Vaihtokertomus, Doshisha University, Japani, syksy 2019

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä oli paljon hoidettavaa pitkin vuotta. Doshishan yliopiston hakemusta varten piti hankkia terveystodistus, varallisuustodistus, kielitaitotodistus, kuvat opiskelijakorttiin, sekä uusi passi, koska edellinen olisi vanhentunut ennen vaihdon loppua. Yliopistohakemuksen yhteydessä haettiin myös asuntolaa ja stipendiä. Onneksemme Doshishan yliopistolta tuli hyvin yksityiskohtaiset ohjeet hakemuksen tekoon, joten ongelmia ei juuri ollut. Hyväksymispäätös Doshishaan tuli jo toukokuun lopussa, ja kesäkuun alussa saapui kirje, jossa oli lisää ohjeita loppuvaiheen paperihommiin ja ensimmäisiin askeliin Japanissa. Tuntui, että yliopisto oli todella panostanut näihin ohjeisiin, sillä niistä löytyi kaikki aina paikallisen lentokentän kartasta lähtien. Kesän aikana piti hoitaa vielä Suomen asunnon ja puhelinliittymän irtisanominen, lentojen hankkiminen, rokotukset, matkavakuutus ja viisumi. Itse päätin hankkia myös luottokortin matkaa varten.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisen viikon aikana tuli käydä oman kaupunginosansa virastossa ilmoittamassa osoitteensa ja hankkimassa japanilainen vakuutus. Vaikka työntekijät eivät juuri puhuneet englantia, olivat he tottuneet neuvomaan ulkomaalaisia, ja kaikki sujui ongelmitta. Ensimmäisellä viikolla piti myös maksaa mm. ensimmäisen kuun vuokra. Oma osoite kannattaa opetella ulkoa tai pitää paperilapulla mukana, sillä sen joutuu ensimmäisten viikkojen aikana kirjoittamaan eri papereihin lukemattomia kertoja.

Asuminen

Hain halvimpaan asuntolaan, jota yliopisto meille tarjosi. Mielestäni hinta-laatusuhde oli hyvin kohdillaan. Rakennus oli vanha, mutta kodikas ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Huoneita oli alle 30. Huoneesta löytyi välttämättömimmät huonekalut; sänky, naulakko, jääkaappi-pakastin, kirjoituspöytä ja säilytyslaatikoita. Dormissa ei ollut ollenkaan wifiä. Jos sellaisen halusi, piti hankkia oma reititin. Muita miinuksia oli, että jaoimme vessat, ahtaan keittiön ja suihkut muiden asukkaiden kanssa. Lisäksi rakennuksessa ei ollut ollenkaan kylpyä! Japanilaisen kylpykulttuurin tuntien tämä oli melkoinen yllätys. Kylminä talvi-iltoina teki monesti mieli päästä upottautumaan kuumaan kylpyyn. Korttelin päässä oli kuitenkin lähin julkinen kylpy, jossa sai muutamalla sadalla jenillä kylpeä sydämensä kyllyydestä.

Kaiken kaikkiaan olin asumisjärjestelyyn hyvin tyytyväinen. Ympäröivä alue oli rauhallista, ja asuntola sijaitsi kampuksen kupeessa, vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Asuntolan katolla sai vapaasti oleskella ja ihmetellä ympäröivää kaupunkia. Myös Kamo-joki oli vain kivenheiton päässä dormistamme. Sen rannat sopivat hyvin niin lenkkeilyyn kuin piknikkeilyynkin.

Opiskelu ja opetus

Ohjelma koululla alkoi alkuorientaatiolla ja kielitaitotestillä. Testin perusteella meille osoitettiin taso, jolta saimme valita japaninkielisiä kursseja. Koska opiskelijoita tulee ympäri maailmaa erilaisilla opiskelutaustoilla, lienee opiskelijoiden jakaminen haastavaa. Jotkut kokivat heille osoitetut kurssit liian helpoiksi tai vaikeiksi, mutta omalla kohdallani taso meni aivan nappiin. Tuntui, että opinnot olivat suoraa jatkoa sille mihin Suomen opinnoissa jäätiin.  Ainoa osio, jossa jäi hieman toivomisen varaa, oli kanjit. Materiaaleissa ei tullut kovin montaa uutta merkkiä, eikä Doshishalla ollut tarjota erillisiä kanjikursseja. Toisaalta tehtävät keskittyivät Suomen kursseja enemmän tekstin tuottamiseen, mikä paitsi kehitti ilmaisukykyä, myös kannusti opettelemaan uusia merkkejä kirjoittaessa (lähes kaikki tehtävät tehtiin käsin).

Kursseille ilmoittautuminen oli tarkkaa puuhaa. Tietyn linjan kurssit olivat valittavissa vain yhtenä päivänä, seitsemän tunnin ajan. Jos ei tänä aikana pyrkinyt kursseille, ei niille ollut enää mitään mahdollisuutta päästä. Muille kursseille ilmoittautumisaika oli muutaman päivän mittainen, eli ei kovin pitkä sekään. Kannattaa siis olla ilmoittautumisaikojen kanssa tarkkana! Myös kurssien peruminen oli monivaiheinen prosessi. Ensin täytyi pyytää vastuuopettajalta peruutuslomake, johon täytyi täyttää kurssin tiedot ja syy perumiselle. Tiedot käytiin opettajan kanssa läpi, ja opettaja antoi luvan perumiseen. Sen jälkeen piti vielä itse käydä tiettynä päivänä perumassa kurssi koulun nettisivuilla. Vaihto-opiskelijana ei kuitenkaan haitanne, vaikka kurssin peruminen unohtuisi, sillä ainoa seuraus on hylätty arvosana kyseisestä kurssista. On kuitenkin kohteliasta aina ilmoittaa opettajalle, mikäli aikoo virallisen perumisajan jälkeen keskeyttää kurssin.

Vaikka kielikurssien vaikeustaso oli juuri sopiva, osoittautuivat ne yllättävän työläiksi. Peruskielikurssia oli yksi oppitunti joka arkipäivä, ja joka tunti saimme läksyksi parin sivun edestä kirjoitettavaa, jotka piti olla valmiina seuraavan päivän tunnille. Jo näiden tekemiseen upposi useita tunteja joka päivä, ja päälle oli vielä muiden kurssien tehtävät. Suurin osa opettajista oli kuitenkin ymmärtäväisiä ja antoivat tehtäville lisäaikaa. Siinä missä Suomessa monilla kursseilla suoritukseen oli kuulunut vain luennoilla käynti ja lopputentti ja/tai -essee, oli Japanin yliopiston työskentelymalli enemmän lukiotyylinen, joka tunnilta tuli oma läksynsä seuraavaa tuntia varten. Jokapäiväiset läksytehtävät olivat alkuun pieni kulttuurishokki, mutta pian siihenkin tottui, ja toisaalta jatkuva työnteko merkitsi sitä, etteivät kaikki paineet kasautuneet lukukauden loppuun. Kurssien ajankohdat vaihtelivat linjoittain, omalla linjallani tunnit alkoivat joka päivä klo 9 ja painottuivat aamupäivään, kun toisella linjalla oli enemmän kursseja iltapäivällä ja illalla.

Japaninkielisillä kursseilla kaikki oli materiaaleja myöten täysin japaniksi. Vain harvoin saattoi opettaja antaa jonkun sanan englanniksi ja kiinaksi, jos emme muuten ymmärtäneet. Koin todella hyödylliseksi, että kaikki selitykset olivat japaniksi, sillä niistä oppi ns. ”aitoa” käyttökieltä ja samalla myös itse selittämään asioita japaniksi. Englanninkielisiä kursseja oli tarjolla paljon, mutta (osin pieleen menneen ilmoittautumispäivän takia) kävin itse niitä vain yhden. Kurssilla käyty asia oli melko yksinkertaista, sillä osallistujien englannin kielen taso vaihteli laidasta laitaan, mutta arvostelu suoritettiin loppuesseellä, jossa pääsi näyttämään omat taitonsa. Muiden opiskelijoiden puheen perusteella englanninkielisten kurssien taso vaihteli melko reilusti, eikä tätä voinut aina etukäteen ennustaa, joten voi olla hyvä idea ottaa yksi tai kaksi kurssia varalle, jos joku kursseista yllättääkin vaativuudeltaan (tai tylsyydeltään).

Sairaalakokemukset Japanissa

Jos lähdet vaihtoon, huolehdi, että vakuutuksesi ovat kunnossa! Itse pääsin hyödyntämään vakuutustani heti saapumisiltana. Asuntolaan päästyämme löin isovarpaani ovenkarmiin niin kovaa, ettei se tällin jälkeen liikkunut enää ollenkaan. Pelkäsin sen murtuneen (mitä se ei lopulta ollut, onneksi).

Omalla vakuutusyhtiölläni ei ollut sopimussairaaloita Japanissa, ja vakuutusvirkailijan kanssa tuli muutama kommellus. Ensin sain ohjeet yhteen sairaalaan, mutta minua auttanut paikallinen epäili sen jo olevan kiinni päivältä, joten päätin odottaa aamuun. Onneksi, sillä parin tunnin päästä tuli vakuutusyhtiöstä viesti, ettei kyseinen sairaala ottanut maksusitoumusta vastaan. Sain uuden sairaalan nimen, johon voisin mennä seuraavana aamuna. Hetken päästä tuli uusi viesti, että anteeksi, väärän sairaalan nimi. Tästä viisastuneena suosittelen selvittämään jo etukäteen lähialueen sairaaloita, ja onko niistä saatavilla palveluita englanniksi.

Oikean sairaalan löydyttyä sujui loput hyvin. Heti ovella oli vastassa kaksi englannin kielen tulkkia, jotka johdattivat minua ympäri sairaalaa ja selittivät mitä seuraavaksi tapahtuu. Japanilaisessa sairaalassa asiointi oli jo kokemus sinänsä, sillä asiat toimivat melko eri tavalla kuin suomalaisessa sairaalassa. Ensin täytettiin esitietolomake, jossa piti henkilötietojen lisäksi kertoa, mihin sattuu. Esitietojen käsittelyn jälkeen mentiin uuteen odotushuoneeseen, jossa hoitaja kävi arvioimassa tilannetta, ja siitä taas röntgenhuoneeseen, jonka jälkeen toinen hoitaja kävi tutkimassa ja vääntelemässä varvasta odotushuoneessa. Pienen odottelun jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa englantia, eikä tulkin tarvinnut kuin istuskella. Lääkäri totesi, ettei varvas ole rikki ja määräsi pari päivää lepoa. Tämän jälkeen tulkki saattoi minut sairaalan ovelle ja asia oli sillä selvä. Koska olin sopinut käynnistä etukäteen vakuutusyhtiön kanssa, ei maksusta tarvinnut huolehtia. Mikäli olisin marssinut suoraan sairaalaan, olisi byrokratian hoitaminen ollut luultavasti hankalaa.

Pääsin sairaalareissulle toisenkin kerran kipeän viisaudenhampaan vuoksi. Tällä kertaa etsin omatoimisesti lähialueelta hammasklinikoita, jotka mainostivat englanninkielistä palvelua. Varmistin puhelimessa, että klinikalla käytetään nykyaikaisia välineitä ja puudutusta (huhujen mukaan japanista löytyy myös perinteisiä vanhoja klinikoita, jotka eivät käytä). Asiointi sujui hyvin englanniksi, mutta hampaani osoittautui hankalaksi, minkä vuoksi sain lähetteen hammaskirurgiaan erikoistuneelle klinikalle. Tällä klinikalla ei ollut englanninkielistä palvelua, mutta onnistuin asioimaan japanintaidoillani, ja hammaskirurgi puhui jonkin verran englantia. Hammas lähti, ja Japanin vakuutuksen korvaaman osan jälkeen hinta oli hyvin edullinen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaikka yhä useampi kauppa ja ravintola hyväksyy nykyään korttimaksuja, kannattaa aina varata käteistä mukaan. Porukalla esimerkiksi ravintolaan mentäessä on tapana tilata ruoat yhdessä, ja jokainen maksaa oman osansa käteisellä, joten pikkurahalle on aina tarvetta. Lisäksi löytyy liuta paikkoja, jotka eivät edelleenkään ota ollenkaan korttimaksuja, tai hyväksyvät vain tiettyjä (japanilaisia tai kansainvälisiä) kortteja. Monet isommatkin kaupat, jotka mainostivat korttimaksumahdollisuutta, hyväksyvät vain luottokortteja. Rahaa saa onneksi nostettua niin debit- kuin credit-kortillakin lähes jokaisesta konbinista. Kaikkien pankkien kortit eivät toimi kaikkien kauppojen masiinoissa, joten jos noston kanssa on ongelmia, kannattaa kokeilla toisen ketjun kauppaa tai esimerkiksi postikonttoria.

Japanilaisen vakuutuksen ottaminen on pakollista. Kannattaa huolehtia vakuutusmaksujen maksaminen ajoissa, ja varmistaa että saat varsinaisen vakuutuskortin väliaikaisen vanhettua. Japanilaista vakuutusta kysytään heti alussa esimerkiksi sairaalassa käydessä, ja voimassaolevalla vakuutuskortilla lähtee heti yli puolet pois varsinaisesta hinnasta. Japanilainen vakuutus ei kuitenkaan korvaa kaikkea, joten kannattaa huolehtia, että myös Suomen pään vakuutusasiat on kunnossa.

Kioton julkinen liikenne on muuhun Japaniin nähden melko kallista, ja kaupungin keskusta on melko kompakti, joten suosittelen ehdottomasti pyörän hankkimista. Kaupunki on täynnä pyöräliikkeitä, joista saa myös käytettyjä menopelejä kohtuuhintaan. Pyörällä pääsee liikkumaan ympäri kaupunkia melko kätevästi. Kannattaa kuitenkin opetella paikalliset liikennesäännöt hyvin ja tarkistaa ennen lähtöä, mihin pyörän voi saapumispaikassa jättää. Suurin osa yleisistä pyöräparkeista on Kiotossa maksullisia. Kaupungilla kulkee myös paljon pyöräpysäköinninvalvojia, jotka kärräävät luvattomasti jätetyt pyörät pyörävankilaan. Sinne joutuneen pyörän saa takaisin n. 20 euron suuruista maksua vastaan.

Kannattaa pyrkiä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin heti kuin mahdollista. Doshishalla ei ollut ollenkaan tuutorioppilaita, joten paikallisten yhteyksien löytäminen oli kokonaan omalla vastuulla. Suosittelen lämpimästi käymään läpi oman yliopistosi klubit ja harrastekerhot ja liittymään sinua kiinnostavaan sellaiseen. Kaikki kerhot eivät välttämättä ota vaihtareita jäseniksi, mutta varsinkin circleissä (サークル, saakuru) pitäisi löytyä monia, joihin pääsee mukaan. Kampuksella oli myös jonkun verran kansainvälisille opiskelijoille suunnattua toimintaa, mutta niistä piti itse ottaa aktiivisesti selvää.

Ulkona syöminen on Japanissa reilusti Suomea halvempaa. Halpoja ketjuravintoloita löytyy kaikkialta, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan lähialueen pikkuravintolat läpi, sillä niistä voi löytyä melkoisia helmiä. Kaikista ei välttämättä löydy englanninkielistä menua, mutta rohkeasti vaan sisään, työntekijät kyllä auttavat parhaansa mukaan.

Ruokakauppojen hinnoissa voi olla isojakin eroja. Luonnollisesti lähikonbinien ruoat ovat paljon kalliimpia kuin isommissa marketeissa. Me löysimme halvimmat hinnat ja parhaan valikoiman lähimmältä kauppakadulta (商店街、shoutengai), joita löytyy pitkin kaupunkia. Siellä oli vierekkäin useampi ruokakauppa, joilla oli jokaisella omat erikoisuutensa.

Vegaaninen ruoka ei ole kovin suosittua Japanissa. Kiotosta löytyy muutamia vegaanisia ravintoloita, mutta ne tarjoavat yleensä vain länsimaalaistyylistä ruokaa, ja tavallisissa ravintoloissa ei usein edes tiedetä, mitä vegaaninen ruokavalio tarkoittaa. Kaupoista löytyy kyllä vihanneksia hyvään hintaan, mutta kasviproteiinit ovat tofua lukuun ottamatta kiven alla ja tavallisista kaupoista löytyy yleensä vain jälkiruokaan tarkoitettuja makeita säilykepapuja. Monista länsimaalaisiin ruokiin erikoistuneista ruokakaupoista voi tehdä vegaanisia löytöjä. Itse löysin lähistön kaupoista mm. kikherneitä, linssipastaa ja ravintohiivahiutaleita. Kuiva-aineita voi shoppailla myös netistä, itse tilasin Amazonin kautta 3 kiloa linssejä melko edullisesti.

Toinen asia japanilaisessa ruoassa, joka voi muodostua ongelmaksi on kuidun vähyys. Tyypillinen japanilainen nykyruoka sisältää yleensä valkoista riisiä tai vehnänuudelia, (usein uppopaistettua) lihaa ja vähän tai ei ollenkaan kasviksia. Itse ratkaisin tämän syömällä paljon sobaa, kaupasta löytämiäni täysjyvämuroja ja konbinien salaatteja sekä tekemällä ruokaa itse. Kuitupitoiset tuotteet ovat kasvattamassa suosiotaan, joten etsimällä niitä kyllä voi löytää. Kiotosta löytyy jopa suomalaistyylinen leipomo, josta saa ruisleipää!

 

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, Kioto, Japani, lukuvuosi 2019-2020

Matchan suurkulutusta, hanami, henkinen nousu ja korona

Kirjoittaessani tätä vaihtokertomusta olen Korona-pandemiasta huolimatta edelleen Japanissa ja vaihtoa on jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta. Pohdiskellessani menneitä yhdeksää kuukautta pienessä 20 neliön kiotolaisessa asunnossani, en voi kuin hämmästellä mihin aika on kiitänyt. Koti-ikävä, johon olen usein melko taipuvainen ja josta moni aikaisemmin vaihdossa ollut varoitteli, ei ole vielä ilmaantunut, ja oikeastaan ikävöin Japania jo nyt. Vaihto on ollut minulle äärimmäisen kasvattava kokemus, ja uskon että paikallinen tukiverkostoni on auttanut minua pääsemään yli yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta ja päätöksestä. Kuten elämä yleensä, opiskelijavaihto ulkomailla ei varmasti ikinä suju täysin mutkattomasti. Jopa ylitsepääsemättömän vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä. Omassa tapauksessani juuri vaihtoon lähtö saattoi olla se mikä pelasti minut totaaliselta romahdukselta, joka oli alkanut nostaa päätään jo vuonna 2018.

Ennen lähtöä

Kevät-kesällä 2019 sain sen ihanan ja odotetun uutisen. Pitkän hakuruljanssin ja jännittämisen jälkeen minut oli hyväksytty vaihtoon Kioton Ritsumeikanin yliopistoon. Tätä varten olin tsempannut numeroitani samalla kun keräsin rahaa puuduttavassa kassatyössäni kaikki ne hetket, kun en ollut kirjoittamassa esseitä ja pänttäämässä kanjeja. Seuraavaksi tuli lukea läpi ohjeet, neuvot ja vinkit, joita vaihtoyliopistoni onneksi lähetti vinon pinon, joka kattoi kaikkea asukkaaksi rekisteröitymisestä kurssivalintoihin, sekä kampuksen resursseista Kioton ruokakulttuuriin. Ensiarvoisen tärkeää oli myös hakea viisumi mahdollisimman pian, sillä vaikka sen normaalisti saa melko nopeasti, omassa tapauksessani alle kahdessa viikossa, ennen kuin tämä tärkeä paperi on kädessä, lentoja ei kannata alkaa varailemaan, vaikka mahdollisimman halpa lippu houkuttaakin. Itse marssin suurlähetystöön heti haettuani Ritsumeikanin lähettämät tarpeelliset dokumentit Kaisa-talosta.

Kun byrokratia kotimaassa oli saatu kuntoon, varasin lentolippuni ja aloin etsiä asuntoa. Olin jo kauan sitten päättänyt, että haluan vuokrata oman asunnon opiskelija-asuntolan sijaan. Olin kuullut paljon hyvää Ritsumeikanin asuntoloista ja huomattavasti halvempi vuokra oli houkutteleva, mutta omaa rauhaa ja varmuutta omasta keittiöstä ja kylpyhuoneesta varten olin raatanut niska limassa jo pari vuotta Suomen päässä. Pitkän etsiskelyn ja vertailun jälkeen löysin Kiotosta parikin luotettavan oloista vuokran välittäjää, jotka puhuivat englantia ja olivat halukkaita tekemään joustavia sopimuksia kalustetuista asunnoista ulkomaalaisten kanssa. Useat japanilaiset vuokranantajat saattavat nimittäin olla nihkeitä vuokraamaan ulkomaalaisille tai sopimuksen vähimmäispituuden vaatimus on useissa tapauksissa kaksi vuotta. Itse Jouduin etsimään kaksi asuntoa, sillä lopullinen asuntoni oli saatavilla vasta kuukausi maahantuloni jälkeen ja se asunto, jossa vietin ensimmäisen kuukauteni oli yhteen suuntaan yli puolentoista tunnin matkan päässä kampukseltani. Vuokrasin molemmat asunnot samalta yhtiöltä ja sain alennusta takuu- ja siivousmaksuissa. Kokemukseni kyseisestä firmasta on erinomainen ja he ovat erittäin alttiita auttamaan Japanissa asumiseen liittyvissä käytännön asioissa ja kysymyksissä, jos vastaus ei löydy jokaisessa asunnossa olevasta ohjekansiosta.

Ennen Japaniin lähtöä suosittelen tutustumaan keskilämpötiloihin ja pakkaamaan harkiten. Itse jouduin pakkaamaan erittäin huolellisesti, sillä olen jo suomalaisten keskipituuteen verrattaessa luokkaa hongankolistaja, ja kenkiä olen joutunut ostamaan erikoiskaupoista tai ulkomailta. Oli hyvin epätodennäköistä, että pystyisin Japanista löytämään helposti mieleisiäni vaatteita. Lyhyemmille lähtijöille samankaltaisia ongelmia on varmasti vähemmän. Mukaan kannattaa pakata myös tarvittava elektroniikka ja jos adapteria ei vielä löydy ja se unohtuu hankkia suomen päässä, vähääkään isommat tavaratalot ja elektroniikkakaupat kyllä tarjoavat niitä. Japani on kosmetiikkaa pursuava maa, mutta jos tietää omat ehdottomat suomesta saatavat suosikkinsa, niitä kannattaa ottaa mukaan sen verran kuin uskoo tarvitsevansa, kunhan matkalaukun painoraja kestää. Itse otin mukaan myös pieniä kotimaan tuliaisia, kuten suomalaisia makeisia, sillä niitä tämä kulttuuri rakastaa ja on mukava antaa pieni pala omaa maata ja kulttuuria uusille ystäville. Pakollisen salmiakin jälkeen on hyvä olla jotain vähemmän eksoottista kuten Fazerin suklaata tarjottavaksi anteeksipyyntönä.

Alkubyrokratia ja asuminen

Saavuin Osakan kansainväliselle lentoasemalle 6.9.2019. Kaikki sujui kutakuinkin niin hyvin kuin mahdollista. Loputtoman tarkistelun jälkeen kaikki tarpeelliset paperit olivat käsillä, mikä vähensi stressiäni huomattavasti. Kentällä ennen tulleja saatavan oleskelulupa kortin yhteydessä on tarjotun työskentelyluvan, jolla opiskelija saisi tehdä 28 tuntia viikossa töissä. Tähän mennessä en itse ole sitä tarvinnut, mutta maahan tullessa luvan saa heti kättelyssä ja myöhemmin sen hakeminen olisi monimutkaisempi prosessi, jos vaikka päättäisikin opiskelujen lomassa hieman tienata. Asunnolle pääseminen oli suhteellisen mutkatonta, sillä olin tutustunut vaihtoehtoihini etukäteen ja matka taittui julkisilla kivuttomasti. Toista se olikin sitten kuukautta myöhemmin uuteen asuntoon muuttaessa liikenneonnettomuuksien vuoksi.

Japaniin saapumisen jälkeen tulee kahden viikon sisällä ilmoittautua kaupungin, ja vielä tarkemmin tietyn kaupunginosan asukkaaksi. Tämänkin prosessin jouduin käymään läpi kahdesti, sillä kaupungintaloilla oleskelulupakorttiin kirjattavien osoitetietojen tulee olla ajan tasalla ja kortin aina mukana. Ritsumeikanin yliopisto on erittäin auttavainen vaihto-opiskelijoitaan kohtaan kaikenlaisissa asioissa, ja myös asukkaaksi kirjautumiseen niin kuin pankkitilien avaamiseen oli nimetty avustamaan japanilaisia SKP-Buddy oppilaita, jotka toimivat tukena ja neuvovat vaihto-oppilaita koko vaihdon ajan, yhdessä yliopiston kansainvälisen keskuksen työntekijöiden kanssa. Itse pääsin tapaamaan kaikki avustavat tahot vasta kolmisen viikkoa Japaniin saapumisen jälkeen, koska en asunut asuntolassa, joten jouduin selviämään prosessista itsekseni silloin nykyistä huomattavasti rikkonaisemmalla japanillani. Kyllähän se lopulta kävikin hermostuksesta huolimatta melko sutjakkaasti, sillä henkilökunta oli hyvin avuliasta.

Opiskelu, verkostoituminen ja jaksaminen

Syyskuun lopulla alkoivat kurssivalinnat ja sen jälkeen opinnot. Prosessia varten saimme yliopistolta kattavat ohjeet, ja ne kannattaakin lukea huolellisesti ja valikointi aloittaa ajoissa, sillä uuden verkkosivuston ja yliopiston järjestelmän oppiminen vie yllättävän paljon aikaa. Huomiota kannattaa kiinnittää kurssien hyväksiluettavuuteen, sekä opintopistemäärien muuntamiseen, sekä ehdottomasti omaan jaksamiseen. Vaihtoon lähdetään opintojen takia, mutta aikaa pitää jäädä myös rentoutumiseen, itsestä huolehtimiseen, ihmisten kanssa ajan viettoon ja uuden maan ja kulttuurin kokemiseen. Itse saatoin hieman yliarvioida vuorokauden tuntimäärän kevätlukukaudella ja ottaa intensiivisen japanin kielen linjan pakollisten kurssieni lisäksi pari valinnaista kulttuurikurssia liikaa, ja nyt tahti on melko intensiivinen. No sitä ei voi muuta kuin yrittää parhaansa, Japanissa kun on yleistä, että tietyn ajan jälkeen kursseja ei voi enää peruuttaa, vaan niistä saa automaattisesti hylätyn arvosanan. Suosittelen kokemaan ja näkemään niin paljon kuin sielu sietää ja kun vain suinkin ehtii. Asioiden lykkääminen voi johtaa kokematta jäämiseen. Itse tartuin tilaisuuksiin syksyllä yleensä heti, mutta ne muutamat asiat, jotka jätin keväälle saattavat nyt jäädä toiselle reissulle koronan vuoksi. Hankalahan pandemiaa olisi ollut ennustaa, mutta olkoon tämä lisämuistutus siitä, että tilaisuuksia ei kannata vaihdossa hukata.

Asuipa sitten asuntolassa tai omassa asunnossa, ihmisiin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, niin paikallisiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin. Itse tahdoin sortua siihen suomalaiseen tyyliin, jossa ei mennä juttelemaan aktiivisesti muille koska “ei haluta häiritä ketään”. Lisäkynnyksenä oli se, että kolme viikkoa asuntoloissa asuneet tuntuivat kaikki muodostaneen pareja ja ryhmiä ja sekaan tunkeminen tuntui haastavalta. Onnekseni pari tšekkiläistä opiskelijaa omine sanoineen “adoptoi” minut ja heidän kauttaan pääsin tutustumaan muihinkin. Silloin tällöin myöhemminkin olen huomannut olevani hieman ulkona kaveripiirieni asioista, sillä he viettävät kaiken vapaa-aikansa keskenään asuntoloissa, mutta se ei ole minua suuremmin haitannut, sillä itse olen lyöttäytynyt yhteen muiden omissa asunnoissaan asuvien kanssa, vältän asuntoladraamat (joita on ollut yllättävän paljon kuulemani mukaan), saan majoittaa Osakasta iltaa viettämään tulleita kavereitani tai vierailemaan tulleita läheisiäni miten lystään, ja nautin yksityisestä suihkusta. Pieni yksinäisyys, etenkin näin koronapandemian aiheuttaman eristyksen ja etäluentojen takia yrittää silloin tällöin ilmoittaa itsestään, mutta opinnot ovat pitäneet huomiota muualla ja puhelimella saa yhteyden, vaikka pallon toiselle puolelle, joten ikävä ei ole sietämätön. Henkilökohtaisesti myös nautin omasta tilastani, mikä olikin yksi pääsyistä oman asunnon vuokraamiselle.

Opetuksen laatu on ollut Ritsumeikanissa erinomainen, ja etenkin japaninkursseihin olen tyytyväinen. Tahti on kova, mutta jos töitä tekee, niin kyllä sitä sitten kehittyykin, ja sitä varten minä vaihtoon lähdinkin. Ritsumeikanilla on myös tarjota useita kulttuuri- politiikka- bisnes- ja lakiopinnollisia kursseja ja paljon muuta sekä Traditional Japanese Arts kursseja, joilla pääsee itse harjoittamaan esimerkiksi japanilaista keramiikkaa, konditoriaa tai ikebanaa käytännössä.

Opiskelijan tukena

Se mistä haluan erityisesti kiittää Ritsumeikanin yliopistoa, on sen loistava henkilökunta, opiskelijatukijärjestelmä ja terveydenhuolto, niin fyysisen kuin henkisen. Itse olen joutunut turvautumaan molempien palveluihin. Maaliskuussa kävin tarkistuttamassa nopeasti kylkeeni ilmaantuneen suurehkon patin ja sain lähetteen paikalliseen sairaalaan ultraäänitutkimuksiin. Harmittomaksi lipoomaksihan se osoittautui, mutta tässä vaiheessa olin iloinen kansallisesta terveysvakuutuksesta, joka on kaikille vaihto-opiskelijoille lain nojalla pakollinen, ja maksuissa kannattaakin pysyä ajan tasalla. Loka-marraskuussa hakeuduin Ritsumeikanin ilmaisen Student supportin piiriin voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Syyt sille olivat vanhaa perua jo vuodelta 2018, osa jopa varhaisemmalta ajalta, mutta vaihdossa ne vihdoin eskaloituivat muun muassa vahingollisen parisuhteeni vuoksi ja uuden keisarin kruunajaispäivänä sain ensimmäisen voimakkaan paniikkikohtaukseni. Yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Seuraavana päivänä hakeuduin opiskelijaneuvontaan, johon hyvin havainnointikykyiset kansainvälisen keskuksen työntekijät olivat minua suosittaneet menemään jo kuukauden päivät. Yleensä jonotusajat psykologille saattavat olla jopa kuukauden, mutta olin onnekas ja sain ensimmäisen aikani jo seuraavalle viikolle, koska suostuin ottamaan hyvin epäsuositun aikaisen aamun ensimmäisen periodin vastaanottoajan. Olen vakaasti sitä mieltä, että kerran viikossa psykologilla käyminen pelasti paitsi opintoni, myös terveyteni. Olen aina ollut äärimmäisen uuttera puurtaja ja aina yrittänyt parhaani, mutta täydellinen romahdus oli nyt lähellä ja pelkäsin tulevaisuuttani suunnattomasti. Päähän ei tuntunut tarttuvan mikään, jaksaminen oli nollassa, sain pienen paniikkikohtauksen pari kertaa jopa oppitunnilla ja pidän jonkinmoisena ihmeenä sitä, että selvisin tammikuun päättökokeista jokseenkin kunnialla. Olen varma, että ilman saamaani tukea olisin edelleen samassa heikkenevässä tilassa. Sen sijaan maaliskuun lopulla onnistuin vihdoin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Pistin itseni edelle ja erosin rakastavasta mutta valitettavasti toksisesta suhteesta. En usko, että olisin kyennyt siihen ilman saamaani tukea ja neuvontaa, joka jatkuu edelleen. Alan pikkuhiljaa toipua alkushokista ja eron aiheuttamasta tuskasta ja olen huomannut positiiviset vaikutukset muun muassa oppimiskykyni elpymisessä. Tällaisesta lukemisen ja kirjoittamisen määrästä en olisi syksyllä selvinnyt. Vaikeita hetkiä tulee edelleen, mutta saamani ystävät ovat tukeneet minua ammattilaisten ohella läpi kaikkien vastoinkäymisten ja tunnen olevani velkaa niin monelle. Kehotan kaikkia tulevia vaihto-oppilaita pitämään avun hakemisen kynnyksen matalalla. Typeriä syitä ei olekaan. Omaani liittyi paljon vakavia henkilökohtaisia asioita, mutta opiskelijoille täällä painotetaan, että ihan vaikka urasuunnitelmien pohtimiseen saa ja kannattaa hakea neuvontaa.

Vaihtoni lähenee nyt loppuaan, mutta itse en olisi vielä valmis palaamaan kotiin. Niin paljon kasvattavia kokemuksia, hyviä ystäviä, kulttuurisia yllätyksiä, hyvää ruokaa ja vain ja ainoastaan kohdemaalleni Japanille tyypillisiä tapahtumia ja ilmiöitä. Pandemia on saattanut muuttaa suunnitelmiani, mutta silti en kadu, etten palannut kotiin etuajassa niin kuin vaihtoehdoksi annettiin, enkä vaihtaisi tätä vuotta pois edes maksusta. Annettu maksimipituus tälle vaihtokertomukselle ei riitä kattamaan kaikkea mistä haluaisin kertoa. Kioto tuntuu (ehkä vähän kliseisesti) jo toiselta kodilta, ja tiedän jo palaavani tänne uudelleen.

Vaihtokertomus, Osaka University, Japani, syyslukukausi 2018

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Osakan yliopistoon oli melko selkeä. Ennen lähtöä ohjeita sai hyvin niin meiltä Helsingin yliopistosta kuin myös Osakasta, kun hyväksymistieto tuli. Monenlaisia todistuksia ja dokumentteja täytyi toimittaa, mutta deadlinet oli kuitenkin ilmoitettu selkeästi ja kaikki paperit oli helppo saada käsiin. Loppukesästä sain hieman jännittää, kun Osakasta tuli aika viimetipassa papereita, joita tarvitsin viisumin hankkimiseen. Onneksi ne kuitenkin tulivat ajoissa ja sen jälkeen viisumin saaminen kävi helposti suurlähetystön kautta. Lennot piti tietysti myös varata ja itse hoidin sen asian jo melko aikaisin keväällä. Päädyin itse ottamaan vain yhden suuntaisen lennon Japaniin ja paluulennon varasin vasta loppusyksystä jo Japanissa ollessa.

Kesällä piti myös hankkia rokotuksia, vaikka varsinaisesti mitään pakollisia rokotuksia ei ollut. Hepatiitti B:n otin, kun aiemmin minulla oli vain hepatiitti A. Japanin aivokuume -rokotteesta oli puhetta muidenkin Japaniin lähtijöiden kanssa – osa sen otti ja osa ei. Itse lopulta päätin sen ottaa myös varmuuden vuoksi, vaikkei se pakollinen olekaan. Vaikka ennen lähtöä ei mitään mahdottoman hankalia asioita ainakaan minun kohdalleni sattunut, oli muistettavaa kuitenkin aika paljon, joten suosittelen lämpimästi kunnon to do -listan tekoa niin mahdollinen stressikin helpottaa.

Alkubyrokratia Japanissa

Lensin Osakaan kolmella eri lennolla noin 30 tuntia ja perillä olinkin aivan väsynyt. Vaikkei koulu heti ensimmäisinä päivinä vielä alkanut, ei aikaa kuitenkaan ollut paljoa lepäämiseen vaan heti piti alkaa hoitaa käytännön asioita. Jo heti lentokentälle saapuessa tarkistettiin viisumi ja sain ”residence cardin”, joka taas Japanista lähtiessä piti palauttaa. Kun olin vihdoin löytänyt asuntolalleni, kun taksikuskikaan ei sinne meinannut löytää ja yhdessä yritimme karttaa tulkita, lähdin saman tien city hallille. Siellä piti käydä muutamalla pisteellä, joissa esimerkiksi minut merkittiin Toyonakan kaupunginosan asukkaaksi sekä luotiin eläkevihko, vaikka eläkemaksuja ei tarvinnutkaan maksaa, enkä edes vaihtoni aikana tehnyt töitä. City hallilla sain myös kela-kortin tyyppisen kortin, jolla terveyspalvelut sai halvemmalla. Tätä health insurancea täytyi myös kuukausittain maksaa. City hallilla -niin kuin monessa muussakin paikassa – eivät työntekijät juurikaan osanneet englantia, mikä teki asiat alkuun entistäkin sekavammiksi, mutta pian selvisi, että siellä oli mahdollista saada ilmaiseksi englantia puhuva tulkki. Kannattaa siis pyytää tulkkia, ellei sitä mahdollisuutta suoraan tarjota. Suomesta otetun vakuutuksen ja tämän health insurancen lisäksi Osakan yliopistossa oli pakko ottaa myös koulun oma vakuutus, joka piti ensimmäisinä päivinä myös käydä maksamassa.

Asuminen

Kesällä ennen vaihtoon lähtöä oli mahdollista hakea Osakan yliopiston asuntolasta asumispaikkaa ja itsekin näin tein. Hakemukseen oli mahdollista laittaa muutamia vaihtoehtoja. Tuolloin en vielä tiennyt yhtään, millä koulun kolmesta kampuksesta tulisin opiskelemaan, mutta minulla kävi hyvä tuuri, kun pääsin asumaan Toyonakan kampukselle ja samaisella kampuksella oli myös kaikki luentoni. Ylipäänsä muutenkin vaihtareille tarkoitetut kurssit ovat lähes tulkoon kaikki Toyonakassa – vain muutama oli Suitassa ja Minoh:ssa vain pari tai ei yhtään. Kaikki kampukset ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan ja niiden välillö ajaa koulun ilmainen bussi.

Asuin siis Toyonaka International Housessa, jossa minulla oli oma pieni asunto, jossa oli mm. oma vessa, kaasuliesi, jääkaappi ja pyykinpesukone. Vaikka asunto oli hyvin pieni, oli se silti viihtyisä ja aamuisin oli mukava, kun luennoille käveli viidessä minuutissa. Vuokrakaan ei ollut paha – euroissa vajaa 200€ kuussa. Asuntolan toimiston väki oli myös todella ystävällistä ja auttoivat aina kaikessa. Ainoa huono puoli oli se, että talo oli tietenkin vanha ja siellä aika selkeästi oli kosteusvaurioita, joista itsekin sain pieniä oireita.


Toyonaka International House

Opiskelu

Osakan yliopistossa on tietyt vaihtareille tarkoitetut kurssit, joiden opetus on englanniksi, mutta tavallisiakin kursseja olisi ollut mahdollista ottaa. Kurssien tehtävämäärät vaihtelivat – joissain kursseissa ei ollut paljon tekemistä, kun taas joissain työmäärä oli iso. Yleisesti ottaen kurssit kuitenkin vaativat enemmän aikaa kuin Suomessa. Mutta toisaalta taas tuntui, että vaikka työmäärä saattoi olla iso, opettajat ehkä arvostelivat vaihtareiden työt vähän löyhemmin, sillä itse ainakin sain parista kurssista arvosanaksi A:n, vaikka kirjoitin kurssin loppuesseen aika huonosti… Opettajat olivat kaikki mukavia ja suurin osa puhui englantia melko sujuvasti, mutta välillä ymmärtämisessä saattoi olla haasteita. Koulua minulla oli 1-3 luentoa päivässä ja maanantai oli aina vapaa. Melkein kaikilla vaihtareilla oli aina joko maanantai tai perjantai vapaa, joten luentoja ei ainakaan ollut liikaa.

Olin etukäteen kuullut, että joissain yliopistoissa kaikki eivät mahdu samalle kurssille ja sitten ilmoittautumispäivänä on kamala kiire, että ehtiikö ilmoittautua. Osakassa tällaista ei onneksi ollut. Kysyimmekin asiasta ja meille vastattiin, että kyllä kaikki mahtuu kursseille – sitten vain vaihdetaan tarvittaessa isompaan luokkaan. Ensimmäisen viikon sai käydä vapaasti tutustumassa kursseilla ja vasta sitten piti tehdä lopulliset valinnat. Vaikkakin silloinkin ainakin japanin kielen kursseilla oli mahdollista vaihtaa vaikeustasoa vielä joulukuussakin. Esitelmiä tuntui olevan paljon enemmän, mitä mihin olen Suomessa tottunut.

Muuta

Terveydenhuolto on melko kätevää health insurance cardilla – ainoastaan kielimuuri voi olla ongelma. Itse jouduin heti toisena päivänä Japaniin saavuttuani jo menemään lääkärille. Onneksi sain taas tulkin, joka puhui todella sujuvasti englantia – muuten käynnistä ei olisi tullut ehkä yhtään mitään. Tuolloin minulla ei vielä ollut health insurance cardia, joten jouduin maksamaan kaikesta täyden hinnan, mutta kun myöhemmin sain kortin, sain 70% lääkärikäynnin kuluista sekä apteekista lääkkeiden hinnasta. Tuon ”alennuksen” täydestä hinnasta saa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Opiskelijaelämä oli sillä tavalla erilaista Suomeen verrattuna, että ainakaan Osakassa ei ollut samanlaisia opiskelijatapahtumia kuin meillä (esimerkiksi sitsejä ym.). Muutenkin vaihdon aikana japanilaisiin opiskelijoihin ei tullut ehkä tutustuttua kovin paljon. Jotkut vaihtarit liittyivät yliopiston clubeihin ja circleihin, mutta niitäkään ei kamalasti mainostettu. Muista vaihtareista sai kuitenkin loppuelämänkin ystäviä.

Japanista usein puhutaan kalliina maana, mikä joissain asioissa ehkä pitää paikkansakin, mutta toisaalta taas monet asiat kuten ulkona syöminen on paljon halvempaa kuin Suomessa. Suomea kalliimpaa Japanissa oli ainakin hedelmät ja sähkö. Laskut piti maksaa käteisellä joko konbineissa eli pienissä ruokakaupoissa tai sitten vaikka postitoimistossa. Osakan yliopiston Toyonaka-kampukselta löytyi postitoimisto, jossa maksoinkin aina kaikki laskut paitsi vuokran, joka maksettiin asuntolan toimistoon suoraan.

Parina ensimmäisenä viikkona koti-ikävä oli iso ja tietysti se iski välillä myöhemminkin. Paljon kuitenkin helpotti heti kun alkoi tutustua ihmisiin ja asioiden hoitamisesta alkoi tulla rutiinia – miten roskat lajitellaan ja mihin mikäkin maksetaan. Vaikka vielä vaihdon lopussakin saattoi tulla postia, josta ei tiennyt, onko se mainos vai lasku. Kaikista ongelmista kuitenkin aina selvittiin ja Osakan yliopiston henkilökunta pitää kyllä vaihtareista hyvää huolta. Lähes joka viikko oli ns. ”assemblyjä”, joihin vaihtarit menivät ja siellä vaihtareiden asioista huolehtivat työntekijät kertoivat ajankohtaisista asioista ja auttoivat käytännön tehtävissä.

Omat vaihtotuutorini Suomessa suosittelivat pakkaamaan mukaan shampoota ja deodoranttia, mutta en sitten itse niin tehnyt vaan ajattelin, että kyllähän niitä sitten Japanistakin saa. No, olisi vain kannattanut uskoa tuutoreita, koska shampoot eivät oikein sopineet pohjoismaiselle tukalle ja pitkän etsinnän jälkeen deodoranttivalikoima ei ollut päätä huimaava. Eniten ikävä tuli ruisleipää, Fazerin sinistä ja sipseille kunnon dippiä. Vaikka Osakan talvi on Suomea lämpimämpi, kannattaa silti ottaa lämpimiäkin vaatteita mukaan, koska vuodenvaihteessa oli aika kylmä. Toisaalta myös, itse pakkasin aika vähän kesävaatteita, koska ajattelin, että menen sinne syksyllä ja olen siellä vain talven, mutta Osakassa olikin todella kuuma pitkälle syksyyn. Kannattaa lähteä seikkailuihin mukaan ja mahdollisuuksien mukaan kiertää muissakin kaupungeissa tai jopa läheisissä maissa. Vaikka koti-ikävä iskisi, ei kannata antaa sen lannistaa, koska kotiin pääsee varmasti kuitenkin. Vaihtoon lähtö oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiäni ja yksi elämäni parhaita kokemuksia, joten tärkein neuvoni kaikille vaihtoon lähtijöille on, että nauttikaa joka minuutista – se aika menee loppujen lopuksi kuitenkin tosi nopeasti!

 

Toyonakan kampus

 

Vaihtokertomus, Hokkaido University, Japani, syyslukukausi 2018

bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alkubyrokratia

Helsingin yliopiston ohjeet lähtöön ovat hyvät, joten niitä seuraamalla ei pitäisi voida jäädä mitään tärkeää välistä. Viisumi kannattaa hakea heti, kun kohdeyliopistosta on tullut vahvistukset. Hokkaidon yliopistolta tuli kirje kotiin, jossa oli ohjeita ja informaatiota asuntoloista yms. Lisäksi certificate of eligibility, jonka kanssa viisumi haetaan.

Lisäksi yliopisto lähetti sähköpostitse erittäin yksityiskohtaiset ohjeet lähestulkoon kaikesta. Dokumenteista löytyi mm. kuinka päästä lentokentältä asuntolalle ja mitä kaikkea on ensimmäisinä päivinä hoidettava. Hokkaidon yliopisto järjesti meille tuutorit, jotka odottivat meitä asuntolallamme saapumista seuraavana aamuna. Heidän kanssaan täytettiin kaikki tarvittavat lomakkeet ja vietiin ne kunnantalolle, postiin ja yliopistolle. Suurin osa dokumenteista piti täyttää japaniksi, mutta tuutorit auttoivat siinäkin. Paljoa ei itse tarvinnut ymmärtää eikä muistaa, kun byrokratia hoidettiin kädestä pitäen. Meidän oli avattava japanilainen pankkitili mahdollista JASSO-apurahaa varten, ja se oli ainoa asia jota emme hoitaneet tuutoreiden kanssa. He kuitenkin auttoivat lomakkeiden täytössä, joten itse ei tarvinnut ymmärtää niistä mitään. Yliopisto vaatii myös ottamaan japanilaisen vakuutuksen, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä tuutoreiden kanssa.

Asuminen

Hokkaidon yliopistolla on useita eri asuntoloita, jotka voi laittaa toivejärjestykseen ennen saapumista. Laitoin itse ensimmäiseksi vaihtoehdoksi lähimpänä kampusta sijaitsevan ja halvimman vaihtoehdon, jonka perusvuokra oli noin 45€/kk (tähän päälle sähkö, vesi, kaasu yms nostivat kylmimpinä kuukausina vuokran sataan euroon kuussa). Asuntola oli toki toimiva, mutta keittiö ja yksi vessa ja suihku jaettiin kahdeksan ihmisen kanssa, ja ne olivat pieniä ja likaisia. Jos on tarkka siisteydestä eikä kestä esim. sotkuista keittiötä, suosittelisin valitsemaan jonkun kalliimmista asuntoloista. Niissä vessa ja keittiö joko jaettiin vain muutaman ihmisen kanssa tai ei kenenkään. Asuntoloissa on manageri, joka vahtii sisään tulevia ja vieraista on ilmoitettava hänelle (erityisesti, jos vieras on eri sukupuolta kuin asuntolan asukkaat). Minun asuntolani manageri ei puhunut muuta kuin japania, joten asioiden selvittely oli ajoittain haastavaa. Jos japanin kielitaito ei ole kovin hyvä, omasta asuntolasta kannattaa etsiä kaveri, joka puhuu sekä hyvää japania että jotakin yhteistä kieltä. Siitä on hyötyä myös mm. postin kanssa, kun postista/pankista/vakuutusyhtiöltä saapuu kirje eikä sitä osaa lukea. Yliopistolta löytyy yleensä myös aina joku opettaja tai virkailija joka on valmis auttamaan tällaisissa asioissa.

Opiskeleminen ja kurssit

Opiskelun rankkuus riippuu paljolti siitä, mitä ja kuinka paljon kursseja ottaa ja kuinka niihin suhtautuu. Minulla oli kuusi nk. hustep-kurssia sekä yksi japaninkurssi, ja minulle jäi paljon aikaa tehdä muuta. Kaikilla luennoilla on läsnäolopakko, mutta kotiin töitä jää suhteellisen vähän. Suurin osa valitsemistani hustep-kursseista oli kevyitä, osa jopa liian. Hustep-kursseista ne kurssit, joissa on opettajaksi merkitty useita japanilaisia, olivat minun kokemukseni mukaan hiukan turhauttavia. Suurin osa opettajista puhui todella huono englantia, jopa niin huonoa, etteivät he ymmärtäneet meidän kysymyksiämme tai osanneet vastata niihin. Kurssien arvosana määräytyi läsnäololla sekä muutamalla raportilla, jotka itse kirjoitin jokaisen alle tunnissa. Nämä kurssit sopivat sellaiselle, jota ei haittaa turhautua kunhan saa helposti opintopisteitä. Osa aiheista oli toki mielenkiintoisia, mutta hyvin suuri osa luennoista meni ehkä hiukan ”hukkaan”. Oman kokemukseni mukaan hustep-kursseista parhaita olivat ne, jotka tuntuivat työläimmiltä ja vaikeimmilta. Ne olivat oikeasti yliopistotasoa ja niissä oppi eniten. Hustep-kursseissa pidin siitä, että vaikka olen biotieteilijä, minun oli täysin mahdollista opiskella esim yksi sosiologian kurssi. Hustepissa saa hyvää yleissivistystä muista aloista, joita ei ehkä omassa yliopistossa tule opiskeltua.

Kurssit valitaan vasta paikanpäällä Japanissa, missä yliopisto antaa paksut kirjaset kurssivaihtoehdoista ja ohjeet niiden valitsemisesta. Japanintunnit ovat yleensä aamulla, ensimmäisen kolmen periodin aikana. Hustep-kurssit ovat iltapäivällä. Viimeinen tunti loppuu kuudelta, joten päivistä voi tulla pitkiä jos valitsee joka päivälle japania ja viimeisten periodien tunteja. Hokkaidon yliopistolla on nk. Advanced English courses, jotka on suunnattu japanilaisille opiskelijoille. Niihin on arvonta, joten suosituille sellaisille ei välttämättä pääse sisään. Olin itse yhdellä tällaisella kurssilla, ja jos haluaa parantaa englanninkielentaitoaan, näitä kursseja ei ehkä kannata valita, sillä taso ei ole korkea.

Kursseja pitää valita Helsingin yliopiston puolesta tietty määrä sekä Japanin puolesta tietty määrä viikkotunteja. Japaninkursseista tulee paljon viikkotunteja muttei juurikaan opintopisteitä. Tarvittavat määrät selitetään Japanin puolesta Hokkaidon päässä, ja Helsingin vaatimukset löytyvät vaihto-ohjeista. Minulla oli kuusi hustep-kurssia ja yksi japaninkurssi, ja siinä oli hiukan ylimääräistä siten, että jos en olisi päässyt yhdestä kurssista läpi, opintopisteitä ja kursseja olisi silti ollut tarpeeksi. Arviointi tapahtuu kirjainasteikolla A – F, mutta arvosanat eivät siirry Helsingin yliopistolle. Itse olin suhteellisen rento arvosanojen suhteen, ja sain silti lopulta hyvät arvosanat. Oman kokemukseni puolesta sanoisin, ettei niistä kannata stressata. Kun tekee pyydetyt työt ja istuu luennoilla, opiskelu sujuu.

Vapaa-aika

Jos osaa japania, yliopistojen kerhot voivat olla hauska vapaa-ajanviete. Suurimpaan osaan tarvitsee kuitenkin säällistä kielitaitoa, muuten voi olla vaikea päästä mukaan tai ei jopa oteta sisään kerhoon. Yrittää kuitenkin kannattaa tietysti aina. Suuri osa kerhoista treenaa tosissaan ja osallistuu kilpailuihin yms, eli esim uuden urheilulajin aloittaminen on vaikeaa kerhojen kautta. Hokkaidon yliopiston kampuksella sijaitsee ilmainen kuntosali, jota itse käytin muiden urheilumahdollisuuksien puutteessa. Kuntosalilla ei ole uusinta teknologiaa eikä edes ihan kaikkia eripainoisia käsipainoja, mutta siellä voi ihan hyvin treenata. Olin lähes aina ainoa ulkomaalainen ja ainoa nainen, joten katseita kyllä saattaa tulla.

Sopeutuminen

Itselläni sopeutumista helpottivat kaverit, joita oli helppo saada saman asuntolan ihmisistä ensimmäisten päivien aikana, kun hoidettiin byrokratiaa tuutoreiden kanssa. Lähdimme pienellä joukolla heti ensimmäisistä päivistä käymään eri Sapporon turistikohteissa, ja näiden retkien porukasta rakentuikin yhdet tärkeimmistä ystävyyksistäni koko vaihdon ajaksi. Lisäksi turistikohteissa käyminen heti alkuun nosti innostusta uutta paikkaa kohtaan, joten olen iloinen etteivät luennot alkaneet heti ja oli aikaa tutustua ihmisiin ja Sapporoon. Sopeutumista vaikeutta asuntolan likaisuus, kun tuntui, että kotona ei ole kiva olla. Siihen auttoi suuresti oman huoneen sisustaminen. 100¥ kaupoista saa halvalla lähes kaikkea, ja ostin sieltä paperia jolla päälystin seinät, viltin tuolin päälle ja paljon muuta mikä nosti viihtyvyyttä. 100¥ kaupoista saa alle eurolla myös astioita ja kaikkea käyttötavaraa mitä alussa on pakko ostaa, joten sellainen kannattaa etsiä lähimaastosta.

Pakkaaminen

Japaniin kannattaa Suomesta pakata mukaan ainakin deodoranttia (erittäin vaikea löytää Japanista) ja perussärkylääkkeitä, jos sellaisia käyttää. Lisäksi kannattaa varata mukaan hiukan tuliaisia, joita vaihtaa kavereiden kanssa. Tähän soveltuvat mainiosti suomalaiset karkit tai muut herkut, joista on helppo vähän suuremmassakin porukassa jakaa. Adaptorit pistorasioihin on myös hyvä olla. Suosittelen varmistamaan, että kaikki tarvittavat töpselit käyvät hankittuun adaptoriin, sillä Euroopassa on useampaa eri töpselityyppiä jotka kaikki sopivat eurooppalaiseen pistokkeeseen, mutteivät välttämättä kaikkiin adaptoreihin.

Hokkaidolla tulee talvella suhteellisen kylmä ja paljon lunta. Teitä ei hiekoiteta, joten jos omistaa talvikengät joissa on hyvä pito, sellaiset kannattaa ottaa mukaan. Myös sisällä saattaa tulla kylmä, sillä asuntoloiden lämmitys menee päälle ja pois pitkin vuorokautta. Lämmin yöpuku on siis myös Hokkaidolle järkevää ottaa.

Loppubyrokratia

Vaihdon lopun byrokratiasta ja hoidettavista asioista annettiin myös vaihtoyliopistossa yksityiskohtaiset ohjeet. Jos tahtoo matkustella Japanissa tai muualla Aasiassa, se onnistuu helpoiten vaihdon jälkeen. Viisumi on puolen vuoden vaihtareille voimassa vuoden ja vuoden vaihtareille yli vuoden, mutta on otettava huomioon, että se päättyy kuitenkin kohdeyliopiston lukukauden päättyessä. Yliopiston toimisto ilmoittaa viranomaisille vaihto-opiskelun päättymisestä, joten viisumi on oikeasti voimassa vähemmän aikaa kuin mitä sen fyysisessä versiossa lukee. Itse matkustin Japanissa ennen lukukauden päättymistä, sillä luennot ja kaikki muu päättyivät ennen lukukauden päättymistä. Jos haluaa matkustaa Japanissa sen jälkeen, on poistuttava Japanista ja palattava turistiviisumilla. Lennot Japanista esim Taiwaniin ja Etelä-Koreaan ovat suhteellisen edullisia, joten naapurimaissa voi olla mielenkiintoista matkustaa vaihdon jälkeen.

Vaihtokertomus, kevät 2018, Hokkaido University

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Hokkaidon yliopistossa Sapporossa kevätlukukauden 2018. Vaihto-ohjelmani oli englanninkielinen HUSTEP, joka on tarkoitettu kandivaiheen opiskelijoille, jotka eivät puhu japania.

Ennen lähtöä

Hakemus yliopistoon tehdään syksyllä (jos lähtö on huhtikuussa) ja siihen tarvitaan mm. lääkärintodistus. Hakemuksen yhteydessä on mahdollista ruksia, haluaako hakea samalla JASSO-apurahaa (jota ei siis välttämättä myönnetä kaikille, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla). Hyväksymistieto ja ohjeet asunnon hakemiseen saapuivat tammikuun lopussa. HUSTEP-oppilaiden on pakko asua yliopiston asuntolassa, muut vaihtarit saavat käsittääkseni asua myös yksin. Hyväksymisen jälkeen viisumia varten tarvittavia todistuksia sai odottaa kauan, ja ne saapuivat vasta noin kolme viikkoa ennen lähtöä. Onneksi Japanin viisumin saa nopeasti. Yliopisto lähetti tässä välissä yleisiä ohjeita ja täydennettyjä kurssilistoja yms. ja ohjeisti saapumaan Sapporoon tiettyinä päivinä, jotta pääsee suoraan asuntolaan. Yleisesti tieto kulkee hieman hitaasti, mutta koska kyseessä on kuitenkin Japani, kaikki hoidettiin huolellisesti eikä missään vaiheessa hakuprosessia tullut ongelmia tai kysyttävää.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkia vaihtareita ohjeistettiin saapumaan muutaman päivän sisällä ja heti saapumisen jälkeen seuraavana aamuna olivat edessä kaikki byrokratia-asiat. Jokaiselle vaihtarille nimetään tuutori (yhdellä tuutorilla on useita vaihtareita), jonka tehtävä on kävelyttää vaihteri eri virastojen läpi yhdessä päivässä ja auttaa täyttämään kaikki tarvittavat lomakkeet. Ensimmäisenä päivänä rekisteröidytään Sapporon asukkaiksi kaupungintalolla (jos lentää Japaniin jonkun pienen kentän kautta eikä saa residence cardia lentoketältä niin se haetaan ilmeisesti samasta paikasta), haetaan Japanin yleistä sairausvakuutusta ja opiskelijoiden pakollista vakuutusta (lisäksi on mahdollista hakea vielä erillistä vahinkovakuutusta; tajusin vasta kieltäydyttyäni siitä ettei oma matkavakuutukseni esimerkiksi kata mahdollisia asuntolassa aiheuttamiani vesivahinkoja tms…), avataan pankkitili (sillä ei välttämättä tee juuri mitään jos ei saa stipendiä) ja tehdään Japanin postille ositteenmuutosilmoitus. Suosittelen lämpimästi tekemään kaiken tämän yhdessä tuutorin kanssa!

Hassu juttu: Japanissa kaikki viralliset paperit täytetään mustalla kuulakärkikynällä, joten sellainen kannattaa ottaa mukaan. Ja kaikesta otetaan noin miljoona kopiota.

Seuraavina parina päivänä oli yliopiston orientaatio, josta saatiin mukaan paksu nippu erilaisia ohjelehtisiä. Koulu alkoi varsinaisesti vasta seuraavalla viikolla, ja normikursseille ilmoittaudutaan virallisesti vasta pari viikkoa myöhemmin.

Asuminen

Jokaisen HUSTEP-opiskelijan pitää asua yliopiston asuntolassa. Ennen lähtöä on mahdollista asettaa asuntolat toivejärjestykseen, jota noudatetaan vähän miten sattuu. Osa asuntoloista (Keiteki ja Sosei ryo) on ihan merkittävästi halvempia kuin muut, mutta niiden tasokin on sitten sen mukainen. Kannattaa siis harkita ja ehkä säästää jostain muusta kuin asumisesta.

Omassa dormissani on neljä kerrosta ja jokaisessa kerroksessa noin 10 asukasta. Jokaisella on oma huone, jossa on oma jääkaappi ja lavuaari (josta tulee vain kylmää vettä). Vessat ja suihkut ovat yhteiskäytössä, samoin keittiö. Uunia ei ole, liedet ovat iduktioliesiä, mikä hämmentää monia vaihtareita aluksi, kun tavalliset kattilat eivät toimi niillä (keittiövälineet pitää siis ostaa itse). Asuntolat on jaoteltu sukupuolen mukaan, ja vastakkaisen sukupuolen edustajia ei saa tuoda edes kylään. Alakerrassa on dorm manager, joka valvoo dormia ja auttaa tarvittaessa kaikissa käytännön jutuissa. Vuokra maksetaan kerran kuussa jossakin konbinissa (convenience store, esim. Lawson).

Opiskelu ja opetus

Vaihtareilla on viisumivaatimusten takia oltava vähintään 7 mitä tahansa luentoa viikossa. Yleensä yhdestä kurssista on yksi luento viikossa, ja siitä saa 2 op. Teen itse sivuaineopintoja täällä ja vaikka aiheet eivät kaikilla kursseilla ole ennestään kovin tuttuja, kurssien vaikeustaso tuntuu silti matalalta. Kannattaa lukea etukäteen kurssilistaa ja valita kursseja, joiden vaikeustaso on jotain muuta kuin 1000 (helpoin). Toisaalta läksyjä tulee melko paljon, jokaiselle tunnille pitää yleensä lukea joku artikkeli etukäteen ja lähettää siitä tiivistelmä tai kysymyksiä proffalle. Useimmat kurssit kestävät puoli vuotta, ja niissä on joko koe puolivälissä ja lopuksi, tai essee/esitelmä kurssin lopussa. Kursseilla on läsnäolopakko (yli 70% pitää olla läsnä) ja opetus on muutenkin koulumaisempaa kuin Suomessa. Harvalla kurssilla on kurssikirjaa, vaan opettaja linkkaa opiskelijoille vaaditut artikkelit. Kenties siksi, että kirjaston kirjavalikoima on melko suppea…

Kursseille ilmoittaudutaan vasta kun ne ovat jo alkaneet, joten aluksi voi käydä kuuntelemassa useita luentoja ja miettiä, mikä kiinnostaa eniten. Tavallisille kursseille ei yleensä ole osallistujakiintiötä, mutta niiden lisäksi on tiiviskursseja kesällä ja ”lottery courses” -kursseja, joissa on osallistujakiintiö. Yleensä niihinkin kuitenkin mahtuu. Kursseja ei voi jättää noin vain kesken, mutta lukuvuoden puolivälissä on erillinen viikko, jolloin saa keskeyttää ne kurssit, joita ei haluakaan käydä loppuun.

Vaihtareiden on mahdollista opiskella Japania, mutta japaninkursseille on ilmoittauduttava etukäteen netissä (ohjeet tulee sähköpostitse). Kielikursseista saa yleensä yhden op:n ja niiden työmäärä on siihen suhteutettuna tosi iso. Opetusta on 2 tai 3 kertaa viikossa per kurssi ja joka kerralle tulee läksyjä ja yleensä pieni testi. Tahti on kova, joten kannattaa harkita, riittääkö aika kovin moneen kurssiin.

Muuta hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Residence card pitää Japanissa olla aina mukana kun lähtee ulos.
  • Opiskelijat kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin, ja lääkäriin kannattaa ottaa mukaan joku japanintaitoinen.
  • HUSTEP-vaihtareille ei järjestetä mitään ryhmäyttävää yliopiston puolesta, joten kannattaa olla aluksi niin sosiaalinen kun mahdollista ja tunkea kaikkeen mukaan.
  • Yliopistolla on paljon kerhoja ja harrastusporukoita, mutta niihin vaaditaan yleensä japanintaitoja. Hyvä vaihtoehto kielitaidottomalle on esim. English-Speaking Society, jossa on paljon japanilaisia, jotka osaavat myös englantia.
  • Sapporo on älyttömän turvallinen kaupunki, mutta joka paikassa varoitellaan kulteista (ilmeisesti herätysliiketyyppisiä buddhalaisryhmiä). Myös kaasulämmittimien käyttöohjeet ja yliopistolta saatava maanjäristysvihkonen kannattaa lukea.
  • Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, ruokakaupat taas kalliimpia (erityisesti vihannekset ja hedelmät).
  • Suomesta kannattaa ottaa mukaan ainakin deodorantti (täkäläiset ovat huonoja ja poikkeuksetta voimakkaan hajuisia) ja itseruskettava (sitä ei myydä missään).

Vaihtokertomus, Ritsumeikan Asian Pacific university (APU), kevät 2018

Kotitaloustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut siinä kuvitelmassa, että Japani ei ole byrokratiansa puolesta se helpoin vaihtokohde. Kuvitelmat osuivat oikeaan, papereita tuli täyttää melko paljon ennen vaihtoon lähtöä ja kopioita usean sivun koostuvasta vaihtopaketista piti myös muistaa ottaa. Vaihtopaketin mukana tuli vastaanottavaan yliopistoon myös lähettää paperisia passikuvia. Omalta yliopistolta saimme kuitenkin hyvät ohjeet, joita noudattamalla kaikki tarvittavat paperit tuli hoidetuksi. Viisumia haettaessa konsulaatista sain myös ohjeita Japanissa tarvittavan ’resident cardin’ teettämisestä, joka onnistuikin saman tien maahantulon yhteydessä.

Saapuminen ja alkubyrokratia kohteessa

Saapuessani Japaniin Fukuokan kohtalaisen pienelle lentokentälle kaikki sujui melko sutjakasti, sillä opiskeluviisumin johdosta minut ohjattiin pitkän jonon ohi suoraan tiskille. Heti matkatavaroiden noutamisen jälkeen minua odotti kohdeyliopistoni edustaja lentokentällä kyltin kanssa ja toivotti minut hymyillen tervetulleeksi. APU tarjosi tiettyinä päivinä kohteeseen saapuville kuljetuksen kohtalaiseen hintaan, jolla pääsin suoraan lentokentältä asuntolaan. Saapuessani asuntolaan meille oli varattu ensimmäiselle illalle pieni selviytymispaketti, jossa oli vessapaperia, roskapussi sekä hieman ruokaa ja juomaa.

Orientaatioviikkojen tapahtumat oli jaettu kahdelle ensimmäiselle viikolle niin, että kampuksella oli vaihto-oppilaille järjestettyjä infotilaisuuksia 1-3 tuntia päivässä. Beppussa julkinen liikenne on kallista ja tämä verkkainen aikataulutus hieman harmitti, kun infotilaisuudet olisi hyvin voitu tiivistää noin 3 tehokkaaseen päivään. Orientaatiot olivat kohtalaisen selkeitä ja niihin sisältyi useiden papereiden täyttämistä. Tilaisuudet oli hyvin organisoitu ja kaikkialla oli aina joku ohjaamassa minne mennä ja missä jonottaa seuraavaksi. Jokaisen vaihto-opiskelija tulee osallistua kattavaan terveystarkastukseen, joka oli organisoitu tehokkaasti. Terveystarkastuksen jälkeen jokaisen opiskelijan tulee maksaa terveysvakuutusmaksu jonka jälkeen opiskelija voi käyttää koulun terveyspalveluita.

Asuminen

APU:n tarjoama asuntola sijaitsee hyvin lähellä Beppun keskustaa. Suurin osa japanilaisista opiskelijoista asuu kampuksella tai sen ulkopuolella yksityisillä vuokranantajilla, mutta vaihto-opiskelijat ja osa kansainvälisistä opiskelijoista saavat huoneen APU:n keskustasta asuntolasta. Bussilla matkustaminen Kampukselle toki maksaa noin 5e päivässä, mutta keskusta on kävelymatkan päässä.

Asuntolassa jokaisella on oma huone, johon kuuluu oma jääkaappi, parveke sekä kylpyhuone ja wc. Huoneessa on runsaasti säilytystilaa tavaroille ja matkalaukulle on käytävällä oma lukollinen säilytystila. Huoneessa on tarjolla ainoastaan japanilaistyylinen hernetyyny, joten tavallisen tyynyn hankkiminen tai tuominen saattaa olla paikallaan mikäli on tarkka tyynystään. Itse otin oman tyynyn kotoa mukaan ja sain sen pienempään tilaan hankkimalla matkavakuumipusseja. Oma pyyhe on myös hankittava tai tuotava, asuntola tarjoaa ainoastaan lakanoiden pesetyksen. Muusta pyykistä asukas vastaa itse. Jokaisessa kerroksessa on useampi pesukone, joiden käyttäminen maksaa 100yeniä/ pesukerta.

Kuva: Millie H.

Jokaisessa kerroksessa on yhteinen oleskelualue ja keittiö. Keittiöissä on jokaisella oma lukollinen kaappi, jossa voi säilyttää omia keittiövälineitään. On melko epäekologista, että jokainen opiskelija hankkii omat kokkausvälineensä, mutta onneksi facebookissa toimiva ’mini share’ kierrätysryhmä toimii melko hyvin ja sitä kautta on mahdollista ostaa ja myydä hankkimiaan tavaroita. Asuntolan huoneen vuokraan kuuluu hidas nettiyhteys, mutta huoneeseen kannattaa hankkia nopeampi netti, joka on puoleksi vuodeksi melko edullinen. Myös modeemi tulee hankkia nopeamman netin käyttämiseksi. Itse pärjäsin hyvin pelkän wifin varassa. Kampuksella oli myös nettiyhteys ja kaupungin keskustassa netti löytyi tarvittaessa myös Beppun asemalta sekä Starbucksista. En hankkinut sim-korttia ollenkaan ja japanilaiset tuttuni pystyivät auttamaan minua mikäli jonnekin tarvitsi soittaa.

Opiskelu

 APU:ssa on runsaasti tarjolla englanninkielisiä kursseja ja vaihto-opiskelijoilla ei ole tarjonnan suhteen juurikaan rajoitteita. Tarjolla on kursseja etenkin talouteen, turismiin, historiaan ja ekologisuuteen liittyen. Opetuksen taso yllätti minut negatiivisesti. Olin innolla odottanut erilaista ja mielenkiintoista opetusta ulkomailla, mutta melko pian tuskatuin kun opetus perustui pitkälti nippelitiedon ulkoa opetteluun ja monivalintatentteihin. Opettajilla on melko vanhanaikaiset opetustyylit, jossa opiskelija on passiivinen kuuntelija ja opettaja lukee suoraan power point dioistaan luennoimansa asiat tai unohtuu puhumaan aivan muista asioista kuin mitä luento käsittelee. Aika paljon siis sai lukea kirjoista itsenäisesti, onneksi monet kirjat oli mahdollista saada sähköisesti. Monet kurssit sisältävät ryhmätöitä ja tenttejä on mahdollista suorittaa vain kerran. Kurssien lisääminen ja muuttaminen samalle jaksolle ei onnistunut enää kun ilmoittautuminen oli mennyt umpeen. Toiselle jaksolle muokkaaminen oli vielä mahdollista tiettyyn päivään asti.

Japanin kielikursseja oli mahdollista ottaa, mikäli oli täyttänyt ennakkoon kielikurssianomuksen ja käynyt tasotestissä orientaatioviikolla. Kielikurssit kerryttävät 4op ja muut kurssit 2op APU:n opintopistemäärissä. APU vaatii opiskelijoita suorittamaan vähintään 10op kun Helsingin yliopisto vaatii 11op. Minimi opintopistemäärä joka tulee suorittaa on APU:n opintopisteissä siis 12op (Suomessa 23,4op). Itselläni etenkin aluksi englannin kielellä opiskeleminen vei paljon energiaa, joten olin tyytyväinen kyseisen minimiopitonpistemäärän suorittamiseen. Rinnalle otin avoimesta yliopistosta vielä pari kesäkurssia, joten opintojen suhteen pysyin kohtalaisen kiireisenä.

Kampus ja asuntola ovat hyvin kansainvälisiä ja monet opiskelijat auttavat mielellään toisiaan. Kannattaa kuitenkin pyytää itselleen japanilainen buddy. Buddy auttaa epäselvissä asioissa ja tutustuttaa hieman kaupunkiin. Buddy antaa turvaa ja lievittää yksinäisyyden tunnetta, kun kohdemaassa tuntee edes pinnallisesti jonkun. Buddy auttaa myös opintojen suunnittelussa ja antaa lisätietoja opettajista ja kurssikuvauksista.

Kuva: Millie H.

Hyvä tietää!


Japani on hyvin turvallinen maa ja kaikki ovat hyvin auttavaisia kielimuuristakin huolimatta. Beppussa pärjää hyvin pelkällä englannin kielen taidolla. Monet kaupungissa ymmärtävät englantia ja ovat kiinnostuneita ja ystävällisiä vaihtareita kohtaan. Vastausta ei aina välttämättä saa englanniksi kaikkialla, mutta palvelutilanteet kuitenkin luonnistuvat.

Hintataso kohteessa on vaihteleva. Joukkoliikenne on paljon kalliimpaa kuin Helsingissä ja bussipassia ei kannata hankkia jos koulua ei ole päivittäin. Myös osa elintarvikkeista on ruokakaupassa kalliita, mm. vihannekset, kasvikset ja liha ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta tofua saa pilkkahintaan ja se on maultaan parempaa Aasiassa. Ulkona syöminen on edullisempaa kuin Suomessa. Vegaaneille Beppu ei ole välttämättä se helpoin kohde, sillä kaupungissa on tällä hetkellä vain yksi ravintola joka tarjoaa varmasti täysin vegaanista ruokaa.

Kuva: Millie H.

Beppusta on melko kaukana isommista kaupungeissa, lukuun ottamatta Oitaa joka sijaitsee vain 15min junamatkan päässä. Matkustaminen Japanin sisällä on melko kallista. Bussit tai paikallisjunat ovat kuitenkin yleensä edullisimmat kulkuvälineet pitkillä matkoilla ja moniin isoihin kaupunkeihin on mahdollista matkata yön yli bussilla. Kampuksen supermarketin jäsenille on olemassa kuitenkin tarjoushintaisia lippuja moniin lähellä oleviin kaupunkeihin, jotka kannattaa hyödyntää.

Kuva: Millie H.

Japani on mielenkiintoinen maa, outoja juttuja tulee vastaan päivittäin ja se on hauskaa! Kannattaa rohkeasti maistella erilaisia ruokia ja keskustella paikallisten kanssa elämästä!

Vaihtokertomus, Kyoto University, lukuvuosi 2016-2017

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoprosessi toimi Suomen puolella erinomaisesti. Sain riittävästi ohjeita ja tukea tarvittavien asiakirjojen täyttämiseen, ja koin että liikkuvuuspalveluissa prosessi eteni ilman viivästyksiä. Samaa en voi kuitenkaan sanoa vaihtoyliopiston puolelta, josta vastauksia odoteltiin kuukausitolkulla. Olin tietoinen Japanin hitaasta byrokratiasta, mutta luulin että yliopistotasolla asiat hoituisivat nopeammin. Sain hyväksymistiedon kun olin jo Japanissa, ja tämä aiheutti hieman lisätyötä ennen vaihtovuoden alkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten oli odoteltavissa, ensimmäiset viikot Kyotossa menivät enimmäkseen alkubyrokratian hoitamiseen. Minkäänlaisia digitaalisia palveluita ei ollut, vaan asiat hoidettiin papereita vaihtamalla, yleensä vielä ilman kunnollisia englanninkielisiä ohjeita. Toimin ensimmäisten viikkojen aikana usealle vaihto-opiskelijalle tulkkina, jotta he saivat asiat hoidettua kunnantalolla ja postissa. Ilmoittautuminen kaupungin asukkaaksi oli tehty hankalaksi, ja asiakirjat olivat pääosin japaninkielisiä. Myös puhelinliittymän hankkiminen tuotti monelle vaihto-opiskelijalle ongelmia.

Yliopiston järjestämä orientaatio oli parhaimmillaankin epäselvä, ja useat opiskelijat jäivät ihmettelemään suurta paperipinoa joka jaettiin orientaation yhteydessä. Kaikki tarvittava tieto löytyi kyllä paperipinosta, mutta sen etsimiseen kului tolkuttomasti aikaa. Yliopisto oli järjestänyt myös vaihtotuutoreita, joita emme tavanneet enää vaihto-orientaatiopäivän jälkeen. Nämä tuutorit nostivat yliopiston maksamaa palkkaa koko vuoden tekemättä mitään vaihto-opiskelijoiden hyväksi.

Asuminen

Asuin yliopiston dormissa, Shugakuin International Housessa, joka sijaitsi kaupungin pohjoisosassa. Asuntola oli siisti ja viihtyisä, vaikkakin hieman kaukana keskustasta. Yliopistolle pääsi pyörällä viidessätoista minuutissa, ja julkisilla kulkuvälineillä hieman hitaammin. Julkiset kulkuvälineet toimivat ajallaan, ja erityisesti junat noudattivat sekunnintarkkaa aikataulua. Hyvien kulkuyhteyksien ansiosta Shugakuinin asuntola oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.

Opiskelu ja opetus

On mainittava, että Kyoto University tarjosi hyvin monipuolisen kattauksen englanninkielisiä kursseja. Kursseja pystyi valitsemaan kaikista tiedekunnista, ja usein niihin ei vaadittu edes aiheen perusteiden osaamista. Opiskelin itse mm. tähtitiedettä ja biologiaa. Kurssit ja niiden sisältö oli listattu tarkasti kirjassa, johon oli kasattu kaikki yliopistossa järjestettävät englanninkieliset kurssit. Vaikka sisältökuvaukset olivat hyviä, työmäärältään kurssit vaihtelivat suuresti. Kursseja saattoi onneksi vaihtaa ”kokeiluperiodin” jälkeen, joka kesti noin 2 viikkoa.

Sain itse kerättyä kokonaisuuden, joka sisälsi pääosin kieliopintoja ja taloustiedettä. Tein n. 9 kurssia/lukukausi, joka mahdollisti myös osa-aikatyön opiskelujen lomassa. Hyvin japanin kieltä osaavat vaihto-opiskelijat saattoivat valita kursseja myös japaniksi, mutta he saivat niistä opintopisteitä vain harvoin.

Kielikursseille opiskelijat valittiin kielikokeen perusteella, joten monessa tapauksessa vaihto-opiskelijat joutuivat joko liian helpolle tai vaativalle kurssille. Kielikurssien vaihtaminen oli tehty hyvin hankalaksi. Siihen vaadittiin pitkiä keskusteluja professoreiden kanssa, jotka luottivat sokeasti kielikokeen tuloksiin. Koska usein eri tason kielikurssit olivat kalenterissa päällekkäin, oli hyvin vaikea saada lopullinen kurssisuunnitelma valmiiksi ennen kuin kielikurssit oli vahvistettu. Kielikurssit olivat myös vaatimustasoltaan vaihtelevia, ja saman tason (esim. Intermediate) kurssien välillä saattoi olla suuriakin eroja.

Englanninkielisten kurssien arvostelu oli melko kevyttä johtuen todennäköisesti kursseille osallistuneiden japanilaisten opiskelijoiden huonosta englannin kielen tasosta. Kurssikokeet koostuivat pääosin luennoilla läpikäydyistä asioista, eivätkä ne sisältäneet soveltavia tehtäviä. Hyvän arvosanan sai, kun osallistui säännöllisesti luennoille ja teki niihin liittyvät itsenäiset tehtävät. Hyvin monella kurssilla oli osallistumispakko, ja jo muutamat poissaolot vaikuttivat kurssiarvosanaan negatiivisesti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kyoton talvi on kylmä ja pitkä, mutta hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Talvella ilmankosteus pitää huolen siitä, että alle 10 asteen lämpötila ulkona sekä sisällä asuntolassa tuntuu hyytävältä. Voisin suositella hankkimaan erillisen lämpöpatterin, jonka avulla voi pienentää kustannuksia (lämpöpuhaltimen päällä pitäminen 24/7 tulee kalliiksi). Kustannustehokkaimmat vaihto-opiskelijat viettivät suurimman osan talvesta asuntolan yleisissä tiloissa ja jättivät huoneen kylmäksi.

Polkupyörä on suositeltava (pakollinen) ostos kaikille Kyotossa asuville vaihto-opiskelijoille. Käytetty polkupyörä maksaa itsensä takaisin kahdessa viikossa, koska opiskelijat eivät saa mitään alennuksia julkisen liikenteen lipuista. Liikenne Kyotossa on maltillista, mutta välillä riehakkaammat taksikuskit aiheuttavat vaaratilanteita, erityisesti tiellä pyöräileville. Osassa kaupunkia on mahdollista pyöräillä kävelytiellä, mutta turistien suosimissa paikoissa se aiheuttaa pahennusta ja turhia vaaratilanteita. Vaikka polkupyörävarkauksia ei tapahdu Japanissa usein, kannattaa pyörä aina lukita johonkin kiinteään asiaan, lähinnä polkupyöriä ratsaavien viranomaisten vuoksi. Väärin pysäköity polkupyörä viedään viranomaisen toimesta yhteen monista ”varastoista”, joista pyörän voi lunastaa takaisin muutaman kympin hintaan.

Yleinen hintataso Kyotossa on halvempi kuin Helsingissä. Ulkona ruokaileminen on edullista, erityisesti alueilla, joilla ei liiku suuria määriä turisteja. Kyoto on täynnä pieniä kahviloita, pubeja ja ravintoloita, jotka tarjoavat vaihto-opiskelijan budjetille sopivanhintaista purtavaa ja juotavaa. Varoituksen sana baareista: Jotkut baarit lisäävät loppusummaan ”paikkamaksun”, joka voi olla n. 5-20e per henkilö paikasta riippuen. Tätä paikkamaksua ei mainita ruokalistoissa/juomalistoissa, joten ainut tapa varmistaa asia on kysyä sitä tarjoilijalta.

Vaihtokertomus, Doshisha University, lukuvuosi 2016-2017

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija

 

Pääsin viettämään oman vaihtovuoteni Kioton Japanissa Doshisha yliopistolla ja en voi muuta sanoa, kuin että yksi parhaimpia vuosia tähän mennessä. Opiskelen tietojenkäsittelytiedettä ja olin mentäessä Japaniin heikko aloittelija (Kielikeskusksen Japani 1 ja 2, mutta puhetaidot melkeempä 0)

Ennen lähtöä

Doshishalta saadun hyväksynnän yhteydessä sain tietopaketin, jossa oli kerrottu paremmin esim Japanin terveydenhuoltovakuutuksesta sekä milloin asuntolaan pääsee muuttamaan ja muita käytännön juttuja. Viisumin sai tämän jälkeen melko nopeasti sekä tein Yakkan Shoumein (reseptilääkkeiden tuominen maaha) samalla.  Yakkan Shoumein tekemiseen löytää hyvät ohjeet heidän omilta sivuiltaan ja ovat erittäin avuliaita myös sähköpostitse vastaamaan, jos on jotain epäselvää.

Huomasin kuinka hankala on löytää niitä lippulappuja mihin olikaan kirjoitellut huomiota ja muistettavia asioita vaihtoon liittyen, joten itse pidin kirjaa Trellon avulla, mitä piti tehdä missäkin vaiheessa. Heillä on myös appi jota käyttäen on helppo liikkeessäkin lisätä asioita (kts esimerkkikuva omasta taulustani).

Alkubyrokratiaa

Heti ensimmäisinä päivinä kävin yliopistolta järjestettyjen tuutoreiden kanssa kirjautumassa Kioton asukkaaksi. Tällä asukaskortilla saa esim haettua SIM korttia (Itse hankin n 12 e /kk vain DATA 3 GB simin, jolla pärjäsin vallanmainiosti, toki joissakin tilanteissa olisi pitänyt olla japanilainen puhelinnumero joihin rekisteröinti juttuihin, mutta sain lainata kaverin numeroa niihin… )  Ja samalla asukaskortilla voi todistaa henkilöllisyyden, ettei passia tarvitse kantaa koko ajan mukana. Lisäksi rekisteröinnin yhteydessä hankitaan tuo japanilainen terveydenhuoltovakuutus. Muistaakseni tuo vakuutus on pakollinen, mutta jos ei suosittelen sitä silti. Jouduin itse esim. käymään juurihoidossa vaihdon aikana ja hintaa tuli kaikenkaikkiaan joku 80€. Luulen että sairaalassa yms käynti ilman tätä heidän vakuutustaan on törkeän hankalaa ja kallista.

Yliopistolla kurssien rekisteröinti ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Opastusta kyllä oli paljonkin, ettei siitä jäänyt kiinni, mutta esim kurssivalinnat olivat epäselviä. Kursseista ja muusta opetukseen liittyvistä asioista toisessa kappaleessa. Koulumaksuja olivat n 25 e / lukukausi materiaalimaksuja ja sitten vielä oppikirjat, jos niitä oli. Itsellä taisi mennä 100-150 e kirjoihin vuoden aikana, mutta samassa oli näitä ylimääräisiä JLPT (Japanin kielien virallinen kielitesti) kirjoja.

Vaikka harvemmin oli mahdollista hoitaa asioita englanniksi, olivat työntekijät kuitenkin erittäin ymmärtäväisiä ja asiat sai aina hoidettua. Jos ei yksin, niin aina löytyi apua muualta.

Asuminen

Asuin erittäin lähellä kampusta (10 min kävellen) Richard’s Housen asuntolassa (naisten asuntola), jossa joka kerroksessa yhteiskeittiö ja omassa huoneessa vessa sekä pikkukeittiö (kts kuva)

Tämä oli asuntoloista uusin ja kallein, mutta viihdyin erittäin paljon. Vähän kyllä harmitti maksaa kalliita sähkölaskuja itse, kun joiden asuntolaan se kuului vuokraan mukaan. yhteensä kk näihin meni varmaan n 400 e.  Kylmimpinä ja kuumimpina hetkinä huomasin kanssa tuon sähkölaskun nousevan vähän..

Ulkona syöminen on reippaasti halvempaa kuin Suomessa ja itse ainakin tykkäsin myös 7elevenin bento/ruokatarjonnasta. Myös kampuksen ruokaloissa oli hyvä kohtuuhintainen tarjonta (maksat niistä mitä syöt, ei yhtä kiinteää hintaa kuten unicafe kts kuva). Tein itsekin ruokaa, mutta tuli vähän yllätyksenä, että 3 porkkanaa Japanissa maksaa saman verran kuin kilo Suomessa. Toki halvalla pystyi ruokaa tekemään, mutta tyyliltään se ei ollut samallaista mitä Suomessa olen tottunut tekemään.

Oman lokaation takia pääsin melkeempä kaikkialle tarvittaviin paikkoihin kävellen. Joskus käytin bussia ja junaa, mutta aika harvoin. Pyörän olisi voinut hankkia, mutta pyöräparkin löytäminen (usein myös maksullinen) sai jättämään hankinnan kokonaan. Luulen, että muille asuntoloille pyörä on kuitenkin oiva hankita, koska kampukselle saa kuitenkin pyörän parkkiin ilman ongelmia ja nopeuttaa kulkua reippaasti.

Opiskelu ja opetus

Doshishan kursseille rekisteröinti oli vähän kumma. Lähtötasotestin (Ensimmäinen lähtötasotesti sisältää 1X2 kielioppi kokeen ja haastattelu/puhe kokeen ja seuraavan lukukauden sitten vain tuon kieliopin) jälkeen sai tietää oman tason ja näille tasoille oli sitten aina omat pakolliset + valinnaiset kurssit, jotka olivat varmoja rekisteröinnin kannalta, mutta sitten taas oli näitä muita kursseja, kuten kulttuuriia, historiiaa, ikebanaa yms yms, joiden rekisteröinti tapahtui sitten “lottoamalla”. Eli ei ollut varmaa saako niitä kursseja vai ei. Lisäksi näiden suhteen ollaan erittäin tiukkia, että jos kurssille pääsee olisi myös erittäin suotavaa, että kurssin suorittaa. Vaikka joku droppaisin kurssin, ei sinne silti otettu “jonosta” ketään.. Kaveri, joka halusi varmistaa, että saa varmasti puuttuvat nopat otti 4 näitä kursseja ja pääsikin sitten kaikille.. Samaan aikaan toinen kaveri ei päässyt millekään… Mutta no, tämä on hyvä ottaa huomioon. Siellä kyllä on kivasti kursseja ja näihin tason kursseihin muistaakseni kaikkiin on tarjolla tuo 10 noppaa.

Omat kurssit mitä otin oli: Tason 1 (eli iiiihan alkeet, hiraganat sentäs ei tarttenu uudestaan opetella, koska haastattelussa jäädyin ihan täysin enkä pystynyt sanaakaan sanomaan…) tunteja oli joka arki klo 9-12 (pakollisia), joissa käsiteltiin samalla tavalla kielioppi-kanji-sanasto kuten kielikeskuksen kursseilla ja sitten lisäksi minulla oli 1,5 h tunteina kulttuuria, keskustelua, popkulttuuria sekä keigoa (business japanese etc) minun tasolle sopivina (yht luentoja 21h/vko).  Näistä kursseista vain popkulttuuri oli englanniksi.

Seuraavana lukukautena pääsinkin sitten tasolle 4, jossa pakollisia kursseja joka arkiaamu 1,5 h  kielioppi+kanji+sanasto ja tähän päälle sai valita luetunymmärtämistä, kirjoittamista, keskustelua, puheenpitämistä, kielioppia (kaikki 1,5h aamuisin). Otin kaikki näistä ja siihen päälle JLPT harjoituskurssin (yht luentoja 16,5h/vko).

Yleisesti ottaen, tekemistä oli ihan sopivasti. Toki tuolla tasolla 1 oli vähän tylsää hetkittäin, koska suurinosa kieliopista oli jo hallussa ja kotitehtävät sai nopeasti tehtyä, mutta silti iloinen että kävin sen, koska puheen tuottaminen parani roimasti, kävimme toki 2 oppikirjaa tuon lukukauden aikana, eli uutta tuli myös opittua. Kuulin muilta, että heidän omaan tasoonsa nähden(japanin pääaineopiskelijoita ympäri maailmaa), tunneilla oli erittäin hidasta tahti. Itse kuitenkin viihdyin ja tasolle 4 päästyä, piti jo oikeasti olla skarppina koko ajan tai jäi jälkeen. Näin siis Japanin alkeet 1&2 ottaneena. Sain melko hyvin otettua kaikki kurssit mitä olin suunnitellutkin alkuperäisessä opintosuunnitelmassani (tosin tasot olivat vähän eri..)

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Debit / Visa electron toimii heikosti maksukorttina. Itse käytin visa electronia nostamaan rahaa, mutta tein esim vaateostoksia isoissa liikkeissä MasterCard Creditillä. Välillä tuo Credit + Debit yhdistelmäkortti tuotti ongelmia. Rahaa silti kannattaa käteisenä olla aina.

Voisin sanoa, että kuukausikulut itselläni olivat loppujenlopuksi samat Japanissa kuin Suomessa (vuokra, ruoka, liikkuminen, vapaa-aika) eli vaikka jotkut asiat ovat halvempia tai kalliimpia on lopputulos aika sama.

Reissaaminen ympäri Japania on kohtuu edullista, jos osuu kuljetus ja majotus hyvin valitulle ajankohdalle. Itse tuli reissattua Hokkaidolta Okinawalle asti eri paikoissa lomien aikana. Shinkansenin sijasta menin pääsääntöisesti halpalennoilla, busseilla tai paikallisjunilla. Toki aikaa tähän meni vähän enemmän joissakin tapauksissa, mutta oli omalla kohdalla silti sen arvoista.

Yliopistolta löytyy kaikennäköstä aktiviteettia ja tapahtumaa, joihin ehdottomasti kannattaa osallistua. Harmi sinänsä oli, ettei syksyllä aloittaville ollut mitään kerhoesittelyjä, kun taas keväällä on iso tapahtuma pelkästään tälle. Aloitin kyllä sitten keväällä koriksen yhdessä kerhossa “täyspäiväisenä” jäsenenä, mutta syksyn aikana olin kyllä jo osallistunut muiden kerhojen yksittäistapahtumiin, joihin pääsi mukaan. Kannattaa vähän kysellä jo paikalla olevilta vaihtareilta mitä missä milloin.

Vaihtokertomus, Waseda University, lukuvuosi 2016-2017

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtemistä oli luonnollisesti runsaasti tehtävää. Itse sain Wasedan hyväksymiskirjeen kesäkuun alussa, joten ehdin hyvissä ajoin hoitaa viisumit, vakuutukset, rokotukset ja muut lähtöön liittyvät asiat. Paljon joutui soittelemaan ja juoksemaan asioilla. Tosin, kun lähtöön liittyvät asiat oli selvittänyt hyvissä ajoin, ei tarvinnut juuri ennen lähtöä panikoida.

Asia, jonka huomasin vasta jälkeen päin, oli mukaan otettavan tavaran määrä. Pienempikin määrä esim. vaatteita ja muita päivittäin tarvittavia tuotteita olisi riittänyt. Japanista kuitenkin löytyy kaikkea mahdollista ja vääjäämättäkin tulee ostettua ylimääräistä tavaraa (riippuu toki ihmisestä). Jos jokin loppuu, löytyy varmasti suomalaista tuotetta vastaava tilalle. Ainoa asia, joiden huomasin Japanissa olevan huonompia, oli deodorantit ja hammastahna, joten niitä kannattaa hamstrata mukaan. Mikäli haluaa tuoda kirjoja yms. vuoden mittaan kerääntyneitä tavaroita Suomeen vaihdon loputtua, kannattaa silti lähteä matkaan kahdella laukulla, joista toinen vaikka sitten tyhjänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia oli erittäin hyvin organisoitu Wasedassa. Yliopisto järjesti kaikki orientaatiot sekä pankkitilin avaamiseen tarvittavat info-tilaisuudet ja tutoreiden avustuksella käytiin myös rekisteröimässä osoite ja liittymässä julkiseen terveydenhuoltoon. Tämä koski siis heitä, jotka asuivat Wasedan asuntoloissa. He, jotka etsivät muualta asunnon, joutuvat käymään itse kunnan virastossa hoitamassa kyseiset asiat.  Saapumispäivänä lentokentältä oli järjestetty myös bussikuljetus asuntolalle, jolloin ei tarvinnut raahata painavia laukkuja pitkin Tokion katuja. (Lähtiessä samaa luksusta ei tosin ollut tarjolla, mutta toisen laukun lähettäminen lentokentälle paria päivää ennen lentoa helpottaa huomattavasti sinne matkaamista lähtöaamuna. Itse käytin Kuroneko takkyūbin-lähettipalvelua ja se maksoi runsaat 2000 jeniä eli hieman alle 20 euroa.)

Asuminen

Mikäli haluaa saada asuntolapaikan, suosittelen olemaan hakulomakkeen avauduttua heti sitä täyttämässä, sillä tässä pelissä nopeat syövät hitaat. Lomakkeessa joutuu vastailemaan hassun hauskoihin kysymyksiin, ja mikäli ei halua jaettua huonetta, kannattaa siihen vastata sen mukaisesti. Itse asuin Nishi-Waseda International Student House-nimisessä asuntolassa omassa huoneessa, jossa oli oma parveke, WC ja kylpyhuone. Keittiö oli joka kerroksessa yhteinen. Oma huoneeni oli aivan käytävän päässä kolmannessa kerroksessa. Asuntola oli viihtyisä ja erittäin siisti. Talvella tosin viileä ja kesällä kuuma, ilmastointilaitteesta huolimatta.

Kampus sijaitsi 5-10 minuutin kävelymatkan päässä, joten rahaa ei kulunut koulumatkoihin yhtään. Lähistöllä sijaitsee myös kolme eri ruokakauppaa, joissa kaikissa joutui toisinaan käydä löytääkseen haluamansa tuotteet. Hieman kauempana Wasedan metroaseman läheisyydessä oli myös ruokakauppojen hintatasoon nähden halvempi hedelmä- ja vihanneskauppa, jonne usein kävelin ostamaan omenoita. Asuntolan vieressä on myös Japan Post Bank -pankki, jossa itse avasin tilin.

Yamanote-linjan Takadanobaban asema oli reilun kilometrin päässä, ja sillä pääsi helposti liikkumaan kaupunginosan ulkopuolelle. Shinjukuun, Ikebukuroon ja muutamaan muuhun isompaan kaupunginosaan myös käveli puolessa tunnissa.

Kustannukset ja yleinen hintataso

On selvää, että kalliina maana Japanissa kuluu rahaa. Asumisesta maksoin omasta huoneestani asuntolassani kuukaudessa n. 550 euroa, joka sisälsi veden, sähkön ja lämmityskulut. Eli suhteellisen halpaa, kun ajattelee, että asuu keskellä Tokiota. Kuukaudessa Japanin pakollisiin terveysvakuutusmaksuihin meni n. 14 euroa. Julkinen liikenne on Japanissa hintavaa ja jos päättää matkustella pidemmällekin rahaa kyllä saa käyttää. Itselläni meni kuukaudessa keskimäärin 20-40 euroa. Pankkitili oli maksuton.

Kertakuluja kertyi matkavakuutuksesta n. 700 euroa, rokotuksista n. 500 euroa ja meno-paluulennoista n. 900 euroa. Päivittäistavarat kuten pesuaineet, astiat, käsipyyhkeet ja muut saa halvalla sadan jenin kaupoista.

Ruokakulut ovat varmasti kaikilla erilaiset, mutta suosittelen ruoan laittamista itse. Se tulee kuitenkin pidemmällä tähtäimellä halvemmaksi ja on terveellisempää. Monet suomalaisille arkipäiväiset ruokatuotteet ovat kalliimpia (esim. jogurtti, murot, maito, hedelmät ja vihannekset, makeiset, purukumi jne.) Kasvissyöjänä oli aluksi vaikeaa löytää sopivaa syötävää, mutta lopulta oppi hyödyntämään erilaisia tofuja ja paputuotteita ruuanlaitossa. Mikäli minulla oli keskellä päivää hyppytunti, kävelin usein asuntolalle syömään.

Opiskelu ja opetus

Kokemus Wasedan opetuksesta ja sen tasosta on pelkästään positiivinen. Opettajat olivat mukavia ja yleinen ilmapiiri oli hyvä. Itse opiskelin kieliohjelmassa, joten kävin ainoastaan japanin kielen kursseilla. Kursseissa oli kyllä tehtävää, mutta henkilökohtaisesti asia ei haitannut, paitsi ehkä silloin, kun opintopisteet eivät vastanneet kurssin työmäärää. Pistareita ja muita kokeita oli melko paljon ja riippuen myös kurssista esseitä sai kirjoitella runsaasti. Kannattaa siksi tutkia hyvin opinto-opasta, mikäli tietää millaisesta opiskelusta pitää ja mistä ei pidä.

Poissaoloja tunneilta ei myöskään katsota hyvällä, ja pienikin määrä riittää kurssin keskeytymiseen. Siitä myös varoiteltiin usein. Etenemistahti on myös melko rivakka, mutta mikäli palautti tehtävät ajoissa eikä ollut poissa tunneilta, sai kursseista helposti kiitettäviä arvosanoja. Vapaa-aikaakin oli riittävästi ja kevätloman aikana sitä vasta riitti.

Kursseille rekisteröityminen oli suomalaisittain hieman hämmentävää. Kurssipaikat arvottiin, jos niille oli ilmoittautujia enemmän kuin mitä paikkoja oli vapaana. Lukukausien alussa oli myös viikon mittainen aika, jolloin kursseja sai vaihtaa tai ilmoittautua uudelleen, jos ensimmäisellä tai toisella kierroksella ei jollekin kurssille päässyt tai jokin kursseista ei vastannutkaan odotuksia. Kaiken kaikkiaan hakukierroksia oli kolme. Itselläni kävi tuuri, sillä sain kaikki haluamani kurssit, joista tosin osa osoittautui liian helpoiksi. Kurssitarjonta on todella kattava ja tasoja on yhteensä kahdeksan. Pääosin opetus tapahtui yhdessä kahdeksan kerroksisessa rakennuksessa, mutta tunteja pidettiin toisinaan myös muissa kampuksen rakennuksissa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Varaa rokotusajat ajoissa. Lähtö tulee yllättävän nopeasti ja vapaita aikoja ei välttämättä löydy enää.
  • Tavaran määrää ei kannata liioitella.
  • Suosittelen ottamaan sellaisia kursseja, joista on itselle hyötyä ja ehkä myös hieman haastamaan itseään. Loppujen lopuksi vaikeatkin kurssit ovat hyvin panostettuina ainoastaan plussaa kielitaidolle. Helsingin yliopisto vaatii lukukaudelta 14 sikäläistä opintopistettä, joka tarkoittaa yhteensä 10-14 kurssia. En kuitenkaan säikähtäisi tätä määrää, sillä se on täysin hallittavissa, etenkin jos tehtävät hoitaa ajallaan ja on valinnut sopivasti haastavampia ja helpompia kursseja. Itse esimerkiksi otin japanilaisen runouden kursseja, joissa läksynä kirjoitettiin runoja. Vastapainona yhdellä kurssilla kirjoitettiin yhteensä 13 kertaa essee sekä niiden korjatut versiot.
  • Kosteus tekee Japanin talvesta kylmän, joten talvivaatteiden lisäksi villasukat vetoisten lattioiden vuoksi kannattaa ottaa mukaan.
  • Sen sijaan, että käyttää kulkuneuvoja, suosittelen kävelemään määränpäähänsä. Tällöin voi löytää kivoja uusia paikkoja tai muuten vain nauttia maisemista.
  • Tokio on täynnä kauniita puistoja ja puutarhoja, joissa kannattaa käydä. Nishi-Wasedan kampuksen lähellä ja myös kampuksen sisällä on japanilainen puutarha.

Ritsumeikan Asia Pacific University (APU), syksy 2016

Ympäristötieteiden opiskelija

Hain APU:n pääasiassa kurssien takia: halusin opiskella jotakin aivan muuta kuin pääaineeni, ja vaihtopalveluiden kautta hakiessa kurssien aihepiireissä ei juuri ole rajoituksia. Vaihtoehdot rajautuivat mielenkiintoisten kurssien avulla Islantiin ja APU:n ja hupsista vain, Japaniin sitä mentiin. En ole ikinä ollut Japanista niin valtavan kiinnostunut kuin tiedän monien olevan, minulle se oli lähinnä mielenkiintoinen maa muiden joukossa. Mutta kyllähän lopulta Japani, ja tarkemmin Kuyshu, sydämeni vei.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä APU ja HY:n vaihtopalvelut lähettivät kumpikin lähtöohjeita, joita seurasin orjallisesti. Lähtövalmisteluihin kannattaa varata kunnolla aikaa, koska kiirehtiminen on ikävää, ja esim. viisumia odottelin ihan hyvän tovin. Kokosin ”omat” valmistautumisjutut (pakkaa kämppä, tapaa kavereita jne.), HY:n ohjeissa olleen jutut ja APU:n ohjeet yhteen to do-listaan, jotta pysyin kärryillä siitä, missä mennään. Lensin Fukuokaan, kuten APU:n ohjeissa neuvottiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Japani on tunnettu byrokratiastaan, mutta siitä ei ehdottomasti tarvitse huolehtia. Heittäydy vaan virran vietäväksi ja kaikki kyllä hoituu: ensimmäisten viikkojen aikana kaikki on aikataulutettu, ja koulu auttaa (välillä kirjaimellisesti) kädestä pitäen pankin, vakuutuksen, kaupungintalon ja muiden asioiden kanssa. Buddyt on valtavan iso apu ensimmäisinä päivinä, ja he vievät ostelemaan paistinpannut ja shampoot ja muut. Muutenkaan minkäänlaisia ”Älä sitten unohda!”-ohjeita on turha antaa, APU:ssa kyllä pidetään huolta, ettei unohda. APU:n tulee aivan valtavasti ulkomaalaisia opiskelijoita vaihtareiden lisäksi, joten systeemit on hyvin loppuun asti hiottuja. Ainoa ohje alkuun on, että pistä tarkkaan jemmaan puhelin-, wifi- ja muut sopimukset: Ensimmäisinä viikkoina sitä vaan pää pyörällä allekirjoittaa paperia siellä ja toista täällä, ja sitten kun laskuja alkaa tulla, on aika mukavaa muistaa, mitä sitä lupasikaan.

Asuminen

Kodiksi sain aivan ihanan asuntolahuoneen AP House 4:stä, joka on APU:n taloista ns. luksus-versio, jota paikalliset opiskelijat kovasti kadehtivat. Lähtöni aikoihin juoruttiin siitä, että talo oltaisiin myymässä pois, mutta en tiedä tarkkaa tilannetta. Jos siis päädytkin asumaan johonkin muuhun AP Houseen, on nekin oikein mukavia paikkoja asua, ja kuulemma vähän yhteisöllisempiä kuin APH 4.

Omassa asuntolahuoneessa oli sänky, pöytä, hyllyt, jääkaappi, ja oma kylpyhuone. Joka kerroksella oli oma keittiö, joka pysyi häkellyttävän siistinä joka aamuisten siivoojan käyntien ansiosta. Asumismuoto oli omasta mielestäni aivan optimaalinen: oli omaa rauhaa ja yksityisyyttä, toisaalta parhaat ystävät muutaman oven päässä (kaikki vaihtarit asuivat samassa talossa). Aina löytyi seuraa ja tekemistä, mikä oli varsinkin aluksi ihanaa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat hyvin vaihtelevia laadultaan: kävin APU:ssa ehdottomasti yliopistourani parhaat ja huonoimmat kurssit. Kannattaakin selata ahkerasti Facebookista löytyvää Course Review- sivua, ja jos mahdollista, kysellä kursseista ja professoreista vanhemmilta opiskelijoilta. Karttaisin kursseja joista arvio on ”easy A”, sillä se tarkoittaa usein todella helppoa ja tylsää kurssia, jossa paikalliset nukkuvat onnellisena. Myös ns. 100-tason kurssit olivat aivan lukiokamaa, enkä ehkä käyttäisi aikaani niihin. International Relations- laitoksen kurssit olivat todella mielenkiintoisia, laadukkaita ja valitettavasti myös pahamaineisen suuritöisiä. Se kuitenkin palkitsee, ja sain aivan kelpo arvosanoja, vaikkei ihan joka luennon taustamateriaaleja tullutkaan luettua. Muutenkin jossain vaiheessa huomasin, että taustalukemiset (joita tuli aika paljon) olivat pikemminkin suosituksia, joita lukemattakin pärjäsi oikein hyvin.

Opiskelutyyli vaihteli kurssita toiseen aivan valtavasti. Jotkin kurssit olivat pedagogisesti todella laadukkaita (suositus prof Kimuralle!), arvioinniltaan reiluja ja opettavaisia, toiset kurssit taas arvioinniltaan sekavia, pelkkään lopputenttiin tähtääviä kursseja. Paikallisten opiskelijoiden motivaatio, tai motivaatiottomuus, oli alkuvaiheessa jatkuva järkytys, loppuvaiheessa jatkuva vitsien aihe; Enemmän kuin säännönmukaisesti luennoilla nukuttiin, meikattiin, katsottiin kännykältä leffaa tai juteltiin. Siihen tottuu, ja jos opiskeluseuraa kaipaa, löytyi joukosta myös hurjan motivoituneita, fiksuja ja avuliaita opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sain JASSO-apurahan (kannattaa ehdottomasti hakea!) ja rilluttelin aivan onnellisesti sen ja Kelan korotetun opintotuen turvin. Japani on toki kallis maa, ja varsinkin vihannekset ja hedelmät maksoivat ainakin syksyllä 2016 maltaita, mutta halpa asuminen ja olemattomat shoppailumahdollisuudet takasivat, ettei rahaa palanut aivan valtavasti. Söin lähes joka ilta ulkona (laiskuus), enkä silti juuri kajonnut säästöihini. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ensimmäinen JASSO-satsi tulee vasta muutama kuukausi Japaniin tulon jälkeen, joten ekoina kuukausina saa vähän seurata kulutusta.

Elin Beppussa ehdottomasti elämäni parasta aikaa: vaihtariporukkamme oli tiivis ja valtavan rakas, sain paljon paikallisia ystäviä, ja Beppu kaupunkina maisemineen ja pienine suloisine kujineen hurmasi täysin. Paikallisia ystäviä saa helposti ns. circleistä, jotka on ikään kuin harrastuskerhoja luentojen jälkeen. Niihin voi tutustua etukäteen APU:n sivuilta, ja mennä rohkeasti mukaan. Kävin lähinnä seuran takia japaninkielen kerhossa, ja ihanan tanssiryhmän harjoituksissa. Muuten vietettiin tavallista elämää: viikonloppuisin käytiin usein haikkaamassa ympäröivillä vuorilla ja laulamassa karaokea, kirpputoreilla ja second hand-kaupoissa, kävelyillä rannoilla ja lähikaupungeissa turisteeraamassa. Kävin onsen-kylpylässä vähintään kerran viikossa, niitä Beppussa kyllä riittää.  Vaihdon alkuaika on niin intensiivistä aikaa, että todella läheisiä ystävyyssuhteita syntyi todella nopeasti, eikä yksinäisyydestä todellakaan tarvinnut kärsiä.

Japaniin sopeutuminen otti tietysti oman aikansa, ja siinäkin vaihtarikaverit olivat täysin korvaamaton apu. Brittiystäväni kuvasi tunnetta hyvin: Alussa tuntui, kuin olisi Shrek (liian iso, liian kovaääninen, on vahingossa tyly jatkuvasti). Kaikkia tapasääntöjä ei millään voi heti oppia eikä siitä kannata murehtia, ne oppii lopulta nopeasti, ja ennen kun huomaatkaan pyörittelet silmiä turisteille, jotka syö bussissa. Beppussa turvallisuudestakaan ei tarvinnut murehtia.

Nyt aika on kullannut muistot, mutta muistan, että noin vaihdon puolivälistä koko Japani otti päähän aivan hullun lailla, ja unelmoin kovaäänisistä Eurooppalaisista kaduista ja kommunikaation helppoudesta. Siitäkin päästiin yli, lähinnä kiroilemalla ja ajan kanssa, joten negatiivisiakaan tunteita ei kannata pelästyä. Suosittelen puhumaan niistä vaihtokavereiden kanssa! Porukkaan muodostuu helposti sellainen ”vain positiivista”- keskustelukulttuuri, joka raukeaa siitä, että yksi uskaltaa sanoa, että välillä kyllä ärsyttää. Voit tehdä suomalaisella suoruudellasi valtavan palveluksen kaikille!

Vaihto on aivan satumaista, kummallista, onnellista ja hurjaa aikaa: älä odota mitään ja koet varmasti tosi hienoja juttuja. Ei kannata vertailla omaa kokemusta liikaa minun, jonkun vaihtokaverin, tai muiden kokemuksiin, sillä jokainen saa juuri omansa näköisen vaihdon. Beppu on ihana kaupunki ja APU oikein mukava yliopisto: kaikki mahdollisuudet mihin tahansa siis on!