Tag: Faculty of Medicine

Posted on

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, Ruotsi, syksy 2019

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Menin Tukholman yliopistoon vaihtoon syyslukukaudeksi 2019. Tukholmaan houkuttelivat paitsi haave ruotsin kielen treenaamisesti että rakkaus kaupunkia itseään kohtaan – ja olihan sinne myös helppo houkutella tuttuja käymään! Voin suositella Tukholmaa lämpimästi vaihtokaupunkina.

Ennen lähtöä

Pääosin kaikki sujui todella nopeasti ja kätevästi ennen lähtöä. Sain jo parin viikon kuluttua mobility online -hausta hyväksymissähköpostiviestin Tukholman yliopistolta – yllätyin ihan, luulin että pitäisi odottaa kuukausia! Tämän jälkeen minun piti vain täyttää melko lyhyt sähköinen lomake, johon en pohjoismaista tulevana tarvinnut edes kielitodistusta. Ainoa kompastuskivi olivat kurssivalinnat. Tutkin ohjeistuksen mukaisesti kursseja yliopiston nettisivuilta, mutta jouduin useamman kerran lähettämään sähköpostia yliopiston vaihtokoordinoijalle, sillä osa kursseista oli jo täynnä (vaikka sitä ei mistään nähnyt). Paikalliset opiskelijat tekevät ilmeisesti kurssivalinnat todella varhaisessa vaiheessa, verrattuna käytäntöihin Suomessa; tein valintoja alkukesästä syksyä varten, vaikka kotona Helsingin yliopistolla en välttämättä edes tietäisi, mitä kursseja on saatavilla tuolloin!

Kurssivalintoja hiukan hämmensi myös Tukholman yliopiston erilainen periodijärjestelmä. Käytännössä kursseja ei voinut olla samaan aikaan kuin yksi tai kaksi, joten kurssit olivat melkeinpä intensiivikursseja. Syyslukukausi jaettiin kahteen periodiin, jotka puolestaan jaettiin kahteen pienempään osaan (A ja B). Kurssit olivat (kielikursseja lukuun ottamatta) 7.5 noppaa tai 15 noppaa; eli jo lähtökohtaisesti suurempia. 15 nopan kurssi kestäisi yhden kokonaisen periodin, jonka aikana ei ole lainkaan muita kursseja; 7.5 voi joko kestää koko periodin (jolloin kaksi yhtä aikaa) tai periodin puolikkaan, jolloin ei ole muita kursseja samaan aikaan. Itse pidän kyllä parempana Helsingin yliopiston järjestelmää, mutta onhan intensiivisyydessä oma etunsa. Erikoista on myös se, että syyslukukausi jatkuu joulun yli ja loppuu noin tammikuun puolessa välissä. Jouluna on lomaa ja suurin osa vaihto-oppilaista meni silloin käymään kotonaan, minä mukaan lukien.

Tukholma sellaisena kuin sen muistan
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian sijaan tekisi mieli puhua alkuinnostuksesta! Tutustumisviikolla sattui ja tapahtui kaikenlaista ohjelmaa, yleensä vaihto-oppilaiden kesken. Tämä olikin pääsääntöisesti se vaihe, jossa tutustuin niihin ihmisiin, joiden kanssa viettäisin loppuvaihtoajan. Kannattaa siis ehdottomasti osallistua tapahtumiin! Niihin oli myös selvästi panostettu ja Tukholman yliopisto arvoa korostettiin myös juhlallisemmassa tilaisuudessa Aula Magnassa. Mieleeni tuli, oliko tarkoituksena houkutella opiskelijoita tulemaan myöhemmin opiskelijoiksi tai töihin Tukholman yliopistolle – ainakin yksi kurssiopettajani oli tullut Tukholmaan alun perin juurikin vaihtoon, ja jäänyt sille tielleen.

Mutta, kyllä sitä byrokratiaakin löytyi. Erityisesti hämmennystä aiheutti opiskelijakortin hankkiminen. Kortteja on on itseasiassa kaksi: yliopistokortti (universitetskortet, fyysinen kortti) ja kampuskortti (campuskortet, pääasiassa sovelluksena). Yliopistokorttia käytetään lähinnä kirjastonkirjojen lainaamiseen, ja minä en koskaan saanut sitä, vaikka tilasin pariin otteeseen; toisaalta, pärjäsin hyvin ilman, sillä kursseillani ei pääosin käytetty kirjoja vaan artikkeleita. Monilla muillakin oli vaikeuksia yliopistokortin saamisessa, mutta kyllä suurin osa sitä hakeneista sen ymmärtääkseni sai. Yliopistokortin tilaamiseen tarvitsee yliopiston tunnukset, jotka sai vasta paikan päällä, sekä paikallisen osoitteen, johon se lähetetään.

Kampuskortti sen sijaan on melkein välttämätön, sillä sen avulla saa julkisessa liikenteessä opiskelija-alennuksen. Kortin saadakseen pitää liittyä Tukholman yliopiston ylioppilaskuntaan (Stockholms universitets studentkår) ja tätä varten pitää maksaa jäsenmaksu, joka on noin 12 euroa. Kortti on saatavilla sähköisesti sovelluksena, ja sen saa melko nopeasti (noin viikko). Kortti ei voi hankkia ennen lukuvuoden alkamista.

Kampuskortin hankkimisen yhteydessä voi ilmaiseksi liittyä yhteen tiedekuntajärjestöön, mikä kannattaa tehdä, sillä tiedekunnat järjestävät myös paljon erilaista ohjelmaa. Tiedekuntajärjestöt vastaavat jossakin määrin Helsingin yliopiston osakuntia ja tiedekunnilla on omia huviloita pääkampusalueella (Frescati). Huviloihin voi tulla iltaisin viettämään aikaan ja niillä on kohtuulliseen hintaan tarjolla juomaa (myös alkoholia) ja pientä naposteltavaa.

Asuminen

Suurin hankaluus Tukholman yliopistossa opiskelemisessa on selvästi asunnon hankkiminen. Yliopistolla on kyllä tarjolla asuntolahuoneita vaihto-oppilaille, ja suurin osa vaihto-oppilaista asuukin Frescati-kampuksen lähellä olevassa asuinalueella nimeltä Lappis eli Lappkärsberget. Itselleni ilmoitettiin jo hyvissä ajoin, että koska olen Nordplus-vaihto-oppilas, ei minun ole mahdollista saada yliopistolta asuntoa. Näin ollen en tiedä yliopiston hakuprosessista, paitsi että ainakin yksi espanjalainen psykologian vaihto-oppilas jäi myös vaille asuntoa yliopistolta – mutta muut psykologian vaihto-oppilaat (noin 8) taas saivat yliopistolta asunnon. Asuntola-asunnoissa oli yhdellä käytävällä noin 8-10 huonetta ja yhteinen keittiö.

Itselleni kävi asunnonhaussa hyvä tuuri. Äitini ystävä sattuu asumaan Tukholmassa, ja hänellä oli tilaa ja kiinnostusta ottaa minut asumaan luokseen – maksoin kyllä vuokraa, mutta huomattavasti kohtuullisemmin kuin vapailla markkinoilla. Eräs toinen suomalainen opiskelija oli löytänyt asunnon facebook-ryhmän kautta. Ymmärsin, että yliopiston asuntohaussa kauemmasta maasta tulevia vaihto-oppilaita suositaan, eli suomalaisena kannattaa varautua siihen, että yliopistolta ei välttämättä saa asuntoa, ja tutustua hyvissä ajoin tarjolla oleviin asuntoihin.

Opiskelu ja opetus

Kurssien suurempaa laajuutta (15 tai 7.5 op.) ja intensiivisyyttä (1-2 kurssia samaan aikaan) lukuun ottamatta kurssit vastasivat metodeiltaan hyvin paljon Helsingin yliopistoa. Itse suoritin psykologian maisteriopintoja. Oikeastaan kaikki kurssit muodostuivat luennoista (ei läsnäolopakkoa) ja pakollisista seminaareista, joita varten piti tutustua 3-5 artikkeliin. Tämän lisäksi kurssiin sisältyi yleensä joko kirjallinen työ tai esitelmä. Intensiivisyydestä johtuen luentoja tai muita tapaamisia oli yleensä melko usein, joten useamman kuin ohjeistetun määrän kursseja tekeminen yhtä aikaa on vaikeaa. Valitettavasti olin mokannut kurssivalinnoissani siten, että yhdessä periodin puolikkaassa minulla oli kaksi kurssia päällekkäin. En suosittele!

Opetus oli pääosin hyvälaatuista ja Helsingin yliopiston tapaan kurssien luonnoitsijat toimivat myös tutkijoina. Suurimmalla osalla kursseista oli vaihtuvia luennoitijoita siten, että luennoitsijat puhuivat juuri omasta erikoistumisalastaan. Ilmeisesti huomattava osa maisteriohjelmista on Tukholman yliopistolla kokonaan englanniksi. Yksittäisellä kurssilla vaihto-oppilaita saattoi olla jopa puolet osallistujista. Opetusryhmät olivatkin yleisesti pieniä, noin kymmenen henkeä, mikä helpotti keskustelua seminaareissa.

Psykologian opiskeleminen Ruotsissa jaetaan kahteen linjaan: kliiniseen ja tutkimuspainotteiseen. Suomessa tällaista jakoa ei ole, vaan valmistuttuaan voi työskennellä niin kliinisen työn kuin tutkimuksen parissa. Kliinisen linjan opinnot ovat ainakin Tukholman yliopistolla ei-kurssimuotoiset: opiskelijat saavat valmiit lukujärjestykset, eikä valinnaisuutta juuri ole. Tälle linjalle vaihto-oppilaita ei juuri päästetä ja sen opetus on ruotsiksi. Itse kävin tutkimuslinjan opintoja, jotka vastaavat melko hyvin teoreettisia ja syventäviä kursseja Helsingin yliopistossa. Tutkimuslinja on kokonaan englanniksi.

Tukholma psykologian kampusalue oli oikein vehreä ja kaunis
Vapaa-aika ja elämä kampuksella

Suurin minuspuoli Tukholman yliopiston kampuksella oli ehdottomasti ruoka. Kun on tottunut unicafen halpaan ja hyvään ruokaan, oli vaikea sulattaa kampuksen hintoja. Ateriat olivat kyllä kampusalueella olivissa ruokaloissa halvempia kuin ravintoloissa, mutta silti noin kahdeksan euron luokkaa per ateria. Suurin osa opiskelijoista tuo kampukselle mukanaan rasiassa itsetekemäänsä ruokaa, kampuksilta on löydettävissä mikroja. Itsekin totuin tähän käytäntöön.

Mainitsin jo aiemmin tiedekuntajärjestöt, jotka siis vastaavat melko lailla Helsingin yliopiston osakuntia. Tiedekuntien huviloissa voi sekä vain viettää aikaa että osallistua varsinaisiin tapahtumiin. Periaatteessa tiedekuntien tapahtumissa ja huviloissa saa olla vain, jos kuuluu kyseiseen tiedekuntajärjestöön; se, kiinnostaako väkeä varsinaisesti vahtia tätä, vaihtelee. Kampuskortin hankkimisen yhteydessä yhteen näistä voi liittyä ilmaiseksi. Ei ole pakko liittyä siihen tiedekuntajärjestöön, jonka tiedekuntaan kuuluu, vaikka tämä onkin yleisintä.

Yliopistolla on myös muita järjestöjä, tosin huomattavasti vähemmän kuin Helsingin yliopistolla. Itse olin vähän pettynyt huomatessani tämän, sillä olen Helsingissä nauttinut ajan vietosta järjestöjen parissa. Osallistuin kuitenkin SNNC:hen eli Student’s noble nightcuppiin, joka järjestää Nobelin juhlien viralliset jatkot (joissa tosin pääasiassa väkeä, joka ei ole osallistunut varsinaiseen juhlaan). Tämä veikin huomattavan osan vapaa-ajasta syksyllä. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä sen ajan olisi voinut käyttää ennemmin vaihtokavereiden keskuudessa.

Yliopistojen ulkopuolisia harrastuksia ym. varten suosittelen käyttämään meet-up – sivustua. Sivustolla on paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia: kieliklubeja, lautapelejä, neulomista, patikointia ja vaikka mitä. Palvelu itsessään ei maksa mitään, tapahtumasta riippuen niissä voi olla jonkinlainen pieni osallistumismaksu. Itse kävin erityisesti lautapelaamassa monta kertaa. Monet tapahtumat ovat englanniksi, joten myös ilman ruotsin kielen taitoa pärjää.

Suomalaisena Ruotsissa

Olin kuullut vähän ristiriitaisia kommentteja etukäteen siitä, miten Ruotsissa suhtaudutaan suomalaisuuteen ja esimerkiksi suomenruotsiin. Yksi etukäteisiä surkuhupaisia kokemuksia oli, kun äitini kanssa kaupoissa käydessämme monet vaihtoivat kielen englantiin, vaikka puhuimme varmasti molemmat ymmärrettävää ruotsia: yhdessä kaupassa keskustelimme niin, että me puhuimme aina ruotsia myyjälle, joka taas jatkoi meille englanniksi. Tämä tapahtui ennen varsinaisen vaihdon alkamista ja olin vähän onneton, kun ajatuksena oli, että pääsisin käyttämään ruotsin kieltä vaihdon aikana.

Olinkin siis positiivisesti yllättynyt, kun ruotsalaiset opiskelutoverit jaksoivat hyvin kuunnella kun haen ruotsin sanoja ja kehuivat kielitaitoa. Toisaalta vietin suurimman osan ajastani muiden vaihto-oppilaiden kanssa, sillä olimme tutustuneet aluksi, joten ruotsin puhuminen jäi vähemmälle kuin haaveilin. Toisaalta puhuin ruotsia aina kun keskustelutoveri sitä ymmärsi, enkä kohdannut kertaakaan englantiin vaihtamista tai vastaavaa. Kannustan puhumaan ruotsia, vaikka olisikin haasteita! Joidenkin murteiden ymmärtäminen oli hankalaa, mutta pääosin selvivin hyvin ja opin paljon.

Toinen kieli, mitä pääsin käyttämään yllättävän paljon, oli suomi. Ruotsissa on huomattava suomalaistaustainen vähemmistö, sanoisin mututuntumalla että ehkä suurempi kuin suomenruotsalaiset Suomessa (tai ehkä tämä vain korostuu Tukholmassa). Hyvinkin satunnaisissa tilanteissa kohtasin muita suomalaisia tai suomalaistaustaisia ja pääsin puhumaan suomea; vielä enemmän tuntui olevan niitä, joille ei ole suomea opetettu, mutta joiden esimerkiksi toinen vanhempi on suomalainen. Kun koti-ikävä korostui vaihdon loppupuolella, kuulin metrossa jonkun huutavan kovaäänisesti ”Perkele” ja ilahduin – hetki oli jotenkin koominen.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

(tässä jossakin määrin kertausta aiemmin mainituista)

Ruotsalaiset käyttävät henkilötunnusta ihan kaikkialla! Sitä kysyttiin esimerkiksi, kun ilmoittauduin flamencotunneille. Yliopistolta saa eräänlaisen keksityn henkilötunnuksen, mutta sitä ei voi käyttää muualla kuin yliopiston sivuilla. Ruotsalainen henkilötunnus on aika samanlainen kuin suomalainen (xxxxxx-xxxx), paitsi että syntymäaika ilmoitetaan vuosi-kuukausi-päivä.

Ruotsalaiset käyttävät paljon omaa Mobilepayn kaltaista sovellusta nimeltä Swish – sillä voi maksaa monissa kahviloissa, kaupoissa ym., ja tuntuu, että sitä käytetään paljon enemmän kuin Mobilepayta Suomessa. Sovellusta ei valitettavasti voi saada ilman ruotsalaista henkilötunnusta.

Sen sijaan käteistä ei oteta vastaan monissa kahviloissa ja kaupoissa! (kun joskus nostin kruunuja, ne jäivät vain oleilemaan lompakon pohjalle – siellä on niitä edelleen)

Jos asut jonkun luona kylässä, on kaikkiin osoitteisiin kirjoitettava c/o ja siellä virallisesti asuvan nimi, muuten kirjettä tai pakettia ei edes toimiteta perille.

Tukholman metro on tuskastuttava. Liekö mistä johtuu, mutta usein metroja jää välistä ja on erilaisia vikoja – myöhästyin tästä syystä jopa lennolta. Jos kuljet metrolla johonkin tärkeään tapaamiseen tms., kannattaa varautua.

Tukholman yliopistolla opiskelijakortteja on kaksi. Campuskortet on olennainen, sillä se mahdollistaa halvemman joukkoliikenteen – se kannattaa hankkia heti kun lukukausi alkaa. Universitetskortet mahdollistaa lähinnä kirjojen lainaamisen, eikä ole välttämätön jos et tarvitse kirjoja.

Tiedekuntajärjestöt vastaavat paljolti Helsingin yliopiston osakuntia ja järjestävät tapahtumia ja hengailua. Tiedekuntajärjestöillä on omat huvilansa, joissa voi hyvin tutustua ihmisiin ja viettää iltaa.

Kannattaa tutustua Meet-up sivun tarjontaa, siellä on paljon hauskaa tekemistä kaupungissa joko ilmaiseksi tai halvalla. Huomattava osa myös englanniksi.

Ruotsissa on muitakin kaupunkeja kuin Tukholma! Itse en ollut ennen missään muualla käynyt – nyt vietin pari yötä Göteborgissa ja tein päiväreissun Upsalaan. Suosittelen matkaamaan itseäni enemmän, sillä Ruotsissa kyllä piisaa muutakin nähtävää.

Tukholmassa on paljon museoita, ja huomattava osa nistä on ilmaisia.

Jostakin syystä oma nettini toimi hyvin huonosti erityisesti psykologian kampusalueella – yliopistolla on kyllä myös oma wifi joka taas toimii.

Posted on

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, syksy 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2018 kriminologiaa Yhdysvaltain itärannikolla Indiana University of Pennsylvaniassa. Olin jo pitkään halunnut vaihtoon Yhdysvaltoihin, ja valitsin kyseisen yliopiston hakukohteekseni mielenkiintoisen ja monipuolisen kurssitarjonnan takia ja osittain myös sillä perusteella, että se oli suhteellisen lähellä kaupunkeja, joihin halusin matkustaa. Hakuprosessiin liittyi hyvin paljon paperisotaa ja käytännön järjestelyjä, mm. kielitodistuksen ja rokotustodistuksen hankkiminen sekä viisumin hakeminen, mutta kun näihin jaksoi keskittyä ja täytti tarvittavat hakemukset, asiat järjestyivät mutkitta. Näistä asioista ei tarvitse stressata ja kunhan tekee kaiken mitä pyydetään, ei pitäisi tulla ongelmia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Otin varmuuden vuoksi kaikki IUP:sta postissa saamani paperit sekä kaikki viisumiin ja muihin asiakirjoihin liittyvät paperit ja kuitit mukaani, kun lähdin matkaan. Lopulta suurinta osaa näistä papereista ei koko vaihdon aikana tarvittu (esim. rokotustodistus, joka IUP:ssa vaadittiin), mutta on ne hyvä olla matkassa mukana.

Matka sujui ilman mitään ongelmia, rajalla katsoivat viisumin ja passin ja piti täyttää jokin lomake, mutta maahanpääsy on ilmeisesti hyvin läpihuutojuttu vaihto-opiskelijalla. Olin varannut etukäteen yliopiston tarjoaman lentokenttäkuljetuksen, joten pääsin helposti kentältä yliopistolle (suosittelen hyödyntämään tätä, kentältä voi muuten olla vaikeaa tai kallista päästä yliopistolle). Perillä kohteessa meille jaettiin huoneet ja pääsimme asettautumaan kodiksi. Yliopistoon kirjautumiseen kuului yllättävän vähän paperisotaa, kaikki oli hyvin nopeasti hoidettu. Käytännössä piti vain käydä ottamassa kuva iCardia eli yliopiston avainkorttia varten, palauttaa joitakin lomakkeita henkilökunnalle ja allekirjoittaa joitakin papereita. Itse avasin lisäksi pankkitilin paikallisessa pankissa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kaikki oli hyvin organisoitu, ei mitään ongelmia missään.

Vaihtarit tulivat kampukselle muutamaa päivää aiemmin kuin paikalliset opiskelijat, ja meillä oli ohjattu muutaman päivän mittainen orientaatio heti alkuun. Viimeistään siinä kaikki asiat selvisivät ja pääsi myös hyvin tutustumaan muihin vaihtareihin. Orientaatio oli suomalaiseen yliopistokulttuuriin verrattuna hyvin väljä, ja siihen sisältyi paljon vapaa-aikaa. Orientaatiopäivien aikana tehtiin myös kurssivalinnat yhdessä opintoneuvojan kanssa. Sain kaikki kurssit, joita olin toivonutkin, mutta jotkut vaihtarit joutuivat muuttamaan kurssivalintojaan – kaikille löytyi kuitenkin lopulta hyvät kurssit. Muutaman päivän orientaation aikana myös aikaeroväsymys ehti helpottaa, joten pääsin aloittamaan itse opinnot hyvin asettuneena.

Asuminen

IUP velvoittaa kaikki vaihtarit asumaan kampuksen asuntoloissa. Huone asuntolasta oli aika kallis, mutta siihen sisältyi sitten myös ruuat ja asuminen oli hyvin helppoa, kun kaikki oli parin minuutin kävelymatkan päässä. Asuin itse Wallwork Hall -nimisessä asuntolassa, jonka teemana oli kansainvälisyys ja johon suurin osa vaihtareista majoittui, voin suositella tätä muillekin, koska asuntolassa pääsi helposti tutustumaan opiskelijoihin ympäri maailmaa. Asuntoloissa on erityyppisiä huoneita, itse asuin halvimmassa vaihtoehdossa eli kahden hengen jaetussa huoneessa. Kaikissa vaihtoehdoissa on oma kylpyhuone ja pikkukeittiö, mikä on kuulemani mukaan luksusta muihin jenkkien yliopistoasuntoloihin verrattuna. Asuntoloista löytyy yleisiä oleskelutiloja, tv-huoneita, biljardipöytiä jne., jota kaikki voivat käyttää. Lisäksi niistä voi lainata esim. lautapelejä tai ulkopelejä ilmaiseksi.

Kuten sanottu, jokaisessa huoneessa on pikkukeittiö, jossa voi tehdä välipalaa ja aamu-/iltapalaa, mutta pääasiassa ruokailu tapahtuu kampusravintoloissa. Kampuksella on useita ravintoloita, joissa saa etukäteen ladattavalla meal plan -kortilla buffet-tyyliin syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Eri vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta suurin osa niistä oli hyvin tyypillistä amerikkalaista ruokaa: erilaisia hampurilaisia, hot dogeja, pitsaa ja juustomakaronia. Terveellisiä vaihtoehtoja ja kasvisruokaa oli selvästi vähemmän, mutta kyllä niitäkin löytyi. Kampusravintoloiden lisäksi kampukselta löytyi mm. mäkkäri, Taco Bell, Starbucks ja KFC, eli pikaruokaa löytyy.

Minulle tuli positiivisena yllätyksenä se, miten hyvät liikuntamahdollisuudet IUP:ssa oli. Kampuksella pääsi ilmaiseksi kuntosalille, uimaan, pelailemaan pallopelejä ja tietysti lenkkeilemään kivoille lenkkipoluille ja treenailemaan juoksuradalla. Kaikki urheilutilat olivat todella hyvässä kunnossa ja siistejä ja välineet olivat hyvin päivitettyjä. Lisäksi sai halutessaan ostaa halvalla ryhmäliikuntakortin, jolla sai käydä ryhmäliikuntatunneilla niin paljon kuin halusi. Käytin itse paljon aikaani näiden urheilumahdollisuuksien parissa. Mainittakoon vielä se, että paikalliset opiskelijat eivät olleet kovin aktiivisia liikkujia, joten tiloissa ei yleensä ollut ruuhkaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu IUP:ssa oli hyvin samankaltaista kuin opiskelu suomalaisessa lukiossa. Kursseilla oli ehdoton läsnäolopakko, ja vain muutamalta luennolta sai olla poissa lukukauden aikana, mikäli mieli läpäistä kurssit. Kursseilla tuli olla aktiivinen, ja arvosanat määräytyivät erilaisten luennoilla tehtävien harjoitusten ja keskustelujen sekä monien kirjoitelmien ja kokeiden perusteella. Lisäksi halutessaan sai tehdä ekstratehtäviä arvosanojen kohottamiseksi. Tehtävää ja lukiotyyppisiä läksyjä oli aika paljon, mutta kun jaksoi joka päivä tehdä vähän jotain, sai kursseista erinomaiset arvosanat – eli ei liian vaikeaa. Minulla oli neljä kurssia, joista yksi oli fuksivuoden kurssi ja siten hyvin helppo (joskin aika tylsä, koska niin perusasiaa), ja loput kolme olivat neljännen eli viimeisen vuoden kursseja, jotka olivat huomattavasti työläämpiä, mutta myös erittäin mielenkiintoisia. Kurssikäytännöt vaihtelivat vähän opettajan mukaan, mutta monilla kursseilla ei saanut käyttää kännykkää tai edes tietokonetta, koska sen katsottiin häiritsevän keskittymistä. Paljon käsin kirjoitettuja muistiinpanoja siis. Lisäksi jokaisella kurssillani oli käytössä vähintään yksi kirja, ja kirjat piti itse ostaa. Niitä sai ostettua (ja vuokrattua) yliopiston omasta myymälästä, mutta neuvon vertaamaan hintoja, sain netistä kaikki kirjani paljon halvemmalla kuin yliopiston myymälästä olisin saanut. Lukukauden jälkeen kirjat voi sitten myydä yliopiston myymälään ja saada siten osan rahoistaan takaisin. Huomasin lopulta, ettei kirjoja välttämättä olisi edes tarvinnut ostaa, koska pärjäsin kursseilla hyvin vaikka en alun jälkeen edes lukenut kirjojani. Kaikki opettajani olivat hyvin päteviä ja mukavia, ja heitä tuntui oikeasti kiinnostavan opiskelijoiden viihtyvyys. Ryhmäkoot olivat pieniä, joten kaikki opettajat muistivat opiskelijoiden nimet ja saattoivat esim. käytävällä törmätessä jäädä juttelemaan ja kysyä kuulumisia. Minulla oli aina sellainen olo, että minusta välitettiin ja minua autettiin, mikäli minulla oli mitään mielen päällä kursseihin tai mihin tahansa muuhun liittyen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Indiana on pieni paikka, ja suosittelen osallistumaan yliopiston järjestämiin aktiviteetteihin ja kerhoihin aktiivisesti sekä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin – juuri muuta tekemistä Indianassa ei ole. Joitakin ravintoloita ja elokuvateatteri sekä keilahalli sieltä löytyy.
  • Pittsburgh on noin tunnin ajomatkan päässä Indianasta, ja sinne pitää käytännössä mennä autolla, koska bussit kulkevat vain pari kertaa päivässä ja huonoihin aikoihin päiväretkien kannalta. Mikäli mielii vuokrata auton (onnistuu), pitää olla luottokortti mukana. Muussa tapauksessa kannattaa tutustua autollisiin paikallisiin, jotka voivat kuskata tarvittaessa.
  • Kampus on alkoholiton, ja tästä ollaan IUP:ssa hyvin tiukkoja. Kampuspoliisit kiertelevät asuntoloissa ja piha-alueella vartioimassa sääntöjen rikkomista ja kaikkien turvallisuutta. Opiskelijabileitä ja baareja löytyy ihan kampuksen vierestä, joten juhliminen kannattaa jättää sinne. Muista 21v ikäraja!
  • Yliopisto järjestää retkiä lähikaupunkeihin, suosittelen osallistumaan näihin! Retket olivat mielenkiintoisia ja edullisia, ja niissä kaikki käytännön järjestelyt oli hoidettu opiskelijoiden puolesta etukäteen.
  • Pittsburghista saa halpoja lentoja ympäri Yhdysvaltoja, suosittelen matkustamaan aina, kun vaan pystyy! Itse kävin kiitospäivän lomalla kavereideni kanssa Meksikossa, saimme sinne todella edulliset lennot. Lisäksi kävin pari kertaa New Yorkissa ja Washington DC:ssä.
  • Ennen kaikkea ole avoimin mielin ja nauti!! Älä murehdi liikoja, kaikki selviää kun pääsee paikan päälle ja viimeistään kysymällä. Vaihto-opiskelu on monelle ainutlaatuinen kokemus, ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Itse nautin ajastani IUP:ssa valtavasti, koska lähdin rohkeasti mukaan kaikkiin tapahtumiin, kerhotoimintaan ym. ja sain kursseiltani ja vapaa-ajan toiminnoista paljon sekä kansainvälisiä, että amerikkalaisia kavereita, joiden kanssa olen yhteyksissä edelleen.
Posted on

Vaihtokertomus, University of British Columbia, syksy 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Olin ollut jo lukiossa vaihdossa, joten vaihtoon lähtö yliopistossa oli itsestäänselvyys. Kun en kandivaiheessa saanut opintojani suunniteltua vaihdon ympärille, päätin lähteä heti maisterin alkuun, ettei vaihto jäisi kokematta. Halusin lähteä kauemmas, jonnekin, missä en ole aiemmin käynyt. Olin aina halunnut käydä Kanadassa, ja leikitellyt joskus myös ajatuksella, että voisin muuttaa sinne. Päätökseen vaikutti myös opiskelu englanninkielellä ja psykologian kurssien saatavuus. Kaukokohteisiin haetaan syksyllä, ja haku on seuraavalle vuodelle. Sain siis alustavasti tietää valinnastani jo joulukuussa 2017, melkein vuosi ennen lähtöä.

UBC vaatii vaihto-opiskelijoilta todistuksen kielitaidosta, esimerkiksi IELTS:n tai TOEFL:n. Molemmat ovat maksullisia. Muuten haku kohdeyliopistoon oli melko vaivatonta, lyhyen hakulomakkeen lisäksi täytyi tehdä kurssivalinnat. Lisäksi kampusasumista kannattaa hakea. Virallinen vaihtoon hyväksyntä tuli toukokuussa, eli kerkesin hyvin vielä ostaa lentoliput ja miettiä asumista. Alle puolen vuoden oleskelu Kanadassa onnistuu ilman viisumia täyttämällä sähköinen matkustuslupa, ETA. Mitään varsinaista byrokratiaa ei paikanpäälle saavuttua ollut. Asunnon löytäminen Vancouverista voi olla vaikeaa, jos ei pääse kampukselle asumaan.

Opiskelu UBC:ssä

UBC on iso yliopisto, tuplasti Helsingin yliopiston kokoinen. Vaikka yliopistolla on toinen kampus Okanaganissa, käytännössä se on todella kaukana, eikä sen olemassaoloa tuntunut Vancouverissa monikaan muistavan. Vancouverin kampuksella kaikki tiedekunnat ovat samalla kampuksella, joka on kuin oma kaupunkinsa hieman muun kaupungin ulkopuolella. Kampusalue on kaunis, se sijaitsee niemen päässä merenrannalla ja siellä on upeat maisemat sekä luontoa. Onnistuin saamaan huoneen yksityisestä asunnosta eteläkampuksen alueelta, josta maksoin maltaita. Olin kuitenkin iloinen, että pääsin nauttimaan kampuskuplasta, jollaista ei Helsingin yliopistossa ole. Suurin osa kavereistani asui kampusasuntolassa.

Psykologian kursseilla oli kuten täälläkin, eli kontaktiopetusta oli melko vähän ja luettavaa paljon. Erona oli kuitenkin kurssien aikataulu, sillä kaikki luentoni olivat iltapäivällä tai illalla, myöhäisin kurssini oli kello 19-21:30. Suurimmalla osalla opiskelijoista, joiden kanssa juttelin, oli kuitenkin normaalimpaan aikaan opetusta. Opetus oli laadukasta, luennot hyviä ja kurssit mielenkiintoisia. Kurssit olivat kuitenkin paljon työläämpiä kuin mihin olen tottunut ja mitä olisin vaihto-opiskelijana toivonut. Kerkesin kuitenkin kohtuullisen hyvin nauttia elämästä Kanadassa ja katsella ympärilleni, mutta kaiken tasapainottelu oli toisinaan haastavaa ja tahti hektistä. Voisin suositella niille, joiden opintoaikataulu joustaa, että ei kannata yrittää tehdä 30 opintopistettä (niin kuin itse tein), yhden kurssin tiputtamalla saa kuitenkin tehtyä 24 opintopistettä.

Elämä Vancouverissa

Vancouver on Kanadassa hiukan erilainen paikka, sillä ilmasto on paljon muuta maata ja jopa Suomea lämpimämpi. Ilmasto on kuitenkin sateinen, eli varsinaisesta lämpökohteesta ei voi puhua. Loppusyksyynkin mahtui paljon kauniita päiviä, jolloin pääsi nauttimaan luonnosta. Vuorilla sateet tulevat lumena, ja joulukuussa pääsee laskettelemaan. Vancouver onkin laskettelijoiden suosima kohde, ja lähettyvillä on monia laskettelukeskuksia.

Vancouver sijaitsee vuonon poukamassa meren, saarien ja vuorien ympäröimänä. Kaupungin lähettyvillä on valtava määrä luontopolkuja ja vaellusmahdollisuuksia, joita suosittelen hyödyntämään. Kampuksen ollessa vähän syrjässä, itse kaupunki ei tullut niin tutuksi. Kampuksella onkin melkein kaikki, mitä tarvitsee, eikä keskustaan tarvitse lähteä edes bileiden perässä. Ulkona syöminen on kuitenkin hyvä syy lähteä kaupunkiin. Vancouver on erittäin monikulttuurinen kaupunki, ja siellä on paljon hyviä ravintoloita.

Kanadalaiset, erityisesti länsirannikolla, ovat todella ystävällisiä ja rentoja. UBC:ssä on paljon vapaa-ajan kerhoja, joista itse kuuluin vain Exchange Student Clubiin. ESC oli todella hyvä, se järjesti matkoja ja paljon tapahtumia.

Hyödyllistä tietoa

Kannattaa hakea kampusasumista. Itse ymmärsin hakuprosessissa, että huoneita ei myönnetä vaihto-opiskelijoille käytännössä ollenkaan, ja jätin kokonaan hakematta. Yllättävän moni kuitenkin pääsi kampukselle asumaan. Toisena syynä, miksen hakenut, oli kampusasumisen kalleus, mutta tutustuttuani paremmin asumisen hintoihin Vancouverissa, kampusasuminen alkoikin vaikuttaa varsin edulliselta. Ilman asuntoa jääneille vinkiksi, että parhaiten asuntoja löytää Facebookin ryhmistä. Vaikka asuminen on kallista, ei Vancouver muuten ole Helsinkiä kalliimpi kaupunki. Jotkut asiat ovat kalliimpia ja jotkut halvempia kuin Suomessa.

Vaikka aiemmin totesin UBC:n sopivan psykologian opiskeluun, suosittelisin sitä enemmän kandivaiheessa oleville. Psykologian maisterivaiheen kursseille vaihto-opiskelijoilla ei ole pääsyä, ainakaan virallisen tiedon mukaan. Eräs tuttavani kuitenkin neuvotteli paikan päällä itsensä yhdelle maisterikurssille.

Joffre lakes lähellä Whistleriä

Posted on

Vaihtokertomus, Göteborgs universitet, syksy 2017

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Nordplus-vaihdossa Göteborgin yliopistossa psykologian maisteriopintojeni loppupuolella. Voin lämpimästi suositella niin Göteborgia kaupunkina kuin vaihtoon lähtemistä vielä maisterivaiheessakin.

Göteborg.

Ennen lähtöä

Göteborgin yliopiston sivuilla on selkeät ohjeet siihen, miten vaihtohakemuksen kanssa toimitaan sen jälkeen, kun hyväksynnän on saanut kotiyliopistolta. Ohjeet tuntuivat kuitenkin koskevan ensisijaisesti Erasmus-vaihtoon lähtijöitä, minkä uskon johtaneen siihen, etten saanut virallista hyväksyvää päätöstä Göteborgin yliopistolta, ennen kuin sen perään lähdin kyselemään toukokuussa. Hyväksyntä oli kuitenkin sinänsä pääteltävissä siitä, että olin saanut Helsingin yliopistolta sähköpostin, jossa minua ohjeistettiin ottamaan yhteyttä Göteborgin yliopiston psykologian opintokoordinaattoriin suunnittelemieni kurssivalintojen vahvistamiseksi. Sain haluamani kurssit ja myöhemmin opintokoordinaattori myös kirjoitti minulle pyynnöstäni hyväksymiskirjeen. Koska Nordplus-ohjelmassa opiskellaan pohjoismaisella kielellä, asioin heti alusta alkaen ruotsiksi yliopiston päähän. Kielen käyttämistä ei kannatakaan arastella, vaan ottaa hyöty irti kaikista harjaantumismahdollisuuksista.

Pientä päänvaivaa ennen lähtöä aiheutti myös apuraha, joka toimii eri tavalla Nordplus-ohjelmassa kuin Erasmus-ohjelmassa. Lukemani ohjeet antoivat ymmärtää, että apurahaa tulisi hakea ennen vaihtoon lähtöä, mutta en saanut tietoa tai ohjeistusta sen hakemisesta. Helsingin yliopistolta oltiin puolestani yhteydessä psykologian Nordplus-verkostoon, mutta sieltä ei kuulunut vastausta. Lopulta Helsingin yliopisto maksoi apurahani. Nordplus-verkostosta oltiin minuun yhteydessä vasta vaihtoni lopussa ja koko vuoden Göteborgissa vaihdossa olleelta psykologian opiskelijalta kuulin, että apuraha maksettiin hänelle vasta tammikuussa. Nordplus-verkostot ovat kuitenkin oppiainekohtaisia, joten toivon mukaan asiat hoituvat sutjakammin muiden aineiden verkostoissa.

Nordplus-ohjelman kautta vaihtoon lähtemisessä isona etuna on taattu opiskelija-asunto SGS Studentbostäderiltä. Asuntohakemuksen tekoon löytyy suora linkki yliopiston sivuilta ja kesäkuun puolessa välissä SGS lähetti sähköpostilla ohjeen tarkemman hakemuksen rekisteröimisestä. Rekisteröinti on tärkeä tehdä mahdollisimman nopeasti, koska taatusta asunnosta huolimatta asuntotilanne on Göteborgissa tiukka ja asumiskuviot on mukava saada varmistettua ajoissa. Heinäkuun alussa sain tarjouksen asunnosta. Kesäkuun aikana yliopistolta tuli erilaisia infoviestejä, ja kaiken kaikkiaan lähtövalmistelut sujuivat kivuttomasti niin kohdeyliopiston kuin Helsingin yliopistonkin selkeiden ohjeiden avulla. Vaihtoon valmistauduin muuten virittäytymällä ruotsin kieleen lukemalla ruotsinkielisiä kirjoja ja kuuntelemalla Ruotsin yleisradion (SR) kanavia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ruotsissa ei sen suurempaa byrokratiaa tarvinnut kohdata. Ensimmäisenä päivänä avainten hakua varten on mukana oltava henkilöpaperit, kuitti maksetusta vuokrasta ja todistus opinto-oikeudesta. Olin sopinut ensimmäisille päivillä tapaamisen psykologian opintokoordinaattorin kanssa, joka rekisteröi minut opiskelijaksi valitsemilleni kursseille. Yliopiston ATK-tunnukset piti hakea valitsemastaan servicecenteristä, mutta siihen saa ohjeet yliopiston nettisivuilta ja orientaatioviikon infotilaisuuksissa.

Brännö.

Asuminen

Sain asunnon Olofshöjdin suurelta opiskelija-asuntoalueelta, jonka otin iloisin mielin vastaan. Asuinalue on hyvien liikenneyhteyksien päässä ja myös kävelyetäisyydellä Göteborgin keskustasta. Toinen asuinalue, jonne Nordplus-opiskelijoita sijoitetaan, on Ostkupan, joka on hieman kauempana keskustasta ja sen asunnoissa myös kylpyhuone jaetaan. Olofshöjdissa asuntonani oli 18 neliömetrin huone remontoidulla kylpyhuoneella. Kalustetun asunnon varusteisiin kuuluvat sänky, lipastollinen kirjoituspöytä, tuoli, nojatuoli ja kirjahylly. Lisäksi eteisessä oli reilusti kaappitilaa. Talot ovat pienkerrostaloja, joissa jaettuun keittiöön kuljetaan rappukäytävän kautta. Keittiön jakoi 8 asukasta. Jokaisella huoneistolle oli osoitettu numerokyltein yksi kuivakaappi ja yksi vetolaatikko. Keittiössä oli neljä jääkaappia, mutta jääkapeissa selkeää hyllyjakoa ei oltu tehty. Koin vaikeaksi yhteisten sääntöjen luomisen keittiöön ja siisteydessä oli usein parantamisen varaa. Ikävä vastuun hajautumisen ilmiö oli nähtävissä muun muassa ylitsepursuavissa roskapusseissa. Keittiöissä on vaihtelevasti muiden jättämiä astioita ja ruoanlaittovälineitä. Itse hankin muutaman astian ja ruokailuvälineet, mutta kattilat ja pannut löytyivät keittiöstä. Hintaa asunnolla oli 3662 kruunua. Käytössä oli monta nettivaraussysteemillä toimivaa pesutupaa ja sauna, jota en käyttänyt.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin syksyn aikana vain kaksi kurssia, jotka molemmat olivat 15 opintopistettä ja jatkuivat siten koko syksyn ajan. Opintopisteiden määrä tuntui silti suurelta verrattuna Helsingin yliopiston opintoihin, vaikka niiden pitäisi olla vertailukelpoisia. Keveyden tuntu liittyi vahvasti siihen, että minulla oli vain kaksi luentoa viikossa, enkä käynyt samaan aikaan töissä, kuten Helsingissä olin tehnyt. Sinänsä kursseihin sai kuitenkin käytettyä paljon aikaa, sillä niihin sisältyi paljon palautettavia töitä ja etukäteisvalmisteluja vaativaa työskentelyä. Kurssit olivat keskenään eri tyyliset, mutta molemmat olivat ns. fristående kurser, jotka eivät siis olleet osa psykologian tutkinto-opintoja. Missbrukspsykologi –kurssilla oli paljon valmistuneita psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja muita ammattilaisia. Kurssi oli jaettu kahteen osaan, jossa ensimmäisellä kuunneltiin perinteisiä luentoja ilta-aikaan ja noin puolessa välissä annettiin ohjeistus kotitenttiin. Tentissä oli neljä kysymystä, joihin tuli kirjoittaa kahden sivun vastaukset lähdeviitoituksin. Tenttiä oli aikaa kirjoittaa melkein kuukausi, mikä oli ruhtinaallisesti minulle, jolla ei ollut päivätyötä. Toinen osa oli soveltavampi ja sen aikana tuli palauttaa lyhyitä tehtäviä tapausesimerkkiin liittyen. Toisen osan aikana tehtiin myös ryhmätyötä, jonka esitykset pidettiin viimeisellä kerralla. Tentti arvosteltiin hylätty, hyväksytty (G) tai VG (väl godkänd). Socialpsykologi –kurssilla opiskelijoita oli vain kourallinen, mikä teki seminaarimuotoisista keskustelupainotteisista opetuskerroista kuumottavia. Jokaiseen seminaariin piti valmistautua kahdella kirjallisella vastauksella ja 2-3 keskusteluvastauksella. Lisäksi piti keksiä omia keskustelukysymyksiä ennakkomateriaalin pohjalta. Kirjallisista vastauksista sai henkilökohtaista palautetta. Kurssin loppupuolella annettiin runsaammin aikaa 5-8 sivun kirjallisuuskatsauksen kirjoittamiseen, jonka pohjalta kurssin arvosana muodostui (G tai VG). Viimeisellä kerralla omasta katsauksesta tuli pitää esitelmä. Kurssi oli haastava ja kehittävä sekä akateemisesti että kielitaidon kannalta. Ruotsiksi opiskeleminen tuntui antoisalta ja erityisesti kirjoittamisen suhteen kehitystä tapahtui nopeasti. Puheen harjaantumisen kannalta olisin kaivannut lisää kontaktiopetusta viikkoon. Ruotsi on kaikesta huolimatta ryhmätöiden ja keskustelemisen luvattu maa, joten Nordplus-vaihdossa suun avaamiselta ruotsiksi ei voi kokonaan välttyä.

Psykologian laitos.

Vapaa-aika ja muu eläminen

Ennen vaihtoa sai ilmoittautua Student Buddy –toimintaan, jossa saapuvat vaihto-opiskelijat jaettiin pienempiin ryhmiin, jotta ryhmäytyminen onnistuisi paremmin. Vaihto-opiskelijoille järjestettiin paljon hauskaa toimintaa, eikä alussa jaettu ryhmä lopulta vaikuttanut kohdallani siihen, keiden kanssa vaihtoaikani vietin. Yliopiston tutortoiminnan lisäksi Student Göteborg järjestää erilaisia ilmaistapahtumia kaikille opiskelijoille. Alkuun uusiin ihmisiin tutustui helposti myös vaihtareiden Facebook-ryhmän kautta, jossa ihmiset huhuilivat seuraa esimerkiksi saaristoretkille. Göteborgin luonto ja erityisesti kaunis saaristo ihastuttivatkin minua suuresti. Tein vaihdon aikana reissut Tukholmaan, Malmöön ja Kööpenhaminaan. Myös Osloon on Göteborgista hyvät kulkuyhteydet. Kävin yliopiston järjestämän ruotsin kurssin korkeimman (4) tason, mutta sekin oli odotettavasti liian helppo. Kurssilla tapasi kuitenkin muita vaihtareita ja antoisinta oli päästä höpöttelemään ruotsiksi tanskalaisen vaihtarin kanssa, joka myös osasi ruotsia hyvin. Göteborgissa on opiskelijoille suunnattu liikuntakeskus, mutta sen hinnat ovat aivan toista luokkaa kuin meidän Unisportilla. Päädyin ottamaan jäsenyyden paremman sijainnin ja silloisen tarjouksen vuoksi Nordic Wellness –ketjulta, johon olin tyytyväinen. Myös joukkoliikenne on opiskelija-alennuksesta huolimatta kalliimpaa. Göteborg on kaunis ja sopivan kokoinen kaupunki, jossa raitiovaunut kuljettavat joka suuntaan. Göteborgissa puhutaan letkeää, mutta selkeää ruotsia ja pidin erityisesti siitä, etteivät ruotsalaiset koskaan vaihtaneet kanssani englantiin, kuten Tukholmassa usein kuulee käyvän.

Galterö.
Posted on

Vaihtokertomus, Université de Lausanne, kevät 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtokohteeni Sveitsissä valikoitui sattumalta, sillä se oli oppiaineeni ainoa ranskankielinen kohde Euroopassa. Sveitsi ei kuulu varsinaisiin Erasmus-maihin, mutta käytännössä haku tehtiin samoin kuin Erasmus-hauissakin. Vahvistus vaihdon hyväksymisestä tuli Lausannesta nopeasti ja uutta hakua kohdeyliopistoon ei vaadittu, pelkkä rekisteröityminen tiedekuntaan riitti. Myös omat kurssivalinnat toimitin Lausanneen hyvissä ajoin, ja siellä paikallinen opintoneuvoja tarkasti ovatko ne vaihtareille soveltuvia. Saapuminen oli yliopiston puolesta tehty mahdollisimman helpoksi – yliopistolta sain selkeät ohjeet ja tarvittavat dokumentit, alkubyrokratian hoitamiseen, myös paikalliseen HOASin (FMEL) järjestelmään rekisteröinti hoidettiin puolestani.

Kuva: Heini J.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muutto Sveitsiin sisältää paljon byrokratiaa ja tämän hoitamiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Yliopistostani sain ohjeet asioista, jotka tulee tehdä saapuessaan, mikä helpotti alkubyrokratian hahmottamista. Paikalliseen communeen on käytävä tekemässä saapumisilmoitus viikon sisällä Sveitsiin saapumisesta, ja erityisesti kaupungissa tähän voi joutua jonottamaan. Commune myöntää väliaikaisen oleskeluluvan, joka oli omassa tapauksessani helmikuusta elokuuhun. Niin sanotun Erasmus-rahan maksaa Sveitsissä yliopisto ja tämän saamiseksi on ensin hankittava sveitsiläinen pankkitili. Raha ilmestyi tilille yhtenä summana maaliskuun aikana, kun lukukausi alkoi helmikuussa. Yleisimpiä pankkeja Sveitsissä ovat mm. CreditSuisse ja Vaudin osavaltiossa BCV. Sveitsissä oleskelevilla tulee olla pakollinen sairasvakuutus ja saadakseen poikkeuksen tästä tulee käydä OVAMin toimistolla esittämässä eurooppalainen sairasvakuutuskortti. Alun byrokratian jälkeen asustelu Sveitsissä sujui kuitenkin vaivatta, ainoastaan lähtiessä tuli communeen toimittaa lähtöilmoitus.

Asuminen

Asunnon sain jo pari kuukautta etukäteen paikallisen HOASin (FMEL) kautta, mikä oli helpotus sillä asunnon löytäminen Lausannessa voi olla haastavaa. FMEL:n järjestelmässä ei ole mahdollista toivoa tietyn tyyppistä asuntoa tai aluetta ja ensimmäinen tarjottava asunto on todennäköisesti myös ainoa tarjous. Sain tätä kautta yksiön Lausannen ulkopuolelta Echandensin alueelta, josta oli n. 15 minuutin matka yliopistolle ja puolisen tuntia Lausannen keskustaan. Minulle tarjottu asunto oli kallis (n. 800 e/kk) ja rahan riittäminen huoletti, mutta vuokran kanssa oppi lopulta elämään. Asunto oli uusi ja todella siisti, se oli kalustettu mutta esimerkiksi kaikki keittiövälineet joutui hankkimaan itse. Asuntolassani oli yhteiseen käyttöön imureita ja siivousvälineitä, joskin järjestelmä oli hieman kömpelö sillä näiden lainaamiseen ja palauttamiseen oli varattu vain puolen tunnin aika / päivä. Myös pesukoneet löytyivät asuntolasta, yksi pesukerta oli hintavahko (n. 2,5 e) mutta kuivaajat ilmaisia. Lausanne on pieni kaupunki, joten käytännössä kaikki sen ulkopuolella olevat alueet ovat kylämäisiä omakotitaloalueita, joissa palvelut voivat olla hyvin rajallisia helsinkiläisen näkökulmasta.

Kuva: Heini J.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Sveitsissä oli pitkälti hyvin samanlaista kuin Suomessa – luennoilla istumista ja kurssin lopuksi tentti. Tein kursseja omasta tiedekunnastani (Sciences sociales & politiques, SSP), jossa opetuskieli on ranska, sekä muutaman ranskan kielen kurssin. Opetusta ranskaksi oli suhteellisen helppoa seurata, sillä opettajien ranska oli hyvin selkeää. Opetusmateriaaleina käytettiin kuitenkin jonkin verran videoita, joiden seuraamiseen oma kielitaito ei riittänyt. Paikallisiin tutustuminen oli kursseilla vaikeaa, sillä sveitsiläiset ovat hieman varautuneita ja kävivät usein ryhmäkeskustelut mieluummin keskenään läpi sen sijaan, että olisivat vaihtaneet englantiin tai odottaneen hitaammin puhuvan vaihtarin pääsemistä mukaan. Psykologian oppiaineessa kursseja on paljon, mutta kaikki eivät ole vaihtareille avoimia rajoitettujen kurssipaikkojen vuoksi ja valitut kurssit pitikin hyväksyttää ensin opintotoimistossa. Lausannessa kursseille ilmoittauduttiin vasta kun kurssit olivat alkaneet, SSP:ssä muistaakseni kuukausi tämän jälkeen. Kursseille ja kokeisiin ilmoittauduttiin erikseen, SSP:ssä toimittamalla valinnat lomakkeella opintotoimistoon.

Kurssit arvostellaan joko jatkuvana arvosteluna (contrôle continu) tai kokeella (examen). Contrôle continu -kurssien arvostelu tapahtuu kurssien aikana kirjallisin tehtävin/kokein ja kevätlukukaudella nämä kurssit oli kokonaisuudessaan suoritettu toukokuun loppuun mennessä. Kokeella arvosteltavat kurssit suoritetaan loppuun koeperiodilla, joka oli kevätlukukaudella kolmisen viikkoa kesäkuusta heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Lopulliset koepäivämäärät julkaistiin vasta toukokuun lopulla, mikä aiheutti stressiä vuokrasopimuksen irtisanomisen suhteen, sillä irtisanomisaika on kaksi kuukautta. Sveitsissä suulliset kokeet ovat tavallisia ja käsittääkseni koeperiodilla kokeet ovat pääasiassa suullisia, n. 15 minuutin kokeita. Suulliset kokeet hirvittivät erityisesti, koska opettajat pitivät tiukasti kiinni ranskasta opetuskielenä, eikä kokeiden tekeminen englanniksi ollut mahdollista. Koetilanteet vaihtelivat kohdallani, toisessa kokeessa koekysymys valittiin sokkona ja tilanteeseen sai valmistautua 15 minuuttia, toisessa kokeeseen valmisteltiin lyhyt esitys. Stressaavuudesta huolimatta kokeiden jälkeinen fiilis oli kuitenkin huikea, kun oli ranskaksi kyennyt esittämään asiantuntijatietoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Monen muun tapaan ennakkoajatukseni Sveitsistä oli, että siellä kaikki on kallista. Tämä ei kuitenkaan ihan kaikessa pidä paikkansa. Sveitsissä kallista on matkustaminen/julkinen liikenne, asuminen ja osa ruuista, kuten liha. Lihoja ja valmisruokia lukuun ottamatta ruoka oli muutoin kuitenkin mielestäni Suomen hinnoissa ja esimerkiksi alkoholi kaupasta ostettuna halvempaa kuin Suomessa. Ravintolaruoka, yliopiston lounasravintolat mukaan lukien on kallista ja suurin osa opiskelijoista ottikin omat eväät mukaan ja näitä sai lämmittää ruokalan mikroilla varatuissa tiloissa. Vegaaniruokavaliota noudattaville Sveitsi on hieman haasteellinen, mutta peruselintarvikkeita löytyy kyllä isommista marketeista.

Sveitsissä junaverkosto on hyvin toimiva ja koko maan kattava. Junien ja muun julkisen liikenteen normaalihinnat ovat monesti kalliita ja pääasiassa turisteille tarkoitettuja. Sveitsissä on käytössä zone-järjestelmä, jossa lippujen hinnat määrittyvät läpikuljettavien alueiden mukaan. Zonet ovat pieniä ja kaupungin ulkopuolella asuneesta systeemi tuntui älyttömältä, sillä lippujen hinnat nousevat nopeasti, jos matkustaa vähääkään ulos Lausannen alueelta. Käytännössä kaikilla on käytössä demi tarif -alennuskortti, joka kelpaa alennuslipuksi kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin. Kortin hinta vuodeksi on päälle 150 euroa mikä kuulostaa paljolta, mutta sen hankkiminen kannattaa, varsinkin jos haluaa matkustella muualle Sveitsiin. Pyörän hankkiminen voi olla hyvä idea, jos haluaa säästää julkisen liikenteen kuluissa. Lausannessa esimerkiksi Recyclo -nimisestä pyöräkorjaamosta voi vuokrata pyöriä pitkäaikaiseen käyttöön, sieltä 5 kuukauden vuokraaminen maksoi 80 frangia (n. 72 euroa) ja on jo halvempaa kuin kahden kuukauden Lausannen sisäinen matkalippu. Pyöräteitä on jonkin verran kaupunkialueella, mutta autoilijat Sveitsissä ovat hyvin tottuneita pyöriin, joten autoteillä pyöräileminen ei pelottanut. Julkinen liikenne Lausannessa pysähtyy pääasiallisesti keskiyöllä, muutamia perjantaisin ja lauantaisin kulkevia yöbusseja lukuun ottamatta. Maana Sveitsi on kuitenkin hyvin siisti ja turvallinen, eikä pimeälläkään liikkuminen juuri pelottanut.

Kuva: Heini J.

Sveitsissä ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää erinäisiä vaellusmahdollisuuksia, sillä näitä on paljon ja Sveitsin maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita. Vaellusreitit on hyvin merkitty keltaisin kyltein, joten eksymisestä ei yleensä tarvitse olla huolissaan. Reittejä löytyy googlaamalla paljonkin, esim mySwitzerlandin sivuilta löytyy paljon hyviä ehdotuksia. Myös laskettelumahdollisuudet Sveitsissä ovat ilmeisen hyviä, mutta laskettelua harrastamattomana en kerännyt tästä kokemusta. Vaihtarikavereilta kuultuna välineiden vuokraus oli kuitenkin kallista, joten omien lasketteluvarusteiden mukaan ottaminen voi olla hyödyllistä, mikäli haluaa kyseistä lajia harrastaa.

Kuva: Heini J.

Sveitsiläiset arvostavat vapaa-aikaansa, mikä näyttäytyy esimerkiksi siinä, että kaupat ovat kiinni sunnuntaisin ja muinakin päivinä menevät kiinni suomalaisittain aikaisin. Kauppojen sulkemisaikana ainoastaan juna-asemilla olevat pikkumarketit ovat auki, mutta näissä hinnat ovat huomattavasti kalliimpia. Lisäksi Sveitsissä on joitain huvittaviakin sääntöjä, kuten kierrätyskielto sunnuntaisin. Jätteenhuollosta maksetaan ostamalla erityisiä roskapusseja, sac taxé, jotka ovat hinnaltaan noin 2 frangia kappaleelta. Näitä saa markettien kassoilta pyytämällä. Oikean roskapussin käytöstä ja oikein kierrättämisestä oltiin hyvin tarkkoja ja asuntolapäällikkö laittoi herkästi viestiä, jos roskia oli kierrätetty väärin.

Lisäksi kannattaa huomioida, että Sveitsissä on käytössä erilaiset pistorasiat. Melkein kaikki laitteeni kuitenkin sopivat paikallisiin pistorasioihin, ja ainoastaan paksumpia töpseleitä varten (esim hiustenkuivaaja) tarvitsin adapteria.

Posted on

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, syksy 2017

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä
 – yliopistoon hakeminen

Sain maaliskuun puolessa välissä Helsingin yliopistolta tarjouksen Erasmus-paikasta Dubliniin, ja siitä yhdeksän päivän päästä kohdeyliopisto jo ottikin yhteyttä. Ohjeet tarvittavien lomakkeiden täyttämiseen ja lähettämiseen olivat lyhyet ja selkeät, ja hakeminen hoitui sähköpostitse. Koska syksyn 2017 kursseja ei ollut vielä julkaistu, vaihdon kurssit piti valita edellisen vuoden opintosuunnitelman perusteella, enkä voinut silloin vielä varmasti tietää mille kursseille osallistuisin syksyllä. Olin aika hermostunut hakemukseni kanssa joten lähetin kohdeyliopistolleni useita sähköpostiviestiä, joihin he vastasivat n. 2-3 päivän päästä.

Koska olin menossa vaihtoon EU:n sisällä, minun ei tarvinnut hankkia erillistä sairasvakuutusta ja lennonkin sain varattua edullisesti kaksi ja puoli kuukautta ennen lähtöä. Otin vain yhdensuunnan lennon, sillä en vielä tiennyt million tarkalleen olisin tulossa takaisin.

Lopullista hyväksymiskirjettä saikin odotella kauemmin, itse sain sen vasta elokuun alussa, vain reilua kuukautta ennen koulun alkamista.

Kuva: Salla K.

Asuminen

Eniten päänvaivaa alussa aiheutti asunnon hankkiminen. Trinity College Dublin tarjosi useampaa vaihtoehtoista nettisivua hakemiseen. Opiskelija-asunnot olivat kalliita (reilu 4000€/lukukausi), joten yritin ensin etsiä muualta. Kohdeyliopiston vaihto-opiskelijoiden facebook-ryhmässä useat opiskelijat keräsivät porukoita, joilla hakea yhdessä asuntoa. Ryhmässä useampi aikaisempi vaihtari kertoi, että Dublinissa asuntopula oli iso ongelma ja “edulisen” asunnon löytäminen saattoi paikanpäällä kestää useita kuukausia. Koska muut vaihtoehdot vaikuttivat silloin itselleni liian epävarmoilta, päädyin hakemaan asuntoa vaihtoyliopiston suosittelemasta opiskelija-asuntolasta. Vaikka asunto maksoikin aika kipeän summan, oli sen hankkiminen suuri helpotus eikä siitä tarvinnut enää stressata.

Asuntolassa minulla oli oma makuuhuone ja kylpyhuone, mutta jaoin keittiön ja olohuoneen neljän muun tytön kanssa. Tämä oli mielestäni hyvä järjestely, sillä sain tarpeeksi yksityisyyttä, mutta myös seuraa kämppiksistäni. Etenkin aamupalalla oli usein joku juttuseurana ja vietimme toisinaan yhteistä päivällistä tai leffa-iltaa keskenämme.

Asuntola (Binary Hub) oli erittäin hyvällä sijainnilla keskustassa, Guinness-tehtaan vieressä. Sieltä käveli noin 20-25 minuuttia kampukselle, ja oikeastaan lähes kaikki paikat (kaupat, baarit, leffateatterit jne.) Dublinin keskustassa olivat kävelyetäisyyden päässä. Asuntolassa myös tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, ja siellä järjestettiin useita juhlia, peli-iltoja ja muita illanistujaisia joihin kaikki olivat tervetulleita osallistumaan. Näissä tapahtumissa tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, ja koska kaikki asuimme samoissa rakennuksissa oli yhteinen ajanvietto jatkossakin helppoa.

Mielenkiintoista oli että oikeastaan suurimpia “biletyspäiviä” olivat maanantait, keskiviikot ja torstait. Koska asuin ensimmäisessä kerroksessa, oli hyvin monena iltana ikkunani alle kerääntynyt jonkin kokoinen seurue ja kova puhe kantautui sisään asti. Siihen kuitenkin tottui suhteellisen nopeasti kun oppi sulkemaan ikkunan hyvin ennen nukkumaan menoa.

Kuva: Salla K.

Maahan saapuminen

Lentokentällä minua oli vastassa yliopiston lähtötuutori, joka piti minulle ja parille muulle vaihtarille nopean perehdytyksen, antoi mm. puhelinliittymän tai bussikortin hankkimisesta kertovia info-lehtisiä ja tilasi meille taksit. Lentokentältä oli hyvät bussiyhteydet eri puolille Dublinia, mutta koska minulla oli kaksi isoa matkalaukkua mukanani päätin tämän kerran satsata taksiin.

Suuri osa kaupoista meni kiinni jo yhdeksältä, ja koska lensin illalla tuli kiire mennä lähi-Lidliin ostamaan ruokaa. Kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, ja kunhan alkujännityksestä pääsin yli englanti alkoi sujua luonnostaan. Tapasin ensimmäisen vaihtokaverini jo ensimmäisenä iltanani asuntolan rappukäytävässä kun olimme molemmat lähdössä samaan aikaan kauppaan. Vaihdoimme samana iltana numeroita ja oli hienoa että sain jo ensimmäisenä päivänä kaverin, joka lähti kanssani Ikeaan ostoksille ja tutkimaan kaupunkia. Olin jännittänyt sitä kuinka olisin yksinäinen ensimmäisinä päivinä, mutta onneksi niin ei käynytkään. Saavuin Dubliniin viikkoa ennen koulun alkamista, joten olin jo hyvin tutustunut lähiseutuun sekä saanut kavereita ennen koulun alkua. Tosin ensimmäinen viikko ennen koulua oli melkoista juhlintaa ja hauskanpitoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikolla ei ollut vielä varsinaista koulua vaan pari kaikille pakollista muutaman tunnin pituista info-tilaisuutta. Ensimmäisinä päivinä meidän tuli kampuksella hakea kuvalliset opiskelijakortit, sekä meidän oli mahdollista hankkia 10 € maksavat Leap Card –kortit. Ne olivat opiskelijakortit joilla sai alennuksia mm. ueissa kaupoissa, ruokapaikoissa ja kulkuvälineissä. Saimme myös ensimmäisenä päivänä kartat kampuksesta ja kierroksen missä esiteltiin mm. yliopiston kirjastoja sekä kuntosalia. Sekä kirjastoihin että kuntosalille pääsi maksutta opiskelijakortilla sisään.

Loppuviikosta kaikkien piti ilmoittautua oman laitoksensa toimistoissa kursseille. Vasta paikanpäällä saimme varmasti kuulla mille kursseille pystyisimme ilmoittautumaan, sillä pari kurssia olikin peruuntunut (niitä ei järjestettykään) ja yhdelle kurssille ei otettu sinä vuonna vaihto-opiskelijoita. Jouduimme suunnittelemaan kurssimme uudelleen (minun piti vaihtoo kolme kurssia kuudesta). Jos kurssi oli suosittu, sille otettiin ensisijaisesti ne opiskelijat joiden kotiyliopistot vaativat kurssin suorittamisen “pakollisena” osana vaihtoa, ja kursseille saatettiin hyväksyä vain jos opiskelija oli kotiyliopistossaa opiskellut ainetta riittävästi aikaisemmin (esimerkiksi psykologian kursseille pääsi vain jos oli opiskellut psykologiaa ennen vähintään kolme kurssia). Itselläni oli kuitenkin hyvin paljon joustonvaraa kurssivalinnoissani, joten tämä ei tuottanut minulle ongelmia.

Samana päivänä meidän tuli rekisteröityä opiskelijoiksi yliopistolla. Meidän tuli luoda omat tunnukset, joilla kirjauduimme kurssien nettisivuille ja pääsimme käsiksi luentojen materiaaleihin. Rekisteröityminen ohjattiin aika kättä pitäen ja kurssien nettisivujen käyttö oli yksinkertaista.

Kuva: Salla K.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu oli aika samanlaista kuin Helsingin yliopistolla. Luennoille opiskelijat istuivat hiljaa, kuunnellen ja tehden muistiinpanoja, ja lopuksi kaikki lähtivät omille teilleen. Keskustelua ei juuri käyty ja luennoilla oli vaikeaa tutustua kehenkään. Suurimman osan kurssikavereistani sain juttelemalla ihmisille ennen luentojen alkua tai juhlissa kuulessani heidänkin opiskelevan samoilla kursseilla. Psykologian kursseilla käytiin läpi enemmän Irlantiin liittyviä tapauksia, tutkimuksia ja tilastoja, kun taas Helsingin yliopistolla olen tottunut keskittymään yleisempään teoriaan. Parilla kurssilla oli kurssikirjat, mutta suurin osa kursseista käytti materiaalinaan lukuisia artikkeleita. Kurssimateriaalit olivat todella laajat ja tunnustan etten lukenut niistä kuin ehkä puolet. Kurssit kuitenkin käsittelivät hyvin samanlaisia asioita kuin Helsingin yliopistolla, ja useilla luennoilla jopa tylsistyin kun käsiteltiin turhankin tuttua aihetta. Tosin, mm. kriminologian sekä kliinisen neuropsykologian kurssit olivat hyvinkin mielenkiintoisia ja tarjosivat näkökulmia joista en ollut ennen kuullutkaan. Kurssien valinta tuntui olevan kuin ostaisi sikaa säkissä, eikä sisällön kiinnostavuudesta osannut todella sanoa mitään ennen kuin oli käynyt ainakin kolmella luennolla.

Läsnäoloa ei valvottu ja kurssit suoritettiin kirjoittamalla 2500-7500 sanan esseet jostakin aiheesta (montako sanaa, riippui kurssista). Esseiden kirjoittaminen oli suhteellisen työlästä ja siihen kannattaa varata enemmän aikaa kuin viimeinen ilta. Esseiden aiheet julkaistiin noin kaksi kuukautta ennen niiden deadlineja (jotka olivat joulukuun alussa) ja ne palautettiin kurssien nettisivujen kautta. Esseille tehtiin automaattinen plagiointi-tarkastus, mikä oli hyvinkin tarkka, joten kannattaa ehdottomasti kirjoittaa omin sanoin. Englanniksi kirjoittaminen tuntui välillä haastavalta, kun oikeaa sanaa ei tuntunut löytyvän tai tekstissä alkoivat toistua saman sanat liian usein. Arvosanojen saaminen kesti suhteellisen kauan; näin prosenttiosuuteni (pisteet) kurssin nettisivuilla vasta helmikuussa. Virallista opintosuoritusta jouduin pyytämään Trinity Collegelta useampaan kertaan ja sain sen lopulta maaliskuussa. Opintosuoritusotteessa lukivat saamani arvosanat, mutta ne hyväksiluettiin Helsingin yliopistolla vain arvosanalla “hyväksytty”.

Kuva: Salla K.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso Irlannissa on melko samanlainen kuin Suomessa, vuokrat ovat kalliimpia, ruoka on ravintoloissa samanhintaista mutta kaupoissa edullisempaa. Kauppojen välillä on valtavat hintaerot ja etenkin opiskelijoiden kannattaa käydä Lidlissä tai suurissa Tescoissa (Tesco Express on jo hintavampi). Kannattaa aluksi vertailla hintoja eri paikkojen välillä, ja kampuksen opiskelijaravintoloiden ruoka ei mielestäni ollut hintansa arvoista: se maksoi noin 8€ eikä ollut läheskään yhtä hyvää kuin Unicafessa. Yliopiston lähellä oli kuitenkin useita ruokapaikkoja, joissa opiskelijat saivat lounaan hintaan 7,50€ tai edullisemmin. Neuvoisin ensimmäisinä päivinä kiertelemään ja kyselemään vanhemmilta opiskelijoilta neuvoja.

Starbuckseja on kaikkialla (SIIS KAIKKIALLA) joten niihin ei ole kiire mennä heti ensimmäisenä. Useissa baareissa on tarjouksia tietyille päiville, ja kannattaakin mahdollisimman nopeasti päästä perille mihin paikkaan kannattaa mennä ja minäkin päivänä. Suuri osa tällaisesta tiedosta saadaan kyselemällä vanhemmilta opiskelijoilta ja muilta vaihtareilta.

Oma pankkini on Nordea ja Visa Electron ja Mastercard toimivat lähes poikkeuksetta kaikkialla. Irlannissakin valuutta oli euro joten rahaa piti vaihtaa vain Pohjois-Irlantiin ja Iso-Britanniaan matkustaessamme. En hankkinut paikallista puhelinliittymää, sillä käytin kännykässä lähinnä netti-chatteja (facebook ja whatsupp) ja nettipaketin hinta oli sama kuin siellä Suomessa.
Paras yleinen neuvo jonka voin antaa on että matkustakaa ihmeessä Dublinin ulkopuolelle! Itse teimme ensimmäisenä viikonloppuna päiväreissun Howth’iin ja seuraavana viikonloppuna lähdimme road tripille Ring of Kerrylle. Maisemat ovat Irlannissa upeat, niin pohjoisessa, idässä kuin lännessä. Kävimme useammassa kansallispuistossa, joista näyttävimpiä olivat ehkä Wicklow ja Glendalough, lännessä useammissa pikkukylissä (kuten Dingle ja Kenmare) ja pohjoisessa Galwayssa, Cliff of Moherilla ja Belfastissa. Kussakin paikassa asuimme hostelleissa, joissa saimme paljon hyviä vinkkejä mm. paikallisista kierroksista, ruokapaikoista ja nähtävyyksistä. Lisäksi hostelleissa tutustuimme useisiin muihin matkaajiin.

Dublinista lentää myös edullisesti mm. Lontooseen ja Edinburgiin ja teimme kumpaankin kohteeseen kolmen päivän reissut. Skotlannin maisemat ovat upeat ja sielläkin kannattaa ehdottomasti mennä Edinburgin ulkopuolelle! Irlannissa sää vaihtelee nopeasti ja on hyvä olla kevyt sateenvarjo matkassa. Suosittelen myös reissamaan mahdollisimman aikaisin ennen kuin sää kylmenee. Tosin meidät yllätti kova myrsky pariinkin otteeseen ja nyt vain nauramme sille.