Vaihtokertomus, Universidad Externado de Columbia, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Externadon yliopistossa Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa tammikuusta kesäkuuhun vuonna 2020. Koronapandemian takia kaikki opetus muuttui etäopetukseksi maaliskuun loppupuolella ja yli puolet vaihtoajastani Bogotassa oli täysi karanteeni, eikä kotoa saanut käytännössä poistua muualle kuin ruokakauppaan. Vaihto oli siis aika erikoinen. Tykkäsin kuitenkin Kolumbiasta mielettömän paljon, ja koska myös Helsingin yliopistolla kaikki kurssini olivat etänä koronan takia, jäin lopulta Kolumbiaan melkein puoleksitoista vuodeksi alun perin suunnitellun viiden kuukauden sijaan. Kolumbia on uskomattoman upea maa matkailuun. Lisäksi se on kaikin puolin hyvin erilainen maa kuin Suomi, joten vaihdon aikana oppii paljon myös yliopiston ulkopuolella. Bogotassa ihmiset puhuvat melko hidasta ja selkeää espanjaa, joten se on hyvä kaupunki myös kielen oppimiselle.

Suosittelisin superlämpimästi Kolumbiaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!

Matarredonda luonnonpuisto
Paramo-maisemaa Bogotan lähellä Matarredonda-luonnonpuistossa
Ennen lähtöä

Lopullinen hyväksymiskirje tuli Externadosta noin kaksi kuukautta ennen vaihdon alkamispäivää. Koska lukukauden mittaiseen vaihtoon ei tarvinnut viisumia, byrokratiaa ja paperiasioiden selvittelyä oli mielestäni yllättävän vähän ennen lähtöä. Espanjantaidon todistamiseen riitti Kielikeskuksen opettajan todistus, minun tuli täyttää netissä lomakkeelle tietoni, ja kaikki sujui mukavan sulavasti. Tarjolla olleista kursseista oli käytännössä mahdotonta löytää tietoa Externadon nettisivuilta tai etukäteen mistään, joten kurssivalinnatkin jäivät sitten Bogotassa pohdittavaksi. Käytännössä ennen lähtöä piti lähinnä järjestellä ne tavalliset matkustamiseen liittyvät asiat: onhan passi pitkään voimassa, matkavakuutus, rokotteet…

Olin katsellut Bogotan kimppakämppiä erilaisista Facebook-ryhmistä jo Suomesta käsin, mutta päätin mieluummin käydä paikan päällä katsomassa erilaisia vaihtoehtoja ennen sitoutumista mihinkään. Tätä suosittelisin myös muille vaihtareille. Parempi fiilistellä naapurustoa, asuntoa, mahdollisia kämppiksiä ja vuokranantajaa ihan livenä ennen päätöksentekoa. Jos tulee epäilyttävä fiilis mistä tahansa asumukseen liittyvästä asiasta, jatka vaan etsintää! Bogotassa riittää valinnanvaraa, eikä hostellissa asuminen etsinnän ajan ole kallista. Varsinkin korona-aikana, kun kotona voi joutua viettämään erityisen paljon aikaa, kannattaa valita asumus huolella.

Toinen juttu, jota suosittelen ihan kaikille, on jonkun Suomessa asuvan kolumbialaisen tapaaminen ennen vaihtoa. Jos pystyt harjoittelemaan hänen kanssaan espanjaa, niin vielä parempi. Tällä lailla saat jo etukäteen kosketuksen maahan, sen kulttuuriin ja kieleen. Lisäksi kolumbialaiset ovat usein uskomattoman avuliaita, joten voit saada hyviä vinkkejä ja jopa kontakteja, joihin ottaa yhteyttä, kun saavut Kolumbiaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saapuessani Bogotan lentokentälle rajavirkailija kysyi, millä asialla olen tulossa Kolumbiaan, ja näytin Externadon hyväksymiskirjeen. Sen perusteella sain leiman, joka oikeutti kolmen kuukauden maassaoloon ja opiskeluun. Tuon kolmen kuukauden aikana minun tuli täyttää maahanmuuttoviranomaisten nettisivulla lomake, jolla oleskelua voi pidentää vielä toiset kolme kuukautta. Kyseinen pidennys oli ilmainen EU-kansalaisille. Orientaatioviikko Externadossa alkoi tammikuun loppupuolella, joten matkustelin Kolumbiassa reissussa olleiden kavereideni kanssa pari viikkoa ennen opintojen aloittamista. Jos haluaa viipyä maassa pidempään kuin 180 päivää kalenterivuoden aikana, on jo hankittava varsinainen viisumi, jossa onkin sitten huomattavasti enemmän hommaa.

 

Bogota näkymä Monserrate-vuorelta
Bogota Monserrate-vuorelta katseltuna auringonnousun aikaan

Kaikki byrokratia-asiat sujuivat vaihdon aikana todella vaivattomasti. Externadossa oli 20-30 vaihtaria, joista melkein kaikki olivat ranskalaisia. Meille oli järjestetty todella hyvä ja selkeä orientaatio. Yliopistolla oli jonkinlainen opiskelijaterveydenhuolto, mutta en koskaan käyttänyt sitä, joten en osaa sanoa siitä sen tarkemmin. Ylipäänsä byrokratiasta minulla ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että jos kysymyksiä heräsi, niin apua oli helposti saatavilla yliopistolta sähköpostitse tai puhelimella. Koronapandemian takia monet yliopiston palvelut jäivät itseltäni kuitenkin kokematta.

Asuminen

Suomen hintatasoon verrattuna asumiskustannukset olivat Bogotassa tosi edulliset. Maksoin vuokraa huoneestani kimppakämpässä La Candelariassa noin 200 euroa, joka oli paikalliseen hintatasoon nähden tosi paljon. Bogotassa on erilaisia kimppakämppä- ja coliving-tyyppisiä asuntoja, joissa asuu lähinnä opiskelijoita ja nuoria ihmisiä. Suosittelenkin lämpimästi etsimään huoneen kimppakämpästä tai jostain coliving-yhteisöstä, jos vain mitenkään voisit kuvitella, että se olisi sun juttu. Se on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja vuokrasopimuksen tekeminen on yleensä vaivatonta, koska vuokranantaja on tottunut vaihtuviin asukkeihin. Huoneita varten kannattaa vilkaista ilmoituksia Facebook-ryhmissä, joista kaikkein aktiivisimmalta vaikutti Bogota Short Term Rentals.

Externadolla ei ole omaa asuntolaa, ja suuri osa paikallisista opiskelijoista asuu vanhempiensa kanssa Bogotan rikkaissa pohjoisosissa, josta sitten kulkevat päivittäin tunnin-parin matkan yliopistolle ja illalla taas takaisin. UniAndesin yliopistolla on oma asuntola, jossa yksi ystäväni asui ensimmäisen lukukautensa Bogotassa. Hänen mukaansa asuntolassa oli melko kaitseva meininki, koska monet asukkaista olivat alaikäisiä, eikä esimerkiksi alkoholia saanut tuoda rakennukseen – eli omaan kotiin – ollenkaan. Lisäksi keittiövarusteet ja muuta irtaimistoa oli ostettava itse, mikä muutaman kuukauden vaihtoa varten tuntuu vähän kummalliselta.

Bogota on valtava, ja jos koronasta huolimatta yliopistolla on läsnäolo-opetusta, ei kannata asua liian kaukana yliopistolta. On tavallista, että luennot alkavat jo kello 7 aamulla! Itse tykkäsin eniten Teusaquillosta, Chapinerosta ja La Candelariasta, jotka ovat alueita, joissa asuu paljon nuoria, opiskelijoita, taidealojen ihmisiä ja kansainvälistä porukkaa. Kahviloita ja ravintoloita on paljon. Pohjoisen rikkaat asuinalueet ovat kaukana yliopistoilta, eikä siellä ole niin paljoa tekemistä. Yhtä lailla kaukana yliopistoilta sijaitsevat etelä-Bogotan huono-osaiset alueet taas voivat olla melko vaarallista asustella ulkomaalaisena. Kaupunki on äärimmäisen jakautunut ihmisten varakkuuden mukaan, sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti. Pohjoisosissa asuvat kaikkein rikkaimmat, eteläosissa köyhimmät. Bogota on äärimmäinen esimerkki siitä, millaisiin järjettömiin seurauksiin eriarvoisuus voi johtaa yhteiskunnassa.

Opiskelu ja opetus

Externado on Kolumbian parhaita yliopistoja ja opiskelijat ovat todella omistautuneita ja ahkeria. Omat kurssini olivat kaikki sosiaalitieteellisessä tiedekunnassa ja tiedekuntien välillä voi kuulemma olla suuriakin eroja, joten puhun nyt vain omasta kokemuksestani.

Kurssien valinnassa sai paljon tukea henkilökunnalta. Jokainen vaihtari meni henkilökohtaisesti valitsemaan kurssinsa vaihtareista vastanneen henkilön kanssa, joka sitten näpytti ne koneelle. Myös kurssien muutokset käytiin tekemässä henkilökohtaisesti paikan päällä. Vaihtareita ei ollut Externadossa montaa, ja ainakin minulle jäi sellainen olo, että jokaisesta pidettiin henkilökohtaisesti huolta ja apua sai, jos sitä tarvitsi. Paikallisilta opiskelijoilta kannattaa kysellä suosituksia, että mitkä kurssit ja opettajat ovat heidän mielestään olleet hyviä. Lisäksi kannattaa miettiä kurssien aikatauluja edes vähän, etteivät kurssit ole ihan hujan hajan pitkin viikkoa, toiset aamulla ja sitten toiset samana päivänä vasta illalla. Itse löysin sopivat kurssit niin, että maanantai ja perjantai olivat minulle kokonaan vapaat.

Luennoilla annettiin paljon luettavaa kotiin. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina, kun espanjan kieli vielä tuotti minulle vaikeuksia, lukeminen oli käsittämättömän hidasta, enkä yksinkertaisesti pystynyt lukemaan jokaista artikkelia alusta loppuun. Ei kannata kuitenkaan huolestua! Jo kuukauden päästä tulet huomaamaan, että ei hitsi, nythän tämä sujuu jo paljon helpommin kuin aluksi. Kielen oppimisesta ei kannata ottaa etukäteen stressiä. Opettajat olivat myös tosi ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan. Kokonaisuudessaan jäi sellainen olo, että henkilökunta ja muut opiskelijat suhtautuivat vaihtareihin positiivisesti, ja arvostelu oli ehkä vaihtareita kohtaan armollisempaa kuin paikallisille opiskelijoille. Kurssien vaatimustasot vaihtelivat hurjasti opettajan mukaan. Kun olet kaikille ystävällinen, yrität parhaasi mukaan puhua espanjaa ja osoitat lukeneesi läksysi, kaikki menee hyvin.

Normaalioloissa (eli ei-koronaoloissa) jokaisessa pääaineessa oli yksi kurssi, johon sisältyi noin viikon mittainen opintomatka johonkin päin Kolumbiaa. Kaikki suosittelivat ottamaan näitä kursseja, sillä noilla opintomatkoilla pääsi paikallisten opiskelijoiden kanssa matkustamaan paikkoihin, joihin muuten ei todennäköisesti ikinä päätyisi. Minulla piti olla pääsiäisloman tienoilla kaksi viikon mittaista opintomatkaa, toinen Magdalena-joen varrella sijaitsevaan kalastajakylään ja toinen Calin lähellä asuvan alkuperäiskansan luokse. Koronan takia reissut jäivät kuitenkin harmillisesti järjestämättä.

Näkymä Salentosta
Kahvialueen Salento on yksi Kolumbian suosituimpia turistikohteita
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Normaalioloissa Bogotassa on melkeinpä liikaakin tehtävää ja nähtävää. Kahviloita, teattereita, konsertteja, museoita, ravintoloita, kulttuuritapahtumia ja yöelämää riittää varmasti koko vaihdon ajaksi. Externadossa oli orientaatioviikon ajan vaihtareille paljon ohjelmaa, mutta opintojen alettua ei käytännössä enää mitään erityistä vaihtarimeininkiä. UniAndesin yliopistolla oli paljon enemmän ohjelmaa vaihtareille, koska myös vaihtareita oli kymmenen kertaa enemmän kuin Externadossa. Ennen koronaa Externadon yliopisto tarjosi valtavasti erilaisia ilmaisia kursseja joogasta salsaan, piirustukseen ja korinpunontaan. Koronan myötä kaikki tuollainen jäi kuitenkin tauolle.

Bogotalaisilla ihmisillä on hyvin erilaiset tulotasot. Vain pienenpienellä vähemmistöllä on esimerkiksi varaa käydä yliopistoa Externadossa tai UniAndesissa, ja suurin osa bogotalaisista elää vaatimattomasti. Kolumbian minimipalkka on jotain 200 euron luokkaa kuukaudessa. Voit siis löytää kahden euron lounaan ja 50 senttiä maksavan oluen yksinkertaisista muovituoliravintoloista, tai sitten 20 euron vegaaniannoksen ja viiden euron artesaanioluen hienosta hipsterikorttelista. Taksit ovat todella halpoja ja erityisesti pimeän tullen myös lyhyehköt matkat on hyvä taittaa taksilla. Taksien tilaamiseen kannattaa aina käyttää jotain sovellusta (kuten DiDi tai Cabify). Julkisessa liikenteessä on paljon taskuvarkauksia, Transmileniossa kannattaa siis olla hereillä.

Ruokabanaanista tehdyt Patacones-lastut ovat suosittuja
Ruokabanaanista tehtyjä patacones-lastuja syödään Kolumbiassa kaikkialla -ja paljon

Bogota on valtava kaupunki, ja turvallisuuden taso vaihtelee hyvin vartioiduista, rauhallisista ja rikkaista naapurustoista ehdottomiin no-go-zoneihin, joihin edes poliisi ei ikimaailmassa uskaltaisi astua. Päiväsaikaan Chapinero-Teusaquillo -akselilla on melko turvallista kävellä, mutta kannattaa aina vähän haistella tunnelmaa ja jutella paikallisten kanssa siitä, missä ei kannata kulkea. Puhelinta ja muita arvotavaroita ei kannata ottaa esiin oikeastaan missään kadulla kävellessä muuta kuin jos on ihan pakko.

Jos haluat matkustaa ympäri Kolumbiaa, lentäminen on usein paras vaihtoehto pitkille matkoille, varsinkin, jos matkustamiseen varattu aika on rajallinen. Tiet ovat joissain osin Kolumbiaa todella huonoja, kaistoja vain yksi suuntaansa, ja onnettomuuksia ja maanvyörymiä sattuu aika-ajoin, jolloin tieosuus voi olla suljettuna vaikka kymmenenkin tuntia. Suht lähellä Bogotaa oleviin paikkoihin tietysti kannattaa ottaa bussi, ja osissa Kolumbiaa on myös hyviä moottoriteitä. Lennot ovat kuitenkin halpoja. Kannattaa siis tutkia ja miettiä, kumpi on parempi vaihtoehto millekin matkalle.

Kolumbialaiset auttavat usein todella mielellään ulkomaalaisia ja haluavat antaa maasta positiivisen kuvan. Tuttujen ja tutuntuttujen vieraanvaraisuus ja avuliaisuus oli välillä häkellyttävää. Ei kuitenkaan kannata olla naiivi, vaan suhtautua varovaisesti erityisesti silloin, jos joku tuntematon ihminen on liian avulias tai tunkeileva. Koronapandemia on sysännyt lisää ihmisiä köyhyyteen, joten voi olla, että rikollisuus on jonkin verran lisääntynyt viime aikoina. Noudata siis varovaisuutta, mutta älä pelkää turhaan etukäteen. Utelias ja avoin mieli yhdistettynä terveeseen järjenkäyttöön riittää.

Vaihtokertomus Universidad de los Andes, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Varmistus Universidad de Los Andesin puolelta tuli vasta myöhään marraskuussa, mutta olin riskillä ostanut jo menolipun aikaisemmin. Ajattelin, että vaikka vaihto jostain syystä peruuntuisi, voisin viettää kuukauden muuten vain Kolumbiassa, mahdollisesti tehden verkkokursseja. Kun ilmoitus vihdoin tuli, tuli myös helpotus ja hienoinen jännitys. Itselläni oli jo keltakuumerokote aikaisemmasta matkasta, mutta sitä suositellaan Kolumbiaan lähteville. Bogotassa ei esiinny keltakuumetta, mutta jos aikoo seikkailla rannikolla tai viidakoissa, se kannattaa ottaa. Kuulin tosin myös edellisen vuoden Kolumbian vaihtarilta, että keltakuumerokotteen saa ilmaiseksi lentokentältä Kolumbiaan saavuttaessa. Rokoteasiat kannattaa kuitenkin tarkistaa YTHS:stä. Jo ennen lähtöä kannattaa myös liittyä kohdeyliopiston Fb-ryhmään, ainakin UniAndesilla oli hyödyllistä tietoa ja esimerkiksi ilmoituksia vuokrattavista asunnoista. Vakuutus kannattaa muistaa hoitaa kuntoon ennen lähtöä. Voi myös olla oman mielenrauhan vuoksi kivampi ottaa lento, joka ei saavu yöllä.

Vuoristonäkymä Kolumbiasta

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 


Saavuin Kolumbiaan tammikuun 4. päivä, eli pari viikkoa ennen kuin kurssit ja orientaatio alkoi. Tämä oli mielestäni hyvä liike, sillä vuoristoilmaan ja aikaeroon tottumiseen menee aikaa. Yliopiston puolelta ei ollut kovinkaan kummoista byrokratiaa, kerran taisin joutua käymään toimistolla hakemassa kulkulätkän, jolla pääsee yliopistolla liikkumaan. Kaikki sujui mielestäni kivuttomasti ja UniAndesin vaihtokoordinoija oli aina avulias.

Asuminen

Olin pohtinut erilaisia vaihtoehtoja jo useamman kuukauden ajan ennen Kolumbiaan lähtöä. Lopuksi päädyin ratkaisuun, jossa vuokrasin Airbnb:n kautta paikan koko ajalle. Tämä kustansi noin 250e kuussa (meitä oli kaksi, eli yhteensä 500), aivan yliopiston vierestä. Halvemmalla pääsee varmasti, kun vuokraa yksityiseltä. Voi kuitenkin olla ihan varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi ottaa Airbnb ensimmäiselle kuukaudelle, jonka aikana etsii toisen paikan. Olin harkinnut myös Uniandesin opiskelijamajoitusta, mutta suositusten perusteella päädyin jättämään väliin. Siitä voi lukea kokemuksia esimerkiksi viime vuoden Kolumbian tuutorin vaihtokertomuksesta. Joka tapauksessa, kannattaa valita asumispaikka läheltä yliopistoa, sillä julkiset toimivat hitaasti ja ovat usein aivan täynnä. Suosittelen kävelyetäisyyttä.

Opiskelu ja opetus 


UniAndesilla opetus oli laadukasta ja professorit innostuneita.

UniAndes kampus

Suomeen verrattuna meininki on aavistuksen verran holhoavampaa ja esimerkiksi läsnäolopakot olivat sangen tiukkoja. Toki opiskelijat ovat myös piirun verran nuorempia kuin Suomessa, jotkut fuksit jopa 16-vuotiaita. Kurssit valittiin Uniandesin nettialustalla, joskin kurssien kuvaukset olivat ajoittain aika vähäisiä. Kannattaa siis valita useampi kurssi kuin aikoo käydä, näin pääsee makustelemaan ensin ja päättämään sitten. Suoritin itse lopulta 3 kurssia ja espanjan kielikurssin, jotka vastasivat Suomessa 24 noppaa. Työmäärä oli verrattavissa HY:n työmäärään.

Mitä tulee kurssien arvosteluun, sain kursseista aika lailla samaa arvosanaa kuin Suomessaki n. Helpottavana seikkana todettakoon, että kun opintopisteet hyväksiluetaan Suomessa, ne arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Itse asiassa, CoVid-19 tilanteen takia, myös UniAndesilla kaikki kurssit olivat asteikolla hyväksytty/hylätty. Otin itse kaikki kurssit espanjaksi ja suosittelen kyllä sitä muillekin, sillä vaikka en ollut ennen akateemista tekstiä pahemmin lukenut espanjaksi, niin nopeasti siinä oppi. Esseet ja jopa tentit sai usein myöskin kirjoittaa englanniksi, jos halusi. Näin ainakin politiikan tutkimuksen kursseilla.

Yliopisto tarjosi myös huikean määrän erilaisia urheilukursseja ja avoimia tunteja. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä suositut kurssit varataan minuuteissa loppuun, kun kurssien valitseminen aukeaa. Suosittelen erityisesti salsa & bachata kursseja ja tunteja, jos CoVid-19 tilanne ne sallivat.

Hyödyllistä tietoa
Bogota katunäkymä

Hintataso on Kolumbiassa reilusti Suomea alempana. Kuitenkin myös vähän erikoisempia ruoka-aineita voi olla vähän vaikeaa löytää, eli sellaisia voi tietysti tuoda. Muutenkin kannattaa tosiaan tuoda jotain suomalaisia herkkuja, joita voi sitten lukuvuosittain järjestettävässä vaihtareiden potluck-tapahtumassa tarjoilla (tein itse ruisleipää ja munavoita, joka oli menestys).

Turvallisuudesta sen verran että vaikka sukulaiset ovat varmasti jo ehtineet pelotella, niin Bogotassa on kyllä turvallista, jos pitää itsestään huolen. Pimeällä kannattaa kuitenkin pysytellä ryhmissä, tutuilla paikoilla ja kännykkä pitää taskussa kadulla. Esimerkiksi sellaista tapahtuu, että puhuessasi puhelimessa, vaikka bussin sisällä, puhelin napataan ikkunasta. Yksi vaihtari onnistui peräti menettää kaksi kännykkää jossain bailussa. Jos kuitenkin pitää huolellisesti tavarat piilossa ja repun hallussa, niin ei ole hätää. Jos mikään huolettaa, kannattaa ehdottomasti kysyä tuutoreilta.

Kännykkä muuten pitää rekisteröidä kuukauden kuluessa saapumisesta ja liittymällä on väliä. Claro on kuuleman mukaan helppo rekisteröidä mutta Movistar, joka tuli valittua ilman parempaa tietoa, oli aikamoista ramppaamista toimistolla ja lomakkeiden täyttelyä. Kerran myös puhelin blokattiin viikoksi heidän virheestään.

Hanavesi Bogotassa on juotavaa, vaikka ei kovin maukasta. Taksi lentokentältä keskustaan on noin 30 000 pesoa, kannattaa ottaa virallinen lentokenttätaksi. Uber tai Beat ovat hyvä vaihtoehto illanvietoissa yms., sillä takseissa tapahtuu paljon vedättämistä.

Koronaan liittyen

Minulle kävi vaihdossa tosiaan niin että noin puolessa välissä vaihtoa kaikki kurssit siirtyivät kokonaan etätyöhön ja myös liikuntakurssit ja -tunnit peruttiin. Etätyöt sujuivat hyvin ja myös kaikki kokeet muutettiin loppuessee tyyppisiksi ratkaisuiksi, joten sinänsä kurssit sain kyllä suoritettua helposti loppuun. Toivottavasti näin ei ole seuraavilla!

Vaihtokertomus, Universidad de los Andes, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut jo kerran opiskelijavaihdossa Espanjassa, mikä madalsi kynnystä hakea Latinalaiseen Amerikkaan vaihtoon. Oikeustieteen opiskelu espanjaksi toki vähän hirvitti edelleen, mutta tekemällä oppii! Tieto hyväksynnästä Universidad de los Andesiin tuli vasta todella myöhään, marraskuussa. Eipä se sinänsä haitannut, sillä itse päätin vasta joulukuussa lähteväni. Läheisen vakava sairaus ja ihan puhdas jänistäminen meinasivat saada minut jäämään Suomeen, mutta onneksi päätin kuitenkin lähteä. Kolumbiaan lähteminen pelotti, eivätkä ihmisten reaktiot varsinaisesti auttaneet, kun kerroin minne olen lähdössä. Toistuvat teemat olivat huumekauppa (ja Pablo Escobar), aseellinen konflikti, sieppaukset… Todellisuus on ollut jotain ihan toista!

Vaihtoyliopistosta tuli melko kattavat ohjeet lähtöä varten, eikä viisumia tarvinnut yhden lukukauden vaihtoa varten hakea. Alustavat kurssivalinnat tehtiin jo Suomesta käsin, ja koko prosessi oli kieltämättä hieman hankala. Onneksi tutorit olivat ottaneet meihin jo yhteyttä facebookissa ja heiltä saikin sitä kautta reaaliaikaista tukea prosessiin. Ensimmäisen vaihtoni aikana opin kantapään kautta, miten tärkeää on lähettää jokainen Kelan ym. vaatima ilmoitus ja lomake. Tällä kertaa päätinkin välttää tukien palauttamisen ja hoitaa asiat tarkasti. Lähtövalmisteluihin sisältyi myös käynti YTHS:llä selvittelemässä rokotusasioita: Kolumbiaan kannattaa tavallisimpien hepatiittien ja muiden ohella ottaa keltakuumerokote ja itse otin myös lavantautirokotteen. Tosin yliopistolla selvisi, että Bogotán lentokentällä on mahdollista saada ainakin keltakuumerokote ilmaiseksi ja ilmeisesti muitakin rokotteita. Niinpä saattaa olla budjettiystävällisempää hankkia rokotteet vasta paikan päällä. Lisäksi Bogotá sijaitsee niin korkealla vuoristossa, ettei malariaa tai keltakuumetta esiinny, vaan niistä tulee huolehtia vain muualla Kolumbiassa matkustaessa.

 

 Alkuhöykytys vaihtokohteessa

Bogotá sijaitsee vuoristossa ja onkin tavallista, että korkeus aiheuttaa lievää huonovointisuutta ensimmäisinä päivinä. Tämä yhdistettynä aikaeroon kaatoi minut ensimmäisinä päivinä sänkyyn jo alkuillasta. Se oli kuitenkin vasta kevyttä alkusoittoa. Toisella viikolla Bogotássa pankkikorttini lakkasi toimimasta, sain ilmoituksen paikallisilta viranomaisilta, että he blokkaavat puhelimeni parin viikon kuluessa ja minulle iski suolistotulehdus. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan ja sai miettimään, oliko nyt kuitenkin tullut tehtyä virhe. Pankkikorttini oli suljettu, sillä käyttämäni lentoyhtiö oli joutunut tietomurron kohteeksi ja korttitietoni oli varastettu. Uuden kortin toimittamisessa meni kolme viikkoa, mutta onneksi sain lainattua rahaa kavereilta. Puhelimeni sulku-uhkaus johtui Kolumbian puhelinvarkauksien estoon tähtäävästä politiikasta, jonka mukaan kaikki puhelimet tulee rekisteröidä sulkemisen uhalla. Valitettavasti puhelimeni mallia ei myyty Kolumbiassa, joten sen rekisteröinti oli käytännössä mahdotonta. Onneksi eräs tuutori lainasi minulle vanhan puhelimensa osallistuttuaan ensin tuloksettomaan rekisteröintiyritykseen. Suolistotulehdus taas levisi vaihtareiden keskuudessa kuin mehevä juoru; lääkärikeskuksen odotushuoneessa tapasin kolme kohtalotoveria.

Pankkikortti kuitenkin saapui, varapuhelin ajoi asiansa ja tulehdus meni nopeasti ohi. Ehkä oli hyväkin ottaa aluksi luulot pois, niin myöhemmin pienet vastoinkäymiset eivät enää niin hetkauttaneet. Lisäksi byrokraattinen puoli Kolumbiassa oli helppo: oleskeluluvan (PIP) sai kolmeksi kuukaudeksi näyttämällä lentokentän passintarkastuksessa yliopiston hyväksymiskirjettä ja tästä oleskelulupaleimasta tuli lähettää yliopistolle kuva. Juuri muuta ”byrokratiaa” ei muistaakseni vaihdon alussa vaadittukaan.

 

Asuminen

Otin ensimmäiseksi kuukaudeksi vaihtopalveluiden esitteessä mainitun majoituksen yliopiston asuntolassa. Asuntola on uusi ja sijaitsee aivan yliopiston vieressä, mutten oikeastaan voi suositella sitä. Suurin syy tähän on hinta: pienestä huoneesta asuntolassa joutuu maksamaan jopa tuplahintaa verrattuna muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Lisäksi asuntolassa on useita sääntöjä, jotka alkoivat minun iässäni tuntua turhan rajoittavilta. Kämppiksekseni sattui todella sympaattinen kolumbialainen tyttö, mutta valitettavasti kylkiäisenä tuli myös tytön äiti, joka hääri pikkuruisessa asunnossa kaksi viikkoa aamusta iltaan. Ihastuttava nainen, muttei varsinaisesti ideaali osa opiskelijaelämää.

Olin siis maksanut ensimmäisen kuukauden vuokran, mutta aloin paikan päällä etsiä uutta asuntoa. Löysinkin argentiinalaisen vaihtarikaverini kanssa erään kerrostalon ilmoitustaululta lapun, jossa ilmoitettiin kalustetusta vuokra-asunnosta. Siellä asuimmekin lopun vaihtoajan, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Monet vaihtarit vuokrasivat yhdessä useamman makuuhuoneen asuntoja tai etsivät itselleen huoneen yliopiston asumista koskevilta facebook-sivuilta. Suurin osa vaihtareista päätyi asumaan lähelle yliopistoa, vaikka valtaosa Uniandesin paikallisista opiskelijoista asuukin Bogotán pohjoisosassa. Liikenne Bogotássa on usein järkyttävää ja autot tukkivat puutteellisen tieverkoston. Niinpä matka Bogotán pohjoisosista yliopistolle voi hyvinkin kestää puolitoista tuntia. Syy siihen, miksi paikalliset opiskelijat silti asuvat pohjoisessa on yksinkertainen: Bogotán pohjoisosat ovat rikasta aluetta ja Uniandes on järkyttävän kallis yliopisto. Niinpä perheidensä kanssa asuvat opiskelijat tulevat usein sieltä suunnalta. Itse arvostin kuitenkin aikaani enemmän kuin ympäristön viihtyisyyttä ja tyydyin keskusta-alueeseen.

 

Opiskelu ja opetus

Kurssit tuli valita jo Suomessa, mutta niitä onneksi pystyi vielä muuttamaan kansainvälisten asioiden toimistossa (ja teoriassa myös netissä), mikäli kiinnostavalla kurssilla vielä oli tilaa. Mikäli kielet kiinnostavat, on tarjolla useita kielikursseja, mutta niitä varten tulee olla etukäteen tehtynä tasokoe. Erilaisia urheilukursseja on myös tarjolla, sekä ilmeisesti teatteria ja kuoroa, vaikken oikein ikinä ymmärtänytkään niiden toimintatapaa. Kaikki oikeustieteellisen kurssit mitä löysin olivat espanjaksi, mutta muilla aloilla oli kursseja tarjolla myös englanniksi.

Ainakin oikeustieteen kurssit ovat Uniandesissa melko vaativia. Olin odottanut samanlaista puolilomailevaa meininkiä kuin Espanjan vaihdon aikana, mutta vaativuustaso olikin aivan toinen. Koin varsinkin aluksi työmäärän liian suurena, ja päädyinkin jättämään yhden suunnittelemani kurssin pois. Työmäärä yhdistettynä espanjaksi opiskeluun oli yksinkertaisesti liian suuri. Ainakin oikeustieteen kursseilla järjestettiin paljon pistareita (osa professoreista ilman ennakkovaroitusta ja osa sen kera), ryhmätöitä ja muita kirjallisia töitä. Luettavien materiaalien määrä riippui vahvasti professorista ja läsnäolopakko (80 %) oli voimassa lähes kaikilla kursseilla. Toisaalta tämä jatkuva arviointi otti paljon painoa pois loppukokeelta, joka olikin Suomeen verrattuna kevyempi kuin mikään perustentti. Lisäksi professoreista huomaa, että kyseessä on huippuyliopisto. He selvästi osaavat asiansa ja osaavat myös opettaa, ja koenkin oppineeni Uniandesin tyylillä enemmän kuin mitä yleensä Suomessa pänttäämällä kirjatenttiin. Koen, että vaihtarit myös ehkä saivat hieman enemmän anteeksi johtuen kielestä.

 

Yliopiston palveluista

Universidad de los Andesin kampus on upea! Useita rakennuksia, viheralueita, ravintoloita, urheilukeskus, jossa on salin lisäksi uima-allas, rantalentopallokenttä, videopelihuone ja biljardisali… Tämän kaiken taustalla on luonnollisesti melkein viiden tuhannen euron lukukausimaksut, johon vain murto-osalla Kolumbian väestöstä on varaa.  Urheilukeskuksessa järjestetään useita kursseja, joille ehdottomasti kannattaa osallistua. Osalle kursseista tulee ilmoittautua samalla muiden kurssi-ilmoittautumisten kanssa ja osa kursseista on avoimia kaikille opiskelijoille. Itse suoritin rantalentopallokurssin ja kävin viikoittain avoimilla salsa-tunneilla, mutta tarjolla olisi myös ollut mm. shakkia, seinäkiipeilyä ja jalkapalloa.

Yliopistolla on kampuksella lääkärikeskus, jossa tulikin käytyä muutaman kerran ja lisäksi vakuutus, joka kattaa myös vaihto-opiskelijat. Vakuutuksen avulla opiskelijat voivat käydä yliopiston kanssa yhteistyössä olevissa sairaaloissa, mikäli kohdalle sattuu jotakin, mitä ei lääkärikeskuksessa voida ratkaista. Yliopiston kansainvälisten palveluiden henkilökunta lähti myös välillä vaihtareiden tueksi sairaalaan, jos tarvetta oli. Kansainvälisten palveluiden toimisto auttoi myös kurssivalintoihin liittyvissä kysymyksissä ja tarjosi muuta neuvontaa.

Vaihtoaikana suurin tuki ja turva oli Hermanos sin Fronteras -järjestö. Kyseessä on paikallisista Uniandesin opiskelijoista koostuva porukka, joka toimii yliopiston kansainvälisten palveluiden alaisuudessa. Nämä ”veljet” ja ”sisaret” järjestivät meille vaihtareille monenlaista aktiviteettia kahvinmaistelusta patikointiin ja heiltä saattoi matalalla kynnyksellä kysyä mitä tahansa. Eräs heistä myös lainasi minulle puhelimen, kun en saanut omaa puhelintani rekisteröityä.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ensimmäinen asia, mitä sanoisin nuorelle itselleni (eli itselleni ennen vaihtoon lähtöä, minulla on sittemmin ollut syntymäpäivä) olisi, että älä pelkää. Ennen vaihtoon lähtöä näin jo mielessäni miten joudun huumesodan pyörteissä kidnapatuksi ja Suomen valtio kieltäytyy neuvottelemasta terroristien kanssa ja siinä sitä ollaan kitkemässä rikkaruohoja kokaviljelmiltä, kunnes saan maksettua itseni vapaaksi. Noh, totuushan on se, että kolumbialaiset ovat lähtökohtaisesti aivan ihanaa kansaa. Olen kohdannut todella ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat mielellään ja pahin rikollisuuteen liittyvä kokemukseni on ollut taskuvarkauden yritys.

Turvallisuus on kuitenkin sellainen juttu, joka Kolumbiassa kannattaa pitää mielessä. Ryöstöjä ja varkauksia tapahtuu jatkuvasti, ja eräältä vaihtarikaverilta varastettiin vuoden aikana neljä puhelinta. ”No dar papaya” oli ensimmäinen sanonta, jonka täällä oppi. Tämä kielto antaa papaijaa tarkoittaa sitä, että Kolumbiassa ei kannata tehdä itseään helpoksi kohteeksi esimerkiksi kävelemällä kadulla puhelin kädessä. Kaiken kaikkiaan meno täällä ei mielestäni kuitenkaan juuri poikkea muista suurkaupungeista. Joten huoli pois ja kohti Kolumbiaa!

Lopuksi voisin vielä listata hyödyllistä triviatietoa. Hanavesi Bogotássa on juotavaa, mutta maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa ei. Lentokentältä maahan saapuessa saatavan 3kk oleskeluluvan (PIP) voi uusia netissä maahanmuuttoviraston sivuilla toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Lentokentältä yliopistolle oleva taksimatka ei tulisi maksaa yli 30 000 pesoa, jos niin käy niin sinua on vedätetty. Suurin osa Bogotán museoista on sunnuntaisin ilmaisia ja niissä kannattaakin ehdottomasti käydä. Normaali vuokra huoneesta on sijainnista ja kunnosta riippuen n. 500 000-900 000 pesoa. Lounaan saa useassa paikassa 10k pesolla, eli noin kolmella eurolla. Ongelmatilanteissa Hermanos sin Fronteras ja kansainvälisten palveluiden toimisto auttavat varmasti. Ota sateenvarjo mukaan! Bogotássa on sadekausi kaksi kertaa vuodessa ja nyt keväällä satoikin pääsiäisen jälkeen lähes joka päivä. Välillä saattaa myös peräkkäisinä päivinä olla sekä T-paitakeli että tarvetta kevyttoppatakille. Bogotasta on lisäksi hyvät lentoyhteydet eri puolille Kolumbiaa, ja tätä tekstiä kirjoittaessani minulla onkin seuraavana päivänä lento Amazonin sademetsään, minkä koluttuani matka jatkuu Karibian rannikolle.

Atrévete y aprovecha Colombia!