Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija
Menin Tukholman yliopistoon vaihtoon syyslukukaudeksi 2019. Tukholmaan houkuttelivat paitsi haave ruotsin kielen treenaamisesti että rakkaus kaupunkia itseään kohtaan – ja olihan sinne myös helppo houkutella tuttuja käymään! Voin suositella Tukholmaa lämpimästi vaihtokaupunkina.
Ennen lähtöä
Pääosin kaikki sujui todella nopeasti ja kätevästi ennen lähtöä. Sain jo parin viikon kuluttua mobility online -hausta hyväksymissähköpostiviestin Tukholman yliopistolta – yllätyin ihan, luulin että pitäisi odottaa kuukausia! Tämän jälkeen minun piti vain täyttää melko lyhyt sähköinen lomake, johon en pohjoismaista tulevana tarvinnut edes kielitodistusta. Ainoa kompastuskivi olivat kurssivalinnat. Tutkin ohjeistuksen mukaisesti kursseja yliopiston nettisivuilta, mutta jouduin useamman kerran lähettämään sähköpostia yliopiston vaihtokoordinoijalle, sillä osa kursseista oli jo täynnä (vaikka sitä ei mistään nähnyt). Paikalliset opiskelijat tekevät ilmeisesti kurssivalinnat todella varhaisessa vaiheessa, verrattuna käytäntöihin Suomessa; tein valintoja alkukesästä syksyä varten, vaikka kotona Helsingin yliopistolla en välttämättä edes tietäisi, mitä kursseja on saatavilla tuolloin!
Kurssivalintoja hiukan hämmensi myös Tukholman yliopiston erilainen periodijärjestelmä. Käytännössä kursseja ei voinut olla samaan aikaan kuin yksi tai kaksi, joten kurssit olivat melkeinpä intensiivikursseja. Syyslukukausi jaettiin kahteen periodiin, jotka puolestaan jaettiin kahteen pienempään osaan (A ja B). Kurssit olivat (kielikursseja lukuun ottamatta) 7.5 noppaa tai 15 noppaa; eli jo lähtökohtaisesti suurempia. 15 nopan kurssi kestäisi yhden kokonaisen periodin, jonka aikana ei ole lainkaan muita kursseja; 7.5 voi joko kestää koko periodin (jolloin kaksi yhtä aikaa) tai periodin puolikkaan, jolloin ei ole muita kursseja samaan aikaan. Itse pidän kyllä parempana Helsingin yliopiston järjestelmää, mutta onhan intensiivisyydessä oma etunsa. Erikoista on myös se, että syyslukukausi jatkuu joulun yli ja loppuu noin tammikuun puolessa välissä. Jouluna on lomaa ja suurin osa vaihto-oppilaista meni silloin käymään kotonaan, minä mukaan lukien.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Alkubyrokratian sijaan tekisi mieli puhua alkuinnostuksesta! Tutustumisviikolla sattui ja tapahtui kaikenlaista ohjelmaa, yleensä vaihto-oppilaiden kesken. Tämä olikin pääsääntöisesti se vaihe, jossa tutustuin niihin ihmisiin, joiden kanssa viettäisin loppuvaihtoajan. Kannattaa siis ehdottomasti osallistua tapahtumiin! Niihin oli myös selvästi panostettu ja Tukholman yliopisto arvoa korostettiin myös juhlallisemmassa tilaisuudessa Aula Magnassa. Mieleeni tuli, oliko tarkoituksena houkutella opiskelijoita tulemaan myöhemmin opiskelijoiksi tai töihin Tukholman yliopistolle – ainakin yksi kurssiopettajani oli tullut Tukholmaan alun perin juurikin vaihtoon, ja jäänyt sille tielleen.
Mutta, kyllä sitä byrokratiaakin löytyi. Erityisesti hämmennystä aiheutti opiskelijakortin hankkiminen. Kortteja on on itseasiassa kaksi: yliopistokortti (universitetskortet, fyysinen kortti) ja kampuskortti (campuskortet, pääasiassa sovelluksena). Yliopistokorttia käytetään lähinnä kirjastonkirjojen lainaamiseen, ja minä en koskaan saanut sitä, vaikka tilasin pariin otteeseen; toisaalta, pärjäsin hyvin ilman, sillä kursseillani ei pääosin käytetty kirjoja vaan artikkeleita. Monilla muillakin oli vaikeuksia yliopistokortin saamisessa, mutta kyllä suurin osa sitä hakeneista sen ymmärtääkseni sai. Yliopistokortin tilaamiseen tarvitsee yliopiston tunnukset, jotka sai vasta paikan päällä, sekä paikallisen osoitteen, johon se lähetetään.
Kampuskortti sen sijaan on melkein välttämätön, sillä sen avulla saa julkisessa liikenteessä opiskelija-alennuksen. Kortin saadakseen pitää liittyä Tukholman yliopiston ylioppilaskuntaan (Stockholms universitets studentkår) ja tätä varten pitää maksaa jäsenmaksu, joka on noin 12 euroa. Kortti on saatavilla sähköisesti sovelluksena, ja sen saa melko nopeasti (noin viikko). Kortti ei voi hankkia ennen lukuvuoden alkamista.
Kampuskortin hankkimisen yhteydessä voi ilmaiseksi liittyä yhteen tiedekuntajärjestöön, mikä kannattaa tehdä, sillä tiedekunnat järjestävät myös paljon erilaista ohjelmaa. Tiedekuntajärjestöt vastaavat jossakin määrin Helsingin yliopiston osakuntia ja tiedekunnilla on omia huviloita pääkampusalueella (Frescati). Huviloihin voi tulla iltaisin viettämään aikaan ja niillä on kohtuulliseen hintaan tarjolla juomaa (myös alkoholia) ja pientä naposteltavaa.
Asuminen
Suurin hankaluus Tukholman yliopistossa opiskelemisessa on selvästi asunnon hankkiminen. Yliopistolla on kyllä tarjolla asuntolahuoneita vaihto-oppilaille, ja suurin osa vaihto-oppilaista asuukin Frescati-kampuksen lähellä olevassa asuinalueella nimeltä Lappis eli Lappkärsberget. Itselleni ilmoitettiin jo hyvissä ajoin, että koska olen Nordplus-vaihto-oppilas, ei minun ole mahdollista saada yliopistolta asuntoa. Näin ollen en tiedä yliopiston hakuprosessista, paitsi että ainakin yksi espanjalainen psykologian vaihto-oppilas jäi myös vaille asuntoa yliopistolta – mutta muut psykologian vaihto-oppilaat (noin 8) taas saivat yliopistolta asunnon. Asuntola-asunnoissa oli yhdellä käytävällä noin 8-10 huonetta ja yhteinen keittiö.
Itselleni kävi asunnonhaussa hyvä tuuri. Äitini ystävä sattuu asumaan Tukholmassa, ja hänellä oli tilaa ja kiinnostusta ottaa minut asumaan luokseen – maksoin kyllä vuokraa, mutta huomattavasti kohtuullisemmin kuin vapailla markkinoilla. Eräs toinen suomalainen opiskelija oli löytänyt asunnon facebook-ryhmän kautta. Ymmärsin, että yliopiston asuntohaussa kauemmasta maasta tulevia vaihto-oppilaita suositaan, eli suomalaisena kannattaa varautua siihen, että yliopistolta ei välttämättä saa asuntoa, ja tutustua hyvissä ajoin tarjolla oleviin asuntoihin.
Opiskelu ja opetus
Kurssien suurempaa laajuutta (15 tai 7.5 op.) ja intensiivisyyttä (1-2 kurssia samaan aikaan) lukuun ottamatta kurssit vastasivat metodeiltaan hyvin paljon Helsingin yliopistoa. Itse suoritin psykologian maisteriopintoja. Oikeastaan kaikki kurssit muodostuivat luennoista (ei läsnäolopakkoa) ja pakollisista seminaareista, joita varten piti tutustua 3-5 artikkeliin. Tämän lisäksi kurssiin sisältyi yleensä joko kirjallinen työ tai esitelmä. Intensiivisyydestä johtuen luentoja tai muita tapaamisia oli yleensä melko usein, joten useamman kuin ohjeistetun määrän kursseja tekeminen yhtä aikaa on vaikeaa. Valitettavasti olin mokannut kurssivalinnoissani siten, että yhdessä periodin puolikkaassa minulla oli kaksi kurssia päällekkäin. En suosittele!
Opetus oli pääosin hyvälaatuista ja Helsingin yliopiston tapaan kurssien luonnoitsijat toimivat myös tutkijoina. Suurimmalla osalla kursseista oli vaihtuvia luennoitijoita siten, että luennoitsijat puhuivat juuri omasta erikoistumisalastaan. Ilmeisesti huomattava osa maisteriohjelmista on Tukholman yliopistolla kokonaan englanniksi. Yksittäisellä kurssilla vaihto-oppilaita saattoi olla jopa puolet osallistujista. Opetusryhmät olivatkin yleisesti pieniä, noin kymmenen henkeä, mikä helpotti keskustelua seminaareissa.
Psykologian opiskeleminen Ruotsissa jaetaan kahteen linjaan: kliiniseen ja tutkimuspainotteiseen. Suomessa tällaista jakoa ei ole, vaan valmistuttuaan voi työskennellä niin kliinisen työn kuin tutkimuksen parissa. Kliinisen linjan opinnot ovat ainakin Tukholman yliopistolla ei-kurssimuotoiset: opiskelijat saavat valmiit lukujärjestykset, eikä valinnaisuutta juuri ole. Tälle linjalle vaihto-oppilaita ei juuri päästetä ja sen opetus on ruotsiksi. Itse kävin tutkimuslinjan opintoja, jotka vastaavat melko hyvin teoreettisia ja syventäviä kursseja Helsingin yliopistossa. Tutkimuslinja on kokonaan englanniksi.
Vapaa-aika ja elämä kampuksella
Suurin minuspuoli Tukholman yliopiston kampuksella oli ehdottomasti ruoka. Kun on tottunut unicafen halpaan ja hyvään ruokaan, oli vaikea sulattaa kampuksen hintoja. Ateriat olivat kyllä kampusalueella olivissa ruokaloissa halvempia kuin ravintoloissa, mutta silti noin kahdeksan euron luokkaa per ateria. Suurin osa opiskelijoista tuo kampukselle mukanaan rasiassa itsetekemäänsä ruokaa, kampuksilta on löydettävissä mikroja. Itsekin totuin tähän käytäntöön.
Mainitsin jo aiemmin tiedekuntajärjestöt, jotka siis vastaavat melko lailla Helsingin yliopiston osakuntia. Tiedekuntien huviloissa voi sekä vain viettää aikaa että osallistua varsinaisiin tapahtumiin. Periaatteessa tiedekuntien tapahtumissa ja huviloissa saa olla vain, jos kuuluu kyseiseen tiedekuntajärjestöön; se, kiinnostaako väkeä varsinaisesti vahtia tätä, vaihtelee. Kampuskortin hankkimisen yhteydessä yhteen näistä voi liittyä ilmaiseksi. Ei ole pakko liittyä siihen tiedekuntajärjestöön, jonka tiedekuntaan kuuluu, vaikka tämä onkin yleisintä.
Yliopistolla on myös muita järjestöjä, tosin huomattavasti vähemmän kuin Helsingin yliopistolla. Itse olin vähän pettynyt huomatessani tämän, sillä olen Helsingissä nauttinut ajan vietosta järjestöjen parissa. Osallistuin kuitenkin SNNC:hen eli Student’s noble nightcuppiin, joka järjestää Nobelin juhlien viralliset jatkot (joissa tosin pääasiassa väkeä, joka ei ole osallistunut varsinaiseen juhlaan). Tämä veikin huomattavan osan vapaa-ajasta syksyllä. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä sen ajan olisi voinut käyttää ennemmin vaihtokavereiden keskuudessa.
Yliopistojen ulkopuolisia harrastuksia ym. varten suosittelen käyttämään meet-up – sivustua. Sivustolla on paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia: kieliklubeja, lautapelejä, neulomista, patikointia ja vaikka mitä. Palvelu itsessään ei maksa mitään, tapahtumasta riippuen niissä voi olla jonkinlainen pieni osallistumismaksu. Itse kävin erityisesti lautapelaamassa monta kertaa. Monet tapahtumat ovat englanniksi, joten myös ilman ruotsin kielen taitoa pärjää.
Suomalaisena Ruotsissa
Olin kuullut vähän ristiriitaisia kommentteja etukäteen siitä, miten Ruotsissa suhtaudutaan suomalaisuuteen ja esimerkiksi suomenruotsiin. Yksi etukäteisiä surkuhupaisia kokemuksia oli, kun äitini kanssa kaupoissa käydessämme monet vaihtoivat kielen englantiin, vaikka puhuimme varmasti molemmat ymmärrettävää ruotsia: yhdessä kaupassa keskustelimme niin, että me puhuimme aina ruotsia myyjälle, joka taas jatkoi meille englanniksi. Tämä tapahtui ennen varsinaisen vaihdon alkamista ja olin vähän onneton, kun ajatuksena oli, että pääsisin käyttämään ruotsin kieltä vaihdon aikana.
Olinkin siis positiivisesti yllättynyt, kun ruotsalaiset opiskelutoverit jaksoivat hyvin kuunnella kun haen ruotsin sanoja ja kehuivat kielitaitoa. Toisaalta vietin suurimman osan ajastani muiden vaihto-oppilaiden kanssa, sillä olimme tutustuneet aluksi, joten ruotsin puhuminen jäi vähemmälle kuin haaveilin. Toisaalta puhuin ruotsia aina kun keskustelutoveri sitä ymmärsi, enkä kohdannut kertaakaan englantiin vaihtamista tai vastaavaa. Kannustan puhumaan ruotsia, vaikka olisikin haasteita! Joidenkin murteiden ymmärtäminen oli hankalaa, mutta pääosin selvivin hyvin ja opin paljon.
Toinen kieli, mitä pääsin käyttämään yllättävän paljon, oli suomi. Ruotsissa on huomattava suomalaistaustainen vähemmistö, sanoisin mututuntumalla että ehkä suurempi kuin suomenruotsalaiset Suomessa (tai ehkä tämä vain korostuu Tukholmassa). Hyvinkin satunnaisissa tilanteissa kohtasin muita suomalaisia tai suomalaistaustaisia ja pääsin puhumaan suomea; vielä enemmän tuntui olevan niitä, joille ei ole suomea opetettu, mutta joiden esimerkiksi toinen vanhempi on suomalainen. Kun koti-ikävä korostui vaihdon loppupuolella, kuulin metrossa jonkun huutavan kovaäänisesti ”Perkele” ja ilahduin – hetki oli jotenkin koominen.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
(tässä jossakin määrin kertausta aiemmin mainituista)
Ruotsalaiset käyttävät henkilötunnusta ihan kaikkialla! Sitä kysyttiin esimerkiksi, kun ilmoittauduin flamencotunneille. Yliopistolta saa eräänlaisen keksityn henkilötunnuksen, mutta sitä ei voi käyttää muualla kuin yliopiston sivuilla. Ruotsalainen henkilötunnus on aika samanlainen kuin suomalainen (xxxxxx-xxxx), paitsi että syntymäaika ilmoitetaan vuosi-kuukausi-päivä.
Ruotsalaiset käyttävät paljon omaa Mobilepayn kaltaista sovellusta nimeltä Swish – sillä voi maksaa monissa kahviloissa, kaupoissa ym., ja tuntuu, että sitä käytetään paljon enemmän kuin Mobilepayta Suomessa. Sovellusta ei valitettavasti voi saada ilman ruotsalaista henkilötunnusta.
Sen sijaan käteistä ei oteta vastaan monissa kahviloissa ja kaupoissa! (kun joskus nostin kruunuja, ne jäivät vain oleilemaan lompakon pohjalle – siellä on niitä edelleen)
Jos asut jonkun luona kylässä, on kaikkiin osoitteisiin kirjoitettava c/o ja siellä virallisesti asuvan nimi, muuten kirjettä tai pakettia ei edes toimiteta perille.
Tukholman metro on tuskastuttava. Liekö mistä johtuu, mutta usein metroja jää välistä ja on erilaisia vikoja – myöhästyin tästä syystä jopa lennolta. Jos kuljet metrolla johonkin tärkeään tapaamiseen tms., kannattaa varautua.
Tukholman yliopistolla opiskelijakortteja on kaksi. Campuskortet on olennainen, sillä se mahdollistaa halvemman joukkoliikenteen – se kannattaa hankkia heti kun lukukausi alkaa. Universitetskortet mahdollistaa lähinnä kirjojen lainaamisen, eikä ole välttämätön jos et tarvitse kirjoja.
Tiedekuntajärjestöt vastaavat paljolti Helsingin yliopiston osakuntia ja järjestävät tapahtumia ja hengailua. Tiedekuntajärjestöillä on omat huvilansa, joissa voi hyvin tutustua ihmisiin ja viettää iltaa.
Kannattaa tutustua Meet-up sivun tarjontaa, siellä on paljon hauskaa tekemistä kaupungissa joko ilmaiseksi tai halvalla. Huomattava osa myös englanniksi.
Ruotsissa on muitakin kaupunkeja kuin Tukholma! Itse en ollut ennen missään muualla käynyt – nyt vietin pari yötä Göteborgissa ja tein päiväreissun Upsalaan. Suosittelen matkaamaan itseäni enemmän, sillä Ruotsissa kyllä piisaa muutakin nähtävää.
Tukholmassa on paljon museoita, ja huomattava osa nistä on ilmaisia.
Jostakin syystä oma nettini toimi hyvin huonosti erityisesti psykologian kampusalueella – yliopistolla on kyllä myös oma wifi joka taas toimii.