Vaihtokertomus, Institut d’études politiques de Paris (Sciences Po), Ranska, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon loppukeväästä, minkä jälkeen vaihtoyliopisto piti minut hyvin ajan tasalla. Opintojen suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa ja valmistautua huolellisesti kursseille rekisteröitymiseen, mikä tapahtuu jo kesällä. Suuri osa kurssipaikoista täyttyy alle vartissa rekisteröitymisen alettua, joten varasuunnitelman teko ei ole haitaksi.
Ennen lähtöäni tein matkustusilmoitukseni ja muutin postiosoitteeni vanhemmilleni. Minulla oli lähtiessäni mukana kopio passista, tutkintotodistukseni ja tositteet vaihto-opinnoista. Passikuvia saa toki paikan päältä, mutta niitä voi olla hyvä ottaa mukaan, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija-, bussi, ja kuntosalikortteihin.

En itse avannut ranskalaista pankkitiliä tai puhelinliittymää, vaan varmistin Suomessa käyttämieni sopimusten ehdot läpi ennen vaihtoon lähtemistä. Tällä voi halutessaan vähentää ylimääräistä byrokratiaa. En joutunut turvautumaan paikalliseen terveydenhuoltoon vaihtolukukauteni aikana, mutta yliopistolla on selkeät ohjeet siitä, miten sairaustapauksissa kannattaa toimia. Alkubyrokratia yliopistolla oli vähäistä. Oikeastaan ainoa yliopistoon liittyvä velvoite oli opiskelijakortin noutaminen, sillä suurin osa dokumentaatiosta tapahtuu jo vaihtoyliopistoon haettaessa.

Sciences Po:ssa on mahdollista osallistua maksulliselle perehdytysviikolle. Perehdytys koostuu luennoista, joissa käydään koulun opiskelukäytäntöjä läpi ja vapaa-ajan ohjelmasta sekä tapahtumista. Metodologiset asiat yleensä käydään myös itse kursseilla läpi, mutta mielestäni perehdytysviikko oli hintansa väärti jo opiskelijoihin tutustumisen ja verkostoitumisen myötä. Vietin myöhemmin suurimman osan ajasta juuri perehdytysviikon aikana tapaamieni opiskelijoiden kanssa.

Asuminen

Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa ja hyödyntää muun muassa muita suomalaisia Pariisissa, Facebook-ryhmiä tai aiempia vaihto-opiskelijoita. Asunnon etsinnässä kannattaa olla tarkkaavainen, sillä huijauksia tapahtuu säännöllisesti. Sciences Po:lla on myös yhteistyösivustoja asunnon etsimiseen, mitä kautta itse päädyin ulkomaalaiset opiskelijoiden kampukselle. Asumiskustannukset Pariisissa ovat korkeita, vaikka asunnot ovat pääsääntöisesti pieniä.

Asuin Cité internationale universitaire de Paris:n kampuksella kanssani samaa yliopistoa käyvän ranskalaisopiskelijan kanssa. Pariisin metropolialueen laidalla sijaitsevalla kampuksella on asuinrakennuksia kansallisuuksien mukaan, hyvät kulkuyhteydet, opiskelijaravintoja sekä laajat urheilumahdollisuudet.

Opiskelu ja opetus

Perehdytysviikon lisäksi valitsin kurssini niin, että minulla oli kuusi kurssia, mutta luentoja vain maanantaista keskiviikkoon. Sciences Po:ssa on pääsääntöisesti valittavissa seminaarikursseja, luentokursseja sekä kielikursseja. Seminaarikursseilla (10 ECTS) on yksi massaluento sekä yksi pienempi luento, luentokursseilla (5 ECTS) yksi ja kielikursseilla (5 ECTS) kaksi luentoa viikossa. Itse opiskelin vain luentokursseja ja yhden kielikurssin. Kursseista on hyvä tietää, että Sciences Po:ssa on tiukka läsnäolovelvoite ja koko lukukauden kestävältä kurssilta kolmannesta poissaolosta tippuu kurssilta eikä tähän tehdä poikkeuksia. Lisäksi yliopistolla on laaja tarjonta eri vapaa-ajan urheilukursseja, joihin rekisteröidytään erikseen lukukauden alettua.

Sciences Po:n kurssit arvioidaan skaalalla 0–20 ja yli puolet pisteistä vaaditaan hyväksyttyyn suoritukseen. Kurssien arvostelun tiukkuus saattaa vaihdella kursseittain ja on yleistä, että täysiä pisteitä on hyvin vaikea saada. Kurssit sisältävät usein erilaisia suorituksia ja etenkin esitelmät ovat tavallisia. Professorit ovat alansa huippuja ja usein kannustavat opiskelijoita keskusteluun ja itsenäiseen ajatteluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pariisissa taskuvarkaudet ovat valitettavasti arkipäivää, etenkin turistialueilla. Usealta ystävistäni varastettiin laukku, lompakko tai puhelin, jos ne jättivät hetkeksikin vahtimatta. Reppujen ja laukkujen kanssa täytyy muutenkin olla hyvin tarkkana. Kampuksella laukkua ei saa jättää hetkeksikään, sillä muuten koko rakennus saatetaan joutua tyhjentämään. Sciences Po:n rakennuksissa on jatkuvasti turvallisuushenkilökuntaa eikä sisälle pääse kukaan ilman omaa opiskelijakorttiaan. Ajoittain myös laukut tarkistetaan turvallisuuden vuoksi. Pariisissa on myös lähes säännöllisesti mielenosoituksia, jotka saatavat äityä aggressiivisiksi. Kulkueiden reitit ilmoitetaan usein etukäteen ja näitä alueita kannattaa välttää.

Hintataso Pariisissa on kuten olettaa saattaa korkea. Asumiskustannuksissa voi säästää asumalla kauempana keskustasta hyvien kulkuyhteyksien päässä ja Pariisin metroverkosto on laaja. Suosituimmat julkisen liikenteen kuukausiliput ovat Navigo tai Imagine R, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä edullisia kuin opiskelijaliput Suomessa. Sciences Po sijaitsee kuudennessa arrondissementissa, jossa hintataso on kaupunginosan hyvän sijainnin mukaiset. Yliopiston lähellä, sekä myös muualla Pariisissa löytyy UniCafen tapaisia Crous -opiskelijaravintoloita, joista lounasta saa päälle kolmen euron. Matkustamiseen Pariisin lähialueille ja myös Ranskan ulkopuolelle löytyy paljon eri vaihtoehtoja edullisin hinnoin ja lisäksi eurooppalaiset alle 27-vuotiaat opiskelijat pääsevät Pariisin museoihin ilman pääsymaksua.

Ranskaan ja Pariisiin sopeutuminen voi viedä aikaa. Aikataulut venyvät ja sosiaalinen normisto on monimutkainen. Toisaalta kaikki vaihto-opiskelijat ovat samassa asemassa, ja vaihto-opiskeluun kuuluu uuteen kulttuuriin tottuminen. Alun epävarmuus ja uusi ympäristö unohtuu nopeasti, kun tutustuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Vaihto-opintojen jälkeen kaikista arkisimpiakin tapahtumia nimittäin ikävoi.

Vaihtokertomus, Université de Montpellier I, Ranska, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin reilut neljä kuukautta kevätlukukaudella Eteläranskan Montpellierin opiskelijakaupungissa. Montpellierista voi sanoa että se vastaa aikalailla Suomen Turkua, sillä kaupungit ovat lähes saman kokoisia ja molemmissa on erittäin paljon opiskelijoita ja ylipäätään nuoria ihmisiä, eli opiskelijakulttuuri on rikas ja myöskin avoin verrattuna Helsinkiin, jossa suurin osa ajasta tulee vietettyä aikaa pelkästään saman tiedealan opiskelijoiden kanssa.

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen itse vaihtoa, eli itse vaihdon hakuprosessin aikana, kannattaa hyvissä ajoin selvittää mitä kaikkea tulee lähettää vaihtoyliopistolle. Oletus on se, etteivät he saa mitään tietoa omasta yliopistosta (paitsi tietenkin tiedon siitä, että sinut on hyväksytty vaihtokandidaatiksi), vaan kaiken tiedon pitää lähtökohtaisesti lähettää itse. Minun piti muun muassa lähettää täytetty lomake henkilötiedoillani, kopio DELF-todistuksestani, passikopio sekä erillinen passikuva. Koska Ranskan byrokratia tietyillä osa-alueilla, ja etenkin yliopistoissa, ei ole ihan niin kehittynyttä ja mutkatonta kun mihin me ollaan Suomessa tottuneita, nämä piti lähettää postitse. Vaihtoyliopiston ”Bureau des relations internationals” kyllä lähetti tähän liittyvät ohjeet hyvissä ajoin. Heitä kannattaa myös kysyä jos joku asia on epäselvä, kunhan muistaa kirjoittaa aina ranskaksi. Yliopistolla ei puhuta englantia ollenkaan.

Itse hyväksyminen vaihtokohteeseen tapahtui omalta osaltani marraskuun alussa, eli noin pari kuukautta ennen vaihdon alkua. Vasta sen jälkeen aloin etsimään asuntoa ja varaamaan lennot yms, ihan vaan ollakseni varman puolella. Asuntoa etsin ensin yliopiston puolelta, mutta kun he ilmoittivat etteivät he pysty tarjoamaan useimmille asuntoa/huonetta niin aloin tutkimaan yksityisen puolen vaihtoehtoja. Etsiskelin ensin huonetta kimppakämpästä mm. suositulta Carte des Colocs-sivustolta, jossa yksityiset ihmiset vuokraavat huoneita omista tai vuokraamistaan asunnoista, mutta päädyin lopulta turvallisempaan vaihtoehtoon: huone kimppakämpästä välittäjäfirman Chez Nestorin kautta. Olin tähän valintaani erittäin tyytyväinen, sillä välittäjäfirma myöskin vastaa kaikista mahdollisista ongelmatilanteista (esim. jos joku menee rikki tai ei toimi) ja heillä on tiimi joka tulee paikalle ratkaisemaan ongelman mahdollisimman nopeasti.

No, oma asumistilanteeni ei tästä huolimatta ollut ihan mutkaton, sillä jouduin vaihtamaan ensimmäisestä Chez Nestorin asunnosta toiseen, sillä ensimmäisessä oli paljon ongelmia sähkön ja lämpimän veden toimivuuden kanssa (mikä ei tammikuussa ollut hirveen mukavaa). Toinen asunto oli kuitenkin paljon parempi; se oli iso ja vastaremontoitu ja lähempänä keskustaa. Toki sen huone oli kalliimpikin (maksoin siitä noin 550 € sisältäen kaikki kulut verrattuna edellisen noin 470 €:oon). Suosittelen kuitenkin asumista arvostaville ihmisille valitsemaan jotain yksityiseltä puolelta, vaikka se onkin lähtökohtaisesti paljon kalliimpaa kuin opiskelija-asunnot, niin ainakin itselle se, että pystyi laittamaan ruokaa omassa keittiössä ja hengaamaan omassa olohuoneessa muiden kämppisten kanssa vaikutti paljon arkeeni. Lisäksi olen kuullut paljon kauhukertomuksia tutuilta Ranskan opiskeluasunnoista ja -asuntoloista: pahimpiin kuuluu murtautumiset ja tulipalot keskellä yötä, lievimpiin homeongelmat ja tilojen likaisuus.

Yliopisto ja opinnot

Kohdeyliopisto lähetti hyväksymisen yhteydessä listan kaikista niistä asiakirjoista, jotka kuuluu ottaa mukaan jotta saisi opiskelijakortin ja näin ollen myös virallisen opiskelijastatuksen yliopistolla. Kannattaa jälleen kerran tutustua listaan tunnollisesti ja hankkia mahdolliset asiakirjat hyvissä ajoin. Mm. passikuvia kannattaa myöskin muihin tarkoituksiin ottaa mukaan, ja lisäksi olen itse tarvinnut esimerkiksi kopion vuokrasopimuksestani. Yksi asia joka kannattaa huomioida on se, että Ranskassa tulee hankkia ”Responsabilité civile”-vakuutuksen, jonka saa MEP-vakuutusyritykseltä hintaan 16 €. Kopio tästä vakuutuksesta viedään yliopistolle. Muuten ei ollut mitään sen kummempaa alkubyrokratiaa, kaikki menee oikeastaan aika sujuvasti, kunhan muistaa lukea huolella ohjeita ja varata tarpeeksi aikaa todistusten saamiseksi deadlinen pitämiseksi. Ranskalaiset osaavat kuitenkin useimmiten joustaa tarpeen mukaan, vaikka ovatkin byrokraattisia.

Ranskassa yliopistot ovat kuitenkin hyvin vanhanaikaisia verrattuna Suomeen, ja kurssit saattavat toteutua eri tavalla kuin siihen mihin ollaan täällä totuttu. Yleensä et saa kursseista mitään muuta tietoa kuin kurssitittelin (ei ole siis mitään kurssikuvasta tms.), ja sitten on pari viikkoa aikaa tutustua kurssin sisältöön käymällä luennoilla. Sen jälkeen voi päättää, haluaako jatkaa kurssilla vai ei, mikä tapahtuu käytännössä ilmoittautumalla tentteihin. Mitään kurssikuvauksia ei siis ole olemassa, ja käsittääkseni professorit voivat aika omavaltaisesti päättää mitä kursseilla opettavat. Kurssivalikoima ainakin oikiksen puolella oli melko laaja, ja saat valita mitä tahansa kursseja (pienryhmäkurssit eli TD-kurssit ovat kuitenkin varattu pelkästään paikallisille) kaikilta vuosikursseilta. Valtsikan puolella valikoima oli kuitenkin huomattavasti suppeampi, joten kannattaa toki tarkistaa etukäteen mahdollisuuksiaan valita itseään kiinnostavia kursseja.

Kurssit ovat (massa)luentopohjaisia, joissa proffa puhuu ja kaikki kirjoittavat muistiinpanoja sen minkä ehtii. Mitään kurssikirjoja ei ole, eikä myöskään mitään powerpoint-esityksiä tai muuta luentoja tukevaa materiaalia. Käytännössä olet siis pelkästään sen armoilla, mitä olet luennoilla ymmärtänyt. Vaihtarina kannattaa kuitenkin pyytää paikallisilta heidän muistiinpanoja, sillä ainakin omani olivat hyvin puutteelliset etenkin opintojen alussa kun en todellakaan ymmärtänyt kaikkea mitä proffat puhuivat. Lisäksi tentit ovat vaihtareille ainakin Université de Montpellierissa suulliset, eli siihen kannattaa varautua. Itse kuumotin näitä suullisia tenttejä todella paljon, mutta eivät ne loppujen lopuksi ollut niin ”pahoja” kuin mitä olin ajatellut. Vaihtarit pääsee yleensä kuitenkin läpi tenteistä vaikkei ne menisikään ihan putkeen – kunhan muistaa olla kohtelias ja yrittää parhaansa, niin siitä pääsee jo pitkälle. Suosittelen toki aloittaa lukemisen hyvissä ajoin, etenkin jos ranskan kieli tuottaa edes pikkasen haasteita. Itse menin myös sillä strategialla että valitsin pelkästään EU-pohjaisia kursseja, sillä halusin välttää pelkästään ranskalaisen oikeuden lukemista. Tämä on tietenkin ihan oman maun mukaista.

Muita käytännön vinkkejä

Hyvä asia tietää on se, että Ranskan jokaisessa kaupungissa on vieläkin joka lauantai gilet jaunien mielenosoituksia ja mellakoita, jotka ovat omiaan häiritsemään liikennettä ja elämää etenkin keskustassa. Itsellä menivät reitit monta kertaa uusiksi kun mikään liikenneväline ei yhtäkkiä kulkenutkaan. Kannattaa pitää mielessä se, että nämä mielenosoitukset voivat oikeasti olla todella väkivaltaisia ja ehdottomasti välttää mellakoita niin hyvin kuin vain pystyy. Mielenosoituksia voi myös olla muina päivinä (keväällä niitä oli myös esim. 1.5 eli työväenpäivänä ja 9.5 eli Eurooppapäivänä) joten näistä kannattaa tiedustella etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan pysytellä sisätiloissa ikävyyksien välttämiseksi.

Itse matkustelin todella paljon ja käytin enimmäkseen Flixbus-halpabussia ja junien tarjouslippuja (Ouigo). Monilla yhtiöillä myöntää nuorille tarjouskortteja, mutta nämä ovat yleensä maksullisia ja vuoden kestoisia eivätkä siis ainakaan yhden lukukauden ajaksi erityisesti kannattavia. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että erityisesti bussit ovat usein myöhässä, ja kerran kohdallemme sattui jopa sellainen kokemus että bussi ei tullut ollenkaan. Yleisesti ottaen julkinen liikenne on kuitenkin suht luotettava ja kunhan matkustaa riittävän joustavilla aikatauluilla ei pitäisi olla sen suurempaa hätää. Myös Montpellierissa on hyvät kulkuyhteydet, joskin bussit lopettavat ajamisen jo klo 20-21 välissä, joten jos asuu kauempana keskustasta, niin kannattaa tarkistaa että ratikka kulkee lähistöllä.

Ehkä yllättävää on, että suurin osa elämiskustannuksista ei ollut loppujen lopuksi niin paljon halvempia verrattuna Suomaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat hintatasoltaan melko samanlaisia kuin täällä, joskin Ranskan maantaloustuotteet kuten juustot, tietyt hevi-tuotteet ja viinit ovat huomattavan paljon edullisempia. Jotkin asiat, kuten matkustaminen, ovat tietenkin paljon halvempia kuin meillä Suomessa. Paljon ilmaista tehtävääkin löytyy, kuten paikallinen Unisport ja myöskin suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia. Koska Montpellier on täynnä nuoria vaihtareita ja työharjoittelijoita, jokaiselle löytyy varmasti mieluisaa tekemistä. Itse ainakin kävin esim. paikallisen ESN:n ja ELSA:n järjestämissä tapahtumissa, ja kerhoja löytyy vaikka kuinka monenlaisia keskustelukerhoista patikointikerhoihin. Kannattaa olla aktiivinen ja tutustua etukäteen esim. paikallisiin Facebook-ryhmiin, joita löytyy vaihtareille vaikka kuinka monta. Niistä voi saada käytännön vinkkejä ja ideoita tekemiseen ja tapahtumiin. Tärkeintä on kuitenkin pitää avoin mieli ja käydä paikan päällä tutustumassa sekä ihmisiin että paikkoihin – sehän on loppujen lopuksi koko vaihdon idea!

L’Université Lyon 2, syksy 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin jo pitkään tiennyt haluavani vaihtoon ja sopivan tilaisuuden tullessa päätinkin hakea opiskelemaan Lyoniin, yhteen Ranskan suurimmista opiskelijakaupungeista. Vaihtoon lähtemiseen oli monia syitä, yksi tärkeimmistä halu kehittää kielitaitoa. Olin myös aikaisemmin asunut Ranskassa ja ikävä juuston ja viinin luvattuun maahan oli kova. Vaikka reissuni ei sujunut täysin ongelmitta, olen silti tyytyväinen, että lähdin, sillä palasin Suomeen monta kokemusta ja ystävää rikkaampana!

Hyväksymistiedot Helsingin Yliopistosta saapuivat melko nopeasti. Vaihtoyliopiston puolelta yhteydenottoa sai kuitenkin odottaa loppukesään asti.  Yliopistoon hakeminen oli kuitenkin helppoa, sillä ihme kyllä tämä onnistui netissä täyttämällä muutamia lomakkeita. Samalla hakemuksella sai myös hakea paikallista opiskelija-asuntoa. Varsinainen vaihtoonhyväksymisilmoitus ja tarkat tiedot lukukausien kestoista kilahtivat sähköpostiin vasta muutama viikko ennen lähtöä. Samalla sain tiedon, ettei minulle valitettavasti riittänyt huonetta asuntolasta.

Alkubyrokratia

Vaihdon ensimmäisen viikon aikana opiskelijoille järjestettiin infotilaisuuksia sekä opintoihin että Ranskassa asumiseen liittyen. Ohjeistukset olivat selkeät ja vaihtareiden asioista vastaavasta toimistosta sai apua aina tarvittaessa.

Vaikeinta oli valita kurssit, sillä opetusaikoja ei nähnyt netistä: ensin täytyi tietää minkä opintosuunnan ja vuosikurssin kurssit sinua saattaisivat kiinnostaa, jotta pystyit selvittämään millä kampuksella ja missä rakennuksessa kyseisen aineen ja vuosikurssin lukujärjestyksestä vastaava sihteeri on. Osa sihteereistä oli jo ehtinyt tulostaa lukujärjestykset ovensa ulkopuolelle ja osa ei vielä tiennyt kurssien opetusaikoja tai -paikkoja, vaikka koulu alkoi jo seuraavalla viikolla. Valitsemiaan kursseja sai kokeilla kahden viikon ajan, jonka jälkeen oli allekirjoitettava varsinainen Learning agreement. Omat valintani menivät perillä täysin uusiksi, mutta lopulta sain kuin sainkin koottua itselleni kivan kokonaisuuden kursseja aiheista, joita ei Helsingissä voi opiskella.

Muut käytännön asiat sujuivat helposti. Vaikka ranskalaiset rakastavat erilaisia lomakeita, löytyy heiltä myös usein reippaasti joustoa. Esimerkiksi opiskelijan bussikortin sain helposti, vaikka minulla ei ollut mukana mitään vaadituista papereista.

Asuminen

Lyonissa asumiseen on tarjolla monta vaihtoehtoa: kavereitani asui opiskelija-asuntoloissa, perhemajoituksessa, osa löysi asunnon CouchSurfingin tai Airbnb’n kautta ja loput olivat vuokralaisina yksityisillä henkilöillä. Asunnon etsintä kannattaa kuitenkin aloittaa hyvissä ajoin, sillä lukuvuoden alkaessa kilpailua on paljon, eivätkä ulkomaiset opiskelijat ole suosituimpia vuokralaisehdokkaita. Yksityiset vuokranantajat ja asuntolat vaativat hakijoilta usein dossier’n eli kansion, joka sisältää mm. opiskelutodistuksen, ranskalaisen pankin tilitiedot, sekä useita papereita koskien ranskalaista takaajaasi. Kaikille vaadituille papereille ei edes ole olemassa suomalaista vastinetta, joten kannattaa kuitenkin aina yrittää selittää tilanne ja toivoa, että vastaan osuu joustava vuokranantaja. Itse pääsin melko helpolla alivuokraamalla huoneen kahdelta paikalliselta opiskelijalta, eikä minun siten tarvinnut edes avata ranskalaista pankkitiliä. Kämppisteni kautta tapasin myös muita paikallisia nuoria ja sain treenata ranskaani yllin kyllin.

Opiskelu

Opiskelu oli yliopistolla tehty vaihtareille melko helpoksi. Kursseja sai valita lähes mistä aineesta tahansa sekä miltä vuosikurssilta tahansa. Vaihtarit myös pääsääntöisesti saivat kursseista tuplasti opintopisteitä, sillä suoritukseen riitti osallistuminen joko kurssin luento-osuuteen tai pienryhmään, kun taas paikallisilta vaadittiin molemmat. Jos vaihtarina suoritti molemmat, sai kaksinkertaiset pisteet.

Itse valitsin lähes pelkästään luentoja ja niissäkin riitti opiskeltavaa, sillä luennoitsijat eivät usein käyttäneet dioja, saati sitten jakaneet niitä opiskelijoille. Muistiinpanoja oli tehtävä koko ajan ja osa vaihtareista päätyikin äänittämään luennot. Lisäksi otin vaihtareille suunnattun pienryhmäkurssin, jolla käsittelimme Ranskan politiikkaa ja historiaa.

Vapaa-aika

Vapaa-aika arkena oli melko samanlaista kuin Suomessa: kävimme kavereiden kanssa elokuvissa, kahvilla, syömässä ja urheilemassa. Myös yliopisto järjesti opiskelijoille erilaisia liikuntakursseja kuviokellunnasta ratsastukseen ja suurin osa toiminnasta oli ilmaista. Päätin hyödyntää tilaisuuden ja osallistuin telinevoimistelukurssille. Treeneistä tulikin pian arki-iltojen kohokohta; oli hauskaa huomata oppivansa vielä uusia temppuja! Salilla myös tutustui paikallisiin opiskelijoihin paljon helpommin kuin luennoilla.

Ranskassa ei ole samanlaista opiskelijaelämää ainejärjestöineen kuin meillä Suomessa. Vaihtarijärjestöjä tosin on muutama ja heidän kauttaan olisi päässyt reissaamaan vaikka vähän kauemmaskin Ranskaan. Mielestäni vaihdon aikana yksi parhaista jutuista olikin matkustaminen ja melkein joka viikonloppu tuli käytyä jossain, sillä Lyonista on hyvät juna- ja bussiyhteydet muualle Eurooppaan.

Vinkit tuleville vaihtareille

-Koeta jo Suomessa selvittää, ovatko sinua kiinnostavat luennot keskustan kampuksella vai kauempana Bronissa. Lyonissa on hyvä julkinen liikenne, mutta voi olla fiksua asua kampuksen lähellä.

-Ranskalaiset pitävät lomakkeista ja todistuksista. Kannattaa tarkistaa aina etukäteen, mitä papereita vaaditaan mitäkin hakemusta varten. Toisaalta, jos sinulta ei ulkomaalaisena löydy vastaavia papereita, kannattaa aina mennä paikan päälle neuvottelemaan. Joustoa saattaa löytyä!

-Ota mukaan nippu passikuvia, niitä tarvitaan liitteeksi yllättävän moneen paikkaan.

-Kannattaa valita kursseja, joita ei ole tarjolla Helsingissä. Nyt on hyvä mahdollisuus tutustua jopa aivan vieraaseen alaan!

-Mene rohkeasti urheilukursseille. Urheilu on kivaa ja tutustut helposti paikallisiin.

-Muiden vaihtareiden kanssa on kiva hengailla, mutta mene rohkeasti tutustumaan myös paikallisiin.

-Hyödynnä matkustaessa FlixBus-halpabussit, hostellit, Airbnb ja CouchSurfing!

Vaihtokertomus, Université de Montpellier I, Ranska, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin reilut neljä kuukautta kevätlukukaudella Eteläranskan Montpellierin opiskelijakaupungissa. Montpellierista voi sanoa että se vastaa aikalailla Suomen Turkua, sillä kaupungit ovat lähes saman kokoisia ja molemmissa on erittäin paljon opiskelijoita ja ylipäätään nuoria ihmisiä, eli opiskelijakulttuuri on rikas ja myöskin avoin verrattuna Helsinkiin, jossa suurin osa ajasta tulee vietettyä aikaa pelkästään saman tiedealan opiskelijoiden kanssa.

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen itse vaihtoa, eli itse vaihdon hakuprosessin aikana, kannattaa hyvissä ajoin selvittää mitä kaikkea tulee lähettää vaihtoyliopistolle. Oletus on se, etteivät he saa mitään tietoa omasta yliopistosta (paitsi tietenkin tiedon siitä, että sinut on hyväksytty vaihtokandidaatiksi), vaan kaiken tiedon pitää lähtökohtaisesti lähettää itse. Minun piti muun muassa lähettää täytetty lomake henkilötiedoillani, kopio DELF-todistuksestani, passikopio sekä erillinen passikuva. Koska Ranskan byrokratia tietyillä osa-alueilla, ja etenkin yliopistoissa, ei ole ihan niin kehittynyttä ja mutkatonta kun mihin me ollaan Suomessa tottuneita, nämä piti lähettää postitse. Vaihtoyliopiston ”Bureau des relations internationals” kyllä lähetti tähän liittyvät ohjeet hyvissä ajoin. Heitä kannattaa myös kysyä jos joku asia on epäselvä, kunhan muistaa kirjoittaa aina ranskaksi. Yliopistolla ei puhuta englantia ollenkaan.

Itse hyväksyminen vaihtokohteeseen tapahtui omalta osaltani marraskuun alussa, eli noin pari kuukautta ennen vaihdon alkua. Vasta sen jälkeen aloin etsimään asuntoa ja varaamaan lennot yms, ihan vaan ollakseni varman puolella. Asuntoa etsin ensin yliopiston puolelta, mutta kun he ilmoittivat etteivät he pysty tarjoamaan useimmille asuntoa/huonetta niin aloin tutkimaan yksityisen puolen vaihtoehtoja. Etsiskelin ensin huonetta kimppakämpästä mm. suositulta Carte des Colocs-sivustolta, jossa yksityiset ihmiset vuokraavat huoneita omista tai vuokraamistaan asunnoista, mutta päädyin lopulta turvallisempaan vaihtoehtoon: huone kimppakämpästä välittäjäfirman Chez Nestorin kautta. Olin tähän valintaani erittäin tyytyväinen, sillä välittäjäfirma myöskin vastaa kaikista mahdollisista ongelmatilanteista (esim. jos joku menee rikki tai ei toimi) ja heillä on tiimi joka tulee paikalle ratkaisemaan ongelman mahdollisimman nopeasti.

No, oma asumistilanteeni ei tästä huolimatta ollut ihan mutkaton, sillä jouduin vaihtamaan ensimmäisestä Chez Nestorin asunnosta toiseen, sillä ensimmäisessä oli paljon ongelmia sähkön ja lämpimän veden toimivuuden kanssa (mikä ei tammikuussa ollut hirveen mukavaa). Toinen asunto oli kuitenkin paljon parempi; se oli iso ja vastaremontoitu ja lähempänä keskustaa. Toki sen huone oli kalliimpikin (maksoin siitä noin 550 € sisältäen kaikki kulut verrattuna edellisen noin 470 €:oon). Suosittelen kuitenkin asumista arvostaville ihmisille valitsemaan jotain yksityiseltä puolelta, vaikka se onkin lähtökohtaisesti paljon kalliimpaa kuin opiskelija-asunnot, niin ainakin itselle se, että pystyi laittamaan ruokaa omassa keittiössä ja hengaamaan omassa olohuoneessa muiden kämppisten kanssa vaikutti paljon arkeeni. Lisäksi olen kuullut paljon kauhukertomuksia tutuilta Ranskan opiskeluasunnoista ja -asuntoloista: pahimpiin kuuluu murtautumiset ja tulipalot keskellä yötä, lievimpiin homeongelmat ja tilojen likaisuus.

Yliopisto ja opinnot

Kohdeyliopisto lähetti hyväksymisen yhteydessä listan kaikista niistä asiakirjoista, jotka kuuluu ottaa mukaan jotta saisi opiskelijakortin ja näin ollen myös virallisen opiskelijastatuksen yliopistolla. Kannattaa jälleen kerran tutustua listaan tunnollisesti ja hankkia mahdolliset asiakirjat hyvissä ajoin. Mm. passikuvia kannattaa myöskin muihin tarkoituksiin ottaa mukaan, ja lisäksi olen itse tarvinnut esimerkiksi kopion vuokrasopimuksestani. Yksi asia joka kannattaa huomioida on se, että Ranskassa tulee hankkia ”Responsabilité civile”-vakuutuksen, jonka saa MEP-vakuutusyritykseltä hintaan 16 €. Kopio tästä vakuutuksesta viedään yliopistolle. Muuten ei ollut mitään sen kummempaa alkubyrokratiaa, kaikki menee oikeastaan aika sujuvasti, kunhan muistaa lukea huolella ohjeita ja varata tarpeeksi aikaa todistusten saamiseksi deadlinen pitämiseksi. Ranskalaiset osaavat kuitenkin useimmiten joustaa tarpeen mukaan, vaikka ovatkin byrokraattisia.

Ranskassa yliopistot ovat kuitenkin hyvin vanhanaikaisia verrattuna Suomeen, ja kurssit saattavat toteutua eri tavalla kuin siihen mihin ollaan täällä totuttu. Yleensä et saa kursseista mitään muuta tietoa kuin kurssitittelin (ei ole siis mitään kurssikuvasta tms.), ja sitten on pari viikkoa aikaa tutustua kurssin sisältöön käymällä luennoilla. Sen jälkeen voi päättää, haluaako jatkaa kurssilla vai ei, mikä tapahtuu käytännössä ilmoittautumalla tentteihin. Mitään kurssikuvauksia ei siis ole olemassa, ja käsittääkseni professorit voivat aika omavaltaisesti päättää mitä kursseilla opettavat. Kurssivalikoima ainakin oikiksen puolella oli melko laaja, ja saat valita mitä tahansa kursseja (pienryhmäkurssit eli TD-kurssit ovat kuitenkin varattu pelkästään paikallisille) kaikilta vuosikursseilta. Valtsikan puolella valikoima oli kuitenkin huomattavasti suppeampi, joten kannattaa toki tarkistaa etukäteen mahdollisuuksiaan valita itseään kiinnostavia kursseja.

Kurssit ovat (massa)luentopohjaisia, joissa proffa puhuu ja kaikki kirjoittavat muistiinpanoja sen minkä ehtii. Mitään kurssikirjoja ei ole, eikä myöskään mitään powerpoint-esityksiä tai muuta luentoja tukevaa materiaalia. Käytännössä olet siis pelkästään sen armoilla, mitä olet luennoilla ymmärtänyt. Vaihtarina kannattaa kuitenkin pyytää paikallisilta heidän muistiinpanoja, sillä ainakin omani olivat hyvin puutteelliset etenkin opintojen alussa kun en todellakaan ymmärtänyt kaikkea mitä proffat puhuivat. Lisäksi tentit ovat vaihtareille ainakin Université de Montpellierissa suulliset, eli siihen kannattaa varautua. Itse kuumotin näitä suullisia tenttejä todella paljon, mutta eivät ne loppujen lopuksi ollut niin ”pahoja” kuin mitä olin ajatellut. Vaihtarit pääsee yleensä kuitenkin läpi tenteistä vaikkei ne menisikään ihan putkeen – kunhan muistaa olla kohtelias ja yrittää parhaansa, niin siitä pääsee jo pitkälle. Suosittelen toki aloittaa lukemisen hyvissä ajoin, etenkin jos ranskan kieli tuottaa edes pikkasen haasteita. Itse menin myös sillä strategialla että valitsin pelkästään EU-pohjaisia kursseja, sillä halusin välttää pelkästään ranskalaisen oikeuden lukemista. Tämä on tietenkin ihan oman maun mukaista.

Muita käytännön vinkkejä

Hyvä asia tietää on se, että Ranskan jokaisessa kaupungissa on vieläkin joka lauantai gilet jaunien mielenosoituksia ja mellakoita, jotka ovat omiaan häiritsemään liikennettä ja elämää etenkin keskustassa. Itsellä menivät reitit monta kertaa uusiksi kun mikään liikenneväline ei yhtäkkiä kulkenutkaan. Kannattaa pitää mielessä se, että nämä mielenosoitukset voivat oikeasti olla todella väkivaltaisia ja ehdottomasti välttää mellakoita niin hyvin kuin vain pystyy. Mielenosoituksia voi myös olla muina päivinä (keväällä niitä oli myös esim. 1.5 eli työväenpäivänä ja 9.5 eli Eurooppapäivänä) joten näistä kannattaa tiedustella etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan pysytellä sisätiloissa ikävyyksien välttämiseksi.

Itse matkustelin todella paljon ja käytin enimmäkseen Flixbus-halpabussia ja junien tarjouslippuja (Ouigo). Monilla yhtiöillä myöntää nuorille tarjouskortteja, mutta nämä ovat yleensä maksullisia ja vuoden kestoisia eivätkä siis ainakaan yhden lukukauden ajaksi erityisesti kannattavia. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että erityisesti bussit ovat usein myöhässä, ja kerran kohdallemme sattui jopa sellainen kokemus että bussi ei tullut ollenkaan. Yleisesti ottaen julkinen liikenne on kuitenkin suht luotettava ja kunhan matkustaa riittävän joustavilla aikatauluilla ei pitäisi olla sen suurempaa hätää. Myös Montpellierissa on hyvät kulkuyhteydet, joskin bussit lopettavat ajamisen jo klo 20-21 välissä, joten jos asuu kauempana keskustasta, niin kannattaa tarkistaa että ratikka kulkee lähistöllä.

Ehkä yllättävää on, että suurin osa elämiskustannuksista ei ollut loppujen lopuksi niin paljon halvempia verrattuna Suomaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat hintatasoltaan melko samanlaisia kuin täällä, joskin Ranskan maantaloustuotteet kuten juustot, tietyt hevi-tuotteet ja viinit ovat huomattavan paljon edullisempia. Jotkin asiat, kuten matkustaminen, ovat tietenkin paljon halvempia kuin meillä Suomessa. Paljon ilmaista tehtävääkin löytyy, kuten paikallinen Unisport ja myöskin suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia. Koska Montpellier on täynnä nuoria vaihtareita ja työharjoittelijoita, jokaiselle löytyy varmasti mieluisaa tekemistä. Itse ainakin kävin esim. paikallisen ESN:n ja ELSA:n järjestämissä tapahtumissa, ja kerhoja löytyy vaikka kuinka monenlaisia keskustelukerhoista patikointikerhoihin. Kannattaa olla aktiivinen ja tutustua etukäteen esim. paikallisiin Facebook-ryhmiin, joita löytyy vaihtareille vaikka kuinka monta. Niistä voi saada käytännön vinkkejä ja ideoita tekemiseen ja tapahtumiin. Tärkeintä on kuitenkin pitää avoin mieli ja käydä paikan päällä tutustumassa sekä ihmisiin että paikkoihin – sehän on loppujen lopuksi koko vaihdon idea!

Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2017-2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä & asuminen kohteessa

Vaihtopaikan hakeminen sekä koti- että vaihtoyliopiston päässä menivät suht mutkattomasti ohjeistuksia seuraamalla. Koetin hoitaa muodollisuudet pois alta niin pian kuin vain suinkin pystyin, ja vahvistuksen kohdeyliopistosta sain huhtikuussa. Tämän jälkeen pystyikin alkaa suunnittelemaan tarkemmin ja haaveilemaan tulevasta vuodesta Pariisissa.

Olin ymmärtänyt Pariisin asuntotilanteen olevan haastava, joten asuntoa aloin kuitenkin etsimään jo siinä vaiheessa, kun olin saanut tiedon hyväksymisestä vasta kotiyliopistolta, mutten vielä kohdeyliopistosta. Pariisissa CROUS tarjoaa opiskelija-asuntoja, mutten pitänyt niitä vaihtoehtona; opiskelijakämpän saaminen on epävarmaa, ja vaikka sen saisikin, tieto tästä tulisi vasta mahdollisesti vaihdon jo alettua. Lisäksi asuntolat ovat melko kaukana keskustasta kaupungin eteläisellä laidalla, eivätkä edes kovin halpoja. Koska tiesin Pariisissa vaihtareiden usein joutuvan etsimään majoituksensa kukin mistäkin, uskalsin luottaa siihen, ettei sosiaalinen elämäni liiaksi tulisi kärsimään siitä, että kaikki hauska muka tapahtuisi asuntoloiden yhteisissä tiloissa ja itse itsekseni asuvana jäisin tästä kaikesta paitsi.

Vuokrasin pienen yksiön asunnonvälittäjäsivuston kautta, ja voin suositella tätä muillekin lämpimästi. Byrokratiaa prosessiin toki kuului; jouduin toimittamaan välittäjälle ties minkälaisia dokumentteja aina omista yliopistopapereista vanhempien – jotka vaadittiin vuokran takaajiksi – palkkatositteisiin. Ranskan vuokralainsäädäntö antaa vuokralaiselle uskomattoman laajat oikeuden vallata vuokra-asuntonsa, joten ymmärrettävää sinänsä, että vuokralainen ja tämän maksukyky pyritään varmistamaan etukäteen mahdollisimman hyvin. Koin itse myös järjestelyn hyväksi, sillä koska kaikki maksut ja sopimukset tapahtuivat suurehkon välittäjäfirman kautta, pystyin Suomesta käsin tulevaa asuntoani näkemättä luottamaan paremmin siihen, että minua tosiaan on Pariisissa sovitun kaltainen asunto odottamassa. Välittäjän kanssa asian pystyi hoitaa myös englanniksi, mikä itseäni auttoi paljon.

Siispä asuin vuoden 15 neliön yksiössä Pariisin ensimmäisessä arrondissementissa sijaitsevan talon ylimmässä kerroksessa. Viihdyin erinomaisesti, ja asunnossa – vaikka pieni olikin – oli sinänsä kaikki mitä vain saattoi tarvita. Vuokra toki oli jopa Helsingin keskustan vuokratasoon verrattuna kova, ja esimerkiksi lämmityskulut talvella nostivat sähkölaskun järkyttävän suureksi. Tähän olin toisaalta varautunutkin, Pariisi ei vaihtokohteena missään nimessä ole halvimmasta päästä. Suosittelisin säästämään vuotta varten etukäteen edes hieman ylimääräistä.

Opiskelu ja opetus

Lukukausi alkoi puolentoistaviikon orientaation jälkeen. Kutakin kurssia, jotka kestävät koko lukukauden ajan, on noin kolme tuntia viikossa, yleensä yhtenä kolmen tunnin luentona tai kahtena puolentoista tunnin luentona. Nämä kurssit ovat laajuudeltaan neljä opintopistettä, mutta jotkin kurssit on mahdollista suorittaa vaihtoehtoisesti kahdeksan opintopisteen laajuisina, jolloin luentojen lisäksi ohjelmaan kuuluu viikottaisia, ohjattuja pienryhmäkertoja (travaux dirigés, “avec TD”). Syksyksi valitsin pelkästään neljän opintopisteen kursseja, mutta suunnittelin kevääksi ottavani edes yhden TD-kurssin. Näin en kuitenkaan lopulta tehnyt kuultuani vaihtarikavereitteni kokemuksia syksyn TD-kursseista; kurssit olivat hyvin työläitä, ja vaativat lähes erinomaista suullista ja kirjallista ranskantaitoa. Tenteissä opiskelija voi ilmoittaa tenttipaperissa, mikäli ei ole natiivi, ja saada mahdollisesti näin hieman helpotusta arvostelun kanssa. TD-kurssien arvostelussa vaihtareilta kuitenkin odotetaan samaa, kuin tutkinto-opiskelijoiltakin, eikä luvassa ole minkäänlaisia helpotuksia. Samoin TD-kurssien tenteissä on monia muotovaatimuksia, joiden seuraaminen on ensisijaisen tärkeää.

Lukukauteen saa valita neljän tai kahdeksan opintopisteen edestä konferensseja, joka tarkoittaa, että käytännössä yksi tai kaksi kurssia on korvattavissa käymällä seuraamassa parista-muutamaan tuntiin kestäviä vierasluentoja. Mikäli tahtoo pelata opintopisteiden saannin varman päälle, “suivi des conférences” kannattaa valita mukaan omaan opinto-ohjelmaan.

Muutoin vaihtareille avointen kurssien valikoima on melko laaja, ja valinnanvaraa löytyy niin Ranskan kansallisen oikeuden, kansainvälisen oikeuden kuin hieman valtiotieteellisempienkin kursseista. Itse otin Ranskan perustuslakia käsittelevän kurssin, joka oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava, siinä missä Ranskan työoikeutta käsittelevä kurssi olisi vaatinut jo suht kattavaa pohjatietoutta Ranskan oikeusjärjestelmästä. Vaihtareilla onneksi on kaksi ensimmäistä viikkoa aikaa käydä eri luennoilla, ja katsoa, miltä kurssit, niiden professori sekä luvassa olevat tenttimistavat vaikuttavat (kurssista riippuen tentti voi olla esimerkiksi suullinen tai kirjallinen, ja ensimmäisillä luennoilla luennoitsija voi antaa muuta lisätietoa kurssin vaatimuksista tai lisämateriaaleista). Vasta tämän jälkeen kurssit tulee valita lopullisesti ja käydä hyväksyttämässä learning agreement kansliassa.

Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, tai usein muutenkaan minkäänlaista kontrollia läsnäolosta. Tentit perustuvat kuitenkin täysin luennoilla puhuttuun, joten mitkään kirjat eivät korvaa luennoilla opittua. Opiskelijoilla on kuitenkin useita Facebook-ryhmiä, joissa he jakavat kattavia muistiinpanojaan luennoista. Itselleni nämä jaetut muistiinpanot olivat kullanarvoisia, sillä vaikka luennoilla kävinkin, ei kuullun ymmärtämiseni ollut tarpeeksi vahvaa, jotta olisin luennoilla ymmärtänyt kaiken tarvittavan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pariisi on upea paikka päästä viettämään vaihtoaan. Kaupunki on tarpeeksi iso tarjotakseen loputtomasti tekemistä, muttei niin valtava, etteikö hyvää yleiskuvaa siitä voisi saada lukukauden saatika -vuoden aikana. Kävellen pääsee usein kaikkialle kaikista kätevimmin, mutta metroverkosto on sekin erinomainen.

Halpaa tosin ei mikään ole. Mitään unicaféta korvaavaa ei oikein ole, unisportista puhumattakaan, ja esimerkiksi ruokakaupat yhtään keskemmällä kaupunkia ovat kaikki hinnoiltaan Helsingin pienten kivijalkamarkettien tasolla.

Mutta vaikka arjen asiat saattoivatkin kustantaa yllättävän paljon, Pariisista voi nauttia ilmaiseksikin. Esimerkiksi suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia, mikä Pariisin kaltaisessa, kaikenlaista taidetta pursuavassa kaupungissa on huomattava etu. Myöskään espresso tai lasi viiniä cafén terassilla ei maksa kuin murto-osan siitä, mitä Suomessa maksaisi. Monia peripariisilaisia asioita pääsee siis kokemaan maksamatta liikoja. Yliopiston kautta pääsin myös esimerkiksi harrastamaan lähes ilmaiseksi; vaihtoyliopistoni – kuten moni muukin yliopisto Ranskassa – tarjoaa hyvin monipuolista urheilutoimintaa, johon ilmoittaudutaan paikallisen “weboodin” kautta. Lajeja ja tasoja on lukuisia, ja itse päädyin pelaamaan yliopistoni tyttöjen koripallojoukkueeseen, jonka kanssa pelasimme Pariisin muiden yliopistojen joukkueita vastaan, kävimme turnauksissa ja. Oli myös virkistävää päästä ympäristöön, jossa pääsi olemaan ainoana vaihtarina ja siten paitsi tutustumaan paikallisiin ja heidän tapoihinsa paremmin, myös käyttämään ranskaa, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli vaihtaa tiukan paikan tullen englantiin.

Pariisi ei ehkä ole vaihtopaikoista rennoin, eikä sen maantieteellinen sijaintikaan ole esimerkiksi Lyonin tavoin Espanjan, Italian ja muiden kiinnostavien matkakohteiden rajamailla. Itseäni kuitenkin motivoivat nimenomaan suht haastavat opinnot, ison kaupungin mahdollisuudet sekä kulttuuri. Ranskassa on lukuisia upeita paikkoja ja mielenkiintoisia kaupunkeja, mutta voin suositella lämmöllä vaihtokohteeksi nimenomaan Pariisia – ei ole toista sen kaltaista kaupunkia. Vuoteni siellä oli äärimmäisen antoisa ja opettavainen.

Vaihtokertomus, L’université Lumière Lyon 2 lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin pohtinut kauan opiskelijavaihtoon lähtöä ja Ranskaan muuttaminen sekä siellä opiskeleminen tuntuivat juuri oikeilta vaihtoehdoilta omien opintojeni kannalta. Vielä hakuvaiheessa en varsinaisesti edes ymmärtänyt, mitä vaihtoon lähtö tai ulkomailla opiskelu tarkoittivat käytännössä, mutta into ulkomaille oli kuitenkin kova. Lopulta sainkin hyväksyvän vastauksen vaihtoyliopistosta ja saatoin aloittaa matkan todelliset valmistelut.

Minulla oli jo hieman aiempaa kokemusta pitkistä matkoista ja oleskeluista ulkomailla, mutta silti kaikki vaihtoon littyvät valmistelut tuntuivat uudelta ja oudolta, ja ajatus opiskelusta maassa, jossa pärjäisi suurimmaksi osaksi vain kohdekielellä jännitti valtavasti. Tutkin lähtövalmisteluja tehdessäni paljon eri blogisivuja ja netin keskustelupalstoja siitä miten vaihtoon tulisi valmistautua etukäteen, ja kuinka käytännön asiat tulisi hoitaa ennen lähtöä.

Asuminen

Ensimmäiseksi hoidettavien asioiden listallani oli asunnon hankkiminen, ja aloinkin etsiä asuntoa heti vaihtoon hyväksymisen ja Lyon 2 -yliopiston hyväksymisviestin jälkeen. Aikainen aloitus asunnon etsinnälle olikin lopulta hyvä idea, sillä löysin varsin nopeasti ja suhteellisen helposti muutaman hyvän vaihtoehdon lukuisista soluasuntoehdotuksista. Ranskan hintataso asunnon vuokrissa on melko alhainen Suomeen verrattuna, mutta kalliimpiakin asuntoja ja majoitusratkaisuja löytyy asuinalueesta riippuen. Hinnat liikkuvat 250-600 € välillä. Lyon on erittäin opiskelijaystävällinen kaupunki, ja asuntotarjonta etenkin keskustan alueella on monipuolista. Itse toivoin löytäväni asunnon, jossa asuisi myös ranskalaisia opiskelijoita. Toiveenani oli saada mahdollisimman paljon irti kielellisesti ja kulttuurisesti vaihtovuodesta.

Löysin noin viikon etsinnän jälkeen mielenkiintoisen soluasunnon Lyon 2 yliopiston suosittelemalta nettisivulta (La carte des colocs), kun jättämääni hakuilmoitukseen vastattiin. Otin heti yhteyttä vuokranantajaan ja sovimme alustavasti vuokran ehdoista. Ranskassa asunnon vuokraamiseen tarvittavat käytännön asiat kuitenkin pystyin hoitamaan loppuun vasta Lyonissa ollessani, sillä minulle selvisi, että asunnon vuokraamiseen tarvittavia vakuutuksia varten tarvitsee ranskalaisen pankkitilin. Jouduinkin maksamaan varsin suuren takuusumman vuokranantajalleni jo ennen lähtöäni, mikä tuntui oudolta. Enhän ollut ennen edes tavannut vuokranantajaa saati sitten nähnyt asuntoa tai muita vuokralaisia ennen. Yritin tarkistaa asuntoa välittävän firman tiedot hyvin ennen maksamista. Kaikki vuokranantajasta annetut tiedot osoittautuivat lopulta kuitenkin oikeiksi.

Saapuminen

Asunnon löytämisen ja Kelan käytännön asioiden hoitamisen jälkeen (muuttoilmoitus, asumisen tuet) varasin lennot vaihtoyliopiston antamien päivien mukaan ja varmistin asunnon avainten hakupäivän sopivuuden vielä vuokranantajaltani.

Saavuin Lyoniin paria päivää ennen yliopiston alkua. Vähitellen minulle selvisi, että minun tulisi hoitaa vielä paljon käytännön asioita asunnon suhteen,ja en ehtisi hoitaa niitä ennen opiskelujen aloitusta. Huomasin myös pian, että hyvästä ranskan kielen osaamisesta tosiaankin olisi hyötyä, sillä varsin harva paikallinen ymmärsi/halusi puhua englantia. Otinkin tavoitteekseni käyttää mahdollisimman paljon ranskaa, vaikka kielitaitoni ei ollut vielä kovinkaan hyvä.

Liikkuminen Lyonissa ja sen julkinen liikenne on jäjestetty todella helpoksi, ja asunnolle päästäkseni seurasin vuokraemännältäni saamia ohjeita juna-asemalta oikean kadun löytämiseksi. Asuntoon päästyäni sain myös selkeät ohjeet metro- ja raitiovaunulippujen ostamiseksi.

Vaihtoon lähtiessäni yksi helpoimmista tavoista Lyoniin Helsingistä matkustamiseksi oli hypätä junaan Pariisin lentokentältä. Tutustuinkin sattumalta jo junassa toiseen suomalaiseen opiskelijaan, joka oli myös aloittamassa opintonsa samassa yliopistossa kuin minä. Olimme myös ilmoittautuneet samalle orientoivalle ranskan kurssille, joten sovimme näkevämme uudestaa seuraavana päivänä.

Asunnolle päästyäni ja muihin vuokralaisiin tutustuttuani alkujännitys helpotti ja saatoin alkaa odottamaan ensimmäistä päivääni yliopistolla. Päätin vuokrata paikallisen kaupunkipyörän vielä samana iltana ja lähdin polkemaan Lyonin katuja saadakseni paremman kuvan lähialueista. Ystävystyminen kämppisteni kanssa jo alusta asti oli myös tärkeää, sillä oli hyvä olla joku, jolta kysyä neuvoa tarvittaessa.

Opiskelujen aloittaminen ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lyon 2 yliopisto sijaitsee Lyonin keskustan yhdellä keskeisimmistä paikoista, ja sinne on hyvät kulkuyhteydet. Kaikille vaihto-opiskelijoille järjestettiin heti aluksi yhteinen infotilaisuus, jossa kerrottiin selkeästi kaikista tarvittavista todistuksista ja esim. matkakortin hankkimisesta ja puhelinliittymien aktivoimisesta. Olin jo kuitenkin päättänyt ennen lähtöäni pitää oman suomalaisen liittymäni, sillä roaming-maksut poistuivat juuri käytöstä ennen ulkomaille lähtöäni. Lisäksi maksoin nopeasta wifistä vuokrani yhteydessä, joten ylimääräisen liittymän ottaminen tuntui turhalta.

Saimme ensimmäisenä päivänä yliopistosta myös todistukset, joilla saatoimme todistaa opiskelija-alennuksen esim. matkakortin hankkimisen yhteydessä. Lisäksi saimme tervetuliaispaketin, joka sisälsi erilaisia ohjekirjasia ja Lyon 2 yliopiston mainostavaraa. Yliopisto lähetti sähköpostiini myös vinkkejä ja neuvoja sekä tunnukset ja Lyon 2 -sähköpostin, jonka avulla pystyin kirjautumaan yliopiston palveluihin. Varsinaista ilmoittautumista yliopistoon ei siis enää tarvinnut tehdä saavuttuani Lyoniin. Olin kuitenkin ilmoittautunut vain vaihtareille suunnatulle ranskan intensiivijaksolle, joka tuli maksaa paikallisessa liikkuvuuspalveluiden toimistossa käteisellä ennen kurssin alkua.

Yliopisto tarjosi apua myös tarvittaessa asunnon etsimiseen ja hankkimiseen, mutta olin onnekseni hoitanut asiat hyvin jo ennen matkalle lähtöä. Olin myös saanut yliopistolta viestin, jossa mainittiin tarvittavista todistuksista kuten passista, passikuvista, hyväksymiskirjeestä ja learning agreementista.

Opiskelu ja opetus

Vaihtoyliopistossani vaihtareiden kurssi-ilmoittautuminen tapahtui perinteiseen tapaan kirjallisesti.  Jokaisen opiskelijan tuli pyytää kirjallinen allekirjoitus kurssien opettajilta lomakkeeseen, joka palautettiin ilmoittaumisista vastaavaan toimistoon. Saatoimme valita laajasti mitä tahansa kursseja, mutta olin tehnyt kuitenkin jo tarkat suunnitelmat etukäteen kursseista, joita halusin suorittaa. Järjestettävien kurssien aikataulut ja salit saattoi löytää vain tiedekunnan ilmoitustaululta, mikä oli varsin hankalaa. Keksimme ottaa vaihtariporukassa kuvia eri tiedekuntien kurssiaikatauluista, joiden avulla sitten suunnittelimme omat aikataulumme. Hyvin suunnitellun learning agreementin ansiosta, minun täytyi vain varmistaa, että valitsemani kurssit todella järjestettäisiin ja että kurssit eivät menisi päällekkäin. Hankaluuksia opinnoissa toi osaltaa myös se että Lyon 2 kampus oli jaettu vuosikurssien kesken kahteen eri osaan, joista toinen sijaisti yli 30 minuutin raitiovaunumatkan päässä. Osa kursseista siis järjesteettiin eri kampuksilla, joten oli erittäin tärkeää varata tarpeeksi aikaa siirtymiselle toiselle kampukselle Lyonin sisällä.

Vaihtarielämä Lyonissa ja vinkkejä

Lyon tarjoaa opiskelijoille paljon erilaista tekemistä ja opiskelijaelämä Lyonissa on monipuolista. Erilaisia vaihto-opiskelijoille suunnattuja tapahtumia järjestetään säännöllisesti useana iltana viikossa ja verkostoituminen vaihtareiden kesken on tehty siten helpoksi. Lisäksi ennen varsinaisten opintojen alkua, Lyon 2 tarjoaa useita eri kursseja ranskan kielen kehittämiseen rennossa ilmapiirissä. Verkostoituminen ja muihin tutustuminen on erityisen tärkeää jo alusta saakka. Kulttuurishokki ja oman paikan löytäminen uudessa kulttuurissa voivat myös olla vaikeaa, minkä jouduin itsekin kokemaan alkuhuuman tasoittumisen jälkeen.

Ranska on maana ja tavoiltaan hyvin erilainen Suomeen verrattuna. On siis hyvä muistaa, että vaihdon yksi tarkoitus onkin irroittautua omalta mukavuusalueeltaan. Vinkkeinä shokin helpottamiseen ovat avoimuus, positiivinen asenne ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Olisi myös erityisen tärkeää olla vertaamatta Suomea ja Ranskaa toisiinsa vaihdossa ollessa. Kielitaidon puute ei alussa ole myöskään mikään este, vaan on vain yritettävä luoda tuttavuuksia ja ystäviä pienistäkin kielellisistä virheistä huolimatta.

Vaihtokertomus, Université Panthéon-Sorbonne, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija 

 

Olin Eramus+ vaihdossa Pariisissa, Paris 1 Panthéon-Sorbonne yliopistossa kevätlukukauden 2018. Vaihtoni alkoi tammikuun 5 päivä, jolloin lähdin Ranskaan tutustumaan paikkoihin ennen orientaatioviikon alkua 12.1. ja virallisen vaihdon alkua 21.1. Opiskelin Pariisissa historian laitoksella, jossa suoritin lyhyen sivuaineen kanditutkintoni päätteeksi. Nautin vaihdostani ja olen äärimmäisen tyytyväinen päätöksestäni lähteä suorittamaan opintoja ulkomaille, mutta on myönnettävä, että vaihto oli minun kohdallani suhteellisen haastava heti ensimmäisistä viikoista aivan loppuun saakka. Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että muiden vaihdot Pariisissa olisivat olleet tai tulisi olemaan sellaisia! Ohessa täysin subjektiivisia vinkkejä Ranskaan, ja etenkin Pariisissa Sorbonneen lähteville.

Ennen lähtöä

Mä sain tietää, että pääsin vaihtoon keväällä 2017, ja lähtö oli sitten tammikuussa 2018. Näin ollen oli hyvin aikaa perehtyä käytännönasioihin, ja hoitaa kaikenlaista keskeneräistä vielä Suomessa.

Hakuprosessin ensimmäisen osan jälkeen eli Helsingin hyväksynnän jälkeen pitää vielä hakea virallisesti vaihtoyliopistoon, mutta haluan korostaa, etten en tiedä ketään, jota ei olisi hyväksytty kotiyliopiston päätöksen jälkeen kohdeyliopistoon, jos haku on hoidettu huolellisesti Helsingin päässä. Mulle tuli suoraan Sorbonnesta sähköposti joskus toukokuussa tai kesän aikana, jossa oli linkki heidän vaihtohakujärjestelmäänsä, ja sen hoidin ihan hyvissä ajoin ennen lokakuun deadlinea. Olisinkohan tehnyt lopullisen hakemuksen syyskuun aikana loppuun. Ainoa asia, joka siinä vei oikeastaan aikaa, oli heidän oman Learning Agreementin täyttäminen sekä allekirjoituttaminen sekä Suomessa että Ranskassa, sillä en aluksi löytänyt oikeita kurssikatalogeja ja olin lisäksi tulkinnut niitä väärin. Sain hakemuksen kuitenkin tehtyä ihan hyvissä ajoin heidän selkeillä ohjeillaan (tuli liitteenä sähköpostissa) sekä edellisenä vuonna samassa paikassa vaihdossa olleen neuvoilla.

Mulla meni muistaakseni ihan lokakuun loppuun tai jopa marraskuun puolelle, että sain Pariisista lopullisen vastauksen, ja sitä ennen en oikein uskaltanut hankkia lentolippuja tai asuntoa, vaikka netissä olikin akateemisen vuoden 2017-2018 kalenteri jo esillä, ja tiesin, milloin lukuvuosi alkaa.

Helsingin yliopiston liikkuvuuspalvelut ovat koonneet tosi hyvät muistilistat vaihtoon lähtöä ajatellen, ja niistä mäkin sitten vain luin kaiken mitä oli vielä ennen oikeaa lähtöä hoidettavana. Näihin lukeutuivat muun muassa vakuutusten muuttaminen, muuttoilmoituksen tekeminen ja vaihtoon tarvitsemieni lääkkeiden hakeminen apteekista. Kaikki nämä asiat hoituivat kuitenkin aika sujuvasti pakkauksen ja joulunvieton ohessa – ennen lähtöä haastavinta taisi olla asunnon löytäminen Pariisista. Vaihtokohteessakaan en kokenut mitään raskasta alkubyrokratiaa, mutta se perustui lähinnä lyhyelle vaihtoajalleni, jonka vuoksi en tehnyt Ranskaan mitään erityisiä ilmoituksia maassa oleskelusta. Olisi ehkä pitänyt… Vaihtoon lähtijä: tarkista siis tämä asia ennen lähtöäsi jo!

Asunto

Kuka tahansa Pariissa joskus asunut voi kertoa, että asunnon hankinta ei ole erityisen simppeliä puuhaa siellä. Ranskassa on paikallinen ”Crous”-niminen organisaatio, joka vastaa hieman paikallista HOAS:ia, josta vaihtareidenkin on mahdollista saada asuntoa. Niiden asunnot jaetaan yliopistojen kautta, ei organisaation itsensä kautta (Crousilla on muuten myös yliopistoravintoloita, joissa saa aterian 3 eurolla, mutta en käynyt siellä itseasiassa kertaakaan). Crousin asuntojen lisäksi Pariisissa on myös Cité Universitaire, joka on käytännössä vain kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettu asuinkomplexi kaupungin etelärajalla. Sitä on kehuttu paljon, ja etenkin Norja-talo on kuulemma ihastuttava, jos sinne sattuu saamaan tarjouksen!

Mäkin sain itseni Sorbonnen omalle asuntojen välityksen sähköpostilistalle joskus joulukuussa ja sainkin ennen lähtöä asuntotarjouksen, jossa oli listalla useampi kämppä, mutta en sitten hakenut mitään niistä, sillä olin välissä ehtinyt saada jo yksityisen henkilön kautta itselleni asunnon. Yliopiston kautta saaduissa asunnoissa on hyvänä puolena edullinen hinta ja suhteellisen simppelit käytännön järjestelyt, mutta ongelmana itse näin niissä soluasumisen sekä monesti niiden sijainnit ovat vähän kaupungin laidoilla. Nyt kuitenkin näin jälkikäteen ajattelen, että olisi ollut hyvin järkevää hakea sitä kautta asuntoa vaihdon ajaksi!

Oman asuntoni löysin Facebookin kautta, ja suosittelenkin liittymään muutenkin erilaisiin paikallisiin fb-ryhmiin (Pariisissa esim. Pariisilaisten ilmoitustaulu sekä Suomalaiset Ranskassa) muutenkin kuin asunnonhakemista ajatellen. Asunnonhaku kannattaa aloittaa jo ennen virallisen hyväksynnän saapumista vaihtokohteesta, vaikka ehkä lopullinen sopimus kannattaakin tehdä, vasta kun tietää, että on päässyt sinne varmasti. Ranskassa on yleistä, etenkin yksityisellä puolella, ettei lyhyistä vuokrista tehdä sopimuksia, mutta suosittelen kyllä neuvottelemaan sellaisen saamisesta.

Itselläni oli nimittäin koko vaihdon ajan ongelmia asunnon kanssa, ja ne oikeastaan jatkuvat yhä vaihdon päätyttyäkin. Tai no ei asunnossa ollut mitään vikaa, mutta vuokranantajan kanssa oli vähän väliä kommunikaatio-ongelmia, jonka vuoksi niin asuntoon muuttamisessa, sieltä lähtemisessä sekä vuokrien maksuissa oli haasteita. Jouduin tekemään itse oman sähkösopimuksen asuntoon (joka on mahdollinen kyllä, mutta mikäli mahdollista etsi asunto, johon kuuluu kaikki lisämaksut jo valmiiksi!), siellä ei ollut wifiä, joten ostin ranskalaisen puhelinliittymän iPadiini, jota käytin kotona, ja kaiken kukkuraksi selvittelen vieläkin vuokranmaksuun liittyviä kysymyksiä nyt täältä Suomesta käsin. Pidin kuitenkin asunnostani, se oli ihanalla paikalla Montmartren kyljessä ja mikä tärkeintä minulle, se oli yksiö, jossa sain olla rauhassa ja majoittaa Suomesta tulleita vieraita!

Monet ovat löytäneet asuntoja tuttujen kautta, Facebookin lisäksi myös muilta nettisivuilta ja jopa AirBnB:ta on kehuttu erittäin varteenotettavana vaihtoehtona (tämä etenkin muissa kaupungeissa). Suosittelen kuitenkin valmistautumaan siihen, että Pariisissa vuokrat ovat Helsingin vuokrien korkuisia, monesti jopa korkeampia (hinnat ovat muutenkin aikalailla Helsingin tasolla) ja asiat voivat tapahtua joko ihanan sutjakasti tai harvinaisen monimutkaisesti sillä Ranskassa byrokratia ja muutenkin ihmisten toimintatavat ovat toisinaan hyvin erilaiset kuin meillä täällä Suomessa.

Opiskelu Sorbonnessa

Nyt on myönnettävä, että itselleni vaihto oli niin raskas kuin se oli nimenomaan opintojen vuoksi. Korostan, että kurssit olivat kyllä äärettömän mielenkiintoisia, mutta jouduin tekemään historianlaitoksella paljon työtä moniin muihin vaihto-opiskelijoihin verrattuna, jonka koin hieman epäreiluksi. Paris 1:ssa ainakin kurssit koostuvat sekä luentokurssista (CM, usein 1-2h/vko) ja pienryhmäseminaareista (TD, usein 2h/viikko), joissa molemmissa on käytävä. Luentokursseilla vain kuunnellaan opettajaa ja tehdään mahdollisimman paljon muistiinpanoja (kannattaa kysellä muistiinpanoja ranskalaisilta, jos olet kuten minä ja tiput helposti kärryiltä!) ja seminaareissa taas tutkitaan alkuperäisaineistoja/case-tutkimuksia/muiden tekemiä tutkimuksia ja harjoitellaan kirjoittamista ja esiintymistä. Historian laitoksella TD:t olivat pakollisia vaihtareillekin, kun taas esim. Valtio-opin puolella niihin ei saanut edes mennä. TD:ssa käymisessä oli kuitenkin myös toinen puolensa, kun joutui kirjoittamaan paljon: opin ranskaa sekä opiskeltavat asiat huomattavasti tehokkaammin, kuin ilman vaadittavia tehtäviä olisin oppinut.

Opinnot alkoivat orientaatioviikolla, ja suosittelen ilmoittautumaan sinne silloin, kun sen ilmoittautuminen alkaa – itselläni oli marraskuun puolivälin jälkeen. Orientaatioviikko Paris 1:ssa oli hyvin erilainen kuin täällä Helsingissä. Se sisälsi 20 tuntia ranskan opintoja, muutaman luennon paikallisista metologiaopinnoista sekä yhden yhteistapaamisen viikon päätteeksi. Siellä kuitenkin tutustui hyvin ihmisiin, ja sai mm. ohjatusti tehdä kurssi-ilmoittautumiset opettajan kanssa. Minä jouduin muuttamaan alkuperäistä Learning Agreementiani neljä tai viisi kertaa ennen lopullisten kurssieni valikoitumista 6 viikon Ranskassa oleskelun jälkeen, mutta se ei onneksi ollut vakavaa ja kaikki asiat kyllä selviävät jossain vaiheessa (kestävät vain Ranskassa usein tavallista kauemmin…).

Paris 1 tarjoaa mahdollisuuden ottaa yhden kurssin muista oppiaineista, eli esim. minä historian opiskelijana olisin saanut ottaa yhden valtio-opin kurssin, mutta anoin heiltä erikseen luvan ottaa kaksi kurssia, sillä historian kurssit olivat yksinkertaisesti liian raskaita TD-luentojen kanssa. Vaikka jouduinkin työskentelemään paljon erillisten ranskan luentojen, viiden luentokurssin, joista kolme sisälsi pienryhmätyöskentelyä 2h viikossa sekä kaikkien ylimääräisten palautusten kanssa, olin kuitenkin tosiaan sisällöllisesti oikein tyytyväinen kursseihini, ja opin paljon asioita, joihin ei suomalainen tutkimus keskity.

Hyödyllistä tietää Pariisista tai vaihtoon lähtemistä muuten

Kävin itse syksyn lähtöorientaatiossa Helsingissä, ja tapasin siellä Ranskan lähtövaihtotuutorin, jolta sai käytännön vinkkejä lähtöön ja onnekseni vaihdossa oli myös toinen vaihtari Helsingistä ja hänen kanssaan olimme isona tukena toisillemme heti vaihdon ensimmäisestä päivästä lähtien. Osin omasta valinnastani, osin pelkästä alun väsymyksestä johtuen en tutustunut kauhean isoon vaihtariporukkaan, enkä oikeastaan yhtään ranskalaisiin, mutta minulle juhlien ja iltamenojen puuttuminen ei ollut kyllä ongelma. Löysin muutaman porukan, joiden kanssa pääsin viettämään aikaa, jos siltä tuntui enkä kokenut olevani oikeastaan missään välissä yksinäinen, vaikka vietinkin paljon aikaa yksinäni. Sorbonnessa on kyllä ISAP1 niminen järjestö, joka järjestää vaihtareille tapahtumia ja Pariisissa toimii muuallakin toimiva ESN-yhteisö, joiden kautta on varmasti mahdollista löytää seuraa ja tapahtumia, vaikka joka viikonlopulle!

Pariisissa oli vaihtoni aikana suuria lakkoja, joita kyllä on Ranskassa usein muutenkin, mutta tällä kertaa ne vaikuttivat vaihtareidenkin elämään jonkin verrankin. Ensinnäkin huhtikuusta kesäkuuhun vaikutti SNCF:n junalakko, joka pysäytti junaliikenteen lähes kokonaan aina kahdeksi päiväksi viikossa. Tämä ei vaikuttanut minuun, koska kuljin metroilla lähinnä (kuuluvat Pariisin liikenteen, RATP:n, piiriin), muta moni opiskelija oli todella pulassa, kun noina kahtena päivänä viikossa ei välttämättä päässyt kouluun kulkuyhteyksien puuttuessa. Myös mm. AirFrance lakkoili tuona aikana, ja sekin vaikutti joidenkin vaihtareidenkin elämään.

Suurin elämääni vaikuttanut lakkoilu oli kuitenkin yliopistolla. Macronin hallitus laittaa Ranksassa monia asioita uusiksi tällä hetkellä ja se vaikuttaa myös yliopistoihin. Tätä vastustivat niin opiskelijat kuin opettajatkin, ja lopulta tilanne eskaloitui lähes kuukauden kestäneeseen yliopistorakennuksen valloitukseen ja yhteydenottoihin jopa mellakkapoliisin kanssa. Vaarallinen tilanne ei ollut vaihtareille missään välissä, mutta luentoja peruttiin paljon ja mm. viimeinen kokeeni peruutettiin, jonka jouduin tekemään sitten etänä Suomesta käsin.

Mun vaihto oli tosiaan aika haastava ja suhteellisen raskas lähes kokoajan, mutta se ei missään nimessä tarkoita, että tilanne olisi kaikilla sama. Mulla vaikutti vaihdon raskauteen myös poikaystävän kanssa eri maissa asuminen, mutta sekään ei välttämättä ole ongelma muille. Pariisista ei tullut mulle unelmien kaupunkia, johon olisi pakko palata elämään ja työskentelemään myöhemmin, mutta sekään ei tarkota, etteikö se voisi olla sitä muille. Pariisi on kyllä upea kaupunki ja Ranska upea maa, ja mikäli olet sinne lähdössä, niin olen todella iloinen puolestasi! Vaihdostasi tulee varmasti mahtava, ja vaikka kaikki joutuvat varmasti joitain haasteita kohtaamaan, niin kaikesta oppii jotain uutta ja palaat kotiin varmasti vahvempana ja itsenäisempänä ihmisenä!

Vaihtokertomus, Université Jean Moulin, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Lyonissa, Ranskassa kevätlukukauden 2018. Vaihtoyliopistoni oli Jean Moulin 3, ja opiskelin englanninkielisessä SELF-ohjelmassa. Ennen lähtöä vaihto jännitti luonnollisesti melko paljon. Jännitystä lievitti erinäisten käytännönasioiden hoitaminen. Sain päätöksen vaihtoon hyväksymisestä Helsingin yliopiston puolelta jo alkukeväästä 2017, mutta varmistus kohdeyliopistosta tuli vasta loppuvuodesta, marraskuun kieppeillä. Tässä onkin ensimmäinen asia, joka kannattaa pitää mielessä; malttia. Tiedonkulku ei missään vaiheessa ollut nopeaa tai turhan selkeää. Vaikka on syytä olla kärsivällinen, kannattaa kuitenkin aina varmistaa, että on kartalla kaikista seuraavista vaiheista. Kysyin joka kerta, kun mieltäni askarrutti jokin asia. Ennen lähtöä minulle annettiin ristiriitaista tietoa esimerkiksi sen suhteen, tuleeko minun tehdä englanninkielen kielikoe vai ei, vai riittäisikö esimerkiksi pelkkä Helsingin yliopiston kielitodistus. Aluksi keväällä sain liikkuvuuspalveluista eri tiedon. Olin myös yhteydessä kohdeyliopistoon, josta sain myös tiedon, ettei koetta tarvitsisi tehdä. Myöhemmin syksyllä minuun oltiin yllättäen yhteydessä ja minun pyydettiin toimittamaan yliopiston kielitodistus ja minulle ilmoitettiin, että kielikoe olisi vaadittu, mutta sen suhteen tehtiin poikkeus.

Rekisteröityminen yliopistoon tehtiin kahdessa vaiheessa: ensiksi suomessa, nettisivuilla ja toinen osa Lyonissa. Kurssivalinnat teimme netissä etukäteen, mutta kurssien alussa oli kuitenkin mahdollista muuttaa valintoja paikan päällä. Osa kursseista oli kuitenkin suositumpia kuin muut ja kaikille ei ollut näillä tilaa. Itse olin suunnitellut onneksi valintani jo etukäteen melko hyvin ja en joutunut taistelemaan paikoista paikan päällä. Rekisteröitymissivusto ei ollut toimivuudeltaan parhain ja kurssivalintoja tehdessäni sivustolla oli useita häiriöitä. Jotkut kurssikaverini olivat olleet kohdeyliopistoon suoraan yhteydessä ongelmien ilmetessä, jotta he onnistuivat varmistamaan paikkansa tietyiltä kursseilta. SELF-ohjelmassa kaikkien alojen opiskelijat saavat ottaa mitä tahansa kursseja, joten lähinnä kilpailluimmat kurssit eivät valikoituneet niinkään aiheidensa puolesta, vaan sen suhteen miten ne sijoittuivat yleiseen aikatauluun (suurin osa halusi perjantait vapaaksi matkustamisen vuoksi).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Osa rekisteröitymisestä tuli tosiaan tehdä netissä ja tässä yhteydessä yliopistolle tuli toimittaa tiettyjä papereita etukäteen: kopio eurooppalaisesta sairasvakuutuskortista, passikuva ja nettisivuilta tulostettu todistus rekisteröitymisestä. Käsittääkseni, ei olisi ollut kuitenkaan suuri ongelma, mikäli näitä ei olisi  lähettänyt etukäteen, sillä toimiston sihteeri oli yllättynyt, kun olin ensimmäinen opiskelija, jolla oli kaikki asiakirjat kunnossa. Tämä tosin nopeutti asioiden prosessointia ja sain opiskelijakorttini heti. Opiskelijakorttia puolestaan tarvitsi kaikkiin tärkeimpiin: paikallisen moodlen käyttöön, yliopiston wifiin kirjautumiseen, yliopiston sähköpostiin kirjautumiseen sekä esim. paikallisen matkakorttia haettaessa, opiskelija-alennusta varten. Jotta opiskelijakortin sai, tuli toimistolla näyttää todistus paikallisesta vastuuvakuutuksesta. Tällaisen vakuutuksen pystyi ostamaan esim.  kotivakuutuksen yhteydessä. Ranskassa on tarjolla useampia yhtiöitä, jotka tarjoavat koti- ja vastuuvakuutusta juuri opiskelijoille, eivätkä ne kustantaneet paljoa. Vakuutus oli myös helppo ostaa suoraan netistä.

Asuminen

Yleisesti ottaen Lyonissa asunnot ovat halvempia kuin Helsingissä. Vaihtoehtoja on useampia. Asuin itse opiskelija-asuntolassa, joka oli yksityisen yrityksen omistama ja johon pystyin rekisteröitymään kohdeyliopiston International Association kautta. Tämä ei ollut halvin tapa, mutta helpoin. International Associationin kautta olisi ollut mahdollista hakea myös asuntoa HOASia vastaavasta paikallisen järjestön tarjoamista asuntoloista, jotka olivat halvempia. Rekisteröityminen International Associationin kautta aukesi melko myöhään syksyllä. Ohjeet asunnon hakemiseen tuli samassa vahvistusviestissä, jossa tulivat ohjeet rekisteröitymiseen kohdeyliopistoon. Osa vaihtoystävistäni olivat löytäneet asunnon esim. facebookin kautta, airbnb:n kautta sekä erinäisten kämppishakusivustojen tai asuntoilmoitussivustojen kautta. International Associationin kautta ilmoittautuessa tuli maksaa 400€ deposit, jonka sai myöhemmin takaisin (lukuun ottamatta 50€ käsittelymaksua). Asuntolaan minun tuli maksaa vielä lisäksi erillinen n.500€ deposit, jonka takaisinsaanti kesti 2kk lähdön jälkeen. Asuntoni oli pieni yksiö, jossa oli erillinen kylpyhuone ja keittoliesi. Olin tyytyväinen siihen, sillä sen enempää en olisi tarvinnutkaan. Myöskin ilmoittautumisprosessi oli stressitön ja yksinkertainen. Ilmoittautuessa sai valita 3 mieluisinta vaihtoehtoa, johon opiskelijat laitettiin nopeusjärjestyksessä. Olin katsonut asuntojen sijaintia ja googlettanut asuntojen nettisivuja etukäteen. Asuin itse yliopiston ja keskustan välissä noin 10minuutin kävelymatkan päässä yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Opetus SELF-ohjelmassa toteutettiin englanniksi ja opettajat ainakin omilla kursseillani olivat kaikki natiivipuhujia. Kursseja tuli valita neljä ja sen lisäksi kaikille kuului pakollinen ranskanopetus. Ranskanryhmiin jakauduttiin tasokokeen mukaisesti, joka tehtiin ensimmäisellä viikolla. Koe oli monivalinta ja sitä tehtäessä tuli kyllä melkoinen kiire. Omalla kohdallani kurssin taso ei valitettavasti ollut ihan oikea enkä saanut ranskanopinnoistani mielestäni tarpeeksi irti. Tasoa ylempi olisi ollut mahdollisesti parempi, jotta olisin oppinut enemmän. Nyt opetus jäi kertauksen tasolle eikä puhumista harjoiteltu juuri ollenkaan. Kursseilla ryhmäkoot olivat huomattavasti pienemmät erityisesti verrattuna omiin kursseihini Helsingissä ja opettajat tunsivat kaikki opiskelijat nimeltä. Kurssit olivat melko helppoja. Opetus keskittyi vahvasti luentoihin eikä niiden ulkopuolella juurikaan ollut luettavaa tai tehtäviä sen enempää. Jokaiseen kurssiin kuului kuitenkin esitelmä, joko yhdessä tai yksin. Ranskan kurssilla meidän tuli pitää jopa 3 esitelmää yhteensä. Luennot olivat hyvin vuorovaikutteisia ja niissä heijastukin opettajien britti- ja amerikkalaistaustat. Ranskassa tavallisesti luennoilla ei juuri ole vuorovaikutusta ja professorit käyttävät ajan lähes kokonaan yksin luennointiin ja opiskelijat kopioivat kaiken tämän sanomat asiat muistiinpanoihinsa. Tällaista SELF-ohjelmassa ei tosiaan ollut. Kuuntelemalla ja keskittymällä tunnilla, pärjäsi loppukokeissa jo melko pitkälle. Otin pitkin kevättä kuitenkin muistiinpanoja, joista oli erittäin paljon hyötyä myöhemmin. Tiettyjä kirjoja ei ollut luettavana vaan kokeet perustuivat täysin opettajien luentomateriaaleihin. Osa opettajista jakoi luentodiansa esimerkiksi Moodle-alustalla ja osa ei. Lopulta, kaikki kokeet olivat 2 viikon sisällä ja opiskelu painottuikin juuri näille ”koeviikoille”. Kurssimateriaalia ei ollut liikaa, mutta määrä yllätti kyllä. Olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut ehkä aloittaa lukuprosessin aiemmin, jotta viimeisille päiville ei olisi tullut niin kova kiire.

Opiskelijaelämä ja vapaa aika

Vaihtareiden opiskelijaelämä ja vapaa aika oli lähes täysin opiskelijoiden omalla vastuulla. Mitään yhteistä orientaatiota käytännönasioiden ulkopuolella ei järjestetty. Jotkin paikalliset järjestöt järjestivät juhlia omille opiskelijoilleen ja jotkin tietyt koko kaupungin Erasmus-järjestöt järjestivät juhlia myös, mutta niistä tiedottaminen jäi heikoksi ja tietoa niistä oli tarjolla lähinnä sosiaalisen median kanavilla. Yliopiston International Association järjesti muutamia tapahtumia (yhteinen illallinen yms.), mutta niihin mahtui vain rajoitettu määrä opiskelijoita ja ilmoittautua piti erikseen. Ensimmäisellä viikoilla oli tärkeää olla itse aktiivinen, jotta muihin opiskelijoihin tutustui, sillä aloitusluentojen jälkeen ei ollut järjestetty mitään yhteistä ohjelmaa.

Yleisesti Lyonissa oli mahdollista harrastaa ja tehdä paljon asioita. Yliopiston kautta oli mahdollista ostaa 30€ urheilukortti, jolla oli mahdollista liittyä eri lajien joukkueisiin/käydä treeneissä, ottaa tanssitunteja, käydä yogassa tai salilla (ohjatusti). Urheilukortilla sai myös alennuksia esim. seinäkiipeilystä ja uinnista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Lyonissa on hyvä julkinen liikenne. Ostin itse paikallisen matkakortin, joka maksoi kuukaudessa n. 30€ opiskelijalta. Matkakorttiin kuului niin ratikat, bussit sekä metro. Matkakorttia hankkiessa mukaan kannattaa varata, opiskelijakortti, henkilöllisyystodistus sekä yksi passikuva. Kaupungissa oli käytössä myös kaupunkipyörät, joiden käyttö ei maksanut paljoakaan. Näihin pystyi ostamaan, joko päivälipun, viikkolipun sekä vuosilipun. Pyörät toimivat samalla periaatteella kuin Helsingin Alepa-pyörät.

Ranskassa asioiden hoitaminen saattaa sujua hieman hitaasti. Paikallisen hallinnon kanssa asioidessa kannattaa muistaa, että suurin osa toimistoista (pankki, posti, yliopiston kansainvälinen toimisto) on keskellä päivää n. 2 tunnin verran kiinni.

Suomalaiset opiskelijat ovat oikeutettuja hakemaan paikallista opintotukea (CAF), mutta sen prosessoimiseen saattaa mennä jonkin verran aikaa. CAF:in hakemista varten tulee avata ranskalainen pankkitili. Avasin itsekin paikallisen pankkitilin. Minua oli varoiteltu prosessin vaikeudesta, mutta se ei ollut läheskään niin vaikeaa, kuin oli annettu ymmärtää. Pankkiin tuli varata aika, ja tilin avaaminen hoitui yhdellä käyntikerralla, kun oli vaadittavat asiakirjat mukana. Kysyimme aikaa varatessa, mitä meidän tarvitsi ottaa mukaan.

Käytin koko vaihdon ajan suomalaista liittymääni. Omaan sopimukseeni kuului ainakin 10Gt rajatonta nettiä sekä puhelut ja tekstiviestit kuten Suomessakin. Puhelin toimi siellä ja muuallakin Euroopassa vallan mainiosti ja tällä tavoin säästyin uuden liittymän avaamisen vaivalta.

 

 

Vaihtokertomus, Sciences Po Paris, kevät 2017

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja asuminen

Saavuin Pariisiin tammikuussa 2017 viettämään vaihtolukukautta Institut d’Études Politiques de Paris’n Pariisin kampukselle, tuttavallisemmin Pariisin Sciences Pohon. Tilanne oli jännittävä: olin käynyt kaupungissa vain kerran aiemmin ollessani kuusivuotias. Olin opiskellut ranskaa koulussa, mutta huomasin nopeasti että käytännön taidoissani ja ranskalaisten kanssa kommunikoinnissa oli vielä hiomista.

Minulla ei ollut asuntoa tullessani Pariisiin. Onnekseni pääsin samaten Pariisissa vaihdossa olleen kaverini kaverin sohvalle nukkumaan asunnonetsinnän ajaksi. Olin lisäksi ollut pariin asunnonomistajaan yhteydessä ennen lähtöä, ja sopinut heidän kanssaan kämppänäytöistä.

Asunto löytyikin loppujen lopuksi hyvin nopeasti, ja jo toisena päivänäni Pariisissa minusta tuli onnellinen 17. kaupunginosan asukki. Alue oli hyvin miellyttävä asuinpaikka ja tuntui hyvin pariisilaiselta leipä-, juusto-, liha-, hedelmä- ja tupakkakauppoineen. Matka ydinkeskustassa, lähellä Saint-Germain-de-Prés’n kirkkoa sijainneelle koululle taittui puolessa tunnissa kahdella eri metrolla, joka ei Pariisin kokoisessa kaupungissa ole mitenkään ylivoimainen matkustusaika. Muillekin mielenkiintoisille paikoille kaupungissa oli helppoa ja suhteellisen nopeata kulkea, kiitos Pariisin kattavan julkisen liikenteen.

Asuminen Pariisissa on todella kallista, jonka lisäksi asunnot liikkuvat markkinoilla nopeasti. Asuntojen kunto vaihtelee, ja varsinkin opiskelijat joutuvat usein tyytymään vähän erikoisempiin asumisratkaisuihin, tai muuttamaan kauemmas Pariisista johonkin kaupunkia ympäröivistä lähiöistä. Asuntomarkkinoilla liikkuu myös paljon huijareita. Nämä seikat johtivat minutkin hankkimaan asunnon vasta paikan päältä. Asunnon suhteen minua lykästi kyllä toden teolla. Sain kohtuullisen hintaisen yksiön, jossa minulla oli oma keittiö, vessa ja suihku – Suomen oloissa suhteellisen itsestäänselviä ominaisuuksia asunnossa, mutta Pariisin opiskelijakämppäsekenessä kaikkea muuta. Pyykkiä jouduin pesemään pesulassa, eivätkä netti tai sähkö kuuluneet asunnon hintaan. Vuokranantajani, Pariisin ulkopuolella asunut mukava vanhempi pariskunta, auttoivat minua kuitenkin näiden asioiden järjestämisessä. Asuntoa olin etsinyt mm. eri Facebook-ryhmistä ja vuokranvälitysnettisivuilta, ja löysin sen lopulta Sciences Pon omalta kämpänvälityssivulta. Voin suositella sitä lämpimästi, sillä yleinen hintataso asunnoissa tuntui olevan tällä koulun ulkopuolisilta suljetulla foorumilla hieman normaalia alhaisempi. Sciences Polla on Ranskassa eliittikoulun maine. Asuntoa etsiessä ja muitakin käytännön asioita järjesteltäessä kannattaa mainita olevansa vaihtari juuri siellä. Hyvällä lykyllä se saattaa ratkaista kämpän saamisen eduksesi.

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat olivat kohdallani vaihtelevat. Itse kaupunkiin ihastuin välittömästi, ja asuntoasian nopea hoituminen rauhoitti mieltä. Uuteen maahan siirtymiseen kuuluu kuitenkin aina oma säätönsä ja byrokratiansa. Esimerkiksi pankissa tai puhelinliittymäkaupassa asioidessani pääsin harjoittelemaan ranskan kielen taitoani. Sinänsä tämä oli hyvä, sillä minulla oli tarkoituksenanikin parantaa vaihdossa kielitaitoani. Vastikään uuteen maahan tulleena eivät nämä käytännön asiat aina kuitenkaan sujuneet aivan kuin Strömsössä, ja niiden hoitaminen oli joskus vaikeaa. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja asiointi ranskaksi ja ranskalaisten tapojen mukaisesti kävi viikko viikolta luontevammin.

Koulu minulla alkoi orientaatioviikon muodossa varsinaisesti toisella viikollani Ranskassa. Tämä toi päiviini lisää tekemistä, ja mikä hauskinta, roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Ei Pariisin kaltaisessa kaupungissa toki tylsää voi tulla, mutta tuntui kieltämättä hyvältä päästä juttelemaan ihmisille, kun ensimmäisen viikon aikana ihmiskontaktini olivat virallisten yhteyksien ulkopuolella olleet jokseenkin rajallisia. Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin lähinnä vain muihin vaihtareihin, ja sama trendi jatkui läpi koko vaihdon: toki paikallisiakin kavereita tuli, mutta valtaosa uusista tutuista ja etenkin läheisemmistä ystävistä muodostui toisista vaihtareista. Tutustuin jo ensimmäisinä koulupäivinä niihin ihmisiin, joista myöhemmin tuli minulle parhaita kavereitani vaihdossa.

 

Arki kohteessa

Arjen lähdettyä uudessa kotikaupungissani rullaamaan, sujui se vallan hyvin. Normipäiväni Pariisissa koostui yleensä 1-2 luennosta Sciences Polla, lounaasta yleensä Ranskan Unicafessa eli CROUSilla ja kirjastolla opiskelusta. Sciences Polla on useampi koulurakennus Pariisin keskustassa, kävelymatkan päässä toisistaan, joiden väliä tulee päivän mittaan kuljettua. Vapaa-aikaa oli vaihtoaikana paljon ja se olikin yksi sen parhaista puolista. Suomessa olen työskennellyt koulun ohella läpi yliopisto-opintojeni, mutta Pariisissa ei työn tai oikeastaan kovin monen muunkaan asian puolesta velvollisuuksia ollut. Koulua piti toki käydä, mutta aikaa jäi runsaasti myös kaupungin tutkimiseen ja kavereiden kanssa hengailuun.

Kuriositeettina Pariisissa opiskelusta mainittakoon koulun tarjoamat mitä moninaisimmat urheilumahdollisuudet. Itsekin kävin kahdesti viikossa treenaamassa jalkapalloa. Koulu ei ainoastaan tarjonnut mahdollisuutta urheiluun, vaan antoi siitä vieläpä opintopisteitä. Itsellänikin on vaihtolukukauden opintosuoritusotteessa 2 noppaa ”Football”-nimisestä kurssista (Suomeen näitä ei kylläkään saa hyväksiluettua).

Liikunnan lisäksi sain futiksen kautta kontaktia myös uusiin kavereihin. Kun lähes kaikki kurssini olivat enimmäkseen vaihto-opiskelijoiden täyttämiä, oli treeneissä hauskaa päästä tutustumaan myös paikallisiin opiskelijoihin. Sciences Po tarjoaa laajasti mahdollisuuksia mitä erilaisimpien lajien kokeiluun, rugbysta laskuvarjohyppyyn (hintaerot näiden kurssien välillä ovat toki merkittäviä). Eikä näitä ”ylimääräisiä” opintopisteitä ole pakko edes hakea urheilun saralta: koulu järjestää myös taide- ja kulttuurityöpajoja ja kursseja aivan laidasta laitaan. Tuskin valehtelen kun sanon Sciences Polta löytyvän lähes jokaiselle jotakin mielekästä oheistoimintaa, ja ehdottomasti kannustan osallistumaan siihen.

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Sciences Pon kurssitarjonta oli laaja ja mielenkiintoinen. Kursseja löytyi niin englanniksi kuin ranskaksikin. Itse otin kursseja vain politiikan tutkimuksen ja kansainvälisten suhteiden saralta, mutta tarjontaa olisi ollut myös taloustieteessä, sosiologiassa, humanistisissa aineissa ja oikeustieteessä.

Vaikka kursseja oli paljon, selvisi pian että että niin oli myös englanninkielisille kursseille haluavia. Sciences Pohon tulee joka lukukausi runsaasti vaihto-opiskelijoita, jonka lisäksi koulussa moni tutkinto-opiskelija tekee tutkintonsa englanniksi. Tämä on tietysti sinällään hienoa, mutta aiheutti ruuhkaa englanninkielisillä kursseilla. Itse en esimerkiksi ollut tietokoneen äärellä päivystämässä, kun kurssi-ilmoittautuminen eräänä päivänä alkoi. Kun sitten illemmalla kurssitarjottimen äären pääsin, sain huomata että tarjolla oli enää yksittäisiä paikkoja kursseille, jotka eivät hirveästi kiinnostaneet.

Tästä ei kuitenkaan kannattanut lannistua, sillä Sciences Po tarjosi vielä yhden mahdollisuuden muokata kevään kurssipalettiani. Muutama päivä varsinaisen ilmoittautumisjakson sulkeuduttua alkoi nimittäin vielä valitusjakso, jolloin oli mahdollista päästä jo ”täynnä” oleville kursseille. Heti valitusjakson alettua lähetin koululle sähköpostia missä selitin tilanteeni (olin tullut vaihtoon tekemään pääaineopintoja, joita minulla ei nyt ollut lainkaan), esitin toiveita kursseista mihin haluaisin päästä, ja kuinka ollakaan pääsinkin lähes jokaiselle toivomalleni kurssille. Pääsin myös eroon kursseista joita en pitänyt niinkään hyödyllisinä. Ei siis kannata lannistua kurssi-ilmoittautumisen suhteen. Siihen kannattaa suhtautua samoin kuin ranskalaisen byrokratian parissa toimimiseen muutenkin: vaikka asiat joskus tuntuvat vaikeilta, sekavilta ja epäjohdonmukaisilta, kun säilyttää kärsivällisyytensä ja pystyy selittämään tilanteensa oikein (tarvittaessa useaan kertaan), asiat useimmiten tuppaavat onnistumaan.

Pääainekurssien lisäksi kävin vaihdossa Sciences Pon järjestämän ranskan kurssin, jota suosittelen lämpimästi. Kursseja löytyy kaikentasoisille, ja ne ovat hyviä paikkoja tutustua paitsi muihin vaihtareihin, myös ei-ranskalaisiin tutkinto-opiskelijoihin.

Yleisesti ottaen ranskalaisesta opetuskulttuurista jäi itselleni kuva suomalaista vastaavaa hierarkkisempana, vaikka opettajien välillä oli toki suuria eroja tässä suhteessa. Tehtiin selväksi, että opettajat olivat opiskelijoita korkeammalla tasolla. He toki antoivat tilaa keskustelulle ja kyseenalaistamiselle, mutta heillä oli myös useimmiten hyvin selkeät käytössäännöt ja toimintamallit, joiden mukaan oli pakko toimia jos halusi päästä kurssista läpi. Monilla kursseilla esimerkiksi kännykänkäyttö oli ehdottomasti pannassa, ja kuri luennoilla oli muutenkin ankarampaa.

Kokeita oli Sciences Possa yleensä kaksi kurssia kohden lukukaudessa. Näistä kokeista toinen oli yleensä pienempi, puolessa välissä lukukautta järjestettävä välikoe, ja toinen laajempi loppukoe, joka pidettiin luentojen päätyttyä. Joillakin kursseilla toisen näistä suorituksista korvasi kotona tehtävä pitkä essee. Esseiden työstäminen oli työlästä mutta palkitsevaa. Näiden lisäksi useimmilla kursseilla oli myös pienempiä testejä, jotka nekin vaikuttivat arvosanaan. Kaiken kaikkiaan tasonmittausta olikin enemmän kuin Suomessa.

Ranskassa arviointijärjestelmä on nollasta kahteenkymmeneen, kymmenen ollessa alin hyväksytty pistemäärä. Ranskalaisen sanonnan mukaan ”20 pistettä on varattu Jumalalle, 19 on liian lähellä Jumalaa, ja 18 on varattu opettajalle”. Vaikka jotkut opettajat käytännössä saattavat antaa 18 tai jopa 19 pistettä poikkeuksellisesta suorituksesta (20 pisteestä en ole kuullut), käytännössä kurssien pistehajonta on yleensä 11 ja 17 pisteen välillä. Sciences Possa suoritusten arvioinnissa vaihto-opiskelijoille ei annettu minkäänlaista siimaa; kaikki opiskelijat olivat arvioinnin suhteen samalla viivalla. Tämä kannusti opettelemaan käsitellyt asiat kunnolla. Vaikka tämä saattoi vähentää lukukaudesta pari Erasmus-bileiltaa, pidin kursseja sisällöltään mielenkiintoisena, joten opiskelu sikäli oli antoisaa.

 

Lukukauden kesto ja lomat

Kevätlukukausi Pariisissa alkoi tammikuun puolessavälissä orientaatioviikolla ja loppui yleensä toukokuun alussa, riippuen vähän siitä milloin viimeinen tentti sattui olemaan. Viimeiset luennot pidettiin jo huhtikuun loppupuolella, jonka jälkeen ohjelmassa olivat vain kokeet.

Lukukauden ensimmäinen loma, talviloma, saapui jo parin viikon opiskelun jälkeen. Kestoltaan loma oli viikon mittainen. Tämän jälkeen ei tällaista pidempää lomaa enää ollutkaan, joskin pitkiä viikonloppuja oli muistaakseni useampi. Kurssi-ilmoittautumisissa saattoi toki yrittää saada vaikkapa sellaista lukujärjestystä, missä luentoja oli vain tiistaista torstaihin. Läsnäolovaatimukset kursseilla olivat hyvin tiukat (yleensä kolmannesta poissaolosta ilman lääkärintodistusta lensi automaattisesti pois kurssilta), ja poissaolo kyllä huomattiin, sillä lähes kaikilla kursseilla ryhmäkoot olivat melko pieniä. En siis suosittele lintsaamaan.

Vapaapäivät ja lomat voi hyödyntää nauttimalla Pariisista tai matkailemalla. Pariisissa riittää luonnollisesti loputtomasti tekemistä mm. häkellyttävän eläväisen kulttuurielämän ja museoiden (joista suurin osa on EU-opiskelijoille ilmaisia) muodossa. Suomalaiselle on myös ihmeellistä se, miten helposti Pariisista pääsee niin moneen eri kaupunkiin ja eri maahan. Ranskassa riittää vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, jonka lisäksi junalla tai bussilla hurauttaa joissakin tunneissa mm. sellaisiin kaupunkeihin kuin Lontoo, Barcelona ja Amsterdam.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Vaihdossa yllättävintä oli varmaankin kurssien työmäärä. Odotin ettei vaihtarina kouluun tarvitsisi satsata yhtä paljoa kuin paikallisten opiskelijoiden. Sciences Po on kuitenkin alallaan yksi maailman parhaista yliopistoista, ja vaatimustaso oli kohtuullisen kova myös vaihtareille. Kaikesta kuitenkin selvisin kunnialla, ja ehdin tehdä myös paljon muutakin kuin koulutöitä.

Toinen minut yllättänyt seikka oli ranskaksi asioimisen ja keskustelemisen vaikeus. Olin opiskellut ranskaa peruskoulussa, lukiossa ja yliopistolla, mutta sain pian huomata käytännön ranskan taidoissani olevan parantamisen varaa. Ranskalaisten, varsinkin pariisilaisten, puhetyyli on niin nopea ja ei-natiiville puhujalle epäselvä, että usein asiat piti käydä läpi useaan kertaan että ymmärsin mistä oli kyse. Nämä taidot kehittyivät kuitenkin nopeasti; kielitaidon kehittyminen on yksi vaihdon suurimpia etuja. Vähän tahmean alkuvaiheen jälkeen ranskaksi asioiminen ja vaikeistakin asioista keskusteleminen sujui hyvin.

Myös kurssien nopea täyttyminen, mistä jo puhuin, yllätti. Jos menet Sciences Pohon, ilmoittaudu kursseille heti kun ilmoittautuminen aukeaa!

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Sciences Po on kovatasoinen yliopisto. Hakiessasi sinne ota tämä huomioon; jos haluat selvitä vaihdostasi minimityömäärällä, se ei ehkä ole ideaali kohde. Haluan kuitenkin korostaa että vapaa-aikaa oli tästä huolimatta vaihtoaikana runsaasti; huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Suomessa opiskellessani, kun olen tehnyt opintojen ohella töitä.

Huomioi hakiessasi myös se, että Pariisi on iso ja kallis kaupunki. Valmistaudu maksamaan asumisesta vähintään Helsingin normaalin hintatason verran. Myös ruoka on verraten kallista, paitsi juusto ja viini, mistä kannattaakin ottaa ilo irti (hyvän punkkupullon saa marketista helposti alle neljällä eurolla). Baarit, ravintolat ja kahvilat ovat hinnaltaan suunnilleen Helsingin tasoisia, joskin vaihtelua alue- ja paikkakohtaisesti löytyy. Tarjontaa on luonnollisesti Helsinkiä paljon enemmän, ja pienellä tutkiskelulla löytääkin hinta-laatusuhteeltaan huikeita paikkoja.

Pariisiin suuressa koossa on paljon hyviä puolia: nähtävää ja koettavaa riittää loputtomasti. Lukukaudenkin aikana ehdin nähdä konsertteja ja kokea elämyksiä, joihin ei Helsingissä olisi varmaankaan koskaan ollut mahdollisuutta. Suuren koon myötä tulee kuitenkin väistämättä myös huonoja puolia. Saastunut ilma on Pariisissa todellinen ongelma, jolla on terveysvaikutuksia. Turvallisuustilanne on ainakin kaltaiselleni valkoiselle miehelle suurkaupungiksi hyvä. En kokenut oikeastaan missään vaiheessa oloani uhatuksi, en edes liikkuessani yksin kaupungilla yöllä, tai käydessäni Pariisin ”pahamaineissa” lähiöissä. Ymmärsin kuitenkin kavereiltani, että tilanne voi olla hyvin erilainen esimerkiksi yöllä Gare du Nordin aseman lähistöllä yksin kulkevalle naiselle. Ylipäätäänkin tietty varovaisuus on missä tahansa suurkaupungissa tervettä, myös Pariisissa.

Pariisin turvallisuustilanteeseen vaikuttaa nykypäivänä väistämättä myös terrorismi. Tunnelma kaupungissa on erityisesti marraskuun 2015 iskujen jälkeen aiempaa kireämpi. Kaupungissa on siitä asti vallinnut poikkeustila. Tästä poikkeustilasta tehtiin käsittääkseni hiljattain, jo lähdettyäni Pariisista lainsäädännöllisesti pysyvä asiantila, enkä tiedä miten se käytännössä vaikuttaa elämään Pariisissa. Keväällä 2017 poikkeustila näkyi siten, että kaupungilla partioi jatkuvasti paljon poliisi- ja sotilaspartioita. Näillä partioilla on oikeus pysäyttää ja tutkia kenet tahansa milloin tahansa, ja periaatteessa mukanaan pitää kantaa aina jotakin henkilöllisyystodistusta, ulkomaalaisten mielellään passia. Reppua, laukkua tai oikeastaan mitään muutakaan ei saa jättää valvomatta minnekään edes hetkeksi. Metroon unohdettu urheilukassi tarkoittaa automaattisesti pommiuhkaa, joka voi pysäyttää hetkellisesti jopa koko kaupungin metroliikenteen (itsekin sain tätä pari kertaa todistaa, vaikka kyseessä oli joka kerta onneksi väärä hälytys). Sciences Pon tiloihin unohdettu reppu tarkoittaa kaikkien koulun rakennuksien evakuointia ja poliisin pommiryhmän kutsumista paikalle. Ajoittain tällaisia evakuointeja tehdään puhtaasti harjoittelumielessä. Ei siis pidä hätääntyä, vaikka pitäisi painella ulos kesken luennon. Mitään suurempia iskuja ei omana vaihtoaikani tapahtunut, mutta muutama pienempi terrori-iskuksi luokiteltu välikohtaus kylläkin. Ne olivat totta kai todella ikäviä tapauksia, mutta en itse ollut onneksi missään vaiheessa vaarassa. Kiristynyt turvallisuustilanne on valitettavasti osa Pariisin elämää ja se on hyvä ottaa sinne hakiessa huomioon, mutta se ei missään nimessä tarkoita etteikö vaihto Pariisissa voisi olla parasta ikinä. Elämänmeno kaupungissa on poikkeustilasta huolimatta huoletonta, vapaamielistä ja nautinnollista.

 

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen tuntui vähän haikealta. Jouduin jättämään hyvästit kaikille vaihtarikavereilleni, joista suurin osa asui Atlantin toisella puolen. Vaihtoaika oli kokonaisuudessaan upeaa ja vapaata aikaa, ja paluu Suomeen ja arkeen tuntui karulta. Osaltaan tähän vaikutti varmasti se, että aloitin kesätyöt melkein heti Suomeen palattuani. Olin ennen tätä pitänyt kolme viikkoa lomaa Ranskassa, käyden mm. Ranskan Rivieralla, joten olin kyllä saanut jo lomasta nauttia. Suosittelen muillekin lomailua vaihdon jälkeen jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, vaikkapa kohdemaahan tarkemmin tutustuen. Vastaavaa mahdollisuutta tutustua johonkin toiseen maahan harvemmin tulee. Tultuani Suomeen parani tunnelma kuitenkin nopeasti. Arki lähti pian rullaamaan, ja oli ennen kaikkea upeaa nähdä taas perheeni ja kaikki parhaat ystäväni.

Berättelse om utbyte, ISARA-Lyon, vårtermin 2017

 Studerande i näringslära

Innan avfärd

Jag hade alltid velat åka på utbyte, och Frankrike hade jag länge funderat på både på grund av kulturen men också språket. Innan jag åkte, såg jag till att studera franska på Språkcentret, och försökte speciellt betona mina muntliga färdigheter.

En bekräftelse kom från mitt utbytesuniversitet i god tid innan avfärden, samt ett informationspaket om Lyon, mitt boende och om att studera i Frankrike. Jag var även via e-mail i kontakt med studiehandledaren för utbytesstuderandena på ISARA, då jag fick svar på vissa specifika frågor jag hade. Allt detta lugnade mej inför avfärden, och det kändes som jag hade all information jag behövde. Jag skulle rekommendera att anlända till staden minst någon dag innan kurserna börjar. Våren 2017 började första kursen på ISARA den andra januari, och jag anlände på eftermiddagen den första. Det var tungt att den första veckan vid sidan om studierna sköta byråkratiska ärenden och köpa nödvändigheter som t.ex. kökskärl och täcke.

Byråkrati träsket

Under första veckan var det mycket administrativt och byråkratiskt som måste skötas. Och ett som är säkert är att i det franska byråkrati träsket fastnar man lätt. Som ett exempel kan jag ge min ansökningsprocess av bostadsstöd, Caisses d’Allocations Familiales’ta (CAF). Frankrike ger bostadsstöd även åt utbytesstuderande, vilket jag var väldigt tacksam över. Men ansökningsprocessen var verkligen inte lätt. För att skapa ett konto på CAFs hemsida måste man ha ett franskt bankkonto. För att få ett bankkonto måste man ha en adress i Frankrike. För att få ett bostadsintyg av universitetsresidenset behöver man en fransk hemförsäkring. För en hemförsäkring måste man ha ett intyg för var man bor. Och så är man fast. Tur nog fick vi hjälp av studiehandledaren som kunde ge tips om hur man går emot systemet (inofficiellt bostadsintyg till banken, om du är intresserad).

För CAF ansökan behövs också ett franskspråkigt födelsebevis, så detta lönar sig att beställa från Magistraten/kyrkan innan man åker.

Men alla utbytesstuderande är i samma situation, och har samma problem, så man kan hjälpas åt att klara av all byråkrati. Både ISARA samt dess studerande var också väldigt hjälpsamma, det lönar sig att be om hjälp ifall man är osäker.

Boende

Jag var lyckligt lottad med bostaden, eftersom mitt universitet skaffade studiebostäder åt sina utbytesstuderande. Så detta stresselement behövde jag inte fundera över. Jag bodde i en delad

lägenhet med fyra andra utbytesstuderande från samma universitet. Detta var både bra och dåligt. Bra, eftersom vi blev väldigt goda vänner och hade liknande intressen under utbytesvåren, t.ex. reste vi mycket tillsammans. Vi ville alla förbättra vår franska, så vi valde att tala franska med varandra från början. Men detta betydde att hemma talades det mycket dålig franska och ingen var där för att rätta oss. Med tiden lärde vi känna de franska studerandena och de kunde sån tur börja rätta de fel vi gjorde.

Studier och undervisning

Jag valde att studera på franska, eftersom jag verkligen ville förbättra mina språkkunskaper. Jag valde ISARA eftersom jag kunde studera de kurser jag ville just på franska (mer och mer utbyten i Frankrike kan göras på engelska). Det var väldigt tungt med språket i början, då jag talade dygnet runt bara franska. Men alla på skolan var väldigt förstående och hjälpsamma. Här hjälper även fransmännens ökänt dåliga engelska, de var mest bara imponerad att man kunde göra sig förstådd på franska.

På ISARA jobbade vi mycket med grupparbeten, vilket jag tyckte bra om. Det gjorde att jag lärde känna de franska studerandena, eftersom det inte fick vara fler än en utbytesstuderande per grupp. En annan bra sak var att tiden för utförande av arbetena var redan inplacerad i kursschemat, och alla studerande använde sig verkligen av den tiden. Detta gjorde att jag sällan hade något arbete att göra hemma, vilket var väldigt skönt.

Under mitt utbyte bytte jag ut ett par kurser i mitt kontrakt, och det gick utan problem. Jag behövde endast tala med studiehandledaren på ISARA och fylla i ett nytt inlärnings kontrakt som de skrev under. Det kan vara svårt i förväg att veta exakt vilka kurser man vill gå, så jag var glad att jag kunde ändra på det. Men jag vet att på andra universitet i Lyon gick det inte lika lätt att byta, så det lönar sig nog att fundera ordentligt på vilka kurser man väljer.

Mina kurser utvärderades på en skala mellan 1-20, men då de överfördes till WebOodi skrevs de in som ‘godkänd’. Detta är såklart tråkigt om man har fått bra vitsord och skulle vilja få dem uppmärksammade i sitt diplom. Men det är tydligen svårt att omvandla från denna skala till 1-5 skalan.

Studieliv utomlands

Jag skulle rekommendera att verkligen leva fullt studieliv – var aktiv, ta initiativ och våga gå med i nya saker. Det är lätt att lära känna andra Erasmus utbytesstuderande, medan att lära känna de franska studerandena kan vara mer krävande men det lönar sig verkligen. Genom dem kan man få en mycket bättre insyn i den franska kulturen och staden man bor i. Att äta ute är billigare än i Finland, vilket gör det möjligt för en studerande att gå ut på restaurang. Och blir man bjuden på en soirée behöver vinflaskan man hämtar med inte kosta mer än några euro. Allt detta underlättar det sociala umgänget, vilket fransmännen är väldigt inövade på.

Europa är mycket “närmare” från Frankrike än Finland, så jag rekommenderar att utnyttja detta! Med tåg- och buss kan man komma långt, och man behöver inte ha en enorm budget för att resa runt. Jag hade stora planer att resa runt i hela Europa, men i slutändan gjorde jag de flesta resor inom Frankrike eftersom det fanns helt tillräckligt att se inom landet.

Ifall du skulle bli sjuk under utbytet, fungerar läkarbesöken i Frankrike på ett annat sätt än i Finland. Alla fransmän har en familjeläkare, som har en privat mottagning. Som utlänning måste man söka fram en passande läkares mottagning, t.ex. med hjälp av Google (universitetet kan också ha några rekommendationer). Det finns dock också läkarstationer som även är öppna söndagen innan den första maj (allt står stilla i Frankrike den första maj), då man med hög feber måste få antibiotika för angina. Läkarbesöken är privata, men min reseförsäkring täckte i alla fall kostnaderna.

Jag vill ännu säga ett varnande ord om att säkerheten i Frankrike inte är den samma som i Finland. Såklart är det delvis beroende på var man är, men jag skulle vara försiktig med att röra sig ensam på kvällar och nätter eller lämna saker obevakade i t.ex. bibliotek. Men bara man är försiktig och uppmärksam så går det nog bra. Jag stötte inte på något problem, men var mer vaksam än hemma i Finland.

Användbar information för dig som skall på utbyte

1. Våga utmana dig själv med språket bo med en franskspråkig / studera på franska / utnyttja vardagens möjligheter att öva.

2. Kontrollera om din bostad har dyna och täcke, och ifall du är osäker, ta med en sovsäck. Jag hade min sovsäck med och var väldigt glad över detta, eftersom det var ett par dagar innan jag kom åt att köpa täcke och lakan. Sovsäcken kom även till nytta på senare resor runt i Frankrike.

3. Förbered dig på att köerna i matbutiken går långsamt, ha tålamod. Och ju snabbare du lär dig att de flesta muséer och många restauranger är stängda på måndagar, desto färre gånger behöver du bli besviken.

4. Den första veckan var väldigt tung för mej, jag kände mej överväldigad av allt nytt och ganska så ensam. Men efter att vardagen började ta vid, och människorna samt platserna blev bekanta, så blev allt mycket lättare. Och i slutändan gick sex månader förbi väldigt fort!