Tag: Germany

Posted on

My exchange at Technical University of Munich, Germany, winter 2021/2022

Student from the Faculty of Science

Hi all! I am a data science master student at the University of Helsinki. Current I am in my second year of the program, and I spend the semester of winter 2021/2022 at the Department of informatics, TU Munich, Germany, through Erasmus+ exchange program. As an international student, I really encourage students with similar background like me to try some exchange programs, wish this report can help you make decisions.

Before exchange

Every year, there will be two rounds of exchange application at UH. The first one on October and the second one on February. The October call always has more options, containing exchanges in Europe starting next spring and destinations outside Europe starting autumn next year. A small tip is not to ignore the October call, some destinations including Japan, the US and Canada can be popular. To be honest I missed my first choice, the University of Toronto during the October call. I appreciate that the exchange coordinator from international exchange service recommend some universities in Germany, that is really a good suggestion.

Before your application, you should make sure your goal for an exchange. The answers can be various, maybe some culture you are fond of, maybe some country you really want to visit. For me, the reason is to study some different courses and some research projects. That is why I take subject ranking as an important reference. So, there are four universities on my selection list: TU Munich and TU Berlin in Germany, and NTU in Singapore. The list can be very personal, my suggestion is to browse all the possible universities, both from Erasmus and bi-agreement, and list all the universities you liked and then ranked. After consideration, I listed TU Munich as my first choose, and I was successfully nominated from UH and received the offer from TUM at the beginning of June.

For the accommodation, I strongly recommend living in a student dormitory. In Germany, the universities will reserve dorms for exchange students, and these rooms are always cheap. At the same time, you will meet peers from all over the world as your roommates, I promise that you will love them. If you really have some special requirements about living or you are not satisfied with the room, finding a room on the private market can also be fine. Secondly, remember to register in your host university and select courses. Nearly all the important dates you will get notifications via email from the exchange coordinators, so remember to check your email box and the spam box. Remember to pay the registration fee, which is 147 Euros per semester in Germany. After paying the fee, you could browse the course list and make your own choices.

As an international student who are not a European citizen, there is an important tip: don’t forget to buy a public insurance for the semester. The German is called Gesetzliche Krankenversicherung, which is compulsory for all the students studying in Germany. For European citizens, all the things you need is to prepare your EU insurance card and send the scanned file to your coordinator. For exchange students who are not from EU, signing contracts with one of the public insurance companies are needed. I choose TK, 110 Euros per month containing all the service you need.

International experience at Munich

Munich is ranked 2nd position in QS Best Student Cities ranking. With Germany’s growing status as an international study destination, and Munich has surpassed Berlin and climbed up to second place comparing to the ranking in 2019, becoming one of the best destinations in the world for students. The increase in the desirability, employer activity and affordability ranking indicators, and the city’s lower prices compared to other European hubs, quality of life, ease of getting around, nightlife and Bavarian friendliness boost Munich’s impressive. Based on the background, you will find Munich is a very international city and proper for foreign students. Especially if you live in Studentenstadt, which is one of the most famous student dormitories in Munich. You will meet students from both two top local universities: TU Munich and LMU.

I must commit that current covid situation really limit our interactions with others, but my experience with friends here is still impressive. During the weekdays, I can discuss the knowledge in Quantum computing with peers from Japan and the US and having the guidance of a German PhD candidate for my academic project. At the weekend, I can play FIFA with my roommates in the common living room and enjoy Chinese food with friends from Morocco and Romania… Looking back for my winter in Munich, I cannot imagine I have such a colorful life with friends from all over the world.

However, after the breakout of Omicron, nearly all the activities are online. Studying in the Zoom university does affect the learning experience. Feeling that we are still together, I do hope the covid can have an end as soon as possible.

Course selection

TU Munich has two round of course selection. First one is what TUM called matching period. In this period, you are available to choose you Practical courses and seminars. TU Munich encourages everyone to choose one practical course and one seminar per semester, and as the period name, these two categories of courses need to match your background with the course requirement. So, after you list your preference, you also need to contact the lecturer with your CV and motivations, which is pretty like finding a job on the market. It is a unique experience for me to select a course organized by the company SAP and working on some stuff related to business data platform. It is close to working in a real case. The second round is the normal round for course selection and enrollment. As one of the top technical universities in Europe, TU Munich provides various courses, for a lot of them you cannot find on the course list at University of Helsinki. For me, I have a very broad range of courses, from management to physics, including Stochastic optimization, Intro to Quantum computing, Nature Language Processing and Business analysis. These courses really open my eyes.

Explore Germany, even the Europe:

If you lived in a country for half a year, you would hope to explore your city and your country. That is exactly what I am doing here in Germany. Munich is famous for football, Bayern Munich, the most successful football team in Germany, is located here, their home stadium is only 5 kms from my room, so, definitely I enjoyed one of their European Champion’s League match against Benfica. The atmosphere was going to kill me, everyone is crazy for their team. I used to watch the game of Helsinki HJK, I have to say HJK still have a long way to go.

During Christmas, I visited Berlin, the capital of Germany. Berlin is a city with colorful history, and I went to the Holocaust Memorial, the remains of the Berlin Wall and the Museum Island. These buildings are amazing and worth a visit. Another tip is that not Germany, Munich is an important transportation hub, so, you can always buy low price flight tickets originating from Munich. Last November, I flew to UK and Ireland with only 40 euros, which cannot be accomplished at Helsinki.

Reflection: Why to exchange?

At last, I would like to say I am a guy really enjoy mobility, that is why I exchanged to Sweden when I was in my Bachler, and I came Munich this winter. I believe that young people should have the chances to know how big the world is, and what you could do in the world. Exchange can really help you with that. So, if you are hesitated, I hope my report can help you make your decision.

Bayern Munich home stadium.
The picture shows a large field with an open roof.

Inside view of the building of the Faculty of Mathematics and Computer Science at the Technical University of Munich.

Posted on

Vaihtokertomus, Tübingen Baden-Württenberg, Saksa, Talvilukukausi 2019-2020 

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Talvilukukausi (6kk) juuri ennen koronaa Etelä-Saksan Hegel-idyllissä

Ennen lähtöä

Kuvankauniiseen Tübingeniin lähtiessäni en juuri tiennyt koko kaupungista mitään. Odotin vaihdolta paljon, mutten silti osannut aavistaa, kuinka kokemusrikas ja opettavainen lukukausi minua Saksassa odotti.

Olin valmistautunut lähtöön lähinnä suoriutumalla mahdottoman monimutkaiselta tuntuvasta hakuprosessista, jonka lisäksi olin stressannut, selvittänyt ja lopulta saanut myös opiskeluasuntolasta asunnon, kauhistellut saksankielisiä nimiä ja dokumentteja, kuuntelemalla toisinaan Rammsteinia ja suunnittelemalla matkaani Helsingistä perille asti lentämättä. Tein hirveästi töitä ennen lähtöäni ja kaikki vaihtokohteessa tarvittavat toimenpiteet tuntuivat enemmän tai vähemmän sekavalta työmaalta. Jännitystä lisäsi myös OLS-kielitestissä saatu tulos A1-. Kohteeseeni ei siis kaikesta huolimatta vaadittu saksan kielen taitoa, ja otinkin uuden kielen oppimisen itseni haastamisena. Lopulta innostuin kielestä niin, että olen jatkanut aktiivisesti saksan opintoja vaihdon päätyttyä.

Kaiken kaikkiaan minua alussa jännitti aika lailla. Keskityin aluksi noin viikon mittaiseen matkaani Helsingistä Tübingeniin. Saksaan voi maa- ja meriteitse mennä joko Ruotsin ja Tanskan tai Baltian maiden ja Puolan läpi. Itse valitsin mennä ensin laivalla Tallinnaan, josta otin bussin. Bussia piti vaihtaa Riikassa, ja lopulta 26 tuntia kestänyt bussimatka päättyi Berliiniin. Berliinissä vierähti pari päivää kaupunkia ihmetellen ja ilmastomarssiin osallistuen. Berliinistä otimme bussin Esseniin, jossa vierailin ystäväni syntymäpäiväjuhlilla, ja lopulta sateisena perjantaiaamuna bussi toi Tübingenin Hauptbahnhofille. Siellä minua oli vastassa henkilökohtainen tuutorini, ”Travelbuddy” Jeremy vaihtoyliopistostani. Tunnelmani oli epätodellinen: olin matkanteosta uupunut, mutta onnellinen nähdessäni ihanan noin kahdeksankymmenentuhannen asukkaan idyllisen keskieurooppalaisen kaupungin. Muistan ihastelleeni, miten kauniilta uusi kotikaupunkini näytti.

Asuminen ja alkubyrokratia

Jeremy vei minut ensimmäisenä päivänäni paikallisen opiskelija asuntolasäätiön toimistolle hakemaan avaimet uuteen asuntooni ja tekemään tarvittavat paperityöt, joista en saksaa taitamattomana olisi ilman apua selvinnyt. Uuden kotini nähtyäni ja tavarani sinne jätettyäni kuljimme bussilla ympäri kaupunkia tehdäksemme kaiken tarvittavan, mitä asumista varten piti tehdä. Onneksi matkassani oli paikallinen, joka tiesi minne mennä ja mitä tehdä.

Jokainen vaihto-opiskelija Saksassa joutuu käymään läpi saman hämmentävän ja uuvuttavan prosessin: on kirjauduttava kaupungin asukkaaksi, yliopiston opiskelijaksi, Erasmus-vaihto-opiskelijaksi, esitettävä eurooppalainen sairaanhoitokortti yhdelle taholle, toinen dokumentti toiselle taholle, luotava pankkitili vuokranmaksua varten ja hankittava lukukausilippu julkiseen liikenteeseen ja opiskelijakortti pyykinpesua ja tulostamista varten.

Kaikesta tästä selvisin yhdessä muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Ensimmäiset ystäväni tapasin jo ensimmäisenä päivänäni, ja ystävyytemme kantoi läpi koko vaihdon. Tapasin muita vaihto-opiskelijoita jonottamassa eri virastoihin ja toki bileissäkin. Lujimmat ystävyyssuhteet syntyivät kuitenkin juuri tuon työlään prosessin aikana, ja näiden ihmisten kanssa tehtiin vapaa-ajan niin salliessa retkiä ympäri Etelä-Saksaa. Matkustimme porukalla myös Puolan Krakovaan ja Ranskan Strasbourgiin, sillä suomalaiselle keskieurooppalaiset lentohinnat ja matkustusajat olivat hyvin suotuisia.

Jälkikäteen katsottuna paperityöstä selvittyäni itse asuminen Saksassa ja erityisesti Tübingenin kokoisessa kaupungissa oli oikein mukavaa. Julkinen liikenne tuli helposti tutuksi, samoin vanhat kaupungin kiviset reitit ja linnat ja yliopisto ja kirjasto tuli viimeistään opintojen alkaessa tuutoroinnin yhteydessä tutuksi.

Jotta alkubyrokratiasta voi selvitä miellyttävällä tavalla, suosittelen varaamaan vaihdon alkuun runsaasti aikaa juoksevien asioiden hoitoon. Ainoa neuvoni on, että pyri lähtemään niin ajoissa kuin voit. Itse saavuin vaihtokohteeseen kuukautta ennen lukukauden alkua, ja koin sen hyväksi. Juokseviin asioihin meni melkein kolme viikkoa ja yksi hengähdysviikko retkeillen uusien ystävien kanssa tuli tarpeeseen ennen suuren opiskelu-urakan alkua.

Opiskelu ja opetus

Tübingenin yliopistolla ilmapiiri oli lämminhenkinen. Pidin kovasti kampusalueesta ja linnassa järjestetyistä antropologian luennoista, pienen yliopistokaupungin idyllistä ja vaihto-opiskelijoiden opiskelu- ja vapaa-ajan kulttuurista.

Saksassa opiskelu eroaa hieman Suomessa opiskelusta. Sähköposteja lähettäessä on tärkeää sinutella professoreita, puhutella heitä sukunimellä ja käyttää etuliitteitä Herr ja Frau. Modernille suomalaiselle etuliite tuntuu turhauttavalta, mutta tapa on vakiintunut saksalaisessa yhteiskunnassa, joten minkäs teet. Erasmus-opiskelijana jouduin ilmoittautumaan jokaiselle kurssille lähettämällä professorille erillisen sähköpostin, ja Erasmus-korttia tuli usein käytettyä milloin minkäkin käytännön asian järjestämiseksi: varsinkin kurssitodistusten saaminen joka kurssilta erikseen vaatii myös vaihdon lopussa säntillisyyttä, mutta lopulta professorit ovat ymmärtäväisiä ja haluavat auttaa vaihto-opiskelijoita selviytymään vaihdostaan kunnialla. Suosittelen siis lähestymään professoreita matalalla kynnyksellä mihin tahansa liittyen. Itse suunnittelin opintojani yhdessä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta kurssitarjonta kannattaa selvittää jo etukäteen.

Itse opiskelu vaati työtä. Koin toisinaan läsnäololistat ja luennoille valmistautumisen työläänä, mutta sain opinnoista valtavasti irti niiden monimuotoisuuden vuoksi. Opettajat vaativat opiskelijoilta jatkuvaa työpanosta, joka toisaalta maksaa itsensä takaisin tentteihin valmistautuessa, kun opeteltavat asiat olivat jo hallussa. On täysin normaalia saada maisterikurssilla 50 sivua luettavaa omaksuttavaksi luennolle, jossa kyseistä materiaalia ja aihetta käsitellään ja työstetään. Kandivaiheen kurssien ja maisterivaiheen kurssien työmäärä erosivat toisistaan, ja kandikurssit olivat paljon kevyempiä. Kurssin aikana tehty työ palkitsi lukauden lopussa, kun oli mahdollista antaa enemmän aikaa opiskelijaelämälle ja vaihtoystävien kanssa viimeisten viikkojen viettämiseen yhdessä. Suosittelen kokeilemaan kursseja, joissa on mahdollista luentojen lisäksi osallistua tuutorien pitämiin tutorialeihin. On myös mahdollista suorittaa vain luentokursseja, jotka perinteisesti tentitään, mutta asiamäärä on silloin turhan laaja itse jäsenneltäväksi. Tutorialeissa syvennettiin ja omaksuttiin viikon teema tavalla, joka syvensi omaa oppimaani. Näistä kursseista saa 6 opintopistettä (eli ECTS pistettä), kun taas ilman tuutorituntia kurssi on yleensä 3 ECTS-pisteen arvoinen. Osallistuin antropologian ja kirjallisuustieteen kurssien lisäksi myös muun muassa viikonlopun mittaiseen teatteri-workshoppiin, ja kannustan vaihto-opiskelijoita valitsemaan kursseja mielenkiinnon mukaan mahdollisuuksien mukaan. Itse sain kaikki vaihdossa käymäni kurssit hyväksiluettua tutkintooni valinnaisina opintoina.

Opinnoista ei kannata stressata liikaa etukäteen: kaikesta selviää ja kaikki selviää aikanaan. Ympäri maailmaa saapuville vaihto-opiskelijoille annetaan lopulta hyvät ja selkeät ohjeet läpi vaihtoon haun ja vaihdon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Vaihto on ihmisen parasta aikaa. Alussa tuntuu olevan niin paljon kaikkea, että aivot ovat joka ilta väsyneitä vieraalla kielellä puhumisesta, ihmiskontakteista ja tutustumisista ja juoksevien asioiden ja opintojen hoitamisesta. Nopeaan ja hektiseen arkirytmiin tottuu ja lopulta puoli vuotta on niin lyhyt aika olla vaihdossa, että kaikkeen kannattaa lähteä täysillä mukaan ja alusta lähtien. Anna mahdollisuus ihmisille ja tilaisuuksille, haasta itseäsi rohkeasti, uskaltaudu, ylitä itsesi ja opi uutta. Suomalaisen vaihto-opiskelijan etu on se, että itsenäinen eläminen ja asuminen pyykinpesuineen, ruuanlaittoineen ja siivouksineen ei tuota päänvaivaa. Itse sain olla neuvomassa montaa juuri omilleen muuttanutta nuorta pesukoneen käytössä. Jos pidät oluesta, rakastat Saksaa. Suosittelen erityisesti paikallisia Pilsnereitä. Saatat myös rakastua saksan kieleen: usein vielä edelleen kaipaan ympärilläni saksan kieltä.

Tärkein ohjeeni on, että kannattaa lähteä vaihtoon mahdollisimman aikaisin, jotta saat kokemuksestasi mahdollisimman paljon irti. Ehdit tehdä kaiken vähemmällä stressillä. Ehdit nauttia kesäisistä päivistä pidempään. Pääset nopeammin kiinni kaupungin tunnelmaan. Säilytä jokainen paperi aivan alusta lähtien ja säilytä niitä samassa paikassa. Read that again. Saksa on kaaoottinen paperipinojen maa. Jokainen paperi saattaa olla vaihtosi tai apurahojesi tärkein paperi. Suosittelen olemaan hakeutumatta pelkästään suomalaisten seuraan. Omat parhaat vaihtokaverini eivät ole suomalaisia, vaikka kolmihenkisellä suomiporukallakin pidettiin toki yhtä. Saimme toisistamme myös tukea, varsinkin niinä hetkinä kun kaipasi puhua suomea tai kaipasi Suomea. Oma englannin kielen taitoni oli jo vaihtoon lähtiessä erinomainen, joten en kokenut itseilmaisua englanniksi suurena ongelmana, mutta mikäli suomen kieli on ehdoton vahvuutesi, suosittelen välttämään puhumasta suomea. Vieraan kielen oppii parhaiten vain puhumalla ja ympäröimällä itsensä sillä kielellä. Puhetaitosi kehittyy vaihdon aikana nopeasti, ja yrittävälle annetaan kielioppivirheet anteeksi. Toivottavasti vaihtosi on edes puolet siitä, mitä omani oli! Olen huippukiitollinen vaihtokokemuksesta, jonka sain juuri ennen koronaa. Etenkin kesälukukaudella koronarajoitukset eivät niin piinaa, sillä ulkotapahtumat ovat kesälukukauden kermaa.

Viel Glück!

 

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Bayreuth, Saksa, syyslukukausi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluaisin lähteä Saksaan vaihtoon mutta opiskella englanniksi, koska oma saksankielentaitoni pohjautui muutamaan lukiossa käytyyn saksankurssiin. Halusin kuitenkin aloittaa uudelleen saksan kielen opiskelun ja näin vaihdon hyvänä mahdollisuutena myös tähän tarkoitukseen. Omalla kohdallani vaihtokohteen valintaan vaikutti myös vahvasti se, että pystyttäisiinkö vaihtokohteessa järjestämään samanlaisia erikoisjärjestelyjä, joita olen Helsingissä tarvinnut ja saanut. Valittuani muutaman vaihtokohteen, olimme yhteydessä liikkuvuuspalveluiden kanssa vaihtokohteisiin ja selvitimme mahdollisuuksia. Lopulta päädyin hakemaan Bayreuthiin ja sain vaihtopaikan. Sen jälkeen alkoi valmistautuminen Saksaan lähtöön.

Asuminen ja alkubyrokratia

Aloitin asunnon etsimisen heti saatuani vaihtokohteesta hyväksynnän. Päädyin hakemaan opiskelija-asuntoa Studentenwerk:ltä. Hakemus oli helppo täyttää ja kaikki hoitui netissä. Hakemus kannattaa lähettää heti, kun mahdollista sillä vaikka Bayreuth on pienempi kaupunki, myös siellä on asuntopula. Studentenwerkin sivuilla mainittiin, että vapautuvat asunnot jaetaan hakujärjestyksessä. Itse sain tiedon vasta muutama viikko ennen vaihtoon lähtöä, että sain asunnon.

Sain huoneen kymmenen hengen soluasunnosta aivan keskustasta. Huone oli valmiiksi kalustettu ja vuokra noin 200e/kk. Täydellinen siis yhdeksi lukukaudeksi. Vuokranmaksua varten oli pakko avata saksalainen pankkitili. Sain avattua ilmaiseksi opiskelijoille tarkoitetun online-tilin. Onnistuin saamaan pankissa ajan englantia puhuvalle virkailijalle, mutta itse pankkitili oli täysin saksaksi, samoin kuin kaikki paperit, jotka allekirjoitin mukavan virkailijan yrittäessä kääntää niitä minulle.

Yliopistolle pääsi bussilla vartissa, ja mikä parasta: opiskelijakortilla kaupunginsisäinen julkinen liikenne oli ilmasta. Opiskelijakortin saamiseksi tuli toimittaa yliopistolle pinkka papereita ja todistuksia. Opiskelijakortti kannatti hakea mahdollisimman pian, sillä käteisen sijaan yliopistolla maksettiin kaikki (ruoka, tulostus, kahvit, sakot kirjastolle jne.) opiskelijakortilla. Sen lisäksi kortti toimi kirjastokorttina ja matkalippuna bussissa.

Itse en suosituksista huolimatta avannut saksalaista puhelinliittymää, vaan pidin suomalaisen liittymäni. Mielestäni tämä oli paras vaihtoehto näin lyhyelle ajalle. Näin säästin myös omaa aikaani, sillä jonottamista ja papereiden täyttämistä riitti muutenkin. Ja samanlainen rumba olisi edessä vaihdon lopussa, kun kaikki pitää perua ja irtisanoa.

Ensimmäisellä viikolla jonotin rekisteröimään itseni kaupungintalolla kaupunginasukkaaksi. Kannattaa mennä aikaisin aamusta, koska lukuvuoden alussa kaikki uudet asukkaat joutuvat tekemään saman. Jonottaminen tulee tutuksi. Itse jonotin lähes kaksi tuntia, että sain tämän hoidettua.

Yliopiston hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ohje maksaa lukukausimaksu, joka omassa tapauksessani oli noin 150e. Maksusta kannattaa ottaa paperinen kuitti mukaan. Yliopistoon ilmoittautumista varten täytyi kuitenkin käydä ensin paikallisessa vakuutusyhtiössä hakemassa todistus sairasvakuutuksesta. Eurooppalaisena riittää, että käy näyttämässä eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja saa siten tarvittavan todistuksen allekirjoituksineen. Tämän jälkeen pystyi ilmoittautumaan yliopistolle, jonka jälkeen pystyi tekemään hakemuksen opiskelijakortista. Kun noin 3-4 päivän päästä sai opiskelijakortin, pystyi ilmoittautumaan viimein kursseille.
Kannattaa siis selvittää ajoissa mitä papereita ja todistuksia tarvitsee mitäkin varten, jotta asiat saa mahdollisimman nopeasti hoidettua ja selviää pienemmällä stressillä. Itse olin suunnitellut ja kirjannut tarkat ohjeet itselleni mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tämä helpottaa kyllä paljon!

Opiskelu ja opetus

Syyslukukausi alkoi Bayreuthissa vasta lokakuussa ja opetusperiodi kesti helmikuun puoleen väliin asti. Opiskelin englanniksi opetettuja kursseja sekä sain valittua yhden saksakielenkurssin. Koska valitsemani kurssit kuuluivat kansainväliseen maisteriohjelmaan, oli yli puolet kurssikavereistani ulkomailta Saksaan muuttaneita. Tutkinto-opiskelijat olivat tavanneet jo viikon aiemmin, mutta minut otettiin hyvin mukaan ryhmään. Meillä oli WhatsApp-ryhmä, jossa sai kysyä niin saksassa asumiseen kuin opiskeluun liittyvistä asioista, ja jossa jaettiin tietoa kursseista ja tehtävistä. Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja lukukauden lopuksi oli tentit. Usein kurssit oli jaettu kahteen osaan: luentoihin ja käytännöntöihin/laskareihin.

Ensimmäisellä viikolla oli uusille kansainvälisille opiskelijoille pakollinen orientaatioviikko, jonka aikana meille annettiin neuvoja ja ohjeita, kuinka saksalaisessa yliopistossa opiskellaan ja mitä meiltä odotetaan. Tutustuimme pienryhmissä muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja paikallisen ESN:n toimintaan. Valitettavasti itselläni kävi huono tuuri, ja tämä orientaatio meni päällekkäin valitsemani maisteriohjelman orientaation kanssa.

Valitsemassani maisteriohjelmassa opiskeli vain parikymmentä ihmistä. Olimme pieni ryhmä ja luennoitsijat tunsivat meidät kaikki nimeltä, myös minut, vaihto-opiskelijan. Opetus oli enemmänkin vuorovaikutusta luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä, kuin perinteistä massaluento-opetusta. Opetustahti on hitaampaa kuin Suomessa, koska viikossa oli vain kaksi viikkotuntia (90 min) opetusta per kurssi. Opintopisteet kurssia kohti vastaavat Suomen tasoa. Osasta kursseista pisteet saa helpommalla kuin toisista. Kannattaa siis tarkastaa, kuinka paljon työtä kurssit vaativat luentojen lisäksi. Omalla kohdallani pakollisista ryhmätöistä ja laskuharjoituksista huolimatta arvosana perustui vain lopputenttiin. Arvosteluasteikko on 1-5, jossa 1 on paras ja 5 on hylätty.

Saksan kielen opiskelusta hieman: jos halusi lukea yliopistolla vierasta kieltä, piti ensimmäisellä viikolla ilmoittautua ja suorittaa tasokoe. Kokeen jälkeen sai tulokset ja ohjeet mille kurssille tulee ilmoittautua seuraavalla viikolla. Ilmoittautuminen oli erittäin jännittävää, koska paikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ja vain nopeimmat saivat paikan. Olin yksi näistä onnekkaista. Tämän lisäksi yliopistolla Tandem-partneri -toimita oli suosittua. Löysin saksalaisen tytön jättämän ilmoituksen, jossa hän etsi tandemparia suomen kielen opiskeluun. Saksankurssin lisäksi pääsin kerran viikossa opiskelemaan saksaa syntyperäisen saksalaisen kanssa.

Vapaa-aika

Koska sain edullisen huoneen ja ilmaisen julkisenliikenteen, pystyin säästämään rahaa vapaa-aikaa varten. Tämän lisäksi saksan edullinen hintataso ja kesätöistä kerätyt rahat mahdollistivat matkailun. Tein useita viikonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Tämä oli mahdollista myös siksi, että luentoja oli vain maanataista torstaihin.

Osallistuin myös ESN:n järjestämille päiväretkille ja tutustumistapahtumiin. Kävimme esimerkiksi tutustumassa keskiaikaiseen pikkukaupunkiin opastetulla kierroksella ja illalla matka jatkui viinitilalle. ESN järjesti myös kaupunkiin tutustumista, speed frending -tapahtumia, joulumarkkinoille yhdessä menoa ja luistelua. Kannattaa siis etsiä ja liittyä erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa tapahtumista ilmoitetaan.

Yliopisto tarjosi myös mahdollisuuden osallistua yliopistoliikuntaan maksalla 20e lukukausimaksun koululiikuntaa varten. Tähän kuului kaikki ryhmäliikuntatunnit. Bayreuthissa valitettavasti yhtäkään liikuntatuntia ei järjestetty englanniksi, mutta onneksi usein selviää katsomalla ympärilleen mitä pitää tehdä. Itse kävin kokeilemassa joogaa ja aerial silks -tuntia.

Bayreuth on kuuluisa oopperakaupunki varsinkin syksyllä järjestettävien oopperajuhlien takia, joten kulttuuria riittää. Kaupunki antoi myös kaikille uusille opiskelijoille “yellow book”-vihkosen, joka sisälsi valtavasti ilmaislippuja ja alennuskuponkeja kaupungin tapahtumiin, museoihin, liikuntapaikkoihin jne. Kannattaa siis selvittää ja kysellä mitä kaikkea opiskelijoille tai uusille asukkaille on tarjolla. Meille kerrottiin tästä orientaatiossa, eikä esimerkiksi tätä saanut, jos ei ollut tajunnut itse käydä kysymässä kaupungintalolta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Itselle Saksassa asuminen oli kuin aikahyppy menneisyyteen joissain aioissa. Saksassa käteinen on yhä iso juttu. Bayreuthin kokoisessa kaupungissa (74 600 as.) löytyy paljon liikkeitä ja ravintoloita, joissa ei ole edes mahdollisuutta maksaa pankkikortilla. Myös kaikki alkubyrokratiaan liittyvät asiat hoidetaan perinteisesti jonottamalla virastoissa ja tulostamalla kaikki asiakirjat ja liitteet. Perinteisiä kirjeitä tuli myös läheteltyä. Koin myös, että saksan kielen alkeista oli minulle hyötyä arkiasioita hoitaessa, vaikka muuten pärjäsin englannilla.

Posted on

Vaihtokertomus, Humboldt Universität Berlin, Saksa, lukuvuosi 2019-2020

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Olen 26-vuotias yksinhuoltaja äiti ja lähdin vuoden mittaiseen yliopistovaihtoon Berliinin Humboldt yliopistoon jännittynein mielin ja suurin odotuksin. Kyseessä oli ensimmäinen Erasmus vaihtoni enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tiesin kuitenkin, että tästä tulisi viisivuotiaan poikani ja minun suuri seikkailu, josta saisimme uusia yhteisiä kokemuksia ja kumpainenkin vahvemman kielitaidon.
Erasmus vaihtoni oli Afrikan tutkimuksen kanssa, mutta valitsin sivuaineeksi myös teologian. Tämä oli rikastuttavaa ja kerkesin vuoden aikana tutustua moniin opiskelijoihin sekä kahteen eri tiedekuntaan.

Ennen lähtöä

Alkujärjestelyt olivat jännittävät ja mielestäni ehdottomasti vaihdon raskain osuus. Asunnon hankkiminen, päiväkotipaikan saaminen ja yleensäkin vaihtopaikan saaminen! Näissä oli paradoksisuutta, sillä päiväkotipaikka Berliinissä on kiven alla ja haku piti aloittaa jo alkukeväällä ja hakiessa päiväkodit usein kysyivät, löytyykö meiltä jo Kitaschein (kaupungin myöntämä lupa päivähoitoon ja rinnastettavissa Kelan hoitorahaan). Kitaschein myönnetään kuitenkin vasta kun on Bürgeramt:ssa rekisteröity osoite, jota minulla ei tietenkään näin varhaisessa vaiheessa ollut. Lisäksi kohdeyliopisto vahvisti vaihtopaikan vasta kesäkuussa, mikä osaltaan aiheutti lievää epävarmuutta tilanteessa. Helsingin yliopistosta minut oli vahvistettu vaihtoon hakijaksi jo helmikuussa ja kerrottu, että on erittäin harvinaista, ettei kohdeyliopisto hyväksyisi kotiyliopistolta valittua hakijaa. Tämä rauhoitti tietenkin minua ja lähdin siitä oletuksesta, että vaihto toteutuu. Minulla kävi myös tuuri sillä isälläni oli tuttu, joka suostui ottamaan minut kirjoille asuntoonsa ja huhtikuussa sain jo päiväkotipaikan pojalleni tulevalle syksylle. Nyt minulla oli päiväkotipaikka ja vaihtopaikka. Kesällä keskityin asunnon etsimiseen ja löysinkin temporary living sisustetun kaksion kohtuullisen läheltä päiväkotipaikkaamme. Asunto oli ihana, rauhallisella alueella ja sieltä pääsi yhdellä linjalla keskusta kampukselle. Toki matkoihin kului aikaa, sillä päiväkotiin piti ensin matkustaa eri suuntaan, mutta tässä oli suurkaupungin tuntua ja koulujuttuja sai hyvin kerrattua juna matkalla.

Asuminen

Itse hankin väliaikaista asumista varten valmiiksi sisustetun vuokra kaksion Berliinin laitamilta. Tätä vaihtoehtoa tarjoavia firmoja on paljon ja ne vaativat yleensä Airbnb:stä poiketen pidempiaikaista asumista, yleensä sopimus tulee solmia vähintään 3-6 kuukaudeksi. Kyseiset asunnot ovat myös tavanomaista vuokratasoa huomattavasti korkeampia. Vaihtoon hakiessa majoitusta voi hakea vaikka yliopiston asuntolalta tai tutkia vaihtoyliopiston Facebook ryhmistä. Kuulemani mukaan myös https://www.wg-gesucht.de/ on hyvä paikka etsiä huonetta solusta (WG eli Wohngemeinschaft). Nämä vaihtoehdot kuitenkin itse jätin käyttämättä, sillä lapsen kanssa halusin enemmän tilaa.

Opiskelu ja opetus

Valmentava intensiivikurssi

Vaikka Saksassa lukuvuosi on jaettu talvi- ja kesälukukausiin ja yliopistollani opinnot olisivat alkaneet vasta lokakuussa, saavuimme poikani kanssa Berliiniin jo elokuun alussa. Päiväkodilta oli ilmoitettu, että on tärkeää aloittaa päiväkodissa silloin kun päiväkoti aukeaa, että lapsi sopeutuu ja pääsee mukaan rytmiin. Minulla oli siis koko elokuu aikaa tutustua ympäristöön ja nauttia kesästä. Syyskuulle olin ilmoittautunut yliopiston (vapaaehtoiseen) kielikeskuksen vaihto-oppilaille tarkoitetulle kuukauden kestävälle saksan intensiivikurssille. Hinnaksi tälle tuli 400 euroa ja se kesti kuukauden ajan, joka arkipäivä yhdeksästä kahteen. Suosittelen tällaista intensiivikurssia kaikille niille, joilla on mahdollisuus sellaiselle osallistua. Aluksi suoritettiin kielitasokoe ja sen perusteella vaihtarit jaettiin Ryhmiin. Tämä ryhmä oli koko tämän kuukauden sama ja siinä oli kaikista muista maista tulevia vaihto-oppilaita. Tämä toimi varaslähtönä vaihtovuoteen eikä intensiivikurssin jälkeen opintojen alku enää jännittänyt niin hirmuisesti.

Ensimmäiset viikot vaihtoyliopistossa

Talvilukukausi alkoi 01.10. Edeltävällä viikolla oli yliopisto järjestänyt kampukselle viranomaistapaamisajat vaihto-opiskelijoille kaupungin asukkaaksi ilmoittautumista varten. Minun ei tarvinnut enää osallistua, sillä olin jo käynyt Bürgeramt:ssa rekisteröitymässä keväällä. Tälle viranomaiselle tuli esittää henkilöllisyystodistus sekä asumistodistus, ja hän sitten antaa rekisteröitymistodistuksen (Anmeldebescheinigung). Tämä rekisteröitymistodistus sitten kannattaa säilyttää hyvin. Kouluun rekisteröitymisen yhteydessä (Immatrikulation) ensimmäisellä viikolla koulu halusi nähdä kyseisen dokumentin. (Anmeldebescheinigung:ia voi tarvita muissakin virallisissa asioissa, mikäli vaikka haluaa ostaa puhelin liittymän tai avata pankkitilin Saksassa.) Kaikki kuitenkin mitä koululle rekisteröitymisessä täytyy olla mukana, oli hyvin selvitetty info sähköpostissa, jonka yliopisto lähetti ennen vaihdon alkua. Kouluun rekisteröitymisen yhteydessä, vaadittiin myös todistusta paikalliselta sairasvakuutukselta, Krankenkasse:lta. Tämä oli helppo saada. Koululta tulleessa infosähköpostissa oli eri Krankenkasse firmojen yhteystietoja ja näistä piti valita yksi mihin ottaa yhteyttä. Sinne sitten lähetettiin henkilötiedot ja vastineeksi sai todistuksen, ettei ole tarvetta hankkia paikallista sairasvakuutusta. Itselläni oli Eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC), jonka kanssa kerran kävinkin lääkärissä hyvin vaivattomasti.

Jo aikaisemmin mainittu immatrikulation oli lokakuun ensimmäisellä viikolla päärakennuksella. Sinne tuli toimittaa Anmeldebescheinigung lisäksi kopio henkilökortista sekä todistus maksetusta lukukausimaksusta (esim. screenshot verkkopankin maksusuorituksesta, joka oli puolelta vuodelta 285e). Lopuksi sai opiskelijakortin, mikä muuten olikin vaihtoyliopistossani super kätevä. Tämä lukukausi maksu kattaa julkisen liikenteen ABC-alueella, eli Berliini+lähiseutu, koko lukukauden ajan (01.10.2019-31.3.2020) ja opiskelijakortti toimiikin siis matkakorttina. Lisäksi opiskelijakortille ladataan arvoa koneilla, joita löytyy ympäriinsä yliopistojen tiloja (ainakin kirjastoilla, sekä ruokaloissa). Tätä arvoa käytetään koulun ruokalassa syödessä tai kirjastojen kopiokoneilla. Yliopiston mensa, ei ole yhtä kova juttu kuin Helsingin yliopiston UniCafe. Siinä missä meillä on Helsingissä lukuisia yliopistoruokaloita, on Humboldtilla ainoastaan muutama ja niiden hintataso oli korkeampi. Ruoka vaihtoehtoja on kuitenkin lukuisia ja salaattipöytä tosi runsas.

Kirjastoja on lukuisia, jokaisella tiedekunnalla omansa sekä suuri keskuskampuksen Jacob-und-Wilhelm-Grimm-Zentrum (jonka jossain kätkössä kuulemma säilytetään alkuperäistä Grimmin veljesten teosta). Kävin itse muutamassakin kirjastossa ihan tutkimusmielessä ja monet ovat hyvinkin hienoja ja tunnelmallisia. Miten ne eroavat Helsingin yliopiston kirjastoista on, että mitään tarpeettomia tavaroita ei saa ottaa sisään mukaan, vaan kaikki jätetään lukollisiin kaappeihin kirjaston ulkopuolelle. Tässä ollaan todella tarkkoja ja sisäänkäynnillä on valvoja, joka valvoo, ettei ruokaa, takkeja tai laukkuja oteta mukaan. Aina yliopistolla liikuttaessa onkin hyvä olla oma lukko mukana, jos haluaa piipahtaa kirjastolla, vaikka printtaamassa papereita (joita tuleekin lähes joka kurssille printattua hyvin paljon).

Kursseille ilmoittautumisesta

Minut yllätti täysin, miten paljon opintosuunnitelmani muuttui. Learning Agreement, jonka olin tehnyt alkukeväällä kesälukukauden kurssien perusteella oli täysin vanhentunut ja paikkansa pitämätön. Lähes mitään kursseista, joita oli silloin ollut tarjoilla ei ollut enää valikoimassa. Toisaalta tämä oli hienoa, sillä orientaatio viikon perehdytyksessä olin oppinut kurssien sisällöstä ja kokonaisuuksista niin paljon, että nyt niiden valitseminen oli huomattavasti helpompaa. Kurssi tarjonta sekä niille ilmoittautuminen tapahtui yliopiston AGNES järjestelmässä. Kuitenkin sekä Afrikan tutkimuksen että teologisen vaihtokoordinaattorit sanoivat, että vaihto-oppilaana minun ei ole välttämätöntä ilmoittautua kursseille AGNESin kautta. Toisin sanoen katsoin vain kurssitarjonnan ja ensimmäisellä tapaamiskerralla kävin esittäytymässä professorille ja kerroin olevani vaihto-oppilas. Kielikeskuksen (Sprachenzentrum) kursseille piti ilmoittautua heidän omilla nettisivuillaan viikkoa muun opetuksen alkamisen jälkeen. Tässä ajoituksen piti olla kohdallaan, sillä kielikurssit ovat hyvin suosittuja ja paikkoja rajoitetusti. Hintaa kielikeskuksen kursseilla oli Suomesta poiketen muutama kymmen euro.

Opetuksesta

Lukuvuosi Saksassa ei ole jakautunut neljään jaksoon kuten Suomessa vaan kahteen opetusperiodiin (talvi ja kesä). Kurssit toteutettiin joko seminaareina, joissa opiskelijalta vaaditaan yleensä aktiivista osallistumista tai luentokurssina, jossa opiskelijat vain kuuntelevat. Loppukoe suoritetaan vaihtelevasti joko kokeena, esitelmänä, suurempana kotityönä tai muutamana pienempänä esseenä. Humboldt yliopistolla opintosuoritus kirjataan paperiselle lapulle ja nämä laput tulee säilyttää hyvin. Vaihtarit vievät vaihdon loputtua nämä lappuset vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattorille, joka sitten kirjaa nämä yhteen.
Pienemmät tiedekunnat eivät järjestä suurinta osaa opetuksesta omalla tiedekunnalla vaan yleensä keskusta kampuksella. Esimerkiksi itse kävin Afrikan tutkimuksen tiedekunnalla ainoastaan orientaatioviikolla sekä käydessäni heidän kirjastollaan. Kaikki heidän opetuksensa, johon osallistuin, oli järjestetty keskustakampuksella. Teologisen tiedekunnan opetus tapahtui kuitenkin heidän omissa tiloissaan. Teologisesta tiedekunnasta tuli myös lemppari tiedekuntani. Heillä oli viidennessä kerroksessa opiskelijoiden pyörittämä Burg Cafe, jossa järjestettiin myös säännöllisin väliajoin peli-iltoja.

Koronan vaikutus opintoihini

Vaihtoni kesälukukausi ajoittui koronakevääseen ja lukukausi alkoi reilusti myöhässä, tätä kirjoittaessani olemme vasta toisella kuukaudella opetusta. Monet luennot toteutetaan Zoomissa, mutta osa on ollut pelkästään Moodlessa ja toteutetaan ainoastaan pienempinä viikoittaisina kirjoitustöinä. Loppukokeiden toteutuksesta ei ole tätä vaihtokertomusta kirjoittaessa vielä varmuutta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Alkubyrokratia ja säätö sekä vieras kieli saattaa aluksi tuntua hyvin raskaalta. Kuitenkin kun on asettunut aloilleen ja alkuhärdelli helpottaa, helpottuu myös arki. Vieraalla kielellä puhumiseen tottuu, eikä se enää pian tunnu ollenkaan raskaalta.

Humboldt yliopiston päärakennuksella on oma kansainvälisten oppilaiden ”kerhotila”. Internationaler Club Orbis-Humboltianus järjestää ahkerasti tapahtumia ja kursseja (joilta joistain voi saada jopa opintopisteitä!). Heidän sähköpostilistalleen kannattaa ilmoittautua, siihen on mahdollisuus joko paikan päällä tai jo vaihtoon hakiessa netissä. Internationaler Club tarjoaa mahdollisuuden tutustua muihin kansainvälisiin oppilaisiin, sekä vaihtareihin että koko tutkinnon suorittaviin. Paikanpäälle voi myös mennä tai heille voi laittaa sähköpostia jos jokin asia askarruttaa tai tarvitsee apua jossakin. Sieltä osataan tarvittaessa neuvoa eteenpäin.

Orientaatioviikolla suosittelen osallistumaan kaikkeen mihin vaan ehtii. Itse kävin sekä vaihtarien tapahtumissa, että molempien vaihtoni tiedekuntien orientaatioviikon tapahtumissa ristiin. Kannattaa myös tutustua vaihtoyliopiston urheilutarjontaan. Humboldt yliopiston kuntosalissa ei ole kehumista, mutta he tarjoavat todella edullisesti lukukauden mittaisia kursseja hyvin laajalla skaalalla, ratsastuksesta kiipeilyyn tai vaikka parkouriin.

Lapsen kanssa vaihtoon lähtevää suosittelen hankkimaan päiväkodin lisäksi vakituisen lapsenvahdin. Itse palkkasin nuoren opiskelijatytön, joka hoiti poikaani vuoden ajan 1-2 kertaa viikossa 4-5 tuntia kerralla. Saksassa palkkataso on matalampi ja lapsen vahti erittäin hyvä sijoitus niin itsekin pääsee vähän tekemään muita juttuja. Lisäksi poikani rakastui lapsenvahtiinsa täysin ja odotti aina hyvin innokkaasti heidän yhteistä aikaansa. Lapsenvahti sai myös hieman oikaistua uutta kieltä, jota poika oli oppinut päiväkodista. Huvittavinta mielestäni on, että minä olen opiskellut saksan kieltä jo lähemmäs kymmenen vuotta ja poikani vasta alle vuoden. Hän kuitenkin nykyään korjailee ääntämystäni ja kyselee minulta sanoja, joita arvelee, etten tiedä.

Kuvituskuva: Kuva portaista. Jokaisessa portaassa on laatta, jossa lukee "varo porrasta"
Päärakennuksen portaikon jokaisessa askelmassa laatta, jossa lukee “varo porrasta”.
Posted on

Vaihtokertomus, Rheinische Friedrich-Wilhelms Universität Bonn, syksy 2018

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tein päätöksen lähteä vaihtoon vasta toisena opiskeluvuotena parantaakseni kielitaitoani. Olin opiskellut saksaa jo ala-asteelta saakka, muttei se ollut haluamallani tasolla. Kovista kielivaatimuksista huolimatta päätin lähteä tekemään vaihto-opintoni täysin saksaksi. Hyväksytyn vaihtopäätöksen jälkeen kävinkin kielikeskuksella kielikokeessa, jonka myös läpäisin ja vaihtoon lähtö alkoi näyttää sinetöidyltä.

Saksassa lukukaudet menevät hieman eri tavalla kuin Suomessa. Syyslukukausi kestää lokakuun alusta maaliskuun alkuun ja kesälukukausi huhtikuusta elokuun alkuun. Vaihtoyliopiston koordinaattorit olivat avuliaita ja pitivät säännöllisesti yhteyttä tuleviin vaihto-oppilaisiin, jotta alkuhässäkkä kävisi mahdollisimman mutkattomasti. Pian olikin lokakuu ja olin matkalla Bonniin.

Asuminen

Asuntotilanne Bonnissa on hyvin vaikea ja monet opiskelijat joutuivatkin viettämään sohvilla ja hostelleissa ensimmäisiä öitä. Itsekään en löytänyt asuntoa ennen saapumistani, mutta olin onnekas ja saksalaisen ystäväni isä suostui vuokraamaan tyhjillään olevan asuntonsa minulle vaihtoni ajaksi. Paikalliset vaihtokoordinaattorit auttavat parhaansa mukaan ihmisiä löytämään asunnon, mutta etsiminen kannattaa aloittaa heti vastaanottavan yliopiston vahvistuksen jälkeen. Suurin osa vaihtokavereistani asui Studentenwohnheimissa eli soluissa, joita yliopiston alueella on paljon. Soluihin oli mahdollista laittaa hakemus heti vaihdon varmistuttua joskin vain murto-osa vaihto-opiskelijoista pääsi asumaan sellaiseen. Vuokrahinnat olivat hieman alhaisemmat kuin Suomessa.

Byrokratia

Jos Suomi tuntuu byrokraattiselta maalta, on Saksa siitä vielä kuuluisampi. Ensimmäisellä viikolla jouduimme tehdä ilmoittautumisen yliopistoon ja tiedekuntaan (erikseen) sekä kaupungin asukkaiksi. Kaikki nämä piti tehdä käymällä virastossa henkilöllisyystodistuksen kanssa. Sama rumba täytyi toistaa uudelleen vaihdon lopulla päästäkseen pois kirjoilta, joko postitse tai paikan päällä käymällä.  Sähköisiä palveluita ei tuntunut olevan muita kuin yliopiston Moodle. Lankapuhelimet ja faksi olivat edelleen käytössä ja ajoittain tuntui kuin olisi matkannut kehityksessä parikymmentä vuotta taaksepäin.

Opiskelu

Saksa opetuskielenä osoittautui aluksi hyvin vaikeaksi, mutta lähti parin viikon jälkeen luonnistumaan. Kursseja oli monenlaisia vaihdellen tyypillisestä luentokurssista erilaisiin seminaari- ja ryhmätyökursseihin. Kohteen kielivaatimukset osoittautuivat itsellenikin suureksi haasteeksi ja jouduin muuttamaan opintosuunnitelmaani lähes täysin. Helpotuksia opintoihin vaihto-oppilaat eivät kursseilla tiettävästi juurikaan saaneet. Sain kuitenkin ottaa yhteen kokeeseen sanakirjan mukaan, muuten kaikilla vaihto-oppilailla oli kursseilla samat vaatimukset kuin paikallisilla oppilailla. Luennot itsessään olivat varsin mielenkiintoisia ja luennoitsijat painottivat interaktiivisuutta kursseilla. Läsnäolopakkoa luennoilla ei ollut. Lukukauden lopuksi on n. viisi viikkoa kestävä koeaika, jolloin tentit pidetään eikä luentoja ole. Yliopistolla on iso kirjasto aivan Rein-joen varrella, jota opiskelijat käyttävät lukemiseen. Tätäkin varten tosin täytyy hankkia kirjastokortti, että edes pääsee sisään lukusaliin.

Vapaa-aika

Bonn on sympaattinen n. 300 tuhannen ihmisen opiskelijakaupunki varustettuna hyvillä joukkoyhteyksillä. Köln, Saksan 4. suurin kaupunki oli 25 minuutin junamatkan päässä, jossa kävimme kavereiden kanssa usein. Yliopiston erasmus-lukuvuosimaksun yhteydessä saimme koko lukukaudeksi osavaltion alueen kattavan julkisen liikenteen lipun, jolla pääsi käymään kätevästi myös muissa ympäröivissä kaupungeissa. Vaihdon aikana tosin totesin ettei saksalainen täsmällisyys päde ainakaan julkisessa liikenteessä vaan aikataulut olivat hieman sinnepäin ja liikenteessä oli häiriöitä koko ajan. HSL:n täsmällisyyteen tottuneena tämä söi ajoittain hermoja.

Bonnissa oli varsin rikas opiskelijaelämä ja ihmiset kokoontuivat pitkin viikkoa iltaisin paikallisiin baareihin seurustelemaan ja pelaamaan biljardia tai pöytäfutista. Opiskelija-asuntoloissa järjestetään myös paljon teemabileitä. Viereinen suurkaupunki Köln tarjoaa monipuolisesti tekemistä, jossa tuli käytyä lähes joka viikonloppu. Paikalliseen opiskelija- ja baarikulttuuriin on helppo tykästyä halpojen olut- ja viinihintojen myötä. Lukukauden loppu kulminoitui Vappuun verrrattavaan Karneval-nimiseen juhlaan maaliskuun alussa, jolloin kadut ovat täynnä naamiaisasuihin pukeutuneita ihmisiä.

Bonnista löytyy myös paljon luontoa joissa voi nauttia ulkoilmasta ja harrastaa liikuntaa. Puistoalueita on varsin paljon keskustan ympäriltä ja ihmiset käyvät paljon lenkillä Rein-joen varrella. Yliopisto tarjoaa myös kuntosalipalveluita opiskelijahinnoin.

Hyvä tietää

Saksassa hintataso ruoan ja asumisen suhteen on hieman alempi kuin Suomessa, jonka erityisesti huomaa kauppalaskuista. Kortilla maksaminen ei ole suosittua, vaan käteistä rahaa on hyvä pitää aina mukana. Isoissa ruokakaupoissa tosin yleensä löytyy pääte maksamiseen.

Kulttuurierot saksalaisten sekä suomalaisten välillä eivät ole kovinkaan suuria ja koin itse kotoutuvani melko nopeasti. Saksalaiset ottavat mielellään mukaan keskusteluun vaikka ei puhuisikaan natiivitasolla saksaa ja sitä kannattaa hyödyntää. Länsi-Saksassa kieli on vielä melko ”puhdasta” ilman vahvaa murretta. Suosittelen lämpimästi saksaksi opiskelua, jos haluaa parantaa omaa kielitasoaan.

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Würzburg, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tein oman vaihtohakemukseni keväällä 2017 viimeisenä mahdollisena päivänä. Kaikki alkoi tuntua todelliselta vasta kesällä 2017, kun sain vahvistuksen Würzburgin yliopistolta minun olevan valittu opiskelemaan siellä syyskuusta 2017 heinäkuuhun 2018. Suomen päässä täytyi ainakin tehdä selvitys kelalle ja muuttoilmoitus. Myös vakuutukset ja puhelinliittymät täytyi katsoa kuntoon. Saksaanlähtijöille suosittelen pitäytymään suomalaisessa operaattorissa, sillä saksalaiset ovat usein kalliimpia. Jotta asiat sai pysymään järjestyksessä ja kaikki tuli hoidettua, tein ennen lähtöä lukuisia to do- listoja.

Kun lähtö alkoi lähestyä, alkoi tuntua siltä, kuin en haluaisi oikeastaan edes lähteä. Ystäväni ja perheeni rohkaisivat minua, mutta silti en ollut lähtöpäivänä innoissani, lähinnä kauhusta kankeana. Lähdin matkaan sillä asenteella, että annan itselleni anteeksi mahdollisen mokailuni lentokentällä, olinhan aika kokematon lentämisen kanssa. Tiesin, että vaikka hetkeksi eksyisin lentokentälle Frankfurtissa, joku päivä pääsisin kyllä Würzburgiin asti, eikä kyseessä ole maailman loppu.

Saapuminen

Frankfurtiin selvittyäni täytyi vielä löytää oikea bussipysäkki. Päädyin olemaan neljä tuntia Frankfurtin lentokentällä pyörimässä, oikeaa pysäkkiä etsien. Ensimmäisellä löytämälläni bussipysäkillä oli nuori nainen, jolta rohkeasti kysyin neuvoa. Selvisi, että hänkin oli eksyksissä, mutta etsi samaa bussipysäkkiä kuin minäkin.

Neljä tuntia lentokentällä naisen kanssa pyörittyäni, meitä oli pian kasautunut jo pieni joukko eksyneitä bussipysäkin etsijöitä. Kyselimme suunnilleen kaikilta neuvoa ja menimme shuttlebussilla terminaalista toiseen, kunnes lopuksi me kaikki pääsimme oikeisiin busseihimme. Bussipysäkkien sekavuus johtui poikkeuksellisesta järjestelystä lentokentällä. Vastaavissa tilanteissa suosittelen pitämään pään kylmänä. Vastoinkäymisiä voi tulla vastaan jo lentokentällä. Niistä pääsee kyllä yli ja lopuksi koko ongelma voi olla vain hauska muisto.

Asuminen

Würzburgin yliopiston (Studentenwerk Würzburg) kautta tarjotaan myös vaihtareille edullisia asuntoja: yksiöitä, sekä 1-5 kämppiksen soluasuntoja. Asunnon sijaintia ja tyyppiä saa toivoa, ja asuntoloita sijaitseekin eri kampusten ja keskustan lähettyvillä. Asuntoloissa asuu sekä vaihtareita että paikallisia, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Asunnon voi vuokrata jo ennen varsinaisia opintoja alkavan kuukauden mittaisen kielikurssin ajaksi, ja Studentenwerk:iä voi pyytää vuokraamaan elokuun osalta asunnon eteenpäin, jos haluaa lähteä Suomeen jo heinäkuussa.

Halusin kuitenkin hankkia asuntoni itse: halusin päättää missä se sijaitsee ja kenen kanssa asun. Liityin kaikkiin mahdollisiin Würzburgin Facebook ryhmiin ja sivustoihin, joilta asuntoa voi hakea. Erityisesti suosittelen www.wg-gesucht.de ja www.wg-suche.de.

Saksassa myös yksityiset kimppakämpät ovat yleisiä, ns. ”WG”:t. Kimppakämppiä löytyy opiskelijoille Saksasta joka lähtöön: on kämppiä joissa arvostetaan omaa tilaa ja joskus etsitään kämppistä melkein kuin ystävää ja kaikkea siltä väliltä. Kimppakämpissä jo asuvat valitsevat usein tulevan kämmpiksensä itse. Ollaan todella tarkkoja kuka huoneessa tulee asumaan ja järjestetään esimerkiksi ”näyttöjä” kiinnostuneille. Siellä mahdollinen kämppisehdokas pääsee näkemään asuntoa ja toisaalta asunnossa jo asuvat saavat ensikuvan potentiaalisesta kämppiksestä.

Aloitin asunnonhaun itse heti kun sain Würzburgilta vahvistuksen, että minut oli valittu. Aika kului ja asunnon löytyminen alkoi tuntua mahdottomalta, vaikka olin päässyt muutamaan skype-haastatteluun. Kuitenkin yksi opiskelija otti minuun yhteyttä ja tarjosi huonetta yhdeksi kuukaudeksi, jonka aikana minun oli helpompi etsiä uutta huonetta Saksasta käsin. Kun olisin jo Saksassa, pääsisin osallistumaan näyttöihin ja minun ei tarvitsisi vaatia skypehaastatteluja. Päätin ottaa tarjouksen vastaan.

Saksasta käsin asunnon löytäminen oli helpompaa. Älä siis säikähdä, jos et saa heti asuntoa pitkäksi aikaa, vaan tartu myös lyhyempiin tarjouksiin ja panosta asunnon etsimiseen paikan päällä lisää. Mitä vuokraan tulee, yksi huone keskustan kupeessa kimppakämpässä oli 300-350 euron paikkeilla. Itse ystävystyin kämppikseni kanssa ja pidämme vieläkin yhtyettä. Paikallinen kämppis oli muutenkin kullan arvoinen, pääsin näkemään paikallisten elämää ja mukaan paikallisiin juhlapyhiin. Häneltä myös pystyi kysymään käytännönneuvoja ongelmiin.

Alkubyrokratia

Würzburgissa ensimmäisten päivien aikana kävin ensin ilmoittautumassa yliopistolle. Sähköpostissa oli tarkat ohjeet mitä tarvitsin mukaan ja minne minun tulisi mennä. Ilmoittautumista ei voinut tehdä netissä, vaan piti raahautua paikan päälle. Mukaan tarvitsi mm. passikuvia, henkkarit, kuitin että oli maksanut semesterimaksun ja muitakin papereita. Jos kaikki oli mukana, oli ilmoittautuminen suhteellisen vaivaton. Muutaman viikon kuluessa sai opiskelijakortin, joka toimi myös bussikorttina ja jolla maksettiin yliopiston ruokalassa.

Myös meille tyypillinen muuttoilmoitus piti tehdä paikanpäällä. Kaupungin ”Rathaus” oli paikka, jonne täytyi mennä aamusta alkaen jonottamaan. Siellä ylös otettiin kuka olen, miksi olen Saksassa, olenko kirkossa ja kuinka kauan aion olla, sekä tietenkin osoite. Aina osoitteen muuttuessa ja kun muutti takaisin Suomeen, täytyi käydä uudestaan paikan päällä ilmoittamassa tilanteesta.

Vaikka tuntui hieman turhauttavalta aina mennä moisten asioiden takia paikan päälle, olivat ne loppujen lopuksi helposti hoidettavissa. Itselleni hankalampaa oli ilmoittautua yliopiston kursseille. Aloitin monta kurssia ja karsin semesterin aikana sellaisia kursseja, jotka eivät sopineetkaan minulle. Learning Aggreementin muutoksiin kannattaakin siis henkisesti valmistautua.

Opiskelu

Kurssien suhteen Würzburgin yliopisto oli ymmärtäväinen. Pystyin esimerkiksi soveltamaan kursseja ja valitsemaan kuinka monta opintopistettä tarvitsen ja opettajat antoivat tehtäviä sitten sen mukaan. Teimme suhteellisen paljon kotona tehtäviä kirjoitelmia ja tutkimuksia tenttien sijaan. Se sopi minulle, sillä en ole suurin tenttien fani. Usein kuitenkin myös tentin tekeminen oli mahdollista jos halusi. Joskus voi jopa tehdä molemmat ja tienata näin enemmän opintopisteitä.

Kurssit koostuvat usein luennosta, tutoriumista ja harjoituskerrasta. Näitä on yleensä viikoittain ja itse voi valita mihin osallistuu. Jokaisesta saa erikseen opintopisteitä. Esimerkiksi jos käyt kaikilla luennoilla saat kaksi opintopistettä, jos lisäksi harjoituskerroilla, se on toiset kaksi ja tutoriumista yksi. Eli joskus jopa pelkällä läsnäololla oli mahdollista saada 5 opintopistettä. Itselläni oli yksi tälläinen kurssi, johon tein vielä kaikkien näiden lisäksi tentin, josta sain 8 opintopistettä. Näin kasasin yhdestä kurssista 14 opintopistettä.

Würzburgissa oli paljon kirjastoja ja itse vietin niillä paljon aikaa. Erikoista suomalaisiin kirjastoihin verrattuna oli se, ettei sisälle saanut mennä takki päällä ja tavaroita sisään sai viedä vain läpinäkyvässä muovipussissa. Aluksi kummastutti jättää tavarat aina ulkopuolelle lukittaviin kaappeihin, mutta lopuksi systeemiä oppi arvostamaan.

Opettajien kanssa tuli myöskin olla hieman tarkempi, kuin olin Suomessa tottunut. Jos satuin näkemään opettajan yliopistolla työhuoneellaan (ovi apposen auki), ei se tarkoittanut sitä, että saisi mennä koputtamaan ja kysymään vaikkapa johonkin kurssiin liittyen. Jokaisella opettajalla oli tarkkaan määritelty ”Sprechstunde”, joka oli pyhitetty opiskelijoiden kysymyksille.

Vaihtoelämä ja vinkit

Itselläni oli kyllä pieni alkushokki ja oman paikan löytäminen tuntui vaikealta, harkitsin jopa vaihdon lyhentämistä. Onneksi en luovuttanut vaan annoin Saksalle aikaa. Kannustan ehdottomasti pitämään esimerkiksi rakkaista harrastuksista kiinni myös vaihdossa jos mahdollista ja antamaan muutoksille aikaa. Parin kuukauden kuluttua tuntui jo siltä, etten halua koskaan palata Suomeen.

Vaihtarit pitivät Würzburgissa yhtä, ja muista vaihtareista oli todella helppoa saada uusia ystäviä ja piirit olivat melkoisen pienet. Itse halusin kuitenkin olla tekemisissä myös paikallisten kanssa ja tähän osuuteen oli nähtävä enemmän oma-aloitteisuutta. Paikallinen kämppis, oma-aloitteisuus ja harrastukset ovat tähän avain. Paikallisten avulla vaihtokokemus saa uuden ulottovuuden, kun vaihto ei olekaan vain sitä ”vaihtarielämää” omassa kuplassa, vaan pääse eritavalla mukaan paikallisiin tapoihin ja esimerkiksi juhlapyhiin, joita myös Baijerissa riittää.

Itse opin, että vaihto on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Itse osallistuin aktiivisesti projekteihin ja pyrin tekemään kaikkea sitä, mitä Suomessa en olisi tehnyt tai mikä ei ehkä olisi edes ollut mahdollista Suomessa. Osallistuin esimerkiksi ”Europa macht Schule”- nimiseen projektiin ja olin mukana järjestämässä paikallisia tapahtumia. Nämä ovat kaikki mahdollisuuksia, jotka täytyy itse kaivaa ja lähteä rohkeasti mukaan. Kukaan ei tule kotoota hakemaan. Kesäksi hankin Würzburgista myös ”minijob”:in paikalliselta kioskilta.

Posted on

Vaihtokertomus, Freie Universität Berlin, kesä 2017

Oikeustieteen opiskelija

 

Huhtikuun alussa pakkasin pienen omaisuuteni matkalaukkuun ja olin valmis lähtemään kesälomille. Muutaman päivän kuluttua kuljin jo itsevarmasti pitkin Berliinin katuja tietämättäni, minne tuo tie oikeastaan veisi. Odotin vaihtoajalta paljon, mutta en oikeastaan juuri mitään erityistä. Epäilykseni siitä, satuinko olemaan oikeassa paikassa, heräsi viimeistään silloin, kun kävelin Dahlemin puistoalueilla etsien Freie Universität Berlinin päärakennusta. Vihreä hienostoalue kauniine omakotitaloineen ei aivan vastannut sitä kuvaa, jonka olin kaupungista saanut. Kirsikkapuiden ympäröimä kampusalue oli kukoistuksessaan ja lämpötilat kohdillaan.

Päädyin hakemaan toisella hakukierroksella vaihtoon Berliiniin. Silmät kiinni scrollasin vaihtokohteita ja eteeni osui itselleni toistaiseksi tuntematon maaperä. Halusin nähdä elämää suurkaupungissa sekä kokea kaupungin kaikessa autenttisuudessaan. Mielessäni näin Berliinin rosoisena ja rujona kaupunkina, joka edusti rentoa ja vaihtoehtoista elämäntyyliä. Täydellinen kohde irtiotolle normaalista opiskelijan arjesta ja arkirutiineista.

Vaihtohakemusta täyttäessäni saksan kielen opinnoistani oli ehtinyt kulua lähes yhtä monta vuotta kuin opinnot olivat muinoin kestäneet. Vaihtoon hakiessani en juurikaan kokenut kielitaidottomuuttani esteeksi sille, että hakisin Saksaan. Ensimmäisen viikon aikana Berliinissä toki huomasin, että kielitaitoni oli todellisuudessa romahtanut useamman tason alaspäin kuin olin kuvitellut. Kielitestin tulos ei aivan ollut sitä mitä toivoin, mutta en antanut asian lannistaa. Fake it till you make it. Englanninkielisten kurssien lisäksi päätin joka tapauksessa ottaa muutaman kurssin saksaksi. Huomasin, että opetusmetodit ja kurssien vaatimustasot vaihtelivat englanninkielisen ja saksankielisen opetuksen välillä suuressa määrin. Vaihtareille tarkoitetut kurssit olivat lähinnä johdatuksia aiheisiin, eikä kursseilla juurikaan vaadittu laajan materiaalin sisäistämistä. Paikallisille opiskelijoille tarkoitetut saksankieliset kurssit sen sijaan vaativat olennaisesti suurempaa panostusta. Huomasin, ettei myöskään ollut itsestäänselvyys, että vaihtarina saisi erityiskohtelua saksankielisillä kursseilla. Toisaalta, olosuhteiden pakosta kielitaitoni kehittyi lähes huomaamatta. Suullisesta kilpailuoikeuden jatkokurssin tenttitilaisuudesta selvittyäni ymmärsin, että panostus kyllä palkittiin lukukauden lopuksi.

Saksalaiseen mentaliteettiin kuuluu tietty kuuliaisuus sääntöjä kohtaan sekä järjestelmällisyys. Ehkä se, ettei vaihtareille suotu juuri poikkeuksia kursseilla johtui osittain tästä. Vaihdossa ollessani yllätyin hieman siitä, miten myös Berliinin kaltaisessa vapaan ajattelun ilmapiirissä sääntöjen täsmällinen noudattaminen ja byrokratia hallitsivat yllättävissäkin arkisissa tilanteissa. Saksalainen byrokratia ja viranomaisten toiminta tulivat tutuiksi myös allekirjoittaneelle harvinaisen hyvin. Vaikka Berliinissä pärjääkin yleensä englanninkielellä, oli saksankielen taidosta hyötyä varsinkin viranomaisissa asioidessa.

Kokemus Berliinistä on varmasti erilainen jokaiselle reissaajalle. Kaupungin kulttuuri on kaikessa monipuolisuudessaan ja monenkirjavuudessaan ainutlaatuinen kokemus jokaiselle, joka sinne päätyy. Berliinin historia ja kulttuuri avautuvat täysin uudella tavalla, kun kaupungissa viettää pidemmän ajanjakson. Perinteisten turistinähtävyyksien lisäksi kaupungista voi löytää hylättyjä paikkoja ja vaihtoehtoisia kaupunkikierroksia. Berliinin kulttuurielämä on vilkasta ja useimmat tapahtumista ilmaisia. Berliini on rakentunut usean erilaisen kaupunginosan ympärille, eikä Mitte välttämättä itsessään edusta kaupungin keskustaa, vaikka se sijaitseekin kirjaimellisesti kaupungin keskellä. Mielestäni berliiniläisen kulttuurin voi kokea aidoimmillaan Mitteä ympäröivissä Kreuzbergissä ja Fredrichshainissa unohtamatta Mauerparkin sunnuntaipiknikiä Prenzlauer Bergissä. Kaupunkia ei ehkä ensisilmäyksellä voi luonnehtia kauniiksi, mutta pintaa syvemmällä se tarjoaa jotain ainutlaatuisen kaunista. On lähes mahdotonta kuvailla Berliiniä yhdellä sanalla, sillä kaupungissa on niin monta eri ulottuvuutta. Lainaus ”Berlin ist mehr ein Weltteil als eine Stadt” pitää todella paikkansa.

Vaihtoaika Saksassa tuntui eräänlaiselta äkkilähdöltä kesälomaan. Paikallinen kesälukukausi alkoi huhtikuussa ja loppui useimmilla vaihtareilla jo heinäkuun aikana. Muutamat vaihtarikaverini palauttivat vielä viimeisiä esseitä elokuunkin puolella, mutta kurssit loppuivat pääsääntöisesti heinäkuun puolenvälin tienoilla. Saksassa kesälukukausi sijoittuu täydelliselle ajanjaksolle, jolloin kaupungin näkee parhaimmillaan. Lukuisine puistoineen ja järvineen kaupunki tarjoaa kesällä varmasti huomattavasti antoisamman elämyksen kuin talvipakkasilla. Mikäli haluaa saada vaihtoajasta mahdollisimman paljon irti, suosittelen ehdottomasti lähtemään vaihtoon kesällä. Lomailun ja reissaamisen lisäksi vaihtoaikana oppii paljon muista kulttuureista ja hyvällä tuurilla vaihtokursseista saattaa saada irti muutakin kuin pelkän suoritusmerkinnän.

Teille, jotka pohditte vaihtoon lähtemistä ja vaihtokohdettanne, suosittelen hakemaan vaihtoon avoimin mielin ja ilman turhan tiukkoja ennakko-odotuksia. Helpompaa tapaa muuttaa ulkomaille tuskin löytyy. Varhainen kansainvälistyminen myös tarjoaa monille uudenlaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia ja itsevarmuutta työskennellä myöhemmin kansainvälisessä työympäristössä. Ja mikä tärkeintä, vaihtoaika on eräänlainen irtiotto normaalista opiskelijan arjesta, jota tuskin tulee katuneeksi myöhemmin.

Vaihto Berliinissä todella vastasi odotuksiani, mutta tarjosi myös paljon, paljon enemmän. Vaikka noin neljän kuukauden aikana ehdinkin koluta eri kaupunginosia ja löytää kaupungista joka viikko aina jotain uutta ja yllättävää, jäi Berliiniin vielä paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Seuraavaksi suuntaankin uudeksivuodeksi Berliiniin tapaamaan vaihtokavereitani.

Posted on

Vaihtokertomus, Humboldt Universität zu Berlin, lukuvuosi 2016-2017

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija

Ennen lähtöä

Tehtyäni päätöksen ja saatuani hyväksynnän lähteä vaihtoon, oli aika alkaa hoitaa niitä monia käytännön asioita, jotka ovat joko pakollisia tai helpottavia vaihdon kannalta. Humboldtilta lähetettiin informatiivisia viestejä, joiden mukaan valmistautuminen oli melko helppoa. Heiltä pystyi myös hyvin kysymään apua.

Kurssitarjontaan tutustuminen vei aika paljon aikaa, sillä selkeää tietoa oli välillä vaikea löytää. Lopulta tein Learning Agreementin edellisten lukukausien kurssitietojen mukaan, sillä tulevista kursseista ei vielä ollut sen parempaa tietoa.

Kelalle voi helposti ilmoittaa ulkomaan oleskelun netin asiointipalvelussa. Postille ja maistraattiin ilmoitin vain tilapäisen osoitteenmuutoksen, sillä kaverini jäi asumaan Helsingin asuntooni, joten se pysyi nimissäni ja palautui automaattisesti osoitteekseni palattuani Suomeen suunnitelman mukaan. Lukukausimaksu Humboldtiin piti maksaa ennakkoon verkkopankissa.

Pääasiallinen opiskelukieleni oli englanti, joten sain Erasmus-apurahaa myös kuukauden mittaiselle vaihto-opiskelijoille suunnatulle intensiiviselle saksan kielikurssille ennen lukukauden alkua syyskuussa. Valitettavasti tuolle ajalle ei ollut mahdollista vielä saada opiskelijakorttia, joka pätee myös matkakorttina julkisissa liikennevälineissä. Se astuu voimaan vasta lokakuussa.

Asunnon etsiminen vei paljon aikaa. En halunnut asua opiskelija-asunnoissa, vaan tavallisessa kimppakämpässä (WG). Wg-gesucht-nettisivu on varmaan yleisin kanava löytää huone, ja suunnitelmani oli etsiä sieltä lyhytaikainen ratkaisu ja paikan päällä yrittää löytää pidempiaikaista asumusta. Minulla oli kuitenkin onnea ja löysin huoneen Facebookista, Berliinin suomalainen asuntokanava -ryhmästä, jossa sitten lopulta asuin koko vuoden. Asuntoa etsiessä tulee myös tutustuttua kaupungin rakenteeseen. Sijainnin kanssa ei kannata olla nirso, muuten voi jäädä ilman kattoa pään päällä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin valmistellut tarvittavat dokumentit mahdollisimman hyvin etukäteen, joten lukuvuosi-ilmoittautuminen, jossa piti mennä paperinivaskan kanssa paikan päälle päärakennuksen ilmoittautumistilaan tiettyyn annettuun aikaan syyskuun lopulla saadakseen opiskelijakortin, sujui ongelmitta.

Juteltuani muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, jotka opiskelivat eri tiedekunnissa, huomasimme, että käytännöissä hoitaa kurssi-ilmoittautumiset ja muut oli eroja. Oman tiedekunnan Erasmus-office palveli kuitenkin asiantuntevasti ja nopeasti jos oli kysyttävää tai ongelmia.

Ehkä eniten päänvaivaa tuotti ilmoittautuminen Berliinin asukkaaksi paikallisella toimistolla (Bürgeramt). Yliopiston puolelta vaikutti erittäin tärkeältä tehdä tämä heti saadakseen vahvistuslomakkeen (Bestätigung), joka olisi välttämätön lukukausi-ilmoittautumisen kannalta. En kuitenkaan tavannut ketään, joka olisi onnistunut saamaan sen ajoissa, ja lopulta sen perään ei kysytty lainkaan. Ilmoittautumista varten tarvitaan osoite Berliinissä ja vuokranantajan täytyy allekirjoittaa lomake, joka vahvistaa asumisen.

Asuminen

Asuin Schönebergissä hyvien kulkuyhteyksien äärellä ja olin todella tyytyväinen, vaikka vuokra olikin keskimääräistä Berliinin tasoa hieman korkeampi. Jos asuisin Berliinissä pidemmän aikaa opiskelijana, yrittäisin etsiä jotain edullisempaa. Kuulopuheiden perusteella kivan huoneen saaminen WG:ssä hintahaarukassa 350-400 e/kk olisi hyvin mahdollista. Maksoin kuitenkin 480e/kk ja jotkut kaverini jopa 550e/kk.

Minulla oli sekä suomalaisia että yksi saksalainen kämppis. Saksassa kämppisasuminen on opiskelijoiden keskuudessa hyvin tavallista. Jos kohdalle sattuu, että ei tule toimeen kämppistensä kanssa, rohkaisisin etsimään uutta paikkaa. Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että kotona on hyvä olla.

Vuokra-asumisen järjestelyt ovat aika kirjavia. Omassa kämpässäni varsinainen vuokranantaja ei edes ollut tietoinen olemassaolostani vaan olin alivuokralaisen alivuokralainen ja vuokra tuli aina maksaa käteisellä. Etsiessään asuntoa, on myös otettava huomioon, että usein vuokra on ilmoitettu ns. kylmävuokrana, johon ei kuulu esimerkiksi lämmitys-, vesi- ja kaasukulut, jotka voivat olla esimerkiksi pari sataa euroa lisää. Yleensä kuitenkin ns. lämmin vuokra on myös ilmoitettu. Vuokranantajat saattavat myös vaatia todistusta tuloista ja luottotietoja (Schufa).

Ilmoitettuani itseni asukkaaksi Berliinissä, aloin saada myös postissa laskuja ns. tv-lupamaksusta (Rundfunkbeitrag), joka maksetaan asuntokohtaisesti. Tämä aiheutti päänvaivaa, sillä minulle päätyi myös edellisten asukkaiden maksamaton erä. Itse en koskaan sitä lopulta maksanut enkä saanut seurauksia ja lopulta kämppikseni alkoi maksaa sitä, jolloin lakkasin saamasta itsekin laskuja.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat pystyi lopulta tekemään niin, että vieraili kaikkien kiinnostavalta kuulostavien kurssien ensimmäisillä luennoilla, minkä jälkeen oli pari viikkoa aikaa tehdä lopulliset päätökset. Minun tiedekunnassani ilmoittautuminen tapahtui luennolla laittamalla nimi listaan, mutta tentteihin täytyi ilmoittautua erikseen, Erasmus-opiskelijan piti myös aina keskustella erikseen professorin kanssa, sillä heidän täytyy täyttää erillinen todistus tentin hyväksymisestä (Leistungsschein). Opiskelu muistutti aika pitkälle suomalaista tapaa. Luennoilla ei yleensä ollut läsnäolopakkoa, lukuun ottamatta kielikursseja ja seminaarityyppisiä kursseja. Suurin osa kurssimateriaaleista ladataan Moodleen, joten muistiinpanojen tekeminen ei ole pakollista.

Erona Suomeen huomasin opiskelijoiden olevan aktiivisempia ja keskustelevampia luennoilla. Myös luennoitsijat pyrkivät luomaan keskustelua lähes jokaisella kerralla. Myös suulliset kokeet ovat paljon yleisempiä, minulla suurin osa kursseista arvioitiin puolen tunnin kahdenkeskisen keskustelun perusteella luentojakson jälkeen. Usein niitä varten sai kuitenkin etukäteen kysyttävät kysymykset, joita ei lopulta kuitenkaan seurattu orjallisesti, vaan keskustelu ajautui osaamisen mukaan. Koin myös, että saksalaisille hyvät arvosanat olivat tärkeämpiä kuin mihin Suomessa olen tottunut. Yleinen paine sai minutkin opiskelemaan ahkerasti, vaikka lopulta olisi pärjännyt ihan hyvin vähemmälläkin vaivalla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Matkavakuutuksen henkilövakuutus on tarpeen, lähinnä jos haluaa varmistua saavansa kuljetuskulut korvattua takaisin Suomeen, vakavan tilanteen sattuessa. Muuten pärjää eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Lääkäreitä voi tarpeen tullen etsiä netistä ja joko soittaa tai marssia paikan päälle vastaanotolle ajanvarausta varten. Lääkärit ovat yksityisiä.

Saksassa saa ostettua esimerkiksi Lidlistä prepaid-simkortteja, joita on helppo ladata uudestaan netissä rekisteröitymisen jälkeen, SEPA-maksulla tai luottokortilla. Itselleni tämä oli kätevin tapa. Huomasin, että dataa ei kulunut kovin paljon, koska mobiilinetti toimii huonosti esimerkiksi metroissa, joissa tulisi eniten selailtua turhia juttuja. Toisaalta nyt roaming-estojen poistuttua voi olla järkevää käyttää suomalaista numeroa.

Kavereita löytyy parhaiten kielikursseilta ja seminaarimuotoisilta kursseilta, joissa on enemmän kontaktia opiskelijoiden välillä. Myös yliopistoliikunta, joka on kurssimuotoista, eli tapaaminen on kerran viikossa, voi olla tilaisuus kavereiden hankkimiselle. Kurssit ovat myös todella edullisia, mutta ilmoittautumisessa pitää olla nopea.

Minulle oli tärkeää hankkia suomalaisia kavereita kokemuksen jakamisen takia. Heitä löytyy Berliinistä paljon, ihan vaikka Facebookin kautta. Jos haluaa harjoitella saksaa, sitä puhutaan joskus muiden vaihto-opiskelijoiden kesken tai jos onnistuu saamaan saksalaisia kavereita.

Berliinissä olo tuntui turvalliselta, koska ihmisiä on usein paljon ympärillä. Otti kuitenkin aikansa ennen kuin tottui kirjavaan porukkaan, huumeidenkäyttäjiin ja -myyjiin sekä kodittomiin ihmisiin osana arkipäivää. Palattuani Helsinkiin olen kokenut jopa enemmän esimerkiksi sanallista häirintää kuin Berliinissä ihan lyhyen ajan sisällä.

Pyörällä liikkuminen on yleensä yhtä nopeaa kuin julkisilla ja siten pääsee myös paremmin tutustumaan kaupunkiin. Berliini on monikeskustainen kaupunki, joka voi tuntua aluksi aika sekavalta. Päästäkseni perille julkisilla, luotin eniten metroihin. Bussit kulkevat usein myöhässä ja jäävät jumiin ruuhkaan.

Berliini on tunnettu hieman töykeästä ilmapiiristä verrattuna muuhun Saksaan. Itselleni tämä ei tuottanut ongelmia, eikä kadulla heitettäviin kommentteihin kannata suhtautua kovin vakavasti. Myös saksaa on hieman vaikea oppia, sillä usein kieli vaihtuu englanniksi, jos viesti ei mene perille. Toisaalta Berliinissä on totuttu monenmoisiin aksentteihin. Se on ihanan monikulttuurinen kaupunki, joka opetti minulle avoimuutta ja rentoa elämänotetta.