Vaihtokertomus, Edinburghin yliopistossa, Skottlanti, Lukuvuosi 2018-2019

Oikeutieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoon hakeminen tuntui loputtoman pitkältä prosessilta, mutta oikeasti se meni hyvin sujuvasti vaihe kerrallaan ja selkeiden ohjeiden mukaan. Edinburghin yliopistossa vaihto-oppilaiden palvelut olivat koko ajan saman toimiston vastuulla ja henkilökunta oli ystävällistä. Ennen lähtöä piti muun muassa lähettää kuva opiskelijakorttia varten, mutta kaikista saapumista edeltävistä toimista sai helposti tiedon yliopiston nettisivuilta. Kurssivalinnat tehtiin etukäteen, mutta ensimmäisten viikkojen aikana niitä sai muuttaa, mistä olikin hyötyä, sillä kurssien aikataulutus ja muu soveltuvuus ei aina käynyt ihan selville ennen lukuvuoden alkua. Koska olin koko vuoden, sain tammikuussa vaihtaa vielä keväälle valitsemani kurssit. Saavuin Edinburghiin etukäteen suositeltuna ajankohtana, eli paikallista fuksiviikkoa edeltävänä viikonloppuna. Britteihin ei tarvinnut vuonna 2018 tehdä EU:n takia mitään maahantulon mahdollistavia byrokraattisia manööverejä, mutta tilanne voi olla jatkossa erilainen.

Ensimmäisinä viikkoina täytyi hoitaa joitakin byrokraattisia asioita kuten ilmoittautua terveydenhuollon piiriin, mutta yliopisto antoi hyvän to do -listan, jota noudattamalla selvisi pitkälle. Opiskelijat pääsivät julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta en itse tarvinnut lääkäriä, niin en tiedä miten se olisi tarkemmin toiminut.

Jokaiselle opiskelijalle vaihtarit mukaan lukien oli myös osoitettu vastuuopettaja, jonka kanssa tavattiin vähintään kerran lukukaudessa. Häneen olisi voinut olla yhteydessä tarvittaessa enemmänkin.

Asuminen

Euroopasta tulleille vaihto-opiskelijoille oli taattu majoitus yliopiston asuntolassa, jos niin halusi. Saapuessani asuntolaan, siellä oli kaikki valmiina. Sain saman tien esimerkiksi opiskelijakorttini, joka toimi sekä kirjastokorttina että avaimena yliopiston rakennuksiin. Asuntola oli uusi ja siisti (vaikkakaan ei kovin kauaa, sillä kämppäkaverini olivat hyvin sottaista väkeä), mutta varmasti kalliimpi kuin jotkut muut vaihtoehdot. Jaoin soluasunnon 9 muun ihmisen kanssa, mutta meillä kaikilla oli omat huoneet kylpyhuoneineen. Yhteinen keittiö toimi sosiaalisena kohtauspaikkana, mutta sen pitäminen siistinä oli mahdotonta. Yliopiston asuntoloihin majoittuvia ehkä kiinnostaa, että niissä majoittuvat siis lähinnä uudet opiskelijat, jotka ovat noin 18-vuotiaita sekä vaihto-oppilaat. Suomalaiset vaihtarit ovat helposti vanhemmasta päästä myös vaihto-oppilaissa. Onneksi yliopistossa kaikki ovat tavallaan samalla viivalla iästä huolimatta, mutta joitain kanssa-asujien nuoruus voi häiritä.

Vaikka ei saisikaan yliopiston majoitusta, ei kannata huolestua turhaan. Moni kavereistani oli löytänyt kohtuuhintaista asumista yksityisiltä markkinoilta, kämppäkavereiden kanssa tai ilman. Edinburgh on kohtuullisen tiivis kaupunki, joten tuskin kovin kauas yliopistolta joutuu asumaan. Ja vaikka joutuisi, niin bussit toimivat. Useimmat kuitenkin selviävät kävelemällä. Yliopiston keskustakampus on hajautunut kaupungin keskustaan samalla tavalla kuin Helsingin yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Kurssit Edinburghin yliopistossa kestivät ainakin minulla aina joko yhden lukukauden tai koko vuoden. Helsingin oikismeininkiin (eli yksi kurssi kerrallaan ja tentti noin 1,5 kuukauden välein) tottuneelle rytmi oli oudon rento. Kursseja oli aina muutama kerrallaan ja ne edellyttivät lähes aina valmistautumista. 1.-2. vuoden kurssit olivat massakursseja, joihin sisältyi aina säännöllisesti kokoontuva ryhmäosuus ja 3.-4. vuoden Honours-kurssit taas noin 20 hengen kursseja, joissa luennoilla osallistuminen vaikutti usein arvosteluun. Arvosteluperusteet avattiin aina selkeästi. Tutkinto-opiskelijat tuntuivat näkevän opintojen eteen aivan valtavasti vaivaa ja kirjastot olivat koeviikoilla auki kellon ympäri. (Kerran eräs kämppäkavereistani tuli kirjastosta kotiin aamuneljältä, kun minä ja eräs toinen kämppikseni söimme baari-illan jälkeistä roskaruokaa yhteisessä keittiössämme.) Silti mielestäni edes Honours-kurssit eivät olleet sen vaikeampia kuin Suomessakaan. Hyvien arvosanojen saaminen toki vaati vaivannäköä, mutta jos haluaa vain päästä läpi, ei se ollut mitenkään mahdotonta pienemmälläkin panostuksella. Brittien arvosteluasteikko ei vastaa suomalaista, joten hyväksilukuvaiheessa kotimaisessa todistuksessa lukee vain hyväksytty tai hylätty. Kokeet pidettiin lukukauden lopussa ja niissä oli ihan ylioppilaskokeiden kaltaista stressinkatkuista massatunnelmaa.

Opetus loppuu hyvissä ajoin ennen kokeita, joten kertaamiselle (tai alusta asti opiskelemiselle, jos lukukauden aikana on ollut muuta kiirettä) jää reilusti aikaa. Koepäivät muuten julkaistaan aina vasta lukukauden loppupuolella, mikä saattaa ärsyttää niitä, jotka haluaisivat ostaa lentolippunsa kotiin ajoissa.

Opetus oli mielestäni korkeatasoista, vahvasti pienempiin ryhmiin tukeutuvaa, kuten edellä mainittiin. Edinburghin yliopisto on yksi maailman top 20 -yliopistoja, joten siltä saakin odottaa jonkin verran. Opiskelijat ovat kunnianhimoisia ja ahkeria, joten jos ei halua näyttää aivan saamattomalta heidän rinnallaan, kannattaa tunneille tulla oikeasti valmistautuneena. Jos opiskelee ennen luentoja pyydetyt sivut ja tekee mahdolliset tehtävät, on kokeeseenkin valmistautuminen helppoa. Myös hallinnon puolella halutaan pitää opiskelijasta huolta, esimerkkinä alussa mainitsemani henkilökohtainen vastuuopettaja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Opiskelin Edinburgh Law Schoolissa ja ainakaan siellä ei ollut juuri mitään ryhmäytymisohjelmaa tai tuutorointia, jonka kautta olisi tavannut ihmisiä. Sosiaalinen elämä saattoi muodostua asuntolan kautta, jossa järjestettiin lähes päivittäin jotain ohjelmaa tai sitten omatoimisesti kavereita etsimällä. Facebookkiin oli perustettu ryhmä sinä lukuvuonna saapuneille vaihtareille ja kansainvälisille opiskelijoille, josta ihmiset pääasiassa tuntuivat löytävän toisiaan. Omatkin vaihtarikaveriporukkani lähtivät siitä, että ihmiset sopivat tapaamisesta kyseisessä ryhmässä.
  • Omatoimisen ryhmäytymisen jälkeen opiskelijaelämästä pystyi nauttimaan monenlaisissa merkeissä. Yliopiston opiskelijakunnalla oli valtava määrä erilaisia kerhoja omistettuna kaikille mahdollisille harrastuksille Harry Potterista viskinmaisteluun ja tankotanssista teatteriin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kaikkea!
  • Suurin suositukseni koskee kuitenkin vaihto-opiskelijoiden kerhon järjestämiä matkoja ympäri Skotlantia. Ne ovat kohtuuhintaisia ja erittäin kätevä tapa nähdä Skotlannin hienoimpia maisemia ja kuuluisimpia nähtävyyksiä.
  • Vapaa-ajalla kannattaa tutustua myös itse Edinburghiin, joka on todella kaunis kaupunki. Se on suunnilleen Helsingin kokoinen ja hyvin turvallinen. Edinburghissa on ihan vilkas yöelämä ja paljon vilskettä, mutta jos kaipaa vielä lisää vipinää, kannattaa käydä noin tunnin junamatkan päässä Glasgow’ssa, jossa on vähän enemmän suuren kaupungin tuntua.
  • Yliopistolla ei ole suomalaistyyppistä opiskeluruokailua. Kirjastojen kahviloista saa kuitenkin kohtuuhintaisia lounasannoksia ja leipiä.
Edinburghin yliopiston Old College
Edinburghin yliopiston Old College

Glasgow University, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin 5 kuukautta Glasgow’n yliopistossa vaihto-oppilaana, enkä voisi olla tyytyväisempi vaihtokohteeseeni. 5 kuukautta meni nopeasti ja Skotlanti tuli tutuksi. Glasgow on äänestetty Iso-Britannian ystävällisimmäksi kaupungiksi ja kaupungin motto – people make Glasgow pitää paikkansa. Ihmiset pysähtyvät juttelemaan kaduilla ja ovat aina valmiina auttamaan.

Opiskelu

Alkubyrokratia hoitui yliopistolla nopeasti ja jo heti ensimmäisenä päivänä sain opiskelijakortin matkaani. Opiskelijakortti toimi kätevästi niin koulun ravintolassa, kirjaston pääsykorttina kuin salikorttinakin. Suomessa tekemäni suunnitelma opiskeltavista kursseista ei toteutunut sellaisenaan ja jouduinkin miettimään kurssivalintojani uusiksi. Uusien kurssivalintojen myötä opiskeluarkeen pääsi kiinni nopeasti. Oikeustieteen opiskelu Glasgow’n yliopistolla eroaa opiskelusta Helsingin yliopistossa monella tavalla. Common law –oikeuden vuoksi tenteissä on paljon ulkoa muistettavia oikeustapauksia. Tenttien lisäksi kursseilla kirjoitetaan esseitä, osallistutaan pienryhmäopetuksiin ja valmistaudutaan oikeustapauskilpailuja varten. Kevään lopuksi on tenttiviikko, jolloin kirjastokin on auki ympäri vuorokauden.

Vapaa-aika

Glasgow’n yliopistolla ei ole luistelulle omaa kerhoa, joten harrastukseni sai jäädä Suomeen odottamaan. Glasgow’n yliopiston urheilukerhoissa voi kuitenkin harrastaa monenlaista muuta urheilua kuten sukellusta, vesilautailua, purjehdusta, laskettelua ja miekkailua. Itse päätin aloittaa laskuvarjohyppäämisen ja se oli yksi parhaista päätöksistäni. Vietin lähes joka viikonlopun laskuvarjohyppykerholla ylämailla. Suosittelen kaikkia vaihtoon lähteviä tutustumaan yliopistojen kerhoihin, koska se on loistava tapa tutustua ihmisiin ja rakentaa pysyviä kaverisuhteita. Urheilukerhojen lisäksi löytyy myös muunlaisia vapaa-ajan kerhoja oman kiinnostuksen kohteen mukaan. Omaan vaihtooni sisältyi myös reilu kuukauden lukuloma, jonka aikana vapaa-aikaa oli runsaasti ja pystyi hyvin myös matkustelemaan.

Asuminen ja hintataso

Olen kuullut monelta, että asunnon löytäminen Glasgow’sta on hankalaa etenkin lyhemmäksi ajaksi. Yliopistolla on paljon opiskelijoita, joten asunnot ovat kysyttyjä. Itse löysin asunnon yksityisiltä markkinoilta melko helposti, mutta suosittelen tutustumaan asuntotarjontaan jo hyvissä ajoin. Hintatasoltaan Skotlanti ei ehkä ole Euroopan halvimpia kohteita ja punnan kurssiheilahtelut etenkin Brexitin käänteiden aikaan näkyivät. Asuntojen hintataso on Helsingin luokkaa ja vaihdossa kannattaa varautua myös yllättäviin menoihin.

Kulttuuri ja paikalliset erikoisuudet

Suosittelen myös tutustumaan etukäteen vaihtokohteen kulttuurin ja ottamaan selvää paikallisista erikoisuuksista. Etukäteen perehtymällä saa lyhyessäkin ajassa paljon enemmän irti vaihtokohteesta ja kulttuurista. Skotlanti on tunnettu esimerkiksi erikoisesta ruoasta – haggiksesta, viskintuotannosta, kilteistä ja tartan-kuoseista, ylämaista ja niiden lukuisista linnoista sekä yli 700 saaresta.

 

Vaihtokertomus, University of Aberdeen, syksy 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo pitkään ennen vaihtokohteen valitsemista, että se tulisi olemaan jossakin päin Skotlantia. Vertailtuani eri kaupunkeja päädyin valitsemaan Aberdeenin, sillä se oli kaupunkina sopivan kokoinen ja olin kuullut Aberdeenin yliopistosta paljon hyvää. Kohdeyliopiston sivulta löytyi kattavat ohjeet hakuprosessin eri vaiheisiin ja hakeminen menikin kaiken kaikkiaan todella mutkattomasti. Täytin hakemuksen huhtikuun lopussa ja sain tiedon hyväksymisestä kesäkuun puolivälissä. Hyväksymiskirjeen mukana tuli tietoa yliopiston tarjoamasta majoituksesta, ja täytin majoitushakemuksen heti samana päivänä. En ollut uskoa silmiäni, kun sain vahvistuksen asuntolapaikasta heti seuraavana aamuna. Ennen vaihdon alkamista minun piti vielä hankkia pidennetty matkavakuutus ja rekisteröityä sähköisesti Aberdeenin yliopistoon. Rekisteröitymiseenkin oli tarjolla kattavat ohjeet ja se onnistui vaivattomasti. Aberdeenin yliopisto onnistui mielestäni hyvin tiedon välittämisessä ja kansainvälisten opiskelijoiden toivottamisessa tervetulleeksi yliopistoon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muuttaminen Aberdeeniin oli kaiken kaikkiaan todella helppoa. Yliopisto järjesti kansainvälisille opiskelijoille tervetuliaispäivän, jonka kuluessa sai vastauksen kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja pääsi tutustumaan yliopiston toimintatapoihin. Ensimmäisellä viikolla piti myös tavata oma opettajatuutori, jonka kanssa tehtiin lopulliset kurssivalinnat ja ilmoittauduttiin kursseille. Otin tapaamiseen mukaan vain vaihtohakemuksen yhteydessä täyttämäni learning agreementin, ja se riitti hyvin. Kurssi-ilmoittautumisten jälkeen piti vielä käydä tekemässä final registration, jossa varmistettiin, että kaikki tarvittavat ilmoittautumistoimenpiteet oli tehty. Muuta alkubyrokratiaa ei ollut.

Yliopiston vaakuna ja New King’s

Aberdeeniin (ja oletan, että muuallekin Skotlantiin) saapuessa kannattaa ilmoittautua heti paikalliselle lääkäriasemalle, mikäli uskoo tarvitsevansa lääkäriä vaihdon aikana. Itse sairastuin heti ensimmäisellä viikolla ja olin lopulta sairaana yli viisi viikkoa. En ollut tehnyt ilmoittautumista, joten yrittäessäni varata aikaa lääkärille minulle kerrottiin, että minun pitäisi ensin mennä paikan päälle rekisteröitymään ja vasta sen jälkeen voisin varata ajan. Löysin kuitenkin lopulta yhden lääkäriaseman hieman kauempaa, joka suostui ottamaan ilmoittautumiseni vastaan puhelimessa ja varaamaan minulle ajan heti seuraavalle päivälle. Sain viikkojen sairastelun jälkeen vihdoinkin antibioottikuurin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ongelmani olisi varmasti ratkennut huomattavasti nopeammin, jos olisin heti alussa ilmoittautunut läheiselle lääkäriasemalle. Varsinainen lääkärikäynti sujui helposti, ja yllätyin positiivisesti kuullessani kaikkien reseptilääkkeiden olevan Skotlannissa maksuttomia.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Aberdeenin yliopistossa oli ainakin oikeustieteellisessä tiedekunnassa melko erilaista kuin Helsingissä. Jokaisella kurssilla oli muutama luento viikossa, ja näiden lisäksi kursseilla oli joka toinen viikko tutoriaali, jossa tehtiin tehtäviä pienryhmissä. Tutoriaaleihin ei voinut mennä valmistautumatta etukäteen. Jokainen yksittäinen opetuskerta kesti 50 minuuttia. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa kaikki luennot nauhoitettiin ja luennoille osallistuminen oli vapaaehtoista. Sairaana ollessani jouduin jättämään lähes kaikki luennot väliin ja kuuntelemaan nauhoitukset kotona, mikä toimi yllättävän hyvin. En kuitenkaan suosittelisi sitä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Suoritin yhden kurssin toisessa tiedekunnassa, ja siellä luentoja ei nauhoitettu, sillä ne olivat kaikille pakolliset. Tällä ylimääräisellä kurssilla oli myös muista kursseistani poiketen tutoriaali joka viikko. Luennot olivat kaikille yhteiset, mutta tutoriaaliaikoja oli useampi viikossa ja niistä piti kurssi-ilmoittautumisen jälkeen itse valita omaan aikatauluunsa sopiva ajankohta.

King’s College, joka on vuodelta 1495

Suoritin melko matalan tason kursseja, sillä halusin opiskella itseäni kiinnostavia aiheita ja vain osa kursseissa oli tarjolla syksyllä. Vaatimustaso ei ollut kursseillani erityisen korkea, joten opiskelu oli melko helppoa. Opetus oli mielestäni kuitenkin todella korkealaatuista ja nautin kaikista kursseistani. Opiskelu oli pääsääntöisesti itsenäistä, vaikka joka viikko olikin useita opetussessioita.  Kaikilla kursseillani oli loppukoe, joiden lisäksi kirjoitin syksyn aikana muutaman esseen ja tein pienempiä tehtäviä tutoriaaleja varten. Yksi kämppiksistäni oli myös oikeustieteen opiskelija, ja hän joutui kotiyliopistonsa vaatimuksista johtuen valitsemaan viimeisen vuoden opiskelijoille tarkoitettuja kursseja, joita ei normaalisti suositella lainkaan vaihto-opiskelijoille. Hänen kokemuksensa opiskelusta Aberdeenin yliopistossa ei ollut lainkaan yhtä miellyttävä kuin minulla, sillä hänen kurssiensa vaatimustaso oli todella korkea. Eri vuosikurssien kurssien välillä on siis todellista eroa, mikä kannattaa ottaa huomioon kurssivalintoja tehdessä.

Kävelymatka yliopistolle Seaton Parkin läpi

Asuminen

Aberdeenin yliopisto tarjoaa useita erilaisia majoitusvaihtoehtoja, joista suurin osa sijaitsee Hillhead Student Village -nimisessä opiskelijakylässä. Opiskelijakylä sijaitsee Aberdeenin vanhassa kaupunginosassa noin 15 minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta ja 15 minuutin bussimatkan päässä Aberdeenin keskustasta. Hillhead on mahtava paikka, sillä asuntoloiden lisäksi opiskelijakylästä löytyy kaksi pesulaa, käteisautomaatti ja bussipysäkki sekä päärakennus, jonka vastaanotto on auki 24/7. Päärakennukselta löytyy myös pieni kauppa, ravintola, opiskelutiloja, tietokoneluokka, jumppasali jne. Rakastin Hillheadissa asumisen helppoutta, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Asuntolani Hillhead-opiskelijakylässä

Hillheadissa on useita erilaisia asuntoloita, joiden viikkohinnat vaihtelevat 89 ja 147 punnan välillä. Kalleimmassa vaihtoehdossa vuokraan sisältyy ruokailukortti, jonka avulla voi ”ostaa” ruokaa useista yliopiston ylläpitämistä kahviloista ja ruokaloista. Asunnot jaetaan yleensä samaa sukupuolta olevien kanssa ja vaihto-opiskelijat pyritään sijoittamaan samoihin asuntoihin. Tunsin kuitenkin muutamia amerikkalaisia vaihtareita, joiden kaikki asuinkumppanit olivat paikallisia. Vain yhdessä vaihto-opiskelijoille tarjolla olevista asuntoloista on jokaiselle asukkaalle oma kylpyhuone. Kyseinen asuntola on vaihtoehdoista toiseksi kallein (145 puntaa / viikko), mutta päädyin silti valitsemaan sen. Huoneessani oli 120 cm leveä sänky, työpöytä ja vaatekaappi sekä pieni yksityinen kylpyhuone, jossa oli suihku. Keittiön ja oleskelutilan jaoin neljän muun vaihtarin kanssa, jotka olivat kotoisin eri puolilta Eurooppaa.

Jokaisella asuntolalla on oma Facebook-ryhmä, jonka kautta voi esimerkiksi etsiä tulevia kämppiksiä jo ennen asuntoon muuttamista. Tutustuinkin kolmeen neljästä kämppiksestäni kesä-heinäkuussa, ja sovimme muun muassa yhteisten keittiötarvikkeiden ostamisesta jo kesällä. MyUniSupplies-niminen yritys tekee yhteistyötä Aberdeenin yliopiston kanssa ja tarjoaa tuleville majoittujille mahdollisuuden tilata tarvikkeita keittiöön ja makuuhuoneeseen jo ennen Aberdeeniin saapumista. Tilatut tuotteet toimitetaan valmiiksi majoittujan huoneeseen, jotta ensimmäisinä päivinä ei tarvitsisi lähteä metsästämään esimerkiksi peittoja ja tyynyjä. Palvelun käyttämisestä joutuu pulittamaan jonkun verran, mutta olin itse erittäin tyytyväinen päätökseeni tilata kaikki tarvittavat tavarat etukäteen, kun lentoni myöhästyi kuusi tuntia ja saavuin asuntolalle vasta puolenyön aikoihin.

Yliopiston omien majoitusvaihtoehtojen lisäksi Aberdeenista löytyy muitakin opiskelija-asuntoja tarjoavia yrityksiä ja tietenkin myös yksityisiä vuokra-asuntoja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Rakastin Aberdeenia kaupunkina ja sinne sopeutuminen oli erittäin helppoa. Aberdeenin lempinimi on The Granite City, ja syyn kyllä huomaa heti Aberdeeniin saapuessaan: koko kaupunki on rakennettu vaaleanharmaasta graniitista. Aberdeen oli myös mielestäni todella turvallinen kaupunki, ja uskalsin liikkua siellä huomattavasti vapaammin kuin esimerkiksi Helsingissä. Hintatasoltaan se on lähellä Suomea, mutta elintarvikkeet ovat siellä hieman edullisempia ja varsinkin juomat olivat todella edullisia niin kaupoissa kuin ravintoloissakin.

Aberdeen on opiskelijakaupunki, joten siellä järjestetään jatkuvasti erilaisia opiskelijabileitä. Yliopiston yhteydessä toimii myös yli sata erilaista kerhoa ja yhdistystä. Tarjolla on esimerkiksi urheiluun, musiikkiin ja politiikkaan liittyviä kerhoja, ja ne kaikki järjestävät erilaisia tapahtumia. Liityin itsekin useampaan kerhoon ja osallistuin myös esimerkiksi vegaaniyhdistyksen kokkauskurssille, vaikka en kyseiseen yhdistykseen kuulunutkaan.

Patikointia Old Man of Storrille (Isle of Skye)

Aberdeenista on myös helppo matkustaa minne tahansa Skotlannissa ja Englannissa. Edinburgh ja Glasgow ovat kumpikin alle kolmen tunnin junamatkan päässä, ja esimerkiksi ihan Aberdeenin vieressä on pieni rantakaupunki nimeltä Stonehaven, jossa sijaitsee upea Dunnotar Castle. Aberdeenshirestä löytyy myös niin kutsuttu Castle Trail eli suuri määrä linnoja, joita kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Ylämaiden pääkaupunki Inverness on myös noin kolmen tunnin päässä Aberdeenista, ja Invernessistä taas on helppo tehdä retkiä muualle ylämailla (kuten Loch Nessille) ja Skotlannin saarille. Julkinen liikenne toimii hyvin niin Aberdeenissa kuin Skotlannissa yleisestikin, ja lähes minne tahansa pääsee ilman autoa. Auton vuokraaminen on kuitenkin monesti helpompi tapa järjestää siirtyminen paikasta toiseen etenkin suurempien kaupunkien ulkopuolella. Tein vaihtoni aikana useita ikimuistoisia retkiä eri puolille Skotlantia.

Kilt Rock ja Mealt Falls (Isle of Skye)
Isle of Skye

Vaihtokertomus, University of Glasgow, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja vaihdon alussa

Valitsin vaihtokohteeni muutamalla perusteella: kohdepaikkakunnan tuli olla oikea kaupunki (ei kampuselämää, kiitos), opintotarjonnan tuli olla kiinnostavaa ja kohdemaan tukea mahdollisuuttani kehittyä englannin kielessä. Glasgow’n yliopisto valikoitui näillä hakukriteereillä muiden kohdeyliopistojen joukosta luontevasti. Hain vain yhteen kohteeseen ja sain tiedon valinnastani nopeasti. Kursseille ilmoittautuminen oli helppoa ja sähköpostitse saapunut info yliopistolta oli runsasta ja selkeää.

Saavuttuani Glasgow’hun tilanteeni oli opintojeni suhteen melko epäselvä, sillä olin vain noin viikkoa ennen lähtöäni saanut sähköpostin siitä, ettei opintosuunnitelmaani vaihtoajalle oltu hyväksytty. Tästä oppimani kullanarvoinen vinkki on se, että sen lisäksi, että lähettää yliopistolle englanninkielisen opintosuoritusotteensa sekä ottaa kopion mukaan vaihtoon, kannattaa myös varmistaa, että kaikkien kurssien nimet ovat kääntyneet suoritusotteelle suomesta englanniksi. Oma pääsyni yhdelle kursseista lähes evättiin sen vuoksi, että kohdemaassa kurssien tarjonnasta päättänyt professori ei ollut ymmärtänyt yhden tärkeän kurssini sisältöä, koska kurssista HY:ssä vastaava opettaja oli kirjoittanut kurssin otsikon vain suomeksi. Väärinkäsitys selvisi vasta päivä ennen ensimmäinen jakson alkua jonotettuani pitkään professorin vastaanotolle. Hämärässä kokolattiamatoin vuoratussa käytävässä kymmenien muiden turhautuneiden vaihto-oppilaiden kanssa odottaminen on vain yksi esimerkki tilanteesta, joissa tunsin olevani erilaisen yliopistokulttuurin piirissä kuin aikaisemmin, ja orientoivana kokemuksena hetki tuntuu jälkikäteen jopa tärkeältä.

Glasgow’ssa ei tarvinnut ilmoittautua virallisesti kaupungin asukkaaksi tai poliisille. Pankkitilin avaamista suositeltiin, mutta itse en kokenut tilin avaamista alle viiden kuukauden takia järkevänä ja pärjäsin hyvin ilmankin. Terveydenhuoltopalveluita en vaihdon aikana tarvinnut, mutta yliopiston puolella opiskelijahuolto toimi todella hyvin ja kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvointiin panostettiin. Glasgow’n yliopisto on hyvin kansainvälinen yliopisto, ja opiskelijaterveydenhuollosta sai hyvin ymmärrystä ja juttuseuraa esimerkiksi vaihto-opiskelun nostattaville stressaaville tunteille ja koti-ikävälle, jos tukea tarvitsi. Mielestäni vaihto-opiskelijoille järjestetystä orientaatioviikosta sai kaiken tarvitsemansa tiedon opintojen kulkuun ja tukipalveluihin liittyen, ja koulun yleisestä neuvontasähköpostista vastattiin aina saman päivän kuluessa kysymyksiin, jos infoa ei löytänyt muuta kautta. Suosittelen orientaatioviikolle osallistumista tiedonsaannin lisäksi myös ihmisten tapaamisen ja ensikontaktien löytämisen takia.

Asuminen

Glasgow’n yliopistolla oli mahdollista päästä asumaan asuntolaan vain, jos oli tulossa vaihtoon koko lukuvuodeksi. En siis olisi saanut yliopistolta soluhuonetta, mutta yliopiston huoneet olivat yleiseen vuokratasoon nähden sen verran hintavia, että hieman epävarmuutta sietävälle vaihtarille suosittelisin yksityisiin vuokramarkkinoihin tutustumista joka tapauksessa. Saavuin Glasgow’hun noin puolitoista viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, ja asuin ensimmäisen viikon ajan kaupungin halvimmassa hostellissa ja käytin päivät asunnon etsimiseen eri verkkopalveluista, verkostojen luomiseen sekä kämppishakemusten kirjoittamiseen. Kävin katsomassa paria asuntoa viikon aikana, mutta molemmissa vuokrasopimus olisi pitänyt solmia seuraavaan syksyyn asti niin, että olisin joutunut alivuokraamaan huoneen seuraavalle vaihtarille lähdettyäni itse takaisin Suomeen. Lisäksi molemmissa huoneen vuokra oli melko korkea (muistaakseni lähes 500 puntaa kuukaudessa) ja koko syksyn vuokrasumma olisi pitänyt maksaa kerralla vuokrasopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Pitkät vuokrasopimukset ja kerralla maksettava pitkän ajan vuokra ovat Skotlannin yksityisillä vuokramarkkinoilla hyvin tavallisia. Lopulta löysin uusien kontaktieni kautta toisen opiskelijan, joka oli saanut kaksi asuntotarjousta ja antoi yhteystietoni ylimääräiseksi jääneeseen tarjoukseen. Lopulta päädyin tätä kautta asumaan ihanan jo työelämässä olleen kämppiksen, koiran ja kissan kanssa mukavalle alueelle noin 20 minuutin bussimatkan päähän yliopistolta alle 300 punnalla kuussa. Kannattaa siis hyödyntää kaikki mahdolliset verkostot ja tavat löytää asunto, jos haluaa säästää rahaa ja asua alueella, jossa on myös paikallisia. Glasgow’ssa yliopistoa ympäröivä alue on todella trendikästä, mutta alueella on vaikea saada tuntumaa kaupungin todelliseen henkeen. Kannattaa kuitenkin asuinaluetta valitessaan tiedostaa, että osa Glasgow’sta on turvallisempaa ja osa turvattomampaa, etenkin Glasgow’n itäpuolella on kaupunginosia, joilla asumista en säästösyistäkään suosittelisi. Yleisesti kannattaa tiedostaa, että Glasgow on kokoonsa nähden melko turvaton kaupunki esimerkiksi Helsinkiin verrattuna, ja voi ainakin yksin kulkevalle naiselle tuntua hyvin turvattomalta.

Vaihdonaikainen asunto oli muuten mainio, mutta siellä oli varsinkin marras- ja joulukuussa todella kylmä, koska pidimme lämmitystä kuluissa säästääksemme päällä vain muutaman tunnin päivässä. Tähän kuitenkin tottui nopeasti asennoitumalla niin, että lämpötila on pukeutumiskysymys. Suomessa on totuttu niin korkeisiin asumisstandardeihin, että pieneen epämukavuuteen on hyvä varautua sekä henkisesti että villapaidoin etukäteen.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ei mielestäni eronnut juurikaan Helsingissä opiskelusta. Opiskelu oli pääaineelleni ominaisesti hyvin itsenäistä, ja kurssit suoritettiin esseiden sekä data-analyysiprojektin avulla. Arvostelussa erityisen mukava yllätys oli se, että sain jokaisesta palauttamastani työstä numeerisen arvosanan lisäksi vähintään puolen sivun pituisen arvostelun ja palautteen.

Itsenäinen opiskelu yliopistolla oli helppoa ja mukavaa, koska isosta kirjastosta löytyi aina rauhallisia kolkkia, joissa oli tilaa opiskella. Kirjastoon pääsi sisään sähköisistä porteista vain opiskelijakortin avulla, joten kirjastoa käyttivät vain opiskelijat. Kirjasto oli iltaisin auki kahteen asti yöllä ja tenttiviikon lähestyessä kirjaston aukioloajat laajenivat niin, että kirjasto pysyi auki ympäri vuorokauden.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tärkein vinkkini vaihtoon lähtevälle on se, että mieli kannattaa pitää avoimena ja tehdä asiat kohdemaassa tavalla, mikä itselle tuntuu parhaalta. Olin geneeriseksi vaihto-opiskelijaksi jo hieman vanhempi kuin muut ja elänyt itsenäistä elämää pitkään, joten ohitin suosiolla soluasunnot ja Erasmus-bileet ja etsin uusia tuttavuuksia omien harrastusten ja kiinnostustenkohteiden parista. Koska muusta yliopistoajastani poiketen en voinut (onneksi) käydä vaihtoaikana töissä, löysin uusia harrastuksia ja aloitin vanhoja uudelleen – krav magaa, ilmajoogaa, nykytanssia. Vaihtoajasta kannattaa tehdä omannäköistä. Harrastaminen on muutenkin Glasgow’ssa todella edullista, ja esimerkiksi tanssitunneilla käyminen maksoi murto-osan siitä, mitä Helsingissä. A play, a pie, a pint -lounasteatteri kannattaa kokea, yliopiston lähettyvillä on tunnelmallinen The Grosvenor -leffateatteri ja vanhoissa pubeissa järjestettävät pubivisat ovat parasta iltatekemistä kaveriporukassa. Matkustaa ehdottomasti Skotlannissa kannattaa, ja Student tours Scotland järjestää viihdyttäviä ja edullisia päiväreissuja highlandseille useita kertoja viikossa. Kiertoajeluiden lisäksi tein itsenäisiä reissuja Edinburghiin ja patikoimaan West Highland Waylle, jota suosittelen myös. Pidemmille reissuille pohjoiseen kannattaa pohtia auton vuokraamisen vaihtoehtoa, mutta julkisillakin pärjää.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, ja hyödyllisin neuvo mitä voin antaa on ehkä se, että kannattaa käyttää energiaansa fiilistelyyn, ihmisiin ja kohdemaan kulttuuriin tutustumiseen, itseensä tutustumiseen, opiskeluun tai juuri niihin juttuihin jotka itselle tuntuvat tärkeältä. Vaikka käytännön asiat voivat tuntua ennen vaihtoa ja osittain vaihdon aikanakin hankalilta ja ylitsepääsemättömiltä, niin kaikki lopulta järjestyy.

Vaihtokertomus, University of Aberdeen, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Aberdeen

Vietin kevään 2018 vaihdossa Aberdeenissä, Skotlannissa. Kyseessä on noin Tampereen kokoinen kaupunki Pohjanmeren rannalla. Aberdeen on tunnettu öljyteollisuudesta sekä harmaudestaan. Kaupungista onkin vaikeaa löytää rakennusta, joka ei olisi harmaa. Aberdeen on rauhallinen ja turvallinen kaupunki, minkä lisäksi paikalliset ovat uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita kaikille! Kunhan uskaltaa avata suunsa ja kysyä apua, niin sitä varmasti saa. Murrekaan ei ollut niin vaikeaselkoista kuin etukäteen pelkäsin.

Aberdeen on hyvin kansainvälinen opiskelijakaupunki. Yliopistossa opiskelee vakituisesti paljon kansainvälisiä opiskelijoita, joten vaihtareiden on helppo sopeutua joukkoon. Yliopistossa on myös paljon suomalaisia opiskelijoita, joten suomea pääsee kuulemaan melkein viikoittain.

Aberdeenin katukuvaa.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä tuli yliopistoon hakea loka-marraskuun aikana yliopiston nettisivujen kautta. Yliopistolla oli hyvät ja selkeät ohjeet siitä, mitä dokumentteja hakiessa tuli toimittaa. Kun hyväksyminen kovan odotuksen jälkeen saapui, tuli netissä tehdä vielä rekisteröityminen yliopistoon. Tämäkin tapahtui helposti ja yksinkertaisesti netissä. Sekä hakeminen että rekisteröityminen sujuivat helposti ja ilman suurempia haasteita.

Kurssien valinta tapahtui ennen lähtöä alustavasti learning agreementillä. Yliopiston nimeämä tuutoriprofessori tarkisti sen ennen vaihtoa ja antoi samalla palautetta siitä, olinko valinnut järkeviä kursseja. Hänen kanssaan tehtiin myös lopulliset kurssivalinnat saavuttuani Aberdeeniin. Vahvistus siitä, mille kursseille pääsin, tuli siis vasta paikan päällä. Lähtökohtaisesti kaikilla kursseilla oli tilaa. Ongelmana omallakin kohdalla oli kuitenkin luentojen päällekkäisyys, minkä vuoksi jouduin vaihtamaan yhden kurssin. Valittuja kursseja oli mahdollista muuttaa ilman perusteluja kahden ensimmäisen opetusviikon aikana, mikä on etenkin vaihtareille todella hyvä asia.

Yliopistoon hakemisen ja rekisteröitymisen lisäksi, minulla ei ollut hirveästi tehtävää ennen matkaan lähtöä. Tehtävälistalla olivat vain lentojen varaus, vakuutuksen hankkiminen, opintotuen haku sekä pakkaus. Lähteminen oli siis kokonaisuudessaan yksinkertaista ja helppoa. Moneen otteeseen tulikin fiilis, että olen varmasti unohtanut jotakin olennaista, kun tehtävää oli niin vähän!

Saapuminen vaihtokohteeseen

Lähdin Aberdeeniin heti tammikuun alussa. Saavuin perille muutama päivä ennen orientaation alkua, sillä aiemmin ei ollut mahdollista muuttaa asuntolaan. En jännittänyt vaihtoa ennen kuin kone laskeutui Aberdeeniin. Siinä hetkessä vasta iski se todellisuus, että tämä on todellakin totta! Jännitin erityisesti sitä, löytäisinkö kavereita. Kavereiden löytämisen suhteen kannattaa olla itse rohkea ja aktiivinen. Ei pidä myöskään lannistua, vaikkei heti löytäisikään sitä omaa porukkaa. Omassa orientaatioryhmässäni ei ollut saman henkisiä ihmisiä ja ensimmäisen päivän jälkeen olinkin hiukan lannistunut. Heti seuraavana päivänä törmäsin kuitenkin sattumalta yliopistolla muutamaan muuhun oikkarivaihtariin. Heistä tulikin läheisimpiä ystäviäni vaihdon aikana ja vaihdosta palaamisen jälkeen olen jo ehtinyt vierailemaan heidän kotimaassaan.

Yliopisto ohjeisti ennen saapumista vaihtareita todella hyvin. Meille oli järjestetty esimerkiksi yhteinen Facebook-ryhmä, jossa saattoi kysellä vapaasti kysymyksiä ja etsiä tulevia kämppiksiään. Vaihtareille oli myös järjestetty vastaanotto lentokentällä sekä orientaatiopäivä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Varsinaista alkubyrokratiaa Aberdeenissä ei ollut. Kaupunkiin ei esimerkiksi tarvinnut rekisteröityä tai muutenkaan ilmoittautua minnekään viranomaiselle. Myös yliopiston puolesta vaihtarit pääsivät aika vähällä: tarvittiin vain muutama käynti yliopiston toimistossa. Suurimman osan asioista pystyi hoitamaan jo ennen vaihtoon lähtöä sähköisesti. Skotlannissa on melko hyvä julkinen terveydenhoito (NHS), jonka käyttö vaatii rekisteröitymistä. Meille kuitenkin suositeltiin, että rekisteröitymisen tekee vasta, jos terveydenhoidolle on tarvetta.

Asuminen

Asuminen järjestyi todella kätevästi yliopiston kautta. Yliopistoon hyväksymisen jälkeen tuli vain täyttää lomake, jossa sai toivoa haluamaansa asuntoa. Muutama päivä lomakkeen lähettämisen sain vahvistuksen, että olin saanut toivomani asunnon. Asuntoon liittyvät käytännönasiat järjestyivät todella kätevästi yliopiston nettisivujen kautta.

Aberdeenissä asuntolat sijaitsevat pääosin keskitetysti yhdessä kaupunginosassa Hillheadissa, joka on kävelymatkan päässä yliopistolta. Keskustaan oli noin 30 minuutin kävelymatka, mutta asuntoloilta meni myös suora bussi keskustaan. Asuntoloiden tasossa ja samalla myös hinnassa oli melko suurta vaihtelua. Kaikissa keittiö jaettiin ainakin neljän muun opiskelijan kanssa. Joissakin asunnoissa oli huoneessa oma suihku ja vessa. Toisissa ne jaettiin 4-10 muun opiskelijan kanssa. Asunnot ovat valmiiksi kalustettuja, mutta muut tarvikkeet esim. peitot ja astiat tulee hommata itse. Toin mukanani Suomesta pyyhkeet ja lakanat, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi.

Suosittelen lämpimästi ottamaan asunnon yliopiston kautta, jos se vain suinkin on mahdollista. Asuntolassa asuminen saattaa olla kalliimpaa kuin yksityiseltä vuokratussa asunnossa asuminen. Yliopiston asuntolat ovat kuitenkin helppo ja turvallinen vaihtoehto vaihdon ajaksi. Iso plussa on myös se, että kaikki kaverit asuvat muutaman minuutin päässä.

Olin tyytyväinen asuntooni, vaikka kämppisten kanssa olikin välillä vaikeaa. Minulla oli neljä kämppistä ja kaikki olivat kotoisin eri maista. Olikin ihan ymmärrettävää, että esimerkiksi siivouksesta meillä oli hiukan eri käsityksiä. Etenkin viikonloppuiltoina asuntolan alueella oli melko rauhatonta bileiden vuoksi. Jokaisessa rakennuksessa oli kuitenkin puhelin, jolla saattoi soittaa vartijat paikalle rauhoittamaan juhlijoita.

Asuntola-alueella oli oma kauppa sekä ravintola. Asuntoloiden yhteydessä olevassa päärakennuksessa oli lisäksi mahdollisuus pelata iltaisin sulkapalloa ja varata iso keittiö yhteisiä kokkailusessioita varten. Asuntoloissa oli ympärivuorokautinen valvonta, mikä toi turvaa. Toisaalta opiskelijoiden kova holhous tuntui melko oudolta, kun on Suomessa tottunut elämään hyvin itsenäisesti.

Eniten haasteita asuntoloissa aiheutti pyykkäys, sillä yksikään pesukertani ei tainnut sujua ilman ongelmia. Pyykkituvissa oli maksulliset pesukoneet ja kuivausrummut. Koneet eivät kuitenkaan olleet kovin luotettavia. Joskus kone sekosi totaalisesti ja toisinaan pesukoneen luukkua ei meinannut saada lainkaan auki. Suurimman haasteen aiheutti kuitenkin kuivausrumpu, joka ei kertaakaan kuivannut pyykkejä täysin. Jouduinkin levittelemään niitä pitkin huonettani, mikä oli melko haasteellista muutaman neliön tilassa.

Seaton Park -puisto, joka sijaitsee matkalla asuntoloilta yliopistolle.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu eroaa suomalaisesta yliopistosta melko paljon. Minulla oli keväälle kuusi kurssia ja kaikista oli säännöllisesti luennot samaan aikaan joka viikko. Suuri eroavaisuus Suomeen verrattuna oli luentojen pituus, sillä kaikki luennot kestivät vain 45 minuuttia. Luentojen lisäksi kursseista oli tutorialseja eli pienryhmiä. Tutorials-ryhmissä oli maksimissaan 10 opiskelijaa ja niissä kaikki joutuivat keskustelemaan etukäteen tehdyistä tehtävistä. Jokaisella kurssilla piti kirjoittaa myös essee. Esseen kirjoittamisessa haasteita aiheutti erilainen kirjoitustyyli ja viittaustekniikka kuin Suomessa.

Lukukausi päättyi loppukokeisiin, jotka pidettiin toukokuussa. Ennen loppukokeita oli kolmen viikon Spring break, jonka aikana osa opiskeli tiiviisti ja osa lomaili. Iso eroavaisuus moniin Suomen tentteihin oli se, että tenttiaika oli hyvin rajoitettu ja kelloa piti todella seurata kokeen ajan, jotta ehti vastata kaikkiin kysymyksiin. Koin, että arvostelu oli yhtä tiukkaa kuin Suomessa eikä vaihtareita päästetty helpommalla kuin muita opiskelijoita. Suurimman haasteen itselleni aiheutti oikeustapausten ulkoa opettelu, mitä ei Suomessa vaadita erilaisen oikeusjärjestyksen vuoksi.

Yliopiston vanhin rakennus, King’s College.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Aberdeenin opiskelijaelämä on hyvin aktiivista. Yliopistolla toimii lukuisia kerhoja, joista todellakin löytyy jokaiselle jotakin! Tarjolla olevia kerhoja voi tutkia täältä: https://www.ausa.org.uk/societies/. Vaihdon aikana kannattaa osallistua ainakin muutaman kerhon toimintaan, sillä niiden kautta pääsee tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin. Itse osallistuin pohjoismaisten opiskelijoiden kerhoon sekä tanssikerhoon. Pohjoismaisten opiskelijoiden kerhon kautta pääsin esimerkiksi sitsaamaan ja syömään laskiaispullia.

Yliopisto tarjoaa hyvät puitteet erilaisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Asuntoloissa asuvat vaihtarit saivat ilmaisen käyttöoikeuden yliopiston urheilupalveluihin, jotka käsittivät muun muassa muutama vuosi sitten rakennetun uimahallin, kuntosalin ja sulkapallokentät.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Aberdeenin julkinen liikenne aiheutti hiukan harmaita hiuksia koko vaihdon ajan. Kaupungissa toimii kaksi bussiyhtiötä, joissa ei voi käyttää samoja lippuja. Käytössä ei ole meille tuttuja bussikortteja, vaan maksaminen tapahtui aina käteisellä (tasaraha) taikka lähimaksukortilla. Lippujen lisäksi ongelmia aiheutti bussikuskien ahkera lakkoilu kevään aikana. Onneksi taksin käyttäminen on Skotlannissa huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Se olikin usein bussia halvempi ja helpompi vaihtoehto, kun olimme isolla porukalla liikenteessä.

Skotlannin sää vaatii totuttelua ja hyvää varustautumista. Sadetakki on sateensuojaa käytännöllisempi vaihtoehto kovan tuulen vuoksi. Aberdeen sijaitsee meren rannalla, joten kova ja jäinen tuuli oli jokapäiväinen riesa. Skotlannin säälle on tyypillistä säiden nopea vaihtelu ja 20 minuutin aikana saattoikin kokea auringonpaisteen, kaatosateen ja raekuuron.

Skotlannin luonto on poikkeuksellisen kaunista ja suosittelenkin lämpimästi reissaamaan ympäri Skotlantia vaihdon aikana. Muutaman tunnin päässä Aberdeenistä sijaitsevat esimerkiksi Balmoralin linna, Dunnottarin linna, Loch Ness, Edinburgh ja Glasgow. Itselleni kohokohta oli luoteis-Skotlannissa sijaitseva Isle of Skye, jonne teimme porukalla retken. Juna ja bussi ovat molemmat hyviä matkustusvaihtoehtoja, mutta Ylämaille matkustaessa kannattaa harkita auton vuokraamista.

Aberdeenin ja Skotlannin hintataso on pääosin sama kuin Suomessa. Jotkut ruokakaupan tuotteet (esimerkiksi kana ja kala), ulkona syöminen ja alkoholi olivat halvempia kuin Suomessa. Elokuvaliput ovat Suomeen nähden todella halpoja, jota hyödynsinkin kevään aikana ahkerasti.

Vaihtokertomus, University of Glasgow, kevät 2017

Kasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymistiedon Glasgow’sta joulukuun alussa, eli jäi noin kuukausi aikaa hoitaa asiat kuntoon. Omalla kohdalla tämä tuntui ihan riittävältä! Itse vaihtohakemuksen ja siihen liittyvien toimitusten lisäksi omaa opiskelijavaihtoa voi etukäteen helpottaa monella tavalla. Olisi hyvä, jos kämppä löytyisi ennen kohteeseen lähtöä, mutta sen pystyy kyllä järjestämään paikan päälläkin. Suosittelen selailemaan esim. Facebookin vaihtarisivuja, jonne tulee varsinkin loppuvuodesta aika paljon paikallisten asuntotarjouksia. Muista hoitaa myös vakuutukset, posti ja kotimaan viranomaisille tarvittavat ilmoitukset kuntoon ennen lähtöä! Flamman muistilista auttaa tässä vaiheessa tosi paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia sujui aika jouhevasti. Yliopistolta ilmoitettiin selkeästi jo heti ensimmäisen päivän infotilaisuudessa, mitä kaikkea vaihtareiden tulee hoitaa ja missä nämä asiat voi hoitaa. Saimme opiskelijakortit muistaakseni heti ekana päivänä, samoin esimerkiksi lomakkeet paikalliseen terveydenhuoltoon rekisteröitymiseen (NHS on muistaakseni kaikille ilmainen). Rekisteröityminen tapahtui yliopiston omassa terveyskeskuksessa, se kannattaa hoitaa nopeasti alta pois. Paikallinen opiskelijakortti käy joka paikkaan, ISIC-kortista ei ainakaan itselle ois ollut lisähyötyä.Erillistä viranomaisille rekisteröitymistä ei mielestäni tarvittu. Ainoa, minkä kanssa jouduin painimaan, oli paikallisvero Council Tax, josta opiskelijoiden tulee hakea vapautusta. Se on täysihintaisena suht tyyris keikka ja tieto ei oikein tuntunut kulkevan eri viranomaisten välillä. Lopulta sekin kuitenkin hoitui. Kaikille ennakkoon valitsemilleni kursseille ei mahtunut, joten kävin tapaamassa oman aineeni koordinaattoria. Jokaiselle aineelle oli oma tapaaminen, muistaakseni heti orientoivalla viikolla. Valitsin itse muutaman kurssin paikallisesta avoimesta, sinne oli kaikista helpointa ja mutkattominta ilmoittautua. Kukaan ei jäänyt ilman kursseja vaikka moni joutui niitä vaihtamaan, siitä ei tarvitse olla huolissaan!

Asuminen

Löysin asunnon yksityisiltä markkinoilta. Olin hakenut asuntoa myös yliopistolta ja esim. Unite Studentsilta, mutta en joko saanut tarjousta ollenkaan tai ne olivat budjettiini nähden ihan liian kalliita (kuukausivuokra tonnin luokkaa). Halusin kuitenkin vaihdossa käyttää rahaa muuhunkin kuin asumiseen. Ihana huoneeni korkeine kattoineen ja erkkeri-ikkunoineen löytyi Spareroom-nettisivustolta. Olin Skype-haastattelussa kämppisten kanssa ja koko homma meni aika jouhevasti. Onnistuin myös kikkailemaan vuokran ja takuut niin, etten maksanut mitään ennen paikalle saapumista ja asunnon näkemistä. Tykkäsin asunnostani ihan hirvittävästi ja myös monet kaverini ihailvat sitä. Vuokra oli 560 puntaa kuukaudessa, mutta oli kyllä joka punnan arvoinen. Asunto oli lähellä sekä kampusta että paikallista Kalliota, Glasgow’n West Endiä. Lämmin suositukseni kaikille vaihtoon lähtijöille onkin, että kannattaa olla valmis maksamaan sijainnista hiukan ekstraa. On kuitenkin aika siistiä asua siellä missä tapahtuu, eikä puolen tunnin bussimatkan päässä kaikesta.

Kannattaa pitää mielessä, että asuntojen taso Skotlannissa on todella vaihteleva. On hyvä varautua siihen, että esimerkiksi lämmitys ja ilmanvaihto eivät pelaa totutusti. Se on kuitenkin osa kokemusta ja miusta oli nastaa asua tavallisten skotlantilaisten tavoin.

Opiskelu ja opetus

Omat kurssini olivat sangen vähätöisiä, meillä ei esimerkiksi ollut yhtään tenttiä. Kävin paikallisia johdantokursseja, joten siitäkin syystä pääsin aika helpolla. Jos kursseilla on tenttejä, niihin lukeminen kannattaa aloittaa ajoissa. Monilla kavereilla oli Suomeen nähden paljon luettavaa. Noin lukukauden puolivälissä on kuukauden verran lukulomaa, joten aikaa kyllä on. Tekemäni kurssityöt vastasivat vaativuudeltaan aika hyvin Helsingin tasoa. Esimerkiksi esseet olivat sellaista kahtatuhatta sanaa. Lähteitä odotettiin Suomea enemmän ja kannattaa myös varautua siihen, että englanniksi kirjoittaminen voi viedä enemmän aikaa kuin suomeksi kirjoittaminen. Kurssiarviointi oli melko vaihtelevaa, joten yleistä ohjenuoraa tähän on vaikea antaa. Läpipääsy on ehkä hieman Helsingin yliopistoa tiukemmassa. Jos ei omista tietokonetta, yliopistolla on tarjolla aika monia. Vapaan koneen löytäminen on kuitenkin erityisesti tenttiviikoilla ja lukukauden lopulla aika tiukassa ja kurssitehtävät kannattaa tästäkin syystä aloittaa ajoissa.

Omat kurssini olivat ryhmätyöskentelypainotteisia ja opettajat pitivät huolen siitä, että kaikki osallistuvat. Lusmuiluun ei siis juuri ollut tilaa. Teimme paljon aktiivisia harjoituksia ja keskustelimme asioista. Esiintymistä englanniksi ei kannata jännittää, ainakin omilla kursseilla oli tosi hyvä ja kannustava ilmapiiri. Jos oman alan kurssien kanssa tulee säätöä ja vapaavalintaisissa on tilaa, kannattaa opiskella jotain sellaista, mitä et voisi opiskella missään muualla. Itse kävin skotlantilaisen nykykirjallisuuden kurssin ja muutama kaveri opiskeli kelttiläistä historiaa. Pääsee ihan uudella tavalla skotlantilaiseen kulttuuriin sisään!

Eläminen Skotlannissa

Hintatasoltaan Skotlanti on hieman Suomea halvempi. Briteissä on aika laaja kirjo ruokakauppoja ja ravintoloita, joten omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon rahanmenoon. Esimerkiksi Tesco on melko edullinen ja Icelandista saa halvalla hyvätasoisia pakasteita ja peruselintarvikkeita. Waitrose on kalleimmasta päästä, Sainsbury’s keskitasoa. Myös Lidlejä on jonkin verran. Ravintolaa valittaessa keskustasijainti ja esimerkiksi turistien suosio saattavat vaikuttaa hintaan. Ravintoloita ja pubeja löytyy myös joka hintatasoon, eli tässäkin voi halutessaan helposti säästää tai saada rahaa palamaan. Yliopistolla on tarjolla lounasta, mutta se on laatuunsa nähden melko hintavaa. Lisätärppinä Skotlannissa on myös haggiksesta tunnetuksi maaksi yllättävän paljon hyviä kasvisravintoloita, mikäli on siihen suuntaan kallellaan!

Itse koin Glasgow’n tosi turvalliseksi, mutta monet paikalliset kyllä varoittelivat. Luulen, että hyvä nyrkkisääntö tässäkin asiassa on, ettet tee mitään maalaisjärjen vastaista, niin kaikki menee todennäköisesti hyvin. Puistoissa ei ole yöllä valoja, mutta siihenkin kuulemma tottuu nopeasti. Itse taisin pääsääntöisesti kävellä aina katuja pitkin. Taksit ja Über ovat edullisia joten jos yhtään pelottaa, voit hyvin hypätä taksiin sen kummempia miettimättä. Paikallisliikenne on hieman sekavasti järjestetty mutta kaukoliikenne toimii hyvin: juna- ja bussilippuja voi saada parilla punnalla jos on ajoissa liikenteessä! Skotlanti, erityisesti Glasgow’sta pohjoiseen, on ihan henkeäsalpaavan kaunis maa, kannattaa reissata niin paljon kuin varat sallii.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

 Ei kannata stressata liikaa. Miulla kävi keväällä oikeastaan kaikki, mitä vaan voi yhtenä keväänä mennä pieleen, ja silti selvisin ehjin nahoin. Suomen päässä oli isoja ongelmia, mutta vaihtarikaverit ja yliopisto tukivat kaikissa käänteissä. Skotit ovat tosi avuliaita ja huolehtivaisia, tulevat kadullakin kysymään vointia jos näyttää väsyneeltä. Myös Glasgow’n yliopiston henkilökunta tuli ihan hirmuisesti vastaan kaikissa säädöissä. Kannattaa vaan laittaa reippaasti sähköpostia esimerkiksi paikallisiin vaihtaripalveluihin, mikäli ette selviä omin avuin. Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille ihanaa vaihtoa, Skotlanti on aivan timanttinen vaihtokohde!

Vaihtokertomus, University of Aberdeen, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa kevätlukukauden 2017 Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa. Varmistus vaihtopaikan hyväksymisestä tuli aika myöhään, noin kuukausi ennen kuin olisi jo pitänyt olla Skotlannissa, joten tein viimeiset lähtövalmistelut nopealla aikataululla. Sain myös tietää, että yhtä haluamaani kurssia ei järjestettäisi, joten joutuisin muuttamaan opintosuunnitelmia jonkin verran. Etukäteen en juurikaan perehtynyt Skotlantiin tai Aberdeeniin, mikä ei välttämättä ole kovin suositeltavaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistossani vaihtoon tulevat tulivat viikkoa ennen muita opiskelijoita, ja meille oli järjestetty viikko kaikenlaista tutustumisohjelmaa. Tulin paikalle edeltävänä lauantaina, koska halusin käyttää sunnuntain siihen, että tutustun kampusalueeseen ja kaupunkiin rauhassa. Olin saanut jo kaikki yliopistotunnukset ja sähköpostin ennen tuloani mutta paikan päällä riitti myös tekemistä. Ensin piti hoitaa kurssi-ilmoittautuminen oman tutoropettajan kanssa, ja tämän jälkeen hoitaa opiskelijakorttiasiat kuntoon ja muu paikan päällä oleva byrokratia. Omalla kohdalla kortin saaminen kesti muutaman päivän. Suomessa tämä ei sinänsä olisi ollut ongelma, mutta Aberdeenissa opiskelijakortittomuus hankaloitti elämää huomattavasti. Oma opiskelijakortti toimi yleiskorttina vähän kaikkialla; sillä pääsi asuntolaan päivän päätteeksi, se toimi kirjastokorttina että -lupana (kirjastoon ei päässyt sisään eikä ulos ilman korttia), sillä sai opiskelija-alennukset ja ehkä tärkeimpänä sillä sai vuokraani kuuluvat ruoat. Opiskelijakorttiin sai myös ladattua rahaa tulostamista varten, joten käytännössä opiskelijakortti kulki kaikkialla mukana.

Meidän ei tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi ja terveydenhuoltoonkin suositeltiin menemään vasta sitten, kun jotain vakavaa on tapahtunut. Saimme paljon infoa yliopiston kautta Aberdeenista kaupunkina ja millaista eläminen siellä on. Omaan asumiseen liittyvät asiat taas joutui selvittämään täysin itse. Onneksi asuntolassamme oli vuorokauden ympäri paikalla vastaanottovirkailija, jolta pystyi kysymään mitä vain. Myös muut asukkaat auttoivat mielellään, joten kauaa ei tarvinnut miettiä miten pyykinpesu toimii tai mistä saa imurin käyttöön.

Asuminen

Asuin kampusalueella aivan kirjaston ja luentojen vieressä, mikä osoittautui täydelliseksi ratkaisuksi. Asuin talon ylimmässä kerroksessa, ja jaoin suihkut, vessat ja pienen keittiökomeron 11 muun kanssa. Vaikka meitä oli monta, niin en ainakaan itse kokenut asumista rauhattomaksi. Tutustuin nopeasti muihin samassa kerroksessa asuviin, eikä mennyt aikaakaan, kun kenen tahansa oveen pystyi koputtamaan, ja kysymään vaikka leffaseuraa. Vuokrani oli kallis mutta siihen kuului aamupala ja illallinen kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin tarjolla oli brunssi. Illallisella meillä oli tarjolla aina liha-, kana-, kala- ja kasvisvaihtoehto, joten valinnanvaraa löytyi. Ruoan taso oli peruskouluruokaa parempi, mutta en ehkä itse olisi jaksanut tätä systeemiä koko vuoden. Tämä oli kuitenkin helppo vaihtoehto, koska se säästi aikaa kokkaamiselta ja kaupassa käynniltä. Ainoastaan sunnuntaisin pohdimme ryhmässä, että minne mennään syömään. Vastaus oli aika usein lähipubi tai kebabpaikka, joka oli astetta halvempi vaihtoehto.

Asuntolamme alakerrassa oli muutama yleiseen käyttöön tarkoitettu huone. TV-huoneeseen keräännyimme monesti kerran viikossa katsomaan jotain leffaa. Euroviisujen aikaan se oli aivan täynnä eri kansalaisuuksia, mikä itsessään oli omanlaisensa kokemus. Alakerrasta löytyi myös pingis- ja biljardipöytä, joihin välineet sai lainaksi opiskelijakorttia vastaan. Pingistä tulikin pelattua monenlaisessa joukossa. Aulassa oli myös sohvat, joista tuli meidän yleinen hengailupaikka. En ole koskaan ennen asunut näin yhteisöllisesti ja näin jälkikäteen ajateltuna, tämä oli ehkä parasta vaihtoajallani.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus olivat hyvin erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Täällä kurssit kestivät koko lukukauden, jonka jälkeen olisi spring break, revision week ja sitten kolme viikkoa kokeita. Kursseihin kuului myös muutama pakollinen ryhmätyöpaja tai seminaari, jotka oli suoritettava, jos halusi päästä kokeisiin. Luentoja per kurssi oli muutama viikossa, ja keskiviikkoiltapäivä oli kokonaan vapaa tunneista, koska se oli varattu urheilulle ja muulle toiminnalle. Luennot oli merkattu kestämään tunnin, mutta oikeasti niiden olisi kuulunut kestää vajaan tunnin. Tämä johtui siitä, että professorien tuli antaa meille aikaa siirtyä seuraavalle luennolle. Yleensä eri aineet olivat keskittyneet eri taloihin mutta minun kohdallani kaikki viisi kurssia sijaitsivat eri taloissa ja vielä eri puolilla kampusaluetta. Ensimmäinen ja puolet toisesta viikosta kuluivatkin oikean talon ja oikean luokkahuoneen etsimisessä mutta professorit olivat ymmärtäväisiä, jos saapui luennolle myöhässä. Tutorial -kertoihin suhtauduttiin vähän tiukemmin.

Suurin osa luennoista nauhoitettiin, ja ne olivat usein saman päivän aikana kuultavissa. Ainoastaan yhdellä kurssilla ei ollut yhtään nauhoitusta, joten siellä oli pakko olla tarkkana muistiinpanojen kanssa. Kävin lähes kaikilla luennoilla, vaikka ne eivät olleet pakollisia. Välillä kuuntelin osia nauhoituksista, jos en ymmärtänyt luennolla asiaa kunnolla tai jokin tärkeä yksityiskohta oli mennyt ohi. Totuin myös nopeasti englantiin luentokielenä, eikä se sinänsä tuottanut mitään ongelmia. Ainoastaan henkilöiden nimet olivat vaikeita kirjoittaa ylös eikä aakkosten luetteleminen välttämättä auttanut asiaa.

Aberdeenin kampuksella on kaksi kirjastoa. Kolmas, lääketieteellinen kirjasto, sijaitsi jossain kauempana. Iso ja melko uusi kirjasto oli varattu kaikille muille aineille paitsi oikeustieteelliselle aineistolla, jolla oli oma kaksikerroksinen kirjastonsa keskellä kampusta. Opiskelin molemmissa kirjastoissa, tosin ehkä hieman enemmän tässä pienemmässä, koska kirjani olivat sieltä. Lähes kaikki kurssikirjat kuuluivat heavy demand -osastoon, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että laina-aika on yksi päivä. Tähän ainoa poikkeus oli perjantain lainat, jotka sai pitää maanantai aamupäivään saakka. Kirjoja on myös vain muutama kappale sekä lainoja saa olla vain kolme kerrallaan. Omalta kannaltani tämä tarkoitti sitä, että kävin lähes joka päivä kirjastossa lainaamassa samoja kirjoja, koska en halunnut ostaa yhtään kirjaa. Kampusalueella asuminen teki tämän helpoksi mutta tiedän monta, jotka eivät jaksa olla näin ahkeria kirjastokävijöitä, ja vain ostivat suositellut kirjat.

Mitään tarkkaa tenttialuetta meille ei annettu, vaan kurssin alussa oli lista kirjoista, joita suositeltiin luettavaksi. Kahdella kurssilla luin kirjat läpi, muissa vain selasin, ja lueskelin ydinkohtia. On kuitenkin kovin kurssikohtaista, paljonko kirjoja painotetaan, ja toisissa riittää vain hyvät muistiinpanot. Yliopiston arvostelujärjestelmä on hyvin erilainen Suomen järjestelmään verrattuna. Tenteistä on kuitenkin mahdollista päästä läpi melko helposti, jos vain tietää edes vähän mistä kirjoittaa ja osaa perustella argumenttinsa. Sen sijaan hyvät arvosanat vaativat paljon työtä ja ulkoa opettelemista. Oikeanlainen siteeraaminen kannattaa sisäistää nopeasti, koska sitä tulee tarvitsemaan. Onneksi omalla alallani se oli suurimmaksi osaksi sama kuin Suomessa käytetty mutta riitti siinäkin jonkin verran opeteltavaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Minua oli varoiteltu siitä, että Skotlannissa tarvitsee paljon käteistä. Tämä ei pitänyt lainkaan paikkansa, vaan kortti (ja sen lähimaksuominaisuus) kelpasi lähes kaikkialla. Ainoastaan busseja käyttäessä tuli olla tasaraha mukana, koska vaihtorahaa ei niistä saanut. Bussit olivat kuitenkin niin kalliita, että mieluimmin kävelimme puoli tuntia keskustaan. Tämä ei edes tuntunut kovin pitkältä matkalta, kun sen oli tarponut parin kuukauden ajan.

Yliopistolla on lukuisia societyja lähes mistä tahansa ja vielä erikseen urheilusocietyt. Suosittelen näihin liittymistä tai edes käymään läpi löytyisikö sieltä jotain omaa juttua. Päätin, että kun kerta ollaan Skotlannissa niin aika kokeilla jotain hyvin skotlantilaista, eli liityin traditional scottish dance societyyn, jolla oli tunnit kerran viikossa. En ole koskaan ollut mikään tanssija, mutta nämä tunnit olivat todella mukavia. Myös kerhon muut jäsenet olivat hyvin ystävällisiä ja ottivat mukaan kaikki vasta-alkajat. Päädyin tähän kerhoon heti ensimmäisestä ceilidh (lausutaa kheilii) -tapahtumasta, johon pääsin osallistumaan. Ceilidh on perinteinen skotlantilainen juhla, jossa juodaan viskiä, syödään haggista ja tanssitaan monta tuntia kilteissä tietynlaisen musiikin tahdissa. Nautin näistä tapahtumista erittäin paljon, ja yritin päästä niin moneen ceilidhiin kuin mahdollista. Jos pääsette vaihtoon Skotlantiin, käykää ehdottomasti katsomassa ja kokeilemassa millaisesta tapahtumasta on kyse.

Yliopiston ulkopuolinen vapaa-aika kului lähinnä kolmella tavalla: paikalliseen elokuvatarjontaa tutustumalla, pubivisoissa sekä retkillä. Aberdeenissa on kaksi elokuvateatteria. Halvempi niistä on Vue, jossa jokainen leffa maksaa vain 5 puntaa. Leffalippua ei tarvitse varata etukäteen, vaan paikalle voi tulla leffan alkamisaikaan ja ostaa liput vasta silloin. Tämä oli täysin normaalia, sillä ennen elokuvan alkamista esitettiin puolen tunnin ajan mainoksia. Kuten arvata saattaa, näillä hinnoilla elokuvissa tuli käytyä tavallista enemmän. Vue oli myös lähempänä yliopistoa kuin toinen teatteri, joka oli suurimman ostoskeskuksen sisällä.

Lähes jokaisessa isommassa pubissa järjestettiin pubivisa. Jos ei sellaiseen ole ennen törmännyt, kannattaa käydä kokeilemassa. Emme koskaan voittaneet mitään, mutta hauskaa meillä oli silti joka kerta. Menin myös aina eri ihmisten kanssa, ja siinä tutustui hyvin uusiin ihmisiin. Tosin pubeissa tuli muutenkin istuttua tai tanssittua mutta se tuntuu olevan vähän maantapa.

Osallistuin sekä yliopiston järjestämiin retkiin että tein retkiä kavereideni kanssa. Yliopiston retkiin kannattaa mennä, sillä ne ovat huomattavasti halvempia kuin omakustanteiset. Aberdeen on myös siitä hyvä paikka, että sieltä pääsee matkustamaan helposti pitkin Skotlantia. Jos haluaa lähteä vähän kauemmas, suosittelen Megabussia, joka toimii melko samalla periaatteella kuin Onnibus. Megabussilla pääsee myös suhteellisen halvalla Lontooseen saakka, mutta matka kestää 12 tuntia. Jos haluaa maksaa vähän enemmän, on mahdollista varata sänkypaikka. Suosittelen tätä, sillä itse istuin bussissa molempiin suuntiin ja voin sanoa, että tämä kokemus ei todellakaan ollut kovin miellyttävä.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että vaihtoni oli oikein onnistunut. Luonnollisesti kaikki ei aina mennyt suunnitellusti ja muutama yö tuli vietettyä esseen kirjoittamisen parissa, mutta se vähän kuuluu asiaan. Apua sai aina kysymällä ja välillä ihan pyytämättä. Tärkeintä vaihdossa oli kuitenkin ne ihmiset, joihin pääsi tutustumaan. Minulle lähtö Suomesta ei aiheuttanut mitään kulttuurishokkia, mutta lähtö Aberdeenista tuntui huomattavasti enemmän. Onneksi on olemassa keinoja olla yhteydessä kavereihin vaikka toisella puolella maapalloa.