Vaihtokertomus, Humboldt Universität Berlin, Saksa, lukuvuosi 2019-2020

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Olen 26-vuotias yksinhuoltaja äiti ja lähdin vuoden mittaiseen yliopistovaihtoon Berliinin Humboldt yliopistoon jännittynein mielin ja suurin odotuksin. Kyseessä oli ensimmäinen Erasmus vaihtoni enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tiesin kuitenkin, että tästä tulisi viisivuotiaan poikani ja minun suuri seikkailu, josta saisimme uusia yhteisiä kokemuksia ja kumpainenkin vahvemman kielitaidon.
Erasmus vaihtoni oli Afrikan tutkimuksen kanssa, mutta valitsin sivuaineeksi myös teologian. Tämä oli rikastuttavaa ja kerkesin vuoden aikana tutustua moniin opiskelijoihin sekä kahteen eri tiedekuntaan.

Ennen lähtöä

Alkujärjestelyt olivat jännittävät ja mielestäni ehdottomasti vaihdon raskain osuus. Asunnon hankkiminen, päiväkotipaikan saaminen ja yleensäkin vaihtopaikan saaminen! Näissä oli paradoksisuutta, sillä päiväkotipaikka Berliinissä on kiven alla ja haku piti aloittaa jo alkukeväällä ja hakiessa päiväkodit usein kysyivät, löytyykö meiltä jo Kitaschein (kaupungin myöntämä lupa päivähoitoon ja rinnastettavissa Kelan hoitorahaan). Kitaschein myönnetään kuitenkin vasta kun on Bürgeramt:ssa rekisteröity osoite, jota minulla ei tietenkään näin varhaisessa vaiheessa ollut. Lisäksi kohdeyliopisto vahvisti vaihtopaikan vasta kesäkuussa, mikä osaltaan aiheutti lievää epävarmuutta tilanteessa. Helsingin yliopistosta minut oli vahvistettu vaihtoon hakijaksi jo helmikuussa ja kerrottu, että on erittäin harvinaista, ettei kohdeyliopisto hyväksyisi kotiyliopistolta valittua hakijaa. Tämä rauhoitti tietenkin minua ja lähdin siitä oletuksesta, että vaihto toteutuu. Minulla kävi myös tuuri sillä isälläni oli tuttu, joka suostui ottamaan minut kirjoille asuntoonsa ja huhtikuussa sain jo päiväkotipaikan pojalleni tulevalle syksylle. Nyt minulla oli päiväkotipaikka ja vaihtopaikka. Kesällä keskityin asunnon etsimiseen ja löysinkin temporary living sisustetun kaksion kohtuullisen läheltä päiväkotipaikkaamme. Asunto oli ihana, rauhallisella alueella ja sieltä pääsi yhdellä linjalla keskusta kampukselle. Toki matkoihin kului aikaa, sillä päiväkotiin piti ensin matkustaa eri suuntaan, mutta tässä oli suurkaupungin tuntua ja koulujuttuja sai hyvin kerrattua juna matkalla.

Asuminen

Itse hankin väliaikaista asumista varten valmiiksi sisustetun vuokra kaksion Berliinin laitamilta. Tätä vaihtoehtoa tarjoavia firmoja on paljon ja ne vaativat yleensä Airbnb:stä poiketen pidempiaikaista asumista, yleensä sopimus tulee solmia vähintään 3-6 kuukaudeksi. Kyseiset asunnot ovat myös tavanomaista vuokratasoa huomattavasti korkeampia. Vaihtoon hakiessa majoitusta voi hakea vaikka yliopiston asuntolalta tai tutkia vaihtoyliopiston Facebook ryhmistä. Kuulemani mukaan myös https://www.wg-gesucht.de/ on hyvä paikka etsiä huonetta solusta (WG eli Wohngemeinschaft). Nämä vaihtoehdot kuitenkin itse jätin käyttämättä, sillä lapsen kanssa halusin enemmän tilaa.

Opiskelu ja opetus

Valmentava intensiivikurssi

Vaikka Saksassa lukuvuosi on jaettu talvi- ja kesälukukausiin ja yliopistollani opinnot olisivat alkaneet vasta lokakuussa, saavuimme poikani kanssa Berliiniin jo elokuun alussa. Päiväkodilta oli ilmoitettu, että on tärkeää aloittaa päiväkodissa silloin kun päiväkoti aukeaa, että lapsi sopeutuu ja pääsee mukaan rytmiin. Minulla oli siis koko elokuu aikaa tutustua ympäristöön ja nauttia kesästä. Syyskuulle olin ilmoittautunut yliopiston (vapaaehtoiseen) kielikeskuksen vaihto-oppilaille tarkoitetulle kuukauden kestävälle saksan intensiivikurssille. Hinnaksi tälle tuli 400 euroa ja se kesti kuukauden ajan, joka arkipäivä yhdeksästä kahteen. Suosittelen tällaista intensiivikurssia kaikille niille, joilla on mahdollisuus sellaiselle osallistua. Aluksi suoritettiin kielitasokoe ja sen perusteella vaihtarit jaettiin Ryhmiin. Tämä ryhmä oli koko tämän kuukauden sama ja siinä oli kaikista muista maista tulevia vaihto-oppilaita. Tämä toimi varaslähtönä vaihtovuoteen eikä intensiivikurssin jälkeen opintojen alku enää jännittänyt niin hirmuisesti.

Ensimmäiset viikot vaihtoyliopistossa

Talvilukukausi alkoi 01.10. Edeltävällä viikolla oli yliopisto järjestänyt kampukselle viranomaistapaamisajat vaihto-opiskelijoille kaupungin asukkaaksi ilmoittautumista varten. Minun ei tarvinnut enää osallistua, sillä olin jo käynyt Bürgeramt:ssa rekisteröitymässä keväällä. Tälle viranomaiselle tuli esittää henkilöllisyystodistus sekä asumistodistus, ja hän sitten antaa rekisteröitymistodistuksen (Anmeldebescheinigung). Tämä rekisteröitymistodistus sitten kannattaa säilyttää hyvin. Kouluun rekisteröitymisen yhteydessä (Immatrikulation) ensimmäisellä viikolla koulu halusi nähdä kyseisen dokumentin. (Anmeldebescheinigung:ia voi tarvita muissakin virallisissa asioissa, mikäli vaikka haluaa ostaa puhelin liittymän tai avata pankkitilin Saksassa.) Kaikki kuitenkin mitä koululle rekisteröitymisessä täytyy olla mukana, oli hyvin selvitetty info sähköpostissa, jonka yliopisto lähetti ennen vaihdon alkua. Kouluun rekisteröitymisen yhteydessä, vaadittiin myös todistusta paikalliselta sairasvakuutukselta, Krankenkasse:lta. Tämä oli helppo saada. Koululta tulleessa infosähköpostissa oli eri Krankenkasse firmojen yhteystietoja ja näistä piti valita yksi mihin ottaa yhteyttä. Sinne sitten lähetettiin henkilötiedot ja vastineeksi sai todistuksen, ettei ole tarvetta hankkia paikallista sairasvakuutusta. Itselläni oli Eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC), jonka kanssa kerran kävinkin lääkärissä hyvin vaivattomasti.

Jo aikaisemmin mainittu immatrikulation oli lokakuun ensimmäisellä viikolla päärakennuksella. Sinne tuli toimittaa Anmeldebescheinigung lisäksi kopio henkilökortista sekä todistus maksetusta lukukausimaksusta (esim. screenshot verkkopankin maksusuorituksesta, joka oli puolelta vuodelta 285e). Lopuksi sai opiskelijakortin, mikä muuten olikin vaihtoyliopistossani super kätevä. Tämä lukukausi maksu kattaa julkisen liikenteen ABC-alueella, eli Berliini+lähiseutu, koko lukukauden ajan (01.10.2019-31.3.2020) ja opiskelijakortti toimiikin siis matkakorttina. Lisäksi opiskelijakortille ladataan arvoa koneilla, joita löytyy ympäriinsä yliopistojen tiloja (ainakin kirjastoilla, sekä ruokaloissa). Tätä arvoa käytetään koulun ruokalassa syödessä tai kirjastojen kopiokoneilla. Yliopiston mensa, ei ole yhtä kova juttu kuin Helsingin yliopiston UniCafe. Siinä missä meillä on Helsingissä lukuisia yliopistoruokaloita, on Humboldtilla ainoastaan muutama ja niiden hintataso oli korkeampi. Ruoka vaihtoehtoja on kuitenkin lukuisia ja salaattipöytä tosi runsas.

Kirjastoja on lukuisia, jokaisella tiedekunnalla omansa sekä suuri keskuskampuksen Jacob-und-Wilhelm-Grimm-Zentrum (jonka jossain kätkössä kuulemma säilytetään alkuperäistä Grimmin veljesten teosta). Kävin itse muutamassakin kirjastossa ihan tutkimusmielessä ja monet ovat hyvinkin hienoja ja tunnelmallisia. Miten ne eroavat Helsingin yliopiston kirjastoista on, että mitään tarpeettomia tavaroita ei saa ottaa sisään mukaan, vaan kaikki jätetään lukollisiin kaappeihin kirjaston ulkopuolelle. Tässä ollaan todella tarkkoja ja sisäänkäynnillä on valvoja, joka valvoo, ettei ruokaa, takkeja tai laukkuja oteta mukaan. Aina yliopistolla liikuttaessa onkin hyvä olla oma lukko mukana, jos haluaa piipahtaa kirjastolla, vaikka printtaamassa papereita (joita tuleekin lähes joka kurssille printattua hyvin paljon).

Kursseille ilmoittautumisesta

Minut yllätti täysin, miten paljon opintosuunnitelmani muuttui. Learning Agreement, jonka olin tehnyt alkukeväällä kesälukukauden kurssien perusteella oli täysin vanhentunut ja paikkansa pitämätön. Lähes mitään kursseista, joita oli silloin ollut tarjoilla ei ollut enää valikoimassa. Toisaalta tämä oli hienoa, sillä orientaatio viikon perehdytyksessä olin oppinut kurssien sisällöstä ja kokonaisuuksista niin paljon, että nyt niiden valitseminen oli huomattavasti helpompaa. Kurssi tarjonta sekä niille ilmoittautuminen tapahtui yliopiston AGNES järjestelmässä. Kuitenkin sekä Afrikan tutkimuksen että teologisen vaihtokoordinaattorit sanoivat, että vaihto-oppilaana minun ei ole välttämätöntä ilmoittautua kursseille AGNESin kautta. Toisin sanoen katsoin vain kurssitarjonnan ja ensimmäisellä tapaamiskerralla kävin esittäytymässä professorille ja kerroin olevani vaihto-oppilas. Kielikeskuksen (Sprachenzentrum) kursseille piti ilmoittautua heidän omilla nettisivuillaan viikkoa muun opetuksen alkamisen jälkeen. Tässä ajoituksen piti olla kohdallaan, sillä kielikurssit ovat hyvin suosittuja ja paikkoja rajoitetusti. Hintaa kielikeskuksen kursseilla oli Suomesta poiketen muutama kymmen euro.

Opetuksesta

Lukuvuosi Saksassa ei ole jakautunut neljään jaksoon kuten Suomessa vaan kahteen opetusperiodiin (talvi ja kesä). Kurssit toteutettiin joko seminaareina, joissa opiskelijalta vaaditaan yleensä aktiivista osallistumista tai luentokurssina, jossa opiskelijat vain kuuntelevat. Loppukoe suoritetaan vaihtelevasti joko kokeena, esitelmänä, suurempana kotityönä tai muutamana pienempänä esseenä. Humboldt yliopistolla opintosuoritus kirjataan paperiselle lapulle ja nämä laput tulee säilyttää hyvin. Vaihtarit vievät vaihdon loputtua nämä lappuset vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattorille, joka sitten kirjaa nämä yhteen.
Pienemmät tiedekunnat eivät järjestä suurinta osaa opetuksesta omalla tiedekunnalla vaan yleensä keskusta kampuksella. Esimerkiksi itse kävin Afrikan tutkimuksen tiedekunnalla ainoastaan orientaatioviikolla sekä käydessäni heidän kirjastollaan. Kaikki heidän opetuksensa, johon osallistuin, oli järjestetty keskustakampuksella. Teologisen tiedekunnan opetus tapahtui kuitenkin heidän omissa tiloissaan. Teologisesta tiedekunnasta tuli myös lemppari tiedekuntani. Heillä oli viidennessä kerroksessa opiskelijoiden pyörittämä Burg Cafe, jossa järjestettiin myös säännöllisin väliajoin peli-iltoja.

Koronan vaikutus opintoihini

Vaihtoni kesälukukausi ajoittui koronakevääseen ja lukukausi alkoi reilusti myöhässä, tätä kirjoittaessani olemme vasta toisella kuukaudella opetusta. Monet luennot toteutetaan Zoomissa, mutta osa on ollut pelkästään Moodlessa ja toteutetaan ainoastaan pienempinä viikoittaisina kirjoitustöinä. Loppukokeiden toteutuksesta ei ole tätä vaihtokertomusta kirjoittaessa vielä varmuutta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Alkubyrokratia ja säätö sekä vieras kieli saattaa aluksi tuntua hyvin raskaalta. Kuitenkin kun on asettunut aloilleen ja alkuhärdelli helpottaa, helpottuu myös arki. Vieraalla kielellä puhumiseen tottuu, eikä se enää pian tunnu ollenkaan raskaalta.

Humboldt yliopiston päärakennuksella on oma kansainvälisten oppilaiden ”kerhotila”. Internationaler Club Orbis-Humboltianus järjestää ahkerasti tapahtumia ja kursseja (joilta joistain voi saada jopa opintopisteitä!). Heidän sähköpostilistalleen kannattaa ilmoittautua, siihen on mahdollisuus joko paikan päällä tai jo vaihtoon hakiessa netissä. Internationaler Club tarjoaa mahdollisuuden tutustua muihin kansainvälisiin oppilaisiin, sekä vaihtareihin että koko tutkinnon suorittaviin. Paikanpäälle voi myös mennä tai heille voi laittaa sähköpostia jos jokin asia askarruttaa tai tarvitsee apua jossakin. Sieltä osataan tarvittaessa neuvoa eteenpäin.

Orientaatioviikolla suosittelen osallistumaan kaikkeen mihin vaan ehtii. Itse kävin sekä vaihtarien tapahtumissa, että molempien vaihtoni tiedekuntien orientaatioviikon tapahtumissa ristiin. Kannattaa myös tutustua vaihtoyliopiston urheilutarjontaan. Humboldt yliopiston kuntosalissa ei ole kehumista, mutta he tarjoavat todella edullisesti lukukauden mittaisia kursseja hyvin laajalla skaalalla, ratsastuksesta kiipeilyyn tai vaikka parkouriin.

Lapsen kanssa vaihtoon lähtevää suosittelen hankkimaan päiväkodin lisäksi vakituisen lapsenvahdin. Itse palkkasin nuoren opiskelijatytön, joka hoiti poikaani vuoden ajan 1-2 kertaa viikossa 4-5 tuntia kerralla. Saksassa palkkataso on matalampi ja lapsen vahti erittäin hyvä sijoitus niin itsekin pääsee vähän tekemään muita juttuja. Lisäksi poikani rakastui lapsenvahtiinsa täysin ja odotti aina hyvin innokkaasti heidän yhteistä aikaansa. Lapsenvahti sai myös hieman oikaistua uutta kieltä, jota poika oli oppinut päiväkodista. Huvittavinta mielestäni on, että minä olen opiskellut saksan kieltä jo lähemmäs kymmenen vuotta ja poikani vasta alle vuoden. Hän kuitenkin nykyään korjailee ääntämystäni ja kyselee minulta sanoja, joita arvelee, etten tiedä.

Kuvituskuva: Kuva portaista. Jokaisessa portaassa on laatta, jossa lukee "varo porrasta"
Jokaisessa laatassa lukee “varo porrasta”.