Category: Vaihtokertomuksia Venäjältä, Ukrainasta ja Georgiasta

Posted on

Vaihtokertomus, Tbilisi State University, Georgia, syksy 2022

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alku

Juuri mikään vaihtoni alkamisessa ei mennyt niin kuin suunnittelin. Georgia valikoitui vaihtokohteekseni siksi, että se oli mahdollisimman kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä, että olisin voinut matkustaa sinne maita pitkin. Lentämisen välttämisen lisäksi toinen merkittävä valintakriteeri oli Georgian matala hintataso, koska vaihtokohdetta valitessani en vielä tiennyt saavani Erasmus-rahaa (700 €/kk), enkä ollut enää oikeutettu opintotukiinkaan.

Venäjän keväällä 2022 aloittanut hyökkäyssota tuhosi ensimmäisen matkasuunnitelmani, joka oli junalla Georgiaan matkustaminen. Itäisen Euroopan kautta kulkevan bussimatkan esti taas sairastumiseni koronaan vain muutama päivä ennen laivan lähtöä Helsingistä. En ehtinyt syyskuun alussa alkaville maisterikursseille, joten päätin suosiolla sisällyttää vaihtooni vain syyskuun lopussa alkavia kandikursseja. Tämä oli taas yksi muutos suunnitelmiini, vaikka myöhemmin selvisi, ettei myöhässä aloittaminen olisi ollut ongelma, vaikka sähköposteissa nimenomaan painotettiin, että Georgiassa tulisi olla kurssien alkaessa. Viimeinen naula alkuperäisten ajatusteni arkkuun oli mobilisaatio, jonka Putin määräsi ensimmäisenä päivänäni Georgiassa. Päädyin siis lopulta lentäen maahan, jossa jo sodan jälkeen noussut hintataso räjähti käsiin heti maahan saavuttuani.

Lisäksi epävarmuutta oli myös itse vaihtopaikan olemassaolosta. En saanut sähköpostilla varmistusta dokumenttieni hyväksymisestä edes sitä erikseen kysyessäni ja tunsin vaihtopaikkani varmistuneen vasta, kun näin oman nimeni orientaatiotilaisuudessa kiertäneessä listassa.

Asuminen

Olin etäisesti ajatellut, etten haluaisi asua halvassa, mutta hyvin kaukana keskustassa sijaitsevassa yliopiston asuntolassa, mutta lopulta vain unohdin asuntolailmoittautumisen deadlinen. Asunnon löytyminen oli yksi suurimmista huolenaiheistani Suomessa, mutta päätin jättää majoituksen etsimisen vasta Georgiaan, jossa voisin tehdä sitä mahdollisesti opiskelutovereideni kanssa. Varasin hostellin ensimmäisiksi viikoiksi ja varauduin henkisesti asumaan siellä pysyvästi. Airbnb-majoitus vaikutti helpoimmalta ja turvallisimmalta vuokrakohteelta yksin kielitaidottomana asuntoa etsivälle, mutta niiden hinnat olivat turkulaisten yksiöiden luokkaa. Lopulta yritin hieman etsiä asuntoa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta vuokramarkkinat olivat äärimmäisen kuumentuneet venäläisvirran vuoksi ja liikkeellä oli myös huijauksia. Kysyin mahdollisesti vapautuvia paikkoja yliopiston asuntolasta, mutta tämä oli ainoa asia, jota Georgiassa ei voinut tehdä myöhässä.

Hyvällä sijainnilla olleeseen halpaan hostelliini jääminen alkoi tuntua nopeasti parhaimmalta ratkaisulta. Ensimmäisten viikkojen vaihtuvuuden jälkeen ennen turisteja palvellut hostelli muuttui minun ja joidenkin enimmäkseen venäjältä lähteneiden ihmisten väliaikaiseksi kodiksi. Viihdyin lopulta hostellissa ja siellä asuneiden ihmisten kanssa niin hyvin, etten heidän lisäkseen tutustunut opiskelukavereihini tai muihin vaihto-opiskelijoihin ollenkaan.

Opiskelu

Opiskelin TSU:lla (Tbilisi State University), mutta kaikki kurssini olivat sen kansainväliseltä taloustieteen laitokselta (ISET), jolla oli oma muusta yliopistosta erillinen sijaintinsa ja järjestelmänsä. ISET oli moderni täysin englanninkielinen laitos, jossa opetus tuntui laadukkaalta, viestintä oli selkeää ja kurssien hallinnoimisessa käytettiin Moodlea. TSU:n muilta laitoksilta kuulin tarinoita vanhoista rakennuksista, sähköpostiin ja henkilökohtaisesti kaiken kysymiseen perustuvasta viestinnästä ja heikkolaatuisemmasta opetuksesta. ISET:illä kaikki kuitenkin toimi enkä tuntenut yliopistolla juuri eroa suomessa opiskeluuni. Opettajien ja opiskelijoiden väliset suhteetkin olivat rennot ja mutkattomat.

Selkein ero suomalaiseen järjestelmään oli se, että luentoja oli myös iltaisin ja lauantaisin. Näin on erityisesti maisterikursseilla, sillä paikalliset opiskelijat tekevät kursseja töiden ohessa. Lisäksi arkipyhien luennot siirtyivät sunnuntaille, jolloin oli myös tenttejä.

Välikokeiden aikaan erot suomalaiseen yliopistoon paljastuivat todella. Ensinnäkin kokeet pidettiin keskitetysti yhdessä TSU:n rakennuksessa ISET:in ulkopuolella ja rakennus itsessään oli kaikessa neuvostomaisuudessaan nähtävyys. Toisekseen välikokeet olivat opetuksen tasoon nähden todella helppoja ja saattoivat vastata suoraan etukäteen annettuja esimerkkitehtäviä. En ollut saanut vaihtoni alussa juurikaan opiskeltua, mutta pääsin tenteistä hyvin läpi. Taloustieteen kursseilla töitä joutuu kuitenkin tekemään jonkun verran ja kuulopuheiden mukaan määrä on enemmän kuin muilla TSU:n laitoksilla. Erilaista tenteissä oli myös se, että edes ne eivät alkaneet ajallaan, vaikka opiskelijoita oli kehotettu olemaan paikalla etukäteen.

Kurssit kestävät siis kokonaisen lukukauden ja niissä on sekä väli- että loppukokeet. Kullakin kurssilla on noin kaksi luentoa (1+1 h) viikoittain eikä pakollisia kotitehtäviä juuri annettu. Syyslukukauden virallinen opetus päättyi jouluaattolauantaina ja seuraavalla viikolla olisi ollut vielä esimerkiksi kertaustunteja. Uudenvuoden jälkeen oli hieman lomaa, sillä silloin vietetään paikallista joulua, ja loppukokeet olivat tammikuun puolivälissä. Viimeisiä luentoja väliin jättämällä olisi ollut mahdollista matkustaa Suomeen jouluksi ja pitää lomaa loppukokeisiin saakka.

Hieman yllättävää oli se, että ISET:illä olin ainut ulkomaalainen opiskelija suurimmalla osalla kursseista (3/5), vaikka laitos on täysin englanninkielinen.

Arkielämä

Vaikka hinnat Georgiassa nousivat jatkuvasti ja asuin sekä hostellissa että sittemmin päivävuokralla, 700 € kuukausibudjetti riitti elämiseen helposti. Rahaa jäi jopa säästöön sen verran, että pystyin jäämään Georgiaan kahdeksi ylimääräiseksi kuukaudeksi. En laittanut ruokaa ollenkaan, vaan ostin usein lounaaksi jotain paikallisesta leipomosta (juusto-, papu-, tai pinaattipiirakan) ja iltaruoaksi marketin tai leipomon kylmätiskiltä jotakin valmista ruokaa. Kävin satunnaisesti myös kahviloissa ja ravintoloissa, ostin joitakin tarvitsemiani asioita ja kerran matkustin vuoristoon. Normaalilla suomalaisella opiskelijabudjetilla Georgiassa olisi voinut matkustaa ja nauttia huolettomasti, sillä nousseetkin hinnat olivat keskimäärin Suomea halvempia.

Kasvikset olivat erityisen halpoja ja hyviä, kasvimaidot ja jotkut muut erikoistuotteet taas Suomeakin kalliimpia. Ilman lihaa oli helppo pärjätä, mutta vegaanisuuteen pyrkimisestä luovuin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Papuja käytettiin paljon ja falafelia sai halvalla, mutta muita vegaanista proteiininlähteitä ei ollut kaikkialla helposti tarjolla. Kalliit kasvijuomat olivat ainoita tarjolla olleita vegaanisia maidonkorvikkeita ennen kuin satuin löytämään Europroductista edullisemmin suomalaista kauramaitoa ja kaurakermoja.

Käteistä kannatti pitää mukana koko ajan, sillä katukaupassa se oli ehdoton, eikä kaikissa kivijalkaliikkeissäkään ollut korttikonetta. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksoi yhden larin (0,36 €) lukuun ottamatta kalliimpia köysiratoja, ja matkat pystyi maksamaan kätevästi pankkikortilla. Tbilisi on kuitenkin niin pieni, että kävellenkin pääsi lähes kaikkialle. Liikenne ja varsinkin isojen teiden ylittäminen olivat Georgiassa kaikkein pelottavimpia asioita, mutta muutamissa päivissä autojen eteen ja väliin menemiseenkin tottui. Marshrutkat olivat erittäin halpoja ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja paikkakuntien välillä matkustamiseen ja junaliputkin olivat edullisia.

Pärjäsin englannillani hyvin, mutta en saanut kaikissa tilanteissa asiaani hoidettua, sillä varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät juuri kieltä osaa. Lisäksi myös englannin kieltä osanneet puhuivat minulle systemaattisesti venäjää ja jatkoivat sitä, vaikka itse käytin englantia. En osannut venäjää, mutta toisinaan sanoin venäjäksi, etten ihan oikeasti osaa venäjää. Usein en kuitenkaan jaksanut. Elämä venäläisoletettuna venäläisten kanssa venäläisten miehittämässä maassa oli kaiken kaikkiaan avartava kokemus. Georgiaksi opettelin pienimmät numerot ja normaaleja kohteliaisuusfraaseja. Sillä ja elekielellä pärjäsi esimerkiksi yksinkertaisimmissa kaupankäyntitilanteissa.

Huomioitavaa

Jos mitenkään on mahdollista, suosittelen valitsemaan Georgian vaihtokohteeksi mieluummin keväällä kuin syksyllä. Syksyn vaihdosta pääosa on lumetonta ja harmaata talvikautta, mutta keväällä Georgia on vehreydessään ja vihreydessään paljon kauniimpi ja miellyttävämpi matkustaa.

Toinen varauduttava asia on hinnoista neuvotteleminen ja niiden epäsäännöllisyys sekä mahdollinen nopea nousu. Viimeisinä kuukausina hinnat olivat usein kassalla erisuuruiset kuin hyllyn reunassa, ja myyjät eivät suostuneet keskustelemaan asiasta. Monissa perinteisissä katukaupoissa hintoja ei ole edes nähtävillä. Lisäksi venäläisiltä, venäläisoletetetuilta ja turisteilta yritetään joka paikassa ottaa aina vähän extraa.

Paluu Suomeen

Jäin vaihdon päättymisen jälkeen vielä kahdeksi kuukaudeksi Georgiaan ja muutin Tbilisistä Batumiin. Puolen vuoden poissaolon jälkeen paluu Suomeen tuntui jo hyvältä, vaikka ystävien jättäminen oli haikeaa. Parin viikon Suomessa olon jälkeen aloin kuitenkin jo ikävöidä takaisin Georgiaan, jossa kevät on jo paljon Suomea pidemmällä. Nyt tuntuu, että haluaisin nähdä vielä Georgiaa – ja etenkin sen maaseutua – myös kasvukaudella.

Posted on

Vaihtokertomus, Higher School of Economics (HSE), sl 2021

valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tämä on vaihtokertomus Moskovasta Higher School of Economics (HSE) -yliopistosta syyslukukaudelta 2021. Tällä hetkellä, kuukauden vaihtuessa marraskuuhun, olen ehtinyt olemaan noin puolet syyslukukaudesta Moskovassa. (Tämä vaihtokertomus on Helsingin yliopiston pyynnöstä kirjoitettu vaihdon aikana, jotta myös korona-ajan vaihdoista on vaihtokertomuksia), Pandemiatilanne on kiristynyt ja viimeisetkin kurssit siirtyneet etämoodiin kaupungin sulkeutuessa osin lockdowniin ja tautitilastojen ollessa karua luettavaa. Hätä ei kuitenkaan näy miljoonakaupungin katukuvassa juurikaan kuin väljempinä metrovaunuina. Kaupunki jatkaa elävänä ihmisten suunnatessa kuvankauniisiin puistoihin viettämään vapaapäiviään.

Ennen lähtöä

Alun perin minun piti lähteä Moskovaan jo keväällä 2021. Työtilanteestani ja maailman pandemiatilanteesta johtuen päätin kuitenkin perua paikkani ja hakea uudestaan syksyksi 2021. Täytin lokakuussa 2020 vaihtohakemuksen ja marraskuun lopulla sain hyväksynnän hakijaksi Helsingin yliopiston puolesta. Saman vuoden puolella taisi tulla ohjeita seuraavaan hakuvaiheeseen. Huhtikuun loppuun mennessä piti lähettää kuvat passista ja muita papereita allekirjoituksineen HSE:hen. Lähes saman tien, huhtikuun lopussa, sain rekisteröintiohjeet Moskovan Higher School of Economics -yliopistosta (HSE), joten ymmärsin tämän lopulliseksi hyväksynnäksi. HSE järjesti kesän aikana muutaman kerran predeparture-webinaareja, jotka nauhoitettiin.  Näillä webinaareilla käsiteltiin ohjeita viisumin hakemiseen, käytiin läpi muuttuvaa koronatilannetta, mitä kaikkea täytyy ottaa mukaan Venäjälle sekä ihan käytännön asioita kaupungissa liikkuessa. Nämä webinaarit oli tosi hyödyllisiä ja tarjosivat kattavan paketin informaatiota. Välillä tuntui tulevan ähky kaikesta rekisteröintiin ja maahantulokorttiin liittyvästä pelottelusta, mutta asiaa helpotti, ettei kaikkea tarvitse kerralla hoitaa, vaan riittää kun etenee askel kerrallaan näiden suhteen.

Ennen lähtöä kävin YTHS:n lähetteellä keuhkokuvissa sekä HIV-testeissä. Hepatiittirokotteet minulta löytyivät jo ennestään. Kokemukseni mukaan oli hyvin epäselvää, kuka hoitaa mitäkin. Siispä eri testien ottaminen vaati paljon soitteluita eri paikkoihin. Lopulta menin terveydenhoitajan vastaanotolle, joka kirjoitti puumerkkinsä HSE yliopiston antamaan terveysselvityslomakkeeseen. HIV-testitulos vaaditaan viisumin hakemiseen, mutta kuulin, ettei monikaan vaihtari ollut otattanut keuhkokuvia, vaan pelkkä terveydenhuollon toimijan allekirjoitus riitti. En kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä siinä, mitä oikeasti vaaditaan ja mitä vain ollaan vilkaisevinaan. Leimaa en myöskään paperiin saanut, sillä YTHS oli jo siirtynyt leimoista uuteen aikakauteen (HY:n kansainvälisen koulutusyhteistyön palveluiden lisäys: YTHS täyttää terveysselvityksen vain, jos vaihto on pakollinen, eikä yleensä ota keuhkokuvia pakollisissa vaihdoissa).

Jouduin selvittelemään myös, miten saisin toisen koronarokotteen ennen lähtöä, sillä kotikaupunkini ei suostunut sitä matkustukseen vedoten antamaan. Jouduin sitten laittamaan kirjat vanhempieni luo, ja tuttu terveydenhoitaja varasi minulle pikimmiten ajan, sillä hänestä oli aivan kahjo ajatus lähteä reissuun Moskovaan ilman täyttä rokotesuojaa. Tästä olin hyvin tyytyväinen. Rokotetodistuksia kysyttiin muistaakseni maahan saapuessa ja asuntolassakin, mutta en ole varma, olivatko ne pakollisia.

Lisäksi Venäjä päivitti listaa, mistä maasta Venäjälle sai saapua. Suomi oli listalla jo kesällä, joten en monen muun maalaisten tavoin stressannut maahanpääsyäni. Viisumin hain erään matkatoimiston kautta, koska en oikein tajunnut, mitä kautta sitä kuului hakea. Lähetin hakemuksen, valokuvan, passin, HIV- ja matkavakuutustodistuksen kirjattuna kirjeenä ja ilmoitin matkatoimistolle, jos he pääsisivät noutamaan kirjeeni postista. He ohjasivat sen eteenpäin suurlähetystöön ja pitivät minut ajan tasalla. Myöhemmin Moskovassa sain kuitenkin International Officen kautta tietää viisumini olevan (suurlähetystön virheestä) väärä. Tätä short-term education -viisumia ei ollut mahdollista pidentää. International Office hoiti kuitenkin tilanteen sujuvasti ja sain uuden viisumin ennen viisuminpidentämisaikaa.

Korona-aikana sai saapua maahan ainoastaan suorilla lennoilla. Ennen lentoa piti käydä PCR-testeissä maksimissaan 72 tuntia ennen lentoa ja hankkia matkustustodistus. Lennon jälkeen piti vielä Moskovan päässä käydä kentällä maksullisessa express-testissä tai vaihtoehtoisesti hinautua asuntolaan kaupan kautta ja ottaa siellä yliopiston ilmaiseksi tarjoama testi. Tätä varten piti kuitenkin varautua kolmen päivän karanteeniin. Itse maksoin noin 30 euron hinnan ja odottelin tunnin tulosten saapumista kentällä. Kuulin, että suurin osa oli saanut lähteä kohti asuntolaa testin ottamisen jälkeen ja saaneet tulokset myöhemmin puhelimeen.

Asuntolaan hakeminen tapahtui siis yliopiston hakusivuilla klikkaamalla ruutua, jos haluaa asua yliopiston asuntolassa. He lisäsivät henkilökohtaiseen profiiliin tiedon asuntolasta ja huonenumerosta muutamaa päivää ennen saapumista. Olin lisäksi hakenut yliopiston tarjoamaa paikallista buddya auttamaan kielitaidotonta käytännön asioiden hoitamisessa. Oma buddyni ei päässyt minua vastaan, mutta eräs toinen buddy oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttamaan minua kirjautumaan asuntolaan. Pienimuotoisen sekoilun jälkeen hän oli minua vastassa metroasemalla, josta jatkoimme dorm 5 -asuntolaan, jossa iso osa vaihto-opiskelijoista majoittui. Asuntolassa henkilökunta täytätti joitain papereita, joiden allekirjoittaminen jatkui myöhemmin pitkin viikkoa. Sain lisäksi kulkulätkän, jolla päästä sisään kaikkiin yliopiston rakennuksiin.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan?

Mukaan kannattaa ottaa passin ja viisumin lisäksi paperikopiot niistä. Lisäksi mukanani oli HIV-neg- ja tuberkuloosi-neg -todistukset ja allekirjoitettu asuntolan terveystietolomake. Mukanani kulki myös todistukset matkavakuutuksesta, negatiivisesta koronatestistä sekä rokotustodistus, jonka yliopisto oli aiemmin pyytänyt lataamaan omaan profiiliin. Suomesta tulostin lisäksi mukaan HSE:n lähettämät yliopiston todistukset opiskeluoikeudesta. Maahan saapuessa saa maahantulotarkastuksessa maahantulokortin (pienen lapun passin väliin) sekä rekisteröidyttyä kaupunkiin rekisterilomakkeen. Papereista tulee ottaa uusia kopioita viisumia pidentäessä, joten ei välttämättä ole huono idea ottaa muutama A4-paperia mukaan, sillä asuntolassa on tulostin. Toki kaupasta saa tai voi halutessaan käydä yliopistolla tulostamassa. Lisäksi minulla oli mukana nippu Suomessa otattamiani passikuvia eri hakemuksiin. Otin kaikista lippulappusista myös valokuvat puhelimeen. Ulkomaalaisia kehotetaan pitämään aina ulkona liikkuessa mukana passia, maahantulokorttia ja rekisteröintitodistusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapumista seuraavana päivänä hoidettiin kaupunkiin rekisteröityminen sekä joitain soluasumiseen liittyviä sääntökuvioita. Soluasunnossa on töissä ihmisiä, joiden vastuualueena on mm. passi- ja rekisteröintiasiat sekä solun yleiseen järjestykseen liittyvät askareet. Lisäksi meillä on oma vartijafirma päivystämässä eteishallissa ja turvakameroin. Mielestäni viralliset asiat hoituivat aluksi varsin helposti, kun minulle vaan kerrottiin, missä minun tulee olla ja mihin aikaan.

Meille painotettiin jo prewebinaareissa, että reissatessa ympäri Venäjää, on huolehdittava, että rekisteröi palatessa itsensä takaisin Moskovaan. Hotellit rekisteröivät automaattisesti vieraan kyseiseen kaupunkiin, joten tämä takaisinrekisteröityminen tulee muistaa palatessa. Airbnb:n tyyliset asunnot taas eivät rekisteröi vieraita, mutta rekisteröityminen tulisi hoitaa asianmukaisesti kaupunkiin, jos aikoo vierailla vähintään viikon tai jos lähtee Venäjän rajojen ulkopuolelle.

Syksyllä 2021 todella paljon opiskelijoita osallistui opetukseen omista kotimaistaan käsin, joten läsnäoloa opiskeluun liittyvissä byrokratia-asioissa ei vaadittu. Kesällä olin jo saanut rekisteröitymistiedot yliopiston sähköpostiin ja LMS-järjestelmään sekä tehnyt alustavat kurssivalinnat. Lisäksi hankin online-kirjastokortin myöhemmin. Meille annettiin myös tietoja, kuinka olla yhteydessä course manageriin tai henkilökohtaiseen study manageriin. Kurssivalintojen suhteen sai mielestäni olla joustava. Otin itse suuren määrän kursseja alkuunsa ja tiputtelin siitä jaksamiseni ja kurssien toteutustavan mukaan pois. Kurssilta poislähtemiseksi oli lähetettävä course drop -form netissä. Lisäksi uusillekin kursseille oli mahdollista hakea myöhemminkin, jos kurssilla oli tilaa.

Venäjälle lähtiessä on oltava voimassa kattava matkavakuutus, mikä maksoi useita satasia. Olin vähän hämmentynyt ristiriitaisesta tiedosta, pitääkö voimassa olla myös venäläinen vakuutus, joka olisi ilmeisesti astunut voimaan vasta maahan saavuttuani. Ostin lisäksi venäläisen, yliopiston suositteleman, n. 170€ vakuutuksen, mutta sen ostaminen osoittautuikin turhaksi. Hyvällä vakuutuksella ei siis liene syytä huoleen sen enempää.

Kuluneen syksyn aikana yksi kerros on ollut jo kaksi kertaa karanteenissa. Tällöin ihmiset ovat joko joutuneet jäämään kahdeksi viikoksi dormitoryyn ja saaneet ainoastaan ulkoilla suljetulla sisäpihalla. Vaihtoehtoisesti he ovat saaneet hakea tavaransa ja lähteä omakustanteisesti muualle asumaan kahdeksi viikoksi. Tämä koko kerrosta koskeva karanteenimääräys aiheutti ihmettelyä. Moni päätyi yhteisestä hiljaisesti sopimuksesta järjestelyihin, että ainoastaan oireiset ja altistuneet lähtevät vähin äänin muualle karanteeniin. Korona-aikana kaupungissa on järjestetty runsaasti testauspisteitä, joihin saa vain ilmestyä.

Viimeistään 45 päivää ennen kertaviisumin päättymistä täytyy hakea viisumin pidennystä yliopiston viisumikeskuksesta. Mukana tulee olla tarvittavat paperit, valokuva sekä kipaista maksamassa pankkiin viisumimaksu keskuksen antama lasku kourassa. Venäjän sulkiessa lockdownin takia virastojaan, jännitimme monet, tulemmeko saamaan viisumipidennyksen ajoissa vai täytyykö meidän poistua maasta. Saimme kuitenkin sähköpostin, jossa vakuuteltiin asian olevan työn alla, eikä kenenkään tarvitse virastojen sulun takia pakata kimpsujaan ja kampsujaan. Monikertaviisumin hakemiseen menee ainakin viisi viikkoa ja meidän tapauksessamme huomattavasti enemmänkin. Tänä aikana meidän ei kuitenkaan tarvinnut luopua passista, vaan viisumi hommataan siihen, kun hakemuksen käsittely on valmis.

Asuminen

Kehtasin pyytää muutamaa päivää ennen lähtöäni, josko minun olisi mahdollista asua yhden hengen huoneessa. Ilokseni sain huomata toiveeni toteutuneen, kun kannoin laukkujani siistiin huoneeseen, jossa tulisin asumaan seuraavat neljä kuukautta.


Kuvateksti: Asuntolan käytävää

Suurin osa soluasunnon huoneista on kahden hengen huoneita. Naiset jakavat vessan ja jääkaapin muutaman huonekunnan kesken ja vastaavat niiden siisteydestä. Miehet sen sijaan jakavat vessat ja suihkut kerroksen muiden miesten kanssa. Keittiö, ruokailutila ja hengailutila on kerroksen yhteistä. Asunnosta löytyy myös opiskelutiloja sekä kuntosali. Moskovassa asunnot toimivat jonkinlaisella ei-säädettävällä keskuslämmityksellä ja lämpiävät hetkessä turkasen kuumaksi. Itse olen tähän asti joutunut pitämään lähes vuorokauden ympäri huoneeni ikkunaa auki estääkseni tolkuttoman hikoilun.


Kuvateksti: Asuntolan yhden hengen huone

Keittiöissä oli vedensuodatusautomaatti, mikä helpotti, ettei juomavettä tarvinnut kantaa selkä vääränä kaupasta. Kaikki ruuanlaitto-, ruokailu- ja siivousvälineet ja tietysti vessapaperi pitää hankkia itse, mutta imuri ja moppi löytyivät asuntolan puolesta. Joka kerroksessa on myös muutama pyykinpesukone. Itse tein karmivan virheen heti vaihdon alussa, ja jätin kahvikuppini lojumaan muutamaksi tunniksi keittiöön. Keittiöstä tavaraa katoaa parempiin käsiin hyvin nopeasti, joten meitä suositeltiin säilyttämään lautaset ym. omassa huoneessa. Asuntolan puolesta saa villapeiton ja tyynyn lisäksi lakanat ja pyyhkeen. Lakanat ja pyyhe kehotetaan viemään kerran viikossa vaihdettavaksi alakerran pesuhuoneen babushkalle.


Kuvateksti: Yhteiskeittö (siistissä kunnossa) ja ulos avautuva näkymä

Jokaisella huonekunnalla on kiertävä keittiönsiivousvuoro. Meno asuntolassa on välillä aika riehakasta, eikä hiljaisuusajat toteudu. Seuraa on kuitenkin aina saatavilla juttutuokioon, mutta on myös ihan ok olla vain hiljaa. Sen sijaan ylenpalttinen sotkuisuus keittiössä ja muualla ärsyttää vieden samalla ruokahalun. Siihen on siis syytä yhteiskeittiössä varautua, etteivät omat siisteys- ja hygieniastandardit välttämättä täyty.

Asuminen asuntolassa on jostain kumman syystä aivan tolkuttaman halpaa: vajaa 20€/kk. Maksoin heti ensimmäisinä viikkoina netissä kolmen kuukauden vuokran, mikä oli mahdollista maksaa kerralla. Kaikista vioista on ilmoitettava vahtivuorossa olevalle babushkalle. Ja vikoja todella ilmenee! Meilläkin on vessa reistaillut ja lattia lainehtinut useamman kerran pitkin ja poikin täälläoloaikana. Tuolloin olemme vain kirjoittaneet Google kääntäjään tekstin ja pyytäneet vuorossa olevaa babushkaa paikalle tsekkaamaan tilanteen. Yleensä kaikki korjataan välittömästä. Asuntola sijaitsee lähellä ”ВДНХ” yleisvenäläistä näyttelykeskusta, jossa kannattaa käydä iltakävelyillä ihastelemassa kauniita suihkulähteitä ja valaistuja rakennuksia.



Kuvateksti: VDNKh-alue asuntolan läheisyydessä

Opiskelu ja opetus

Korona-aikana kurssien järjestäminen on ollut kenties normaalia epäselvempää. Otin tarkoituksella huomattavasti enemmän kursseja kuin mitä aioin suorittaa. Hyvä näin, sillä joissain tapauksissa kurssin kuvaus tai opintopisteet eivät pitäneet paikkaansa. Esimerkiksi kurssin kuvataan kurssikatalogissa olevan johdatuskurssi, mutta todellisuudessa aiempaa tietoa ja taitoa on oltava. Lisäksi muutama kurssi oli kurssikatalogin mukaan englanniksi, mutta toteutus olikin venäjäksi. Eräs haaste oli kurssin toteutustapa. Erään kurssin piti alun perin olla etänä. Kävi kuitenkin ilmi, että kurssi järjestetään Pietarissa, eikä etätoteutusta ollut suunniteltu. Tilanne on siis paikoin hyvin sekava ja olo epätietoinen. Monella tuntui olevan ongelmia kurssien tiedottamisten kanssa. Aikaa piti käyttää paljon sähköpostien kirjoittamiseen course managerille tullakseen lisätyksi kursseille, koska tuntui, että vaihtareita ei aina automaattisesti lisätty. Tämä turhautuminen jaettiin porukalla vaihtareitten kanssa. Joustavuutta ja hermoja siis tarvittiin, mutta en ollut epäselvässä tilanteessa ainoa.

Kurssien järjestämisestä oli koronatilanteesta johtuen luonnollisesti epäselvyyttä. Jotkut kurssit alkoivat läsnäolo-opiskelulla, mutta omat valitsemani kurssini olivat koko ajan online-kursseja, ei läsnäolo-opetuksen suhteen väläytelty paljoa vihreää valoa. Lokakuussa kaupungin koronatilanteen pahentuessa siirrettiin kaikki kurssit etäopetukseksi ja näin tulee ilmeisesti olemaan joulukuun loppuun.

Olen opiskellut venäjän alkeiskielikurssilla, joka on 6 opintopistettä. Tunneilla harjoitellaan paljon puhumista ja kotitehtäviä on jonkin verran. Ennen kurssin alkua oli netissä tehtävä tasokoe, jonka palautin tyhjänä, kun en aiemmin ole muutamaa Duolingo-kurssia lukuunottamatta opetellut kieltä. Ehdotetusta tasosta sai valita parhaiten omaan aikatauluun mahtuvan kurssin. Opiskelu on siinä mielessä intensiivistä, että meillä on kaksi kertaa viikossa viiden ja kolmen tunnin seminaarit. Puolessavälissä kurssia oli midterm exam, joka oli hyvin helppo. Joulukuussa on vielä final exam sekä ilmeisesti suullinen koe.

Lisäksi olen lukenut mm. köyhyystutkimusta, ihmisoikeuskurssin, peliteoriaa, sosiaalisia verkostoja, konfliktinhallintaa ja R-ohjelmointia. Kurssien työmäärä on vaihdellut, mutta enimmäkseen sanoisin työmäärän olevan hivenen korkeampi kuin kotiyliopistossa. Voi olla, että tuntumaa työmäärästä lisää se, ettei oikein tiedä, mitä odottaa ja mitä muut odottavat sinulta. Jännitystä on lisännyt videoluennoilla kaikuva arvokkuus, mikä tuntuu rennompaan ilmapiiriin tottuneelle vieraalta. Tämä kunnioitus ja arvokkuus näkyy muun muassa virallisina tervehdyksinä luennon alkaessa ja opiskelijoiden kutsuessa opettajaa professoriksi ja kiittämällä puheenvuoroista. Lisäksi kurssien arvostelun esittämiseen tuntuu laitetun ekstrapaljon vaivaa, ja opettajat selittävät haluavansa olla varsin läpinäkyviä arvostelussaan. Jotkut arvosanajakaumat on lähetetty kaikille opiskelijoille nimineen päivineen sähköpostiin.

Kursseilla on paljon keskustelua ja aktiivisuus painaa arvosanassa paljon. Itse tykkäisin enemmän luennoivasta oppimistavasta, enkä ainakaan jäykän virallisesta puheenvuorojen jakamisesta. Suoritustavat ovat olleet moninaisia. Jotkut kurssit suoritetaan kokonaan tai lähes kokonaan mooc-kurssina ja lopuksi kirjoitetaan lyhyt esseekoe. Joillain kursseilla on loppukoe ja sitä ennen suullisia esitelmiä ryhmässä. Ryhmäesitelmä voi olla kotitehtävänä rakennettava tai joskus myös luennon aikana valmisteltava. Ihmisoikeus-kurssilla teimme yhteistyötä Milanon yliopiston kanssa. Tehtävämme oli kirjoittaa ryhmäessee valitsemastamme aiheesta ja lisäksi kaikkien piti kirjoittaa yhteiselle blogialustalle neljä kirjoitusta tai vastetta muiden alustuksiin kiinnostavasta aiheesta. Lisäksi kurssiin kuuluu suullinen ryhmäesitelmä ja loppukoe.

Maisterivaiheen kurssit järjestetään usein ilta-aikaan, useimmiten 18-21. Puolet luennosta on usein luentoa ja puolet osallistavampaa seminaaria, mutta usein nämä sekoittuivat. Huomaan välillä ärsyyntyväni, kun jollain kursseilla lähes koko luennon ajan opettaja ”vain” ikään kuin heittelee kysymyksiä, ja opiskelun on tarkoitus olla keskustelua ja argumentointia toinen toisensa perään. Jollain kursseilla puheenvuorojen ottaminen on mennyt jopa melkein tappeluksi puheenvuorosta. Tällainen oppimistyyli osoittautui erittäin vaikeaksi tällaiseen suureen viralliseen keskusteluun tottumattomalla. Suurimman osan ajasta keskitynkin kuuntelemaan ja pohtimaan itsekseni, mutta olen päässyt myös altistamaan itseäni mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tuntenut onnistumista jälkikäteen. Onhan opiskelijoiden innokkuus ja aktiivisuus myös ihailtavaa. Olisin kuitenkin toivonut enemmän vaikka pienryhmätyöskentelyä ja kirjallista reflektointia ilman sitä tunnetta, että joku pitää kynä kädessä kirjaa aktiivisuudestani, kuten jotkut opettajat uhosivat tekevänsä joka luennolla.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Moskova yllätti superkauniilla puistoillaan, joissa viihdyn vapaa-aikanani. Museoissa ja muissa kulttuuririennoissa kannattaa myös käydä, vaikka niiden yltiöpäisestä kattauksesta ei kannata mitään stressiä ottaa. Kasvissyöjänä olin aluksi kauhuissani, kun jouduin google kääntäjän kanssa koluamaan kauppoja. Kasvissapuskaa onneksi löytyi, kun osasi etsiä. Erityisesti hivenen kalliimmasta Vkusvill-ketjusta (ВкусВилл) löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Erityisen rakastunut olen venäläiseen jälkkärivalikoimaan. Olemme käyneet myös porukalla ravintoloissa syömässä ja joka paikasta tuntuu ainakin yksi kasvisruoka löytyvän. Tarjolla on paljon esimerkiksi erilaisia nuudelipaikkoja ja georgialaisia ravintoloita. Monessa paikassa on tapana tilata useampi annos, sillä annokset olivat harmittavan pieniä, vaikkakin halpoja. Tilailen jonkin verran ruokaa Yandex Eat- ja Delivery Club -sovellusten kautta sekä ravintoloiden sivuilta takeawaynä.

HSE:n kansainvälisten opiskelijoitten järjestö on mukavan aktiivinen porukka, joka on järjestänyt reissuja muun muassa kultaisen renkaan kaupunkeihin, mökkireissun, puisto- ja museovierailuja, bbq-piknikkejä sekä bileitä. Näiltä reissuilta löytyy mukavasti seuraa ja menoa jokaiseen makuun, eikä yksin tarvitse jäädä, jos ei sitä nimenomaan halua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopistosta sai webinaareissa vinkkejä, mitä sovelluksia on hyvä asentaa puhelimeen.  Kaikki luonnistuu kuitenkin asuntolastakin käsin, sillä asuntolan wifi pelitti melko moitteettomasti. Buddyni avusti liittymän hankinnassa, eikä neljän kuukauden rajaton liittymä maksanut maltaita. Hän myös halusi lähettää minulle tekemänsä pdf-tiedoston, johon oli kirjannut eri paikkoja ja ravintoloita, joissa minun kannattaisi käydä Moskovassa.


Kuvateksti: Moskovan kauniita metroasemia

Hankin metron automaatista heti vaihdon alussa julkisten Troika-kortin, johon ostan aina kuukauden lisäaikaa. Kuukauden matkustaminen on 25 euron luokkaa. Hain myös lokakuussa social cardia, jolla saisi opiskelija-alennuksia julkisissa. Kortin saaminen kestää noin kuukauden, joten siitä ei joulukuussa Suomeen palaavana kauaa saa nauttia. Tätä social cardia varten piti tarkistaa, että nimi löytyy verkosta opiskelijoiden rekisteristä. Lisäksi yliopiston viralliseen käännöskeskukseen piti laittaa kuvat omasta passista ja viisumista. He hoitivat viralliset käännökset nopeasti, ja paperiversio piti käydä noukkimassa yliopistolta. Sain buddyni mukaan yhteen kaupungin multifunctional centeriin anomaan tätä sosiaalikorttia. Yhdessä byddyni kanssa prosessi hoitui kivuttomasti, mutta muilta vaihtareita kuuli mitä ihmeellisimpiä tarinoita hakemuksen hylkäämisestä. Neuvoksi moni antoi, että jos virallista, leimattua käännöstä ei jossain tiskillä hyväksytty, kannatti vain ottaa uusi vuoronumero ja yrittää lähestyä seuraavaa virkailijaa.

Turvallisuus

Moskova on tuntunut kohtuu turvalliselta kaupungilta elää ja olla. Tietysti, kuten missä tahansa suurkaupungissa, täytyy omaisuuden perään katsoa ruuhkissa ja välttää turhan syrjäisiä seutuja yksin pimeällä. Olen kuitenkin aika rohkeasti kierrellyt puistoja hämärässäkin ja otan repun katseeni ulottuville ruuhkissa. Vaalit tai niiden levottomuudet eivät katukuvassa myöskään näkyneet erityisemmin. Maskeja on kehnosti näkynyt, sillä metrossa karkeasti 1/3 käytti maskia, yleensä nenä näkyvillä tai maski leuassa. Rajoitusten tiukentuessa ja sakon pelossa maskit alkoivat hieman yleistyä.

Venäjällä on mahdollista saada paikallinen rokote, mutta tämä edellyttää tällä hetkellä, että edellisestä täydestä rokotesarjasta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Täälläoloaikani astui voimaan QR-pakko monessa paikassa, kuten museoissa ja konserteissa ja yli 500 hengen tapahtumissa. QR-koodi toimii tällä hetkellä ainoastaan venäläisillä rokotteilla, mutta olen kuullut kuitenkin monessa paikassa meidän pääsevän sisään myös eurooppalaisella QR-koodilla, riippuen taas kerran vuorossa olevasta työntekijästä. Tämäkin homma varmasti elää ja käytännöt muuttuvat. Negatiivisia pcr-testejä saatetaan myös vaatia, ja niitä saa ilmaiseksi kaupungin testauspisteiltä tai yliopiston puolesta.

Venäläiset tuntuvat suhtautuvan ihailtavan myötämielisesti, tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa, kun yrittää jotain sopertaa venäjäksi. Kieltä kauemman aikaa opiskelleet sen sijaan ovat todenneet monien venäläisten vaihtavan heti liian nopeaan kalkatukseen, josta on vaikea ottaa selvää. Venäjällä kannattaa matkustaa junalla, jos vähänkin löytyy seikkailumieltä. Koronatilanteen ollessa helpompi lähdimme pienellä porukalla junalla Kazaniin. Menomatkan vietimme kolmosluokan ”karjavaunussa” ja takaisintulomatkan kakkosluokassa muutaman paikallisen kanssa illallistaen. Matka oli melkoinen elämys, jonka haluan ehdottomasti uusittavan, jos maan pandemiatilanne sen vielä sallii. Myös lentäminen on halpaa. Vaihtareita on lähikaupunkien, kuten Jaroslavlin ja Tverin lisäksi käynyt ainakin mm. Sotshissa, Baikaljärvellä ja Murmanskissa. Ihmiset ovat pääosin erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia tarjoten kaikenlaisia herkkuja, vaikkei yhteistä kieltä oikein aina ollutkaan.


Kuvateksti: Junamatka Kazaniin

Posted on

Vaihtokertomus Ivane Javakhishvili Tbilisi State University, Georgia, syksy 2021

valtioteellisen tiedekunnan opiskelija

Gamarjoba, Olen ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelmassa. Pääaineeni on poliittinen historia. Olen vaihdossa Georgiassa, Ivane Javakhishvili Tbilisi State Universityssa (TSU) syyslukukauden 2021.

Päätökseni lähteä Georgiaan vaihtoon oli monen tekijän summa. Halusin päästä laajentamaan maailmankuvaani menemällä täysin minulle uuteen kulttuuriin. Georgian sijainti myös miellytti minua – se on tarpeeksi lähellä, mutta toisaalta tarpeeksi kaukana. Halusin lähteä haastamaan itseäni ja oppimaan paljon uutta sekä uudesta maasta että itsestäni.

        
Kuvateksti:  Kirkko vuorella. Vaellus tänne oli raskas, mutta maisemat olivat sen arvoiset.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston laatima vaihto-opiskelijan muistilista oli tukenani ennen vaihtoa. Se auttoi minua pysymään perässä, mitä kaikkea tulee tehdä ennen lähtöä.  Hakemisprosessi TSU:n oli hämmentävä epäselvien ohjeiden vuoksi. En ollut varma mihin sähköpostiosoitteeseen tarvittavat liitteet tuli TSU:ssa lähettää, jonka vuoksi lähetin ne useaan osoitteeseen, jotka löysin yliopiston ohjeista. Sain vastauksen, että viesti on tullut perille, jonka jälkeen valinnasta ei enää kuulunut. Minua onneksi odotti vaihtopaikka TSU:ssa, vaikka hakuprosessi olikin hämmentävä.

Alussa suuri tuki oli TSU:n koordinaattori Mariam, joka vastasi sähköpostitse kaikkiin kysymyksiini nopeasti. Sain myös paikalliselta Erasmus Student Network Tbilisi – ESN Tbilisiltä buddyn, joka auttoi minua, mikäli jokin asia mietitytti. En ollut esimerkiksi varma, noudattaako Georgia niin sanottua kuuden kuukauden sääntöä passin osalta (passin tulisi olla voimassa kuusi kuukautta matkan jälkeen). Hän selvitti minulle asian paikalliselta rajavartiolaitokselta. Selvisi, että Georgiassa riittää, että passi on voimassa matkan ajan.

Alkubyrokratia kohteessa

Saapuminen Tbilisiin oli pienoinen shokki, sillä matkatavarani eivät saapuneet. Lentokentällä oli kuitenkin palvelu hävinneille matkatavaroille, ja onnistuimme ilmoittamaan kadonneista matkatavaroista. Kentällä minua ja toista suomalaista vaihto-oppilasta odotti yliopiston tilaamaa taksi, jonka avulla pääsimme helposti ja turvallisesti asuntolaan, jossa tulisimme asumaan. Mukana minulla kulki passi, koronatodistus ja varmuuden varalta todistus vaihto-opinnoista (Helsingin yliopiston Student Exchange Certificate) ja vakuutustodistus. Alkuun ei liittynyt juuri byrokratiaa ja asutolaan liittyvä sopimuskin kirjoitettiin vasta kuukauden päästä saapumisesta. Puhelinliittymän hankkiminen onnistui kätevästi keskustassa paikallisen puhelinliittymän konttorissa.

TSU:n vaihto-oppilaiden orientaatiopäivässä meille esiteltiin tarjottavat kurssit, joihin ilmoittauduimme sähköpostitse. Tämä oli hämmentävää, sillä osa kurssien vetäjistä vastasi ja vahvisti kurssi-ilmoittautumisen – osasta ei kuulunut mitään. Myös kurssien alkamisajakohdat ja sisällöt olivat epäselviä, ja tietoja joutui kysymään sähköpostitse. Osa vaihto-opiskelijoista sai tiedot ja osa ei. Onneksi muiden vaihto-opiskelijoiden tuella saimme tarvittavat tiedot kursseista ja yliopistoelämä oli valmis alkamaan.

Asuminen

Minun vaihtosopimukseeni sisältyi maksuton asuminen yliopiston asuntolassa. Jaoin huoneen toisen suomalaisen kanssa. Asuntolassa oli valmiiksi lakanat, mutta kaikki muut mukavuudet tuli vaihto-opiskelijan hankkia itse. Ensimmäiselle yölle – varsinkin jos saapuu kohteeseen meidän tapaan yöllä – on hyvä varata vessapaperia, saippuaa ja oma pyyhe, sillä muun muassa näitä ei ollut. Asuntola sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta, mikä on ehdottomasti yksi asuntolan heikkouksista. Keskustaan kestää julkisilla hieman yli tunti, taksilla menee reilu puoli tuntia.

Asuntolan yleinen siisteystaso on kohtuullinen. Siivous on asukkaan omalla vastuulla. Kaikki keittiövälineet tulisi lähtökohtaisesti hankkia itse, mutta esimerkiksi minun kerroksen keittiöstä löytyy pannuja ja muita keittiövälineitä yhteiseen käyttöön. Keittiössä on hella, lavuaari, jääkaappi ja pakastin. Omat ruuat on hyvä merkata erikseen. Minulle asuntola tuli shokkina aluksi. Asuntolan siisteys ja ympäröivä ympäristö kauhistutti aluksi. Mutta näin kuukauden jälkeen, se on alkanut tuntua kodilta ja olen sopeutunut.


Kuvateksti: Näkymä asuntolasta

Asuntolan ehdoton plussa on yhteisöllisyys, mikä on ollut erittäin tärkeää näin poikkeusolojen aikaisessa vaihdossa. Tuemme toisiamme, teemme yhdessä ruokaa ja jaamme taksimatkoja päästääksemme nopeammin liikkumaan keskustaan.


Kuvateksti: Vaellus vesiputoukselle Kazbegissa

Opiskelu ja opetus

Tällä hetkellä kaikki opintoni ovat etänä. Tietysti tämä harmittaa, ja olisi ihana päästä opiskelemaan TSU:n kauniissa rakennuksessa. Toisaalta etäopinnot ovat mahdollistaneet matkustelun.

Isoin kulttuurishokki opintoihin liittyen on niiden epäjärjestelmällisyys. Kommunikointi hoituu pääasiassa sähköpostitse. Tässä oli sama ongelma kuin ilmoittautumisessa – tieto kulki ristiriitaisesti ja jouduimme pyytelemään lisäämistä sähköpostilistoille. Meillä on myös pääsy e-learning -alustalle, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on hoitunut sähköpostien välityksellä.
Kaikki kurssini ovat englanniksi. Toistaiseksi kurssien sisällöt ovat vaikuttaneet todella mielenkiintoisilta ja työmäärä vaikuttaa olevan lähellä Helsingin yliopiston kursseja. Lukukausi kestää koko vaihdon aikana, joten kurssini pysyvät samana koko vaihdon ajan. Syyslukukausi alkaa lokakuussa ja loppuu tammi-helmikuun vaihteilla. Tämä toki riippuu hieman kursseista. Lukukausi sisältää mid-term- ja loppukokeen.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Paikallista valuutta – georgian lareja – en pystynyt vaihtamaan Suomessa, mutta paikan päällä se onnistui. 30 laria vastaa noin 10 euroa. Käteistä on hyvä kantaa mukana, sillä maassa suositaan suhteellisen paljon käteistä varsinkin pienemmissä ravintoloissa ja kaupoissa.

Georgian hintataso on Suomeen verrattuna todella alhainen. Kattavan illallisen saa hieman päälle viidellä eurolla ja taksimatkat keskustaan ovat olleet samaa hintaluokkaa. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksaa puoli laria eli 50 tetriä.
Takseissa on hyvä suosi sovelluksia kuten Bolt ja Yandex, sillä muuten turisteja voidaan helposti maksamaan paljon enemmän kuin paikalliset maksaisivat. Muutenkin hintojen kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä ”turist tax” on valitettavasti turistien kiusaus.

Koronatestit maksavat täällä noin 60–80 laria. Testeihin pääsee nopeasti ja tulokset ovat tulleet 24 tunnin sisällä. Muuten en ole tähän mennessä terveydenhuollon palveluja käyttänyt.

Olen pärjännyt maassa suhteellisen hyvin englannilla. Minulla on myös georgian kielen kurssi, jonka toivon auttavan minua arjessa. Venäjällä pärjäisi myös hyvin. Venäjän kanssa on tosin hyvä olla varovainen, sillä asenteet Venäjää kohtaan voivat olla negatiivisia eikä kielen puhumista saateta katsoa hyvällä. Oman kokemukseni mukaan paikalliset ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä, mikäli yhteinen kieli on löytynyt.

Asenteet Venäjää kohtaan omat näkyvissä monesti katutaiteessa

Kuvateksti: Asenteet Venäjää kohtaan ovat näkyvissä monesti katutaiteessa

Myös paikallinen liikennekulttuuri vaati totuttelemista. Tähän olin tosin jo valmistautunut henkisesti, sillä ulkoministeriö varoitteli asiasta. Liikennesääntöjä ei juuri ole, ja liikenne voi paikoittain tuntua vaaralliselta. Ruuhkat ovat myös tavallisia kellonajasta huolimatta. Taksisovelluksista Boltia pidetään Yandexia turvallisempana, jonka vuoksi olen itse suosinut Boltia.
Georgia on kuitenkin yllättänyt minua todella positiivisesti. Jo ennen tänne tuloa olin tietoinen paikallisten vieraanvaraisuudesta, ja tämä stereotypia pitää todellakin paikkaansa. Sain todistaa sitä muun muassa matkalaukkujemme kanssa, jotka saapuivat turvallisesti perille vaihtokoordinaattorin ja paikallisten asuntolassa asuvien ansiosta.

Georgiaa ollaan myös kutsuttu matkailun osalta ”löytämättömäksi” helmeksi. Suosittelen tulevalle vaihto-opiskelijalle ottamaan kaiken ilon irti matkailusta maan sisäisestä matkailusta, mikäli se on mahdollista. Vuoristoalueet ovat henkeäsalpaavia ja viinialueilla pääsee ihastelemaan silmin kantamattomiin siintäviä viinitarhoja. Historia huokuu vanhassa Tbilisissä ja maa on täynnä upeita historiallisia kirkkoja ja luostareita.


Kuvateksti: Vaelluksella Kazbegin upeissa vuoristomaisemissa

Opiskelijaelämä on ollut suhteellisen hiljaista koronan aiheuttamien rajoituksien vuoksi. Tästä huolimatta olen päässyt näkemään maata ja kerännyt ympärilleni muita vaihto-opiskelijoita, keiden kanssa olen päässyt nauttimaan tästä ikimuistoisesta kokemuksesta.
Olen todella tyytyväinen valintaani lähteä Georgiaan vaihtoon, ja odotankin innolla mitä kaikkea tällä upealla maalla on vielä annettavanaan.


Kuvateksti: Vuoristomaisemia Kazbegissa

Posted on

Vaihtokertomus, Tbilisi State University, Georgia, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Covid-19-pandemian aiheuttamista poikkeusoloista huolimatta vietin syyslukukauden 2020 vaihdossa Tbilisissä, Georgiassa. Vaihdon toteutuminen näin erikoislaatuisessa tilanteessa oli hyvin epävarmaa loppuun asti – jopa vielä matkalla Georgiaan. Tähän epävarmuuteen koitin sopeutua parhaani mukaan, lähinnä olemalla ajattelematta asiaa liikaa ja menemällä virran mukana. Rento asenteeni saavutti rajansa vain kerran, kun yllätys matkustusrajoituksissa sai vihdoin stressin purkautumaan välilaskukohteessani Amsterdamissa. Schipholin lentokentällä kokemani epätoivo ei kuitenkaan seurannut minua Tbilisiin asti, vaan tämä jälkikäteen vaatimaton vastoinkäyminen jäi vaihtokokemukseni suurimmaksi kriisiksi.

Vaikka koronarajoitukset ymmärrettävästi vaikuttivat oleskeluuni ja opiskeluuni Georgiassa, vaihto oli ikimuistoinen kokemus ja mahtava tilaisuus päästä kokeilemaa asumista ja opiskelua vieraassa maassa. Tbilisiä vaihtokohteena suosittelen lämpimästi. Vaihtoyliopistoni Tbilisi State University (TSU) oli vuonna 2020 tarjolla uutena vaihtokohteena, jonne pääsin lähtemään ensimmäisenä Helsingin yliopiston opiskelijana.

 Ennen lähtöä

Georgiaan lähtö on Suomen kansalaiselle periaatteessa helppoa, sillä alle vuoden oleskelulle ei tarvita viisumia. Suoria lentoja Georgiaan ei tosin Suomesta tällä hetkellä ole, vaikkakin niitä on suunnitteella. Rokotuksista kannattaa harkita perusrokotusten lisäksi A- ja B-hepatiittirokotteen ottoa. Huomioitavaa on myös vaihdon ajoituksessa. Lukukaudet ajoittuvat Georgissa hieman eri kuukausille, kuin Suomessa: syyslukukausi syys-/lokakuulta tammi-/helmikuulle ja kevätlukukausi helmi-/maaliskuulta aina heinäkuulle asti. Kannattaa siis suunnitella etukäteen, miten toimit, jos palaat Suomeen esimerkiksi puolessa välissä oman yliopistosi kolmatta periodia.

Matkustusjärjestelyjen helppoudesta huolimatta maailmanlaajuinen poikkeustila laittoi omassa tapauksessani hieman kapuloita rattaisiin. Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymiskirjeen sähköpostitse heinäkuun alussa, mutta näissä olosuhteissa yliopisto ei vielä suositellut lentolippujen ostamista tai muiden suurempien maksujen maksamista. Olin alun perin suunnitellut lähteväni Georgiaan jo elokuun puolella, mutta jouduin odottamaan matkustusrajoitusten avautumista aivan viime tinkaan saakka. Kommunikointi sekä Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden että TSU:n vaihtokoordinaattorin kanssa sujui tänä aikana (ja myöhemmin) hyvin, ja sain tukea epätavalliseen tilanteeseen. Georgialla ei ole Suomessa varsinaista suurlähetystöä, mutta olin yhteyksissä myös Georgian lähetystöneuvokseen, jolta sain paljon apua.

Syyskuun alussa vaihtoyliopisto lopulta ilmoitti maahanpääsyn olevan mahdollista, ja pääsin matkaan reilu viikkoa myöhemmin 14.9. Valitettavasti yliopiston tiedot maahanpääsyrajoituksista olivat kuitenkin vajanaiset: lentoyhtiöni Georgian Airways vaati myös opiskelutarkoituksessa maahan tulevilta suomalaisilta kulttuuri- ja opetusministeriön kirjallista lupaa, mistä emme tienneet etukäteen. En siten päässyt ensimmäiselle jatkolennolleni Tbilisiin, ja jouduin odottamaan välilaskukohteessani Amsterdamissa viisi päivää uutta lentoa, jonka TSU tarjoutui huomaavaisesti kustantamaan. Etenkin tässä yllättävässä tilanteessa olisin saattanut jäädä neuvottomaksi ilman Georgian lähetystöneuvoksen ystävällistä apua. Mikäli vaihtoon on lähdössä edelleen jatkuvissa poikkeusolosuhteissa, tällaisen luvan tarvetta kannattaa mahdollisesti tiedustella muiltakin tahoilta, kuin omalta yliopistolta. 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Omalle kohdalleni osui Georgiaan saavuttaessa kahdeksan päivän hotellikaranteeni, jonne siirryttiin suoraan lentokentältä yhteiskuljetuksella. Myös tämän karanteenin vaihtoyliopisto päätyi ystävällisesti kompensoimaan sinne joutuneille opiskelijoille – muussa tapauksessa viikko olisi ollut omakustanteinen. Saapuessa Tbilisiin ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai tehdä muitakaan ilmoituksia. Rahaa kannattaa tietysti nostaa mahdollisimman pian, vaikka Visa Electronillakin pystyy yleensä maksamaan kaupoissa ja ravintoloissa. Georgian larien vaihtokurssi on hieman muuttunut vaihtosyksystäni, mutta karkeasti euro on noin neljä laria. Puhelinliittymän hankkiminen kävi helposti, ja paikallisten operaattoreiden (esim. Magti) toimipisteitä on kaupungissa kaikkialla. Ostamani liittymä maksoi muistaakseni 12 laria eli noin kolme euroa kuussa. Myös julkista liikennettä varten kannattaa hankkia matkakortti, vaikka Tbilisissä toimivat myös Bolt ja muut hyvin edulliset taksipalvelut. Kaupungissa Bolt-kyytien hinnat saattoivat olla lyhyelle matkalle vain pari laria, pidemmät matkat 10–15 (ilman tippiä). Matka julkisella liikenteellä kustansi 50 tetriä eli alle 15 senttiä.

 Asuminen

Tbilisi on vaihto-opiskelijalle monella tapaa erinomainen valinta. Georgia on suhteellisen pienestä koostaan huolimatta täpö täynnä upeita kohteita, joista monet ovat vain muutamien tuntien ajomatkan päässä pääkaupungista. Kukkuloiden ympäröimässä Tbilisissä on kauniita vanhoja alueita, paljon tekemistä ja hyvää ruokaa. Hintataso on Suomeen verrattuna hyvin alhainen, mitä paikalliset eivät tosin välttämättä pidä kohteliaana päivitellä kovaan ääneen. Julkinen liikenne toimii kohtuullisesti ja etäisyydet ovat kuitenkin tarpeeksi lyhyitä, ettet todennäköisesti asu kovin kaukana muista vaihto-opiskelijoista. TSU tarjoaa vaihtareille myös omaa asuntolaansa huokeaan hintaan (noin 40€/kk), mutta sen syrjäisesti sijainnista johtuen päädyin vuokraamaan asunnon itsenäisesti. Asunnon etsinnässä tarjoutuivat ystävällisesti auttamaan poikaystäväni georgialaiset sukulaiset, joten en osaa kertoa enempää asunnonvälityssivustojen toiminnasta. Vuokrataso vaihto-opiskelijoiden keskuudessa oli yleensä 200–300 euron luokkaa, mutta halvempia ja kalliimpiakin asuntoja löytyy. Maksuautomaattien käyttö erilaisten laskujen maksamiseen on yleistä.

En kokenut sopeutumista uuteen ympäristöön kovin vaikeaksi. Paremmasta georgian tai venäjän kielen taidosta olisi ollut monesti hyötyä, sillä englantia osaavat lähinnä nuoret. Myös georgian kirjaimiston opettelu oli välillä avuksi, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Etenkin omalle kohdalleni osuneissa olosuhteissa oli tärkeää olla omatoiminen muihin opiskelijoihin tutustumisen suhteen, sillä yliopisto joutui perumaan lähes kokonaan normaalit orientaatiotapahtumat. En osaa myöskään kertoa mitään TSU:n muusta opiskelijatoiminnasta, joka olisi normaaliolosuhteissa ollut varmaankin aktiivisempaa. Muuten olin onnekas siinä, etteivät koronarajoitukset olleet ensimmäisten vaihtokuukausieni aikana kovin tiukkoja. En kokenut juuri koskaan Georgiassa oloani turvattomaksi, mutta perusvarovaisuutta kannattaa noudattaa. Esimerkiksi jalankulkijana kannattaa pysyä varuillaan myös vihreillä valoilla tietä ylittäessä. Lisäksi rahaa vaihtaessa kannattaa pitää tarkasti huolta omistaan, vaikka asioisi maan suurimman pankin toimistossa. En myöskään sairastellut vaihtoni aikana, joten paikalliset terveyspalvelut jäivät kokematta.

Suomesta poiketen ruokaostosreissuni sisälsivät tyypillisesti pysähdyksiä monessa eri paikassa. Paras valikoima tuoreita hedelmiä ja vihanneksia löytyy yleensä vihannesmyyjiltä, joiden kojuja on kaupungissa tiheään. Muut perustavarat ostin Carrefourista tai paikallisilta ketjuilta, mutta näiden leipävalikoima on jostain syystä heikko. Täten oli välillä suunnattava vielä erikseen leipäostoksille, johon liittyen suosittelen paikallisten suosimia, shoti-leipää yleensä yhden larin hintaan myyviä pieniä leipomoita. Suuremmissa kaupoissa on ihan hyvä valikoima kansainvälisiäkin tuotteita (myös Valion), mutta jotkut suomalaisesti lähikaupasta löytyvät perusjutut, esimerkiksi tofu, olivat aika kiven alla. Sen sijaan paikallisen satokauden herkkuja – ja muuta tavaraa – kannattaa suunnata ihailemaan lähikojujen lisäksi basaareille, kuten päärautatieaseman läheisyydestä levittäytyvä Dezerter Bazaar, jota on kokonaisuudessaan varmaan lähes mahdoton kahlata läpi yhdelle visiitillä. Kaikkialla myytävä paikallinen välipala churchkhela päätyy sekin hyvin helposti osaksi arkeasi.

 Opiskelu ja opetus

Koronan aiheuttama poikkeustilanne vaikeuttaa kurssitarjonnan ja opetuksen tason reilua arviointia vaihtoyliopistossani. Ennen vaihtoa olin varautunut siihen, että yliopiston todellinen kurssitarjonta tuskin vastaisi täydellisesti niitä TSU:n sivuilta löytyneitä listauksia, joihin olin perustanut learning agreementini. Yliopiston yrittäessä sopeutua muuttuvaan tilanteeseen ja vaihto-opiskelijoiden tavallista pienempään määrään suuri osa vielä syyskuun lopussa valitsemistani kursseista päädyttiin perumaan. Onneksi sain kuitenkin valittua riittävän määrän kiinnostavia kursseja, joista sain koottua tutkintooni yhtenäisen valinnaisten opintojen kokonaisuuden. Yliopistolla oltiin ilmoittautumisen aikarajojen suhteen varsin rentoja, ja vaihto-opiskelijoiden toiveet pyrittiin täyttämään mahdollisuuksien mukaan. Tämä rentous päti tosin myös toiseen suuntaan, ja osalta opettajia olisin toivonut parempaa kykyä pitäytyä sovituissa opetusajoissa ja kurssiaikataulussa, joihin saattoi tulla äkkinäisiäkin muutoksia. Suomalaiseen opetukseen tottuneelle tämä voi tulla yllätyksenä, mutta hyvänä puolena poissaolojen suhteen ei oltu kovin tiukkoja.

Kurssini olivat kaikki 5 ECTS:n arvoisia, ja samat kurssit jatkuivat koko lukukauden. Tärkeimmät kurssisuoritukset olivat midterm-tentit, lopputentit ja esseet, vaikka myös tuntiaktiivisuutta otetiin arvostelussa huomioon. Pidin kurssien arvostelua varsin kevyenä, mutta poikkeukselliset olosuhteet saattoivat vaikuttaa tähänkin. Taloustieteen opiskelijoille työtä vaikutti riittävän huomattavasti enemmän, kuin muille yhteiskuntatieteiden aloille. Koronatilanteen takia kaikki opetus tapahtui lisäksi etänä Zoomissa muutamaa poikkeustapaamista lukuun ottamatta. Olin siis hieman turhaan valinnut asunnon aivan yliopiston vierestä. Tämä ei kuitenkaan sinänsä ollut ongelma, sillä TSU:n pääkampus sijaitsee kauniilla alueella lähellä keskustaa, ja kampuksen ravintola tarjosi viihtyisällä terassilla lounasta jopa paikalliseen tasoon nähden edullisesti. Lisäksi etäopetus mahdollisti aikaiset lähdöt viikonloppureissuille.

Eräs paikan päällä ilmennyt erikoisuus oli luentojen kellonaika. Georgiassa maisteritason opiskelijat käyvät usein opintojensa ohella töissä, mistä johtuen kaikki luentoni georgian kielikurssia lukuun ottamatta alkoivat aikaisintaan neljältä iltapäivällä, myöhimmillään yhdeksän aikoihin illalla. Lisäksi luennot keskittyivät tiistaille, keskiviikolle ja torstaille, ja useimmille vaihtareille ainakin perjantai jäi vapaapäiväksi. Georgiassa joulua juhlitaan juliaanisen kalenterin mukaisesti 7.1. Uuttavuotta sitä vastoin vietetään sekä virallisesti gregoriaanisen kalenterin mukaisesti 1.1. että epävirallisemmin 14.1. Siten yliopistojen talviloma alkaa yleensä vasta suomalaisen joulun jälkeen. Ainakaan omilla kursseillani opettajat eivät tosin panneet pahakseen, mikäli vaihto-opiskelijat eivät osallistuneet luennoille jouluaattona. Loman jälkeen pidettiin vielä viikko tai pari normaalia opetusta, minkä jälkeen oli lopputenttien aika.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihdon aikana tulee varmasti tutustuttua paikalliseen ruokakulttuuriin, mukaan lukien georgialaiseen supraan eli juhlaillalliseen. Myös viinien ystävän kannattaa valita vaihtokohteeksi Georgia, sillä maa kuuluu maailman vanhimpiin viininviljelyalueisiin. Jos paikallinen ruoka alkaa jossain vaiheessa herkullisuudestaan huolimatta kyllästyttämään, vaihtoehtojen puutetta ei tarvitse Tbilisissä pelätä, sillä muutkin ruokakulttuurit ovat kaupungissa edustettuina. Tbilisi itsessään on aika kosmopoliittinen ja vapaamielinen kaupunki, mutta etenkin maaseudulla voi varautua konservatiivisempaan kulttuuriin. Georgia on lisäksi kuuluisa vieraanvaraisuudestaan, ja monet vaihtoni unohtumattomimmista kokemuksista liittyvät juuri tähän piirteeseen. Välillä tuntui hieman epämukavaltakin saada apua tai ottaa vastaan ruokaa tuntemattomilta ihmisiltä, jos meillä vierailla ei ollut tarjota mitään vastalahjaa. Oli vain muistutettava itselleni, että vieraanvaraisuus on maan kulttuurissa suuresti arvostettu piirre, jossa ei ole kyse rahallisesta vaihtokaupasta.

Jos lähdet vaihtoon syksyllä, kannattaa mahdollisuuksien mukaan toteuttaa haluamiasi reissuja jo syys- ja lokakuussa, kun säät ovat lämpimät. Esimerkiksi viininviljelystä tunnettuun Kakhetin maakuntaan kannattaa suunnata sadonkorjuun aikaan syys- ja lokakuun vaihteessa. Matkustaminen onnistuu helpoiten ja halvinten minibusseilla (marshrutka), joiden aikatauluja ja hinnastoja voi kysellä suoraan kuskeilta bussiasemilla. Liikkuminen näillä busseilla on toki vuoristoisilla seuduilla ajoittain vähän hurjaa. Muutaman kerran vuokrasimme myös auton vaihtariporukalla, mikä ei tuottanut mitään ongelmia, kunhan porukasta löytyy riittävän vanhoja kuskeja.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tässä kertomuksessa en pyri maalaamaan kaunisteltua kuvaa vaihdostani Pietarissa. Erilaiset pienet vastoinkäymiset tuovatkin oman vivahteensa vaihtokokemukseen. Silti vaihtolukukausi Pietarissa oli erittäin rikastava kokemus ja yksi elämäni parhaista. Vaihtoon lähtevän on kuitenkin hyvä henkisesti varautua siihen, että Venäjään liitetyistä sananlaskuista ja stereotypioista valitettavan moni pitää paikkansa.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoa on hyvä hoitaa ajoissa tarvittavat viisumit ja muut asiakirjat kuntoon. Muistaakseni Venäjän puolelta viestintä oli ajantasaista ja sain vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin. On ensiarvoisen tärkeää, että passi on voimassa tarpeeksi pitkään vaihdon jälkeenkin ja nimi viisumissa on kirjoitettu oikein jne. Mobility-palvelu on aina yhtä ilahduttavan selkeä ja helppokäyttöinen, mutta siihen kannattaa silti perehtyä ajan kanssa ja kysyä neuvoa tarvittaessa. Viisumia pitää hakea. Sitä voi hakea esimerkiksi Venäjän suurlähetystöstä, missä voi saada esimakua itänaapurillemme tyypillisestä sydämellisestä asiakaspalvelusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lähetystövierailun jälkeen seuraava kosketus venäläiseen byrokratiaan tapahtuu rajalla. Olen joka kerta selvinnyt rajamuodollisuuksista ongelmitta, sekä junalla että bussilla matkustaessa. Silti varsin kokemattomana maailmanmatkaajana lyhytkin kanssakäyminen rajaviranomaisten kanssa herättää aina pientä kauhua. Ainoa kerta, kun jotain olisi voinut mennä pieleen, tapahtui palatessani junalla Suomeen: rajavirkailija huomasi, että passissani oli väärä leima (maastalähtö maahantulon sijaan). Tovin väiteltyään toveriensa kanssa ratkaisuksi osoittautui vanhan leiman korjaaminen kuulakärkikynällä (nuoli osoitti väärään suuntaan).

Raja on kuitenkin vasta alkua. Bysantismi on osuva käsite kuvaamaan kolmannen Rooman byrokratian viidakkoa, joka saattaa herättää epätoivoa verkkoasiointiin ja ystävälliseen asiakaspalveluun tottuneelle suomalaiselle. Kuitenkin se on kiinteä osa vaihtokokemusta ja siihen kannattaa suhtautua stoalaisen tyynesti, ja arvostaa sen kafkamaista absurdiutta. Lohduttavaa on se, että kaikki vaihto-opiskelijat ovat lähtökohtaisesti samassa tilanteessa. Byrokratian solmujen selvittäminen yhdessä on omiaan luomaan solidaarisuutta kanssakärsijöiden kesken. Vertaistukea saa ja kannattaakin hakea muilta samassa tilanteessa kärvisteleviltä.

Varsinainen byrokratian määrä riippuu kuitenkin paljon siitä, minkälaisia valintoja vaihdon suhteen tekee. Jos päätät asua asuntolassa (mitä suosittelen vahvasti), hoitaa paikallinen koordinaattori rekisteröitymiseen liittyvät toimenpiteet. Sinun täytyy vain muistaa ilmoittaa matkoistasi ja toimittaa rekisteröitymiseen liittyvät asiakirjat muista kohteistasi. Jos asut päätät asua yksityisellä, tulee sinun sopia rekisteröityminen vuokranantajasi kanssa, mikä voi osoittautua ongelmalliseksi.

Samoin kurssivalinnat voivat vaatia enemmän tai vähemmän vaivannäköä riippuen siitä, mitä opiskelet ja missä. Itse opiskelin ainoastaan venäjän kielikursseja, jotka eivät vaatineet erillisiä toimia. Muita pienempiä byrokraattisia toimenpiteitä opiskelija- ja matkakortin hankkimisesta pyykkipolettien ostamiseen on lukematon määrä, enkä käsittele niitä kaikkia tässä. Erikseen on hyvä kuitenkin varautua siihen, että joudut luopumaan passistasi useaksi viikoksi tai jopa kuukausiksi opiskelijaviisumihakemusta varten.

Asuminen

Kuten jo mainitsin, suosittelen vahvasti kaikille asuntola-asumista. Yksityinen asunto saattaa olla sijaintinsa, asuintoveriensa ja siisteytensä puolesta edullisempi vaihtoehto, mutta katson asuntolan olevan erottamaton osa vaihtokokemusta. Lisäksi ainakin omalla kohdallani asuntolan puolesta puhui se, että se on HY:n valitsemille vaihto-opiskelijoille ilmainen (Pietari on yllättävän kallis kaupunki asua). Asuntolaan kannattaa suhtautua samalla fatalistisella, stoalaisella, kafkamaisella ja buddhalaisella asenteella kuin kaikkeen muuhunkin Venäjällä. Samalla pidä mielessä, että jos asuntolan olot eivät täytä vaatimuksiasi asuinmukavuuksien suhteen, paikalliset opiskelijat asuvat huomattavasti huonommissa oloissa.

Itse asuin Vasilinsaarella Kapitajanskaja 3:n asuntolassa, jossa lähes kaikki asukkaat ovat vaihto-opiskelijoita. Asuntolan sijainti on melko hyvä, jos opiskelet venäjän kieltä: matkaa kieli-instituuttiin on 30–45 minuuttia ruuhkasta ja tuurista riippuen. Kaikki huoneet ovat jaettuja kahden–neljän hengen kesken, joskin aina jotkut jäävät ilman huonetoveria. Huoneiden taso vaihtelee huimasti. Itselläni oli tuuria ja sain 2000-luvulla remontoidun huoneen, mutta suuri osa pääsee aikamatkalle Neuvostoliittoon. Asuntolassa elää myös sitkeä torakkakanta, jota myrkytetään säännöllisesti. Sanottakoon kuitenkin, että itse en pääsyt näkemään ainuttakaan elävää torakkaa, joten niiltä voi välttyä. Kaikkine vajavaisuuksineen asuntolaelämä on erittäin elähdyttävää ja yhteisöllistä. Pienet hassunhauskat tapaukset kuten palohälytykset ja rikkinäiset hissit vain tekevät kokemuksesta rikkaamman.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelin vain kielikursseja, joten kokemukseni opetuksesta ovat varsin rajoittuneet. Rohkeat ja taitavat (ja HY:n vaihtovalinnoissa vähintään B2-taitotason todistaneet) voivat osallistua venäjänkielisiin opetukseen, jonka taso on vahvasti riippuvainen yksittäisistä professoreista. Kieliopetus on saanut vahvoja vaikutteita neuvostokoulutusjärjestelmästä, jonka kasvatteja opettajat ovat. Voimansa tunnoissa olevat opettajat saattavatkin olla pelottavia (näen vieläkin painajaisia eräästä), mutta suurin osa heistä on erittäin sydämellisiä ja lähestyttäviä. Opetuksen tehokkuutta en osaa täysin arvioida. Opin yhtä ja toista, mutta luokkahuoneessa kieltä oppii vain tiettyyn pisteeseen saakka, loppu oppi on hankittava itse puhumalla venäjää venäläisten kanssa.

Asia, joka hieman huoletti minua vaihtoni aikana, oli opintojen arvostelu ja vaatimustaso. Lisäksi sairastelin aluksi tiuhaan ja kerrytin poissaoloja luennoilta. Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ainakin kieliopinnoissa vaihto-opiskelijoita kohdellaan silkkihansikkain ja suoritusvaatimuksista ei olla turhantarkkoja. Loppukoekaan ei osoittautunut vaikeaksi. Jos kielikurssit tuntuvat liian vaikeilta tai helpoilta, on ensimmäisten viikkojen aikana mahdollista vaihtaa ryhmää eri tasolle. Vaihto-opiskelijoiden asiaa ajoi erittäin pätevä ja joustava koordinaattori, johon kannattaa olla yhteydessä kaikissa opiskeluun liittyvissä kysymyksissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Sairastapauksissa suosittelen Pietarin Euromed -klinikkaa, josta minulla on hyviä kokemuksia.
  • Monien kokemuksen mukaan vaihdossa on vaikeaa tutustua paikallisiin. Suosittelenkin osallistumaan tandem-kieliopiskeluun ja muutenkin käymään paikallisen opiskelijajärjestön järjestämissä tapahtumissa.
  • Mainitsen vielä uudelleen: joudut luopumaan passistasi pian saavuttuasi Venäjälle opiskelijaviisumihakemuksen ajaksi. Tuona noin kuukauden kestävänä aikana et voi juuri matkustella tai poistua maasta ilman erityisjärjestelyitä.
  • Suhtaudu rekisteröitymiseen ja muihin byrokraattisiin seikkoihin niiden vaatimalla vakavuudella. Älä jätä pakollisia maksuja tms. viimeiseen päivään, sillä et ole ainoa, joka tekee näin ja jonot saattavat venyä pitkiksi. Varaudu muutenkin jonottamaan ja odottamaan kaikissa hallinnollisissa asioissa.
  • Älä melua julkisissa liikennevälineissä ja anna istumapaikka aina sinua vanhemmille ja raskaana oleville naisille.
  • Pietari ja Moskova ovat hienoja paikkoja, mutta ne eivät ole millään lailla tyypillisiä venäläisiä kaupunkeja. Vieraile myös muualla, mikäli suinkin pystyt.
  • Pietarilaiset osaavat englantia varsin hyvin, ainakin verrattuna muihin Venäjän kaupunkeihin. Venäjäntaidosta on kuitenkin hyötyä, ja kielestä kannattaa opetella ainakin alkeet.
  • Jos nimesi sisältää ääkkösiä, varaudu setvimään asiaa matkustaessasi Venäjällä. Itse jouduin kerran kohtaamaan konduktöörin, joka oli pahastunut siitä, että junalipussani nimeni kirjoitusasu poikkesi passistani. Tuolloin pääsin kuitenkin junaan ilman lisämaksuja.
  • Kaikista tärkein neuvo on kuitenkin tämä: Nauti vaihtoajastasi, vaikka kaikki kokemukset eivät olisi myönteisiä. Haastavat hetket tekevät hyvistä kokemuksista entistä nautinnollisempia!
Posted on

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Viime syyslukukausi – elokuun lopusta 2019 tammikuun loppuun 2020 – vierähti upeassa Pietarissa venäjän kieltä opiskellen.

Ennen lähtöä

Itselläni (tapani mukaan) kaikki järjestelyt tuli hoidettua vähän kiireellä ja viime tipassa. Byrokratian määrällä peloteltiin alkuun, ja no, pitihän se jossain määrin paikkansakin. Kaiken kuitenkin saa hoidettua, ja rento, joskin periksiantamaton asenne kannattaa omaksua jo alkumetreillä. Suomen pään järjestelyissä auttaa liikkuvuuspalveluiden lähettämä ohje, jossa oli hyvin selitetty kaikki tarvittava. Ja aina kannattaa heti kysyä, jos joku on epäselvää.

Ennen lähtöä hankitaan lähinnä viisumi ja papereita lääkäristä. Viisumin saa hakea Suomen Venäjän suurlähetystöstä vaihtoyliopiston lähettämää viisumikutsua vastaan. Jo tässä vaiheessa pääsi harjoittelemaan venäjän kielellä asioimista. Itselläni homma sujui mallikkaasti, mutta olen kuullut myös ongelmista näitä kutsuja odotellessa – mikäli sellainen sattuu kohdalle, on muistettava se kärsivällinen, tiukasti myös perään kyselevä, asenne.

Keuhkokuvia, joita opiskelija-asuntolaan asettuvalta vaaditaan, ei Suomen päässä valitettavasti terveenä ilmaiseksi saa. Ne voi ottaa myös Pietarin päädyssä huomattavasti halvemmalla, ja moni vaihto-opiskelija näin tekikin. Itse näin kuitenkin parhaaksi ottaa kaikki dokumentit jo Suomesta mukaan. Keuhkokuvaa ei sitten minulta koskaan edes kyselty, mutta kaikkeen on hyvä varautua. Koskaan ei oikein tiennyt, mikä dokumentti on elintärkeä, mikä lähinnä muodollinen.

Sitten ei muuta, kun junalippua ostamaan! Pietariin Finlandskiin asemalle (Финляндский вокзал) köröttelee Allegrolla mukavasti 3,5 tuntia. Hurraa helppo junaliikenne!

Ps. ennen lähtöä kannattaa ehdottomasti rekisteröityä Pietarin yliopiston Buddy-ohjelmaan. Yliopisto järjestää kaikille halukkaille ohjelman puitteissa paikallisen opiskelijan kaveriksi. Oli mukavaa saada heti kontakti vieraasta kaupungista, joka auttoi alkuhässäkässä, kuten asuntolalle pääsyssä ja paikallisen SIM-kortin ostamisessa. Joidenkin kontaktit olivat toki toisia aktiivisempia, mutta yleisesti systeemi vaikutti hyvältä, ja saapuminen kaupunkiin oli helppoa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäisinä päivinä Pietarissa hoidetaan lähinnä byrokratiaa ja hengitellään suurkaupungin tunnelmaa. Buddy auttaa, muut vaihto-oppilaat tukevat ja ihmettelevät kanssasi. Kopiointiliike (копицентр) tuli tutuksi, samoin vaihtokoordinaattorin ja asuntolan asioita hoitavien babushkoiden työpisteet. Allekirjoituksia erinäisiin dokumentteihin kirjoitettiin niin paljon, ettei enää pysynyt laskuissa.

Suurimmaksi osaksi asiat pitää hoitaa venäjäksi, joten kieltä pääsee tosiaan harjoittelemaan. Puhua kannattaakin rohkeasti! Kaikki sujuu heti lähtöviivoilta paljon helpommin, kun ainakin yrittää. Omaanikaan, todella haparoivaan venäjään ei kertaakaan suhtauduttu ylimielisesti.

Kaupunkiin saapuessa (ja aina uudelleen palatessa) tulee rekisteröityä. Kyseessä on vielä suhteellisen uusi laki, joten käytännöt tuntuivat hämmentävän vähän kaikkia. Tämä käytännössä hoitui kuitenkin helposti yliopiston kautta, mikäli asui asuntolassa. Omaa asuntoa vuokratessa voi rekisteröintiasioissa joutua säätämään, mutta näidenkin tilanteiden kuuli aina lopulta ratkenneen.

Viisumihan täytyy toisiaan uusia, kun Venäjälle saavutaan. Tämä vie hyvin oman aikansa, ja käytännöt vaihtelevat tiedekunnittain. Filologian laitoksella koko prosessi hoidettiin vaihtokoordinaattoreiden toimesta; itse piti tuoda tarvittavat dokumentit ja valmistautua jonottamaan. Prosessin tuli kestää viisi viikkoa (esim. kv-suhteiden opiskelijoilla saattoi olla vain kaksikin) ja tänä aikana ei saanut matkustaa. Omalla kohdalla prosessi venähti kuitenkin kahdeksaan viikkoon. Onneksi Pietarissakin riittää nähtävää odottelun ajaksi. Opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi tai merkittävin alennuksin suurimpaan osaan museoista ja nähtävyyksistä, joten sen saapumista (muutama viikko) kannattaa odotella. Kurssien alkamisessa kestää myös aina, ja ensimmäiset viikot otetaankin aikalailla loman kannalta.

Asuminen

Päädyin asumaan opiskelijoille tarkoitettuun asuntolaan, vaikka oman asunnon vuokraaminenkin kävi mielessä. Pietarissa iso osa vaihtareista laitetaan asumaan Vasilin saaren kärkeen. Läheltä löytyy ruokakauppoja, kuntosaleja, jonkun verran syömäpaikkoja, ja etenkin lämpimillä säillä ihana ranta. Busseja ja маршруткoita (eräänlainen minibussi) kulkee vierestä, ja lähin metroasema Primorskaya (Приморская) löytyy kilometrin päästä.

Маршруткаn sai huikata pysähdyksiin mistä tahansa tien varrelta, samoin kuskille piti huikata, kun halusi hypätä pois kyydistä.

Osa kompleksia, jossa asuntolarakennuskin sijaitsi (kuvan ihan oikeassa laidassa).

Asumisen suhteen jokainen osaa varmasti tehdä itselleen sen sopivimman ratkaisun, mutta rohkaisun sanana asuntolassakaan asuminen ei ollut yhtään sen hullumpaa! Helsingin yliopiston valitsemille vaihto-opiskelijoille se kuuluu jo yliopistojen väliseen kahdenväliseen vaihtosopimukseen, ja ilmaisesta asumisesta säästyneet ruplat voi sitten käyttää kokemuksiin ja matkusteluun. Vuokratkaan eivät toki Pietarissa päätä huimaa (Helsinkiin verrattuna). Ja jos asunnon vuokraaminen Suomesta käsin tuntuu hankalalta, yksi (monien vaihto-oppilaidenkin suosima) tapa on aloittaa asuntolasta, ja etsiä oma paikka sitten paikan päältä.

Asuntolassa asuttiin pääsääntöisesti muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa neljän tai seitsemän hengen asunnoissa. Itse majoituin neljän hengen huoneistossa, jossa keittiön, suihkun ja vessan jaoin englantilaisen, japanilaisen ja valkovenäläisen opiskelijan kanssa. Huoneissa nukuttiin aina kahden. Ensinäkemältä asunto taisi vähän järkyttääkin. Huoneita löytyy remontoituina, ja sitten vähän vähemmän remontoituina. Meidän kompleksi taisi kuulua tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Asuntoon kuitenkin pian tottui, ja se alkoi tuntua ihan kodilta.


Oma puolikkaani jaetusta huoneesta.

Asuntolassa ei ollut valmiiksi oikein mitään. Onneksi esim. reilun kilometrin päässä asuntolalta oleva supermarket Lenta (Лента) tarjosi kaiken tarvittavan. Myös jääkaappi keittiöön piti hakea jostain toimistosta. Pyykit joko annettiin oman asuntolan babushkalle pestäväksi, pestiin itse toisella asuntolalla noin 20min. kävelymatkan päässä, tai käytettiin pesuloita. Lakanat vaihdettiin joka torstai.

Opiskelu ja opetus

Päätoimisesti venäjää opiskelevilla kurssiasiat hoituivat helposti. Kaikki suorittivat tasokokeen, jonka perusteella oppilaat jaettiin ryhmiin. Mihinkään kursseille ei täytynyt ilmoittautua. Ryhmää sai myös myöhemmin vaihtaa, mikäli taso ei tuntunutkaan omalta. Voinkin suositella kaikille pääaineesta riippumatta valmiiksi paketoitua, 30 op, kielikokonaisuutta, jonka saa sellaisenaan mahtumaan tutkintoon kuin tutkintoon. Venäjän kieltä vieraana kielenä opiskellaan omassa rakennuksessaan Nevan varrella vähän matkan päässä päärakennuksesta. Paikallisiin opiskelijoihin ei siellä valitettavasti oikein törmää. Mitään ruokalaa ei ole, ja lähin столоваяkin kaukana. Pitkiin päiviin oli hyvä varautua omilla eväillä.

Tunneilla ei puhuta ollenkaan englantia, vaikka omakin ryhmäni oli niitä helpoimpia. Opin nopeasti, ja hurjan paljon. Oppiminen on toki aika paljon itsestä kiinni – niin kuin kielissä yleensäkin. Kotitehtävät kuulusteltiin aina ääneen, vuorotellen tai oppilaita nimeämällä. Ja kun improvisaatiotaidot venäjäksi olivat tasolla nolla, nolojen tilanteiden pelko toimi hyvänä motivaattorina läksyjen tekemiseen. Vaihto-opiskelijoihin tunnuttiin suhtautuvan muuten aika lepsusti, eikä 75% läsnäolopakkokaan ollut absoluuttinen. Kieltä oppii paikan päällä myös luokkahuoneen ulkopuolella! Toki tunteihin kannattaa panostaa, jotta ajastaan vieraassa yliopistossa saa eniten irti.

Tunneilla puhuttiin paljon, mikä oli ehdottomasti niiden parasta antia. Opettajat olivat hauskoja ja nuoria, tunneilla puhuminen rentoa. Kielioppivirheistä (puhuessa) alettiin tiukemmin huomautella vasta loppukuukausina. Muuten opiskelu oli aika perinteistä, kirjasta lukemista, vihkoon kirjoittamista ja kieliopin kertaamista.

Loppukokeet olivat suhteellisen helppoja, enkä tainnut kuulla kenenkään saaneen hylättyä. Tuntiosallistuminen ja läksyjen tekeminen vaikuttavat myös arvosanaan, joskin kurssit luetaan Suomessa vain arvosanalla ”hyväksytty”. Kokeet suoritettiin aikataulun mukaan jouluna, jota iso osa eurooppalaisista opiskelijoista halusi lähteä kotiin viettämään. Tämäkin on yleisesti tiedossa, ja opettajat ovat kyllä joustavia opiskelijoiden suhteen.

Paikallisen opiskelijajärjestön kautta oli myös mahdollista saada ”tandem”-kaveri, jolle tarkoituksena oli opettaa omaa kieltään, ja samalla saada apua venäjän taidoissa. Omalla kohdallani ohjelma ei oikein toiminut, mutta kuulin siitä myös paljon hyvää. Lisäksi kaupungista löytyy paljon erilaisia ulkomaalaisille suunnattuja ”keskusteluryhmiä”, joissa keräännytään esimerkiksi kahvilaan juttelemaan eri aiheista venäjäksi.

Sopeutuminen uuteen arkeen

Ison kaupungin liikenteeseen ja aamuisiin metroruuhkiin, Helsinkiä pidempiin etäisyyksiin, uuteen kieleen ja elämään pääsi pian kiinni ja arkeen Pietarissa sopeutui nopeasti. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen ja monipuolisesta kulttuuritarjonnasta kannattaa ottaa kaikki irti! Baletti, ooppera, keikat, urheilutapahtumat (mestareiden liigaakin pääsi Гаспром-areenalle seuraamaan kympillä) ja museot kannattaa koluta läpi. Yöelämääkin löytyy moneen makuun, eikä miljoonakaupunki mene koskaan kiinni. Ulkomailta tuodut tuotteet tosin saattavat olla kalliita, mutta shoppailuun löytyy paljon vaikka kirpputoreja ja toreja. Etenkin georgialaista ruokaa kannattaa kokeilla, ja muutenkin ulkona syömistä suosittelen. Erikoisruokavalion omaaville tai kasvissyöjille/vegaaneille se voi tosin välillä olla haaste.

Joka lukukausi Pietarin valtionyliopistoon (puhumatta niistä muista yliopistoista) tulee sadoittain vaihto-opiskelijoita. Oman kokemukseni mukaan myös paikalliset ovat avoimia ja mukavia. Jokainen löytää kyllä varmasti omanalaisensa porukan, ja omanlaistaan tekemistä. Sitä ei tarvitse mielestäni pelätä!

Ruska-aikaan Pietarin lähiseudun Pavlovsk-puistossa. Suositukset kaupungin ulkopuolisille iltapäiväkävelyille.

Telegram-sovellusta käytetään paljon kommunikointiin; se kannattakin ladata jo kotipuolessa. Myöskään VPN:n lataaminen ei ole huono idea, sillä joillekin sivuille (myös telegramiin) pääsyä voidaan hyvin rajoittaa. Muita hyödyllisiä sovelluksia on etenkin useat taksi-apit kuten Yandex, Uber russia tai Bolt. Näihin saa liitettyä myös kortin (joskaan kaikissa ulkomainen ei toimi), jolloin taksillakin liikkuminen on (halpaa ja) helppoa. Käteistä muutenkaan tarvitsee harvoin, joskin sitä on hyvä aina olla jonkun verran mukana. On syytä olla kuitenkin tarkkana, mistä käteistä nostaa. Korttien tietojen kopioiminen on todella yleistä.

Puhelinoperaattoreita oli muutama eri. Esimerkiksi Мегафон taisi tarjota rajattoman netin. Itse kuitenkin käytin Теле2, jolta 40gigaa /kk maksoi noin 5 euroa. Sillä pärjäsi loistavasti, varsinkin, kun sosiaalisen median (kuten whatsapp tai instagram) käyttö kuului automaattisesti sopimukseen, eikä ”kuluttanut nettiä”. Asuntolan ensimmäisessä kerroksessa on Wifi. Huoneisiin se piti hankkia itse, ja prosessi vaikutti monimutkaiselta venäjän kielen taitoisillekin, joten itse pärjäsin hyvin puhelimella.

Joidenkin yliopistojen vaihtosopimuksiin (Helsingin yliopistonkin) kuului pieni kuukausiraha, tai opintotuki, myös Venäjän puolelta. Se taisi olla muutamia kymmeniä euroja kuussa, ja sen saamiseksi tuli hankkia venäläinen tili Сбербанкista. Jokainen voi itse taas miettiä, ryhtyykö tähän. Pankissa asiointi hoidettiin venäjäksi, mutta alkeistaitojen ja Google kääntäjän avulla homma hoitui ja sain tarvittavat dokumentit. Kortti oli loppujen lopuksi muutenkin ihan kätevä – toisille tilin omaaville kavereille sai esim. siirrettyä rahaa kätevästi Mobilepayn tavoin, ja sinne sai ladattua käteistä useissa automaateissa.

Lähtö

Puoli vuotta kului todella nopeasti. Opintojen loppuessa joulun aikaan oli viisumia vielä yli kuukausi jäljellä. Päätin käyttää lopun ajan hyödyksi ja toteuttaa pitkäaikaisen unelman: Trans-Siperian matkan. Terästettyjä venäjäntaitoja pääsi heti harjoittelemaan, ja näkemään maata laajemmin. Kokemus oli kaiken kaikkiaan upea. Ja jos Vladivostokiin asti ei ole asiaa, löytyy Venäjän kokoisesta maasta nähtävää paljon lähempääkin. Vaihtoaikaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös matkustamiseen!

Auringonlasku jäätyneellä Baikal-järvellä.

Kaikki Venäjällä ei kuitenkaan toimi ihan samoin kuin Suomessa, eikä ikävämpiä puoliakaan pidä kaunistella. Moneen tekemiseen vaikuttaa naamakerroin ja joskus täytyi vaatimalla vaatia asioitaan hoidettaviksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole edes sillä totutulla tasolla, ja rasismi on näkyvämpää. Myös kierrättäminen on vaikeaa (joskin Pietarissa mahdollista!). Ja vaikka Pietari onkin kansainvälinen kaupunki, on se kansainvälinen Venäjän mittakaavassa, ja pelkällä englannilla pärjää huonommin.

Kokemukseni venäläisistä ja Venäjästä oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen. Lähdin Pietarista kotiin syli täynnä uusia ystäviä, hienoja kokemuksia, kohentunutta kielitaitoa ja ennen kaikkea tunneta siitä, että maailmaa kannattaa ja pitää nähdä! Eikä plussana kotona Kelan kanssa asioiminen tunnu enää juuri miltään. Venäjälle lähtiessäsi valitset hienon vaihtokohteen, joskaan et sitä helpointa.

Ei niin vakavana – joskin ihan kuvaavana – mottona voi pitää sitä, että ”mikään ei toimi, mutta kaikki kyllä hoituu!”

Posted on

Vaihtokertomus, Moskovan valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Venäjältä vaihdosta palattuasi omaat paremman kielitaidon, osaat suhtautua vaikeilta tuntuviin tilanteisin tyynesti ja todennäköisesti tunnet itsesi jollakin tapaa vahvemmaksi ihmiseksi. Luultavasti sinulla on myös uusia kansainvälisiä ystäviä ja olet saanut upeita kokemuksia.

Ennen lähtöä

Vaihtoon hyväksyminen MGU:sta tuli muistaakseni melko myöhään. Kun saat hyväksynnän ja sen mukana ohjeet siitä mitä seuraavaksi tulee tehdä, suosittelen toimimaan nopeasti. Itseni piti tilata jokin dokumentti Moskovasta ja tässä kesti hetken, jolloin pelkäsin etten saa viisumiani tarpeeksi ajoissa. Tässä vaiheessa voi myös ilmoittaa, haluaako asumaan MGU:n asuntolaan. Itse suosittelen tätä ehdottomasti. Asuntolat ovat Helsingin yliopiston vaihtosopimuksen perusteella ilmaisia ja sijaitsevat päärakennuksessa, joka on varmaankin yksi koko Venäjän tunnetuimmista rakennuksista.

Informaatiota yleisesti lähetetään vähän. Kannattaa siis itse rohkeasti ottaa yhteyttä niihin ihmisiin, jotka ovat olleet sinuun yhteydessä sähköpostitse. Itse ainakin sain näin vastauksia kysymyksiini.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten arvata saattaa, Venäjällä byrokratiaan menee paljon aikaa. Aluksi pitää esimerkiksi teettää kulkulupia ja venäläinen opiskelijakortti sekä laittaa opiskelijaviisumin hakuprosessi alkuun. Kun lähdet hoitamaan asioita, suosittelen varaamaan mukaan vettä, evästä, kaikki mahdolliset dokumentit ja paljon kärsivällisyyttä. Erilaisia asioita hoidetaan sekä päärakennuksen toimistoissa että omassa tiedekunnassa. Esimerkiksi viisuminpidennykseen liittyvät asiat hoitaa Igor Bochkov, jolla on toimisto paikallisen kielikeskuksen rakennuksessa, jossa myös venäjän kielen tunnit pidetään.

Jälkikäteen on mahdoton muistaa kaikkea sitä, mitä tuli hoitaa vaihdon alettua, sen aikana ja sen ollessa lopuillaan. Lähtökohtaisesti kaikki hoidetaan venäjäksi, mutta tähän voi suhtautua kielen oppimisen kannalta. Myös muilta vaihtareilta sai paljon apua, ja usein yhdessä lähdimme hoitamaan jotakin tiettyä asiaa. Kaikilta kannattaa kysellä paljon, mitä seuraavaksi pitää tehdä – sekä henkilökunnalta että muilta opiskelijoilta.

Asuminen

Todennäköisesti asut yliopiston päärakennuksessa (Главное здание МГУ). Päärakennuksesta löytyy lähes kaikki, kuvitella saattaa: apteekki, poliisi, pieni ruokakauppa, monta ruokalaa, matkatoimisto, kukkakauppa, pesula jne. Rakennus on valtava. Asuntolat sijaitsevat omissa siivissään ja niiden ovilla pitää näyttää kulkulupa. Myös päästäkseen itse rakennukseen sisään tulee näyttää aina kulkulupa.

Lähes kaikki vaihtarit tuntuivat asuvan päärakennuksen asuntoloissa. Näemmä siellä asui myös paljon muualta Venäjältä Moskovaan opiskelemaan muuttaneita opiskelijoita, mutta syntyperäisen moskovalaiset eivät yleensä asuntolassa asuneet.


Oma huoneeni päärakennuksen asuntolassa

Asuntolat ovat Helsingin yliopiston vaihtosopimuksen perusteella ilmaisia ja hyvällä tuurilla saat kelpo huoneen, josta saattaa olla hieno näköala. Kuitenkaan minkäänlaista luksusmajoitusta ei kannata odottaa. Oma huoneeni oli melko hyvässä kunnossa, mutta osassa huoneista oli esimerkiksi näkyvää hometta, ötököitä tai rikkinäinen vessanpönttö. Eräiden ystävieni lavuaarin putki jollain tavalla räjähti ja huoneeseen tulvi vettä, mutta siitäkin selvittiin. Huonetta voi aina yrittää vaihtaa jos ei ole siihen tyytyväinen, mutta kannattaa valmistautua hieman nihkeään vastaanottoon.

Kuitenkin asuntoloissa yksi parhaita puolia on se, että saa oman huoneen. Naapurihuoneessasi todennäköisesti asuu toinen vaihtari. Tämän kanssa jaetaan kylpyhuone ja wc. Yhteiskeittiöt sijaitsevat käytävällä, mutta ne olivat melko karmeassa kunnossa. Kuitenkin niissä voi laittaa jotakin yksinkertaista ruokaa. Jääkaappia ei ole, mutta itse käytin ilmojen kylmettyä ikkunan väliä jääkaappina, mikä toimi melko hyvin. Vinkkinä sellainen, että kannattaa avata huoneen ikkunan alapuolella oleva pieni luukku. Tällöin ilma huoneessa pääsee vaihtumaan.

Asuntola-asioissa voi kysyä apua seitsemännessä kerroksessa sijaitsevasta toimistosta, jossa ainakin omana aikanani oli töissä hyvin mukava nainen nimeltä Viktoria. Hän auttaa mielellään, mutta ei puhu ollenkaan englantia.

Jostain syystä puolivälissä vaihtoani minua yritettiin saada maksamaan huoneestani jonkinlaista vuokraa. Jos näin käy, kannattaa olla tiukkana ja kertoa, että omaan vaihtosopimukseen kuuluu ilmainen majoitus.

Päärakennuksesta saa mielestäni ympäri vuorokauden ruokaa. Kuitenkin opiskelijaruokaloiden taso ei ole samanlainen kuin Suomessa. Kasvisruokavaihtoehtoja on hyvin harvoin.

 


Yksi päärakennuksen opiskelijaruokaloista

Opiskelu ja opetus

Opiskelin itse pelkästään venäjän kieltä vaihtoni aikana. Olin lukenut venäjää Suomessa noin kahden vuoden ajan. Vaihdon alussa tehdään pieni testi, jonka mukaan opiskelijat jaetaan tasoryhmiin. Testi oli mielestäni melko huono, eikä kertonut paljonkaan siitä tasosta, millä opiskelijat olivat. Tasoryhmiä oli viisi, joista ensimmäinen hyvin edistyneet venäjän opiskelijat ja viides oli tarkoitettu opiskelijoille, jotka eivät osanneet vielä edes kirjaimia. Päädyin itse ryhmään neljä, mutta kävin välillä myös kolmosryhmän tunneilla. Koin tämän itselleni sopivaksi tasoksi.

Kurssien alettua saimme ohjeet ostaa kirjat kullekin kurssille. Kirjoja sai ostettua esimerkiksi päärakennuksessa olevasta kirjakaupasta. Opiskelu tapahtuu lähes täysin venäjän kielellä, mikä omasta mielestäni oli todella hyvä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että opetus ei välttämättä ole samalla tasolla kuin HY:ssä. Tunneilla ei käytetty ikinä internetiä, eikä opetus ollut aina kovinkaan johdonmukaista. Myös sanasto jota osalla kursseista opin oli melko epärelevanttia, jos venäjää haluaisi käyttää esimerkiksi työelämässä. Yhdellä kurssilla esimerkiksi opettelimme lukuisia Pushkinin tarinoita ulkoa, joita referoimme luokan edessä muille. Aluksi tämä tuntui melko stressaavalta omaan kielitaitoon nähden, mutta tätä ei kannata ottaa kovin vakavasti.

Parhaimpia olivat tunnit, joilla saatiin kunnon keskustelu käyntiin. Oli mahtavaa huomata, että ymmärtää ja jossain määrin pystyy itse osallistumaan venäjänkieliseen keskusteluun. Kuitenkin kannattaa valmistautua siihen, että palaute omasta kielitaidosta on välillä melko suoraa. Toisaalta voi kokea onnistuneensa, jos ymmärtää itselle annetun negatiivisen palautteen. Suurin osa opettajista oli lopulta todella hauskoja ja halusivat tietää paljon opiskelijoistaan.

Läksyjä tuli jokaiselta tunnilta melko paljon, mutta koin ne itse hyödylliseksi kielen oppimisen kannalta. Opettajat selvästi myös olettivat, että läksyt tehdään, sillä niitä tentattiin aina seuraavalla tunnilla.

Yhden lukukauden vaihdon aikana ei kannata tavoitella täysin sujuvaa kielitaitoa. Kielitaito kuitenkin varmasti kehittyy huimasti ja voit aina jatkaa kieliopintojasi Suomessa. Jos jotakin muuttaisin, olisin ollut itselleni armollisempi, enkä soimannut itseäni joka kerta kun en ymmärtänyt mitä äidinkielenään venäjää puhuvat sanoivat tai jos en muistanut, miten monikon genetiivi taipuu. Kielen oppiminen vaatii paljon aikaa ja energiaa.

Kurssien päättyessä tehtiin tentti, joka yhdessä tuntiaktiivisuuden kanssa vaikutti siihen, millaisen arvosanan saa. Suomessa nämä kuitenkin kirjataan vain hyväksytyiksi arvosanoiksi. Tentit olivat mielestäni melko helppoja ja ymmärtääkseni kukaan ei saanut hylättyä arvosanaa, jos vain oli käynyt tunneilla ja tehnyt läksyt.


Pikkuruinen luokkahuone, jossa valtaosa tunneistamme pidettiin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Kannattaa jo ennen Suomesta lähtöä ladata Yandex-sovellus, joka toimii samaan tapaan kuin Uber. Itse lensin Moskovaan, tulin lentokenttäjunalla Valko-Venäjän asemalle ja tästä otin Yandexin yliopistolle. Käytin Yandexin tilaamiseen omaa Suomen nettiäni, mutta se kannattaa toki heti tilaamisen jälkeen laittaa pois päältä.

Päärakennuksella tuli esittää oma passi ja viisumi. Vahdit todennäköisesti hokevat sanaa ”пропуск” (Tämä on muuten ensimmäinen uusi sana, jonka todennäköisesti vaihtosi aikana tulet oppimaan.), mutta näytä viisumiasi ja kerro olevasi paikalla ensimmäistä kertaa, niin sinut päästetään sisälle. Saapumisohjeissa on tieto siitä, mihin pitää aluksi mennä. Päärakennus on melko sekava eikä viittoja ole, joten kysele ihmisiltä. Itse ravasin muutamissa toimistoissa, minkä jälkeen sain jo oman huoneeni.

Noin 1,5 kilometrin päässä päärakennukselta, Университет-metroaseman lähellä, on ostoskeskus ”Капитолий», josta saa kaiken tarvittavan, jotta pääsee alkuun. Siellä on myös iso ruokakauppa, jota itse käytin paljon. Metrolle ja ostoskeskukseen pääsee päärakennukselta myös bussilla, jos ei halua kävellä.

Metro toimii Moskovassa erinomaisesti. Ruuhka-aikana tai muutenkin voi tosin olla melko ahdasta. Itse en missään vaiheessa hankkinut opiskelija-alennusta joukkoliikenteen käyttöön, koska koin sen melko edulliseksi muutenkin. Käytin liikkumiseen Troika-korttia. Sellaisen voi ostaa miltä tahansa metroasemalta ja ladata automaateissa siihen lisää arvoa. Yandex-taksi on edullinen ja itse koin sen hyvin luotettavaksi.

Otin itse puhelinliittymän rajattomalla netillä МТС-yritykseltä. Tämä kustansi muistaakseni noin 15 € kuussa. Asuntolahuoneisiin on mahdollisuus saada hyvin edullinen wi-fi, jota ylläpitävät jotkut MGU:n opiskelijat.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Mitään erityistä vaihto-orientaatiota ei Moskovassa valitettavasti järjestetä. Kuitenkin eräs järjestö yliopistolla järjesti ohjelmaa ja tutustumista vaihtareille. Kannattaa seurata oman asuntolakerroksen hissien edustaa, jonne usein ilmestyi kokoontumisista kertovia lappuja. Vaihtareille tarkoitetuissa tapaamisissa oli mukana aina myös venäläisiä opiskelijoita, joten paikallisten ystävien saaminen oli melko luonnollista. Myös buddy-toimintaan osallistumista kannattaa harkita. Opintojen edetessä muihin vaihtareihin tutustuminen oli helppoa, koska vaihtareita oli rajattu määrä ja opetusryhmät pysyivät melko samoina.

Moskovassa riittää enemmän tekemistä kuin mitä yhteen vaihtolukukauteen voi mahduttaa. Suosittelen museoita, joihin pääsee hyvin edullisesti, kunhan saat venäläisen opiskelijakortin. Ravintolat ovat hiukan edullisempia kuin Suomessa ja niitä riittää paljon. Myös Moskovan yöelämä on kokemisen arvoinen. Lämpiminä aikoina puistoissa on mukava viettää aikaa.

Lopuksi

Moskova vaihtokohteena ei ole helpoin tai kevyin vaihtokohde, mutta ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Vaikka kaupunki on valtava, koin sen hyvin turvalliseksi ja toimivaksi. Opiskelu Moskovan valtionyliopistossa on varmasti myös hyvin erilaista kuin missään muussa vaihtokohteessa. Itse koen kasvaneeni vaihdon aikana hurjasti ja saaneeni paljon itsevarmuutta käyttää venäjän kieltä. Koen, että esimerkiksi työhaastattelutilanteissa vaihtokokemustani Venäjältä on aidosti arvostettu, ja ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita kuulemaan Venäjän-vaihdostani. Aika Moskovassa oli ihanaa, mutta niin oli myös paluu Suomeen.

Posted on

Vaihtokertomus, Pietarin valtiollinen yliopisto (spbu), Venäjä syksy 2018 

kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä on hyvä tarkistaa useaan otteeseen, että tarvittavat dokumentit ovat hankittu ja ennen kaikkea oikein. 

Ennen lähtöä saat viisumikutsun vaihtoyliopistolta. Viisumia haetaan suurlähetystön konsuliosastolta, jossa puhutaan muuten lähes pelkästään venäjää. Viisumia varten tarvitset todella kaikki dokumentit, jotka sivuilla mainitaan eli varmista että olet hommannut kaiken tarvittavan Hiv-testistä lääkärintodistukseen ja viralliseen vakuutustodistukseen.

Kun todistukset ovat hyvässä paketissa ja viisumi passissa olet hoitanut kaiken, minkä Suomen päässä voit hoitaa.  

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihdon alussa oli monia asioita hoidettavana heti ensimmäisten päivien aikana. Näistä kannattaa pitää jonkinlaista to do –listaa, vaikka paikalliset buddyt sekä koordinaattorit pitävätkin hyvän huolen siitä ettei mikään jää hoitamatta. 

Ensimmäisien päivien aikana oli mm. esitettävä lääkärintodistus ja keuhkokuva asuakseen asuntolassa sekä maahan rekisteröityminen yliopistolla. Samalla kertaa haettiin paikallista opiskelukorttia, jonka tulossa tosin kestää muutamia viikkoja.

Alkubyrokratiassa helpottaa, kun pitää mukana useita passin, viisumin ja maahantulokortin kopioita sekä muutamaa passikuvaa. Muutamat ensimmäiset päivät oikeastaan kuljettiin pitkälti buddyjen perässä hoitamassa noita asioita, eli et jää yksin. 

Asuminen

Pietarin valtiollisessa yliopistossa suurin osa laitetaan asumaan Kapitanskayalle Vasilinsaarelle. Ennen vaihtoon lähtöä kauhistelin julkisivua google mapsissa, mutta todellisuudessa neuvostobunkkerista kuoriutui hyvinkin nopeasti kodikas ja legendaariseksi muodostunut paikka. Mikä parasta, asuntolaa lähellä on useita kuntosaleja, kauneushoitoloita, pikaruokaloita, ruokakauppoja sekä ihana ranta. Lähellä sijaitsee myös bussipysäkki josta kulkee busseja yliopiston kautta keskustaan ja kilometrin kävelymatkan päässä sijaitsee lähin metroasema Primorskaya. Pietarissa tottuu nopeasti kävelemään. Paikallisten ”kulman takana” saattaa helposti tarkoittaa 25 minuutin kävelymatkaa, jossa helsinkiläinen ottaisi helposti ratikan alleen. 

Asuntolan asunnot ovat 4-7 henkilön soluasuntoja. Itse asuin 4 tytön kanssa 2 makuuhuoneen asunnossa. Alkuhuolestuksesta huolimatta yhteisasuminen sujui aika leppoisasti ja hyvin pian oppi ottamaan muiden tavat huomioon.  

Kapitanskayalla osa huoneista on remontoituja ja osa, noh, vähän rempallaan. 

Asenne kuitenkin ratkaisee, ja jos asuntolaelämä ei tunnu lainkaan mieleiseltä on aina olemassa vaihtoehtona vuokrata asunto muualta. Suosittelen kuitenkin lämpimästi antamaan Kapi-elämälle mahdollisuuden. Vaihtovuosi olisi ollut hyvin erilainen ilman surkuhupaisia suihkun hajoamisia, alakerran babushkoja sekä tietenkin tärkeäksi muodostunutta vaihtariyhteisöä jonka kanssa pääsi jakamaan kaiken kokemansa.

Saitko ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopistostasi hyväksymistiedon ja ohjeita?

Vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja ohjepaketti tuli hyvin lähellä ennen lähtöä. Valmistautuminen tuntuikin hyvin verkkaiselta pitkälle kesään. Tuntui siltä, että Eurooppaan lähtevät kaverini olivat jo ehtineet hommata vuokra-asunnot ja lentoliput kun itse odotin vielä virallista hyväksymistä.

Opintoja varten tuli täyttää suunnitelma mitä kursseja kohdemaassa aikoo suorittaa. Kielikurssi on kaikista suosituin vaihtarikurssi.

Kielikurssilla opiskelijoita on n. 8-15 ja oppitunnit sijoittuvat joko aamulle tai iltapäivälle. Poissaoloihin suhtauduttiin samalla tavalla kuin Helsingin yliopistossa, eli 75% läsnäolopakko. Toki oman opettajan kanssa on mahdollista keskustella joustosta, ja ainakin meillä kannustettiin myös matkustamaan ja näkemään Venäjää.

Kielikurssi vaihtelee varmasti hyvinkin paljon opettajasta, ryhmästä ja ryhmän tasosta riippuen. Meillä oli yhteensä 4 välikoetta joiden keskiarvo ratkaisi päättöarvioinnin.

opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtosyksyn alussa järjestettiin orientation week joka oli täynnä monenlaista ohjelmaa. Tapahtumia oli laidasta laitaan ja muistuttivat pitkälti fuksivuoden ensimmäisiä viikkoja.

käytännön vinkit arjen tueksi

Lataa puhelimeesi 2gis, Yandex sekä halutessasi “Venäjän facebook” V-kontakte.

sopeutuminen

Kuten opintoja aloittaessa, myös vaihdossa kannattaa olla aktiivinen alussa. Orientaatioviikkoon osallistumalla pääsee hyvin alkuun niin kaupunkiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin tutustumisessa.

Yleinen hintataso venäjällä on alhainen. Monet museot ja nähtävyydet ovat huomattavasti halvempia paikallisella opiskelijakortilla, jonka saa n. Kuukauden kuluttua saapumisesta. Kannattaa ottaa kaikki irti ja imeä itseensä niin paljon kulttuuria kuin mahdollista ja tutustua Pietarin mielenkiintoiseen historiaan.

Pietari on täynnä ihania kahviloita ja ravintoloita. Hintatasolle sokaistuu siellä ollessa ja oikeastaan vasta Suomessa käydessä oppi taas arvostamaan hintatasoa.

kuinka toimit ongelmatilanteissa, jos sellaisia tuli vastaan?

Ongelmista voi kertoa avoimesti. Kannattaa välttää nimeämästä yksittäisiä henkilöitä.

Ongelmatilanteissa kannattaa kysyä apua muilta, sillä todennäköisimmin et ole ensimmäinen joka moista kohtaa.

Kadotin vaihdon aikana maahantulokorttini, vieläpä matkustaessani Kazaniin.

Maahantulokorttia ei kannata kadottaa, mutta jos niin käy ei siitä kannata yöuniaankaan menettää. Tällöin edessä on jälleen paperien täyttämistä useassa eri paikassa sekä odottelua, mutta ei mitään sen vaarallisempaa. Prosessissa kannattaa olla venäjäntaitoinen mukana, sillä paikallisella poliisiasemalla ei juuri englantia puhuta.

mitä muuta tahansa, joka mielestäsi jokaisen maahan lähtijän on hyvä tietää?

Pietari on täynnä mahdollisuuksia. Mene ja koe itse!

Käy ainakin näissä:

– Ermitaasi
– Verikirkko
– Kazanin kirkko
– Iisakin kirkko
– Kesäpuisto
– Pietarhovi
– Pietari-Paavalin linnoitus
– Baletti
– Syömässä georgialaista
– Venäläisen taiteen museo
– Jusupovin palatsi
– Kunstkamera
– Kattokierros

 

Posted on

Vaihtokertomus, Kazan Federal University, Venäjä, lukuvuosi 2018-2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kazan valikoitui vaihtokohteekseni useasta eri syystä. Esimerkiksi kaupungin sopiva koko ja mielenkiintoinen sijainti saivat minut vakuuttumaan Kazanista vaihtokohteena. Venäjälle vaihtoon lähtiessä joutuu hoitamaan muutamia asioita, joista joissain muissa vaihtokohteissa välttynee tekemästä. Kuitenkin matkavakuutuksen hankinta ja HIV-testissä piipahhtaminen ovat melko pikaisia hoidettavia. On hyvä varautua siihen, että matkavakuutus vaihdon ajalle maksanee monia satoja euroja. Viisumiasioissa kannattaa pyrkiä olemaan aktiivonen, sillä viime syksynä itselle tuli lopulta erittäin kiire viisumin saamisessa, koska Kazanin yliopistolta saatavan viisumikutsun saantia jouduin odotamaan pitkälle elokuuhun lähdön ollessa kyseisen kuun lopussa. Kävi ilmi,että Kazanin päässä hakemukseni yms. olivat menneet hukkaan jossain välissä. Aktiivisuus on valttia.

Kazanin yliopiston nettisivuilta löydettäviä lomakkeita jouduin täyttämään muutamia liittyen esimerkiksi asumisjärjestelyihin. Tarkkaa ja jopa hidasta hommaa, sillä nettisivut tuntuivat välillä jokseenkin sekavilta.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muistan hyvin aurinkoisen päivän, jolloin saavuin Kazanin juna-asemalle noin 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Asemalla minua odotti taksikuski, joka oli ollut mahdollista varata aiemmin mainituissa lomakkeissa. 30 tunnin matkaamisen jälkeen kuski oli täysin oikea ratkaisu. Hinta kuljetukselle ja vastassa olemiselle oli 6-7 euroa. Hyvä diili.

Ensimmäisen yön jouduin viettämään hotellissa, sillä saapumispäiväni oli myös juhlapyhä, jolloin byrokratiakoneistolla oli ansaittu vapaapäivä. Seuraavana päivänä matkasin asuntolalle, joka sijaitsee noin 20 minuutin taksimatkan päässä. Asuntolalla oli myös satoja muita opiskelijoita hoitamassa samaista kuviota. Sisäänkirjautuminen oli monivaiheinen projekti verikokeineen, keuhkokuvineen ja jonotuksineen. Asuntolan vieressä sijaitsee opiskelijoille tarkoitettu terveyskeskus. Saavuin paikalle varhain aamulla ja huoneeseeni pääsin noin neljältä iltapäivällä.

Seuraava viikko meni oikestaan eri allekirjoituksia hakiessa ja eri lomakkeita täytellessä. Toiminta oli välillä hämmentävää, sillä paikoitellen en tiennyt mihin juuri kyseistä lappua tarvitaan ja kenen allekirjoitus siihen vaaditaan. Tässä vaiheessa kärsivällisyys on valttia. Oma aktiivisuus pätee valttikorttina myös tässä vaiheessa.

Jos aikomuksenasi on olla Kazanissa vain lukukauden kannattaa ottaa huomioon, että pitkän viisumin saamisessa saattaa kestää aikaa, mikä rajoittaa matkustelua, sillä passi on sen ajan viranomaisilla/yliopistolla. Viime syksynä viisumiasiat etenivät erittäin hitaasti ja lopullisen viisumin saimme joulukuun alussa. Passi oli “toimistolla” noin 10 viikkoa. Passin pystyi kuitenkin hakemaan toimistolta matkaa varten prosessin ollessa vielä kesken, mutta tietyissä viisumiprosessin vaiheissa se ei kuitenkaan ole mahdollista. Tänä keväänä uudet vaihtarit saivat pitkän viisumin paljon nopeammin, joten ehkä viime syksy oli ainoastaan poikkeus.

 

Asuminen

Asuntolamajoittuminen soveltui itselle oikein hyvin. Huoneessa oli kaikki tarvittava, vaikkakin yksityisyyttä melko pienessä huoneessa oli vähänlaisesti, sillä samassa huoneessa asui myös vaihto-opiskelija Italiasta. Tulimme hyvin toimeen, joten ei ongelmaa. Keväälle huoneeseeni ei tullut uutta asukasta italialaisen lähdettyä, joten kevät oli väljempää elämää. Asuntola on suljettu alue, jonne päästäkseen täytyy näyttää vartioille kulkukorttia. Taloissa on erikseen vielä henkilö, joka hoitaa erinäisiä asioita aulakopistaan. Yöjuoksulta tultaessa ulko-ovet ovat usein suljettu ja aulahenkilölle joutuu soittamaan tai koputtamaan niin lujaa, että hän herää. Luonollisesti aulahenkilöt ovat usein ärtyneitä jouduttuaan herätetyksi keskellä yötä, mutta tietysti ulkona on käytävä ja kotiin päästävä. Asuntolamajoittuminen on erittäin edullista. Vuokra on noin 7 euroa kuukaudessa ja olikin ainutkertainen kokemus maksaa 10 kuukauden vuokramaksun yhdellä kertaa!

Muita asumisvaihtoehtoja ovat perhemajoittuminen ja oman asunnon vuokraaminen. Perhemajoittuinen on vaihtoehdoista mahdollisesti kallein, mutta esimerkiksi kielen oppimisen kannalta se voi olla paras. Lopulta perhemajoittumisessa on kyse ennenkaikkea tuurista, sillä esimerkiksi jotkut perheet asuvat keskustassa toisten olessa hieman syrjemässä. Olen kuitenkin kuulut järjestelystä enimmäkseen vain hyvää.

Oman asunnon hankinta ei myöskään vaikuttaisi olevan kovinkaan vaikeaa, sillä yliopiston kautta on saatavissa kontakteja vuokranantajiin jne. Olikin hauska mennä yhtenä iltana käymään vaihto-opiskelijan kotona huomatakseen olleensa siellä lukuisia kertoja aiemmin edellisen vaihtarin vielä asuessa siellä. Vuokrataso on Suomea edullisempi ja tilavan asunnon saakin varmasti noin 250-350 e/kk.

Opiskelu ja opetus

Opetus filologian laitoksella alkoi paperiasioiden päätyttyä. Laitos sijaitsee keskustassa hyvällä paikalla noin 40 minuutin matkan päässä asuntolasta metrolla kuljettaessa. Konsepti oli jokseenkin selkeä, jos aiot opiskella vain venäjän kieltä. Vaihto-opiskelijat Euroopasta ovat muutamassa eri ryhmässä eri vaihtosopimuksien mukaan. Vasta kieltä auttavasti osanneena ryhmän taso oli korkea. Tasoryhmiin jakamista ei oikeastaan tehty. Saimme lukujärjestyksen, josta saimme itse valikoida haluamamme kurssit. Syksyllä opiskelin 8×1,5h viikossa, joka tarkoitti kaikkia lukujärjestyksen kursseja. Keväällä otin muutaman kurssin vähemmän, jotta pystyin panostamaan laadukkaammin valitsemilleni kursseille. Kurssit rakentuvat perinteisistä kielioppi-, leksika- ja kommunikaatio-kurseista, mutta mukana on myös esimerkiksi elokuvakurssi ja laulukurssi, jossa lauloimme venäläisiä kappaleita. Laulukurssi oli mielenkiintoinen kokemus, sillä useille vaihtareille laulaminen ei todellakaan ollut omalla mukavuusalueella. Opettajat ovat Kazanissa ammattitaitoisia ja rutinoituneita toimimaan vaihto-opiskelijoiden kanssa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaiken kaikkiaan Kazan ovat hyvä vaihtokohde. Kazanin hyvä sijainti Volgan mutkassa mahdollistaa matkustelun mielenkiintoisiin kohteisiin. Itse olen pyrkinyt ottamaan kaiken hyödyn irti tilanteesta. Junayhteyksiä löytyy jokaiseen ilmansuuntaan ja myös lähialueilta löytyy mielenkiintoisia UNESCO-kohteita ja esimerkiksi kaupunki Joshkar Ola naapuritasavallasta Marinmaalta.

Kaupungista löytyy mukavia kuppiloita ja ravintoloiota, joten iltoinakin riittää nähtävää ja tehtävää. Suomalaiselle hintatasoa Kazanissa voi pitää erittäin edullisena, mikä tekee elämästä helpompaa. Halutessaan Kazanissa pärjää erittäin pienellä budjetilla. Englannin kielen taso on yeisesti melko alhainen, mutta sehän voidaan nähdä positiivisena asiana.

Kazania voin suositella niille, jotka haluavat nähdä hieman erilaista Venäjää. Rikas tataarikulttuuri tuo oman lisämausteen perinteisten Venäjä-juttujen rinnalle.

 

Posted on

Vaihtokertomus, National Research University Higher School of Economics (Moskova), syksy 2017

Москва слезам не верит

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Neuvostoliittolaisista elokuvista yksi suosikkini on Moskovaan keskittyvä elokuva Moskova ei usko kyyneliin. Elokuvassa kaksi nuorta maalaistyttöä muuttaa Moskovaan, asuntolaan jossa he jakavat huoneen keskenään. Elokuva seuraa nuorten naisten elämää Moskovassa, joka on täynnä mahdollisuuksia sekä vastoinkäymisiä. Vastoinkäymisiä Venäjällä tulee varmasti vastaan, mutta niistä kyllä aina selviää. Kun on selvinnyt vaihdosta Venäjällä, voi olla ylpeä itsestään!

Kuva: Iida B.

Ennen lähtöä

Olin ollut jo aikaisemmin Venäjällä vaihdossa, joten en osannut jännittää tulevaa vaihtoa, koska maa oli minulle jo entuudestaan tuttu. Tämä antoi minulle mahdollisuuden verrata HSE:n toimintaa aikaisempiin vaihtokokemuksiini. Kaikki alkujärjestelyt sujuivat todella hyvin Higher School of Economicsin kanssa. Heidän liikkuvuuspalveluiltaan tuli kattava tietopaketti hyvissä ajoin ennen vaihtoa, joka sisälsi kaiken tarvittavan informaation. HSE:n vaihto-opiskelijoiden hakuportaalin kautta olin ilmoittanut tarvitsevani asuntolapaikan ja valinnut kahdesta perehdytysviikosta minulle sopivamman. Päätin osallistua vasta B-orientaatioviikolle, joka oli viikkoa A:ta myöhemmin. Ilmoittauduin myös HSE:n buddy-järjestelmään joka osoitti minulle paikallisen opiskelijan keneen tukeutua, kun saavun vaihtokohteeseen. Viisumikutsu saapui noin 2-3 viikkoa ennen vaihtoon lähtöä.

Matka Moskovaan

Saavuin Moskovaan junalla Helsingistä yhdessä MGU:hun saapuvan suomalaisopiskelijan kanssa. Hänen buddynsa oli meitä vastassa asemalla. Otimme Yandex taksin ensin minun asuntolalle numero 4, Studentseskayalle, ja sieltä he jatkoivat matkaa MGU:lle. Olin sopinut oman Buddyni kanssa tapaamisen asuntolalle. Asuntolan vahtimestari ohjasi minut huoneeseen, jossa tietoni kirjattiin ylös ja sain propuskin (kulkulupa), jolla pääsin liikkumaan kaikissa yliopiston rakennuksissa ympäri kaupunkia. Asuntolan henkilökunta oli todella ystävällistä. Tietysti asiaa saattoi auttaa se, että puhuin venäjää ja kommunikointi sujui ongelmitta. Sain huoneen viidennestä kerroksesta ja huonetoveriksi tšekkiläisen Katan. Huoneet oli jaettu aina kahden opiskelijan kesken. Jokaisessa kerroksessa käytävällä on 2 keittiötä, kuivaus/pesuhuone sekä wc ja suihkutilat erikseen miehille ja naisille. Jokaisen huoneen tehtävänä oli siivota keittiö kerran kuukaudessa, mutta yhteisissä tiloissa, mukaan lukien keittiössä, kuitenkin kävi joka päivä siivooja. En muista koskaan nähneeni näin siistiä ja viihtyisää venäläistä asuntolaa!

Moskovaan lähtiessä kannattaa ottaa vakuutus Suomesta mikä myös vaaditaan viisumia varten. Jos vaihdon aikana sairastuu, Moskovassa toimii European Medical Center, jonka puoleen kannattaa kääntyä, mikäli tulee terveyden kanssa ongelmia. Sairaalasta saa laadukasta hoitoa monella eri kielellä ja jopa vastaanottovirkailijat puhuvat englantia.

Yliopiston päärakennus. Kuva: Ida B.

Orientaatio

Orientaatioviikolla tutustuimme muihin vaihtareihin sekä Moskovaan HSE:n opetukseen. Jokaisen opiskelijan tuli itse ilmoittautua kursseille netissä. Englanninkieliset kurssit menivät nopeasti täyteen, ja monella B-orientaatioviikolla Moskovaan saapuneella opiskelijalla olikin ongelmia mahtua haluamilleen kursseille. Itse olin päättänyt opiskella vain venäjäksi, enkä siksi kohdannut minkäänlaisia ongelmia kursseille mahtumisen kanssa. Enneminkin minua ihmeteltiin ja minut toivotettiin tervetulleeksi ulkomaalaisena opiskelijana. Taisin olla ainut ulkomaalainen valitsemillani kursseilla ja herätin aina ihmetystä, kun opiskelijat kuulivat aksenttini ja tajusivat etten ole venäläinen.

Opiskelu

Opetus oli mielestäni varsin intensiivistä, ja valitsemani kurssit olivat professoreineen laadukkaita. Toki opetus vaihteli laitoksesta ja aineesta riippuen. Kurssien vaativuustaso vaihteli kurssista ja opettajasta riippuen. Koin oman syksyni aika haasteelliseksi sillä jouduin käyttämään aluksi paljon aikaa uuden sanaston opiskeluun. Aluksi uuteen sanastoon tottumien kesti aikaa, mutta jo seuraavassa periodissa ymmärtäminen ja opiskelu helpottui. Monella valitsemistani kursseista oli massaluento ja sen jälkeen seminaari, jossa harjoiteltiin luennolla käsiteltyä aihetta. Joillakin kursseilla oli joka luennon jälkeen, viiden minuutin koe: ”kontrolnaja rabota”, ja joillakin kursseilla teimme joka seminaarissa ryhmätyön. Pidin ryhmätöiden tekemisestä, sillä se oli mukava tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Professorit olivat varsin ymmärtäväisiä minua kohtaan ja sallivat minun kirjoittaa joitakin lopputöistä englanniksi. Lisäksi yhdellä kurssilla sain toimia kuunteluoppilaana muiden pitäessä esitelmiä ja osallistuin vain kurssin kokeisiin. Mielestäni työn määrä vastasi hyvin kurssista saatuja opintopisteitä. Jokaisella vaihtarilla on oikeus venäjän kielen kurssiin. Tätä varten tehdään aluksi tasokoe netissä, jossa on kielioppitehtäviä sekä lyhyt essee. Tämän mukaan opiskelijoille määritellään taitotaso, jonka mukaan opiskelija voi valita itselleen sopivan kielikurssin. Advanced taso oli jaettu kolmeen eri teemaryhmään joista valita. Itse valitsin kurssin ”Russian language in business”. Kurssilla oli erinomainen ja motivoiva opettaja Oleg ja opin kurssilla paljon.

Elämä Moskovassa

Venäjällä saa tottua byrokratiaan. HSE:ssä tämä oli mielestäni tehty kuitenkin kohtalaisen helpoksi. Asiat sujuivat välillä yllättävän joutuisasti. Alussa tärkeintä on kirjautua asuntolaan ja saada propusk. Lisäksi opiskelijan täytyy huolehtia rekisteröitymisestä: saavuttaessa ulkomailta asuntolan hallinnoija hoiti opiskelijoiden rekisteröitymisen. Venäjän lain mukaan kaikkien ulkomaalaisten täytyy rekisteröityä ja mikäli asuntola/yliopisto ei rekisteröi oppilasta ajoissa, he voivat saada sakon.

Moskovassa on laaja metroverkosto, joka voi olla välillä sekava ja aluksi kannattaakin olla tarkkana, että on oikealla asemalla, oikealla linjalla ja menossa oikeaan suuntaan. Vaihto-opiskelijat saavat Moskovan kaupungin sosiaalikortin, joka mahdollistaa opiskelijaetujen käytön kaupungissa. Kortilla saa huomattavan alennuksen esimerkiksi julkisen liikenteen kuukausilipusta. Tätä korttia voi kuitenkin hakea vasta kun opiskelija on rekisteröity ja löytyy kaupungin sähköisestä järjestelmästä. Lisäksi kun vihdoin onnistuu jättämään hakupaperit sosiaalikorttia varten, kortin valmistuminen kestää noin kuukauden. Itse ostin metroon Troikka-kortin, jolle voi ladata arvoa tai matkustusaikaa. Laskimme, että monta kertaa päivässä matkustaessa se tuli halvemmaksi kuin maksaa jokainen matka erikseen. Moskovan metroa käyttäessä kannattaa myös muistaa, että Moskovassa on valtava määrä ihmisiä ja ruuhka-ajat ovat todellakin ruuhkaisia. Metrossa matkustetaan välillä todella tiiviisti, siis jos mahdut kyytiin…

Gorkii Park syksyllä. Kuva: Ida B.

Vapaa-aika

HSE:ssä toimii varsin aktiivinen ESN-osasto. Vaihtareille järjestetään matkoja ja bileitä melkein joka viikko. Alku syksystä ESN oli vuokrannut valtavan villan hieman metroverkoston ulkopuolelta juhlia varten. Lisäksi kaikkiin Moskovan läheisiin must see kaupunkeihin oli järjestetty ESN:n puolesta reissut. Itse en osallistunut ESN järjestämille retkille. Teimme kahden ystäväni kanssa omia retkiä samoihin kohteisiin. Koska osasimme venäjää meidän oli helppoa ostaa itse junaliput ja varata hotellit. Pienellä porukalla saimme jokaiselta reissulta myös paikallisia tuttavuuksia. Monet ihmettelivät, kun puhuimme keskenämme englantia ja halusivat tulla tutustumaan meihin.

Vapaa-ajalla nautimme Moskovasta ja sen loputtomasta tarjonnasta. Kaupunki on täynnä ihania puistoja ja alueita, joissa paikalliset viettävät paljon aikaa. Ehdoton suosikkimme oli Gorkii Park. Talvella monen puiston jalkakäytävät jäädytettiin ja niissä pääsi luistelemaan. Kaupunki on täynnä myös toinen toistaan mielenkiintoisempia museoita. Venäläisellä opiskelijakortilla museot ovat yleensä todella halpoja, jotkut jopa ilmaisia (Eremitaasi Pietarissa). Kaupungissa on muutenkin erinomainen kulttuuritarjonta ja Bolshoi-teatteriin voi saada jopa 100 ruplalla opiskelijan lipun balettiin tai oopperaan.

Hintataso Venäjällä on alhaisempi kuin Suomessa. Moskova on kuitenkin maan kallein kaupunki. Silti suomalaisella opiskelijalla on varaa syödä ja juoda suhteellisen usein ulkona. Moskova on täynnä ihania ravintoloita ja vaikka itse olen kasvissyöjä se ei ollut mikään ongelma Moskovassa. Eritoten suosittelen kokeilemaan georgialaisia ravintoloita. Moni ravintola myös tarjoaa erittäin edullisen, noin 3-5 euroa maksavan lounaan (бизнес-ланч). Kaikista eniten ehkä jäinkin kaipaamaan Moskovasta elintasoa, joka ulkomaalaisella opiskelijalla maassa oli.

Kasvisravintola Avokadon meksikolainen burgeri. Annoksen hinta noin 6e. Kuva: Ida B.

Lopuksi

Minusta Moskovaan oli helppo sopeutua enkä kokenut oloani milloinkaan turvattomaksi. Meille painotettiin ensimmäisellä viikolla, että käsitaksien ottaminen on ehdottomasti kielletty. Mutta niille ei myöskään juurikaan ollut tarvetta. Yandex-taksisovelluksella pystyi tilaamaan taksin helposti ja hinta oli valmiiksi määritelty, joten siitäkään ei tarvinnut neuvotella. Tietysti Moskovasta on varmasti helppoa löytää myös se turvaton puoli, jos sitä lähtee etsimään. Mutta kun on terve järki mukana, niin itse en ole ikinä kohdannut minkäänlaisia ongelmia turvallisuuden suhteen.

Jos Venäjä ja Moskova ei ole entuudestaan kovin tuttu, niin Venäjälle mentäessä kannattaa totutella ajatukseen, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Kannattaa valmistautua jonottamaan ja täyttämään lomakkeita, hakemaan leimoja ja kiikuttamaan dokumentteja ympäri kaupunkia. Leiman tärkeyttä ei kannata aliarvioida, yleensä dokumentti ilman leimaa ei ole validi..  Kun on vihdoin selättänyt kaiken byrokratian ja sopeutunut uuteen asuinkaupunkiin on Moskovalla loputtomasti tarjottavaa asukkailleen ja siitä kannattaa nauttia, kun siihen on mahdollisuus!