Oikeutieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Vaihtoon hakeminen tuntui loputtoman pitkältä prosessilta, mutta oikeasti se meni hyvin sujuvasti vaihe kerrallaan ja selkeiden ohjeiden mukaan. Edinburghin yliopistossa vaihto-oppilaiden palvelut olivat koko ajan saman toimiston vastuulla ja henkilökunta oli ystävällistä. Ennen lähtöä piti muun muassa lähettää kuva opiskelijakorttia varten, mutta kaikista saapumista edeltävistä toimista sai helposti tiedon yliopiston nettisivuilta. Kurssivalinnat tehtiin etukäteen, mutta ensimmäisten viikkojen aikana niitä sai muuttaa, mistä olikin hyötyä, sillä kurssien aikataulutus ja muu soveltuvuus ei aina käynyt ihan selville ennen lukuvuoden alkua. Koska olin koko vuoden, sain tammikuussa vaihtaa vielä keväälle valitsemani kurssit. Saavuin Edinburghiin etukäteen suositeltuna ajankohtana, eli paikallista fuksiviikkoa edeltävänä viikonloppuna. Britteihin ei tarvinnut vuonna 2018 tehdä EU:n takia mitään maahantulon mahdollistavia byrokraattisia manööverejä, mutta tilanne voi olla jatkossa erilainen.
Ensimmäisinä viikkoina täytyi hoitaa joitakin byrokraattisia asioita kuten ilmoittautua terveydenhuollon piiriin, mutta yliopisto antoi hyvän to do -listan, jota noudattamalla selvisi pitkälle. Opiskelijat pääsivät julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta en itse tarvinnut lääkäriä, niin en tiedä miten se olisi tarkemmin toiminut.
Jokaiselle opiskelijalle vaihtarit mukaan lukien oli myös osoitettu vastuuopettaja, jonka kanssa tavattiin vähintään kerran lukukaudessa. Häneen olisi voinut olla yhteydessä tarvittaessa enemmänkin.
Asuminen
Euroopasta tulleille vaihto-opiskelijoille oli taattu majoitus yliopiston asuntolassa, jos niin halusi. Saapuessani asuntolaan, siellä oli kaikki valmiina. Sain saman tien esimerkiksi opiskelijakorttini, joka toimi sekä kirjastokorttina että avaimena yliopiston rakennuksiin. Asuntola oli uusi ja siisti (vaikkakaan ei kovin kauaa, sillä kämppäkaverini olivat hyvin sottaista väkeä), mutta varmasti kalliimpi kuin jotkut muut vaihtoehdot. Jaoin soluasunnon 9 muun ihmisen kanssa, mutta meillä kaikilla oli omat huoneet kylpyhuoneineen. Yhteinen keittiö toimi sosiaalisena kohtauspaikkana, mutta sen pitäminen siistinä oli mahdotonta. Yliopiston asuntoloihin majoittuvia ehkä kiinnostaa, että niissä majoittuvat siis lähinnä uudet opiskelijat, jotka ovat noin 18-vuotiaita sekä vaihto-oppilaat. Suomalaiset vaihtarit ovat helposti vanhemmasta päästä myös vaihto-oppilaissa. Onneksi yliopistossa kaikki ovat tavallaan samalla viivalla iästä huolimatta, mutta joitain kanssa-asujien nuoruus voi häiritä.
Vaikka ei saisikaan yliopiston majoitusta, ei kannata huolestua turhaan. Moni kavereistani oli löytänyt kohtuuhintaista asumista yksityisiltä markkinoilta, kämppäkavereiden kanssa tai ilman. Edinburgh on kohtuullisen tiivis kaupunki, joten tuskin kovin kauas yliopistolta joutuu asumaan. Ja vaikka joutuisi, niin bussit toimivat. Useimmat kuitenkin selviävät kävelemällä. Yliopiston keskustakampus on hajautunut kaupungin keskustaan samalla tavalla kuin Helsingin yliopisto.
Opiskelu ja opetus
Kurssit Edinburghin yliopistossa kestivät ainakin minulla aina joko yhden lukukauden tai koko vuoden. Helsingin oikismeininkiin (eli yksi kurssi kerrallaan ja tentti noin 1,5 kuukauden välein) tottuneelle rytmi oli oudon rento. Kursseja oli aina muutama kerrallaan ja ne edellyttivät lähes aina valmistautumista. 1.-2. vuoden kurssit olivat massakursseja, joihin sisältyi aina säännöllisesti kokoontuva ryhmäosuus ja 3.-4. vuoden Honours-kurssit taas noin 20 hengen kursseja, joissa luennoilla osallistuminen vaikutti usein arvosteluun. Arvosteluperusteet avattiin aina selkeästi. Tutkinto-opiskelijat tuntuivat näkevän opintojen eteen aivan valtavasti vaivaa ja kirjastot olivat koeviikoilla auki kellon ympäri. (Kerran eräs kämppäkavereistani tuli kirjastosta kotiin aamuneljältä, kun minä ja eräs toinen kämppikseni söimme baari-illan jälkeistä roskaruokaa yhteisessä keittiössämme.) Silti mielestäni edes Honours-kurssit eivät olleet sen vaikeampia kuin Suomessakaan. Hyvien arvosanojen saaminen toki vaati vaivannäköä, mutta jos haluaa vain päästä läpi, ei se ollut mitenkään mahdotonta pienemmälläkin panostuksella. Brittien arvosteluasteikko ei vastaa suomalaista, joten hyväksilukuvaiheessa kotimaisessa todistuksessa lukee vain hyväksytty tai hylätty. Kokeet pidettiin lukukauden lopussa ja niissä oli ihan ylioppilaskokeiden kaltaista stressinkatkuista massatunnelmaa.
Opetus loppuu hyvissä ajoin ennen kokeita, joten kertaamiselle (tai alusta asti opiskelemiselle, jos lukukauden aikana on ollut muuta kiirettä) jää reilusti aikaa. Koepäivät muuten julkaistaan aina vasta lukukauden loppupuolella, mikä saattaa ärsyttää niitä, jotka haluaisivat ostaa lentolippunsa kotiin ajoissa.
Opetus oli mielestäni korkeatasoista, vahvasti pienempiin ryhmiin tukeutuvaa, kuten edellä mainittiin. Edinburghin yliopisto on yksi maailman top 20 -yliopistoja, joten siltä saakin odottaa jonkin verran. Opiskelijat ovat kunnianhimoisia ja ahkeria, joten jos ei halua näyttää aivan saamattomalta heidän rinnallaan, kannattaa tunneille tulla oikeasti valmistautuneena. Jos opiskelee ennen luentoja pyydetyt sivut ja tekee mahdolliset tehtävät, on kokeeseenkin valmistautuminen helppoa. Myös hallinnon puolella halutaan pitää opiskelijasta huolta, esimerkkinä alussa mainitsemani henkilökohtainen vastuuopettaja.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
- Opiskelin Edinburgh Law Schoolissa ja ainakaan siellä ei ollut juuri mitään ryhmäytymisohjelmaa tai tuutorointia, jonka kautta olisi tavannut ihmisiä. Sosiaalinen elämä saattoi muodostua asuntolan kautta, jossa järjestettiin lähes päivittäin jotain ohjelmaa tai sitten omatoimisesti kavereita etsimällä. Facebookkiin oli perustettu ryhmä sinä lukuvuonna saapuneille vaihtareille ja kansainvälisille opiskelijoille, josta ihmiset pääasiassa tuntuivat löytävän toisiaan. Omatkin vaihtarikaveriporukkani lähtivät siitä, että ihmiset sopivat tapaamisesta kyseisessä ryhmässä.
- Omatoimisen ryhmäytymisen jälkeen opiskelijaelämästä pystyi nauttimaan monenlaisissa merkeissä. Yliopiston opiskelijakunnalla oli valtava määrä erilaisia kerhoja omistettuna kaikille mahdollisille harrastuksille Harry Potterista viskinmaisteluun ja tankotanssista teatteriin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kaikkea!
- Suurin suositukseni koskee kuitenkin vaihto-opiskelijoiden kerhon järjestämiä matkoja ympäri Skotlantia. Ne ovat kohtuuhintaisia ja erittäin kätevä tapa nähdä Skotlannin hienoimpia maisemia ja kuuluisimpia nähtävyyksiä.
- Vapaa-ajalla kannattaa tutustua myös itse Edinburghiin, joka on todella kaunis kaupunki. Se on suunnilleen Helsingin kokoinen ja hyvin turvallinen. Edinburghissa on ihan vilkas yöelämä ja paljon vilskettä, mutta jos kaipaa vielä lisää vipinää, kannattaa käydä noin tunnin junamatkan päässä Glasgow’ssa, jossa on vähän enemmän suuren kaupungin tuntua.
- Yliopistolla ei ole suomalaistyyppistä opiskeluruokailua. Kirjastojen kahviloista saa kuitenkin kohtuuhintaisia lounasannoksia ja leipiä.
