bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Alkubyrokratia
Helsingin yliopiston ohjeet lähtöön ovat hyvät, joten niitä seuraamalla ei pitäisi voida jäädä mitään tärkeää välistä. Viisumi kannattaa hakea heti, kun kohdeyliopistosta on tullut vahvistukset. Hokkaidon yliopistolta tuli kirje kotiin, jossa oli ohjeita ja informaatiota asuntoloista yms. Lisäksi certificate of eligibility, jonka kanssa viisumi haetaan.
Lisäksi yliopisto lähetti sähköpostitse erittäin yksityiskohtaiset ohjeet lähestulkoon kaikesta. Dokumenteista löytyi mm. kuinka päästä lentokentältä asuntolalle ja mitä kaikkea on ensimmäisinä päivinä hoidettava. Hokkaidon yliopisto järjesti meille tuutorit, jotka odottivat meitä asuntolallamme saapumista seuraavana aamuna. Heidän kanssaan täytettiin kaikki tarvittavat lomakkeet ja vietiin ne kunnantalolle, postiin ja yliopistolle. Suurin osa dokumenteista piti täyttää japaniksi, mutta tuutorit auttoivat siinäkin. Paljoa ei itse tarvinnut ymmärtää eikä muistaa, kun byrokratia hoidettiin kädestä pitäen. Meidän oli avattava japanilainen pankkitili mahdollista JASSO-apurahaa varten, ja se oli ainoa asia jota emme hoitaneet tuutoreiden kanssa. He kuitenkin auttoivat lomakkeiden täytössä, joten itse ei tarvinnut ymmärtää niistä mitään. Yliopisto vaatii myös ottamaan japanilaisen vakuutuksen, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä tuutoreiden kanssa.
Asuminen
Hokkaidon yliopistolla on useita eri asuntoloita, jotka voi laittaa toivejärjestykseen ennen saapumista. Laitoin itse ensimmäiseksi vaihtoehdoksi lähimpänä kampusta sijaitsevan ja halvimman vaihtoehdon, jonka perusvuokra oli noin 45€/kk (tähän päälle sähkö, vesi, kaasu yms nostivat kylmimpinä kuukausina vuokran sataan euroon kuussa). Asuntola oli toki toimiva, mutta keittiö ja yksi vessa ja suihku jaettiin kahdeksan ihmisen kanssa, ja ne olivat pieniä ja likaisia. Jos on tarkka siisteydestä eikä kestä esim. sotkuista keittiötä, suosittelisin valitsemaan jonkun kalliimmista asuntoloista. Niissä vessa ja keittiö joko jaettiin vain muutaman ihmisen kanssa tai ei kenenkään. Asuntoloissa on manageri, joka vahtii sisään tulevia ja vieraista on ilmoitettava hänelle (erityisesti, jos vieras on eri sukupuolta kuin asuntolan asukkaat). Minun asuntolani manageri ei puhunut muuta kuin japania, joten asioiden selvittely oli ajoittain haastavaa. Jos japanin kielitaito ei ole kovin hyvä, omasta asuntolasta kannattaa etsiä kaveri, joka puhuu sekä hyvää japania että jotakin yhteistä kieltä. Siitä on hyötyä myös mm. postin kanssa, kun postista/pankista/vakuutusyhtiöltä saapuu kirje eikä sitä osaa lukea. Yliopistolta löytyy yleensä myös aina joku opettaja tai virkailija joka on valmis auttamaan tällaisissa asioissa.
Opiskeleminen ja kurssit
Opiskelun rankkuus riippuu paljolti siitä, mitä ja kuinka paljon kursseja ottaa ja kuinka niihin suhtautuu. Minulla oli kuusi nk. hustep-kurssia sekä yksi japaninkurssi, ja minulle jäi paljon aikaa tehdä muuta. Kaikilla luennoilla on läsnäolopakko, mutta kotiin töitä jää suhteellisen vähän. Suurin osa valitsemistani hustep-kursseista oli kevyitä, osa jopa liian. Hustep-kursseista ne kurssit, joissa on opettajaksi merkitty useita japanilaisia, olivat minun kokemukseni mukaan hiukan turhauttavia. Suurin osa opettajista puhui todella huono englantia, jopa niin huonoa, etteivät he ymmärtäneet meidän kysymyksiämme tai osanneet vastata niihin. Kurssien arvosana määräytyi läsnäololla sekä muutamalla raportilla, jotka itse kirjoitin jokaisen alle tunnissa. Nämä kurssit sopivat sellaiselle, jota ei haittaa turhautua kunhan saa helposti opintopisteitä. Osa aiheista oli toki mielenkiintoisia, mutta hyvin suuri osa luennoista meni ehkä hiukan ”hukkaan”. Oman kokemukseni mukaan hustep-kursseista parhaita olivat ne, jotka tuntuivat työläimmiltä ja vaikeimmilta. Ne olivat oikeasti yliopistotasoa ja niissä oppi eniten. Hustep-kursseissa pidin siitä, että vaikka olen biotieteilijä, minun oli täysin mahdollista opiskella esim yksi sosiologian kurssi. Hustepissa saa hyvää yleissivistystä muista aloista, joita ei ehkä omassa yliopistossa tule opiskeltua.
Kurssit valitaan vasta paikanpäällä Japanissa, missä yliopisto antaa paksut kirjaset kurssivaihtoehdoista ja ohjeet niiden valitsemisesta. Japanintunnit ovat yleensä aamulla, ensimmäisen kolmen periodin aikana. Hustep-kurssit ovat iltapäivällä. Viimeinen tunti loppuu kuudelta, joten päivistä voi tulla pitkiä jos valitsee joka päivälle japania ja viimeisten periodien tunteja. Hokkaidon yliopistolla on nk. Advanced English courses, jotka on suunnattu japanilaisille opiskelijoille. Niihin on arvonta, joten suosituille sellaisille ei välttämättä pääse sisään. Olin itse yhdellä tällaisella kurssilla, ja jos haluaa parantaa englanninkielentaitoaan, näitä kursseja ei ehkä kannata valita, sillä taso ei ole korkea.
Kursseja pitää valita Helsingin yliopiston puolesta tietty määrä sekä Japanin puolesta tietty määrä viikkotunteja. Japaninkursseista tulee paljon viikkotunteja muttei juurikaan opintopisteitä. Tarvittavat määrät selitetään Japanin puolesta Hokkaidon päässä, ja Helsingin vaatimukset löytyvät vaihto-ohjeista. Minulla oli kuusi hustep-kurssia ja yksi japaninkurssi, ja siinä oli hiukan ylimääräistä siten, että jos en olisi päässyt yhdestä kurssista läpi, opintopisteitä ja kursseja olisi silti ollut tarpeeksi. Arviointi tapahtuu kirjainasteikolla A – F, mutta arvosanat eivät siirry Helsingin yliopistolle. Itse olin suhteellisen rento arvosanojen suhteen, ja sain silti lopulta hyvät arvosanat. Oman kokemukseni puolesta sanoisin, ettei niistä kannata stressata. Kun tekee pyydetyt työt ja istuu luennoilla, opiskelu sujuu.
Vapaa-aika
Jos osaa japania, yliopistojen kerhot voivat olla hauska vapaa-ajanviete. Suurimpaan osaan tarvitsee kuitenkin säällistä kielitaitoa, muuten voi olla vaikea päästä mukaan tai ei jopa oteta sisään kerhoon. Yrittää kuitenkin kannattaa tietysti aina. Suuri osa kerhoista treenaa tosissaan ja osallistuu kilpailuihin yms, eli esim uuden urheilulajin aloittaminen on vaikeaa kerhojen kautta. Hokkaidon yliopiston kampuksella sijaitsee ilmainen kuntosali, jota itse käytin muiden urheilumahdollisuuksien puutteessa. Kuntosalilla ei ole uusinta teknologiaa eikä edes ihan kaikkia eripainoisia käsipainoja, mutta siellä voi ihan hyvin treenata. Olin lähes aina ainoa ulkomaalainen ja ainoa nainen, joten katseita kyllä saattaa tulla.
Sopeutuminen
Itselläni sopeutumista helpottivat kaverit, joita oli helppo saada saman asuntolan ihmisistä ensimmäisten päivien aikana, kun hoidettiin byrokratiaa tuutoreiden kanssa. Lähdimme pienellä joukolla heti ensimmäisistä päivistä käymään eri Sapporon turistikohteissa, ja näiden retkien porukasta rakentuikin yhdet tärkeimmistä ystävyyksistäni koko vaihdon ajaksi. Lisäksi turistikohteissa käyminen heti alkuun nosti innostusta uutta paikkaa kohtaan, joten olen iloinen etteivät luennot alkaneet heti ja oli aikaa tutustua ihmisiin ja Sapporoon. Sopeutumista vaikeutta asuntolan likaisuus, kun tuntui, että kotona ei ole kiva olla. Siihen auttoi suuresti oman huoneen sisustaminen. 100¥ kaupoista saa halvalla lähes kaikkea, ja ostin sieltä paperia jolla päälystin seinät, viltin tuolin päälle ja paljon muuta mikä nosti viihtyvyyttä. 100¥ kaupoista saa alle eurolla myös astioita ja kaikkea käyttötavaraa mitä alussa on pakko ostaa, joten sellainen kannattaa etsiä lähimaastosta.
Pakkaaminen
Japaniin kannattaa Suomesta pakata mukaan ainakin deodoranttia (erittäin vaikea löytää Japanista) ja perussärkylääkkeitä, jos sellaisia käyttää. Lisäksi kannattaa varata mukaan hiukan tuliaisia, joita vaihtaa kavereiden kanssa. Tähän soveltuvat mainiosti suomalaiset karkit tai muut herkut, joista on helppo vähän suuremmassakin porukassa jakaa. Adaptorit pistorasioihin on myös hyvä olla. Suosittelen varmistamaan, että kaikki tarvittavat töpselit käyvät hankittuun adaptoriin, sillä Euroopassa on useampaa eri töpselityyppiä jotka kaikki sopivat eurooppalaiseen pistokkeeseen, mutteivät välttämättä kaikkiin adaptoreihin.
Hokkaidolla tulee talvella suhteellisen kylmä ja paljon lunta. Teitä ei hiekoiteta, joten jos omistaa talvikengät joissa on hyvä pito, sellaiset kannattaa ottaa mukaan. Myös sisällä saattaa tulla kylmä, sillä asuntoloiden lämmitys menee päälle ja pois pitkin vuorokautta. Lämmin yöpuku on siis myös Hokkaidolle järkevää ottaa.
Loppubyrokratia
Vaihdon lopun byrokratiasta ja hoidettavista asioista annettiin myös vaihtoyliopistossa yksityiskohtaiset ohjeet. Jos tahtoo matkustella Japanissa tai muualla Aasiassa, se onnistuu helpoiten vaihdon jälkeen. Viisumi on puolen vuoden vaihtareille voimassa vuoden ja vuoden vaihtareille yli vuoden, mutta on otettava huomioon, että se päättyy kuitenkin kohdeyliopiston lukukauden päättyessä. Yliopiston toimisto ilmoittaa viranomaisille vaihto-opiskelun päättymisestä, joten viisumi on oikeasti voimassa vähemmän aikaa kuin mitä sen fyysisessä versiossa lukee. Itse matkustin Japanissa ennen lukukauden päättymistä, sillä luennot ja kaikki muu päättyivät ennen lukukauden päättymistä. Jos haluaa matkustaa Japanissa sen jälkeen, on poistuttava Japanista ja palattava turistiviisumilla. Lennot Japanista esim Taiwaniin ja Etelä-Koreaan ovat suhteellisen edullisia, joten naapurimaissa voi olla mielenkiintoista matkustaa vaihdon jälkeen.
