan siellä on vain syksy- ja kevätlukukausi. Mikäli kurssi on lyhyempi, se kestää puolet lukukaudesta, alku- tai loppukaudesta. Ajankohta ilmoitetaan viikkoina, eli kurssi voi kestää joko viikosta 1-6, 7-12, tai koko lukukauden. Näiden opiskeluviikkojen jälkeen alkaa muutaman viikon kestävä itsenäisen opiskelun jakso, jolloin valmistaudutaan tentteihin. Irlannin yliopistot järjestävät kaikki tentit lukukauden lopussa, siksi yleensä kurssit kestävätkin koko lukukauden ajan. Toisin sanoen, vaikka kurssisi kestää tammikuusta helmikuuhun, tentit sen vasta lukukauden lopussa, toukokuussa.

Opetus Galwayn yliopistossa oli hyvin selkeätä, johdonmukaista ja korkeanlaatuista. Opetustyyli oli samankaltainen kuin Suomessa, paitsi että Galwayssa oltiin tiukempia erityisesti puhelimien käytöstä ja oppitunti kesti vajaan tunnin. Tunneilla huomautettiin, mikäli aloitti puhelimen näpräyksen, kun taas Suomessa en voisi kuvitella opettajan kommentoivan asiaa.

Laboratoriotunnit sitten saattoivat kestää pidempään. Jos olet science-student, muista ottaa oma labratakki mukaan Irlantiin! Galwayn yliopistossa oli myös käytössä opiskelualusta ”Blackboard”, joka toimi siis samalla tavalla kuin meillä Moodle. Siellä uutisoitiin, palautettiin tehtäviä, luettiin oppimateriaaleja ja tentittiin, erityisesti kaikki koronakevään tentit pidettiin etänä Blackboardissa.

Opiskella sai samalla tavalla kuin Suomessakin, sillä Irlannissa on samat opintopistemääritykset käytössä (ECTS). Tosiaan ainakin itsellä meni joidenkin asioiden kanssa pidemmän aikaa kielen takia. Monet kurssit koostuivat lopullisen tentin lisäksi osasuorituksista, ”continuous assessment”.

Kaikki lopputentit tein Blackboardissa, joten en tiedä, minkälaista olisi ollut tenttiä paikan päällä. Muiden kertomusten perusteella, ei ole mitenkään älyttömän vaikeata.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Hyödyllistä tietoa seuraaville Galwayhin vaihtoon lähteville

Galway on uskomattoman kaunis kaupunki. Se on erittäin viihtyisä ja tunnelmallinen, josta löytyy kaikki tarvittava, historia, kaupat, viihde, ihmiset ja upea luonto. Galwayssa ole yhtäkään korkeaa kerrostaloa ja ikäjakauma on tasainen, mikä minulle erityisesti jäi mieleen. Valitettavasti minulla ei riitä tila kirjoittaa Galwaysta kaiken, minkä haluaisin, joten kannattaa tutustua rauhassa netin kautta.

Irlannissa sataa paljon, erityisesti Galwayssa Aransaarien takia, joten kannattaa varata kunnon vaatteet, eli lämpimät ja vedenkestävät! Minulle oli kulttuurishokkia nähdä paikallisia nuoria kulkemassa kylminä sateisina iltoina kesävaatteissa keskustaan, irlantilaiset kutsuvat itseään vedenkestäviksi. Koko helmikuun aikana oli vain kolme sateetonta päivää. Minulla meni ainakin kolme sateenvarjoa rikki, joten sadetakki on ehdoton ostos. Usein myös oli kovia myrskyjä, joiden takia peruttiin tapahtumia. Galway oli valittu Euroopan kulttuurikaupungiksi 2020, ja helmikuun tapahtuma, jonne presidentin Michael Higginsin piti tulla, peruutettiin myrskyn vuoksi. Kannattaa siis olla kärsivällinen sään suhteen. NUIG (lyhennys National University of Ireland Galway) järjesti erasmus-opiskelijoille useita edullisia matkoja. Valitettavasti huonojen säiden takia en päässyt osallistumaan yhdellekään niistä, aina vaan piti tulla hakemaan rahat takaisin, mikä oli jopa huvittavaa. NUIG tarjoaa älyttömän laajasti erilaista vapaa-ajan toimintaa, jotka ovat suurimmilta osin ilmaisia. Itse kävin jousiammunnassa, salsatunneilla ja elokuvakerhossa.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

En kertaakaan joutunut käyttämään terveydenhuoltoa Galwayssa, mutta uskon sen tapahtuvan vaivatta. Minkä tahansa tyyppinen apu on tarjottavissa aina ja helposti, ihmiset Galwayssa ovat avoimia, aina valmiita ja halukkaitta auttamaan.

Hintataso on pitkälti samanlainen kuin Suomessa, paitsi että ruokailu yliopistossa on paljon kalliimpaa. Siellä ei valitettavasti ole parin euron opiskelijalounaita, joten jos haluat säästää, niin yliopistolla voi lämmittää ja syödä omaa ruokaa.

Haluan lopettaa kertomalla eräästä kurssista. NUIG tarjoaa vain erasmus-opiskelijoille erikoista kurssia, nimeltään ”Exploration of Irish Traditional Art Forms through Arts in Action” (5 ECTS). Kerran viikossa meille järjestettiin erilaisia näytöksiä, kuten teatteria, oopperaa, konsertteja ja monologeja, joiden avulla tutustuttiin Irlannin kulttuuriin. Ilman tätä, en olisi päässyt perehtymään näin läpikohtaisesti Irlannin upeaan kulttuuriin. Pidä tämä kurssi mielessä, kun teet opintosuunnitelmaa, minun vaihtokokemukseni olisi jäänyt pinnalliseksi ilman tätä kurssia.

kuva: Rinas Anastasia
kuva: Rinas Anastasia

Vaihtokertomus, Korea University, Etelä-Korea, Syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Hakuprosessi vaihtoyliopistoon oli suhteellisen helppo, ja vaihtoyliopistosta sain tiedon vaihtoon pääsystä kesäkuussa.  Vaihtopaikan vahvistumisen jälkeen tuli hoitaa monia asioita Suomessa: viisumi, matkavakuutus, lentoliput, rokotukset, kurssirekisteröinti ja asuminen. Viisumin hankkiminen oli helppoa, sillä tarvitsi vain täyttää hakulomake ja antaa tarvittavat liitteet. Viisumia varten täytyi vierailla Korean suurlähetystössä kaksi kertaa, ja viisumin sain noin viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Lentoliput ostin Koreaan kesäkuun lopussa, ja päädyin valitsemaan suoran lennon. Saavuin Koreaan noin viikkoa ennen orientaatiota, eli 22.8.2019.

Asuminen

Vaihtoyliopistossa on mahdollisuus hakea asumaan asuntolaan: Anam Global House tai CJ International House. Hakuaika asuntoloihin on noin kesäkuussa, ja molempiin haetaan siis samalla hakulomakkeella. Sain paikan Anam Global House:sta.  Itse viihdyin erittäin hyvin asuntolassa, vaikka sijainti ei ollut välttämättä aivan ihanteellinen. Asuntolat sijaitsevat suhteellisen korkealla, joten käveleminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Asuntolan hyviä puolia: suhteellisen halpa vuokra (joka maksetaan kertasummana ennen saapumista), lähellä kampusta; tutustuminen muihin vaihtareihin on helpompaa. Huonoja puolia: pienempi yksityisyys; jääkaapissa pieni säilytystila omille ruoille; ruoanlaittaminen on myös hankalaa; ruokaa ei saa syödä huoneessa.

 

Asuntolat eivät ole kuitenkaan ainoita vaihtoehtoja asumiselle, sillä Anamin alueella sijaitsee monia goshiwoneja, joita voi etsiä: https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station, ja Anamin alueelta voi vuokrata asunnon myös yksityiseltä. Goshiwonit vaihtelevat laadultaan ja tarjoamiltaan palveluiltaan, joten suosittelen niissä vierailemista ennen päätöksen tekemistä. Goshiwonien omistajiin voi olla yhteydessä englanniksi kakaotalkin tai sähköpostin kautta, mutta useimmiten yksityiseltä vuokrattaessa kannattaa osata koreaa. Suosittelen etsimään asunnon läheltä kampusta, sillä useat vaihtaritapahtumat ovat juuri yliopistoalueella, ja ihmisiin voi olla helpompi tutustua, sillä aikaa ei kulu matkoihin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Korea University järjesti orientaation uusille vaihto-opiskelijoille, jossa käytiin muun muassa käytännön asiat ja tutustuttiin omaan KUBA ryhmään. Orientaation aikana myös täytettiin pankkikorttihakemus, joka on samalla opiskelijakortti. Hakemusta varten tarvitsi 2 kopiota passista ja yhden 3×4 kokoisen kuvan.

Korea University antoi myös ohjeet Alien Registration Card (ARC) hakemiseen. Korttia varten tulee varata aika nopeasti maahanmuuttovirastoon – maahanmuuttoviraston sijainti riippuu asuinalueesta; Anamin alueella asuvat varaavat ajan Sejongno Branch Office:en –, sillä ajanvarausajat useimmiten täyttyvät erittäin nopeasti. Kortista tulee myös lähettää kopio vaihtoyliopistolle, jonka määräaika useimmiten kerrotaan orientaatiossa. ARC:n hakemusta tarvitaan passi, kopio passista ja viisumisivusta, 2 passikuvaa, hakulomake, maksu (30 000 KRW tasarahana), certificate of enrollment (Global Service Center:istä) ja confirmation of residence (asuntolasta tai vuokranantajalta). Ilman korttia ei myöskään voi lähteä Korean ulkopuolelle, esimerkiksi Japaniin, sillä kortin puuttuessa ei pääse takaisin Koreaan.

Opiskelu ja opetus

Kursseille rekisteröityminen tapahtui elokuussa, jota varten Korea University lähetti infopaketin. Suomeen verrattuna kurssirekisteröityminen aiheutti hieman enemmän päänvaivaa, sillä rekisteröitymiseen kuului kolme eri vaihetta, ja useimmista kursseista oli ajoittain vaikea löytää tietoa. Valitsin pääasiassa tiedekursseja, jotka olivat yhteydessä omaan alaani, ympäristötieteisiin.

Ensimmäisellä rekisteröitymiskerralla kurssit lisättiin listalle, jonka avulla kurssit pystyttiin rekisteröimään suoraan toisen rekisteröitymiskerran aikana. Tämä myös mahdollisti sen, että osa kursseista saatettiin rekisteröidä suoraan ilman, että niille tarvitsi rekisteröityä uudestaan, sillä kurssipaikat eivät ylittyneet. Tämän myötä toisella rekisteröitymiskerralla minun tarvitsi vain rekisteröidä yksi kurssi. Kolmas rekisteröitymismahdollisuus on yliopiston tarjoama add/drop period, jonka lisätä tai pudottaa kursseja haluamansa mukaan. Kurssirekisteröityminen on suhteellisen stressaavaa, sillä kursseilla on vain tietty määrä paikkoja vaihto-opiskelijoille, eikä Korea University takaa vaihto-opiskelijoille, että he saavat haluamansa kurssit.

Korea Universityssä Helsingin yliopiston vaatima minimikurssimäärä on 12 opintopistettä, joka on noin neljä kurssia. Kurssien sisällöt ja työmäärä riippuivat paljon luennoitsijasta, mutta useimmiten kurssit koostuivat pääasiassa välitentistä ja lopputentistä. Valitsemani kurssit olivat pääasiassa luentokursseja, jotka sisälsivät muutaman tehtävän ja esseen. Useimmiten kuitenkin monet kurssit perustuivat muutamaan kirjaan, joten kurssit painottuivat vahvasti kirjan teorioihin. Kuitenkin tämä on kurssikohtaista.  Tämän lisäksi opetustyyli ja kieli riippuivat professorista, mutta useimmiten professorit puhuivat suhteellisen hyvää englantia. Opetustyyli valitsemillani kursseilla muistutti enemmän lukiokursseja, sillä useilla kursseilla oli läsnäolopakko. Luennot pidettiin maanantaista torstaihin, joten loppuviikon vapaapäivät mahdollistivat matkustamisen Seoulin ulkopuolellekin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Kursseja etsiessä kannattaa katsoa edellisten vuosien kurssitietoja kyseisistä kursseista, sillä niissä useimmiten lukee kaikki esivaatimukset ja kurssitiedot.
  • T-money card kannattaa hankkia lentokentältä lähimmästä convenience store:sta (esimerkiksi CU, GS25 ja 7 Eleven). Ladattaessa kortilla pystyy matkustamaan bussilla ja metrolla helposti.
  • Sim-kortti kannattaa hankkia yliopistoalueelta, eikä lentokentältä. Ilman sim-korttiakin pärjää, sillä ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa on ilmainen wifi, jota kannattaa joka tapauksessa hyödyntää.
  • Kannattaa ottaa ylimääräisiä passikuvia, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija/pankkikortin ja ARC:n hakemuksessa. Kuvia voi kuitenkin ottaa Koreassa löytyviltä automaateilta, jotka ovat halvempia kuin Suomessa.
  • Yliopistoalueet ovat Koreassa hintatasoltaan halvempia, joten kannattaa käydä niillä alueilla ravintoloissa ja kahviloissa.
  • Hintataso on Koreassa alhaisempi verrattuna Suomeen, mutta esimerkiksi syöminen joka päivä ulkona voi loppujen lopuksi käyttää yllättävän paljon rahaa.
  • Korea on turvallinen maa, ja monet alueet ovat eloisia koko yön, mutta kannattaa silti olla aina varuillaan; liikenne on ennalta-arvaamatonta, ja pienet tiet usein altistavat jalankulkijoita onnettomuuksille
  • Seoulin ulkopuolelle on helppo matkustaa bussilla tai junalla, eikä hinnatkaan ole niin kalliita; englanninkielellä pärjää suhteellisen hyvin Seoulin ulkopuolellakin, mutta kannattaa ainakin osata lukea koreaa.


Kuvat: Riikka Järvinen

Vaihtokertomus, University of Otago, syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Ennen lähtöä

Kun olin saanut Helsingistä hyväksymistiedon ensimmäisestä hausta, vaihtoyliopistoon nominoinnin jälkeen sain vaihtokohteesta hakuohjeet ja listan asioista, jotka minun tulisi tai olisi hyvä hoitaa ennen vaihtoa. Näihin lukeutuivat muun muassa yliopistoon ilmoittautuminen, kielitaitotodistuksen hankkiminen, kurssivalintojen ja vakuutusten hoitaminen, viisumin hakeminen sekä asunnon hakeminen. Vaihtoyliopistoon ilmoittautumisen viimeistelyä varten tuli orientaatioviikolle ottaa Suomesta mukaan passi sekä viisumi.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Itse kohdemaahan ja yliopistolle päästyäni alkubyrokratioiden hoitaminen sujui nopeasti. Orientaatioviikon alkuseminaaria ennen passit ja viisumit kerättiin henkilöllisyyden tarkastamista varten, ja seminaarin päätteeksi saimme ne takaisin, kun viimeistelimme yliopistoon ilmoittautumista. Kaupungin asukkaaksi tai paikalliselle poliisille ei tarvinnut ilmoittautua.

 

Asuminen

Asumisvaihtoehtoja on Dunedinissa kourallinen. Ylivoimaisesti suosituin ja helpoin niistä on asua Uniflatsin tarjoamassa kimppakämpässä. Niihin Uniflatsin henkilökunta sijoittaa vaihto-opiskelijoita heidän hakemustensa perusteella, jotta kussakin talossa olisi samanoloista porukkaa ja henkilökemiat toimisivat hyvin yhteen. Kaikissa taloissa asuu vaihto-opiskelijoiden kanssa myös vähintään yksi paikallinen opiskelija, kiwihost, jolta on hyvä kysellä neuvoa jos mihinkin asiaan, ja paikallisesta kulttuurista jutteleminen auttaa hyvin sopeutumisessa uuteen ympäristöön.

Uniflatsin asunnoissa kaikilla asukkailla on oma huone, jonka oven saa lukittua. Tämän lisäksi on yhteiskäytössä olevat kylpyhuoneet, keittiö ja olohuoneen tapainen hengailutila. Koko talo on kalustettu, joten mitään ruoanlaittovälineistä tai pyyhkeisiin ei välttämättä tarvitse itse ostaa. Uudessa-Seelannissa voi talvella olla sisätiloissa aika kylmä, koska taloja ei ole eristetty samaan tapaan kuin Suomessa ja ikkunoissa on vain yksinkertainen lasitus. Hyvä puoli Uniflatsilla asumisessa on se, että jokaisella on omassa huoneessaan pieni patteri, jota saa huudattaa niin lämpimällä kuin on tarvetta, sillä sähkö kuuluu vuokran hintaan. Samoin heidän puolestaan kaikilla asukkailla on lämpimät peitot ja yhteistiloissa ilmalämpöpumppu pitämässä yhteistiloja lämpiminä. Itse talot sijaitsevat hyvin lähellä yliopiston kampusta, lähimmät vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

On toki myös mahdollista hakeutua asumaan Residential College -majoitukseen, jossa asutaan käytännössä suuressa asuntolassa, joissa säännölliset ruoat asuntolan ruokalassa kuuluvat asumiseen. Kolmas vaihtoehto on etsiä itse huone vapaiden markkinoiden asunnoista. Yliopiston puolesta Uniflatsilla asuminen on suositeltu vaihtoehto, ja itse olin siihen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat suoritetaan osana vaihtoyliopistolle ilmoittautumista Suomesta käsin. Apuna valintoihin kannattaa käyttää sikäläisen yliopiston nettisivuja, joissa on hyvin kattavat kuvaukset kurssien sisällöistä. Myös vaihtoyliopistolle ilmoittautumisen suorittamisen ohjeissa kerrotaan, miten kursseja kannattaa valita ja miten niille ilmoittautuminen käytännössä tapahtuu. Kursseille, joille tarvitaan esitietoja omista yliopisto-opinnoista, on haettava erillislupaa osallistua, mutta luvan saaminen on nopeaa ja vaivatonta, jos oma tausta sopii kurssin aihepiiriin.

Suositeltu kurssimäärä on 3-4 kurssia lukukaudessa. Riippuu hyvin paljon siitä, mitä opiskelee, mutta usein ainakin käytännön labraosuuksilla tai tutoriaaleissa on läsnäolopakko, minkä takia kannattaa huolella katsoa, että kurssien luentojen ja labrojen tai tutoriaalien ajat eivät mene päällekkäin. Päivät ovat myös pidempiä kuin Helsingissä, koska aamupäivisin on luentoja ja iltapäivisin on labroja tai tutoriaaleja, säännöllisesti iltaviiteen tai -kuuteen asti koko lukukauden ajan.

Kurssien arviointia tapahtuu pitkin lukukautta. Kurssista riippuen muutamasta kymmenestä prosentista noin puoleen kokonaisarvosanasta määräytyy ennen loppukokeita tehtävillä tehtävillä, jotka voidaan suorittaa joko itsenäisesti tai ryhmässä, ne voivat olla lyhyitä tehtäviä tai pitkiä esseitä, työselostuksia, esitelmiä, projektiluontoisia rupeamia tai välikokeita.

Itse luennot ja harjoitustilaisuudet ovat samankaltaisia kuin Helsingissä. Labraosuuksilla töitä tehdään usein pareittain, ja apua ja ohjeita saa kysyttyä helposti opettajilta ja assistenteilta. Kurssien henkilökunta ja vastaavat opettajat sekä luennoitsijat vastaavat myös erittäin mielellään kysymyksiin maan ja taivaan väliltä ja he auttavat myös tarvittaessa kurssien valinnassa ja niille valmistautumisessa sekä kokeita ennen niihin liittyvistä askarruttamaan jääneistä asioista. Osa luennoitsijoista järjesti jopa yliopiston kahvilassa erillisiä tapaamisia, joissa pystyi kertailemaan kokeisiin.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Terveydenhuolto on yliopistolla järjestetty YTHS:ää vastaavalla yliopiston oman Student Health -järjestelmällä. Sen aiheuttamia kustannuksia voi periä takaisin jokaiselle opiskelijalle pakollisesta terveysvakuutuksesta. Itse en Student Healhilla käynyt, mutta moni kämppiksistä sai nopeasti vastaanottoajan, kun sellaista tarvitsivat. Terveydenhuollon rakennus sijaitsee muiden yliopiston palveluiden tapaan kampusalueella.

Yleinen hintataso on aika samaa luokkaa kuin Suomessa, joskin ruoka on hieman halvempaa, samoin ulkona syöminen. Uusi-Seelanti ja Dunedin ovat turvallisia paikkoja asua ja opiskella, mutta tietenkin aina on hyvä pitää liikkuessa maalaisjärki mukana ja kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Erilaisiin ongelmatilanteisiin saa helposti apua yliopiston puolesta. Jos ei tiedä, mistä apua voisi alkaa kysymään, on kampuksella iso ja helposti lähestyttävä alue varattu Ask Otago -palvelulle, jonka henkilökunta osaa ohjata kysyjiä oikeaan suuntaan. Kurssien luennoitsijat ja vastuuopettajat vastaavat mielellään kursseja koskeviin kysymyksiin, Exchange Servicen henkilökunta vaihto-opiskeluun liittyviin asioihin ja Uniflatsin henkilökunta Uniflatsillä asumiseen liittyviin kysymyksiin. Jos jotain yllättävää käy asunnolla, voi soittaa Campus Watchille ja kysyä heiltä neuvoa tai pyytää heitä tulemaan paikan päälle ratkomaan ongelmaa. Meillä esimerkiksi yksi kotiavain jäi ulko-oveen jumiin ja katkesi lukkopesän sisälle, kun yritimme irrottaa avainta. Campus Watchilta tulivat puhelun jälkeen katsomaan tilannetta ja tilasivat lukkosepän paikalle sekä ohjeistivat uuden avaimen saamisessa. Heiltä voi kysyä apua hyvin laajaan skaalaan ongelmia, ja tarvittaessa he voivat saattaa kampukselta kotiin, jos jostain syystä ei tunne oloa hyväksi tai turvalliseksi kotimatkalla.

Vaikka Dunedin on verrattain pieni kaupunki, täällä riittää vapaa-ajalle tekemistä. Uniflats järjestää pitkin lukuvuotta asukkailleen erilaisia ilmaisia tapahtumia, kuten kokkauskursseja, rugby-otteluiden seuraamista stadionilla, rugbyn pelaamista, tietokisailtoja ja alueillallisia. Yliopistolla on myös suuri liuta erilaisia kerhoja, joiden kautta pääsee harrastamaan kaikkea vaeltamisesta teen juontiin ja laser-hippaan. Itse kaupungissa riittää myös nähtävää museoista kasvitieteelliseen puutarhaan, kävelyreitteihin ja rantoihin. Kävellen pääsee kätevästi ympäri kaupunkia, ja tarvittaessa paikallisbusseilla pääsee hieman kauemmaksi. Tosin kaupunkien välillä liikkuminen julkisilla yhteyksillä on hieman hankalampaa, kun vaihtoehtoina on yleensä joko lentäminen, noin kerran päivässä menevä bussi tai vuokra-auto, jos omaa autoa ei täällä omista. Eteläsaarella on kuitenkin mukavaa ajella ympäri lähikaupunkeihin, eivätkä vuokra-autojenkaan hinnat hirvittäviä ole, jos kokoaa matkaan muutaman hengen seurueen.

Vaihtokertomus, University of Sydney, kevät 2019

Bio- ja ympäristotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pitkän hakuprosessin jälkeen opiskelupaikka varmistui marraskuussa ja lähtöpäivä häämötti helmikuussa. Vastakkaisten vuodenaikojen myötä olin siis menossa syyslukukaudeksi Sydneyyn. Ennen lähtöä oli hoidettava kuntoon joitakin sähköisiä paperihommia, kuten alustavien opintojen suunnittelua, viisumin haku, ”overseas student health cover” vakuutus, sekä muutaman lomakkeen täyttö Sydneyn yliopiston verkkosivuilla. Heti vaihtopaikan varmistumisen jälkeen vaihtoyliopistosta oltiin kuitenkin yhteydessä meihin uusiin vaihto-oppilaisiin monilla sähköposteilla, ja kaikkiin hommiin oli todella selkeät ohjeet. Sähköposteissa oli opintojuttujen lisäksi tietoa myös esimerkiksi lentokentälle saapumisesta, ensimmäisistä mahdollisista aktiviteeteistä sekä asumisvaihtoehdoista. Kysymyksiäkin rohkaistiin lähettämään ja vastauksia tuli nopeasti.

 

Asuminen ja kohteeseen saapuminen

Asumisvaihtoehtoja on Sydneyssä useita. Yliopistolla oli tarjottavana useampia erilaisia asumismuotoja lähellä kampusta, joihin hakeminen tapahtui yllä mainitun sähköpostittelun välityksellä. Nämä opiskelija-asunto vaihtoehdot ovat kuitenkin todella kalliita, ja itse päätin loppujen lopuksi hylätä opiskelija-asuntotarjouksen ja hakea vuokrahuonetta omin neuvoin. Vuokrakulttuuri Australian suurkaupungeissa, varsinkin Sydneyssä, on hyvin erilainen kuin Suomessa. Vuokraaminen ja siitä sopiminen ei tapahdu useita kuukausia etukäteen, vaan uusia vuokralaisia ja huoneistoja etsitään silloin kuin niille on tarvetta. Varovaisena suomalaisena halusin löytää asunnon jo etukäteen, ja tämä onnistuikin erittäin suositun flatmates -sivuston kautta. Vaikka itsellä kävi hyvä tuuri asunnon sijainnin, oman ison huoneen ja ihanien kämppisten kanssa, järkevämpää olisi ollut ensin muuttaa viikoksi vaikka edulliseen hostelliin ja etsiä asuntoa vasta kaupunkiin saapumisen jälkeen. Vaihtoehtoja kyllä riittää.

Eniten minua jännitti saapuminen Sydneyn suurkaupunkiin, ja se miten löytäisin suurelta lentokentältä uuteen väliaikaiseen kotiini. Onneksi jännitystä lievitti saamani selvät ohjeet: yliopiston puolesta saapuville vaihtareille oli järjestetty ilmainen shuttle-bus, joka vei uusia oppilaita kotioville asti. Toki julkinenkin liikenne tai uber/taksi olisi myös toiminut. Ostin jo lentokentältä uuden puhelinliittymän ja matkalla olin yhteydessä uuteen vuokraisäntääni, joka oli sitten toisessa päässä odottamassa saapumistani.

 

Sopeutuminen ja opiskelijaelämän alkaminen

Toiselle puolelle maapalloa reissatessa olin varautunut kulttuurishokkiin, mutta itse en ainakaan tällaista pahemmin kokenut. Australian kulttuuri on hyvin länsimaalainen, ihmiset ovat mukavia ja ”aussit” tunnetaankin rennosta elämän asenteestaan. Kulttuurishokkia lievitti varmasti myös Sydneyn monikulttuurisuus.

Ennen varsinaista orientaatioviikon alkua tutustuin uusiin kämppiksiini, joista sain heti ystäviä koko vaihdon ajaksi. Olin myös ilmoittautunut vaihtareille järjestettävään viikonloppureissuun, johon kuului paljon erilaisia aktiviteettejä, kuten hiekkadyyneillä laskettelua, rannalla oleilua ja eläintarhassa käymistä. Orientaatioviikollakin oli virallisten infotilaisuuksien lisäksi järjestetty paljon erilaisia aktiviteetteja, joihin kannattaa kyllä ehdottomasti osallistua. Sydneyn yliopiston opiskelijaelämään ja -kulttuuriin kuuluu isona osana erilaiset opiskelijoiden järjestämät kerhot. Kerhoja ja klubeja löytyy jokaiselle jotakin, ja itse koin että tämä oli hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin kurssien ulkopuolella. Vaihtoehtoina on esimerkiksi paljon erilaisia urheilulajeja, tanssikerhoja, erilaisia pelailuja ja esimerkiksi ruoka ja viini -järjestö. Monilla opiskelijaelämä ja opiskelun ulkopuolella järjestettävät aktiviteetit pyörivätkin erilaisten kerhojen ympärillä.

Opiskelua väritti myös suuri kampus, joka oli Sydneyssä kuin pieni opiskelijoiden kaupunki suurkaupungin keskellä. Alueelta löytyi lukuisia kahviloita, ravintoloita, kirjastoja ja urheilukenttiä kampusrakennusten lisäksi.

Opiskelu ja opetus

Opiskelun aloittaminen tuotti alkuun hieman päänvaivaa. Olin alun perin saanut sellaisen käsityksen, että ennakkoon valitsemani kurssit ovat sitovia, eikä niitä saisi muuttaa. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toiminut näin, vaan vasta orientaatioviikolla julkaistiin kurssien aikataulut ja näimme miten valitsemamme kurssit kulkevat koko lukukauden ajan. Kävin Sydneyssä biotieteiden koulutusohjelmaan kuuluvia kanditasoisia eli undergraduate kursseja. Olin etukäteen valinnut tutkintooni sopivia kursseja, mutta huonolla tuurilla kolme neljästä kurssista oli osittain päällekkäisiä, eli minun täytyi vielä juuri ennen opintojen alkua etsiä uusia kiinnostavia kursseja, joihin piti saada hyväksyntä myös kotiyliopistolta. Onneksi kursseja sai vaihdella vielä jopa kaksi viikkoa opetuksen alettua, eli oli mahdollista kokeilla jotakin kurssia tai vaihtaa joitakin mieluisimpiin kursseihin. Stressiäni olisi helpottanut hakuvaiheessa, jos olisin tiennyt, että kurssivalinnat ei ole loppuun lyötyjä ja näitä joissain tilanteissa jopa joutuu muuttamaan.

Mieluisat kurssit löydettyäni opiskelut lähtivät mukavasti liikkeelle. Opiskelu tuntui suhteellisen samantasoiselta mihin olin Helsingin yliopistossa tottunut, tosin läsnäolopakkoa ja kotitehtäviä oli hieman enemmän. Koska kurssit olivat koko lukukauden mittaisia, työmäärä oli myös odotetusti hieman suurempi. Suurin ero opiskeluissa liittyi kuitenkin tenttimiseen ja arvosanan saantiin. Kurssien arvosana koostui harvemmin vain yhdestä tentistä, vaan arvosanan muodostumiseen kuului osittain kirjoitustehtäviä, pieniä esitelmiä, välitentti tai läsnäoloprosentti. Lisäksi tenttejä ei ollut mahdollisuus uusia, mihin en itse ollut tottunut.

Muuta hyödyllistä tietoa

Opiskelujen ja kampuselämän lisäksi Sydneyn suurkaupungista ja lähistöltä löytyy paljon tekemistä ja nähtävää. Julkinen liikenne (junat, bussit ja lautat) toimivat tosi hyvin, ja ainakin meidät suomalaiset vaihto-opiskelijat on oikeutettu ”concession” opal-korttiin, jolla matkat saa puolella hinnalla. Lisäksi kortti toimii koko NSW alueella, eli voi vaikka hypätä edullisesti junaan tutkimaan lähikaupunkeja tai luonnonpuistoja.

 

Yleinen hintataso on Sydneyssä suurin piirtein Suomen hintatason luokkaa, asuminen hieman kalliimpaa. Maistraattiin ja kelalle ilmoittaessa vaihto-opinnoista ulkomailla opinto- ja asumistukea kuitenkin saa kohtuullisen hyvin. Ongelmatilanteissa – liittyivät ne sitten opiskeluun, liikkumiseen tai terveydenhuoltoon – löytyi helposti apua kysyttäessä, esimerkiksi yliopiston monipuolisesta opintoneuvonnasta.

Vaihtokertomus, Australian National University, kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tultuani valituksi vaihto-oppilaaksi Helsingin Yliopistosta, tein hakemuksen vaihtoyliopistolle eli ANU:lle. Sain tiedon valinnasta Helsingin Yliopistolta keväällä 2018 ja vaihtoyliopiston hakemuksen tuli olla valmis marraskuussa. Helsingin Yliopisto lähetti hakemusta varten ohjeet, ja listan tarvittavista liitteistä, joten pystyin valmistelemaan ne jo kesän aikana. Tarvittavia liitteitä olivat opintosuorite, lista tulevista kursseista sekä kielitodistus. Kielitodistuksen sain Helsingin Yliopiston kielikeskukselta, mutta se on mahdollista saada myös tekemällä TOELF tai IELTS kielikoe. Valintakirje ANU:lta tuli nopeasti, ja tämän jälkeen pääsin hoitamaan muita ennen lähtöä vaadittavia asioita. ANU:n hyväksymiskirjen saapumisen jälkeen tarjous piti hyväksyä lähettämällä yliopistolle täytetty tietolomake.

Opiskelijaviisumia varten on oltava Overseas Student Health Care, jonka ostin Allianz Global Assistance nettisivuilta. Tätä ei tarvitse hoitaa itse, vaan ANU voi hoitaa sen opiskelijan puolesta. Huomasin kuitenkin, että itse ostettuna tämä tulee halvemmaksi. Joulukuun alussa tein myös hakemuksen opiskelija-asuntolaan. ANU lupaa järjestää asumisen kaikille vaihto-opiskelijoille, mutta takuuta ei ole siitä, että pääsee asuntolaan, johon esisijaisesti hakee. Hain ensisijaisesti Burton & Garran Hall:iin, mutta sain huoneen Fenner Hall:ista ja olin lopulta tähän erittäin tyytyväinen.

Saatuani hyväksymiskirjeen ANU:lta hain seuraavana viisumia. Hakemuksen tekemiseen meni paljon aikaa, mutta hakemus hyväksyttiin jo seuraavana päivänä. Ruuhka-aikoina viisumin saantiin voi kuitenkin mennä aikaa muutamia viikkoja. Avasin myös australialaisen pankkitilin Commonwealth Bank nettisivujen kautta. Lisäksi Suomessa ollessani tein KELA:lle ilmoituksen väliaikaisesta muutosta ulkomaille.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuttuani Australiaan kaikkien vaihto-oppilaiden tuli täyttää ja palauttaa lappu, jolla annetaan lupa ANU:lle välittää tietoja kotiyliopistolle. Kävin pankissa tunnistautumassa, jotta sain australialaisen pankkikortin. Australialainen pankkitili helpotti mm. vuokran maksua, ja rahan siirtoa kavereille. Lisäksi avasin australialaisen puhelinliittymän, minkä suosittelen hoitamaan mahdollisimman nopeasti. Kaikki tämä hoitui kuitenkin suhteellisen nopeasti ja helposti.

Lennoilla minulla oli mukana tulostettuna Helsingin Yliopistolta saamani todistus vaihto-opiskelusta Australiassa, viisumi sekä ANU:lta saaman Coe. Viisumi on sähköinen, mutta se on hyvä olla mukana myös tulostettuna. Ennen lentoa Australiaan kannattaa tarkistaa mitä ruokia ja tavaroita ei maahan saa viedä. Tästä ollaan maahan tullessa erittäin tarkkoja.

Asuminen

Kuten mainitsin jo aikaisemmin, asuin yliopiston opiskelija-asuntolassa Fenner Hall. Asuntotarjous tuli joulukuussa sähköpostiin, ja tarjouksen saamisesta on 2 vuorokautta aikaa hyväksyä tarjous. Mikäli ei halua asua asuntolassa, esimerkiksi Facebook ryhmien kautta on mahdollista löytää kämppiksiä, tai huoneita jaetuista asunnoista. Itse kuitenkin suosittelen lämpimästi opiskelija-asuntolaa. Asuntolaan muuttopäivä oli 6.2.19 ja vuokraa maksettiin 2 viikon välein tästä päivästä eteenpäin.

Suurin osa opiskelijoista asuu asuntoloissa, ja koin tämän itse erittäin kivaksi. Asuntoloilla on erittäin tiivis yhteishenki, ja paljon yhteistä ohjelmaa. Fenner Hallissa mm. järjestetään viikoittain tee-iltoja koko asuntolalle, sekä erikseen omalle kerrokselle. Asuntoloissa on helppo tutustua muihin opiskelijoihin, ja erityisesti paikallisiin. Itse sain Fenner Hallista läheisimmät kaverini koko vaihdon aikana. Lisäksi asuntoloiden välillä järjestetään urheilukilpailuja, bändikilpailu ja kuorolaulukilpailu. Fenner Hall tekee vuosittain musikaalin, muutamassa asuntolassa on kahvila/baari jossa voi työskennellä vapaaehtoisena, monilla asuntoloilla on vuoden aikana gaaloja, ja asuntoloissa järjestetään sekä asuntolan omia, että eri asuntoloiden yhteisiä juhlia ja iltamia. Asuntola on suuri osa opiskelijan identiteettiä, ja asuntolan asukkaita ajatellaan yhtenä suurena perheenä.

Asuminen Australiassa on kalliimpaa kuin Suomessa, ja asuntolat on yksi halvimmista vaihtoehdoista. Myös asuntoloiden välillä on kuitenkin vuokrissa suuria eroja. Asuntoloissa vuokraan kuuluu netti, ja osassa asuntoloista esimerkiksi pyykinpesu on ilmaista. Fenner Hallissa yksi pesukoneellinen maksoi 3 dollaria. Ruoka on Australiassa hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta eri tuotteiden välillä on tietysti eroja. Canberran keskustasta löytyy kirpputoreja, ja ANU:lla on facebook ryhmä, jossa voi myydä ja ostaa käytettyä tavaraa.

Opiskelu ja opetus

Yhden lukukauden aikana normaali kurssimäärä on 4 kurssia. Mikäli on painava syy, yhden kurssin voi kuitenkin jättää pois. Tähän pitää ensin saada suostumus liikkuvuuspalveluilta, sekä ANU:n opiskelijapalveluilta, jotta viisumin ehdot täyttyvät. Kursseille ilmoittautumisen hoidin hieman ennen Australiaan lähtöä sähköisessä järjestelmässä. Muille kuin ensimmäisen vuoden kursseille ilmoittautuessa vaaditaan avainkoodi, jonka sain etukäteen sähköpostilla kursseille, jotka olin valinnut hakemuksen yhteydessä. Mikäli kursseja haluaa tämän jälkeen muuttaa, saa koodin hankittua sähköpostilla tai orientoivan viikon aikana tiedekuntien vastuuhenkilöiltä info tilaisuuksista. Kursseja saa vaihtaa vielä ensimmäisten opetusviikkojen viikkojen jälkeenkin. Etukäteen kannattaa olla varmuuden vuoksi mietittynä muutama ylimääräinen kurssi, jos alun perin valitut kurssit menevät paljon päällekkäin. Kaikki luennot kuitenkin videoidaan, joten ne on mahdollista katsoa myöhemmin. Tutoriaaleihin on usein monta eri ryhmää, joten niihin kannattaa ilmoittautua ajoissa, jotta pääsee haluamaansa ryhmään. Nettisivulta unofficial ANU timetable pääsee suunnittelemaan lukujärjestystä.

Monilla kursseilla järjestettiin lukukauden alussa vapaaehtoisia infotilaisuuksia opiskelijoille, joilla englanti ei ole äidinkieli. Lisäksi yliopiston opiskelijapalvelut järjestävät apua, jos tuntee tarvitsevansa sitä kirjoittamisessa. Opiskelijapalvelut auttavat myös monissa muissa mahdollisissa opiskeluun liittyvissä ongelmissa.

Opetus ANU:ssa oli mielestäni erittäin tasokasta. Kurssit ovat yleisesti ottaen suuritöisiä, mutta kurssien, sekä alojen välillä on paljon eroja. Kursseilla oli mm. paljon kirjoitettavaa, esseitä, raportteja ja kotitehtäviä sekä viikoittaisia quizejä. Itselle Helsingin Yliopistoon verrattuna suurin ero oli viikoittaiset tutoriaalit luentojen lisäksi. Tutoriaaleihin tuli aina valmistautua lukemalla ennakkoon vaadittu materiaali, ja tekemällä ennakkotehtäviä. Tutoriaaleissa keskustellaan ja tehdään tehtäviä pienryhmissä, ja aktiivisuudella on merkitys kurssin arvosanaan. Biotieteissä ja esimerkiksi psykologiassa labrakursseja ei ole erikseen, vaan samaan kurssiin kuuluu sekä luennot, että laboratoriotyöt. Kursseihin voi kuulua joillain aloilla myös Field Trip. Läpipääsyyn kursseilla ei vaadita kovin paljoa, mutta hyviin arvosanoihin vaaditaan todella paljon.

Tehtävien palautusaikoihin on mahdollista saada lisä aikaa, mikäli on painava ja hyvä syy. Määräajoista ollaan tiukkoja, ja myöhään palautetuista tehtävistä vähennetään automaattisesti pisteitä. Vastuuopettajat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä, jos heihin ottaa ajoissa yhteyttä. Tiukkaan aikatauluun auttaa myös se, että kaikki kurssien tehtävät ja palautuspäivät tulevat tietoon heti lukuvuoden alussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

ANU järjestää vaihto-oppilaille orientoivaa viikkoa edeltävällä viikolla bussikuljetuksen lentokentältä kampukselle, mikä pitää varata etukäteen sähköpostilla. Tämä helpotti huomattavasti vaihtokohteeseen saapumista, ja pääsin heti tapaamaan muita opiskelijoita ja vaihto-oppilaita.

Canberra on kaupunkina melko samalainen kuin esimerkiksi Jyväskylä. Itsellä kaupunkiin sopeutuminen ei siitä syystä ollut vaikeaa tai vienyt paljoa aikaa. Luonto Canberrassa on lähellä, ja ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat. Canberrassa on paljon tapahtumia, ja kaikki löytyy Facebookista. Myös ANU:lla ja asuntoloilla on paljon facebook ryhmiä, joihin kannattaa liittyä niin löytää paljon tekemistä ja pysyy perillä tapahtumista. Canberra ja koko Australia on turvallinen, mutta yksin kävelyä pimeällä kehotettiin silti välttämään.

Canberran keskustasta löytyy valtava kauppakeskus, leffateatteri ja paljon ravintoloita ja kahviloita. Julkinen liikenne toimii hyvin, ja bussimatkat on melko edullisia. Canberran läheisyydestä löytyy myös valtavasti tehtävää, ja upeaa luontoa. Sydneyyn ja Melbourneen pääsee helposti bussilla ja lähimmälle rannalle Jervis Bayhyn ajaa alle 3 tuntia autolla. ANU järjestää vaihto-opiskelijoille mm. surffileirin ja matkan Blue Mountains:lle. Yleisesti Australiassa kannattaa matkustella niin paljon kuin mahdollista, mutta kannattaa ottaa huomioon, että välimatkat ovat valtavia.

Overseas Student Health Cover toimii helposti sovelluksen kautta, jos tulee tarvetta. Ennen sairaalaan menoa kannattaa tarkistaa, että OSHC toimii juuri kyseisessä paikassa. Lisäksi Canberrassa on bussimatkan päässä sairaala, joka on ilmainen myös ilman vakuutusta. Isommat sairaalamaksut voi joutua maksamaan ensin itse, ja vakuutus maksaa kulut myöhemmin takaisin. ANU:n opiskelijapalvelut auttavat vaihtareita näissä tapauksissa.

Vaihdosta saa eniten irti, jos on alusta asti itse aktiivinen ja lähtee mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Orientoivalla viikolla on paljon ohjelmaa, jossa pääsee helposti tutustumaan muihin opiskelijoihin. Myös ANU:lla on paljon urheilujoukkueita ja kerhoja joka makuun, ja niiden kautta pääsee tutustumaan helposti uusiin ihmisiin. Myös vaihtareille järjestetään paljon yhteistä ohjelmaa, ja erilaisia orientoivia tapahtumia heti alusta lähtien. Vaihtareista todella pidetään erittäin hyvää huolta.

Alpen-Adria-Universität Klagenfurt, Wien, kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa keväällä 2019 Itävallassa Wienissä. Kohdeyliopistoni oli Alpen-Adria-Universität Klagenfurt, jolla on Wienissä sijaitseva pieni erillinen laitos nimeltään Institute of Social Ecology. Opiskelin Wienissä paikallisen kevätlukukauden ajan eli maaliskuusta kesäkuun loppuun.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain kohdeyliopistoltani sähköpostilla ohjeet hakemuksen tekemisestä ja tarvittavista liitteistä. Minun tuli skannata kohdeyliopistolleni passi ja lukion päättötodistus sekä opintosuoritusote. Hakemus tehtiin paikallisessa Mobility Information System (MOBIS)-järjestelmässä. Hakemuksen lisäksi minun tuli tehdä myös asuntohakemus OEAD:lle, jonka kautta sainkin asunnon vaihtoni ajaksi. Hakemusprosessit vaihtelevat kuitenkin paljon eri yliopistojen välillä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sovin ennen lähtöä tapaamisen yliopistolleni hallintohenkilökunnan edustajan kanssa, jota menin sitten tapaamaan saavuttuani maahan. Kävimme yhdessä läpi opintosuunnitelmaani ja hän kertoi minulle instituutin toimintatavoista ja yleisesti elämästä Wienissä. Olin ilmoittautunut kursseille jo etukäteen, koska olin saanut tunnukset yliopiston järjestelmiin ennen lähtöäni Suomesta. Yliopistolla käymällä sain myös paikallisen opiskelijakortin, jota tarvitsin myöhemmin mm. hankkiessani kausilipun julkiseen liikenteeseen.

Ensimmäisinä päivinä Wienissä ennen varsinaisen lukukauden alkua kävin ilmoittautumassa paikallisessa maistraatissa (“meldeamt”). Rekisteröityminen täytyy tehdä kolmen päivän sisällä muutosta. Sain rekisteröintilomakkeen (“meldezettel”) yliopistoltani, ja täytimme sen yhdessä. Sain siihen vaaditun vuokranantajani allekirjoituksen, kun kävin hakemassa avaimet asuntooni. Kun palautin lomakkeen rekisteröitymisen yhteydessä maistraattiin, sain sieltä todistuksen, joka täytyi pitää tallessa maassa asumisen ajan. Ennen kotiinpaluuta täytyi käydä ilmoittamassa maistraatissa poismuutosta.

Asuminen

Asuin Wienissä OEAD:n opiskelija-asuntolassa neljän hengen soluhuoneistossa. Koin, että järjestelmä oli helpompi ja luotettavampi keino löytää asunto kuin yksityisiltä markkinoilta etsiminen, vaikka tällainen asumismuoto ei ehkä kaikille sovikaan. Muuttoa vieraaseen maahan helpotti se, että vuokrasopimus oli tehty ennen kuin lähdin Suomesta eikä asuntoa tarvinnut metsästää enää Itävaltaan päästyäni. Asuntolan kautta sain käyttööni myös lakanat sekä ruoanlaittovälineitä, joten niitä ei tarvinnut hankkia itse. Asuntolaltani pääsin noin puolessa tunnissa yliopistolle metrolla kulkien.

Asumisen hintataso oli yllättävän korkea, ja yksityiseltä puolelta voi ehkä vuokrata huoneen edullisemmin. Maksoin huoneestani vuokraa vähän vajaa 500 euroa, ja sen lisäksi ennen muuttoa tuli maksaa noin 900 euron vakuusmaksu. Vakuusmaksun sain Suomeen palattuani takaisin, kun olin toimittanut OEAD:lle todistuksen siitä, että olen muuttanut pois maasta.

Opiskelu ja opetus

En itse puhu saksaa, joten valitsin englanninkielisiä kursseja, joita oli onneksi tarjolla riittävästi saadakseni 20 opintopistettä. Kurssini olivat pääasiassa seminaarityyppisiä: jokaiselle tapaamiskerralle tuli lukea artikkeli, jonka yksi opiskelija esitteli tarkemmin ja josta keskusteltiin. Hetkittäin opinnot tuntuivat haastavilta, sillä artikkeleita käsiteltiin hyvin perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti ja tieteenala oli minulle vieras. Samalla opinnot olivat kuitenkin hyvin antoisia, sillä pääsi kuulemaan opiskelijoiden ja opettajien ajatuksia ja kehittämään omaa ajattelua ja englanninkielen taitoa.

Tenttejä minulla ei ollut. Joillakin eri aloja opiskelevilla tutuilla kuitenkin oli paikoitellen tenttejä paljonkin, joten tämä on varmasti hyvin alakohtaista. Kurssisuoritukset tulivat keskusteluihin osallistumisen, esitelmien ja esseiden perusteella. Vaikka kurssit tuntuivat paikoitellen työläiltä, arvostelu ei ollut liian tiukkaa vaan kursseista oli mahdollista saada hyviä arvosanoja olemalla aktiivinen ja kiinnostunut aiheesta.

Koska pienessä instituutissa ei ollut minun lisäkseni kuin yksi tai muutama vaihto-opiskelija, opiskelin paljon paikallisten opiskelijoiden kanssa. Oli todella antoisaa päästä tutustumaan paikallisiin ihmisiin, ja tapasin heitä jonkin verran myös vapaa-ajalla. Isommissa yliopistoissa kontakteja paikallisiin ei välttämättä saa niin helposti, mutta joissakin paikoissa on mahdollista saada esimerkiksi paikallinen ”buddy”.

Koska lukukauden loppuun kertyi paljon tekemistä ja palautettavaa, jouduin vielä kirjoittamaan erään kurssin ryhmätyötä palattuani Suomeen, ja opintopisteiden saaminen kesti pitkään. Suosittelen ehdottomasti hoitamaan asiat kuntoon ennen Suomeen paluuta, mikäli mahdollista, sillä opetushenkilökunnan tavoittaminen ja vastausten saaminen kesäaikana voi olla haastavaa. Kaikki järjestyi kuitenkin lopulta hyvin. Itävallassa arvosanat ovat päinvastaiset kuin suomalaisissa yliopistoissa, eli 1 on paras arvosana.

Vapaa-aika

Wienissä on useita yliopistoja, joten opiskelijoita, vaihto-opiskelijoita ja opiskelijatoimintaa on paljon. Yliopistoilla on omat ESN-osastonsa, jotka järjestävät viikoittain useita tapahtumia. Tapahtumiin voi mennä mukaan huolimatta siitä, onko se oman yliopiston ESN-organisaation järjestämä vai ei. Tapahtumista tuli melko hyvin tietoa sosiaaliseen mediaan, joten kannattaa laittaa seurantaan eri yliopistojen ESN-toimijoiden Facebook-sivut.

Parhaiten erilaisista vapaa-ajan aktiviteeteista jäivät mieleen erilaiset ekskursiot ja retket. Osallistuin esimerkiksi suppailu- ja melontaekskursioille (ja uin Tonavassa!) ja opastetulle päivämatkalle Salzburgiin. Eri vaihtariorganisaatiot järjestivät myös vaellus- ja laskettelureissuja, joille en itse päässyt mutta joita kehuttiin paljon.

Sosiaalisen elämän lisäksi vietin paljon aikaa myös yksin. Wien on täynnä museoita, kahviloita ja kauniita puistoja, joissa saa ajan helposti kulumaan. Välillä oli ihanaa vain käydä yksin pitkillä kävelyillä tai hypätä metroon ja jäädä satunnaisella pysäkillä pois. Wienistä on lyhyt matka ja helppoa matkustaa myös ulkomaille, ja kävinkin vaihtoni aikana junalla Bratislavassa ja bussilla Budapestissa.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Vieraassa maassa ja kielitaidottomana sairastuminen voi olla melko jännittävä kokemus, joten kannattaa selvittää etukäteen, miten lääkäriin pääsee. Wienissä oli melko erilainen terveydenhuoltojärjestelmä kuin Suomessa. Varsinaisia terveyskeskuksia ei ollut, vaan yksityisiä lääkäriasemia on ympäri kaupunkia, ja niistä löytyy netistä lista. Kun tulin vaihtoaikanani kipeäksi ja piti päästä lääkärin, selvitin vakuutusyhtiöni kautta, onko heillä tietoa asuntoni lähellä sijaitsevista lääkäriasemista, joiden kanssa heillä olisi jonkinlainen yhteistyösopimus tai vastaavaa. Vakuutusyhtiöltä sain yhteystiedot, jolloin menin käymään päivystyksessä; aikaa ei tarvinnut varata.

Julkinen liikenne toimi mielestäni pääosin hyvin ja luotettavasti. Erityisesti tykkäsin Wienin metrosta, jolla kulkeminen oli helppoa ja selkeää. Joskus iltaisin julkinen liikenne lakkasi kulkemasta melko aikaisin ja iltariennoista tulikin kiire kotiin. Myös paikallisina juhlapyhinä julkinen liikenne kulki huonommin. Julkisen liikenteen lisäksi pyöräily on melko suosittua Wienissä, mutta itse en uskaltanut hypätä vilkkaassa suurkaupungissa pyörän selkään.

Kaupoissa ja ravintoloissa asioimisessa kannattaa ottaa huomioon kaksi asiaa: aukioloajat ja käteinen. Sunnuntaisin lähes poikkeuksetta kaikki kaupat ja hyvin monet ravintolat ovat kiinni, ja muutoinkin kaupat menevät kiinni aiemmin kuin Suomessa. Ruokakaupoissa voi maksaa kortilla, mutta ravintoloissa, kahviloissa ja muissa vastaavissa käteistä tarvittiin hyvin usein ja sitä kannatti olla aina mukana. Hintataso oli yleisesti melko sama tai vähän alhaisempi kuin Suomessa.

Yleisesti: Wien ja ylipäätään Itävalta ovat ihania, kauniita ja turvallisia paikkoja. Nauti kahvilakulttuurista, kaupungin omaleimaisesta historiallisesta tunnelmasta ja suhtaudu avoimin mielin kaikkeen mitä eteen tulee!

Vaihtokertomus, University of Namibia (UNAM), kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Namibiassa, Windhoekissa keväällä 2019, mikä tarkoittikin päiväntasaajan sillä puolella syyslukukautta. Vaihtoyliopisto oli UNAM eli University of Namibia.

(University of Namibia) 

Ennen lähtöä. Sain kuulla, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon muistaakseni jo maaliskuussa 2018. Sen jälkeen alkoi hakeminen kohdeyliopistoon, mikä olikin pitkä prosessi. Toimitin saamieni ohjeiden mukaisesti hakemukset liikkuvuuspalveluille, josta ne lähetettiin UNAMille. Meidän piti kuitenkin myös tehdä sähköinen hakemus, koska he ovat ilmeisesti siirtymässä sähköiseen käytäntöön. Sain hakemukset valmiiksi jo muistaakseni toukokuussa, mutta hyväksymispäätös Namibian yliopistolta tuli vasta marraskuussa, minkä eteen piti lähettää muutamia kyselyviestejä paikalliselle vaihtarivastaavalle. Tässä sainkin jo esimakua siitä, miten asiat Namibiassa toimivat 😀

Kun vaihtoon lähtö oli vihdoin varmaa, aloin hakea Namibiaan viisumia, joka todellakin kannattaa hakea ajoissa. Itselläni viisumin hakeminen tapahtui todella sutjakkaasti, mutta tämä olikin enemmän poikkeus kuin sääntö. Toinen Helsingistä lähtenyt vaihtari ei saanut lopullista viisumia koskaan, ja ne vaihtarit, jotka hakivat viisumia vasta Namibiassa, saivat sen vasta kolmen kuukauden ja lukuisten virastovierailujen jälkeen. Viisumin lisäksi varasimme nopeasti myös lentoliput. Ostimme menopaluun ja itse en kyllä tätä suosittele, ellet oikeasti tiedä, että sinun täytyy juuri tuolloin olla takaisin Suomessa; itse olisin voinut jäädä Namibiaan pidemmäksikin aikaa.

(UNAM kampus ennen lukukauden alkua)

Saapuminen vaihtokohteeseen. Saavuimme vaihtokohteeseen yhdessä toisen Helsingin vaihtarin kanssa lauantaina 19.1.2019. Olimme mielestämme sopineet vaihtarivastaava Aune Samin kanssa, että tulemme tuolloin Namibiaan, ja he olivat luvanneet tulla lentokentälle vastaan. Ketään ei siellä kuitenkaan ollut ja noin puolen tunnin kuluttua otimme itse taksin kohti UNAMia. Perille päästyämme huomasimme, että yliopisto olikin täysin tyhjä, eikä siellä ollut mikään paikka auki, koska lukukausi ei ollut vielä kunnolla alkanut ja oli viikonloppu. Löysimme kuitenkin onneksi naisen, joka tiesi Aunen ja sai hänen tavoitettua. Pian Aune tulikin meitä auttamaan ja sai meille järjestettyä huoneet Vanhasta hostellista, mikä oli ehkä hieman vaikeaa, koska yliopistolla ei tosiaan ollut ketään vielä töissä, varsinkaan viikonloppuna. Tämän takia kannattaakin varmistaa useaan otteeseen, milloin olette saapumassa Namibiaan, jotta lentokenttäkyydit ja alkujärjestelyt sujuisivat paremmin.

(Hostellin käytävät ja paviaani)

Asuminen. Saimme huoneet Vanhasta hostellista. Olimme tosiaan tulleen yliopistolle kaksi viikkoa ennen kuin luennot alkoivat, joten hostelli oli täysin autio (lukuun ottamatta siellä vierailevia paviaaneja), siivoamatta ja hieman remontin keskellä. Kun kuitenkin huoneensa sai siivottua ja hostelliin alkoi tulla lisää väkeä, siitä tuli oikein mukava asuinsija.

Mitään ruuanlaittovälineitä tai jääkaappia meillä ei kuitenkaan ollut. Meille oli luvattu kyllä jääkaapit, mutta kahden rikkinäisen laitteen jälkeen kävimme ostamassa uuden, koska kesällä oli hyvin kuuma, eikä mikään ruoka tahtonut säilyä pitkään ilman jääkaappia. Toiset vaihtarit saivat lopulta kaksi jääkaappia hostellin puolesta, mutta siihen meni 1-4 kuukautta. Suomen vaihtarit ostivat myös keittolevyjä, joita käytimme yhdessä.

(Matkalla Windhoekin keskustaan)

Opiskelujen alkaminen. Ensimmäisenä yliopiston rekisteröitymispäivänä kampuksen elämä muuttui täysin. Tapasimme aamulla Aunen, joka laittoi rekisteröintiprosessin käyntiin, minkä jälkeen meidän piti kulkea ympäri kampusta ilmoittautumassa kursseille ja hostelliin. Joka paikkaan oli pitkät jonot, mutta meille vaihtareille kokemus oli kuitenkin varmasti helpompi, koska saimme mukaamme avustavan opiskelijan, joka veti meidät pitkien jonojen ohi. Mukaan kannattaa varata jotain pientä evästä, koska jonottelussa voi tulla nälkä. Homma oli kuitenkin hoidettu iltapäivään mennessä, jolloin meillä oli vihdoin lukujärjestyksetkin selvillä.

Rekisteröitymispäivä on aika sekava, varsinkin jos on juuri saapunut maahan. Prosessia helpottaa, jos sinulla on valmiiksi jo Suomessa printatut dokumentit, (joita en nyt kaikkia muista) mutta ainakin kopio passista, hyväksymiskirje, opintosuoritusote ja opintosuunnitelma (kurssien tiedot, jotka aiot ottaa) kannattaa varata mukaan. Itse suosittelen Foundations of Oshiwambo kurssia J Kursseja voi vielä muuttaa tiettyyn päivään mennessä, mutta se vaatii taas odottelua ja jonotusta, joten parempi, jos saa kerralla hommat hoidettua.

(Auringonlasku UNAMilla)

Opiskelu ja opetus. Opiskelu UNAMissa riippuu paljon kursseista, mitä valitset. Jos haluaa suoriutua helpolla, kannattaa ottaa ensimmäisen vuoden kursseja, jotka vastaavat monissa määrin Suomen lukiotasoa. Kolmannen ja neljännen vuoden kursseilla on jo paljon enemmän tekemistä ja tiedonhakua, joten niiden kurssien läpipääsyyn pitää tehdä jo enemmän töitä.

Opetuskin riippuu paljon kurssista ja opettajasta. Itselleni sattui onneksi kursseja, joilla oli oikein mukavat opettajat. He saattavat kysellä paljonkin Suomen asioista verrattuna Namibiaan, joten siihen voi varautua. Jotkut opettajat osasivat rakentaa kurssinsa selkeiksi kokonaisuuksiksi, mutta toiset taas antoivat koko ajan uusia tehtäviä, mitä piti tehdä, eikä kurssin suorittamisvaatimuksista aivan ottanut selvää.

(Sossusvlei, deadvlei)

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville. Luonnollisesti turvallisuus oli Namibiassa paljon enemmän mielessä kuin Suomessa. Ainoa asia, mitä todella kaipasinkin Suomesta, oli vapaus liikkua miten ja milloin halusin, yksin ja turvallisesti. Kuitenkin perus maalaisjärjellä pääsee hyvin pitkälle ja aika pian tottuu uusiin käyttäytymismalleihin.

Taksien käytöstä moni varoitteli, emmekä käyttäneet normaaleja takseja ensimmäisen parin viikon aikana – tilasimme aina tutun kuskin puhelimitse. Kun paikat alkoivat kuitenkin tulla tutuiksi, aloimme käyttää normitakseja päiväsaikaan, mikä helpotti elämää huomattavasti, koska tilattavilla takseilla kesti kauan ajaa UNAMille hakemaan meitä ja ne ovat kalliimpia. Pimeän aikaan en kuitenkaan missään nimessä ottaisi normaalia taksia varsinkaan yksin, koska vaikka suurin osa kuskeista onkin hyviä ihmisiä, siellä on myös kuskeja, jotka ottavat tilaisuudesta hyödyn irti.

Aktiviteettien puolesta UNAMilla on erilaisia opiskelija kerhoja, joihin voi osallistua, mutta itse en liittynyt mihinkään niistä. Windhoekissa järjestetään mielestäni paljon tapahtumia, mistä nautin kovasti. Erityisesti pari kertaa kuussa järjestettävä City Market kannattaa testata ja erilaisiin musiikkitapahtumiin osallistua. Myös Katuturasta löytyvä kapana-paikka on mahtava.

Vaihtokohteena Namibia on silmiä avaava ja odottamaton. Uusi erilainen kulttuuri vaatii sopeutumista, joten matkan aikana oppii hurjasti maailmasta, muista ihmisistä ja itsestä. En jättäisi kokemusta pois mistään hinnasta.