Vaihtokertomus, University of Melbourne, syksy 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Viisumi, vakuutus ja lentoliput

Ennen vaihtoa oli paljon hoidettavaa. Piti huolehtia vakuutuksen ja viisumin hankkimisesta, etsiä asunto ja ostaa lentoliput. Sain Melbournen yliopistolta hyväksymiskirjeen noin 6 viikkoa ennen vaihtoon lähtemistäni. Onneksi sekä vakuutuksen että viisumin saaminen tapahtui nopeasti: niissä meni noin kaksi päivää kummassakin. Ensimmäisessä vakuutustodistuksessani oli merkitty vakuutuksen alkamispäiväksi 9.7.2018. Lensin kuitenkin Melbourneen jo 7.7, joten jouduin pyytämään heitä muuttamaan vakuutuksen alkamispäivää viisumihakemustani varten. Tässä ei onneksi mennyt kauaa, mutta vastaavanlaisten pulmien vuoksi kannattaa olla aikaisin liikkeellä hakemusten kanssa.

Lentoliput hankin vasta 4 viikkoa ennen lähtöä. Ostin vain menolipun, sillä en ollut varma koska haluaisin palata Suomeen. Tämä oli tietysti kalliimpi vaihtoehto, mutta itselleni oikea. Sain paljon joustavuutta suunnitella matkaani, ja päädyinkin matkustamaan Kaakkois-Aasiassa sekä Australiassa vielä 2 kk koulun loppumisen jälkeen (17.11.2018-23.1.2019).

 

Asuminen

Itse hain asuntoa yliopiston suosittelemasta asuntolasta (Student Village Melbourne). Asuntola oli erinomaisella sijainnilla: yliopisto oli noin 5min kävelymatkan päästä, kirjasto 2 min kävelyn päässä, Queen Victoria’s market 5 min kävelyn päässä ja keskustaan pystyi joko kävelemään 15-20min tai ottamaan ilmaisen ratikan (10 min). Itse asuin solussa 3 muun tytön kanssa (meillä jokaisella oli oma makuuhuone, ja vessoja suihkuilla oli 2). Asuntolassa oli myös omia yksiöitä, mutta ne olivat kalliimpia. Vuokra oli noin 1200 aud/reilu 800€ kuukaudessa. Asuntolassa oli pyykinpesuhuone, mutta pesukoneen ja kuivausrummun käyttö maksoivat erikseen. Asuntolassa oli runsaasti “lukuhuoneita” opiskelua varten, sekä “pelihuone” ja “elokuvahuone” hangailuun.

Student Village järjesti paljon yhteistapahtumia, erityisesti orientaatioviikolla. Nämä tapahtumat olivat loistava tilaisuus tutustua muihin opiskelijoihin (niin vaihtareihin kuin paikallisiin) ja tapasin suurimman osan hyvistä vaihto-ystävistäni niissä. Samassa rakennuksessa asuminen helpotti myös yhteisten tapahtumien suunnittelua sekä ajan viettämistä yhdessä; oli todella helppoa mennä sukkasillaan toiselle puolelle käytävää pitämään teehetkeä tai viini-iltaa ystävien kanssa, myös silloin kuin aikaa oli vähemmän.

Asuntolassa oli myös joitakin rajoituksia. Kaikki yövieraat piti kirjata sisälle jonkun asukkaan nimellä ennen klo 22 illalla. Tämän jälkeen kirjaamattomia vieraita ei saanut tuoda asuntolaan ja asuntolaan aikaisemmin saapuneiden kirjaamattomien vieraiden oli poistuttava viimeistään kymmeneltä. Sama vieras sai yöpyä asuntolassa korkeintaan kahtena yönä putkeen. Asuntolassa oli myös noin kerran kolmessa viikossa palohälytys sen vuoksi että joku oli jättänyt jotakin hellalle tai uuniin vahtimatta. Onneksi siitä ei seurannut mitään vakavampaa kuin 2000 dollarin sakko syylliselle (minkä vuoksi kannattaa olla erittäin varovainen ettei aiheuta turhia hälytyksiä”).

 

Pakkaaminen

Vaihtoon kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti, mutta kuitenkin siten että kaikkiin sääoloihin on varauduttu. Tämä tarkoittaa sitä että valitset mukaan esimerkiksi  sellaiset kengät tai takit, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen ja asukokonaisuuteen. Toki paikanpäällä voit ostaa lisää vaatteita, mutta on hyvä pitää mielessä että niiden tuominen takaisin Suomeen saattaa olla ongelma (esimerkiksi tilan puutteen vuoksi). Lisäksi itsestäni tuntui tyhmältä ostaa uusi lämmin takki paikanpäällä, vaikka minulla oli useita hyviä jo kotona. En kuitenkaan ottaisi pakkaamisesta liikaa paineita; Melbourne on suuri kaupunki, joten sieltä löytyy kaikki tarvittava. Tärkeintä on ottaa mukaan omat henkilöllisyystodistukset, lääkkeet ja muu vaikeasti korvattava. Sanoisin kuitenkin että sopiva laukku käsimatkatavaraksi on suuri etu, sillä itse lensin Australiassa ja Aasiassa lähinnä käsimatkan kanssa.

 

 Melbourneen saapuminen

Saapuessani Melbourneen lentokentällä virkamiehillä oli joitakin ongelmia löytää viisumiani järjestelmästä. Odotin noin 2h että he selvittivät asiaa; lopulta viisumi löytyi (en edes tiedä mistä ongelma oli johtunut) ja minun annettiin saapua maahan.

Otin lentokentältä ensin bussin Melbournen keskustaan  (Flinder’s Streetille), missä viitoin taksin. Minulla oli kännykässä asuntolani osoite, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut hyvä olla myös paperilla. Asuntolassa kirjauduin sisään, sain lyhyen kierroksen ja jätin tavarani huoneeseeni. Ensimmäinen homma oli etsiä ruokaa. Saavuin Melbourneen varsin myöhään sunnuntai-iltana, joten suuri osa lähialueen ruokakaupoista olivat jo menneet kiinni. Kyselin vastaan tulevilta suuntaneuvoja, ja lopulta löysin Melbourne Centralin Coles-kaupan. Tosin kaupasta palatessani minulla oli uusi ongelma; en osannutkaan suunnistaa enää asuntolalle yhtä hyvin takaisin kuin olin luullut. Päädyin siis eksyilemään pimeässä ja kylmässä Melbournen talviyössä kahden erittäin painavan ruokakassin kanssa. Siispä menin heti seuraavana aamuna ensimmäisenä ostamaan paikallisen sim-kortin, jotta Google Maps vihdoin toimisi!

Pankkitilin avaaminen, opiskelijakortin hankkiminen ja kaikki muu vastaava oli erittäin helppoa. Piti vain marssia sisään passin kanssa ja kysyä apua niin sai hyvin selkeät ohjeet. Paikalliset olivat erittäin mukavia ja avuliaita, ja palvelu pelasi joka paikassa erittäin hyvin. Itse avasin pankkitilin Commonwealth-pankkiin. Se oli yleisin pankki opiskelijoiden parissa, mikä helpotti rahan jakamista ja siirtämistä mm. yhteisten ostosten vuoksi.

 

Opiskelu ja opetus

Opetustapa

Opetustapa vaihteli suuresti kurssista riippuen. Suurin ero Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna oli, että lähes kaikki kurssit sisälsivät läsnäolopakollisia viikottaisia “työpajoja” (workshops, practicals etc.), joissa tehtiin erilaisia ryhmätöitä. Nämä ryhmätyöt vaikuttivat kurssin loppuarvosanaan. Läsnäolopakon vuoksi omia reissuja ei voinut suunnitella yhtä joustavasti kuin Suomessa.

Kurssit sisälsivät vaihtelevasti joko viikottaisia kotitehtäviä (jotka veivät noin 2-6h) tai kerran kuukaudessa palautettavia isompia tehtäviä (kuten esseitä, kirjallisuuskatsauksia, raportteja). Kotitehtävät olivat pääasiassa yksilötöitä, mutta opetuskerroilla osallistuttiin paljon ryhmätöihin paikan päällä. Kurssien lopussa pidettiin loppukokeet, jotka kestivät noin 2h kappale. Kokeet olivat melko työläitä ja vaativia, joten asiat oli osattava hyvin läpipääsyä varten. Kokeita ei ollut mahdollista uusia, vaan ensimmäisen kerran suoritus jäi voimaan.

 

Arvosanat

Kurssin arvosana usein koostui esim. 20% ryhmätöistä, 20% kotitehtävistä, 10% tunnin alussa tehdyistä testeistä ja 50% lukukauden lopussa olevasta kokeesta. Opiskelu oli tiukemmin aikataulutettua, läsnäolopakollista opetusta oli enemmän ja arvosanat määräytyivät koko lukukauden aikaisen suoriutumisen mukaan eikä yhden loppukokeen perusteella. Lukuvuoden lopussa vaihtoyliopistolta saadaan todistus tehdyistä kursseista ja niiden arvosanoista. Nämä arvosanat eivät kuitenkaan “käänny” Helsingin yliopistolle, ja weboodista saadussa opintosuoritusotteessa ne näkyvät arvosanalla “hyväksytty” (sillä oletuksella että kurssi on mennyt läpi tietenkin).

 

Opiskelijaelämä Melbournessa

Kerhot ja järjestöt

Sekä yliopisto että opiskelijoiden asuntolat järjestivät paljon erilaisia tapahtumia, jotka olivat erinomainen tilaisuus tutustua toisiin opiskelijoihin (etenkin vaihtareihin). Yliopistolla oli useita erilaisia kerhoja, joista takuulla löytyy jokin mieluinen kaikille. Esimerkiksi lukuisille eri urheilulajeille, elokuvien tai valokuvaamisen harrastamiselle, ruoalle ja viinille, kielien opiskelulle, käsitöille, kirjallisuudelle ja monelle muulle harrastukselle oli omat kerhonsa. Kerhojen jäsenmaksu vaihteli välillä 2€-10€.  Yliopistolla oli myös oma maksullinen kuntosalinsa, joka sisäsi myös pääsyn uima-altaille ja lukuisille ryhmäliikuntatunneilla.

 

Yöelämä

Useat yökerhot pitivät teemailtoja keskiviikkoisin ja torstaisin, ja suuri osa opiskelijoista juhli arki-iltoina. Yökerhot sulkivat aikaisin (usein viimeistään kahdelta yöllä), ja jonossa tuli olla viimeistään klo 21.30 jos halusi sisälle ennen pahinta ruuhkaa. Yliopiston lähellä sijaitsi myös useita baareja ja yökerhoja (kuten esimerkiksi Worker’s club ja Prince Alfred) joissa vietettiin viikottain epävirallista opiskelijoiden iltaa (eli toisinsanottuna juomat olivat halpoja ja suuri osa yliopiston opiskelijoista saapui baariin klo 9 aikaan viettämään iltaa).

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kustannukset ja hintataso

Australia on hintatasoltaan melko kallis. Vuokra lähellä keskustaa oli aina kallis. Ruokaan tulee myös menemään paljon rahaa eikä super-halpoja vaihtoehtoja ole. Kannattaa alussa katsastaa eri kauppojen hintoja ja tehdä omaa vertailua; esimerkikisi yksi tuote saattaa olla Coles’issa halvempi, toinen Woolworths’issa. Yleisesti halvin kauppa oli Aldi, mutta ne olivat myös harvinaisempia. Vihannesten ja hedelmien ostaminen oli usein edullisempaa markkinoista (esim. yliopistoa lähellä olevalta Queen Victoroa’s Market’ilta). Markkinoilta ostetut tuoretuotteet kuitenkin sisälsivät vähemmän säilöntäaineita ja pilaantuivat nopeammin, minkä vuoksi ruokailut tuli suunnitella etukäteen.

 

Sää ja pukeutuminen

Melbournen talvi (kesäkuu–elokuu) yllätti todella kylmyydellänsä. 10 astetta tuulisessa Melbournessa tuntuu paljon kylmemmältä kuin 10 astetta Helsingissä. Itse pakkasin mukaani lähinnä kevyempiä syksy- ja kevättakkeja, ja jouduin jo ensimmäisellä viikolla ostamaan kunnollisen lämpimän takin. Sisälämmitys ei myöskään ole samalla tasolla kuin Suomessa, joten on hyvä pakata mukaan myös huppareita, huiveja, hanskoja, pipo ja villasukkia. Nämä olivat pelastus! Yöllä lämpötila laski pahimmillaan jopa pakkasen puolelle; heräsimme yhtenä aamuna elokuussa katsomaan auringonlaskua vuoren huipulta, ja silloin lämpötila näytti -4. Minulla oli lämmin takki, huppari, neule ja hanskat ja silti olisin kaivannut lisää vaatetta.

Syyskuun lopusta alkaen sää alkaa lämmetä nopeasti. Melbournessa sää vaihtelee rajusti ja peräkkäisten päivien välillä lämpötila heitteli jopa 15-20 astetta! Sateet olivat melko rankkoja (etenkin talvella) ja kesällä lämpötila nousi yli 35 asteen. Melbournessa on siis varauduttava kaikkiin mahdollisiin sääoloihin. Australian aurinko polttaa – siis todella polttaa – joten ihon suojaamisesta aurinkorasvalla ja esim. huiveilla kannattaa pitää hyvää huolta. Kesällä päähineelle tulee takuulla paljon käyttöä. Melbournessa aurinko ei toki ollut yhtä vahva kuin muualla Australiassa, mutta sekin osasi polttaa hyvin salakavalasti, eikä sitä usein huomannut kuin vasta jälkikäteen ihon muuttuessa kirkkaan punaiseksi.

 

Sopeutuminen

Kuten varmaankin aina ulkomaille muuttaessa, myös Melbournessa tuli koettua pieni kulttuurishokki. Useat toiset opiskelijat olivat Aasiasta kotoisin (suurin osa Intiasta tai Kiinasta), jolloin huomasin että monet käyttäytymistavat jotka olivat itselleni itsestäänselvyys saattoivat olla hyvinkin erikoisia toisille (ja päin vastoin). Itse olin kuitenkin niin innoissani kaikesta uudesta ja jännittävästä, että intoni tuntui ylittävän shokin ja koti-ikävän. Suuri osa ystäväporukastani oli vaihto-opiskelijoita eri puolilta maailmaa, joten olimme kaikki ikään kuin samassa veneessä. En siis kokenut itseäni ulkopuoliseksi tai erityisen oudoksi heidän kanssaan, mikä varmasti helpotti yhdessäoloa ja sopeutumista.

  

Matkustaminen

Tein ystävieni kanssa paljon reissuja viikonloppuisin sekä väliviikkoina (kun yliopistolla ei ollut paljoa pakollista läsnäoloa). Jäin myös matkustamaan Kaakkois-Aasiaan, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan kahdeksi kuukaudeksi koulun loppumisen jälkeen. Vierailimme useissa Melbournen lähialueen kansallispuistoissa (kuten Grampians tai Wilsons Prom), Sydneyssä, Perthissa, Queenslandissa, Tasmaniassa sekä Länsi-Australiassa. Lisäksi matkustimme Balille, Kambodzassa, Thaimaassa ja Singaporessa. Lennot Australian sisällä eivät ole kovinkaan halpoja, joten niihin on syytä varata runsaasti rahaa. Myös majoitus, auton vuokraaminen sekä muut matkustuskulut olivat melko korkeat Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Sää vaihtelee suuresti eri paikkojen välillä; esimerkiksi maan pohjois-osiin on syytä mennä toukokuun ja elokuun välillä, sillä paikalliseen kesäaikaan sinne ei ole enää asiaa kuumuuden vuoksi. Itseäni harmittaa kovasti, etten tajunnut matkustaa Uluruun ennen kuin sää lämpeni liikaa. Suosittelen siis suunnittelemaan mahdollisia matkustussuunnitelmia mahdollisimman ajoissa, jottei jokin paikka jää näkemättä sesongin sääolosuhteiden vuoksi.

 

Tärkeintä vaihdossa on pitää hauskaa ja nauttia! Se on aivan ainutlaatuinen kokemus, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Suosittelen lämpimästi ylittämään omia mukavuusrajoja, olemaan aktiivinen, tutustumaan ihmisiin mahdollisimman monesta eri paikasta ja ennen kaikkea tekemään sitä mistä saa itselleen parhaat muistot mukaan!

 

Onnea matkaan! 🙂

Vaihtokertomus, University of Sydney, kevät 2019

Bio- ja ympäristotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pitkän hakuprosessin jälkeen opiskelupaikka varmistui marraskuussa ja lähtöpäivä häämötti helmikuussa. Vastakkaisten vuodenaikojen myötä olin siis menossa syyslukukaudeksi Sydneyyn. Ennen lähtöä oli hoidettava kuntoon joitakin sähköisiä paperihommia, kuten alustavien opintojen suunnittelua, viisumin haku, ”overseas student health cover” vakuutus, sekä muutaman lomakkeen täyttö Sydneyn yliopiston verkkosivuilla. Heti vaihtopaikan varmistumisen jälkeen vaihtoyliopistosta oltiin kuitenkin yhteydessä meihin uusiin vaihto-oppilaisiin monilla sähköposteilla, ja kaikkiin hommiin oli todella selkeät ohjeet. Sähköposteissa oli opintojuttujen lisäksi tietoa myös esimerkiksi lentokentälle saapumisesta, ensimmäisistä mahdollisista aktiviteeteistä sekä asumisvaihtoehdoista. Kysymyksiäkin rohkaistiin lähettämään ja vastauksia tuli nopeasti.

 

Asuminen ja kohteeseen saapuminen

Asumisvaihtoehtoja on Sydneyssä useita. Yliopistolla oli tarjottavana useampia erilaisia asumismuotoja lähellä kampusta, joihin hakeminen tapahtui yllä mainitun sähköpostittelun välityksellä. Nämä opiskelija-asunto vaihtoehdot ovat kuitenkin todella kalliita, ja itse päätin loppujen lopuksi hylätä opiskelija-asuntotarjouksen ja hakea vuokrahuonetta omin neuvoin. Vuokrakulttuuri Australian suurkaupungeissa, varsinkin Sydneyssä, on hyvin erilainen kuin Suomessa. Vuokraaminen ja siitä sopiminen ei tapahdu useita kuukausia etukäteen, vaan uusia vuokralaisia ja huoneistoja etsitään silloin kuin niille on tarvetta. Varovaisena suomalaisena halusin löytää asunnon jo etukäteen, ja tämä onnistuikin erittäin suositun flatmates -sivuston kautta. Vaikka itsellä kävi hyvä tuuri asunnon sijainnin, oman ison huoneen ja ihanien kämppisten kanssa, järkevämpää olisi ollut ensin muuttaa viikoksi vaikka edulliseen hostelliin ja etsiä asuntoa vasta kaupunkiin saapumisen jälkeen. Vaihtoehtoja kyllä riittää.

Eniten minua jännitti saapuminen Sydneyn suurkaupunkiin, ja se miten löytäisin suurelta lentokentältä uuteen väliaikaiseen kotiini. Onneksi jännitystä lievitti saamani selvät ohjeet: yliopiston puolesta saapuville vaihtareille oli järjestetty ilmainen shuttle-bus, joka vei uusia oppilaita kotioville asti. Toki julkinenkin liikenne tai uber/taksi olisi myös toiminut. Ostin jo lentokentältä uuden puhelinliittymän ja matkalla olin yhteydessä uuteen vuokraisäntääni, joka oli sitten toisessa päässä odottamassa saapumistani.

 

Sopeutuminen ja opiskelijaelämän alkaminen

Toiselle puolelle maapalloa reissatessa olin varautunut kulttuurishokkiin, mutta itse en ainakaan tällaista pahemmin kokenut. Australian kulttuuri on hyvin länsimaalainen, ihmiset ovat mukavia ja ”aussit” tunnetaankin rennosta elämän asenteestaan. Kulttuurishokkia lievitti varmasti myös Sydneyn monikulttuurisuus.

Ennen varsinaista orientaatioviikon alkua tutustuin uusiin kämppiksiini, joista sain heti ystäviä koko vaihdon ajaksi. Olin myös ilmoittautunut vaihtareille järjestettävään viikonloppureissuun, johon kuului paljon erilaisia aktiviteettejä, kuten hiekkadyyneillä laskettelua, rannalla oleilua ja eläintarhassa käymistä. Orientaatioviikollakin oli virallisten infotilaisuuksien lisäksi järjestetty paljon erilaisia aktiviteetteja, joihin kannattaa kyllä ehdottomasti osallistua. Sydneyn yliopiston opiskelijaelämään ja -kulttuuriin kuuluu isona osana erilaiset opiskelijoiden järjestämät kerhot. Kerhoja ja klubeja löytyy jokaiselle jotakin, ja itse koin että tämä oli hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin kurssien ulkopuolella. Vaihtoehtoina on esimerkiksi paljon erilaisia urheilulajeja, tanssikerhoja, erilaisia pelailuja ja esimerkiksi ruoka ja viini -järjestö. Monilla opiskelijaelämä ja opiskelun ulkopuolella järjestettävät aktiviteetit pyörivätkin erilaisten kerhojen ympärillä.

Opiskelua väritti myös suuri kampus, joka oli Sydneyssä kuin pieni opiskelijoiden kaupunki suurkaupungin keskellä. Alueelta löytyi lukuisia kahviloita, ravintoloita, kirjastoja ja urheilukenttiä kampusrakennusten lisäksi.

Opiskelu ja opetus

Opiskelun aloittaminen tuotti alkuun hieman päänvaivaa. Olin alun perin saanut sellaisen käsityksen, että ennakkoon valitsemani kurssit ovat sitovia, eikä niitä saisi muuttaa. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toiminut näin, vaan vasta orientaatioviikolla julkaistiin kurssien aikataulut ja näimme miten valitsemamme kurssit kulkevat koko lukukauden ajan. Kävin Sydneyssä biotieteiden koulutusohjelmaan kuuluvia kanditasoisia eli undergraduate kursseja. Olin etukäteen valinnut tutkintooni sopivia kursseja, mutta huonolla tuurilla kolme neljästä kurssista oli osittain päällekkäisiä, eli minun täytyi vielä juuri ennen opintojen alkua etsiä uusia kiinnostavia kursseja, joihin piti saada hyväksyntä myös kotiyliopistolta. Onneksi kursseja sai vaihdella vielä jopa kaksi viikkoa opetuksen alettua, eli oli mahdollista kokeilla jotakin kurssia tai vaihtaa joitakin mieluisimpiin kursseihin. Stressiäni olisi helpottanut hakuvaiheessa, jos olisin tiennyt, että kurssivalinnat ei ole loppuun lyötyjä ja näitä joissain tilanteissa jopa joutuu muuttamaan.

Mieluisat kurssit löydettyäni opiskelut lähtivät mukavasti liikkeelle. Opiskelu tuntui suhteellisen samantasoiselta mihin olin Helsingin yliopistossa tottunut, tosin läsnäolopakkoa ja kotitehtäviä oli hieman enemmän. Koska kurssit olivat koko lukukauden mittaisia, työmäärä oli myös odotetusti hieman suurempi. Suurin ero opiskeluissa liittyi kuitenkin tenttimiseen ja arvosanan saantiin. Kurssien arvosana koostui harvemmin vain yhdestä tentistä, vaan arvosanan muodostumiseen kuului osittain kirjoitustehtäviä, pieniä esitelmiä, välitentti tai läsnäoloprosentti. Lisäksi tenttejä ei ollut mahdollisuus uusia, mihin en itse ollut tottunut.

Muuta hyödyllistä tietoa

Opiskelujen ja kampuselämän lisäksi Sydneyn suurkaupungista ja lähistöltä löytyy paljon tekemistä ja nähtävää. Julkinen liikenne (junat, bussit ja lautat) toimivat tosi hyvin, ja ainakin meidät suomalaiset vaihto-opiskelijat on oikeutettu ”concession” opal-korttiin, jolla matkat saa puolella hinnalla. Lisäksi kortti toimii koko NSW alueella, eli voi vaikka hypätä edullisesti junaan tutkimaan lähikaupunkeja tai luonnonpuistoja.

 

Yleinen hintataso on Sydneyssä suurin piirtein Suomen hintatason luokkaa, asuminen hieman kalliimpaa. Maistraattiin ja kelalle ilmoittaessa vaihto-opinnoista ulkomailla opinto- ja asumistukea kuitenkin saa kohtuullisen hyvin. Ongelmatilanteissa – liittyivät ne sitten opiskeluun, liikkumiseen tai terveydenhuoltoon – löytyi helposti apua kysyttäessä, esimerkiksi yliopiston monipuolisesta opintoneuvonnasta.

Vaihtokertomus, Deakin University, kevät 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Suomen kevään 2019 Melbournessa, Australiassa (siellä toisella puolella maapalloa oli syksy). Yliopisto oli Deakin University, johon otetaan eniten vaihtareita Melbournessa ja muutenkin tunnelma oli hyvin kansainvälinen. Olin päättänyt Australian vaihtokohteeksi jo ennen kuin aloitin opinnot. Maa kiehtoi, koska se on niin suuri ja monipuolinen – viidessä kuukaudessa en ehtinyt näkemään edes murto-osaa. Olimme ensimmäiset Helsingin yliopiston vaihtarit Deakinissa, mutta kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja hyvällä rutiinilla.

Melbournen pilvenpiirtäjät 89. kerroksesta Eureka-talosta.

 

Saapuminen, lukukausi, lomat

Saavuin Melbourneen 1,5 vk ennen orientaatio-viikon alkua helmikuussa. Halusin lomailla hieman ja 9 h aikaero vaati jopa viikon palautumisen, joten olen todella tyytyväinen, että menin hyvissä ajoin. Ehdin tutustua rauhassa kaupungin CBD:hen eli keskustaan ja tottua ajatukseen, että asun 15 000 km päässä Suomesta. Deakin Universityssa todellakin panostettiin vaihtareihin. Meille oli järjestetty kahden viikon orientaatiojakso, johon sisältyi kahden päivän Beach Welcome- reissu läheiseen kaupunkiin Lorneen. Monella yliopistolla Melbournessa oli vain muutama päivä orientaatiota, jos edes sitä. Beach Welcomessa pääsimme tutustumaan muihin vaihtareihin ja esimerkiksi surffaamisen saloihin. Itse opiskelu alkoi maaliskuun alussa. Deakinissa on käytössä trimester järjestelmä eli lukuvuosi koostuu kolmesta kolmen kuukauden pituisesta trimesteristä eli lukukaudesta. Itse olin Australiassa trimester 1:n, joka alkaa syksyllä kuten Suomessakin koulu alkaa. Trimester 1:ssä meillä oli viikon mittainen pääsiäisloma puolessa välissä sekä yksi lukuviikko trimesterin jälkeen ennen tenttiviikkoja.

Eläimet, varsinkin kuvassa näkyvä lintu, olivat eksoottisempia mitä Suomessa
Toisaalta näin ensimmäisen kengurun vasta toisiksi viimeisenä päivänä vaihtoani.

 

Opiskelu

Opiskelu Deakinissa oli minulle opettajaopiskeluna melko samanlaista mitä Suomessakin: jokaisella kurssilla oli viikossa muutama tunti luentoa sekä muutama tunti seminaareja pienemmällä porukalla. Monelle jo tämä oli kuitenkin uutta, sillä useat olivat tottuneet vain luentoihin. Kursseja tehdään 3-4 ja ne ovat 7,5 HY:n opintopisteen arvoisia, joten laajempia mihin itse olen tottunut. Uutena tuli myös se, että yksi trimester koostuu 12 viikosta opiskelua, jonka jälkeen on yksi lukuviikko ja pari viikkoa tenttejä. Jokainen viikko on numeroitu ja niillä on oma viikkoaiheensa.

Deakinissa käytetään jokaisella kurssilla DeakinCloudia (vähän kuin HY:n Moodle) ja jokaisen viikon materiaalit liitetään sinne. Joka viikolle on oma viikkolukeminen. Usein luennot kuvataan ja liitetään Cloudiin, joten itse katsoin ne monesti omalla ajalla netistä. Kursseilla on yleisesti kolme arvosteltavaa osaa – esimerkiksi kolme seuraavista: esitelmä, essee, portfolio, opintopäiväkirja, nettitentti ja lopussa oleva isompi kirjallinen tentti. Minulla ei ollut yhtäkään isoa tenttiä, joten koulu loppui osaltani jo toukokuun lopussa ja pääsin matkustamaan ennen Suomeen paluuta samalla, kun muut jäivät lukemaan tentteihin. Arvosanani perustuikin siis kaikilla kursseilla kurssin aikana tehtyyn työhön eli esseisiin, portfolioihin sekä yhteen nettitenttiin. Opiskelua tuli siis tehtyä pitkin kurssia toisin kuin mihin olen tottunut Suomessa, missä meillä yleensä on vain yksi arvosteltava tehtävä tai tentti. Australiassa heti kun sai yhden esseen kirjoitettua, piti jo alkaa kirjoittaa seuraavaa.

Minä tein vaihdon aikana kolme kurssia, jotka liitän tutkintooni opintojani täydentäviin vapaavalintaisiin opintoihin: Sex and gender – ideas that changed the world, Literature for children and young adults sekä Australia today – An introduction to Australia. Jokainen kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja opin paljon uutta. Kaikkien kurssieni opettajat olivat erittäin innostuneita opettamistaan aiheista ja se motivoi huimasti opiskeluissa. Australiassa kursseilla ollaan paikallisten kanssa, toisin kuin esim. monissa Euroopan maissa, joissa vaihtarit ja kansainväliset opiskelijat ovat omilla erillisillä kursseilla, sillä he eivät osaa paikallista kieltä. Opetuksen laatu sekä kurssitarjonnan laajuus olivatkin iso plussa Deakinissa.


Kampus oli moderni ja siisti.

 

Kampuksella asuminen

Australiassa on tapana mennä opiskelemaan suoraan lukiosta ja monet asuvat ensimmäisen opiskeluvuoden kampuksella. Itse muutin kampukselle asumaan yleisenä muuttopäivänä muiden vaihtareiden sekä opiskelijoiden kanssa. Kampuksella asuin viiden kämppiksen kanssa – jokaisella oli oma pieni huone, jossa oli sänky, kaappi, pöytä ja tuoli. Asunnoissa oli lisäksi yhteinen olohuone, keittiö sekä kaksi wc:tä ja kylppäriä. Olen todella tyytyväinen, että valitsin asumismuodoksi kampuksen. Olihan se todella tyyristä pienestä kopperosta maksaa n.900e/kk, mutta uudet parhaat ystäväni asuivat myös kampuksella ja heitä näkikin sitten joka päivä. Kavereita sai siis helposti kampuksella asumisen ansiosta, sillä kampuslaisille järjestettiin viikoittain ohjelmaa. Melbournessa asuminen on muutenkin kallista, joten muualta vuokrattu asunto ei olisi ollut montaa sataa euroa halvempi. Silloin myös kavereiden saaminen olisi ollut vaikeampaa, sillä monet vaihtarit asuivat kampuksella ja kaveripiirit syntyivät sitä kautta. Monella oli myös ongelmia löytää asuntoa, jos he olivat jättäneet kodin hankkimisen tehtäväksi vasta Australiassa. Useampi ystävistäni muuttikin kesken lukukauden vain suosiolla kampukselle, sillä asunnonhaku ei napannut.

Huoneeni sisäänmuuttopäivänä.

 

Pidä mielessä:

Hakuprosessi oli todella pitkä. Aloitin yliopistoihin tutustumisen jo heti uuden vuoden jälkeen talvella 2018 ja lopullisen hyväksynnän sain vasta marraskuun lopussa. Minulla toki oli hieman viivästystä englannin kielitaidon todistamisen takia, sillä Deakinin päästä oli tullut ristiriitaiset ohjeistukset. Kävin tekemässä IELTS englannin kielikokeen. Loppupeleissä se ei olisi ollutkaan pakollinen, sillä en tehnyt education-kursseja. Deakinin sivuilla on taulukko, josta näkee mitkä tiedekunnat sen vaativat ja mitkä eivät. Toisaalta näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että kävin kokeen tekemässä – näin vähän itsekin missä mennään kielitaidon kanssa ja sain uudenlaista itsevarmuutta saatuani siitä odotettua paremmat tulokset.

15 000 km päässä kotoa. Kannattaa varautua siihen, että on oikeasti toisella puolella maailmaa. Sieltä ei tulla kotiin viikonlopuksi ja harvalla kävi ketään perhettä tai ystäviä siellä moikkaamassa, toisin kuin ystävilläni, jotka olivat Euroopassa vaihdossa samaa aikaa. Myös 7-9 h aikaero vaikutti isosti yhteydenpitoon. Aina piti suunnitella tarkkaan heräämiset tai valvomiset sen mukaan mitä kello Suomessa oli, jotta pystyin soittelemaan läheisille. En ollut tätä edes miettinyt ennen lähtöä. Siihen kuitenkin tottui nopeasti ja niin kliseistä kuin se onkin, oman ”kasvamisen” kannalta kaukana oleminen on todella iso positiivinen tekijä. Asuessani Ruotsissa lukion jälkeen 9kk Au pairin hommissa en todellakaan kokenut samaa mitä Australiassa. Opiskeluvaihto on myös erilainen kokemus verrattuna Au pairin hommaan, sillä vaihdossa ollaan aivan yksin ja kaikki mitä tapahtuu, on itsestä kiinni. Ei ollut enää host-perhettä hoitamassa ja tämä todellakin oli vain hyvä juttu. Näki, että kyllä minä pärjään.

Kaunein ikinä näkemäni auringonlasku, Byron Bay.

Raha. Australia on hintatasoltaan osiltaan samanhintainen ja osiltaan kalliimpi verrattuna Suomeen. Kannattaa siis varautua, että rahaa palaa. Jo ennen vaihtoa piti hankkia opiskelijaviisumi (313 €), pakollinen sairasvakuutus (183 €), lennot (n. 1000 €) ja maksaa kampusasumisesta ensimmäinen osa. Rahaa meni myös esimerkiksi matkavakuutukseen, prepaid liittymään, ruokaan, julkiseen liikenteeseen ja totta kai matkustamiseen. Lähdin toiselle puolelle maailmaa, joten olin valmistautunut rahallisesti. En halunnut elää niin, että jätin jotain tekemättä rahan takia. Hainkin ennen lähtöäni apurahoja eri säätiöiltä ja sainkin kerättyä hyvän potin myös sitä kautta.

Laskuvarjohyppy 15 000 ft check, Mission Beach.

Kaikkeen tottuu. Oli jännä huomata, kuinka suurimmalla osalla meistä vaihtareista tuli 2kk kohdalla samaa aikaa tietynlainen arkeen tottuminen ja pieni musta hetki. Selkeästi kaikki olivat tottuneet elämään Australiassa ja näkemään samat naamat joka päivä. Myös, kun kesä hiljalleen kääntyi syksyn puolelle ja aurinko laski jo klo 17, saattoi osallaan vaikuttaa tähän. Opiskeluun sekä elämään ylipäänsä oli tullut uusi rytmi. Meillä oli arki Autraliassa. Myös nyt kun on jo palannut Suomeen ja miettii vaihtoaikaa ja Australiaa, ei sitä kuvaile kuinka huikeata ja uskomatonta se oli, koska se oli elämää. Toki mageeta sellaista, mutta kuitenkin kaikkeen tottuu. Australiastakin ehti tulla koti. Normaali. Olen kuitenkin maailman onnellisin, että valitsin Australian, Melbournen ja Deakin Universityn ja pääsin toteuttamaan unelmani. Sain uusia kavereita ympäri maailmaa. Unohtamatta kuinka Melbourne kaupunkina on ja tulee olemaan yksi lempipaikoistani maailmassa. Joku päivä haluan takaisin.

Yarra-joki Melbournen keskustassa.

Vaihtokertomus, University of Western Australia, kevät 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain University of Western Australiaan (UWA) opiskelemaan oikeustiedettä. Hakuhetkellä olin vielä notaarivaiheen opiskelija, mutta olin jo suorittanut kaikki notaariopinnot. Ilmoittauduin siis vaihtoyliopistoon maisterivaiheen opiskelijana (postgraduate). Tämä antoi mahdollisuuden valita yliopistolta myös maisterivaiheen kursseja. Hyväksymispäätös Helsingin yliopistolta tuli toukokuussa, minkä jälkeen alkoi hakuprosessi vaihtoyliopistoon. Nominointi liikkuvuuspalveluiden toimesta tapahtui lokakuun puolivälissä ja deadline hakemuksen ja liitteiden toimittamiselle UWA:an oli 30.11. UWA:n vaatimia dokumentteja olivat ainakin Helsingin yliopiston edustajan (Tuula Hellstedt liikkuvuuspalveluista) allekirjoittama study list, alkuperäinen rehtorin allekirjoittama lukion päättötodistus (suomenkielinen käy), värillinen passikopio Tuulan allekirjoittamana ja Signed Application Coversheet (saa UWA:n järjestelmästä hakemuksen lähettämisen jälkeen). Itse stressasin tässä vaiheessa kurssivalinnoista ja tuskailin sitä etten vain ole valinnut sellaisia kursseja, joille minulla ei olisi oikeutta osallistua. Kurssisuunnitelmasta ei kuitenkaan kannata huolehtia, sillä ainakin omalla kohdallani myöhemmin UWA:sta tuli sähköpostitse tieto etten voi osallistua suurimmalle osalle valitsemistani kursseista. Minulle annettiin rajallinen lista kursseja, joille vaihto-oppilaat voivat osallistua ja lopulta vain yksi alun perin valitsemistani kursseista säilyi lopullisissa valinnoissa.

Sain hyväksymistiedon UWA:sta 15.11. Tämän jälkeen tarjous tuli vielä hyväksyä ja lähettää se sekä mukana tullut maksulomake opiskelijoiden Overseas Student Health Cover -terveydenhuoltovakuutuksesta ($ 330) allekirjoitettuna UWA:an.

Ennen lähtöä hain myös asuntoa. Päätin hakea asumaan kampukselle ns. college-asuntolaan. Mikäli haluaa asua kampuksella, tulee asumista hakea hyvissä ajoin etukäteen. Lähetin hakemuksen lokakuun lopulla. Collegeita on yhteensä viisi ja ne sijaitsevat kaikki vierekkäin aivan vastapäätä yliopistoa. Samalla hakemuslomakkeella voi hakea kaikkiin viiteen collegeen ja laittaa ne suosituimmuusjärjestykseen. Tutustumalla asuntoloiden nettisivuihin oli hyvin vaikea mieltää mikä niistä olisi paras vaihtoehto, kun kaikki vaikuttavat melko samanlaisilta ja hehkuttavat omaa asuntolaansa ja sen yhteisöllisyyttä jne. Itse laitoinkin colleget järjestykseen lähinnä hinnan perusteella. Ensimmäisellä sijalla minulla oli siten edullisimpana Unihall ja tulin sinne myös hyväksytyksi. Moni vaihtari asui myös yksityisellä vuokralla kämppiksen/kämppiksien kanssa. Asuntoa tai huonetta kimppakämpästä pystyy etsimään etukäteen (ks. myös fb-ryhmät) tai myös vasta saavuttuaan Perthiin majoittumalla ensin esim. hostellissa.

Australiaan tulee hakea viisumi ennen lähtöä. Kannattaa hakea viisumi hyvissä ajoin. Itselläni turhaa stressiä aiheutti, kun olin lähdössä reissaamaan jo neljä viikkoa ennen vaihtoa eikä Australian viisumia vielä ollut. Loppujen lopuksi viisumi kuitenkin tuli hyvin nopeasti muistaakseni jo heti seuraavana arkipäivänä siitä, kun olin hakemuksen lähettänyt. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että käsittelyssä voi kestää pidempäänkin. Opiskelijaviisumi on voimassa 6 kuukautta. Hain viisumin alkamaan jo ennen vaihdon alkamista kun matkustelin Australiassa jo ennen Perthiin menoa. Terveydenhuoltovakuutuksen (OSHC) tulee olla voimassa jo maahantulohetkellä. Itse ostin tällöin toiselta palveluntarjoajalta parilla dollarilla vakuutuksen muutamalle päivälle ennen kuin yliopiston kautta ostamani vakuutus alkoi. Tästä ei kylläkään kyselty rajalla mitään selvitystä, mutta kannattaa hoitaa varmuuden vuoksi ettei maahan saavuttaessa tule ongelmia.

Myös kansainvälinen ajokortti kannattaa hankkia etukäteen jo Suomessa, mikäli Australiassa aikoo ajaa autolla (saattaa olla, että osavaltioista Victoriassa saa ajaa suomalaisellakin ajokortilla, mutta ainakin muissa osavaltioissa kansainvälinen ajokortti tarvitaan). Sen saa helposti Autoliitolta (25 €).

Vaihtokohteessa

Saavuttuani Australiaan hankin australialaisen pankkikortin. Käytin Commonwealth-pankkia, ja opiskelijana pankkikortin sai nollakuluilla. Tilin avaamiseen tarvitsee passin sekä suomalaisen veronumeron, joka kannattaa ottaa ylös etukäteen esim. verokortista. Pankki postitti pankkikortin antamaani osoitteeseen collegelle. Kannattaa arvioida kuinka paljon rahaa tulee tarvitsemaan vaihdon aikana ja siirtää sitten kerralla isompi summa omalta pankkitililtä australialaiselle tilille niin suomalaisen pankin veloittamaa käsittelykulua ei tarvitse maksaa useampaan kertaan.

Ostin myös prepaid-liittymän, johon latasin aina uudelleen lisää kestoa. Matkustaessa esim. roadtripillä syrjäisemmillä alueilla mikään liittymä ei säilytä kenttäänsä, mutta ilmeisesti parhaiten toimii Telstra. Kannattaa siis harkita sitä. Itselläni oli Vodafonen sim-kortti, ja sen kantavuus Perthin ulkopuolella oli heikompi verrattuna joidenkin kavereideni liittymiin.

Saavuin Perthiin 15.2. ja olin pari ensimmäistä yötä hostellissa ennen kuin pääsin huoneeseeni Unihallilla. Samaan aikaan kaupungissa oli käynnissä Fringe-festivaali, milloin kaupunki oli täynnä ihmisiä ja esimerkiksi katukomediaa ja muita esityksiä oli joka puolella. Kannattaa saapua Perthiin jo Fringen aikana, jolloin kaupungilla on paljon enemmän vilinää ja vilskettä kuin normaalisti. Yliopisto alkoi 19.2.

Opiskelijakortin sain suoraan noutamalla sen kampukselta, kun olin etukäteen lähettänyt siihen tarvittavan kuvan UWA:n järjestelmän kautta (tästä tuli sähköposti etukäteen helmikuun puolivälissä). Jos kuvaa ei lataa etukäteen voi opiskelijakortin saamisessa kestää vähän pidempään.

Kun opiskelijakortti on hommattu, voi hankkia myös bussikortin (Smart Rider). Kortti leimataan aina bussiin mennessä ja lähtiessä, jolloin kortilta veloitetaan summa matkustamasi matkan pituuden perusteella. Muista siis leimata myös bussista lähtiessä!

Asuminen

Huoneeni Unihallilla

Asuin siis kampuksella Unihallissa. Vuokra collegeasumisessa on erittäin korkea, minulla vuokra oli noin 1000 €/kk. Se tosin sisälsi kaksi ruokaa päivässä ja kuntosalin eikä luentomatkoihin kulunut bussirahaa, kun ne taittuivat kävellen. Huom. vain Unihallilla yliopiston kuntosali kuuluu vuokraan, muissa collegeissa salijäsenyys täytyy ostaa erikseen.

Ruoka oli hyvää, mutta suhteellisen epäterveellistä. Vaihtokiloja siis kertyi, vaikkakin ruokalassa on myös esim. hyvä salaattipöytä. Minulla oli oma huone, joka oli mielestäni ihan hyvän kokoinen, sekä neljän muun henkilön kanssa jaettu keittiö, wc ja suihku. Monissa muissa rakennuksissa oli useampia ihmisiä samalla käytävällä. Huoneessa oli sänky, vaatekaappi ja työpöytä ja -tuoli. Lisäksi asuntolassa oli yhteiskäyttötiloja kuten opiskeluhuoneita ja pelihuone, jossa oli esim. biljardipöytä.

Colleget järjestävät paljon omaa aktiviteettia ja tapahtumia, mutta kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen myös koko yliopiston vaihtarijärjestön (Perth International) järkkäämissä tapahtumissa, koska siellä tapaa myös niitä vaihtareita, jotka eivät asu collegeilla. Yleisesti ottaen australialaiset opiskelijat ovat etenkin asuntoloissa verrattain nuoria (australialaiset lopettavat lukion vuotta aiemmin kuin me Suomessa). Esimerkiksi Unihallilla olin 23-vuotiaana hyvinkin vanhimmasta päästä suurimman osan ollessa 19–20-vuotiaita. Suurin osa oli myös undergraduate (eli kandivaiheen) opiskelijoita. Unihallilla oli melko paljon vaihto-oppilaita, minkä lisäksi siellä tutustui erittäin helposti (helpommin kuin ehkä muuten) paikallisiin sekä Australiassa koko tutkintoaan suorittaviin kv-opiskelijoihin. Yhtään suomalaista siellä ei ollut, ja muutenkin koko UWA:ssa oli minun lisäkseni kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa. Ainakin minulle tämä oli ehdoton plussa.

Opiskelu ja opetus

Kuva UWA:n kampukselta

Lukukausi kesti muistaakseni 19.2.–23.6.2018. Minulla opinnot jatkuivat vielä viikon pidempään kuin muilla eli 30.6. asti, koska olin valinnut yhdeksi kurssiksi intensiivikurssin (International Commercial Arbitration), joka alkoi vasta tenttijakson jälkeen ja kesti viisi päivää (jolloin 8h luentoja päivässä plus kotitehtävät). Tämän lisäksi kurssiin kuului research paper, jonka kirjoitin vasta Suomessa ja palautin syyskuun lopussa. Muut kurssini olivat International Commercial Law, Intellectual Property Law ja World Trade Organization Law. International Commercial Law taisi olla suunnattu kolmannen vuoden opiskelijoille, mutta muut kurssit olivat maisterivaiheen opintoja.

Koin, että kurssit olivat suuritöisiä. Niihin kuului yleensä sekä luentoja että ns. tutorialseja eli n. 15 opiskelijan pienryhmäopetusta, jossa käytiin läpi ennakkoon tehtyjä tehtäviä, keskusteltiin ja pidettiin esitelmiä. Varsinkin alkuun koin stressaavaksi kurssien työmäärän ja esitelmien pitämisen etenkin, kun yhdellä kurssilla olin pienryhmän ainoa vaihtari. Paikalliset opiskelijat ainakin oikiksessa panostavat paljon opiskeluun ja ovat erittäin aktiivisia, mikä oli omiaan säikäyttämään Porthanian massaluentoihin tottuneen suomalaisopiskelijan. Pienen alkushokin jälkeen kaikki meni kuitenkin hyvin ja koin haastavasta opiskeluympäristöstä olleen paljon hyötyä mm. englanniksi esiintymisen kannalta. Liikaa vapaa-aikaa ei kuitenkaan ollut vaan tuntui, että opiskelin todella paljon. Näin siitä huolimatta, että minulla oli vain kolme kurssia lukukauden aikana normaalin neljän sijaan (ja neljäs kurssi intensiivikurssina). Uskon työmäärän johtuvan jonkin verran myös kurssivalinnoista: halusin ottaa oman opintovaiheen mukaisia kursseja itseäni kiinnostavista aiheista, mikä tarkoitti sitä, että kurssit olivat myös aika haastavia. Voi olla, että valitsemalla enemmän undergraduate-kursseja, joissa aihe on hieman helpompi, olisi päästänyt itsensä hieman vähemmällä. Tämä on kuitenkin myös tietysti hyvin henkilösidonnaista: muut osalla samoilla kursseilla olleet vaihtarit esim. Norjasta ja Tanskasta puolestaan sanoivat opiskelleensa vaihdossa paljon vähemmän kuin normaalisti. Intensiivisyydestään huolimatta kursseista lempparini oli International Commercial Arbitration, jolla oli vain noin 12 opiskelijaa ja opettajat olivat yliopiston ulkopuolisia juristeja ja barristereita. WTO-oikeus taas oli kursseistani helpoin.

UWA:n kaikki tiedekunnat sijaitsevat samalla isolla kampusaluealla

Ostin oppikirjan vain kahdelle kursseista. Kirjat ovat aika kalliita, joten kannattaa etsiä niitä käytettynä yliopiston kirjakaupasta (huom. menevät nopeasti), nettikaupoista tai kirjastosta. Kurssit arvostellaan kokonaispisteiden perusteella. Osasuorituksia painotetaan eri tavalla (esim. läsnäolo luennoilla max. 10%, aktiivisuus max. 10%, esitelmä max. 20%, essee max. 20%, tentti max. 40%) ja niistä saa tietyn pistemäärän. Läpipääsyyn tarvitaan yli 50%. Minulla oli kolme tenttiä, joista kahteen sai ottaa kirjan/diat ja muistiinpanot mukaan. Haasteena oli lyhyt tenttiaika, joka oli vain kaksi tuntia. Tenttien päivämäärät julkaistaan aika myöhään, mikä on vaihtareiden kannalta ikävää, kun ei pysty suunnittelemaan lukukauden jälkeisiä reissuja. Viimeinen mahdollinen tenttipäivä on kuitenkin jo aikaisin tiedossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Roadtrip Länsi-Australiassa

Suosittelen lähtemään study breakilla roadtripille Perthistä pohjoiseen Exmouthiin. Karijinin luonnonpuisto on ehdottomasti näkemisen ja pitkän ajomatkan arvoinen – upein paikka, jossa olen ikinä käynyt! Matkalle tosin täytyy lähteä hyvin varustautuneena (mm. kärpäsverkko, teltta, tölkkiruokaa, kymmeniä litroja vettä mukana ja varautuminen moneen päivään ilman suihkua) ja kunnon 4WD-autolla kenguruita ja vapaana vaeltavia lehmiä varoen. Rural Australian kokeminen pitäisi ehdottomasti olla jokaisen vaihtarin to do -listalla. Länsi-Australia tarjoaa kaikessa tyhjyydessään hyvin erilaisen kokemuksen kuin turistien täyttämä itärannikko. Suosittelen samalla reissulla myös snorklaamista Turqoise Baylla. Huom. pimeällä ei saa ajaa!

Suosittelen käymään myös esim. viikonloppureissulla Margaret Riverillä katsomassa luolia ja viinitiloja. Perthistä on myös edullisia lentoja Balille. Itse kävin keskellä vaihtoa 4 päivän reissulla Sydneyssä. Mikäli suunnittelet roadtripiä etelään Esperanceen (itse en käynyt), kannattaa mennä keväällä aikaisessa vaiheessa lämpötilan laskiessa aika alas lähempänä lukukauden loppua.

Vaihtarijärjestö Perth Internationalin järjestämälle Survivor Campille ilmoittautuminen alkoi jo ennen lukukauden alkamista ja Perthiin saapumista helmikuun alkupuolella, ja se täyttyy hyvin nopeasti. Eli jos haluat mukaan niin muista seurata sähköpostia ja ilmoittautua heti kun ilmo aukeaa!

Huom. Australiassa ajokortti ei riitä henkilöllisyyden todistamiseksi esimerkiksi baariin mennessä. Passi täytyy siis olla aina mukana. Mikäli passia ei halua kantaa mukana, voi tilata erikseen virallisen henkilökortin.

University of Western Australia, kevät 2017

Viestinnän opiskelija

Lähdin vaihtoon kolmantena opiskeluvuotenani – opiskelen viestintää valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kirjoitin kanditutkielmani vaihtoa edeltävänä syksynä 2016, joka tarkoitti sitä, että vaihdossa suoritettu markkinoinnin sivuainekokonaisuus täydensi kanditutkintoni. Länsi-Australiassa sijaitseva Perth oli minulle kaupunkina ennestään tuttu, sillä työskentelin siellä au pairina lukiosta valmistuttuani vuonna 2012. Olin aina tiennyt haluavani opiskelijavaihtoon ja kun näin HY:n tarjoavan UWA:a kohteeksi, oli minun pakko hakea.

Ennen lähtöä

Ei ole salaisuus, että vaihtoon lähteminen vaatii paperitöitä jos jonkin verran. Hakuprosessi University of Western Australiaan eli tuttavallisemmin UWA:an oli mielestäni kuitenkin suhteellisen kivuton. Flamman ohjeita seuraamalla sain Mobility Onlineen suhteellisen nopeasti tarvittavat liitteet ja tiedot (Huom., syksystä 2017 alkaen ohjeet löytyvät Guidesta). Näitä oli mm. kopio passista, motivaatiokirje, allekirjoitettu ja leimattu opintosuunnitelma ja opintosuoriteote. Hakuprosessi on kaksivaiheinen: Helsingin yliopiston asettaman ehdokkuuden jälkeen UWA hyväksyy lopulliset hakijat.

OASYS & opiskelijaviisumi

Seuraava askel oli ladata erinäisiä liitteitä (passikopiot, opintosuunnitelma, kielikokeen tulokset ja niin edelleen) OASYS- nimiseen UWA:n järjestelmään. Kun liitteet ja tarvittavat tiedot olivat kaikki ladattu, oli aika odotella UWA:n mahdollista hyväksyntää, joka lopullisesti tuli joulukuun ensimmäisellä viikolla. Offer-letter sisälsi pakollisen terveydenhoitomaksun (330 aud), joka oli edellytys opiskelijaviisumille Australiaan. Kun maksut saatiin prosessoitua, UWA:sta lähetettiin ’Confirmation of Enrolment’, joka oli pakollinen viisumihakemusta varten. Opiskelijaviisumia (subclass 500) haettiin Australian rajavalvonnan sivuilta ja hakemuksen täyttö kesti tunnista pariin. Varaudu täyttämään tietoja hyvinkin yksityiskohtaisesti! Viisumi on hintava, muistaakseni 400-500 Australian dollaria.

Kielikoe

Kielikoe on pakollinen osoitus kielitaidosta, mikäli lukion päättötodistuksen keskiarvo on alle 8. Vaihtoehtoina on TOEFL- tai IELTS –nimiset kokeet. Itse tein aikataulullisista syistä TOEFL:n, joka kesti muistaakseni nelisen tuntia. Jälkikäteen ajateltuna stressasin kokeesta hieman turhaan, Suomessa on verrattain kova englannin kielen osaaminen ja taso ja pääsin itse heittämällä kokeesta läpi pahemmin valmistautumatta. Suosittelen kuitenkin tutustumaan tehtävätyyppeihin etukäteen, koska oma valmistautumattomuuteni meinasi kostautua ajankäytöllisiin haasteisiin, jotka olisin harjoittelemalla tiennyt. Kielikoe kustantaa noin 250 euroa, joten sinne kannattaa mennä valmistautuneena (ja tarpeeksi ajoissa!).

Kurssivalinnat

UWA:n vaihtokoordinaattorit olivat erittäin päteviä ja heidän ohjeensa olivat selkeitä. Viisumin jälkeen oli vuorossa kurssivalinnat CAS-nimisessä järjestelmässä, jossa sai myös valita itselleen mieluisimman lukujärjestyksen. Kurssivalintoja pystyi vielä muuttamaan paikan päällä kolmen ensimmäisen viikon ajan. Oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mieli muuttui ja kurssivalintoja järjesteltiin uusiksi monen vaihto-oppilaan toimesta. Tämä oli myös hyvin ohjeistettu ja helppo prosessi.

Vihdoin paikan päällä

Saavuin itse Perthiin edeltävänä perjantaina koulun alkaessa orientaatiolla maanantaina. Koin viikonlopun olleen tarvittava aika toipua pitkästä (3 välilaskun) matkustuksesta. Matkatavarani tulivat 48 tuntia itseäni myöhemmin, mutta se ei haitannut tunnelmaa. Helsingin pakkasesta siirtyminen +30 asteen Perthin loppukesään lämmitti mieltä. UWA järjestää kuljetuksia kampukselle lentokentältä, mikäli sellaisen tarvitsee.

 

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian määrä oli mielestäni vähäinen, sillä etukäteen tehdyt valmistelut ja hyvät ohjeet takasivat helpon laskeutumisen arkeen. UWA:lla on kätevä UniMentor-ohjelma, johon kaikille vaihto-oppilaille tarjotaan mahdollisuutta osallistua. UniMentor on oma tuutorisi, jolta voi kysyä mitä tahansa yliopistoon liittyviä kysymyksiä. Koska kampusalue on suhteellisen iso, oli omasta tuutoristani esimerkiksi paljon apua siinä, että hän näytti minulle tilat ja luokat, joissa tuntini tultaisiin pitämään. Suosittelen siis ehdottomasti ilmoittautumaan ohjelmaan, joka tarkoittaa ainoastaan sitä että sinulle määrätty tuutori ottaa sinuun sähköpostitse yhteyttä ja kysyy mikäli haluat lisätietoa joistain asioista.

Millainen UWA:n kampusalue on?

Kampusalue oli kuin suoraan elokuvista. Palmupuiden kehystämät polut, vihreys ja Tylypahkasta muistuttavat vanhat rakennukset ovat upeita. Malliltaan kampusalue on hyvin suora, ja päästä päähän pituus taitaa olla noin 1,5 kilometriä. Eri tiedekunnat ovat omissa osissaan kampuksella, mutta jos kursseja on eri puolilla kampusta, saattaa siirtymissä tulla kiire. Monella onkin tapana pyöräillä ja kampuksella asuvilla on mahdollisuus lainata pyörää ilmaiseksi. Yleiset tilat, kuten kirjastot ovat siistejä, niissä on useimmiten aina tilaa. Yleisistä tiloista ei ole kuin pelkkiä kehuja.

 

Kampusalue sijaitsi Swan Riverin välittömässä läheisyydessä – Matilda Bayksi kutsuttava alue kerää opiskelijoita paistattelemaan päivää opintojen välissä. Joella uiskentelevat usein mustat joutsenet ja vastarannalla näkyvä kaupungin linja ei jätä kylmäksi.

Opiskelu ja opetus

Kurssit UWA:ssa ja ainakin Business Schoolin puolella ovat usein jaettu luentoihin ja tutoriaaleihin. Luennot ovat monelle yliopisto-opiskelijalle tuttuja massaluentoja, joissa professori käy läpi kulloisenkin viikon aihetta. Professorista riippuen luento voi olla hyvinkin mielenkiintoinen, tai täysin lamaannuttava. Luennoilla on usein yli 500 oppilasta, eikä kukaan tarkasta oletko läsnä vai et. Luentojen lisäksi jokaisella kurssilla on kerran viikossa järjestettävä tutoriaali, joka kestää yleensä 45 minuuttia. Tutoriaaleissa on noin 20. oppilaan ryhmä ja tavoitteena on syventyä luennon teemoihin ja kotiläksyihin tarkemmin. Tutoriaalien läsnäoloa tarkistetaan ja tuntiaktiivisuutta mitataan joka tunti asteikolla 0-10. Näistä koostuu lopuksi osa kurssin arvosanasta. Kurssit arvostellaan prosenttiasteikolla ja prosentuaalinen painotus loppukokeen, kotiläksyjen, tuntiaktiivisuuden ja ryhmätöiden välillä vaihtelee. Joka kurssillani on vähintään yksi ryhmätyö ja jokaisessa on viikoittain palautettavia kotiläksyjä ja tehtäviä. Väittäisin kurssien olevan suuritöisempiä, kuin mihin Suomessa on tottunut. Tämä toki riippuu siitä, mitä Suomessa opiskelee. Kokeet UWA:ssa ovat usein monivalintakokeita, joka myös poikkeaa siitä, johon itse Suomessa olin tottunut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

UWA:ssa on todella suuri määrä opiskelijatoimintaa. Halukkaalle löytyy joka päivä jotain! Eri kerhoihin ja ryhmiin kuuluvat oppilaat ovat erittäin aktiivisia ja tapahtumia järjestetään laidasta laitaan! Osallistuin itse näihin hävettävän vähän, mutta mieleeni jäi ainakin Harry Potter –elokuvailta, Battle of the Bands –bändikisa ja erinäiset markkinointiopiskelijoiden järjestämät case-illat, joissa ratkottiin yrityksien kanssa yhteistyössä asiakascaseja ja verkostoiduttiin oman alan opiskelijoiden ja työntekijöiden kanssa. Kampukselta löytyy myös oma kuntosali, joka oli siisti, iso ja hyvä. UWA Sport järjesti kymmeniä erilaisia vapaa-ajan urheilukursseja, joista pystyi valitsemaan itselleen sopivan liikuntamuodon (esim. surffausta, melontaa, painonnostoa, HIIT-treenejä, pilatesta jne.) Salikortin omistavalle vaihtoehdot olivat vieläkin laajemmat, sillä ryhmäliikuntatunteja meni joka päivä useaan otteeseen. Tämän lisäksi halukkaat saivat liittyä yliopiston urheilujoukkueisiin (koripallo, jalkapallo, lentopallo jne.)

Kuulemani mukaan opiskelijoiden järjestöjä löytyy jokaiseen lähtöön. Erilaisia kerhoja on ymmärtääkseni yli 130, joten samanhenkisten ihmisten löytämisen ei pitäisi olla ongelma. Erikoisin kuulemani kerho oli ’suklaan ystävien kerho’.

Yleistä Australiasta ja Perthistä

Australia maana on hyvin länsimainen, siisti ja turvallinen. Perth on Australian aurinkoisin kaupunki, jossa paistaa aurinko noin 300 päivänä vuodessa. Rannat ovat upeita ja esimerkiksi kampukselta suhteellisen helposti pääsee Cottesloen rannalle. Hintataso Perthissä on suhteellisen kallis ja tämä kannattaa ottaa huomioon vaihtoa suunniteltaessa. Liikenne on vasemmanpuoleista, mutta monet tietämäni vaihto-oppilaat ja itseni mukaan lukien uskaltautuivat ajamaan. Ravintola- ja kahvilatarjontaa löytyy runsaasti, samoin kuin shoppailumahdollisuuksia! Ihmiset ovat yleisesti hyvin mukavia, ystävällisiä ja ulkoilmoissa viihtyviä.

University of Sydney, syksy 2016

Yleisen kielitieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Kuten kaikki tietävät ja varoittelevat, koko prosessi ennen itse vaihtoon lähtöä kestää todella kauan. Tiesin kyllä tämän itsekin, mutta olin asennoitunut siihen oikein, jolloin aika ennen itse lähtöpäivää meni kuin siivillä. Sain tiedon vaihto-opiskelijaksi hyväksymisestä kesäkuussa 2015, vaihtoaikani tulisi olemaan syyslukukausi 2016. Tämän jälkeen laitoin hakemukset kohdeyliopistoon vetämään syksyllä 2015, ja aivan lopullisen varmistuksen Sydneystä sain maaliskuussa 2016. Odottavan aika oli pitkä, mutta kaiken kaikkiaan käytin tämän pitkän ajan hyödykseni: luin ja selvitin melkein kaiken mahdollisen Sydneystä ja Australiasta. Tämä oli oma valmistautumiseni vaihtoon, sillä pidän asioiden selvittämisestä etukäteen. Kevät ennen lähtöä olikin kiireistä aikaa. Hankin mm. lennot, vakuutukset, vahvistin kurssivalintani ja suunnittelin pakkaamista. Vaihtoon valmistautumiseen liittyy kaikenlaista suurta, mutta myös pientäkin muistettavaa. Henkilökohtaisesti suosittelen juuri ottamaan selvää asioista jo täällä Suomessa. Oli huomattavasti helpompaa saapua väsyneenä pitkien lentojen jälkeen kohdekaupunkiin, kun tiesin jo etukäteen miten junalla liikutaan, montako pysäkkiä minun täytyy kulkea päästäkseni hostellille, ja millaisen matkakortin minun pitää ostaa.

Asuminen

Asuminen ja sen järjestely on varmasti monille se isoin kuuma peruna vaihtoon lähdössä. University of Sydneyn kautta on mahdollista vuokrata erilaisia asumismuotoja, jotka sijaitsevat todella lähellä kampusta. Näillä tarkoitan lähinnä asuntoloita, eli joko jaettuja huoneistoja (6-8 hengen) omilla pienillä huoneilla, tai sitten ihan kokonaisia miniyksiöitä. Tämä asumismuoto on kuitenkin ihan hervottoman kallis vaihtoehto, eli jos olet valmis suoltamaan asumiseen yli tuhat euroa kuussa, löydät varmasti itsellesi jotain sopivaa.

Olin varannut ensimmäiselle viidelle päivälle hyvän hostellin aivan Sydneyn päärautatieaseman vierestä, ja sieltä käsin kävin etsimässä itselleni kotia vaihdon ajaksi. Meille järjestelmällisille suomalaisille tämä vaihtoehto saattaa kuulostaa vähän riskialttiilta, mutta Sydneyn vuokrausmarkkinoilla on todella vaikea sopia mitään viikkoja etukäteen, sillä tarjontaa on lähinnä periaatteella ”nyt heti”. Missään nimessä mitään huonetta ei pidä vuokrata etukäteen ennen kohdekaupunkiin menoa! Menin siis Sydneyyn kaksi viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, jolloin minulla oli aikaa etsiä asunto sekä tutustua kaupunkiin. Ehdottomasti tärkein vinkkini on katsoa oikeasti miltä alueelta aikoo vuokrata huoneen. Alun perin olin ajatellut, ettei sijainnilla ole niin hirveästi väliä, sillä julkinen liikenne on hyvä ja kattava, kuten esimerkiksi Helsingissä. Tämän idean sainkin unohtaa jo melkein heti, kun minulle selvisi käytännössä, miten mahdottoman iso kaupunki Sydney on maantieteellisesti. En haluaisi käyttää aamustani yhtä kokonaista tuntia vain siihen, että pääsen kampukselle, koska sekin oli aivan normaalia esimerkiksi paikallisten opiskelijoiden keskuudessa. Selailin monia eri vuokraussivustoja, ja kävin katsomassa muutamia huoneita. Mikään niistä ei oikein tuntunut sopivalta, kun oli kuitenkin tarkoitus löytää huone, joka olisi kalustettu. Lopulta löysin erään ilmoituksen, jossa ei ollut yhtäkään kuvaa (aina pieni riski), mutta joka kuulosti paperilla mukavalta, ja joka sijaitsi vain vartin kävelymatkan päässä kampukselta. En voinut uskoa onneani, kun kävin katsomassa asuntoa! Minulla olisi oma huone täysin kalustettuna parisängyllä, työpöydällä, vaatekaapilla ja lipastolla, minulla olisi vain kaksi kämppistä, jotka molemmat olivat työssäkäyviä aikuisia naisia, ja ennen kaikkea talo oli suhteellisen siisti ja käytännöllinen, vaikkakin vanha, mikä on myös eräs Sydneyn asuntomarkkinoiden piirteistä. En edes ehtinyt näytöstä takaisin hostellille, kun sainkin jo tulevilta kämppiksiltäni viestin, että voisin muuttaa tähän huoneeseen. Tästä asunnosta ja niistä kahdesta kämppiksestä tuli minun koti kaukana kotoa, parempaa en olisi voinut toivoakaan. Parhainta oli myös juurikin tuo vartin kävelymatka kampukselle, koska sen avulla säästin melkoisen summan rahaa. Asunnon etsimisessä kannattaa muistaa kärsivällisyys sekä maalaisjärki, niillä pääsee jo todella pitkälle.

Opiskelu ja opetus

Orientaatioviikko meni lähinnä erilaisten infojen ja aktiviteettien parissa mitä vaihtareille oli järjestetty. Suosittelen osallistumaan edes johonkin näistä, sillä yliopiston pääkampus on valtava, ja siellä voi helposti eksyä, jos ei tutustu alueeseen ja rakennuksiin kunnolla. Alkubyrokratiassa raastavinta meille järjestelmällisille eurooppalaisille oli lähinnä hallinnollisten asioiden hitaus sekä asioista informointi. Jotta pystyt lopullisesti varmistamaan paikkasi kursseilla, sinun pitää odottaa vaihtokoordinaattorilta saapuvaa sähköpostia ohjeineen. Sitä sähköpostia odotin itse melkein 1,5 viikkoa, mutta lopulta sain sen ja pääsin varsinaisesti kirjoille yliopistoon. Tämä oli tehtävä, jotta pystyin hakemaan opiskelijakortin sekä hakemaan Sydneyn julkisen liikenteen opiskelija-alennuslippua. Korttia haetaan nettilomakkeella, ja se postitetaan sinulle kotiosoitteeseen. Suosittelen tätä ehdottomasti, sillä julkinen liikenne on todella kallista Sydneyssä, eli kaikenlaiset alennukset ovat vain plussaa. Opiskelijakortin lunastaminen on myös todella helppoa sen jälkeen, kun olet päässyt kirjoille yliopistoon, sillä sekin hoituu netissä. Itse fyysinen kortti pitää vain käydä hakemassa opiskelijapalveluista. Myös näissä alkubyrokratiaan liittyvissä asioissa on hyvä olla itse aktiivinen ja selvittää asioita, noin isossa yliopistossa harvoin kun kädestä pitäen mitään kerrotaan.

En varsinaisesti tiennyt mitä odottaa University of Sydneyssä opiskelulta ennen lähtöä. Kuten tavallisesti Australialaisissa yliopistoissa, suoritin neljä kurssia, jotka olivat kaikki Sydneyn opintopisteissä 6 opintopisteen suuruisia. Viikkotunneissa mitattuna minulla oli melko kevyt lukujärjestys, mitä muutamat paikalliset opiskelijat kadehtivat. Alussa kurssit tuntuivat melko samanlaisilta, mutta vähitellen aloin ymmärtää, miten erilaista opiskelu Sydneyssä oikeasti onkaan. Toki jotkut Helsingin yliopiston pääaineista ovat todella työläitä ja raskaita, mutta oma pääaineeni ei kuulu näihin. En ole koskaan joutunut tekemään niin paljon töitä yliopiston eteen kuin Sydneyssä, sillä kurssit ovat todella suuritöisiä. Luentojen lisäksi on paljon luettavaa, joka viikko palautettavia laajoja tehtäviä, isoja esseitä, ryhmätöitä yms. Työmäärä pelotti, mutta motivoituneella asenteella siitäkin selvittiin. Enkä toki voi sanoa, että jokainen vaihto-opiskelija olisi sitä mieltä, koska jokainen pääaine on varmasti erilainen. Opetus oli myös hieman erilaista kuin Suomessa, mutta pienehkö pääaineeni oli pienehkö myös Sydneyssä, joten vältyin massaluennoilta mitä esimerkiksi kaupallisen alan kursseilla on. Lukukausi huipentuu tenttiviikkoihin, mutta onneksi minulla oli vain yksi tentti, sillä muilla kursseilla suoritustapa oli esseitä ja muita laajoja kirjoitustöitä. Tahdon painottaa sitä, että kannattaa ehdottomasti kysyä koevalmisteluista etukäteen joko luennoitsijalta tai joltain kurssikaverilta! Minulle ei informoitu ollenkaan mistään tärkeistä yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, että kokeeseen saa vastata vain kuivamustekynällä. Koetilanne on yhtä vakava ja täynnä sääntöjä kuin suomalaiset ylioppilaskokeet, joten se on myös hyvä muistaa.

Kokonaisuutena kurssit olivat laajoja, ja osa ehkä hieman jo itsellekin tuttua entuudestaan. Pidin kuitenkin omilla kursseillani vallinneesta rennosta asenteesta ja opiskelijoiden avoimuudesta kysyä kysymyksiä ja keskustella opetettavista aiheista. Fakta on kuitenkin se, että vaihtolukuvuoden aikana opiskelulta ei voi millään välttyä, kuten eräät amerikkalaiset tuttavani olivat naiivisti luulleet.

Hyödyllistä tietoa

Eräs vaihtoon lähteviä askarruttava asia on tietenkin sopeutuminen ja mahdollinen kulttuurishokki. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä kaikki riippuu siitä, millainen on ihmisenä ja millaisia aikaisempia kokemuksia on ollut. Fuksivuoteni jälkeen olin työharjoittelussa Lontoossa, joka oli siis ensimmäinen kerta, kun asuin yksin ulkomailla. Tällöin koin paljon erilaisia kulttuurishokin piirteitä, ja tavallaan prosessoin paljon asioita mielessäni jo silloin. Olen varma, että tämän takia en kokenut mitään suuria kulttuurishokin piirteitä Sydneyssä. Toki tätä edesauttoi länsimainen kulttuuri sekä tuttu englannin kieli.

Kaksi isoa shokkia kuitenkin koin. Lähdin Suomesta heinäkuun alussa 2016, joka on talvikuukausi Sydneyssä. Toki meille suomalaisille lämpötilallisesti se ei ole talvea nähnytkään, mutta valoisuuteen liittyen kyllä. Itselle ensimmäiset pari viikkoa oli todella vaikeaa tottua siihen, että pimeä tulee jo klo 17, kun on lähtenyt Suomen ihanasta valoisasta kesästä. Toki tähän sitten tottui melko nopeasti, koska onhan Suomessakin pimeää talvella. Toinen shokki liittyi viileisiin öihin ja asumiseen. Koska Sydneyssä talvi on yhtä lyhyt kuin Suomen kesä, ei taloissa ole lämmityksiä ja seinät ovat yhtä ohuet kuin lastulevyseinät, joten iltaisin/öisin oli todella todella kylmä. Jos olet lähdössä syyslukukaudeksi Australiaan, kannattaa tämä muistaa. Paksua talvitakkia ei kuitenkaan kannata pakata mukaan, vaan kaiken A ja O on kerrospukeutuminen. Itse pärjäsin heinäkuun hyvin erilaisilla huppareilla sekä hyvällä vedenkestävällä kuoritakilla. Elokuusta lähtien olikin jo niin lämmin, että menin melkein koko loppuajan pelkissä shortseissa. Tämä toki herätti kummastusta ja outoja katseita paikallisissa, sillä elokuu on vielä virallisesti talvikuukausi Sydneyssä. Olin kuitenkin siis todella iloinen, että olin muistanut ottaa muutaman hyvän kerraston, ihanat villasukat ja hyviä kaulaliinoja, sillä valitettava tosiasia oli, että niitä kaikkia tuli käytettyä sisätiloissa iltaisin. Kun illat ja yöt lämpenivät, oli sisälläkin myös lämmin. Muistan kuitenkin erään elokuisen päivän, jolloin paradoksaalisesti menin ulos lämmittelemään, sillä siellä oli lämpimämpi kuin sisällä.

Kuten jo mainitsin, Sydneyn julkinen liikenne on kallis, mutta se on kuitenkin todella kattava, sujuva ja kulkee joka päivä 24/7. Julkiseen liikenteeseen kuuluu junien ja bussien lisäksi myös Sydneyn ikoniset lautat, joilla pääsee vaikka ja minne. Suosittelenkin ehdottomasti tutkimaan mitä kaikkea Sydneystä voikaan löytyä. Kävin itse esimerkiksi Sydneyn pohjoisimmassa, läntisimmässä, eteläisimmässä ja itäisimmässä kolkassa, kävin myös paljon vaeltamassa sekä tutustuin ihaniin rantoihin ja erilaisiin kaupunginosiin. Mutta tämä n. viiden kuukauden aika ei riittänyt tietysti millään tutustumaan jokaiseen paikkaan, sillä Sydney on todella iso kaupunki.

Julkinen liikenne sekä asuminen ovat Sydneyssä kallista, mutta myös ruokakauppojen hinnat vastaavat Suomen hintoja todella hyvin. Kuitenkin on pakko mainita, että lähestulkoon kaikkialla oli ulkona syöminen halvempaa kuin Helsingissä, mikä tuntui oudolta. Vaikka kustannukset saattavat pelottaa ja tuntuvat korkeilta, elin Sydneyssä opintotuella ja -lainalla, eikä minulla ollut mitään ongelmia rahallisesti. Toki olin myös säästänyt yli vuoden rahaa juurikin tätä vaihtoa varten, joten se tietysti auttoi. Jos pohdit uskallatko lähteä Australiaan vaihtoon, ei sitä päätöstä kannata tehdä pelkästään peläten erinäisiä kustannuksia. Opiskelijaviisumi oikeuttaa tekemään jonkin verran myös töitä, joten sekin on eräs vaihtoehto.

Puolivälissä lukukautta on viikon loma, joka kannattaa käyttää järkevästi, tietenkin matkustellen. Sinulla on lähestulkoon rajattomat mahdollisuudet päättää millaisen loman haluat tehdä. Osa ystävistäni lähti esimerkiksi Fijille, Tasmaniaan tai Indonesiaan. Itse suuntasin Australian pohjoisosavaltioon Queenslandiin, jossa nautin tropiikin helteestä. Kävin mm. sukeltamassa Valliriutalla, ja tätä kokemusta en tule unohtamaan koskaan. Matkustin vähän itärannikkoa alaspäin, mutta aikarajoitteen vuoksi en tietenkään pystynyt tekemään kokonaista East Coast -retkeä, mitä monet vaihtarit lähtivät tekemään heti lukukauden päätyttyä marraskuun lopussa. Koska olin jo päättänyt matkasuunnitelmani valmiiksi opiskeluiden päätyttyä, olin täysin tyytyväinen tällaiseen minikierrokseen itärannikolla. Ennen tenttiviikkoa on myös ns. lukuloma, jolloin monet lähtevät taas reissuun. Itse kävin silloin pienellä kaupunkilomalla Melbournessa, jota suosittelen myös matkakohteena. Lukulomalla reissatessa kannattaa kuitenkin olla ehdottoman tarkka päivistä, ettei vaan vahingossakaan matkusta koepäivinä, sillä tenttiviikkojen aikataulut julkaistaan vasta sitä edeltävän kuukauden alussa.

Mitä tulee opiskelijaelämään, sitä tietysti löytyy näin suuresta yliopistosta paljonkin, kuten myös paljon erilaisia kerhoja. Jokainen voi liittyä avajaiskarnevaaleilla mihin tahansa kerhoon, josta on mahdollista saada paljon uusia ystäviä. Toki vaihto-opiskelussa eräs iso ongelma on ”vaihtokuplaan” jääminen, mutta on tietysti jokaisen oma asia vaivaako se vai ei. Muihin vaihtareihin on helppo tutustua, ja heidän kanssa löytää varmasti paljon yhteistä tekemistä. Henkilökohtaisesti en liikkunut paljoakaan muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, sillä he olivat melkein kaikki minua n. 5-6 vuotta nuorempia, joten se tuntui tässä iässä jo vähän liian isolta ikäerolta. Sain kuitenkin muutaman todella hyvän ystävän, joista tulikin sitten kultaakin kalliimpia vaihtolukukauden aikana. Omilla kursseillani tutustuin paikallisiin australialaisiin opiskelijoihin, ja sain heistä myös ihania ystäviä.

Mielestäni koko vaihtokokemus on täysin omasta itsestä ja omasta asenteesta kiinni. Täytyy olla aktiivinen, selvittää asioita, mutta täytyy myös olla rohkea ja uskaltaa kokeilla uusiakin asioita. Ennen kaikkea hyvä maalaisjärki on suurin apu. Suurkaupungissa elämisestä ei kannata stressata, sillä kliseisesti kaikella on tapana järjestyä. Sydney on iso kaupunki, mutta kaupungin koukerot opittuasi, siellä on todella helppo liikkua, mutta myös turvallista. Tärkeintä on mielestäni nauttia kaikesta siitä mitä sillä kaupungilla on juuri sillä hetkellä sinulle tarjota, ja olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Matkustele, näe, koe, mutta ennen kaikkea nauti. Vaihto-opiskelu on elämän parasta aikaa.