Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2017-2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä & asuminen kohteessa

Vaihtopaikan hakeminen sekä koti- että vaihtoyliopiston päässä menivät suht mutkattomasti ohjeistuksia seuraamalla. Koetin hoitaa muodollisuudet pois alta niin pian kuin vain suinkin pystyin, ja vahvistuksen kohdeyliopistosta sain huhtikuussa. Tämän jälkeen pystyikin alkaa suunnittelemaan tarkemmin ja haaveilemaan tulevasta vuodesta Pariisissa.

Olin ymmärtänyt Pariisin asuntotilanteen olevan haastava, joten asuntoa aloin kuitenkin etsimään jo siinä vaiheessa, kun olin saanut tiedon hyväksymisestä vasta kotiyliopistolta, mutten vielä kohdeyliopistosta. Pariisissa CROUS tarjoaa opiskelija-asuntoja, mutten pitänyt niitä vaihtoehtona; opiskelijakämpän saaminen on epävarmaa, ja vaikka sen saisikin, tieto tästä tulisi vasta mahdollisesti vaihdon jo alettua. Lisäksi asuntolat ovat melko kaukana keskustasta kaupungin eteläisellä laidalla, eivätkä edes kovin halpoja. Koska tiesin Pariisissa vaihtareiden usein joutuvan etsimään majoituksensa kukin mistäkin, uskalsin luottaa siihen, ettei sosiaalinen elämäni liiaksi tulisi kärsimään siitä, että kaikki hauska muka tapahtuisi asuntoloiden yhteisissä tiloissa ja itse itsekseni asuvana jäisin tästä kaikesta paitsi.

Vuokrasin pienen yksiön asunnonvälittäjäsivuston kautta, ja voin suositella tätä muillekin lämpimästi. Byrokratiaa prosessiin toki kuului; jouduin toimittamaan välittäjälle ties minkälaisia dokumentteja aina omista yliopistopapereista vanhempien – jotka vaadittiin vuokran takaajiksi – palkkatositteisiin. Ranskan vuokralainsäädäntö antaa vuokralaiselle uskomattoman laajat oikeuden vallata vuokra-asuntonsa, joten ymmärrettävää sinänsä, että vuokralainen ja tämän maksukyky pyritään varmistamaan etukäteen mahdollisimman hyvin. Koin itse myös järjestelyn hyväksi, sillä koska kaikki maksut ja sopimukset tapahtuivat suurehkon välittäjäfirman kautta, pystyin Suomesta käsin tulevaa asuntoani näkemättä luottamaan paremmin siihen, että minua tosiaan on Pariisissa sovitun kaltainen asunto odottamassa. Välittäjän kanssa asian pystyi hoitaa myös englanniksi, mikä itseäni auttoi paljon.

Siispä asuin vuoden 15 neliön yksiössä Pariisin ensimmäisessä arrondissementissa sijaitsevan talon ylimmässä kerroksessa. Viihdyin erinomaisesti, ja asunnossa – vaikka pieni olikin – oli sinänsä kaikki mitä vain saattoi tarvita. Vuokra toki oli jopa Helsingin keskustan vuokratasoon verrattuna kova, ja esimerkiksi lämmityskulut talvella nostivat sähkölaskun järkyttävän suureksi. Tähän olin toisaalta varautunutkin, Pariisi ei vaihtokohteena missään nimessä ole halvimmasta päästä. Suosittelisin säästämään vuotta varten etukäteen edes hieman ylimääräistä.

Opiskelu ja opetus

Lukukausi alkoi puolentoistaviikon orientaation jälkeen. Kutakin kurssia, jotka kestävät koko lukukauden ajan, on noin kolme tuntia viikossa, yleensä yhtenä kolmen tunnin luentona tai kahtena puolentoista tunnin luentona. Nämä kurssit ovat laajuudeltaan neljä opintopistettä, mutta jotkin kurssit on mahdollista suorittaa vaihtoehtoisesti kahdeksan opintopisteen laajuisina, jolloin luentojen lisäksi ohjelmaan kuuluu viikottaisia, ohjattuja pienryhmäkertoja (travaux dirigés, “avec TD”). Syksyksi valitsin pelkästään neljän opintopisteen kursseja, mutta suunnittelin kevääksi ottavani edes yhden TD-kurssin. Näin en kuitenkaan lopulta tehnyt kuultuani vaihtarikavereitteni kokemuksia syksyn TD-kursseista; kurssit olivat hyvin työläitä, ja vaativat lähes erinomaista suullista ja kirjallista ranskantaitoa. Tenteissä opiskelija voi ilmoittaa tenttipaperissa, mikäli ei ole natiivi, ja saada mahdollisesti näin hieman helpotusta arvostelun kanssa. TD-kurssien arvostelussa vaihtareilta kuitenkin odotetaan samaa, kuin tutkinto-opiskelijoiltakin, eikä luvassa ole minkäänlaisia helpotuksia. Samoin TD-kurssien tenteissä on monia muotovaatimuksia, joiden seuraaminen on ensisijaisen tärkeää.

Lukukauteen saa valita neljän tai kahdeksan opintopisteen edestä konferensseja, joka tarkoittaa, että käytännössä yksi tai kaksi kurssia on korvattavissa käymällä seuraamassa parista-muutamaan tuntiin kestäviä vierasluentoja. Mikäli tahtoo pelata opintopisteiden saannin varman päälle, “suivi des conférences” kannattaa valita mukaan omaan opinto-ohjelmaan.

Muutoin vaihtareille avointen kurssien valikoima on melko laaja, ja valinnanvaraa löytyy niin Ranskan kansallisen oikeuden, kansainvälisen oikeuden kuin hieman valtiotieteellisempienkin kursseista. Itse otin Ranskan perustuslakia käsittelevän kurssin, joka oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava, siinä missä Ranskan työoikeutta käsittelevä kurssi olisi vaatinut jo suht kattavaa pohjatietoutta Ranskan oikeusjärjestelmästä. Vaihtareilla onneksi on kaksi ensimmäistä viikkoa aikaa käydä eri luennoilla, ja katsoa, miltä kurssit, niiden professori sekä luvassa olevat tenttimistavat vaikuttavat (kurssista riippuen tentti voi olla esimerkiksi suullinen tai kirjallinen, ja ensimmäisillä luennoilla luennoitsija voi antaa muuta lisätietoa kurssin vaatimuksista tai lisämateriaaleista). Vasta tämän jälkeen kurssit tulee valita lopullisesti ja käydä hyväksyttämässä learning agreement kansliassa.

Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, tai usein muutenkaan minkäänlaista kontrollia läsnäolosta. Tentit perustuvat kuitenkin täysin luennoilla puhuttuun, joten mitkään kirjat eivät korvaa luennoilla opittua. Opiskelijoilla on kuitenkin useita Facebook-ryhmiä, joissa he jakavat kattavia muistiinpanojaan luennoista. Itselleni nämä jaetut muistiinpanot olivat kullanarvoisia, sillä vaikka luennoilla kävinkin, ei kuullun ymmärtämiseni ollut tarpeeksi vahvaa, jotta olisin luennoilla ymmärtänyt kaiken tarvittavan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pariisi on upea paikka päästä viettämään vaihtoaan. Kaupunki on tarpeeksi iso tarjotakseen loputtomasti tekemistä, muttei niin valtava, etteikö hyvää yleiskuvaa siitä voisi saada lukukauden saatika -vuoden aikana. Kävellen pääsee usein kaikkialle kaikista kätevimmin, mutta metroverkosto on sekin erinomainen.

Halpaa tosin ei mikään ole. Mitään unicaféta korvaavaa ei oikein ole, unisportista puhumattakaan, ja esimerkiksi ruokakaupat yhtään keskemmällä kaupunkia ovat kaikki hinnoiltaan Helsingin pienten kivijalkamarkettien tasolla.

Mutta vaikka arjen asiat saattoivatkin kustantaa yllättävän paljon, Pariisista voi nauttia ilmaiseksikin. Esimerkiksi suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia, mikä Pariisin kaltaisessa, kaikenlaista taidetta pursuavassa kaupungissa on huomattava etu. Myöskään espresso tai lasi viiniä cafén terassilla ei maksa kuin murto-osan siitä, mitä Suomessa maksaisi. Monia peripariisilaisia asioita pääsee siis kokemaan maksamatta liikoja. Yliopiston kautta pääsin myös esimerkiksi harrastamaan lähes ilmaiseksi; vaihtoyliopistoni – kuten moni muukin yliopisto Ranskassa – tarjoaa hyvin monipuolista urheilutoimintaa, johon ilmoittaudutaan paikallisen “weboodin” kautta. Lajeja ja tasoja on lukuisia, ja itse päädyin pelaamaan yliopistoni tyttöjen koripallojoukkueeseen, jonka kanssa pelasimme Pariisin muiden yliopistojen joukkueita vastaan, kävimme turnauksissa ja. Oli myös virkistävää päästä ympäristöön, jossa pääsi olemaan ainoana vaihtarina ja siten paitsi tutustumaan paikallisiin ja heidän tapoihinsa paremmin, myös käyttämään ranskaa, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli vaihtaa tiukan paikan tullen englantiin.

Pariisi ei ehkä ole vaihtopaikoista rennoin, eikä sen maantieteellinen sijaintikaan ole esimerkiksi Lyonin tavoin Espanjan, Italian ja muiden kiinnostavien matkakohteiden rajamailla. Itseäni kuitenkin motivoivat nimenomaan suht haastavat opinnot, ison kaupungin mahdollisuudet sekä kulttuuri. Ranskassa on lukuisia upeita paikkoja ja mielenkiintoisia kaupunkeja, mutta voin suositella lämmöllä vaihtokohteeksi nimenomaan Pariisia – ei ole toista sen kaltaista kaupunkia. Vuoteni siellä oli äärimmäisen antoisa ja opettavainen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *