Vaihtokertomus, Osaka University, syksy 2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ihan aikuisten oikeesti, tee kunnon To-Do -lista ja teippaa se vaikka seinään tai jääkaapin oveen. Kaikkea mitä täytyy tehdä, ei tule muistamaan ilman sellaista. Sen lisäksi kannattaa tehdä erillinen Mitä pitäisi pakata mukaan -lista. Itse meinasin unohtaa mm. lentolippujen ostamisen, niin absurdilta kuin se kuulostaakin.

Mobility Online – noudata ohjeita. Ennen vaihtoon lähtöä sain vaihtoyliopistostani hyväksymistiedon ja ohjeita, miten toimia. Itse keräsin ja tulostin kaikki saamani ohjeet – HY:n, OU:n ja muilta tahoilta tulleet – yhdeksi kansioksi, josta pystyin selaamaan niitä aina tarpeen tullen. Otin tämän kansion myös mukaani Japaniin, ja se oli hyvä idea. Japanissa netti on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, joten minulla ei ainakaan ollut netti aina päällä. Japanissa myöskin rakastetaan paperin käyttöä, joten kaikki informaatio kohteessa tuli suurina paperinippuina. Toistan, kansio tuli tarpeen.

Kurssien suunnittelu – Riippuu missä vaihto-ohjelmassa olet! (OUSSEP, Maple, iExPO) Minä olin OUSSEP-ohjelmassa. OU:n nettisivuilla seuraavanlaista polkua pitkin löydät englanniksi tarjotut opinnot lukukausittain: Home – Global Affairs – Study at Osaka University – Becoming an Exchange Student at OU – Classes taught in English. Ota myös kaikki löytämäsi kurssitiedot hyvin vahvalla varauksella – ne aika suurella todennäköisyydellä ehtivät muuttumaan ennen kuin saavut maahan ja alat tekemään virallisia kurssivalintoja OU:ssa. On kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen HY:n kurssien vetäjiltä mahdollisista kurssivastaavuuksista ja opintokokonaisuuksista, jotta osaat suunnitella opintosi OU:ssa hyödyllisesti. HY:n vastuuopettajalta täytyy kysyä korvaavuudesta, jos haluaa korvata HY:ssa opetettavia kursseja. Jos haluaa suorittaa ulkomailla tehdyn valinnaisen kokonaisuuden, siinä neuvoo oman tiedekunnan opiskelijapalvelut. Minulla oli vaihdon jälkeen aluksi haasteita saada opintokokonaisuuksia hyväksyttyä HY:ssä, vaikka olin etukäteen vahvistanut vastaavuudet ja kelpoisuudet vastuuopettajilta. Loppujen lopuksi ja hyvin monen sähköpostin jälkeen, sain kuitenkin kurssini ja kokonaisuuteni kasaan. Ei siis kannata luovuttaa asian suhteen, vaikka se voi vaikuttaa jossain vaiheessa ylitsepääsemättömän vaikealta.

Viisumihakemus – Ihanaa byrokratiaa. Itse istuin läppäri sylissä vanhempieni luona, kun täytin viisumihakemusta, sillä siinä oli paljon kohtia, joissa piti pyytää viisaammalta apua. Tähän prosessiin kannattaa varata aikaa, ja kärsivällisyyttä. Viisumihakemuksessa kysytään myös vanhempiesi tietoja, joten tämä kannattaa ottaa huomioon. Huom! Japanin Suomen-suurlähetystössä maksut suoritetaan vain käteisellä ja tasarahalla. Sekä hakijalla täytyy olla vaihtoyliopiston lähettämä Certificate of Eligibility -todistus, joka anotaan Japanissa ulkomaalaisvirastossa etukäteen. Tämän hoitaa Helsingin yliopiston vaihtosopimuksiin perustuvissa opiskelijavaihdoissa aina japanilainen yliopisto, joka lähettää Certificate of Eligibility -todistuksen vaihtoon lähtijälle noin 1-2 kuukautta ennen vaihdon alkua. Ennen kuin haet viisumia, tarkista myös, että sinulla on voimassa oleva passi – sen täytyy olla voimassa vielä vaihdon jälkeenkin mieluusti vähintään 1-3kk ajan. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: https://www.fi.emb-japan.go.jp/itpr_fi/visas.html.

Pakkaaminen ja matkustaminen – Varasin lennot verrattain aika myöhään muihin lähtijöihin verrattuna, vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Ostin ainoastaan yhdensuuntaisen lennon, sillä usein se tulee halvemmaksi, enkä ollut varma paluu päivästäni. Kaksi matkalaukkua saa ottaa mukaan ilman lisämaksua – ainakin Finnairilla economy classic ja flex-luokassa Japaniin matkustaessa (ei LIGHT-luokassa). Matkatavaroihin liittyvät koot, painot ja määrät täytyy AINA tarkistaa lentoyhtiön nettisivuilta, ei matkanjärjestäjän sivuilta, sillä kaikilla on erilaiset määräykset. Ja lisäkiloista, ne kilot mitkä menevät määräysten yli, joutuu maksamaan aika reippaita summia, joten en suosittele. Itse jouduin maksamaan muutamasta kilosta ylimääräistä.

Rokotteet – näistä aina puhutaan, varsinkin Aasiaan matkustettaessa. Maakohtaiset rokotussuositukset voi aina tarkistaa Rokote.fi:n Matkailijan rokoteoppaasta. Sinulta kannattaisi löytyä se pieni keltainen rokotuspassi, WHO:n International Certificate of Vaccination, johon merkitään kaikki saamasi rokotukset. Oma perheeni on aina ollut kova matkustamaan, joten sain omani vuonna 7-vuotiaana. Omat rokotetietosi voit myös tulostaa OmaKannasta, sillä ne tiedot kannattaa olla matkalla mukana. Joku viranomainen saattaa tiedustella rokotuksistasi, joten on hyvä olla todistusaineisto mukana. Minulta löytyy Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluva MPR-yhdistelmärokote sekä rokotteet A- ja B-hepatiittiin, keltakuumeeseen, meningokokkiin (aivokalvotulehdus) ja Japanin aivokuumeeseen.  Kaksi viimeisintä on oman harkinnan mukaan – itse suunnittelin matkustelevani lisäksi muissa Aasian maissa, myös maaseuduilla sekä tiesin asuvani asuntolatyyppisessä ympäristössä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Saapuminen Osakaan ja alkubyrokratia

Olin ostanut Finnairin suoran lennon, ja saavuin Kansain International lentokentälle (KIX). Lentokentällä on hyvät ohjeet siitä, minne mennä ja siellä on myös ihmisiä paljon ohjaamassa väkeä. Siksi hyvä ohje onkin, kysy jos et tiedä. Sinua autetaan kyllä. Residence cardin ( 在留カードzairyuu kaado  ß kannattaa muistaa tämä sana japaniksi, sitä saatetaan kysyä sinulta) saa lentokentältä Immigration -tiskiltä. Älä hävitä tätä korttia, se on tärkeä.

Koska halusin matkustaa ja nähdä nähtävyyksiä rauhassa, saavuin noin 2 viikkoa ennen lukukauden alkua Japaniin. Tämän takia en myöskään päässyt vielä silloin asuntolaan. Asuin 2 viikkoa huoneistohotellissa – todella kätevää. Matka lentokentältä hotellille ei niinkään, sillä minulla ei ollut nettiä (olin typerä enkä ostanut sitä etukäteen). Valitsin mennä bussilla, vaikka juna olisi ollut kätevämpi. KIXillä on todella kätevät junayhteydet joka paikkaan – suosittelen käyttämään! Taxi maksaa aina maltaita, koska Osakassa on kaupunkivero.

Huoneistohotellissa oli self-check-in, eli sain huonetta varatessani ohjeet, kuinka pääsen sisään. Tyypillistä on, että avain tai avainkortti on laitettu huoneen postilaatikkoon, joka on ulko-oven lähettyvillä ja sinun pitäisi olla saanut koodin siihen.

Kaksi viikkoa sain turisteilla rauhassa, ainoastaan kielitaidon lähtötasotesti minun piti tehdä muutama päivä ennen kuin sain lähteä yliopistolle hakemaan asuntolan avaimia. Yliopistolla ohjeistettiin asuntoon liittyen hyvin. Huomioitavaa kuitenkin on, että kaupungintalolle voit mennä rekisteröimään itsesi asukkaaksi VASTA SEN JÄLKEEN, kun sinulla on pysyvä osoite Japanissa. Eli ei silloin kun asut hotellissa. (Itse tein turhan reissun ensimmäisellä kerrallani juuri tästä syystä.) Kaupungintalolla täytyy asioida mahdollisimman nopeasti asuntoon muuttamisen jälkeen. He tarjoavat sinulle ilmaista englannin kielistä tulkkia, jos tarpeen, mutta tarpeesta täytyy ilmoittaa muutama päivä etukäteen. Minä osaan japania, joten asioin japaniksi ja tulkkasin sitten muille vaihtareille, ketkä osuivat virastoon samaan aikaan kanssani.

Alkubyrokratia oli aika brutaalia, ei niinkään määrässä, vaan siinä kuinka nopeasti kaikki piti saada tehtyä. OU:n IRIS officen väki auttavat aina, kun tarpeen, joten heiltä kannattaa rohkeasti mennä kysymään aina apua virallisten papereiden ja niiden täyttämisen suhteen. Muutaman eläkemaksupaperin ja vakuutusmaksuihin liittyvät lomakkeet kiikutin itsekin IRIS officeen, jossa minua autettiin kädestä pitäen niiden täyttämisessä. Ja sama juttu, jos saat japaninkielistä postia, jota et osaa itse lukea. Kiltisti kiikuta se vain IRIS officeen ja he kertovat sinulle, mistä on kyse.

Koska sain Japanin valtiolta rahallista JASSO-tukea, minun oli pakko avata japanilainen pankkitili. Sen tein paikallisessa postitoimistossa (JP Post), koska se on myös pankki. Mukana asioidessa kannattaa olla OU:n hyväksymispaperit, joissa lukee esim. OU:n yhteyshenkilö/takaaja, sekä paperi, missä lukee sinun oma osoitteesi Japanissa, OU:n opiskelijakortti sekä resience card (zairyū card). Myös passi on hyvä olla matkassa mukana. Asioiminen eteni sulavasti – kunhan osasi japania. Muilla vaihtareilla oli paljon enemmän ongelmia – ja minua pyydettiin useasti tulkkaamaan muille vaihtareille. Olin jopa hätäyhteyshenkilö muutamalle vaihtarille pankkiasioihin liittyen (JP Postin puolesta pyydettiin tätä) ja en voinut kuin pohtia kuinka menikään yksityisyyden suojat ja laillisuudet, mutta koska kyseiset vaihtarit olivat tähän myöntyneet, ei se ollut minun ongelmani pohtia.

Erilaiset maksut, vakuutusmaksut yms. voi maksaa konbineissa kassalla. Itsellä sähkö- ja vesimaksut sisältyivät jo vuokraan, joten maksoin ainoastaan vakuutusmaksuja konbinissa. Vuokrani maksutavan sai päättää ja itse valitsin maksaa sen netissä visa-kortilla.

Asuminen

Osakan yliopistossa on lukuisia vaihtoehtoja asumiseen. Boys only ja girls only asuntoloita, seka-asuntoloita, kerrostaloasuntoja, länsimaalaisia asuntoja, japanilaisia asuntoja. Itse asuin UR Senri Aoyamadain japanilaisessa kerrostaloasunnossa 2 kämppiksen kanssa. (Olin hakenut yksiöön Toyonaka International asuntolaan, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa.) Asuntoni oli kolmannessa kerroksessa ja siellä makuuhuoneiden ja yhteisen olohuoneen lattiat olivat tatamia. Keittiö ja eteinen olivat puulattiaa. Perinteistä sänkyä minulla ei ollut, vaan tatami-lattioilla minulla oli japanilainen futon. Futon on vähän kuin pelkkä patja, ilman jousia, lattialla. Futonia ei saa jättää pitkäksi aikaa tatamille, sillä siitä jää futonin muotoiset jäljet (kosteudesta) tatamiin. Siksi se kannattaa rullata päiväksi pois esimerkiksi kerran viikossa. Tatamilattioita ei myöskään saa kastaa, eli vesivahingot täytyy kuivata välittömästi ja lattioiden moppaaminen on kiellettyä. Makuuhuoneet olivat lukollisia, mikä oli mukavaa, ja asunnossa oli pyykinpesukone. Yllätys kuitenkin oli, että Japanissa pyykinpesukoneisiin ei saa lämmintä vettä ollenkaan, vaan ne pesevät aina kylmällä vedellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon pyykätessä.

asunnon makuuhuone

Keittiöstä löytyi kaasuliesi, uunia ei ole japanilaisessa keittiössä. Riisinkeitin, mikro ja pieni jääkaappi-pakastin. Alustavasti löytyi astioita, mutta me ostimme kyllä jokainen myös omat, se vain oli mukavampaa. Perustarvikkeet kuten vessapaperi, roskapussit, astianpesuaine yms. ostimme itse vuorotellen. Ilmeisesti niiden ketkä pääsivät perinteisiin asuntoloihin, ei tarvinnut huolehtia tämmöisistä asioista, sillä heillä oli yhteisissä tiloissa siivoojat.

Kierrätys on todella tärkeää Japanissa! Roskia saa viedä roskapaikoille vain määrättyinä päivinä, ja kaikille kierrätysmateriaaleille on omat päivänsä. Ja näistä pidetään kiven kovaa kiinni. Jos viet vääränlaiset roskat vääränä päivänä ulos, roskamies ei ota niitä kyytiin ja jättää vihaisen viestin roskien päälle.

Meidän asunnossamme oli muutaman kerran torakoita – sain ihan järkyttävän sydänkohtauksen, kun näin torakan ensimmäistä kertaa. Ongelma ratkesi, kun korealainen kämppikseni tiesi ostaa jonkin sortin torakkaloukkuja. Sain myös kuulla, että torakat eivät tule asuntoihin, jotka ovat kolmatta kerrosta ylempänä. Esimerkiksi ystäväni, joka asui 5. kerroksessa, ei kokenut torakkaongelmaa, vaikka asui samassa rakennuksessa.

Asunnon yhteydessä sai 500 jenillä kuussa lainata polkupyörää, joka olikin erittäin hyödyllinen kulkupeli. Mutta polkupyörästä täytyi pitää huolta, sillä jos sen kadotti, hajotti tai se varastettiin, siitä piti maksaa 20 000 jeniä sakkoa vuokranantajalle. Yhden vaihtarin pyörä varastettiin (tämä ei käyttänyt pyörälukkoa ikinä) ja siitä syntyi kauhea sota, että kuka maksaa ja mitä.

perunoita ruokakaupassa

Ruokaostokset tein joko Senri-Chūōn asemalla olevassa supermarketissa kotimatkallani yliopistolta tai kaupungilta, tai Kita-Senrin supermarketissa. Kita-Senri oli lähempänä, mutta sieltä asunnolleni oli hirvittävä ylämäki. Senri-Chūō oli kauempana, mutta sieltä pääsi bussilla mäen päälle, jossa kerrostaloni sijaitsi. Huomioitavaa on, että riisiä voi ostaa vain isoissa säkeissä ja valinnan varaa on tuhottomasti, kun taas perunoita voi ostaa vain yksittäin pakattuina, valinnan varaa ei juurikaan ole, ja niitä on vähän. Itse ostin muutaman kerran kaikki supermarketin perunat, kun halusin tehdä jouluksi muusia itselle ja kavereilleni. Ja kyllä kassalla tuijotettiin kovin, kun pinosin monta kymmentä perunaa yksitellen liukuhihnalle.

Kampukset, opiskelu ja opetus
Toyonaka-kampuksen urheilukenttä

Osakan yliopistolla on kolme kampusta: Suita, Toyonaka ja Minoh. Periaatteessa kampukset voisi karkeasti sanoa jakautuvan niin, että Toyonakasta löytyvät humanistiset ja valtiotieteelliset tieteet, sekä siellä suurin osa japanilaisesta opiskelijaväestöstä käyvät heidän opintoihinsa kuuluvat 1,5v kestävät perusopintonsa. Minoh kampus on kielten ja kulttuurien keskus. Suita on yliopiston suurin kampus, ja sieltä löytyy mm. lääketieteellisten tieteiden laitokset, lukuisia tutkimuskeskuksia, yliopiston hallintovirasto sekä kaksi yliopistollista sairaalaa. Jokaisen kampuksen välillä kulkee ilmainen shuttle bus, jotta kampusten välinen liikkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Tarkempi esittely kampuksista löytyy osoitteesta https://www.osaka-u.ac.jp/sp/whyou/where/intro/

Toyonaka-kampus syksyllä

Asuin Suitan kampuksen läheisyydessä, joten sinne kuljin polkupyörällä. Toyonakan kampus oli minun pääkampukseni, sillä suurin osa kursseistani sijoittui sinne. Alkusyksystä ja hyvällä säällä fillaroin Aoyamadain asunnostani Senri-Chūōn monorail asemalle, jätin polkupyöräni vartioituun pyöräparkkiin (maksaa 110 jeniä per päivä) ja kuljin monoraililla Shibarahara-handai-mae asemalle, joka on siis Toyonaka kampuksen lähin monorail asema. Sateisina päivinä ja kun minua laiskotti, kuljin pyörän sijaan bussilla Sneri-Chūōn asemalle. Minoh kampuksella en itse käynyt kertaakaan.

Suitan kampuksen lähellä on Expo Park, tai toiselta nimeltään Bampaku kinen kōen (Bampaku Memorial Park), joka on iso kauppakeskus, tapahtuma-alue sekä elokuvateatteri. Siellä on myöskin nimensä mukaisesti valtava puistoalue, missä järjestetään normaalisti paljon ulkoilmatapahtumia. Kävimme siellä useaan otteeseen syömässä kakkubuffetissa (aivan parasta), elokuvissa (pariskunnat saivat alennusta, ja tätä me hyväksikäytettiin olan takaa), sekä muutenkin vain ostoksilla. Tähän kauppakeskukseen voi hankkia ns. klubikortin, jonka avulla voi kerätä pisteitä ostoksista ja saada alennusta kaikista kauppakeskuksen liikkeistä. Itse hankin sen ja olin hyvin tyytyväinen alennuksiin.

Hankyu-juna

Toyonakan kampuksen lähellä on Ishibashin Hankyū -juna-asema, sekä paikallinen ostoskatu (shōtengai)-tyylinen alue. Ishibashilla on pieniä ja herkullisia ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja. Sieltä pääsee myös Hankyū-linjaa pitkin kauniille Minoh Falls -nimiselle lyhyelle ja helppokulkuiselle vaellusreitille, joka kulkee pienellä vuorella ja päätyy pieneen vesiputoukseen. Siellä on myös ihan aseman tuntumassa Minoh Onsen, eli kuumia lähteitä, joissa saa käydä varsin halvalla. Yksi suosikki onseneistani. Matkalla vesiputoukselle näimme mm. apinoita ja söimme pikkuisista ulkoständeistä jäätelöä.

Minoh falls

Japanilaisissa yliopistoissa on tapana, että uuden periodin ensimmäinen viikko on ns. katseluviikko, eli saat mennä ilman ilmoittautumista kiinnostavien kurssien luennoille kuuntelemaan, millainen kurssi on, ennen kuin teet päätöksen, että haluatko ottaa kurssin vai et. Myös jokaisella käymälläni kurssilla, ensimmäisellä luentokerralla jokainen oppilas saa paperisen aikataulun jokaisesta luentokerrasta. Tämä käytäntö todella helpotti tunneille valmistautumisessa ja omien menojen suunnittelua, kun tiesi heti milloin on dediksiä ja kokeita.

Kouluruokalat kampuksilla ovat mahtavia – mutta tosi täynnä aina lounasaikaan. Eri ruokaloissa on myös eri ruokavalikoima ja hintataso, eli jokaiselle löytynee jotain. Kampukselta löytyy myös kauppoja, kuten konbineita (konbini = convenience store, usein 24/7h auki). Kannattaa mennä luennolta suoraan syömään lounasaikaan, tai mahdollisuuden mukaan (esim. jos on hypäri) tulla vähän aikaisemmin. Ruualla on tapana loppua, joten viimeisenä paikalle ilmestyvä voi jäädä ilman. Omalla kaveriporukalla oli tapana joko saapua yhdelle isoista ruokaloista etukäteen istumaan ja juttelemaan ja varaamaan pöytiä, tai käydä ostamassa ruokaa ulkoständeiltä tai konbinista ja mennä IRIS officeen (Information Room for International Students) syömään. Sinne tuli usein myös japanilaisia opiskelijoita, jotka halusivat oppia kieliä tai jutella muuten vain vaihtareille.

Opiskelutyyli ja työmäärä vaihtelivat kurssista riippuen. Itse otin japanin kielikursseja (JA500 oli minun tasoni), Japanin kirjallisuus, uskonto ja kulttuuri kursseja, sekä media ja viestintäkursseja. Kaikista työläimmät kurssit olivat kielikurssit. Melkein jokainen kurssi sisälsi vähintään yhden esitelmän tekemisen, joko reflektiopapereiden tai tuntikeskustelu raporttien tai esseiden kirjoittamista sekä luentoihin valmistavien lukemistojen lukemista. Koe minulla oli vain yhdessä kurssissa.

Haasteet, turvallisuus ja terveydenhuolto

Japani on varsin turvallinen maa maailman mittasuhteissa rikollisuuteen liittyen. Luonnonkatastrofit ovat kuitenkin asia, mikä kannattaa ottaa tosissaan. Minun vaihtoni aikana koin Hagibis-myrskyn, tai taifuunin, minkä ajaksi kaikki varoituksen saaneiden alueiden oppilaitokset suljettiin, julkiset kulkuvälineet lakkasivat liikkumasta ja asukkaita pyydettiin pysymään kotona pari päivää, sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat ja mahdollisesti vielä suojaamaan ikkunat, sillä ne saattoivat mennä rikki. Tämä varoitus tuli jokaisen ihmisen puhelimiin tekstiviestinä. Tuuli yltyi myrskylukemiin, mikä on muuten ihan eri asia Japanissa kuin Suomessa. Se oli elämäni rajuin myrsky. Osaka selvisi säikähdyksellä ja hyvin pienin vaurioin, mutta Tokion alueella ainakin tulvi valtavasti. Lähetin tokiolaisille ystävilleni varmistusviestejä, että ovatko he kunnossa, ja onneksi he olivat.

Hagibis-myrskyn lisäksi koin muistaakseni kolme maanjäristystä, mutta muistan niistä vain yhden. Kaksi tapahtui yöllä ja olivat niin pieniä, etten ollut edes herännyt. Yksi tapahtui illalla, mutta oli sekin niin pieni, että se oli ohi ennen kuin tajusin sen alkaneen. NHK:n nettisivuilta voi seurata maanjäristysraporteista kuinka voimakkaita järistykset ovat olleet ja missä järistysten keskipisteet olivat.

Julkinen liikenne lakkaa kulkemasta aina puolen yön paikkeilla, ja alkaa taas uudestaan 5 aikaa aamulla. Siksi usein puhutaan viimeisestä ja ensimmäisestä junasta, jos ollaan oltu kaupungilla viihteellä. Taxi on aina kallista, joten en tiedä ketään vaihtaria, kuka olisi taxia Japanissa kertaakaan käyttänyt. Monesti istuimme jossain famiresussa (family restaurant), tai konbinin edustalla tai karaokessa, samalla kun odottelimme ensimmäistä junaa. Nämä kolme ovat yleensä koko yön aina auki.

Suurimpia haasteita vaihtareilla oli aina kielimuurin kanssa, joten koska minä osaan japania, näitä haasteita minulla oli varsin vähän. Toki kanjien lukemisessa oli aina vaikeuksia, mutta niistä selvisi, kun kysyi apua suoraan joltain japanilaiselta ja vain mainitsi, etten osaa lukea kanjeja. He olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä.

Itse en tarvinnut terveydenhuoltoa kertaakaan vaihtoni aikana, joten en tiedä kovin tarkkaan, kuinka se toimi. Kaikille vaihtareille oli pakollinen terveystarkastus, johon saatiin kattavat ohjeet ja aikataulun. Terveystarkastus tapahtui Suitan kampuksella ja sisälsi mm. pituuden ja painon mittaukset, verenpaineen mittauksen, röntgenin ja virtsanäytteen. Toiminta oli tehokasta ja eniten aikaa meni yksinkertaisesti omaa vuoroa jonottaessa.

Espanjalainen ystäväni kärsi kuitenkin pahasta nestehukasta ja jostain muusta, en tiedä yksityiskohtia, ja hän kävi OU:n koordinaattorin kanssa sairaalassa, jossa lääkäri auttoi häntä. Tilanne kuulemani mukaan eteni niin, että hän pyysi OU:n koordinaattorilta (jolle meillä oli kaikilla sähköpostiosoitteet) apua huonoon oloonsa ja tämä tuli mukaan tulkiksi ja hoitamaan lääkärikäynnin virallista puolta. Ymmärtääkseni reissu ei tullut kovin kalliiksi.

Postipakettien lähettäminen Suomesta Japaniin ja Japanista Suomeen on kallista. Äitini lähetti minulle pari pakettia, ja ne maksoivat 40-60€. Hän lähetti minulle mm. ruisleipää, Fazerin suklaata, suklaajoulukalenterin, yhden kirjan, tiskiharjan ja joululahjaksi korun. Jos lähetettävän asian paksuus menee yli 3cm, se muuttuu paketiksi ja on kallista. Paketin hinta muuttuu siis koon ja painon mukaan. Japanista Suomeen lähettäminen riippuu pääasiassa paketin painosta ja lähetystavasta. Meriteitse, eli laivalla (funabin), lähettäminen on halvinta, mutta kestää pisimpään, noin 3kk. EMS on nopein ja kallein. JP Postilta voi mennä pyytämään paperisen taulukon itselle, jossa lukee kaikki hinnat ja koot ja painot.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Dotonburi-alue Osakan ydinkeskustassa

On maailman suurin klisee sanoa näin, mutta vietin elämäni parasta aikaa vaihdossa. Tähän olisi niin paljon asiaa, etten millään saisi kaikkea kerrotuksi.

Suurimman osan kaveriporukkaani tapasin ensimmäisen kerran USJ (Universal Studios Japan) teemapuistossa. Orientaatiossa istuin yhden britin vieressä, johon törmäsin myöhemmin yliopiston toimistossa, joka täysin ohimennen kutsui minut mukaan reissuun. Itse raahasin sitten oman suomalaisen kaverini, joka asui Kiotossa, mukaan ja tällä tavalla porukka kasvoi loppujen lopuksi yli kymmenhenkiseksi.

Taiko-peli Namban game centerissä

Sen jälkeen tämän omaksi muodostuneen kaveriporukkani suosikkiasioita olivat ehdottomasti karaoke, izakayat (japanilainen baari, jossa asiakkaat saavat istua loosseissa ja saa tilata myös pikkupurtavaa), yhteiset ruuanlaitto kekkerit kaikkina juhlapyhinä, mielenkiintoisten ravintoloiden ja kahviloiden kokeileminen, vaellusretket sekä matkustelu. Karaoke parlorit eroavat suomalaisessa karaokessa siinä, että ne ovat ns. vuokrattavia yksityishuoneita, jotka saa vuokrata porukalle muutamaksi tunniksi.  Joihin saa tilata juotavaa ja purtavaakin.

Meillä oli tapana viettää erinäisiä kekkereitä joko minun tai yhden kaverini asunnossa, sillä meillä oli isoimmat asunnot ja olohuoneet. Joka kerta järjestimme nyyttärit ja jokainen teki tai toi mukanaan syötävää ja juotavaa. Halloween, thanksgiving, joulu, synttäreitä, valentine day ainakin vietimme näin.

Osakan yliopisto myös järjesti tapahtumia, joissa kävimme vaihtelevalla aktiivisuudella. Itse otin osaa ainakin yliopiston ilmaiseen matkaan Hiroshimaan ja Miyajimaan sekä tutustumisjuhlaan ja oman maan esittelyyn Expo parkin esiintymislavalla.

Sapporo lumisateessa

Uudeksi vuodeksi matkustimme kaveriporukalla Hokkaidon Sapporoon. Työn jaon teimme niin, että kanadalainen ystäväni varasi meille mukavan airbnb:n netistä ja minä varasin meille kaikille lennot Osakan yliopiston matkailutiskiltä (kyllä OU:lla on myös oma matkailutiski auttamaan opiskelijoita matkustusasioissa). Vietimme Sapporossa kokonaisuudessaan viikon. Sapporossa kävelimme markkinoilla, vierailimme historiallisesti rekonstrukturoidussa ainu-kylässä, paikallisella suklaatehtaalla sekä Sapporon korkeimman vuoren, Moiwan, huipulla gondolan kanssa. Kävimme joka ilta onsenissa, sillä se oli aivan kadun toisella puolella airbnb:stämme. Itse olin onneni kukkuloilla, koska sain kokea vihdoin lunta talvella, sillä Osakassa lämpötila ei pudonnut +10 celsiuksen alapuolelle kertaakaan. Uuden vuoden aaton juhlimme Hokkaido Jingussa (suurin pyhättö Sapporossa) varmaan kaikkien muiden paikallisten joukossa. Ihmisiä oli ihan tuhottomasti ja liikennekin oli ohjattu kulkemaan pyhätölle ja julkisten liikennevälineiden  aikataulujakin oli pidennetty, jotta ihmismassat pääsisivät kotiin keskiyön jälkeenkin.

ruuhka uuden vuoden aattona pyhätölle

Hokkaidon lisäksi kävimme Kiotossa, Narassa, Kobessa ja Tokiossa. Minä kävin vielä Vietnamissa suomalaisen ystäväni kanssa, mutta sen jälkeen korona iski päälle ja muut matkasuunnitelmani muuttuivat täysin mahdottomiksi. Kotimatkani lentoliput peruttiin myös koronan takia, joten jouduin kolmeen kertaan ostamaan uudet lentoliput (ihanaa kun käyttää halpalentoyhtiöitä) ennen kuin pääsin takaisin Suomeen. Reissun jälkeen hain rahojen hyvitystä lentoyhtiöiltä ja visalta ja sain kuin sainkin rahani takaisin, toki aikamoisella viiveellä. Kannattaa siis taistella rahoistaan!

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville
  • Kun etsit ja varaat lentoja: Katso eri sivustoja! Hyviä sivustoja, joita itse olen käyttänyt, on esimerkiksi Momondo, halvatlennot.fi ja Supersaver, sekä suoraan lentoyhtiön omilta nettisivuilta, kuten Finnair. Mutta ota huomioon myös, että Finnairilla on ajoittain olemassa opiskelija/nuorisoalennus, jolloin lennon voi saada naurettavan halvalla. (Itse maksoin menomatkan lennosta 400€, kun ostin suoraan Finnairin sivulta yhdensuuntaisen lennon.)Takaisin lentäminen olikin toinen juttu, kiitos koronan.
  • Handai (阪大): Japanissa Osakan yliopistosta (大阪大学) käytetään tuttavallisemmin lempinimeä Handai, joten älä ylläty!
  • Netti: Kannattaa ostaa japanilainen puhelinliittymä ja netti puhelimeen etukäteen, jotta se on valmiina odottamassa sinua lentokentällä ja saat esimerkiksi Google Mapsin toimintaan. Itse käytin Mobal -nimistä palvelua: https://www.mobal.com/ Tämä toimi todella hyvin ja oli erittäin kätevä, pyöritti myös Netflixiä ongelmitta läppärilläni, kun jaoin kännykän verkon tietokoneeseeni. Toki hintava se on. Mutta japanilaiselta yritykseltä netin ostaminen on useasti vaikeaa, vaaditaan vakituinen osoite yms. muita takuita. OU tarjoaa myös avustusta netin ostamiseen, jos et aio ostaa etukäteen. HUOM. Japanissa ei ole ns. rajatonta nettiä. Siellä on sopimuksissa aina datakatto, eli kannattaa seurata omaa datan käyttöä puhelimesta, sillä jos menee rajan yli olet loppu kuun täysin ilman nettiä.
  • Deodorantin ostaminen on Japanissa hyvin hankalaa – ei mahdotonta – mutta suosittelen ottamaan omat mukaan Suomesta. Japanilaiset eivät käytä deodoranttia.
  • Japanin verkkovirran frekuenssi Itä-Japanissa on 50Hz ja Länsi-Japanissa 60Hz. Verkkovirran jännite puolestaan Japanissa on yleensä 100V. Suomen verkkovirran jännite on 230V, joten meidän elektroniikkalaitteitamme EI SAA kytkeä japanilaiseen verkkovirtaan ilman muuntajaa. PAITSI jos sinun elektroniikkalaitteessasi (esim. puhelimen laturi, suoristinrauta, sähköinen hammasharja yms.) lukee seuraava teksti: INPUT 100-240V- FREKUENSSI 50-60Hz. Tämä tarkoittaa, että laitteessa on oma sisäinen muuntaja, joka voi muuttaa käyttämäänsä tehoa ilmoitettujen määrien verran, eli saat käyttää suomalaista laitetta ilman erillistä muuntajaa. Tarvitset kyllä yhä adapterin. Adapterit ovat paljon halvempia ostaa Japanista elektroniikkaliikkeestä kuin Suomesta.
  • Adapteri: Suomalaiset elektroniikkalaitteet tarvitsevat Cà A adapterin.
  • BIC CAMERA on todella hyvä japanilainen elektroniikkaliikeketju – löytyy mitä tahansa, esimerkiksi adaptereita.
  • Daiso on halpa tavarataloketju, josta saa melkein mitä tahansa paitsi ruokaa.
  • Osoite: Ota ylös oma osoitteesi ja kanna sitä aina mukanasi (esim. kuva puhelimessa). Sitä tarvitaan usein, kun asioita Japanissa, ja on myös hyvä jos sinulla on mahdollisuus kirjoittaa se japaniksi papereihin.
  • IRIS office (Information Room for International Students) on Osakan yliopiston toimisto, joka auttaa vaihtareita. Kannattaa aina mennä kysymään, jos jokin asia askarruttaa! Niin virallisissa papereissa, kuin japaninkielisessä postissa tai vaikka ohjeissa kuinka käydä onsenissa.
  • Tatuoinnit: Jos haluat käydä onsenissa, tarkista etukäteen, että kyseiseen onseniin saa tulla tatuointien kanssa. Aika monessa tatuoinnit ovat kiellettyjä.
  • IC card: Kannattaa hankkia välittömästi. Niitä voi ostaa hiukankin isommilta asemilta. IC card on melkein sama asia kuin HSL matkakortti, paitsi, että IC cardilla voit myös maksaa esimerkiksi juoma-automaateilla. Niitä ladataan samalla tavalla kuin HSL korttejakin, mutta niihin voi ladata ainoastaan rahaa, eikä ollenkaan kautta/aikaa. Eri alueilla on eri nimiset IC cardit, mutta samaa korttia voi käyttää missä päin Japania tahansa alueista piittaamatta. IC cardit eivät kata ihan kaikkia kulkuvälineitä, mutta melkein kaikki ainakin kaupungeissa kuuluvat niiden piireihin. Alla karkea listaus korteista:

 

Alueet JR myöntämä Muun kuin JR myöntämä
Tokio, Niigata, Sendai Suica Pasmo
Osaka, Kioto, Chūgoku, Hokuriku Icoca PiTaPa
Nagoya, Shizuoka Toica Manaca
Sapporo Kitaca  
Fukuoka, Kumamoto, Kagoshima, Oita, Nagasaki Sugoca Nimoca

 

  • CO-OP card tai COOP IC card on Osakan yliopiston oma kortti, jota käyttämällä saa kaikesta, mitä kampusalueella ostaa (esim. ruokalassa ruokaa) alennusta. Siihen voi myös ladata rahaa, samalla tavalla kuin muihinkin IC cardeihin, ja sitä voi sitten käyttää maksuvälineenä kampusalueella. Se on ilmainen, mutta vaatii pantin, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa vaihdon päättyessä.
  • Dry Ice: Japanilaisista ruokakaupoista saa ilmaiseksi kuivajäätä, jos ostat pakasteita tai jäätelöä, jotta ostoksesi pysyvät kylmänä kotiin saakka. Ole kuitenkin varovainen, kun käsittelet kuivajäätä, se ei saa koskettaa suoraan ihoa.
  • Jos et osaa yhtään japania, opettele edes muutama sana. Se saa japanilaiset aina hyvälle mielelle ja hyvin avuliaiksi!
  • Jos et tiedä, kysy! Kaverilta, koordinaattorilta, myyjältä, virkailijalta, tai vaikka vaihtotuutoriltasi. Kyllä joku aina auttaa!

Vaihtokertomus, Kobe University, Japani, 2019–2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tiedon hyväksymisestä vaihto-opiskelijaksi Koben yliopistoon kesäkuun lopulla 2019 eli noin kolme kuukautta ennen opintojen alkua. Tieto tuli minulle sähköpostitse ja sen liitteenä oli hyväksymiskirjeen lisäksi myös neljä muuta liitetiedostoa, jotka sisälsivät tärkeää tietoa vaihtoon liittyen. Yksi liitteistä käsitteli kaikkea käytännön asiaa viisumin hankkimisesta, vakuutuksesta, asumisesta ja opiskelusta Koben yliopistossa sekä tärkeitä päivämääriä, jotka tulisi ottaa huomioon lentojen hankkimista suunnitellessa. Tässä pdf-tiedostossa oli myös tarkat saapumisohjeet Kansain lentokentältä Kobeen Sannomiyan päärautatieasemalle sekä hinta-arviot julkisen liikenteen lippujen lisäksi myös elämiskustannuksista kuukaudessa. Liitteenä oli myös Koben yliopiston lukuvuosikalenteri, tietoa tärkeistä rokotteista sekä saapumisilmoitus, joka piti täyttää ja palauttaa sähköpostitse elokuun 2019 loppuun mennessä. Kyseiseen saapumisilmoitukseen tuli kirjata muun muassa yhteyshenkilön tiedot hätätapauksien varalta sekä lennon tiedot, saapumisajankohta ja missä aikoo majoittua saavuttuaan Japaniin. Kaikki kanssakäyminen ja viestittely Koben yliopiston koordinaattorin kanssa oli mutkatonta ja hän osasi myös hyvin ohjeistaa ja tarvittaessa muistutella lähenevistä hakemusten deadlineista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ennen opintojen varsinaista alkamispäivää kokoonnuimme aamutuimaan kaikkien uusien vaihto-oppilaiden ja tuutoreiden voimalla Sannomiyan (三宮) asemalle (Koben keskeisin rautatieasema), josta lähdimme tuutoriryhmissä hoitamaan byrokraattisia asioita. Menimme ensin käymään aseman lähellä olevassa rakennuksessa, missä kirjauduimme kaupungin asukkaiksi, saimme opastusta kaupungin käytännöistä (kuten roskien lajittelu, pyöräily, yms.) ja otimme yliopiston vaatiman vakuutuksen. Virasto-asioissa meni useampi tunti, sillä emme olleet toimiston ainoat asiakkaat ja meitä oli paljon, mutta pääsimme onneksi samalla hieman tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin, mikä sai ajan kulumaan hieman nopeammin.

Byrokratisimman osuuden jälkeen suuntasimme ilmoittautumaan asukkaiksi asuntoloihin. Siirryimme Sannomiyan asemalta Port Liner nimisellä junalla Port Islandille, jossa minun ja muiden tuutoriryhmäni jäsenten asuntola sijaitsi. Tuutorit opastivat meitä lippuautomaattien käytössä ja hankimme jokaiselle samalla myös ICOCA-magneettikortit julkisilla kulkemisen helpottamiseksi. Asuntolalle tullessa saimme täytettäväksi lomakkeita ja palautettuamme ne asuntolan työntekijöille saimme isot kirjekuoret, joissa oli huoneidemme avaimet sekä käytännön ohjeita asuntolassa asumiseen. Lisäksi saimme tuutoreilta nipun papereita, jossa oli ohjeet koululle kulkemiseen seuraavana päivänä. Kävimme kaikki viemässä tavaramme huoneisiin, minkä jälkeen tuutorit näyttivät meille vielä tien ruokakauppaan, jotta saimme ostettua perustarpeita asuntolalle. Hieman myöhemmin samana päivänä kävimme vielä muutaman oman tuutoriryhmäni jäsenen kanssa yhdessä läheisessä IKEAssa ostamassa ruokailuvälineitä ja muita asumisen kannalta hyödyllisiä tarvikkeita.

Tunnelmaa huoneeseen IKEAn ledivaloilla

Olimme sopineet tuutoriryhmäni kanssa kulkevamme yhdessä yliopistolle ensimmäisenä päivänä, jotta löytäisimme hieman varmemmin perille. Menimme ensin asuntolalta asemalle, johon tuutorimme oli meidät aiempana päivänä saattaneet ja siitä jatkoimme Port Linerilla Sannomiyan asemalle. Sannomiyan asemalla etsiydyimme Hankyu-linjalle ja matkasimme tällä junalla Rokko Stationille (六甲駅), josta kävelimme vielä ainakin kilometrin verran Koben yliopistolle, joka sijaitsi vuoren rinteellä ja koostui neljästä eri kampuksesta (Rokkodai 1&2 ja Tsurukabuto 1&2). Suurin osa vaihto-opiskelijoiden tunneista sijoittui Rokkodai 2 ja Tsurukabuto 2-kampuksille. Port Islandilta yliopistolle kulkemiseen kului yhteensä noin 45 minuuttia.

Näkymä Rokkodai 2 -kampukselta

Ensimmäisen päivän infotilaisuus pidettiin Tsurukabuto 2-kampuksella, joka sijaitsee hieman korkeammalla samaisen vuoren rinteellä. Infotilaisuudessa meille jaettiin isot, nimikoidut kirjekuoret, jotka sisälsivät opiskelijakortin, tunnukset yliopiston palveluihin kirjautumiseen sekä ison pinon papereita, joista osa oli täytettäviä lomakkeita ja osa käytännön infoa opiskeluihin liittyen. Vaihto-opiskelijoiden koordinaattori piti nimenhuudon ja esitteli samalla ryhmittäin meidän vaihto-opiskelijoiden vastuuopettajat, minkä jälkeen he sekä tuutorit esittelivät itsensä. Infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen aikana tuli niin paljon tärkeää tietoa opiskeluihin liittyen, että loppupäivän oli pää ihan pyörällä. Lisäksi meille kerrottiin tulevasta päivän mittaisesta ryhmämatkasta Awaji Islandille, jonka tuutorit järjestivät meille koordinaattorin avustuksella.

Vaihdon aikana kertyneet paperit

Samalla viikolla oli vielä toinen infotilaisuus, jossa useat eri tahojen edustajat kertoivat käytännön asioista (kuten roskien lajittelu, turvallisuus, katastrofi-info) niin Kobessa asumiseen kuin yleisesti Japanissa asumiseenkin liittyen sekä käytänteisiin erinäisissä tilanteissa. Lisäksi meille kerrottiin vaihto-opiskelusta ja sen mahdollisista vaikutuksista henkisesti, minkä ohessa meitä ohjeistettiin täyttämään terveyskysely, joka palautettiin yliopiston terveydenhoitajille terveystarkastuksen yhteydessä. Meitä muistutettiin myös ottamaan terveystarkastukseen mukaan todistus saaduista rokotteista. Tämäkin infotilaisuus kesti useamman tunnin ja sen jälkeen oli vielä tuutoreiden vetämä kampuskierros.

Asuminen

Koben yliopistolla on kolme vaihto-opiskelijoille suunnattua asuntolaa: Sumiyoshi, Kokui ja Port Island. Näistä kolmesta Sumiyoshi on kaikista lähimpänä yliopiston kampuksia, kun taas Port Island on kaikista kauimmainen. Kaikkien asuntoloiden vuokraan lisätään joka kuukausi yleistilojen maksu, mikä vaihtelee asuntoloittain sekä Port Islandin tapauksessa myös huonetyypin mukaan. Osassa asuntoloista on myös ns. sisääntulomaksu, joka maksetaan asuntolaan muuttaessa ja osassa siivousmaksu, joka maksetaan muuttaessa pois. Kaikkien asuntoloiden vuokrat maksetaan yliopiston kampuksella sijaitsevaan erilliseen toimistoon kuukausittain joko paikan päällä käteisellä tai kortilla konbinissa (convenience store), mutta jälkimmäiseen vaaditaan japanilainen pankkitili. Yleisten tilojen maksu puolestaan maksetaan kuukausittain käteisellä asuntolan toimistoon. Jokaisella asukkaalla täytyy myös olla henkilökohtainen sähkösopimus (minkä ainakin Port Islandilla henkilökunta oli hoitanut meidän puolesta) ja sähkölasku maksetaan konbiniin muistaakseni kuukausittain. Tämän lisäksi Sumiyoshin ja Kokuin asuntolat velottavat veden käytöstä, mikä lisätään vuokraan joka toinen kuukausi.

Asuntolan postilokerot

Lisätietoa Koben yliopiston asuntoloista löytyy osoitteesta:
https://www.kobe-u.ac.jp/en/campuslife/housing/accommodation.html.

Koben yliopistoon hakiessa täytyy samalla hakea paikkaa asuntolasta, mikäli ei halua yrittää itse etsiä vaihtoehtoista asumismuotoa. Itse hain ensisijaisesti Port Islandille, sillä se vaikutti omasta mielestäni viihtyisimmältä ja siellä oli haettavissa eri kokoisia huoneita. Port Islandin asuntola on myös kaikista uusin näistä kolmesta, jotka aiemmin mainitsin, joten ajattelin sen olevan myös kaikista siistein vaihtoehto. Sain tiedon asuntolapaikastani sähköpostitse syyskuun alussa 2019 eli noin kolme viikkoa ennen opintojen alkua.

Australialainen vaihto-opiskelijaystäväni kuvasi syyskuun lopulla 2019 esittelyvideon Port Islandin asuntolasta. Videon pääsee katsomaan tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Bwhx15h8Md0.

Huone D502

Minun huoneeni oli D502 eli D-tyypin huone ja se sijaitsi asuntolan viidennessä ja samalla ylimmässä kerroksessa. Huoneeni oli hissiltä tullessa toinen oikealla ja suoraan sitä vastapäätä oli kerroksen yleinen tila, jossa oli myös koko kerroksen yhteiseen käyttöön tarkoitettu mikro. D-tyypin huoneet ovat kooltaan 13m² ja niissä on pieni eteinen, sänky, työpöytä, vaatenaulakko, kaksi seinäkaappia, oma wc/kylpyhuone, keittiö, parveke sekä ilmalämpöpumppu. Kylpyhuoneessa on pönttö, lavuaari ja kylpyamme sekä peili ja seinään kiinnitetty ns. kuivaustanko pyyhkeelle. Keittiösyvennyksessä puolestaan on lavuaari, yksi (induktio)keittolevy, pieni jääkaappi ja lavuaarin päällä kaksi metallista hyllyä. Huoneen ainoat ”sisäänrakennetut” säilytystilat ovat sängyn alta löytyvät vetolaatikot (2kpl), eteisen yksi hyllylevy, keittiön lavuaarin alla oleva kaappi sekä työpöydän laatikot ja sen yläpuolella olevat seinään kiinnitetyt kaapit (2kpl). Huoneen pääty on lähes kokonaan lasia parvekkeelle johtavan, lasisen liukuoven vuoksi. Parveke on avonainen ja siellä on ”kuivausteline” eli toisin sanoen kolme uloketta, jonka reikien läpi voi halutessaan omakustanteisesti pujottaa pyykkinarun.

Näkymä D502 huoneen parvekkeelta

Vaihdossa ollessani kuvasin esittelyvideon huoneestani ja sen voi käydä katsomassa täältä:
https://drive.google.com/drive/folders/1kNf7d_HD4iGMKN5fURQuf2Y1_cqGzYxS?usp=sharing

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Koben yliopistossa oli melkoisen erilaista kuin mihin olen Helsingissä tottunut, sillä suurin osa opetuksesta oli hyvin pitkälti opettajan/luennoitsijan yksinpuhelua ja kaikki kurssi-ilmoittautumiset, muistiinpanot ja kurssipalaute tehtiin pääasiallisesti käsin. Yliopiston tarjoamien kurssien listat olivat nähtävissä netissä, mutta vaihto-opiskelijoille jaettiin tästä huolimatta orientaatiossa tulostetut versiot kaikista mahdollisista kursseista. Kurssi-ilmoittautumista ei kuitenkaan tehty netissä etukäteen, vaan kurssit valittiin ensimmäisen viikon aikana ja kirjattiin sitten orientaatiossa jaettuun lomakkeeseen. Kursseja tuli valita vähintään kuusi kappaletta yhtä viikkoa kohden, joista piti muodostua vähintään 10 tuntia opiskelua per viikko. Tämän jälkeen ilmoittautumislomake tuli hyväksyttää omalla ohjaajalla (vaihto-opiskelijoille suunnatut vastuuopettajat) ja palauttaa sen jälkeen yliopiston kansliaan (Student Affairs Section).

GSP Office eli humanistinen tiedekunnan kanslia

Kun kurssi-ilmoittautumiset oli tehty, oli opiskelijoilla viikko aikaa käydä kyseisen kurssin tunneilla ja päättää sen jälkeen, mikäli he haluavat vaihtaa tai jättää jonkin kurssin pois opintosuunnitelmastaan. Aluksi tämä käytäntö ihmetytti meitä vaihto-opiskelijoita, mutta sitten meille selitettiin, että yliopiston kurssien nimet ja kurssikuvaukset harvoin vastaavat kurssin varsinaista sisältöä, minkä vuoksi opiskelijoilla on viikon jälkeen mahdollisuus vaihtaa tai jättäytyä halutessaan pois valitsemiltaan kursseilta. Todistimme itse yhden vaihto-opiskelijaystäväni kanssa tämän kahdella kurssilla, joista toisen oli tarkoitus olla ”Comparative Study of Modern Japanese Society and Culture” ja toisen ”Modern and Contemporary Fashion”, mutta ensimmäinen lopulta käsitteli lingvistiikkaa ja toinen taidehistoriaa.

Japanissa akateeminen vuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy seuraavan vuoden maaliskuussa. Syksyllä opintonsa aloittavat vaihto-opiskelijat tulevat siis yliopistolle kesken lukuvuoden, jolloin muun muassa harrastusryhmien jäsenrekrytoiminen ja alkukarnevaalit jäävät kokematta, mutta myös opintotarjonta on aivan eri kuin kevätlukukaudella. Vuonna 2019 syksyllä aloittaneille vaihto-opiskelijoille ei ollut kovin paljon tarjolla englanniksi opetettavia kursseja ja japaniksi opetettaville kursseille osallistuttaessa japanin kielen taitotason tuli vastata vähintään JLPT asteikon N2-tasoa. Oma tasoni ei ollut siinä vaiheessa kahden vuoden japanin opiskelun jälkeen vielä ihan niin hyvä, joten minun ja monien muiden vaihto-opiskelijoiden valittavissa olevien kurssien määrä oli hyvin rajallinen. Onneksi yliopistolla oli kuitenkin myös erillinen vuonna 2016 perustettu, englanninkielinen ohjelma ”Educational Program on Current Japan”, johon lukeutuville kursseille valtaosa vaihto-opiskelijoista loppuen lopuksi hakeutui.

Maistiaisia luennolla

Tähän aiemmin mainitsemaani erilliseen ohjelmaan kuuluvat kurssit osoittautuivat minun ja monen muun vaihto-opiskelijan suosikeiksi, sillä kurssien luennot eivät olleet usein perinteisten luentojen kaltaisia. Yksi ohjelman kursseista oli ”Food, Liquor and Society in Current Japan in Globalization”, jonka tunneilla kävi luennoimassa erilaisten ruokaan ja juomaan liittyvien yritysten edustajia, joilla oli myös usein mukanaan maistiaisia yrityksen tuotteista.

Opettajan lahjoittama sakekuppi tislaamovierailun jälkeen

Tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan paikalliseen sake tislaamoon sekä vierailemaan Koben yliopiston maatilalle, jossa opimme enemmän muun muassa japanilaisesta maanviljelyksestä sekä maailmankuulusta Kobe härästä ja sen kasvatuksesta.

Vierailu Koben yliopiston maatilalla

Yleisesti ottaen vaihto-opiskelijoille suunnatut kurssit vaikuttivat ainakin omasta mielestäni varsin helpoilta ja arvostelukaan ei usein ollut millään tavalla ankara. Lähes kaikilla kursseilla lopputyönä oli kirjoittaa 1500–2000 sanan essee englanniksi jostakin kurssilla käsitellystä aiheesta. Samaan aikaan paikallisten opintoja seuratessa ei olisi aina uskonut, että kuulumme edes samaan tiedekuntaan saatika yliopistoon. CIE:n (Center of International Education) järjestämät kielikurssit olivat kuitenkin ihan toista luokkaa, sillä näillä tunneilla opetus tapahtui pääsääntöisesti japanin kielellä ja tahti oli toisinaan hyvinkin reipas.

Yksi tavoitteistani vaihtoon lähtiessä oli päästä toimimaan paikallisten kanssa ja saada lisää japanilaisia ystäviä. Alkuun tämä tuntui hyvin hankalalta, sillä pian opintojen alettua huomasin yliopiston ja varsinkin kurssien osanottajien jakautuneen hyvin pitkälti kahtia paikallisten ja ulkomaalaisten opiskelijoiden kesken. Hyvin harvat japanilaiset opiskelijat halusivat osallistua englanniksi opetetuille kursseille ja vaihto-opiskelijoiden oli puolestaan hankala pysyä mukana japaniksi opetettavilla kursseilla, joten kanssakäyminen paikallisten kanssa rajoittui lähinnä tuutoreihin, harrasteryhmä TRUSS:n järjestämiin opiskelijatapahtumiin sekä asuntoloiden asukkaiden järjestämiin bileisiin. Tästä syystä päätin yrittää etsiä itselleni harrasteryhmän, sillä tiesin lähes kaikkien Koben yliopistossa opiskelevien kuuluvan vähintään yhteen harrasteryhmään. Olin kuullut eräältä tuutorini paikalliselta ystävältä yliopiston Apollon-kuorosta, mikä herätti mielenkiintoni, sillä olen itsekin peruskoulun aikana kuulunut kouluni kuoroon ja rakastan laulamista ylipäänsä. Niinpä eräänä päivänä otin sähköpostitse yhteyttä kuoron puheenjohtajaan ja tiedustelin mahdollisuudesta liittyä kuoroon. Kuoron puheenottaja vaikutti hämmästyneeltä saatuaan viestiä vaihto-opiskelijalta, mutta kutsui minut siitä huolimatta harjoituksiin ja sanoi, että voisimme sen jälkeen keskustella liittymisestä, mikäli olisin edelleen kiinnostunut. Samaisella viikolla osallistuin kuoron harjoituksiin ainoana ulkomaalaisena ja päädyin myös myöhemmin liittymään kuoroon, mikä oli mahdollisesti paras päätös koko puolivuotisen vaihto-opiskeluni aikana.

Kuorolla oli harjoituksia yleensä ilta-aikaan noin kaksi kertaa viikossa, jotka alkoivat aina lämmittelyllä, minkä jälkeen lauloimme yliopiston tunnuskappaleen ennen varsinaisia kuoroharjoituksia. Melko pian liittymiseni jälkeen minulle kerrottiin, että minun tulisi päättää haluanko osallistua vuotuiseen ”joulukonserttiin”, mihin hyvin lyhyen harkinnan jälkeen vastasin myöntävästi. Kuorolaiset olivat äärimmäisen kannustavia ja kaikin puolin ottivat minut lämmöllä mukaan kaikkeen kuoron toimintaan. Konsertissa oli neljä osaa, joita varten kuoro oli harjoitellut jo keväästä lähtien, mutta kaikki kuorolaiset eivät osallistuneet kaikkiin osiin. Itse päädyin loppuen lopuksi osallistumaan kolmeen neljästä osasta, joita varten minun täytyi noin kuukauden sisään opetella 16 kappaletta stemmoineen, joista kaksi oli englanniksi, kaksi latinaksi ja loput japaniksi. Konsertin lähestyessä harjoitustahti kiihtyi ja joinakin viikonloppuina meillä oli myös useita tunteja kestäviä kuoroleirejä. Parin kuukauden intensiiviset harjoittelut huipentuivat joulukuussa 2019 järjestettyyn konserttiin, jossa esiinnyimme lähes täyden konserttisalin lavalla. Myös läheisimmät vaihto-opiskelijaystäväni olivat tuolloin paikalla katsomassa esitystä. Konsertin jälkeen meillä oli vielä pari juhlavaa tapahtumaa hienon konsertin johdosta, johon osallistui kuorolaisten lisäksi myös yliopiston opettajia. Kaiken kaikkiaan upea kokemus, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Japani on yleisesti ottaen varsin turvallinen maa luonnonkatastrofeja lukuun ottamatta. Luonnonkatastrofejakaan ei kuitenkaan tarvitse kauheasti pelätä, sillä niihin on usein varauduttu hyvin ja vaihto-opiskelijoillekin opetetaan jo varhaisessa vaiheessa, miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Meille tällaiset infotilaisuudet järjestettiin heti yliopisto-opintojen ensimmäisinä päivinä yliopistolla ja pian tämän jälkeen myös asuntolalla. Kobe on sijainniltaan otollisessa paikassa, sillä se sijaitsee Tyynenmeren Osakanlahden rannikolla hyvin pitkälti vuorten ympäröimänä, joten taifuunit ja tsunamit eivät yleensä yllä sinne asti tai eivät ainakaan ole yhtä tuhoisia kuin itärannikolla. Minun vaihtoni aikana Japanissa oli yksi taifuuni ensimmäisen kuukauden sisään, minkä vuoksi luennot peruttiin ja yliopisto kehotti kaikkia opiskelijoita pysymään sisätiloissa. Selvisimme kuitenkin onneksi pelkällä säikähdyksellä, sillä Kobessa taifuuni vaikutti ainoastaan erityisen voimakkaana tuulena ja sadekin oli hieman normaalia raskaampi.

Julkisilla liikkuminen Japanissa on melko hintavaa, minkä lisäksi Japanissa on monia eri raideyhtiöitä ja kaikilla julkisilla kulkuvälineillä on myös omat hinnastonsa. Tästä syystä Google Maps on kätevä apuri, sillä reitin ja aikataulujen lisäksi se näyttää myös hinta-arvion käytettävien kulkuvälineiden hinnastojen mukaisesti, jolloin halutessaan voi valita halvemman vaihtoehdon. Ainakaan Kobessa alle vuoden oleskelevat vaihto-opiskelijat eivät voi saada opiskelijahintaista julkisen liikenteen kuukausikorttia. Tästä syystä kannattaa jo heti alkuun hankkia ICOCA-magneettikortti (Tokion alueella vastaava kortti on nimeltään SUICA) ja tallettaa sinne arvoa samaan tapaan kuin HSL:n matkakortille. Tämä helpottaa kulkemista eri junayhtiöiden raiteiden välillä huomattavasti, sillä ICOCA käy maksuvälineenä suurimmalla osalla julkisista kulkuvälineistä Japanissa. ICOCA on haltijakohtainen lippu ja sen voi hankkia lippuautomaatista käsittääkseni miltä tahansa juna-asemalta Kansain alueella. Lisäksi ICOCAn voi palauttaa aseman lipunmyyntipisteisiin, kun sille ei enää ole käyttöä, jolloin kortista saa myös alussa maksetun pantin takaisin.

Kobessa Port Islandilla asuessa ICOCAn käytön sijaan tulee edullisemmaksi hankkia 3kk kausilippu Port Lineriin, minkä pystyy ostamaan Port Liner -linjan porttien ulkopuolella olevasta lippuautomaatista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Port Liner kausilippu on henkilökohtainen toisin kuin ICOCA. Halutessaan Port Islandilta voi myös kävellä Koben ”keskustaan” eli Sannomiyaan, missä menee aikaa keskimäärin noin puoli tuntia. Tämä on tärkeä tieto, mikäli haluaa jatkaa illanviettoa aamun pikkutunneille saakka, sillä Port Liner lopettaa liikennöinnin muistaakseni puolen yön aikaan tai viimeistään yhdeltä yöllä.

Lisäksi, mikäli haluaa matkustaa edullisemmin ympäri Japania opintojen loppumisen jälkeen, suosittelen pyytämään tuutoria tai jotain muuta hyvin japania osaavaa henkilöä seuraksi maahanmuuttovirastoon, sillä opiskelijaviisumin voi siellä saada vaihdettua turistiviisumiin JR Passia (Japan Rail Pass) varten. Itse kävin siellä ensin vaihto-opiskelijaystävän kanssa ja saimme molemmat kieltävän vastauksen hakemuksiimme, mutta olimme muilta vaihto-opiskelijoilta kuulleet sen onnistuvan, joten päätimme molemmat yrittää vielä uudelleen japanitaitoisen henkilön avustuksella ja saimme kuin saimmekin viisumistatukset vaihdettua. JR Pass on siis tarjolla ainoastaan turisteille ja se on melkoisen hintava (n. 400€/2vk), mutta jos on suunnitelmissa matkustaa paljon ja pitkiä matkoja suhteellisen lyhyessä ajassa, se on erittäin kannattava hankinta, sillä JR Pass käy myös monissa Shinkanseneissa kaupunkien sisäisten ja niiden välisten JR -linjojen lisäksi.

Daiso ja muuta sadan jenin kaupat ovat oivia aarreaittoja, mikäli haluaa tehdä huoneestaan asuntolassa helposti ja halvalla kodikkaan. Daisosta löytyy paljon kaikenlaista mihin tarpeeseen vain, itse ostin sieltä tarvikkeita muun muassa tavaroiden organisointiin ja saadakseni lisää säilytystilaa. Esimerkiksi eteiseen löytyi sieltä seinien väliin pingotettava tanko muistaakseni 200 jenillä (n. 1,50€), johon sai kätevästi vaatteita roikkumaan henkareilla. Ostin Daisosta myös työpöytäni päälle sellaisia kokoon taitettavia muovisia hyllyjä, joita voi myös laittaa toistensa päälle. Nykyään ne toimivat minulla vaatekaapissa vaatepinojen erottelijoina.

Koben satama

Japanissa ollessa kannattaa kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia ruokia, sillä monet niistä ovat todella edullisia ja lisäksi mielettömän hyviä. Myös yliopiston ravintoloissa syömistä suosittelen, sillä se on edullista ja vaihtoehtoja on usein paljon. Lisäksi ainakin kaikissa Koben yliopiston ruokalassa on tarjolla teetä ja vettä ilmaiseksi (tai ainakin ruokailun yhteydessä). Kobessa suosittelen käymään Venus Bridgellä varsinkin auringonlaskun aikaan, sillä kyseinen näköalapaikka on mielettömän kaunis ja sieltä näkee lähes koko kaupungin. Auringonlaskun aikaan siitä syystä, että kaupunkimaisema näyttää hienolta illan pimetessä ja valojen syttyessä rakennuksiin. Toinen täydellinen paikka auringonlaskun ihailuun on Kobe Port Tower, mikä sijaitsee Koben satamassa. Vaihto-opiskelijat pääsevät sinne ilmaiseksi, kun hakevat yliopiston toimistosta sellaisen vihreän kortin (en muista tehtiinkö tämäkin tuutorien johdolla opintojen alkuvaiheessa). Koben satama eli Harbourland on muutenkin todella viihtyisä ja siellä on myös iso kauppakeskus, jonka elokuvateatteri on usein (varsinkin ilta-aikaan) halvempi kuin muut keskustan elokuvateatterit. Lisäksi jos kansainvälinen tunnelma ja jazz-musiikki kiinnostaa, suosittelen vierailemaan Alchemist -nimisessä baarissa, sillä siellä on usein myös livemusiikkia tarjolla. Myös jonkinlaista patikointireissua suosittelen, jos sellainen yhtään kiinnostaa, sillä Koben ympäristössä on paljon hyviä patikointireittejä.

Ilmastosta vielä sen verran, että suosittelen ottamaan vaihtoon mukaan niin vilpoista kuin lämmintäkin vaatetta sillä Japanissa on yleensä syyskuussa vielä lähes +30 astetta lämmintä ja talvella puolestaan hyvin kalsea sää, vaikkei lämpötila varsinaisesti alle nollan putoaisikaan. Kobessa talvet on yleensä todella vähälumisia ja suhteellisen leutoja, mutta helmikuussa 2020 Tokiossa ystävieni kanssa poiketessa olimme lähes koko ajan kylmissämme, sillä tuuli oli hyytävä. Toki Japanistakin saa ostettua esim. lämmintä kerrastoa ihan suhteellisen halvalla vaikkapa Uniqlosta, mutta suosittelen silti varautumaan kunnollisella talvitakilla ja muutenkin varustautumaan vaihteleviin sääolosuhteisiin.

Vaihtokertomus, Doshisha University, Japani, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä oli paljon hoidettavaa pitkin vuotta. Doshishan yliopiston hakemusta varten piti hankkia terveystodistus, varallisuustodistus, kielitaitotodistus, kuvat opiskelijakorttiin, sekä uusi passi, koska edellinen olisi vanhentunut ennen vaihdon loppua. Yliopistohakemuksen yhteydessä haettiin myös asuntolaa ja stipendiä. Onneksemme Doshishan yliopistolta tuli hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen tekoon, joten ongelmia ei juuri ollut. Hyväksymispäätös Doshishaan tuli jo toukokuun lopussa, ja kesäkuun alussa saapui kirje, jossa oli lisää ohjeita loppuvaiheen paperihommiin ja ensimmäisiin askeliin Japanissa. Tuntui, että yliopisto oli todella panostanut näihin ohjeisiin, sillä niistä löytyi kaikki aina paikallisen lentokentän kartasta lähtien. Kesän aikana piti hoitaa vielä Suomen asunnon ja puhelinliittymän irtisanominen, lentojen hankkiminen, rokotukset, matkavakuutus ja viisumi. Itse päätin hankkia myös luottokortin matkaa varten.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisen viikon aikana tuli käydä oman kaupunginosansa virastossa ilmoittamassa osoitteensa ja hankkimassa japanilainen vakuutus. Vaikka työntekijät eivät juuri puhuneet englantia, olivat he tottuneet neuvomaan ulkomaalaisia, ja kaikki sujui ongelmitta. Ensimmäisellä viikolla piti myös maksaa mm. ensimmäisen kuun vuokra. Oma osoite kannattaa opetella ulkoa tai pitää paperilapulla mukana, sillä sen joutuu ensimmäisten viikkojen aikana kirjoittamaan eri papereihin lukemattomia kertoja.

Asuminen

Hain halvimpaan asuntolaan, jota yliopisto meille tarjosi. Mielestäni hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Rakennus oli vanha, mutta kodikas ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Huoneita oli alle 30. Huoneesta löytyi välttämättömimmät huonekalut; sänky, naulakko, jääkaappi-pakastin, kirjoituspöytä ja säilytyslaatikoita. Dormissa ei ollut ollenkaan wifiä. Jos sellaisen halusi, piti hankkia oma reititin. Muita miinuksia oli, että jaoimme vessat, ahtaan keittiön ja suihkut muiden asukkaiden kanssa. Lisäksi rakennuksessa ei ollut ollenkaan kylpyä! Japanilaisen kylpykulttuurin tuntien tämä oli melkoinen yllätys. Kylminä talvi-iltoina teki monesti mieli päästä upottautumaan kuumaan kylpyyn. Korttelin päässä oli kuitenkin lähin julkinen kylpy, jossa sai muutamalla sadalla jenillä kylpeä sydämensä kyllyydestä.

Kaiken kaikkiaan olin asumisjärjestelyyn hyvin tyytyväinen. Ympäröivä alue oli rauhallista, ja asuntola sijaitsi kampuksen kupeessa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Asuntolan katolla sai vapaasti oleskella ja ihmetellä ympäröivää kaupunkia. Myös Kamo-joki oli vain kivenheiton päässä dormistamme. Sen rannat sopivat hyvin niin lenkkeilyyn kuin piknikkeilyynkin.

Opiskelu ja opetus

Ohjelma koululla alkoi alkuorientaatiolla ja kielitaitotestillä. Testin perusteella meille osoitettiin taso, jolta saimme valita japaninkielisiä kursseja. Koska opiskelijoita tulee ympäri maailmaa erilaisilla opiskelutaustoilla, lienee opiskelijoiden jakaminen haastavaa. Jotkut kokivat heille osoitetut kurssit liian helpoiksi tai vaikeiksi, mutta omalla kohdallani taso meni aivan nappiin. Tuntui, että opinnot olivat suoraa jatkoa sille mihin Suomen opinnoissa jäätiin.  Ainoa osio, jossa jäi hieman toivomisen varaa, oli kanjit. Materiaaleissa ei tullut kovin montaa uutta merkkiä, eikä Doshishalla ollut tarjota erillisiä kanjikursseja. Toisaalta tehtävät keskittyivät Suomen kursseja enemmän tekstin tuottamiseen, mikä paitsi kehitti ilmaisukykyä, myös kannusti opettelemaan uusia merkkejä kirjoittaessa (lähes kaikki tehtävät tehtiin käsin).

Kursseille ilmoittautuminen oli tarkkaa puuhaa. Tietyn linjan kurssit olivat valittavissa vain yhtenä päivänä, seitsemän tunnin ajan. Jos ei tänä aikana pyrkinyt kursseille, ei niille ollut enää mitään mahdollisuutta päästä. Muille kursseille ilmoittautumisaika oli muutaman päivän mittainen, eli ei kovin pitkä sekään. Kannattaa siis olla ilmoittautumisaikojen kanssa tarkkana! Myös kurssien peruminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin täytyi pyytää vastuuopettajalta peruutuslomake, johon täytyi täyttää kurssin tiedot ja syy perumiselle. Tiedot käytiin opettajan kanssa läpi, ja opettaja antoi luvan perumiseen. Sen jälkeen piti vielä itse käydä tiettynä päivänä perumassa kurssi koulun nettisivuilla. Vaihto-opiskelijana ei kuitenkaan haitanne, vaikka kurssin peruminen unohtuisi, sillä ainoa seuraus on hylätty arvosana kyseisestä kurssista. On kuitenkin kohteliasta aina ilmoittaa opettajalle, mikäli aikoo virallisen perumisajan jälkeen keskeyttää kurssin.

Vaikka kielikurssien vaikeustaso oli juuri sopiva, osoittautuivat ne yllättävän työläiksi. Peruskielikurssia oli yksi oppitunti joka arkipäivä, ja joka tunti saimme läksyksi parin sivun edestä kirjoitettavaa, jotka piti olla valmiina seuraavan päivän tunnille. Jo näiden tekemiseen upposi useita tunteja joka päivä, ja päälle oli vielä muiden kurssien tehtävät. Suurin osa opettajista oli kuitenkin ymmärtäväisiä ja antoivat tehtäville lisäaikaa. Siinä missä Suomessa monilla kursseilla suoritukseen oli kuulunut vain luennoilla käynti ja lopputentti ja/tai -essee, oli Japanin yliopiston työskentelymalli enemmän lukiotyylinen, joka tunnilta tuli oma läksynsä seuraavaa tuntia varten. Jokapäiväiset läksytehtävät olivat alkuun pieni kulttuurishokki, mutta pian siihenkin tottui, ja toisaalta jatkuva työnteko merkitsi sitä, etteivät kaikki paineet kasautuneet lukukauden loppuun. Kurssien ajankohdat vaihtelivat linjoittain, omalla linjallani tunnit alkoivat joka päivä klo 9 ja painottuivat aamupäivään, kun toisella linjalla oli enemmän kursseja iltapäivällä ja illalla.

Japaninkielisillä kursseilla kaikki oli materiaaleja myöten täysin japaniksi. Vain harvoin saattoi opettaja antaa jonkun sanan englanniksi ja kiinaksi, jos emme muuten ymmärtäneet. Koin todella hyödylliseksi, että kaikki selitykset olivat japaniksi, sillä niistä oppi ns. ”aitoa” käyttökieltä ja samalla myös itse selittämään asioita japaniksi. Englanninkielisiä kursseja oli tarjolla paljon, mutta (osin pieleen menneen ilmoittautumispäivän takia) kävin itse niitä vain yhden. Kurssilla käyty asia oli melko yksinkertaista, sillä osallistujien englannin kielen taso vaihteli laidasta laitaan, mutta arvostelu suoritettiin loppuesseellä, jossa pääsi näyttämään omat taitonsa. Muiden opiskelijoiden puheen perusteella englanninkielisten kurssien taso vaihteli melko reilusti, eikä tätä voinut aina etukäteen ennustaa, joten voi olla hyvä idea ottaa yksi tai kaksi kurssia varalle, jos joku kursseista yllättääkin vaativuudeltaan (tai tylsyydeltään).

Sairaalakokemukset Japanissa

Jos lähdet vaihtoon, huolehdi, että vakuutuksesi ovat kunnossa! Itse pääsin hyödyntämään vakuutustani heti saapumisiltana. Asuntolaan päästyämme löin isovarpaani ovenkarmiin niin kovaa, ettei se tällin jälkeen liikkunut enää ollenkaan. Pelkäsin sen murtuneen (mitä se ei lopulta ollut, onneksi).

Omalla vakuutusyhtiölläni ei ollut sopimussairaaloita Japanissa, ja vakuutusvirkailijan kanssa tuli muutama kommellus. Ensin sain ohjeet yhteen sairaalaan, mutta minua auttanut paikallinen epäili sen jo olevan kiinni päivältä, joten päätin odottaa aamuun. Onneksi, sillä parin tunnin päästä tuli vakuutusyhtiöstä viesti, ettei kyseinen sairaala ottanut maksusitoumusta vastaan. Sain uuden sairaalan nimen, johon voisin mennä seuraavana aamuna. Hetken päästä tuli uusi viesti, että anteeksi, väärän sairaalan nimi. Tästä viisastuneena suosittelen selvittämään jo etukäteen lähialueen sairaaloita, ja onko niistä saatavilla palveluita englanniksi.

Oikean sairaalan löydyttyä sujui loput hyvin. Heti ovella oli vastassa kaksi englannin kielen tulkkia, jotka johdattivat minua ympäri sairaalaa ja selittivät mitä seuraavaksi tapahtuu. Japanilaisessa sairaalassa asiointi oli jo kokemus sinänsä, sillä asiat toimivat melko eri tavalla kuin suomalaisessa sairaalassa. Ensin täytettiin esitietolomake, jossa piti henkilötietojen lisäksi kertoa, mihin sattuu. Esitietojen käsittelyn jälkeen mentiin uuteen odotushuoneeseen, jossa hoitaja kävi arvioimassa tilannetta, ja siitä taas röntgenhuoneeseen, jonka jälkeen toinen hoitaja kävi tutkimassa ja vääntelemässä varvasta odotushuoneessa. Pienen odottelun jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa englantia, eikä tulkin tarvinnut kuin istuskella. Lääkäri totesi, ettei varvas ole rikki ja määräsi pari päivää lepoa. Tämän jälkeen tulkki saattoi minut sairaalan ovelle ja asia oli sillä selvä. Koska olin sopinut käynnistä etukäteen vakuutusyhtiön kanssa, ei maksusta tarvinnut huolehtia. Mikäli olisin marssinut suoraan sairaalaan, olisi byrokratian hoitaminen ollut luultavasti hankalaa.

Pääsin sairaalareissulle toisenkin kerran kipeän viisaudenhampaan vuoksi. Tällä kertaa etsin omatoimisesti lähialueelta hammasklinikoita, jotka mainostivat englanninkielistä palvelua. Varmistin puhelimessa, että klinikalla käytetään nykyaikaisia välineitä ja puudutusta (huhujen mukaan japanista löytyy myös perinteisiä vanhoja klinikoita, jotka eivät käytä). Asiointi sujui hyvin englanniksi, mutta hampaani osoittautui hankalaksi, minkä vuoksi sain lähetteen hammaskirurgiaan erikoistuneelle klinikalle. Tällä klinikalla ei ollut englanninkielistä palvelua, mutta onnistuin asioimaan japanintaidoillani, ja hammaskirurgi puhui jonkin verran englantia. Hammas lähti, ja Japanin vakuutuksen korvaaman osan jälkeen hinta oli hyvin edullinen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaikka yhä useampi kauppa ja ravintola hyväksyy nykyään korttimaksuja, kannattaa aina varata käteistä mukaan. Porukalla esimerkiksi ravintolaan mentäessä on tapana tilata ruoat yhdessä, ja jokainen maksaa oman osansa käteisellä, joten pikkurahalle on aina tarvetta. Lisäksi löytyy liuta paikkoja, jotka eivät edelleenkään ota ollenkaan korttimaksuja, tai hyväksyvät vain tiettyjä (japanilaisia tai kansainvälisiä) kortteja. Monet isommatkin kaupat, jotka mainostivat korttimaksumahdollisuutta, hyväksyvät vain luottokortteja. Rahaa saa onneksi nostettua niin debit- kuin credit-kortillakin lähes jokaisesta konbinista. Kaikkien pankkien kortit eivät toimi kaikkien kauppojen masiinoissa, joten jos noston kanssa on ongelmia, kannattaa kokeilla toisen ketjun kauppaa tai esimerkiksi postikonttoria.

Japanilaisen vakuutuksen ottaminen on pakollista. Kannattaa huolehtia vakuutusmaksujen maksaminen ajoissa, ja varmistaa että saat varsinaisen vakuutuskortin väliaikaisen vanhettua. Japanilaista vakuutusta kysytään heti alussa esimerkiksi sairaalassa käydessä, ja voimassaolevalla vakuutuskortilla lähtee heti yli puolet pois varsinaisesta hinnasta. Japanilainen vakuutus ei kuitenkaan korvaa kaikkea, joten kannattaa huolehtia, että myös Suomen pään vakuutusasiat on kunnossa.

Kioton julkinen liikenne on muuhun Japaniin nähden melko kallista, ja kaupungin keskusta on melko kompakti, joten suosittelen ehdottomasti pyörän hankkimista. Kaupunki on täynnä pyöräliikkeitä, joista saa myös käytettyjä menopelejä kohtuuhintaan. Pyörällä pääsee liikkumaan ympäri kaupunkia melko kätevästi. Kannattaa kuitenkin opetella paikalliset liikennesäännöt hyvin ja tarkistaa ennen lähtöä, mihin pyörän voi saapumispaikassa jättää. Suurin osa yleisistä pyöräparkeista on Kiotossa maksullisia. Kaupungilla kulkee myös paljon pyöräpysäköinninvalvojia, jotka kärräävät luvattomasti jätetyt pyörät pyörävankilaan. Sinne joutuneen pyörän saa takaisin n. 20 euron suuruista maksua vastaan.

Kannattaa pyrkiä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin heti kuin mahdollista. Doshishalla ei ollut ollenkaan tuutorioppilaita, joten paikallisten yhteyksien löytäminen oli kokonaan omalla vastuulla. Suosittelen lämpimästi käymään läpi oman yliopistosi klubit ja harrastekerhot ja liittymään sinua kiinnostavaan sellaiseen. Kaikki kerhot eivät välttämättä ota vaihtareita jäseniksi, mutta varsinkin circleissä (サークル, saakuru) pitäisi löytyä monia, joihin pääsee mukaan. Kampuksella oli myös jonkun verran kansainvälisille opiskelijoille suunnattua toimintaa, mutta niistä piti itse ottaa aktiivisesti selvää.

Ulkona syöminen on Japanissa reilusti Suomea halvempaa. Halpoja ketjuravintoloita löytyy kaikkialta, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan lähialueen pikkuravintolat läpi, sillä niistä voi löytyä melkoisia helmiä. Kaikista ei välttämättä löydy englanninkielistä menua, mutta rohkeasti vaan sisään, työntekijät kyllä auttavat parhaansa mukaan.

Ruokakauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Luonnollisesti lähikonbinien ruoat ovat paljon kalliimpia kuin isommissa marketeissa. Me löysimme halvimmat hinnat ja parhaan valikoiman lähimmältä kauppakadulta (商店街、shoutengai), joita löytyy pitkin kaupunkia. Siellä oli vierekkäin useampi ruokakauppa, joilla oli jokaisella omat erikoisuutensa.

Vegaaninen ruoka ei ole kovin suosittua Japanissa. Kiotosta löytyy muutamia vegaanisia ravintoloita, mutta ne tarjoavat yleensä vain länsimaalaistyylistä ruokaa, ja tavallisissa ravintoloissa ei usein edes tiedetä, mitä vegaaninen ruokavalio tarkoittaa. Kaupoista löytyy kyllä vihanneksia hyvään hintaan, mutta kasviproteiinit ovat tofua lukuun ottamatta kiven alla ja tavallisista kaupoista löytyy yleensä vain jälkiruokaan tarkoitettuja makeita säilykepapuja. Monista länsimaalaisiin ruokiin erikoistuneista ruokakaupoista voi tehdä vegaanisia löytöjä. Itse löysin lähistön kaupoista mm. kikherneitä, linssipastaa ja ravintohiivahiutaleita. Kuiva-aineita voi shoppailla myös netistä, itse tilasin Amazonin kautta 3 kiloa linssejä melko edullisesti.

Toinen asia japanilaisessa ruoassa, joka voi muodostua ongelmaksi on kuidun vähyys. Tyypillinen japanilainen nykyruoka sisältää yleensä valkoista riisiä tai vehnänuudelia, (usein uppopaistettua) lihaa ja vähän tai ei ollenkaan kasviksia. Itse ratkaisin tämän syömällä paljon sobaa, kaupasta löytämiäni täysjyvämuroja ja konbinien salaatteja sekä tekemällä ruokaa itse. Kuitupitoiset tuotteet ovat kasvattamassa suosiotaan, joten etsimällä niitä kyllä voi löytää. Kiotosta löytyy jopa suomalaistyylinen leipomo, josta saa ruisleipää!

 

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, Kioto, Japani, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Matchan suurkulutusta, hanami, henkinen nousu ja korona

Kirjoittaessani tätä vaihtokertomusta olen Korona-pandemiasta huolimatta edelleen Japanissa ja vaihtoa on jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta. Pohdiskellessani menneitä yhdeksää kuukautta pienessä 20 neliön kiotolaisessa asunnossani, en voi kuin hämmästellä mihin aika on kiitänyt. Koti-ikävä, johon olen usein melko taipuvainen ja josta moni aikaisemmin vaihdossa ollut varoitteli, ei ole vielä ilmaantunut, ja oikeastaan ikävöin Japania jo nyt. Vaihto on ollut minulle äärimmäisen kasvattava kokemus, ja uskon että paikallinen tukiverkostoni on auttanut minua pääsemään yli yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta ja päätöksestä. Kuten elämä yleensä, opiskelijavaihto ulkomailla ei varmasti ikinä suju täysin mutkattomasti. Jopa ylitsepääsemättömän vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä. Omassa tapauksessani juuri vaihtoon lähtö saattoi olla se mikä pelasti minut totaaliselta romahdukselta, joka oli alkanut nostaa päätään jo vuonna 2018.

Ennen lähtöä

Kevät-kesällä 2019 sain sen ihanan ja odotetun uutisen. Pitkän hakuruljanssin ja jännittämisen jälkeen minut oli hyväksytty vaihtoon Kioton Ritsumeikanin yliopistoon. Tätä varten olin tsempannut numeroitani samalla kun keräsin rahaa puuduttavassa kassatyössäni kaikki ne hetket, kun en ollut kirjoittamassa esseitä ja pänttäämässä kanjeja. Seuraavaksi tuli lukea läpi ohjeet, neuvot ja vinkit, joita vaihtoyliopistoni onneksi lähetti vinon pinon, joka kattoi kaikkea asukkaaksi rekisteröitymisestä kurssivalintoihin, sekä kampuksen resursseista Kioton ruokakulttuuriin. Ensiarvoisen tärkeää oli myös hakea viisumi mahdollisimman pian, sillä vaikka sen normaalisti saa melko nopeasti, omassa tapauksessani alle kahdessa viikossa, ennen kuin tämä tärkeä paperi on kädessä, lentoja ei kannata alkaa varailemaan, vaikka mahdollisimman halpa lippu houkuttaakin. Itse marssin suurlähetystöön heti haettuani Ritsumeikanin lähettämät tarpeelliset dokumentit Kaisa-talosta.

Kun byrokratia kotimaassa oli saatu kuntoon, varasin lentolippuni ja aloin etsiä asuntoa. Olin jo kauan sitten päättänyt, että haluan vuokrata oman asunnon opiskelija-asuntolan sijaan. Olin kuullut paljon hyvää Ritsumeikanin asuntoloista ja huomattavasti halvempi vuokra oli houkutteleva, mutta omaa rauhaa ja varmuutta omasta keittiöstä ja kylpyhuoneesta varten olin raatanut niska limassa jo pari vuotta Suomen päässä. Pitkän etsiskelyn ja vertailun jälkeen löysin Kiotosta parikin luotettavan oloista vuokran välittäjää, jotka puhuivat englantia ja olivat halukkaita tekemään joustavia sopimuksia kalustetuista asunnoista ulkomaalaisten kanssa. Useat japanilaiset vuokranantajat saattavat nimittäin olla nihkeitä vuokraamaan ulkomaalaisille tai sopimuksen vähimmäispituuden vaatimus on useissa tapauksissa kaksi vuotta. Itse Jouduin etsimään kaksi asuntoa, sillä lopullinen asuntoni oli saatavilla vasta kuukausi maahantuloni jälkeen ja se asunto, jossa vietin ensimmäisen kuukauteni oli yhteen suuntaan yli puolentoista tunnin matkan päässä kampukseltani. Vuokrasin molemmat asunnot samalta yhtiöltä ja sain alennusta takuu- ja siivousmaksuissa. Kokemukseni kyseisestä firmasta on erinomainen ja he ovat erittäin alttiita auttamaan Japanissa asumiseen liittyvissä käytännön asioissa ja kysymyksissä, jos vastaus ei löydy jokaisessa asunnossa olevasta ohjekansiosta.

Ennen Japaniin lähtöä suosittelen tutustumaan keskilämpötiloihin ja pakkaamaan harkiten. Itse jouduin pakkaamaan erittäin huolellisesti, sillä olen jo suomalaisten keskipituuteen verrattaessa luokkaa hongankolistaja, ja kenkiä olen joutunut ostamaan erikoiskaupoista tai ulkomailta. Oli hyvin epätodennäköistä, että pystyisin Japanista löytämään helposti mieleisiäni vaatteita. Lyhyemmille lähtijöille samankaltaisia ongelmia on varmasti vähemmän. Mukaan kannattaa pakata myös tarvittava elektroniikka ja jos adapteria ei vielä löydy ja se unohtuu hankkia suomen päässä, vähääkään isommat tavaratalot ja elektroniikkakaupat kyllä tarjoavat niitä. Japani on kosmetiikkaa pursuava maa, mutta jos tietää omat ehdottomat suomesta saatavat suosikkinsa, niitä kannattaa ottaa mukaan sen verran kuin uskoo tarvitsevansa, kunhan matkalaukun painoraja kestää. Itse otin mukaan myös pieniä kotimaan tuliaisia, kuten suomalaisia makeisia, sillä niitä tämä kulttuuri rakastaa ja on mukava antaa pieni pala omaa maata ja kulttuuria uusille ystäville. Pakollisen salmiakin jälkeen on hyvä olla jotain vähemmän eksoottista kuten Fazerin suklaata tarjottavaksi anteeksipyyntönä.

Alkubyrokratia ja asuminen

Saavuin Osakan kansainväliselle lentoasemalle 6.9.2019. Kaikki sujui kutakuinkin niin hyvin kuin mahdollista. Loputtoman tarkistelun jälkeen kaikki tarpeelliset paperit olivat käsillä, mikä vähensi stressiäni huomattavasti. Kentällä ennen tulleja saatavan oleskelulupa kortin yhteydessä on tarjotun työskentelyluvan, jolla opiskelija saisi tehdä 28 tuntia viikossa töissä. Tähän mennessä en itse ole sitä tarvinnut, mutta maahan tullessa luvan saa heti kättelyssä ja myöhemmin sen hakeminen olisi monimutkaisempi prosessi, jos vaikka päättäisikin opiskelujen lomassa hieman tienata. Asunnolle pääseminen oli suhteellisen mutkatonta, sillä olin tutustunut vaihtoehtoihini etukäteen ja matka taittui julkisilla kivuttomasti. Toista se olikin sitten kuukautta myöhemmin uuteen asuntoon muuttaessa liikenneonnettomuuksien vuoksi.

Japaniin saapumisen jälkeen tulee kahden viikon sisällä ilmoittautua kaupungin, ja vielä tarkemmin tietyn kaupunginosan asukkaaksi. Tämänkin prosessin jouduin käymään läpi kahdesti, sillä kaupungintaloilla oleskelulupakorttiin kirjattavien osoitetietojen tulee olla ajan tasalla ja kortin aina mukana. Ritsumeikanin yliopisto on erittäin auttavainen vaihto-opiskelijoitaan kohtaan kaikenlaisissa asioissa, ja myös asukkaaksi kirjautumiseen niin kuin pankkitilien avaamiseen oli nimetty avustamaan japanilaisia SKP-Buddy oppilaita, jotka toimivat tukena ja neuvovat vaihto-oppilaita koko vaihdon ajan, yhdessä yliopiston kansainvälisen keskuksen työntekijöiden kanssa. Itse pääsin tapaamaan kaikki avustavat tahot vasta kolmisen viikkoa Japaniin saapumisen jälkeen, koska en asunut asuntolassa, joten jouduin selviämään prosessista itsekseni silloin nykyistä huomattavasti rikkonaisemmalla japanillani. Kyllähän se lopulta kävikin hermostuksesta huolimatta melko sutjakkaasti, sillä henkilökunta oli hyvin avuliasta.

Opiskelu, verkostoituminen ja jaksaminen

Syyskuun lopulla alkoivat kurssivalinnat ja sen jälkeen opinnot. Prosessia varten saimme yliopistolta kattavat ohjeet, ja ne kannattaakin lukea huolellisesti ja valikointi aloittaa ajoissa, sillä uuden verkkosivuston ja yliopiston järjestelmän oppiminen vie yllättävän paljon aikaa. Huomiota kannattaa kiinnittää kurssien hyväksiluettavuuteen, sekä opintopistemäärien muuntamiseen, sekä ehdottomasti omaan jaksamiseen. Vaihtoon lähdetään opintojen takia, mutta aikaa pitää jäädä myös rentoutumiseen, itsestä huolehtimiseen, ihmisten kanssa ajan viettoon ja uuden maan ja kulttuurin kokemiseen. Itse saatoin hieman yliarvioida vuorokauden tuntimäärän kevätlukukaudella ja ottaa intensiivisen japanin kielen linjan pakollisten kurssieni lisäksi pari valinnaista kulttuurikurssia liikaa, ja nyt tahti on melko intensiivinen. No sitä ei voi muuta kuin yrittää parhaansa, Japanissa kun on yleistä, että tietyn ajan jälkeen kursseja ei voi enää peruuttaa, vaan niistä saa automaattisesti hylätyn arvosanan. Suosittelen kokemaan ja näkemään niin paljon kuin sielu sietää ja kun vain suinkin ehtii. Asioiden lykkääminen voi johtaa kokematta jäämiseen. Itse tartuin tilaisuuksiin syksyllä yleensä heti, mutta ne muutamat asiat, jotka jätin keväälle saattavat nyt jäädä toiselle reissulle koronan vuoksi. Hankalahan pandemiaa olisi ollut ennustaa, mutta olkoon tämä lisämuistutus siitä, että tilaisuuksia ei kannata vaihdossa hukata.

Asuipa sitten asuntolassa tai omassa asunnossa, ihmisiin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, niin paikallisiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin. Itse tahdoin sortua siihen suomalaiseen tyyliin, jossa ei mennä juttelemaan aktiivisesti muille koska “ei haluta häiritä ketään”. Lisäkynnyksenä oli se, että kolme viikkoa asuntoloissa asuneet tuntuivat kaikki muodostaneen pareja ja ryhmiä ja sekaan tunkeminen tuntui haastavalta. Onnekseni pari tšekkiläistä opiskelijaa omine sanoineen “adoptoi” minut ja heidän kauttaan pääsin tutustumaan muihinkin. Silloin tällöin myöhemminkin olen huomannut olevani hieman ulkona kaveripiirieni asioista, sillä he viettävät kaiken vapaa-aikansa keskenään asuntoloissa, mutta se ei ole minua suuremmin haitannut, sillä itse olen lyöttäytynyt yhteen muiden omissa asunnoissaan asuvien kanssa, vältän asuntoladraamat (joita on ollut yllättävän paljon kuulemani mukaan), saan majoittaa Osakasta iltaa viettämään tulleita kavereitani tai vierailemaan tulleita läheisiäni miten lystään, ja nautin yksityisestä suihkusta. Pieni yksinäisyys, etenkin näin koronapandemian aiheuttaman eristyksen ja etäluentojen takia yrittää silloin tällöin ilmoittaa itsestään, mutta opinnot ovat pitäneet huomiota muualla ja puhelimella saa yhteyden, vaikka pallon toiselle puolelle, joten ikävä ei ole sietämätön. Henkilökohtaisesti myös nautin omasta tilastani, mikä olikin yksi pääsyistä oman asunnon vuokraamiselle.

Opetuksen laatu on ollut Ritsumeikanissa erinomainen, ja etenkin japaninkursseihin olen tyytyväinen. Tahti on kova, mutta jos töitä tekee, niin kyllä sitä sitten kehittyykin, ja sitä varten minä vaihtoon lähdinkin. Ritsumeikanilla on myös tarjota useita kulttuuri- politiikka- bisnes- ja lakiopinnollisia kursseja ja paljon muuta sekä Traditional Japanese Arts kursseja, joilla pääsee itse harjoittamaan esimerkiksi japanilaista keramiikkaa, konditoriaa tai ikebanaa käytännössä.

Opiskelijan tukena

Se mistä haluan erityisesti kiittää Ritsumeikanin yliopistoa, on sen loistava henkilökunta, opiskelijatukijärjestelmä ja terveydenhuolto, niin fyysisen kuin henkisen. Itse olen joutunut turvautumaan molempien palveluihin. Maaliskuussa kävin tarkistuttamassa nopeasti kylkeeni ilmaantuneen suurehkon patin ja sain lähetteen paikalliseen sairaalaan ultraäänitutkimuksiin. Harmittomaksi lipoomaksihan se osoittautui, mutta tässä vaiheessa olin iloinen kansallisesta terveysvakuutuksesta, joka on kaikille vaihto-opiskelijoille lain nojalla pakollinen, ja maksuissa kannattaakin pysyä ajan tasalla. Loka-marraskuussa hakeuduin Ritsumeikanin ilmaisen Student supportin piiriin voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Syyt sille olivat vanhaa perua jo vuodelta 2018, osa jopa varhaisemmalta ajalta, mutta vaihdossa ne vihdoin eskaloituivat muun muassa vahingollisen parisuhteeni vuoksi ja uuden keisarin kruunajaispäivänä sain ensimmäisen voimakkaan paniikkikohtaukseni. Yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Seuraavana päivänä hakeuduin opiskelijaneuvontaan, johon hyvin havainnointikykyiset kansainvälisen keskuksen työntekijät olivat minua suosittaneet menemään jo kuukauden päivät. Yleensä jonotusajat psykologille saattavat olla jopa kuukauden, mutta olin onnekas ja sain ensimmäisen aikani jo seuraavalle viikolle, koska suostuin ottamaan hyvin epäsuositun aikaisen aamun ensimmäisen periodin vastaanottoajan. Olen vakaasti sitä mieltä, että kerran viikossa psykologilla käyminen pelasti paitsi opintoni, myös terveyteni. Olen aina ollut äärimmäisen uuttera puurtaja ja aina yrittänyt parhaani, mutta täydellinen romahdus oli nyt lähellä ja pelkäsin tulevaisuuttani suunnattomasti. Päähän ei tuntunut tarttuvan mikään, jaksaminen oli nollassa, sain pienen paniikkikohtauksen pari kertaa jopa oppitunnilla ja pidän jonkinmoisena ihmeenä sitä, että selvisin tammikuun päättökokeista jokseenkin kunnialla. Olen varma, että ilman saamaani tukea olisin edelleen samassa heikkenevässä tilassa. Sen sijaan maaliskuun lopulla onnistuin vihdoin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Pistin itseni edelle ja erosin rakastavasta mutta valitettavasti toksisesta suhteesta. En usko, että olisin kyennyt siihen ilman saamaani tukea ja neuvontaa, joka jatkuu edelleen. Alan pikkuhiljaa toipua alkushokista ja eron aiheuttamasta tuskasta ja olen huomannut positiiviset vaikutukset muun muassa oppimiskykyni elpymisessä. Tällaisesta lukemisen ja kirjoittamisen määrästä en olisi syksyllä selvinnyt. Vaikeita hetkiä tulee edelleen, mutta saamani ystävät ovat tukeneet minua ammattilaisten ohella läpi kaikkien vastoinkäymisten ja tunnen olevani velkaa niin monelle. Kehotan kaikkia tulevia vaihto-oppilaita pitämään avun hakemisen kynnyksen matalalla. Typeriä syitä ei olekaan. Omaani liittyi paljon vakavia henkilökohtaisia asioita, mutta opiskelijoille täällä painotetaan, että ihan vaikka urasuunnitelmien pohtimiseen saa ja kannattaa hakea neuvontaa.

Vaihtoni lähenee nyt loppuaan, mutta itse en olisi vielä valmis palaamaan kotiin. Niin paljon kasvattavia kokemuksia, hyviä ystäviä, kulttuurisia yllätyksiä, hyvää ruokaa ja vain ja ainoastaan kohdemaalleni Japanille tyypillisiä tapahtumia ja ilmiöitä. Pandemia on saattanut muuttaa suunnitelmiani, mutta silti en kadu, etten palannut kotiin etuajassa niin kuin vaihtoehdoksi annettiin, enkä vaihtaisi tätä vuotta pois edes maksusta. Annettu maksimipituus tälle vaihtokertomukselle ei riitä kattamaan kaikkea mistä haluaisin kertoa. Kioto tuntuu (ehkä vähän kliseisesti) jo toiselta kodilta, ja tiedän jo palaavani tänne uudelleen.

Vaihtokertomus, Osaka University, Japani, syyslukukausi 2018

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Osakan yliopistoon oli melko selkeä. Ennen lähtöä ohjeita sai hyvin niin meiltä Helsingin yliopistosta kuin myös Osakasta, kun hyväksymistieto tuli. Monenlaisia todistuksia ja dokumentteja täytyi toimittaa, mutta deadlinet oli kuitenkin ilmoitettu selkeästi ja kaikki paperit oli helppo saada käsiin. Loppukesästä sain hieman jännittää, kun Osakasta tuli aika viimetipassa papereita, joita tarvitsin viisumin hankkimiseen. Onneksi ne kuitenkin tulivat ajoissa ja sen jälkeen viisumin saaminen kävi helposti suurlähetystön kautta. Lennot piti tietysti myös varata ja itse hoidin sen asian jo melko aikaisin keväällä. Päädyin itse ottamaan vain yhden suuntaisen lennon Japaniin ja paluulennon varasin vasta loppusyksystä jo Japanissa ollessa.

Kesällä piti myös hankkia rokotuksia, vaikka varsinaisesti mitään pakollisia rokotuksia ei ollut. Hepatiitti B:n otin, kun aiemmin minulla oli vain hepatiitti A. Japanin aivokuume -rokotteesta oli puhetta muidenkin Japaniin lähtijöiden kanssa – osa sen otti ja osa ei. Itse lopulta päätin sen ottaa myös varmuuden vuoksi, vaikkei se pakollinen olekaan. Vaikka ennen lähtöä ei mitään mahdottoman hankalia asioita ainakaan minun kohdalleni sattunut, oli muistettavaa kuitenkin aika paljon, joten suosittelen lämpimästi kunnon to do -listan tekoa niin mahdollinen stressikin helpottaa.

Alkubyrokratia Japanissa

Lensin Osakaan kolmella eri lennolla noin 30 tuntia ja perillä olinkin aivan väsynyt. Vaikkei koulu heti ensimmäisinä päivinä vielä alkanut, ei aikaa kuitenkaan ollut paljoa lepäämiseen vaan heti piti alkaa hoitaa käytännön asioita. Jo heti lentokentälle saapuessa tarkistettiin viisumi ja sain ”residence cardin”, joka taas Japanista lähtiessä piti palauttaa. Kun olin vihdoin löytänyt asuntolalleni, kun taksikuskikaan ei sinne meinannut löytää ja yhdessä yritimme karttaa tulkita, lähdin saman tien city hallille. Siellä piti käydä muutamalla pisteellä, joissa esimerkiksi minut merkittiin Toyonakan kaupunginosan asukkaaksi sekä luotiin eläkevihko, vaikka eläkemaksuja ei tarvinnutkaan maksaa, enkä edes vaihtoni aikana tehnyt töitä. City hallilla sain myös kela-kortin tyyppisen kortin, jolla terveyspalvelut sai halvemmalla. Tätä health insurancea täytyi myös kuukausittain maksaa. City hallilla -niin kuin monessa muussakin paikassa – eivät työntekijät juurikaan osanneet englantia, mikä teki asiat alkuun entistäkin sekavammiksi, mutta pian selvisi, että siellä oli mahdollista saada ilmaiseksi englantia puhuva tulkki. Kannattaa siis pyytää tulkkia, ellei sitä mahdollisuutta suoraan tarjota. Suomesta otetun vakuutuksen ja tämän health insurancen lisäksi Osakan yliopistossa oli pakko ottaa myös koulun oma vakuutus, joka piti ensimmäisinä päivinä myös käydä maksamassa.

Asuminen

Kesällä ennen vaihtoon lähtöä oli mahdollista hakea Osakan yliopiston asuntolasta asumispaikkaa ja itsekin näin tein. Hakemukseen oli mahdollista laittaa muutamia vaihtoehtoja. Tuolloin en vielä tiennyt yhtään, millä koulun kolmesta kampuksesta tulisin opiskelemaan, mutta minulla kävi hyvä tuuri, kun pääsin asumaan Toyonakan kampukselle ja samaisella kampuksella oli myös kaikki luentoni. Ylipäänsä muutenkin vaihtareille tarkoitetut kurssit ovat lähes tulkoon kaikki Toyonakassa – vain muutama oli Suitassa ja Minoh:ssa vain pari tai ei yhtään. Kaikki kampukset ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan ja niiden välillö ajaa koulun ilmainen bussi.

Asuin siis Toyonaka International Housessa, jossa minulla oli oma pieni asunto, jossa oli mm. oma vessa, kaasuliesi, jääkaappi ja pyykinpesukone. Vaikka asunto oli hyvin pieni, oli se silti viihtyisä ja aamuisin oli mukava, kun luennoille käveli viidessä minuutissa. Vuokrakaan ei ollut paha – euroissa vajaa 200€ kuussa. Asuntolan toimiston väki oli myös todella ystävällistä ja auttoivat aina kaikessa. Ainoa huono puoli oli se, että talo oli tietenkin vanha ja siellä aika selkeästi oli kosteusvaurioita, joista itsekin sain pieniä oireita.


Toyonaka International House

Opiskelu

Osakan yliopistossa on tietyt vaihtareille tarkoitetut kurssit, joiden opetus on englanniksi, mutta tavallisiakin kursseja olisi ollut mahdollista ottaa. Kurssien tehtävämäärät vaihtelivat – joissain kursseissa ei ollut paljon tekemistä, kun taas joissain työmäärä oli iso. Yleisesti ottaen kurssit kuitenkin vaativat enemmän aikaa kuin Suomessa. Mutta toisaalta taas tuntui, että vaikka työmäärä saattoi olla iso, opettajat ehkä arvostelivat vaihtareiden työt vähän löyhemmin, sillä itse ainakin sain parista kurssista arvosanaksi A:n, vaikka kirjoitin kurssin loppuesseen aika huonosti… Opettajat olivat kaikki mukavia ja suurin osa puhui englantia melko sujuvasti, mutta välillä ymmärtämisessä saattoi olla haasteita. Koulua minulla oli 1-3 luentoa päivässä ja maanantai oli aina vapaa. Melkein kaikilla vaihtareilla oli aina joko maanantai tai perjantai vapaa, joten luentoja ei ainakaan ollut liikaa.

Olin etukäteen kuullut, että joissain yliopistoissa kaikki eivät mahdu samalle kurssille ja sitten ilmoittautumispäivänä on kamala kiire, että ehtiikö ilmoittautua. Osakassa tällaista ei onneksi ollut. Kysyimmekin asiasta ja meille vastattiin, että kyllä kaikki mahtuu kursseille – sitten vain vaihdetaan tarvittaessa isompaan luokkaan. Ensimmäisen viikon sai käydä vapaasti tutustumassa kursseilla ja vasta sitten piti tehdä lopulliset valinnat. Vaikkakin silloinkin ainakin japanin kielen kursseilla oli mahdollista vaihtaa vaikeustasoa vielä joulukuussakin. Esitelmiä tuntui olevan paljon enemmän, mitä mihin olen Suomessa tottunut.

Muuta

Terveydenhuolto on melko kätevää health insurance cardilla – ainoastaan kielimuuri voi olla ongelma. Itse jouduin heti toisena päivänä Japaniin saavuttuani jo menemään lääkärille. Onneksi sain taas tulkin, joka puhui todella sujuvasti englantia – muuten käynnistä ei olisi tullut ehkä yhtään mitään. Tuolloin minulla ei vielä ollut health insurance cardia, joten jouduin maksamaan kaikesta täyden hinnan, mutta kun myöhemmin sain kortin, sain 70% lääkärikäynnin kuluista sekä apteekista lääkkeiden hinnasta. Tuon ”alennuksen” täydestä hinnasta saa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Opiskelijaelämä oli sillä tavalla erilaista Suomeen verrattuna, että ainakaan Osakassa ei ollut samanlaisia opiskelijatapahtumia kuin meillä (esimerkiksi sitsejä ym.). Muutenkin vaihdon aikana japanilaisiin opiskelijoihin ei tullut ehkä tutustuttua kovin paljon. Jotkut vaihtarit liittyivät yliopiston clubeihin ja circleihin, mutta niitäkään ei kamalasti mainostettu. Muista vaihtareista sai kuitenkin loppuelämänkin ystäviä.

Japanista usein puhutaan kalliina maana, mikä joissain asioissa ehkä pitää paikkansakin, mutta toisaalta taas monet asiat kuten ulkona syöminen on paljon halvempaa kuin Suomessa. Suomea kalliimpaa Japanissa oli ainakin hedelmät ja sähkö. Laskut piti maksaa käteisellä joko konbineissa eli pienissä ruokakaupoissa tai sitten vaikka postitoimistossa. Osakan yliopiston Toyonaka-kampukselta löytyi postitoimisto, jossa maksoinkin aina kaikki laskut paitsi vuokran, joka maksettiin asuntolan toimistoon suoraan.

Parina ensimmäisenä viikkona koti-ikävä oli iso ja tietysti se iski välillä myöhemminkin. Paljon kuitenkin helpotti heti kun alkoi tutustua ihmisiin ja asioiden hoitamisesta alkoi tulla rutiinia – miten roskat lajitellaan ja mihin mikäkin maksetaan. Vaikka vielä vaihdon lopussakin saattoi tulla postia, josta ei tiennyt, onko se mainos vai lasku. Kaikista ongelmista kuitenkin aina selvittiin ja Osakan yliopiston henkilökunta pitää kyllä vaihtareista hyvää huolta. Lähes joka viikko oli ns. ”assemblyjä”, joihin vaihtarit menivät ja siellä vaihtareiden asioista huolehtivat työntekijät kertoivat ajankohtaisista asioista ja auttoivat käytännön tehtävissä.

Omat vaihtotuutorini Suomessa suosittelivat pakkaamaan mukaan shampoota ja deodoranttia, mutta en sitten itse niin tehnyt vaan ajattelin, että kyllähän niitä sitten Japanistakin saa. No, olisi vain kannattanut uskoa tuutoreita, koska shampoot eivät oikein sopineet pohjoismaiselle tukalle ja pitkän etsinnän jälkeen deodoranttivalikoima ei ollut päätä huimaava. Eniten ikävä tuli ruisleipää, Fazerin sinistä ja sipseille kunnon dippiä. Vaikka Osakan talvi on Suomea lämpimämpi, kannattaa silti ottaa lämpimiäkin vaatteita mukaan, koska vuodenvaihteessa oli aika kylmä. Toisaalta myös, itse pakkasin aika vähän kesävaatteita, koska ajattelin, että menen sinne syksyllä ja olen siellä vain talven, mutta Osakassa olikin todella kuuma pitkälle syksyyn. Kannattaa lähteä seikkailuihin mukaan ja mahdollisuuksien mukaan kiertää muissakin kaupungeissa tai jopa läheisissä maissa. Vaikka koti-ikävä iskisi, ei kannata antaa sen lannistaa, koska kotiin pääsee varmasti kuitenkin. Vaihtoon lähtö oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiäni ja yksi elämäni parhaita kokemuksia, joten tärkein neuvoni kaikille vaihtoon lähtijöille on, että nauttikaa joka minuutista – se aika menee loppujen lopuksi kuitenkin tosi nopeasti!

 

Toyonakan kampus

 

Vaihtokertomus, Hokkaido University, Japani, syyslukukausi 2018

bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alkubyrokratia

Helsingin yliopiston ohjeet lähtöön ovat hyvät, joten niitä seuraamalla ei pitäisi voida jäädä mitään tärkeää välistä. Viisumi kannattaa hakea heti, kun kohdeyliopistosta on tullut vahvistukset. Hokkaidon yliopistolta tuli kirje kotiin, jossa oli ohjeita ja informaatiota asuntoloista yms. Lisäksi certificate of eligibility, jonka kanssa viisumi haetaan.

Lisäksi yliopisto lähetti sähköpostitse erittäin yksityiskohtaiset ohjeet lähestulkoon kaikesta. Dokumenteista löytyi mm. kuinka päästä lentokentältä asuntolalle ja mitä kaikkea on ensimmäisinä päivinä hoidettava. Hokkaidon yliopisto järjesti meille tuutorit, jotka odottivat meitä asuntolallamme saapumista seuraavana aamuna. Heidän kanssaan täytettiin kaikki tarvittavat lomakkeet ja vietiin ne kunnantalolle, postiin ja yliopistolle. Suurin osa dokumenteista piti täyttää japaniksi, mutta tuutorit auttoivat siinäkin. Paljoa ei itse tarvinnut ymmärtää eikä muistaa, kun byrokratia hoidettiin kädestä pitäen. Meidän oli avattava japanilainen pankkitili mahdollista JASSO-apurahaa varten, ja se oli ainoa asia jota emme hoitaneet tuutoreiden kanssa. He kuitenkin auttoivat lomakkeiden täytössä, joten itse ei tarvinnut ymmärtää niistä mitään. Yliopisto vaatii myös ottamaan japanilaisen vakuutuksen, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä tuutoreiden kanssa.

Asuminen

Hokkaidon yliopistolla on useita eri asuntoloita, jotka voi laittaa toivejärjestykseen ennen saapumista. Laitoin itse ensimmäiseksi vaihtoehdoksi lähimpänä kampusta sijaitsevan ja halvimman vaihtoehdon, jonka perusvuokra oli noin 45€/kk (tähän päälle sähkö, vesi, kaasu yms nostivat kylmimpinä kuukausina vuokran sataan euroon kuussa). Asuntola oli toki toimiva, mutta keittiö ja yksi vessa ja suihku jaettiin kahdeksan ihmisen kanssa, ja ne olivat pieniä ja likaisia. Jos on tarkka siisteydestä eikä kestä esim. sotkuista keittiötä, suosittelisin valitsemaan jonkun kalliimmista asuntoloista. Niissä vessa ja keittiö joko jaettiin vain muutaman ihmisen kanssa tai ei kenenkään. Asuntoloissa on manageri, joka vahtii sisään tulevia ja vieraista on ilmoitettava hänelle (erityisesti, jos vieras on eri sukupuolta kuin asuntolan asukkaat). Minun asuntolani manageri ei puhunut muuta kuin japania, joten asioiden selvittely oli ajoittain haastavaa. Jos japanin kielitaito ei ole kovin hyvä, omasta asuntolasta kannattaa etsiä kaveri, joka puhuu sekä hyvää japania että jotakin yhteistä kieltä. Siitä on hyötyä myös mm. postin kanssa, kun postista/pankista/vakuutusyhtiöltä saapuu kirje eikä sitä osaa lukea. Yliopistolta löytyy yleensä myös aina joku opettaja tai virkailija joka on valmis auttamaan tällaisissa asioissa.

Opiskeleminen ja kurssit

Opiskelun rankkuus riippuu paljolti siitä, mitä ja kuinka paljon kursseja ottaa ja kuinka niihin suhtautuu. Minulla oli kuusi nk. hustep-kurssia sekä yksi japaninkurssi, ja minulle jäi paljon aikaa tehdä muuta. Kaikilla luennoilla on läsnäolopakko, mutta kotiin töitä jää suhteellisen vähän. Suurin osa valitsemistani hustep-kursseista oli kevyitä, osa jopa liian. Hustep-kursseista ne kurssit, joissa on opettajaksi merkitty useita japanilaisia, olivat minun kokemukseni mukaan hiukan turhauttavia. Suurin osa opettajista puhui todella huono englantia, jopa niin huonoa, etteivät he ymmärtäneet meidän kysymyksiämme tai osanneet vastata niihin. Kurssien arvosana määräytyi läsnäololla sekä muutamalla raportilla, jotka itse kirjoitin jokaisen alle tunnissa. Nämä kurssit sopivat sellaiselle, jota ei haittaa turhautua kunhan saa helposti opintopisteitä. Osa aiheista oli toki mielenkiintoisia, mutta hyvin suuri osa luennoista meni ehkä hiukan ”hukkaan”. Oman kokemukseni mukaan hustep-kursseista parhaita olivat ne, jotka tuntuivat työläimmiltä ja vaikeimmilta. Ne olivat oikeasti yliopistotasoa ja niissä oppi eniten. Hustep-kursseissa pidin siitä, että vaikka olen biotieteilijä, minun oli täysin mahdollista opiskella esim yksi sosiologian kurssi. Hustepissa saa hyvää yleissivistystä muista aloista, joita ei ehkä omassa yliopistossa tule opiskeltua.

Kurssit valitaan vasta paikanpäällä Japanissa, missä yliopisto antaa paksut kirjaset kurssivaihtoehdoista ja ohjeet niiden valitsemisesta. Japanintunnit ovat yleensä aamulla, ensimmäisen kolmen periodin aikana. Hustep-kurssit ovat iltapäivällä. Viimeinen tunti loppuu kuudelta, joten päivistä voi tulla pitkiä jos valitsee joka päivälle japania ja viimeisten periodien tunteja. Hokkaidon yliopistolla on nk. Advanced English courses, jotka on suunnattu japanilaisille opiskelijoille. Niihin on arvonta, joten suosituille sellaisille ei välttämättä pääse sisään. Olin itse yhdellä tällaisella kurssilla, ja jos haluaa parantaa englanninkielentaitoaan, näitä kursseja ei ehkä kannata valita, sillä taso ei ole korkea.

Kursseja pitää valita Helsingin yliopiston puolesta tietty määrä sekä Japanin puolesta tietty määrä viikkotunteja. Japaninkursseista tulee paljon viikkotunteja muttei juurikaan opintopisteitä. Tarvittavat määrät selitetään Japanin puolesta Hokkaidon päässä, ja Helsingin vaatimukset löytyvät vaihto-ohjeista. Minulla oli kuusi hustep-kurssia ja yksi japaninkurssi, ja siinä oli hiukan ylimääräistä siten, että jos en olisi päässyt yhdestä kurssista läpi, opintopisteitä ja kursseja olisi silti ollut tarpeeksi. Arviointi tapahtuu kirjainasteikolla A – F, mutta arvosanat eivät siirry Helsingin yliopistolle. Itse olin suhteellisen rento arvosanojen suhteen, ja sain silti lopulta hyvät arvosanat. Oman kokemukseni puolesta sanoisin, ettei niistä kannata stressata. Kun tekee pyydetyt työt ja istuu luennoilla, opiskelu sujuu.

Vapaa-aika

Jos osaa japania, yliopistojen kerhot voivat olla hauska vapaa-ajanviete. Suurimpaan osaan tarvitsee kuitenkin säällistä kielitaitoa, muuten voi olla vaikea päästä mukaan tai ei jopa oteta sisään kerhoon. Yrittää kuitenkin kannattaa tietysti aina. Suuri osa kerhoista treenaa tosissaan ja osallistuu kilpailuihin yms, eli esim uuden urheilulajin aloittaminen on vaikeaa kerhojen kautta. Hokkaidon yliopiston kampuksella sijaitsee ilmainen kuntosali, jota itse käytin muiden urheilumahdollisuuksien puutteessa. Kuntosalilla ei ole uusinta teknologiaa eikä edes ihan kaikkia eripainoisia käsipainoja, mutta siellä voi ihan hyvin treenata. Olin lähes aina ainoa ulkomaalainen ja ainoa nainen, joten katseita kyllä saattaa tulla.

Sopeutuminen

Itselläni sopeutumista helpottivat kaverit, joita oli helppo saada saman asuntolan ihmisistä ensimmäisten päivien aikana, kun hoidettiin byrokratiaa tuutoreiden kanssa. Lähdimme pienellä joukolla heti ensimmäisistä päivistä käymään eri Sapporon turistikohteissa, ja näiden retkien porukasta rakentuikin yhdet tärkeimmistä ystävyyksistäni koko vaihdon ajaksi. Lisäksi turistikohteissa käyminen heti alkuun nosti innostusta uutta paikkaa kohtaan, joten olen iloinen etteivät luennot alkaneet heti ja oli aikaa tutustua ihmisiin ja Sapporoon. Sopeutumista vaikeutta asuntolan likaisuus, kun tuntui, että kotona ei ole kiva olla. Siihen auttoi suuresti oman huoneen sisustaminen. 100¥ kaupoista saa halvalla lähes kaikkea, ja ostin sieltä paperia jolla päälystin seinät, viltin tuolin päälle ja paljon muuta mikä nosti viihtyvyyttä. 100¥ kaupoista saa alle eurolla myös astioita ja kaikkea käyttötavaraa mitä alussa on pakko ostaa, joten sellainen kannattaa etsiä lähimaastosta.

Pakkaaminen

Japaniin kannattaa Suomesta pakata mukaan ainakin deodoranttia (erittäin vaikea löytää Japanista) ja perussärkylääkkeitä, jos sellaisia käyttää. Lisäksi kannattaa varata mukaan hiukan tuliaisia, joita vaihtaa kavereiden kanssa. Tähän soveltuvat mainiosti suomalaiset karkit tai muut herkut, joista on helppo vähän suuremmassakin porukassa jakaa. Adaptorit pistorasioihin on myös hyvä olla. Suosittelen varmistamaan, että kaikki tarvittavat töpselit käyvät hankittuun adaptoriin, sillä Euroopassa on useampaa eri töpselityyppiä jotka kaikki sopivat eurooppalaiseen pistokkeeseen, mutteivät välttämättä kaikkiin adaptoreihin.

Hokkaidolla tulee talvella suhteellisen kylmä ja paljon lunta. Teitä ei hiekoiteta, joten jos omistaa talvikengät joissa on hyvä pito, sellaiset kannattaa ottaa mukaan. Myös sisällä saattaa tulla kylmä, sillä asuntoloiden lämmitys menee päälle ja pois pitkin vuorokautta. Lämmin yöpuku on siis myös Hokkaidolle järkevää ottaa.

Loppubyrokratia

Vaihdon lopun byrokratiasta ja hoidettavista asioista annettiin myös vaihtoyliopistossa yksityiskohtaiset ohjeet. Jos tahtoo matkustella Japanissa tai muualla Aasiassa, se onnistuu helpoiten vaihdon jälkeen. Viisumi on puolen vuoden vaihtareille voimassa vuoden ja vuoden vaihtareille yli vuoden, mutta on otettava huomioon, että se päättyy kuitenkin kohdeyliopiston lukukauden päättyessä. Yliopiston toimisto ilmoittaa viranomaisille vaihto-opiskelun päättymisestä, joten viisumi on oikeasti voimassa vähemmän aikaa kuin mitä sen fyysisessä versiossa lukee. Itse matkustin Japanissa ennen lukukauden päättymistä, sillä luennot ja kaikki muu päättyivät ennen lukukauden päättymistä. Jos haluaa matkustaa Japanissa sen jälkeen, on poistuttava Japanista ja palattava turistiviisumilla. Lennot Japanista esim Taiwaniin ja Etelä-Koreaan ovat suhteellisen edullisia, joten naapurimaissa voi olla mielenkiintoista matkustaa vaihdon jälkeen.

Vaihtokertomus, kevät 2018, Hokkaido University

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Hokkaidon yliopistossa Sapporossa kevätlukukauden 2018. Vaihto-ohjelmani oli englanninkielinen HUSTEP, joka on tarkoitettu kandivaiheen opiskelijoille, jotka eivät puhu japania.

Ennen lähtöä

Hakemus yliopistoon tehdään syksyllä (jos lähtö on huhtikuussa) ja siihen tarvitaan mm. lääkärintodistus. Hakemuksen yhteydessä on mahdollista ruksia, haluaako hakea samalla JASSO-apurahaa (jota ei siis välttämättä myönnetä kaikille, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla). Hyväksymistieto ja ohjeet asunnon hakemiseen saapuivat tammikuun lopussa. HUSTEP-oppilaiden on pakko asua yliopiston asuntolassa, muut vaihtarit saavat käsittääkseni asua myös yksin. Hyväksymisen jälkeen viisumia varten tarvittavia todistuksia sai odottaa kauan, ja ne saapuivat vasta noin kolme viikkoa ennen lähtöä. Onneksi Japanin viisumin saa nopeasti. Yliopisto lähetti tässä välissä yleisiä ohjeita ja täydennettyjä kurssilistoja yms. ja ohjeisti saapumaan Sapporoon tiettyinä päivinä, jotta pääsee suoraan asuntolaan. Yleisesti tieto kulkee hieman hitaasti, mutta koska kyseessä on kuitenkin Japani, kaikki hoidettiin huolellisesti eikä missään vaiheessa hakuprosessia tullut ongelmia tai kysyttävää.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkia vaihtareita ohjeistettiin saapumaan muutaman päivän sisällä ja heti saapumisen jälkeen seuraavana aamuna olivat edessä kaikki byrokratia-asiat. Jokaiselle vaihtarille nimetään tuutori (yhdellä tuutorilla on useita vaihtareita), jonka tehtävä on kävelyttää vaihteri eri virastojen läpi yhdessä päivässä ja auttaa täyttämään kaikki tarvittavat lomakkeet. Ensimmäisenä päivänä rekisteröidytään Sapporon asukkaiksi kaupungintalolla (jos lentää Japaniin jonkun pienen kentän kautta eikä saa residence cardia lentoketältä niin se haetaan ilmeisesti samasta paikasta), haetaan Japanin yleistä sairausvakuutusta ja opiskelijoiden pakollista vakuutusta (lisäksi on mahdollista hakea vielä erillistä vahinkovakuutusta; tajusin vasta kieltäydyttyäni siitä ettei oma matkavakuutukseni esimerkiksi kata mahdollisia asuntolassa aiheuttamiani vesivahinkoja tms…), avataan pankkitili (sillä ei välttämättä tee juuri mitään jos ei saa stipendiä) ja tehdään Japanin postille ositteenmuutosilmoitus. Suosittelen lämpimästi tekemään kaiken tämän yhdessä tuutorin kanssa!

Hassu juttu: Japanissa kaikki viralliset paperit täytetään mustalla kuulakärkikynällä, joten sellainen kannattaa ottaa mukaan. Ja kaikesta otetaan noin miljoona kopiota.

Seuraavina parina päivänä oli yliopiston orientaatio, josta saatiin mukaan paksu nippu erilaisia ohjelehtisiä. Koulu alkoi varsinaisesti vasta seuraavalla viikolla, ja normikursseille ilmoittaudutaan virallisesti vasta pari viikkoa myöhemmin.

Asuminen

Jokaisen HUSTEP-opiskelijan pitää asua yliopiston asuntolassa. Ennen lähtöä on mahdollista asettaa asuntolat toivejärjestykseen, jota noudatetaan vähän miten sattuu. Osa asuntoloista (Keiteki ja Sosei ryo) on ihan merkittävästi halvempia kuin muut, mutta niiden tasokin on sitten sen mukainen. Kannattaa siis harkita ja ehkä säästää jostain muusta kuin asumisesta.

Omassa dormissani on neljä kerrosta ja jokaisessa kerroksessa noin 10 asukasta. Jokaisella on oma huone, jossa on oma jääkaappi ja lavuaari (josta tulee vain kylmää vettä). Vessat ja suihkut ovat yhteiskäytössä, samoin keittiö. Uunia ei ole, liedet ovat iduktioliesiä, mikä hämmentää monia vaihtareita aluksi, kun tavalliset kattilat eivät toimi niillä (keittiövälineet pitää siis ostaa itse). Asuntolat on jaoteltu sukupuolen mukaan, ja vastakkaisen sukupuolen edustajia ei saa tuoda edes kylään. Alakerrassa on dorm manager, joka valvoo dormia ja auttaa tarvittaessa kaikissa käytännön jutuissa. Vuokra maksetaan kerran kuussa jossakin konbinissa (convenience store, esim. Lawson).

Opiskelu ja opetus

Vaihtareilla on viisumivaatimusten takia oltava vähintään 7 mitä tahansa luentoa viikossa. Yleensä yhdestä kurssista on yksi luento viikossa, ja siitä saa 2 op. Teen itse sivuaineopintoja täällä ja vaikka aiheet eivät kaikilla kursseilla ole ennestään kovin tuttuja, kurssien vaikeustaso tuntuu silti matalalta. Kannattaa lukea etukäteen kurssilistaa ja valita kursseja, joiden vaikeustaso on jotain muuta kuin 1000 (helpoin). Toisaalta läksyjä tulee melko paljon, jokaiselle tunnille pitää yleensä lukea joku artikkeli etukäteen ja lähettää siitä tiivistelmä tai kysymyksiä proffalle. Useimmat kurssit kestävät puoli vuotta, ja niissä on joko koe puolivälissä ja lopuksi, tai essee/esitelmä kurssin lopussa. Kursseilla on läsnäolopakko (yli 70% pitää olla läsnä) ja opetus on muutenkin koulumaisempaa kuin Suomessa. Harvalla kurssilla on kurssikirjaa, vaan opettaja linkkaa opiskelijoille vaaditut artikkelit. Kenties siksi, että kirjaston kirjavalikoima on melko suppea…

Kursseille ilmoittaudutaan vasta kun ne ovat jo alkaneet, joten aluksi voi käydä kuuntelemassa useita luentoja ja miettiä, mikä kiinnostaa eniten. Tavallisille kursseille ei yleensä ole osallistujakiintiötä, mutta niiden lisäksi on tiiviskursseja kesällä ja ”lottery courses” -kursseja, joissa on osallistujakiintiö. Yleensä niihinkin kuitenkin mahtuu. Kursseja ei voi jättää noin vain kesken, mutta lukuvuoden puolivälissä on erillinen viikko, jolloin saa keskeyttää ne kurssit, joita ei haluakaan käydä loppuun.

Vaihtareiden on mahdollista opiskella Japania, mutta japaninkursseille on ilmoittauduttava etukäteen netissä (ohjeet tulee sähköpostitse). Kielikursseista saa yleensä yhden op:n ja niiden työmäärä on siihen suhteutettuna tosi iso. Opetusta on 2 tai 3 kertaa viikossa per kurssi ja joka kerralle tulee läksyjä ja yleensä pieni testi. Tahti on kova, joten kannattaa harkita, riittääkö aika kovin moneen kurssiin.

Muuta hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Residence card pitää Japanissa olla aina mukana kun lähtee ulos.
  • Opiskelijat kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin, ja lääkäriin kannattaa ottaa mukaan joku japanintaitoinen.
  • HUSTEP-vaihtareille ei järjestetä mitään ryhmäyttävää yliopiston puolesta, joten kannattaa olla aluksi niin sosiaalinen kun mahdollista ja tunkea kaikkeen mukaan.
  • Yliopistolla on paljon kerhoja ja harrastusporukoita, mutta niihin vaaditaan yleensä japanintaitoja. Hyvä vaihtoehto kielitaidottomalle on esim. English-Speaking Society, jossa on paljon japanilaisia, jotka osaavat myös englantia.
  • Sapporo on älyttömän turvallinen kaupunki, mutta joka paikassa varoitellaan kulteista (ilmeisesti herätysliiketyyppisiä buddhalaisryhmiä). Myös kaasulämmittimien käyttöohjeet ja yliopistolta saatava maanjäristysvihkonen kannattaa lukea.
  • Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, ruokakaupat taas kalliimpia (erityisesti vihannekset ja hedelmät).
  • Suomesta kannattaa ottaa mukaan ainakin deodorantti (täkäläiset ovat huonoja ja poikkeuksetta voimakkaan hajuisia) ja itseruskettava (sitä ei myydä missään).

Vaihtokertomus, Ritsumeikan Asian Pacific university (APU), kevät 2018

Kotitaloustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut siinä kuvitelmassa, että Japani ei ole byrokratiansa puolesta se helpoin vaihtokohde. Kuvitelmat osuivat oikeaan, papereita tuli täyttää melko paljon ennen vaihtoon lähtöä ja kopioita usean sivun koostuvasta vaihtopaketista piti myös muistaa ottaa. Vaihtopaketin mukana tuli vastaanottavaan yliopistoon myös lähettää paperisia passikuvia. Omalta yliopistolta saimme kuitenkin hyvät ohjeet, joita noudattamalla kaikki tarvittavat paperit tuli hoidetuksi. Viisumia haettaessa konsulaatista sain myös ohjeita Japanissa tarvittavan ’resident cardin’ teettämisestä, joka onnistuikin saman tien maahantulon yhteydessä.

Saapuminen ja alkubyrokratia kohteessa

Saapuessani Japaniin Fukuokan kohtalaisen pienelle lentokentälle kaikki sujui melko sutjakasti, sillä opiskeluviisumin johdosta minut ohjattiin pitkän jonon ohi suoraan tiskille. Heti matkatavaroiden noutamisen jälkeen minua odotti kohdeyliopistoni edustaja lentokentällä kyltin kanssa ja toivotti minut hymyillen tervetulleeksi. APU tarjosi tiettyinä päivinä kohteeseen saapuville kuljetuksen kohtalaiseen hintaan, jolla pääsin suoraan lentokentältä asuntolaan. Saapuessani asuntolaan meille oli varattu ensimmäiselle illalle pieni selviytymispaketti, jossa oli vessapaperia, roskapussi sekä hieman ruokaa ja juomaa.

Orientaatioviikkojen tapahtumat oli jaettu kahdelle ensimmäiselle viikolle niin, että kampuksella oli vaihto-oppilaille järjestettyjä infotilaisuuksia 1-3 tuntia päivässä. Beppussa julkinen liikenne on kallista ja tämä verkkainen aikataulutus hieman harmitti, kun infotilaisuudet olisi hyvin voitu tiivistää noin 3 tehokkaaseen päivään. Orientaatiot olivat kohtalaisen selkeitä ja niihin sisältyi useiden papereiden täyttämistä. Tilaisuudet oli hyvin organisoitu ja kaikkialla oli aina joku ohjaamassa minne mennä ja missä jonottaa seuraavaksi. Jokaisen vaihto-opiskelija tulee osallistua kattavaan terveystarkastukseen, joka oli organisoitu tehokkaasti. Terveystarkastuksen jälkeen jokaisen opiskelijan tulee maksaa terveysvakuutusmaksu jonka jälkeen opiskelija voi käyttää koulun terveyspalveluita.

Asuminen

APU:n tarjoama asuntola sijaitsee hyvin lähellä Beppun keskustaa. Suurin osa japanilaisista opiskelijoista asuu kampuksella tai sen ulkopuolella yksityisillä vuokranantajilla, mutta vaihto-opiskelijat ja osa kansainvälisistä opiskelijoista saavat huoneen APU:n keskustasta asuntolasta. Bussilla matkustaminen Kampukselle toki maksaa noin 5e päivässä, mutta keskusta on kävelymatkan päässä.

Asuntolassa jokaisella on oma huone, johon kuuluu oma jääkaappi, parveke sekä kylpyhuone ja wc. Huoneessa on runsaasti säilytystilaa tavaroille ja matkalaukulle on käytävällä oma lukollinen säilytystila. Huoneessa on tarjolla ainoastaan japanilaistyylinen hernetyyny, joten tavallisen tyynyn hankkiminen tai tuominen saattaa olla paikallaan mikäli on tarkka tyynystään. Itse otin oman tyynyn kotoa mukaan ja sain sen pienempään tilaan hankkimalla matkavakuumipusseja. Oma pyyhe on myös hankittava tai tuotava, asuntola tarjoaa ainoastaan lakanoiden pesetyksen. Muusta pyykistä asukas vastaa itse. Jokaisessa kerroksessa on useampi pesukone, joiden käyttäminen maksaa 100yeniä/ pesukerta.

Kuva: Millie H.

Jokaisessa kerroksessa on yhteinen oleskelualue ja keittiö. Keittiöissä on jokaisella oma lukollinen kaappi, jossa voi säilyttää omia keittiövälineitään. On melko epäekologista, että jokainen opiskelija hankkii omat kokkausvälineensä, mutta onneksi facebookissa toimiva ’mini share’ kierrätysryhmä toimii melko hyvin ja sitä kautta on mahdollista ostaa ja myydä hankkimiaan tavaroita. Asuntolan huoneen vuokraan kuuluu hidas nettiyhteys, mutta huoneeseen kannattaa hankkia nopeampi netti, joka on puoleksi vuodeksi melko edullinen. Myös modeemi tulee hankkia nopeamman netin käyttämiseksi. Itse pärjäsin hyvin pelkän wifin varassa. Kampuksella oli myös nettiyhteys ja kaupungin keskustassa netti löytyi tarvittaessa myös Beppun asemalta sekä Starbucksista. En hankkinut sim-korttia ollenkaan ja japanilaiset tuttuni pystyivät auttamaan minua mikäli jonnekin tarvitsi soittaa.

Opiskelu

 APU:ssa on runsaasti tarjolla englanninkielisiä kursseja ja vaihto-opiskelijoilla ei ole tarjonnan suhteen juurikaan rajoitteita. Tarjolla on kursseja etenkin talouteen, turismiin, historiaan ja ekologisuuteen liittyen. Opetuksen taso yllätti minut negatiivisesti. Olin innolla odottanut erilaista ja mielenkiintoista opetusta ulkomailla, mutta melko pian tuskatuin kun opetus perustui pitkälti nippelitiedon ulkoa opetteluun ja monivalintatentteihin. Opettajilla on melko vanhanaikaiset opetustyylit, jossa opiskelija on passiivinen kuuntelija ja opettaja lukee suoraan power point dioistaan luennoimansa asiat tai unohtuu puhumaan aivan muista asioista kuin mitä luento käsittelee. Aika paljon siis sai lukea kirjoista itsenäisesti, onneksi monet kirjat oli mahdollista saada sähköisesti. Monet kurssit sisältävät ryhmätöitä ja tenttejä on mahdollista suorittaa vain kerran. Kurssien lisääminen ja muuttaminen samalle jaksolle ei onnistunut enää kun ilmoittautuminen oli mennyt umpeen. Toiselle jaksolle muokkaaminen oli vielä mahdollista tiettyyn päivään asti.

Japanin kielikursseja oli mahdollista ottaa, mikäli oli täyttänyt ennakkoon kielikurssianomuksen ja käynyt tasotestissä orientaatioviikolla. Kielikurssit kerryttävät 4op ja muut kurssit 2op APU:n opintopistemäärissä. APU vaatii opiskelijoita suorittamaan vähintään 10op kun Helsingin yliopisto vaatii 11op. Minimi opintopistemäärä joka tulee suorittaa on APU:n opintopisteissä siis 12op (Suomessa 23,4op). Itselläni etenkin aluksi englannin kielellä opiskeleminen vei paljon energiaa, joten olin tyytyväinen kyseisen minimiopitonpistemäärän suorittamiseen. Rinnalle otin avoimesta yliopistosta vielä pari kesäkurssia, joten opintojen suhteen pysyin kohtalaisen kiireisenä.

Kampus ja asuntola ovat hyvin kansainvälisiä ja monet opiskelijat auttavat mielellään toisiaan. Kannattaa kuitenkin pyytää itselleen japanilainen buddy. Buddy auttaa epäselvissä asioissa ja tutustuttaa hieman kaupunkiin. Buddy antaa turvaa ja lievittää yksinäisyyden tunnetta, kun kohdemaassa tuntee edes pinnallisesti jonkun. Buddy auttaa myös opintojen suunnittelussa ja antaa lisätietoja opettajista ja kurssikuvauksista.

Kuva: Millie H.

Hyvä tietää!


Japani on hyvin turvallinen maa ja kaikki ovat hyvin auttavaisia kielimuuristakin huolimatta. Beppussa pärjää hyvin pelkällä englannin kielen taidolla. Monet kaupungissa ymmärtävät englantia ja ovat kiinnostuneita ja ystävällisiä vaihtareita kohtaan. Vastausta ei aina välttämättä saa englanniksi kaikkialla, mutta palvelutilanteet kuitenkin luonnistuvat.

Hintataso kohteessa on vaihteleva. Joukkoliikenne on paljon kalliimpaa kuin Helsingissä ja bussipassia ei kannata hankkia jos koulua ei ole päivittäin. Myös osa elintarvikkeista on ruokakaupassa kalliita, mm. vihannekset, kasvikset ja liha ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta tofua saa pilkkahintaan ja se on maultaan parempaa Aasiassa. Ulkona syöminen on edullisempaa kuin Suomessa. Vegaaneille Beppu ei ole välttämättä se helpoin kohde, sillä kaupungissa on tällä hetkellä vain yksi ravintola joka tarjoaa varmasti täysin vegaanista ruokaa.

Kuva: Millie H.

Beppusta on melko kaukana isommista kaupungeissa, lukuun ottamatta Oitaa joka sijaitsee vain 15min junamatkan päässä. Matkustaminen Japanin sisällä on melko kallista. Bussit tai paikallisjunat ovat kuitenkin yleensä edullisimmat kulkuvälineet pitkillä matkoilla ja moniin isoihin kaupunkeihin on mahdollista matkata yön yli bussilla. Kampuksen supermarketin jäsenille on olemassa kuitenkin tarjoushintaisia lippuja moniin lähellä oleviin kaupunkeihin, jotka kannattaa hyödyntää.

Kuva: Millie H.

Japani on mielenkiintoinen maa, outoja juttuja tulee vastaan päivittäin ja se on hauskaa! Kannattaa rohkeasti maistella erilaisia ruokia ja keskustella paikallisten kanssa elämästä!

Vaihtokertomus, Kyoto University, lukuvuosi 2016-2017

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoprosessi toimi Suomen puolella erinomaisesti. Sain riittävästi ohjeita ja tukea tarvittavien asiakirjojen täyttämiseen, ja koin että liikkuvuuspalveluissa prosessi eteni ilman viivästyksiä. Samaa en voi kuitenkaan sanoa vaihtoyliopiston puolelta, josta vastauksia odoteltiin kuukausitolkulla. Olin tietoinen Japanin hitaasta byrokratiasta, mutta luulin että yliopistotasolla asiat hoituisivat nopeammin. Sain hyväksymistiedon kun olin jo Japanissa, ja tämä aiheutti hieman lisätyötä ennen vaihtovuoden alkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten oli odoteltavissa, ensimmäiset viikot Kyotossa menivät enimmäkseen alkubyrokratian hoitamiseen. Minkäänlaisia digitaalisia palveluita ei ollut, vaan asiat hoidettiin papereita vaihtamalla, yleensä vielä ilman kunnollisia englanninkielisiä ohjeita. Toimin ensimmäisten viikkojen aikana usealle vaihto-opiskelijalle tulkkina, jotta he saivat asiat hoidettua kunnantalolla ja postissa. Ilmoittautuminen kaupungin asukkaaksi oli tehty hankalaksi, ja asiakirjat olivat pääosin japaninkielisiä. Myös puhelinliittymän hankkiminen tuotti monelle vaihto-opiskelijalle ongelmia.

Yliopiston järjestämä orientaatio oli parhaimmillaankin epäselvä, ja useat opiskelijat jäivät ihmettelemään suurta paperipinoa joka jaettiin orientaation yhteydessä. Kaikki tarvittava tieto löytyi kyllä paperipinosta, mutta sen etsimiseen kului tolkuttomasti aikaa. Yliopisto oli järjestänyt myös vaihtotuutoreita, joita emme tavanneet enää vaihto-orientaatiopäivän jälkeen. Nämä tuutorit nostivat yliopiston maksamaa palkkaa koko vuoden tekemättä mitään vaihto-opiskelijoiden hyväksi.

Asuminen

Asuin yliopiston dormissa, Shugakuin International Housessa, joka sijaitsi kaupungin pohjoisosassa. Asuntola oli siisti ja viihtyisä, vaikkakin hieman kaukana keskustasta. Yliopistolle pääsi pyörällä viidessätoista minuutissa, ja julkisilla kulkuvälineillä hieman hitaammin. Julkiset kulkuvälineet toimivat ajallaan, ja erityisesti junat noudattivat sekunnintarkkaa aikataulua. Hyvien kulkuyhteyksien ansiosta Shugakuinin asuntola oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.

Opiskelu ja opetus

On mainittava, että Kyoto University tarjosi hyvin monipuolisen kattauksen englanninkielisiä kursseja. Kursseja pystyi valitsemaan kaikista tiedekunnista, ja usein niihin ei vaadittu edes aiheen perusteiden osaamista. Opiskelin itse mm. tähtitiedettä ja biologiaa. Kurssit ja niiden sisältö oli listattu tarkasti kirjassa, johon oli kasattu kaikki yliopistossa järjestettävät englanninkieliset kurssit. Vaikka sisältökuvaukset olivat hyviä, työmäärältään kurssit vaihtelivat suuresti. Kursseja saattoi onneksi vaihtaa ”kokeiluperiodin” jälkeen, joka kesti noin 2 viikkoa.

Sain itse kerättyä kokonaisuuden, joka sisälsi pääosin kieliopintoja ja taloustiedettä. Tein n. 9 kurssia/lukukausi, joka mahdollisti myös osa-aikatyön opiskelujen lomassa. Hyvin japanin kieltä osaavat vaihto-opiskelijat saattoivat valita kursseja myös japaniksi, mutta he saivat niistä opintopisteitä vain harvoin.

Kielikursseille opiskelijat valittiin kielikokeen perusteella, joten monessa tapauksessa vaihto-opiskelijat joutuivat joko liian helpolle tai vaativalle kurssille. Kielikurssien vaihtaminen oli tehty hyvin hankalaksi. Siihen vaadittiin pitkiä keskusteluja professoreiden kanssa, jotka luottivat sokeasti kielikokeen tuloksiin. Koska usein eri tason kielikurssit olivat kalenterissa päällekkäin, oli hyvin vaikea saada lopullinen kurssisuunnitelma valmiiksi ennen kuin kielikurssit oli vahvistettu. Kielikurssit olivat myös vaatimustasoltaan vaihtelevia, ja saman tason (esim. Intermediate) kurssien välillä saattoi olla suuriakin eroja.

Englanninkielisten kurssien arvostelu oli melko kevyttä johtuen todennäköisesti kursseille osallistuneiden japanilaisten opiskelijoiden huonosta englannin kielen tasosta. Kurssikokeet koostuivat pääosin luennoilla läpikäydyistä asioista, eivätkä ne sisältäneet soveltavia tehtäviä. Hyvän arvosanan sai, kun osallistui säännöllisesti luennoille ja teki niihin liittyvät itsenäiset tehtävät. Hyvin monella kurssilla oli osallistumispakko, ja jo muutamat poissaolot vaikuttivat kurssiarvosanaan negatiivisesti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kyoton talvi on kylmä ja pitkä, mutta hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Talvella ilmankosteus pitää huolen siitä, että alle 10 asteen lämpötila ulkona sekä sisällä asuntolassa tuntuu hyytävältä. Voisin suositella hankkimaan erillisen lämpöpatterin, jonka avulla voi pienentää kustannuksia (lämpöpuhaltimen päällä pitäminen 24/7 tulee kalliiksi). Kustannustehokkaimmat vaihto-opiskelijat viettivät suurimman osan talvesta asuntolan yleisissä tiloissa ja jättivät huoneen kylmäksi.

Polkupyörä on suositeltava (pakollinen) ostos kaikille Kyotossa asuville vaihto-opiskelijoille. Käytetty polkupyörä maksaa itsensä takaisin kahdessa viikossa, koska opiskelijat eivät saa mitään alennuksia julkisen liikenteen lipuista. Liikenne Kyotossa on maltillista, mutta välillä riehakkaammat taksikuskit aiheuttavat vaaratilanteita, erityisesti tiellä pyöräileville. Osassa kaupunkia on mahdollista pyöräillä kävelytiellä, mutta turistien suosimissa paikoissa se aiheuttaa pahennusta ja turhia vaaratilanteita. Vaikka polkupyörävarkauksia ei tapahdu Japanissa usein, kannattaa pyörä aina lukita johonkin kiinteään asiaan, lähinnä polkupyöriä ratsaavien viranomaisten vuoksi. Väärin pysäköity polkupyörä viedään viranomaisen toimesta yhteen monista ”varastoista”, joista pyörän voi lunastaa takaisin muutaman kympin hintaan.

Yleinen hintataso Kyotossa on halvempi kuin Helsingissä. Ulkona ruokaileminen on edullista, erityisesti alueilla, joilla ei liiku suuria määriä turisteja. Kyoto on täynnä pieniä kahviloita, pubeja ja ravintoloita, jotka tarjoavat vaihto-opiskelijan budjetille sopivanhintaista purtavaa ja juotavaa. Varoituksen sana baareista: Jotkut baarit lisäävät loppusummaan ”paikkamaksun”, joka voi olla n. 5-20e per henkilö paikasta riippuen. Tätä paikkamaksua ei mainita ruokalistoissa/juomalistoissa, joten ainut tapa varmistaa asia on kysyä sitä tarjoilijalta.

Vaihtokertomus, Doshisha University, lukuvuosi 2016-2017

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija

 

Pääsin viettämään oman vaihtovuoteni Kioton Japanissa Doshisha yliopistolla ja en voi muuta sanoa, kuin että yksi parhaimpia vuosia tähän mennessä. Opiskelen tietojenkäsittelytiedettä ja olin mentäessä Japaniin heikko aloittelija (Kielikeskusksen Japani 1 ja 2, mutta puhetaidot melkeempä 0)

Ennen lähtöä

Doshishalta saadun hyväksynnän yhteydessä sain tietopaketin, jossa oli kerrottu paremmin esim Japanin terveydenhuoltovakuutuksesta sekä milloin asuntolaan pääsee muuttamaan ja muita käytännön juttuja. Viisumin sai tämän jälkeen melko nopeasti sekä tein Yakkan Shoumein (reseptilääkkeiden tuominen maaha) samalla.  Yakkan Shoumein tekemiseen löytää hyvät ohjeet heidän omilta sivuiltaan ja ovat erittäin avuliaita myös sähköpostitse vastaamaan, jos on jotain epäselvää.

Huomasin kuinka hankala on löytää niitä lippulappuja mihin olikaan kirjoitellut huomiota ja muistettavia asioita vaihtoon liittyen, joten itse pidin kirjaa Trellon avulla, mitä piti tehdä missäkin vaiheessa. Heillä on myös appi jota käyttäen on helppo liikkeessäkin lisätä asioita (kts esimerkkikuva omasta taulustani).

Alkubyrokratiaa

Heti ensimmäisinä päivinä kävin yliopistolta järjestettyjen tuutoreiden kanssa kirjautumassa Kioton asukkaaksi. Tällä asukaskortilla saa esim haettua SIM korttia (Itse hankin n 12 e /kk vain DATA 3 GB simin, jolla pärjäsin vallanmainiosti, toki joissakin tilanteissa olisi pitänyt olla japanilainen puhelinnumero joihin rekisteröinti juttuihin, mutta sain lainata kaverin numeroa niihin… )  Ja samalla asukaskortilla voi todistaa henkilöllisyyden, ettei passia tarvitse kantaa koko ajan mukana. Lisäksi rekisteröinnin yhteydessä hankitaan tuo japanilainen terveydenhuoltovakuutus. Muistaakseni tuo vakuutus on pakollinen, mutta jos ei suosittelen sitä silti. Jouduin itse esim. käymään juurihoidossa vaihdon aikana ja hintaa tuli kaikenkaikkiaan joku 80€. Luulen että sairaalassa yms käynti ilman tätä heidän vakuutustaan on törkeän hankalaa ja kallista.

Yliopistolla kurssien rekisteröinti ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Opastusta kyllä oli paljonkin, ettei siitä jäänyt kiinni, mutta esim kurssivalinnat olivat epäselviä. Kursseista ja muusta opetukseen liittyvistä asioista toisessa kappaleessa. Koulumaksuja olivat n 25 e / lukukausi materiaalimaksuja ja sitten vielä oppikirjat, jos niitä oli. Itsellä taisi mennä 100-150 e kirjoihin vuoden aikana, mutta samassa oli näitä ylimääräisiä JLPT (Japanin kielien virallinen kielitesti) kirjoja.

Vaikka harvemmin oli mahdollista hoitaa asioita englanniksi, olivat työntekijät kuitenkin erittäin ymmärtäväisiä ja asiat sai aina hoidettua. Jos ei yksin, niin aina löytyi apua muualta.

Asuminen

Asuin erittäin lähellä kampusta (10 min kävellen) Richard’s Housen asuntolassa (naisten asuntola), jossa joka kerroksessa yhteiskeittiö ja omassa huoneessa vessa sekä pikkukeittiö (kts kuva)

Tämä oli asuntoloista uusin ja kallein, mutta viihdyin erittäin paljon. Vähän kyllä harmitti maksaa kalliita sähkölaskuja itse, kun joiden asuntolaan se kuului vuokraan mukaan. yhteensä kk näihin meni varmaan n 400 e.  Kylmimpinä ja kuumimpina hetkinä huomasin kanssa tuon sähkölaskun nousevan vähän..

Ulkona syöminen on reippaasti halvempaa kuin Suomessa ja itse ainakin tykkäsin myös 7elevenin bento/ruokatarjonnasta. Myös kampuksen ruokaloissa oli hyvä kohtuuhintainen tarjonta (maksat niistä mitä syöt, ei yhtä kiinteää hintaa kuten unicafe kts kuva). Tein itsekin ruokaa, mutta tuli vähän yllätyksenä, että 3 porkkanaa Japanissa maksaa saman verran kuin kilo Suomessa. Toki halvalla pystyi ruokaa tekemään, mutta tyyliltään se ei ollut samallaista mitä Suomessa olen tottunut tekemään.

Oman lokaation takia pääsin melkeempä kaikkialle tarvittaviin paikkoihin kävellen. Joskus käytin bussia ja junaa, mutta aika harvoin. Pyörän olisi voinut hankkia, mutta pyöräparkin löytäminen (usein myös maksullinen) sai jättämään hankinnan kokonaan. Luulen, että muille asuntoloille pyörä on kuitenkin oiva hankita, koska kampukselle saa kuitenkin pyörän parkkiin ilman ongelmia ja nopeuttaa kulkua reippaasti.

Opiskelu ja opetus

Doshishan kursseille rekisteröinti oli vähän kumma. Lähtötasotestin (Ensimmäinen lähtötasotesti sisältää 1X2 kielioppi kokeen ja haastattelu/puhe kokeen ja seuraavan lukukauden sitten vain tuon kieliopin) jälkeen sai tietää oman tason ja näille tasoille oli sitten aina omat pakolliset + valinnaiset kurssit, jotka olivat varmoja rekisteröinnin kannalta, mutta sitten taas oli näitä muita kursseja, kuten kulttuuriia, historiiaa, ikebanaa yms yms, joiden rekisteröinti tapahtui sitten “lottoamalla”. Eli ei ollut varmaa saako niitä kursseja vai ei. Lisäksi näiden suhteen ollaan erittäin tiukkia, että jos kurssille pääsee olisi myös erittäin suotavaa, että kurssin suorittaa. Vaikka joku droppaisin kurssin, ei sinne silti otettu “jonosta” ketään.. Kaveri, joka halusi varmistaa, että saa varmasti puuttuvat nopat otti 4 näitä kursseja ja pääsikin sitten kaikille.. Samaan aikaan toinen kaveri ei päässyt millekään… Mutta no, tämä on hyvä ottaa huomioon. Siellä kyllä on kivasti kursseja ja näihin tason kursseihin muistaakseni kaikkiin on tarjolla tuo 10 noppaa.

Omat kurssit mitä otin oli: Tason 1 (eli iiiihan alkeet, hiraganat sentäs ei tarttenu uudestaan opetella, koska haastattelussa jäädyin ihan täysin enkä pystynyt sanaakaan sanomaan…) tunteja oli joka arki klo 9-12 (pakollisia), joissa käsiteltiin samalla tavalla kielioppi-kanji-sanasto kuten kielikeskuksen kursseilla ja sitten lisäksi minulla oli 1,5 h tunteina kulttuuria, keskustelua, popkulttuuria sekä keigoa (business japanese etc) minun tasolle sopivina (yht luentoja 21h/vko).  Näistä kursseista vain popkulttuuri oli englanniksi.

Seuraavana lukukautena pääsinkin sitten tasolle 4, jossa pakollisia kursseja joka arkiaamu 1,5 h  kielioppi+kanji+sanasto ja tähän päälle sai valita luetunymmärtämistä, kirjoittamista, keskustelua, puheenpitämistä, kielioppia (kaikki 1,5h aamuisin). Otin kaikki näistä ja siihen päälle JLPT harjoituskurssin (yht luentoja 16,5h/vko).

Yleisesti ottaen, tekemistä oli ihan sopivasti. Toki tuolla tasolla 1 oli vähän tylsää hetkittäin, koska suurinosa kieliopista oli jo hallussa ja kotitehtävät sai nopeasti tehtyä, mutta silti iloinen että kävin sen, koska puheen tuottaminen parani roimasti, kävimme toki 2 oppikirjaa tuon lukukauden aikana, eli uutta tuli myös opittua. Kuulin muilta, että heidän omaan tasoonsa nähden(japanin pääaineopiskelijoita ympäri maailmaa), tunneilla oli erittäin hidasta tahti. Itse kuitenkin viihdyin ja tasolle 4 päästyä, piti jo oikeasti olla skarppina koko ajan tai jäi jälkeen. Näin siis Japanin alkeet 1&2 ottaneena. Sain melko hyvin otettua kaikki kurssit mitä olin suunnitellutkin alkuperäisessä opintosuunnitelmassani (tosin tasot olivat vähän eri..)

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Debit / Visa electron toimii heikosti maksukorttina. Itse käytin visa electronia nostamaan rahaa, mutta tein esim vaateostoksia isoissa liikkeissä MasterCard Creditillä. Välillä tuo Credit + Debit yhdistelmäkortti tuotti ongelmia. Rahaa silti kannattaa käteisenä olla aina.

Voisin sanoa, että kuukausikulut itselläni olivat loppujenlopuksi samat Japanissa kuin Suomessa (vuokra, ruoka, liikkuminen, vapaa-aika) eli vaikka jotkut asiat ovat halvempia tai kalliimpia on lopputulos aika sama.

Reissaaminen ympäri Japania on kohtuu edullista, jos osuu kuljetus ja majotus hyvin valitulle ajankohdalle. Itse tuli reissattua Hokkaidolta Okinawalle asti eri paikoissa lomien aikana. Shinkansenin sijasta menin pääsääntöisesti halpalennoilla, busseilla tai paikallisjunilla. Toki aikaa tähän meni vähän enemmän joissakin tapauksissa, mutta oli omalla kohdalla silti sen arvoista.

Yliopistolta löytyy kaikennäköstä aktiviteettia ja tapahtumaa, joihin ehdottomasti kannattaa osallistua. Harmi sinänsä oli, ettei syksyllä aloittaville ollut mitään kerhoesittelyjä, kun taas keväällä on iso tapahtuma pelkästään tälle. Aloitin kyllä sitten keväällä koriksen yhdessä kerhossa “täyspäiväisenä” jäsenenä, mutta syksyn aikana olin kyllä jo osallistunut muiden kerhojen yksittäistapahtumiin, joihin pääsi mukaan. Kannattaa vähän kysellä jo paikalla olevilta vaihtareilta mitä missä milloin.