Month: November 2018

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de Valladolid (Espanja), kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valmistautuminen lähtöön

Valitsin Valladolidin kaikista Espanjan vaihtokohteista omakseni, sillä vaihtoni ykköstavoite oli oppia kieltä. Päättelin, että Valladolidissa puhuttaisiin mahdollisimman puhdasta castellanoa. Lisäksi Valladolid osoittautuikin kauniiksi, turvalliseksi, siistiksi kaupungiksi, jossa ihmiset ovat todella ystävällisiä. Valladolid on vaihtokaupunkina täydellinen, sillä se ei ole liian iso eikä liian pieni: kaupungille lähtiessä todennäköisesti törmää tuttuihin, mutta myös vaihtarivapaita, uusia ravintoloita ja baareja on helppo löytää. Kaupungista löytyy myös yllättävän monta museota, ja vielä viimeiselläkin viikolla huomasin eksyneeni sokkelokujilla. Kaupungista on myös helppo matkustaa bussilla tai junalla, ja löytyypä Valladolidista oma lentokenttäkin, josta pääsee halvalla Barcelonaan, Sevillaan tai Mallorcalle. Valladolidin yliopistoon vaadittiin espanjan B1-kielitaso. Koska olin oppinut kielen itsenäisesti, minulla ei ollut todistusta osaamisestani, mutta sain sellaisen helposti ottamalla yhteyttä Kielikeskuksen espanjan opettajaan. Hän järjesti minulle sekä kirjallisen että pienen suullisen kokeen, ja sain todistukseni. Espanjan kielitaitoa todella tarvitaan, sillä yllättävän harva osaa englantia, ja arjessa kaikki hoituu espanjaksi. Jo Suomen puolella kannattaa printtailla tarvittavia papereita ja käydä teettämässä paperisia naamakuvia, sillä niitä kysytään vähän joka paikasssa.

Ensimmäiset viikot ja fiilikset

Lensin Madridiin ja otin siellä junan (alle tunti, Alsa bussilla n. 2-3 tuntia), johon olin ostanut lipun jo etukäteen. Valladolidissa hauska taksikuski veti turistikierroksen kuultuaan, että kaupunki oli minulle uusi tuttavuus. Saavuimme myöhään perjantai-iltana, ja alakerran klubien jumputtaessa reggaeton biittejään itkin keittiössä väsymystä ja järkytystä keittiön likaisuudesta. Kunnon yöunien jälkeen jynssäsin koko keittiön, ja hankin Ikeasta omat ruokailuvälineet ja pari kasvia, jolloin asunto alkoi jo tuntua omalta. Alussa varmasti väsyttää ja mahdolliset vastoinkäymiset saattavat tuntua isoilta. Tunne kuitenkin tasaantuu hyvin pian.

Saavuin kohteeseen jo pari viikkoa ennen luentojen alkua. Siinä oli sekä hyvät että vähemmän hyvät puolensa: kaupunkiin ehti tutustua rauhassa ja omalla ajallaan, pystyi nukkumaan jännitystä pois pitkillä yöunilla, ja erilaisia käytännön asioita sai hoidettua pois alta ennen opiskelijamassojen saapumista. Orientaatiota, jossa tapaa muita vaihtareita, piti kuitenkin odotella viikko, ja aika meinasi välillä käydä pitkäksi. Orientaatioviikolla sosiaalinen elämä alkoi kuitenkin rytinällä: retkiä, bileitä, peli-iltoja ja muuta ohjelmaa joka päivä. Orientaatioviikon infotilaisuudessa sai kattavan listan siitä, mitä kaikkea pitää hoitaa, mm. asukkaaksi ilmoittautuminen poliisiasemalla (jonne piti mennä paikan päälle ensin varaamaan aika) ja opiskelijakortin hankinta.

Parque Campo Grande. Puistossa käyskenteli vapaana mm. riikinkukkoja.
Yksi monista kirkoista Valladolidissa.

Asuminen

Monessa Espanjan kohteessa asunnon löytäminen jää opiskelijan omalle vastuulle. Valladolidin yliopistolta sai pyytää apua asunnon etsintään, mutta koska opiskelija-asunnot ovat usein aika kortilla, kannattaa asunnon etsintä aloittaa myös yksityisellä puolella jo hyvissä ajoin Suomessa stressin välttämiseksi (en tiennyt ketään joka olisi saanut keväällä asuntoa yliopiston asuntolasta). Itse yritin ensin löytää yksiötä tai kaksiota jaettavaksi poikaystäväni kanssa, mutta jouduimme luopumaan suunnitelmasta, sillä kukaan ei suostunut vuokraamaan kokonaista asuntoa alle vuodeksi. Niinpä vuokrasimme kaksi huonetta samasta solukämpästä. Kämppiksemme oli espanjalainen, ja suosittelenkin paikallisen kanssa asumista: siinä oppii maan tapojen lisäksi kaikkien parhaiden baarien sijainnit ja yllättäviä lentäviä lauseita. Soluasuntoja oli vapailla markkinoilla Valladolidissa runsaasti tarjolla. Espanjaksi googlettelemalla (esimerkiksi alquilar habitacion Valladolid) löytyi monia potentiaalisia huoneita. Meitä pyydettiin maksamaan takuuvuokra jo etukäteen Suomessa, ja tässä pitääkin muistaa pitää mielessä huijauksen mahdollisuus. Vuokraajalta voi pyytää passikopiota tai Skype-kierrosta ym., ja yrittää järjestää niin, ettei ainakaan isoja takuuvuoria tarvitsisi maksaa ennen kuin on itse paikan päällä. Vuokra minulla oli n. 280 euroa kuussa, sisältäen netin, veden ja sähkön. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta halusin asua aivan vanhan kaupungin kupeessa, josta yliopistolle ja pikkuiselle rannalle oli kävelymatka. Bussia käytin kaupungin sisällä viiden kuukauden aikana ehkä kolme kertaa.

Raha-asiat

Minulla yliopiston apuraha ja Kelan tuet (+ noin 800e omia säästöjä) riittivät hyvin koko vaihdon ajaksi. Vuokra voi olla hyvinkin alhainen, samoin kuin ruoan hintataso. Olin myös päättänyt, että tällä kertaa vaihdossa reissaan vain Espanjassa ja mahdollisesti Portugalissa. Teinkin Portugalin reissun lisäksi paljon päivä- ja viikonloppu reissuja Espanjan eri kaupunkeihin, sekä vaihdon lopuksi oleskelin pitempään Barcelonassa, ja rahat riittivät turhia säästelemättä hyvin!

Yliopistolla

Luentoja oli 8 ja 21 välillä. Espanjalaiset opiskelevat koko opintonsa oman luokkansa kanssa, ja luentojen ajat on suunniteltu niin, että kaikki valitsevat samat kurssit. Itse napsin kursseja eri vuosikursseilta, joten luennotkin sijoittuivat hujan hajan koko päivälle. Tauoilla kävin salilla tai vietin siestaa kotona. Valitsemani kurssit olivat lähinnä luentokursseja, joihin espanjalaiseen tyyliin kuului paljon ryhmätöitä. Itsenäisenä suomalaisena ärsyynnyin tästä, mutta nopeasti tajusin, että tämä oli hyvä tapa tutustua moniin paikallisiin. Omilla luennoillani ei läsnäoloa kontrolloitu, mutta kursseista ei olisi päässyt läpi osallistumatta opetukseen, sillä materiaali hankittiin tekemällä tarkkoja muistiinpanoja luennoitsijan puheesta. Kurssien alussa muodostettiin keskusteluryhmät, joissa noin kerran viikossa keskustelimme kotona luetuista teksteistä, tai teimme niistä loppuarvosanaan vaikuttavat kirjalliset pohdinnat. Myös tästä syystä tunneilta ei juurikaan uskaltanut olla pois, kirjalliset osuudet kun olivat ”pistokokeita”. Kurssien aikana tehtiin myös tutkielmia ym. muita pienempiä kirjallisia tehtäviä. Yliopiston kurssien lisäksi oli mahdollista osallistua maksullisiin kielikursseihin, ja suosittelenkin ottamaan ainakin yhden kohdemaan kielen kurssin.

Facultad de Filosofía y Letras.

Tenttikausi oli keväällä touko-kesäkuun vaihteessa. Tentit oli sijoitettu heti luentojen perään, eli varsinaista lukuaikaa tentteihin ei ollut. Omissa tenteissäni piti kirjoittaa sekä esseevastauksia, että lyhyitä, muutaman sanan vastauksia. Joillain kursseilla tenttien sijaan myös laajat esseet olivat mahdollisia. Arvosanat näki muutaman päivän kuluttua kurssiympäristössä. Jos tenttiä ei päässyt läpi, oli kesäkuun lopulla uusintamahdollisuus. Itse en päässyt yhden tentin ensimmäiseen suoritusmahdollisuuteen, koska lentoni toisesta kaupungista oli peruttu, ja keskusteltuani opettajan kanssa hän järjesti minulle uuden henkilökohtaisen ajan, jottei minun olisi tarvinnut jäädä sen vuoksi pariksi ylimääräiseksi viikoksi. Kaikki opettajani olivat hyvin mukavia ja joustavia. Kurssien vaatimustaso vaihteli hieman vuosikurssin mukaan. Suomen vaatimustasoon tottuneella ei kuitenkaan pitäisi olla mitään hätää, itse opiskelin samalla intensiteetillä kuin Suomessa, ja sain erinomaisia ja kiitettäviä numeroita.

Yliopistolla oli jonkinlaisia ravintoloita, mutta kävin itse siellä vain pari kertaa kahvittelemassa. Ainakin Filosofia y Letras –rakennuksessa ruoka oli ranskalaiset + pihvi -luokaa, joten kipaisin aina kotiin tai tapasbaariin lounaalle.

Lukukauden kesto ja lomat

Kevätlukukausi kestää noin helmikuun puolesta välistä touko-kesäkuun vaihteeseen. Kevätlukukaudelle osuu usein paljon pikkulomia, sekä yli viikon mittainen pääsiäisloma. Itse piipahdin Valencian lisäksi Suomessa pääsiäisenä vaihtamassa talvivaatteita kesävaatteisiin (vaikka untuvatakista ei todellakaan voinut vielä luopua, Keski-Espanjassa voi sataa jopa lunta vielä maaliskuun alussa, ja meidän kohdallemme sattui sateisin kevät vuosikymmeniin). Suosittelen kuitenkin viettämään ainakin muutaman pääsiäispäivän Valladolidissa, sillä kaupunki on tunnettu pääsiäisjuhlistaan, ja turisteja saapuu runsain mitoin spektaakkelia katsomaan. Koko kevät tuntui olevan yhtä paraatia (tai mielenosoitusta), espanjalaiset keksivät näille molemmille syitä vaikka mistä.

Pääsiäisen juhlintaa.
ESN-matkalla Portossa.

Arki kohteessa

Arki kohteessa oli melko normaalia arkea, mitä nyt bileitä oli paljon useammin, ja viikonloppureissuja tiheämmin. Vaihtareille tekemistä tarjoava ESN-järjestö on Valladolidissa hyvin aktiivinen: bileiden, urheilun ja tapas-iltojen lisäksi he järjestävät matkoja, joista itse osallistuin Portugalin reissuun. Vaikeinta Valladolidssa oli ehkä suunnistaminen ruokakaupassa. Kasvisruokavalio on Espanjassa vielä aika alkutekijöissä, ja mielikuvitusta tarvitaan ruoanlaitossa. Muutenkin perusjuttuja sai hieman metsästää, ja pientä raivoa aiheutti espanjalaisten rakkaus muovisia hedelmäpusseja kohtaan. Muutenkin kauppojen aukioloajat (sunnuntaisin kiinni, joissain siesta), aiheuttivat välillä ongelmia, mutta myös joka päivä myöhään auki olevia kauppoja oli pari (Carrefour Express). Espanjassa tottui tietysti aivan erilaiseen rytmiin, kun esimerkiksi illalliselle mentiin vasta yhdeksän jälkeen. Yleisesti elämä vaihdossa on hyvin vapaata ja huoletonta, kaikkeen suhtautuu rennommin ja varauksettomammin. Valladolidin yliopiston kuntosalille sai melko edullisen kausikortin, johon kuului myös ohjatut tunnit ja uinti. Treenin jälkeen pääsi rentoutumaan jaquzziin ja sauna finlandesaan.

Viinijuhlat Plaza Mayorilla.

Paluu Suomeen

Kokeitten jälkeen matkustelin vielä muutaman viikon Espanjassa. Kotiinlähtö oli haikeaa, mutta sitä helpotti se, että suurin osa vaihtareista lähti heinäkuun alussa. Ikävä jäi sitä vapauden tunnetta, mikä vaihdossa usein vallitsee. Kesäiltoina oli ihanaa napata vain hieman käteistä ja avaimet mukaan, ja kävellä muutama metri vanhaan kaupunkiin extempore-viinille kavereiden kanssa. Parasta vaihdossa onkin oman maailman avartuminen. Suomen päässä osallistuin liikkuvuus- ja urapalveluiden järjestämään Mitä opin vaihdossa- tilaisuuteen, joka auttoi sanoittamaan oppimaani esimerkiksi työnhaussa. Vaihto nimittäin antaa niin hirveästi, että sen kaiken ilmaiseminen ulkopuoliselle saattaa olla haastavaa!

Posted on

Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2017-2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä & asuminen kohteessa

Vaihtopaikan hakeminen sekä koti- että vaihtoyliopiston päässä menivät suht mutkattomasti ohjeistuksia seuraamalla. Koetin hoitaa muodollisuudet pois alta niin pian kuin vain suinkin pystyin, ja vahvistuksen kohdeyliopistosta sain huhtikuussa. Tämän jälkeen pystyikin alkaa suunnittelemaan tarkemmin ja haaveilemaan tulevasta vuodesta Pariisissa.

Olin ymmärtänyt Pariisin asuntotilanteen olevan haastava, joten asuntoa aloin kuitenkin etsimään jo siinä vaiheessa, kun olin saanut tiedon hyväksymisestä vasta kotiyliopistolta, mutten vielä kohdeyliopistosta. Pariisissa CROUS tarjoaa opiskelija-asuntoja, mutten pitänyt niitä vaihtoehtona; opiskelijakämpän saaminen on epävarmaa, ja vaikka sen saisikin, tieto tästä tulisi vasta mahdollisesti vaihdon jo alettua. Lisäksi asuntolat ovat melko kaukana keskustasta kaupungin eteläisellä laidalla, eivätkä edes kovin halpoja. Koska tiesin Pariisissa vaihtareiden usein joutuvan etsimään majoituksensa kukin mistäkin, uskalsin luottaa siihen, ettei sosiaalinen elämäni liiaksi tulisi kärsimään siitä, että kaikki hauska muka tapahtuisi asuntoloiden yhteisissä tiloissa ja itse itsekseni asuvana jäisin tästä kaikesta paitsi.

Vuokrasin pienen yksiön asunnonvälittäjäsivuston kautta, ja voin suositella tätä muillekin lämpimästi. Byrokratiaa prosessiin toki kuului; jouduin toimittamaan välittäjälle ties minkälaisia dokumentteja aina omista yliopistopapereista vanhempien – jotka vaadittiin vuokran takaajiksi – palkkatositteisiin. Ranskan vuokralainsäädäntö antaa vuokralaiselle uskomattoman laajat oikeuden vallata vuokra-asuntonsa, joten ymmärrettävää sinänsä, että vuokralainen ja tämän maksukyky pyritään varmistamaan etukäteen mahdollisimman hyvin. Koin itse myös järjestelyn hyväksi, sillä koska kaikki maksut ja sopimukset tapahtuivat suurehkon välittäjäfirman kautta, pystyin Suomesta käsin tulevaa asuntoani näkemättä luottamaan paremmin siihen, että minua tosiaan on Pariisissa sovitun kaltainen asunto odottamassa. Välittäjän kanssa asian pystyi hoitaa myös englanniksi, mikä itseäni auttoi paljon.

Siispä asuin vuoden 15 neliön yksiössä Pariisin ensimmäisessä arrondissementissa sijaitsevan talon ylimmässä kerroksessa. Viihdyin erinomaisesti, ja asunnossa – vaikka pieni olikin – oli sinänsä kaikki mitä vain saattoi tarvita. Vuokra toki oli jopa Helsingin keskustan vuokratasoon verrattuna kova, ja esimerkiksi lämmityskulut talvella nostivat sähkölaskun järkyttävän suureksi. Tähän olin toisaalta varautunutkin, Pariisi ei vaihtokohteena missään nimessä ole halvimmasta päästä. Suosittelisin säästämään vuotta varten etukäteen edes hieman ylimääräistä.

Opiskelu ja opetus

Lukukausi alkoi puolentoistaviikon orientaation jälkeen. Kutakin kurssia, jotka kestävät koko lukukauden ajan, on noin kolme tuntia viikossa, yleensä yhtenä kolmen tunnin luentona tai kahtena puolentoista tunnin luentona. Nämä kurssit ovat laajuudeltaan neljä opintopistettä, mutta jotkin kurssit on mahdollista suorittaa vaihtoehtoisesti kahdeksan opintopisteen laajuisina, jolloin luentojen lisäksi ohjelmaan kuuluu viikottaisia, ohjattuja pienryhmäkertoja (travaux dirigés, “avec TD”). Syksyksi valitsin pelkästään neljän opintopisteen kursseja, mutta suunnittelin kevääksi ottavani edes yhden TD-kurssin. Näin en kuitenkaan lopulta tehnyt kuultuani vaihtarikavereitteni kokemuksia syksyn TD-kursseista; kurssit olivat hyvin työläitä, ja vaativat lähes erinomaista suullista ja kirjallista ranskantaitoa. Tenteissä opiskelija voi ilmoittaa tenttipaperissa, mikäli ei ole natiivi, ja saada mahdollisesti näin hieman helpotusta arvostelun kanssa. TD-kurssien arvostelussa vaihtareilta kuitenkin odotetaan samaa, kuin tutkinto-opiskelijoiltakin, eikä luvassa ole minkäänlaisia helpotuksia. Samoin TD-kurssien tenteissä on monia muotovaatimuksia, joiden seuraaminen on ensisijaisen tärkeää.

Lukukauteen saa valita neljän tai kahdeksan opintopisteen edestä konferensseja, joka tarkoittaa, että käytännössä yksi tai kaksi kurssia on korvattavissa käymällä seuraamassa parista-muutamaan tuntiin kestäviä vierasluentoja. Mikäli tahtoo pelata opintopisteiden saannin varman päälle, “suivi des conférences” kannattaa valita mukaan omaan opinto-ohjelmaan.

Muutoin vaihtareille avointen kurssien valikoima on melko laaja, ja valinnanvaraa löytyy niin Ranskan kansallisen oikeuden, kansainvälisen oikeuden kuin hieman valtiotieteellisempienkin kursseista. Itse otin Ranskan perustuslakia käsittelevän kurssin, joka oli mielenkiintoinen ja sopivan haastava, siinä missä Ranskan työoikeutta käsittelevä kurssi olisi vaatinut jo suht kattavaa pohjatietoutta Ranskan oikeusjärjestelmästä. Vaihtareilla onneksi on kaksi ensimmäistä viikkoa aikaa käydä eri luennoilla, ja katsoa, miltä kurssit, niiden professori sekä luvassa olevat tenttimistavat vaikuttavat (kurssista riippuen tentti voi olla esimerkiksi suullinen tai kirjallinen, ja ensimmäisillä luennoilla luennoitsija voi antaa muuta lisätietoa kurssin vaatimuksista tai lisämateriaaleista). Vasta tämän jälkeen kurssit tulee valita lopullisesti ja käydä hyväksyttämässä learning agreement kansliassa.

Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, tai usein muutenkaan minkäänlaista kontrollia läsnäolosta. Tentit perustuvat kuitenkin täysin luennoilla puhuttuun, joten mitkään kirjat eivät korvaa luennoilla opittua. Opiskelijoilla on kuitenkin useita Facebook-ryhmiä, joissa he jakavat kattavia muistiinpanojaan luennoista. Itselleni nämä jaetut muistiinpanot olivat kullanarvoisia, sillä vaikka luennoilla kävinkin, ei kuullun ymmärtämiseni ollut tarpeeksi vahvaa, jotta olisin luennoilla ymmärtänyt kaiken tarvittavan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pariisi on upea paikka päästä viettämään vaihtoaan. Kaupunki on tarpeeksi iso tarjotakseen loputtomasti tekemistä, muttei niin valtava, etteikö hyvää yleiskuvaa siitä voisi saada lukukauden saatika -vuoden aikana. Kävellen pääsee usein kaikkialle kaikista kätevimmin, mutta metroverkosto on sekin erinomainen.

Halpaa tosin ei mikään ole. Mitään unicaféta korvaavaa ei oikein ole, unisportista puhumattakaan, ja esimerkiksi ruokakaupat yhtään keskemmällä kaupunkia ovat kaikki hinnoiltaan Helsingin pienten kivijalkamarkettien tasolla.

Mutta vaikka arjen asiat saattoivatkin kustantaa yllättävän paljon, Pariisista voi nauttia ilmaiseksikin. Esimerkiksi suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia, mikä Pariisin kaltaisessa, kaikenlaista taidetta pursuavassa kaupungissa on huomattava etu. Myöskään espresso tai lasi viiniä cafén terassilla ei maksa kuin murto-osan siitä, mitä Suomessa maksaisi. Monia peripariisilaisia asioita pääsee siis kokemaan maksamatta liikoja. Yliopiston kautta pääsin myös esimerkiksi harrastamaan lähes ilmaiseksi; vaihtoyliopistoni – kuten moni muukin yliopisto Ranskassa – tarjoaa hyvin monipuolista urheilutoimintaa, johon ilmoittaudutaan paikallisen “weboodin” kautta. Lajeja ja tasoja on lukuisia, ja itse päädyin pelaamaan yliopistoni tyttöjen koripallojoukkueeseen, jonka kanssa pelasimme Pariisin muiden yliopistojen joukkueita vastaan, kävimme turnauksissa ja. Oli myös virkistävää päästä ympäristöön, jossa pääsi olemaan ainoana vaihtarina ja siten paitsi tutustumaan paikallisiin ja heidän tapoihinsa paremmin, myös käyttämään ranskaa, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli vaihtaa tiukan paikan tullen englantiin.

Pariisi ei ehkä ole vaihtopaikoista rennoin, eikä sen maantieteellinen sijaintikaan ole esimerkiksi Lyonin tavoin Espanjan, Italian ja muiden kiinnostavien matkakohteiden rajamailla. Itseäni kuitenkin motivoivat nimenomaan suht haastavat opinnot, ison kaupungin mahdollisuudet sekä kulttuuri. Ranskassa on lukuisia upeita paikkoja ja mielenkiintoisia kaupunkeja, mutta voin suositella lämmöllä vaihtokohteeksi nimenomaan Pariisia – ei ole toista sen kaltaista kaupunkia. Vuoteni siellä oli äärimmäisen antoisa ja opettavainen.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Copenhagen, kevät 2018

 Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Puoli vuotta ennen vaihtoa

Kesällä 2017 tajusin, että seuraavana keväänä olisi opintojeni kannalta oivallinen aika lähteä vaihtoon. Olin haaveillut lähtemisestä jo lukiosta asti ja tiesin, että lähteminen ei loppujen lopuksi vaadi ihmetekoja. Tärkeintä on, että päättää lähtevänsä, ottaa selvää asioista ja hoitaa eteen tulevia tehtäviä sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.

Otin aluksi yhteyttä oman tiedekuntani vaihto-opintovastaavaan ja lueskelin yliopiston sivuilta millaisia mahdollisuuksia syksyn täydennyshaussa ehkä olisi tarjolla. Tutustuin eri yliopistojen ja vaihto-ohjelmien tarjontaan ja lopulta päädyin hakemaan Nordplus -ohjelman kautta Kööpenhaminan yliopistoon Tanskaan. Mietin melko pitkään haluanko hakea mieluummin Huippuvuorille tai Grönlantiin Kööpenhaminan sijaan. Huippuvuorilla ja Grönlannissa minua kiinnosti ennen kaikkea arktinen ja ainutlaatuinen luonto. Kööpenhaminassa puoleensa veti taas mielenkiintoinen kurssivalikoima poikkitieteellisiä ilmastonmuutoksen liittyviä kursseja. Viimeistelin LuK -tutkintoni syksyn 2017 aikana kirjoittaen kandidaatin tutkielmani liittyen kasvihuoneilmiöön ja samalla päätin, että haen Kööpenhaminaan mielenkiintoisen kurssivalikoima vuoksi.

Hakuprosessi oli yksinkertainen ja sujui lähestulkoon ongelmitta, mikä johtui pitkälti siitä, että olin matkalla toiseen Pohjoismaahan. Hakuvaiheeseen liittyi kyllä paljon jännitystä ja pientä stressiä, koska mistään ei voinut olla täysin varma ennen kuin vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje kilahti sähköpostiin. Kööpenhaminan yliopiston nettisivuilla oli tarjolla kattava kurssikatalogi, jonka avulla oli kätevä tehdä alustava kurssisuunnitelma. Halusin osallistua myös pre-periodin kielikurssille, josta oli yliopiston sivuilla hieman ristiriitaista tietoa sen suhteen saako pohjoismaalainen osallistua kurssille. Päädyin lopulta kysymään asiaa sähköpostiste suoraan kyseisestä tiedekunnasta, josta vastattiin, että tervetuloakurssille!

Asuminen

Kun hyväksymiskirje saapui, ryhdyin nopeasti metsästämään asuntoa, sillä Kööpenhaminassa edulliset vuokra-asunnot ovat todella kiven alla. Olen asunut koko opiskeluaikani solussa, joten minulle oli saman tien selvää, että hakisin soluasuntoa myös Kööpenhaminasta. Kööpenhaminan yliopiston alla toimii Housingfoundation, jonka kautta vaihtarina asunnon saaminen osoittautui erittäin käteväksi. Tietenkin hinnat ovat hieman vapaita markkinoita korkeammat, mutta soluasuntoja voi saada melko huokeaan 400-600e/kk hintaan.

Vinkki: Jos päädyt varaamaan asunnon Housingfoundationin kautta suosittelen, että tutstut tarjolla oleviin vaihtoehtoihin etukäteen. Kannattaa tehdä hyvät muistiinpanot siitä, mikä on oma prioriteettilista, jolloin itse varaustilanteessa pystyt toimimaan ripeästi.

Soluasumiseen liittyy aina omat riskinsä, jotka on hyvä tiedostaa. Nautin itse siististä kodista, jossa jokainen hoitaa kotitöitä vuorollaan, minulla on säännöllinen unirytmi, enkä erityisemmin nauti kotibileistä. Köpiskevään aikana tein muutaman kerran kiukuspäissäni tehosiivouksen yhteistiloissa, mutta opin silti sietämään sotkua paremmin kuin ennen. Ostin traktorikuulokkeet ja korvatulpat niiden alle, jotta sain nukuttua, kun kämppikseni bilettivät yömyöhään. Opin siis selviytymään soluelämän negatiivisten puolien kanssa, mutta ennen kaikkea nautin täysin rinnoin positiivisista puolista, kuten tavallisista arkipäivistä kokkaillessamme, katsoessamme telkkaria ja vaihtaessamme päivän kuulumisia, niin  iloja kuin surujakin ihanien kämppisteni kanssa.

Lähes kaikki HF:n asunnoissa asuvat ovat vaihtareita ja niin myös kämppikseni, joiden kanssa törmäsimme siis hyvin samankaltaisiin tilanteisiin kevään aikana ja vinkkejä tuli vaihdettua monen asian suhteen. HF:n taloilla on fb-ryhmiä, johon kannattaa liittyä etukäteen. Ryhmissä jaetaan kaikenlaista tietoa, josta saattaa olla hyötyä.

Asuin siis Ørestadissa sijaitsevassa Signalhusetissa neljän hengen sekasolussa, jossa oli kaksi vessaa ja suihkua, sekä tilava yhteistila keittiöllä ja olohuoneella. Oman huoneen varustukseen kuului peruskalustus. Asunnolta oli matkaa eteläkampukselle, jossa ensimmäisen kuukauden kielikurssi järjestettiin, noin neljä kilometriä. Pohjoiskampukselle ja Fredriksbergin kampuksille matkaa kertyi enemmän, noin 6-10km. Kaikki matkat oli kuitenkin erittäin helppo kulkea pyörällä tai tarvittaessa myös julkisilla.

Ørestad sijaitsee siis samalla Amagerin saarella, kuin Kastrupin lentokenttäkin. Alueelle rakennetaan paljon, mutta sieltä löytyy myös kaksi isoa ulkoilualuetta, joissa on mahdollisuus juosta tai pyöräillä pidempiäkin lenkkejä. Puistoissa on paljon levähdyspaikkoja, joissa voi retkeillessä pysähtyä syömään eväitä. Itse halusin siis asua kauempana kaupungin vilinästä ja lähellä hiekkapolkuja, joita Ørestad mielestäni tarjosi hyvin.

Vinkki: Asunnon loppusiivouksen kanssa kannattaa olla tarkka ja kuvata tarkasti koko asunto muuttaessaan pois. Siivosin ja puunasin itse paikat perusteellisesti ennen lähtöäni, mutta sain silti 50e lisälaskun ja perusteluna oli kuva muun muassa pistorasian listasta, jossa ilmeisesti oli pölyä, jota ei kyllä kuvasta pystynyt erottamaan paljain silmin. Samaisen 50e lisämaksun sai jokainen ystäväni, joka asui HF:llä.

Muita käytännön järjestelyjä

Ennen lähtöä laajensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihtoaikani ja tarkistin miten puhelinliittymäni ja pankki/luottokorttini toimivat Tanskassa. Mitään erityisiä järjestelyjä en joutunut lopulta tekemään, sillä Soneran liittymäni toimi samalla hinnalla myös Tanskassa ja pankkikortin käytöstä tulleet lisämaksut olivat erittäin pieniä. Kööpenhaminassa pärjäsi pääasiassa pelkällä visa electronilla.

Ensimmäisillä viikoilla kävimme hakemassa opiskelijakorttimme yliopiston toimistolta ja osa vaihtareista teki henkilökorttihakemuksia. Itse en hakenut henkilökorttia, sillä pohjoismaalaisena olin oikeutettu opiskelemaan Tanskassa puoli vuotta, suomalaisella henkilöllisyystodistuksella.

Saapuminen ja ensimmäinen kuukausi

Jätin lentolippujen hankkimisen aivan viime tinkaan, mutta löysin vielä kaksi viikkoa ennen lähtöä halvan nuorisolipun SASilta, jolla lensin Helsingistä Kastrupiin. Kööpenhaminaan löytyy yleensä muutamalla kympillä lentoja niin Norwegianilta, SASilta kuin Finnairiltakin.

Olin varmistanut etukäteen, että asuntotoimisto, josta saan avaimet, oli auki, kun saavuin paikalle. Minulla oli varmuuden vuoksi mukana kaikki mahdolliset paperit, hyväksymiskirjeet ja vuokravakuuden kuitit, mutta lopulta sain avaimen pelkkää henkilöllisyystodistusta näyttämällä. HF:llä oli ilmeisesti myös mahdollista valtuutta joku muu noutamaan avain. Avaimen luovutuksen jälkeen sain lyhyen esittelykierroksen pyykkituvasta ja kierrätyssysteemeistä. Signalhusetissa oli ilmainen 24/7 pyykkitupa, joka osoittautui todella hyödylliseksi!

Ensitöikseni kävin ostamassa petivaatteet tien toisella puolella olevasta Field’sin kauppakeskuksesta. Ensimmäinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden ja taisin ymmärtää vasta paikan päällä, että olin todella muuttanut yksin ulkomaille. Olin ilmoittautunu yliopiston tarjoamaan mentorointiohjelmaan ja ensimmäisinä päivinä mentorini tarjosi apuaan lentokentälle ja kutsui mukaan illanviettoon. Olin kuitenkin ensimmäiset päivät flunssassa, joten jätin illanvietot väliin ja lentokentältäkin lupasin selviytyä omin avuin. Kannattaa kuitenkin hyödyntää nämä mahdollisuudet, jos vain suinkin haluat!

Tammikuussa kämppiksinäni asui vielä syyslukukauden vaihtareita, jotka palasivat lomiltaan vasta tammikuun puolivälin paikkeilla eli reilu viikko jälkeeni. Sain siis sulatella rauhassa uutta elämäntilannetta ja nauttia hiljaisuudesta. Virallinen kevätlukukausi alkoi vasta helmikuussa, jolloin myös uudet kämppikset muuttivat asuntoon.

Vinkki: tammikuussa järjestettävä intensiivikielikurssi oli mukava aloitus vaihdolle, joten suosittelen osallistumaan kurssille. Kielikurssin lomassa ehtii hyvin tutustua paremmin uuteen kotikaupunkiin ja löytämään uusia ystäviä.

Opiskelu

Tammikuussa osallistuin siis tanskan kielen kurssille, jota kesti neljä viikkoa maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään. Opettajamme painotti opetuksessa puhumista, joka on tanskan kielessä kaikkein haastavinta ruotsia jonkin verran osaavalle. Pidin siis opetuksesta ja tunsin oppivani tehokkaasti. Lopulta kielikurssilta löytämistäni kavereista tuli myös koko vaihtoaikani läheisimmät ystävät. Kurssin lopuksi oli kaksi koetta, suullinen ja kirjallinen, jotka molemmat oli läpäistävä. Olin tehnyt koko kurssin ajan tunnollisesti kotitehtäviä ja kirjallinen koe oli oikein simppeli. Suulliseen kokeeseen harjoittelimme paljon oppitunneilla ja sekin tuli läpäistyä lopulta erinomaisin arvosanoin. Näitä ei siis ollut syytä jännittää.

Virallinen kevätlukukausi kesti helmikuun alusta kesäkuun loppuun. Kevätlukukauden kurssivalinnat oli mahdollista tehdä vasta tammikuussa eli olin itse jo vaihtokohteessa, kun sain lopullisen varmistuksen siitä, pääsenkö haluamilleni kursseille. Lopulta kaikki kurssi-ilmoittautumiset sujuivat suunnitelmien mukaisesti.

Opiskelu oli mielestäni melko samantyyppistä kuin Suomessa. Opiskelin siis maisterikursseja, joilla osallistujat olivat pääasiassa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita. Jokaisella kurssilla oli ryhmä- tai projektityö, jota yleensä tehtiin ahkerasti jo usein aamusta alkaen, mutta ei iltamyöhään. Opiskelijoilla oli harrastuksia ja iltatöitä, joten kouluhommat hoidettiin pois alta päiväsaikaan. Eteläkampuksen opiskelutilat olivat oma suosikkini viihtyisyytensä takia.

Kahdella kurssilla oli suullinen koe, joka toimi siis seuraavasti: opiskelijalle arvottiin jokin kurssin aihealueeseen liittyvä aihe (moniste, jossa oli otsikko, kuva ja joitain tarkentavia kysymyksiä) Tämän jälkeen oli 20min aikaa valmistella esitystä/vastauksia kysymykseen, jonka jälkeen oli 20min keskustelu aiheesta luennoitsijan ja sensorin kanssa. Elämäni ensimmäinen suullinen koe jännitti todella paljon, mutta lopulta yllätyin siitä, miten mukava “tenttitilaisuus” lopulta oli. Tunnelma oli kannustava ja arviointi mielestäni löysähkö.

Yhdellä kurssilla oli kirjallinen koe, joka suoritettiin tietokoneella. Kaikki materiaali oli sallittua ottaa mukaan tenttiin omaa tietokonetta lukuunottamatta. Tätä tenttiä en pahemmin panikoinut, mutta se osoittautui lopulta melko haastavaksi ja arvostelukin vaativaksi. Kaiken kaikkiaan luenntoisijat tekivät parhaansa valmentaakseen opiskelijat hyvin tenttitilaisuuksiin.

Kevätlukukaudella oli pitkä pääsisäisloma, sekä muutamia kansallisia vapaapäiviä. Vapaapäivistä tiedotettiin hyvin yliopiston nettisivuilla, joten erilaisten reissujen suunnittelu onnistui helposti etukäteen. Lomailin itse muun muassa Norjassa Erasmus -ohjelman järjestämällä matkalla.

Vinkki: Kannattaa selvittää etukäteen milloin viimeisen periodin mahdolliset tentit järjestetään ja luennot lopetetaan. Toisilla luennoitsijoilla oli tapana lopettaa luennot jo muutamaa viikkoa ennen tenttejä.

 Syö pullaa, pyöräile ja ihastele arkkitehtuuria – vinkkejä Kööpenhaminaan lähtevälle

Kannattaa miettiä pyörän hankintaa jo etukäteen ja tutustua erilaisiin vuokraus- ja ostomahdollisuuksiin. Itse ostin ensimmäisen pyörän facebook -ryhmän kautta toiselta vaihtarilta, mutta lopulta pyörä osoittautui todella huonokuntoiseksi, vaikka olin mielestäni syynännyt sen hyvin koeajolla. Lopulta vuokrasin kaupunkipyörän Copehagen bicyclestä samalla hinnalla, jonka olin maksanut ostamastani pyörästä. Vuokrahintaan sisältyi kaikki tarvittava huolto, jos ongelmia olisi tullut. Oman kokemukseni perusteella siis suosittelisin vuokraamaan pyörän “täyshoidolla”.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan pyörän mahdollisimman pian muutettuasi, sillä kaupungin oppii tuntemaan parhaiten satulan päältä. Suosittelen pyörän hankkimista siinäkin tapauksessa, ettet ole tottunut pyöräilemään kaupungissa, koska Tanskassa pyöräilyn opettelu on erittäin helppoa ja turvallista. Suosittelen kaikille kypärän käyttöä ja käsimerkkien opettelemista.

Vaikka kulkisitkin pyörällä kannattaa silti hankkia Rejsekort eli Köpiksen matkakortti, jolla pääsee käyttämään julkisia myös kaupungin ulkopuolella. Kortti on kuitenkin muistettava leimata niin  kyytiin mennessä että poisjäädessä. Itselläni oli käytössä ystävältäni saatu haltijakohtainen kortti, jonka hinta oli sama kuin yksityisenkin kortin.

Kannattaa muuten pitää mielessä, että Tanskassa suurin osa ravintoloista ja päivittäistavarakaupoista on kiinni pyhäpäivisin, joten on syytä pitää huoli, ettei jääkaappi ole tyhjä pyhäpäivänä. Jos kuitenkin käy kuten itselleni ja asia pääsee unohtumaan, jotkin Netto -ketjun ruokakaupat saattavat olla auki, jossain päin kaupunkia.

Keskiviikkoisin on Onsdags snegl -päivä eli leipomoista ja esimerkiksi Bilkasta voi silloin ostaa jättimäisiä ja herkullisia kanelikierrepullia!

Posted on

Vaihtokertomus, Czech University of Life Sciences, kevät 2018

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opinnot

Suoritin vaihto-opiskeluni Prahassa Czech University of Life Sciences –nimisessä yliopistossa. Se on luonnontieteisiin
painottunut yliopisto Prahan kuudennessa kaupunginosassa hieman kauempana keskustasta. Yliopisto tarjoaa opetusta
muun muassa insinööri-, metsä-, maatalous-, elintarvike- sekä taloustieteissä. Yliopisto muistutti mielestäni hyvin paljon
Helsingin yliopiston Viikin kampusta. Itse suoritin suurimman osan kursseistani taloustieteen tiedekunnassa. Opiskelin
kevään aikana myös kaksi kurssia tšekin kieltä ja koin että niistä oli hyötyä arkielämän käytännön asioiden hoitamisessa.
Opinnot yliopistolla olivat mielestäni mielenkiintoisia ja hyödyllisiä. Paikallisten opettajien lisäksi suoritin muutaman
kurssin joiden vetäjinä toimivat vierailevat professorit Yhdysvalloista ja Irlannista. Suoritin kaikki kurssini englannin
kielellä. Mielestäni kurssien haastavuustaso oli sopiva: ne eivät olleet liian työläitä mutta koin että opin kursseilla aina
jotain uutta. Yhteensä kevään aikana suoritin opintoja tavoitemäärän eli 25 opintopistettä.

Käytännön asiat

Hakuprosessi Erasmus-vaihtoon oli mielestäni nopea ja helppo. Sain hyvin neuvoja ja apua sekä omasta yliopistostani
Suomesta että vaihtoyliopistosta kohteessa. Yliopisto Prahassa lukukauden alussa orientaatioviikon jonka aikana
kerrottiin kaikki oleellinen tieto ja opiskelijoita autettiin muun muassa opiskelijakortin ja opiskelijahintaisen bussilipun
hankinnassa.

Muutettuani Prahaan hieman ennen opiskelujen alkua asuin noin viikon verran hotellissa ja etsin asuntoa paikan päältä
käsin. Asuntotilanne etenkin lukukausien alussa on haastava, sillä Praha on erittäin suosittu kohde vaihto-opiskelijoiden
keskuudessa ja kysynnän kasvaessa vuokrat ovat nousseet pilviin. Pääsin itse asunnon etsinnässä suhteellisen helpolla.
Kävin katsomassa muutamia kohteita ja löysin lopulta kohtuuhintaisen huoneen hyvien yhteyksien päässä läheltä Prahan
keskustaa. Jaoin asunnon kahden muun Prahaan vaihtoon tulleen opiskelijan kanssa ja yhteiselomme oli oikein mukavaa.

Praha osoittautui erinomaiseksi vaihtokohteeksi monessakin mielessä. Kaupungista löytää paljon tekemistä ja sijaintinsa
puolesta esimerkiksi viikonloppureissujen tekeminen muualle Eurooppaan bussilla tai junalla on helppoa. Itsekin
matkustelin jonkin verran vaihdon aikana Tšekin naapurimaissa.

Vaikka hintataso Prahassa on noussut huimasti viime vuosien aikana, on se edelleen edullinen kohde Suomen hintatasoon
nähden. Opiskelijanakin on mahdollista nauttia Prahan erinomaisesta ravintolatarjonnasta sekä tutustua kulttuuriin
käymällä vaikkapa oopperassa tai baletissa.

Muuta

Pidän omaa vaihto-opiskelukauttani erittäin onnistuneena. Vaihto tarjosi minulle mahdollisuuden opiskella hieman
erilaisia kursseja kuin omassa pääaineessani Helsingin yliopistossa tavallisesti suoritan. Lisäksi tutustuin sekä muihin
vaihtareihin ympäri maailmaa että muutamiin paikallisiin opiskelijoihin. Vaihtoon lähtiessäni oma englannin kielen taitoni
oli jo valmiiksi erittäin hyvä, joten en voi varsinaisesti sanoa kehittyneeni siinä vaihdon aikana. Uskon kuitenkin, että
opiskelijavaihto oli kokemuksena kannattava ja siitä on hyötyä minulle monella tavalla tulevaisuudessa. Viihdyin Prahassa
niin hyvin, että vaihdon jälkeen päätin jäädä sinne vielä töihin kun minulle tarjoutui mielenkiintoinen työpaikka alalla joka
liittyy osittain omiin opintoihini.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Glasgow, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja vaihdon alussa

Valitsin vaihtokohteeni muutamalla perusteella: kohdepaikkakunnan tuli olla oikea kaupunki (ei kampuselämää, kiitos), opintotarjonnan tuli olla kiinnostavaa ja kohdemaan tukea mahdollisuuttani kehittyä englannin kielessä. Glasgow’n yliopisto valikoitui näillä hakukriteereillä muiden kohdeyliopistojen joukosta luontevasti. Hain vain yhteen kohteeseen ja sain tiedon valinnastani nopeasti. Kursseille ilmoittautuminen oli helppoa ja sähköpostitse saapunut info yliopistolta oli runsasta ja selkeää.

Saavuttuani Glasgow’hun tilanteeni oli opintojeni suhteen melko epäselvä, sillä olin vain noin viikkoa ennen lähtöäni saanut sähköpostin siitä, ettei opintosuunnitelmaani vaihtoajalle oltu hyväksytty. Tästä oppimani kullanarvoinen vinkki on se, että sen lisäksi, että lähettää yliopistolle englanninkielisen opintosuoritusotteensa sekä ottaa kopion mukaan vaihtoon, kannattaa myös varmistaa, että kaikkien kurssien nimet ovat kääntyneet suoritusotteelle suomesta englanniksi. Oma pääsyni yhdelle kursseista lähes evättiin sen vuoksi, että kohdemaassa kurssien tarjonnasta päättänyt professori ei ollut ymmärtänyt yhden tärkeän kurssini sisältöä, koska kurssista HY:ssä vastaava opettaja oli kirjoittanut kurssin otsikon vain suomeksi. Väärinkäsitys selvisi vasta päivä ennen ensimmäinen jakson alkua jonotettuani pitkään professorin vastaanotolle. Hämärässä kokolattiamatoin vuoratussa käytävässä kymmenien muiden turhautuneiden vaihto-oppilaiden kanssa odottaminen on vain yksi esimerkki tilanteesta, joissa tunsin olevani erilaisen yliopistokulttuurin piirissä kuin aikaisemmin, ja orientoivana kokemuksena hetki tuntuu jälkikäteen jopa tärkeältä.

Glasgow’ssa ei tarvinnut ilmoittautua virallisesti kaupungin asukkaaksi tai poliisille. Pankkitilin avaamista suositeltiin, mutta itse en kokenut tilin avaamista alle viiden kuukauden takia järkevänä ja pärjäsin hyvin ilmankin. Terveydenhuoltopalveluita en vaihdon aikana tarvinnut, mutta yliopiston puolella opiskelijahuolto toimi todella hyvin ja kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvointiin panostettiin. Glasgow’n yliopisto on hyvin kansainvälinen yliopisto, ja opiskelijaterveydenhuollosta sai hyvin ymmärrystä ja juttuseuraa esimerkiksi vaihto-opiskelun nostattaville stressaaville tunteille ja koti-ikävälle, jos tukea tarvitsi. Mielestäni vaihto-opiskelijoille järjestetystä orientaatioviikosta sai kaiken tarvitsemansa tiedon opintojen kulkuun ja tukipalveluihin liittyen, ja koulun yleisestä neuvontasähköpostista vastattiin aina saman päivän kuluessa kysymyksiin, jos infoa ei löytänyt muuta kautta. Suosittelen orientaatioviikolle osallistumista tiedonsaannin lisäksi myös ihmisten tapaamisen ja ensikontaktien löytämisen takia.

Asuminen

Glasgow’n yliopistolla oli mahdollista päästä asumaan asuntolaan vain, jos oli tulossa vaihtoon koko lukuvuodeksi. En siis olisi saanut yliopistolta soluhuonetta, mutta yliopiston huoneet olivat yleiseen vuokratasoon nähden sen verran hintavia, että hieman epävarmuutta sietävälle vaihtarille suosittelisin yksityisiin vuokramarkkinoihin tutustumista joka tapauksessa. Saavuin Glasgow’hun noin puolitoista viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, ja asuin ensimmäisen viikon ajan kaupungin halvimmassa hostellissa ja käytin päivät asunnon etsimiseen eri verkkopalveluista, verkostojen luomiseen sekä kämppishakemusten kirjoittamiseen. Kävin katsomassa paria asuntoa viikon aikana, mutta molemmissa vuokrasopimus olisi pitänyt solmia seuraavaan syksyyn asti niin, että olisin joutunut alivuokraamaan huoneen seuraavalle vaihtarille lähdettyäni itse takaisin Suomeen. Lisäksi molemmissa huoneen vuokra oli melko korkea (muistaakseni lähes 500 puntaa kuukaudessa) ja koko syksyn vuokrasumma olisi pitänyt maksaa kerralla vuokrasopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Pitkät vuokrasopimukset ja kerralla maksettava pitkän ajan vuokra ovat Skotlannin yksityisillä vuokramarkkinoilla hyvin tavallisia. Lopulta löysin uusien kontaktieni kautta toisen opiskelijan, joka oli saanut kaksi asuntotarjousta ja antoi yhteystietoni ylimääräiseksi jääneeseen tarjoukseen. Lopulta päädyin tätä kautta asumaan ihanan jo työelämässä olleen kämppiksen, koiran ja kissan kanssa mukavalle alueelle noin 20 minuutin bussimatkan päähän yliopistolta alle 300 punnalla kuussa. Kannattaa siis hyödyntää kaikki mahdolliset verkostot ja tavat löytää asunto, jos haluaa säästää rahaa ja asua alueella, jossa on myös paikallisia. Glasgow’ssa yliopistoa ympäröivä alue on todella trendikästä, mutta alueella on vaikea saada tuntumaa kaupungin todelliseen henkeen. Kannattaa kuitenkin asuinaluetta valitessaan tiedostaa, että osa Glasgow’sta on turvallisempaa ja osa turvattomampaa, etenkin Glasgow’n itäpuolella on kaupunginosia, joilla asumista en säästösyistäkään suosittelisi. Yleisesti kannattaa tiedostaa, että Glasgow on kokoonsa nähden melko turvaton kaupunki esimerkiksi Helsinkiin verrattuna, ja voi ainakin yksin kulkevalle naiselle tuntua hyvin turvattomalta.

Vaihdonaikainen asunto oli muuten mainio, mutta siellä oli varsinkin marras- ja joulukuussa todella kylmä, koska pidimme lämmitystä kuluissa säästääksemme päällä vain muutaman tunnin päivässä. Tähän kuitenkin tottui nopeasti asennoitumalla niin, että lämpötila on pukeutumiskysymys. Suomessa on totuttu niin korkeisiin asumisstandardeihin, että pieneen epämukavuuteen on hyvä varautua sekä henkisesti että villapaidoin etukäteen.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ei mielestäni eronnut juurikaan Helsingissä opiskelusta. Opiskelu oli pääaineelleni ominaisesti hyvin itsenäistä, ja kurssit suoritettiin esseiden sekä data-analyysiprojektin avulla. Arvostelussa erityisen mukava yllätys oli se, että sain jokaisesta palauttamastani työstä numeerisen arvosanan lisäksi vähintään puolen sivun pituisen arvostelun ja palautteen.

Itsenäinen opiskelu yliopistolla oli helppoa ja mukavaa, koska isosta kirjastosta löytyi aina rauhallisia kolkkia, joissa oli tilaa opiskella. Kirjastoon pääsi sisään sähköisistä porteista vain opiskelijakortin avulla, joten kirjastoa käyttivät vain opiskelijat. Kirjasto oli iltaisin auki kahteen asti yöllä ja tenttiviikon lähestyessä kirjaston aukioloajat laajenivat niin, että kirjasto pysyi auki ympäri vuorokauden.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tärkein vinkkini vaihtoon lähtevälle on se, että mieli kannattaa pitää avoimena ja tehdä asiat kohdemaassa tavalla, mikä itselle tuntuu parhaalta. Olin geneeriseksi vaihto-opiskelijaksi jo hieman vanhempi kuin muut ja elänyt itsenäistä elämää pitkään, joten ohitin suosiolla soluasunnot ja Erasmus-bileet ja etsin uusia tuttavuuksia omien harrastusten ja kiinnostustenkohteiden parista. Koska muusta yliopistoajastani poiketen en voinut (onneksi) käydä vaihtoaikana töissä, löysin uusia harrastuksia ja aloitin vanhoja uudelleen – krav magaa, ilmajoogaa, nykytanssia. Vaihtoajasta kannattaa tehdä omannäköistä. Harrastaminen on muutenkin Glasgow’ssa todella edullista, ja esimerkiksi tanssitunneilla käyminen maksoi murto-osan siitä, mitä Helsingissä. A play, a pie, a pint -lounasteatteri kannattaa kokea, yliopiston lähettyvillä on tunnelmallinen The Grosvenor -leffateatteri ja vanhoissa pubeissa järjestettävät pubivisat ovat parasta iltatekemistä kaveriporukassa. Matkustaa ehdottomasti Skotlannissa kannattaa, ja Student tours Scotland järjestää viihdyttäviä ja edullisia päiväreissuja highlandseille useita kertoja viikossa. Kiertoajeluiden lisäksi tein itsenäisiä reissuja Edinburghiin ja patikoimaan West Highland Waylle, jota suosittelen myös. Pidemmille reissuille pohjoiseen kannattaa pohtia auton vuokraamisen vaihtoehtoa, mutta julkisillakin pärjää.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, ja hyödyllisin neuvo mitä voin antaa on ehkä se, että kannattaa käyttää energiaansa fiilistelyyn, ihmisiin ja kohdemaan kulttuuriin tutustumiseen, itseensä tutustumiseen, opiskeluun tai juuri niihin juttuihin jotka itselle tuntuvat tärkeältä. Vaikka käytännön asiat voivat tuntua ennen vaihtoa ja osittain vaihdon aikanakin hankalilta ja ylitsepääsemättömiltä, niin kaikki lopulta järjestyy.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Padova, kevät 2018

Ennen lähtöä

Tiesin heti päästyäni opiskelemaan yliopistoon, että haluan lähteä vaihtoon jossain vaiheessa opintojani. Maisteriopintojen ensimmäinen vuosi osoittautui sopivaksi ajankohdaksi vaihdolle, joten hain Erasmus-vaihtoon keväällä 2017, viimeisenä kandivuotenani. Kevään hakuprosessi meni helposti ja Helsingin yliopistolta tulikin nopeasti vastaus, että minulle oli hyväksytty vaihtopaikka Padovan yliopistosta Italiasta. Koska hain paikkaa keväälle 2018, todellinen hakuprosessi itse kohdeyliopistoon alkoi vasta syksyllä 2018. Syksyllä toimitin kaikki vaaditut dokumentit Padovan yliopistoon ja hain asuntoa paikallisista SASSA-asuntoloista. Padovan yliopisto ei koskaan toimittanut varsinaista hyväksymiskirjettä, mutta minulle lähetettiin allekirjoitettu opintosuunnitelma.

Ennen lähtöä sain asuntoasiat hoidettua, tein muuttoilmoituksen ja hain Kelalta opintotukea ja -lainaa vaihdon ajaksi. Lisäksi hankin matkavakuutuksen puoleksi vuodeksi. Lentoliput ostin pari kuukautta ennen lähtöä. Odotin vaihtoa niin kovasti, etten oikeastaan ehtinyt jännittämään vieraaseen maahan muuttamista juuri lainkaan.

Asuminen

Hain ensin huonetta SASSA-asuntoloista, mutta ensimmäisessä haussa en saanut huonetta. Tämän vuoksi aloin hakea huonetta yksityisiltä vuokranantajilta. Onnekseni minuun otti yhteyttä kolme suomalaista poikaa, jotka opiskelivat Padovassa syyslukukauttaan ja etsivät uusia asukkaita asuntoonsa kevätlukukaudelle. Otin poikien tarjouksen vastaan ja päädyin ottamaan tuon asunnon kahden muun suomalaistytön kanssa. En tuntenut tyttöjä aiemmin, mutta tapasimme kerran ennen muuttoa Italiaan. Pojat toimittivat meille asunnon avaimet palatessaan Suomeen ja vasta Italiassa teimme vuokrasopimuksen vuokranantajamme kanssa ja maksoimme takuuvuokran. Sain SASSA:lta viestin toisen asuntohaun jälkeen, että minulle olisi huone tarjolla myös heidän kauttaan. Myös usealle ystävälleni tarjous tuli vasta toisen haun jälkeen. Ei kannata siis huolestua liikaa, jos et saa huonetta ensimmäisessä haussa.

Yksityisen vuokranantajan kautta hankitussa asunnossa on se hyvä puoli, että sinne saa viedä vieraita vapaasti ja todennäköisesti myös majoittaa mahdollisesti Suomesta tulevia vieraita. Hinnat Padovassa yksityisten vuokranantajien tarjoamissa huoneissa ovat aika samaa luokkaa kuin asuntoloissa, mikäli jakaa asunnon muiden kanssa. Me jaoimme kolmestaan 800 euron vuokran.

Opiskelin Padovan yliopiston Agripolis-kampuksella, joka sijaitsee noin 10 km Padovasta, Legnarossa. Agripoliksessa opiskelevien kannattaakin kulkuyhteyksien vuoksi katsella asuntoja Padovan etelä- ja itäpuolelta. Itse asuin Santa Rita -nimisellä alueella ja voin lämpimästi suositella sitä. Legnarosta en asuntoa etsisi, jos yhtään haluaa osallistua vaihto-opiskelijoille tarkoitettuihin tapahtumiin. Bussiyhteydet ilta-aikaan ovat heikot tuolla välillä.

Alkubyrokratia

Saavuin Padovaan melkein viikkoa ennen tervetuliaisviikkoamme. Heti ensimmäisinä päivinä hankin ESN (Erasmus Student Network) -kortin ESN-toimistolta. Korttia varten tarvittiin 2 passikuvaa sekä 10 euroa käteistä. Tällä kortilla saa ESN-jäsenyyden ja samalla osallistumisoikeuden kaikkiin järjestön tapahtumiin, matkoille ja juhliin. Lisäksi kortilla saa alennusta esim. Ryanairilta, Flixbusilta ja paikallisissa baareissa. Muita ensimmäisten päivien tehtäviä oli käydä ESU:n toimistolla, josta saimme sinisen kansion, jossa oli tarvittavat dokumentit yliopiston rekisteröitymis- ja vakuutusmaksun maksamiseen (n. 20 euroa) sekä opiskelijakortti, jolla sai alennuksen muun muassa yliopiston ruokalassa sekä vapaapääsyn luonnontieteelliseen puutarhaan. Maksu tuli suorittaa tietyssä pankissa. Emme saaneet mitään ohjeita kursseille ilmoittautumiseen ja yliopiston käyttäjätunnusten kanssa oli alkuun hieman ongelmia. Nämä ohjeet saimme vasta tervetuliaisviikolla kampuksen tervetuliaispäivänä. Huono juttu oli vain se, että kurssit alkoivat jo tervetuliaisviikolla ja kampuksen tervetuliaispäivä oli vasta loppuviikosta, kun kurssit olivat jo täydessä vauhdissa. Itse löysin kurssiaikataulut jo ennen tervetuliaisviikkoa, mutta olin ainoa kevään vaihto-oppilaista, joka oli jo ensimmäisillä luennoilla. Useimmat alun luennoista olivat myös päällekkäin tervetuliaisviikon tapahtumien kanssa. Agripolis-kampuksella oltiin todella rentoja näiden poissaolojen kanssa, mutta kuulin, että esimerkiksi psykologian laitoksella professorit eivät suhtautuneet niihin suopeasti.

Opiskelu

Opiskelin Padovassa Italian Food and Wine -opintokokonaisuuden kursseja. Opiskelen Suomessa elintarviketieteitä, ja voin sanoa, että useimmat asiat kursseilla olivat jo entuudestaan tuttuja. Kurssit olivat kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoisia sisältäen runsaasti opintomatkoja ympäri Italiaa sekä esimerkiksi suklaan, oliiviöljyn ja viinien aistinvaraista arviointia. Vierailimme muun muassa oliiviöljytehtaissa, panimossa, viinitiloilla ja -tehtaissa sekä kuivahedelmiä ja pähkinöitä valmistavassa tehtaassa. Matkat sijoittuivat Buglian, Ligurian, Veneton sekä Trentinon maakuntiin. Opetus tapahtui Suomeen verrattuna melko pienissä ryhmissä ja professorit haastoivat osallistumaan keskusteluun. Jokaiseen kurssiin kuului yksi ryhmätyöesitys, mutta ei minkäänlaisia raportteja. Suurin ero ja itselleni eniten harmaita hiuksia aiheuttivat suulliset tentit. Olen kova jännittämään tuollaisia tilanteita, mutta loppujen lopuksi professorit olivat suullisissa tenteissä hyvin armollisia ja ohjasivat keskustelua oikeaan suuntaan.

Suklaatasting

Vaihtoelämä ja vinkit

Vaihtoelämäni sisälsi paljon matkustelua ympäri Italiaa (ja vähän lähimaissakin), uusien ystävien kanssa vietettyä aikaa, maailman parhaan ruuan syömistä, opiskelua ja no… juhlimista. Suosittelen osallistumaan ainakin ensimmäisten viikkojen aikana kaikkiin mahdollisiin sinua yhtään kiinnostaviin tapahtumiin. Tapasin tervetuliaisviikolla parhaimmat vaihtokaverini ja meille muodostui todella tiivis porukka. Olemme nähneet jo kerran vaihdon jälkeen ja lennot seuraavaan tapaamiseenkin on jo hankittu. Italia on aivan uskomattoman kaunis maa, ja et millään ehdi näkemään läheskään kaikkea, mutta suosittelen kiertämään Italiaa niin paljon kuin vain ehdit ja pystyt. Sitten kun on aika alkaa päntätä tentteihin ja valmistella esityksiä kursseille, suosittelen opiskeluhetkiin yliopiston kirjastojen lisäksi Padovan luonnontieteellistä puutarhaa. Sisäpuutarhassa on todella kiva alue kaiken vehreyden keskellä, jossa voi rauhoittua opiskelemaan ja lisäksi siellä on erittäin hyvä wi-fi (samaa ei voi sanoa kaikista yliopiston opiskeluhuoneista). Parasta jäätelöä Padovassa saa La Romana -gelateriasta ja parhaat Aperol Spritzit All’Ombra della Piazzasta (plus todella hyviä pieniä pizzoja sekä pieniä leipiä eri täytteillä). Hyviä pizzoja saa Pago Pagosta, Al Duomosta ja Rosso Pomodorosta. Jos kuitenkin haluat maistaa maailman parasta pizzaa, matkusta Napoliin! Muista hankkia pyörä, se on kultaakin kalliimpi Padovassa. Mutta kaikista tärkeintä: muista nauttia joka hetkestä, äläkä stressaa pienistä. Pienet vastoinkäymiset saattavat tuntua hirvittävän suurilta, mutta 99% vaihdosta on elämän parasta aikaa – oma positiivinen asenne on kaiken a ja o.

La Romana
All´Ombra
Posted on

Vaihtokertomus, L’université Lumière Lyon 2 lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin pohtinut kauan opiskelijavaihtoon lähtöä ja Ranskaan muuttaminen sekä siellä opiskeleminen tuntuivat juuri oikeilta vaihtoehdoilta omien opintojeni kannalta. Vielä hakuvaiheessa en varsinaisesti edes ymmärtänyt, mitä vaihtoon lähtö tai ulkomailla opiskelu tarkoittivat käytännössä, mutta into ulkomaille oli kuitenkin kova. Lopulta sainkin hyväksyvän vastauksen vaihtoyliopistosta ja saatoin aloittaa matkan todelliset valmistelut.

Minulla oli jo hieman aiempaa kokemusta pitkistä matkoista ja oleskeluista ulkomailla, mutta silti kaikki vaihtoon littyvät valmistelut tuntuivat uudelta ja oudolta, ja ajatus opiskelusta maassa, jossa pärjäisi suurimmaksi osaksi vain kohdekielellä jännitti valtavasti. Tutkin lähtövalmisteluja tehdessäni paljon eri blogisivuja ja netin keskustelupalstoja siitä miten vaihtoon tulisi valmistautua etukäteen, ja kuinka käytännön asiat tulisi hoitaa ennen lähtöä.

Asuminen

Ensimmäiseksi hoidettavien asioiden listallani oli asunnon hankkiminen, ja aloinkin etsiä asuntoa heti vaihtoon hyväksymisen ja Lyon 2 -yliopiston hyväksymisviestin jälkeen. Aikainen aloitus asunnon etsinnälle olikin lopulta hyvä idea, sillä löysin varsin nopeasti ja suhteellisen helposti muutaman hyvän vaihtoehdon lukuisista soluasuntoehdotuksista. Ranskan hintataso asunnon vuokrissa on melko alhainen Suomeen verrattuna, mutta kalliimpiakin asuntoja ja majoitusratkaisuja löytyy asuinalueesta riippuen. Hinnat liikkuvat 250-600 € välillä. Lyon on erittäin opiskelijaystävällinen kaupunki, ja asuntotarjonta etenkin keskustan alueella on monipuolista. Itse toivoin löytäväni asunnon, jossa asuisi myös ranskalaisia opiskelijoita. Toiveenani oli saada mahdollisimman paljon irti kielellisesti ja kulttuurisesti vaihtovuodesta.

Löysin noin viikon etsinnän jälkeen mielenkiintoisen soluasunnon Lyon 2 yliopiston suosittelemalta nettisivulta (La carte des colocs), kun jättämääni hakuilmoitukseen vastattiin. Otin heti yhteyttä vuokranantajaan ja sovimme alustavasti vuokran ehdoista. Ranskassa asunnon vuokraamiseen tarvittavat käytännön asiat kuitenkin pystyin hoitamaan loppuun vasta Lyonissa ollessani, sillä minulle selvisi, että asunnon vuokraamiseen tarvittavia vakuutuksia varten tarvitsee ranskalaisen pankkitilin. Jouduinkin maksamaan varsin suuren takuusumman vuokranantajalleni jo ennen lähtöäni, mikä tuntui oudolta. Enhän ollut ennen edes tavannut vuokranantajaa saati sitten nähnyt asuntoa tai muita vuokralaisia ennen. Yritin tarkistaa asuntoa välittävän firman tiedot hyvin ennen maksamista. Kaikki vuokranantajasta annetut tiedot osoittautuivat lopulta kuitenkin oikeiksi.

Saapuminen

Asunnon löytämisen ja Kelan käytännön asioiden hoitamisen jälkeen (muuttoilmoitus, asumisen tuet) varasin lennot vaihtoyliopiston antamien päivien mukaan ja varmistin asunnon avainten hakupäivän sopivuuden vielä vuokranantajaltani.

Saavuin Lyoniin paria päivää ennen yliopiston alkua. Vähitellen minulle selvisi, että minun tulisi hoitaa vielä paljon käytännön asioita asunnon suhteen,ja en ehtisi hoitaa niitä ennen opiskelujen aloitusta. Huomasin myös pian, että hyvästä ranskan kielen osaamisesta tosiaankin olisi hyötyä, sillä varsin harva paikallinen ymmärsi/halusi puhua englantia. Otinkin tavoitteekseni käyttää mahdollisimman paljon ranskaa, vaikka kielitaitoni ei ollut vielä kovinkaan hyvä.

Liikkuminen Lyonissa ja sen julkinen liikenne on jäjestetty todella helpoksi, ja asunnolle päästäkseni seurasin vuokraemännältäni saamia ohjeita juna-asemalta oikean kadun löytämiseksi. Asuntoon päästyäni sain myös selkeät ohjeet metro- ja raitiovaunulippujen ostamiseksi.

Vaihtoon lähtiessäni yksi helpoimmista tavoista Lyoniin Helsingistä matkustamiseksi oli hypätä junaan Pariisin lentokentältä. Tutustuinkin sattumalta jo junassa toiseen suomalaiseen opiskelijaan, joka oli myös aloittamassa opintonsa samassa yliopistossa kuin minä. Olimme myös ilmoittautuneet samalle orientoivalle ranskan kurssille, joten sovimme näkevämme uudestaa seuraavana päivänä.

Asunnolle päästyäni ja muihin vuokralaisiin tutustuttuani alkujännitys helpotti ja saatoin alkaa odottamaan ensimmäistä päivääni yliopistolla. Päätin vuokrata paikallisen kaupunkipyörän vielä samana iltana ja lähdin polkemaan Lyonin katuja saadakseni paremman kuvan lähialueista. Ystävystyminen kämppisteni kanssa jo alusta asti oli myös tärkeää, sillä oli hyvä olla joku, jolta kysyä neuvoa tarvittaessa.

Opiskelujen aloittaminen ja alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lyon 2 yliopisto sijaitsee Lyonin keskustan yhdellä keskeisimmistä paikoista, ja sinne on hyvät kulkuyhteydet. Kaikille vaihto-opiskelijoille järjestettiin heti aluksi yhteinen infotilaisuus, jossa kerrottiin selkeästi kaikista tarvittavista todistuksista ja esim. matkakortin hankkimisesta ja puhelinliittymien aktivoimisesta. Olin jo kuitenkin päättänyt ennen lähtöäni pitää oman suomalaisen liittymäni, sillä roaming-maksut poistuivat juuri käytöstä ennen ulkomaille lähtöäni. Lisäksi maksoin nopeasta wifistä vuokrani yhteydessä, joten ylimääräisen liittymän ottaminen tuntui turhalta.

Saimme ensimmäisenä päivänä yliopistosta myös todistukset, joilla saatoimme todistaa opiskelija-alennuksen esim. matkakortin hankkimisen yhteydessä. Lisäksi saimme tervetuliaispaketin, joka sisälsi erilaisia ohjekirjasia ja Lyon 2 yliopiston mainostavaraa. Yliopisto lähetti sähköpostiini myös vinkkejä ja neuvoja sekä tunnukset ja Lyon 2 -sähköpostin, jonka avulla pystyin kirjautumaan yliopiston palveluihin. Varsinaista ilmoittautumista yliopistoon ei siis enää tarvinnut tehdä saavuttuani Lyoniin. Olin kuitenkin ilmoittautunut vain vaihtareille suunnatulle ranskan intensiivijaksolle, joka tuli maksaa paikallisessa liikkuvuuspalveluiden toimistossa käteisellä ennen kurssin alkua.

Yliopisto tarjosi apua myös tarvittaessa asunnon etsimiseen ja hankkimiseen, mutta olin onnekseni hoitanut asiat hyvin jo ennen matkalle lähtöä. Olin myös saanut yliopistolta viestin, jossa mainittiin tarvittavista todistuksista kuten passista, passikuvista, hyväksymiskirjeestä ja learning agreementista.

Opiskelu ja opetus

Vaihtoyliopistossani vaihtareiden kurssi-ilmoittautuminen tapahtui perinteiseen tapaan kirjallisesti.  Jokaisen opiskelijan tuli pyytää kirjallinen allekirjoitus kurssien opettajilta lomakkeeseen, joka palautettiin ilmoittaumisista vastaavaan toimistoon. Saatoimme valita laajasti mitä tahansa kursseja, mutta olin tehnyt kuitenkin jo tarkat suunnitelmat etukäteen kursseista, joita halusin suorittaa. Järjestettävien kurssien aikataulut ja salit saattoi löytää vain tiedekunnan ilmoitustaululta, mikä oli varsin hankalaa. Keksimme ottaa vaihtariporukassa kuvia eri tiedekuntien kurssiaikatauluista, joiden avulla sitten suunnittelimme omat aikataulumme. Hyvin suunnitellun learning agreementin ansiosta, minun täytyi vain varmistaa, että valitsemani kurssit todella järjestettäisiin ja että kurssit eivät menisi päällekkäin. Hankaluuksia opinnoissa toi osaltaa myös se että Lyon 2 kampus oli jaettu vuosikurssien kesken kahteen eri osaan, joista toinen sijaisti yli 30 minuutin raitiovaunumatkan päässä. Osa kursseista siis järjesteettiin eri kampuksilla, joten oli erittäin tärkeää varata tarpeeksi aikaa siirtymiselle toiselle kampukselle Lyonin sisällä.

Vaihtarielämä Lyonissa ja vinkkejä

Lyon tarjoaa opiskelijoille paljon erilaista tekemistä ja opiskelijaelämä Lyonissa on monipuolista. Erilaisia vaihto-opiskelijoille suunnattuja tapahtumia järjestetään säännöllisesti useana iltana viikossa ja verkostoituminen vaihtareiden kesken on tehty siten helpoksi. Lisäksi ennen varsinaisten opintojen alkua, Lyon 2 tarjoaa useita eri kursseja ranskan kielen kehittämiseen rennossa ilmapiirissä. Verkostoituminen ja muihin tutustuminen on erityisen tärkeää jo alusta saakka. Kulttuurishokki ja oman paikan löytäminen uudessa kulttuurissa voivat myös olla vaikeaa, minkä jouduin itsekin kokemaan alkuhuuman tasoittumisen jälkeen.

Ranska on maana ja tavoiltaan hyvin erilainen Suomeen verrattuna. On siis hyvä muistaa, että vaihdon yksi tarkoitus onkin irroittautua omalta mukavuusalueeltaan. Vinkkeinä shokin helpottamiseen ovat avoimuus, positiivinen asenne ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Olisi myös erityisen tärkeää olla vertaamatta Suomea ja Ranskaa toisiinsa vaihdossa ollessa. Kielitaidon puute ei alussa ole myöskään mikään este, vaan on vain yritettävä luoda tuttavuuksia ja ystäviä pienistäkin kielellisistä virheistä huolimatta.

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Würzburg, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tein oman vaihtohakemukseni keväällä 2017 viimeisenä mahdollisena päivänä. Kaikki alkoi tuntua todelliselta vasta kesällä 2017, kun sain vahvistuksen Würzburgin yliopistolta minun olevan valittu opiskelemaan siellä syyskuusta 2017 heinäkuuhun 2018. Suomen päässä täytyi ainakin tehdä selvitys kelalle ja muuttoilmoitus. Myös vakuutukset ja puhelinliittymät täytyi katsoa kuntoon. Saksaanlähtijöille suosittelen pitäytymään suomalaisessa operaattorissa, sillä saksalaiset ovat usein kalliimpia. Jotta asiat sai pysymään järjestyksessä ja kaikki tuli hoidettua, tein ennen lähtöä lukuisia to do- listoja.

Kun lähtö alkoi lähestyä, alkoi tuntua siltä, kuin en haluaisi oikeastaan edes lähteä. Ystäväni ja perheeni rohkaisivat minua, mutta silti en ollut lähtöpäivänä innoissani, lähinnä kauhusta kankeana. Lähdin matkaan sillä asenteella, että annan itselleni anteeksi mahdollisen mokailuni lentokentällä, olinhan aika kokematon lentämisen kanssa. Tiesin, että vaikka hetkeksi eksyisin lentokentälle Frankfurtissa, joku päivä pääsisin kyllä Würzburgiin asti, eikä kyseessä ole maailman loppu.

Saapuminen

Frankfurtiin selvittyäni täytyi vielä löytää oikea bussipysäkki. Päädyin olemaan neljä tuntia Frankfurtin lentokentällä pyörimässä, oikeaa pysäkkiä etsien. Ensimmäisellä löytämälläni bussipysäkillä oli nuori nainen, jolta rohkeasti kysyin neuvoa. Selvisi, että hänkin oli eksyksissä, mutta etsi samaa bussipysäkkiä kuin minäkin.

Neljä tuntia lentokentällä naisen kanssa pyörittyäni, meitä oli pian kasautunut jo pieni joukko eksyneitä bussipysäkin etsijöitä. Kyselimme suunnilleen kaikilta neuvoa ja menimme shuttlebussilla terminaalista toiseen, kunnes lopuksi me kaikki pääsimme oikeisiin busseihimme. Bussipysäkkien sekavuus johtui poikkeuksellisesta järjestelystä lentokentällä. Vastaavissa tilanteissa suosittelen pitämään pään kylmänä. Vastoinkäymisiä voi tulla vastaan jo lentokentällä. Niistä pääsee kyllä yli ja lopuksi koko ongelma voi olla vain hauska muisto.

Asuminen

Würzburgin yliopiston (Studentenwerk Würzburg) kautta tarjotaan myös vaihtareille edullisia asuntoja: yksiöitä, sekä 1-5 kämppiksen soluasuntoja. Asunnon sijaintia ja tyyppiä saa toivoa, ja asuntoloita sijaitseekin eri kampusten ja keskustan lähettyvillä. Asuntoloissa asuu sekä vaihtareita että paikallisia, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Asunnon voi vuokrata jo ennen varsinaisia opintoja alkavan kuukauden mittaisen kielikurssin ajaksi, ja Studentenwerk:iä voi pyytää vuokraamaan elokuun osalta asunnon eteenpäin, jos haluaa lähteä Suomeen jo heinäkuussa.

Halusin kuitenkin hankkia asuntoni itse: halusin päättää missä se sijaitsee ja kenen kanssa asun. Liityin kaikkiin mahdollisiin Würzburgin Facebook ryhmiin ja sivustoihin, joilta asuntoa voi hakea. Erityisesti suosittelen www.wg-gesucht.de ja www.wg-suche.de.

Saksassa myös yksityiset kimppakämpät ovat yleisiä, ns. ”WG”:t. Kimppakämppiä löytyy opiskelijoille Saksasta joka lähtöön: on kämppiä joissa arvostetaan omaa tilaa ja joskus etsitään kämppistä melkein kuin ystävää ja kaikkea siltä väliltä. Kimppakämpissä jo asuvat valitsevat usein tulevan kämmpiksensä itse. Ollaan todella tarkkoja kuka huoneessa tulee asumaan ja järjestetään esimerkiksi ”näyttöjä” kiinnostuneille. Siellä mahdollinen kämppisehdokas pääsee näkemään asuntoa ja toisaalta asunnossa jo asuvat saavat ensikuvan potentiaalisesta kämppiksestä.

Aloitin asunnonhaun itse heti kun sain Würzburgilta vahvistuksen, että minut oli valittu. Aika kului ja asunnon löytyminen alkoi tuntua mahdottomalta, vaikka olin päässyt muutamaan skype-haastatteluun. Kuitenkin yksi opiskelija otti minuun yhteyttä ja tarjosi huonetta yhdeksi kuukaudeksi, jonka aikana minun oli helpompi etsiä uutta huonetta Saksasta käsin. Kun olisin jo Saksassa, pääsisin osallistumaan näyttöihin ja minun ei tarvitsisi vaatia skypehaastatteluja. Päätin ottaa tarjouksen vastaan.

Saksasta käsin asunnon löytäminen oli helpompaa. Älä siis säikähdä, jos et saa heti asuntoa pitkäksi aikaa, vaan tartu myös lyhyempiin tarjouksiin ja panosta asunnon etsimiseen paikan päällä lisää. Mitä vuokraan tulee, yksi huone keskustan kupeessa kimppakämpässä oli 300-350 euron paikkeilla. Itse ystävystyin kämppikseni kanssa ja pidämme vieläkin yhtyettä. Paikallinen kämppis oli muutenkin kullan arvoinen, pääsin näkemään paikallisten elämää ja mukaan paikallisiin juhlapyhiin. Häneltä myös pystyi kysymään käytännönneuvoja ongelmiin.

Alkubyrokratia

Würzburgissa ensimmäisten päivien aikana kävin ensin ilmoittautumassa yliopistolle. Sähköpostissa oli tarkat ohjeet mitä tarvitsin mukaan ja minne minun tulisi mennä. Ilmoittautumista ei voinut tehdä netissä, vaan piti raahautua paikan päälle. Mukaan tarvitsi mm. passikuvia, henkkarit, kuitin että oli maksanut semesterimaksun ja muitakin papereita. Jos kaikki oli mukana, oli ilmoittautuminen suhteellisen vaivaton. Muutaman viikon kuluessa sai opiskelijakortin, joka toimi myös bussikorttina ja jolla maksettiin yliopiston ruokalassa.

Myös meille tyypillinen muuttoilmoitus piti tehdä paikanpäällä. Kaupungin ”Rathaus” oli paikka, jonne täytyi mennä aamusta alkaen jonottamaan. Siellä ylös otettiin kuka olen, miksi olen Saksassa, olenko kirkossa ja kuinka kauan aion olla, sekä tietenkin osoite. Aina osoitteen muuttuessa ja kun muutti takaisin Suomeen, täytyi käydä uudestaan paikan päällä ilmoittamassa tilanteesta.

Vaikka tuntui hieman turhauttavalta aina mennä moisten asioiden takia paikan päälle, olivat ne loppujen lopuksi helposti hoidettavissa. Itselleni hankalampaa oli ilmoittautua yliopiston kursseille. Aloitin monta kurssia ja karsin semesterin aikana sellaisia kursseja, jotka eivät sopineetkaan minulle. Learning Aggreementin muutoksiin kannattaakin siis henkisesti valmistautua.

Opiskelu

Kurssien suhteen Würzburgin yliopisto oli ymmärtäväinen. Pystyin esimerkiksi soveltamaan kursseja ja valitsemaan kuinka monta opintopistettä tarvitsen ja opettajat antoivat tehtäviä sitten sen mukaan. Teimme suhteellisen paljon kotona tehtäviä kirjoitelmia ja tutkimuksia tenttien sijaan. Se sopi minulle, sillä en ole suurin tenttien fani. Usein kuitenkin myös tentin tekeminen oli mahdollista jos halusi. Joskus voi jopa tehdä molemmat ja tienata näin enemmän opintopisteitä.

Kurssit koostuvat usein luennosta, tutoriumista ja harjoituskerrasta. Näitä on yleensä viikoittain ja itse voi valita mihin osallistuu. Jokaisesta saa erikseen opintopisteitä. Esimerkiksi jos käyt kaikilla luennoilla saat kaksi opintopistettä, jos lisäksi harjoituskerroilla, se on toiset kaksi ja tutoriumista yksi. Eli joskus jopa pelkällä läsnäololla oli mahdollista saada 5 opintopistettä. Itselläni oli yksi tälläinen kurssi, johon tein vielä kaikkien näiden lisäksi tentin, josta sain 8 opintopistettä. Näin kasasin yhdestä kurssista 14 opintopistettä.

Würzburgissa oli paljon kirjastoja ja itse vietin niillä paljon aikaa. Erikoista suomalaisiin kirjastoihin verrattuna oli se, ettei sisälle saanut mennä takki päällä ja tavaroita sisään sai viedä vain läpinäkyvässä muovipussissa. Aluksi kummastutti jättää tavarat aina ulkopuolelle lukittaviin kaappeihin, mutta lopuksi systeemiä oppi arvostamaan.

Opettajien kanssa tuli myöskin olla hieman tarkempi, kuin olin Suomessa tottunut. Jos satuin näkemään opettajan yliopistolla työhuoneellaan (ovi apposen auki), ei se tarkoittanut sitä, että saisi mennä koputtamaan ja kysymään vaikkapa johonkin kurssiin liittyen. Jokaisella opettajalla oli tarkkaan määritelty ”Sprechstunde”, joka oli pyhitetty opiskelijoiden kysymyksille.

Vaihtoelämä ja vinkit

Itselläni oli kyllä pieni alkushokki ja oman paikan löytäminen tuntui vaikealta, harkitsin jopa vaihdon lyhentämistä. Onneksi en luovuttanut vaan annoin Saksalle aikaa. Kannustan ehdottomasti pitämään esimerkiksi rakkaista harrastuksista kiinni myös vaihdossa jos mahdollista ja antamaan muutoksille aikaa. Parin kuukauden kuluttua tuntui jo siltä, etten halua koskaan palata Suomeen.

Vaihtarit pitivät Würzburgissa yhtä, ja muista vaihtareista oli todella helppoa saada uusia ystäviä ja piirit olivat melkoisen pienet. Itse halusin kuitenkin olla tekemisissä myös paikallisten kanssa ja tähän osuuteen oli nähtävä enemmän oma-aloitteisuutta. Paikallinen kämppis, oma-aloitteisuus ja harrastukset ovat tähän avain. Paikallisten avulla vaihtokokemus saa uuden ulottovuuden, kun vaihto ei olekaan vain sitä ”vaihtarielämää” omassa kuplassa, vaan pääse eritavalla mukaan paikallisiin tapoihin ja esimerkiksi juhlapyhiin, joita myös Baijerissa riittää.

Itse opin, että vaihto on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Itse osallistuin aktiivisesti projekteihin ja pyrin tekemään kaikkea sitä, mitä Suomessa en olisi tehnyt tai mikä ei ehkä olisi edes ollut mahdollista Suomessa. Osallistuin esimerkiksi ”Europa macht Schule”- nimiseen projektiin ja olin mukana järjestämässä paikallisia tapahtumia. Nämä ovat kaikki mahdollisuuksia, jotka täytyy itse kaivaa ja lähteä rohkeasti mukaan. Kukaan ei tule kotoota hakemaan. Kesäksi hankin Würzburgista myös ”minijob”:in paikalliselta kioskilta.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Bath, syksy 2017

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden puolelta kaikki meni sujuvasti ja apua sai tarvittaessa hyvin. Bathin yliopiston puolelta oli sitten ongelmia senkin edestä. Ihan alkajaisiksi hakuvaiheessa vastaus hyväksymisestä tai hylkäämisestä piti tulla noin kolmessa viikossa. Kolmen viikon kuluttua, kun en edelleenkään ollut kuullut Bathista mitään laitoin sähköpostia heidän vaihtopalveluille. Kuuden viikon odottelun jälkeen selvisi, että minun piti todistaa kielitaitoni olevan B2. Ylioppilastodistuksen pitkän englannin piti riittää kielitaidon todistamiseen heidän nettisivujensa mukaan ja todistuksen olinkin heille jo lähettänyt jo haku vaiheessa. Vaihtoehdoiksi kerrottiin viralliset Cambridge- ja TOEFL-kielitestit. Siinä sitten kiireesti lähdin selvittämään, että seuraavat yli sata euroa maksavat testit järjestettäisiin Suomessa vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Silloin otin yhteyttä Helsingin yliopiston vaihtopalveluihin. Heille kerrottiin Bathin yliopistosta, että myös Helsingin yliopiston tarjoama virallinen kielitodistus riittää. Sellaisen sain aikaisemman englanninkurssini opettajalta saman viikon aika helposti sopimalla tapaamisen ja tuomalla sinne kirjottamani parisivuisen tekstin ja lukemani tieteellisen artikkelin. Kielitodistuksen toimittamisen jälkeen meni vielä parisen viikkoa hyväksymisilmoituksen saamiseen. Jostain syystä sähköpostiosoitteeni oli vaihtunut tämän selvityksen seurauksen Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostiksi ja kaikki viestintä kulki nyt Helsingin vaihtopalveluiden kautta, vaikka he muutamaankin kertaan yrittivät sitä lopettaa ja itse yritin myös monessa viestissä sitä saada korjatuksi.

Lopullisen hyväksynnän jälkeen minulla oli ruhtinaalliset neljä päivää aikaa hakea Bathin yliopiston kautta asuntoa ja siinäkin jouduin ottamaan yliopistoon yhteyttä, kun tunnukseni eivät toimineet. Lopulta pääsin tekemään hakemuksen hakuajan viimeisenä päivänä. Sain siitä huolimatta huoneen yliopiston asuntolasta, jossa minulla oli oma huone ja vessan jaoin neljän ihmisen ja keittiön 12 ihmisen kanssa.

Syystä tai toisesta minua ei oltu liitetty yleiselle Bathin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostilistalle ja siksi en saanut esimerkiksi ensimmäisen viikon aikataulua tai mitään muuta tärkeää informaatiota opintojen aloittamisesta. Sain kuitenkin viestejä accommodation teamilta, joten aikataulun puuttumista ja muutenkin informaation olemattomuutta aloin ihmetellä vasta reilua viikkoa ennen lähtö. Eikä kukaan tietenkään sähköposteihin vastannut lähtöviikon aikana. Onnekseni asuntolassa oli muitakin vaihto-oppilaita, joilta sain ensimmäisen viikon aikataulun.

Perillä

Ensimmäisen viikon aikana Bathissa oli freshman week, jolloin yliopistolla oli vain fukseja ja vaihtareita. Sen aikana sain selvitettyä kaikki sähköpostilistat, aikataulut ja kurssit (vaikka vaihdoinkin kaikki kurssit toisiin kuin mitä aluksi olin suunnitellut). Kaikkien allekirjoitusten hankkiminen vaihtotodistuksiinkin onnistui ensimmäisen viikon aikana sujuvasti. Farmasian tiedekunnassa oli vain yksi toinen vaihto-opiskeija minun lisäkseni. Vaihtareille järjestetyissä freshman week -tapahtumissa luotiin epävirallinen Whats app -ryhmä vaihtareille, jonka kautta löysimme toisemme tämän toisen farmasian vaihtarin kanssa. Hänen kanssaan menimme yhdessä ensimmäisiin tapaamisiin farmasian tiedekunnan vaihtarikoordinaattorien kanssa ja lopulta meillä oli kaksi yhteistä kurssiakin, joten opiskelu Bathissa alkoi oikein hyvin.

Halusin vaihtaa kaikki alun perin valitsemani kurssit toisiin kursseihin ja koska lähdin vaihtoon suorittamaan valinnaisia kursseja (farmaseutin tutkinnossa on hankala saada pakollisia kursseja suoritettua ulkomailla) ei niiden vaihtaminen ollut ongelma kummassakaan päässä. Minun ja toisen farmasian tiedekunnan vaihtarin lopulliset kurssivalinnat ja kursseille ilmoittautuminen tehtiin yhdessä tiedekunnan kv-koordinaattorin kanssa. Heihin oli helppo pitää yhteyttä koko vaihdon ajan opiskeluihin liittyvissä asioissa ja he olivat saapumisen jälkeen oikeastaan vastuussa meistä vaihtopalvelujen sijaan. Muutenkin yliopistolla luennoitsijat aina kannustivat ottamaan yhteyttä, jos oli mitään kysyttävää esimerkiksi kurssin aiheeseen liittyviä lisäkysymyksiä. Se oli yksi suurimmista eroista Suomen ja Brittien välillä, koska opiskelijat oikeasti kysyivät luennoitsijoilta sähköpostilla lisäkysymyksiä esimerkiksi metaboliasta.

Koska olin EU:n kansalainen niin minun ei tarvinnut edes ilmoittautua poliisille. Yliopiston terveysasemalla piti käydä rekisteröitymässä eli täyttämässä paperi omista terveystiedoista ja sen prosessoinnissa meni noin pari viikkoa. Rekisteröityminen kannatti tehdä heti, sillä ennen hoitoon pääsyä se oli kuitenkin tehtävä. Sairastuessa olisi siis pitänyt odottaa pari viikkoa ennen hoitoon pääsyä tai mennä hoitoon jonnekin muualle. Sairastuinkin heti ensimmäisillä viikoilla, mutta koska rekisteröityminen oli hoidettu, pääsin nopeasti ja ongelmitta hoitoon. Hoito oli myös ilmaista, mutta lääkkeet jouduin itse maksamaan.

Asuminen ja eläminen

Asuntola oli kv-opiskelijoille, joista valtaosa oli kiinalaisia, niin myös puolet keittiökavereistani. Kulttuurieroja oli esimerkiksi siisteyden suhteen. Siivooja kävi vain kerran viikossa, joten rasvaisiin ja likaisiin liesiin oli vain totuttava. Muuten yhteiselo sujui oikein mukavasti. Sain myös parhaimmat vaihtarikaverit keittiökunnastamme. Asuminen oli kallista, itse maksoin huoneestani noin 600€ kuukaudessa ja koko lukukauden vuokra piti maksaa kerralla ennen saapumista. Hintatasoltaan Britit ovat aika lähellä Suomea ja esimerkiksi ruoka on hyvin saman hintaista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Iso-Britanniassa yliopistoilla on todella paljon erilaista järjestötoimintaa (societies) aina viininmaistelusta vaellukseen. Niistä kannattaakin ottaa heti selvää, koska ne ovat helppo tapa päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja jos esimerkiksi vaeltaminen kiinnostaa niin siinä pääsee samalla matkustelemaan ympäri Britanniaa halvalla ja hyvässä seurassa. Itse kävin jousiammunnan peruskurssin.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa vaihtareista saa kavereita lähinnä toisista vaihtareista, sillä luentokursseilla on hankalaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vapaa-ajalla vaihtareille järjestetään keskenään omaa toimintaa. Kaikki on tietenkin kiinni omasta aktiivisuudesta ja juuri järjestötoiminnan kautta paikallisiin varmasti tutustuu hyvin.

Kannattaa myös matkustella maan sisällä niin paljon kuin vain on mahdollista. Matkustelu oli helppoa busseilla ja junilla sekä yksityisten yritysten järjestämillä päivämatkoilla. Niidenkin hintataso oli sama kuin Suomessa tai jopa edullisempia. Itse kävin melkein joka viikonloppu uudessa kaupungissa tai kylässä.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan

Bathissa minun ei tarvinnut todistaa enää kielitaitoani enkä tarvinnut muitakaan papereita. Olin Suomessa tulostanut vaihtosopimuksen ja Learning agreenmentin. Suomessa mukaan tulostin myös hyväksymiskirjeen Bathin yliopistosta, mutta sitäkään en tarvinnut missään vaiheessa.

Opinnot, opintojen suunnittelu, opintosuunnitelma, opiskelutyyli ja arvostelu

Vaihdossa suoritin vain valinnaisia opintoja ja kurssit valitsin oman mielenkiintoni mukaan. Kaksi kursseista (12 op. kumpikin) oli toisen vuoden farmasian opiskelijoille ja niiden sisällöstä osa oli sellaista, mitä olin Suomessa jo aikaisemmin opiskellut. Mutta paljon oli myös uutta. Nuo kaksi kurssia sisälsivät luentoja, laboratorioharjoituksia, laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Niihin kursseihin kuului myös kaksi sairaalavierailua ja potilashaastattelua. Muilla kursseilla olisi päässyt tutustumaan esimerkiksi steriileihin tiloihin lääketehtaassa. Kolmas kurssi oli farmakologian osastolta (siellä farmakologi ja farmasisti olivat omina tutkintoina) neurofarmakologian kurssi (6 op.) ja se olikin haastavampi kuin mitä olin ajatellut. Kurssi oli luentokurssi ja luennoitsija oli aivan mahtava. Lisäksi otin kolmen opintopisteen Cambridge-englannin kielen kurssin, joka valmisteli virallisen kokeen tekemiselle. Virallinen koe oli kuitenkin maksullinen niin en sitä tehnyt eikä sen tekeminen ollut edellytys kurssille, vaan kurssilla oli myös omat kokeet (kuuntelu-, kirjoitus- ja puheosuus).

Luentoja oli vaihtelevasti, joinain päivinä 8-14 ja joinain vain yksi. Luennot kestivät 45 minuuttia ja usein niiden välissä jouduimme vaihtamaan luentosalia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta silti koko vuosikurssi kävi tunnollisesti jokaisella luennolla.

Suurin ero opinnoissa on se, että tentit järjestetään vain kahdesti vuodessa ja yhden tentin aihealue on todella laaja. Yhteen kurssiin oli sisällytetty mikrobiologiaa, erilaisia lääkevalmistemuotoja, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa ja formulointia. Niitä kaikkia piti opiskella tenttiä varten, vaikka rajallisen ajan takia läheskään kaikista aiheista ei kysytty. Tentin kesto oli kaksi tuntia ja siihen tosiaan meni se tasan kaksi tuntia ja tentin tarkistamiseen ei omalla kohdalla jäänyt ollenkaan aikaa. Suurin osa tenteistä oli monivalintatehtäviä, mutta kahdessa farmasian tentissä oli mukana myös muutama essee ja laskutehtävä. Tenteissä käytettiin nimen sijaan kokelasnumeroa, joka piti kirjata papereihin.

Opiskelin samalla tavalla ja saman verran kuin Suomessakin ja sillä pääsin tentit kyllä läpi, mutta arvosanassa ei ole kehumista. Osana vaikuttamassa oli tietenkin myös kielitaito ja kiire tentin tekemisessä. Työmäärältään kurssit olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, mutta toisaalta kursseilla oli myös pakko hallita kaikki hyvin ja muistaa opitut asiat myös lukukauden alusta, sillä tentissä kysymyksiä oli laajasti kaikkiin opetettuihin aiheisiin liittyen.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de Cádiz, 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä oli monia asioita hoidettavana. Suosittelen selvittämään etukäteen, minkä kielitason todistuksen tarvitsee kyseiseen yliopistoon ja juuri siihen aineeseen, esimerkiksi kielten opiskelijoilta voidaan vaatia B2-kielitason todistusta. Sain juuri ennen yliopistoon hyväksymisen deadlinea viestin, ettei B1-tason todistus käynytkään ja lopulta asia jäi viime tippaan. Lisäksi deadlinen jälkeen vastauksen saaminen Espanjan päästä kesti useamman viikon ja sain varmistusviestin melko myöhään, vasta heinäkuun alussa. Heti varmistuksen saatuani ostinkin jo lentoliput. Varmistuksen lisäksi sain Cádizin yliopistolta yleisiä ohjeita vaihtareille. Muita asioita, jotka hoidin ennen vaihtoon lähtöä oli esimerkiksi ulkomaille muutosta ilmoittaminen (kela, maistraatti, matkustusilmoitus), vakuutusasiat, kielikurssille ilmoittautuminen ja majoituksen varaaminen ensimmäisiksi öiksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Paikan päällä oli jonkin verran paperihommia vaihdon alussa, esimerkiksi kursseille ilmoittautuminen. Lisäksi hain lupaa Espanjassa asumiseen, joka pitäisi tehdä, jos oleskelu kestää yli kolme kuukautta (lisätietoja: https://europa.eu/youreurope/citizens/residence/documents-formalities/registering-residence/spain/index_es.htm). Kuitenkin suurin osa vaihtareista eivät tätä tehneet tai olleet edes kuulleet siitä. Passikuvasta kannattaa myös ottaa kopioita mukaan, niitä kysyttiin yllättävän monessa paikkassa.

Kuvassa Cádizin vanha kaupunki

Asuminen

En ollut Suomessa ennen vaihtoon lähtöä etsinyt kämppää juuri ollenkaan, ajattelin että se olisi parempi tehdä paikan päällä, niin pystyy käydä katsomassa kämpän ennen päätöksen tekemistä. Olin kuitenkin varannut majoituksen hostellista muutamaksi ensimmäiseksi yöksi. Saavuin Espanjaan jo elokuun lopussa, sillä halusin osallistua Cádizin yliopiston kielikeskuksen maksulliselle espanjan intensiivikurssille, joka kesti kolme viikkoa. Asunnon löytäminen oli minulle helppoa varmastikin juuri siksi, ettei suurin osa vaihto-opiskelijoista ollut vielä saapunut sinne. Ensimmäisen hostelliyön jälkeen käytin aamupäivän netin selaamiseen, ja heti löysin mielenkiintoisen kämpän milanuncios-civulta(https://www.milanuncios.com/pisos-compartidos-en-cadiz-cadiz/). Ilmoituksessa luki, että kämppä on erityisesti miehille, mutta kun kysyin siitä, minulle kerrottiin, että toinen kämppä samassa rakennuksessa on enemmän naisille ja siellä olisi vielä yksi huone vapaa. Pääsin heti samana päivänä katsomaan sitä ja sainkin jäädä jo heti sinne nukkumaan.

Kämpän saaminen hoitui siis minulla tosi helposti ja kämppä oli erittäin moderni, mutta vähän kalliimpi kun suurin osa kämpistä. Asuin neljän muun vaihtarin kanssa. Kämppiksinä minulla oli vuoden aikana saksalaisia, ja lisäksi italialainen ja norjalainen. Keväällä kämppikseksi tuli myös yksi suomalainen, jota olin auttanut kämpän saamisessa. Hän löysi minut Facebookista Erasmus-ryhmistä. Suosittelenkin keväällä lähtijöitä ottamaan yhteyttä muihin suomalaisiin vaihtareihin, jotka ovat olleet jo syksyn siellä.  Ennen vaihtoa ajattelin, että haluaisin mieluiten asua espanjalaisten kanssa, jotta voisin puhua mahdollisimman paljon espanjaa. Nyt olen sitä mieltä, että oli todella kiva asua muiden vaihtareiden kanssa, niin pääsi sisälle vaihtariyhteisöön paremmin ja vietin muutenkin todella paljon aikaa heidän kanssaan. Muutenkin minusta oli kiva, että meitä oli viisi samassa kämpässä, niin tutustui moneen ihmiseen ja kämppä muutenkin oli mukavan iso.

Kämpän sijainti oli loistava, juuri Plaza San Antonion yhteydessä. Cádizissa ehdottomasti kannattaa asua vanhassa kaupungissa, niin pystyy liikkumaan kävellen joka paikkaan. Siellä ovat myös kaikki opiskelijatapahtumat. Vaikka kampus olisi muualla, suosittelen asumaan vanhassa kaupungissa, bussilla ja junalla pääsee kätevästi Jereziin ja Puerto Realiin.

Jo ennen vaihtoon lähteä kuulin, että Espanjassa tulee olemaan kylmä talvella. Silti kylmyys yllätti minut täysin. Asuinnoissa siellä ei ole lämmitystä ja viime vuosi oli erityisen kylmä ja sateinen, paikallisetkin sanoivat, että sää oli todella poikkeuksellinen. Kylmyys alkoi marraskuussa ja kesti maaliskuun alkuun. Vaikka nukuin kolmella peitolla ja lämpimät vaatteet päällä, silti heräsin yön aikana monesti kylmyyteen. Ostimme pienet sähkölämmittimet kämppäämme, mutta yritimme säästellä niiden käyttöä noin tuntiin päivässä, ettei sähkölasku nousisi paljoa.

Cádizissa oli mielestäni melko turvallista, mutta varkauksia sattui aika usein. Monelta vaihtarilta varastettiin esimerkiksi rahapussi tai puhelin, joten erityisesti rannoilla, juhlissa ja festareilla kannattaa pitää erityisesti huolta arvotavaroista. Minultakin varastettiin pankkikortti, mutta onneksi olin ottanut kaksi korttia Espanjaan mukaan, niin ei haitannut, vaikka jouduin toisen sulkemaan.

Opiskelu ja opetus

Kannattaa jo hyvissä ajoin miettiä lukujärjestystä, minulla sen tekemiseen meni paljon aikaa ensimmäisinä viikkoina Espanjassa. Kuitenkin yliopistossa pysyi yhden viikon aikana kokeilemaan eri kursseja ja vasta sen jälkeen tuli ilmoittautua niille. Joidenkin kurssien alussa esimerkiksi kerrottiin, että se tulee olemaan vaihtareille erityisen haastava tai että vaihtarit eivät saa edes osallistua sille kurssille. Menin kuitenkin yhdelle kurssille (espanjan pragmatiikka), jonka alussa oli varoitettu sen haastavuudesta ja jonka suurin osa vaihtareista jätti ensimmäisten tuntien jälkeen. Itse kuitenkin jatkoin kurssin loppuun ja sain siitä hyvän arvosanan, toki jouduin opiskelemaan paljon, mutta siitä kurssista on ollut minulle jo paljon hyötyä.  Haluankin sanoa, että ei kannata liikaa pelästyä varoituksista, niitä lopulta sanottiin aika monella kurssilla. Itselläni ei loppujen lopuksi jäänyt paljon valinnanvaraa kurssien valinnan suhteen, koska oli hankala löytää kursseja, jotka vastaisivat Helsingin yliopiston koulutusohjelmaa.

Opiskelin vaihdon aikana pääasiassa vain espanjalaisen filologian opintoja, mutta kävin myös keväällä ihmismaantieteen-kursseja, sillä ne vaikuttivat kiinnostavilta ja tarvitsin lisää kursseja. Pääosin olen tyytyväinen kurssieni opetukseen, opettajat olivat mukavia ja jotkut jopa varmistivat vaihtareilta, ymmärtävätkö he hyvin tunteja. Kuulin kuitenkin myös toisenlaisia kokemuksia muilta vaihtareilta, ja että esimerkiksi ryhmätöiden tekeminen isoissa ryhmissä oli vaivalloista ja taakka usein kaatui yhden henkilön varaan. Kurssien arvostelu oli mielestäni reilua, mutta kaikki vaihtarit eivät sitäkään kokeneet samalla tavalla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa lähteä vaihtoon todella avoimin ja positiivisin mielin! Vaihdon aikana tutustuu aivan ihaniin ihmisiin ympäri maapalloa ja Erasmus-yhteisö on todella tiivis, kannattaa lähteä kaikkin tapahtumiin mukaan, siellä tutustuu ihmisiin. Itse vietin suurimman osan vapaa-ajastani muiden vaihtareiden kanssa. Kannattaa esimerkiksi kokeilla uusia harrastuksia, itse esimerkiksi kävin salsa ja bachata -tunneilla, surffaamassa ja keväällä varasimme tilan urheilua varten, menimme sinne joko tanssimaan tai esimerkiksi harjoittelemaan akrobatiaa. Ehdottomasti suosittelen sellaisia harrastuksia, joissa voi yhdistää liikunnan ja kavereiden kanssa ajanvieton.

Esn ja Erasmus-family lisäksi järjestävät paljon matkoja lähikaupunkeihin ja Portugaliin sekä Marokkoon. Mielestäni nämä matkat olivat todella mukavia, isolla Erasmus-porukalla oli kiva matkustaa yhdessä. Lisäksi matkat olivat melko edullisia.

Suosittelen myös olemaan ylpeä suomalaisuudesta ja viemään positiivista Suomi-kuvaa maailmalle. Moni sanoi, että olen ainoa suomalainen, jonka on tavannut. Tällaisessa tilanteessa toisen käsitys Suomesta voi perustua jopa pelkästään siihen mitä itse kertoo. Pidimme Suomi-illallisia, juhlimme Suomen itsenäisyyspäivää yhdessä ja lisäksi leivoin usein korvapuusteja. Varsinkin korvapuustien kysyntä yllätti, moni vaihtarikaverini kysyi aina niiden perään ja lopulta käänsinkin reseptin espanjaksi. Oli myös kivaa oppia paljon uusia asioita toisista maista muiden vaihtareiden kautta.

Minusta on myös kiva, että vaihdon aikana otin paljon videoita. Aion tehdä niistä myöhemmin videokoostelman, kaikkia kavereita ja muistoja on jo nyt kova ikävä niin niitä on kiva muistella videoiden kautta. Lisäksi moni keräsi vaihdon lopussa joko Espanjan lippuun tai muistivihkoon kirjotelmia/tervehdyksiä vaihtokavereilta, niitä on kiva lukea jälkikäteen.