Vaihtokertomus, University of Veterinary and Pharmaceutical Sciences Brno, kevät 2018

Farmasian opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen olin heti sähköpostilla yhteydessä vaihtoyliopistoon, josta vastattiin nopeasti. Minun ei lopulta tarvinnut edes lähettää vaihtoyliopistoon erillistä hakemusta tai muita dokumentteja, vaan sain vastauksen hyväksymisestä saman tien. Paperityöt ja byrokratia vaihtoyliopistoon kävivät myös yllättävän helposti. Kielitodistusta ei tarvinnut, vaan ainoa vaadittu dokumentti oli Helsingin yliopistossa hyväksytetty opintosuunnitelma. Jopa paikka yliopiston asuntolasta varattiin puolestani. Siispä ehdin hyvissä ajoin hoitaa muut lähtöön liittyvät asiat, kuten passin uusimisen, matkavakuutuksen, muuttoilmoituksen ja oman opiskelija-asuntoni alivuokraamisen vaihdon ajaksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Brnohon joitakin päiviä ennen lukukauden alkua hoitaakseni paperiasiat ennen lukukauden alkua. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei kuitenkaan ollut paikalla, joten asioiden hoitaminen jäi myöhemmäksi. Vaihtoyliopistolla oli vaihto-opiskelijoille erinomainen tuutorointiohjelma, eli jokainen sai halutessaan tuutoriksi tšekkiläisen opiskelijan, joka auttoi alussa kaikissa käytännön asioissa. Tämä oli valtava apu, sillä esimerkiksi useimmat asuntolan työntekijät eivät puhuneet sanaakaan englantia, ja avainten saaminen, sopimusten kirjoittaminen ym. olisi yksin ollut hankalaa. Itse olin ollut yhteydessä tuutoriini jo Suomesta käsin ja saanut vastauksia moniin kysymyksiin. Lukukauden ensimmäisenä päivänä tuutori tuli kanssani yliopistolle tapaamaan vaihtokoordinaattoria ja auttoi kurssivalintojen tekemisessä. Lisäksi kävimme hankkimassa matkakortin julkiseen liikenteeseen sekä toisen, suuremman yliopiston opiskelijaruokaloiden käyttöön oikeuttavan kortin. Alkubyrokratia hoitui siis helposti ilman suurempia ongelmia. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tarvinnut vaihto-opiskelijana ilmoittautua.

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa, jonne kaikki vaihto-opiskelijat saivat automaattisesti paikan. Asuntola sijaitsi noin 2 kilometrin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 3 kilometrin päässä keskustasta. Huoneistoissa oli kaksi kahden hengen huonetta yhteisellä keittiöllä, kylpyhuoneella ja vessalla. Jaoin siis huoneen toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Huoneet olivat valmiiksi kalustettuja, hyvin siistejä ja avaria. Sähkön, veden ja netin lisäksi vuokraan kuului jopa yhteisten tilojen siivous joka arkipäivä sekä liinavaatteet ja niiden vaihto kolmen viikon välein. Imurin ja pyykinpesukoneen sai käyttöönsä pientä maksua vastaan. Pohjakerroksessa oli lisäksi erillinen hiljainen tila opiskelua varten.

Opiskelija-asuntolan sisäänkäynti

Opiskelu ja opetus

Yliopistossa oli tšekinkielisen ohjelman lisäksi mahdollisuus suorittaa koko tutkinto englanniksi, joten valinnanvaraa kursseista oli paljon. Lisäksi olisi ollut mahdollista valita kursseja minkä tahansa vuosikurssin opinnoista. Jouduin tekemään muutamia muutoksia opintosuunnitelmaani vielä vaihtokohteessa päällekkäisyyksien tai kurssien peruuntumisen takia. Vaihtokoordinaattori oli halukas auttamaan vaihto-opiskelijoita kaikissa opintoihin liittyvissä asioissa parhaansa mukaan. Monet kursseista olivat opintopistemäärältään melko suppeita, joten niitä täytyi ottaa useita saadakseen koko lukukauden opintopisteet kasaan.

Valitsemani kurssit olivat pääosin luentokursseja. Osa sisälsi myös seminaareja, harjoitustöitä tai ekskursioita, joissa oli pakollinen läsnäolo. Ensimmäisten kahden viikon aikana kurssivalintoihin oli mahdollista tehdä muutoksia. Erilaista Suomeen verrattuna oli se, että usealla etenkin valinnaiseksi luokitellulla kurssilla oli niin vähän opiskelijoita. Koska luennot eivät olleet pakollisia, toisinaan oli normaalia, että olin luennolla vain yhden tai kahden muun opiskelijan kanssa. Toisaalta tämä oli mukavaa, sillä jotkin luennoitsijat esittivät enemmän kysymyksiä ja luennot olivat siten interaktiivisempia. Luennoitsijoiden englannin kielen taito oli pääosin hyvä.

Moodlea ei käytetty millään omista kursseistani, vaikka se periaatteessa yliopistossa olikin käytössä. Jotkin luennoitsijat olivat printanneet materiaalit etukäteen ja jakoivat ne ennen luentoa, osa taas ei halunnut jakaa niitä ollenkaan missään muodossa, jolloin muistiinpanoja sai tehdä luennon aikana ahkerasti. Ryhmätöitä ei ollut ollenkaan, ja muutamalla kurssilla piti pitää yksin lyhyt suullinen esitelmä. Varsinaisia kotitehtäviä ei ollut, vaan oppiminen oli pitkälti kiinni omasta aktiivisuudesta opiskella luennolla käytyjä asioita.

Kaikki tentit olivat lukukauden lopussa. Muutamalla kurssilla oli lukukauden viimeisellä viikolla ensin suppeampi testi, jonka läpäisy oikeutti vasta pääsyyn varsinaiseen tenttiin. Tenttien ajankohdista kuunneltiin hyvin opiskelijoiden toiveita. Tentin suorittamiseen oli aina useampia vaihtoehtoisia päiviä, mikä helpotti luku-urakan jaksottamista. Useimmat tentit olivat kirjallisia, ja muutamalla kurssilla oli suullinen koe.  Kirjalliset tentin olivat useimmiten monivalintatehtäviä ja/tai lyhyitä avoimia kysymyksiä. Tenttimateriaalia oli useimmilla kursseilla melko runsaasti, mutta pitkin lukuvuotta asioita hieman opiskelleena tenttien läpäisy oli kohtuullisen helppoa. Kokeen sai uusia tarvittaessa kaksi kertaa. Edellisten vuosien tenttikysymyksiä sai usein nähtäväksi ennakkoon toisilta opiskelijoilta, mikä helpotti tentteihin valmistautumista.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Koin, että vajaa 400 000 asukkaan Brno oli juuri täydellisen kokoinen vaihtokaupungiksi. Kaupungissa oli helppo liikkua ja välimatkat paikasta toiseen olivat niin lyhyitä, että kävellenkin pääsi hyvin kulkemaan moneen paikkaan. Tekemistä kuitenkin riitti, sillä opiskelijoita kaupungissa oli suhteessa paljon (yli 80 000), joten erilaisia opiskelijatapahtumia riitti bileistä patikointiretkiin. Julkinen liikenne toimi todella hyvin ja esimerkiksi busseja kulki aina ympäri vuorokauden keskustasta jokaiseen kaupunginosaan. Kaupunki tuntui hyvin turvalliselta myös yöllä liikkuessa.

Brnon keskusaukio

Suomalaiselle Tšekin hintataso on mukavan alhainen. Asuntolan vuokra oli noin 130 euroa kuukaudessa, opiskelijaruoka maksoi 1,5–3 euroa ja ravintolassakin sai kunnon illallisen jo 6–8 euron hintaan. Kolmen kuukauden opiskelijalippu julkiseen liikenteeseen maksoi alle 30 euroa. Rahaa jäi siis elämisen lisäksi onneksi myös matkusteluun, sillä Brnon sijainti aivan Keski-Euroopassa tarjosi loistavat mahdollisuudet viikonloppureissuihin. Tšekissä kannattaa myös nauttia edullisista kulttuuritapahtumista, sillä esimerkiksi tasokkaaseen balettiin oli mahdollista saada opiskelijalippu jopa vain muutamalla eurolla.

 

Patikkaretkellä läheiseen linnaan

Sopeutuminen ja käytännön vinkit arjen tueksi

Sopeuduin uuteen kaupunkiin ja uudenlaiseen arkeen nopeasti varsinkin, kun mitään ongelmia paperiasioiden hoitamisessa tai asunnon kanssa ei ollut. Varsinaista koti-ikävää ei oikeastaan edes tullut missään vaiheessa. Asiaan vaikutti varmasti se, että tšekkiläinen kulttuuri ei lopulta eroa kovin suuresti suomalaisesta kulttuurista. Toisista vaihto-opiskelijoista sai myös nopeasti ystäviä. Tšekkiläinen ruoka oli parempaa kuin olin etukäteen kuvitellut, ja lihapainotteisesta ruokakulttuurista huolimatta opiskelijaruokaloissakin oli tarjolla kasvis- ja jopa vegaanivaihtoehtoja.

Toisinaan hankaluuksia esimerkiksi kaupassa asioidessa tuotti se, että tšekkiläiset nuoria lukuun ottamatta eivät puhuneet oikeastaan yhtään englantia. Kannattaa siis opetella edes muutama sana tai yksinkertainen fraasi tšekin kielellä, jolloin saatat saada myös hieman ystävällisempää asiakaspalvelua. Itse en hankkinut paikallista puhelinliittymää, enkä myöskään tarvinnut paikallista pankkitiliä, sillä asuntolan vuokra maksettiin käteisellä. Useissa paikoissa, myös ravintoloissa, oli mahdollista maksaa kortilla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa harkita kansainvälisen ISIC-opiskelijakortin hankkimista ennen vaihtoon lähtöä. Toisin kuin luulin, en saanut vaihtoyliopistosta mitään muuta opiskelijakorttia, joten minun piti hankkia ISIC-kortti opiskelijakortiksi heti vaihdon alussa, mutta siitä oli hyötyä myös reissujen aikana muissa Euroopan maissa. Kannattaa myös varata mukaan paljon pieniä passikuvan kokoisia kuvia, sillä niitä tarvittiin useaan paikkaan. Skannasin varmuuden vuoksi sähköpostiin joitakin todistuksia ja dokumentteja, kuten kopion passista, mutta mitään niistä en missään vaiheessa kuitenkaan tarvinnut. Koska matkalaukussani oli tilaa, otin valmiiksi mukaan mm. muutamia kevyitä astioita ja keittiövälineitä, joita tiesin kuitenkin heti tarvitsevani, ja jotta ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa paikan päältä.

Oma vaihtoaikani

Kaiken kaikkiaan vaihtoaika vastasi odotuksiani ja oli monessa mielessä opettavainen kokemus. Suullinen kielitaitoni parani, ja vaihdon aikana tutustuin moniin ihmisiin, joista osaan tulee varmasti pidettyä yhteyttä vielä vaihdon jälkeenkin. Oma kaveripiirini koostui lähinnä muista Erasmus-opiskelijoista, ja huonekaveristani tuli yksi parhaista vaihdon aikaisista kavereista. Vaikka hintataso onkin paljon Suomea alhaisempi, rahaa kului tavallista enemmän reissuihin ja illanviettoihin, mutta ehdottomasti kannattaa osallistua niistä madollisimman moneen. Oman kokemukseni perusteella voin hyvin suositella Tšekkiä vaihtokohteeksi.

 

Vaihtokertomus, Universiteit Gent, syksy 2017

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Kuva: Peppi M.

Ennen lähtöä

Sain viestiä kohdeyliopistoltani melko pian sen jälkeen, kun Helsingin yliopisto oli hyväksynyt minut vaihtoon lähtijäksi. Hakeminen belgialaiseen Gentin yliopistoon onnistui helposti yliopiston Oasis-järjestelmää käyttämällä, ja yliopiston sivuilta löytyi kattavat ohjeet haun tekemiseksi englanniksi. Erityisen kätevää järjestelmässä oli se, että samalla pystyin hakemaan asuntoa yliopiston asuntoloista.

Sain lopullisen hyväksynnän Gentistä kesäkuussa, eli muutaman kuukauden ennen lähtöäni. Sain myös varmistuksen siitä, että minut oltiin hyväksytty asumaan yliopiston asuntolassa, mikä oli suuri helpotus. En kuitenkaan tiennyt tulevasta asunnostani (tai ennemminkin huoneestani) kovinkaan paljoa ennen saapumistani, mikä jännitti melkoisesti. Olin kuitenkin huojentunut siitä, ettei asunnon etsimiseen tarvinnut käyttää juuri ollenkaan aikaa, ja tämä helpotti lähtövalmisteluitani huomattavasti.

Ostin aluksi vain yhdensuuntaisen lennon Belgiaan, sillä en ollut vielä tietoinen esimerkiksi tenttiaikatauluistani, jotta olisin voinut ostaa paluulipun samalla. Helpoin tapa matkustaa Gentiin on lentää Brysseliin ja ottaa lentokentältä juna Gent-Sint-Pietersin asemalle. Junamatka lentokentältä kestää n. 50 minuuttia.

Alkuvalmistelut ja -byrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia ei ollut niin paha, kuin olisi ehkä voinut Belgiassa kuvitella olevan. Yliopisto tiedotti meitä vaihtareita hyvin liittyen erilaisiin järjestelyihin. Ensimmäisellä viikolla järjestettävässä kolmipäiväisessä Welcome Days –tapahtumassa saimme paljon informaatiota opiskelusta, asumisesta, terveydenhuollosta, turvallisuudesta ja niin edelleen. Meidän piti myös rekisteröityä Gent Migration Officella. Tämä kävi kuitenkin yliopisto-opiskelijoille todella helposti. Virastolle tuli lähettää tietyt tiedot itsestä ja asuinpaikasta Gentissä, sekä liittää viestiin kuva passista. Tämän jälkeen jokaiselle vaihtarille varattiin lyhyt vierailuaika virastossa, jonka aikana opiskelijan oleskelulupa myönnettiin.

Pyörä on Gentissä asuessa erittäin kätevä, joten suosittelen vahvasti sellaisen vuokraamista tai ostamista mahdollisimman pian saapumisen jälkeen. Pyörän vuokraaminen on yliopisto-opiskelijoille todella edullista: kolmen kuukauden vuokra maksaa n. 20 euroa. Lisäksi vuokrausaikaa pystyy tarvittaessa pidentämään. 250 000 asukkaan Gentissä pyöräily on näppärä tapa liikkua ja etäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä. Julkista liikennettä en muihin maihin ja kaupunkeihin matkustamista lukuun ottamatta käyttänyt juuri ollenkaan.

Kannattaa myös huomioida, että Belgiassa virallisen henkilöllisyystodistuksen merkitys on suurempi kuin Suomessa. Ajokortin näyttäminen ei yleensä kelpaa todistamaan henkilöllisyyttä edes melko epävirallisissa yhteyksissä, toisin kuin Suomessa, vaan mukana tulee kantaa aina passia tai henkilökorttia. Itse en esimerkiksi saanut uutta opiskelijakorttia, kun mukanani oli vain ajokortti, eikä passia.

Asuminen

Kuten mainitsin ’’Ennen lähtöä’’ –osiossa, sain varmistuksen huoneesta yliopiston asuntolassa ennen lähtöäni Belgiaan. Pienestä jännityksestä huolimatta huone osoittautui lopulta hyväksi vaihtoehdoksi. Se oli tarpeeksi tilava, ja kaappitilaa oli tarpeeksi. Lisäksi minulla oli oma kylpyhuone ja vessa, mutta keittiö oli jaettu muiden kerroksen asukkaiden kanssa. Asuntoloissa kävi siivooja (ainakin lähes) joka arkipäivä siivoamassa yhteisiä tiloja, joten jopa keittiö pysyi pääasiallisesti siistissä kunnossa (ehkä viikonloppuja lukuun ottamatta).

Parasta yliopiston asuntolassa asumisessa oli se, että lähes kaikki kaverit asuivat samassa talossa tai lähitaloissa. Vaihdossa ollessa kavereiden merkitys korostuu, kun läheiset ovat kaukana Suomessa. Aina löytyi siis seuraa niin kokkaamiseen, leffan katsomiseen, treenaamiseen kuin juhlimiseenkin. Huone asuntolassa maksoi n. 420 euroa kuukaudessa. Oma kampukseni sijaitsi Gentin keskustassa, jonne oli matkaa asuntolalta n. 1,5 kilometriä. Etenkin pyörällä matka taittui varsin nopeasti, joten sijaintinsakin puolesta asuntola oli onnistunut ratkaisu. Mainittakoon myös, että opiskelijoiden suosima baarikatu Overpoortstraat sijaitsee aivan yliopistoasuntoloiden lähellä, joten juhlimaan ei tarvinnut lähteä kauas. Joinain iltoina kuitenkin juhlinnan äänet saattavat kantautua huoneisiin asti.

Mikäli soluasuminen ei innosta, voi asuntoa etsiä myös yksityisiltä markkinoilta. Belgiassa voi etsiä niin sanottua ’’kot’’ –asuntoa, jolla viitataan huoneeseen tai yksiöön. Lisäksi Facebookista löytyy ryhmiä asunnon etsimistä varten.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Gentin yliopistossa erosi melko paljon siitä, mihin olen Helsingissä tottunut. Ensinnäkin kaikki opintoni olivat maisteritasoisia, kun Suomessa suoritin vasta pakollisia oikeusnotaarin tutkintoon kuuluvia aineopintoja. Kursseilla ei ollut varsinaisia tekstikirjoja, vaan aineistona käytettiin yleensä runsaasti oikeuskäytäntöä sekä erilaisia artikkeleja ja muita kirjoituksia. Luento-opetukseen ei sisältynyt ainakaan valitsemillani kursseilla läsnäolopakkoa, mutta pyrin käymään luennoilla niin paljon kuin mahdollista. Yksi syy oli se, että kaikki professorit eivät käyttäneet PowerPoint-esityksiä opetuksen tukena, joten omien muistiinpanojen merkitys oli suuri.

Gentin yliopistossa tentit suoritetaan vasta lukukauden lopussa. Eli ensin on usean kuukauden ajan luento-opetusta, ryhmätöitä, esitelmiä yms. ja viimeinen vaihtokuukausi käytetään tenttimiseen. Tämä oli itselleni uusi tapa opiskella, ja ajatus viidestä tentistä muutamassa viikossa tuntui stressaavalta. Lopulta kuitenkin läpäisin kaikki tentit. Suosittelen käymään luennoilla ahkerasti ja tekemään mahdolliset ennakkotehtävät ennen luentoja (tai edes osan niistä).

Myös tenttien arvostelu erosi Suomessa käytetystä 0-5 arvioinnista. Tentit arvosteltiin asteikolla 0-20 ja läpipääsyyn vaadittiin 10 pistettä. Oma mielikuvani arvostelusta on se, että erityisesti korkeampien pisteiden saaminen on haastavaa. Valtaosa kuitenkin läpäisi tentit.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Opiskelijahintaista ruokaa saa yliopiston ravintoloista ja kahviloista, joissa on yleensä runsaat valikoimat erilaisia annoksia. Ravintoloista saa niin lämmintä ruokaa, keittoa kuin täytettyjä leipiäkin. Hinnat vaihtelevat annoksesta riippuen noin 2,60 ja 4 euron välillä. Pääasiassa ravintolat ovat auki lounasaikaan, mutta ainakin yksi ravintola tarjoilee myös illallista.

Hintataso Belgiassa on yleisesti melko samanlainen kuin Suomessa, tosin esimerkiksi alkoholi on huomattavasti edullisempaa. Mikäli matkustelu kiinnostaa, kannattaa alle 26-vuotiaiden ostaa junaan 10-kerran kortti, joka kustantaa noin 55 euroa ja jolla pääsee liikkumaan vapaasti Belgian sisällä. Toki Belgiasta on helppo liikkua junalla tai bussilla myös rajojen yli: ainakin Ranska ja Hollanti ovat suosittuja vierailukohteita vaihtarien keskuudessa.

Paikallisen ESN-järjestön (European Student Network) järjestämiin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti osallistua varsinkin vaihdon alkupuolella, kun etsii uusia ystäviä. ESN järjestää erilaisia tapahtumia aina juhlista ulkomaanmatkoihin ja kulttuurista urheiluun. Lisäksi ESN:n kautta on mahdollista saada oma ’’buddy’’, joka tutustuttaa vaihtaria paikalliseen meininkiin ja jonka kanssa voi viettää aikaa.

Yliopisto tarjoaa mahdollisuuden harrastaa erilaista liikuntaa yliopiston liikuntakeskuksessa, jossa voi harrastaa monenlaisia urheilulajeja (mm. Uinti, tanssi, monet pallopelit, tennis, jooga…). Lisäksi kuntosalilla kävijöiden kannattaa ostaa kortti Jims-kuntokeskukseen, joka sijaitsee aivan yliopiston asuntoloiden vieressä ja on hinnaltaan melko edullinen (n. 20-25 euroa/kk). Jims tarjoaa kuntosalin lisäksi monipuolisesti erilaista ryhmäliikuntaa. Gentissä kannattaa lisäksi viettää aikaa tutustuen kaupungin upeaan arkkitehtuuriin, museoihin sekä lukemattomiin tunnelmallisiin pubeihin.

Ennen kaikkea kannattaa ottaa vaihdosta ilo irti ja nauttia vaihtokuukausista täysillä. Erasmus-vaihto on helppo tapa kokeilla ulkomailla asumista ja uuteen kulttuuriin ja ihmisiin tutustumista. Itselleni jäi vaihdosta käteen uusia kokemuksia, parantunut kielitaito ja ihania ystäviä, joita olen päässyt näkemään jo vaihdon jälkeenkin. Haluankin toivottaa ihanaa vaihtoa kaikille lähtijöille!

Fudan-yliopisto, Shanghai, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin kevätlukukauden 2018 vaihdossa Shanghaissa Fudan-yliopistossa. Edellisen syyslukukauden opiskelin muualla Kiinassa, joten viisumi- ja saapumisjärjestelyni poikkeavat jonkin verran suoraan Suomesta lähtevien kanssa. Kertomus vaihtoajasta kuitenkin toivottavasti antaa tuleville lähtijöille ja muillekin lukijoille osviittaa siitä, minkälaista voi olla vaihtarielämä Fudanissa.

Ennen lähtöä

Monista vaihtoon lähtijöistä poiketen siirryin Fudaniin suoraan toisesta kiinalaisesta yliopistosta. Tämän vuoksi siirtymisen Shanghaihin piti olla helppo nakki ilman viisumimurheita – teoriassa. Käytännössä asia ei ollut näin yksinkertainen, sillä tänä vuonna kiinalaisen uudenvuoden aatto osui helmikuun puoleenväliin. Juhla kestää kymmenisen päivää, ja sekä ennen sitä että sen jälkeen yli 300 miljoonaa ihmistä matkustaa ympäri Kiinaa sukuloimaan, joten Kiinan sisäinen matkustaminen on tänä aikana epätoivoinen tehtävä. Saavuin monen mutkan kautta Shanghaihin juuri ajallaan rinkka täynnä länsimaalaisia ylellisyystuotteita: käsidesiä, deodoranttia ja Fazerin suklaata. Näistä kolmesta jälkimmäinen on hyvä lahjaidea esim. tulevalle kielikaverille.

Byrokratia vaihtoyliopistolla

Liikkuvuuspalveluiden hyväksynnän tultua Fudaniin haettiin heidän nettisivujensa, jotka eivät meinanneet tyypillisesti toimia millään Internet Explorer 0:a uudemmalla selaimella, kautta. Hyväksyntä tuli ajallaan ja asiat hoituivat Fudaninkin puolelta jämptisti. Vaikka hakuprosessini Fudaniin ei muuten poikennut normaalista, vaikutti tilanteeni viisumi- ja oleskelulupa-asioihin: en hakenut Fudanissa opiskelua varten opiskeluviisumia Suomessa, vaan kävin Fudaniin saavuttuani ja rekisteröidyttyäni paikallisella poliisiasemalla vaihtamassa jo olemassa olevan oleskelulupani asuinpaikan Shanghaiksi. Shanghaissa elää koko Manner-Kiinan suurin ulkomaalaisväestö, joten kaupungin itäosassa on ulkomaalaisasioihin erikoistunut poliisiasema. Täällä asiat hoituivat hyvin, ja samanlaista palautetta kuulin myös maahan ensimmäistä kertaa saapuneilta vaihtareilta. Tarvittavat liitteet ja poliisiaseman osoitteen sai yliopistolta.

Opiskelin aiemmin pienemmässä ja vähemmän nimekkäässä kiinalaisessa yliopistossa, ja siellä kaiken tekeminen oli ulkomaalaiselle hankalaa: vaikka kaikissa toimistoissa ja virastoissa oltiin yhtä mieltä siitä, ettei ulkomaalainen voi noudattaa samoja prosesseja kuin paikallinen, ei kukaan silti tiennyt, miten asiat vaihtareiden kohdalla sitten tulisi tehdä. Fudanissa ei ollut tätä ongelmaa, sillä ulkomaalaisia opiskelijoita on tuhansia. Ilmoittautumispäivänä kaikki tarvittava tehtiin ennalta määrätyssä numerojärjestyksessä, ja henkilökunta muistutti koko ajan, mitä myöhemmin tulisi hoitaa. Jos kuuntelee ohjeet, noudattaa sääntöjä ja lukee läpi saamansa infopaketin, ei Fudaniin ilmoittautumisessa päällisin puolin tulisi olla suurempia ongelmia.

Oleskelulupaa varten tarvitaan kaiken muun lisäksi Kiinassa suoritettu terveystarkastus (Suomessa suoritettu ei tänä lukuvuonna käynyt, vaikka joskus aiemmin näin on kuulemma ollut), josta en Fudanin osalta voi valitettavasti kertoa sen enempää, sillä suoritin omani jo aiemmin pienemmässä kiinalaisessa kaupungissa. Siellä en tavannut yhtäkään lääkäriä, vaan kaikkiin raportin kohtiin täytettiin oletuksena ”ok”, ja tarkastus oli sillä selvä. Esimerkiksi sydänfilmi hoitui antamalla lomake ”kardiologin” työhuoneen ovesta sisään, ja muutaman minuutin päästä se tuli hyväksytysti leimattuna ulos. Fudanissa opiskelijoille oli varattu tietty päivä lukukauden alusta, jolloin kaikki pääsivät ryhmänä ennalta määrättyyn sairaalaan suorittamaan tarkastuksen, joten tässäkin asiassa kannattaa unohtaa oma-aloitteisuus ja mennä joukon mukana.

International Students’ Dormitory -alueen päärakennus (sininen) kaukaa

Asuminen

HY:n ja Fudanin sopimukseen turvin sain asua ilmaiseksi neljän vaihtarin opiskelijasolussa. Jokaisella on oma sängyllä, kaapilla ja kirjoituspöydällä varustettu parvekkeellinen huoneensa, koko asunnossa on kaksi kylpyhuonetta ja yhteinen keittiö. Veden ja sähkön kulutus maksetaan itse, mutta kulut ovat pieniä, esimerkiksi itselläni alle 200 RMB koko lukukaudelta. Lukukauden alussa saapujille myytiin kohtuuhintaisia peitto+tyyny+lakanat -paketteja. Pyykit sai pestyä kellarikerroksen ”rahat sisään, pesu alkaa” -tyylisillä pesukoneilla. Ostin itse kännykkäliittymän, johon sisältyi rajaton data, joten en tarvinnut erillistä reititintä kämppääni, kampuksen ilmaisen WiFin nopeus kun jätti toivomisen varaa. Kämppäkavereita ei voi valita, mutta itselläni kävi hyvä tuuri. Vaikka teoriassa kaikenlainen häiriökäyttäytyminen on kielletty, saapuu yliopistoon varsinkin kevätlukukaudella paljon ”bilevaihtareita”, ja joiltain opiskelutovereiltani jäi jopa arkiöisin unet väliin naapureiden elämäntyylin vuoksi. Pidemmälle edenneiden ryhmissä opiskelijoilta vaaditaan tunneilla kovaa keskittymistä, eivätkä jatkuvat muutaman tunnin yöunet tarjoa tähän kovin hyvää pohjaa. Tämän vuoksi moni päätyi katselemaan kämppää yksityisiltä markkinoilta. Jos suomalaisena opiskelijana suunnittelee asunnon hankkimista kampuksen ulkopuolelta, kannattaa huomioida, että KELAn maksama opintotuen asumislisä on Kiinan-vaihtareille vuokrasta riippumatta 210 e/kk, koulun tarjoamassa majoituksessa sitä ei luonnollisesti saa. Jos löytää siis itsellensä alle 1500 RMB/kk asumuksen kampuksen ulkopuolelta, jää taloudellisesti voitolle. Systeemi voi kuitenkin muuttua silmänräpäyksessä, joten varmista KELAn uusimmat linjaukset ennen lähtöä. Fudanin Foreign Students’ Dormitory on omalla aidatulla alueellaan, ja toisinaan jokaisen portista tulevan tulee näyttää avainkorttiaan vartijoille tai kirjautua vieraaksi, joten (häädön uhalla kiellettyä) kavereiden yömajoittamista suunnittelevien kannattaa vakavasti harkita asunnon hankkimista muualta.

Kampusaluetta keväällä

Opiskelu & vapaa-aika

Täällä ei reflektoida omaa oppimista temaattisissa luentopäiväkirjoissa tai pohdita kielenoppijuutensa suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan; täällä luetaan, kirjoitetaan, kuunnellaan ja puhutaan kiinaa, ja opettaja opettaa! Sopeutuminen tämäntyyliseen opetukseen voi olla siihen tottumattomille alussa hankalaa, mutta niin ne kokeet läpäistään – omassa ryhmässä noin puolet koekysymyksistä ja niiden vastauksista oli käsitelty jo tunneilla.

Tasoryhmiin jakamista tai lukujärjestyksen tekemistä ei tarvitse pähkäillä itse, sillä alussa kaikki kiinaa opiskelevat laitetaan tekemään lähtötasotesti (kirjallinen ja suullinen osuus), jonka perusteella ryhmät koostetaan. Jos taso tuntuu liian helpolta tai vaikealta, on ensimmäisen viikon ajan mahdollisuus osallistua eri ryhmien tunneille ja perjantaihin mennessä hakea muutosta omaan tasoon.

Lukukausi on jaettu kahteen jaksoon, joista kumpikin kestää 9 viikkoa. Jos on poissa kolmasosasta jonkin kurssin tunneilta, oli syy mikä tahansa, putoaa automaattisesti pois kurssilta, joten reissuja yms. suunnitellessa kannattaa laskeskella poissaoloja jo etukäteen – on takuuvarmaa, että vaihtoaikaan mahtuu myös ennalta arvaamattomia sairausjaksoja. Jos on kaksi viikkoa putkeen poissa, on kohtalona suorat potkut yliopistosta. Toisaalta varsinkin edistyneemmissä ryhmissä uutta asiaa tulee joka tunnilla niin paljon lisää, että pidempi poissaolo saattaa tipauttaa kärryiltä, joten nk. work-life -balancen suunnittelussa kannattaa olla tarkkana.

Poissaolosäännöillä peloteltua voisikin mainita pari sanaa vapaa-ajasta. Shanghaissa ei vaadita kovinkaan rikasta mielikuvistusta ajanvietteen keksimiseksi, ja paikallinen vaihtariyhteisö myös avustaa tehtävässä mielellään. Myös kielikaveri, jonka yliopisto valitsee jokaiselle halukkaalle saapujalle jo ennen vaihtoajan alkua, voi olla apu kiinalaisten opiskelijoiden elämäntyyliin tutustumisessa. Paikalliset opiskelijat eivät juuri tunnu ottavan spontaanisti kontaktia vaihtareihin, vaan jäätä murtamassa tulee lähes aina olla jokin instituutio tai tapahtuma. Suosittelen lämpimästi yliopiston harrastekerhojen, joita löytyy varmasti joka makuun, toimintaan osallistumista. Parin tunnin junamatkan säteellä löytyy useita suuria ja tunnettuja kaupunkeja (Nanjing, Wuxi, Suzhou, Hangzhou, Changzhou…), et pääse luultavasti missään muualla päin maailmaa matkustamaan luotijunalla yli tuntia kymmenellä eurolla. Ei kannata kuitenkaan varata matkoja heti saapumisen jälkeen, sillä ensimmäiset viikot passi kiertää toimistosta toiseen, eikä ilman sitä voi matkustaa muualla kuin paikallisliikenteessä – joka toki sekin voi kuljettaa vaikka minne mielenkiintoisiin paikkoihin!

Kampusaluetta kesällä

Ongelmia & ratkaisuja

En kohdannut Fudanissa tai Shanghaissa ylipäätään vakavia ongelmia, ehkä suurin riesa olivat jatkuvat ruokamyrkytykset. Jäin ihmettelemään, miten Kiinan top 5 -yliopistossa voidaan suhtautua niin leväperäisesti ruokalan hygieniaan: ruokailuhallin sisällä lenteli jatkuvasti lintuja, jotka tarjoilualueiden oltua suljettuina pääsivät vapaasti lentelemään ruoanvalmistustiloihin; lattialta ja pöydiltä löytyi toistuvasti kasoittain kuolleita hyönteisiä, ja ruokailijoiden jaloissa pyöri kulkukissoja. Tässä kuvailtu ruokala on kampuksen pohjoisosassa sijaitseva, päärakennuksen vieressä olevassa ruokalassa asiat olivat silminnähden paremmin. On silti ärsyttävää kuunnella jatkuvaa muistuttelua poissaolokiintiöstä, kun osa sairauspoissaoloista on yliopiston oman välinpitämättömyyden seurausta.

Fudan velvoittaa jokaisen saapuvan vaihtarin maksamaan erillisen sairasvakuutuksen (n. 400 RMB/lukukausi) riippumatta siitä, onko opiskelijaa vakuutettu muualla. Suosittelen tästä huolimatta kattavan matkavakuutuksen hankkimista jo Suomessa, sillä Fudanin vakuutus toimii vain tietyissä paikallisissa sairaaloissa ja sen omavastuuosuus on melko korkea. Todellisen hädän tullen on helpottavaa tietää, että voi huoletta mennä englanninkieliselle klinikalle, jossa hoidetaan ennalta tutuilla menetelmillä ja luottamusta herättävällä lääkärinetiikalla.

Vinkkejä vaihtton valmistautuville

Suosittelen tutustumaan ennalta appiin nimeltä WeChat, sillä sitä kautta nyky-Kiinassa hoituu lähes kaikki – yhteydenpito kavereihin ja somettaminen, opettajien ja oppilaiden välinen viestintä, kännykkäliittymän lataaminen, Didin (eli paikallisen Uberin) tilaaminen, take-away-ruoan ostaminen… Vaikka kulttuurishokin iskiessä saattaa välillä tehdä mieli olla yksin, älä silti unohda kaveripiiriäsi, sillä monet asiat selviävät kysymällä kokeneemmilta. Kiinassa kaikki ei ratkea googlaamalla, varsinkaan kun Google on estetty. Tämän ja muutkin estot kiertävä VPN kannattaa hankkia ja asentaa laitteilleen jo ennen Kiinaan saapumista, sillä monet VPN-yhtiöidenkin sivut on estetty – VPN:ää ei siis välttämättä voi ladata ilman VPN:ää. Varman päälle pelaaja ottaa kopion asennustiedostosta muistitikulla mukaan.

Monet vaihdossa olleet muistelevat vaihtoaikaansa hymyssä suin. Jokaisella heistä on ollut omat koettelemuksensa, mutta heidän vaihdonjälkeinen asenteensa osoittaa, että mahtavat kokemukset ja näkökentän laajentuminen ovat kuitenkin lopulta ne käteen jäävät asiat. Jos Kiinassa on ongelmia, niin on ratkaisujakin. Ratkaisun löytäminen vaatii luovuutta, oveluutta ja kärsivällisyyttä – taitoja, joista on hyötyä kenelle tahansa myös vaihdon jälkeen. Te rohkeat, jotka olette lähdössä vaihtoon: nauttikaa ajastanne!

Vaihtokertomus, Université Jean Moulin, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Lyonissa, Ranskassa kevätlukukauden 2018. Vaihtoyliopistoni oli Jean Moulin 3, ja opiskelin englanninkielisessä SELF-ohjelmassa. Ennen lähtöä vaihto jännitti luonnollisesti melko paljon. Jännitystä lievitti erinäisten käytännönasioiden hoitaminen. Sain päätöksen vaihtoon hyväksymisestä Helsingin yliopiston puolelta jo alkukeväästä 2017, mutta varmistus kohdeyliopistosta tuli vasta loppuvuodesta, marraskuun kieppeillä. Tässä onkin ensimmäinen asia, joka kannattaa pitää mielessä; malttia. Tiedonkulku ei missään vaiheessa ollut nopeaa tai turhan selkeää. Vaikka on syytä olla kärsivällinen, kannattaa kuitenkin aina varmistaa, että on kartalla kaikista seuraavista vaiheista. Kysyin joka kerta, kun mieltäni askarrutti jokin asia. Ennen lähtöä minulle annettiin ristiriitaista tietoa esimerkiksi sen suhteen, tuleeko minun tehdä englanninkielen kielikoe vai ei, vai riittäisikö esimerkiksi pelkkä Helsingin yliopiston kielitodistus. Aluksi keväällä sain liikkuvuuspalveluista eri tiedon. Olin myös yhteydessä kohdeyliopistoon, josta sain myös tiedon, ettei koetta tarvitsisi tehdä. Myöhemmin syksyllä minuun oltiin yllättäen yhteydessä ja minun pyydettiin toimittamaan yliopiston kielitodistus ja minulle ilmoitettiin, että kielikoe olisi vaadittu, mutta sen suhteen tehtiin poikkeus.

Rekisteröityminen yliopistoon tehtiin kahdessa vaiheessa: ensiksi suomessa, nettisivuilla ja toinen osa Lyonissa. Kurssivalinnat teimme netissä etukäteen, mutta kurssien alussa oli kuitenkin mahdollista muuttaa valintoja paikan päällä. Osa kursseista oli kuitenkin suositumpia kuin muut ja kaikille ei ollut näillä tilaa. Itse olin suunnitellut onneksi valintani jo etukäteen melko hyvin ja en joutunut taistelemaan paikoista paikan päällä. Rekisteröitymissivusto ei ollut toimivuudeltaan parhain ja kurssivalintoja tehdessäni sivustolla oli useita häiriöitä. Jotkut kurssikaverini olivat olleet kohdeyliopistoon suoraan yhteydessä ongelmien ilmetessä, jotta he onnistuivat varmistamaan paikkansa tietyiltä kursseilta. SELF-ohjelmassa kaikkien alojen opiskelijat saavat ottaa mitä tahansa kursseja, joten lähinnä kilpailluimmat kurssit eivät valikoituneet niinkään aiheidensa puolesta, vaan sen suhteen miten ne sijoittuivat yleiseen aikatauluun (suurin osa halusi perjantait vapaaksi matkustamisen vuoksi).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Osa rekisteröitymisestä tuli tosiaan tehdä netissä ja tässä yhteydessä yliopistolle tuli toimittaa tiettyjä papereita etukäteen: kopio eurooppalaisesta sairasvakuutuskortista, passikuva ja nettisivuilta tulostettu todistus rekisteröitymisestä. Käsittääkseni, ei olisi ollut kuitenkaan suuri ongelma, mikäli näitä ei olisi  lähettänyt etukäteen, sillä toimiston sihteeri oli yllättynyt, kun olin ensimmäinen opiskelija, jolla oli kaikki asiakirjat kunnossa. Tämä tosin nopeutti asioiden prosessointia ja sain opiskelijakorttini heti. Opiskelijakorttia puolestaan tarvitsi kaikkiin tärkeimpiin: paikallisen moodlen käyttöön, yliopiston wifiin kirjautumiseen, yliopiston sähköpostiin kirjautumiseen sekä esim. paikallisen matkakorttia haettaessa, opiskelija-alennusta varten. Jotta opiskelijakortin sai, tuli toimistolla näyttää todistus paikallisesta vastuuvakuutuksesta. Tällaisen vakuutuksen pystyi ostamaan esim.  kotivakuutuksen yhteydessä. Ranskassa on tarjolla useampia yhtiöitä, jotka tarjoavat koti- ja vastuuvakuutusta juuri opiskelijoille, eivätkä ne kustantaneet paljoa. Vakuutus oli myös helppo ostaa suoraan netistä.

Asuminen

Yleisesti ottaen Lyonissa asunnot ovat halvempia kuin Helsingissä. Vaihtoehtoja on useampia. Asuin itse opiskelija-asuntolassa, joka oli yksityisen yrityksen omistama ja johon pystyin rekisteröitymään kohdeyliopiston International Association kautta. Tämä ei ollut halvin tapa, mutta helpoin. International Associationin kautta olisi ollut mahdollista hakea myös asuntoa HOASia vastaavasta paikallisen järjestön tarjoamista asuntoloista, jotka olivat halvempia. Rekisteröityminen International Associationin kautta aukesi melko myöhään syksyllä. Ohjeet asunnon hakemiseen tuli samassa vahvistusviestissä, jossa tulivat ohjeet rekisteröitymiseen kohdeyliopistoon. Osa vaihtoystävistäni olivat löytäneet asunnon esim. facebookin kautta, airbnb:n kautta sekä erinäisten kämppishakusivustojen tai asuntoilmoitussivustojen kautta. International Associationin kautta ilmoittautuessa tuli maksaa 400€ deposit, jonka sai myöhemmin takaisin (lukuun ottamatta 50€ käsittelymaksua). Asuntolaan minun tuli maksaa vielä lisäksi erillinen n.500€ deposit, jonka takaisinsaanti kesti 2kk lähdön jälkeen. Asuntoni oli pieni yksiö, jossa oli erillinen kylpyhuone ja keittoliesi. Olin tyytyväinen siihen, sillä sen enempää en olisi tarvinnutkaan. Myöskin ilmoittautumisprosessi oli stressitön ja yksinkertainen. Ilmoittautuessa sai valita 3 mieluisinta vaihtoehtoa, johon opiskelijat laitettiin nopeusjärjestyksessä. Olin katsonut asuntojen sijaintia ja googlettanut asuntojen nettisivuja etukäteen. Asuin itse yliopiston ja keskustan välissä noin 10minuutin kävelymatkan päässä yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Opetus SELF-ohjelmassa toteutettiin englanniksi ja opettajat ainakin omilla kursseillani olivat kaikki natiivipuhujia. Kursseja tuli valita neljä ja sen lisäksi kaikille kuului pakollinen ranskanopetus. Ranskanryhmiin jakauduttiin tasokokeen mukaisesti, joka tehtiin ensimmäisellä viikolla. Koe oli monivalinta ja sitä tehtäessä tuli kyllä melkoinen kiire. Omalla kohdallani kurssin taso ei valitettavasti ollut ihan oikea enkä saanut ranskanopinnoistani mielestäni tarpeeksi irti. Tasoa ylempi olisi ollut mahdollisesti parempi, jotta olisin oppinut enemmän. Nyt opetus jäi kertauksen tasolle eikä puhumista harjoiteltu juuri ollenkaan. Kursseilla ryhmäkoot olivat huomattavasti pienemmät erityisesti verrattuna omiin kursseihini Helsingissä ja opettajat tunsivat kaikki opiskelijat nimeltä. Kurssit olivat melko helppoja. Opetus keskittyi vahvasti luentoihin eikä niiden ulkopuolella juurikaan ollut luettavaa tai tehtäviä sen enempää. Jokaiseen kurssiin kuului kuitenkin esitelmä, joko yhdessä tai yksin. Ranskan kurssilla meidän tuli pitää jopa 3 esitelmää yhteensä. Luennot olivat hyvin vuorovaikutteisia ja niissä heijastukin opettajien britti- ja amerikkalaistaustat. Ranskassa tavallisesti luennoilla ei juuri ole vuorovaikutusta ja professorit käyttävät ajan lähes kokonaan yksin luennointiin ja opiskelijat kopioivat kaiken tämän sanomat asiat muistiinpanoihinsa. Tällaista SELF-ohjelmassa ei tosiaan ollut. Kuuntelemalla ja keskittymällä tunnilla, pärjäsi loppukokeissa jo melko pitkälle. Otin pitkin kevättä kuitenkin muistiinpanoja, joista oli erittäin paljon hyötyä myöhemmin. Tiettyjä kirjoja ei ollut luettavana vaan kokeet perustuivat täysin opettajien luentomateriaaleihin. Osa opettajista jakoi luentodiansa esimerkiksi Moodle-alustalla ja osa ei. Lopulta, kaikki kokeet olivat 2 viikon sisällä ja opiskelu painottuikin juuri näille ”koeviikoille”. Kurssimateriaalia ei ollut liikaa, mutta määrä yllätti kyllä. Olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut ehkä aloittaa lukuprosessin aiemmin, jotta viimeisille päiville ei olisi tullut niin kova kiire.

Opiskelijaelämä ja vapaa aika

Vaihtareiden opiskelijaelämä ja vapaa aika oli lähes täysin opiskelijoiden omalla vastuulla. Mitään yhteistä orientaatiota käytännönasioiden ulkopuolella ei järjestetty. Jotkin paikalliset järjestöt järjestivät juhlia omille opiskelijoilleen ja jotkin tietyt koko kaupungin Erasmus-järjestöt järjestivät juhlia myös, mutta niistä tiedottaminen jäi heikoksi ja tietoa niistä oli tarjolla lähinnä sosiaalisen median kanavilla. Yliopiston International Association järjesti muutamia tapahtumia (yhteinen illallinen yms.), mutta niihin mahtui vain rajoitettu määrä opiskelijoita ja ilmoittautua piti erikseen. Ensimmäisellä viikoilla oli tärkeää olla itse aktiivinen, jotta muihin opiskelijoihin tutustui, sillä aloitusluentojen jälkeen ei ollut järjestetty mitään yhteistä ohjelmaa.

Yleisesti Lyonissa oli mahdollista harrastaa ja tehdä paljon asioita. Yliopiston kautta oli mahdollista ostaa 30€ urheilukortti, jolla oli mahdollista liittyä eri lajien joukkueisiin/käydä treeneissä, ottaa tanssitunteja, käydä yogassa tai salilla (ohjatusti). Urheilukortilla sai myös alennuksia esim. seinäkiipeilystä ja uinnista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Lyonissa on hyvä julkinen liikenne. Ostin itse paikallisen matkakortin, joka maksoi kuukaudessa n. 30€ opiskelijalta. Matkakorttiin kuului niin ratikat, bussit sekä metro. Matkakorttia hankkiessa mukaan kannattaa varata, opiskelijakortti, henkilöllisyystodistus sekä yksi passikuva. Kaupungissa oli käytössä myös kaupunkipyörät, joiden käyttö ei maksanut paljoakaan. Näihin pystyi ostamaan, joko päivälipun, viikkolipun sekä vuosilipun. Pyörät toimivat samalla periaatteella kuin Helsingin Alepa-pyörät.

Ranskassa asioiden hoitaminen saattaa sujua hieman hitaasti. Paikallisen hallinnon kanssa asioidessa kannattaa muistaa, että suurin osa toimistoista (pankki, posti, yliopiston kansainvälinen toimisto) on keskellä päivää n. 2 tunnin verran kiinni.

Suomalaiset opiskelijat ovat oikeutettuja hakemaan paikallista opintotukea (CAF), mutta sen prosessoimiseen saattaa mennä jonkin verran aikaa. CAF:in hakemista varten tulee avata ranskalainen pankkitili. Avasin itsekin paikallisen pankkitilin. Minua oli varoiteltu prosessin vaikeudesta, mutta se ei ollut läheskään niin vaikeaa, kuin oli annettu ymmärtää. Pankkiin tuli varata aika, ja tilin avaaminen hoitui yhdellä käyntikerralla, kun oli vaadittavat asiakirjat mukana. Kysyimme aikaa varatessa, mitä meidän tarvitsi ottaa mukaan.

Käytin koko vaihdon ajan suomalaista liittymääni. Omaan sopimukseeni kuului ainakin 10Gt rajatonta nettiä sekä puhelut ja tekstiviestit kuten Suomessakin. Puhelin toimi siellä ja muuallakin Euroopassa vallan mainiosti ja tällä tavoin säästyin uuden liittymän avaamisen vaivalta.

 

 

Vaihtokertomus, Tel Aviv University, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Minulle Israeliin vaihtoon lähteminen ei ollut tarkkaan mietitty ja paljon suunnitelmia nostattanut haave — pikemminkin se oli käytännön ratkaisu. Halusin opiskella Euroopan ulkopuolella, englanniksi ja poliittisen historian maisteriopintojani hyödyttävällä tavalla. Tel Avivin yliopiston englanninkielinen ja monipuolinen kurssitarjonta vakuutti minut hakemaan lukukauden mittaiseen opiskelijavaihtoon Israeliin, vaikkei minulla ollut syvempää tietämystä maan kielestä, kulttuurista tai tavoista. Olin aikaisemmin viettänyt vuoden Erasmus-vaihdossa Saksassa ja kuvittelin, että Israelin kokemukseni tulisi olemaan sujuvaa jatkoa Länsi-Saksassa asumiseen. Israel kuitenkin yllätti minut monipuolisuudellaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Täytin Helsingin yliopiston vaihtohaun dokumentit jo lokakuussa 2016, mutta vasta seuraavan vuoden kesäkuussa tuntui, että vaihto-opiskelu Israelissa tulisi todella tapahtumaan. Kesäkuussa 2017 aloin kerätä ja kirjoittaa Tel Aviv Universityn vaatimia dokumentteja. Aluksi Tel Avivin vaatimukset suosituskirjeistä, kielitaidon osoituksista ja opintosuoritusotteista tuntuvat hankalilta kerätä, mutta loppepeleissä dokumentit saa kasaan pienellä panoksella. Ei kannata pelästyä edes Tel Avivin yliopiston hakuportaalia, sillä ongelmien ilmaantuessa yliopiston koordinaattorit ja muu henkilökunta pyrkivät auttamaan tuskailevia vaihtareita nopealla aikataululla. Hakupapereiden keräämiseen saa myös varmasti apua lähtötuutoreilta tai muilta vaihto-opiskelun suorittaneilta kavereilta.

Alkubyrokratia ja yliopisto Tel Avivissa

Tel Avivin vaihtohakemuksen täyttäminen saattaa siis tuntua hankalalta ja byrokraattiselta, mutta se antaa hyvää esimakua israelilaisesta toiminnasta. Esimerkiksi kesällä hakuprosessi on aika ajoin tauolla israelilaisten lomapäivien vuoksi ja sähköposteihin saatetaan vastata vain automaattisella vastauskirjeellä. Toisaalta minun kohdallani koordinaattori lähetti hakemuksen teon jälkeen vain muutamassa viikossa hyväksyvän vastauksen ja tervetulokirjeen. Moni myös stressaa itse maahan menoa, sillä israelilaisten rajaviranomaisten on huhuttu olevan erinomaisen tarkkoja. Opiskelijaviisumilla maahan meno oli kuitenkin helppoa, eikä tiukkoja kysymyksiä tullut kohdallani kuin Israelista poistuttaessa. Tällöinkin kuulusteluun meni aikaa vain viitisen minuuttia.

Hyväksyvän vastauksen jälkeen on monta hoidettavaa asiaa, joista osaan saa selvyyden jo Suomessa, mutta osa voi vastapainoisesti tuntua äärettömän haastavilta. Esimerkiksi viisumiasia vaatii (jälleen kerran) hieman dokumenttien keräilyä ja suurlähetystössä pistäytymistä, mutta pääasiassa hoituu helposti. Myös lentolippuja saa Helsingistä Tel Aviviin helposti ja suhteellisen edullisesti. Israel ei ole tylsä maa, joten yliopiston ulkopuolelta löytyy ääretön määrä mielenkiintoista tekemistä pelkästään nettiä selailemalla.

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen voi siis tuntua hassulta jättää Suomi vihdoin taakse ja muuttaa Israeliin. Varsinkin kun tietää, että saapuu Tel Aviviin ilman asuntoa, ilman tuttuja ja ilman selkeää kuvaa niistä kursseista, joita on saanut luvan opiskella Tel Aviv universityssä.

Yliopiston kurssitarjonta lähetetään opiskelijan sähköpostiin muutama kuukausi ennen itse vaihdon alkua. Kurssit pitää ilmoittaa hyvissä ajoin koordinaattorille, joten sääntönä kannattaa pitää, että valitsee (mieluusti) enemmän kursseja kuin aikoo käydä. Kursseilta voi jättäytyä pois helposti, mutta koordinaattorin mukaan niille ei voi enää jälkikäteen ilmoittautua. Siksi on hyvä olla varasuunnitelma, jos jokin valinta ei miellytäkään. Itselleni myös kävi niin, että joitain kursseja peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia. Ei myöskään kannata hermostua liikaa, jos oma henkilökohtainen kurssiaikataulu ei olekaan TAU:n moodlessa samalla viikolla kun yliopisto alkaa — joillekin kursseilleni osallistuin vasta toisesta opiskeluviikosta lähtien, sillä en ollut saanut niitä aikatauluuni ajoissa. Jos opettaja valittaa poissaolostasi, älä ota itseesi vaan syytä järjestelmää. Muutkin oppilaat ovat samassa tilanteessa, joten et onneksi ole yksin turhautumisen kanssa.

Opiskelun alettua aikataulu on tiivis. Itse opetus yliopistossa on mielestäni laadukasta ja varsinkin Lähi-Idän politiikkaa ja historiaa käsittelevät kurssit olivat äärimmäisen mielenkiintoisia. Kurssien valintojen aiheuttaman hämmennyksen jälkeen opetus alkoi tehokkaasti. Puolivälissä semesteriä on yleensä välikokeet (tai palautettava väliessee) ja lopussa palautetaan essee (tai kirjoitetaan laajempi koe). Kurssit järjestetään yleensä joko 2 kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan tai kerran viikossa neljän tunnin ajan (akateemiset vartit mukaanlukien). Kannattaa siis uhrata aikaa kurssitarjontaan tutustumiseen, jotta saa opiskelusta parhaan mahdollisen hyödyn irti.

Asuminen

Epätietoisuus ja jännitys ei koske vain nimenomaan Israelin vaihto-opiskelijoita, mutta on totta, että joihinkin kohteisiin on helpompi saapua, kuin Tel Aviviin, jossa asunto etsitään facebookin avulla ja jossa yliopiston orientaatiopäivä kattaa tasan tunninmittaisen kampuskierroksen ja opiskelijakorttien jaon. Onneksi vaihtarit ovat kuitenkin aktiivista porukkaa, joten tutustuminen muihin on myös helppoa, mikäli jaksaa aktiivisesti etsiä seuraa ja heittää läppää. Yliopistoon ei tässä asiassa tosin kannata luottaa, sillä se ei järjestä vaihtareille yhteistä tekemistä. Yliopistolta tuleva aktiivisuus riippuu kuitenkin ilmeisesti vaihtokoordinaattorista ja vaihto-ohjelmasta: tiedän useita TAU:n vaihtareita, joilla oli viikon mittainen orientaatio, jonka aikana tutustuttiin muihin ja käytiin yhdessä esimerkiksi Jerusalemissa.

Itse tutustuin ensimmäisiin tuttuihin Tel Avivissa hostellissa, jossa vietin ensimmäisen viikon asuntoa etsien. Muut hostellissa majoittuvat vaihtarit olivat kaikki samassa tilanteessa kuin minä, joten vertaistuesta oli älyttömän iso apu stressin purkamisessa. Tel Avivissa on paljon lyhytaikaisia vuokratarjouksia liikkeellä ja parhaiten ne tavoittaa facebookin ryhmien kautta, joten vietimme muiden vaihtareiden kanssa aamupäivät potentiaalisille vuokranantajille kirjoitellen ja iltapäivät rannalla pelaillen. Asunnon hankinta on haasteellista, joten siinä on pakko olla äärettömän aktiivinen, viestitellä monen kymmenen eri ihmisen kanssa sekä tarkastaa säännöllisesti tutuilta vinkkejä. Itse jouduin hostellin jälkeen muuttamaan kolmesti, mikä ei ollut ihanteellista ja lisäsi stressiä, mutta toisaalta antoi mahdollisuuden nähdä kaupungin monet eri puolet ja tutustua kolmeen erilaiseen kämppikseen. Valmiiksi kalustettua asuntoja on paljon liikkeellä, joten siitä ei kannata stressata.

Asunnoissa kannattaa olla tarkkana. Sähkö ja vesi on kallista Israelissa, joten jos ne eivät sisälly vuokranantajan ilmoittamaan vuokraan, ne voivat tuoda yllättävän paljon lisäkustannuksia. Israelilaiset asunnot eroavat suomalaisista melko paljon. Kesällä torakat ja muut pikku ötökät käyskentelevät kaikessa ruoassa, mitä ei ole piilotettu jääkaappiin. Lattiat ovat laattaa ja sisällä on usein kylmempi kuin ulkona. Suihkua varten pitää erikseen lämmittää vettä vuodenajasta riippuen vartista puoleen tuntiin. Vuokrataso on myös älyttömän korkea (kuten muu hintataso Israelissa). Varaudu siis maksamaan jopa enemmän vuokraa kuin Suomessa. Sama pätee esimerkiksi ruokaan, ravintoloihin (joissa pitää muistaa tipata) ja baareihin. Ruokakaupoissa on Suomeen verrattuna kehno tarjonta, mutta esimerkiksi ravintoloissa on helppo löytää vegaanista ruokaa.

Käytännönasioita ja hyödyllistä tietoa

Muissakin kuin asuntoasioissa Facebookin Tel Aviviin (ja Israeliin) liittyvät ryhmät ovat hyödyllisiä. Moni hankkii esimerkiksi pyöränsä käytettynä secret Tel Aviv-ryhmän kautta. Siksi kannattaa heti aluksi hankkia israelilainen kännykkäliittymä. Ne ovat halpoja, ja internet tuo usein suunnattoman avun, kun ei ymmärrä heprean kielistä ruokalistaa tai joutuu tarkistamaan vaikka nopeinta bussireittiä yliopistolta kotiin. Prepaid-liittymiä on helppo ostaa kiskoilta, mutta myös kauppakeskuksista löytyy eri liittymäntarjoajia. Oma Golan-liittymäni sai aktivoitua suoraan kauppakeskuksella passin ja luottokortin avulla ja vaihdon jälkeen peruutettua netin kautta.

Netin hankinnan lisäksi matkustaminen Israelin sisällä on halpaa ja helppoa. Tel Avissakin joukkoliikenne toimii, mutta ruuhkien vuoksi matkustaminen on välillä hidasta ja epämukavaa. Siksi kannattaa harkita pyörän hankkimista — jos asuu edes suhteellisen lähellä TAU:n kampusta (joka ei tosin ole kaupungin keskustassa vaan melko syrjässä), on pyöräily usein nopeampaa kuin bussilla matkustaminen. Vaikka pyöräilisikin yliopistolle, kannattaa silti hankkia paikallinen bussikortti opiskelija-alennuksineen. Sen avulla matkaaminen Israelissa on käytännöllistä. Kortti itse on ilmainen ja sen avulla matkustaminen esimerkiksi Tel Avivista Jerusalemiin maksaa 16 shekeliä (eli noin 4 euroa). Kortin avulla saa matkustaa kaikkialla Israelissa ja sitä ladataan antamalla bussissa kuljettajalle rahaa.

Kannattaa siis hyödyntää yksi Israelin edullisista asioista (eli matkaliput) ja reissata ympäri maata. Israel on äärimmäisen kaunis ja kiehtova maa ja pientenkin välimatkojen taittamisen jälkeen tuntee saapuneensa taas kerran uuteen maahan. Tel Aviv on menevä, eurooppalaistyylinen rantakaupunki, mutta ei kannata jäädä sinne makaamaan, sillä monet muutkin paikat tarjoavat  hienoja kokemuksia, upeita maisemia ja ystävällisiä hostellivieraita. Anna siis vaihdon aikana myös aikaa elämyksille — varsinkin kun Israelissa välimatkat ovat lyhyitä ja liikkuminen on siksi nopeaa. Kannattaa myös tutustua paikallisiin, sillä usein he osaavat kertoa parhaat vinkit ja puhua maan asioista toisesta näkökumasta kuin mihin olet tottunut. Israelilaisilta oppii paljon Lähi-Idän tilanteesta ja politiikasta, joten vaihtaripiirien ulkopuolinen toiminta tuo paljon sisältöä itse vaihtokokemukseen.

Vaikka Lähi-Idän tilanne puhututti myös suomalaista mediaa vaihtosyksyni aikana, kertaakaan en tuntenut oloani turvattomaksi Tel Avivissa tai muualla Israelissa. Israelissa kannattaa tutustua konfliktien historiaan, jotta voi itse ymmärtää maan realiteetit. Myös uskonto on suuremmin esillä Israelissa kuin Suomessa, joten eri uskontokuntien erojen ja niiden välisten konfliktien tunteminen auttaa ymmärtämään nykytilannetta Israelissa. Lähi-Itään muuttaminen voi tuntua stressaavalta ja maan tavat kaaoottisilta, mutta kaikkeen tottuu.  Vaihto antaa aina uskomattoman hienoja kokemuksia, joten varsinkin aluksi luota israelilaiseen rentouteen ja mieti, että kaikki järjestyy kuitenkin parhain päin.

Vaihtokertomus, Vrije Universiteit, kevät 2018

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Virallinen tieto Amsterdamiin opiskelija-vaihtoon pääsystä saapui varsin myöhään, mutta olin ehtinyt henkisesti valmistautua lähtöön jo ennen virallista ilmoitusta, sillä HY:n myönnön jälkeen lähteminen on varsin todennäköistä. Kun virallinen ilmoitus sitten lopulta tuli, tapahtui kaikki vauhdilla. Joulukuun aikana tuli valita kurssit sekä hakea asuntoa. Erityisesti asunnon hakeminen oli jännittävää, kurssit kun voi aina vaihtaa. Amsterdam on myös tunnettu asuntopulastaan ja korkeista vuokristaan, joten jännitys asunnon löytymisestä oli suuri. Onneksi yliopiston kautta asuntoja oli varsin runsaasti tarjolla, ainakin kevätlukukaudeksi. Sain huoneen Uilensteden Green Towerista, ja samassa talossa asuukin lähes kaikki vaihtokaverini. Ennen lähtöä mieltäni askarrutti myös pakkaus, mitä ihmettä tulisi pakata yhteen matkalaukkuun maahan, jossa sää vaihtelee kolmen kuukauden aikana jäätyneistä kanaaleista 27 asteen helteeseen ja viikonlopun aikana voidaan nauttia niin helteistä kuin rankkasateista.

Ennen lähtöä mielessä pyöri myös varmasti kaikille vaihtareille tuttuja kysymyksiä, kuten saanko kavereita, entä jos asuntoni osoittautuu huonoksi, entä jos englannin taitoni ei ole tarpeeksi hyvä ja kurssit liian vaikeita. Vaikka kaikkea tuli pohdittua, lähdin matkaan kuitenkin uteliain mielin, valmiina uusiin kokemuksiin. Ennen lähtöä tuli myös tietysti hoitaa vakuutukset sekä kelan tuet vaihtoon sopiviksi, mutta se ei ollut iso homma. Pohdin myös, mitä kaikkea alkubyrokratia mahtaa pitää sisällään, sillä siitä oli varsin vaikea löytää tietoa etukäteen. Kannattaa myös ottaa huomioon, ettei Amsterdamissa toimi melkeinpä missään Visa Electron tai Debit kortit, joten luottokortti kannattaa tilata ennen lähtöä. Joissain kaupoissa sekään ei toimi, joten käteistä kannattaa olla varmuudeksi koko ajan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suurin osa huolistani oli kuitenkin turhia: alkubyrokratia hoitui äärettömän helposti. Olin ilmoittautunut bussikuljetukseen lentokentältä kampukselle, joten lentokentältä oikeaan paikkaan löytäminen sujui vaivatta. Bussissa sainkin jo ensimmäiset kaverini, joiden kanssa yhdessä ihmeteltiin uutta kampustamme ja hoidimme kaikki byrokratiaan liittyvät jutut. Tätä varten mukaan tarvittiin learning agreement sekä kopio passista. Itse otin varmuudeksi mukaan kaikki mahdolliset paperit koti- sekä vaihtoyliopistolta saaduista hyväksymiskirjeistä lähtien. Yliopisto oli järjestänyt asiat siten, että kaikki asiat learning agreementistä kaupungin asukkaaksi ilmoittautumiseen, pyörän ja salikortin ostamiseen sujui kätevästi saman katon alla. Sen jälkeen pääsimmekin tutustumaan uusiin asuntoihimme, jotka tosiaan kaikki olivat samassa talossa.

Asuminen

Kuten sanottua, Amsterdamista asunnon löytäminen ei välttämättä ole helppoa. Siksi päätinkin luottaa yliopiston kautta saataviin asuntoihin. Konsultoin muutamaa kaupungissa jo asuvaa tuttuani ja kehottivat ehdottomasti muuttamaan soluun yksiön sijasta sen sosiaalisuuden takia. Niinpä valitsin itselleni asunnon Uilenstedestä, opiskelijoiden kampukselta. Minulla on oma huone ja vessa, mutta jaan keittiön 13 muun opiskelija kanssa. Loppujen lopuksi tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka alkujärkytys solun siisteystasosta ja Uilensteden sijainnista oli suuri. En ollut varautunut asumaan kaupungin ulkopuolella vaan olin kuvitellut huristelevani pyörälläni keskellä kaupungin vilinää ja katselevani ikkunasta kanaaleja. Alun järkytyksestä selvittyäni tämä oli kuitenkin äärettömän onnistunut ratkaisu: kaikki kaverini asuvat samalla kampuksella, joten ystävien saaminen on helppoa. Kampus on myös lähellä koulua, joten sinne meneminen on vaivatonta. Kampuksella on kaikki tarvittava: muutama ravintola, kuntosali, kauppa ja jopa leffateatteri. Koska asumme kaikki samassa pihapiirissä, voimme tehdä asioita extempore: leffaillat, picnicit, yhteiset illalliset, grillaaminen tai mikä vaan on helppoa ja nopeaa järjestää. Lisäksi, koska emme asu ihan keskustassa, olemme rohkeasti tutustuneet kaupungin eri asuinalueisiin. Täältä on usein helpompi mennä jonnekin muualle kuin aivan (turistien täyttämään) ydinkeskuskustaan, joten koen, että olemme oppineet tuntemaan Amsterdamin äärettömän hyvin sekä samalla tutustuneet sen moniin puoliin. Lisäksi lähellämme on aivan superhyvät urheilu- ja ulkoilu mahdollisuudet. Läheisestä Amsterdam Bos – metsästä löytyy niin kajakkeja, ratsastusmahdollisuus, veneilyä kuin upeat lenkkimaisematkin. Jos siis jaksaa edes pikkuisen tutkiskella lähialueita, on Uilenstedessä asuminen lopulta aivan parasta. Eikä keskustaankaan polje kuin parikymmentä minuuttia.

Opiskelu ja opetus

Oman kokemukseni mukaan opiskelu on täällä hyvin erilaista kun Suomessa. Ensinnäkin arvosanat ovat asteikolla 0-10, yleensä arvosanalla 5.5 pääsee läpi. Tämä saattaa kuitenkin hieman vaihdella kurssikohtaisesti. Se, että säännöt, koepäivät tai deadlinet muuttuvat ja elävät onkin ollut suuri yllätys. Luulin hollantilaisten olevan täsmällisiä ja tarkkoja, mutta kokemukseni mukaan tämä jäi ennakkoluuloksi. Koulu ei ole Suomeen verrattuna vaikeaa, mutta tekemistä on paljon. Joskus tuntuu jopa, että määrä korvaa laadun. Tehtävät ovat hyvin erilaisia kuin mihin olin kotona tottunut: täällä tehdään muun muassa paljon esitelmiä, postereita, kokeita kesken jakson sekä viikoittaisia tehtäviä. Aluksi tämä tuntui raskaalta, uusia tehtäviä uudella kielellä aivan jatkuvasti. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja mielestäni oli vain kivaa ja mielenkiintoista kokeilla uusia oppimismenetelmiä. Nykyään englanninkieliset extempore esitelmät tuntuvat tavalliselta pienryhmätunnilta. Kouluun tulee kuitenkin täällä hieman panostaa, kursseista ei pääse läpi pelkällä läsnäololla tai ”olemalla vaihtari”. Tämä tuli itselleni pikkuisena yllätyksenä, en ollut alkutohinassa muistanut että opiskelemaanhan tänne oikeastaan tultiin. Nopeasti sitä kuitenkin oppii, mitä tulee tehdä ja miten, jotta pärjää. Vinkkini Amsterdamiin opiskelemaan tuleville onkin muistaa, että maineestaan huolimatta Hollannissa opiskelu ei ole megavaikeaa. Se on uutta ja erilaista, mutta siihen kannattaa suhtautua avoimin mielin.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Meillä oli varsin aktiivinen ESN-ainejärjestö, joka järjesti vaihtareille paljon ohjelmaa. Suurin anti heiltä oli kuitenkin matkat ja päiväreissut, joita he järjestävät opiskelijahinnoin. Monet päiväreissut olisivat jääneet tekemättä ja pienemmät kaupungit näkemättä, ellei ESN olisi järjestänyt reissuja niihin. Amsterdam onkin loistavalla sijainnilla, mikäli mielii reissata Euroopassa vaihdon aikana. Itse matkustin jonkin verran, sillä halusin käydä pienissä paikoissa, joihin ei vaihdon jälkeen välttämättä tulisi lähdettyä, mutta halusin myös nauttia Amsterdamista sekä oppia tuntemaan sen.

Varsinkin aluksi kävin jonkin verran ESN:n järjestämissä tapahtumissa, joka oli helppo tapa saada kavereita. Kun oma porukka löytyi ja kevät eteni, aktiivisuuteni hieman laski. Tosin tapahtumiakin oli vähemmän. He kuitenkin järjestävät paljon toimintaa, josta jokaiselle löytyy varmasti jotakin mieleistä. Suosittelen kaikkia vaihtoon lähteviä rohkeasti osallistumaan erilaisiin tapahtumiin vaikka jännittäisi tai tapahtuma ei itseä niin paljon kiinnostaisi. Erityisesti orientaatioviikolle kannattaa osallistua, jos vain voi, vaikka se hieman maksaisikin.

Amsterdamissa on paljon tekemistä myös opiskelijajärjestön ulkopuolella. Uilenstedessä, opiskelijoiden kampuksella, oli bileitä joka viikonloppu. Sään suosiessa opiskelijat valtaavat kampuksen nurmikentät ja grillaavat, viettävät iltaa ja nauttivat auringosta. Vapaa-ajalla tekemistä löytyy myös kampuksen ulkopuolelta, baareja, klubeja ja pieniä ”pubeja” on niin paljon, ettei kaikissa ehdi puolen vuoden aikana edes käymään. Aurinkoisella säällä hollantilaiset ryntäävät ulos kodeistaan, joten paikallisten tapaan mekin olemme nauttineet auringosta Amsterdamin puistoista esimerkiksi picniceitä pitäen.

Amsterdamissa on myös hyvä kulttuuritarjonta. Museumpleiniltä löytyy museo varmasti jokaisen makuun. Lisäksi täällä on paljon pienempiä näyttelyitä, vanhoja leffateattereita ja esimerkiksi Stand-Up komediaa voi käydä katsomassa vaikka jopa viikko, yleensä varsin huokeaan hintaan. Erityisesti keväällä ja kesällä kaupungissa järjestetään myös festareita lähes joka viikonloppu. Niille kannattaa ehdottomasti mennä, vaikkei artisteja tuntisikaan. Festarialueiden oma tunnelma, joka poikkeaa täysin kaupungin vilinästä, on kokemus itsessään. Lisäksi klubeilla on paljon keikkoja ympärivuoden, eli musiikin ystäville aktiviteetteja löytyy. Vaikka Amsterdam on suhteellisen iso kaupunki, ei täällä tarvitse mielestäni pelätä edes öisin tai iltaisin. Tosin en liikkunut iltaisin tai öisin juurikaan yksin, enkä ”pahamaineisilla” alueilla ja valitsin aina isoimmat tiet kulkemiseen. Tietysti aina kannattaa olla varovainen, mutta itse en edes nuorena naisena kokenut tarvetta olla huolissani.

Myös urheilumahdollisuudet ovat hyvät. Uilensteden kuntosali on huippuhyvä, siellä on laaja ryhmäliikuntatarjonta sekä hyvä kuntosali. Lisäksi lähialueen ulkoilumahdollisuudet ovat hyvä ja maisemat yllättävän hienot. Hollantilaiset pyöräilevät joka paikkaan, joten oma pyörä kannattaa ehdottomasti hankkia. Sillä pääsee joka paikkaan. Vapaa-ajalle Amsterdamista löytyy jokaiselle meileistä tekemistä, suht pieneksi kaupungiksi se on äärimmäisen eläväinen. Vielä vaihdon loppu puolellakin joka viikko saa yllättyä löytäessään uusia juttuja!

Kustannukset ja yleinen hintataso

Hintataso Hollannissa oli suht sama kuin Suomessakin. En huomannut merkittävää eroa  hinnoissa, mutta täällä rahaa ehkä tuli käytettyä hieman eri tavalla kuin Suomessa. Amsterdamissa on aivan upeita ihania aamupalapaikkoja, ravintoloita ja drinkkibaareja, jotka halusin tietysti kaikki testata. Lisäksi täällä järjestetään paljon festareita ja muita tapahtumia, joihin myös meni rahaa. Amsterdam on hyvin eläväinen kaupunki, mutta harmillisesti kaikki yleensä maksaa. Koska halusin nähdä ja kokea paljon, kului myös rahaa jonkin verran. Toisaalta, mielestäni oli ihanaa kun kerrankin oli paljon vapaa-aikaa, joten haluisin nauttia siitä. Kävin täällä useammin ulkona syömässä, drinkeillä tai muuten vaan kahvittelemassa kuin Suomessa, mutta koin ne kohtaamiset ja kokemukset arvokkaammiksi kuin rahan menon.

Aluksi jouduin myös yllätyksekseni ostamaan varsin paljon kaikkea huoneeseeni, kuten astiat, siivousvälineitä, vedenkeittimen, kattilan, lakanat ja muuta pientä sisustukseen ja asumiseen liittyvää. Onneksi yliopisto tarjoaa esimerkiksi astioiden kierrätystä, josta ostinkin paljon käytettyä tavaraa. Sinne voin myös viedä ne ostokset, joita en voi tai halua viedä mukanani Suomeen. Amsterdamissa on varmasti myös mahdollista elää samoilla kustannuksilla kuin Suomessa, jos jaksaa hieman vertailla hintoja ja panostaa itse kokkaamiseen. Asumiskustannukset riippuvat täysin siitä missä ja miten asuu. Uilenstedessä ne olivat suunnilleen Helsingin hintaluokkaa.

Vinkkini vaihtoon lähtijöille

Vaikka aluksi lähtö jännittäisikin, kaikesta selviää! Vaihto on ainutlaatuinen kokemus ja loppujen lopuksi varsin lyhyt aika, siitä kannattaa ottaa ilo irti. Kannattaa olla avoin ja aktiivinen, sekä sanoa usein ”kyllä”! Vaihto on loistava tilaisuus yrittää ja kokeilla asioita, joita ei muuten niin usein tekisi. Kannattaa myös muistaa, että jossain vaiheessa voi ja saa tulla koti-ikävä tai negatiivisia fiiliksiä, nekin kuuluvat asiaan. Keskittymällä positiivisiin puoliin ja luomalla omat mieleiset rutiinit ja tavat huonoistakin päivistä selviää. Olette kaikki vaihdossa samassa tilanteessa, joten vertaistukea varmasti löytyy 🙂 Vaihdossa kannattaa nauttia vapaudesta, tarttua mahdollisuuksiin sekä pitää hauskaa!

Vaihtokertomus, Ritsumeikan Asian Pacific university (APU), kevät 2018

Kotitaloustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut siinä kuvitelmassa, että Japani ei ole byrokratiansa puolesta se helpoin vaihtokohde. Kuvitelmat osuivat oikeaan, papereita tuli täyttää melko paljon ennen vaihtoon lähtöä ja kopioita usean sivun koostuvasta vaihtopaketista piti myös muistaa ottaa. Vaihtopaketin mukana tuli vastaanottavaan yliopistoon myös lähettää paperisia passikuvia. Omalta yliopistolta saimme kuitenkin hyvät ohjeet, joita noudattamalla kaikki tarvittavat paperit tuli hoidetuksi. Viisumia haettaessa konsulaatista sain myös ohjeita Japanissa tarvittavan ’resident cardin’ teettämisestä, joka onnistuikin saman tien maahantulon yhteydessä.

Saapuminen ja alkubyrokratia kohteessa

Saapuessani Japaniin Fukuokan kohtalaisen pienelle lentokentälle kaikki sujui melko sutjakasti, sillä opiskeluviisumin johdosta minut ohjattiin pitkän jonon ohi suoraan tiskille. Heti matkatavaroiden noutamisen jälkeen minua odotti kohdeyliopistoni edustaja lentokentällä kyltin kanssa ja toivotti minut hymyillen tervetulleeksi. APU tarjosi tiettyinä päivinä kohteeseen saapuville kuljetuksen kohtalaiseen hintaan, jolla pääsin suoraan lentokentältä asuntolaan. Saapuessani asuntolaan meille oli varattu ensimmäiselle illalle pieni selviytymispaketti, jossa oli vessapaperia, roskapussi sekä hieman ruokaa ja juomaa.

Orientaatioviikkojen tapahtumat oli jaettu kahdelle ensimmäiselle viikolle niin, että kampuksella oli vaihto-oppilaille järjestettyjä infotilaisuuksia 1-3 tuntia päivässä. Beppussa julkinen liikenne on kallista ja tämä verkkainen aikataulutus hieman harmitti, kun infotilaisuudet olisi hyvin voitu tiivistää noin 3 tehokkaaseen päivään. Orientaatiot olivat kohtalaisen selkeitä ja niihin sisältyi useiden papereiden täyttämistä. Tilaisuudet oli hyvin organisoitu ja kaikkialla oli aina joku ohjaamassa minne mennä ja missä jonottaa seuraavaksi. Jokaisen vaihto-opiskelija tulee osallistua kattavaan terveystarkastukseen, joka oli organisoitu tehokkaasti. Terveystarkastuksen jälkeen jokaisen opiskelijan tulee maksaa terveysvakuutusmaksu jonka jälkeen opiskelija voi käyttää koulun terveyspalveluita.

Asuminen

APU:n tarjoama asuntola sijaitsee hyvin lähellä Beppun keskustaa. Suurin osa japanilaisista opiskelijoista asuu kampuksella tai sen ulkopuolella yksityisillä vuokranantajilla, mutta vaihto-opiskelijat ja osa kansainvälisistä opiskelijoista saavat huoneen APU:n keskustasta asuntolasta. Bussilla matkustaminen Kampukselle toki maksaa noin 5e päivässä, mutta keskusta on kävelymatkan päässä.

Asuntolassa jokaisella on oma huone, johon kuuluu oma jääkaappi, parveke sekä kylpyhuone ja wc. Huoneessa on runsaasti säilytystilaa tavaroille ja matkalaukulle on käytävällä oma lukollinen säilytystila. Huoneessa on tarjolla ainoastaan japanilaistyylinen hernetyyny, joten tavallisen tyynyn hankkiminen tai tuominen saattaa olla paikallaan mikäli on tarkka tyynystään. Itse otin oman tyynyn kotoa mukaan ja sain sen pienempään tilaan hankkimalla matkavakuumipusseja. Oma pyyhe on myös hankittava tai tuotava, asuntola tarjoaa ainoastaan lakanoiden pesetyksen. Muusta pyykistä asukas vastaa itse. Jokaisessa kerroksessa on useampi pesukone, joiden käyttäminen maksaa 100yeniä/ pesukerta.

Kuva: Millie H.

Jokaisessa kerroksessa on yhteinen oleskelualue ja keittiö. Keittiöissä on jokaisella oma lukollinen kaappi, jossa voi säilyttää omia keittiövälineitään. On melko epäekologista, että jokainen opiskelija hankkii omat kokkausvälineensä, mutta onneksi facebookissa toimiva ’mini share’ kierrätysryhmä toimii melko hyvin ja sitä kautta on mahdollista ostaa ja myydä hankkimiaan tavaroita. Asuntolan huoneen vuokraan kuuluu hidas nettiyhteys, mutta huoneeseen kannattaa hankkia nopeampi netti, joka on puoleksi vuodeksi melko edullinen. Myös modeemi tulee hankkia nopeamman netin käyttämiseksi. Itse pärjäsin hyvin pelkän wifin varassa. Kampuksella oli myös nettiyhteys ja kaupungin keskustassa netti löytyi tarvittaessa myös Beppun asemalta sekä Starbucksista. En hankkinut sim-korttia ollenkaan ja japanilaiset tuttuni pystyivät auttamaan minua mikäli jonnekin tarvitsi soittaa.

Opiskelu

 APU:ssa on runsaasti tarjolla englanninkielisiä kursseja ja vaihto-opiskelijoilla ei ole tarjonnan suhteen juurikaan rajoitteita. Tarjolla on kursseja etenkin talouteen, turismiin, historiaan ja ekologisuuteen liittyen. Opetuksen taso yllätti minut negatiivisesti. Olin innolla odottanut erilaista ja mielenkiintoista opetusta ulkomailla, mutta melko pian tuskatuin kun opetus perustui pitkälti nippelitiedon ulkoa opetteluun ja monivalintatentteihin. Opettajilla on melko vanhanaikaiset opetustyylit, jossa opiskelija on passiivinen kuuntelija ja opettaja lukee suoraan power point dioistaan luennoimansa asiat tai unohtuu puhumaan aivan muista asioista kuin mitä luento käsittelee. Aika paljon siis sai lukea kirjoista itsenäisesti, onneksi monet kirjat oli mahdollista saada sähköisesti. Monet kurssit sisältävät ryhmätöitä ja tenttejä on mahdollista suorittaa vain kerran. Kurssien lisääminen ja muuttaminen samalle jaksolle ei onnistunut enää kun ilmoittautuminen oli mennyt umpeen. Toiselle jaksolle muokkaaminen oli vielä mahdollista tiettyyn päivään asti.

Japanin kielikursseja oli mahdollista ottaa, mikäli oli täyttänyt ennakkoon kielikurssianomuksen ja käynyt tasotestissä orientaatioviikolla. Kielikurssit kerryttävät 4op ja muut kurssit 2op APU:n opintopistemäärissä. APU vaatii opiskelijoita suorittamaan vähintään 10op kun Helsingin yliopisto vaatii 11op. Minimi opintopistemäärä joka tulee suorittaa on APU:n opintopisteissä siis 12op (Suomessa 23,4op). Itselläni etenkin aluksi englannin kielellä opiskeleminen vei paljon energiaa, joten olin tyytyväinen kyseisen minimiopitonpistemäärän suorittamiseen. Rinnalle otin avoimesta yliopistosta vielä pari kesäkurssia, joten opintojen suhteen pysyin kohtalaisen kiireisenä.

Kampus ja asuntola ovat hyvin kansainvälisiä ja monet opiskelijat auttavat mielellään toisiaan. Kannattaa kuitenkin pyytää itselleen japanilainen buddy. Buddy auttaa epäselvissä asioissa ja tutustuttaa hieman kaupunkiin. Buddy antaa turvaa ja lievittää yksinäisyyden tunnetta, kun kohdemaassa tuntee edes pinnallisesti jonkun. Buddy auttaa myös opintojen suunnittelussa ja antaa lisätietoja opettajista ja kurssikuvauksista.

Kuva: Millie H.

Hyvä tietää!


Japani on hyvin turvallinen maa ja kaikki ovat hyvin auttavaisia kielimuuristakin huolimatta. Beppussa pärjää hyvin pelkällä englannin kielen taidolla. Monet kaupungissa ymmärtävät englantia ja ovat kiinnostuneita ja ystävällisiä vaihtareita kohtaan. Vastausta ei aina välttämättä saa englanniksi kaikkialla, mutta palvelutilanteet kuitenkin luonnistuvat.

Hintataso kohteessa on vaihteleva. Joukkoliikenne on paljon kalliimpaa kuin Helsingissä ja bussipassia ei kannata hankkia jos koulua ei ole päivittäin. Myös osa elintarvikkeista on ruokakaupassa kalliita, mm. vihannekset, kasvikset ja liha ovat kalliimpia kuin Suomessa, mutta tofua saa pilkkahintaan ja se on maultaan parempaa Aasiassa. Ulkona syöminen on edullisempaa kuin Suomessa. Vegaaneille Beppu ei ole välttämättä se helpoin kohde, sillä kaupungissa on tällä hetkellä vain yksi ravintola joka tarjoaa varmasti täysin vegaanista ruokaa.

Kuva: Millie H.

Beppusta on melko kaukana isommista kaupungeissa, lukuun ottamatta Oitaa joka sijaitsee vain 15min junamatkan päässä. Matkustaminen Japanin sisällä on melko kallista. Bussit tai paikallisjunat ovat kuitenkin yleensä edullisimmat kulkuvälineet pitkillä matkoilla ja moniin isoihin kaupunkeihin on mahdollista matkata yön yli bussilla. Kampuksen supermarketin jäsenille on olemassa kuitenkin tarjoushintaisia lippuja moniin lähellä oleviin kaupunkeihin, jotka kannattaa hyödyntää.

Kuva: Millie H.

Japani on mielenkiintoinen maa, outoja juttuja tulee vastaan päivittäin ja se on hauskaa! Kannattaa rohkeasti maistella erilaisia ruokia ja keskustella paikallisten kanssa elämästä!

Vaihtokertomus, National Taiwan University, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Moikka!

Olen Alice ja vietin Taiwanissa National Taiwan Universityssa kevätlukukauden 2018. Tässä postauksessa kerron vaihdostani, elämästäni Taiwanista sekä jaan vinkkejä tuleville vaihtareille.

Ennen lähtöä

Muistan tapaamisemme kesällä lähtötuutorin ja toisen vaihtoonlähtijän kanssa. Tilaisuus oli mukavan rento ja siitä alkoi pitkä odotus, sillä oma vaihtoni sijoittui kevätlukukaudelle. Pitkin syksyä kuitenkin viestittelin tutustumaani suomalaisvaihtariin, joka aloitti koko lukuvuoden mittaisen vaihtonsa jo syksyllä. Häneltä sain paljon hyviä vinkkejä tulevaa vaihtoa varten jo etukäteen.

Suurin stressinaiheeni ennen vaihtoa oli viisumin saaminen ajoissa. Olin lähdössä reissaamaan ennen lukukautta, mutta viisumihakemukseen tarvittava vaihtoyliopiston hyväksymiskirje tuli verrattain myöhään. Tämä kannattaakin pitää mielessä, kun miettii milloin lähtee Suomesta kohti Aasiaa. Lopulta sain kuitenkin viisumin kaksi päivää ennen lähtöä ja kaikki meni hyvin. Edeltävän reppureissauksen takia pakkasin kevyesti, eikä se haitannut ollenkaan. Taiwanin hintataso on Suomeen verrattuna matala ja tarjonta laaja, joten vaatekaappia on ollut helppo tarvittaessa täydentää.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäisellä viikolla oli orientaatio, jossa kerrottiin kaikki tarvittava tieto opiskelujen aloittamiseen. Olimme saaneet myös etukäteen sähköpostia, johon oli selkeästi lueteltu, mitä kaikkia papereita tulee olla mukana yliopistolle rekisteröityessä. Paperit kannattaa olla kunnossa, sillä vasta rekisteröitymisen jälkeen saa yliopiston ID kortin, jolla voi liikkua opiskelijahintaan julkisissa kulkuneuvoissa sekä saada alennusta kampuksen ja lähiympäristön liikkeistä. Rekisteröitymiseen tarvittiin myös paikallinen puhelinnumero. 

Kevätlukukauden vaihtareille ei järjestetty yliopiston toimesta orientaatioluentoa ja kampuskierrosta kummempaa ohjelmaa, mikä vaikeutti hieman muihin vaihtareihin tutustumista. Syksyllä on kuitenkin kuulemani mukaan järjestetty melko paljon yhteistä ohjelmaa, jossa saa helposti uusia kavereita. Itse tutustuin onnekseni ensimmäisenä asuntolapäivänäni tosi mahtaviin tyyppeihin asuntolan aulassa ja olen kuullut, että muutkin ovat tätä taktiikkaa käyttäneet. Lisäksi kursseilla tutustuu helposti muihin opiskelijoihin hyvin ja kannattaa myös liittyä kaikkiin NTU:n/Taipein alueen opiskelijoiden facebook-ryhmiin. 

Ensimmäisellä viikolla alkoi myös add/drop-period kursseille. Systeemi on tosi erilainen kuin Suomessa ja tuotti ainakin mulle päänvaivaa. Kursseille rekisteröiminen tapahtuu kolmessa vaiheessa: esivalinnat ja sitä seuraavat kaksi add/drop-periodia. Esivalintavaiheessa kannattaa valita reilusti enemmän kursseja kuin aikoo ottaa, sillä todennäköisesti ei pääse kaikille niistä. Myöhemmin voi sitten valita mitkä kurssit haluaa pitää ja mitkä tiputtaa add/drop-periodien aikana. Ensimmäiset yliopistoviikot kuluivatkin minulla käydessä eri kursseilla ja valitessa niiden väliltä mielenkiintoisimmat ja aikatauluuni sopivimmat.

Asuminen

Muutin viikkoa ennen luentojen alkua yliopiston asuntolaan. Hakemusta varten tarvitsi passikuvia ja täytettäviä papereita oli paljon, mutta lopulta sain avaimet kouraan ja pääsin tarkastelemaan pientä huonettani, jossa oli valmiiksi työpöytä, vaatekaappi, kenkähylly sekä sänky ilman patjaa. Suuntasinkin heti kohti Ikeaa asuntolan aulassa sisäänkirjautumisen yhteydessä tapaamieni vaihtareiden kanssa. Olen edelleen erittäin kiitollinen tästä sattumasta, sillä tästä Ikea-porukasta muodostui erittäin tärkeä ja rakas ”vaihtoperheeni”.

Asuntolan huoneet ovat pääasiassa siistejä, mutta erittäin kosteita. Suosittelen ostamaan heti paljon kosteudenpoistajia vaatekaappiin ja huoneeseen yleisesti, jotta tavarasi eivät ala homehtua. Itselläni on paha homeallergia ja huomasin ensimmäisen viikon jälkeen patjani olevan homeessa. Homeongelmat jatkuivat ikävä kyllä koko lukukauden ajan, eikä asuntolan henkilökunta ottanut ongelmaani vakavasti, sillä home on niin yleistä Taiwanissa. Muutamalla muulla kaverillani oli samanlaisia ongelmia, eli kannattaa muistaa tosiaan pitää ikkunaa auki, vessan ovi kiinni suihkun aikana sekä lainata kosteudenpoistajalaitetta säännöllisesti asuntolan aulasta.

Asuntolan aulasta löytyy myös pieni keittolevy, jolla voi tehdä halutessaan ruokaa. Hella ei ole kovinkaan tehokas ja kaikki keittiövälineet pitää ostaa itse, joten söin pääasiassa ulkona kaikki ateriat aamupuuroa lukuunottamatta. Jokaisessa kerroksessa on vesiautomaatti, josta saa kylmää, lämmintä ja kiehuvaa vettä. Asuntolan ulkopuolelta ja kampusalueelta löytyy runsaasti huokeita ruokapaikkoja (hintataso usein 80-150 dollaria), joten yleisempi ongelma ruoan löytämisen sijaan on suuri valinnanvaikeus.

Elämä Taipeissa: opiskelu ja opetus

Opiskelu NTU:ssa on melko erilaista kuin Suomessa. Maan parhaana yliopistona kurssien työmäärä tuntui itsestäni melko suurelta, vaikka kurssit eivät olleet sisällöltään vaikeita. Esimerkiksi kiinan tunneilleni minun piti palauttaa joka viikko yksi essee sekä uuteen kappaleeseen liittyvä tehtävä. Sen lisäksi meillä oli joka toinen tunti sanakoe ja joka toinen tunti kappalekohtainen koe, johon kuului myös kielioppi. Tämän lisäksi oli kaksi isompaa koetta, lukukauden puolivälissä oleva välikoe sekä loppukoe. Itse valitsin pari vaativampaa ”normaalia” kurssia sekä muutaman ”vaihtarikurssin”, jotka olivat työmäärältään paljon kevyempiä. Vaihtareille suunnattuja kursseja ovat niin sanotut Explore Taiwan -kurssit, joissa käydään läpi kurssin aiheesta riippuen esimerkiksi Taiwanin populaarikulttuuria, taiwanilaisten naisten asemaa yhteiskunnassa tai Taiwanin luontoa. Tykkäsin tosi paljon näistä kursseista ja opin niiden aikana paljon paikallisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Opetuksen taso on minusta NTU:ssa hyvää, varsinkin kiinan kielen opetus. Vaikka töitä oli tehtävä on paljon, niin ilmapiiri omilla kursseillani oli silti erittäin positiivinen ja kannustava asiantuntevien opettajien ansiosta. Melkein kaikilla kursseillani professorit halusivat vaihtaa ajatuksia opiskelijoiden kanssa ja herättää keskustelua sen sijaan, että he olisivat luennoineet itsekseen koko kaksi kolme tuntia. Ryhmätöitä oli erittäin paljon kaikilla kursseilla ja usein niiden lopputulos oli jonkinlainen esitelmä.

Elämä Taipeissa: vapaa-aika

Taipei on suurkaupunki, josta löytyy tosi paljon mielenkiintoista tekemistä. Yksi lemppariajanvietteistäni on night marketeilla kuljeskelu ja mielenkiintoisten ruoka-annosten kokeilu ystävien kanssa. Lisäksi tein viikonloppuisin kavereiden kanssa tosi monta päiväretkeä Taipein lähiympäristöön, suurimmaksi osaksi päivänmittaisia vaelluksia. Noin tunnin bussimatkan päästä löytyy myös kuumia lähteitä, salaisia kanjoneita sekä paljon muuta siistiä! Jos haluaa tehdä paljon, kannattaa aloittaa viikonloppureissujen suunnittelu jo heti vaihdon alussa, sillä tekemistä kyllä riittää. Kannattaa ottaa myös heti käyttöön Taipein kaupunkipyörät eli Ubiket, joilla pääsee edullisesti suhaamaan ympäri kaupunkia.

Hyvä tietää

Taiwan on tosi turvallinen paikka, enkä olisi turvallisuudesta kovinkaan huolissani. Paikalliset auttavat tosi mielellään kielimuurista huolimatta ja itse olen liikuttunut useampaankin otteeseen taiwanilaisten ystävällisyydestä. Kannattaa opetella perusfraasit kiinaksi, sillä varsinkin vanhemmat ihmiset Taipein ulkopuolella puhuvat heikosti englantia. Muuten Taipeihin on melko helppo sopeutua: julkinen liikenne on selkeää ja toimii hyvin, yleensä kaikkialla on hyvät ja selkeät ohjeistukset ja apua saa pyytämällä. Sää on talvella yllättävän kylmä, kun kylmä kosteus pureutuu vaatteiden läpi eikä asunnoissa ole useinkaan lämmitystä. Kesällä lukemat saattavat taas nousta yli +35 ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta, joten suosittelen myös hyvää aurinkorasvavarastoa ja päähinettä.  Ai niin, täällä tosi moni ihonhoitotuote valkaisee ihoa paikallisten kauneusihanteiden mukaisesti, joten haluat ehkä harkita omien ihonhoitotuotteiden tuomista Suomesta tänne.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan paikallisen sim-kortin heti Taoyuanin lentokentältä: vaihtarit saavat tosi hyvään hintaan liittymän, johon kuuluu rajaton netti! Taipeista pystyy ostamaan pelkästään prepaid-liittymiä, joihin pitää sitten aina käydä puhelinliikkeissä lisäämässä saldoa ja yksi giga maksaa noin 100 dollaria, eli noin 3e. Toki kampusalueella on wifi, mutta se ei toimi ihan kaikissa paikoissa ja netti helpottaa tosi paljon, jos haluaa Taiwanissa muuten matkustella. Lisäksi moni rajattoman netin ostanut ei tarvinnut wifi-reititintä huoneeseensa, sillä he pystyivät jakamaan puhelimensa netin kannettavaansa. Myös kierrätyspyörän ostaminen lukukauden alussa on hyvä sijoitus, sillä kampus on iso ja varsinkin kuuman kesän tullen välimatkat on kiva taittaa nopeasti pyörällä. Taipeissa ikävä kyllä sataa todella paljon ja sade saattaa alkaa erittäin yllättäen, joten sateenvarjo kannattaa olla mukana kaikkialla ja Suomesta voi pakata matkalaukkuunsa hyvällä omatunnolla sadetakin sekä kumpparit.

Toivottavasti tämän luettuasi sinulla on parempi kuva Taiwanista ja innostuit tulevasta vaihdostasi! Vielä tärkein vinkki tähän loppuun: NAUTI! Vaihto on ainutlaatuinen ajanjakso elämässäsi ja tulet todennäköisesti oppimaan paljon itsestäsi. Kannattaa myös muistaa, ettei vaihto ei ole joka hetki uusia siistejä kokemuksia, vaan myös elämään täällä kuuluu tylsiä velvollisuuksia ja huonoja päiviä. Tämän faktan hyväksyminen helpotti itseäni ottamaan vaihto tietyllä tavalla rennommin, eikä tarvinnut potea huonoa omatuntoa, jos halusikin joskus vain jäädä huoneeseen lepäämään. Yritä olla stressaamatta myös liikaa kursseista, vaikka paikallisten opiskelijoiden opiskelutahti saattaakin olla melko hurja. Jouduin teroittamaan vielä midtermsien koerumbastressin aikana itselleni sen, mitä olen tullut hakemaan vaihdoltani ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Tämä auttoi ainakin minua panostamaan ja priorisoimaan aikaani vaihdossa niihin asioihin, joilla oli itselleni merkitystä. Ihanaa vaihtoa!

Halein,

Alice

Vaihtokertomus, Kyoto University, lukuvuosi 2016-2017

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoprosessi toimi Suomen puolella erinomaisesti. Sain riittävästi ohjeita ja tukea tarvittavien asiakirjojen täyttämiseen, ja koin että liikkuvuuspalveluissa prosessi eteni ilman viivästyksiä. Samaa en voi kuitenkaan sanoa vaihtoyliopiston puolelta, josta vastauksia odoteltiin kuukausitolkulla. Olin tietoinen Japanin hitaasta byrokratiasta, mutta luulin että yliopistotasolla asiat hoituisivat nopeammin. Sain hyväksymistiedon kun olin jo Japanissa, ja tämä aiheutti hieman lisätyötä ennen vaihtovuoden alkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kuten oli odoteltavissa, ensimmäiset viikot Kyotossa menivät enimmäkseen alkubyrokratian hoitamiseen. Minkäänlaisia digitaalisia palveluita ei ollut, vaan asiat hoidettiin papereita vaihtamalla, yleensä vielä ilman kunnollisia englanninkielisiä ohjeita. Toimin ensimmäisten viikkojen aikana usealle vaihto-opiskelijalle tulkkina, jotta he saivat asiat hoidettua kunnantalolla ja postissa. Ilmoittautuminen kaupungin asukkaaksi oli tehty hankalaksi, ja asiakirjat olivat pääosin japaninkielisiä. Myös puhelinliittymän hankkiminen tuotti monelle vaihto-opiskelijalle ongelmia.

Yliopiston järjestämä orientaatio oli parhaimmillaankin epäselvä, ja useat opiskelijat jäivät ihmettelemään suurta paperipinoa joka jaettiin orientaation yhteydessä. Kaikki tarvittava tieto löytyi kyllä paperipinosta, mutta sen etsimiseen kului tolkuttomasti aikaa. Yliopisto oli järjestänyt myös vaihtotuutoreita, joita emme tavanneet enää vaihto-orientaatiopäivän jälkeen. Nämä tuutorit nostivat yliopiston maksamaa palkkaa koko vuoden tekemättä mitään vaihto-opiskelijoiden hyväksi.

Asuminen

Asuin yliopiston dormissa, Shugakuin International Housessa, joka sijaitsi kaupungin pohjoisosassa. Asuntola oli siisti ja viihtyisä, vaikkakin hieman kaukana keskustasta. Yliopistolle pääsi pyörällä viidessätoista minuutissa, ja julkisilla kulkuvälineillä hieman hitaammin. Julkiset kulkuvälineet toimivat ajallaan, ja erityisesti junat noudattivat sekunnintarkkaa aikataulua. Hyvien kulkuyhteyksien ansiosta Shugakuinin asuntola oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen.

Opiskelu ja opetus

On mainittava, että Kyoto University tarjosi hyvin monipuolisen kattauksen englanninkielisiä kursseja. Kursseja pystyi valitsemaan kaikista tiedekunnista, ja usein niihin ei vaadittu edes aiheen perusteiden osaamista. Opiskelin itse mm. tähtitiedettä ja biologiaa. Kurssit ja niiden sisältö oli listattu tarkasti kirjassa, johon oli kasattu kaikki yliopistossa järjestettävät englanninkieliset kurssit. Vaikka sisältökuvaukset olivat hyviä, työmäärältään kurssit vaihtelivat suuresti. Kursseja saattoi onneksi vaihtaa ”kokeiluperiodin” jälkeen, joka kesti noin 2 viikkoa.

Sain itse kerättyä kokonaisuuden, joka sisälsi pääosin kieliopintoja ja taloustiedettä. Tein n. 9 kurssia/lukukausi, joka mahdollisti myös osa-aikatyön opiskelujen lomassa. Hyvin japanin kieltä osaavat vaihto-opiskelijat saattoivat valita kursseja myös japaniksi, mutta he saivat niistä opintopisteitä vain harvoin.

Kielikursseille opiskelijat valittiin kielikokeen perusteella, joten monessa tapauksessa vaihto-opiskelijat joutuivat joko liian helpolle tai vaativalle kurssille. Kielikurssien vaihtaminen oli tehty hyvin hankalaksi. Siihen vaadittiin pitkiä keskusteluja professoreiden kanssa, jotka luottivat sokeasti kielikokeen tuloksiin. Koska usein eri tason kielikurssit olivat kalenterissa päällekkäin, oli hyvin vaikea saada lopullinen kurssisuunnitelma valmiiksi ennen kuin kielikurssit oli vahvistettu. Kielikurssit olivat myös vaatimustasoltaan vaihtelevia, ja saman tason (esim. Intermediate) kurssien välillä saattoi olla suuriakin eroja.

Englanninkielisten kurssien arvostelu oli melko kevyttä johtuen todennäköisesti kursseille osallistuneiden japanilaisten opiskelijoiden huonosta englannin kielen tasosta. Kurssikokeet koostuivat pääosin luennoilla läpikäydyistä asioista, eivätkä ne sisältäneet soveltavia tehtäviä. Hyvän arvosanan sai, kun osallistui säännöllisesti luennoille ja teki niihin liittyvät itsenäiset tehtävät. Hyvin monella kurssilla oli osallistumispakko, ja jo muutamat poissaolot vaikuttivat kurssiarvosanaan negatiivisesti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kyoton talvi on kylmä ja pitkä, mutta hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Talvella ilmankosteus pitää huolen siitä, että alle 10 asteen lämpötila ulkona sekä sisällä asuntolassa tuntuu hyytävältä. Voisin suositella hankkimaan erillisen lämpöpatterin, jonka avulla voi pienentää kustannuksia (lämpöpuhaltimen päällä pitäminen 24/7 tulee kalliiksi). Kustannustehokkaimmat vaihto-opiskelijat viettivät suurimman osan talvesta asuntolan yleisissä tiloissa ja jättivät huoneen kylmäksi.

Polkupyörä on suositeltava (pakollinen) ostos kaikille Kyotossa asuville vaihto-opiskelijoille. Käytetty polkupyörä maksaa itsensä takaisin kahdessa viikossa, koska opiskelijat eivät saa mitään alennuksia julkisen liikenteen lipuista. Liikenne Kyotossa on maltillista, mutta välillä riehakkaammat taksikuskit aiheuttavat vaaratilanteita, erityisesti tiellä pyöräileville. Osassa kaupunkia on mahdollista pyöräillä kävelytiellä, mutta turistien suosimissa paikoissa se aiheuttaa pahennusta ja turhia vaaratilanteita. Vaikka polkupyörävarkauksia ei tapahdu Japanissa usein, kannattaa pyörä aina lukita johonkin kiinteään asiaan, lähinnä polkupyöriä ratsaavien viranomaisten vuoksi. Väärin pysäköity polkupyörä viedään viranomaisen toimesta yhteen monista ”varastoista”, joista pyörän voi lunastaa takaisin muutaman kympin hintaan.

Yleinen hintataso Kyotossa on halvempi kuin Helsingissä. Ulkona ruokaileminen on edullista, erityisesti alueilla, joilla ei liiku suuria määriä turisteja. Kyoto on täynnä pieniä kahviloita, pubeja ja ravintoloita, jotka tarjoavat vaihto-opiskelijan budjetille sopivanhintaista purtavaa ja juotavaa. Varoituksen sana baareista: Jotkut baarit lisäävät loppusummaan ”paikkamaksun”, joka voi olla n. 5-20e per henkilö paikasta riippuen. Tätä paikkamaksua ei mainita ruokalistoissa/juomalistoissa, joten ainut tapa varmistaa asia on kysyä sitä tarjoilijalta.

Vaihtokertomus, Kazan Federal University, kevät 2016

Viestinnän opiskelija

Olin jo ennen yliopiston aloittamista päättänyt, että haluan lähteä vaihtoon jonnekin Venäjälle, jotta oppisin venäjän kielen paremmin. Pohdin vaihtokaupunkia Pietarin, Moskovan ja Kazanin välillä. Valitsin näistä lopulta Kazanin, sillä halusin kuitenkin lähteä kauemmas kuin vain Pietariin ja toisaalta ajattelin, että pääkaupungissa Moskovassa tulee varmasti muutenkin käytyä ja oleskeltua kuin hieman tuntemattomammassa Kazanissa. Järkeilin myös, että vaikka Kazan on vähän kauempana ja vähän pienempi kuin Pietari ja Moskova, niin sekään ei kuitenkaan ole mikään pikkukylä. Järkeilyni osoittautui näin jälkikäteen katsottuna paikkaansapitäväksi, ja olen hyvin tyytyväinen, että valitsin juuri näin.

Kazan sijaitsee Moskovasta noin tuhat kilometriä itään paikassa, jossa Volga kaartuu etelään. Kazanissa asuu noin miljoona ihmistä, mutta se tuntuu kuitenkin hieman pienemmältä kuin Helsinki. Suurin osa ihmisistä asuu lähiöissä, ja keskusta on aika kompakti. Siellä on kivasti kahviloita ja ravintoloita, mutta ei yhtä paljon tapahtumia ja kaupunkikulttuuria kuin vaikkapa Helsingissä, puhumattakaan Pietarista tai Moskovasta. Jos Kazan alkaa tuntua jossain vaiheessa vaihtoa jo melko nähdyltä, niin sieltä on kuitenkin helppo tehdä lyhyitä matkoja lähelle. Itse kävin, Bolgarissa (Kazanin ohella toinen tärkeä turistikohde Tatarstanissa), Svijazhkissa, Marin tasavallan pääkaupungissa Joshkar-Olassa, Nizhni Novgorodissa, Moskovassa, sekä vähän pidemmällä reissulla, jonka kohteet olivat Volgograd, Astrahan sekä buddhalaiskaupunki Elista.

Kazan on vauraan Tatarstanin pääkaupunki, ja se näkyy kaupungissa. Keskusta on siisti ja hyvin pidetty. Noin puolet kazanilaisista on tataareja ja noin puolet venäläisiä. Kazanissa oman kokemukseni mukaan sekä tataarit että venäläiset ovat ylpeitä tataarikulttuurista, joka tekee kaupungista omanlaisensa verrattuna moneen muuhun Venäjän kaupunkiin. Tataarin kieltä kuulee julkisten kuulutuksissa ja monet katukyltit ovat sekä tataariksi ja venäjäksi. Kaupungin päänähtävyys on Kul Sharifin hieno moskeija ja muutenkin moskeijoita näkee paljon, mutta toisaalta myös kirkkoja on lukuisia. Kaupoissa ja ruokaloissa parasta on erilaiset herkulliset tatarstanilaiset piirakat ja alueen kansallisherkku on chak-chak-niminen makea, jota on pakollista syödä, jos on Kazanissa.

Kaupungin elävästä tataarikulttuurista huolimatta ainakin näin ulkomaalaiselle venäläinen kulttuuri näyttäytyy selvästi vahvempana. Tataarin kieli kuuluu julkisessa tilassa ennemminkin mausteena, ja kaupungilla käytetään lähtökohtaisesti aina venäjän kieltä. Jos ei satu saamaan hyviä tataarikavereita, niin vaihtokokemus Kazanin kaupungissa on kuitenkin hyvin venäläinen.

Kielestä

Minulla oli ennen vaihtoon lähtöä pohjalla lukion lyhyen venäjän opinnot sekä yksi Kielikeskuksen venäjän kurssi. Minulla oli lukiossa alkeet hyvin hallussa, mutta vaihtoon lähtiessä kieli oli ehtinyt jo vähän unohtua. Kieli oli luonnollisesti asioiden joukossa, jotka jännittivät eniten ennen vaihtoon lähtöä.

Kazanin hyvä puoli on, että monet eivät osaa siellä englantia. Näin venäjää tulee oikeasti käytettyä ja opittua. Kuvaavaa on, miten ensimmäisellä viikolla kysyin jossain kaupassa venäjäksi, että puhuuko myyjä englantia. Hän vastasi, “En, mutta voimme kyllä puhua tataaria!” Tämän jälkeen yritin sinnikkäästi asioida kaupungilla aina venäjäksi ja huomasin nopeasti, että kyllä sitä aika suppeallakin kielitaidolla saa asioita hyvin hoidettua.

Kazanin yliopiston kansainvälisyyspalveluiden henkilökunta puhuu kuitenkin englantia, ja he ovatkin ensimmäiset henkilöt, jotka vaihtoon saapuessa kohtaa. Kazanissa on paljon myös ulkomaisia opiskelijoita, jotka opiskelevat kokonaan englanninkielisissä ohjelmissa ja jotka eivät puhu yhtään venäjää. He kaikki näyttivät pärjäävän kaupungissa hyvin, joten kieltä ei kannata li ikaa murehtia. Jos sitä haluaa kuitenkin oppia, niin kazanilaiset puhuvat mielellään ulkomaalaisten kanssa venäjää, eivätkä ole heti vaihtamassa englantiin, mikä oli itselleni vain ja ainoastaan positiivista.

Opiskelu Kazanan yliopistossa

Opiskelin kieliohjelmassa “venäjää ulkomaalaisille”. Ryhmämme nimi oli “Ryhmä Eurooppa” ja se koostui nimensä mukaisesti enimmäkseen eurooppalaisista opiskelijoista. Saapuessani Kazaniin sain kaiken muun alun paperitöiden lisäksi lapun, jossa ilmoitettiin paikka ja aika, jolloin opetus alkaa. Ennen tuohon tilaisuuteen saapumista en edelleenkään tiennyt juuri yhtään, millaista opiskelu tulee olemaan ja mitä kursseja minulla esimerkiksi on. Kaikki kuitenkin selvisi ensimmäisenä päivänä, jolloin sain lukujärjestyksen. Opetus koostui valmiiksi räätälöidystä kieliohjelmasta, johon kuului muistaakseni viitisen kurssia. Lukujärjestys oli valmiina ja kaikilla tunneilla oltiin saman, oman ryhmän kanssa.

Ryhmää yhdisti lähinnä eurooppalaisuus ja tasoerot olivat aika suuria. Lisäksi osa ryhmäläisitä oli ollut Kazanissa jo aiemman syksyn ja he osasivat jo senkin takia kieltä paremmin. Alkuviikkoina meillä olikin pieni kielikoe, jonka perusteella ryhmämme jaettiin kahteen eri tasoryhmään. Käytännössä toisessa ryhmässä oli lähinnä itäeurooppalaisia, joille venäjää on ehkä vähän helpompi oppia ja toisessa ryhmässä taas oli enimmäkseen länsieurooppalaisia. Parilla kurssilla olimme yhdessä kaikki samalla tunnilla.

Aika nopeasti pääsin kiinni opiskelun rutiiniin. Opiskelu tuntui aika ala-astemaiselta, sillä kaikki kurssini olivat kielen opiskelua: kielioppiharjoituksia, sanastoharjoituksia ja tekstien lukemista. Läksyjä oli jonkun verran ja halutessaan niihin olisi voinut käyttää aikaa varmaan paljonkin, mutta itse en jaksanut hirveästi stressata läksyistä. Joillakin kursseilla opettaja huomasi ja oli vihainen, jos läksyjä ei ollut tehnyt, ja joillain toisilla kursseilla ei taas ollut niin väliä. Läksyt tuntuivat välillä turhauttavilta, sillä en kokenut saamieni tehtävien olevan hirveän hyviä tai opettavaisia. Tehtävissä oli paljon toistoa, ja usein tuntui, että opin enemmän vain kirjoittamaan käsin kärsivällisesti kuin varsinaisia kieliasioita. Myös opetuksen taso oppitunneilla oli selvästi paljon huonompi kuin Suomessa. Suurin osa opettajista oli kuitenkin mukavia ja sympaattisia, joten vaikka opetuksen taso ei huimannutkaan päätä, oli tunneilla yleensä ihan viihtyisää (kielioppikurssia lukuunottamatta, jonka opettaja valitti meille kuin ala-astelaisille aina siitä, miten olimme tehneet läksyt huonosti).

Vaikka edellä valitin siitä, miten opetus Kazanissa oli huonoa, en silti ole millään lailla tyytymätön. En lähtenyt vaihtoon Kazanin yliopistoon sillä ajatuksella, että menen opiskelemaan johonkin huippuyliopistoon. Olisin siinä vaiheessa valinnut jonkin aivan toisen maan vaihtokohteeksi. Ja vaikka en kokenut kielenopetuksen tyyliä ja metodeita erityisen hyviksi, niin opin silti kieltä jo pelkästään siitä, että kävin oppitunneilla, joilla kaikki ohjeistus ja toiminta tapahtui venäjäksi. (Minkä lisäksi käytin toki vapaa-aikana paljon venäjää.) Selvennettäköön tässä kohdassa, että vaikka olimme vasta opettelemassa venäjää, niin kaikki opetus oli venäjäksi, eikä englantia käytetty ollenkaan. Tästä seikasta Kazanin yliopisto saa minulta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

Asuminen

Asumisolosuhteet olivat Kazanissa hyvät. Saatoin asua yhdessä Venäjän parhaista opiskelija-asuntoloista! Kazanissa oli vuonna 2013 uintikisat, jota varten rakennettiin kisakylä. Kisojen jälkeen tämä kisakylä muutettiin isoksi opiskelija-asuntola-alueeksi, Derevnya Universidaeksi, joka sijaitsee lähellä Prospekt Pobedyn metroasemaa, ja on noin 30-40 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Asuntola-alue on siis aivan uusi, ja toistaiseksi erittäin hyvässä kunnossa. (Vaikka huomasi kyllä, että sitä ei ole rakennettu erityisen kestäväksi…)

Aidalla rajatulla alueella on noin nelisenkymmentä kerrostaloa, jotka ovat kaikki siis opiskelija-asuntoloita. Lisäksi alueella on nurmialuetta, pallokenttä, ruokala ja pieni kauppa. Alueelle pääsee vain, jos asuu siellä tai jos on hankkinut erikseen luvan vierailuun. Portilla vartijoille näytetään kulkukorttia, samoin kuin oman talon aulassa. En suoraan sanottuna tiedä miksi, alueella kulkua valvotaan näin tarkasti. Tuttujen keskustassa sijaitsevissa opiskelija-asuntoloissa en nähnyt mitään vastaavaa.

Minut majoitettiin taloon, jossa asui vain ulkomaalaisia opiskelijoita, joko vaihto-opiskelijoita tai varsinaisia tutkinto-opiskelijoita. Tämä on tietysti vähän sääli, sillä olisi ollut mukavaa tutustua paremmin paikallisiin. Talossamme asui kuitenkin monia koko tutkintoaan Kazanissa suorittavia, äidinkielenään venäjää puhuvia keski-aasialaisia, jotka olivat kaupungissa kuin kotonaan ja jotka ainakin itselleni edustivat paikallisia.

Jaoin asuntoni kazakstanilaisen tytön kanssa. Meillä oli molemmilla omat huoneet sekä yhteinen kylpyhuone ja keittiö. Keittiössä ei ollut mitään ruokapöytää, joten vietimme molemmat aikaa lähinnä omissa huoneissamme. Yhteiselo naapurini kanssa sujui hyvin, vaikka hänen sotkuisuutensa välillä ärsyttikin minua. Emme varsinaisesti ystävystyneet, mutta tulimme kuitenkin toimeen, ja hän auttoi minua välillä, jos minulla oli ongelmia venäläisen byrokratian kanssa. Vaihtoaikani parhaat ystäväni, eräät eurooppalaiset tytöt, asuivat yläkerrassa. Heillä oli asunnossaan kylpyhuoneen ja keittiön lisäksi vain yksi iso huone, jossa he kaikki kolme nukkuivat. Tuosta huoneesta tuli itsellenikin olohuone, ja join siellä monet iltateet ja aamukahvit. Heillä näytti sujuvan hyvin samassa huoneessa asuminen, mutta itse olen tyytyväinen, että sain kokonaan oman huoneen.

Alkubyrokratia

Venäjän vaihdoista puhuttaessa nousee pinnalle aina myös byrokratia. Sanottakoon tässäkin siis muutama sana siitä, miten kaikenlaisten paperiasioiden ja muiden asioiden hoidon kanssa meni.

Tiivistettynä, Venäjällä vaihdossa ollessa kohtaa kyllä jonkin verran byrokratiaa, mutta ei mitään mahdotonta. Varmasti myös Suomeen tulevat vaihto-opiskelijat joutuvat käymään eri toimistoissa täyttelemässä erinäisiä lippulappusia puhumattakaan vaikkapa Ranskasta. Huvittavinta kazanilaisessa byrokratiassa oli itselleni se, että tieto ei tunnu kulkevan yhtään vaikkapa yliopiston eri työntekijöiden välillä. Opiskelija itse siis kantaa aina mukanaan dokumentteja ja käy varmistelemassa asioita eri toimistoista.

Ensimmäisenä viikkona joutui luonnollisesti hoitamaan paljon paperiasioita. Meitä opiskelijoita ohjeistettiin mielestäni kuitenkin aina riittävän selkeästi, että mihin toimistoon täytyy seuraavaksi mennä ja mihin dokumenttiin pyytää leima. Ei kannata yrittääkään hahmottaa mitään kokonaiskuvaa siitä, mitä tapahtuu ja miksi, vaan mennä vain lampaan tavoin askel kerrallaan eteenpäin. Kun yksi kohta on hoidettu, sen jälkeen voi taas kysyä lisäohjeita. Jos ei ymmärrä jotain ohjetta tai sitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi, niin kannattaa vain kysyä niin monta kertaa, että lopulta ymmärtää. Koin, että venäläisessä kulttuurissa ihmisistä pidetään huolta, ja yliopiston henkilökunta jaksaa kyllä kärsivällisesti selittää asiat moneen kertaan, jopa silloin kun ensivaikutelma jostain henkilöstä oli hieman tyly.

Byrokratia voisi tuntua ärsyttävältä, jos on kovin kiireinen henkilö. Harvalla vaihto-opiskelijalla kuitenkaan on sataa harrastusta tai luottamustoimea, joten byrokratiaan voi käyttää huoletta aikaa. Venäläisen byrokratian kokemista kannattaa pitää yhtenä maan nähtävyyksistä. Oikeastaan mitä enemmän säätöä ja absurdeja tilanteita, sitä mehevämpiä tarinoita kerrottavaksi kotona.

Sosiaalinen elämä

Minulla kävi Kazanissa tuuri, ja satuin löytämään kivoja kavereita. Viihdyin hyvin samassa ryhmässä opiskelevien eurooppalaisten tyttöjen kanssa, joiden kanssa puhuin englantia. Vaikka olisi tietysti ollut kiva puhua mahdollisimman paljon vain venäjää, teki hyvää päästä purkamaan ajatuksia kunnolla englanniksi ja olla samassa tilanteessa muiden ulkomaalaisten kanssa.

Kazanin yliopistossa ei järjestetä mitään ainejärjestötoimintaa, joten sitä kautta ei löydä kavereita. Paikalliset tuntuivat kuitenkin suhtautuvan ulkomaalaisiin positiivisesti ja kiinnostuneesti, joten paikallisiakaan kavereita ei ole mahdotonta löytää. Kannattaa etsiä vaikkapa kerhoja, joissa harjoitellaan englannin tai jonkin eurooppalaisen kielen puhumista, sillä näissä on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet tutustumaan ulkomaalaisiin. Suosittelen myös asuntolassa asumista, vaikka se sijaitseekin hieman kauempana keskustasta, sillä ainejärjestöjen puuttuessa, ne ovat kenties paras paikka löytää kavereita ja tuttuja.