Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, kevät 2023

 Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vuoden 2023 helmikuun lopusta heinäkuun puoleenväliin vietin opintovaihdossa Costa Ricassa, Universidad de Costa Rica yliopistossa maan pääkaupungissa San Josessa. Vaihto ajoittui opintojeni maisterivaiheen ensimmäiselle vuodelle.

Saapuminen Costa Ricaan ja ensimmäiset viikot

Saavuin Costa Rican lämpöön keskiyöllä helmikuun lopulla. Taksilla pääsin suoraan vaihtoaikaiseen kotiini San Josessa San Pedron kaupunginosassa. Minut toivotti tervetulleeksi uusi kämppikseni ja yksi vaihtoni läheisimmistä ystävistä, samaisessa Costa Rican yliopistossa harjoitteluaan suorittava ranskalainen opiskelija. Ensimmäisinä päivinä ennen varsinaisen orientaation alkua tutustuin uuteen naapurustooni ja yliopiston kampuksiin. Heti aluksi tutuiksi tulivat ”ferias”, eli viikoittaiset hedelmä- ja vihannesmyyjäiset, joista löytyi oikein edulliseen hintaan mangoja, ananaksia, avokadoja, ja vaikka mitä herkkuja. Maaliskuun ensimmäinen päivä yliopisto järjesti lukukauden vaihto-opiskelijoille orientaatiotilaisuuden, jossa saimme kattavasti informaatiota kursseille ilmoittautumisista ja viisuminhakuprosessista, sekä pääsimme tutustumaan toisiimme ja paikallisiin opiskelijoihin. Kohdalleni osui todella kiva vaihtariporukka, ja uusien kavereiden saaminen tuntui todella helpolta saman tien. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietinkin lähinnä uuteen maahan ja kaupunkiin tutustuessa, sekä viisumiasiakirjoja hankkiessa (tästä lisää myöhemmin).

Arki San Josessa ja Costa Ricassa yleisesti

Kurssien alkaessa maaliskuun puolessavälissä alkoi ilokseni myös arki ja uudet rutiinit. Kotini sijaitsi noin kahden kilometrin päässä yhteiskuntatieteiden kampukselta, jossa opiskelinkin kaikki kurssini. Arkeni koostui opiskelun lisäksi harrastuksista, kuten lenkkeilystä kampuksella ja pilates-tunneista yliopiston kuntosalilla, ystävien kanssa matkustelusta joko kauemmas kansallispuistoihin tai retkeilystä lähistölle. San Josessa ja yliopistossa oli myös yllättävän paljon erilaisia tapahtumia musiikista taidenäyttelyihin. Välillä kävimme myös ulkona syömässä ja kahvittelemassa, mutta San Josen korkea hintataso vähensi ulkona käymistä merkittävästi. San Josesta ei muodostunut varsinaisesti lempikaupunkini, vaikka paljon kivaa tekemistä ja nähtävää pääkaupungista löytyykin. Liikenteen melu ja kaoottisuus tuntuivat välillä raskaalta, ja lämmin ja kostea ilma uuvuttavalta. Onneksi Costa Rican yliopistoalue ja kampus toimivat hengähdys- ja turvapaikkoina: kampusalue oli todella viihtyisä ja rauhallinen. Liikuin San Josessa lähinnä kävellen ja bussilla, ja etenkin pimeän tullen Uberilla, joka on kaupungissa varsin yleistä Costa Rica on verrattain pieni maa, ja vaihtoaikanani pääsinkin tutustumaan sen erilaisiin kohteisiin ja luontoympäristöihin. Bussilla matkustaminen oli varsin helppoa, vaikka yksityisten bussiyhtiöiden aikatauluja pitikin välillä metsästää netistä ja soittamalla terminaaleihin. (Moovit-sovellus kannattaa ehdottomasti ladata!) Costa Ricassa on tunnetusti todella rikas biodiversiteetti, johtuen valtion
maantieteellisestä sijainnista, vaihtelevasta topografiasta ja mikroilmastoista. Pitipä sitten vuoristoista, rannoista tai sademetsistä, niin Costa Ricassa riittää varmasti mieluista nähtävää ja tekemistä jokaiselle! (Ja jos ei, niin naapurivaltiot Nicaragua ja Panama ovat vain bussimatkan päässä!)

Asuminen

Opiskelija-asuminen San Josessa on pitkälti kimppakämppäilyä tai muunlaisia yhteisöasumisratkaisuja. Myös opiskelijaresidenssejä on, mutta hintataso on niissä melkoisen korkea. Hintataso kuulemani mukaan vaihtelee 200–400€/kk välillä, ja asuntoja voi metsästää mm. facebook-ryhmien kautta. Myös yliopistolta sain joitain vinkkejä asunnon etsimiseen. Itse asuin poikkeuksellisesti koko vaihtoaikani Airbnb:ssa, vaikka alunperin varasin huoneen vain väliaikaiseksi ratkaisuksi. Viihdyin asunnossa kuitenkin todella hyvin, hintataso oli kohtuullinen ja yliopisto kävelymatkan päässä.

Kurssit ja yliopisto

Opiskelin vaihdossa neljä eri maantieteen kurssia. Kurssien sisältö ja toteutus oli pääosin oikein onnistunut, ja aiheet todella kiinnostavia. Kurssit koostuivat erilaisista pienemmistä tehtävistä, ryhmätehtävistä, esitelmistä, retkistä ja kokeista, enkä itse kokenut opintoja liian työläiksi. Myös omalle kohdalle osuneet opettajat olivat todella mukavia ja kannustavia. Costa Rican yliopistossa on vuosittain melko vähän vaihtareita, ja onkin todennäköistä, että olet ainoa vaihtari luennolla. Kevätlukukauden aikana oli reilun viikon pituinen pääsiäisloma, ja pari ylimääräistä vapaapäivää. Kurssit loppuivat hiljalleen heinäkuun ensimmäisellä ja toisella viikolla.

Yllätykset, kommellukset ja vinkit

Suurimmat vaihtoaikaiset haasteet ja päänvaivat liittyivät opiskelijaviisuminhakuprosessiin. Yliopisto antoi tähän orientaation aikana todella hyvät ja yksityiskohtaiset ohjeet, mutta tekemistä dokumenttien saamiseksi oli silti riittävästi. Eri notaarien ja kääntäjien toimistoilla piti ensimmäisien viikkojen aikana ravata melkoisesti, ja tähän kului myös melkoisesti rahaa. Kannattaakin varata viisumiprosessiin pitkän pinnan lisäksi jonkin verran budjettia, sillä erilaisia todistuksia tulee aloittaa hakemaan jo Suomessa ennen lähtöä, ja koko lystiin menee todennäköisesti useampi satanen. Valitettavasti itse viisumia hyvin epätodennäköisesti saa puolenvuoden vaihdon aikana laisinkaan, sillä käsittelyprosessit ovat todella pitkät. Toisaalta reagointiajat mahdollisiin huomautuksiin ovat todella lyhyet, ja hyvin pienistäkin virheistä hakemus voidaan hylätä, ja pitää se aloittaa alusta. Costa Rican talous perustuu suuriltaosin turismiin, ja turisteja maassa onkin valtavasti. Onkin hyvä varautua siihen, että ulkomaalaisen näköistä ihmistä kohdellaan ensisijaisesti turistina. Maassa on valitettavan yleistä asettaa turisteille eri hinnat, joko virallisesti tai epävirallisesti. Esimerkiksi kansallispuistojen pääsyhinnat ovat usein jopa kymmenkertaiset turisteille. Kannattaa muutenkin kommunikoida aina mahdollisimman suoraan ja ehdottomasti espanjaksi, kun tekee ostoksia vaikkapa torilla.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen heinäkuun puolessavälissä, viimeisten kokeiden ja palautuksien jälkeen. Lähtö tuntui kummalliselta ja haikealta, vaikka toisaalta odotin myös kovasti jo kotiinpaluuta. Paluu Suomeen oli kuitenkin kohdallani varsin rento ja rauhallinen, ja pahimmasta jetlagista toivuttuani kotiuduin nopeasti.

Vaihtokertomus, Universidad de la República Uruguay, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen, asuminen ja arjen alku

Saavuin Montevideoon talviaamuna elokuun alussa. Yllätyin kylmyydestä, sillä Uruguayssa oli vain noin 5 astetta lämmintä, joka oli suuri kontrasti Suomen kesähelteeseen verrattuna. Olin varannut jo Suomesta käsin itselleni paikan opiskelija-asuntolasta, jonne otin taksin suoraan lentokentältä.

Uruguayssa lähes kaikki opiskelijat asuvat asuntoloissa, jos he eivät asu vanhemmillaan. Tyypillisesti asuntolassa asutaan jaetuissa makuuhuoneissa, joiden lisäksi on yhteinen olohuone, keittiö, opiskelutila ja kattoterassi. Suomesta tulevalle, vapauteen ja itsenäisyyteen tottuneelle opiskelijalle asuntoloiden säännöt voivat olla raskaita, sillä usein niissä voi olla esimerkiksi tarkat vierailuajat ja sääntöjä tai kieltoja päihteiden käyttöön liittyen. Itse pidin käytännöstä, sillä asuntolassani asui liki 30 opiskelijaa, joten yhteiselo olisi tuskin sujunut niin vaivattomasti ilman sääntöjä. Jaoin makuuhuoneen muutaman muun tytön kanssa, minkä koin oikein sopivaksi ratkaisuksi. Muutamasta kämppiksestäni tuli parhaita kavereitani vaihdossa ja yhteisestä jaetusta elämästämme jäi ihania muistoja. Oli hauskaa kokkailla, opiskella ja tutustua kaupunkiin yhdessä. Porukastamme tuli nopeasti tosi tiivis ja olemmekin jo suunnitelleet seuraavaa jälleennäkemistä jossakin päin maailmaa. Suosittelen kaikkia kokeilemaan kämppisasumista vaihdossa!

Yksityisiä huoneita on tarjolla joissakin asuntoloissa, mutta ne ovat usein huomattavasti kalliimpia tai niitä voi olla vaikea löytää. Asuminen Uruguayssa on Suomeen verrattuna halvempaa, eli jos yksin asumiseen on valmis taloudellisesti panostamaan, on sekin mahdollista. Yksi etu asuntoloissa on se, että usein niiden asukkaille kuuluu ”sairausvakuutus” tai jokin systeemi, jossa lääkäri voidaan kutsua kotiin ja sen maksaa asuntolan omistaja. Tämä ei varmaan kuulu jokaiseen asuntolaan, mutta itse käytin palvelua melko huoletta, sillä Uruguayn kostea ja viileä meri-ilmasto aiheutti minulle vaihdon alussa pitkiä flunssia.

Montevideon Palermon ja Cordónin alueen arkkitehtuuria

Uruguaylaiset ovat todella avuliasta ja vastaanottavaista porukkaa. Kämppikseni veivät minut heti ekana aamuna vaihtamaan rahaa, ostamaan sim-kortin sekä bussilipun. Kaikki halusivat auttaa ja tutustua. Jo lentokentältä minut kotiin kuljettanut taksikuski oli hetkessä kertonut kaikki hyödylliset vinkit Uruguayhin. Usein he myös kutsuivat minut kotiinsa grillaamaan heidän koko perheidensä kanssa. Pääsin siis nopeasti mukaan paikalliseen elämänmenoon.

Arki lähti pyörimään jo parin ekan viikon aikana. Yliopistolla ei ollut mitään vaihtareille järjestettyä esittelyä, joten kävin ensimmäisellä viikolla itse etsimässä kampukseni ja kyselemässä sieltä apua kurssi-ilmoittautumiseen ynnä muuhun. Montevideossa toimii yksi vaihtareille tarkoitettu ”opiskelijajärjestö”, nimeltään MIS, joka järjestää bileitä sekä pidempiä reissuja pitkin lukuvuotta. MISin bileissä tutustuin heti muihin vaihtareihin. Heihin törmäilinkin myöhemmin ympäri kaupunkia ja maata, sillä Uruguay on niin pieni paikka, että usein sattui näkemään tuttuja reissussakin.

Kurssit, opetus ja kokeet

Kurssien alku toi kaivattua uutta rutiinia. Lukukauden alussa vaihtarit saivat kahden viikon aikana käydä tutustumassa eri luennoilla ja sen jälkeen piti lyödä lukkoon omat kurssit. Kävin kuudella kurssilla tutustumassa, joista lopulta valitsin neljä. Udelarin kielikeskuksen kursseja lukuun ottamatta ainakin humanistisen tiedekunnan kurssit olivat todella itsenäisiä, teoreettisia ja akateemisia, eli luettavaa oli paljon enemmän kuin Suomessa. Opiskelu tiedekunnassani ei ollut kovin toiminnallista, esimerkiksi ryhmätöitä tai projekteja ei juuri tehty. Opetus perustui lukemiseen ja tentteihin, jotka pidettiin kaksi kertaa lukuvuodessa. Kurssien sisältö oli siis jaettu vähintään kahteen välitenttiin. Se toimi mielestäni hyvin, sillä siten koko kurssin sisältö ei kasaantunut vain kurssin loppuun. Opettajat olivat joustavia vaihtareiden suhteen, jos esimerkiksi kielitaidossa oli ongelmia. Uruguayssa on hallittava espanjan kieli aika hyvin, sillä englannin kielistä opetusta tai materiaalia on hyvin vähän tarjolla. Yli päänsä monet eivät juuri puhu englantia, eli tavallisten arkisten asioiden hoitamiseen espanjan taito oli välttämätön.

Udelarin humanistinen tiedekunta

Lukukauden aikana opetusvirasto järjesti monta eri pituista lakkoa. Se aiheutti jonkun verran epävarmuutta aikatauluin, joka toisaalta mahdollisti matkustamisen lukukauden aikana, mutta pidensi lukukautta hieman, sillä monia kursseja jatkettiin viikolla tai parilla pidempään. Lukukausi alkoi elokuun puolessa välissä ja lakkojen takia kesti joulukuulle, vaikka se yleensä loppuu jo marraskuun aikana. Tosin eri tiedekuntien aikataulut ovat erilaiset ja lukukausi voi alkaa ja loppua hieman eri aikaan. Muutamaa päivää pidempiä lomia ei lukukauteen sisältynyt.

Vapaa-aika, turvallisuus ja hintataso

Uruguayssa kaikki otetaan todella rennosti. Uruguaylaisten kanssa on turha koittaa tehdä tarkkoja aikatauluja tai ainakaan uskoa heidän pitävän niistä kiinni. Tyypillinen vapaapäivän kulku Montevideossa alkaa aamupäivän toriostoksilla, myöhäisellä lounaalla ja siestalla. Iltapäivällä kuuden maissa rantakatu Ramblalle alkaa kerääntyä perheitä ja ystäväporukoita tapaamaan toisiaan ja juomaan matea. Illallisaika on erityisesti nuorilla usein kymmenen maissa tai myöhemmin, jonka jälkeen lähdetään usein vielä tapaamaan ystäviä baareihin ja ravintolohin. Uruguaylaiset ovat slow-lifen ja chillaamisen mestareita, joka saattaa alkuun tuottaa vaikeuksia pohjoismaalaisesta kiire- ja suoritusyhteiskunnasta tulevalle vaihtarille. Itse nautin kovasi tuosta rauhallisesta ja stressittömästä elämänmenosta.

Uruguay on melko turvallinen maa. Montevideossa on tietyt vaaralliset alueet, mutta vaihtarilla ei sinne muutenkaan pitäisi olla asiaa. Keskustassa ja kampusten lähialueilla on turvallista kävellä, asua ja viettää aikaa. Kuitenkaan en lähtisi pimeällä kävelemään yksin missään päin Montevideota, varsinkin kun taksien hinnat lyhyillä matkoilla ovat melko alhaiset. Uruguayn taksit ovat turvallisia ja niillä on helppo liikkua. Montevideon ulkopuolella turisti- ja rantakohteissa koin oloni aina todella turvalliseksi.

Ruoan hinta on Uruguayn kaupoissa ja ravintoloissa samaa luokkaa, kuin Suomessa. Siksi ostinkin ruokani aina toreilta, joita on joka päivä ympäri kaupunkia. Toreilla ruoka on halvempaa ja minusta oli kiva ostaa ruoka sen tuottajilta. Kasvissyöjille Uruguay ei ole helppo kohde, sillä liha on maan ruokakulttuurin perusta ja se onkin paljon kasvisvaihtoehtoja halvempaa.

Lauantain tori kotikadullani

Vapaa-ajalla matkustin paljon. Kävin Uruguayn maaseudulla pikkukaupungeissa ja rantakohteissa. Uruguayn rannat ovat kauniita, ihanan tyhjiä ja luonnonmukaisia Punta del Esten kalliin luksuskaupungin rantoja lukuun ottamatta. Rochan maakunnan alueen rannat, kalastaja- ja hippikylät, sekä Santa Teresan kansallispuisto ovat mielestäni kaikkein kauneimpia. Uruguayssa pääsee bussilla liikkumaan kaikkialle ja bussien hinnat ovat vähän halvemmat kuin Suomessa.

Uruguayn ihanan tyhjät ja luonnonmukaiset rannat
Kapybaroja ja Uruguayn luontoa Maldonadon maakunnassa

Vaihdon jälkeen matkustin kuukauden Pohjois-Argentiinassa. Montevideosta pääsee helposti laivalla ja bussilla Buenos Airesiin ja vaihdon aikana suosittelen käymään vähintäänkin siellä! Buenos Aires on upea sekoitus eurooppalaista ja latinalaisamerikkalaista kulttuuria ja historiaa. Argentiinassa kaikki on paljon Uruguayta halvempaa ja maa on koko valtavuudessaan upea.

Yllätykset ja suositukset Uruguayssa

Suurin yllätys oli Uruguayn talven kylmyys. Vaikka lämpömittari näyttäisi 15 astetta, se tarkoittaa aivan eri asiaa, kuin Suomessa. Kostea ilma tunkeutuu kaikkien vaatteiden läpi luihin ja ytimiin ja sitä on vaikea päästä pakoon, sillä taloissa ei yleensä ole lämmitystä. Uruguayn talveen kannattaa siis varautua lämpimillä sisävaatteilla. Ulkona tuulisessa rantakaupungissa tarvitsi samaa lämmintä toppatakkia, kuin Suomessa.

Toinen yllätys oli vaihtareiden vähyys. Olin kuullut monilta Euroopassa vaihdossa olleilta kavereilta, että he tutustuivat lähinnä muihin vaihtareihin ja pyörivät tosi kansainvälisissä piireissä. Uruguayssa vaihtareita oli melko vähän ja suurin osa heistä oli Espanjasta, Ranskasta ja Argentiinasta. Kohdetta valitessani halusin lähteä aika tuntemattomaan paikkaan, joten Uruguay oli siihen hyvä kohde. Tutustuin enemmän paikallisiin kuin muihin vaihtareihin, mutta sitä olin toivonutkin.

Kolmas yllätys oli hintataso. Tiesin, että Uruguay on kallis maa, mutta en suomalaisena tiennyt mitä odottaa. Uruguay on monelta osin Suomen hinnoissa. Jotkut asiat, kuten ruoka, taksit ja julkinen liikenne ovat halvempia, mutta toiset, kuten esimerkiksi hygieniatuotteet ovat reilusti kalliimpia. Hostellit ja Airbnb:t ovat off-seasonilla paljon halvempia, mutta varsinkin rantakohteiden hinnat nousevat joulun (eli kesän) lähestyessä. Eniten rahaa meni kuitenkin lentoihin Helsingistä Montevideoon ja sieltä takaisin, sillä noin pieneen ja kaukana olevaan kohteeseen lennot ovat aina kalliita.

Uruguay on mielestäni oikea kohde rennolle ja sosiaaliselle tyypille. Eniten mieleeni jäivät katutanssit candombe ja tango, joita Montevideossa näkee lähes joka ilta. Helmikuussa Uruguayssa järjestetään karnevaali, jonka aikana erityisesti tanssia ja muita Uruguaylaisia perinteitä näkee parhaiten. Siksi jäin itse Uruguayhin ja Argentiinaan vielä lukukauden jälkeen, sillä halusin matkustaa ja nähdä Montevideon karnevaalin.

Rakastuin Uruguayn yhteisölliseen kulttuuriin, jossa kaduilla juhlitaan ja tavataan ihmisiä. Montevideo on mielestäni aika taiteellinen kaupunki ja siellä järjestetään paljon taide- ja kirjallisuustapahtumia ja -näyttelyitä. Uruguay on maana niin pieni ja rauhallinen, että se ei ehkä ole oikea kohde suurkaupungeista ja isoista bileistä haaveilevalle. Vaihto Uruguayssa oli ehdottomasti elämäni paras kokemus. Uruguay on maana sellainen, josta on vaikea löytää tietoa etukäteen, mutta paikan päälle päästyään maan fiiliksen varmasti kokee itse, kunhan vain on utelias tutustumaan ihmisiin ja innokas lähtemään tutkimaan paikkoja.

Vaihtokertomus, Pontificia Universidad Javeriana, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Kaupunki ja asuminen

Syyslukukausi Javerianan yliopistossa alkoi jo heinäkuun puolivälissä ja loppui marraskuun lopussa. Lähtiessä minusta tuntui, että Suomen kesä jäi kesken ja aluksi se harmitti minua. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että aikainen lukukauden aloitus mahdollisti minulle enemmän aikaa kohteessa ja koulun loputtua jäi myös runsaasti aikaa reissaamiseen ennen Suomeen paluuta.

Ennen lähtöä olin jännittynyt ja erityisen huolissani turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, joten päätin jo etukäteen tehdä vuokrasopimuksen opiskelija-asuntolan kanssa, joka sijaitsi ainoastaan viiden minuutin kävelymatkan päästä yliopistolta. Näin jälkeenpäin ajatellen, koen että päätökseni oli hiukan hätiköity. Monet muut vaihtarit etsivät asuntoa vasta saapumisensa jälkeen ja löysivät todella kivoja kimppakämppiä yliopiston läheisyydestä. Asuntola jonne muutin, oli siisti ja suhteellisen halpa (n. 230 e/kk) hyvällä sijainnilla. Jälkeenpäin ajateltuna olisin kuitenkin suosinut toisenlaista asumismuotoa, koska asuntolassa oli usein meluista ja vieraista joutui maksamaan ylimääräistä. Suosittelisin siis varaamaan esim. Airbnb:n viikoksi ja etsimään kämppää vasta saapumisen jälkeen. Jo ennen koulun alkua vaihtareille luodussa Whatsapp-ryhmässä on monia, joiden kanssa voi yhdessä etsiä majoitusta. Bogotassa on paljon asuntoja tarjolla ja hintaluokka on Suomeen nähden edullinen.

Bogota on valtava kaupunki ja liikenne on siellä välillä täysin tukossa, joten suosittelen valitsemaan majoituksen, joka on kävelymatkan päässä yliopistolta. Transmilenio eli julkinen bussi, jolla on omat ajokaistat, on suhteellisen nopea liikkumismuoto, jos sattuu olemaan ruuhka-aikaan liikenteessä. Uberit ovat myös todella edullisia ja niillä on turvallista liikkua myös pimeän aikaan. Javeriana sijaitsee mukavassa naapurustossa, josta on lyhyt matka niin historialliseen keskustaan kuin kaupungin pohjoisiinkin osiin, joista löytyy monia söpöjä ravintoloita, baareja ja kauppoja.

Bogota kaupunkina on valtava ja siellä on paljon tekemistä sekä kulttuuria, mutta sää ei ole ihanteellisin. Lämpöasteet pysyvät 15 asteen paikkeilla vuoden ympäri, mutta sateen määrä vaihtelee. Viiden kuukauden oleskeluni aikana Bogotassa, näin sinisen pilvettömän taivaan ehkä yhteensä viisi kertaa. Sää vaihteli välillä jopa tunneittain ja sateet olivat päivittäisiä. Bogotassa on siis järkevää aina pitää sateenvarjo mukana. Kannattaa myös huomioida, että kun aurinko aina silloin tällöin paistaa se on todella kuuma ja vahva, joten myös aurinkorasvalle on tarvetta.

Oma vaihtokokemukseni Javerianassa

Olin etukäteen kuullut hurjista tilanteita, joissa vaihtarit olivat joutuneet aseistettujen ryöstöjen kohteiksi, joten olin todella varuillani ensin saavuttuani kohteeseen. Chapinero eli Bogotan kaupunginosa, jossa Javeriana sijaitsee, on kuitenkin yksi Bogotan vauraimmista naapurustoista ja siellä on suhteellisen turvallista, joten jo muutaman päivän aikana rentouduin huomattavasti. On hyvä pitää huoli siitä, ettei esimerkiksi ota kännykkää kadulla esiin tai kävele yksin pimeällä, koska siihen liittyy aina riski. Itse kuitenkin elin aika huolettomasti, enkä ikinä kokenut oloani turvattomaksi.

Koska asuin yliopiston lähellä, vietin yleensä paljon aikaa yliopistolla silloinkin, kun minulla ei ollut luentoja. Koulun ympärillä oli paljon lounaspaikkoja, joissa pystyi edullisesti syömään (n. 3e) joka päivä. Lisäksi koulun sali oli oppilaille ilmainen ja yliopisto tarjosi kaikenlaisia urheilutunteja, joihin osallistuin viikoittain. Kävin myös kaksi kertaa viikossa yliopiston järjestämillä salsatunneilla. Kolumbialaisilla musiikki on veressä ja he rakastavat tanssia, joten suosittelen osallistumaan yliopiston tarjoamille tanssitunneille, jos ne vain kiinnostavat.

Itse olen maisterivaiheen opiskelija, joka oli vaihtareiden keskuudessa suhteellisen harvinaista. Monet paikalliset maisteriopiskelijat käyvät kokopäivätöissä, joten kurssiluennot olivat yleensä joko myöhään illalla (18-21) tai viikonloppuisin. Yleensä luennot järjestettiin kerran viikossa ja ne kestivät kolmesta neljään tuntiin, mutta ne alkoivat aina noin 10-30 min myöhässä. Kolumbialaiset ovat rentoja tyyppejä ja luennolle ajallaan ilmaantuminen katsotaan oudoksi käyttäytymiseksi. Itse yleensä pyrin saapumaan luennoille noin 10 min myöhässä, joka paikallisten standardien mukaan oli “ajoissa” saapumista. On kuitenkin hyvä mennä ensimmäisille luennoille oikeaan aikaan, jotta voi nähdä minkälainen professori on kyseessä.

Javerianassa maisterivaiheen luennoilla oppilaita oli yleensä 5-10, mutta otin myös kaksi kandikurssia, joissa oppilasmäärä oli noin 20. Oppitunneilla oli siis helppo tutustua muihin oppilaisiin ja kysyä henkilökohtaista apua professoreilta tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan, kurssini olivat todella mielenkiintoisia ja työmäärältään vastasivat pitkälti HYY:n tasoa. Kanditason kurssiarviointi rakentui suurimmaksi osaksi tenteistä ja ryhmätöistä, kun taas maisterikursseilla arviointi muodostui esitelmistä ja esseitä. Suoritin kaikki kurssini espanjaksi yhtä kurssia lukuun ottamatta, mikä oli minulle alussa todella haastavaa. Professorit olivat kuitenkin todella ymmärtäväisiä ja nettikäännösohjelmista oli paljon apua etenkin ensimmäisinä kuukausina.

Matkustelu

Bogotassa oleskelussa on etuna myös se, että sieltä on hyvät matkustusyhteydet muihin Kolumbian kohteisiin. Kolumbia on todella monipuolinen ja kulttuuririkas maa ja suosittelen ehdottomasti hyödyntämään koulusta saadut vapaapäivät matkustelemalla. Syysloma oli esim. viikon pituinen ja yksittäisiä pyhäpäiviä oli useasti. Monet kohteet ovat sen verran kaukana Bogotasta kuten esim. rannikkoalueet ja Amazonin sademetsä, että niihin lentäminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Jos lippujen oston hoitaa ajoissa, saattaa yhdensuuntaisen lentolipun saada jopa 20 eurolla. Julkiset bussit ovat myös hyvä ja edullinen tapa matkustaa. Bogotan lähistöllä on paljon söpöjä kyliä, jonne suosittelen lähtemään viikonloppuretkille. Bogotan pilvisyyttä ja kylmyyttä voi helposti paeta vain muutaman tunnin kestävällä bussimatkalla.

Vaikka Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Kolumbiaan ja lisäaikaa oleskeluun saa helposti haettua netistä, itse jouduin ongelmiin maahanmuuttoviraston kanssa kaksi kertaa. Hakiessani lisäaikaa oleskelulupaan sain vahvistuksen, että hakemukseni on vastaanotettu, mutta myöhemmin minulle selvisi, että sitä ei oltu ikinä todellisuudessa käsitelty. Tämä johti siihen, että kun olin lähdössä reissuun Costa Ricaan, myöhästyin lennoltani, sillä migrin virkailijat eivät päästäneet minua passitarkastuksesta läpi. Asia lopulta ratkesi suhteellisen kivuttomasti, mutta menetin lentoni ja jouduin ostamaan uudet liput. Myös saapuessani takaisin Kolumbiaan, minut pysäytettiin maahantuloselvityksessä ja minulle ilmoitettiin, että olin ylittänyt sallitun 180 oleskelupäivän rajan ja että minun tulisi poistua maasta välittömästi. Olin todella hämmentynyt ja stressaantunut, sillä en voinut uskoa sitä todeksi. Selvittelyn jälkeen migri totesi, että heidän tietokantansa oli virheellinen ja todellisuudessa minulla olikin oleskelulupaa jäljellä vielä kuukauden ajan.

Koulun loputtua marraskuussa matkustelin kaksi kuukautta, jonka jälkeen palasin Suomeen. Suomeen paluu sujui suhteellisen kivuttomasti, vaikka aurinkoisesta Etelä-Amerikasta olikin masentavaa palata pimeän talven keskelle. Arvosanat Javerianasta sain helmikuussa, jonka jälkeen pystyin hakemaan opintopisteitä suorittamistani kursseista. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen päätökseeni hakea vaihtoon Kolumbiaan ja suosittelen sitä kaikille, keiltä löytyy kiinnostusta latinalaisamerikkalaista kulttuuria kohtaan.

Vaihtokertomus Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rican kantta
Costa Rica, Pura Vida Kuva Sipi Iina

Ennen lähtöä

Vaihtoon valmistautuessani koin saavani paljon tukea eri tahoilta ja olen siitä todella kiitollinen. Osallistuin Liikkuvuuspalveluiden järjestämään lähtöorientaatioon, josta sai hyviä ohjeita vaihtoon valmistautumiseen. Suurimman tuen sain Liikkuvuuspalveluiden järjestämältä aivan ihanalta lähtötuutoriltamme. Tapasimme muutamaan otteeseen kasvokkain ja kynnys avun pyytämiseen oli matala.

Joulukuun alussa sain vaihtoyliopistolta hyväksymistiedon ja todella kattavat ohjeet espanjaksi viisumihakuun. Onneksi myös Liikkuvuuspalvelut olivat antaneet suomenkielisen/enkunkielisen ohjeen ja tuutorimme kertoi tietenkin myös omasta kokemuksestaan. Tämä huojensi ajatuksiani tulevaa byrokratiaa kohtaan.

Lähtö oli siis helmikuun lopulla, joten minulla oli hyvin aikaa käydä kaikki ohjeet läpi ja valmistautua tarvittavien papereiden hankkimiseen, sekä varautua myös henkisesti byrokratian kustannuksiin. Alla listattuna muutamia todistuksia, jotka hankin jo Suomen puolella (skannasin kaikki myös tietokoneelle):

  • Rikosrekisteriote ja Apostille todistus
  • Syntymätodistus ja Apostille todistus
  • Kopio vakuutuksesta vaihtoyliopistolle
  • Kelan todistus mahdollisesta opintotuesta ja opintolainasta (varallisuustodistusta varten)
  • Pankin saldotodistus (varallisuustodistus)
  • HY student exchange certificate & scholarship (varallisuustodistus)
  • UCR vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje

Meille oli kerrottu kahdesta eri vaihtoehdosta maahantuloa koskien: ensimmäinen oli matkustaa lähimpään Costa Rican konsulaattiin (esim. Lontoo), toinen vaihtoehto oli mennä maahan turistina ja maksaa 200 dollarin sakko. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Varauduin myös mahdollisiin tullin esittämiin kysymyksiin maahantulossa. Olin myös ostanut lentolipun Panamaan, jotta pystyin osoittamaan maasta poistumisen 90 päivän sisällä (en osaa sanoa olisiko onnistunut päästä maahan ilman paluulippua muiden todisteiden avulla). Saavuin noin 10 päivää ennen orientaatiopäivää. Näin kerkesin rauhassa asettumaan aloilleni, toipumaan matkasta, tutustumaan lähiympäristöön sekä tulevaan koulumatkaan.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistolla OAICE (La Oficina de Asuntos Internacionales y Cooperación Externa) neuvoo ja opastaa hyvin viisumiprosessissa. He antavat or

ientaatiopäivänä tarvittavat ohjeet ja yhteystiedot, sekä käyvät myöhemmin henkilökohtaisesti jokaisen vaihtarin kanssa viisumihakemuksen läpi (onhan tarvittavat paperit kasassa) sekä vievät hakemuksen eteenpäin.

Muilta vaihtareilta sai myös vertaistukea ja mahdollisuuksien mukaan suosittelisinkin tekemään yhteistyötä muiden kanssa. Esimerkiksi minä, toinen suomalainen sekä yksi puolalainen vaihtari teimme yhdessä hakemuspohjat ja kävimme Casa Amarillan luona pyytämässä virallisia todistuksia siitä, että Costa Ricassa ei ole Suomen edustustoa eikä virallisia suomenkielenkääntäjiä. Muutenkin vaihtareiden yhteisessä whatsappryhmässä kommunikoitiin aktiivisesti ja jaettiin muun muassa notaarien ja kääntäjien ilmoittamia hinta-arvioita. Vaikka byrokratia saattaa tuntua alkuun monimutkaiselta ja työläältä, kärsivällisyydellä ja ohjeita noudattamalla niistä selvisi ongelmitta.

Maassa hoidettavia asioita minulla oli muun muassa:

  • sakon (turistina saapuminen) maksaminen
  • todistusten käännättäminen virallisilla kääntäjillä (OAICE:n lista yhteystiedoista
  • Casa Amarillan todistukset
  • aika poliisilaitokselle haastattelua ja sormenjälkien ottoa varten
  • varallisuustodistuksen hommaaminen
  • julkisen notaarin todistukset kirjeelle solicitud del estudiante (luvan myöntäminen OAICE:lle hoitaa viisumiasiaa eteenpäin vaihtarin puolesta) sekä koko passin kopiosta (maahansaapumisen jälkeen tietenkin, leima pitää olla)
Näkymä San Josésta
San José Kuva Sipi Iina

Asuminen

Minulla kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että sain kämpän oman lähtötuutorini kaverin kautta vielä Suomessa ollessani. Kämppä sijaitsi San Pedrossa, josta oli noin 10 minuutin kävelymatka kampukselle. Asuin kahden kämppiksen kanssa ja maksoin vuokraa noin 250 yhdysvaltain dollaria kuukaudessa. Minulla oli oma huone ja oma kylpyhuone.

Siinä vaiheessa kun maassa alkoivat tiukemmat rajoitukset pandemian vuoksi, päätin muuttaa lähemmäs muita vaihtareita. Casa de la Luna sijaitsi aivan Facultad de Letrasin lähellä. Siellä oli muistaakseni joku yhdeksän asuntoa, joissa suurimmassa osassa oli oma keittiö ja kylpyhuone. Minun asuntoni oli hieman muita kalliimpi (180 000 colonia kuukaudessa), sillä se oli isompi ja erillään muista sisäpihan perällä.

Puolessa välissä vaihtoa, kun varmistui tieto koko lukukauden etäopiskelusta, päätimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa muuttaa Karibian rannikolle. Alkuun majoituimme hostelliin, jonka jälkeen vuokrasimme Airbnb-sovelluksen kautta bungalowin (noin 400 yhdysvaltain dollaria kuukaudessa). Puerto Viejo de Talamancan kylässä piti olla tarkkana mistä vesi hanoihin tulee, useimmiten juomavesi piti ostaa kaupasta. Pääkaupungissa hanavettä pystyi juomaan.

Mielestäni ihan hyvä vaihtoehto on aluksi ottaa majoitukseksi väliaikainen paikka, jonka jälkeen voi paikan päällä etsiä rauhassa itselleen mieluista. Muilta vaihtareilta ja vaikkapa paikallisilta tuutoreilta saa aivan varmasti vinkkejä asumiseen.

Opiskelu ja opetus (Facultad de Letras, Facultad de Historia)

Costa Rican yliopisto
Universidad de Costa Rica Kuva Sipi Iina

Muutama sana orientaatiopäivästä: on hyvä varautua henkisesti mahdolliseen esittäytymiskierrokseen espanjaksi. Meidän orientaatiopäivänä jokainen vaihtari nousi vuorollaan seisomaan mikki kädessä esittäytymään (kuka on, mistä tulee, mitä opiskelee, miksi on lähtenyt juuri Costa Ricaan vaihtoon). Lopuksi vielä teimme ryhmissä lyhyen tyylivapaan esityksen omasta kotimaastaan.

OAICE ei suosittelee vaihtareille käytäväksi enemmän kuin neljä x 3 créditos kurssia. Esimerkiksi yhden käymäni kurssin ilmoittama tuntimäärä luentoa ja itsenäistä opiskelua varten oli yhdeksän tuntia viikossa (3 créditos = “9 horas de dedicación por semana”). OAICE antaa myös sellaisen englanninkielisen todistuksen vaihtareille, mikäli oma yliopisto vaatisi käytäväksi enemmän kursseja. Ensimmäisenä lukukautena suoritin viisi kurssia ja toisena valitsin alkuun viisi, mutta jouduin keskeyttämään yhden estääkseni loppuunpalamisen.

On myös hyvä varautua siihen, että kursseja valitessa ja opintosuunnitelmaa tehdessä voi joutua tekemään muutamaan kertaan muutoksia. Saimme jokainen vastuuhenkilön, jolla suunitelma piti hyväksyttää. Omalla kohdallani vaikuttivat etenkin kurssien opiskelijakohtaiset kiintiöt, onko vaihtarille tilaa, sekä vastuuhenkilön päätös siitä, että pärjääkö vaihto-opiskelija kurssilla. Tarvittaessa tuli pystyä perustelemaan oma pystyminen ja kurssien hyödyllisyys Helsingin yliopiston tutkintoa miettiessä.

Opiskelusta ylipäänsä koin, että Costa Ricassa luettavaa materiaalia annettiin enemmän, arviointi oli jatkuvampaa pistareiden, palautettavien töiden, ryhmäesityksien, loppukirjoitelmien tai tenttien muodossa. Toiset kurssit tuntuivat raskaammilta kuin toiset. Myös professoreissa oli eroja kuinka vaativia he olivat. Itse olin tyytyväinen käymiini kursseihin, ne olivat kaikki mielenkiintoisia, sekä professorit asiantuntevia ja innokkaita. Vaikka opiskelu tuntuikin osittain raskaalta, se oli oman asiantuntijuuden kannalta arvokasta ja kehityin paljon.

Facultad de Letras
Facultad de Letras Kuva Sipi Iina

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Turvallisuus: Käsittääkseni maan turvallisuus on parempi verrattuna joihinkin muihin latinalaisen amerikan maihin. Päiväsaikaan San Josén keskustassa kun liikuin yksin useampi tuli varoittamaan minua yksin liikkumisesta ja kehotti olemaan erityisen varovainen. Eikä loppujen lopuksi koskaan tullut edes tarvetta liikkua yksin myöhään illalla.

Kustannukset ja yleinen hintataso: Etenkin hygieniatuotteet olivat melko kalliita verrattuna Suomeen. Ulkona syöminen oli edullisempaa.

Pankkikortit ja käteinen: Käytin enemmän korttia kuin käteistä. Vuokrat maksoin aina käteisellä. Huom. Uber eikä Airbnb sovellukset hyväksy visa electronia. Pankille on ilmeisesti hyvä ilmoittaa oleskelevansa ulkomailla, jotteivat jäädytä internet korttimaksuja mikäli epäilevät jotain hämärää lähtevistä veloituksista. Eri pankkien nostoautomaatit veloittavat hieman eri summia jokaisesta nostosta. On myös hyvä nostaa sellaisesta automaatista, jonka yhteydessä on pankki. Minulle kävi kerran niin, että en ottanut korttiani tarpeeksi nopeasti takaisin, joten se imaisi korttini sisään. Onneksi ulkona oleva turvallisuusmies neuvoi minua asioimaan pankissa ja sain korttini lopulta takaisin henkilöllisyystodistusta vastaan.

Auringonnousu Guancastessa
Guanacaste Kuva Sipi Iina

Vaihtokertomus, Universidade de São Paulo, Brasilia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihto-opiskelijana Brasilian São Paulossa, USP-yliopistossa alkuvuodesta 2020, missä opiskelin kansainvälisiä suhteita. Saavuin Brasiliaan jo tammikuun alussa, sillä halusin matkustella ennen opintojen alkamista helmikuun alkuopuolella. Fyysisiä opintoja USP:ssa ehdin tehdä vain noin puolentoista kuukauden ajan, ennen kuin Covid-19-pandemian myötä päätin palata takaisin Suomeen. Suoritin kuitenkin vaihdon loppuun etänä, mikä oli mielenkiintoisten kurssien vuoksi melko antoisaa. Opiskelu USP:ssa oli unelmien täyttymys, ja jo aiemmin tuttu maa Brasilia sai uusia syvyyksiä kolmen kuukauden visiittini aikana, vaikka loppuikin ennen aikojaan. USP lukeutuu brasilian parhaimpiin yliopistoihin, ja sen huomaa. Yliopiston henki oli hieno, ja pidin kovasti opiskelukavereistani ja henkilökunnasta.

Ennen lähtöä

Vaihtoon vaadittiin B1-kielitaito, josta sain todistuksen Helsingin yliopiston kielikeskuksen portugalin kielen opettajalta. Todistuksen sai tekemällä pienimuotoisen suullisen kokeen, jossa käy ilmi kielitaidon taso. Suoritin Helsingin yliopistolla alkeiskurssin ja jatkokurssin, minkä lisäksi opiskelin kieltä itsenäisesti. Suoritin myös Brasiliassa kurssini portugaliksi, mutta saatavilla oli myös englanninkielisiä kursseja.

Brasiliaan piti hakea vaihtoon jo lähes puolitoista vuotta ennen, eli edeltävän vuoden lokakuussa. Lukukaudet ajoittuvat hieman eri aikoihin kuin Suomessa: Lukuvuosi alkaa helmikuussa, ja loppuu vuoden loppupuolella, minkä välissä on tietysti kesäloma. “Kevätlukukausi” jatkuu siis kesäkuulle ja jopa mahdollisesti heinäkuun alkuun. Vaikka lukuvuosi alkaa helmikuussa, brasilialaisten vuoden kohokohta karnevaali alkaa jo helmikuun lopussa ja kestää pari viikkoa, jolloin ei oikein luentoja ole – kaikki ovat kaduilla juhlimassa! Suosittelen lämpimästi omistautumaan tälle pariviikkoiselle täydestä sydämestä, sillä luvassa on uskomattoman elämäniloista riemua ja elämän juhlaa, jossa kaikki ovat mukana.

Brasiliaan tarvitsee yli 90 päivän oleilua varten viisumin, tässä tapauksessa opiskelijaviisumin, joka haetaan suurlähetystön nettisivujen ohjeiden mukaan. Viisumihakemusta varten pitää täyttää viisumihakemus Brasilian ulkoministeriön nettisivuilla, ja hankkia seuraavat dokumentit (tiedot Brasilian suurlähetystön nettisivuilta:

  • Viisumihakemus
  • Passi
  • 1 passikuva
  • Lentoliput
  • Rikosrekisteriote (alle kolme kuukautta vanha).
  • Notarisoitu ( =Apostille) väestörekisteriote englanniksi, josta näkyy vanhempien nimet

Opiskelijavaihtoon tarvitsee lisäksi:

  • Todistus taloudellisesta toimeentulosta Brasiliassa (esim. todistus apurahasta tai Kelan myöntämästä opintotuesta)
  • Hyväksymiskirje brasilialaisesta yliopistosta, josta ilmenee että viikottainen tuntimäärä on vähintään 15h/vko. Jos yliopisto ei ole valtion/julkinen yliopisto, tulee kirjeen olla allekirjoitettu, alkuperäinen sekä notarisoitu Brasiliassa. (Yliopistolla tulee olla CNPJ).
  • Alkuperäinen kirje suomalaisesta korkeakoulusta, jossa todetaan että viisuminhakija on yliopistossa kirjoilla ja että yliopisto hyväksyy kyseisen vaihdon.

Rikosrekisteri ja notarisoitu väestörekisteri kannattaa tilata hyvissä ajoin, samoin muut asiakirjat. Kannattaa myös olla erittäin tarkkana tietojen paikkansa pitävyyden kanssa, sillä brasilian viranomaiset ovat melko tiukkoja.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sim-kortin hankkiminen oli suhteellisen helppoa, piti vain käydä paikallisen puhelinliittymän luona. Tätä varten tarvitaan brasilialainen henkilöturvatunnus, joka saadaan viisumihakemuksen myötä. Tämä henkilöturvatunnus on brasiliassa tärkeä, ja se kannattaa opetella ulkoa, sillä sitä kysytään monissa paikoissa.

Vaihtokohteessa tulee käydä ilmoittautumassa paikalliselle poliisille (polícia federal) 90 päivän kuluessa maahan saapumisesta. Tämä oli byrokratian raskain osa, sillä – ainakin São Paulossa – poliisiasemalle piti saapua lähes aamuyöstä, ja jo silloinkin oven edessä oli kymmenien metrien jono. Päädyimme jonottamaan puoleen päivään saakka, kunnes oli vuoronumeromme aika. Poliisiasemalle mentäessä kannattaa varmistaa että kaikki dokumentit on mukana, ja että vaaditut passikuvat vastaavat annettuja vaatimuksia. Poliisiasemalla käymisen jälkeen voit käydä n. 3 viikon– kuukauden päästä hakemassa poliisiasemalta brasilialaisen henkilökorttisi (RNM-kortti, national migration registry card), jolla voit saada opiskelija-alennusta julkisen liikenteen kortista. Kannattaa siis käydä poliisiasemalla mahdollisimman pian saapumisen jälkeen, jotta et turhaan maksa täyttä hintaa julkisissa.

Asuminen

Suomeen verrattuna Brasilia on melko edullinen kaupunki. Vuokrien hinnat vaihtelevat paljon asuntojen kunnon ja asuinalueen mukaan, yleensä n. 200€-400€. 500-600€ saa jo melko hulppean asumuksen. Joissakin asunnoissa hintaan kuuluu condomínio eli rakennus on aidattu ja valvottu, mikä voi tuoda turvallisuudentunnetta.

Asuminen USP:ssa opiskellessa tapahtuu usein yksityisten vuokramarkkinoiden kautta, sillä kampuksen asuntoloihin on erittäin vaikea päästä ja niitä on melko vähän. Itse katsoin huoneita esimerkiksi osoitteesta webquarto.com, minkä lisäksi katselin paikallisten Facebook sivujen kautta (esim. Aluguel SP – Quartos, Repúblicas, Casas e Apartamentos em São Paulo). Löysinkin asuntoni paikallisen nuoren naisen luota, joka vuokrasi toista huonetta asunnostaan n. 400€/kk. Asuin Jardins-nimisellä asuinalueella n. 20-30 min bussimatkan päässä kampuksesta, halvemmalla olisi päässyt asumalla hieman lähempänä kampusta tai eri alueella. Kampus sijaitsee Butantãn alueella. Suosituimpia/trendikkäimpiä alueita São Paulossa ovat esimerkiksi Pinheiros ja Vila Madalena, joissa on paljon ihania ravintoloita ja paikkoja. Jotkut ystäväni myös vuokrasivat asunnon suoraan esimerkiksi Airbnb:n kautta, sopien majoittajan kanssa pidemmästä vuokrasopimuksesta ja hinnasta.

11 miljoonan asukkaan São Paulo on suuri, mutta yllättävän rauhallinen kaupunki. Kuten mikä tahansa miljoonakaupunki se voi myös olla vaarallinen – kannattaa siis olla tarkkaavainen ja varovainen, pelkäämiseen ei kuitenkaan ole syytä. Itselleni ei ole koskaan mitään Brasiliassa sattunut, mutta riski on aina olemassa. Esimerkiksi taskuvarkaudet ovat melko yleisiä. Maalaisjärjellä pärjää: älä käytä esim. kännykkää näkyvästi kadulla, matkusta iltaisin ja öisin mieluummin Uberilla, älä liiku pimeällä yksin. Yöelämässä laita arvotavarasi rahavyöhön tms. Turvattomuus ja väkivalta myös jakaantuvat Brasiliassa vahvasti alueittain, minkä vuoksi tietämys ympäröivistä alueista on tärkeää. Joillakin alueilla voi kulkea huoletta pimeän jälkeenkin, toisaalla voi olla vaarallista päiväsaikaankin. Usein tuntuu, että Brasilia on paljon mainettaan turvallisempi, ja median negatiivissävytteiset uutiset maalaavat kuvaa jokapäiväisestä väkivallasta. Tosiasiassa Brasilia on kuitenkin valtava maa, johon mahtuu runsaasti erilaisia todellisuuksia ja konteksteja.

Opiskelu ja opetus

USP on tosiaan yksi Brasilian arvostetuimpia yliopistoja, ja sen huomasi mielestäni akateemisestä hengestä kampuksella, sekä hienoista tiluksista. Opettajat ja professorit olivat huippuja, minkä lisäksi opiskelutoverini olivat erittäin motivoituneita ja mielipiteikkäitä. Luentojen ote olikin usein erittäin pohtivat, osallistava ja keskusteleva, mistä pidin kovasti. Suoritin opintoni portugaliksi, mikä oli erityisen kivaa siksi, että pääsin tutustumaan paikallisiin kurssikavereihin helposti. Englanninkielisiäkin kursseja on myös tarjolla, ja niihin osallistuu sekä brasilialaisia että vaihto-opiskelijoita.

Kursseja ei ole pakko valita vain omasta tiedekunnasta, vaan niitä voi valita myös laajemmin. Itse valitsin esimerkiksi humanistisesta tiedekunnasta loistavan kurssin, jolla käsiteltiin jalkapallon roolia politiikassa ja yhteiskunnassa.

Opiskelin USP:ssa kansainvälisiä suhteita, ja kurssit valittiin etukäteen mobility online-sivustolla, mutta päädyin kuitenkin ottamaan paikallisessa kurssivalinnassa joitakin eri kursseja brasilialaisten kurssikaverieni suositusten mukaan. Kurssit kestivät koko lukuvuoden, ja niistä sai 8 suomalaista opintopistettä. Opiskelu kursseilla oli mielestäni melko samanlaista kuin Suomessa – siihen kuului ryhmätöitä ja loppuesseitä, joitakin pienempiä palautustehtäviä. Meillä ei ollut yhtäkään tenttiä, vaan kurssien lopputyönä oli yleensä suuremman ryhmätyön palautus tai laajempi essee. Opiskelijoiden ja professoreiden välinen suhde oli mukavan läheinen ja välitön, ilman turhia hierarkioita.

USP:ssa ainakin kv-suhteiden opinnot jakautuivat niin, että kurssit sijoittuvat joko aamupäivälle tai illalle klo 18-19 eteenpäin. Yksi luento kestää n. 2-4 tuntia, eli pisimmillään koulusta saattaa päästä vasta klo 23 aikoihin, mikä itselleni oli aika myöhään. Kaikki kurssit oli kuitenkin saatavilla sekä aamuisin että iltaisin, joten voi valita oman mieltymyksen ja aikataulujen mukaan.

Pidin todella paljon USP:n opetuksesta ja hengestä, ja São Paulon kampus oli upea. Kampus oli kuin suuri, laajalle levittäytyvä puisto, johon eri tiedekunnat jakautuivat ympäriinsä. Tiedekunnilla oli paljon toimintaa, juhlia ja tempauksia, joita oli mielenkiintoista nähdä ja kokea. USP:ssa on kampuksella myös loistavat urheilumahdollisuudet: maauimala (!), juoksukentät, boulder-seiniä seinäkiipeilyyn, kaikki ilmaiseksi opiskelijakortilla. USP:ssa oli myös paikallinen opiskelijaruokala, bandeijão, joka oli mielestäni todella hyvä. Ruoka maksoi n. 50snt aterialta, ja saatavilla oli myös kasvisruokaa. Kampukselta löytyi siis kaikki tarvittava, eikä sieltä olisi tehnyt mieli lähteä pois laisinkaan. Eniten jäin kaipaamaan yliopiston urheilutarjontaa ja juurikin sitä maauimalaa, jossa oli ihana rauhassa uida matkaa aamuauringossa ennen luentojen alkua. Kävin myös forró -tanssitunneilla, joita järjestettiin kampuksella ulkoilmassa sekä aloittelijoille että kokeneemmille, mikä oli hieno kokemus. USP:lla oli myös oma elokuvateatteri, jossa en ennättänyt harmikseni ennen lähtöäni käydä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Oma vaihtoni ja sitä edeltävä matkani Bahían osavaltiosta Rion, Paranán ja Santa Catarinan kautta São Pauloon sujui mahtavasti. Mieleeni ei tule haastavia tilanteita, paitsi tietysti äkillisen pandemian puhkeaminen, jonka vuoksi jouduin lähteä kotiin etuajassa. Brasilialaiset ovat usein erittäin sosiaalisia ja avoimia, joten ihmisiin tutustuminen on melko helppoa, jos itse on avoimin mielin. Brasilia on valtava ja  upea maa asua ja matkustaa, johon on ihana syventyä ajan kanssa. Itselleni kokemus oli ikimuistoinen, ja tiedän palaavani Brasiliaan vielä tulevaisuudessa, toivottavasti pidemmäksi aikaa. Suosittelen Brasiliaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Koottuja vinkkejä:
  • Brasiliassa taksit ovat nykyään käytännössä vain Ubereita, jotka ovat luotettavia ja kohtuuhintaisia.
  • Sää São Paulossa on lukuvuoden alkaessa helmikuussa todella kuuma, mutta huhti-toukokuussa alkaa jo hieman viilenemään, joten kannattaa ottaa kevyt takki mukaan.
  • USP tarjoaa vaihto-oppilaille paikalliset buddyt, joihin kannattaa tutustua. Omasta buddystani tuli hyvä kaverini, jonka kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
  • Kannattaa panostaa portugalin kielen opiskeluun, sillä monet eivät puhu kovin hyvää englantia. Brasilialaiset ovat usein kärsivällisiä kieltä oppivien kanssa ja auttavat mielellään.
  • Kannattaa selvittää lähin tori ja käydä sieltä ostamassa tuoreita vihanneksia, herkullisia hedelmiä ja muuta! Toreja on ympäri kaupunkia sunnuntaisin, jotkut avoinna myös muina päivinä.
  • Karnevaalit, karnevaalit ja vielä kerran karnevaalit! Kannattaa valmistautua hyvin, pukeutua asuihin ja hullutella. Karnevaali on erilainen kokemus riippuen missä päin Brasiliaa sitä juhlii, joten kannattaa harkita matkustavansa esimerkiksi Rioon katsomaan tunnelmia. itse olin São Paulossa, mikä oli unohtumaton kokemus. Kaupungin kadut täyttyvät blocoista, eli karnevaaliblokeista, jotka etenevät voimakkaan rummutuksen, tanssin ja laulun säestäminä.

Vaihtokertomus, Universidad Externado de Columbia, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Externadon yliopistossa Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa tammikuusta kesäkuuhun vuonna 2020. Koronapandemian takia kaikki opetus muuttui etäopetukseksi maaliskuun loppupuolella ja yli puolet vaihtoajastani Bogotassa oli täysi karanteeni, eikä kotoa saanut käytännössä poistua muualle kuin ruokakauppaan. Vaihto oli siis aika erikoinen. Tykkäsin kuitenkin Kolumbiasta mielettömän paljon, ja koska myös Helsingin yliopistolla kaikki kurssini olivat etänä koronan takia, jäin lopulta Kolumbiaan melkein puoleksitoista vuodeksi alun perin suunnitellun viiden kuukauden sijaan. Kolumbia on uskomattoman upea maa matkailuun. Lisäksi se on kaikin puolin hyvin erilainen maa kuin Suomi, joten vaihdon aikana oppii paljon myös yliopiston ulkopuolella. Bogotassa ihmiset puhuvat melko hidasta ja selkeää espanjaa, joten se on hyvä kaupunki myös kielen oppimiselle.

Suosittelisin superlämpimästi Kolumbiaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Matarredonda luonnonpuisto
Paramo-maisemaa Bogotan lähellä Matarredonda-luonnonpuistossa
Ennen lähtöä

Lopullinen hyväksymiskirje tuli Externadosta noin kaksi kuukautta ennen vaihdon alkamispäivää. Koska lukukauden mittaiseen vaihtoon ei tarvinnut viisumia, byrokratiaa ja paperiasioiden selvittelyä oli mielestäni yllättävän vähän ennen lähtöä. Espanjantaidon todistamiseen riitti Kielikeskuksen opettajan todistus, minun tuli täyttää netissä lomakkeelle tietoni, ja kaikki sujui mukavan sulavasti. Tarjolla olleista kursseista oli käytännössä mahdotonta löytää tietoa Externadon nettisivuilta tai etukäteen mistään, joten kurssivalinnatkin jäivät sitten Bogotassa pohdittavaksi. Käytännössä ennen lähtöä piti lähinnä järjestellä ne tavalliset matkustamiseen liittyvät asiat: onhan passi pitkään voimassa, matkavakuutus, rokotteet…

Olin katsellut Bogotan kimppakämppiä erilaisista Facebook-ryhmistä jo Suomesta käsin, mutta päätin mieluummin käydä paikan päällä katsomassa erilaisia vaihtoehtoja ennen sitoutumista mihinkään. Tätä suosittelisin myös muille vaihtareille. Parempi fiilistellä naapurustoa, asuntoa, mahdollisia kämppiksiä ja vuokranantajaa ihan livenä ennen päätöksentekoa. Jos tulee epäilyttävä fiilis mistä tahansa asumukseen liittyvästä asiasta, jatka vaan etsintää! Bogotassa riittää valinnanvaraa, eikä hostellissa asuminen etsinnän ajan ole kallista. Varsinkin korona-aikana, kun kotona voi joutua viettämään erityisen paljon aikaa, kannattaa valita asumus huolella.

Toinen juttu, jota suosittelen ihan kaikille, on jonkun Suomessa asuvan kolumbialaisen tapaaminen ennen vaihtoa. Jos pystyt harjoittelemaan hänen kanssaan espanjaa, niin vielä parempi. Tällä lailla saat jo etukäteen kosketuksen maahan, sen kulttuuriin ja kieleen. Lisäksi kolumbialaiset ovat usein uskomattoman avuliaita, joten voit saada hyviä vinkkejä ja jopa kontakteja, joihin ottaa yhteyttä, kun saavut Kolumbiaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapuessani Bogotan lentokentälle rajavirkailija kysyi, millä asialla olen tulossa Kolumbiaan, ja näytin Externadon hyväksymiskirjeen. Sen perusteella sain leiman, joka oikeutti kolmen kuukauden maassaoloon ja opiskeluun. Tuon kolmen kuukauden aikana minun tuli täyttää maahanmuuttoviranomaisten nettisivulla lomake, jolla oleskelua voi pidentää vielä toiset kolme kuukautta. Kyseinen pidennys oli ilmainen EU-kansalaisille. Orientaatioviikko Externadossa alkoi tammikuun loppupuolella, joten matkustelin Kolumbiassa reissussa olleiden kavereideni kanssa pari viikkoa ennen opintojen aloittamista. Jos haluaa viipyä maassa pidempään kuin 180 päivää kalenterivuoden aikana, on jo hankittava varsinainen viisumi, jossa onkin sitten huomattavasti enemmän hommaa.

 

Bogota näkymä Monserrate-vuorelta
Bogota Monserrate-vuorelta katseltuna auringonnousun aikaan

Kaikki byrokratia-asiat sujuivat vaihdon aikana todella vaivattomasti. Externadossa oli 20-30 vaihtaria, joista melkein kaikki olivat ranskalaisia. Meille oli järjestetty todella hyvä ja selkeä orientaatio. Yliopistolla oli jonkinlainen opiskelijaterveydenhuolto, mutta en koskaan käyttänyt sitä, joten en osaa sanoa siitä sen tarkemmin. Ylipäänsä byrokratiasta minulla ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että jos kysymyksiä heräsi, niin apua oli helposti saatavilla yliopistolta sähköpostitse tai puhelimella. Koronapandemian takia monet yliopiston palvelut jäivät itseltäni kuitenkin kokematta.

Asuminen

Suomen hintatasoon verrattuna asumiskustannukset olivat Bogotassa tosi edulliset. Maksoin vuokraa huoneestani kimppakämpässä La Candelariassa noin 200 euroa, joka oli paikalliseen hintatasoon nähden tosi paljon. Bogotassa on erilaisia kimppakämppä- ja coliving-tyyppisiä asuntoja, joissa asuu lähinnä opiskelijoita ja nuoria ihmisiä. Suosittelenkin lämpimästi etsimään huoneen kimppakämpästä tai jostain coliving-yhteisöstä, jos vain mitenkään voisit kuvitella, että se olisi sun juttu. Se on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja vuokrasopimuksen tekeminen on yleensä vaivatonta, koska vuokranantaja on tottunut vaihtuviin asukkeihin. Huoneita varten kannattaa vilkaista ilmoituksia Facebook-ryhmissä, joista kaikkein aktiivisimmalta vaikutti Bogota Short Term Rentals.

Externadolla ei ole omaa asuntolaa, ja suuri osa paikallisista opiskelijoista asuu vanhempiensa kanssa Bogotan rikkaissa pohjoisosissa, josta sitten kulkevat päivittäin tunnin-parin matkan yliopistolle ja illalla taas takaisin. UniAndesin yliopistolla on oma asuntola, jossa yksi ystäväni asui ensimmäisen lukukautensa Bogotassa. Hänen mukaansa asuntolassa oli melko kaitseva meininki, koska monet asukkaista olivat alaikäisiä, eikä esimerkiksi alkoholia saanut tuoda rakennukseen – eli omaan kotiin – ollenkaan. Lisäksi keittiövarusteet ja muuta irtaimistoa oli ostettava itse, mikä muutaman kuukauden vaihtoa varten tuntuu vähän kummalliselta.

Bogota on valtava, ja jos koronasta huolimatta yliopistolla on läsnäolo-opetusta, ei kannata asua liian kaukana yliopistolta. On tavallista, että luennot alkavat jo kello 7 aamulla! Itse tykkäsin eniten Teusaquillosta, Chapinerosta ja La Candelariasta, jotka ovat alueita, joissa asuu paljon nuoria, opiskelijoita, taidealojen ihmisiä ja kansainvälistä porukkaa. Kahviloita ja ravintoloita on paljon. Pohjoisen rikkaat asuinalueet ovat kaukana yliopistoilta, eikä siellä ole niin paljoa tekemistä. Yhtä lailla kaukana yliopistoilta sijaitsevat etelä-Bogotan huono-osaiset alueet taas voivat olla melko vaarallista asustella ulkomaalaisena. Kaupunki on äärimmäisen jakautunut ihmisten varakkuuden mukaan, sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti. Pohjoisosissa asuvat kaikkein rikkaimmat, eteläosissa köyhimmät. Bogota on äärimmäinen esimerkki siitä, millaisiin järjettömiin seurauksiin eriarvoisuus voi johtaa yhteiskunnassa.

Opiskelu ja opetus

Externado on Kolumbian parhaita yliopistoja ja opiskelijat ovat todella omistautuneita ja ahkeria. Omat kurssini olivat kaikki sosiaalitieteellisessä tiedekunnassa ja tiedekuntien välillä voi kuulemma olla suuriakin eroja, joten puhun nyt vain omasta kokemuksestani.

Kurssien valinnassa sai paljon tukea henkilökunnalta. Jokainen vaihtari meni henkilökohtaisesti valitsemaan kurssinsa vaihtareista vastanneen henkilön kanssa, joka sitten näpytti ne koneelle. Myös kurssien muutokset käytiin tekemässä henkilökohtaisesti paikan päällä. Vaihtareita ei ollut Externadossa montaa, ja ainakin minulle jäi sellainen olo, että jokaisesta pidettiin henkilökohtaisesti huolta ja apua sai, jos sitä tarvitsi. Paikallisilta opiskelijoilta kannattaa kysellä suosituksia, että mitkä kurssit ja opettajat ovat heidän mielestään olleet hyviä. Lisäksi kannattaa miettiä kurssien aikatauluja edes vähän, etteivät kurssit ole ihan hujan hajan pitkin viikkoa, toiset aamulla ja sitten toiset samana päivänä vasta illalla. Itse löysin sopivat kurssit niin, että maanantai ja perjantai olivat minulle kokonaan vapaat.

Luennoilla annettiin paljon luettavaa kotiin. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina, kun espanjan kieli vielä tuotti minulle vaikeuksia, lukeminen oli käsittämättömän hidasta, enkä yksinkertaisesti pystynyt lukemaan jokaista artikkelia alusta loppuun. Ei kannata kuitenkaan huolestua! Jo kuukauden päästä tulet huomaamaan, että ei hitsi, nythän tämä sujuu jo paljon helpommin kuin aluksi. Kielen oppimisesta ei kannata ottaa etukäteen stressiä. Opettajat olivat myös tosi ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan. Kokonaisuudessaan jäi sellainen olo, että henkilökunta ja muut opiskelijat suhtautuivat vaihtareihin positiivisesti, ja arvostelu oli ehkä vaihtareita kohtaan armollisempaa kuin paikallisille opiskelijoille. Kurssien vaatimustasot vaihtelivat hurjasti opettajan mukaan. Kun olet kaikille ystävällinen, yrität parhaasi mukaan puhua espanjaa ja osoitat lukeneesi läksysi, kaikki menee hyvin.

Normaalioloissa (eli ei-koronaoloissa) jokaisessa pääaineessa oli yksi kurssi, johon sisältyi noin viikon mittainen opintomatka johonkin päin Kolumbiaa. Kaikki suosittelivat ottamaan näitä kursseja, sillä noilla opintomatkoilla pääsi paikallisten opiskelijoiden kanssa matkustamaan paikkoihin, joihin muuten ei todennäköisesti ikinä päätyisi. Minulla piti olla pääsiäisloman tienoilla kaksi viikon mittaista opintomatkaa, toinen Magdalena-joen varrella sijaitsevaan kalastajakylään ja toinen Calin lähellä asuvan alkuperäiskansan luokse. Koronan takia reissut jäivät kuitenkin harmillisesti järjestämättä.

Näkymä Salentosta
Kahvialueen Salento on yksi Kolumbian suosituimpia turistikohteita
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Normaalioloissa Bogotassa on melkeinpä liikaakin tehtävää ja nähtävää. Kahviloita, teattereita, konsertteja, museoita, ravintoloita, kulttuuritapahtumia ja yöelämää riittää varmasti koko vaihdon ajaksi. Externadossa oli orientaatioviikon ajan vaihtareille paljon ohjelmaa, mutta opintojen alettua ei käytännössä enää mitään erityistä vaihtarimeininkiä. UniAndesin yliopistolla oli paljon enemmän ohjelmaa vaihtareille, koska myös vaihtareita oli kymmenen kertaa enemmän kuin Externadossa. Ennen koronaa Externadon yliopisto tarjosi valtavasti erilaisia ilmaisia kursseja joogasta salsaan, piirustukseen ja korinpunontaan. Koronan myötä kaikki tuollainen jäi kuitenkin tauolle.

Bogotalaisilla ihmisillä on hyvin erilaiset tulotasot. Vain pienenpienellä vähemmistöllä on esimerkiksi varaa käydä yliopistoa Externadossa tai UniAndesissa, ja suurin osa bogotalaisista elää vaatimattomasti. Kolumbian minimipalkka on jotain 200 euron luokkaa kuukaudessa. Voit siis löytää kahden euron lounaan ja 50 senttiä maksavan oluen yksinkertaisista muovituoliravintoloista, tai sitten 20 euron vegaaniannoksen ja viiden euron artesaanioluen hienosta hipsterikorttelista. Taksit ovat todella halpoja ja erityisesti pimeän tullen myös lyhyehköt matkat on hyvä taittaa taksilla. Taksien tilaamiseen kannattaa aina käyttää jotain sovellusta (kuten DiDi tai Cabify). Julkisessa liikenteessä on paljon taskuvarkauksia, Transmileniossa kannattaa siis olla hereillä.

Ruokabanaanista tehdyt Patacones-lastut ovat suosittuja
Ruokabanaanista tehtyjä patacones-lastuja syödään Kolumbiassa kaikkialla -ja paljon

Bogota on valtava kaupunki, ja turvallisuuden taso vaihtelee hyvin vartioiduista, rauhallisista ja rikkaista naapurustoista ehdottomiin no-go-zoneihin, joihin edes poliisi ei ikimaailmassa uskaltaisi astua. Päiväsaikaan Chapinero-Teusaquillo -akselilla on melko turvallista kävellä, mutta kannattaa aina vähän haistella tunnelmaa ja jutella paikallisten kanssa siitä, missä ei kannata kulkea. Puhelinta ja muita arvotavaroita ei kannata ottaa esiin oikeastaan missään kadulla kävellessä muuta kuin jos on ihan pakko.

Jos haluat matkustaa ympäri Kolumbiaa, lentäminen on usein paras vaihtoehto pitkille matkoille, varsinkin, jos matkustamiseen varattu aika on rajallinen. Tiet ovat joissain osin Kolumbiaa todella huonoja, kaistoja vain yksi suuntaansa, ja onnettomuuksia ja maanvyörymiä sattuu aika-ajoin, jolloin tieosuus voi olla suljettuna vaikka kymmenenkin tuntia. Suht lähellä Bogotaa oleviin paikkoihin tietysti kannattaa ottaa bussi, ja osissa Kolumbiaa on myös hyviä moottoriteitä. Lennot ovat kuitenkin halpoja. Kannattaa siis tutkia ja miettiä, kumpi on parempi vaihtoehto millekin matkalle.

Kolumbialaiset auttavat usein todella mielellään ulkomaalaisia ja haluavat antaa maasta positiivisen kuvan. Tuttujen ja tutuntuttujen vieraanvaraisuus ja avuliaisuus oli välillä häkellyttävää. Ei kuitenkaan kannata olla naiivi, vaan suhtautua varovaisesti erityisesti silloin, jos joku tuntematon ihminen on liian avulias tai tunkeileva. Koronapandemia on sysännyt lisää ihmisiä köyhyyteen, joten voi olla, että rikollisuus on jonkin verran lisääntynyt viime aikoina. Noudata siis varovaisuutta, mutta älä pelkää turhaan etukäteen. Utelias ja avoin mieli yhdistettynä terveeseen järjenkäyttöön riittää.

Vaihtokertomus, Universidad San Francisco de Quito, Ecuador, kevät 2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ecuador on pienestä koostaan huolimatta monipuolinen alue; usein sanotaankin, että se on Etelä-Amerikka pienoiskoossa, sillä sen rajojen sisäpuolelle mahtuu niin korkeita vuorenhuippuja, sademetsää kuin rannikkoa. Luonnon monimuotoisuuden lisäksi uuteen kulttuuriin tutustuminen sekä espanjan kielen oppiminen saivat minut valitsemaan juuri Ecuadorin vaihtokohteeksi. Vaihtoyliopistoni Universidad San Francisco de Quito, tuttavallisemmin USFQ, on yksityinen yliopisto, joka sijaitsee keskellä Andien vuoristoa, Ecuadorin pääkaupunki Quiton itäpuolella Cumbayan laaksossa, jossa lämpötila pysyttelee ympäri vuoden 20 asteen tuntumassa.

Quiton-keskusta-sateisena-päivänä
Quiton-keskusta-sateisena-päivänä Kuva: Marisa Nurminen
Ennen vaihtoa

 Koska Ecuador sijaitsee tropiikissa, ennen vaihtoa on tärkeää hyvissä ajoin hoitaa rokotukset ajan tasalle sekä selvittää, mitä rokotuksia suositellaan Ecuadoriin matkaaville. Sain neuvoja vaadittaviin rokotuksiin liittyen kätevästi soittamalla YTHS:lle. Lisäksi matkustus- ja terveysvakuutusten vertailu vei paljon aikaa, sillä vaihtoyliopistollani oli melko tarkat vaatimukset siitä, mitä niiden pitää sisältää.

 

Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen USFQ:lla on vielä oma hakuprosessi, johon sisältyy muun muassa motivaatiokirjeen kirjoittaminen, USFQ:n käyttäjätilin luominen sekä muutamien muiden dokumenttien lataaminen hakemukseen. Saatuani hyväksynnän vaihtoyliopistolta, USFQ:lle tuli vielä ilmoittaa muun muassa vakuutustiedot, ilmoittautua kursseille sekä tehdä espanjan kielen tasotesti ennen vaihdon alkamista. Hakuprosessiin liittyi siis paljon eri vaiheita, jotka veivät aikaa, mutta vaihtoyliopisto lähetti onneksi kaikista eri vaiheista yksityiskohtaiset ohjeet ja neuvoi sähköpostitse.

 

Myös mukaan vaadittavista dokumenteista vaihtoyliopisto lähetti sähköpostia hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Muita ennen vaihtoa muistettavia asioita olivat muun muassa rahan vaihtaminen Yhdysvaltain dollareiksi, sillä Ecuadorissa käytetään pääasiassa käteistä, sekä lentojen vertailu tarpeeksi ajoissa. Quitoon voi parhaimmassa tapauksessa löytää lentoja vain yhdellä vaihdolla, jolloin matkustusaika on alle 20 tuntia. Halvimmat lennot saa kuitenkin vaihtamalla konetta muutamaan otteeseen ja matkustamalla hieman kauemmin.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koska muun muassa kursseille ilmoittaudutaan ja suurin osa muistakin asioista hoidetaan jo ennen vaihtoon lähtöä, alkubyrokratia kohteessa oli mielestäni hyvin vähäistä. Ecuadorissa voi oleskella ja opiskella huoletta 90 päivää ilman viisumia, minkä jälkeen 180 päivän oleskelulupa haetaan maahanmuuttovirastolta.  Prosessista sai kuitenkin paljon infoa ja tukea vaihtoyliopistolta, joten siitä ei kannata huolehtia. Jouduin itse palaamaan vaihdosta takaisin Suomeen muutamaa kuukautta etukäteen koronatilanteen vuoksi, minkä vuoksi en lopulta tarvinnut laajennettua oleskelulupaa.

 

Muuta alkubyrokratiaa opintoihin liittyen oli esimerkiksi paikallisen opiskelijakortin, joka toimi kulkulupana yliopiston tiloihin, sekä sim-kortin hankinta, jotka molemmat sisältyivät pakolliseen, reilun sadan euron opintomaksuun. Sim-kortin sai yliopistolta jo orientaatiopäivänä, ja opiskelijakortinkin noin viikkoa myöhemmin.

 

Asuminen

USFQ:lla ei ole opiskelija-asuntoloita, ja lähes kaikki vaihtareista asuvat host-perheissä. Jos haluaa asua vaihdon aikana host-perheessä, ilmoittautuminen tapahtuu sen jälkeen, kun on saanut hyväksynnän vaihto-opiskeluoikeudesta vaihtoyliopistolta. Yliopisto valitsee host-perheet tarkasti, ja jokainen vaihtari pyritään sijoittamaan perheeseen, joka vastaisi parhaiten omaa persoonaa. Sitä varten USFQ:lle tulee ennen vaihtoa kirjoittaa lyhyt kuvaus itsestään ja täyttää lomake muista yleisistä tiedoista ja muun muassa omista toiveista perheen suhteen.

 

Suurin osa host-perheistä asuu Quitossa, josta on noin 40 minuutin bussimatka kampukselle, mutta halutessaan voi myös valita asua Quiton ulkopuolella sijaitsevassa, maaseutumaisessa Lumbisín kaupunginosassa, joka sijaitsee vain noin 15 minuutin bussimatkan päässä kampuksesta. Valitsin itse Lumbisín, sillä koin sen olevan itselleni parempi vaihtoehto kuin suurkaupungin keskusta, mutta myös siksi, etten halunnut käyttää liikaa aikaa päivästä matkustamiseen kampuksen ja kodin välillä.

Näkymä vaihto-opiskelijan huoneen ikkunasta
Näkymä huoneeni ikkunasta Kuva: Marisa Nurminen

Host-perhe takaa vaihtarille oman huoneen sekä wifin, ja sopii hyvin sellaiselle, joka haluaa kunnolla ymmärtää ecuadorilaista kulttuuria. Muita hyviä puolia host-perheessä asumisessa oli erityisesti se, että host-perhe tarjoaa sekä aamupalan että illallisen ja tukee muun muassa byrokratiaan ja terveyteen — ja oikeastaan ihan kaikkiin muihinkin ongelmiin — liittyvissä asioissa. Lisäksi host-perheen myötä pääsee tutustumaan paremmin paikallisiin ja kehittämään espanjan taitoja, sillä ecuadorilaiset eivät juurikaan puhu englantia. Ainoa negatiivinen puoli on asumisen hinta; 5 kuukauden vaihdon aikana asuminen host-perheessä maksoi noin 600 euroa kuukaudessa, kun taas yksityisellä asuminen ihan kampuksen läheisyydessäkin on huomattavasti halvempaa. Suosittelenkin tutustumaan eri asumisvaihtoehtoihin hyvissä ajoin ennen vaihdon alkua.

 

Opiskelu ja opetus

Alustava opintosuunnitelma tehdään jo siinä vaiheessa, kun tehdään ensimmäinen hakemus vaihtoon Helsingin yliopistolle. Jo tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin muistaa, että suunnitelma on vasta alustava, ja se tulee todennäköisesti ainakin jonkin verran muuttumaan. Kursseille ilmoittautuminen tapahtuu ennen vaihtoon lähtöä USFQ:n oman järjestelmän kautta, johon vaihtoyliopisto lähettää tarkat ohjeet ja muun muassa rajoitukset kursseista, joita ei voi valita. Esimerkiksi itse olisin alunperin halunnut lukea pääasiassa espanjan kieltä sekä ympäristöön liittyviä kursseja espanjaksi, mutta en saanut espanjankielisille kursseille osallistumiseen vaadittavaa pistemäärää vaihtoyliopiston järjestämästä espanjan kielen tasotestistä. Opintosuunnitelmani meni siis espanjan kursseja lukuunottamatta täysin uusiksi, ja päädyin lopulta valitsemaan sivuaineeseeni, yhteiskunnalliseen muutokseen, liittyviä englanninkielisiä kursseja.

 

Yksi kurssi kestää koko lukukauden eli puoli vuotta, ja opiskelutyyli on muutenkin hyvin erilainen kuin Suomessa. Luennoilla on vähemmän opiskelijoita, ja luennoilla keskustellaan paljon ja pohditaan yhdessä kurssiin liittyviä asioita ja korostetaan opiskelijan roolia opintojen sisällön luomisessa. Opetustyyli riippuu tosin paljon opettajasta, mutta itselläni suurin osa kursseista toimi näin ja koin tällaisen osallistavan opetuksen todella toimivana oman oppimisen kannalta. Toinen iso ero Suomessa käytäviin kursseihin oli kotitehtävien suuri määrä: luentoja varten luetaan todella paljon, minkä lisäksi kurssit sisältävät useita muita kurssitöitä, kuten ryhmätöitä, esitelmiä, esseitä, välikokeita, sekä tietenkin lopputentin. Aluksi työn määrä aiheutti paljon stressiä, mutta loppujen lopuksi totuin uudenlaiseen opiskelurytmiin, ja koska luentoja on vain maanantaista torstaihin, viikonloppuna ehti tehdä muutakin kuin vain opiskella.

Opiskelijan työpiste kanpuksen sisäpihalla luonnon keskellä
Opiskelua kampuksella Kuva: Marisa Nurminen

USFQ:lla on paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi jo kurssivalintojen yhteydessä vaihtarit saavat valita myös yhden urheilukurssin laajasta valikoimasta eri urheilulajeja, joista itse päädyin valitsemaan joogan. Yliopistolla on myös paljon erilaisia klubeja, jotka järjestävät erilaista toimintaa, kuten salsatunteja ja musiikkiin liittyvää toimintaa, johon kannattaa lähteä mukaan, sillä niiden kautta pääsee helpommin tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin. Itse halusin jonkinlaisen urheiluharrastuksen opintojen ohelle, ja aloitin Crossfitin vaihtarikaverini kanssa paikallisella salilla, josta hän kuuli host-siskoltaan. Lisäksi liityin vaellusklubiin, jonka kanssa teimme vaelluksen muun muassa Papallactan upeissa vuoristomaisemissa reilun neljän kilometrin korkeudella merenpinnasta.

 

Vaihtareiden viikonloput koostuvat pääasiassa reissaamisesta sekä Quitossa, että sen ulkopuolella. Ecuador on melko pieni maa, joten viikonloppuisin ehti hyvin matkustaa kauemmaskin Quitosta. Ecuadorissa kuljetaan kaupunkien välillä pääasiassa bussilla, joka on halpa ja helppo keino matkustaa; esimerkiksi bussimatka rannikolle kesti noin 8 tuntia, ja maksoi vain reilu 10 dollaria. Etenkin vaihdon alussa USFQ:n vaihtotuutorit järjestävät paljon erilaisia vierailuja mielenkiintoisiin kohteisiin Quitossa, mutta myös muiden vaihtareiden kanssa on helppo järjestää retkiä omatoimisesti. Myös yliopisto järjestää vaihtareille retkiä, ja esimerkiksi oman vaihtoni aikana järjestettiin retki Tiputinin tutkimusasemalle Amazonin sademetsään. Lisäksi yliopistolla mainostettiin matkanjärjestäjää, joka järjesti ohjattuja retkiä etenkin vaihtareille lähikaupunkeihin, mutta myös esimerkiksi Peruun ja Galápagos-saarille. Osallistuin itse ohjatulle retkelle Galápagos-saarille viikon kevätloman aikana, sillä sinne on omatoimisesti hankalampi päästä. Ohjattu retki on luonnollisesti hieman kalliimpi tapa matkustaa, mutta ehdottomasti kokemuksen arvoinen!

Merileijona Galápagos-saarilla
Merileijona Galápagos-saarilla Kuva: Marisa Nurminen

USFQ:n kampuksen yhteydessä on yksityinen terveysasema, jota etenkin USFQ:n opiskelijat käyttävät. Itse jouduin käymään siellä kerran, ja käydessäni minun täytyi maksaa käyntini. Sain kuitenkin käynnistäni todistuksen, jolla vakuutukseni myöhemmin korvasi käyntini. Suurin osa lääkäreistäkään ei puhunut englantia, eikä lääketieteellinen sanasto oikein ollut itselläni espanjaksi hallinnassa, mutta onneksi oli sanakirja mukana ja tulin ymmärretyksi!

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

 Quito sijaitsee vuoristossa — on siis hyvä ottaa huomioon, että ensimmäisten viikkojen aikana todennäköisesti ilmenee vuoristotaudin oireita. Kärsin itse muun muassa päänsärystä, unettomuudesta sekä väsymyksestä, ja ihan vain muutaman sadan metrin kävelykin hengästytti. Oireet helpottivat kuitenkin nopeasti kehon tottuessa korkeuteen.

 

Quito on melko turvallinen kaupunki. Kuten muissakin suurkaupungeissa, myös Quitossa kannattaa etenkin ruuhkaisissa kulkuvälineissä pitää erityisen tarkasti huolta tavaroistaan taskuvarkaiden varalta — vaikka itse pidin laukustani tiukasti kiinni, lompakkoni onnistuttiin silti jotenkin sieltä nappaamaan. Onneksi säilytin kaikkia seteleitä ja kortteja piilovyössä, joten menetin lähinnä kolikoita muutaman dollarin edestä. Lisäksi kaduilla ei kannata kävellä eikä julkista liikennettä käyttää myöhään illalla tai yöllä, sillä Quitossa tapahtuu öisin suhteellisen paljon ryöstöjä. Sen sijaan voin vahvasti suositella Uberin käyttämistä, sillä se on Quitossa hyvin suosittua, turvallista ja halpaa.

 

Quiton hintataso on Suomeen verrattuna todella edullinen. Lounas ravintolassa maksaa noin 5 dollaria, ja bussimatkat Quiton sisällä maksaa noin 20 sentistä 80 senttiin riippuen välimatkasta. Hinnoissa ainoan poikkeuksen tekevät vaatteet ja muut tuontituotteet, joiden hintataso on huomattavasti kalliimpi kuin Suomessa. Kannattaakin suunnitella tarkasti, mitä pakkaa mukaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että kortilla maksetaan lähinnä isoissa ruoka- tai vaatekaupoissa — käteistä kannattaa olla aina mukana, etenkin kolikoita bussilla kulkemista varten. Käteistä ei kannata nostaa mistä tahansa pankkiautomaateista; jos tarvitsin lisää käteistä, käytin pääasiassa kampuksen omaa pankkiautomaattia tai kampuksen lähellä sijaitsevia, muiden opiskelijoiden suosimia automaatteja.

 

Ecuadorin kulttuuri on käytännössä Suomen kulttuurin vastakohta — yksilön sijaan perhe ja yhteisöt ovat tärkeitä. Suomalaisena vaihtarina koin itse haasteita siinä, että omaa aikaa akkujen lataamiseen ei välillä tuntunut löytyvän laisinkaan ja koko ajan tuntui olevan menoa. Lisäksi aikataulut eivät ole Ecuadorissa niin justiinsa eikä asioita useinkaan suunnitella; esimerkiksi Quiton  sisäisillä busseilla ei ole olemassa aikatauluja, vaan lähtöajat ovat lähinnä yleistä tietoa, joka ei sekään aina pidä paikkansa. Parasta kuitenkin Ecuadorin kulttuurissa on ihmisten rajaton ystävällisyys ja halukkuus auttaa kaikessa! Vaikka Ecuadorissa ei juurikaan puhuta englantia, espanjaa kannattaa rohkeasti puhua, vaikka taidot eivät olisi täydelliset, sillä kielen oppii sitä nopeammin mitä enemmän sitä käyttää.

Vaihtokertomus Universidad de Chile, Chile, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin kokonaisen lukuvuoden vaihdossa Universidad de Chilessä Santiagossa, Chilen pääkaupungissa vuonna 2019. Lukuvuosi kesti maaliskuusta joulukuuhun. Sain hyväksymiskirjeen suunnilleen marraskuun puolivälissä, minkä jälkeen pikkuhiljaa aloin tekemään lähtövalmisteluja. En voi painottaa tarpeeksi ajoissa olemista niiden kanssa, erityisesti viisumin kohdalla. Itselläni muutaman pienen hermoromahduksen jälkeen helpotuksen tunne oli valtava, kun viisumi oli taskussa tasan päivää ennen lähtöä, mutta suosittelen kuitenkin välttämään tämän ja aloittamaan viisumin hakemisen vaikkapa jo kaksi kuukautta aiemmin!

Myös rokotteiden hankkiminen kannattaa hoitaa ajoissa. Chileen ei periaatteessa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden lisäksi suositella ottamaan kuin Hepatiitti A -rokote, mutta itse otin tämän lisäksi rokotteet myös lavantautia, hepatiitti B:tä ja keltakuumetta vastaan (viimeisen tosin vasta myöhemmin Chilessä), koska matkustin myös muissa maissa (Peru, Bolivia, Brasilia, Argentiina), joissa esiintyi esimerkiksi keltakuumetta.

Matkavakuutuksen kanssa kannattaa vertailla hintoja eri vakuutusyhtiöiden välillä. Itse päädyin lopulta ottamaan vakuutuksen Fennialta, josta sain sen selkeästi halvimmalla: 360 euroa 11 kuukaudelle. Toisen pankkikortin hankkimista kannattaa myös harkita: itselläni kahdesta kortista oli hyötyä, kun toinen korttini kopioitiin noin vaihtoni puolivälissä, ja jouduin kuolettamaan sen.

Santiago auringon laskiessa
Santiago auringon laskiessa. Kuva Onerva Oja
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Maahan saavuttua oli kuukausi aikaa hoitaa viisumin rekisteröinti. Prosessi ei ollut mistään helpoimmasta päästä, koska poliisin luona käynnille ei yksinkertaisesti ollut vapaita aikoja nettiajanvarauksessa. Lopulta päädyimmekin ystäväni kanssa tekemään rekisteröinnin reissullamme Patagoniassa, koska saimme tietää, että sen voi tehdä missä vaan. Lopulta Santiagoon palattuamme meidän piti vielä käydä hakemassa kuvalliset henkilökorttimme (cédula), jossa lukee paikallinen henkilötunnus (RUT).

Jos haluaa hankkia paikallisen, ns. ”normaalin” puhelinliittymän, niin tällöin tulee hieman kikkailla, koska sellaista ei voi ulkomaalainen omilla tiedoillaan hankkia, ja itse sainkin liittymän hankittua kämppikseni äidin avulla. Prepaid-liittymällä kuitenkin pärjää myös oikein hyvin. Itselläni oli myös suomalainen SIM-korttini mukana, mistä oli hyötyä esimerkiksi silloin, kun puhelimeni varastettiin noin puolessavälissä vaihtoa – pystyin käyttämään suomalaista SIM-korttia uudessa puhelimessani siihen asti, kunnes sain uuden, chileläisen SIM-kortin hankittua. Hain myös heti aluksi paikallista opiskelijoiden julkisen liikenteen korttia eli TNE:tä, jolla julkisilla matkustaminen oli edullisempaa. Lisäksi yliopiston kautta hankittiin opiskelijakortti eli TUI.

Asuminen

Asuminen Santiagossa on halvempaa kuin Helsingissä. Tyypillinen hinta Providenciassa, eli kaupunginosassa, jossa itse asuin, oli noin 200 000-300 000 Chilen pesoa, eli reilu 200-300 euroa huoneesta kimppakämpässä. Hyviä asuinalueita omasta mielestäni olivat juurikin Providencia, ja sen lisäksi esimerkiksi Ñuñoa ja Las Condes, joista viimeinen saattaa olla ehkä vielä hieman kalliimpi. Ne ovat kaikki turvallisia ja hyvän matkan päässä keskeisiltä alueilta, ja suurin osa vaihtareista asuikin juuri näissä kaupunginosissa.

Näkymä vaihtoajan asunnon ikkunasta
Näkymä vaihtoajan asunnon ikkunasta. Kuva: Onerva Oja

Suosittu nettisivu etsiä kimppakämppiä on compartodepto.cl. Asuin itse ensimmäisen lukukauden yhden chileläisen pojan kanssa, ja noin puolessavälissä vaihtoani eli lukukausien välissä muutin ja asuin toisen lukukauden kolmen chileläisen kanssa. Santiagossa on myös paljon asuntoja, joita vuokrataan vain vaihtareille tai ulkomaalaisille, ja osa näistä on isoja vaihtarikämppiä, joissa voi asua vaikkapa 10-30 ihmistä. Itse tykkäsin asua chileläisten kanssa, koska heidän kauttaan tutustui muihinkin paikallisiin ja myös Chilen espanjaa pääsi oppimaan helposti heidän kanssa asuessa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat omasta mielestäni suunnilleen yhtä työläitä kuin Helsingin yliopistossakin, mutta tämä voi olla varmasti ala- ja myös kurssikohtaista. Kurssit saattoivat ehkä usein aluksi vaikuttaa siltä, että niissä olisi todella paljon työtä ja erityisesti hyvin paljon luettavaa, mutta loppujen lopuksi opettajat eivät ehkä kuitenkaan vaatineet niin paljon, mitä aluksi kuvitteli, ja itsekin sain loppujen lopuksi aika hyviä arvosanoja. Kaikkien kurssien alussa käytiin aina tarkasti läpi kurssin suoritus- ja arviointimenetelmät, ja ne koostuivat yleensä useammasta eri asiasta. Eräällä kurssillani oli myös suullinen loppukoe, mikä tosin johtui poikkeustilanteesta (lakosta), ja se järjestettiin vain meille vaihtareille, jotta pääsimme lopettamaan lukukauden ajallaan. Lukukauden alussa ensimmäiset kaksi viikkoa kursseja sai käydä kokeilemassa ja jättää pois, ja tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää, koska näin sai paremman kuvan siitä, mitä kurssit sisältävät, millainen opettaja niillä on, mitä niillä vaaditaan, yms. Itselläni oli ensimmäisellä lukukaudella kolme kurssia ja toisella lukukaudella neljä.

Orientaatio ei Universidad de Chilessä ollut kummoinen. Viikko ennen kurssien alkua oli yksi tervetuliaistilaisuus, jossa jotkut yliopiston henkilöt pitivät puheita, ja sen jälkeen tuli tiettynä päivänä mennä valitsemaan kurssit yliopistolle ns. tuutoreiden kanssa. Seuraavalla viikolla alkoivatkin jo luennot, jolloin mitään orientaatiota ei enää ollut, vaan kampuksella piti vain itse osata suunnistaa oikeisiin rakennuksiin ja luentosaleihin. Melkoista hämminkiä se oli ensimmäiset päivät, mutta toisaalta, siinä oppi tulemaan ulos mukavuusalueeltaan, kun piti vain rohkaista itseään kysymään apua eri henkilöiltä ja selviytyä!

Chileen mennessä yliopisto-opiskelijoiden lakkoiluun kannattaa varautua. Välillä saattoi olla yhden tai kahden päivän lakkoja, välillä taas pidempiä ja määrittelemättömiä, jolloin opiskelijat aina viikoittain äänestivät, jatkuisiko lakko taas viikolla eteenpäin, ja tällä menetelmällä omalla ensimmäisellä lukukaudellani alkanut lakko jatkuikin yli kaksi kuukautta. Opettajat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan, ja antavat heidän kyllä suorittaa kurssin jollain menetelmällä loppuun lakon aikana.

Seinämaalaus Universidad de Chilen kampusalueella
Seinämaalaus Universidad de Chilen kampusalueella. Kuva: Onerva Oja
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Chilessä ilmasto voi yllättää, koska siellä voi olla melko kylmä talviaikaan. Kesä- ja heinäkuu olivat viileimmät kuukaudet, ja etenkin sisällä oli monesti kylmä, koska talojen lämmitys tai eristys ei ole mistään parhaasta päästä. Itse nukuin joskus talvella niin, että minulla oli kolme kerrosta vaatteita (esimerkiksi t-paita, neule ja huppari päällekkäin) ja vielä 2-3 peittoa/vilttiä, mutta silti saattoi olla kylmä.

Vaikka asuminen Chilessä onkin halvempaa, niin muuten se ei ole mitenkään erityisen halpa maa. Esimerkiksi kaupassa monet ruoka-aineet ovat samanhintaisia, elleivät jopa kalliimpia. Suomalaisella pankkitilillä ja -kortilla Chilessä pärjää hyvin. Automaateilta nostaminen on aika kallista, joten kannattaa nostaa aina mahdollisimman iso summa käteistä kerralla, tai sitten käyttää rahansiirtopalvelua, kuten esimerkiksi Small Worldia, jota itse käytin. Kyseisen sivuston kautta lähetin rahaa omalta pankkitililtäni ja kävin hakemassa sen käteisenä läheisestä rahanvaihtopisteestä. Palvelussa ei ole maksiminostomäärää, minkä ansiosta sen kautta sai nostettua kerralla käteistä enemmän, ja näin pääsi halvemmalla. Itse nostin käteistä lähinnä vuokraa varten, muuten käytin useimmiten korttia.

Julkista terveydenhuoltoa ei Chilessä vaihtareiden juuri kannata käyttää, koska matkavakuutus korvaa yksityisellä asioinnin. Itse kävin usean kerran lääkärissä angiinan takia, ja lääkäriajan sai helposti varattua netin kautta yleensä vaikka samalle päivälle tai huomiselle. Lääkäriltä sain reseptin antibiootteihin ja yleensä kasaan muitakin lääkkeitä, jotka pystyi hakea apteekista lääkärin antamalla reseptillä, ja kuiteista ja tositteista kuvat lähettämällä sai vakuutusyhtiöltä korvauksen.

Chilen aksentti saattaa aluksi säikäyttää, koska se on hyvin erilainen verrattuna muihin espanjan aksentteihin, ja sitä oli aluksi melko vaikea ymmärtää. Melko nopeasti siihen kuitenkin tottui, ja korva oppi ymmärtämään chileläistä aksenttia ja myös erilaisia ns. slangisanoja ja ”chilenismoja”. Chileläiset ovat yleisesti ottaen lämpimiä ja vastaanottavaisia ihmisiä sekä kiinnostuneita tutustumaan ulkomaalaisiin, mutta saattavat vaikuttaa muihin Latinalaisen Amerikan maihin, tai perinteiseen ”lattaristereotypiaan” verrattuna ujommilta, varsinkin aluksi, ja itsellä tulikin monesti kuvailtua että ”Chile on vähän kuin lattareiden Suomi”. Se oli siis mielestäni ihan hyväkin asia, koska se teki ehkä omaa tilaa arvostavalle

Turvallisuus

Chile on useimpiin lattarimaihin verrattuna selkeästi turvallisempi, ja Santiago yleisesti ottaen turvallinen kaupunki. Sielläkin on kuitenkin joitain alueita, kuten esimerkiksi keskustan alueet, joissa turvallisuuteen kannattaa kiinnittää vielä erityistä huomiota, eikä liikkua niillä alueilla yksin öisin – eikä osaan alueista välttämättä mennä lainkaan. Useimmissa kerrostaloissa on ala-aulassa kellon ympäri paikalla oleva vahtimestari, jolle pitää ilmoittautua RUT-henkilötunnuksella, jos menee käymään vaikkapa kylässä kaverin luona. Uber on Chilessä hyvin suosittu ja turvallinen liikkumisratkaisu, ja itsekin käytin sitä paljon. Etenkin öisin kannattaa suosia Uberilla liikkumista. Julkinen liikenne on myös turvallista käyttää, mutta toki omien tavaroiden kanssa kannattaa metrossa ja bussissa olla varovainen.

Chile on yksi maailman maanjäristysalttiimmista maista, ja maanjäristyksiä tuli ehkä noin kerran kuussa. Välillä ne olivat kuitenkin niin pieniä, että niitä tuskin tunsi, välillä hieman voimakkaampia ja kestivät kauemmin, mutta ei kertaakaan onneksi sellaisia, etteikö olisi säikähdyksellä selvinnyt. Chileläiset tietävät hyvin miten voimakkaassa maanjäristyksessä tulee toimia ja mitä eri keinoja on ennaltaehkäistä vaaratilanteita, ja kertovat näistä kyllä mielellään myös ulkomaalaisille.

Vapaa-aika

Opintojen ohella kerkeää mukavasti viettämään myös vapaa-aikaa, ja monet vaihtarit tekivätkin usein viikonloppuisin reissuja eri puolille Chileä. Välillä saattoi olla pidempiäkin vapaaputkia, kuten pääsiäispyhinä, ja tällöin pystyi reissata kauempanakin sijaitseviin kohteisiin. Itse kävin Santiagon lähikaupunkien lisäksi Etelä-Chilessä Patagoniassa ja Pucónissa, sekä Pohjois-Chilessä San Pedro de Atacaman aavikolla.

San Pedro de Atacama
San Pedro de Atacama. Kuva: Onerva Oja

Chilessä matkustaessa kannattaa suosia busseja. Ne ovat suunniteltu pitkiä matkoja varten, koska Chilessä etäisyydet ovat niin pitkiä, ja niiden penkit saa laskettua melkein kokonaan makuuasentoon, mikä tekeekin esimerkiksi yöbusseilla matkustamisesta hyvinkin mukavaa. Yleensä matkaan kuuluu myös esimerkiksi pieni aamupala tai välipala ja lisäksi viltti nukkumiseen. Suorastaan luksusta!

Vaihtokertomus Universidad Nacional Autónoma de México, Meksiko, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin UNAMissa (Universidad Nacional Autónoma de México) syyslukukauden 2019 (elo-joulukuu). Hain ja pääsin opiskelemaan UNAMin Meridassa (Yucatanin niemimaan päääkaupunki) olevalle kampukselle interkulttuurisen kehittämisen ja johtamisen (Desarrollo y Gestión Interculturales ) ohjelmaan. Pääkampus ja suurin osa tiedekunnista sijaitsevat Mexico Cityssä. Hain ensisijaisesti juuri tälle kampukselle sen sijainnin ja opintojen sisältöjen takia. Opiskelen sosiaalipsykologiaa valtiotieteellisessä, joten kyseinen ohjelma sopi täydellisesti sivuaineeksi, sillä se yhdisti minulle jo jonkun verran tuttuja asioita, kuten yhdenvertaisuuden teemoja, aivan uuteen kulttuuriseen näkökulmaan. Suosittelenkin selaamaan jo hakuvaiheessa UNAMin eri tiedekuntia sekä eri kampuksia, sillä niitä on ympäri Meksikoa.

Palenquen Maya-pyramidi
Palenquen Maya-pyramidi
Ennen lähtöä

UNAMiin hakiessa hakuprosessi heidän päässään oli yhtä työläs, ellei jopa työläämpi, kuin Helsingin yliopistossa. Minun piti lähettää heille useita erilaisia dokumentteja kuten suosituskirje yliopistolta, kielitodistus, motivaatiokirje espanjaksi yms. Vaikka tämä byrokraattinen hakuprosessi tuntui työläältä, voin sanoa: se todellakin kannatti!

Tein hakuprosessin alkuvuodesta 2019 ja vaihtopaikka minulle varmistettiin toukokuussa. UNAMin puolelta minulle tuli ensiksi vahvistus pääsystä vaihtoon ja ohjeistuksia vaihtoon liittyen sain kesäkuussa noin 6 viikkoa ennen lähtöä. Ohjeistus sisälsi läsnäolotodistuksen (tämä kannattaa tulostaa varmuuden vuoksi maahantuloa varten; maassa saa oleskella 6kk ilman viisumia turistina, mutta joskus minulta on kysytty kyseistä paperia lentokentällä maahan tullessa) sekä kutsun vaihtareille tarkoitettuun tervetulotapahtumaan ennen virallista koulun alkua. Kyseinen tapahtuma oli kuitenkin Mexico Cityssä, joten en päässyt itse sinne paikalle. Olin tämän johdosta itse yhteydessä Meridan kampukseen ja otin selvää siitä koska minun pitäisi olla siellä paikalla. Minua ohjeistettiin vain saapumaan ennen kurssien alkua ja tulemaan paikan päälle selvittämään kurssi-ilmoittautuminen, koska kaikkia valitsemiani kursseja ei kyseisenä syksynä järjestettäisikään.

Ennen lähtöä hoidin kaikki perusasiat kuntoon eli omassa tapauksessa kämpän irtisanominen ja tavaroiden vieminen vanhempien kellariin, vakuutus, lentoliput, eri liittymien irtisanominen/tauolle laittaminen yms. Lisäksi etsin ja liityin muutamiin Meridan asuntoryhmiin Facebookissa (Renta de casas Merida, Roomies Merida etc.). Koska olin ollut jo aikaisemmin vaihdossa Meksikossa, tiesin, että asuntomarkkinat ovat todella hyvät ja vuokra-asuntoja löytää nopeastikin paikan päältä. Lisäksi tiesin, että asunto kannattaa aina käydä katsomassa itse, jotta saa oikean kuvan asunnosta. Näin ollen jätin asunnon etsinnän ja hankinnan vasta paikanpäälle ja varasin itselleni hostellin ensimmäisiksi päiviksi.

Asuminen

 Asuntomarkkinat ovat lähtökohtaisesti Meksikossa todella hyvät ja joustavat. Asuntoja siis on tarjolla vuokralle paljon ja muuttamaan pääsee yleensä lyhyellä varotusajalla (jopa samana päivänä!). Asuntoja kannattaa etsiä ensisijaisesti Facebookista ja netistä. Kannattaa vaan etsiä eri ryhmiä asumiseen liittyvillä sanoilla ja liittyä niihin. Sieltä voi sitten selailla ilmoituksia. Samalla saa hyvän kuvan myös alueen hintatasosta.

Meksikossa toimii erilaisia vaihtarijärjestöjä/yrityksiä, jotka vuokraavat huoneita kimppakämpistä ja järjestävät matkoja ja bileitä vaihtareille. Integrate on yksi näistä järjestöistä, joka toimii eripuolilla Meksikoa. Meridassa toimi lisäksi Mexplorando. Muualla saattaa toimia myös Hang Out Mexico. Periaatteessa kaikki nämä järjestöt toimivat samalla tavalla ja tarjoavat samoja palveluita. Kyseisten organisaatioiden tarjoamat asunnot ovat kuitenkin markkinahintoihin nähden kalliimpia, mutta toisaalta asunnot ovat yleensä isoja ja niissä kämppisporukka koostuu juurikin vaihtareista. Näissä kämpissä niitä vuokraava organisaatio saattaa myös järjestää bileitä tai etkoja, joihin ovat tervetulleita kaikki vaihtarit. Vaikka heidän asuntonsa eivät kiinnostaisikaan, kannattaa heihin olla yhteydessä sillä yliopistot eivät itsessään järjestä paljoa koulun ulkopuolista toimintaa, joten nämä organisaatiot ovat suosittuja kaikkien vaihtareiden keskuudessa ja niiden kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Etsin asunnon paikanpäältä ja ensimmäisellä viikolla käytinkin paljon aikaa selailemalla fb:n eri ryhmiä ja nettisivuja etsien sopivaa kalustettua asuntoa. Kontaktoin useita eri vuokranantajia ja kävin katsomassa varmaan noin 10 asuntoa. Päädyin lopuilta hyvämaineiselle alueelle isoon taloon, jossa oli isot asuinhuoneet omalla suihkulla ja vessalla varustettuna 10 henkilölle sekä uima-allas(!) pihalla. Vuokrani oli 6000MXN eli tuohon aikaan olevalla kurssilla noin 300e. Vuokra oli paikalliseen hintatasoon todella korkea, sillä kyseisellä summalla, ja myös halvemmallakin, voisi Meksikossa vuokrata kokonaisen asunnon itselleen. Olin kuitenkin valmis maksamaan tämän vuokran, koska kyseinen asunto täytti kaikki odotukseni (joita minulla oli melkoinen lista). Lähtökohtaisesti kuitenkin huoneen saa vuokrattua jopa 1000MXN kuukaudessa, jos haluaa asua vaatimattomammin. Asuntoja löytyy siis laidasta laitaan niin hinta- kuin laatutasolla, joten kannattaa vaan ottaa yhteyttä eri tahoihin ja käydä katselemassa eri vaihtoehtoja ja eri alueita, jotta löytää sen omalle budjetilleen ja mielelleen sopivimman vaihtoehdon!

Opiskelu ja opetus

Päästyäni paikalle Meridaan kävin koulullani tapaamassa ohjelman koordinaattoria, joka antoi minulle eri vuosikurssien syksyn opintojen aikataulut ja kurssikuvaukset. Sain itse valita kaikista syksyllä menevistä kursseista minua eniten kiinnostavat kurssit, koska etukäteen suunnittelemani opintosuunnitelmani ei toiminutkaan enää. Päädyin valitsemaan kolmannen vuoden opiskelijoiden kursseja, jotka olivat valinnaisia tai syventäviä kursseja. Kurssien mielenkiintoisuuden lisäksi pohdin myös kurssiaikatauluja ja sain tehtyä itselleni lukujärjestyksen, jossa minulla oli luentoja maanantaista keskiviikkoon. Otin 4 kurssia, jotka olivat laajuudeltaan 6 opintopistettä per kurssi. Luennot olivat 3-4h pituisia.

Opiskelin kurssit (vapaasti käännettynä): Rauhan ja väkivallattomuuden kulttuuri, Interkulttuurinen viestintä ja medianhallinta monimuotoisuuden lisäämiseksi, Interkulttuurinen sovittelu, Välineet interkulttuuriseen johtamiseen ja kehitykseen. Kurssit olivat supermielenkiintoisia ja opettajat olivat todella inspiroivia ja ammattimaisia. Suurimmalle osalle käsiteltävät aiheet olivat jollain tavalla henkilökohtaisia ja heillä oli paljon kerrottavaa ja annettavaa käsiteltäviin aiheisiin. Koin itse opiskelun todella inspiroivaksi ja uusia näkökulmia maailmaan avaavaksi.

Luentojen sisältö riippui paljolti kurssin vetäjästä. Osa luennoista oli todella interaktiivisia ja niillä tehtiin paljon ryhmäharjoituksia tai keskusteltiin paljon yhdessä. Toisilla kursseilla taas kurssin vetäjät pitäytyivät traditionaalisemmassa luentomaisessa struktuurissa. Kurssien koot olivat pieniä (5-20 opiskelijaa), joten kursseilla oli myös todella helppoa tutustua muihin opiskelijoihin. Yllätyksekseni olin ainoa sekä ensimmäinen ulkomailta tullut vaihtari kyseiselle kampukselle. Näin ollen opettajat ja oppilaat ottivat minut mielenkiinnolla vastaan.

UNAMin rakennus Meridassa
UNAMin rakennus Meridassa

Luennoille piti usein, muttei aina, lukea jokin artikkeli tai joskus jopa kokonainen kirja. Kielen takia tämä tuntui aluksi hieman stressaavalta, mutta kaikki opettajat kuitenkin ymmärsivät, ettei espanja ole äidinkieleni eivätkä odottaneet minulta niin paljoa kontribuutiota keskusteluihin tunneilla eivätkä myöskään asettaneet minua vaikeisiin tilanteisiin. Arviointi perustui suurimmaksi osaksi lukukauden lopuksi palautettaviin esseisiin. Lukukauden aikana opiskelu olikin siis todella rentoa, mutta viimeiset viikot kuluivat kirjoitellen espanjan kielisiä akateemisia n. 5 sivun esseitä. Tästä kuitenkin selvisi, kun oli lukenut artikkeleita ja kirjoja espanjan kielellä lukukauden aikana. Lisäksi oli todella palkitsevaa huomata, kun oma espanja oli jo sillä tasolla, että akateeminen tekstintuotanto alkoi luistaa!

Uskon, että opiskelu voi erota merkittävästi eri kampuksilla, eri tutkinto-ohjelmissa ja eri opettajien vetämillä kursseilla UNAMissa. Tämä kannattaa pitää mielessä opintoja valitessa ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä etsimään kurssien sisältökuvaus UNAMin sivuilta tai kysyä vaikka paikallisilta opiskelijoilta suosituksia ja kokemuksia!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Perusjutuista hyödyllistä on tosiaan tietää, että Meksikoon ei tarvitse viisumia alle 180 päivän oleskeluun eikä opiskeluun itsessään. Hyödyllistä on kuitenkin varmuuden vuoksi tulostaa UNAMilta saatava todistus opinnoista, jonka voit tarvittaessa näyttää maahantulossa, jos sitä erikseen kysytään. Omalla kohdallani sitä kerran kysyttiin, kun kerroin tulevani maahan opiskelemaan. Maahan tullessa saa pienen leimatun paperisen maassaololapun, jota kannattaa pitää mukana matkustaessa maan sisällä ja säilyttää se maasta poistumiseen asti. Maasta poistuessa kyseinen lappu annetaan takaisin ja siitä katsotaan maassa vietetty aika. Jos ajan ylittää tai lapun hävittää, niin joutuu maksamaan pienen sakon lentokentällä.

Vaihtoon lähtiessä kannattaa hankkia matkavakuutus. UNAMilla oli käsittääkseni jonkinlainen perusterveydenhuolto opiskelijoillensa, mutta en osaa sanoa oliko palvelu käytössä myös vaihtareille. Itse en sitä käyttänyt tai selvittänyt sen kummemmin siihen liittyviä yksityiskohtia. Opiskelukavereideni mukaan jonot ovat pitkiä ja ajansaaminen hankalaa sitä kautta. Vakuutuksen kanssa lääkärissä käyminen on helppoa ja hoitoon pääsee heti ilman ongelmia. Yleensä se korvaa myös lääkärin määräämät lääkkeet, joita lääkärit tuntuvat määräävään suurempia määriä kuin suomessa yleensä.

Usein Meksikon yhteydessä puhutaan maan turvallisuuteen liittyvistä asioista. Turvallisuus on tärkeä asia, joka pitää pitää mielessä niin Meksikossa kuin myös ihan Euroopassa matkustaessa. Perus maalaisjärjellä pärjää yleensä varsin hyvin. Arvotavaroista kannattaa pitää siis huolta, eikä niitä kannata sen kummemmin pitää näyttävästi esillä kaduilla kulkiessa. Lähtökohtaisesti pimeällä ei kannata kulkea yksin syrjäisillä tai tyhjillä kaduilla. Uber/Didi/Indriver ovat suosittuja taksipalveluita, jotka ovat halpoja ja helppoja käyttää. Muutamien kilometrien matkan hinnaksi tulee keskimäärin alle 2e. Ainakin Uberilla on lisäksi mahdollisuus lähettää oma sijainti kaverille seurattavaksi kyydin ajaksi. Tätä ominaisuutta suositellaan erityisesti naisten käytettäväksi iltaisin yksin matkustaessa.

Lähtökohtaisesti turvallisuuteen liittyen naisten kannattaa ottaa huomioon nimenomaan illalla yksin liikkumiseen liittyvät riskit, mutta tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö yksin voisi ikinä liikkua esim. Uberilla. Meksiko on iso maa ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa kannattaa asiat suhteuttaa Meksikon kokoon ja asukaslukuun. Perusvarovainen kannattaa olla ja pitää maalaisjärjestä kiinni, mutta ei kannata kuitenkaan liikaa stressata tai pelätä. Itse jätin esimerkiksi kalliimman omaisuuden ottamatta mukaan ja sen sijaan valitsin mukaan tavaraa, jonka olisin huonoimmassa skenaariossa valmis menettämään, jos jotain ikävää kävisi. Näin ollen minun ei tarvinnut huolehtia tai stressata liikaa omaisuuteni puolesta, vaan pystyin keskittymään nauttimaan täysin matkustamisesta tässä upeassa maassa!

Yleinen hintataso on Meksikossa todella matala ja melko pienellä budjetilla pystyy elämään melkoista luksuselämää. Katuravintoloissa paikallisella ruoalla, kuten tacoilla, mahan saa täyteen ihan muutamalla eurolla. Hienommassa ravintolassa lasku jää helposti 10 euroon tai alle. Leffaan pääsee muutamalla eurolla ja kahviloissa aikaa voi viettää nautiskellen muutaman euron erikoiskahveja. Matkustaminen on myös halpaa, sillä hostellit ja airbnb:t maksavat yleensä n. 10e/yö/henkilö. Halvempia vaihtoehtoja löytyy myös helposti eri osavaltioista ja alueilta. Matkustaessa kaupungin sisällä julkinen liikenne maksaa muutamia kymmeniä senttejä. Maan sisäisessä liikenteessä suosittuja ovat pitkänmatkan bussit, joiden hinnat vaihtelevat suuresti. Osa bussiyhtiöistä on melko kalliita, mutta kyseessä on silloin usein luksusbussit, joissa kaikilla on mm. oma näyttö, josta voi valita leffan katsottavaksi ja lisäksi saattaa saada eväät bussimatkaksi. Pitkänmatkan bussien hinnat vaihtelevatkin alueesta riippuen ihan muutamista euroista useisiin kymmeniin euroihin. Kannattaa googlailla eri yrityksiä sekä kysellä paikallisilta eri vaihtoehdoista, sillä halvemmilla yrityksillä ei ole välttämättä omia nettisivuja.

Viimeisenä ja yhtenä tärkeimpänä asiana, josta kannattaa Meksikossa ottaa kaikki irti, on maan kulttuuri ja erityisesti ruokakulttuuri! Meksiko on älyttömän kaunis maa kaikin puolin ja ihmiset ovat super ystävällisiä ja mukavia. Ystäviä on helppo saada ja uusiin ihmisiin voi tutustua missä vain. Ruokakulttuuri on älyttömän laaja, sillä jokaisella osavaltiolla ja alueella on omia perinneruokiaan. Paikallisilta kannattaa rohkeasti kysellä erilaisia suosituksia. Varsinkin aluksi ruokalistojen sisältöjen hahmottaminen saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä, joten paikallisista kavereista on jo heti alussa suurta apua, kun he voivat selittää ruokien eroavaisuuksia. Kokeilla kannattaa erityisesti erilaisia tacoja, quesadilloja, tamaleseja, horchataa…. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka! Ruokakulttuuri on melko lihapainotteista, mutta vegevaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita on kuitenkin melko helppo löytää. Kaktus eli nopal on esimerkki yhdestä paikallisesta vegevaihtoehdosta, jota kannattaa ehdottomasti testata.

Chilaquiles
Chilaquiles

Lopuksi vielä onnittelut, jos olet päässyt Meksikoon vaihtoon, ajastasi siellä tulee varmasti ikimuistoinen! Jos taas olet vielä pohtimassa hakemista, niin voin kaksi kertaa siellä vaihdossa käyneenä ehdottomasti suositella hakemaan Meksikoon, sillä siihen valintaan ei voi todellakaan pettyä!

Vaihtokertomus Pontificia Universidad Católica del Perú, Peru, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lähdin vaihtoon Limaan, Peruun maaliskuussa 2020 haaveenani tutustua Latinalaiseen Amerikkaan ja kehittää espanjan kielen taitoani. Koronavirustilanteen vuoksi vaihtoyliopistoni lukukauden alkua lykättiin pian Peruun saapumiseni jälkeen, ja lopulta päätin lähteä takaisin Suomeen oleskeltuani Perussa vasta kuukauden verran. Koska koko lukukausi suoritettiin Perussa etäopetuksena, pystyin osallistumaan kursseille Suomesta käsin ja sainkin suoritettua lopulta suunnittelemani vaihto-opinnot kokonaisuudessaan, vaikka vaihto itse jäikin odotettua lyhyemmäksi.

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistosta hyväksymiskirjeen alkuvuodesta noin kaksi kuukautta ennen vaihtoni alkua. Sen yhteydessä annettiin ohjeita erilaisista dokumenteista, jotka täytyy olla mukana maahan tullessa. Peruun ei tarvitse hankkia viisumia etukäteen, vaan maahan tullessa myönnetään yleensä 90 päivän turistiviisumi, joka sitten myöhemmin vaihdetaan yliopiston ohjeistuksella opiskelijaviisumiksi. Itse viisumista ei siis tarvitse kantaa huolta ennen matkaa, mutta jotta viisumin muuttaminen onnistuu myöhemmin, tulee vaihto-opiskelijan pystyä todistamaan, että hänen varansa riittävät suunnitteluksi ajaksi (esim. todistus Kelan tuista, tiliote ja todistukset mahdollisista apurahoista). Lisäksi PUCP edellytti kattavan kansainvälisen sairasvakuutuksen ottamista vaihdon ajaksi. Sairasvakuutuksesta pitää lähettää todistus yliopistolle jo ennen vaihdon alku, joten tämä kannattaa hoitaa hyvissä ajoin.

Ennen lähtöä on myös tärkeää hoitaa tarvittavat rokotukset kuntoon. YTHS:llä on rokotuksia varten hyvät matkaneuvontapalvelut, joiden kautta saa nopeasti ohjeet sekä rokotusajat varattua. Suosittelen myös hankkimaan pakollisen sairasvakuutuksen lisäksi hyvän matkavakuutuksen.

Näkymä Baraconasta merelle
Näkymä Baraconasta merelle
Asuminen

PUCP ei järjestä asuntoja suoraan vaihto-opiskelijoille, vaan jokaisen tulee etsiä ja valita itselleen sopiva asuinpaikka. Vaihtoyliopisto lähettää kuitenkin ennen vaihdon alkua kattavan listan heidän suosittelemistaan asuntoloista ja host-perheistä asuinalueittain jaoteltuna. Turvallisimpana ja parhaana asuinalueena pidetty keskusta-alue Miraflores sijaitsee aika kaukana yliopistolta, ja pitkien välimatkojen sekä kaupungin liikenteen ruuhkaisuuden takia suosittelen asumaan mieluummin lähellä yliopistoa. Vaikka yliopiston tuntumassa olevat alueet eivät ole maineeltaan ehkä parhaita, koin niiden kuitenkin olevan varsin viihtyisiä ja rauhallisia. Asuminen on Limassa halpaa, ja vaikka asunnon valitseminen tuntui ensin vaikealta tehtävältä, oli asunnon saaminen päätöksenteon jälkeen helppoa.

Itse asuin Limassa viettämäni ajan asuntolassa kolmen muun vaihto-opiskelijan kanssa muutaman kilometrin päässä yliopistolta San Miguelin alueella. Asuntolaa pyörittävä perhe asui viereisessä talossa, ja he olivat aina valmiita auttamaan. Talon emäntä tulikin joka päivä juttelemaan ja tarkastamaan vointiamme, ja karanteenissa ollessamme pääsimme osallistumaan perheen taideprojektiin maalaamalla muiston itsestämme talon seinään. Suosittelen ehdottomasti opiskelija-asuntolaa asumismuodoksi Limassa, koska koin muilta vaihto-opiskelijoilta saamani vertaistuen tärkeäksi etenkin poikkeusolojen vallitessa. Lisäksi espanjani kehittyi hurjasti kämppisten kanssa puuhaillessa, vaikkemme päässeetkään paljon asuntolasta poistumaan.

Opiskelu ja opetus

Suoritin vaihto-opinnot lopulta kokonaan Suomesta käsin, sillä lukukauden alun siirtämisen myötä opetus alkoi vasta huhtikuun alussa, jolloin palasin jo Suomeen. Minulla ei ole siis harmikseni kokemusta kampuksella opiskelusta, enkä osaa sanoa, miten se eroaisi etäopetuksesta. Kampuksella ehdin käydä kuitenkin pyörähtämässä ensimmäisenä orientaatiopäivänä lyhyesti ennen kuin karanteeni alkoi. PUCP:n kampus on aivan valtava ja aivan kuin oma maailmansa kaupungin sisällä.

PUCP kampus
PUCP kampus

Vaihto-opiskelijan ei kannata haalia liikaa kursseja, jottei kurssien työmäärä pääse yllättämään. Kurssien valinta oli omalta osaltaan aika haastava prosessi, sillä opintotarjonta vaihtui monta kertaa alkuperäisten suunnitelmieni jälkeen. Koronavirustilanne ja kurssien muuttuminen yhtäkkiä virtuaalisiksi toi varmasti omat haasteensa ilmoittautumisten koordinointiin, mutta onneksi PUCP:n liikkuvuuspalveluiden työntekijät olivat todella avuliaita. Vaihto-opiskelijoista vastaavalle Nardalle sai laittaa jopa WhatsApp-viestiä, jos ilmoittautuessa iski paniikki tai joku ei onnistunut.

Itselläni oli yhteensä neljä kurssia, joissa kaikissa oli kaksi opetuskertaa viikossa. Varsinainen opetus ei mielestäni eronnut kovinkaan paljon suomalaisesta opetuksesta, vaikka Perussa opettajat tuntuvat vaativan ja haluavan enemmän osallistumista opiskelijoilta. Suurin eroavaisuus oli erilaisten testien ja kokeiden paljous. Suurimmalla osalla kursseista oli sekä välikoe että loppukoe, joiden lisäksi tietyin väliajoin pidettiin lukukontrolleja (controles de lectura). Ymmärsin, että normaalissa lähiopetuksessa nämä lukukontrollit ovat yleensä suullisia, vaikka itse vältyinkin suulliselta tenttaamiselta etäopetuksessa. Lisäksi kursseilla pitää lukea paljon enemmän artikkeleita kuin Suomessa. Pistin myös merkille, kuinka opettajat ilmoittavat kurssin alussa hyvin tarkasti, mikä on kunkin suorituksen painoarvo loppuarvosanasta. Vaikuttaakin, että Perussa annetaan paljon arvoa testaamiselle sekä arvosanoille.

Suurin osa kursseista PUCP:ssa on neljän créditosin arvoisia. Kurssista saatavat opintopisteet kertovat suoraan, kuinka monta tuntia opetusta kyseisellä kurssilla on viikossa. Arvosana-asteikko on 11-20, jossa 11 tarkoittaa läpipääsyä ja 20 on paras arvosana. Vaikka arvioitavia suorituksia oli paljon ja esseet tuntuivat haastavilta, ei arvostelu lopulta ollut mielestäni kovin tiukkaa. En tosin osaa sanoa, kuinka suuri osa tästä johtuu armosta vaihto-opiskelijoita kohtaan. Minulta jäi puuttumaan vaihto-opinnoista kokonaan muu opiskelijaelämä aktiviteetteineen ja bileineen, mutta ensimmäisen orientaatioviikon kokemusten perusteella vaikutti ainakin, että opiskelijaelämää olisi normaalioloissa riittänyt kurssien ulkopuolellakin varsin paljon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ei kannata huolehtia etukäteen, pärjääkö omalla espanjan kielen taidollaan. Varmasti pärjää! PUCP ei oikeastaan vaadi vaihto-opiskelijoilta mitään tiettyä taitotasoa, joten mukaan mahtui opiskelijoita vaikka minkälaisilla lähtötasoilla. Perussa puhuttava espanja on hyvin selkeää ja sitä oppii ymmärtämään nopeasti. Perulaiset ovat myös yleisesti hyvin ymmärtäväisiä ja avuliaita ulkomaalaisia kohtaan.

Limassa kannattaa pidemmät välimatkat taittaa Uberilla tai muulla vastaavalla niiden halvan hinnan sekä suhteellisen luotettavuuden takia. Yliopistolta sai näistäkin ohjeita ja suosituksia, jotta pystyy välttämään epäluotettavat taksifirmat. Bussitkin toki kulkevat kaupungissa, mutta niiden aikatauluista ja pysäkeistä on sen verran vaikea ottaa selvää, että oikeaan paikkaan löytäminen on hieman tuuripeliä. Ruoka on Limassa todella halpaa: muutamalla eurolla saa hyvän lounaan paikallisesta ravintolasta. Kannattaakin rohkeasti tutustua paikalliseen ruokaan!

Minulla oli koko Limassa viettämäni ajan hyvin turvallinen olo niin yleisen turvallisuudentunteen suhteen kuin koronavirustilanteeseenkin liittyen. Kaduilla kiertelee paljon partioivia poliiseja ja viranomaiset auttavat herkästi, jos menee pyytämään apua. Tämän sain huomata, kun vaihto-opiskelijakaverini huolestuivat porukkaamme seuraavasta laitapuolen kulkijasta ja päätyivät pyytämään apua erään liikkeen vartijalta. Kaupungilla liikkuessa kannattaa pitää yleisesti järki päässä pitämällä arvoesineet suurimmaksi osaksi piilossa. Sillä jo pääsee pitkälle.

Koronavirustilanteen aiheuttamaa huolta helpotti tieto siitä, että en ollut yksin vaan minulla oli tukenani ja apunani muita vaihto-opiskelijoita sekä asuntolaa pyörittänyt aivan ihana perhe, joka lupasi huolehtia meistä parhaansa mukaan. Miettiessäni päätöstä Suomeen paluusta minua huolettivat jopa enemmän kotimatkan aiheuttamat riskit ja haasteet kuin mahdollinen Limaan jääminen. Asuntolani muiden vaihto-opiskelijoiden palatessa kotimaihinsa oma päätöksenikin oli kuitenkin selvä. Kannustankin siis tukeutumaan vaikeina hetkinä muihin vaihto-opiskelijoihin ja niihin paikallisiin, joita vaihdossa lähipiiriin saattaa kuulua. Yhdessä on helpompi ratkoa ongelmatilanteita ja tehdä päätöksiä.

Auringonlasku Mirafloresissa
Auringonlasku Mirafloresissa