Tag: South Africa

Posted on

Vaihtokertomus, University of Stellenbosch, kevät 2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tutustuin Etelä-Afrikkaan katsomalla dokumentteja. En opiskellut afrikaansia etukäteen sillä englanti on neutraali yhteiskieli kaikkien kieliryhmien välillä ja ajattelin pärjääväni sillä. Kieltä kuitenkin näkee ja kuulee joka puolella sillä Stellenboschin yliopisto on perinteikäs yliopisto afrikaanereille. Heti kampukselle saavuttuani huomasin, että on kiva osata vähän perussanastoa. Afrikaansissa oli hauska huomata yhteneväisyyksiä ruotsin tai saksan sanojen kanssa, verbit eivät taivu persoonissa ja aikamuodot ovat helpot. Kurkkuäänteinen g tulee tutuksi ja paikalliseen englantiinkin on vakiintunut paljon afrikaansin sanoja, kuten bakkie, braai ja plakkies. Kielestä lisää hieman myöhemmin.

Pakkaamisessa haastavaa oli varautua aluksi kesän kuumuuteen ja sitten myös syksyn ja talven sateisiin ja talven koleuteen. Villakangastakki tai trenssi on hyvä ottaa mukaan sillä viimeistään toukokuun lopulla tuli kylmiä päiviä vaikka paikallinen talvi kestääkin lähinnä muutaman päivän kerrallaan ja muuten päiväsaikaan on suht lämmin. Etelä-Afrikassa on alhainen hintataso ja takaisin tullessa otin lisälaukun siellä täydennetylle vaatevarastolle ja tärkeimmille esineille.

Jätin lukuloman ja lukukauden jälkeisen matkustelun suunnittelun ikään kuin etiäisestä myöhemmälle ajalle, ja sitten pandemian vuoksi suunnitelmat menivätkin uusiksi. Matkasuunnitelmia voi hyvin tehdä myös lukukauden alussa vaihtokavereiden kanssa sillä kaikki aikovat kyllä reissata. Orientaatio viikolla saatiin myös näppärä esittelykirja paikallisista viinitiloista, museoista ja muista mitä kannattaa hyödyntää heti alkuun tekemistä suunnitellessa.

Paikallinen sairasvakuutus on pakollinen ottaa jo ennen lähtöä ja sen valintaan saa vinkkejä yliopiston sivuilta. Viisuminhaku on oma prosessinsa, mutta sekin käy mutkattomasti suurlähetystön nettisivun ohjeiden mukaan. Kampukselle saavuttaessa täytyy rekisteröityä yliopistoon avainten luovutuksen yhteydessä ja lopullinen kursseille rekisteröityminen tapahtuu ensimmäisen viikon jälkeen. Muuta byrokratiaa ei ollut, ja orientaatioviikolla annetaan perusteellinen opastus opinnoissa ja maassa pärjäämiseen.

Asuminen

Majoituin Academiassa, johon muutkin suomalaiset ja paljon vaihtareita oli sijoittunut. Viihtyisä ja moderni aidattu asuntola-alue majoittaa noin tuhat opiskelijaa pienissä taloissa, eli blokeissa, ja kansainväliset opiskelijat on asutettu siellä samalle alueelle. Meitä oli melkein 90 vaihtaria, jotka vietimme paljon aikaa yhdessä. Jokaisella meidän blokilla oli oma piknikpöytä ja braai. Asuntoyksiköt olivat mukavia. Jokaisella oli oma huone ja kylppäri, ja keittiö jaettiin vain yhden henkilön kanssa. Koko kahdeksan hengen asunnossa oli yhteinen ruokailu- ja oleskelu tila. Alueelta löytyy myös pyykkitupa ja deli, jonka yläpuolella on pieni opiskelutila. Kampuksella on student centre ja hieno maanalainen kirjasto. Keskusta ja mall ovat 15 minuutin kävelyn päässä ja Kapkaupunkiin pääsee tunnissa.

Aluksi asuntolaan meneminen jännitti, sillä se oli minulle uutta, mutta meidän yhteisömme oli merkittävä osa vaihtokokemusta, ja paikallisiin ystävystyin sitten harrastusten kautta. Oli aika kokonaisvaltainen kokemus asua yliopiston asuntolassa ja vapaa-ajalla käydä harrastuksissa yliopiston societeissä.

Stellenboschissa on turvallista liikkua päiväsaikaan, etenkin merkityillä kampus securityn vahtimilla reiteillä. Pimeän tullen tai kaupungin ulkopuolella ei voi kävellä. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut elämää sillä Uber oli edullinen käyttää lyhyillekin matkoille jos illalla piti tulla kotiin valvotun reitin ulkopuolelta.

Stellenbosch kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Opiskelu ja opetus

Yliopisto on panostanut viime vuosina paljon muutospolitiikkaan, johon opetuskielen vaihtumisen lisäksi kuuluu kampuksen rakennusten uudelleennimeäminen, eri yhteisöjen ja niiden historian näkyväksi tekeminen kampuksella esimerkiksi taiteen ja kielien kautta, ja opetussuunnitelman kehittäminen vähemmän eurosentriseen suuntaan. Perinteikkäitä tapahtumia järjestetään kuitenkin edelleen, mistä Woordfees on mainio tilaisuus nähdä maan tunnettuja artisteja esiintymässä, samoin kuin näytelmiä ja elokuvia festarimaisella valikoimalla, pääasiassa afrikaansiksi.

Opetus SUssa on laadukasta. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja jos seuraava tunti alkaa heti, on siirtymisaikaa 10 minuuttia. Kaikki rakennukset ovat kuitenkin lähekkäin. Ensimmäisellä opetusviikolla saa käydä kokeilemassa kaikkia esihyväksyttyjä kursseja ennen kuin tekee lopulliset valinnat.

Molemmissa mainstream kursseissani oli luento-opetus, mutta toisessa myös viikoittaiset tutoriaalit pienryhmäopetusta ja keskustelua varten. Luennoilla oli tulkit, joilta sai korvanapin siltä varalta, että opiskelija esittää kysymyksen tai opettaja puhui välillä afrikaansia. Tämä toimi hienosti. Myös slaidit näkyi yleensä molemmilla kielillä. Toisessa kurssissa arvostelut tulivat kolmesta lyhyestä esseestä ja toisessa yhdistelmästä, johon kuului loppukoe, välikoe, tuntikoe sekä ekassa jaksossa viikoittainen monivalintatehtävä jonka myöhästymisestä olisi seurannut armoton hylsy, ja tokassa jaksossa kolme viikkotehtävää. Uskoisin että työmäärä oli aika sama kuin Suomessa.

Päädyin ottamaan yhden vaihtareille suunnatun moduulin, GSL, ja se oli suuren läsnäolo- ja työmääränsä vuoksi hallitseva teema vaihdossani. Olin valintaan tyytyväinen. Monimuoto opetus tarkoitti paljon ryhmissä tekemistä ja joka viikolle oli artikkeli tai kaksi luettavana.  Olennainen osa kurssia oli viikoittainen service learning paikallisessa esikoulussa ja oman ryhmän kanssa siihen ohjelman suunnittelu. Arvosteluun kuului portfolio, oppimispäiväkirjoja, ryhmäpresentaatio ja essee.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Yliopistolle maksettava rekisteröintimaksu tulee puoliksi omaan käyttöön, eli sillä saa maksaa harrastusyhteisöihin eli societyihin liittymisen tai vaikka Maties gym-jäsenyyden. Rekisteröityessä olet siis jo valmiiksi maksanut liikuntaharrastukset. Yhteisöihin voi tutustua etukäteen, mutta niistä myös kerrotaan orientaatioviikolla. Liityin purjehdusyhteisöön ja ballroom dance- yhteisöön, tarjolla oli myös laitesukelluskoulutus ja surffikurssi sekä viiniyhteisö – kaikki hienoja tapoja nauttia paikallisesta luonnosta ja kulttuurista sekä hyviä tapoja kasvattaa Maties- yhteishenkeä. Lukukauden alussa oli rugbyn Varsity Cup kotipelejä, joita ei kannata jättää väliin vaan lähteä maroon paita päällä kannustamaan joukkuetta sillä sitä tunnelmaa jää kaipaamaan.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Stellenbosch, kevät 2019

Matemaattis-luonnontieteiden opiskelija

Ennen lähtöä ja alkubyrokratiaa kohteessa

Etelä-Afrikkaan lähtöön kannattaa orientoitua melko aikaisin. Selvitä ainakin mitkä rokotteet sinulla on ennestään ja mitä tarvitset matkaan (riippuen aiotko matkustaa Afrikassa laajemmin). Joidenkin rokotesarjojen ottaminen pitää aloittaa puoli vuotta ennen matkaa. Myös viisumia kannattaa hakea ajoissa. Itse jätin hakemuksen 3kk ennen lähtöä ja sain sen viimeisenä arkipäivänä ennen matkaa. Viisumin ja rokotusten lisäksi tarvitset matkaan mukaan suomalaisen ja eteläafrikkalaisen vakuutuksen (Momentum), sekä vaihtoon hyväksymistodistuksen. Stellenboschin yliopistoon minun piti tehdä monta versiota opintosuunnitelmasta, mutta lopulta mikään niistä ei ollut kiveen hakattu, vaan kursseja pystyi vielä “shoppailemaan” ensimmäisellä viikolla.

Asuminen

Asuminen – Stellenbosch University

Kun olet saanut tiedon vaihtopaikasta, voit hakea yliopiston eri asuntoloihin. Asuntolavaihtoehtoina olivat ainakin Academia, Concordia ja Russell Bottman. Academia on vaihto-opiskelijoiden suosima ja suurin asuntola-alue, jossa majoituin myös itse. Academia on kuin varakkaiden kaunis vankila, joka on ympäröity korkeilla aidoilla ja sisään pääsee sormenjäljellä. Academia koostuu blockeista eli minikerrostaloista (23 kpl), joissa kussakin asuu vähintään 24 opiskelijaa. Vaihto-opiskelijat asuvat omissa blockeissaan, jossa jokaisella on oma huone ja kylpyhuone, keittiö jaetaan yhden samansukupuolisen kanssa ja olohuone seitsemän kansainvälisen opiskelijan kanssa. Jotkin huoneistot olivat hieman meluisampia kuin toiset, mutta pääasiassa yöt saa nukuttua hyvin, eikä asuntola-asumista tule kavahtaa. Itselläni tuli alkuun olo kuin olisin elänyt Jenkkien high school-leffassa, mutta positiivisella tavalla.

Yliopiston käytäntönä on, että asuntolaan tulee hankkia lähes kaikki irtaimisto itse. Kannattaa hankkia yhdessä kämppisten kanssa ja käyttötavarat ovat muutenkin melko halpoja. Yliopistolta voi myös vuokrata vuodevaatteet ja keittiötarvikkeet hieman ylihintaan. Asuntolan kalusteet uusittiin vuoden 2019 alussa, ja siivoojat käyvät kolmesti viikossa siivoamassa yhteiset tilat. Siitä huolimatta hyönteisiä eksyy sisälle usein, kuten muuallakin subtropiikissa. Kesällä asuntolat kuumenevat kiitettävästi ja talvella sisällä taas on hyvinkin viileää olemattoman lämmityksen ansiosta, joten kannattaa pakata myös villasukat ja villapaidat mukaan!

Academian alueella on opiskelutilat, ulkokuntosali, monitoimihalli, pieni ruokala, pesula, Concordia-asuntola ja paljon tilaa viettää aikaa ja lukuisia grillipaikkoja. Grillaus eli braai on tärkeä osa eteläafrikkalaista kulttuuria, ja lähes joka ilta jossain on grilli kuumana ja musiikki soi pitkään yöhön. Asuntolaelämä on muutenkin sosiaalista ja aktiivista. Kämppiksiä tulee nähtyä paljon ja aktiviteetteja on valtavasti. Academialla on esimerkiksi oma lentopallokerho, latinotanssitunteja ja kansainvälinen ruokailtama.

Kampus, opiskelu ja opetus

Kampus, opiskelu ja opetus – Stellenbosch University

Stellenboschin kampus on erittäin kaunis ja kattaa puoli kaupunkia. Siirtomaaherrojen patsaita näkyy vielä ympäri kaupunkia, mutta äskettäin yliopistorakennusten ympäröimälle keskusaukiolle on tullut myös värillisten naisten monumentti. Kampuksen keskellä on Student Center Neelsie, joka tarjoaa kaiken mitä opiskelija tarvitsee: lukuisat lounaspaikat, opiskelutilat, kahvilat, leffateatterin, kirjakaupat, kampaajan, pankit, postin jne. Kaupunki on kompakti ja käveltävä ja kampuksella törmää vähän väliä tuttuihin.

Stellenboschin yliopisto on kaksikielinen, kursseja on tarjolla sekä englanniksi että afrikaansiksi. Englanti saa koko ajan vahvempaa asemaa tasa-arvon nimissä, mutta välillä englanninkielisilläkin kursseilla käydään pitkiäkin keskusteluja afrikaansiksi. Kursseja voi valita joko vaihto-opiskelijoille suunnattuja GEP (Global educational program) -kursseja tai kaikille avoimia “mainstream” kursseja. GEP kurssit käsittelevät usein eteläafrikkalaista yhteiskuntaa tai ovat kielikursseja. GEP kurssit ovat huomattavasti “mainstream” kursseja helpompia ja niitä saa olla maksimissaan puolet suoritetuista opintopisteistä.

Stellenboschin kurssit ovat pääasiassa Helsingin Yliopiston kursseja vaativampia ja joskus ensimmäisenkin vuoden kursseilla voi joutua tekemään paljon töitä. Paikallinen opiskelukulttuuri on hyvin intensiivinen, kokeiden aikaan opiskelutilat ovat 24/7 auki ja monet opiskelevat läpi yön. Kurssien opetustyylit vaihtelevat huomattavasti. Yhdellä kurssillani luennoitsija saneli muistiinpanot, toisella oli itseohjautuva “flipped classroom” approach ja kolmannella kirjoitimme innovatiivisia ryhmäesseitä jopa 20 hengen ryhmissä. Kurssien arvostelu on melko tiukka: karkeasti yleistettynä työmäärällä, jolla HY:llä saa vitosen, saa Stellenboschissa noin 65/100 (läpipääsyn raja 50/100). Vaikka koulu voi olla haastavaa, apua ja tutoreita on tarjolla runsaasti, ja aina löytää oikean henkilön, jolle puhua. Professorit ja henkilökunta ovat helposti lähestyttäviä ja auttavat mielellään kaikissa vaikeissa tilanteissa, sillä paikalliset opiskelijat ovat nuorempia ja tarvitsevat enemmän ohjausta.

Opiskelijaelämä ja aktiviteetit

 Opiskelijaelämä on Stellenboschissa aktiivista ja jokaiselle on mistä valita. ISOS on vaihto-opiskelijoiden organisaatio, joka järjestää tervetuliais-illallisen ja retkiä lähikohteisiin. Yliopistolla on kerhoja eli societies joka lähtöön: surffaus, viininmaistelu, meditaatio, ratsastus, patikointi ja valokuvaus muutaman mainitakseni. Societeissä tutustuu mukavasti paikallisiin yhteisen aktiviteetin kautta. Stellenbosch tarjoaa myös halpoja baareja, hienoja ravintoloita, kotoisia kahviloita ja upeat urheilumahdollisuudet. Kampuksella on joka viikko tapahtumia, kuten kirppareita, koiraterapiaa, hyväntekeväisyystempauksia, väittelyitä, asuntolatapahtumia, musiikkiesityksiä ja juhlia. Stellenboschin ympäristössä on paljon nähtävää ja koettavaa, kuten markkinoita pikkukaupungeissa ja erinomaiset patikointimaastot lähivuorilla. Alue on tunnettu viinitiloistaan ja viininmaistelu on hyvin edullista. Hintataso on muutenkin suomalaisittain hyvin kohtuullinen, varsinkin kun yliopisto maksaa asuntola-asumisen. Kapkaupunkiin on Uberilla noin 50 minuutin matka ja kyyti maksaa noin 30 euroa. Julkiseen liikenteeseen kuuluu minibussit ja juna Kapkaupunkiin, mutta liikennöinti on epäsäännöllistä ja varovaisuutta on hyvä noudattaa. Paikalliset eivät suosittele julkista liikennettä ulkomaalaisille sen vaarallisuuden vuoksi, mutta osa vaihtareista kokeili esimerkiksi junaa kokemuksen vuoksi.

Stellenbosch University

Turvallisuus ja hyvä tietää- asiaa

Etelä-afrikka on maailman epätasa-arvoisin yhteiskunta, mikä aiheuttaa rikollisuutta ja edellyttää varovaisuutta matkailijalta. Kannustan ehdottomasti tutustumaan maan historiaan ja poliittiseen tilanteeseen ennen vaihtoa, mikä auttaa ymmärtämään paikallista yhteiskuntaa ja näin vaihdosta saa enemmän irti. Stellenbosch on kuitenkin kuin turvallinen kupla ja hyvin eurooppalainen kaupunki, mikä vähentää turvallisuusriskejä ja lieventää kulttuurishokkia.

Kampuksella toimii Campus Security, joka päivystää illalla kaduilla ja johon voi aina ottaa yhteyttä. Yliopisto ottaa turvallisuuden äärimmäisen vakavasti, mutta turvallisuusohjeita ei tarvitse säikähtää. Itse en koskaan tuntenut oloa turvattomaksi kampuksella. Yksin liikkumista pimeän jälkeen ei suositella, mutta Uberit kaupungin sisällä ovat erittäin halpoja. Pyörän voi vuokrata yliopistolta, ja koin tämän lisäävän huomattavasti liikkumisenvapauttani esimerkiksi tullessani tennistreeneistä illalla. Monet vaihto-opiskelijat vuokrasivat myös auton, mikä oli suhteellisen halpaa, mutta kannattaa huomioida vasemmanpuoleinen liikenne.

Internet on maassa hyvin kallista. Googlen palveluihin ja paikalliseen Moodleen pääsee ilmaiseksi koulun verkossa, mutta esimerkiksi sarjojen katsominen saattaa mennä opiskelijabudjetin yli. Valtiollinen sähköyhtiö Eskom sääntelee sähköä kriittisinä aikoina, minkä seurauksena sähköt voivat olla poikki jopa 8 tuntia päivässä (myös jääkaappi ja netti). Oman vaihtoni aikana tätä kesti yhteensä kolme viikkoa eri pätkissä. Yliopistolla ja joillain kaupoilla on generaattorit, joten välillä elämä voi jatkua katkoksesta huolimatta.

Paikalliset ovat erittäin ystävällisiä sekä heihin on helppo tutustua. Jokainen vaihtari saa yliopistolta paikallisen Matiebuddyn (kaikkia Stellessä opiskelevia kutsutaan Matieiksi), jonka kautta voi saada ensikosketuksen paikalliseen kulttuuriin. Kannattaa hankkia ystäviä ennakkoluulottomasti ja laajalti eri taustoista. Yliopisto tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet vapaaehtoistyöhön lähialueiden alakouluissa. Suosittelen kokemaan eteläafrikkalaista kulttuuria sen kaikissa muodoissa, matkustamaan ympäri maata ja poistumaan Stellenboschin kuplasta tarpeeksi usein. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle ja löytää tasapainon autenttisten kokemuksien ja turvallisuuden kanssa.

Posted on

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Stellenboschin yliopistoon (SU) ei ollut loppujen lopuksi kovin vaativa, mutta melko byrokraattinen. Hyväksymiskirje saapui onneksi jo syyskuun alussa (mikä ilmeisesti vaihtelee vuosittain), ja aikaa jäi hyvin hakupapereiden toimittamiseen ja viisumin hakuun. Kurssivalintoja tehdessä kannattaa huomioida, että lopullinen kursseille rekisteröinti tehdään vasta pari viikkoa lukukauden alkamisen jälkeen: voit hakea useammalle kurssille kuin sinun on opintopisteiden puitteissa mahdollista päästä, ja tehdä lopullisen päätöksen vasta kurssien alettua. Joillekin kursseille on myös ennakkovaatimuksia, ja jos et jostain syystä tulisi hyväksytyksi jollekin kursseistasi, voi olla hyvä, että olet hakenut etukäteen useammalle kurssille.

Viisumia hakiessa kannattaa huomioida, että hakemuksen käsittelyssä menee noin kaksi viikkoa, paperit pitää toimittaa fyysisesti suurlähetystöön Pohjoiselle Makasiinikadulle, ja että suurlähetystö pitää passin itsellään käsittelyn ajan. Itse päätin viime tipassa hakea henkilökortin ennen viisumin hakua (koska passi oli ainut henkilöllisyystodistukseni), ja siksi viisumini valmistui melko myöhään. Hyvä on myös huomioida, että viisumia varten tarvitsee lääkärin todistuksen siitä, että hakija on rokotettu tuberkuloosia. Itse hain todistuksen YTHS:ltä, mistä sain ajan usean viikon päähän.

Alkubyrokratia ja asettautuminen Stellenboschiin

Kapkaupungin lentokentältä saimme kyydin Welcome Centeriin, josta saimme avaimet ja kyydin asuntolaamme. Meidät kaikki kuusi HY:n vaihto-opiskelijaa oli määrätty Academiaan, yhteen Stellenboschin isoimmista opiskelija-asuntolakomplekseista. Me kv-opiskelijat asuimme omissa ”Blokeissamme”, kahdeksan opiskelijaa per kerros. Minun kerroksessani asui neljä tyttöä ja neljä poikaa, ja jaoin pienen keittiön yhden amerikkalaisen tytön kanssa. Huoneissa jokaisella oli oma suihku ja WC. Asuntola oli oikein siisti, turvallinen ja lähellä kampusta, mutta kaikki irtaimisto piti hankkia itse vedenkeittimestä vessapaperiin, sillä keittiössä oli vain pieni uuni/liesi ja jääkaappi-pakastin. Minä olin liinavaatteet Suomesta, pari ystävääni oli vuokrannut ne ja astiasetin etukäteen. Hankimme meidän kerroksen asukkaiden kanssa yhteisen mikroaaltouunin, ja monet jakoivat esimerkiksi vedenkeittimen keittiökämppiksensä kanssa.

Asuntolakeittiö ja kurkistus huoneeseeni. Kuva: Anna T.

Amerikkalaisista elokuvista tuttu residenssikulttuuri tuli itselleni ainakin hieman yllätyksenä. Se näkyi erityisesti ensimmäisinä viikkoina, kun ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittivat erilaisia tehtäviä ja juhlivat oman talonsa univormuissa – silloin tuntui, että asuntolat eivät ikinä nuku. Onneksi tätä kesti kuitenkin alle kuukauden, ja lopulta ensivuotisetkin joutuivat aloittamaan opiskelun.

Näkymä Academiaan asuntolani portailta. Kuva: Anna T.

Orientaatioviikko pidettiin 40 asteen helteessä, ja sen keskeisimmät asiapitoiset sisällöt olivat opiskelijakortin hakeminen, kursseille rekisteröityminen ja internet-tunnuksien hankkiminen. Kaikki tämä oli jossain määrin sekavaa ja epäjohdonmukaista, ja useammin kuin kerran kuulin välikäden kautta, että minun pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn kellonaikaan… Onneksi kuitenkin joku oli aina kartalla, kv-toimiston väki oli mahtavaa ja avuliasta, eikä mikään jäänyt lopulta pimentoon.

Opiskelu SU:ssa

Heti alussa kävi selväksi, että opiskelu ja siihen liittyvät käytännön asiat eroavat varsin paljon Helsingin yliopiston käytänteistä. Kv-opiskelijat voivat valita sekä paikallisten käymiä mainstream-kursseja että enintään kaksi pelkästään kv-opiskelijoille tarkoitettua GEP-kurssia (aikaisemmin IPSU). Minä olin valinnut kaksi GEP-kurssia ja kaksi mainstream-kurssia, koska olin kuullut etukäteen, että mainstream-kurssit ovat keskimäärin paljon työläämpiä. Lisäksi GEP-kurssien aiheet olivat kiehtovia: monet niistä käsittelevät Etelä-Afrikan yhteiskuntaa.

Molempien mainstream-kurssieni lukujärjestykset menivät kokonaan uusiksi ensimmäisillä luennoilla, ja näytti aluksi siltä, että joudun vaihtamaan osan kursseistani. Lopulta kuitenkin sain kaikki mahtumaan. Tämä oli mielestäni kuvaavaa: ei kannatta odottaa, että kurssien aikataulut, kokeet, lomapäivät ja retket/tutoriaalit lukee jossain WebOodissa etukäteen ja että niillä mentäisiin!

Suuri ero verrattuna Suomeen on akateemisen vapauden puute. Kursseilla on vaihteleva, mutta varsin laaja läsnäolopakko, mikä vaati itseltäni hieman opettelua… Tuntui myös, että esseiden kirjoittamista suositaan täällä enemmän. Eräs kolmannen vuoden kurssini koostui lähes yksinomaan esseiden kirjoittamisesta eikä lähiopetusta juuri ollut. Ensimmäinen esseeni oli pituudeltaan 20 sivua, mikä nosti hieman hikeä otsalleni, sillä meillä kirjoitetaan noin paljon yleensä vasta kandia tehdessä. Toinen mainstream-kurssini, ensimmäisen vuoden kurssi, oli sellainen mihin olin tottunut: luentoja ja luentokalvoja ja kokeita.

Sanoisin, että opiskelu Stellessä oli vaativampaa kuin Suomessa, mutta toisaalta ehkä myös opin enemmän. Huomasin myös lukukauden edetessä, että meillä suomalaisilla on varsin hyvä lähtötaso paikallisiin opiskelijoihin nähden, ja esimerkiksi tieteellinen kirjoittaminen sujuu meiltä paremmin. Onnistuin saamaan varsin hyviä arvosanoja, vaikka en aina lukenutkaan kovin paljon, tai vaikka tuntui että esseeni oli varsin keskiverto. Minua jäi eniten harmittamaan, että en valikoinut kursseja tarkemmin jo Suomessa. Mainstream-kurssini liittyivät kyllä tutkintooni, mutta eivät erityisemmin kiinnostaneet minua, ja siksi oli välillä vaikea löytää motivaatiota valtavaan määrään itsenäistä työtä. GEP-kurssini ”Role of Gender, Culture and The State in South Africa” taas ei liittynyt mitenkään alaani, mutta oli äärimmäisen kiinnostava ja olin iloinen, että olin valinnut sen. Harmitti myös hieman, että en opiskellut isiXhosaa, Western Capen eniten puhuttua afrikkalaista kieltä (sitä missä on erilaisia naksutuksia)!

Kampuksen keskusaukio, Rooiplein. Maan alla sijaitsee yliopisto kirjasto ja aukion perällä on Student Center, josta saa ruokaa, kahvia ja opiskelutarvikkeita, muun muassa. Kuva: Anna T.

Arki ja vapaa-aika Stellenboschissa

Itselleni suurin arkea määrittävä ja rajoittava asia oli turvallisuus. Vaikka Stellenbosch ja etenkin sen keskusta ja kampusalue vaikuttavat päällisin puolin äärimmäisen turvallisilta, meitä oppilaita kehotettiin välttämään liikkumista ulkona yksin pimeän aikaan – eli noin kuuden seitsemän aikaan, riippuen vuodenajasta. Tähän oli vaikea suhtautua myös siksi, että tällainen pelon lietsominen tuntui osin ylläpitävän niitä rotuun kohdistuvia ennakkoluuloja, jotka luovat turvattomuuden tunnetta. Toisaalta en halunnut lähteä kyseenalaistamaankaan ulkonaliikkumisohjeita ja mukautin arkeani niiden ehdoilla.

Paras tapa liikkua Stellessä on ehdottomasti pyörä! Kävellenkin pääsee kaikkialle, mutta pyörällä on mukavampaa. Itse vuokrasin viininpunaisen Matie-pyörän yliopiston liikennekeskuksesta, ja olin siihen oikein tyytyväinen. Über on Stellessä halpa ja turvallinen, ja sillä on helppo liikkua esim. illalla tai tullessa baarista. Kapkaupunkiin pääsee erittäin halvalla MetroRail-junalla (n, R10 suunta), mutta se on maineeltaan hieman turvaton, ja käytännössä harvat valkoiset käyttävät sitä. Moni kaverini kuitenkin käytti sitä ongelmitta, etenkin ruuhka-aikaan. Über Kapkaupunkiin on noin R400, joten hinnoissa on aika suuri ero.

Hintataso Etelä-Afrikassa ei ole niin kauhean paljon alhaisempi kuin Suomessa, etenkään ruoka- ja vaatekaupoissa. Internet ja mobiilidata on reilusti kalliimpaa kuin Suomessa. Eduroam toimii joissain yliopiston rakennuksissa, samoin kuin Matieswifi, mutta omaan huoneistooni ei yltänyt kumpikaan vaan läppäri piti rekisteröidä yliopiston verkkoon johdolla. Tässä verkossa kaikki netin käyttö paitsi yliopiston intranet, Googlen sivut ja YouTube(!) kuluttaa internet-budjettia. Toisaalta ulkona syöminen ja juominen ovat reilusti edullisempia, niitä tuli harrastettua aika paljon… Noudatin vegaaniruokavaliota ensimmäisen puoliskon verran: se ei suinkaan ollut mahdotonta, mutta sen verran hankalampaa kuin Suomessa, että vaihdoin puolivälissä lukukautta (opiskelustressin siivittämänä) kasvisruokavalioon. Yleisesti Etelä-Afrikassa ei ymmärretä kasvissyöntiä, vaan kunnon liha-braai (paikallinen sana grilliruoalle ja grillaamiselle) on se juttu. Opiskelijakaupungeissa kasvissyönti alkaa kuitenkin nostaa päätään, ja Kapkaupungissa on useita kokonaan vegaanisia ravintoloita!

Lopuksi vielä asiasta, joka vaikutti itseeni aika paljon, eli Apartheidin perinnön näkymisestä yhteiskunnassa. Se iski heti lentokentältä poistuessa, nähdessä silmänkantamattomiin levittäytyvät townshipit, ja korostui saapuessamme Stellenboschiin, vanhaan afrikaansyliopistokaupunkiin, jossa niin rakennukset, autot kuin ihmisetkin ovat valkoisia. Itselleni oli välillä vaikeaa elää valkoisena etuoikeutettuna eurooppalaisena yhteiskunnassa, jossa on niin silmiinpistävää, että eri värisillä ihmisillä on niin erilaiset mahdollisuudet. Vielä vaikeammaksi sen teki rakenteissa ja ihmisten asenteissa paistava piilorasismi, mikä sai välillä surullisesti pohtimaan ”sateenkaarivaltion” tulevaisuutta. Toisaalta yksilötasolla oli myös paljon päinvastaisia kohtaamisia, mikä loi toivoa. Yhtä kaikki, mielestäni kaikilla Etelä-Afrikassa opiskelevilla on velvollisuus oppia ja ottaa selvää yhteiskunnasta ja maan historiasta, sillä ainoastaan olemalla tietoinen yhteiskuntaa lävistävistä valta-asetelmista ja niiden syistä voi itse olla osana ratkaisua – ja saa myös enemmän irti ajastaan Stellenboschissa.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Stellenbosch University, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Saadessamme hyväksymispäätöksen Helsingin Yliopistolta, hakuprosessin stressaavin vaihe oli jo takana päin – varsinainen hakuprosessi Stellenboschiin sujui varsin kätevästi internetissä kunhan selvitti ajoissa, mitä dokumentteja tarvitaan ja mihin mennessä. Hakeakseen Stellenboschiin opiskelijan tuli täyttää online-hakulomake, jonka liitteeksi vaaditaan virallinen opintosuoritusote, tiedekunnan tai vaihtokoordinaattorin hyväksymä opintosuunnitelma, todistus matkavakuutuksesta sekä voimassaolevan passin kopio. Matkavakuutusta ei ollut pakko vielä tässä vaiheessa liittää osaksi hakemusta, vaan tänä vuonna riitti, että voimassaolevan vakuutuksen näytti Stellenboschissa rekisteröintivaiheessa. Stellenbosch vaati suomalaisen matkavakuutuksen lisäksi myös paikallisen vakuutuksen hankkimista. He antoivat kuitenkin yhteystiedot Momentumille, jonka kautta sai helposti netissä tilattua halvahkon opiskelijavakuutuksen. Passin tulee olla vuoden voimassa vaihtojakson päättymisen jälkeen. Opintosuunnitelman hyväksymistä varten kannattaa selvittää ajoissa, milloin henkilökuntaa on paikalla.

Kun tieto hyäksynnästä SU:lta on saapunut (n. lokakuun lopussa), voi viisumin hakuprosessi käynnistyä toden teolla. Tätä ennen on lääkäriaika YTHS:ltä hyvä olla jo varattuna, sillä jonotusajat saattavat olla viikkoja, jopa kuukausiakin. Itse sain ajan noin parin viikon päähän varaushetkestä. Viisumihakemukseen liitettävät dokumentit löytyvät suurlähetystön sivuilta. Minulta vaadittiin mm. keuhkokuvat ja lääkärin lausunto (vain suurlähetystön omat lomakepohjat käyvät tähän, varmista että nämä löytyvät sinulta ENNEN kuin menet YTHS:lle), lentoliput (sekä meno että paluu), todistus matkavakuutuksesta, vähintään vuoden voimassaoleva passi ja passikuva, todistus varallisuudesta (muutaman kuukauden tiliotteet ja Kelan opintotukipäätös), rikosrekisteriote, vuokrasopimus kohdemaassa ja hyväksymistodistus Stellenboschista sekä Helsingin yliopistosta. Näiden lisäksi täytyy täyttää suurlähetystön omat hakemusdokumentit. Keuhkokuvien osalta suurlähetystölle on toistaiseksi riittänyt lääkärin kirjallinen lausunto siitä, ettei opiskelijalla ole tuberkuloosia perustuen siihen, että kaikki suomalaiset saavat syntyessään rokotteen. Itse en siis joutunut ottamaan röntgen- tai keuhkokuvia.

Asioiminen suurlähetystössä oli varsin helppoa ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Oman lähtöni aikaan suurlähetystön puhelinnumero ei tosin ollut toiminnassa ja nettisivut olivat kaatuneet – ainoa tapa saada henkilökuntaan yhteys oli siis fyysisesti paikan päällä vierailu. Aukioloajat olivat usein 8.30-14.30, joten vierailulle oli hyvä ajoissa varata aikaa tietyltä päivältä. Suurlähetystön sijainti Senaatintorin tuntumassa on onneksi kuitenkin helppo saavuttaa keskustasta käsin. Viisumihakemusta varten suurlähetystö ottaa passin haltuunsa noin kahdeksi viikoksi, joten hakuajalle ei kannata suunnitella ulkomaan matkaa.

Paria viikkoa ennen lähtöä kävin Stellenboschin kansainvälisen toimiston sivuilla ilmoittautumassa orientaatio-ohjelmaan, ekskursioille ja hain itselleni Matie Buddyn, paikallisen tuutorin. Sain myös sähköpostiviestin, jonka kautta pääsin ilmoittautumaan autokyytiin lentokentältä yliopistolle. Lisäksi tein matkustusilmoituksen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatioviikko alkuprosesseineen sujui todella hyvin ja kukaan suomalaisista ei kohdannut juurikaan ongelmia kampukselle asettumisessa. Joukko paikallisia opiskelijoita oli ottamassa meitä vastaan lentokentällä ja toi meidät Stellenbosch University International –rakennukselle, jossa meiltä kerättiin kopio passista, Momentum-matkavakuutuksesta, hyväksymiskirjeestä ja asumissopimuksesta. Sen jälkeen saimme kuljetuksen asuntolalle, jossa ystävälliset opiskelijafoorumin jäsenet ottivat meidät iloisesti vastaan ja ohjasivat meidät huoneisiimme.

Orientaatioviikkoon kuului paljon esittelyluentoja, jossa saimme kuulla opiskelusta, Etelä-Afrikkalaisesta kulttuurista, turvallisuudesta, opiskelijatilin hoidosta ja opiskelijayhdistysten toiminnasta. Saimme lisäksi johdannon afrikaansin ja isiXhosan perusteisiin.

Kurssivalintojen suhteen saimme jännittää hiukan pidempään. Orientaatioviikon puolivälissä SUI:n vastaanoton seinille ilmestyi lappuja, joihin oli merkitty aika ja paikka koordinaattorin tapaamiselle kurssivalintojen tarkistamiseksi. Tapaamisessa käytiin läpi jokaisen kurssivalinnat ja niiden status. Mikäli kaikkia kursseja ei ollut hyväksytty, tuli opiskelijan varata tapaamisaika vaihtokoordinaattorin kanssa. Itse en tullut hyväksytyksi kaikille valitsemilleni kursseille, joten etsimme yhdessä korvaavat kurssit erillisessä tapaamisessa.

Lopulliset kurssivalinnat tuli täyttää viralliselle lomakkeelle ja palauttaa SUI:n toimistolle annettuun päivämäärään mennessä, jotta kurssit saatiin rekisteröityä SUNLearn-portaaliin (paikallinen Flamma tai WebOodi). Rekisteröinti kesti viikosta kahteen viikkoon, minä aikana suurin osa kursseista ehti jo alkaa. Vaati siis vain kärsivällisyyttä, kunnes pääsi itse käsiksi opiskelumateriaaliin portaalissa.

Ensimmäisinä päivinä saimme myös opiskelijakalenterit sekä kuvallamme varustetun opiskelijakortin, jossa näkyi myös henkilökohtainen opiskelijanumeromme. Opiskelijakortti toimii maksuvälineenä asuntoloiden kahviloissa ja pesutuvissa sekä kulkulupana asuntoloihin, kirjastoihin, yliopiston rakennuksiin ja tulostimiin. Omalle opiskelijakortille sai ladattua lisää arvoa MySUN-nettiportaalissa. Opiskelijanumero toimi myös oman henkilökohtaisen yliopistosähköpostin sekä kaikkien yliopiston nettiportaalien käyttäjätunnuksena. Orientaatioviikon aikana vaihto-opiskelijat käyvät opastetusti luomassa itselleen salasanan.

Yliopiston henkilökunta oli todella ystävällistä ja hyväntuulista – ongelmiin suhtauduttiin sopivasti rennoin rantein ja asenteella, jonka mukaan kaikkeen kyllä löytyy ratkaisu. Mikäli suunnitelma A epäonnistuu, on aina olemassa vaihtoehdot B, C, D, F jne. Hyvin organisoidun ja järjestelmällisen ihmisen, joka on tottunut asioiden tapahtuvan välittömällä aikataululla, on hyvä varautua löysäämään kaulustaan. Kaikki kyllä järjestyy – aikanaan.

Asuminen

Koska Helsingin yliopistolla ja SUI:lla on kahdenvälinen sopimus, siihen sisältyy myös majoitus paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Ennen lähtöä olin täyttänyt SUI:n sivulla lomakkeeen, johon olin listannut prioriteettijärjestyksessä annetuista vaihtoehdoista majoituksen, johon mieluiten halusin muuttaa. Pääsin ensimmäiseen vaihtoehtooni, Huis Russel Botman Houseen, joka on maisteriopiskelijoille suunnattu asuntola. HRBH:ssa on pieniä yksityishuoneita neljässä kerroksessa, yhteissuihkut ja kommuunikeittiöt. Kylpyhuoneet ja suihkut olivat sekakäyttöisiä, mutta niitä oli jokaista käytävää kohden tarpeeksi siten, etten koskaan joutunut jonottamaan. Kommuunikeittiöissä ei ollut yhteiskäytössä olevia astioita, vaan kaikki tuli hankkia itse ja myös säilyttää omassa huoneessa. Itse vuokrasin kaikki astiani etukäteen Fresh Start Rental -yritykseltä, joka vuokrasi myös pyöriä. Huonetta varten sain oman lukon, ja ovi kehotettiin pitämään lukittuna aina, kun en itse ollut huoneessa.

Asuntoloilla on usein oma foorumi, toisin sanoen eräänlainen opiskelijahallitus, joka tiedottaa asukkaita ajankohtaisista asioista, järjestää sisäisiä tapahtumia ja auttaa asuntolan johtoa hallinnollisissa seikoissa. Asuntolakulttuuri muistuttaa jonkin verran Amerikkaa ja on tärkeä osa opiskelijoiden ryhmäidentiteettiä. Siinä missä Suomessa fuksit ryhmäytyvät oman oppiaineensa opiskelijoiden kanssa, Stellenboschissa asuntolasta tulee tärkeä ensimmäisten vuosien opiskelijayhteisö. On sekä naisten, miesten, että seka-asuntoloita, joilla on omat logonsa, asunsa ja mottonsa. Monet kansainväliset opiskelijat myös vuokrasivat yksityisen asunnon kampuksen ympäriltä, mikäli heidän vaihtosopimukseensa ei kuulunut asumisjärjestelyjä.

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla kahdenlaisia moduuleja: mainstream-kursseja ja IPSU-kursseja. Mainstream-kurssit ovat paikallisille suunnattuja, viralliseen opetussuunnitelmaan kuuluvia kursseja, joiden vaatimukset vaihto-opiskelijoille ovat samat kuin paikallisille. IPSU-kurssit ovat yksinomaan kansainvälisille opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät Etelä-Afrikkaa sekä kansainvälisten suhteiden, kulttuurin että historian näkökulmasta.

Mikäli päätyy valitsemaan mainstream-kursseja, suomalaisen opiskelijan on hyvä varautua henkisesti tekemään töitä kurssien läpipääsemiseksi, sillä työmäärä ja vaatimukset opintopisteisiin nähden ovat Suomeen verraten jokseenkin suurempia. Oma opintosuunnitelmani sisälsi vain mainstream-kursseja, joiden aikana kirjoitin useita esseitä, ryhmäraportteja, välitestejä ja kaksi isoa tenttiä. Jotta sain oikeuden osallistua lopputenttiin, aiempien kurssisuoritusteni keskiarvon tuli olla vähintään 40 % (paikallinen skaala on 0 % – 100 %). Jotta sain uusia tentin, ensimmäisestä tentistä tuli saada vähintään 40 %. Kurssin läpäisemiseksi tuli saada vähintään 50 %.

Luennot ovat 50-minuttisia ja alkavat usein tasatunnein, jolloin aikaa luennolta toiselle siirtymiseen on kymmenisen minuuttia. Lounastauko on usein klo 13. Keskuskampuksella sijaitsevan kauppakeskus Neelsien yhteydestä löytyy useita lounasravintoloita sekä Spar, joista voi ostaa ruokaa varsin edullisesti. Neelsieltä löytyy myös pankkiautomaatteja, elokuvateatteri, apteekki, kampaaja, opiskelijapalveluita sekä tietokoneluokkia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli budjetti sallii, suosittelen lämpimästi matkustamista lomien aikana muualle Etelä-Afrikkaan Western Capen ulkopuolelle. Stellenbosch on yksi Etelä-Afrikan valkoisimmista yliopistoista ja yleiskulttuuri hyvin antiafrikkalainen – minkä vuoksi sopeutuminen onkin melko helppoa. Tuloerot näkyvät selkeästi katukuvassa päivittäin, ja heti Stellenboschin keskusta-alueen ulkopuolella levittäytyykin laajoja slummien tapaisia townshipeja. On hyvä välttää näitä alueita sekä pimeällä kulkemista yksin, mutta yliopisto ja opiskelijajärjestöt järjestävät erilaisia mahdollisuuksia päästä vierailemaan township-yhteisöissä ja osallistumaan vapaaehtoisprojekteihin. Vapaaehtoistyö muodossa tai toisessa auttaa laajentamaan omaa kuvaa Etelä-Afrikasta ja sen moninaisuudesta. Myös paikallisia uutisia kannattaa seurata, sillä ajankohtaisilmiöitä sovelletaan laajalti myös opinnoissa.

Stellenbosch on aito opiskelijakaupunki. Lukukauden alussa kadut, ravintolat ja baarit ovat täynnä elämää, bileitä, tanssia ja tapahtumia. Lomia kohden, opiskelijoiden lähdettyä kaupungin ilme kuitenkin muuttuu hiljaisemmaksi ja uhkaavammaksi. Näinä aikoina on erityisen suositeltavaa kulkea ulkona vain valoisalla ja silloinkin ryhmissä. Aikanani raportoitiin yhden paikallisen opiskelijatytön sieppaus ja murha sekä useita kidnappausyrityksiä. Turvatoimia toki kiristettiin ja valmiutta kohotettiin heti näiden seurauksena, mutta erityisesti suomalaisen mentaliteetin saattaa olla vaikea omaksua “rajoitettua vapautta” ulkona liikkumisessa tai jatkuvaa selustan tarkkailua. Onneksi paikalliset ovat yleisesti erittäin ystävällisiä ja välittäväisiä – kaikilta kysytään miten he kulkevat kotiin, kuka tulee hakemaan ja mistä ja Uber-kuskitkin jäävät mielellään odottamaan kunnes olen päässyt ovesta sisään asti.

Julkisten liikennevälineiden puuttuessa Uber on kenties yleisin liikkumisväline. Suomeen nähden se on erittäin edullinen, ja etenkin Stellenbochin sisällä paikasta toiseen pääsee 1-2:lla eurolla. Stellenboschista Kapkaupunkiin pääsee noin 30 eurolla. Vaihtoehtoisesti voi kulkea junalla, mutta vain ryhmässä tai vähintään toisen ihmisen kanssa.

Stellenbosch on kuuluisa lukuisista viinitiloistaan ja omavaraisena maana paikallinen ruoka on todella hyvää ja hinta-laatusuhde on suurimmaksi osaksi erinomainen. Poliittisen epävakauden vuoksi randin kurssi putosi aikanani siten, että ulkona syöminen ja eläminen yleisesti muuttui euroihin nähden entistä edullisemmaksi. Ruoka on todella tuoretta ja hyvää, ja kasvissyöjiäkin otetaan enenevissä määrin huomioon erilaisilla vaihtoehdoilla. Klubit ja baarit ovat Stellenboschissa auki vain aamukahteen asti, ja muutenkin kaupat sulkevat Suomeen nähden melko aikaisin. Sitä vastoin arki alkaa jo aikaisin heti auringon noustessa – ei ole epätavallista törmätä lenkkeilijöihin ja työmatkailijoihin jo aamuviideltä.