Vaihtokertomus, University of Montana, syksy 2019

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Haaveilun vaihdosta olen aloittanut jo ala-asteella, joten suunnittelu ja tiedonhankinta on ollut ”ikuista”. Hain vaihtoon ISEP:in kautta, jolloin virallinen haku alkoi joulukuussa sekä syksyn että seuravan kevään vaihtoihin. Sain ensin tiedon Helsingin yliopistolta, että olen päässyt heidän ISEP-hakijaksi, jonka jälkeen alkoi erillinen hakuprosessi ISEP-järjestelmässä. Toiveyliopistoja sai edelleen laittaa useasta maasta ja kaupungista. Lisäksi ISEP-hakuun kuului maksullinen kielitesti, joka tuli olla suoritettuna ennen hyväksymistä.


Sain keväällä tiedon hyväksymisestä Montanaan, jolloin aloin täydentää tietojani heidän sivuilleen ja ilmoittautua kursseille. Kursssien osalta kaikki meni kuitenkin vielä uusiksi kohteessa, koska järjestelmä vaati academic advisorin eli opinto-ohjaajan hyväksynnän. Hänelle olisi toki voinut laittaa viestiä jo Suomestakin. Sain kuitenkin valittua juuri minulle sopivat mielenkiintoiset kurssit ja opettajat olivat todella auttavaisia ja kannustavia.

Lähes kaiken informaation sain sähköpostilla kevään ja kesän aikana ja pääsin elokuussa lähtemään hyvin luottavaisin mielin. Viisumiprosessi sujui virallisesti, mutta kivuttomasti, vaikka jännitinkin kovasti suurlähetystössä vierailua. Aika kannattaa kuitenkin varata ajoissa ja varautua jonotuksiin.

Lennot varasin vasta pari viikkoa ennen lähtöä, vaikka en tätä heikkohermoisille suosittelekaan. Aikaerosta palautumiseen on hyvä varata aikaa ja saapua kohteeseen hieman aiemmin kuin viimeisenä iltana ennen ohjelman alkamista, sillä aikaero painoi vielä viikonkin päästä. Mukaan kannattaa ottaa kopiot passista, viisumista ja muista dokumenteista, mielellään sähköisenä ja paperisena. On hyvä olla osoite lähettyvillä, koska sitä kysellään jo lentokentällä, sekä yhteyshenkilöiden puhelinnumeroja
lentokentältä noutoa varten. Minut noudettiin kentältä ongelmitta, mutta ystäväni oli unohdettu, jolloin he seikkailivat keskellä yötä uudessa kaupungissa etsien majoitustaan.

Vaihdossa

ISEP oli ehdottomasti edullisin väylä juuri Missoulaan lähtiessä. Ruokailu kampuksella oli melko hintavaa, joten se ja vuokra suurimpina kuluerinä oli katettu jo osallistumismaksussa. Terveellinen ruoka oli surullisen kallista epäterveelliseen verrattuna, mutta vain hieman Suomen ostoksia kalliimmalla kauppareissuilla selvisi useimmiten. ISEP ja kohdeyliopisto hoitivat omalla kohdallani hyvin kaikki käytännön asiat ja informoivat, jos jonnekin piti rekisteröityä. Viisumitarkastus lentokentälle saapuessa oli tarkin, mutta muuten ei erityisiä ilmoituksia tarvinnut tehdä.

Asuminen

Monet asuvat Yhdysvalloissa 2-hengen jaetuissa huoneissa, johon olin itsekin varautunut, mutta onnekseni kaikki ISEP-opiskelijat sijoitettiin Lewis&Clark Villagen maisteriasuntoloihin, joissa oli oma huone ja jaettu keittiö, kylpyhuone ja olohuone. Asuntola sijoittui 2 km yliopistolta, jolloin varsinainen kampuksella asuminen leffatyyliin jäi kokematta, mutta olin todella tyytyväinen majoitukseeni.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on valvotumpaa ja lukiomaisempaa kuin Suomessa. Osassa kursseista oli pakollisia luentoja. Arvosana ei perustu yhteen tenttiin vaan koko kurssin aikaisiin suorituksiin. Jokaisella kurssilla oli useampi ”mid term” -koe, jotka ovat samanarvoisia lopputentin kanssa. Alussa järjestelmä tuntui työläältä, mutta lopussa totesin työmäärän olevan melko sama, mutta jakautuvan paremmin kurssin varrelle. Viimeisen illan paniikkia ei ollut, koska olin läpäissyt kurssit jo ennen viimeistä tenttiä! Kuulinpa huhuja muilta aloilta, ettei tenttiviikolle ollut tämän vuoksi edes pakko osallistua. Opiskelijoiden oli hyvä myös valmistautua luennolle, koska pistokokeita pidettiin luentojen alussa tulevasta aiheesta. Nämä olivat onneksi vain arvosanaa nostavia. Arviointi oli kirjaimin, jossa A=90%, B=80%, C=70% ja D <60% eli hylätty. Tämä asteikko kuitenkin hieman jousti kurssista riippuen. Olin itse maisteriopiskelijana ja suorisin pari graduate-tason kurssia ja pari undergraduate-tason kurssia. Työmäärä vaihteli hyvin paljon kurssi- ja alakohtaisesti, mutta pääasiassa graduate -kurssit ovat haastavampia ja työläämpiä, jolloin niistä saa myös Suomessa enemmän opintopisteitä. Lisäksi yliopistolla oli mieletön valikoima harrastuskursseja, joista itse kävin backpacking kurssin upeine vaelluksineen ja telttailuineen, suosittelen!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto muodostaa ympärilleen todellisen yhteisön. Kaikki pukeutuvat oman joukkueen väreihin ja kannustushuutoja kuulee myös muissa kaupungeissa heihin törmätessä. Paljon ohjelmaa keskittyy juuri urheilulajien ympärille, kuten amerikkalainen jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Harrastuspuitteet ja -mahdollisuudet ovat ensiluokkaisia erityisesti urheilun osalta. Yliopisto ja sen sidosryhmät (kansainvälisyysryhmät ym) järjestivät paljon tapahtumia koko syksyn eri teemoilla. Vaihtarit huomioitiin hyvin kiitospäivä- ja halloweenkokemuksissa. Yliopisto-opiskelijat ovat Yhdysvalloissa melko nuoria ja täysi-ikäisyyden raja on 21, joten kaikki tapahtumat ovat alkoholittomia. Julkisilla paikoilla juominen on kielletty ja avonaisesta tölkistä voi saada sakot. Yöelämää löytyi kuitenkin parin baarin, sekä kotibileiden myötä.

Turvallisuus ja terveydenhuolto

Kaikki terveydenhuolto perustuu vakuutuksiin, joten niihin kannattaa (ja vaaditaan) panostaa. Meillä oli käytössä kampuksen oma terveyskeskus, paikallinen ”yths”. Vakuutuksesta sain korvaukset shekkeinä, joiden lunastaminen ilman pankkitiliä oli haastavaa, mutta mahdollista.
Oma yliopistokaupunkini oli melko pieni ja yleisvaikutelma turvallinen. Muutamia häiriötilanteita tuli tietoomme yliopiston sähköpostin tiedotteissa, mutta itse en kohdannut mitään ongelmia. Kaupunkini on aikaisempien tapahtumien aiheuttaman huonon maineen jälkeen panostanut turvallisuuteen merkittävästi! Kodittomien määrä kaduilla kasvoi hurjasti isommissa kaupungeissa, joissa tavaroistaan sai pitää hieman tiukemmin kiinni.

Vaihtokertomus, University of Washington, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin keväällä 2019 University of Washingtonissa. Yliopisto sijaitsee Yhdysvaltojen luoteisosassa Washingtonin osavaltiossa Seattlessa. Valitsin kohteen, sillä University of Washington on maailman 30 parhaan yliopiston joukossa, minkä lisäksi Seattle on mielenkiintoinen ja kulttuuriltaan rikas suurkaupunki.

Opiskelut alkoivat heti tammikuun toisella viikolla ja loppuivat kesäkuun puolessa välissä. Lähtövalmistelut alkoivat kuitenkin jo paljon aikaisemmin.

 

Ennen lähtöä

Hain vaihtokohteeseen yli vuotta ennen lähtöä, syksyllä 2017. University of Washington oli ensimmäinen vaihtoehtoni ja panostin hakemukseen paljon. Eniten aikaa käytin kurssivalintojen pohtimiseen, sillä minulle oli tärkeää saada tutkintoni suoritettua aikataulussa.

Päätös vaihtoon hyväksymisestä tuli Helsingin yliopiston puolelta kohtuullisen nopeasti. Valinta täytyy kuitenkin hyväksyttää myös vastaanottavan yliopiston puolesta, missä kesti pidemmän aikaa.

Vahvistuksen valinnasta sain keväällä 2018. Tiedon saatuani sain tunnukset University of Washingtonin ulkomaisille opiskelijoille tarkoitetulle verkkoalustalle. Verkkoalustalla oli tarkkoja ohjeita lähtöä varten, mikä auttoi valmistautumisessa. Palveluun piti lisäksi toimittaa erinäisiä dokumentteja, kuten esimerkiksi tieto tuhkarokkorokotuksen saamisesta ja IELTS-testin tulokset.

Haastavinta ennen lähtöä oli viisumin hakeminen. Yli kolme kuukautta Yhdysvalloissa viettävät vaihto-opiskelijat joutuvat hankkimaan J-1-viisumin. Viisumia varten opiskelijalla tulee puolestaan olla DS-2019-niminen dokumentti, jonka kohdeyliopisto postittaa Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluille. Dokumentin postittaminen tapahtuu vasta aivan viime tingassa loka-marraskuun aikana, joten heti kun dokumentin saa käsiinsä tulee varata aika Yhdysvaltojen suurlähetystöön viisumihaastattelua varten.

Vaikka viisumihaun kanssa kannattaa olla nopea ja tarkka, kaikki sujui omalla kohdallani hyvin. Tarvittaessa apua on saatavilla kohdeyliopiston liikkuvuuspalveluista – ainakin omiin kysymyksiini vastattiin nopeasti.

 

Alkubyrokratia yliopistolla

Yliopisto järjesti orientaatiotilaisuuden luentojen alkua edeltävänä viikonloppuna. Tilaisuudessa käytiin läpi erilaisia asioita viisumiehdoista yhdysvaltalaiseen kulttuuriin. Orientaatioviikonlopun aikana vaihto-opiskelijoille järjestetään ohjelmaa, jonka tarkoitus on tutustuttaa opiskelijat toisiinsa sekä itse kaupunkiin. Orientaatioon kannattaakin osallistua varsinkin tämän takia!

Kurssivalinnat tein verkossa jo ennen lähtöäni. Olin oikeutettu valitsemaan mitä tahansa tiedekunnan alaisuudessa olevia kursseja. Kurssit menevät nopeasti täyteen, mutta tästä ei kannata huolestua. Vapautuvia paikkoja voi kärkkyä periodin ensimmäisille viikoille asti, minkä lisäksi ensimmäiselle luennolle ilmestyminen ja perustellun pyynnön esittäminen professorille toimi ainakin lähes aina.

Aluksi kannattaa hommata itselleen ainakin puhelinliittymä ja ehkä jopa amerikkalainen pankkitili. (Itselläni ei ollut pankkitiliä, mutta tilin avaaminen on kuulemma helppoa ja joissain tilanteissa se olisi tullut tarpeeseen.)

 

Asuminen

Asuin vaihdon aikana kampuksella. Haku kampusasumiseen tapahtui noin puoli vuotta ennen lähtöä, kun olin saanut vastaanottavalta yliopistolta vahvistuksen vaihto-opiskelustani.

Yhdysvalloissa huoneen jakaminen on yleistä, ja moni muu vaihto-opiskelija asui samassa huoneessa toisen opiskelijan kanssa. Itselläni kävi kuitenkin tuuri, sillä sain oman huoneen neljän hengen asunnosta.

Asunnossa oli myös keittiö, toisin kuin suurimmassa osasta asuntoloista. Jos asuu kampuksella asuntolassa, jossa ei ole keittiötä, on opiskelija velvoitettu ostamaan ruokailusuunnitelman (dining plan). Tarjolla on eri tasoisia ruokailusuunnitelmia, joista halvin maksaa 300 $/kuussa. Tällä rahalla voi käydä syömässä opiskelijaravintoloissa, joita on moneen lähtöön: kampuksella sai niin salaattia kuin kiinalaistakin ruokaa. Unicafen hintoihin verrattuna ravintolat ovat kalliita, ja annos maksaa 5-10$.

Asuminen Seattlessa on muutenkin tyyristä ja vuokrakohteet ovat kiven alla. Maksoin omasta asumisestani vähän vajaa 1000 dollaria kuussa.

Läheskään kaikki vaihtarit eivät asuneet kampuksella. Monet asuivat netistä löydetyistä kimppakämpissä, ja osa taas isäntäperheen luona. Näitä vaihtoehtoja kannattaa ehdottomasti harkita, jos kampuselämä ei houkuttele.

Kampuselämässä oli kuitenkin hyviäkin puolia. Yliopistoa lähellä olevan sijainnin lisäksi asuntoloissa järjestettiin erilaisia tapahtumia, minkä lisäksi sain pääsyn läheiselle kuntosalille ja harrastustiloihin.

Muuton yhteydessä on hyvä valmistautua kauppareissuun petivaatteita ja astioita varten. Varsinkin astioita ostaessa kannattaa katsastaa paikallinen Goodwill!

 

Opiskelu ja opetus

Vaihto-opiskelijoiden odotetaan suorittavan vähintään 12 opintopistettä periodia kohden (kevätlukukaudella periodeja on kaksi). Yksi kurssi on tyypillisesti 3-5 opintopisteen arvoinen.

Opiskelu Yhdysvalloissa eroaa Suomesta merkittävästi, sillä kurssit ovat strukturoidumpia ja opettajajohtoisempia. Läksyjä on paljon, minkä lisäksi läsnäoloa seurataan. Luentojen määrä riippuu paljon kurssista, useimmilla niitä oli kolme viikossa. Varsinaisten luentojen lisäksi varsinkin suuren osallistujamäärän kursseilla järjestetään pienryhmätapaamisia.

Kurssit saattavat vaikuttaa alkuun työläiltä, mutta todellisuudessa työtaakka on hajautettu koko periodin mitalle. Kurssi sisältää usein sekä väli- että loppukokeen. Oman kokemukseni mukaan tentit eivät enää kuitenkaan vaatineet paljoa pänttäämistä, sillä työ oli tullut tehtyä pitkin kurssia läksyjen ja luennoille osallistumisen muodossa.

Parasta amerikkalaisessa opiskelijakulttuurissa on mielestäni keskustelun ja argumentoinnin painotus. Jokaisella kurssilla keskustelut sekä pienryhmissä että koko kurssin kesken olivat isossa osassa.

Myös kurssien sisällössä on eroja Suomeen verrattuna. Opiskelu on usein käytännönläheisempää, minkä koin mielekkääksi vaihteluksi. Sisällöllisesti kurssit ovat helpompia kuin Suomessa. Siksi kannustankin valitsemaan rohkeasti edistyneempiä kursseja: moni johdantokurssi alkaa suomalaisen lukion oppimäärästä. Kurssien vaikeustason tunnistaa kurssikoodista: esimerkiksi numerolla 4 alkavat kurssit ovat suunnattu ensisijaisesti 4. vuoden opiskelijoille.

University of Washingtonilla on tarjonnassaan useita käytännön toimintaa sisältäviä kursseja. Esimerkkejä tällaisista ovat jonkin projektin ympärille muodostetut kurssit tai kurssit, jotka sisältävät service learning -mahdollisuuden. Suosittelen valitsemaan mukaan myös jonkin tällaisen kurssin, sillä ne ovat hyvä tapa tutustua ihmisiin ja saada kokemuksia kampusalueen ulkopuolelta.

 

Vapaa-aika

Amerikkalaisessa opiskelijaelämässä urheilu on keskeisessä osassa. Kausi jaksottuu eri lajien ympärille – syksyllä pelataan amerikkalaista jalkapalloa, talvikaudella koripalloa. Yliopiston oman joukkueen matseja kannattaa ehdottomasti mennä seuraamaan, vaikka penkkiurheilu ei yleensä kiinnostaisi. Näissä ei tosiaankaan ole kyse pelkästä urheilusta, vaan ympärille on muodostunut kokonainen kulttuuri lauluineen ja väliaikaohjelmineen.

Kuten varmasti suurin osa tietää, alkoholin (ja kannabiksen) ostamisen ikäraja Yhdysvalloissa on 21. Baareihin on siis turha kuvitella pääsevänsä tätä nuorempana – varsinkin kampusalueella tästä oltiin todella tarkkoja, eivätkä esimerkiksi ulkomaiset ajokortit kelvanneet iän todistamiseen.

Kokemukseni mukaan sisar- ja veljeskuntaelämä vaikutti juuri sellaiselta kuin elokuvissa. Toiminta kannattaa ehdottomasti katsastaa ainakin kerran. Jotkut sisar- ja veljeskunnat ottavat jopa vaihtareita jäsenikseen. Jos ”greek life” ei tunnu omalta, yliopistolla on kerhoja vähän joka lähtöön. University of Washingtonissa oli muun muassa skandinaavinen yhdistys, vaellusklubi sekä salsakerho.

 

Hyödyllistä tietoa seuraavalle vaihtoon lähtevälle

Kaikilla University of Washingtonin opiskelijoilla täytyy olla terveysvakuutus. Vaihtoehtona on ottaa se yliopiston kautta tai hankkia vastaava vakuutus muualta. Yliopistolta hankitun vakuutuksen hinta oli yhden periodin ajalta noin 300 dollaria, joten halvalla ei pääse tässäkään. Vakuutukseen sisältyvä hoito oli kuitenkin hyvää.

Yllättäviin kuluihin kannattaa siis varautua. Toisaalta rahoille saa myös joissain asioissa vastinetta, ja yliopistolla on enemmän resursseja opetusta varten. Tarjolla oli esimerkiksi enemmän henkilökohtaista apua oppimiseen tai esimerkiksi esseiden kirjoitukseen.

Vaihtokertomus, University of North Carolina Wilmington, syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä tärkeimmät dokumentit on hyvä saada kuntoon. Itse lähdin matkaan ISEP-organisaation kautta ja sieltä tuli hyvät infot mitkä kaikki dokumentit on täytettävä ennen lähtöä. Minulla vaadittiin J-1 -viisumi, minkä hankkimiseen vaadittiin vaihtopaikan vahvistus vaihtokohteen yliopistolta, omalta yliopistolta, todistus taloudellisesta tilanteesta (kelan lainan takaus), DS-2019 -form ja kuitti SEVIS I-901 -maksun maksamisesta. Tuon lisäksi vakuutukset ja rokotukset on hyvä laittaa kuntoon myös hyvissä ajoin ennen lähtöä. Mikään ei ole mahdoton rasti, mutta vaatii paneutumista ja aikaahan tuo ruljanssi tosiaan vie.

Ennen lähtö on tietty aivan kamala määrä kaikkea säätöä, mitkä itselle ainakin loi pientä stressiä, mutta kysymällä ja itse selvittämällä niistäkin selvisi.

Asuminen

Itse asuin Yhdysvalloissa asuntolassa ja jaoin huoneen toisen vaihto-oppilaan kanssa. Tämä taitaa olla yleisin käytäntö, vaikka lisämaksua vastaan oma huonekin tällaisista asuntoloista on varmasti mahdollinen. UNCW:ssä asuntoloissa asuu n. 10 opiskelijaa, joista suurin osa on ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelijoita, eli 18-19-vuotiaita. Tämä voi olla pieni shokki, jos itse on jo lähempänä kolmeakymmentä. Muut vaihto-oppilaat ovat tosin usein hieman tätä vanhempia. Minulla asuminen ja ruokailu kuului samaan pakettiin ja ruokaa oli tarjolla laidasta laitaan useissa eri ruokaloissa kampusalueella. ISEP:n kautta vaihtoon lähtevillä tämä taitaa olla ainoa vaihtoehto ja itse koin sen varsin toimivaksi.

Jos koet, että tarvitset omaa aikaa tai et ole iltavirkku voi omaan huoneeseen panostaminen olla järkevää. Minulla kävi tuuri kämppiksen kanssa ja aikataulumme osui suhteellisen hyvin yhteen, eikä mitään konflikteja syntynyt koko vaihtoaikana. Asuntolat ovat aika laitosmaisia ja niiden pieneen ehostamiseen kannattaa panostaa, me esim. ostimme yhteisen telkkarin, mattoja, jne. ja kämpän viihtyisyys kohosi tästä johtuen silmin nähden.

Opiskelu ja opetus

Itse koin opiskelun kohteessa suhteellisen helpoksi, työtä oli monella kurssilla aika paljon määrällisesti, mutta kovin vaativaa opiskelu ei ollut. Tämä tietysti riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin englannin kieli on hallussa. Parhaiten kursseista selviää, jos onnistuu löytämään paikallisia opiskelijoita ryhmätöihin, tämä helpottaa koulun käytäntöjen kanssa, kun paikalliset ovat jo talon tavoille oppineet.

Oman kokemuksen mukaan professorit oli aina innoissaan, kun oli vaihto-oppilaita luennolla ja pyrkivät osallistuttamaan vaihtareita keskusteluun suhteellisen aktiivisesti. Eli kannattaa varautua luokan edessä puhumiseen, sitä on varmasti luvassa monella luennolla. Aika nopeasti huomaatte kyllä kuinka vaativia mikäkin kurssi on ja sen mukaan kannattaa opiskeluun panostaa. Kaikista kursseista siellä kyllä selviää, mutta osaan voi joutua tekemään hieman enemmän töitä. Varmaan aika monella on vaihdossa itse kokemus koulua tärkeämpi, mutta jos koulun jättää retuperälle, siitä voi koitua lukukauden aikana ihan turhaa säätöä ja stressiä. Koulua on joka tapauksessa suhteellisen vähän, eli oheisaktiviteetteihin löytyy kyllä aikaa.

Tärkeimmät omat kokemukset

Kaikkein tärkein juttu itselläni oli oma asenne vaihtoa kohtaan. Pelkäsin, että keskimäärin 6 vuoden ikä ero kanssa kavereihin haittaa opiskelua, mutta kun vaan päätin, että en anna sen itseäni vaivata, niin eihän se sitten vaivannutkaan.

Selvittäkää mitkä ovat isoimmat lajit yliopistollanne ja perehtykää niihin hieman, tämä voi auttaa kovastikin, kun osaatte aiheesta jo jotain sanoa, jos joku paikallinen siitä kysyy. Minulla kävi hyvä tuuri ja monen sattumuksen kautta päädyin pelaamaan rugbyä UNCW joukkueeseen ja pääsin pelaamaan ykkösjoukkueen mukana koko syksyn. Parempaa tapaa tutustua paikallisiin en voi edes kuvitella. Yhdysvalloissa koulut jaetaan 1,2 ja 3 divisioona kouluihin ja koulut pelaavat divisioonan mukaista sarjaa kaikissa urheilu lajeissa. Nuo ”varsity” joukkueet ovat usein aika kova tasoisia, mutta kouluilla on myös ”club sports” -lajeja ja vaikka niiden tasokin on suhteellisen kova, sinne mahtuu usein mukaan, jos yhtään harrastuneisuutta löytyy. Urheilun lisäksi lukukauden aluksi järjestetään messut, joissa on mahdollisuutta tutustua eri kerhoihin ja lajeihin ja sinne kannattaa ehdottomasti mennä mukaan. Suomalainen ujous sitten sinä päivänä kannattaa jättää kotiin ja kirjata nimensä kaikkeen mikä yhtään kiinnostaa.

Omat asenteet Yhdysvaltoja, sen ylintä johtoa tai stereotypioita kohtaan on hyvä tiedostaa ja puhua niistä maltilla. Jos ja kun tutustutte paikallisiin, saa noista aiheista todella hyviä keskusteluja, mutta maltti on tässäkin asiassa valttia. Oman kokemuksen mukaan Jenkit on sekä mainettaan pahempi, mutta myös parempi mesta olla ja asua. Tietyt jutut on todella vieraita pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvateilla ja saattaa nostattaa karvat pystyyn heti kättelyssä, mutta löytyy sieltä niitä todella siistejäkin juttuja.

Toivottavasti tästä tekstistä on jotain apua. Aivan kamala kliseehän tämä on, mutta jos on avoimin mielin ja uskaltaa vähän heittäytyä, niin vaihdosta tulee aika nastaa aikaa. Go Seahawks!

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, syksy 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2018 kriminologiaa Yhdysvaltain itärannikolla Indiana University of Pennsylvaniassa. Olin jo pitkään halunnut vaihtoon Yhdysvaltoihin, ja valitsin kyseisen yliopiston hakukohteekseni mielenkiintoisen ja monipuolisen kurssitarjonnan takia ja osittain myös sillä perusteella, että se oli suhteellisen lähellä kaupunkeja, joihin halusin matkustaa. Hakuprosessiin liittyi hyvin paljon paperisotaa ja käytännön järjestelyjä, mm. kielitodistuksen ja rokotustodistuksen hankkiminen sekä viisumin hakeminen, mutta kun näihin jaksoi keskittyä ja täytti tarvittavat hakemukset, asiat järjestyivät mutkitta. Näistä asioista ei tarvitse stressata ja kunhan tekee kaiken mitä pyydetään, ei pitäisi tulla ongelmia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Otin varmuuden vuoksi kaikki IUP:sta postissa saamani paperit sekä kaikki viisumiin ja muihin asiakirjoihin liittyvät paperit ja kuitit mukaani, kun lähdin matkaan. Lopulta suurinta osaa näistä papereista ei koko vaihdon aikana tarvittu (esim. rokotustodistus, joka IUP:ssa vaadittiin), mutta on ne hyvä olla matkassa mukana.

Matka sujui ilman mitään ongelmia, rajalla katsoivat viisumin ja passin ja piti täyttää jokin lomake, mutta maahanpääsy on ilmeisesti hyvin läpihuutojuttu vaihto-opiskelijalla. Olin varannut etukäteen yliopiston tarjoaman lentokenttäkuljetuksen, joten pääsin helposti kentältä yliopistolle (suosittelen hyödyntämään tätä, kentältä voi muuten olla vaikeaa tai kallista päästä yliopistolle). Perillä kohteessa meille jaettiin huoneet ja pääsimme asettautumaan kodiksi. Yliopistoon kirjautumiseen kuului yllättävän vähän paperisotaa, kaikki oli hyvin nopeasti hoidettu. Käytännössä piti vain käydä ottamassa kuva iCardia eli yliopiston avainkorttia varten, palauttaa joitakin lomakkeita henkilökunnalle ja allekirjoittaa joitakin papereita. Itse avasin lisäksi pankkitilin paikallisessa pankissa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kaikki oli hyvin organisoitu, ei mitään ongelmia missään.

Vaihtarit tulivat kampukselle muutamaa päivää aiemmin kuin paikalliset opiskelijat, ja meillä oli ohjattu muutaman päivän mittainen orientaatio heti alkuun. Viimeistään siinä kaikki asiat selvisivät ja pääsi myös hyvin tutustumaan muihin vaihtareihin. Orientaatio oli suomalaiseen yliopistokulttuuriin verrattuna hyvin väljä, ja siihen sisältyi paljon vapaa-aikaa. Orientaatiopäivien aikana tehtiin myös kurssivalinnat yhdessä opintoneuvojan kanssa. Sain kaikki kurssit, joita olin toivonutkin, mutta jotkut vaihtarit joutuivat muuttamaan kurssivalintojaan – kaikille löytyi kuitenkin lopulta hyvät kurssit. Muutaman päivän orientaation aikana myös aikaeroväsymys ehti helpottaa, joten pääsin aloittamaan itse opinnot hyvin asettuneena.

Asuminen

IUP velvoittaa kaikki vaihtarit asumaan kampuksen asuntoloissa. Huone asuntolasta oli aika kallis, mutta siihen sisältyi sitten myös ruuat ja asuminen oli hyvin helppoa, kun kaikki oli parin minuutin kävelymatkan päässä. Asuin itse Wallwork Hall -nimisessä asuntolassa, jonka teemana oli kansainvälisyys ja johon suurin osa vaihtareista majoittui, voin suositella tätä muillekin, koska asuntolassa pääsi helposti tutustumaan opiskelijoihin ympäri maailmaa. Asuntoloissa on erityyppisiä huoneita, itse asuin halvimmassa vaihtoehdossa eli kahden hengen jaetussa huoneessa. Kaikissa vaihtoehdoissa on oma kylpyhuone ja pikkukeittiö, mikä on kuulemani mukaan luksusta muihin jenkkien yliopistoasuntoloihin verrattuna. Asuntoloista löytyy yleisiä oleskelutiloja, tv-huoneita, biljardipöytiä jne., jota kaikki voivat käyttää. Lisäksi niistä voi lainata esim. lautapelejä tai ulkopelejä ilmaiseksi.

Kuten sanottu, jokaisessa huoneessa on pikkukeittiö, jossa voi tehdä välipalaa ja aamu-/iltapalaa, mutta pääasiassa ruokailu tapahtuu kampusravintoloissa. Kampuksella on useita ravintoloita, joissa saa etukäteen ladattavalla meal plan -kortilla buffet-tyyliin syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Eri vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta suurin osa niistä oli hyvin tyypillistä amerikkalaista ruokaa: erilaisia hampurilaisia, hot dogeja, pitsaa ja juustomakaronia. Terveellisiä vaihtoehtoja ja kasvisruokaa oli selvästi vähemmän, mutta kyllä niitäkin löytyi. Kampusravintoloiden lisäksi kampukselta löytyi mm. mäkkäri, Taco Bell, Starbucks ja KFC, eli pikaruokaa löytyy.

Minulle tuli positiivisena yllätyksenä se, miten hyvät liikuntamahdollisuudet IUP:ssa oli. Kampuksella pääsi ilmaiseksi kuntosalille, uimaan, pelailemaan pallopelejä ja tietysti lenkkeilemään kivoille lenkkipoluille ja treenailemaan juoksuradalla. Kaikki urheilutilat olivat todella hyvässä kunnossa ja siistejä ja välineet olivat hyvin päivitettyjä. Lisäksi sai halutessaan ostaa halvalla ryhmäliikuntakortin, jolla sai käydä ryhmäliikuntatunneilla niin paljon kuin halusi. Käytin itse paljon aikaani näiden urheilumahdollisuuksien parissa. Mainittakoon vielä se, että paikalliset opiskelijat eivät olleet kovin aktiivisia liikkujia, joten tiloissa ei yleensä ollut ruuhkaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu IUP:ssa oli hyvin samankaltaista kuin opiskelu suomalaisessa lukiossa. Kursseilla oli ehdoton läsnäolopakko, ja vain muutamalta luennolta sai olla poissa lukukauden aikana, mikäli mieli läpäistä kurssit. Kursseilla tuli olla aktiivinen, ja arvosanat määräytyivät erilaisten luennoilla tehtävien harjoitusten ja keskustelujen sekä monien kirjoitelmien ja kokeiden perusteella. Lisäksi halutessaan sai tehdä ekstratehtäviä arvosanojen kohottamiseksi. Tehtävää ja lukiotyyppisiä läksyjä oli aika paljon, mutta kun jaksoi joka päivä tehdä vähän jotain, sai kursseista erinomaiset arvosanat – eli ei liian vaikeaa. Minulla oli neljä kurssia, joista yksi oli fuksivuoden kurssi ja siten hyvin helppo (joskin aika tylsä, koska niin perusasiaa), ja loput kolme olivat neljännen eli viimeisen vuoden kursseja, jotka olivat huomattavasti työläämpiä, mutta myös erittäin mielenkiintoisia. Kurssikäytännöt vaihtelivat vähän opettajan mukaan, mutta monilla kursseilla ei saanut käyttää kännykkää tai edes tietokonetta, koska sen katsottiin häiritsevän keskittymistä. Paljon käsin kirjoitettuja muistiinpanoja siis. Lisäksi jokaisella kurssillani oli käytössä vähintään yksi kirja, ja kirjat piti itse ostaa. Niitä sai ostettua (ja vuokrattua) yliopiston omasta myymälästä, mutta neuvon vertaamaan hintoja, sain netistä kaikki kirjani paljon halvemmalla kuin yliopiston myymälästä olisin saanut. Lukukauden jälkeen kirjat voi sitten myydä yliopiston myymälään ja saada siten osan rahoistaan takaisin. Huomasin lopulta, ettei kirjoja välttämättä olisi edes tarvinnut ostaa, koska pärjäsin kursseilla hyvin vaikka en alun jälkeen edes lukenut kirjojani. Kaikki opettajani olivat hyvin päteviä ja mukavia, ja heitä tuntui oikeasti kiinnostavan opiskelijoiden viihtyvyys. Ryhmäkoot olivat pieniä, joten kaikki opettajat muistivat opiskelijoiden nimet ja saattoivat esim. käytävällä törmätessä jäädä juttelemaan ja kysyä kuulumisia. Minulla oli aina sellainen olo, että minusta välitettiin ja minua autettiin, mikäli minulla oli mitään mielen päällä kursseihin tai mihin tahansa muuhun liittyen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Indiana on pieni paikka, ja suosittelen osallistumaan yliopiston järjestämiin aktiviteetteihin ja kerhoihin aktiivisesti sekä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin – juuri muuta tekemistä Indianassa ei ole. Joitakin ravintoloita ja elokuvateatteri sekä keilahalli sieltä löytyy.
  • Pittsburgh on noin tunnin ajomatkan päässä Indianasta, ja sinne pitää käytännössä mennä autolla, koska bussit kulkevat vain pari kertaa päivässä ja huonoihin aikoihin päiväretkien kannalta. Mikäli mielii vuokrata auton (onnistuu), pitää olla luottokortti mukana. Muussa tapauksessa kannattaa tutustua autollisiin paikallisiin, jotka voivat kuskata tarvittaessa.
  • Kampus on alkoholiton, ja tästä ollaan IUP:ssa hyvin tiukkoja. Kampuspoliisit kiertelevät asuntoloissa ja piha-alueella vartioimassa sääntöjen rikkomista ja kaikkien turvallisuutta. Opiskelijabileitä ja baareja löytyy ihan kampuksen vierestä, joten juhliminen kannattaa jättää sinne. Muista 21v ikäraja!
  • Yliopisto järjestää retkiä lähikaupunkeihin, suosittelen osallistumaan näihin! Retket olivat mielenkiintoisia ja edullisia, ja niissä kaikki käytännön järjestelyt oli hoidettu opiskelijoiden puolesta etukäteen.
  • Pittsburghista saa halpoja lentoja ympäri Yhdysvaltoja, suosittelen matkustamaan aina, kun vaan pystyy! Itse kävin kiitospäivän lomalla kavereideni kanssa Meksikossa, saimme sinne todella edulliset lennot. Lisäksi kävin pari kertaa New Yorkissa ja Washington DC:ssä.
  • Ennen kaikkea ole avoimin mielin ja nauti!! Älä murehdi liikoja, kaikki selviää kun pääsee paikan päälle ja viimeistään kysymällä. Vaihto-opiskelu on monelle ainutlaatuinen kokemus, ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Itse nautin ajastani IUP:ssa valtavasti, koska lähdin rohkeasti mukaan kaikkiin tapahtumiin, kerhotoimintaan ym. ja sain kursseiltani ja vapaa-ajan toiminnoista paljon sekä kansainvälisiä, että amerikkalaisia kavereita, joiden kanssa olen yhteyksissä edelleen.

Vaihtokertomus, University of North Carolina Chapel Hill, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoon lähteminen saattaa olla jännittävää ja ensimmäiset kotimaassa suoritettavat alkujärjestelyt voivat tuntua raskailta, mutta niistä ei kannata stressata! Opiskelijavaihto UNC:ssä on helppo ja palkitseva kokemus, jonka aikana ehdit kokea ja nähdä paljon yhteisöllisyyttä, klassisia kohtauksia jenkkiyliopistoista sekä todella inspiroivia ja motivoivia luentoja taitavilta ja omistautuneilta professoreilta. Seuraavassa vaihtokertomuksessa nostan
esiin hyviä pieniä vinkkejä UNC:n kampuselämään ja Yhdysvalloissa seikkailuun.

Lähdön valmistelut: Rokotukset, asuminen ja vakuutus

Vaihtoon valmistautuminen alkaa muutamilla tärkeillä järjestelyillä, joihin on hyvä varata aikaa, sillä oikeiden asiakirjojen löytyminen saattaa viedä aikaa. Kolme tärkeysjärjestyksessä menevää asiaa ovat rokotukset, asuminen sekä vakuutus. Muista heti vaihtopaikkasi saatua tarkistaa mitä rokotustietoja yliopisto vaatii sinulta opiskeluluvan saamiseksi. Oikeista rokotustodistuksista ollaan Yhdysvalloissa todella tiukkoja ja ilman niitä pääset kyllä kouluun, mutta joudut palaamaan Suomeen mikäli asiakirjoja ei ole toimitettu yliopistolle kuukauden sisään lukukauden alkamisesta. Kannattaa siis ottaa rokotukset tai kysyä niitä koskevat todistukset vanhoista oppilaitoksistasi ajoissa.

UNC:ssä voit valita haluatko asua perinteisessä opiskeluasuntolassa eli dormissa tai kampuksen ulkopuolisessa yksityisessä asunnossa. Opiskeluasuntola on hauska ja hyvin amerikkalainen autenttinen kokemus, jossa jaat pienen n. 20 neliön huoneen toiveesi mukaan yhdestä kolmeen huonekaverin kanssa. Huoneessa kaikilla on omat sängyt, vaatekaapit,
lipasto sekä työskentelypiste, mutta omaa tilaa ei juurikaan muuten ole, joten yksin asumaan tottuneelle tämä saattaa olla raskasta, mutta itse kuitenkin tykkäsin tästä ja huonekaverini oli tosi kiva amerikkalaistyttö! Asuntolan kylpytilat ja keittiö (yleensä vain leivänpaahdin, mikro ja lavuaari) jaetaan muiden asuntolan samansukupuolisten kavereiden kanssa. Huone maksaa
n. 500 dollaria kuukaudessa ja se kannattaa ehdottomasti valita kampuksen pohjoispuolelta, jossa asunnot ovat aivan kampuksen keskellä, eteläiseltä puolelta kävelymatka kampukselle saattaa olla jopa 3 kilometriä. Kampuksen ulkopuolella asuminen on hieman edullisempaa ja asumisen edut ovat selkeät: yleensä opiskelija pääsee jakamaan kokonaisen omakotitalon muutaman paikallisen mukavan opiskelijan kanssa, käytössä on iso oma huone, täysi keittiö ja ystävyyssuhteita kämppiksiin muodostuu helposti. Koteja löytyy esim facebook-ryhmien kautta kuten UNC Chapel Hill – off campus housing. Asuntoa kannattaa hakea Franklin Streetin läheisyydestä mikäli mahdollista, Carrboro puolestaan on kampuksesta usein jo ilmaisen bussimatkan päässä.

Opiskelu vaatii myös kattavan vakuutuksen. UNC tarjoaa tähän kallista student blue -vakuutusta, mutta vaihtoajan kestoksi pidennetty suomalainen matkavakuutus on itseasiassa student blue -vakuutusta huomattavasti edullisempi ja kattavampi. Suosittelen siis tämän vakuutuksen hyväksyttämistä yliopistolla. Voit myös hyväksyttää suomalaisen vakuutuksen
vaikka olisitkin ehtinyt jo ostaa stundent bluen. Saat vakuutusmaksun takaisin yliopistolta checkin muodossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Yhdysvalloissa voi olla tuntimäärällisesti Helsingin yliopistoa työläämpää, sillä läksyjä tulee luennoilta usein melko paljon, mutta opintojen sisällöt ja tehtävät ovat usein melko helppoja, jopa lukiokurssien harjoituksia vastaavia tehtäviä. Läksyt painottavat myös usein isoa osaa kurssiarvosanastasi, joten niistä ei kannata lintsata. Opiskeluun on siis ihan
hyvä varata aikaa, mutta niistä ei suotta tarvitse stressata turhan paljon. Varaudu myös siihen, että kursseja, jotka olet valinnut vaihtoon lähtiessäsi ei välttämättä järjestetä kyseisenä lukukautena ja joudut tekemään kurssivalintoja yhdessä uusien vaihtokaveriesi kanssa vielä paljon ensimmäisen kahden viikon ajan. Kurssien valinta saattaa olla stressaavaa, mutta siihen kannattaa käyttää aikaa. UNC:n luennoitsijat ovat pääosin todella vetoavia, taitavia ja omistautuneita opettajia, joten ota opinnoistasi kaikki irti. Oma kokemuksieni kursseista on inspiroiva, keskusteleva ja hyvähenkinen. Ryhmätyöt ovat hyvä keino hankkia paikallisia ystäviä ja opiskelijat ovat pääosin hyvin vastaanottavaisia ja ystävällisiä! Pieni vinkki myös lukujärjestyksen tarkkailuun: vaihto-opiskelijoilla on usein tapana käydä erilaisilla viikonloppureissuilla muissa osavaltioissa, joten monet vaihto-opiskelijat valitsivat kurssinsa niin ettei kenelläkään ollut luentokertoja perjantaisin. Tätä kannattaa harkita, mikäli haluaa viikonloppureissuille mukaan!

Matkailu ja kerhotoiminta

Kannattaa varata arkibudjettisi lisäksi pientä matkakassaa, sillä omatoiminen tai kaveriporukalla tehtävä reissailu Yhdysvalloissa on tosi helppoa ja antoisaa. North Carolinan matkailut ja vaellus-, jooga- ja kiipeilyretket onnistuvat helposti opiskelijakerho Carolina Adventuresin kautta. Itse kävin ystävieni kanssa tosi helpolla ja kivalla neljän päivän pääsiäisvaelluksella, jota muutama opiskelija ohjasi yliopiston lainateltoilla ja vaellustarvikkeilla. Muutenkin kannattaa lähteä rohkeasti mukaan itseä kiinnostaviin kerhoihin. Paikalliset opiskelijat ovat tosi mukavia ja heihin tutustuu kerhoissa tosi helposti
kivan yhteisen tekemisen ohessa. Auton vuokraus Yhdysvalloissa on myös hyvin helppoa ja kivoja kaupunkeja ympäristöstä löytyy paljon esim Raleigh ja Charlotte. Ajamista ei kannata suotta jännittää, automaattivaihteet, isot ja selkeät tiet ja isot autot ovat turvallisia. Pidemmälle pääset helposti
ja halvasti Greyhoundin busseilla esim. Washingtoniin ja New Yorkiin. Yöbussit ovat kaikista halvin vaihtoehto, jolla säästät myös kätevästi yhden airbnb-majoituksen hinnan. Myös lennot Miamista Kuuban Havannaan ovat hurjan halvat vaikka kivalle Spring Break -reissulle, alle 100 dollaria!

Vaihtokertomus, Butlerin yliopisto, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 opiskelijavaihdossa Yhdysvaltojen keskilännessä, Indianapolisissa Butlerin yliopistossa ISEP-ohjelman kautta. En oikeastaan tiennyt Indianan osavaltiosta etukäteen juuri mitään, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen hyvin onnellinen, että pääsin vaihtoon paikkaan, joka ei ole Yhdysvaltojen tavallisimpia turistikohteita. Lopulta eniten aikaa tuli vietettyä kampuskuplassa, jolloin yliopiston sijainti ei myöskään muodostunut niin merkittäväksi kuin alun perin odotin.

Ennen lähtöä

Butlerin yliopistoon hyväksymisen vahvistusviestistä itse lähtöön ja vaihtoyliopistoon saapumiseen oli melkoinen määrä byrokratiaa. Erityisesti Yhdysvaltoja varten hankittava  opiskelijaviisumi teetti paljon työtä, eivätkä ohjeet liitteistä tai hakemuksista aina vaikuttaneet täysin selkeiltä. Vaihtohakemusten vääntämisen yhteydessä treenattu kärsivällisyys kuitenkin kantoi viisumiprosessinkin läpi. Viisumia varten piti täyttää netissä hakemus ja maksaa käsittelymaksuja sekä varata haastatteluaika Yhdysvaltain suurlähetystöön. Haastattelu suurlähetystössä kuulostaa helposti todella vakavalta ja viralliselta, mutta se ei todellakaan ollut millään tavalla dramaattinen kuulustelu, vaan pikemminkin lähes arkiselta tuntuvaa asiointia parilla palveluluukulla. Tämä päti oikeastaan laajemminkin vaihtokokemukseni aikana: kaikki vaikutti etukäteen helposti virallisemmalta ja vakavammalta kuin olikaan. Viisumin lisäksi Butler vaati tietyt terveystarkastuslomakkeet, ja piti muistaa tehdä osoitteenmuutokset ja opintotukihakemukset, jotka kuitenkin sujuivat melko vaivattomasti. Ostin suoraan edestakaiset lennot Yhdysvaltoihin, koska hinta oli sama kuin yhteen suuntaan. Lentojen ostaminen teki koko opiskelijavaihdosta jotenkin konkreettisempaa – silloin aloin ymmärtää olevani oikeasti lähdössä.

Saapuminen ja orientaatio

Butlerilla oli saapuessamme muutaman päivän orientaatio-ohjelma, jonka aikana vaadittavat byrokratiat (lähinnä kurssivalintojen vahvistaminen) hoidettiin sujuvasti. Kursseja oli myös helppo myöhemmin vaihtaa, kunhan niillä oli vielä tilaa. Orientaation aikana kävimme lisäksi mm. Butlerin koripallopelissä ja shoppailemassa tarvittavat SIM-kortit ja muut välttämättömyydet. Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli määritelty oma tutori, jonka tehtävänä oli auttaa alkuorientaatiossa ja myöhemmin tarvittaessa käytännön asioissa. Kaikki tutorit eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä sitoutuneita tehtäviinsä, joten tutoroinnin toteutumisen taso vaihteli. Kokonaisuudessaan orientaatio oli aika lyhyt ja monia asioita piti selvittää vielä itse myöhemmin. Kaikki kuitenkin selvisi aikanaan ja omalla aktiivisuudella pystyi helpottamaan opiskelijayhteisöön integroitumista.

Asuminen

Asuin vaihdon ajan Fairview Housessa, joka on hyvin hiljattain valmistunut dorm eli opiskelija-asuntola. Koska rakennus oli todella uusi, olivat tilat myös hyvin modernit: talosta löytyi mm. opiskeluhuoneita, biljardi-pöytä, olohuonemaisia hengailutiloja ja kuntosali. Itse asunnot olivat 6 – 8 hengen podeja, joissa kaksi henkeä jakoi huoneen ja kylpyhuoneen. Jaoin huoneen toisen vaihtarin kanssa ja loput kämppiksistämme olivat amerikkalaisia, toisen vuoden opiskelijoita. Yhdessä asuminen sujui yllättävän hyvin, eikä yksityisyyden puute juuri häirinnyt lukukauden aikana. Päinvastoin, kämppikseni olivat mahtavia ja hyvin vastaanottavaisia. Kämppikset olivat myös hyvä tapa tutustua amerikkalaisiin opiskelijoihin ja päästä paremmin sisälle Butler-yhteisöön. Fairviewssa ja kampuksella asumisessa oli mahtavaa oli myös se, että oikeastaan kaikki tarvittava oli todella lähellä ja kavereiden kanssa oli helppo viettää paljon aikaa. Monet amerikkalaiset vaikuttivat suhtautuvan koko kampusalueeseen tietyllä olohuonemaisella rentoudella – esimerkiksi pukeutumiseen suurin osa ei arjessa juuri panostanut. Kampuksella asuessa elinkustannukset jäivät myös yllättävän pieniksi, kun rahaa ei kulunut ruokaan tai asumiseen samoissa määrin kuin Suomessa. Ehkä eniten rahaa viikoittain kului autokyyteihin: kampukselta poistuttaessa tilattiin tavallisimmin Uber tai Lift, ja keskustaan oli matkaa noin parikymmentä minuuttia autolla. Kyydit olivat kuitenkin Suomeen verrattuna edullisia ja kulut pystyi jakamaan kavereiden kanssa.

Opiskelu ja vapaa-aika

Opiskelu oli hyvin intensiivistä, etenkin Spring Breakin eli noin puolessa välissä lukukautta olleen kevätloman jälkeen. Opiskelin pääasiassa antropologiaa ja sosiologiaa, ja luettavaa oli paljon. Tietyllä tavalla college tuntui paluulta lukioon, jossa on paljon kotiläksyjä, ryhmäkoot ovat pieniä ja tunneilla pitää olla aktiivinen – useimmilla kursseillani luentoaktiivisuus oli jopa 25 % loppuarvioinnista. Vaikka luettavaa oli paljon ja opiskelu oli toisinaan monine esseineen hyvin hektistä ja stressaavaa – etenkin akateemiseen vapauteen tottuneelle – oli oppiminen ainakin tehokasta ja hyviä arvosanoja oli lopulta melko helppo saada. Yleisesti ottaen tuntui siltä, että opettajat ymmärsivät vaihtareiden tilanteen ja olivat hyvin kannustavia vaihtareiden suhteen. Sain opiskeluiden kautta uutta näkökulmaa niin antropologiaan että omaan pääaineeseeni, mutta myös laajemmin amerikkalaiseen yhteiskuntaan, ja monilla kursseilla tietty sosio-poliittinen tietoisuus korostui mielestäni mielenkiintoisella ja hyvin opettavaisella tavalla.

Vaikka välillä opiskelukuorma tuntui suurelta, panostin myös vapaa-aikaan. Butlerin kampuksella tapahtui jatkuvasti paljon. Kävimme mm. ylipiston baletissa, teatterissa ja  urheilutapahtumissa sekä tietysti juhlimassa kotibileissä ja baareissa. Butlerista ei voi puhua ilman, että mainitsee koripallon, joka on yliopistolle todella iso juttu. Opiskelijat saivat kotipeleihin ilmaiset liput, kunhan ne varasi etukäteen. Peleissä tunnelma oli aivan mieletön cheerleadereineen, marching bandeineen ja dramaattisine pelinkäänteineen. Pieneksi yksityiskouluksi Butler on menestynyt koripalossa yleensä hyvin. Butlerilla oli tietenkin myös omat kannustuslaulut ja -huudot, jotka oppi muutaman pelin jälkeen ja jotka raikuivat äänekkäästi lähes kymmenen tuhannen katsojan koripalloareenalla, joka on ollut yksi kampuksen ensimmäisistä rakennuksista. Koripallon lisäksi kävimme katsomassa lacrossea ja baseballia. Fudiskausi on sen sijaan syksyllä, mutta keväällä pidimme vaihtareiden ja tutoreiden kanssa SuperBowlin kisakatsomon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ennen vaihtoa kannattaa hoitaa kaikki byrokratiat mahdollisimman tehokkaasti pois alta – esimerkiksi viisumihaastatteluaikoja voi olla aika niukasti. Vaihdon aikana se, millaiseksi vaihtokokemus muodostuu, on hyvin paljon omasta aktiivisuudesta kiinni. Amerikkalaisiin oli helppo tutustua ainakin pintapuolisesti, mutta se vaatii myös itseltä heittäytymistä ja uskaltamista. Syyslukukaudella opiskelijayhteisöön on luultavasti helpompi päästä mukaan, ja keväällä kannattaa varautua siihen, että kaikkeen tutustumiseen joutuu itse oma-aloitteisesti panostamaan enemmän. Kaikenlaisiin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan ja kokeilla uusia asioita. Kaikesta kannattaa myös kysellä paljon. Luennoilla osallistumiseen auttoi, kun alkoi ajattelemaan englanniksi ja päästi irti liiallisesta itsetietoisuudesta ja oman englannin kieliopillisuuden varmistelusta.

Vaihdon aikana, missä tahansa Yhdysvalloissa onkaan, kannattaa ehdottomasti matkustaa paljon, ainakin Spring Breakillä ja vaihdon päätteeksi. Kotimaan lennot ovat halpoja, kunhan ne varaa hyvissä ajoin. Itse pääsin käymään vaihtoni aikana Chicagossa, Louisvillessa, San Franciscossa, Los Angelesissa, Washington D.C.:ssä, Philadelphiassa ja New Yorkissa, ja matkustaminen Yhdysvaltojen eri osissa oli erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Lisäksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan tutustua eri elämänvaiheissa oleviin amerikkalaisiin – niin saa paljon laajemman sisäpiirikäsityksen Yhdysvalloista.

Vaihtokertomus: University of North Carolina at Asheville, kevät 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleistä

Opiskelin kevätlukukauden 2018 University of North Carolina at Ashevillessa, Pohjois-Carolinassa. Asheville on pieni, liberaali kaupunki Appalakki-vuoriston kupeessa, jossa harrastetaan valtavasti meditaatiota ja joogaa ja jossa pienpanimoiden lukumäärä on väkilukuun suhteutettuna suurempi kuin missään muualla Yhdysvalloissa. Opiskelen lääketiedettä, ja koska vaihto-opiskelu lääketieteellisessä ei Amerikassa ole mahdollista, valitsin yliopistovaihtoehdoikseni kouluja joissa voi opiskella  terveystieteitä alaani liittyen. Olin kuullut Pohjois-Carolinan olevan kaunista aluetta, ja muutamat lukemani vaihtoraportit saivat Ashevillen kuulostamaan mukavalta ja toimivalta vaihtokohteelta. En katunut UNCA:n valikoitumista vaihtoehtojeni listalle – koulu oli pieni ja sympaattinen, ja koen että sain haluamani todellisen Jenkki-collegekokemuksen. Koulun vaihtaritoiminta on aktiivista ja hyvin järjestettyä. UNCA:ssa on käsittääkseni joka lukukausi suhteellisen paljon vaihto-opiskelijoita, mikä on vaihtarille mukavaa. Viehättävin asia Ashevillessa oli mielestäni sen luonnonläheisyys ja upeat mahdollisuudet ulkoilun harrastamiseen. Innostuin vaihtokevääni aikana patikoimisesta toden teolla.

Kuva: Vilja E.

Ennen lähtöä

ISEP-vaihtoon hakeminen oli työläs ja pitkä prosessi, joka aiheutti ajoittain stressiä mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin suhteellisen sujuva. Ohjeistusta tuli yliopistolta kiitettävästi. Eniten harmaita hiuksia aiheutti omalla kohdallani TOEFL-kielitesti ja siihen valmistautuminen sekä vaihtokohteiden läpikäyminen, kurssien valitseminen ja motivaatiokirjeiden kirjoittaminen, mihin kulutin todella paljon aikaa. Kielitesti oli stressaava ja ärsyttävän kallis, mutta vaikka se tuntui haastavalta, suomalaisella lukioenglantipohjalla ei kokeen läpäisystä tarvitse hermoilla. Suosittelisin kuitenkin hieman valmistautumaan, jotteivät kokeen formaatti ja nopeat vastausajat pääse yllättämään. Itse katsoin lähinnä preppausvideoita Youtubesta.

Aika prosessin alullepanosta hyväksymistietoon oli pitkä, jopa yli vuoden. Erityisesti keväällä vaihtoon lähtevät saavat tiedon vaihtokohteesta myöhään. Oma kohteeni varmistui marraskuussa, mikä on ilmeisesti melko tyypillistä. Tiedon odottaminen oli henkisesti raskasta ja hermoilin erityisesti viisumin saamisesta ajoissa, mutta kaikki sujui ongelmitta kunhan varmistussähköpostin saatuaan toimi reippaasti. En tosin suosittele pitkän reissun suunnittelua ennen vaihdon alkua, sillä ainakaan itse en olisi ehtinyt saada viisumia esim. ennen joulua.

Asuminen

ISEP-vaihtomaksuun kuului majoitus amerikkalaiseen tapaan jaetussa huoneessa kampusasuntolassa. Oman huoneen olisi saanut lisämaksusta. Vaikka koen yleisesti ottaen kaipaavani melko paljon yksityisyyttä ja olen herkkäuninen, päätin  kokeilla jaetussa huoneessa asumista. En katunut ratkaisuani. Kokemus oli mielenkiintoinen ja kaikki sujui hyvin – tulin onnekseni hyvin toimeen kämppisteni kanssa. Yhden lukukauden vaihtoaika on niin lyhyt, että sen pärjää helposti pienemmälläkin omalla tilalla. En viettänyt juuri lainkaan aikaa huoneessani nukkumisen lisäksi. Monet koko vuoden UNCA:ssa opiskelevat vaihtarit olivat päätyneet hankkimaan oman huoneen, minkä olisin ehkä itsekin tehnyt mikäli olisin viettänyt kokonaisen vuoden vaihtarina.

Ruokailu tapahtui kampuksella. Jokainen kampuksella asuva opiskelija valitsee itselleen meal planin, johon kuuluu tietty kiinteä määrä aterioita viikossa kampuksen ”pääravintolassa”, jossa on tarjolla aamupala-, lounas- ja illallisbuffetit. Lisäksi meal planista riippuen kullakin on tietty määrä käyttörahaa, jonka voi kuluttaa muissa kampusravintoloissa. Valitsin 14 ateriaa + $150 (muistaakseni), mikä oli minulle sopiva ratkaisu. Ruoka oli todella hyvää, raikasta ja tuoretta. Valikoima oli valtaisa, ja kasvisvaihtoehtojakin oli runsain mitoin. Ravintolasta löytyi niin terveellisiä kuin epäterveellisiäkin vaihtoehtoja. Jostain syystä paikalliset inhosivat pääruokalan buffet-menua, mitä jaksoimme muiden vaihtareiden kanssa ihmetellä. Runsaudenpulan vuoksi tuli jatkuvasti ylensyötyä, ja ruokailua hankaloitti se ettei ruanlaittomahdollisuuksia käytännössä ollut lainkaan. Oli ihanaa kun ruokailu oli niin helppoa, mutta kevään aikana kehittyi ikävä ruuanlaittoa ja suomalaista ruokarytmiä kohtaan!

Kuva: Vilja E.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalikoimani oli todella erilainen normaaleihin opintoihini verrattuna. Päädyin ottamaan kaksi Health Promotion-alan kurssia, joista toinen käsitteli terveysepätasa-arvoa ja toinen fyysistä aktiivisuutta & terveyttä. Lisäksi kävin Intro to Environmental Science-kurssin sekä meditaatiota käsittelevän kurssin ja olin kuorossa, josta sai yhden creditin. Olin valinnut kurssit jo Suomessa, joten koulun alkaessa vaihtokohteessa suunnitelmani olivat selvät. Oli virkistävää opiskella omaa alaa sivuavia aiheita ja koen, että monet oppimani asiat ovat tulevaisuuteni kannalta erittäinkin hyödyllisiä. Etenkin Health Parity-kurssi oli vaikuttava jaa laajensi kokonaisymmärrystäni terveydestä ja sosiaalioikeudesta merkittävästi. Oli kiinnostavaa tarkastella aiheita Amerikka-perspektiivistä tyypillisen eurooppalaisen katsantokannan sijaan.

Opiskelu oli helppoa, ja opiskelijoiden matala taso yllätti. Sanoisin, että keskiverto suomalainen abiturientti on akateemisilta taidoiltaan monien kohtaamieni amerikkalaisten collegeopiskelijoiden yläpuolella. Opettajat teettivät paljon kotitehtäviä, ja opiskelijoiden täytyi jatkuvasti olla kirjoittamassa jonkin sortin mielipidetekstejä tai lyhyitä esseitä erilaisista aiheista. Ryhmätöitä ja community projecteja harrastettiin myös paljon. Vaikka tehtäviä oli paljon, asiaosaamista ja opitun soveltamiskykyä ei vaadittu läheskään yhtä paljon kuin mihin olen tottunut. Jos pistareissa meni huonosti, pystyi menetetyt pisteet usein saamaan takaisin esimerkiksi johonkin vapaaehtoistyöprojektiin osallistumalla. Arvostelurima oli matalalla – täydet pisteet kokeista tai teksteistä sai välillä uskomattomankin helposti. Kaiken kaikkiaan opin arvostamaan suomalaista koulusysteemiä aivan uudella tavalla. Opin koulussa paljon uutta ja kielitaitoni koheni suullisten esiintymisten ja runsaiden kirjallisten tehtävien ansiosta, mutta kokonaisuudessaan amerikkalainen opiskelutyyli ei tuntunut minusta erityisen mielekkäältä.

Kuva: Vilja E.

Hyödyllistä tietoa seuraaville

Varaudu siihen, että liikkuminen ilman autoa on vaikeaa tai mahdotonta. Ashevillessa toimii todella epäsäännöllisesti liikennöivä paikallisbussi, joka on opiskelijoille ilmainen, ja kampukselta saa myös vuokrata pyörän ilmaiseksi. Lisäksi Uber-sovelluksella voi tilata suhteellisen edullisia kyytejä. Kaupungin keskustaan siis pääsee, mutta esim. patikointireissut vaativat vuokra-auton tai paikallisen kaverin jolla on auto. Vaikka autottomuus oli välillä turhauttavaa, sanoisin kuitenkin että Asheville oli Yhdysvaltain mittapuulla liikkumisen suhteen vaihtariystävällinen kaupunki. Toisin kuin monissa muissa amerikkalaisissa kaupungeissa, keskusta on pieni ja viehättävä ja siellä voi liikkua kävellen ympäriinsä.

Kuva: Vilja E.

Kampuksella oli mainiot liikkumisfasiliteetit, ja viikonloppuisin järjestettiin ulkoiluretkiä. Kannattaa osallistua – reissut ovat halpoja ja hyvä tapa päästä luontoon ilman omaa autoa. Amerikkalaisten hike-käsite on tosin jotain muuta kuin mitä suomalaisena ajattelisi. Alle mailin kävelylenkkeihinkin viitataan usein kyseisellä termillä.. Yhdysvaltalainen avoimuuden ja ystävällisyyden kulttuuri on ihana, ja kun paikalliset kutsuvat jonnekin, kannattaa ehdottomasti sanoa YES niin usein kuin mahdollista.

Vaihtoon lähteminen jännitti itseäni hurjasti. Olen kuitenkin todella iloinen, että lähdin! Kaikki kliseet, joita vaihdossa olemisesta sanotaan, ovat hämmentävän totta. Opin valtavasti itsestäni ja ympäröivästä maailmasta. Itsenäistyin, sain rohkeutta ja opin joustamaan sekä olemaan stressaamatta turhista. Vaikka minulla oli vahva englannin kielitaito jo vaihtoon lähtiessä, opin kieltä paljon enemmän kuin olisin uskonutkaan. Opin myös Yhdysvalloista enemmän kuin millään turistireissulla olisi ollut mahdollista. Matkustin vaihdon aikana mm. Atlantaan, New Orleansiin ja Washington DC:hen. Lukukauden päätyttyä reissasin Kaliforniassa kolme viikkoa. Suosittelen lämpimästi matkustelua eri Yhdysvaltojen osissa mahdollisuuksien mukaan! Tärkeimpiä asioita vaihtoon lähtiessä ovat mielestäni rohkeus ja avoimuus. Kannattaa pitää mielessä, että aika vaihdossa on rajallinen ja hankalatkin hetket menevät hujauksessa ohi. Voin taata, että reissuun lähtöä ei  tule jälkikäteen katumaan.

Kuva: Vilja E.

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.

Oklahoma State University, kevät 2016

Käsityön ja kuvataiteen opettajan opiskelija

Ennen lähtöä

Opintojeni ollessa loppusuoralla tajusin, että nyt olisi viimeinen hetki päästä kokemaan vaihto-opiskelu. Kohdemaaksi valikoitui Yhdysvallat, sillä halusin oppia puhumaan englantia vielä paremmin. Olin aiemmin käynyt Yhdysvalloissa kerran, ja pitänyt paikallisesta kulttuurista ja ihmisistä. Halusin myös käydä kursseja sisustussuunnittelusta, mikä tukisi pääainettani. Vaihtoyliopistoni oli Oklahomassa yhden tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista, 50 000 asukkaan yliopistokaupungissa Stillwaterissa.

Minun piti hankkia alivuokralainen kalustettuun Suomen asuntooni, mikä ei ollut helppo homma. Suurimman osan tavaroistani vein vanhemmilleni banaanilaatikoissa. En halunnut paikan päältä opiskelija-asuntolasta kämppää, sillä ne olivat ylihinnoiteltuja, eikä niissä ollut keittiötä, ja ne sijaitsivat bussimatkan päässä yliopistolta. Etsin asuntoa Craiglistiltä, mutta lopulta löysin Facebookista erään opettajan, jolta vuokrasin vierashuoneen. Minun piti ottaa rokotteet ja hakea matkavakuutus vakuutusyhtiöltäni, sillä pakollinen kohdeyliopistoni vakuutus oli kalleudestaan huolimatta surkea.

Minun piti täyttää paljon lappuja ja pyytää erilaisia todistuksia esim. pankilta. Minun piti tehdä myös hyvissä ajoin erilaisia kurssisuunnitelmia, mutta valitettavasti niitä ei tarkistettu vaihtoyliopiston päässä kuin vasta 2 viikkoa ennen lentokoneen lähtöä. Oli shokki, kun kuulin, että valitsemani kurssit eivät sopineetkaan vaihtoyliopistolle. Lähdin kevääksi vaihtoon, ja johdantokurssit oli käyty jo syksyllä. Opettajat olivat yllättävän tarkkoja siitä, että jatkotason kursseille ei ilmoittaudu ummikkoja. Kyseisessä maassa vastuullisuuskysymykset ovat pinnalla, joten aloittelijan päästäminen jatkotason kurssille toisi ongelmia arvosanojen ja arvioinnin kannalta. Neuvottelemalla voi saada kyllä ihmeitä aikaan, joten kannustan kaikkia keskustelemaan opettajien kanssa ongelmatilanteissa! Vaihtoyliopistoni vaihtokoordinaattori oli suuri apu minulle. Kysyin häneltä paljon kaikesta sähköpostitse.

Saapuminen

Ensimmäinen viikko yliopistolla olikin hyvin stressaava. Silloin sai osallistua mille vain kursseille ja jättää sitten pois kurssit, joille ei haluakaan mennä. Kurssit alkoivat kyllä heti täydellä teholla. Laajoja kotitehtäviä piti tehdä jo seuraavan päivän tapaamiseen ja kalliit kirjat olisi pitänyt jo ostaa omaksi. Sain lopulta räätälöityä itselleni kiinnostavan lukujärjestyksen, kunhan tutustuin kurssikuvauksiin yli tiedekuntarajojen ja neuvottelin opettajien kanssa. Sain myös järjestettyä omatoimisen projektin (Independent Study) eräälle opettajalle, kun yksi Credit olisi jäänyt muuten uupumaan. Yritin valita mahdollisimman paljon ”Lab”-kursseja, jotta saisin tehdä kiinnostavia projekteja, enkä vain lukea. Tein minimi opintopistemäärän, eli 24 op, sillä aika ei olisi mitenkään riittänyt alkuperäiseen 30 op suunnitelmaani.

Asuminen ja arki

Asuin ensimmäiset kaksi kuukautta yliopiston opettajan luona 4 km päässä yliopistolta hienossa design-kodissa. Lopulta kävi yllättäen niin, että päädyin kurssille, jossa kyseinen henkilö oli opettajana. Suhteemme meni hieman oudoksi, ja etäisyys koululta kyllästytti, joten muutin muutaman paikallisen kurssikaverin luo omakotitaloon yliopiston viereen huippuhalvalla. Asunto oli todella huono ja kylmä, mutta kämppikset olivat ihania. Pitkälle huhtikuuta nukuin pipo päässä.

Paikalliset opiskelijat syövät lähinnä ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa, sekä ostavat välipala-automaateista sipsejä. He eivät juuri laita ruokaa. Yliopisto oli täynnä ruokapaikkoja, mutta ruoka oli kallista ja yleensä myös huonolaatuista ja pahaa, esimerkiksi friteerattuja ruokia. Ainoa ravintola, jossa söin joskus lounasta, oli Which Whic, josta sai tilattua salaatin tai täytetyn patongin 100% haluamillaan täytteillä ja kastikkeilla. Itse laitoin paljon ruokaa kotona, ja otin aina eväät mukaan yliopistolle. Tein koti-ikävän yllättäessä ruisleipää ja hernekeittoa, joihin löytyivät ainekset yllättäen Food Pyramidista. Amerikkalainen ruokakulttuuri on tosin paljon laajempi kuin ikinä odotin, ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin ranskalaiset ja hampurilaiset. Amerikkalaiset myös rakastavat ruoasta puhumista.

Sosiaaliset suhteet

Alussa elämä oli hyvin yksinäistä, sillä en tuntenut ketään. Juttelin kurssikavereilleni ja kysyin heitä viettämään aikaa kanssani, mutta emme löytäneet oikein yhteistä säveltä. Ystäviksi tuleminen edellyttää sitä, että on jotain yhteistä keskenään. Vaihtareistakin vain kaksi oli Euroopasta. Vaihtareita ei ollut montaa, ja he olivat muodostaneet porukat lähinnä kielen mukaan: espanjankieliset olivat keskenään ja ranskankieliset keskenään. Opiskelijat olivat nuorempia kuin minä ja ilmensivät hyvin erilaista nuorisokulttuuria, joten tunsin olevani ulkopuolinen.

Yksi päivä näin mielenkiintoisen näköisen ihmisen kävelevän kampuksella pihan poikki, ja pysäytin hänet. Juttelimme nopeasti, ja sovimme tapaamisen. Hänestä tuli hyvä ystäväni koko vaihdon ajaksi, ja aloin viettää aikaa myös hänen ystäviensä kanssa.

Yhdessä kouluprojektissa sain parikseni kiinnostavan ihmisen, jonka kanssa viihdyin. Muutin myöhemmin hänen ja hänen ystävänsä taloon asumaan. Tutustuin uusien kämppisteni ystäväpiiriin. Tutustuin myös Couchsurfing ystäväni ystäviin Oklahoma Cityssä ja Stillwaterissa, ja minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että Oklahoma oli kotini.

Rohkaisen kaikkia vaihtoon lähtijöitä menemään juttelemaan tuntemattomille ja yrittämään solmia ystävyyssuhteita. Pakkeja ja pettymyksiä varmasti tulee, mutta tätä kautta löytää myös ne parhaat tyypit! Minun ystävistäni vain muutama oli lopulta edes opiskelijoita. Vaihtoaikaiset ystäväni olivat 20-50 vuotiaita hyvin eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä: duunareita, opettajia, opiskelijoita, jatko-opiskelijoita, vanhempia, kokkeja, työttömiä, käsityöläisiä jne. Ihmisiä tapaa erilaisissa tapahtumissa, projekteissa ja harrastustoiminnassa, joiden ei tarvitse edes liittyä opiskelijaelämään tai yliopistoon.

Opiskelu

Kurssini käsittelivät lähinnä muotia, vaatteita, tekstiilejä, markkinointia ja liiketoimintaa. Opiskelu oli hyvin intensiivistä. Läksyjä oli paljon ja niitä oli monenlaisia. Piti lukea pitkiä artikkeleja, selvittää yritystoiminnan ehtoja, lukea oppikirjaa, katsoa videoita, tehdä testejä, Photoshopata kuvia, kirjoittaa referaatteja ja muistiinpanoja, ottaa valokuvia, tehdä Moodboardeja, kollaaseja, ja ryhmätöitä. Luentokursseilla oli 2-4 koetta, jotka olivat joko esseemuotoisia tai monivalintoja. Kaikki pienimmätkin kotitehtävät tarkistettiin aina ja pisteytettiin.

Meillä oli verkossa oppimisalusta, johon kaikki tehtävät kirjattiin ja palautettiin. Arviointikriteerit ja oppimistavoitteet oli kirjattu hyvin tarkasti ja tiukan kuuloisesti, mikä sai minut aluksi ylisuorittamaan tehtävät ja käyttämään niihin tuntitolkulla aikaa. Vähempikin olisi riittänyt, mutta oli vaikea arvioida sitä, kuinka laajaa suoritusta opettaja odotti.

Opetus oli hyvin korkeatasoista, ja opettajilla oli kiinnostavia oppimistehtäviä. Projekteilla oli paljon välipalautuksia. Verrattuna opiskeluun Suomessa se tuntui holhoavalta, mutta siitä seurasi se, että kaikki tehtävät tulivat tehdyiksi. Tein kurssitehtävinä mm. tekstiilitaideteoksen kilpailuun, muotiartikkelin stailauksineen, analyysin kankaankutojan Etsy-kaupasta, vaatekauppojen tuotevalikoima-, somistus- ja sisustussuunnitelmia tietokoneohjelmalla, sekä oman yrityksen perustamissuunnitelmat. Kävin myös harjoittelemassa vaatekaupan somistusta yhdeksi päiväksi paikalliseen vaatekauppaan ja järjestin ammattivalokuvaajan ja –mallin kanssa kuvaukset, jossa kuvasimme vaatesuunnittelijaopiskelijan vaatemalliston.

Kaikki kurssitehtävät arvioitiin hyvin tarkasti ja arvosanat annettiin jokaisesta osa-alueesta erikseen kirjallisten perustelujen saattamana. Ilmeisesti paikallisten opiskelijoiden stipendit perustuvat arvosanoille, joten opettajien tulee olla ehdottoman oikeudenmukaisia arvioinnissa ja valmiita perustelemaan ne hyvin tarkasti, jottei heitä haastettaisi oikeuteen. Deadlinet olivat ehdottomia. Tunneilla oli läsnäolopakko. Pelkäsin opintojen aikana, että pärjäänkö kursseilla, mutta tekemällä kaikki kurssi- ja kotitehtävät selviydyinkin kursseista huippuarvosanoin. Yliopisto tarjoaa myös jonkinlaisia tuutoripalveluja sekä paikallisille, että vieraskielisille, mutta en itse hyödyntänyt niitä. Sen sijaan yksi ystäväni tarkisti yhden esseeni englannin kielen oikeinkirjoituksen.

Vaikka opiskelin luovaa alaa, oli joka kurssilla oma oppikirja, mikä oli pakollista omistaa. Jopa muotistailaamisesta oli oma oppikirja! Kirjastossa oli paljon muita kirjoja, mutta siellä oli vain 0-1 kpl kutakin kurssikirjaa, jota sai lainata max. 2 h kerrallaan. Kirjat maksoivat paljon, jopa käytettynä, mutta opiskelijat ostivat ne mukisematta. Jos tietää varmasti, mille kursseille on menossa, kannattaa tilata kirjat käytettynä edullisesti Amazonista tai Ebaysta paikan päällä etukäteen.

Joillain kursseilla teimme paljon ryhmätöitä. Minulle sattui ryhmädynamiikaltaan ongelmallisia ryhmiä, mikä aiheutti paljon mielipahaa ja stressiä. Kokemus oli uusi, sillä Suomessa ryhmätyöt ovat sujuneet helposti. Keskustelimme yhden ryhmän ongelmista jopa opettajamme kanssa. Onneksi yliopisto tarjosi palveluna ilmaisia tapaamisia psykologin kanssa. Kävin puimassa mieltä painavia asioita hänen kanssaan muutamaan otteeseen. Ryhmätöistä piti usein antaa opettajalle myös kirjallinen luottamuksellinen selonteko, jossa jokainen ryhmän jäsen kertoo eri ryhmän jäsenten työpanoksesta ja toiminnasta.

Opinnot poikivat muitakin kiinnostavia kokemuksia. Sain kudottua yhden tekstiilin paikallisessa taitokeskuksessa kangaspuilla sillä ehdolla, että opettaisin värttinäkehräystä. Tutustuinkin sitten paremmin yhteen henkilöön taitokeskuksella, ja vietimme yhden aurinkoisen päivän käymällä autolla historiallisessa lähikaupungissa lankakaupassa ja BBQ-ravintolassa. Myös eräs ravitsemustieteen opettaja kuuli, että yksi vaihto-opiskelija on Suomesta, ja sain pitää luennon suomalaisesta ruoasta hänen kurssilaisilleen.

Vapaa-aika ja matkustelu

Minua jännitti etukäteen, miten pystyn matkustamaan minnekään tai liikkumaan Amerikassa, kun minulla ei ole ajokorttia. Kekseliäisyydellä, nöyryydellä ja viitseliäisyydellä pääsee kuitenkin pitkälle. Käytin Greyhound-bussia ja Amtrak-junaa, pyysin kyytejä, kävelin kilometrejä ja hyödynsin kaupunkipyöriä. Esimerkiksi kerran jouduin heräämään Dallasissa sunnuntaina klo 04, jotta ehtisin bussiin, joka vie minut Oklahoma Cityyn, jossa yövyn Couchsurfing-tutun luona, jonka luota herään maanantaina klo 06, jotta yliopiston vaihtokoordinaattori voi noukkia minut kyytiin, jotta hän ehtii töihin klo 8:ksi, ja minä klo 10:ksi luennolle. Hullua, eikö?

Ihmiset antavat hyvin mielellään autokyytejä. Minun piti vain kehdata kysellä tutuilta ja tuntemattomilta, jos joku tietäisi jonkun joka olisi matkalla jonnekin, laittaa kyyti-ilmoituksia Facebookkiin ja lähettää liuta tekstiviestejä. Greyhound nimittäin kulki kylämme ohi vain kerran päivässä. Kävin jonkin verran harrastustapahtumissa Stillwaterin ulkopuolella, joista sai muilta harrastajilta helposti kyytejä juna-asemille tai eri paikkoihin kyselemällä ja juttelemalla ihmisten kanssa.

Halpoja hostelleja ei juuri ole Yhdysvalloissa suurimpien kaupunkien ulkopuolella, joten yövyin useamman yön Couchsurfing-palvelun avulla ystävällisten ihmisten luona. Yhden majoittajan kanssa tulin niin hyvin toimeen, että meistä tuli ystävät. Kannattaa myös rohkeasti kysyä uusilta tutuilta majapaikkoja. Yhdysvalloissa on hyvin tavallista lähettää Thank You Note-kortteja kiitokseksi, joten minäkin lähetin niitä kaikille ihmisille, jotka olivat auttaneet minua tavalla tai toisella.

Pitzer College, kevät 2017

Psykologian opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon ISEP-ohjelman kautta ja sain tietää syyskuun viimeisenä päivänä, että minut yritetään sijoittaa Pitzer Collegeen . Lopullisen varmistuksen sain vasta marraskuun alussa. Heti varmistuksen jälkeen aloin katsomaan lentoja (jotka eivät muuten muutamassa viikossa kallistuneet vaan halpenivat) ja henkisesti valmistautumaan lähtöön kunnolla.

Viisumiprosessin pystyi aloittamaan vasta, kun viisumiin vaadittava kaavake saapui Yhdysvalloista Suomeen liikkuvuuspalveluihin. Tätä ennen voi kuitenkin jo kerätä muita tärkeitä tarvittavia dokumentteja, kuten todistus opintotuesta ja muista taloudellisista lähteistä, vaihtoonkin mukaan otettavaksi suositeltavat opintosuoritusotteet, kielikokeen tulokset jne.  Kannattaa hoitaa ajoissa kaikki mitä vain voi. Itselläni viisuminhakuprosessi venyi sekä omasta ahdistuksesta että ulkomaanmatkasta johtuen, joten kun vihdoinkin aloin viisumiaikaani varaamaan, oli ensimmäinen aika viisi päivää ennen lähtöäni, siis aivan liian myöhään. Älä maksa viisuminhakumaksua tilisiirrolla, koska silloin maksun läpimenemisessä kestää päiväkausia, vaan valitse esimerkiksi verkkopankkimaksu. Jos käy niin, että haastatteluaika olisi liian myöhään, hae heti nopeutettua aikaa. Itse sain tämän noin viikon päähän. Viisumihaastattelu itsessään ei ole hankala, siinä kysytään perusasioita. Odottelua on kuitenkin paljon, ja kaikki paperit on oltava mukana, maksut tehty ja niistä myös kuitit.

Yliopistolta tuli hyväksymisen yhteydessä melko paljon tietoa ja tervetulokirje. Lisäksi neuvottiin täyttämään asunnonhakulomake ja joulukuun aikana alkoi tulla tietoja myös sähköpostin avaamisesta, host-perheestä (joka ilmeisesti oman lukukauteni jälkeen lopetettiin) ja muista yleishyödyllisistä asioista. Koko kansainvälisyystiimi on Pitzer Collegessa erinomainen, lämmin ja ystävällinen, vaikka välillä pelkän sähköpostin välityksellä kommunikointi olikin turhauttavaa. Tervetulokirjeessä lukee päivämäärä, jolloin viimeistään tulisi saapua Claremontiin, sillä tästä alkaa pakollinen orientaatio. Kaksi vaihto-opiskelijaa jäi kuitenkin Turkin lumimyrskyjen takia orientaatiosta paitsi; ei siis tarvitse pelätä, että koko vaihto perutaan, jos jostakin ylitsepääsemättömästä syystä saapumisesi vaihtokohteeseen viivästyy.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistoon saavuttaessa alkoi orientaatio, joka oli jokseenkin epävirallinen ja sinänsä suuren infopläjäyksensä takia hieman tarpeeton (10 tunnin jet lagisiin aivoihin ei mahdu juurikaan uutta asiaa). Voin kuitenkin puhua vain kevään orientaatiosta, mikä ilmeisesti eroaa vahvasti syksyisestä. Itse en ilmoittanut kaupunkiin muuttamisestani poliisille tai muullekaan taholle, eikä kukaan koskaan tullut tällaisia kyselemään. Menin paikalle ja kuuntelin ohjeet, Suomen päässä toki muuttoilmoitukset on tärkeää tehdä ja kannattanee myös ottaa vaarailmoitukset käyttöön.

Asuminen

Pitzer Collegessa vaihto-opiskelijoille on kaksi asumisvaihtoehtoa. Suosittelisin perehtymään näihin ja oikeasti ajatuksella täyttämään asuntolahakemuksen, vaikka se pitkä ja hieman outo (mutta hauskahko) onkin. Ensimmäiset, vaihtareille yleisimmät vaihtoehdot ovat West ja East Hall, jotka ovat identtisiä, mutta East Hall sijaitsee aivan kampuksen kulmalla (kaikkien mielestä kaukana kaikesta). Näissä asuntoloissa asutaan huonekaverin kanssa ja jaetaan toisen huoneen kanssa kylpyhuone. Asuntolat ovat melko uusia, ja sen huomaa verrattuna toiseen mahdollisuuteen, Mead Halliin, jossa itse asustelin. Mead Hallissa vaihtari jakaa edelleen huoneen toisen henkilön kanssa (huone on tosin aavistuksen isompi), kylpyhuone jaetaan oman huonetoverin ja kahden muun kanssa, mutta sen lisäksi huoneistoon kuuluu yhteinen olohuone vielä 4 muun ihmisen kanssa, yhteensä siis kahdeksan ihmistä samassa asunnossa. Itse halusin nimenomaan Mead Halliin (jolla oli aiemmin ollut bileasuntolan nimitys mutta se ei pätenyt enää minun aikanani), sillä koin, että yhteisen olohuoneen kautta saisin kokonaisvaltaisemman ja todellisemman kokemuksen. Näin kävikin, sillä välillä amerikkalaisiin tutustuminen on hankalaa. Minä päädyin asumaan seitsemän amerikkalaisen kanssa ja näin sain tuttuja myös vaihtareiden ulkopuolelta. Tätä todella siis suosittelen.

Opiskelu ja opetus

Koska Pitzer kuuluu Claremont Collegeihin, eli viiden yliopiston konsortiumiin, kursseja voi valita mistä vain koulusta. Eri collegejen erilaisuuden takia kannattaa harkita myös muiden kuin Pitzerin kursseja, sillä opetus- ja opiskelutyylit hieman vaihtelevat. Pitzer Collegessa kurssit valitaan syksyksi jo keväällä, ja kevääksi syksyllä. Siksi vaihtarit saavat valita niistä, missä on jäljellä tilaa. Joskus kursseille voi jonottaa tai pyytää erikoislupaa, mutta kannattaa varautua, ettei välttämättä pääse alun perin haluamilleen kursseille. Kurssien valintaprosessissa auttaa kuitenkin Pitzerin henkilökunta kädestä pitäen.

Yleisesti Claremont Collegeissa on paljon viikoittaista lukemista ja kotitehtäviä. Luetusta materiaalista keskustellaan tunnilla ja välillä tuntuu siltä, että oppisit (tai yrität oppia) luokkatovereiltasi, mikä voi olla myös turhauttavaa. Keskusteluun osallistumista odotetaan ja se vaikuttaa arvosanaan. Keskusteluihin osallistumisessa voi auttaa muistiinpanojen tekeminen ja ajatusten ylös kirjoittaminen ennen jokaista tuntia. Kursseilla on yleensä paljon esseiden kirjoittamista, esitelmiä ja joillain kursseilla kokeitakin. Ryhmätyöt ovat jokseenkin turhauttavia, koska usein ryhmässä on ihmisiä, jotka välttelevät työtä ja toisaalta, jos arvosanat eivät kotiyliopistossa näy kuin hyväksytty/hylätty asteikolla, joutuu koko ryhmälle annettavan arvosanan takia tekemään myös ns. ylimääräistä työtä. Töitä on siis enemmän kuin mihin itse olin tottunut Helsingin yliopistossa, sillä kursseihin kuului usein osana kurssia lopputyö, jonka kokoisesta työstä olisi omassa aineessani Suomessa saanut jopa 10 opintopistettä.

Arvostelu on kuitenkin lepsua useissa aineissa (itselläni kaikki kurssit olivat psykologiaa), yksityisestä yliopistosta kun on kyse. Hyviä arvosanoja saa melko vähälläkin työllä, erityisesti kun oppii erottamaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tässä tosiaan on ainekohtaisia ja yliopistokohtaisia eroja, esimerkiksi Claremont McKennan economics-kurssit olivat kuulemani mukaan huomattavasti haastavampia.

Koska työtä on kuitenkin paljon, ja useimmille amerikkalaisille Pitzerissä arvosanat ovat tärkeitä, on välillä vapaa-aikaa vähän ja ihmiset opiskelevat yöhön asti. Tämä oli ehkä yksi suurimpia shokkeja; oli normaalia valvoa esimerkiksi neljään asti, ja ryhmätapaamisia saatettiin sopia 22.30 eteenpäin. Itse valitsin kurssit niin, että istuin tunneilla maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikon olin ”vapaalla”. Luennoilla on läsnäolopakko, ja useimmilta kursseilta saa olla yhden kerran poissa ilman lääkärintodistusta ilman, että arvosana tippuu puolikkaalla. Luokkakoot ovat pieniä, vaihdellen 15-25 opiskelijan välillä. Tämä helpottaa keskusteluun osallistumista ja muihin ihmisiin tutustumista. Tämän takia myös professorit ovat tuttavallisia (älä kuitenkaan erehdy kutsumaan heitä etunimillä, vaan aina Professor Nimi) ja auttavat useimmiten mielellään, jos törmäät ongelmiin tai tahdot muuten vain keskustella jostakin. Itse esimerkiksi ilmoitin yhdelle professoreistani huoleni ryhmäkeskusteluihin osallistumisesta, ja hän pyrkikin tämän takia toteuttamaan enemmän pieniä ryhmäkeskusteluja ja antoi neuvoja, miten osallistuminen on helpompaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pitzer velvoittaa ottamaan heidän kattavan terveysvakuutuksensa, itse ISEP:n kautta vakuutuksen ottaneena en tätä kuitenkaan tarvinnut (hain siis lupaa Pitzerin vakuutuksen hylkäämiseksi). Opiskelijoiden terveydenhuolto sijaitsee kampuksella ja toimi ainakin omalla kohdallani hyvin (auki maanantaista perjantaihin).

Yhdysvallat on sulatusuuni, eli kansallisuuksia ja kulttuureita on loputtomiin. Pitzer on populaatioltaan hyvin poliittisesti korrekti ja valveutunut näissä asioissa, ja tämä voi olla suomalaiselle hyvin hämmentävää. Itselleni cultural appropriation oli täysin uusi käsite. Osa vähemmistöä edustavista ihmisistä on myös sitä mieltä, ettei heidän kulttuuristaan saa kysyä, vaan tietoa on etsittävä itse. Toisen ihonväri pitää tiedostaa. Välillä oma olo oli hieman hankala, koska kaikki oli niin uutta ja erilaista kuin mihin itse oli oppinut. Neuvoisin vain noudattamaan harkintaa sanoissaan, sillä tietämättömänä on helppo sanoa toista loukkaavia asioita, vaikkei niitä tarkoittaisikaan, ja pitämään korvat auki ja pyrkimään imemään kaikkea uutta tietoa, mitä tämä puoli Pitzeristä tarjoaa.

Pitzeriin lähtiessäni otin mukaan kaikki mahdolliset paperit mitä Helsingissä oli neuvottu: opintosuoritusotteet, tutkintotodistukset, kielitodistuksen, terveyspaperit ja vakuutuspaperit. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Kannattaa myös ottaa kopio viisumihakemuksesta, viisumista, viisumikaavakkeesta jne.

Pitzerissä vaihtari saa 16:sta ruoan meal planin ja lisäksi 160 dollaria ns. flex-rahaa, jolla voi maksaa kahviloissa ja ruokaloissa. Lisäksi ruokalasta saa vihreän rasian, johon voi lounaan ottaa mukaan. Pitzerin omassa ruokalassa ruokaa voi ottaa mukaan, vaikka söisikin itse ruokalassa, mutta tässä Pitzer tosiaan on positiivinen poikkeus. Lisäksi Pitzerissä on kaksi demokeittiötä. Suosittelen käyttämään ruokia alkuviikosta ja loppuviikosta laskeskelemaan mihin asti 16 ateriaa riittää, sillä usein viikonloppusuunnitelmien muuttuessa aterioita jäi yli.

Claremont Collegeissa on joka viikonloppu jonkinlaisia tapahtumia (lue: juhlia), jotka on suunnattu kaikille. Kannattaa pyrkiä tutustumaan myös amerikkalaisiin, niin pääsee helpommin mukaan myös heidän dormeissaan tapahtuvaan juhlintaan. Pitzer College ei kuitenkaan ainakaan minun aikanani ollut enää mikään bilekoulu, eli harvemmin keskellä viikkoa oli mitään suuria tapahtumia. Tämä voi tosin muuttua ihan yhdessä lukukaudessakin.

Claremont on pieni kylä, varmasti yksi turvallisimmista koko USA:ssa. Tämä johtuu siitä, että alue on melko varakas. Myös Claremont Colleget ovat Yhdysvaltojen kalleimpia yliopistoja, joten opiskelijat ovat todella fiksuja, osa myös hyvin rikkaita ja loput koulussa stipendeillä, mikä ei tosin Pitzerissä näy, hippikouluksi kun on tituleerattu. Ihmiset Pitzerissä ovat rentoja ja ystävällisiä. Tärkeää on hyväksyä, että aikaa on rajallisesti, ja vaikka tapaatkin mahtavia ihmisiä, ei kaikkiin vain ehdi tutustua paremmin. Hintataso Claremontissa ja yleisesti Los Angelesin alueella yllätti minut täysin, ulkona syöminen on Suomen tasolla tai kalliimpaa.

Pitzerissä jää kuitenkin kavereiden ja työmäärän takia helposti elämään siihen pieneen Claremont College -kuplaan, enkä itse matkustanut laisinkaan niin paljon kuin oletin. Kannattaa kuitenkin pitää korvat auki esimerkiksi Pitzer International Student Associationin ilmaisten tai vähäkustanteisten retkien varalta. Suosittelen lämpimästi myös erilaisiin kerhoihin tutustumista, erityisesti Pitzer Outdoor Adventures oli itselleni rakas. Tätä kautta pääsin ilmaiseksi retkeilemään esimerkiksi Spring Breakilla road tripille telttailemaan, ja keskellä viikkoa tekemään kävelylenkkejä läheisille vuorille, käymään rannoilla ja hot springseillä. Kerhot ja klubit ovat melko helppo tapa laajentaa ystäväpiiriä ja tutustua uusiin ihmisiin.

Sopeutuminen yliopiston rytmiin kävi itseltäni melko nopeasti. Orientaatiossa puhutaan jonkin verran kulttuurishokista sekä ns. cultural low pointista, joka iskee jokaiseen jossakin vaiheessa. Useat oman aikani vaihtarit luulivat välttäneensä tämän, sillä kesti huhtikuuhun asti, ennen kuin tämä aalto iski meihin kaikkiin. Sopeutumiseen auttaa puhuminen henkilökunnan kanssa ja sekä Suomessa olevien, että Pitzer-kavereiden kanssa; älä jää yksin ja tiedosta, mistä olo johtuu.  Kannattaa etukäteen tutustua kulttuurishokin oireisiin kunnolla ja kuulostella omaa vointia. Vaikka Yhdysvallat on länsimainen maa, eivätkä kulttuurierot näy yhtä selvästi kuin esimerkiksi Aasiaan matkustaessa, on kulttuuri ja tavat erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä valtavan erilaisia mutta ikään kuin piileviä. Itselle tämä tuli suurena yllätyksenä, sillä erojen laajuus avautui vasta pikkuhiljaa tutustuessani amerikkalaisiin paremmin. Itse toivoisin jälkeenpäin, että olisin lukenut etukäteen enemmän heidän kulttuuristaan, ja osannut paremmin erottaa, milloin kyse on kulttuurista ja milloin ihmisen omasta persoonallisuudesta.

Tutustuminen muihin oli aluksi kevätlukukaudellani hieman hidasta, koska meillä ei ollut mitään yhteisiä tutustumishetkiä, pelkästään melko virallisia infotilaisuuksia. Kannattaa kuitenkin olla itse aktiivinen ja vain uskaltaa. Suosittelen siksi ruokaloissa syömistä, koska siellä tutustuminen tuntui kaikista luontevimmalta, kun istut pöytään jossa osa on tuttuja ja osa ei. Turvaksi voi ottaa aina kirjan, kotitehtäviä tai läppärin, jos käykin niin, ettei siellä ketään tuttua olekaan. Puhu niin monelle ihmiselle, kuin vain ehdit ja pystyt, vaikka sitten vain niitä näitä. Tee naamasi tutuksi ihmisille, niin kynnys moikata ja tulla uudestaan juttelemaan on matalampi.