Tag: USA

Posted on

Vaihtokertomus, George Mason University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Ennen Yhdysvaltoihin lähtöä minun täytyi tehdä melko paljon muuttoon liittyviä paperitöitä. Kaikkein keskeisimpänä oli tietysti viisumin hankkiminen, joka kaikesta stressaavuudesta ja byrokratiastaan huolimatta sujui melko mutkattomasti. Vaihtoyliopistolle tuli tämän lisäksi hankkia erinäisiä todistuksia esimerkiksi varallisuudesta ja kielitaidosta, sekä joitakin uusia rokotuksia tuli ottaa. Kaiken kaikkiaan matkaa edeltävät viikot olivat stressaavia hankitavien dokumenttien paljouden ja aikataulun kireyden vuoksi, mutta sain kuin sainkin viisumiasiani kuntoon kokonaiset kaksi viikkoa ennen lähtöä, joka ei tosiaankaan ollut varmaa Yhdysvaltojen konsulaatin huiman viisumijonon vuoksi.

Lähtöä edeltäneestä kiireestä huolimatta itse saapuminen kohteeseen sujui mukavasti. Ensimmäisenä kohtana listallani minulla oli paikallisen puhelinliittymän hankkiminen, mutta kävi ilmi, että tarvitsin liittymän lisäksi myös uuden puhelimen, sillä oma puhelimeni oli Eurooppalainen malli, eikä siten yhteensopiva Yhdysvaltojen liittymän kanssa. Jouduin ostamaan myös adaptereita sähkölaitteideni johdoille, sillä niissä oli tietysti kaikissa suomalaisiin pistorasioihin tarkoitetut päät. Suosittelenkin siis Yhdysvaltoihin lähtiessä tarkistamaan etukäteen oman puhelimen sopivuuden netistä, ja kyselemään josko tutuilta löytyisi adaptereita, joita voisi ottaa lainaan, sillä siinä säästää melko suuren kuluerän heti vaihtomaahan saapuessa.

Olin lähtenyt matkaan hyvin kevyin varustein, niin että mukanani oli vain yksi matkalaukku ja reppu. Vaihtoyliopistolle päästyäni minua odotti siis ensimmäisenä tarpeellisuuksien kuten pyyhkeiden, tyynyjen ja lakanoiden hankinta. Onnekseni yliopistolta oli hyvät bussiyhteydet lähimpään Walmart-supermarkettiin, josta löytyi kaikki tarpeellinen ensihätään. Sainkin siis keskittyä uuden asunnon sisustamisen sijasta ensimmäiset viikkoni kampuksella ja kaupungilla kiertelyyn, sekä kansainvälisten opiskelijoiden orientaatioviikon tapahtumiin.

Asuminen

Olin saanut huoneen yliopistoni asuntolasta, joka osoittautui parhaaksi majoittautumisvaihtoehdoksi sekä sijaintinsa että hintatasonsa puolesta. Kaupunki, jossa yliopistoni sijaitsi, oli pienehkö, miltei opiskelijakaupunki, mutta se sijaitsi aivan Washington DC:n laitamilla, joka tarkoitti, että asuntojen vuokrat alueella olisivat olleet melko hintavia yksin. Oman asuntolahuoneeni hintaa ajoi alas myös se, että jaoin huoneen kahden muun paikallisen opiskelijan kanssa. Tämä oli suuri totuttelu alkuun, mutta loppujen lopuksi yhteiselo kämppisten kanssa sujui mukavasti, ja meistä tuli läheisiä ystäviä.

Arki kohteessa

Yhdysvalloissa yliopistokulttuuriin kuuluu keskeisenä osana kerho- ja harrastustoiminta. Kampuksella toimikin hyvin monia erilaisia kerhoja ja urheilujoukkueita, eli kaikkiin makuihin löytyi toimintaa koulupäivien ulkopuolelle. Itse liityin yliopiston miekkailuseuraan sekä soutujoukkueeseen, sekä kävin pelaamassa lautapelejä lautapelikerhossa. Tähän sai hyvin kulumaan niin arki-illat kuin viikonloputkin, sillä treenien lisäksi joukkueen kanssa oli mahdollisuus lähteä kisamatkoille lähialueelle. Kävin itse osallistumassa yhteen miekkailuturnaukseen Marylandin yliopistolla, muutaman tunnin ajomatkan päässä vaihtoyliopistostani.

Vain vaihto-opiskelijoille suunnattua toimintaa ei yliopistolla järjestetty laisinkaan, mutta kansainvälisille opiskelijoille yleisemmin tapahtumia onneksi löytyi, vaikkakin Yhdysvalloissa paikallisiinkin tutustuminenkin oli helppoa, eikä siten pelkkiä vaihtariporukoita oikein päässyt syntymään.

Opetus ja kokeet

Itse opiskelussa oli keskiössä vielä Suomea enemmän esseiden kirjoittaminen. Kaikilla kursseillani kirjoitettiin useampia esseitä, yhdellä jopa muutaman viikon välein, mutta opetus ei muuten ollut vaikeustasoltaan suomesta eroavaa. Eräänä erikoisuutena, johon itse olen Helsingin yliopistossa opiskellessani törmännyt harvemmilla kursseilla, oli monivalintakokeiden yleisyys. Tämä aiheutti minussa esseevastauksiin tottuneena hämmennystä, mutta ei suurempia ongelmia

Luentoja oli tyypillisesti kaksi viikossa, ja niiden pituudet vaihtelivat puolestatoista tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin. Yhdellä kursseistani, jolla opimme teatteriproduktioiden tuottamisesta, meillä oli myös käytännönläheisempää opetusta luokkahuonetyöskentelyn lisäksi, eli teimme kaikki viikossa yhden muutaman tunnin työvuoron koulun puvustamossa tai lavastamossa.

Lukukausi ja lomat

Lukukausi alkoi elokuun lopulla ja jatkui joulukuun alkupuolelle asti. Kursseissa pidettiin lukukauden puolessa välissä midterm-kokeet, jotka olivat puolet kurssin loppuarvosanasta, ja toisen puolen määrittivät loppukokeet lukukauden lopussa. Midtermit eivät kaikilla kursseilla olleet koeviikkomaisesti samaan aikaan, vaan niitä oli muutaman viikon aikavälillä sen mukaan, miten kurssien opettajat olivat niitä päättäneet pitää. Samaten loppukokeet levittäytyivät lukukauden kahden viimeisen viikon ajalle, riippuen kurssin omasta aikataulusta.

Syksylle ei osunut kiitospäivän lisäksi pidempiä lomia, joita kevätlukukaudella taasen olisi ollut. Kiitospäivän aikaan ehti kuitenkin hyvin matkustella, ja monet vaihto-opiskelija ystäväni lähtivätkin silloin reissuun. Itse suuntasin New Yorkiin, sillä olin halunnut nähdä sen kuuluisan kiitospäivän paraatin.

Yllätyksiä ja huomioita

Yhdysvallat oli vaihtokohteena hyvin mielenkiintoinen paikka, erityisesti sen koon ja vaihtelevaisuuden takia, mutta makumatkaksi reissua on vaikea sanoa. Yhdysvalloissa suurin osa ruoasta on hyvin prosessoitua ja lisättyä sokeria löytyy jopa ruuista, joista sitä ei odottaisi löytyvän. Onkin siis hyvä varautua siihen, että jos tahtoo syödä terveellisempää ruokaa, on se huomattavasti hintavampaa kuin enemmän prosessoitu ruoka. Myös yliopiston ruokaloissa pitsa ja hampurilaiset olivat jokapäiväinen näky, eli leffoissa nähtävät ruokailutottumukset olivat paikallisille todellakin arkipäivää.

Tämä oli tietysti minulle yllättävää, muttei lainkaan suurin kulttuurishokki. Suurinta totuttelua nimittäin minulle vaati Yhdysvaltojen smalltalk-kulttuuri, jossa standardina on kysellä kuulumisia jokaiselta asiakaspalvelijalta, jonka kanssa asioit, oli sitten kyseessä kahvila tai ruokakauppa. Onneksi tälle small talkille oli tietty käsikirjoitus, jota siinä piti toistuvasti noudattaa, eli muutaman viikon kohdemaassa asuttuani sain siitä jo hyvin kiinni.

Paluu suomeen

Vaikka vaihtoyliopiston kanssa oli ollut joitakin ongelmia ennen lähtöä, oli kotiinpaluu yliopiston kannalta sujuvaa. Yliopistoni lähetti automaattisesti opintotodistukseni suoraan Helsingin yliopistolle, eli minun ei tarvinnut itse huolehtia todistusten pyytämisestä tai toimittamisesta.  Sain siis keskittyä itse toipumaan kulttuurishokista, joka taas suomeen palattuani iski minuun. Paikalliset tavat ja smalltalk-kulttuuri olivat jääneet päälle, ja meni muutamia viikkoja tottua taas oman lähikaupan tuotevalikoimaan ja Helsingin joukkoliikenteeseen. Suurimpana yllätyksenä iski se, että olin muutamassa kuukaudessa tottunut dollareihin niin paljon, että ensimmäisinä viikkoina suomessa eurot hämmensivät minua.

Vaihto oli kuitenkin ehdottomasti yksi elämäni parhaimpia kokemuksia, ja suosittelenkin lämpimästi kaikkia Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtemisestä kiinnostuneita hakemaan sinne. Kaikessa koossaan se on vaihtokohteena erittäin monipuolinen, ja tarjoa paljon sekä kaupunkimatkailusta kiinnostuneille kuin luontoa rakastavillekin.

Posted on

Vaihtokertomus, University of California, Davis, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Yksi lempipaikoistani kampuksella oli suuri ja vehreä Arboretum.

Kalifornia oli minulle tuttu jo ennen vaihtoani, sillä olin matkustellut alueella aiemmin ja minulla oli paikallisia ystäviä. Kun mahdollisuus vaihto-opiskeluun tuli eteen, halusin matkustaa mahdollisimman kauas ja pitkäksi aikaa. Englanninopiskelijana minulle oli tärkeää, että kohdemaassani puhuttaisiin natiivienglantia. UC Davis erottui vaihtoehdoista heti edukseen, sillä se vaikutti kansainväliseltä ja laadukkaalta yliopistolta, mutta itse kaupunki oli suhteellisen pieni. Lukuvuosi oli tapahtumarikas ja mieleenpainuva. Vaikka sitä värittivät sekä koronapandemia että Black Lives Matter -mellakat, vuodesta jäi paljon positiivisia muistoja, ja toivon pääseväni palaamaan Kaliforniaan mahdollisimman pian.

Ennen lähtöä

Paperisota ennen lähtöä vei paljon aikaa ja voimavaroja. Kohdeyliopisto halusi (ymmärrettävistä syistä) tietää tarkasti kielitaitoni, vakuutukseni ja raha-asiani. He tarjosivat paikallista vakuutusta, mutta valitsin oman vakuutusyhtiöni laajennetun matkavakuutuksen. Se oli hyvä päätös, sillä kotimaisen vakuutusyhtiön korvausehdot olivat paremmat ja vakuutus oli huomattavasti edullisempi. Vierailu Yhdysvaltain suurlähetystössä oli jännittävä, mutta sain viisumin vaikeuksitta. Pakkaaminen matkaa varten oli haastavaa: otin mukaani kaksi isoa matkalaukkua, mutta jouduin silti karsimaan paljon tavaroita. Jos nyt lähtisin uudestaan, lähtisin matkaan paljon kevyemmillä varusteilla. Arjessa pärjää vähällä, ja sikäläisistä kaupoista löytyy kyllä kaikki, mitä voi tarvita.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Asettuminen Davisiin oli helppoa. UC Davisin vaihto-oppilasohjelma Global Study Program huolehti meistä vaihtareista hyvin. He auttoivat opintosuunnitelman laatimisessa, antoivat vinkkejä opiskeluun ja pitivät meitä ajan tasalla yliopiston tapahtumista. Ennen lukuvuoden alkua tuli hankkia opiskelijakortti. Siitä oli hyötyä lähinnä kampuksen kirjakaupassa ja julkisessa liikenteessä – kortilla sai kirjakaupasta bonuksia ja sitä näyttämällä pääsi liikkumaan ilmaiseksi koulubusseilla. Passia ja viisumia kysyttiin alussa useasti, ja minulla oli tapana pitää etenkin viisumia mukana repussa.

Asuminen

Asuntolani sisäpihalla oli uima-allas ja paljon tilaa istuskella

Asuntolani sisäpihalla oli uima-allas ja paljon tilaa istuskella.

Koska vaihto-oppilaat eivät saaneet majoittua kampuksen asuntoloissa, oli koti hankittava muualta. Päätin pelata varman päälle ja otin hyvissä ajoin yhteyttä isoon asuntolaan, joka sijaitsi muutaman kilometrin päästä kampukselta. Kampuksen ulkopuoliset asuntolat ovat ainakin siellä päin yleensä resort-tyylisiä, eli asuntojen välittömässä läheisyydessä on uima-allas ja poreamme, kuntosali, pelihuone, opiskelutilat, tulostusmahdollisuus sekä muuta hyödyllistä ja viihdyttävää. Asuntolani henkilökunta järjesti usein tempauksia, kuten arvontoja ja teemapäiviä. Asuntolassamme kaikki asunnot olivat soluasuntoja. Oman huoneeni yhteydessä oli oma kylpyhuone. Se antoi kaivattua yksityisyyttä. Olin asumisjärjestelyihini muuten tyytyväinen, mutta valitettavasti kaksi kolmesta kämppiksestäni olivat ystäviä keskenään ja heillä oli tapana metelöidä jatkuvasti. He myös unohtivat toistuvasti parvekkeen oven auki sekä hellan ja uunin päälle. Yritimme kolmannen kämppikseni kanssa valittaa kaksikosta henkilökunnalle useasti, mutta paikan johtaja ei saanut kunnon ratkaisua aikaan vaan ehdotti meille mm. korvatulppia ja että vahtisimme kämppisten uunin ja hellan käyttöä paremmin. Ongelmat kämppäkavereiden kanssa olivat ikävin osa vaihtokokemustani. Itse asuntola oli hieno ja ylelliset puitteet toivat luksusta arkeen. Voin siksi suositella vastaavaa ratkaisua muillekin. On kuitenkin arpapeliä, millaisten ihmisten kanssa päätyy asumaan. On hyvä varautua siihen, että kansainvälisillä kämppiksillä on hyvin erilaiset tavat asua ja huolehtia kodista.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu UC Davisissa oli melko erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Lukuvuosi ei koostunut lukukausista vaan quartereista, neljänneksistä, jotka kestivät kymmenen viikkoa. Joka vuodenajalle oli siis tavallaan oma quarterinsa, ja niiden välissä oli lyhyt loma. Näistä lomista talvi- ja kevätneljänneksen välissä oleva spring break on monille suomalaisillekin tuttu. Opetus oli intensiivistä, ja quarterit kuluivat nopeasti. Kurssit olivat yhden quarterin pituisia. Puolessavälissä oli yleensä välikoe eli midterm ja lopussa loppukoe eli final. Arvosanat koostuivat näiden kokeiden tuloksista sekä tuntiaktiivisuudesta. Käytössä oli kirjainasteikko A-F. Joillakin kursseilla pidimme myös esitelmiä ja kirjoitimme esseitä. Hermoilin esitelmien pitämistä todella paljon, mutta selvisin kaikista kunnialla, enkä ollut ainoa, jota jännitti.

Myös lukujärjestys oli erilainen kuin Suomessa. Viikossa oli yleensä kaksi luentoa sekä yksi discussion eli keskustelutunti. Luennoitsija ei ollut paikalla keskustelutunneilla, vaan opettajana toimi opintoavustaja eli teaching assistant (TA). Kertasimme avustajien kanssa luennoilla opittuja asioita. He olivat yleensä nuoria, jotka olivat edenneet omissa opinnoissaan pidemmälle. Oppimisympäristö netissä oli Canvas, joka on samantapainen kuin Moodle ja helppo omaksua. Oppitunnit kestivät yleensä vain 50 minuuttia, jota seurasi kymmenen minuutin tauko. Tauon aikana oli ehdittävä seuraavalle luennolle, eikä myöhästymistä katsottu hyvällä. Koska kampus oli valtava, paras tapa liikkua paikasta toiseen oli pyöräileminen. Ostinkin oman pyörän, vanhan beach cruiserin, jo opintojen alussa. Tykästyin pyörään niin kovasti, että toin sen lopulta mukanani Suomeen.

Polkupyörä on Davisissa todella kätevä ja pyöräily kaupungissa on helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kampuksen keskipiste oli puistomainen Quad, jossa oli myös riippumattoja.

Vaikka Yhdysvallat on suomalaisille tuttu maa jo median kautta ja yksi länsimaista, kulttuuri paikan päällä on yllättävän erilainen. Luokkaerot ovat esillä, ja esimerkiksi kodittomia näkyy pienissäkin kaupungeissa. Suomalaiselle voi tulla koti-ikävä, kun asiat eivät aina sujukaan yhtä mutkattomasti kuin kotona. Koulubussi saattaa jättää vuoron välistä, tai kaupassa huomaakin maksaneensa normaalihinnan tarjoustuotetta ostaessaan. Nämä pienet hankaluudet kuuluvat kuitenkin elämään, ja vaikka yhteiskunta ei huolehdi amerikkalaisista niin hyvin kuin suomalaisista, paikalliset ovat avuliaita ja ystävällisiä. Voisi kuvitella, että Kaliforniassa on aina kuuma, mutta talvella Pohjois-Kaliforniassa lämpötila voi laskea öisin lähelle nollaa, eikä asuntoja eristetä kunnolla. Muista siis ottaa myös lämpimiä vaatteita mukaan! Kesä on pitkä ja lämmin, ja vielä lokakuussa saattaa lämpötila nousta jopa lähelle neljääkymmentä astetta. Onneksi lähes kaikkialla on koneellinen ilmastointi. UC Davisissa on paljon kerhoja ja tapahtumia opintojen ohella, ja myös Global Study Program järjestää vaihtareille omia tapaamisia. Niihin kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä ne auttavat tutustumaan muihin oppilaisiin ja sulautumaan kulttuuriin.

Suuntasimme vaelluskerhon kanssa upealle Muir Beachille.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Montana, syksy 2019

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Haaveilun vaihdosta olen aloittanut jo ala-asteella, joten suunnittelu ja tiedonhankinta on ollut ”ikuista”. Hain vaihtoon ISEP:in kautta, jolloin virallinen haku alkoi joulukuussa sekä syksyn että seuravan kevään vaihtoihin. Sain ensin tiedon Helsingin yliopistolta, että olen päässyt heidän ISEP-hakijaksi, jonka jälkeen alkoi erillinen hakuprosessi ISEP-järjestelmässä. Toiveyliopistoja sai edelleen laittaa useasta maasta ja kaupungista. Lisäksi ISEP-hakuun kuului maksullinen kielitesti, joka tuli olla suoritettuna ennen hyväksymistä.


Sain keväällä tiedon hyväksymisestä Montanaan, jolloin aloin täydentää tietojani heidän sivuilleen ja ilmoittautua kursseille. Kursssien osalta kaikki meni kuitenkin vielä uusiksi kohteessa, koska järjestelmä vaati academic advisorin eli opinto-ohjaajan hyväksynnän. Hänelle olisi toki voinut laittaa viestiä jo Suomestakin. Sain kuitenkin valittua juuri minulle sopivat mielenkiintoiset kurssit ja opettajat olivat todella auttavaisia ja kannustavia.

Lähes kaiken informaation sain sähköpostilla kevään ja kesän aikana ja pääsin elokuussa lähtemään hyvin luottavaisin mielin. Viisumiprosessi sujui virallisesti, mutta kivuttomasti, vaikka jännitinkin kovasti suurlähetystössä vierailua. Aika kannattaa kuitenkin varata ajoissa ja varautua jonotuksiin.

Lennot varasin vasta pari viikkoa ennen lähtöä, vaikka en tätä heikkohermoisille suosittelekaan. Aikaerosta palautumiseen on hyvä varata aikaa ja saapua kohteeseen hieman aiemmin kuin viimeisenä iltana ennen ohjelman alkamista, sillä aikaero painoi vielä viikonkin päästä. Mukaan kannattaa ottaa kopiot passista, viisumista ja muista dokumenteista, mielellään sähköisenä ja paperisena. On hyvä olla osoite lähettyvillä, koska sitä kysellään jo lentokentällä, sekä yhteyshenkilöiden puhelinnumeroja
lentokentältä noutoa varten. Minut noudettiin kentältä ongelmitta, mutta ystäväni oli unohdettu, jolloin he seikkailivat keskellä yötä uudessa kaupungissa etsien majoitustaan.

Vaihdossa

ISEP oli ehdottomasti edullisin väylä juuri Missoulaan lähtiessä. Ruokailu kampuksella oli melko hintavaa, joten se ja vuokra suurimpina kuluerinä oli katettu jo osallistumismaksussa. Terveellinen ruoka oli surullisen kallista epäterveelliseen verrattuna, mutta vain hieman Suomen ostoksia kalliimmalla kauppareissuilla selvisi useimmiten. ISEP ja kohdeyliopisto hoitivat omalla kohdallani hyvin kaikki käytännön asiat ja informoivat, jos jonnekin piti rekisteröityä. Viisumitarkastus lentokentälle saapuessa oli tarkin, mutta muuten ei erityisiä ilmoituksia tarvinnut tehdä.

Asuminen

Monet asuvat Yhdysvalloissa 2-hengen jaetuissa huoneissa, johon olin itsekin varautunut, mutta onnekseni kaikki ISEP-opiskelijat sijoitettiin Lewis&Clark Villagen maisteriasuntoloihin, joissa oli oma huone ja jaettu keittiö, kylpyhuone ja olohuone. Asuntola sijoittui 2 km yliopistolta, jolloin varsinainen kampuksella asuminen leffatyyliin jäi kokematta, mutta olin todella tyytyväinen majoitukseeni.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on valvotumpaa ja lukiomaisempaa kuin Suomessa. Osassa kursseista oli pakollisia luentoja. Arvosana ei perustu yhteen tenttiin vaan koko kurssin aikaisiin suorituksiin. Jokaisella kurssilla oli useampi ”mid term” -koe, jotka ovat samanarvoisia lopputentin kanssa. Alussa järjestelmä tuntui työläältä, mutta lopussa totesin työmäärän olevan melko sama, mutta jakautuvan paremmin kurssin varrelle. Viimeisen illan paniikkia ei ollut, koska olin läpäissyt kurssit jo ennen viimeistä tenttiä! Kuulinpa huhuja muilta aloilta, ettei tenttiviikolle ollut tämän vuoksi edes pakko osallistua. Opiskelijoiden oli hyvä myös valmistautua luennolle, koska pistokokeita pidettiin luentojen alussa tulevasta aiheesta. Nämä olivat onneksi vain arvosanaa nostavia. Arviointi oli kirjaimin, jossa A=90%, B=80%, C=70% ja D <60% eli hylätty. Tämä asteikko kuitenkin hieman jousti kurssista riippuen. Olin itse maisteriopiskelijana ja suorisin pari graduate-tason kurssia ja pari undergraduate-tason kurssia. Työmäärä vaihteli hyvin paljon kurssi- ja alakohtaisesti, mutta pääasiassa graduate -kurssit ovat haastavampia ja työläämpiä, jolloin niistä saa myös Suomessa enemmän opintopisteitä. Lisäksi yliopistolla oli mieletön valikoima harrastuskursseja, joista itse kävin backpacking kurssin upeine vaelluksineen ja telttailuineen, suosittelen!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto muodostaa ympärilleen todellisen yhteisön. Kaikki pukeutuvat oman joukkueen väreihin ja kannustushuutoja kuulee myös muissa kaupungeissa heihin törmätessä. Paljon ohjelmaa keskittyy juuri urheilulajien ympärille, kuten amerikkalainen jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Harrastuspuitteet ja -mahdollisuudet ovat ensiluokkaisia erityisesti urheilun osalta. Yliopisto ja sen sidosryhmät (kansainvälisyysryhmät ym) järjestivät paljon tapahtumia koko syksyn eri teemoilla. Vaihtarit huomioitiin hyvin kiitospäivä- ja halloweenkokemuksissa. Yliopisto-opiskelijat ovat Yhdysvalloissa melko nuoria ja täysi-ikäisyyden raja on 21, joten kaikki tapahtumat ovat alkoholittomia. Julkisilla paikoilla juominen on kielletty ja avonaisesta tölkistä voi saada sakot. Yöelämää löytyi kuitenkin parin baarin, sekä kotibileiden myötä.

Turvallisuus ja terveydenhuolto

Kaikki terveydenhuolto perustuu vakuutuksiin, joten niihin kannattaa (ja vaaditaan) panostaa. Meillä oli käytössä kampuksen oma terveyskeskus, paikallinen ”yths”. Vakuutuksesta sain korvaukset shekkeinä, joiden lunastaminen ilman pankkitiliä oli haastavaa, mutta mahdollista.
Oma yliopistokaupunkini oli melko pieni ja yleisvaikutelma turvallinen. Muutamia häiriötilanteita tuli tietoomme yliopiston sähköpostin tiedotteissa, mutta itse en kohdannut mitään ongelmia. Kaupunkini on aikaisempien tapahtumien aiheuttaman huonon maineen jälkeen panostanut turvallisuuteen merkittävästi! Kodittomien määrä kaduilla kasvoi hurjasti isommissa kaupungeissa, joissa tavaroistaan sai pitää hieman tiukemmin kiinni.

Posted on

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, syksy 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2018 kriminologiaa Yhdysvaltain itärannikolla Indiana University of Pennsylvaniassa. Olin jo pitkään halunnut vaihtoon Yhdysvaltoihin, ja valitsin kyseisen yliopiston hakukohteekseni mielenkiintoisen ja monipuolisen kurssitarjonnan takia ja osittain myös sillä perusteella, että se oli suhteellisen lähellä kaupunkeja, joihin halusin matkustaa. Hakuprosessiin liittyi hyvin paljon paperisotaa ja käytännön järjestelyjä, mm. kielitodistuksen ja rokotustodistuksen hankkiminen sekä viisumin hakeminen, mutta kun näihin jaksoi keskittyä ja täytti tarvittavat hakemukset, asiat järjestyivät mutkitta. Näistä asioista ei tarvitse stressata ja kunhan tekee kaiken mitä pyydetään, ei pitäisi tulla ongelmia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Otin varmuuden vuoksi kaikki IUP:sta postissa saamani paperit sekä kaikki viisumiin ja muihin asiakirjoihin liittyvät paperit ja kuitit mukaani, kun lähdin matkaan. Lopulta suurinta osaa näistä papereista ei koko vaihdon aikana tarvittu (esim. rokotustodistus, joka IUP:ssa vaadittiin), mutta on ne hyvä olla matkassa mukana.

Matka sujui ilman mitään ongelmia, rajalla katsoivat viisumin ja passin ja piti täyttää jokin lomake, mutta maahanpääsy on ilmeisesti hyvin läpihuutojuttu vaihto-opiskelijalla. Olin varannut etukäteen yliopiston tarjoaman lentokenttäkuljetuksen, joten pääsin helposti kentältä yliopistolle (suosittelen hyödyntämään tätä, kentältä voi muuten olla vaikeaa tai kallista päästä yliopistolle). Perillä kohteessa meille jaettiin huoneet ja pääsimme asettautumaan kodiksi. Yliopistoon kirjautumiseen kuului yllättävän vähän paperisotaa, kaikki oli hyvin nopeasti hoidettu. Käytännössä piti vain käydä ottamassa kuva iCardia eli yliopiston avainkorttia varten, palauttaa joitakin lomakkeita henkilökunnalle ja allekirjoittaa joitakin papereita. Itse avasin lisäksi pankkitilin paikallisessa pankissa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kaikki oli hyvin organisoitu, ei mitään ongelmia missään.

Vaihtarit tulivat kampukselle muutamaa päivää aiemmin kuin paikalliset opiskelijat, ja meillä oli ohjattu muutaman päivän mittainen orientaatio heti alkuun. Viimeistään siinä kaikki asiat selvisivät ja pääsi myös hyvin tutustumaan muihin vaihtareihin. Orientaatio oli suomalaiseen yliopistokulttuuriin verrattuna hyvin väljä, ja siihen sisältyi paljon vapaa-aikaa. Orientaatiopäivien aikana tehtiin myös kurssivalinnat yhdessä opintoneuvojan kanssa. Sain kaikki kurssit, joita olin toivonutkin, mutta jotkut vaihtarit joutuivat muuttamaan kurssivalintojaan – kaikille löytyi kuitenkin lopulta hyvät kurssit. Muutaman päivän orientaation aikana myös aikaeroväsymys ehti helpottaa, joten pääsin aloittamaan itse opinnot hyvin asettuneena.

Asuminen

IUP velvoittaa kaikki vaihtarit asumaan kampuksen asuntoloissa. Huone asuntolasta oli aika kallis, mutta siihen sisältyi sitten myös ruuat ja asuminen oli hyvin helppoa, kun kaikki oli parin minuutin kävelymatkan päässä. Asuin itse Wallwork Hall -nimisessä asuntolassa, jonka teemana oli kansainvälisyys ja johon suurin osa vaihtareista majoittui, voin suositella tätä muillekin, koska asuntolassa pääsi helposti tutustumaan opiskelijoihin ympäri maailmaa. Asuntoloissa on erityyppisiä huoneita, itse asuin halvimmassa vaihtoehdossa eli kahden hengen jaetussa huoneessa. Kaikissa vaihtoehdoissa on oma kylpyhuone ja pikkukeittiö, mikä on kuulemani mukaan luksusta muihin jenkkien yliopistoasuntoloihin verrattuna. Asuntoloista löytyy yleisiä oleskelutiloja, tv-huoneita, biljardipöytiä jne., jota kaikki voivat käyttää. Lisäksi niistä voi lainata esim. lautapelejä tai ulkopelejä ilmaiseksi.

Kuten sanottu, jokaisessa huoneessa on pikkukeittiö, jossa voi tehdä välipalaa ja aamu-/iltapalaa, mutta pääasiassa ruokailu tapahtuu kampusravintoloissa. Kampuksella on useita ravintoloita, joissa saa etukäteen ladattavalla meal plan -kortilla buffet-tyyliin syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Eri vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta suurin osa niistä oli hyvin tyypillistä amerikkalaista ruokaa: erilaisia hampurilaisia, hot dogeja, pitsaa ja juustomakaronia. Terveellisiä vaihtoehtoja ja kasvisruokaa oli selvästi vähemmän, mutta kyllä niitäkin löytyi. Kampusravintoloiden lisäksi kampukselta löytyi mm. mäkkäri, Taco Bell, Starbucks ja KFC, eli pikaruokaa löytyy.

Minulle tuli positiivisena yllätyksenä se, miten hyvät liikuntamahdollisuudet IUP:ssa oli. Kampuksella pääsi ilmaiseksi kuntosalille, uimaan, pelailemaan pallopelejä ja tietysti lenkkeilemään kivoille lenkkipoluille ja treenailemaan juoksuradalla. Kaikki urheilutilat olivat todella hyvässä kunnossa ja siistejä ja välineet olivat hyvin päivitettyjä. Lisäksi sai halutessaan ostaa halvalla ryhmäliikuntakortin, jolla sai käydä ryhmäliikuntatunneilla niin paljon kuin halusi. Käytin itse paljon aikaani näiden urheilumahdollisuuksien parissa. Mainittakoon vielä se, että paikalliset opiskelijat eivät olleet kovin aktiivisia liikkujia, joten tiloissa ei yleensä ollut ruuhkaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu IUP:ssa oli hyvin samankaltaista kuin opiskelu suomalaisessa lukiossa. Kursseilla oli ehdoton läsnäolopakko, ja vain muutamalta luennolta sai olla poissa lukukauden aikana, mikäli mieli läpäistä kurssit. Kursseilla tuli olla aktiivinen, ja arvosanat määräytyivät erilaisten luennoilla tehtävien harjoitusten ja keskustelujen sekä monien kirjoitelmien ja kokeiden perusteella. Lisäksi halutessaan sai tehdä ekstratehtäviä arvosanojen kohottamiseksi. Tehtävää ja lukiotyyppisiä läksyjä oli aika paljon, mutta kun jaksoi joka päivä tehdä vähän jotain, sai kursseista erinomaiset arvosanat – eli ei liian vaikeaa. Minulla oli neljä kurssia, joista yksi oli fuksivuoden kurssi ja siten hyvin helppo (joskin aika tylsä, koska niin perusasiaa), ja loput kolme olivat neljännen eli viimeisen vuoden kursseja, jotka olivat huomattavasti työläämpiä, mutta myös erittäin mielenkiintoisia. Kurssikäytännöt vaihtelivat vähän opettajan mukaan, mutta monilla kursseilla ei saanut käyttää kännykkää tai edes tietokonetta, koska sen katsottiin häiritsevän keskittymistä. Paljon käsin kirjoitettuja muistiinpanoja siis. Lisäksi jokaisella kurssillani oli käytössä vähintään yksi kirja, ja kirjat piti itse ostaa. Niitä sai ostettua (ja vuokrattua) yliopiston omasta myymälästä, mutta neuvon vertaamaan hintoja, sain netistä kaikki kirjani paljon halvemmalla kuin yliopiston myymälästä olisin saanut. Lukukauden jälkeen kirjat voi sitten myydä yliopiston myymälään ja saada siten osan rahoistaan takaisin. Huomasin lopulta, ettei kirjoja välttämättä olisi edes tarvinnut ostaa, koska pärjäsin kursseilla hyvin vaikka en alun jälkeen edes lukenut kirjojani. Kaikki opettajani olivat hyvin päteviä ja mukavia, ja heitä tuntui oikeasti kiinnostavan opiskelijoiden viihtyvyys. Ryhmäkoot olivat pieniä, joten kaikki opettajat muistivat opiskelijoiden nimet ja saattoivat esim. käytävällä törmätessä jäädä juttelemaan ja kysyä kuulumisia. Minulla oli aina sellainen olo, että minusta välitettiin ja minua autettiin, mikäli minulla oli mitään mielen päällä kursseihin tai mihin tahansa muuhun liittyen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Indiana on pieni paikka, ja suosittelen osallistumaan yliopiston järjestämiin aktiviteetteihin ja kerhoihin aktiivisesti sekä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin – juuri muuta tekemistä Indianassa ei ole. Joitakin ravintoloita ja elokuvateatteri sekä keilahalli sieltä löytyy.
  • Pittsburgh on noin tunnin ajomatkan päässä Indianasta, ja sinne pitää käytännössä mennä autolla, koska bussit kulkevat vain pari kertaa päivässä ja huonoihin aikoihin päiväretkien kannalta. Mikäli mielii vuokrata auton (onnistuu), pitää olla luottokortti mukana. Muussa tapauksessa kannattaa tutustua autollisiin paikallisiin, jotka voivat kuskata tarvittaessa.
  • Kampus on alkoholiton, ja tästä ollaan IUP:ssa hyvin tiukkoja. Kampuspoliisit kiertelevät asuntoloissa ja piha-alueella vartioimassa sääntöjen rikkomista ja kaikkien turvallisuutta. Opiskelijabileitä ja baareja löytyy ihan kampuksen vierestä, joten juhliminen kannattaa jättää sinne. Muista 21v ikäraja!
  • Yliopisto järjestää retkiä lähikaupunkeihin, suosittelen osallistumaan näihin! Retket olivat mielenkiintoisia ja edullisia, ja niissä kaikki käytännön järjestelyt oli hoidettu opiskelijoiden puolesta etukäteen.
  • Pittsburghista saa halpoja lentoja ympäri Yhdysvaltoja, suosittelen matkustamaan aina, kun vaan pystyy! Itse kävin kiitospäivän lomalla kavereideni kanssa Meksikossa, saimme sinne todella edulliset lennot. Lisäksi kävin pari kertaa New Yorkissa ja Washington DC:ssä.
  • Ennen kaikkea ole avoimin mielin ja nauti!! Älä murehdi liikoja, kaikki selviää kun pääsee paikan päälle ja viimeistään kysymällä. Vaihto-opiskelu on monelle ainutlaatuinen kokemus, ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Itse nautin ajastani IUP:ssa valtavasti, koska lähdin rohkeasti mukaan kaikkiin tapahtumiin, kerhotoimintaan ym. ja sain kursseiltani ja vapaa-ajan toiminnoista paljon sekä kansainvälisiä, että amerikkalaisia kavereita, joiden kanssa olen yhteyksissä edelleen.
Posted on

Vaihtokertomus, University of North Carolina Chapel Hill, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoon lähteminen saattaa olla jännittävää ja ensimmäiset kotimaassa suoritettavat alkujärjestelyt voivat tuntua raskailta, mutta niistä ei kannata stressata! Opiskelijavaihto UNC:ssä on helppo ja palkitseva kokemus, jonka aikana ehdit kokea ja nähdä paljon yhteisöllisyyttä, klassisia kohtauksia jenkkiyliopistoista sekä todella inspiroivia ja motivoivia luentoja taitavilta ja omistautuneilta professoreilta. Seuraavassa vaihtokertomuksessa nostan
esiin hyviä pieniä vinkkejä UNC:n kampuselämään ja Yhdysvalloissa seikkailuun.

Lähdön valmistelut: Rokotukset, asuminen ja vakuutus

Vaihtoon valmistautuminen alkaa muutamilla tärkeillä järjestelyillä, joihin on hyvä varata aikaa, sillä oikeiden asiakirjojen löytyminen saattaa viedä aikaa. Kolme tärkeysjärjestyksessä menevää asiaa ovat rokotukset, asuminen sekä vakuutus. Muista heti vaihtopaikkasi saatua tarkistaa mitä rokotustietoja yliopisto vaatii sinulta opiskeluluvan saamiseksi. Oikeista rokotustodistuksista ollaan Yhdysvalloissa todella tiukkoja ja ilman niitä pääset kyllä kouluun, mutta joudut palaamaan Suomeen mikäli asiakirjoja ei ole toimitettu yliopistolle kuukauden sisään lukukauden alkamisesta. Kannattaa siis ottaa rokotukset tai kysyä niitä koskevat todistukset vanhoista oppilaitoksistasi ajoissa.

UNC:ssä voit valita haluatko asua perinteisessä opiskeluasuntolassa eli dormissa tai kampuksen ulkopuolisessa yksityisessä asunnossa. Opiskeluasuntola on hauska ja hyvin amerikkalainen autenttinen kokemus, jossa jaat pienen n. 20 neliön huoneen toiveesi mukaan yhdestä kolmeen huonekaverin kanssa. Huoneessa kaikilla on omat sängyt, vaatekaapit,
lipasto sekä työskentelypiste, mutta omaa tilaa ei juurikaan muuten ole, joten yksin asumaan tottuneelle tämä saattaa olla raskasta, mutta itse kuitenkin tykkäsin tästä ja huonekaverini oli tosi kiva amerikkalaistyttö! Asuntolan kylpytilat ja keittiö (yleensä vain leivänpaahdin, mikro ja lavuaari) jaetaan muiden asuntolan samansukupuolisten kavereiden kanssa. Huone maksaa
n. 500 dollaria kuukaudessa ja se kannattaa ehdottomasti valita kampuksen pohjoispuolelta, jossa asunnot ovat aivan kampuksen keskellä, eteläiseltä puolelta kävelymatka kampukselle saattaa olla jopa 3 kilometriä. Kampuksen ulkopuolella asuminen on hieman edullisempaa ja asumisen edut ovat selkeät: yleensä opiskelija pääsee jakamaan kokonaisen omakotitalon muutaman paikallisen mukavan opiskelijan kanssa, käytössä on iso oma huone, täysi keittiö ja ystävyyssuhteita kämppiksiin muodostuu helposti. Koteja löytyy esim facebook-ryhmien kautta kuten UNC Chapel Hill – off campus housing. Asuntoa kannattaa hakea Franklin Streetin läheisyydestä mikäli mahdollista, Carrboro puolestaan on kampuksesta usein jo ilmaisen bussimatkan päässä.

Opiskelu vaatii myös kattavan vakuutuksen. UNC tarjoaa tähän kallista student blue -vakuutusta, mutta vaihtoajan kestoksi pidennetty suomalainen matkavakuutus on itseasiassa student blue -vakuutusta huomattavasti edullisempi ja kattavampi. Suosittelen siis tämän vakuutuksen hyväksyttämistä yliopistolla. Voit myös hyväksyttää suomalaisen vakuutuksen
vaikka olisitkin ehtinyt jo ostaa stundent bluen. Saat vakuutusmaksun takaisin yliopistolta checkin muodossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Yhdysvalloissa voi olla tuntimäärällisesti Helsingin yliopistoa työläämpää, sillä läksyjä tulee luennoilta usein melko paljon, mutta opintojen sisällöt ja tehtävät ovat usein melko helppoja, jopa lukiokurssien harjoituksia vastaavia tehtäviä. Läksyt painottavat myös usein isoa osaa kurssiarvosanastasi, joten niistä ei kannata lintsata. Opiskeluun on siis ihan
hyvä varata aikaa, mutta niistä ei suotta tarvitse stressata turhan paljon. Varaudu myös siihen, että kursseja, jotka olet valinnut vaihtoon lähtiessäsi ei välttämättä järjestetä kyseisenä lukukautena ja joudut tekemään kurssivalintoja yhdessä uusien vaihtokaveriesi kanssa vielä paljon ensimmäisen kahden viikon ajan. Kurssien valinta saattaa olla stressaavaa, mutta siihen kannattaa käyttää aikaa. UNC:n luennoitsijat ovat pääosin todella vetoavia, taitavia ja omistautuneita opettajia, joten ota opinnoistasi kaikki irti. Oma kokemuksieni kursseista on inspiroiva, keskusteleva ja hyvähenkinen. Ryhmätyöt ovat hyvä keino hankkia paikallisia ystäviä ja opiskelijat ovat pääosin hyvin vastaanottavaisia ja ystävällisiä! Pieni vinkki myös lukujärjestyksen tarkkailuun: vaihto-opiskelijoilla on usein tapana käydä erilaisilla viikonloppureissuilla muissa osavaltioissa, joten monet vaihto-opiskelijat valitsivat kurssinsa niin ettei kenelläkään ollut luentokertoja perjantaisin. Tätä kannattaa harkita, mikäli haluaa viikonloppureissuille mukaan!

Matkailu ja kerhotoiminta

Kannattaa varata arkibudjettisi lisäksi pientä matkakassaa, sillä omatoiminen tai kaveriporukalla tehtävä reissailu Yhdysvalloissa on tosi helppoa ja antoisaa. North Carolinan matkailut ja vaellus-, jooga- ja kiipeilyretket onnistuvat helposti opiskelijakerho Carolina Adventuresin kautta. Itse kävin ystävieni kanssa tosi helpolla ja kivalla neljän päivän pääsiäisvaelluksella, jota muutama opiskelija ohjasi yliopiston lainateltoilla ja vaellustarvikkeilla. Muutenkin kannattaa lähteä rohkeasti mukaan itseä kiinnostaviin kerhoihin. Paikalliset opiskelijat ovat tosi mukavia ja heihin tutustuu kerhoissa tosi helposti
kivan yhteisen tekemisen ohessa. Auton vuokraus Yhdysvalloissa on myös hyvin helppoa ja kivoja kaupunkeja ympäristöstä löytyy paljon esim Raleigh ja Charlotte. Ajamista ei kannata suotta jännittää, automaattivaihteet, isot ja selkeät tiet ja isot autot ovat turvallisia. Pidemmälle pääset helposti
ja halvasti Greyhoundin busseilla esim. Washingtoniin ja New Yorkiin. Yöbussit ovat kaikista halvin vaihtoehto, jolla säästät myös kätevästi yhden airbnb-majoituksen hinnan. Myös lennot Miamista Kuuban Havannaan ovat hurjan halvat vaikka kivalle Spring Break -reissulle, alle 100 dollaria!

Posted on

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.

Posted on

Indiana University of Pennsylvania, syksy 2016

Yhteiskuntapolitiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2016 sosiaalitieteitä Yhdysvaltain itärannikolla Indiana University of Pennsylvaniassa. Päätös lähteä Yhdysvaltoihin ei ollut helppo, ja sainkin idean melko viime hetkillä. Selaillessani eri maiden yliopistoja ja heidän kurssitarjontaansa, heräsi kiinnostukseni kyseistä maata ja yliopistoa kohtaan. Halusin lähteä englanninkieliseen maahan Euroopan ulkopuolelle, joten Yhdysvallat tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Myös ajankohta oli näin valtiotieteilijänä erinomainen, sillä yksi matkani kohokohtia olikin päästä seuraamaan syksyllä käytyjä historiallisia presidentinvaaleja paikallisen silmin. Pääsinpä todistamaan myös silloisen presidentin, Barack Obaman, puhetta Washington DC:ssä. Onhan Yhdysvallat myös yhteiskuntana hyvin erilainen kuin Suomi, minkä ajattelin tuovan opintoihini erinomaisen lisän.

Asuminen ja ruokailu

Kaikkien vaihto-opiskelijoiden tuli asua yliopiston kampuksella. Jokaisessa asuntolassa oli jokin erityinen teema, jonka ympärille järjestettiin erilaista toimintaa. Monien muiden vaihtareiden tavoin valitsin huoneen kansainvälisestä asuntolasta (ks. kuva yllä). Asuntoiloissa oli monia eri huonevaihtoehtoja, joita sai selailla kuin katalogia. Yliopistolle ei siis lähetetty erillistä huonetoivetta, vaan vapaat huoneet olivat näkyvillä erillisessä järjestelmässä, mistä sai valita itselleen mieluisan asuntolan ja huoneen. Hauskana lisänä järjestelmästä sai tietoa myös siitä, kenen kanssa tulet huoneistosi jakamaan (myös mitä hän opiskelee ja mistä hän on kotoisin). Suurin osa asui kahden hengen jaetussa huoneessa, joka oli myös vaihtoehdoista edullisin. Itse kuitenkin päätin valita kahden hengen soluhuoneiston eli jaoin kämppikseni kanssa keittiön ja kylpyhuoneen, mutta saimme molemmat omat makuuhuoneet. Olinkin tähän valintaan enemmän kuin tyytyväinen.

Kampuksella asuvien opiskelijoiden on myös ladattava itselleen lukukauden ajaksi meal plan eli ennakkoon maksettu ruokakortti. Kortin valinta olikin melko vaikea, sillä vaihtoehtoja löytyi loputtomiin, eikä minulla ollut tarkkaa tietoa, kuinka ruokailu kampuksella tulisi toimimaan. Päädyin lataamaan kortilleni yhden edullisimman meal planin, joka kattoi 14 ateriaa viikossa. Tämän lisäksi kortille oli mahdollista ladata erillistä arvoa. Ruokaloita löytyi kampusalueelta muutama, ja itse ruoka oli stereotyyppisen amerikkalaista. Tarjolla oli päivittäin hampurilaisia ja pizzaa, joten laihdutuskuurille ei vaihdossa kannata alkaa!

Orientaatio ja opiskelu

Ennen itse opiskelun aloittamista kaikille vaihto-opiskelijoille järjestettiin yhteinen orientaatioviikko. Kyseisen viikon aikana järjestettiin erilaisia tietoiskuja ja huolehdittiin, että jokainen on saanut kaikki käytännön asiat hoidettua. Lisäksi pääsimme tutustumaan itse kampusalueeseen, että Pittsburghin kaupunkiin. Näin suomalaisena opiskelijana viikko tuntui kuitenkin melko rennolta, sillä olin olettanut orientaation vastaavan enemmän suomalaista fuksivuoden orientaatiota. Myös kursseille rekisteröityminen järjestettiin orientaatioviikon aikana. Vaikka paikalliset opiskelijat olivat valinneet kurssinsa jo edeltävänä keväänä, mahduin onnekseni lähes kaikille toivomilleni kursseille.

Orientaatioviikon aikana minulle selvisi, että olen yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ainoa vaihto-opiskelija. Suurin osa IUP:n vaihtareista on kauppatieteilijöitä, joten heidän luentonsa olivatkin usein hyvin kansainvälisiä. Tämä siis tarkoitti, että kaikki muut kursseillani tulisivat olemaan paikallisia viimeisen vuoden opiskelijoita. Jännitin aluksi kuinka tulisin pysymään luennoilla mukana, mutta huomasin jo ensimmäisten tapaamisten aikana, että jännitykseni oli täysin turhaa. Minua kohdeltiin kuin kaikkia muitakin opiskelijoita, eikä minulle annettu kursseilla erivapauksia. Tämä kannustikin itseäni aktiivisuuteen, minkä seurauksena sain monia paikallisia ystäviä juuri kurssikavereistani. Professorini olivat innokkaita auttamaan minua opinnoissani ja he usein kyselivät myös pärjäämistäni. Myös heille oli selvästi tärkeää, että saan vaihtokokemuksestani mahdollisimman paljon irti.

Itse opiskelu yliopistolla on ehkä verrattavissa suomalaiseen lukioon. Kursseilla oli ehdoton läsnäolopakko ja suuri työmäärä kuormitti syksyä tehokkaasti. Tiedekunnassani ei juurikaan järjestetty perinteisiä lopputenttejä, vaan tehtäviä suoritettiin koko lukukauden ajan. En kuitenkaan koe, että itse opiskelu olisi ollut kovinkaan haastavaa. Esseet olivat vain muutaman sivun mittaisia ja monet kokeet muodostuivat lähinnä monivalintakysymyksistä. Erityisesti yllätyin siitä, kuinka keskustelevaa opetus oli. Luennot kuluivat siis lähinnä keskustellen ja erilaisia ryhmäharjoituksia tehden. Tämä tarjosikin erinomaisen mahdollisuuden harjoitella kieltä sekä erityisesti oman alan sanastoa ja argumentointia. Pidin myös erilaisia esitelmiä kursseillani viikoittain, mikä luonnollisesti kurssieni ainoana vaihto-opiskelijana tuntui melko jännittävältä. Erityisesti mieleeni painui eräs kerta, kun pidin esitelmän suomalaisesta perustulokokeilusta luokalliselle amerikkalaisia opiskelijoita.

Kolme vinkkiä Indiana University of Pennsylvaniaan vaihtoon lähteville

  • Tutustu! Kuten kaikki entiset vaihtarit sanovat, parasta koko kokemuksessa ovat uudet ystävät ja tuttavuudet. Osallistu reippaasti erilaisiin aktiviteetteihin ja kerhoihin, joita yliopisto tarjoaa. Uusiin ihmisiin voi tutustua niin luokkahuoneessa kuin asuntolassakin. Uusi ympäristö alkaa yllättäen tuntua kodilta, kun ympärillä on tärkeitä ihmisiä. Lisäksi koskaan ei tiedä, milloin tienne taas risteävät.
  • Matkustele! Yhdysvallat on erinomainen matkakohde, sillä yksi maa tarjoaa kaikkea hiekkarantojen, pilvenpiirtäjien ja pikkukylien väliltä. Viikonloppuja ja pitempiä taukoja kannattaa käyttää tehokkaasti reissaten. Pittsburghista on helppoa tehdä lyhyitä matkoja esimerkiksi itärannikon suurkaupunkeihin, kuten New York, Philadelphia tai Washington D.C. Lisäksi kannattaa matkustaa paikkoihin, joihin turistina harvemmin eksyy. Esimerkiksi Pennsylvanian monet amissiyhteisöt sijaitsevat vain lyhyen ajomatkan päässä kampukselta.
  • Nauti! Tärkeintä on, että muistat nauttia kaiken opiskelun ja reissaamisen keskellä. Vaihtarina oleminen on ainutlaatuinen kokemus, jota tulet muistelemaan vielä pitkään. Älä tuhlaa aikaa stressaten, vaan ota lukukaudestasi (tai vuodestasi) kaikki irti. Samanlaista tilaisuutta tuskin tulee enää toiste vastaan. Älä siis unohda tehdä muistoja ja pitää hauskaa!