Vaihtokertomuksia Latinalaisesta Amerikasta – Page 2

6.10.20208.1.2021

Vaihtokertomus Pontificia Universidad Católica del Perú, Peru, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lähdin vaihtoon Limaan, Peruun maaliskuussa 2020 haaveenani tutustua Latinalaiseen Amerikkaan ja kehittää espanjan kielen taitoani. Koronavirustilanteen vuoksi vaihtoyliopistoni lukukauden alkua lykättiin pian Peruun saapumiseni jälkeen, ja lopulta päätin lähteä takaisin Suomeen oleskeltuani Perussa vasta kuukauden verran. Koska koko lukukausi suoritettiin Perussa etäopetuksena, pystyin osallistumaan kursseille Suomesta käsin ja sainkin suoritettua lopulta suunnittelemani vaihto-opinnot kokonaisuudessaan, vaikka vaihto itse jäikin odotettua lyhyemmäksi.

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistosta hyväksymiskirjeen alkuvuodesta noin kaksi kuukautta ennen vaihtoni alkua. Sen yhteydessä annettiin ohjeita erilaisista dokumenteista, jotka täytyy olla mukana maahan tullessa. Peruun ei tarvitse hankkia viisumia etukäteen, vaan maahan tullessa myönnetään yleensä 90 päivän turistiviisumi, joka sitten myöhemmin vaihdetaan yliopiston ohjeistuksella opiskelijaviisumiksi. Itse viisumista ei siis tarvitse kantaa huolta ennen matkaa, mutta jotta viisumin muuttaminen onnistuu myöhemmin, tulee vaihto-opiskelijan pystyä todistamaan, että hänen varansa riittävät suunnitteluksi ajaksi (esim. todistus Kelan tuista, tiliote ja todistukset mahdollisista apurahoista). Lisäksi PUCP edellytti kattavan kansainvälisen sairasvakuutuksen ottamista vaihdon ajaksi. Sairasvakuutuksesta pitää lähettää todistus yliopistolle jo ennen vaihdon alku, joten tämä kannattaa hoitaa hyvissä ajoin.

Ennen lähtöä on myös tärkeää hoitaa tarvittavat rokotukset kuntoon. YTHS:llä on rokotuksia varten hyvät matkaneuvontapalvelut, joiden kautta saa nopeasti ohjeet sekä rokotusajat varattua. Suosittelen myös hankkimaan pakollisen sairasvakuutuksen lisäksi hyvän matkavakuutuksen.

Asuminen

PUCP ei järjestä asuntoja suoraan vaihto-opiskelijoille, vaan jokaisen tulee etsiä ja valita itselleen sopiva asuinpaikka. Vaihtoyliopisto lähettää kuitenkin ennen vaihdon alkua kattavan listan heidän suosittelemistaan asuntoloista ja host-perheistä asuinalueittain jaoteltuna. Turvallisimpana ja parhaana asuinalueena pidetty keskusta-alue Miraflores sijaitsee aika kaukana yliopistolta, ja pitkien välimatkojen sekä kaupungin liikenteen ruuhkaisuuden takia suosittelen asumaan mieluummin lähellä yliopistoa. Vaikka yliopiston tuntumassa olevat alueet eivät ole maineeltaan ehkä parhaita, koin niiden kuitenkin olevan varsin viihtyisiä ja rauhallisia. Asuminen on Limassa halpaa, ja vaikka asunnon valitseminen tuntui ensin vaikealta tehtävältä, oli asunnon saaminen päätöksenteon jälkeen helppoa.

Itse asuin Limassa viettämäni ajan asuntolassa kolmen muun vaihto-opiskelijan kanssa muutaman kilometrin päässä yliopistolta San Miguelin alueella. Asuntolaa pyörittävä perhe asui viereisessä talossa, ja he olivat aina valmiita auttamaan. Talon emäntä tulikin joka päivä juttelemaan ja tarkastamaan vointiamme, ja karanteenissa ollessamme pääsimme osallistumaan perheen taideprojektiin maalaamalla muiston itsestämme talon seinään. Suosittelen ehdottomasti opiskelija-asuntolaa asumismuodoksi Limassa, koska koin muilta vaihto-opiskelijoilta saamani vertaistuen tärkeäksi etenkin poikkeusolojen vallitessa. Lisäksi espanjani kehittyi hurjasti kämppisten kanssa puuhaillessa, vaikkemme päässeetkään paljon asuntolasta poistumaan.

Opiskelu ja opetus

Suoritin vaihto-opinnot lopulta kokonaan Suomesta käsin, sillä lukukauden alun siirtämisen myötä opetus alkoi vasta huhtikuun alussa, jolloin palasin jo Suomeen. Minulla ei ole siis harmikseni kokemusta kampuksella opiskelusta, enkä osaa sanoa, miten se eroaisi etäopetuksesta. Kampuksella ehdin käydä kuitenkin pyörähtämässä ensimmäisenä orientaatiopäivänä lyhyesti ennen kuin karanteeni alkoi. PUCP:n kampus on aivan valtava ja aivan kuin oma maailmansa kaupungin sisällä.

Vaihto-opiskelijan ei kannata haalia liikaa kursseja, jottei kurssien työmäärä pääse yllättämään. Kurssien valinta oli omalta osaltaan aika haastava prosessi, sillä opintotarjonta vaihtui monta kertaa alkuperäisten suunnitelmieni jälkeen. Koronavirustilanne ja kurssien muuttuminen yhtäkkiä virtuaalisiksi toi varmasti omat haasteensa ilmoittautumisten koordinointiin, mutta onneksi PUCP:n liikkuvuuspalveluiden työntekijät olivat todella avuliaita. Vaihto-opiskelijoista vastaavalle Nardalle sai laittaa jopa WhatsApp-viestiä, jos ilmoittautuessa iski paniikki tai joku ei onnistunut.

Itselläni oli yhteensä neljä kurssia, joissa kaikissa oli kaksi opetuskertaa viikossa. Varsinainen opetus ei mielestäni eronnut kovinkaan paljon suomalaisesta opetuksesta, vaikka Perussa opettajat tuntuvat vaativan ja haluavan enemmän osallistumista opiskelijoilta. Suurin eroavaisuus oli erilaisten testien ja kokeiden paljous. Suurimmalla osalla kursseista oli sekä välikoe että loppukoe, joiden lisäksi tietyin väliajoin pidettiin lukukontrolleja (controles de lectura). Ymmärsin, että normaalissa lähiopetuksessa nämä lukukontrollit ovat yleensä suullisia, vaikka itse vältyinkin suulliselta tenttaamiselta etäopetuksessa. Lisäksi kursseilla pitää lukea paljon enemmän artikkeleita kuin Suomessa. Pistin myös merkille, kuinka opettajat ilmoittavat kurssin alussa hyvin tarkasti, mikä on kunkin suorituksen painoarvo loppuarvosanasta. Vaikuttaakin, että Perussa annetaan paljon arvoa testaamiselle sekä arvosanoille.

Suurin osa kursseista PUCP:ssa on neljän créditosin arvoisia. Kurssista saatavat opintopisteet kertovat suoraan, kuinka monta tuntia opetusta kyseisellä kurssilla on viikossa. Arvosana-asteikko on 11-20, jossa 11 tarkoittaa läpipääsyä ja 20 on paras arvosana. Vaikka arvioitavia suorituksia oli paljon ja esseet tuntuivat haastavilta, ei arvostelu lopulta ollut mielestäni kovin tiukkaa. En tosin osaa sanoa, kuinka suuri osa tästä johtuu armosta vaihto-opiskelijoita kohtaan. Minulta jäi puuttumaan vaihto-opinnoista kokonaan muu opiskelijaelämä aktiviteetteineen ja bileineen, mutta ensimmäisen orientaatioviikon kokemusten perusteella vaikutti ainakin, että opiskelijaelämää olisi normaalioloissa riittänyt kurssien ulkopuolellakin varsin paljon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ei kannata huolehtia etukäteen, pärjääkö omalla espanjan kielen taidollaan. Varmasti pärjää! PUCP ei oikeastaan vaadi vaihto-opiskelijoilta mitään tiettyä taitotasoa, joten mukaan mahtui opiskelijoita vaikka minkälaisilla lähtötasoilla. Perussa puhuttava espanja on hyvin selkeää ja sitä oppii ymmärtämään nopeasti. Perulaiset ovat myös yleisesti hyvin ymmärtäväisiä ja avuliaita ulkomaalaisia kohtaan.

Limassa kannattaa pidemmät välimatkat taittaa Uberilla tai muulla vastaavalla niiden halvan hinnan sekä suhteellisen luotettavuuden takia. Yliopistolta sai näistäkin ohjeita ja suosituksia, jotta pystyy välttämään epäluotettavat taksifirmat. Bussitkin toki kulkevat kaupungissa, mutta niiden aikatauluista ja pysäkeistä on sen verran vaikea ottaa selvää, että oikeaan paikkaan löytäminen on hieman tuuripeliä. Ruoka on Limassa todella halpaa: muutamalla eurolla saa hyvän lounaan paikallisesta ravintolasta. Kannattaakin rohkeasti tutustua paikalliseen ruokaan!

Minulla oli koko Limassa viettämäni ajan hyvin turvallinen olo niin yleisen turvallisuudentunteen suhteen kuin koronavirustilanteeseenkin liittyen. Kaduilla kiertelee paljon partioivia poliiseja ja viranomaiset auttavat herkästi, jos menee pyytämään apua. Tämän sain huomata, kun vaihto-opiskelijakaverini huolestuivat porukkaamme seuraavasta laitapuolen kulkijasta ja päätyivät pyytämään apua erään liikkeen vartijalta. Kaupungilla liikkuessa kannattaa pitää yleisesti järki päässä pitämällä arvoesineet suurimmaksi osaksi piilossa. Sillä jo pääsee pitkälle.

Koronavirustilanteen aiheuttamaa huolta helpotti tieto siitä, että en ollut yksin vaan minulla oli tukenani ja apunani muita vaihto-opiskelijoita sekä asuntolaa pyörittänyt aivan ihana perhe, joka lupasi huolehtia meistä parhaansa mukaan. Miettiessäni päätöstä Suomeen paluusta minua huolettivat jopa enemmän kotimatkan aiheuttamat riskit ja haasteet kuin mahdollinen Limaan jääminen. Asuntolani muiden vaihto-opiskelijoiden palatessa kotimaihinsa oma päätöksenikin oli kuitenkin selvä. Kannustankin siis tukeutumaan vaikeina hetkinä muihin vaihto-opiskelijoihin ja niihin paikallisiin, joita vaihdossa lähipiiriin saattaa kuulua. Yhdessä on helpompi ratkoa ongelmatilanteita ja tehdä päätöksiä.

6.10.20208.1.2021

Vaihtokertomus Universidad de los Andes, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Varmistus Universidad de Los Andesin puolelta tuli vasta myöhään marraskuussa, mutta olin riskillä ostanut jo menolipun aikaisemmin. Ajattelin, että vaikka vaihto jostain syystä peruuntuisi, voisin viettää kuukauden muuten vain Kolumbiassa, mahdollisesti tehden verkkokursseja. Kun ilmoitus vihdoin tuli, tuli myös helpotus ja hienoinen jännitys. Itselläni oli jo keltakuumerokote aikaisemmasta matkasta, mutta sitä suositellaan Kolumbiaan lähteville. Bogotassa ei esiinny keltakuumetta, mutta jos aikoo seikkailla rannikolla tai viidakoissa, se kannattaa ottaa. Kuulin tosin myös edellisen vuoden Kolumbian vaihtarilta, että keltakuumerokotteen saa ilmaiseksi lentokentältä Kolumbiaan saavuttaessa. Rokoteasiat kannattaa kuitenkin tarkistaa YTHS:stä. Jo ennen lähtöä kannattaa myös liittyä kohdeyliopiston Fb-ryhmään, ainakin UniAndesilla oli hyödyllistä tietoa ja esimerkiksi ilmoituksia vuokrattavista asunnoista. Vakuutus kannattaa muistaa hoitaa kuntoon ennen lähtöä. Voi myös olla oman mielenrauhan vuoksi kivampi ottaa lento, joka ei saavu yöllä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa  

Saavuin Kolumbiaan tammikuun 4. päivä, eli pari viikkoa ennen kuin kurssit ja orientaatio alkoi. Tämä oli mielestäni hyvä liike, sillä vuoristoilmaan ja aikaeroon tottumiseen menee aikaa. Yliopiston puolelta ei ollut kovinkaan kummoista byrokratiaa, kerran taisin joutua käymään toimistolla hakemassa kulkulätkän, jolla pääsee yliopistolla liikkumaan. Kaikki sujui mielestäni kivuttomasti ja UniAndesin vaihtokoordinoija oli aina avulias.

Asuminen

Olin pohtinut erilaisia vaihtoehtoja jo useamman kuukauden ajan ennen Kolumbiaan lähtöä. Lopuksi päädyin ratkaisuun, jossa vuokrasin Airbnb:n kautta paikan koko ajalle. Tämä kustansi noin 250e kuussa (meitä oli kaksi, eli yhteensä 500), aivan yliopiston vierestä. Halvemmalla pääsee varmasti, kun vuokraa yksityiseltä. Voi kuitenkin olla ihan varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi ottaa Airbnb ensimmäiselle kuukaudelle, jonka aikana etsii toisen paikan. Olin harkinnut myös Uniandesin opiskelijamajoitusta, mutta suositusten perusteella päädyin jättämään väliin. Siitä voi lukea kokemuksia esimerkiksi viime vuoden Kolumbian tuutorin vaihtokertomuksesta. Joka tapauksessa, kannattaa valita asumispaikka läheltä yliopistoa, sillä julkiset toimivat hitaasti ja ovat usein aivan täynnä. Suosittelen kävelyetäisyyttä.

Opiskelu ja opetus  

UniAndesilla opetus oli laadukasta ja professorit innostuneita.

Suomeen verrattuna meininki on aavistuksen verran holhoavampaa ja esimerkiksi läsnäolopakot olivat sangen tiukkoja. Toki opiskelijat ovat myös piirun verran nuorempia kuin Suomessa, jotkut fuksit jopa 16-vuotiaita. Kurssit valittiin Uniandesin nettialustalla, joskin kurssien kuvaukset olivat ajoittain aika vähäisiä. Kannattaa siis valita useampi kurssi kuin aikoo käydä, näin pääsee makustelemaan ensin ja päättämään sitten. Suoritin itse lopulta 3 kurssia ja espanjan kielikurssin, jotka vastasivat Suomessa 24 noppaa. Työmäärä oli verrattavissa HY:n työmäärään.

Mitä tulee kurssien arvosteluun, sain kursseista aika lailla samaa arvosanaa kuin Suomessaki n. Helpottavana seikkana todettakoon, että kun opintopisteet hyväksiluetaan Suomessa, ne arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Itse asiassa, CoVid-19 tilanteen takia, myös UniAndesilla kaikki kurssit olivat asteikolla hyväksytty/hylätty. Otin itse kaikki kurssit espanjaksi ja suosittelen kyllä sitä muillekin, sillä vaikka en ollut ennen akateemista tekstiä pahemmin lukenut espanjaksi, niin nopeasti siinä oppi. Esseet ja jopa tentit sai usein myöskin kirjoittaa englanniksi, jos halusi. Näin ainakin politiikan tutkimuksen kursseilla.

Yliopisto tarjosi myös huikean määrän erilaisia urheilukursseja ja avoimia tunteja. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä suositut kurssit varataan minuuteissa loppuun, kun kurssien valitseminen aukeaa. Suosittelen erityisesti salsa & bachata kursseja ja tunteja, jos CoVid-19 tilanne ne sallivat.

Hyödyllistä tietoa

Hintataso on Kolumbiassa reilusti Suomea alempana. Kuitenkin myös vähän erikoisempia ruoka-aineita voi olla vähän vaikeaa löytää, eli sellaisia voi tietysti tuoda. Muutenkin kannattaa tosiaan tuoda jotain suomalaisia herkkuja, joita voi sitten lukuvuosittain järjestettävässä vaihtareiden potluck-tapahtumassa tarjoilla (tein itse ruisleipää ja munavoita, joka oli menestys).

Turvallisuudesta sen verran että vaikka sukulaiset ovat varmasti jo ehtineet pelotella, niin Bogotassa on kyllä turvallista, jos pitää itsestään huolen. Pimeällä kannattaa kuitenkin pysytellä ryhmissä, tutuilla paikoilla ja kännykkä pitää taskussa kadulla. Esimerkiksi sellaista tapahtuu, että puhuessasi puhelimessa, vaikka bussin sisällä, puhelin napataan ikkunasta. Yksi vaihtari onnistui peräti menettää kaksi kännykkää jossain bailussa. Jos kuitenkin pitää huolellisesti tavarat piilossa ja repun hallussa, niin ei ole hätää. Jos mikään huolettaa, kannattaa ehdottomasti kysyä tuutoreilta.

Kännykkä muuten pitää rekisteröidä kuukauden kuluessa saapumisesta ja liittymällä on väliä. Claro on kuuleman mukaan helppo rekisteröidä mutta Movistar, joka tuli valittua ilman parempaa tietoa, oli aikamoista ramppaamista toimistolla ja lomakkeiden täyttelyä. Kerran myös puhelin blokattiin viikoksi heidän virheestään.

Hanavesi Bogotassa on juotavaa, vaikka ei kovin maukasta. Taksi lentokentältä keskustaan on noin 30 000 pesoa, kannattaa ottaa virallinen lentokenttätaksi. Uber tai Beat ovat hyvä vaihtoehto illanvietoissa yms., sillä takseissa tapahtuu paljon vedättämistä.

Koronaan liittyen

Minulle kävi vaihdossa tosiaan niin että noin puolessa välissä vaihtoa kaikki kurssit siirtyivät kokonaan etätyöhön ja myös liikuntakurssit ja -tunnit peruttiin. Etätyöt sujuivat hyvin ja myös kaikki kokeet muutettiin loppuessee tyyppisiksi ratkaisuiksi, joten sinänsä kurssit sain kyllä suoritettua helposti loppuun. Toivottavasti näin ei ole seuraavilla!

29.11.20198.1.2021

Vaihtokertomus, Pontificia Universidad Católica del Perú, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Peruun ei tarvitse hankkia viisumia etukäteen, vaan turistiviisumin yleensä saa 90 päiväksi ylittäessä rajan (joskus jopa 180 päiväksi). PUCP ohjeistaa, että tulessa maahan pitää sanoa tulevansa turistiviisumilla. Tämä tulisi sen jälkeen vaihtaa opiskelijaviisumiin Limassa. Usein vaihtarit tekevät matkan esim. Boliviaan ja ylittävät rajan uudelleen saadakseen toisen 90 päivän viisumin tai oleskelevat maassa yliaikaa ja maksavat tältä ajalta sakon – molemmat tavat ovat kuitenkin laittomia.

PUCP ei vaadi kielitodistusta, mutta suosittelee B2-tasoista espanjaa. PUCP:lle tarvitsee lähettää etukäteen joitakin dokumentteja, kuten kuvan itsestäsi ja todistus siitä, että pystyt maksamaan elämisesi maassa (Kelan tukipäätös, vanhempien kirjelmä).

Pakkaaminen on vähän hankalaa, koska kesällä Limassa on todella kuuma ja talvella kylmä. Lisäksi esimerkiksi vuorilla, kuten Huarazissa ja Cuscossa, vuorokauden lämpötilan vaihtelu on suurta. Suosittelen rinkkaa, koska Peru on täydellinen paikka vaeltaa ja se on kätevin myös matkustaessa maassa muutenkin, etenkin vuoristokaupungeissa. Sain kaikki tavarani 65 litran rinkkaan ja pieneen reppuun.

Ennen lähtöä kannattaa myös hankkia rokotukset kuntoon (YTHS matkaneuvonta), tehdä Kelan tukihakemukset (voi tehdä ennen kuin asunto on tiedossa) ja hankkia matkavakuutukset, jotka voivat olla melko kalliit, mutta pakolliset.

Asuminen

Asuin asunnossa, jonka kaikki vuokralaiset olivat eurooppalaisia vaihtareita. Vuokranantajaperheemme asui talon ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa, me kolmannessa ja neljännessä kerroksessa solumaisesti. Asunnon löytäminen ei ollut vaikeata, sillä vaihtoyliopistomme lähetti meille etukäteen listan luotettavista vuokranantajasta. Vaihtoehtoja oli monia, esimerkiksi host-perheitä, opiskelija-asuntoloita ja yksiöitä. Asuminen oli yhteisöllistä ja puhuimme keskenämme vain espanjaa, mikä oli hyvä, koska näin espanjani kehittyi nopeaan. Asuminen Limassa on halpaa ja asunnon löytäminen eurooppalaisille on helppoa – oma vuokrani oli alle Kelan vaihtoajan asumistuen.

En oikeastaan suosittelisi mitään muuta asumismuotoa Limassa. Ensinnäkin Lima ja vaihtarielämä on ajoittain stressaavaa, joten muiden vaihtareiden vertaistuki tuli usein tarpeeseen. Heistä tuli myös vaihtoni tärkeimmät ystävät, joiden kanssa myös matkustelimme yhdessä. Myös vuokranantajien läheisyys oli huojentavaa, sillä heiltä pystyi aina kysymään apua epäselvyyksissä ja he lähtivät muun muassa saattamaan minua sairaalan, kun sairastuin yllättäen – sairaalan byrokratia oli niin vaikea, että en olisi selvinnyt siitä itse.

Asunnot ovat talvella (meidän kesäkuukaudet) erittäin kylmiä, joten suosittelen varaamaan mukaan myös lämmintä vaatetta. Liikenne ei toimi Limassa ja etäisyydet ovat kaupungin valtavan koon takia suuria, joten suosittelen asumaan lähellä vaihtoyliopistoa. PUCP valitettavasti sijaitsee suhteellisen kaukana Mirafloresilta ja Barrancolta (= yöelämän keskukset), mutta sen lähikaupunginosissa on rauhallista, hyvät palvelut ja paljon lounasravintoloita sekä isoja ostoskeskuksia. KV- ja turistialueilla saattaisi olla myös melko puuduttavaa asua muutenkin, koska näissä paikoissa sinua todennäköisesti kohdeltaisiin aina turistina ja erilaisia pikkuhuijauksia yritettäisiin tehdä jatkuvasti. Uberin ja Lyftin kaltaiset sovellukset ovat usein paras ja luotettavin tapa liikkua, mutta myös bussit toimivat.

Opiskelu ja opetus

Opetus Limassa yksityisessä katollisessa yliopistossa oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Ensinnäkin Perussa yliopisto-opinnot aloitetaan nuoremmalla iällä kuin Suomessa ja kandidaatintutkinto on pitempi kuin täällä. Opinnot vaikuttivat minusta ajoittain hyvin lukiomaisilta: opiskelijoiden osallistumista seurattiin hyvin tiukasti ja erilaisia testejä oli pitkin kursseja. Luentoja minulla oli vain kahtena päivänä viikosta, sillä valitsin ne melko taktisesti. Samat kurssit kestävät koko lukukauden ja yleensä niissä jokaisessa on 1-2 luentoa viikossa – itselläni tosin kaikilla neljällä kurssilla vain yhdet luennot viikossa. Toisaalta artikkeleita piti lukea huomattavasti enemmän kuin Suomessa ja kirjoittaa enemmän tehtäviä.

Kurssit olivat paljon interaktiivisempia kuin Suomessa ja opettajilla oli aitoa innostusta työhönsä ja he olivat erinomaisia luennoitsijoita. Tykkäsin myös siitä, että kaikki kurssini olivat melko pieniä ja meillä oli kaikenlaisia erilaisia tehtäviä eikä pelkkää esseenkirjoitusta. Meidän piti esimerkiksi vaalijärjestelmät – kurssilla luoda oma vaalijärjestelmämme ja valtio sille ja pohtia sen vaikutuksia. Lisäksi opettajat olivat yleensä hyvin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan ja mielellään auttoivat, jos en ymmärtänyt jotain. Kaikki opetus oli espanjaksi, mutta jotkut opettajista sanoivat, että halutessani saisin vastata tentissä englanniksi. Kursseja sai myös kokeilla ensimmäisen viikon, jonka jälkeen vasta päätettiin mille kursseille aikoo mennä. Kurssien valintaprosessi oli positiivinen yllätys.

Kurssien arvosanat tyypillisesti koostuvat kolmas- tai neljäsosista eli esimerkiksi välikokeen, loppukokeen, controles de lecturesien (pistokokeet) ja kurssiaktiivisuuden keskiarvoista. Arvosteluasteikko on hieman hämmentävä eikä suoraan verrannollinen ECTS-järjestelmään. Hyvä on kuitenkin tietää, että 11 pistettä tarkoittaa läpipääsyä ja 20 pistettä on maksimi. Omasta mielestäni tentit olivat helpompia ja niiden arvostelu löyhempää kuin Helsingissä, mutta osa tästä saattoi johtua siitä, että vaihtarina, ja henkilönä, joka ei puhu espanjaa äidinkielenään, sain armoa. Lisäksi ikä ja akateeminen kokemus saattoivat osaltaan tehdä asioista helpompaa – osa paikallisista opiskelijoista, kun oli vasta 17-vuotiaita.

Ylipiston muurien sisältä löytyvät kaikki palvelut pankeista terveyskeskukseen ja ravintoloihin. Yliopistolla oleva pankki on paras ja turvallisin paikka nostaa käteistä. Ruoka yliopistolla ei ole kauhean ihmeellistä eikä yhtään halvempaa kuin sen ulkopuolella, joten sen takia yleensä söin sen ulkopuolella. Yliopistolla oli paljon erilaisia tapahtumia kuten joka torstai olevat kulttuuritunnit, joiden aikana kampuksen valtasi järjestöt ja niiden tapahtumat.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Etelä-Amerikassa bussit ovat parempia ja mukavampia kuin Euroopassa, joten suosittelen niitä matkustusmuodoksi pitkilläkin matkoilla. Etäisyydet Perussa ovat isoja (esim. Limasta Cuscoon matka kestää bussilla yli 20 tuntia), mutta bussien mukavuustason ja edullisuuden takia se ei haitannut minua yhtään. Bussimatkat voi käyttää nukkumiseen, leffojen katsomiseen tai koulutehtävien tekemiseen.

Älä murehdi omaa espanjan taitoasi liikaa. Se kehittyy Perussa nopeasti ja aksentti on melko selkeä. Ei ole mitään noloa, jos ei osaa tai ymmärrä. Opettajilta voi kysyä myös englanniksi asioita. Olin yllättynyt kuinka huonoa espanjaa vaihtarit keskimäärin puhuivat. Perulaiset puhuvat ilmeikkäästi koko kehoa käyttäen, joten siitä voi lukea jo paljon. Älä myöskään murehdi liikaa tenteistä, koska niiden läpäisy on suhteellisen helppoa, kunhan luennoilla on seurannut ja artikkelit on luettu – sinulla on myös etuasema, mikäli osa artikkeleista on englanniksi.

Lima ja Peru ovat halpoja maita ja tavallinen lounas maksaa noin kaksi euroa. Asunnot ovat halvempia, jos hankit ne espanjaksi, mutta niiden vuokra vaihtareille on yleensä jotain 100 ja 200 euron väliltä. Varatessa retkiä turistikaupungeissa kannattaa olla tarkka, koska usein ensimmäisilta toimistoilta tarjotaan ylihinnoiteltua retkeä tai ne sisältävät piilokuluja, joten kannattaa – jälleen – asioida espanjaksi ja kysellä lisätietoja. Perussa ei yleensä tingitä, esimerkiksi torilla, mutta sitäkin joskus tapahtuu.

5.6.20198.1.2021

Vaihtokertomus, Universidad de los Andes, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut jo kerran opiskelijavaihdossa Espanjassa, mikä madalsi kynnystä hakea Latinalaiseen Amerikkaan vaihtoon. Oikeustieteen opiskelu espanjaksi toki vähän hirvitti edelleen, mutta tekemällä oppii! Tieto hyväksynnästä Universidad de los Andesiin tuli vasta todella myöhään, marraskuussa. Eipä se sinänsä haitannut, sillä itse päätin vasta joulukuussa lähteväni. Läheisen vakava sairaus ja ihan puhdas jänistäminen meinasivat saada minut jäämään Suomeen, mutta onneksi päätin kuitenkin lähteä. Kolumbiaan lähteminen pelotti, eivätkä ihmisten reaktiot varsinaisesti auttaneet, kun kerroin minne olen lähdössä. Toistuvat teemat olivat huumekauppa (ja Pablo Escobar), aseellinen konflikti, sieppaukset… Todellisuus on ollut jotain ihan toista!

Vaihtoyliopistosta tuli melko kattavat ohjeet lähtöä varten, eikä viisumia tarvinnut yhden lukukauden vaihtoa varten hakea. Alustavat kurssivalinnat tehtiin jo Suomesta käsin, ja koko prosessi oli kieltämättä hieman hankala. Onneksi tutorit olivat ottaneet meihin jo yhteyttä facebookissa ja heiltä saikin sitä kautta reaaliaikaista tukea prosessiin. Ensimmäisen vaihtoni aikana opin kantapään kautta, miten tärkeää on lähettää jokainen Kelan ym. vaatima ilmoitus ja lomake. Tällä kertaa päätinkin välttää tukien palauttamisen ja hoitaa asiat tarkasti. Lähtövalmisteluihin sisältyi myös käynti YTHS:llä selvittelemässä rokotusasioita: Kolumbiaan kannattaa tavallisimpien hepatiittien ja muiden ohella ottaa keltakuumerokote ja itse otin myös lavantautirokotteen. Tosin yliopistolla selvisi, että Bogotán lentokentällä on mahdollista saada ainakin keltakuumerokote ilmaiseksi ja ilmeisesti muitakin rokotteita. Niinpä saattaa olla budjettiystävällisempää hankkia rokotteet vasta paikan päällä. Lisäksi Bogotá sijaitsee niin korkealla vuoristossa, ettei malariaa tai keltakuumetta esiinny, vaan niistä tulee huolehtia vain muualla Kolumbiassa matkustaessa.

Alkuhöykytys vaihtokohteessa

Bogotá sijaitsee vuoristossa ja onkin tavallista, että korkeus aiheuttaa lievää huonovointisuutta ensimmäisinä päivinä. Tämä yhdistettynä aikaeroon kaatoi minut ensimmäisinä päivinä sänkyyn jo alkuillasta. Se oli kuitenkin vasta kevyttä alkusoittoa. Toisella viikolla Bogotássa pankkikorttini lakkasi toimimasta, sain ilmoituksen paikallisilta viranomaisilta, että he blokkaavat puhelimeni parin viikon kuluessa ja minulle iski suolistotulehdus. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan ja sai miettimään, oliko nyt kuitenkin tullut tehtyä virhe. Pankkikorttini oli suljettu, sillä käyttämäni lentoyhtiö oli joutunut tietomurron kohteeksi ja korttitietoni oli varastettu. Uuden kortin toimittamisessa meni kolme viikkoa, mutta onneksi sain lainattua rahaa kavereilta. Puhelimeni sulku-uhkaus johtui Kolumbian puhelinvarkauksien estoon tähtäävästä politiikasta, jonka mukaan kaikki puhelimet tulee rekisteröidä sulkemisen uhalla. Valitettavasti puhelimeni mallia ei myyty Kolumbiassa, joten sen rekisteröinti oli käytännössä mahdotonta. Onneksi eräs tuutori lainasi minulle vanhan puhelimensa osallistuttuaan ensin tuloksettomaan rekisteröintiyritykseen. Suolistotulehdus taas levisi vaihtareiden keskuudessa kuin mehevä juoru; lääkärikeskuksen odotushuoneessa tapasin kolme kohtalotoveria.

Pankkikortti kuitenkin saapui, varapuhelin ajoi asiansa ja tulehdus meni nopeasti ohi. Ehkä oli hyväkin ottaa aluksi luulot pois, niin myöhemmin pienet vastoinkäymiset eivät enää niin hetkauttaneet. Lisäksi byrokraattinen puoli Kolumbiassa oli helppo: oleskeluluvan (PIP) sai kolmeksi kuukaudeksi näyttämällä lentokentän passintarkastuksessa yliopiston hyväksymiskirjettä ja tästä oleskelulupaleimasta tuli lähettää yliopistolle kuva. Juuri muuta ”byrokratiaa” ei muistaakseni vaihdon alussa vaadittukaan.

Asuminen

Otin ensimmäiseksi kuukaudeksi vaihtopalveluiden esitteessä mainitun majoituksen yliopiston asuntolassa. Asuntola on uusi ja sijaitsee aivan yliopiston vieressä, mutten oikeastaan voi suositella sitä. Suurin syy tähän on hinta: pienestä huoneesta asuntolassa joutuu maksamaan jopa tuplahintaa verrattuna muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Lisäksi asuntolassa on useita sääntöjä, jotka alkoivat minun iässäni tuntua turhan rajoittavilta. Kämppiksekseni sattui todella sympaattinen kolumbialainen tyttö, mutta valitettavasti kylkiäisenä tuli myös tytön äiti, joka hääri pikkuruisessa asunnossa kaksi viikkoa aamusta iltaan. Ihastuttava nainen, muttei varsinaisesti ideaali osa opiskelijaelämää.

Olin siis maksanut ensimmäisen kuukauden vuokran, mutta aloin paikan päällä etsiä uutta asuntoa. Löysinkin argentiinalaisen vaihtarikaverini kanssa erään kerrostalon ilmoitustaululta lapun, jossa ilmoitettiin kalustetusta vuokra-asunnosta. Siellä asuimmekin lopun vaihtoajan, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Monet vaihtarit vuokrasivat yhdessä useamman makuuhuoneen asuntoja tai etsivät itselleen huoneen yliopiston asumista koskevilta facebook-sivuilta. Suurin osa vaihtareista päätyi asumaan lähelle yliopistoa, vaikka valtaosa Uniandesin paikallisista opiskelijoista asuukin Bogotán pohjoisosassa. Liikenne Bogotássa on usein järkyttävää ja autot tukkivat puutteellisen tieverkoston. Niinpä matka Bogotán pohjoisosista yliopistolle voi hyvinkin kestää puolitoista tuntia. Syy siihen, miksi paikalliset opiskelijat silti asuvat pohjoisessa on yksinkertainen: Bogotán pohjoisosat ovat rikasta aluetta ja Uniandes on järkyttävän kallis yliopisto. Niinpä perheidensä kanssa asuvat opiskelijat tulevat usein sieltä suunnalta. Itse arvostin kuitenkin aikaani enemmän kuin ympäristön viihtyisyyttä ja tyydyin keskusta-alueeseen.

Opiskelu ja opetus

Kurssit tuli valita jo Suomessa, mutta niitä onneksi pystyi vielä muuttamaan kansainvälisten asioiden toimistossa (ja teoriassa myös netissä), mikäli kiinnostavalla kurssilla vielä oli tilaa. Mikäli kielet kiinnostavat, on tarjolla useita kielikursseja, mutta niitä varten tulee olla etukäteen tehtynä tasokoe. Erilaisia urheilukursseja on myös tarjolla, sekä ilmeisesti teatteria ja kuoroa, vaikken oikein ikinä ymmärtänytkään niiden toimintatapaa. Kaikki oikeustieteellisen kurssit mitä löysin olivat espanjaksi, mutta muilla aloilla oli kursseja tarjolla myös englanniksi.

Ainakin oikeustieteen kurssit ovat Uniandesissa melko vaativia. Olin odottanut samanlaista puolilomailevaa meininkiä kuin Espanjan vaihdon aikana, mutta vaativuustaso olikin aivan toinen. Koin varsinkin aluksi työmäärän liian suurena, ja päädyinkin jättämään yhden suunnittelemani kurssin pois. Työmäärä yhdistettynä espanjaksi opiskeluun oli yksinkertaisesti liian suuri. Ainakin oikeustieteen kursseilla järjestettiin paljon pistareita (osa professoreista ilman ennakkovaroitusta ja osa sen kera), ryhmätöitä ja muita kirjallisia töitä. Luettavien materiaalien määrä riippui vahvasti professorista ja läsnäolopakko (80 %) oli voimassa lähes kaikilla kursseilla. Toisaalta tämä jatkuva arviointi otti paljon painoa pois loppukokeelta, joka olikin Suomeen verrattuna kevyempi kuin mikään perustentti. Lisäksi professoreista huomaa, että kyseessä on huippuyliopisto. He selvästi osaavat asiansa ja osaavat myös opettaa, ja koenkin oppineeni Uniandesin tyylillä enemmän kuin mitä yleensä Suomessa pänttäämällä kirjatenttiin. Koen, että vaihtarit myös ehkä saivat hieman enemmän anteeksi johtuen kielestä.

Yliopiston palveluista

Universidad de los Andesin kampus on upea! Useita rakennuksia, viheralueita, ravintoloita, urheilukeskus, jossa on salin lisäksi uima-allas, rantalentopallokenttä, videopelihuone ja biljardisali… Tämän kaiken taustalla on luonnollisesti melkein viiden tuhannen euron lukukausimaksut, johon vain murto-osalla Kolumbian väestöstä on varaa. Urheilukeskuksessa järjestetään useita kursseja, joille ehdottomasti kannattaa osallistua. Osalle kursseista tulee ilmoittautua samalla muiden kurssi-ilmoittautumisten kanssa ja osa kursseista on avoimia kaikille opiskelijoille. Itse suoritin rantalentopallokurssin ja kävin viikoittain avoimilla salsa-tunneilla, mutta tarjolla olisi myös ollut mm. shakkia, seinäkiipeilyä ja jalkapalloa.

Yliopistolla on kampuksella lääkärikeskus, jossa tulikin käytyä muutaman kerran ja lisäksi vakuutus, joka kattaa myös vaihto-opiskelijat. Vakuutuksen avulla opiskelijat voivat käydä yliopiston kanssa yhteistyössä olevissa sairaaloissa, mikäli kohdalle sattuu jotakin, mitä ei lääkärikeskuksessa voida ratkaista. Yliopiston kansainvälisten palveluiden henkilökunta lähti myös välillä vaihtareiden tueksi sairaalaan, jos tarvetta oli. Kansainvälisten palveluiden toimisto auttoi myös kurssivalintoihin liittyvissä kysymyksissä ja tarjosi muuta neuvontaa.

Vaihtoaikana suurin tuki ja turva oli Hermanos sin Fronteras -järjestö. Kyseessä on paikallisista Uniandesin opiskelijoista koostuva porukka, joka toimii yliopiston kansainvälisten palveluiden alaisuudessa. Nämä ”veljet” ja ”sisaret” järjestivät meille vaihtareille monenlaista aktiviteettia kahvinmaistelusta patikointiin ja heiltä saattoi matalalla kynnyksellä kysyä mitä tahansa. Eräs heistä myös lainasi minulle puhelimen, kun en saanut omaa puhelintani rekisteröityä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ensimmäinen asia, mitä sanoisin nuorelle itselleni (eli itselleni ennen vaihtoon lähtöä, minulla on sittemmin ollut syntymäpäivä) olisi, että älä pelkää. Ennen vaihtoon lähtöä näin jo mielessäni miten joudun huumesodan pyörteissä kidnapatuksi ja Suomen valtio kieltäytyy neuvottelemasta terroristien kanssa ja siinä sitä ollaan kitkemässä rikkaruohoja kokaviljelmiltä, kunnes saan maksettua itseni vapaaksi. Noh, totuushan on se, että kolumbialaiset ovat lähtökohtaisesti aivan ihanaa kansaa. Olen kohdannut todella ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat mielellään ja pahin rikollisuuteen liittyvä kokemukseni on ollut taskuvarkauden yritys.

Turvallisuus on kuitenkin sellainen juttu, joka Kolumbiassa kannattaa pitää mielessä. Ryöstöjä ja varkauksia tapahtuu jatkuvasti, ja eräältä vaihtarikaverilta varastettiin vuoden aikana neljä puhelinta. ”No dar papaya” oli ensimmäinen sanonta, jonka täällä oppi. Tämä kielto antaa papaijaa tarkoittaa sitä, että Kolumbiassa ei kannata tehdä itseään helpoksi kohteeksi esimerkiksi kävelemällä kadulla puhelin kädessä. Kaiken kaikkiaan meno täällä ei mielestäni kuitenkaan juuri poikkea muista suurkaupungeista. Joten huoli pois ja kohti Kolumbiaa!

Lopuksi voisin vielä listata hyödyllistä triviatietoa. Hanavesi Bogotássa on juotavaa, mutta maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa ei. Lentokentältä maahan saapuessa saatavan 3kk oleskeluluvan (PIP) voi uusia netissä maahanmuuttoviraston sivuilla toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Lentokentältä yliopistolle oleva taksimatka ei tulisi maksaa yli 30 000 pesoa, jos niin käy niin sinua on vedätetty. Suurin osa Bogotán museoista on sunnuntaisin ilmaisia ja niissä kannattaakin ehdottomasti käydä. Normaali vuokra huoneesta on sijainnista ja kunnosta riippuen n. 500 000-900 000 pesoa. Lounaan saa useassa paikassa 10k pesolla, eli noin kolmella eurolla. Ongelmatilanteissa Hermanos sin Fronteras ja kansainvälisten palveluiden toimisto auttavat varmasti. Ota sateenvarjo mukaan! Bogotássa on sadekausi kaksi kertaa vuodessa ja nyt keväällä satoikin pääsiäisen jälkeen lähes joka päivä. Välillä saattaa myös peräkkäisinä päivinä olla sekä T-paitakeli että tarvetta kevyttoppatakille. Bogotasta on lisäksi hyvät lentoyhteydet eri puolille Kolumbiaa, ja tätä tekstiä kirjoittaessani minulla onkin seuraavana päivänä lento Amazonin sademetsään, minkä koluttuani matka jatkuu Karibian rannikolle.

Atrévete y aprovecha Colombia!

5.6.20198.1.2021

Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, syksy 2018

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnnan opiskelija

Opiskelu Universidad de Costa Ricassa on varmasti erilainen ja antoisa kokemus! Costa Rican pinta-alasta noin neljännesosa on suojeltua ja vuonna 2018 maa tuotti sähköstään 98 % uusiutuvilla energianlähteillä. Luonto on uskomattoman monimuotoinen ja jopa San Josén kampuksella voi hyvällä tuurilla bongata laiskiaisia ja jättiperhosia. Huonoina puolina on esimerkiksi Costa Rican korkea hintataso, joka saattaa yllättää vaihto-oppilaan. Erityisesti ruoka- ja asumisenkustannukset hipovat eurooppalaista hintatasoa. San Josén ruuhkat ja melut saattavat välillä rasittaa, mutta onneksi rannoille ja muille virkistysalueille pääsee alle muutamassa tunnissa myös julkisilla kulkuvälineillä. Seuraavaksi jaan yleisiä ja omakohtaisia vinkkejä ja kokemuksia vaihtovuodestani Costa Ricassa syksyllä 2018.

Ennen lähtöä

Muista hoitaa luetellut paperi-, käännös- ja todistusasiat kuntoon. Kaikki tarvittava löytyy siitä yhdestä ja samasta listasta, joka lähetetään tulevalle vaihto-oppilaalle sähköpostilla vaihtopalveluista. Sen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa, sillä ilman vaadittuja todistuksia vaihtarille ei tulla myöntämään visaa eikä siten myöskään opinto-oikeutta Universidad de Costa Ricassa. Älä kuitenkaan murehdi liikaa täällä Suomen päässä – täällä nimittäin hommat hoituu muy bien!

Mukaan kannattaa pakata kesävaatteiden ja uikkarien lisäksi myös kevät-/syysvaatteita, joilla pärjää myös 10-15°C lämpötiloissa. San José sijaitsee laaksossa, joka on yli kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Illat ja yöt voivat olla melko kylmiä etenkin sadekaudella. Kompaktinkokoinen sateenvarjo on myös erittäin tarpeellinen matkatavara, sillä Costa Ricassa sataa melkein ympärivuotisesti muutamaa täysin kuivaa kuukautta lukuun ottamatta. Pahimmat sateet San Joséssa ovat syys-marraskuussa eli jos lähdet Helsingin yliopiston syyslukukauden ajaksi Costa Ricaan, niin kuin minä tein, varaudu trooppisiin rankkasateisiin ja tulviviin katuihin.

Otathan kuitenkin sateenvarjosi kaveriksi myös ison purkin korkeasuojakertoimista aurinkorasvaa, sillä aurinko paahtaa myös paksulta vaikuttavan pilviverhon läpi ja kaikkien yllätykseksi Suomessa aurinkorasva on halvempaa kuin Costa Ricassa.

Äläkä unohda pakata matkalaukkuusi positiivista asennetta ja kourallista itseluottamusta! Kaikki tulee sujumaan hyvin! 🙂

Alkubyrokratia vaihtokohteessa – tsemppiä tähän!

Alkubyrokratia voi ensin hirvittää. Siihen on erittäin hyvä valmistautua henkisesti, mutta ei sitäkään kannata huolehtia liikaa etukäteen. Se on välttämätön paha, mikä on hyvä hoitaa tunnollisesti alta pois. Alkuorientaatiopäivää ei kannata missata, sillä siellä saaduilla tiedoilla pääsee erittäin pitkälle. Jokaiselle vaihtarille annetaan siellä paperiset muistiinpanot, joista löytyvät kaikki tärkeimmät yhteystiedot ja ohjeet jokaiseen välivaiheeseen.

Orientaatiotilaisuudessa saadaan myös päivämäärä ja kellonaika, jolloin paperihommat täytyy olla viimeistään valmiina ja pinkassa en la Oficina de Asuntos Internacionales eli paikallisen yliopiston vaihtotoimistossa. Mun käsityksen mukaan vähintään kahdella henkilöllä on aina sama päivämäärä ja aika. Vinkkivitonen onkin, että kannattaa tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä jonkun muun vaihtarin kanssa, niin saa vertaistukea ja helpotusta byrokratian hoitamiseen ja mahdolliseen turhautumiseen. Itselläni sattui käymään erinomainen tuuri, kun minut oli laitettu ainoan ruotsista tulleen vaihtarin kanssa samalle vastaanottoajalle. Siitä lähtikin idea, että hoitaisimme hommat yhdessä pähkäillen. Lähetimme sähköposteja tarvittaville tahoille yhdessä, kävimme asianajajalla yhdessä, menimme ottamaan sormenjäljet poliisiasemalle yhdessä ja ties mitä. Myös siellä vuoden viettävältä toiselta Suomi-vaihtarilta sai apua. Vaikka alku saattaakin olla melko rankka, niin kannattaa muistaa, että kaikki vaihtarit ovat samojen asioiden äärellä ja tukea ja neuvoja saa kyllä aina! Vaihtarien Whatsapp-ryhmästä saa apua lähes heti kaikkeen mahdolliseen eli kannattaa rohkeasti aina kysyä. Myös vaihtotoimiston henkilökunta auttaa kaikessa mahdollisessa.

Ei kannata myöskään suuttua, jos ei koskaan saa kaikesta vaivannäöstä ja maksamista satasista huolimatta visaa käsiin edes vaihdon loppupuolella. Niin vain tulee luultavimmin käymään. Minullekin kävi. Byrokratia on Costa Ricassa erittäin hidasta. Pitää vain hengittää syvään sisään ja hyväksyä se.

Asuminen, liikkuminen ja turvallisuus

Tähän kysymykseen en ole paras vastaamaan. Minulla oli entuudestaan costaricalaisia kavereita, joista yhdellä sattui olemaan huone, jonka vuokrasin yleistä hintatasoa alemmin kustannuksin. Käsitykseni on kuitenkin se, että yleensä, jos haluaa asua edes jokseenkin lähellä kampusta, on huoneen hinta 350-500$. Omaa asuntoa on vaikea saada edes maksamalla enemmän eli oikeastaan ainoa vaihtoehto on kimppa-asuminen. Monet vaihtarit tekevät niin, että he yöpyvät esimerkiksi ensimmäiset yöt tai viikot hostelleissa tai Airbnb-asunnoissa, jonka jälkeen he ovat saaneet esimerkiksi orientaatiopäivän yhteydessä kontakteja ja tietoja asunnoista. Myös opiskelijoille suunnattuja asuntoloita on olemassa. Campus Residencias, Costa Rica on niistä yksi. Kannattaa luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy ja kyllä aina jokin asunto tai huone löytyy!

Kampuksen läheiset asuinalueet ovat yleisesti ottaen turvallisia. Ilta- ja yöaikaan kampukselta tai baarista ei välttämättä kannata kävellä kotiin ainakaan arvoesineiden kanssa. Vaihtoni aikana Uber toimi kuljetuksissa erinomaisesti eli sovellus kannattaa ladata heti Costa Ricaan päästyä. Vaikka Uber toimii niin sanotusti maassa laittomasti, jopa paikalliset poliitikot ja valtion virkamiehet käyttävät sitä, joten kyllä muutkin voivat. Sitä paitsi, Uber-kuskit ovat yleensä mukavia ja heiltä voi oppia paljon paikallisesta kulttuurista. Kaikessa tekemisessä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon se, että Costa Rica ei ole saman turvallisuustason maa kuin mihin Suomessa on saattanut tottua. San Josén keskustassa on hyvä pitää esimerkiksi laukusta kiinni ja tarkkailla ympäristöä. Järki siis aina mukana minne meneekin.

Opiskelu ja opetus

Orientaatiopäivänä annetaan hyvä neuvo: älä ota liikaa kursseja! Vaikka tarjolla on kymmeniä mielenkiintoiselta kuulostavaa kurssia, niin kannattaa malta mielensä eikä ottaa liian montaa. Minimivaatimus kursseista taitaa olla 12 creditos (Helsingin yliopistolla vastaa 24 opintopistettä kandikursseissa) ja suositeltu maksimi on 15 creditos. Itse valitsin neljä kurssia, joista tuli yhteensä 14 creditos. Koin sen olevan hyvä määrä, vaikka vähemmälläkin olisin pärjännyt. Hyvä kurssimäärä on kolmesta neljään, sillä pakollisia palautuksia ja luettavaa jokaiselle kurssille tuli välillä aikamoista tahtia. Tarkennukseksi voin sanoa, että ne kurssit, mitä opiskelijaa pyydetään valitsemaan hakemusvaiheessa, eivät ole sitovia. On siis mahdollista valita, vaikka aivan eri kurssit kuin mitä hakuvaiheen papereihin on merkitty. Tämän lisäksi vaihtareille annetaan myös ns. testiviikko eli ensimmäisen viikon voi käydä testaamassa valitsemia kursseja ja sitten on vielä mahdollisuus vaihtaa tai pudottaa jotakin pois. Tästäkin saa hyvän ohjeistuksen orientaatiopäivänä!

Itse maantieteilijänä voin antaa vahvat suositukset maantieteen kursseille, sillä sikäläiset mantsalaiset ovat yleisesti kuvailtuna leppoisia, avoimia ja kiinnostuneita ulkomaalaisista vaihtareista. Plussana sanottakoot vielä, että melkein kaikkiin mantsan kursseihin sisältyy myös vähintään yksi kurssin teemaan sopiva retki, joka on kustannuksiltaan edullinen ja määränpäänä on usein sellainen kohde, mihin ei normaalina turistina edes pääsisi tai ainakaan keksisi lähteä.

Valitettavaa, mutta totta on tietenkin laatuerot kurssien välillä. Itse arvioin, että 2/4 valitsemistani kursseista olivat erinomaisia, yksi hyvä ja yksi tyydyttävä/huono. Huonot kokemukset voi koittaa välttää muun muassa kyselemällä muilta opiskelijoilta ja opiskelijatuutoreilta niistä kursseista ja opettajista, joita on miettinyt valita. Minun huono opettajakokemukseni oli kurssi, jolla opettaja vain istui/torkahteli kaikki tunnit sillä aikaa, kun opiskelijat esitysten muodossa opettivat muulle luokalle kurssin teemasisältöjä. Erinomaisilla kursseilla opettajat olivat erittäin ammattitaitoisia ja kurssien sisältö oli monipuolista ja mielenkiintoista.

Espanjaksi opiskeleminen ottaa hetken aikansa, mutta kyllä siihen pystyy! Hyvät arvosanatkin ovat mahdollisia, vaikka opinnot kotiutetaankin Helsingin yliopistolle hyväksytty-hylätty-asteikolla. Kokeissa voi mahdollisesti pitää sanakirjaa mukana tai pyytää opettajaa selittämään, mitä jollakin tehtävällä meinataan. Eli ihan reilu meininkikin, tosin tämäkin riippuu opettajasta ja oppiaineesta.

Muita vinkkiviitosia Costa Rican vaihtareille ja sitä harkitseville:

Viimeinen neuvoni on tämä: opiskele tarpeeksi, mutta ennen kaikkea näe, koe ja NAUTI! Costa Rica on upea maa, josta saa helposti paljon irti. Bussilla on melko helppo päästä parhaisiin kohteisiin ja autonvuokrauskaan ei ole kallista, jos on monta matkaajaa. Tulivuoria, auringonlaskuja, sademetsiä, upeita rantoja, vuoria, snorklauskohteita, vesiputouksia, surffausta, kuumia lähteitä ja äärimmäisen suuri biodiversiteetti ylipäänsä. Uskalla siis lähteä kokemaan myös San Josen ulkopuolinen Costa Rica! Matkaaminen on erittäin hyvä vastapaino välillä raskaalle opiskelulle.

7.6.20188.1.2021

Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rica on tosi kiva maa. Olen varma, että jokainen tänne lähtevä sen huomaa. Ihmiset on ystävällisiä, ei tule kylmä, luonto on tosi upeaa ja viikonloppumatkoilla voi mennä katsomaan laiskiaisia, kilpikonnia, valaita… Kohteita riittää! Itse lähdin matkaan tuntematta yhtään costaricalaista ja tietämättä käytännössä mitään paikallisesta todellisuudesta. Täällä pärjää kyllä! Tervetuloa!

Costa Rican vaihtoaika on käytännössä noin 28.2.-15.7. ja 1.8.-15.12. Kuten huomaat, ei välissä ole juurikaan ”kesälomaa” – koska täällä Väli-Amerikan sijainnista huolimatta noudatetaan eteläisen pallonpuoliskon lukukausiaikoja, eli pitkä loma on meidän talviloma. Kevätlukukaudeksi lähtevä saa nauttia kolme kuukautta sateetonta kesäsäätä, syyslukukaudelle lähtevä pääsee kokemaan sadekauden täysimittaisena. 🙂

Kielitaito? Olin opiskellut aiemmin jonkun verran espanjaa. Costa Rican yliopiston vaatimuksissa on C1-tason espanja, mutta tässä vaiheessa voin kyllä kai jo tunnustaa, etten kyllä ole sillä tasolla. Olen mielestäni iloinen B2, joka vaihtoon lähtiessään lupasi itselleen olla kärsivällinen ja yrittää parhaansa – ja sillä pärjää täällä mainiosti! Sain kielikeskuksesta opettajalta tsemppitoivotukset ja paperin, jossa luki, että kielitasoni on C1. Stressasin kieltä aluksi aika paljon, mutta opinnot aloitettuani tajusin, että pärjään ihan hyvin. Täällä ei ole tarjolla englanninkielisiä kursseja. Monella muulla vaihtarilla (esim. Yhdysvalloista tai Hollannista) on aika olematon espanjan kielitaito, ja jään vain miettimään, että mitenköhän he ovat todistaneet ”C1”-tasonsa, vai onko eri yliopistoille eri säännöt. Toisaalta vaihtokohteena Costa Rica on sellainen, että tänne osuu aika sekalaista sakkia – monilla on joku aiempi side maahan, ja jotkut taas tulevat tänne surffaamaan eikä opiskelemaan.

Sain ennen lähtöä ihan hyvät ohjeet vaihtoyliopistosta. Jos eräpäivä on mennyt eikä mitään kuulu, ei kannata stressata – täällä eletään paikallista aikaa, joka hämmentää täsmällistä suomalaista. Jos menee reilulla viikolla yli, niin sitten kannattaa laittaa viestiä. Ohjeissa lukee mitä papereita pitää ottaa mukaan.

Asuminen

Saavuin itse Costa Ricaan vasta edellisenä päivänä ennen orientaatiota. Minulle se oli hyvä ratkaisu. Asuin ensimmäisen kuukauden etukäteen varaamassani AirBnB-huoneessa paikallisen perheen luona. Se toimi tosi hyvin, kun sai apua tarvittaessa ja oppi tuntemaan ympäristöä. Sieltä käveli n. 15 minuuttia yliopistolle, mikä toimi mainiosti. Kyselemällä muilta vaihtareilta löysin sitten seuraavia asumisvaihtoehtoja. Aika moni tuntuu asuvan hostelleissa, jotka vuokraavat myös pidempiaikaisia huoneita. Usein nimi on Casa jotain. Ilmeisesti maksavat n. 300 euroa kuussa.

Toinen yleinen asumismuoto on vuokrata huone kimppakämpästä paikallisten kanssa. Näitä on joka lähtöön, ja myös aika edullisia. Halvin mistä kuulin oli 15 min bussimatkan (n. 300 colones/matka) päässä yliopistolta, ja maksoi n. 120 000 colonesia eli 185 euroa kuussa, mutta yleensä hintaa on reilu 200 euroa. Aika monta tällaista nähneenä voin sanoa, että tyypillistä näille on esim. vain kattoikkuna/ikkuna autotalliin ja tosi pieni huonekoko. Ei kannata odottaa juurikaan kalusteita niin huoneessa kuin välttämättä yhteistiloissakaan. Toisaalta en halua yleistää liikaa – osa on varmasti tosi kivoja. Kannattaa käydä ensin katsomassa!

Opiskelija-asuntoloita ei ole yliopistolla, ja minun mielestäni tarjotun isäntäperhemajoituksen hinta oli ihan liian korkea. Yhden chileläisen vaihtarin suosituksesta löysin kuitenkin asuntolatyyppisemmän majoituksen, Campus Residencias (niillä on myös nettisivut), johon on 10 min kävely yliopistolta. Se on aidattu kerrostalo, jossa asuu n. 200 opiskelijaa sekä soluissa että yksiöissä. Tässä on kivaa se, että alue on aidattu, portilla vartija 24/7 joka tuntee nimeltä mut ja kaverit, ja ulko-ovessa jopa sormenjälkilukko. Käytössä on myös kuntosali, kattoterassi, leffahuone ja opiskelutiloja sekä yksin että ryhmille. 🙂 Tästä saan sitten maksaakin vähän enemmän, eli 4 hengen solussa huone on 420USD (370 eur). Mun mielestä se oli hyvä hinta-laatusuhde, varsinkin kun mun ilmastoidusta huoneessa on kiva näköala kaupungin yli vuorille, ja tämä uudehko talo on ainoa tietämäni paikka, jossa ei ole torakoita keittiössä! Täällä ilmanalassa niistä ei oikeasti pääse eroon, vaan niitä on kaduilla ja asunnoissa joka paikassa.

Liikkuvuuspalveluiden ohjeessa annettiin seuraavat summat: AsuminenUS$685-ylöspäin/kuukausi, muut menotUS$700-900/kuukausi. Itse sanoisin, että mun menot on n. 400e/kk asuminen ja toinen samanlainen ruokaan ja elämään ilman matkoja. Voisin elää halvemmalla, mutta tykkään esimerkiksi käydä välillä paikallisissa ravintoloissa syömässä tai tilata pitsan kotiin, jos siltä tuntuu. Lisäksi paikallinen perusruoka riisi+mustat pavut+vaihtuva ainesosa alkaa olla tylsä aika nopeasti, ja se on käytännössä ainoa halpa ruoka.

Tässä vaiheessa sanon, että Costa Rica EI OLE halpa maa esim. ruoan suhteen! 1000 colones on noin 1,5 euroa. Myös esim. hygieniatarvikkeet ovat välillä selkeästi kalliimpia kuin suomessa. Kannattaa olla tarkkana, mistä ostaa mitäkin. Varsinkin liha- ja juustotuotteet ovat suomalaisellekin kalliita, joten olen siirtynyt kotikokkauksessa aika pitkälti kasviksiin ja pastaan.

Lounas yliopistolla: 2000 colones (lämmin ruoka, juoma, hedelmä) (3e)
Lounas paikalliseen tyyliin (soda): 3000-3500 colones (5e)
McDonald’s ateria: 4000-5000 colones (6-8e)
Leffalippu: 2500 colones (3,75e)
500g paketti jauhelihaa: 5000 colones (8e)
Kokonainen ananas: 1000 colones (1,5e)
Bussilippu keskustaan: 280 colones (45 snt)
Keskihintainen ravintolaruokailu + juoma per henkilö: 8000 colones (12e)
Normideodorantti, esim. Dove: 2500 colones (3,75e)

Turvallisuus on ihan hyvää. Paikalliset varoittavat kävelemästä pimeän jälkeen (eli kello iltakuuden jälkeen) ja suosittelevat ottamaan taksin. Mun torstain luento loppuu 19.30, ja olen kyllä sieltä kävellyt kotiin eikä käynyt mitään. Toisaalta ainakin yksi tuttu vaihtarikaveri ryöstettiin aseella uhaten 50 metriä kotiovelta, veivät laukun ja lähtivät. Joten sellaistakin tapahtuu. Jätän ylimääräiset laitteet ja rahat kotiin, jos lähden illemmalla ulos. Suomen ajokortti kelpaa henkkarista, niin passi saa olla turvassa kotona.

Byrokratia

Yliopiston orientaatiopäivä on pakollinen kaikille. Vaikka infromaatioarvo ei ollutkaan hirvittävän suuri, sieltä sai todella tärkeät alkukontaktit muihin vaihtareihin. Niitä kannattaa vaalia! Orientaatiopäivä oli alkupotku oleskelulupahärdellille, joka ei ole ihan yksinkertainen.

Ennen saapumista oli tullut ilmoitus käydä hakemassa ”esiviisumi” Costa Rican lähetystöstä. Lähimmät on vissiin Lontoo, Praha, Bryssel (Oslo suljettu 2015). Vaihtoehtona on tulla maahan turistina (eli pelkkä passi riittää) ja maksaa ”oleskelulupaperusteen vaihtomaksu” n. 170 euroa. Valitsin mennä turistina, logiikkana se, että lähetystössä käyminen olisi tullut varmaan kalliimmaksi. Jälkeenpäin totean, että oli oikea ratkaisu. Täällä päässä ei ole mitään eroa, kumman teki. Tässä menee 1-2 viikkoa. Ei siis kannata katsoa kalenteria ja todeta, että orientaation ja kurssien alkamisen välillä on kaksi viikkoa, että ehtisi vaikka rannalle. Ei ehdi, koska tähän kaikkeen menee niin paljon aikaa. Oleskelulupaprosessin lisäksi tänä aikana hoidetaan yliopiston kurssivalinnat (vain henkilökohtaisesti, ei muuta vaihtoehtoa!), sähköpostit, opiskelijakortit jne. Muista vaihtareista on paljon apua tänä aikana!

Opiskelu ja opetus

Kurssien määrä: 4-5 kurssia (kukin kurssi UCR creditos) / lukukausi (=12-18 UCR creditos = n. 25-30 op.)

Halusin vaihtoon suorittamaan Latinalaisen Amerikan tutkimuksen laaja sivuainekokonaisuuden. Minä otin viisi kurssia: kaksi maantieteen, yksi historian, ja kaksi politiikan. Kaikki ovat kivasti samalla kampuksella (Kampus 2, Ciudad de Investigación), joten minun ei normaalisti tarvitse reissata kampusten väliä kampusbussilla. Jälkeenpäin työmäärää katsoen mietin, että ehkä neljä kurssia olisi ollut parempi valinta minulle.

Moni vaihtari on tehnyt kurssien suhteen tietoisia arvovalintoja, esim. valinnut kurssit enemmän niiden lukujärjestyksen mukaan kuin kurssisisällön. Tämä on tiettyyn asti ihan fiksua: viikonloppuretket onnistuvat paremmin, jos on esim. perjantai vapaa. Kurssit ovat yleensä 3 tuntia putkeen kerran viikossa, historiassa ilmeisesti 4 tuntia putkeen. Minulla on yksi kurssi ma, ti ja ke, ja torstaina kaksi kurssia. Jälkikäteen olisin ehkä strategioinut vielä enemmän niin, että maanantai olisi ollut myös vapaa, jolloin neljä päivää olisi ollut vielä parempi viikonloppumatkailuun. 🙂

Kursseja miettiessäsi suosittelen odottamaan paikan päälle ja juttelemaan avoimesti muiden vaihtareiden kanssa mitä he ottavat. Kannattaa myös miettiä poikkitieteellisiä valintoja. Täällä on esimerkiksi monta vaihtaria ihan muilta aloilta biologian kurssilla, jonka aiheena ovat kilpikonnat. Siihen sisältyy mm. 3 kenttäretkeä katsomaan kilpikonnia! Kuulemma on myös samanlainen kurssi haikaloista. Osa on myös ottanut esim. piirtämiskurssin, liikuntaa tai orkesterin.

Opiskelutyyli ja arvostelu

Täällä ensimmäisen kahden viikon aikana jokainen kurssin vetäjä antaa kurssiohjelman, jossa on listattu arvosanaan vaikuttavat tehtävät prosentin tarkkuudella. Kursseilla on yleensä kaksi tenttiä: yksi puolivälissä ja yksi lopussa. Molempien arvo on mun kokemuksen mukaan 25-30% kokonaisarvosanasta. Sen lisäksi voi olla esimerkiksi essee esim. 10%, kaksi elokuvasta tai tapahtumasta kirjoitettavaa raporttia á la 5%… Tämän takia kurssit on itse asiassa helpompi päästä läpi kuin Suomessa. Suomessa kun usein kurssissa on yksi tentti, ja siinä se – feilaa tentti, feilaat kurssin. Täällä on siis suhteessa helpompi päästä läpi.

Vaihtarille opettajat on toisaalta aika sallivia, esim. historian tentissä ymmärsin kysymyksen eri tavalla ja kirjoitin aiheen ohi, mutta sain siitäkin kuitenkin hyvät pisteet. Esseitä voi pyytää saada kirjoittaa englanniksi, jos espanja tuntuu vaikealta. Toisaalta opettajien vaihtaria kohden osoittama kärsivällisyys näyttää korreloivan sen kanssa, miten on paikalla tunneilla – eli tunneilla olo koetaan tosi, tosi tärkeäksi.

Kaikkiin viiteen kurssiini kuuluu yllättävän paljon artikkeleiden lukemista, luen noin 6-7 artikkelia joka viikko. Artikkelit ovat lähes poikkeuksetta espanjaksi, ja niiden kahlaaminen on välillä tosi raskasta. Toisaalta valitsemani aineet kuten historia ja politiikka ovat täällä tunnetusti raskaita lukemistoineen, ja esim. maantieteen kursseilla pääsee paljon vähemmällä lukemisella. Mantsaa suosittelen vaihtarille myös siksi, että niillä kursseilla on usein kenttäretkiä. Minun mantsan kurssillani ”Geografia Cultural”, olimme kolme päivää Costa Rican kaakkoiskulmassa bribri-alkuperäiskansan territoriossa vieraana. Se oli jännittävää!

Opiskelun tavoitteellisuus on aika unohtunut täällä, kun Suomeen siirrettäessä kurssit siirtyvät hyväksytty-hylätty –asteikolla. Arvosanalla ei siis ole käytännössä väliä. Sama juttu on joillain muillakin mailla, esim. Ruotsi, Tanska, Australia, Hollanti. Toisaalta opin asioita koko ajan. Olen kuitenkin todennut, että munkin B2-kielitaidolla hyvien arvosanojen saaminen on ihan mahdollista, se vain vaatii opiskelumotivaatiota ja paneutumista.

Täällä ei oikeastaan ollut erityisempiä ongelmia. Kannattaa olla avoimin mielin ja ottaa ekstramäärä kärsivällisyyttä mukaan!