Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija
Vaihtoni Kiotossa, Japanissa toteutui kaikkia odotuksiani vastaan, sillä hakiessani vaihtoon Japani oli edelleen koronan jäljiltä suljettuna jopa opiskelijoille. Kevään mittaan maa kuitenkin aukesi ja uskomatonta kyllä, vajaata kahta viikkoa ennen lähtöä tepastelin ulos Japanin suurlähetystöstä kädessäni viisumilla varustettu passi.
Saapuminen Japaniin sujui mukavasti. Sain huoneen yliopiston kansainvälisestä asuntolasta, jonne saavuin yhden ystävän luona vietetyn yön jälkeen. Ensimmäiset viikot kuluivat asuntolaelämään totutellessa. Tutustuin heti ensimmäisinä päivinä asuntolassa muutamaan ihanaan ihmiseen, jotka pysyivät mukanani koko vaihdon ajan. Koulun alkuun oli saapumispäivästäni vielä kaksi viikkoa, jotka käytimme uusien ystävieni kanssa Kiotossa turistia leikkimiseen. Osittain alku sujui hyvin varmasti myös kielitaitoni ansiosta: puhuin japania jo valmiiksi, eli kielimuuri ei menoa hidastanut. Byrokratiaa Japaniin muuttaessa on paljon, mutta siihen sai onneksi apua asuntolan henkilökunnalta.
Arki Japanissa sujui mukavasti. Asuntola sijaitsi yliopiston läheisyydessä, mutta ei kuitenkaan ihan kampuksella. Kävellen pääsi perille oikein mukavasti, ja kävinkin vaihdon ajan kampuksella lähes joka päivä. Japanissa opetuksessa tulee aina olla läsnä, joten kampusarki kuului elämääni vahvasti. Ritsumeikanin Kinugasa-kampus oli oikein viihtyisä, ja siellä olikin mukava viettää aikaa. Opintojen lisäksi aikaa kului yliopistoni street-tanssiklubin treeneissä ja Kiotoa sekä sen lähimaastoja tutkiskellessa. Kansai on alueena täynnä erilaisia mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee helposti ja suhteellisen halvalla paikallisia lähijunia käyttäen.
Kursseja minulla oli vaihtoni aikana 9, jotka jatkuivat koko lukukauden ajan. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, mutta työmäärä oli yllättävän kevyt. Tähän vaikutti kuitenkin varmasti kurssivalintani: kävin esimerkiksi kolme Japanin kulttuuriin keskittyvää vaihtareille suunnattua kurssia, joilla ei ollut palautuksia tai loppukokeita oikeastaan ollenkaan. Lisäksi kielikurssieni taso oli juuri minulle sopiva etukäteen tehdyn tasokokeen ansiosta. Ne tarjosivat sopivasti haastetta olematta kuitenkaan liian kuormittavia. Kursseilla oli lähtökohtaisesti kokeita sekä lukukauden puolessa välissä että lopussa. Pitkin kursseja oli myös viikottaisia palautuksia ja ihan perinteisiä läksyjä. Ritsumeikanissa opetuksessa on läsnäolopakko ja muutenkin opetuskulttuuri muistutti minua enemmän lukion kuin Helsingin yliopiston opetuskulttuuria. Samankaltaista ”akateemista vapautta” ei oikein ole. Se kuitenkin sopi itselleni oikein hyvin, sillä sain siitä mukavaa rakennetta elämääni ja viikkoihini.
Asuin koko vaihtoni ajan yliopiston asuntolassa, jossa asui vain kansainvälisiä opiskelijoita. Heistä tulikin itselleni vaihdon ajaksi tuki ja turva silloin, kun paikallinen kulttuuri riipi välillä hieman hermoja ja kaipasin länsimaalaisia tapoja toimia. Asuntolassa pärjäsi hyvin myös pelkällä englannilla, mutta itse hoidin asiani pääosin japaniksi. Asuntola oli uusi ja oman pienen huoneen lisäksi käytössä oli yhteiset suihkutilat, keittiö ja olohuone. Aluksi tämä hieman jännitti yksin asumiseen tottuneena, mutta lopulta arki sujui todella hyvin. Suihkuja oli aina vapaana tarvittaessa ja keittiössä sai kokattua jouluna porkkanalaatikkoa.
Lukukausi kesti syyskuun loppupuolelta tammikuun lopulle. Uudenvuoden aikaan lukukauden päätteeksi lomaa oli noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen tammikuussa jäljelle jäi lähinnä loppuesitelmien ja kokeiden täyttämää aikaa. Japanissa on myös yksittäisiä vapaapäiviä erilaisten kalenterijuhlien takia, mutta itse en näistä päässyt hyötymään: Ritsumeikan järjestää yksityisenä yliopistona opetusta myös noina päivinä. Poikkeuksena tästä oli Seijin no Hi, jolloin kaikki 20 vuotta täyttävät juhlivat täysi-ikäistymistä. Opetusta olisi periaatteessa voinut olla myös lauantaisin, mutta itse en valinnut kursseja, joiden opetus olisi lauantaille osunut. Myös korvaavaa opetusta saatettiin järjestää lauantaisin.
Vaihdon aikana minut yllätti vaihtarikulttuuri. Olin aiemmin lukiovaihdossa Tokiossa, jossa vietin aikaa lähinnä paikallisten kanssa. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin päinvastainen, ja aikaa kului enemmän vaihtariyhteisössä. Se yllätti minut positiivisesti, sillä olin hieman skeptinen siitä, tuntuisiko Japanissa ajan viettäminen pääasiassa ulkomaalaisten kanssa oudolta. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä muiden vaihtareiden kanssa pääsi purkamaan ajatuksia ja hyviä sekä huonoja hetkiä tavalla, jota paikalliset tutut eivät olisi voineetkaan ymmärtää.
Jos haluat hakea Ritsumeikaniin, kannattaa huomioida juuri opetuskulttuurin erot Suomeen. Opiskelu on paljon enemmän koulunkäyntimäistä, mikä voi tulla vapauteen tottuneelle suomalaisopiskelijalle yllätyksenä ja ärsyttää. Kannattaa siis suhtautua opintoihin Japanissa jo alusta asti sillä asenteella, että kyseessä on siirtymä hieman erilaiseen opiskelukulttuuriin.
Paluu Suomeen sujui itselläni todella kivuttomasti. Opintojen päätyttyä piti hoitaa taas jonkin verran paperihommia (jotka Japanissa tosiaan ovat edelleen fyysisiä paperihommia!), ja viimeiset viikot vietin lähinnä kavereiden kanssa hengaillen ja nähtävyyksiä tarkastellen. Suomessa odotti uuden harjoittelujakson alku sekä kiireinen kalenteroitu elämä, joten aikaa haikailla takaisin Japaniin ei ole pahemmin ollut. Vaihto oli myös juuri sopivan mittainen – 5 kuukautta sujui hujauksessa, ja kotiin paluu tuntui juuri oikealta helmikuun alussa.
