Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2019

Oikeustieteellsen tiedekunnan opiskelija

Asuminen ja vaihtoon lähtö

Alkuun voin todeta, että Islanti saattaa olla kallein ja turvallisin mahdollinen vaihtokohde.

Mahdollisesti myös ekologisin ja terveellisin. Saaren ehtii nähdä hyvin yhden lukukauden aikana, eikä koko lukuvuoden kestävä vaihto välttämättä juuri tarjoa lisää tähän. Edessä on jonkin verran patikointia, paljon uimista ja autossa istumista. Rikinkatkuun saa tottua, eikä hintatasoa jaksa kauhistella kovin kauaa. Kissoja on vähän joka paikassa.

Jokainen islantilainen puhuu englantia. Älä turhaan ota stressiä kielitaidosta.

Kalliiksi vaihto varmasti tulee. Islannin hintataso on hieman Norjaa kalliimpi ja Reykjavikin vuokrataso erittäin korkea. Yhteen lukukauteen upposi hieman alle 10 000€. Asumisjärjestelyistä ja omista kulutustottumuksista riippuen vaihdosta voisi mahdollisesti selvitä myös 7000-8000 eurolla. Halpaa Islannissa opiskelu ei missään nimessä ole. Lähde mieluummin kahden laukun kanssa. Se on halvempaa kuin ostaa tavaroita paikan päällä.

Islannissa kaikki on kallista. Erityisesti alkoholi, mutta myös esimerkiksi liha. Ainoat normaalia halvemmat tuotteet olivat: Pringlesit, tonic, Urheilujuomat ja ES.

Asuminen saattaa olla vaihdon järjestelyistä vaikein. On hyvin todennäköistä, että joudut ottamaan asunnon yksityiseltä, sillä yliopisto tarjoaa asunnon vain pienelle osalle opiskelijoista. Asuntoja voi haeskella esimerkiksi Facebook-ryhmissä. Huijauksia valitettavasti esiintyy.

En kuitenkaan suosittele jättämään asunnon etsimistä paikanpäälle. Hostellit ja hotellit eivät ole erityisen halpoja ja asuinnoista on kova kilpailu.

Itse hankin asuntoni housinganywhere.com välityssivuston kautta. Kyseinen sivu kuitenkin perii melko suuren välityspalkkion. Islannin yliopisto tarjoaa ”luotettava vuokralainen” sertifikaatin vaihto-opiskelijoille. Itse ehdin saada asunnon ennen kyseisten ohjeiden saapumista, joten en tiedä onko siitä juurikaan hyötyä.

Vuokrataso on Helsinkiin verrattuna n. 90% korkeampi. Itse maksoin 790€ pienestä soluhuoneesta 101 alueella, joka on Reykjavikin suosituimpia ja kalleimpia alueita. Moni tutuistani myös jakoi huoneita toisten vaihtareiden kanssa.

Muutoin vaihdon käytännönjärjestelyt hoituvat hyvin kivuttomasti. Yhden lukukauden oleskelevan suomalaisen ei tarvitse hankkia henkilötunnusta, vaan yliopiston tiskille rekisteröityminen riittää. Viisumia ei luonnollisestikaan tarvita.

Yliopiston suuntaan ei myöskään tarvitse hoitaa kovin paljoa paperitöitä. Yliopistolle tulee toimittaa ajoissa: opintosuunnitelma, opintosuoritusote, muutama passikuva. Lisäksi Nordplus haluaa opintosuunnitelman myös omalla lomakkeellaan.

Yliopiston sivuilta löytyy kaikkeen selkeät ohjeet:

https://english.hi.is/university/international_exchange_students

https://english.hi.is/node/14516

Paperien toimittamisen DL oli 1.10. ja vahvistus vaihtopaikasta tuli lokakuun lopussa.

Opiskelu

Kurssitarjonta oikeustieteellisen puolella ei ollut kovin laaja. Tarjolla oli ainoastaan viisi 6op kurssia ja yksi 2op kurssi.

Opetus oli hyvin vaihtelevan tasoista ja kurssit suhteellisen työläitä. Erityisesti verkkokokeet olivat paikoin erittäin raskaita ja saattoivat kestää monta päivää. Suulliset kokeet olivat hieman vähemmän kuormittavia, mutta niissä saattoi olla todella tiukka arvostelu. Ryhmäkoot olivat englanninkielisillä kursseilla pieniä (ainakin oikeustieteellisen puolella).

En henkilökohtaisesti voi suositella osaa EU-oikeuden kursseista. Niistä pääsee läpi lähes varmasti, mutta arvostelu on kyseenalainen eikä opetus kovin tasokasta. Osa kokeista ja kurssitöistä arvosteltiin lukematta niitä ollenkaan.

Mm. merilakia opettava Helgi Grétarsson on opettajana erittäin motivoitunut. Voin ilolla suositella hänen kurssejaan, mutta suosittelen varautumaan aika tiukkaan arvosteluun esseiden ja kokeiden osalta.

Lisäksi suosittelen ottamaan osaa Joseph Steinfieldin kursseille, mikäli tähän on tilaisuus. Kurssien läpäiseminen on 100% varmaan ja Steinfield on loistava luennoitsija. Kurssit löytyvät katalogista todennäköisesti kulloisenkin vastuuopettajan nimellä, sillä Steinfield toimii vain (säännöllisesti) vierailevana luennoitsijana.

Oikeustieteellisen puolella lähes kaikki kurssit pitävät sisällään luentoja, ryhmätöitä, esseitä sekä loppukokeen, joka voi olla suullinen koe, kotona tehtävä verkkokoe tai luokassa koneella tai paperilla tehtävä koe.

Muilla kursseilla kurssin sisältö vaihteli paljon kurssista riippuen. Itse opiskelin ainoastaan oikeustieteellisen kursseja, joten en tiedä muista kursseista paljoakaan. Tiettävästi muissa tiedekunnissa oli tarjolla mm. kenttäkursseja. Kurssit kestävät joko koko lukukauden tai puolet lukukaudesta. Poikkeuksena oli aiemmin mainittu 2op kurssi, joka oli ainoa läsnäolo pakollinen ja kesti viisi päivää. Läsnäolopakkoa on muissakin tiedekunnissa kuulemma vain muutamilla kursseista.

Kirjat täytyy hankkia itse. Ne täytyy käytännössä ostaa joko paikan päällä tai tuoda mukanaan Suomesta. Kurssikirjoja ei löydy kuin muutama kappale kirjastosta. Osalla kursseista kirjallisuus oli välttämätöntä lukea ja osalla kurssikirjoja ei lopulta tarvittu ollenkaan (riippumatta siitä oliko kirjat merkitty hankittavaksi vai ei).

Kursseille ilmoittautuminen jatkuu jonkin aikaa opetuksen alkamisen jälkeen ja kursseilta voi vielä tuonkin jälkeen jättäytyä pois. Muutoksia ehtii siis tehdä vielä lukukauden alettuakin.

(Opiskelija)elämä Islannissa

Islannin vaihtoon ei kannata lähteä, mikäli kaipaa vaihdoltaan juhlimista ja bileitä. Alkoholi on kallista, opiskelijaelämä melko vaatimatonta Suomeen verrattuna.

Ainakaan oikeustieteellisen puolella opiskelijajärjestöt eivät ottaneet vaihtareihin mitään kontaktia. Sekä Orator että Elsa viestivät lähinnä Islanniksi, eivätkä organisoi mitään vaihtareille suunnattua toimintaa.

ESN järjestää jonkin verran toimintaa, mutta paikallinen aktiiviporukka on pieni ja toiminta kuolemaan päin. ESN pyrki kuitenkin järjestämään tapahtumia vähintään kerran 1-2 viikossa. Useimmiten näitä pidettiin paikallisissa baareissa.

ESN myös myy jäsenkorttejaan, joilla pitäisi saada alennuksia yhteistyöbaareissa. Kortin ostamista kannattaa kuitenkin harkita kahdesti. Baarit eivät juuri pidä kiinni sopimuksistaan ja hinnat saattavat vaihtua jopa monta kertaa illassa – oli jäsenkorttia tai ei. Smokin Buffiniin ei kannata mennä. Se on edellä mainitusta malliesimerkki.

Mikäli kaipaat isompia opiskelijabileitä kannattaa pitää silmät auki Röskva:n ja Vaka:n vaalibileiden varalta kevätlukukaudella. Kyseessä on kaksi paikallista edustajistoryhmää, joista Vaka on hieman vastaanottavaisempi vaihtareille, mutta molempien tapahtumiin saa vapaasti osallistua.

Mikäli aiot juoda alkoholia muualla kuin baareissa, kannattaa ostokset tehdä jo lentokentällä. Tullin jälkeen monien alkoholijuomien hinta on 3-4 kertainen Suomeen verrattuna. Ruokakaupat eivät myy lainkaan yli 2,2% tuotteita, vaan kaikki alkoholi myydään valtion omistamassa viinakaupassa: vinbudin.is

Matkustelu Islannissa

Islannin vaihdon parasta antia on Islannin luonto.

Auton vuokraaminen on välttämättömyys sillä välimatkat ovat saarella pitkiä ja monet parhaista kohteista sijaitsevat kaukana Reykjavikista.

Saaren nähtävyyksien katsominen edellyttää pitkiä päivästä viikkoon kestäviä retkiä autolla. Kerää siis porukka kasaan ja vuokraa auto tai liity mukaan vaihtariporukkaan joka on lähdössä reissuun.

Kannattaa huomata, että moni paikallinen autonvuokrausfirma edellyttää 1200-3800€ vakuusmaksua luottokortilta. Firefly perii pienempää n. 500€ vakuusmaksua ja Blue car rental sekä Thrifty eivät vaadi vakuutta lainkaan.

Olin vaihdossa kevätlukukauden, mutta saattaisin itse suositella syyslukukautta. Keväällä monet teistä ovat suljettuja Huhti-toukokuulle ja erittäin huonossa kunnossa auettuaan.

Mikäli saavut Islantiin elokuussa sinulla, on hyvä tilaisuus tehdä monia asioita, joita voi olla vaikeampi tehdä keväällä. Esimerkiksi Lunneja voi nähdä Islannissa Huhtikuun lopusta syyskuun alkuun. Paras aika on paikallisten mukaan kesän lopussa, jolloin lunneilla on poikasia.

Kannattaa tehdä matkat saaren keskiosiin ja länsivuonoille kesän lopussa tai syksyn alussa ennen lumen tuloa. Talvella tiet ovat suljettuja eikä keskiosiin pääse ilman erikoisautoa.

Lennoista ja ajomatkoista ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Islannissa käytännössä kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla, vulkaanisella energialla ja tuulivoimalla. Vaihdon hiilijalanjälki jää siis suhteellisen pieneksi.

Seuraavaksi muutamia hyviä kohteita:

Islannissa on erittäin vahva kylpylä/uintikulttuuri. Geotermisesti lämmitettyjä uima-altaita on käytännössä jokaisessa kaupungissa. Reykjavikissa uimapaikat ovat pääsääntöisesti ulkoaltaita ja lämmitettyjä. Jos aiot käydä uimassa useammin kuin viidesti osta suoraan kymmenen kerran lippu.

Paremman kuvan kaupungin altaista saa tutustumalla niihin:

https://reykjavik.is/en/all-swimming-pools

Käy ainakin:

  • Reykjadalur – hot river, Oma suosikkini. Kuumien lähteiden lämmittämä vuoristopuro. Vesi on kohdasta riippuen 40-25 asteista. Paikka sijaitsee 45min ajomatkan päässä Reykjavikista ja kaupunkiin pääsee myös bussilla. Parkkipaikalta on n. 3km kävely, josta puolet ylämäkeen. Matkan varrella on paljon vulkaanista toimintaa. Älä lähde tänne sateella. Joki on silloin viileämpi.
  • Vestman saaret: Erittäin kaunis tulivuorisaari muutaman tunnin ajomatkan päässä. Loistava paikka nähdä lunneja. Käy myös katsomassa saaren kallioita ja ”Elephant rock”ia. Ennen varsinaista pesintäaikaa lunneja voi parhaiten nähdä vähän ennen auringonlaskua ja aamuvarhaisella. Älä siis hämmenny jos päivällä et näe ainuttakaan lunnia.
  • Glacier lagoon ja diamond beach: Jäävuoria ja musta hiekkaranta täynnä jäälohkareita. Paikan päällä voi myös nähdä hylkeitä. Lisäksi täältä on hyvä näkymä Saaren isoimmalle jäätikölle. VARO AALTOJA!
  • Kultainen kierros: Yleisin turistikierros. Kierroksen varrella voi nähdä mannerlaattojen erkanemisalueen, Geysireitä ja vesiputouksia. Virallisesti kierrokseen kuuluu kolme kohdetta: Þingvellir (mannerlaattojen erkanemisalueen), Geysir ja Strokkur (Geysir ja kuumia lähteitä) sekä Gullfoss (vesiputous). Lisäksi kannattaa pysähtyä Kerið (kraaterijärvi) sekä Faxafoss (vesiputous).
  • Valasretki: Monet suosittelevat käymään valassafarilla pohjoisessa, mutta myös Reykjavikista järjestetyillä retkillä voi helposti nähdä valaita. Hinnoissa ei ole juuri eroja firmojen välillä ainakaan Reykjavikissa. Special tours tarjoaa tällä hetkellä parhaan tarjouksen. Firma antaa -10% opiskelija-alennuksen ja 500 isk (muutama euro) hintaan voi ostaa samalla lipun valasmuseoon, jossa on aidon kokoisia malleja eri valaslajeista. Hinta n. 80-90€

Muita kohteita

  • Perlan: Luonnontieteellinen näyttely. Löytyy mm. jäätunneli. Myös yläkerran näköalatasanne ja ravintola ovat käymisen arvoisia.
  • Hallgrímskirkja ja sen torni
  • Vik ja sen ympäristö. Paljon erilaisia nähtävyyksiä.
  • Länsivuonot: Paljon kohteita. Retki mahdollinen ainoastaan keväällä lumien sulamisen jälkeen ja kesällä sekä syksyllä ennen teiden sulkemista
  • Esja: Vuori Reykjavikin lähellä. Suosittu patikointikohde.
  • Kuumia lähteitä ympäri saarta. Osa uimakelpoisia – osa ei. Katso linkki jutun lopussa.
  • Mývatn Nature Baths – kylpylä pohjoisessa
  • Secret lagoon: Kuumien lähteiden ympärille rakennettu uima-allas. Tämän voi yhdistää kultaiseen kierrokseen.
  • Snæfellsnes, Niemimaa, jonka alueella on paljon nähtyvyyksiä. Älä kierrä kokonaan, jos et ole jatkamassa pohjoiseen. Puolet pohjoispuolen teistä on sorateitä, eikä niiden varrella ole mitään nähtävää. Takaisin voi kääntyä Kirkjufell vuoren jälkeen.
  • Vatnshellir Cave: (Näitä löytyy myös muualta)

Kalliimpia kohteita:

  • Blue lagoon 85€
  • Jäätikköretki: Monia mahdollisuuksia. Käy talvella. Keväällä/kesällä sulaminen tekee jäätiköistä valkoisempia ja tuo tuhkan esiin. Talvella näkyvä sininen jäätikkö on kauniimpi. Hinnat 80-200€
  • Silfra: Snorklausta kuivapuvussa Þingvellirin alueella kallion halkeamissa. Näkyvyys on erinomainen ja vesi kylmää. Hinta 100-200€ riippuen firmasta
  • Thrihnukagigur: Laskeudu sammuneeseen tulivuoreen. Kokemus on erittäin hieno ja värit kraatterin sisällä kauniita. Hinta n. 300-350€
  • Ratsastus: En kokeillut, mutta moni oli kiinnostunut mahdollisuudesta ratsastaa Islanninhevosella.

Kaikkien kohteiden luettelointi ei ole mahdollista. Kannattaa hyödyntää googlea ja opaskirjoja. Kivoja paikkoja löytyy vielä paljon lisää.

Huomaa että hinnat on laskettu oman vaihtoni aikaisella kurssilla: 1€ = n. 135 ISK. Rahayksikkö ei ole kovin vakaa. Vaihda/nosta rahaa vasta paikan päällä.

Muita neuvoja:

Lataa ainakin nämä sovellukset:

  • Strætó: Bussilippusovellus. Busseissa voi ostaa lippuja myös käteisellä, mutta vaihtorahaa kuskit eivät anna. Paikallisbusseihin voi ostaa myös opiskelijahintaisen kausilipun, mutta siihen liittyy hiukan bryrokratiaa.
  • AppyHour: Sovellus listaa kaikki kaupungit baarit ja näiden Happy Hour tarjoukset hintoineen. Sovellus on suhteellisen hyödyllinen, sillä baarien hintataso on korkea ja olut voi usein maksaa (tarjousten ulkopuolella) 8-15€ per tuoppi.
  • EUR x ISK: Islannin kruunun ja euron muuntosuhteeseen ei ainakaan tällä hetkellä ole järkevää tai helposti muistettavaa sääntöä, joten sovellus on erittäin hyödyllinen.
  • Auror: Paras tarjolla oleva sovellus revontulien metsästykseen. Selkeästi näkyviä revontulia ei ole kovin usein, etkä halua missata harvoja tilaisuuksiasi.

Hyödyllisiä sivuja:

  • https://hotpoticeland.com/ Sivuston avulla on helppo löytää uimapaikkoja. Kartta näyttää kuumat lähteet ja uima-altaat sekä huoltoasemat.

Ota mukaan:

  • Ulkoiluvaattee
  • Maastokengät, maiharit tms. (jätä tennarit ja muut vastaavat kotiin Islannissa patikoidessa kaipaa hyviä kenkiä jo ihan oman turvallisuuden vuoksi).
  • Uimapuku (Jos et aio uida en tiedä mihin oikein käytät aikasi)
  • Elektroniikka (Kallis maa. Enough said)
  • Hyvä reppu. Auttaa kivasti patikoidessa
  • Taskulamppu/otsalamppu. Pimeä tulee aikaisin ja näitä tarvittiin aika usein
  • Kurssikirjat. Jos laukussa on tilaa, niin nämä on halvempaa tuoda Suomesta. Huom! Kurssien kirjalistat eivät kuitenkaan aina ole ajan tasalla ennen lukukauden alkua.
  • Luottokortti. Jos aiot vuokrata auton tämä on pakollinen.

Pidä hauskaa. Matkustele. Älä tipu Geysiriin.

 

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Vietin kevätlukukauden 2018 Reykjavikissa opiskellen Islannin yliopistossa. Islannin luonto oli suurimpia syitä, miksi halusin opiskella juuri tässä maassa. Onneksi tämä oli myös monen muun vaihto-opiskelijan syy valita tämä vaihtokohde, sillä siten löytyi helposti monia samanhenkisiä kavereita. Kaupunkina Reykjavik on hyvin pieni ja sympaattinen, mutta loppujen lopuksi ei ehkä maan parhainta antia. Kuten sanotaan, Islanti alkaa vasta sieltä mihin Reykjavik loppuu. Suosittelenkin siis tutkimaan tätä maata ja jo lukukauden aikana samat paikat voivat näyttää hyvin erilaisilta riippuen ajankohdasta. Lumisen ja pimeän talven jälkeen oli mahtavaa nähdä, kun laavakentät ja vuorenrinteet alkoivat viimein vihertää. Islanti on upea maa, jonka eri kolkat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia.

Ennen lähtöä

Kun Helsingin yliopisto on tehnyt hyväksynnän vaihto-opiskelijaksi, pitää vielä tehdä haku itse vaihtoyliopistoon. Islannin yliopistolta tulee selkeä listaus mitä dokumentteja yliopistoon haku vaatii ja milloin niiden on oltava perillä yliopistolla. Määräaikojen kanssa kannattaa olla tarkkana ja hankkia tarvittavat paperit ajoissa. Hakeminen Islannin yliopistoon vaatii muun muassa passikuvan sekä opintosuoritusotteen allekirjoitettuna ja leimattuna (suoritusotteen pitää olla oikeasti leimattu eikä vesileima välttämättä riitä). Hakemus sisältää monia muita tietoja, kuten alustavan kurssisuunnitelman ja lyhyen motivaatiokirjeen. Minun piti tehdä joitain korjauksia hakemukseeni, mutta muuten hakuprosessi oli melko selkeä.

Asuminen

Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa, sillä etenkin edullisemmista asunnoista voi olla kova kilpailu. Toisaalta on hyvä odottaa siihen asti, kunnes vaihtoon lähteminen on varmistunut ja tässä voi mennä melko pitkään. Kuulin myös juttuja, että jotkin opiskelijat olivat asuneet syyslukukauden alussa teltassa, koska asuntoa ei ollut vaihtoon lähtöä löytynyt. Monet vaihto-opiskelijat asuvat kimppakämpissä tai majataloissa, jotka majoittavat talvikaudeksi vaihto-opiskelijoita. Keskustassa (Reykjavik 101) tai lähellä yliopistoa asuminen voi olla kannattavaa, vaikka vuokra olisi korkeampi, sillä silloin ei tarvitse käyttää rahaa busseihin.

Itse asuin vuokranantajani pihapiiriin kuuluvassa autotalliin rempatussa yksiössä, jonka löysin HousingAnywhere-sivuston kautta. Asuntotilanteesta kertoo jotain, että samaa asuntoa minun lisäkseni oli hakemassa seitsemän muuta ja minun piti lähettää vuokranantajalleni CV, joka oli yksi valintaperuste. Asunto oli suomalaisittain kallis, mutta Islannissa vuokra oli yksiöstä jopa melko kohtuullinen. Asunto oli hyvin siisti, ja sijainti lähellä merta ja Grotta-majakkaa oli mahtava. Asuntoni sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta ja noin 30 min kävelymatkan päässä kampukselta. Joissain tapauksissa keskustassa asuminen olisi ollut paljon käytännöllisempää, sillä julkinen liikenne ei aina välttämättä ole niin sujuvaa.

Opiskelija-asuntoja voi olla saatavilla joitain, mutta ilmeisesti vaihto-oppilaiden on hyvin vaikea saada niitä. Kannattaa kuitenkin tarkistaa tämäkin vaihtoehto. Yliopisto ei siis oikeastaan tarjoa minkäänlaista apua asunnon löytämiseen. Suomalaisena ei tarvitse hankkia paikallista henkilötunnusta tai ilmoittautua poliisille, mutta tilanne saattaa olla toinen, jos maassa asuu pidempään kuin lukukauden verran.

Opiskelu ja opetus

Islantiin saavuttua ja ennen opintojen alkua piti yliopistolle käydä ilmoittautumassa ja hankkimassa paikallinen opiskelijakortti. Orientaatio yliopistolla oli aika vähäistä eikä muutaman puheen ja kävelykierroksen lisäksi juuri muuta ohjelmaa ollut. Onneksi tästä huolimatta muihin vaihtareihin tutustuu kyllä ja yliopiston käytänteet tulevat nopeasti tutuiksi.

Ennen lähtöä tehtiin alustava suunnitelma kursseista, mutta tähän ei kannata liiaksi kiintyä, sillä kurssit menevät todennäköisesti uusiksi. Itselläni valitsemistani kursseista yksi oli peruttu ja pari meni päällekkäin, joten minun piti valita kurssit lähes kokonaan uudelleen. Kurssien aikataulujen sumpliminen voi olla haastavaa ja monella olikin vaikeuksia löytää kursseja, jotka eivät mene päällekkäin.

Kursseille ilmoittautumista varten on takaraja, jota ennen on pitänyt päättää mitkä kurssit lopulta tekee. Iso osa kursseista kestää koko lukukauden. Kurssien käytännöt vaihtelevat paljon kurssista ja kurssin vetäjästä riippuen. Yleisesti ottaen opiskelu Islannissa oli melko samanlaista kuin Suomessa, mutta monilla kursseilla voi olla esitelmiä enemmän kuin Suomessa. Yhtenä erona Suomeen myös on, että kurssikirjat pitää lähes poikkeuksetta ostaa itse. Kampukselta löytyy kirjakauppa, josta löytyvät lähes kaikki tarvittavat kirjat. Riippuu toki paljon kurssista tarvitseeko kirjoja ostaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suomalaisena on melko helppo sopeutua Islantiin, enkä potenut juuri minkäänlaista kulttuurishokkia. Kulttuuri ei periaatteessa hirveästi poikkea suomalaisesta, joskin Islannissa otetaan ehkä jotkin asiat rennommin eikä kaikki ole niin tarkkaa kuin Suomessa. Tämä voi joskus ehkä aiheuttaa päänvaivaa, kun esimerkiksi kurssien aikataulut selviävät aivan viime tipassa. Yksi parhaimmista islantilaisista tavoista on vapaa-ajan vietto altailla. Reykjavikista näitä geotermisellä energialla lämpiäviä altaita löytyy useita – esimerkiksi yliopiston lähistöllä oleva Vesturbæjarlaug on ehdottomasti vierailun arvoinen. Mikä olisikaan parempaa kuin kylmänä ja sateisena päivänä mennä rentoutumaan altaille.

Vaikka Suomi on kallis maa, niin Islanti vasta kallis onkin. Onneksi ruokakaupat ovat melko samanhintaisia, mutta muuten lähes kaikki onkin sitten kalliimpaa. Ruokakaupassa käynti saattaa alkuun vaatia myös opettelua, sillä ensin pitää tuntea eri ruokaketjujen hyvät ja huonot puolet: Bonus on yleensä halvin, mutta Kronanissa saattaa olla paremmat valikoimat, Netto on paljon kalliimpi, mutta sieltä voi löytää sellaista mitä kahdesta edellisestä ei löydä, Hagkaup vasta kallis onkin ja parista porkkanasta ja perunasta voi joutua pulittamaan lähemmäs kymmenen euroa. Helsingissä on tottunut, että ruokakauppoja on melkein joka nurkalla, mutta Islannissa tämä on toisin ja ruokakaupassa käydäkseen voi joskus joutua tekemään pitkiäkin reissuja.

Islanti on pääsääntöisesti hyvin turvallinen maa, jolloin arkijärjellä pääsee pitkälle. Mutta luonnonolojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos säätiedotus osoittaa keltaista tai jopa punaista varoitusta, kannattaa silloin miettiä minne kannattaa mennä tai lähteäkö liikkeelle ollenkaan. Jos matkustaa Islannissa, ei suunnitelmia kannata koskaan tehdä liian tiukoiksi. Koskaan ei tiedä milloin tiet menevät poikki sankkojen lumimyrskyjen ja kovien tuulien takia, ja joutuu jäämään pikkukylään ylimääräiseksi yöksi. Toisinaan taas lautat eivät kulje liian suurien aaltojen seurauksena. Jäiset ja lumiset vuoristotiet saattavat myös hidastaa matkantekoa, vaikka voisi luulla, että toukokuussa tiet olisivat jo kohtalaisessa kunnossa. Auton vuokraaminen on kätevin tapa matkustaa Islannissa. Matkustusseuraakaan ei ole vaikeaa löytää, sillä iso osa vaihtareista on tullut Islantiin näkemään sen upeaa luontoa. Kannattaa seurata näitä kahta sivustoa matkustaessa Islannissa: https://www.vedur.is/ ja http://www.road.is/

Vaihtokertomus, University of Reykjavík, Syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Valmistauduin vaihtoon lähtöön seuraamalla lähtijän ohjeita Flammasta sekä toteuttaen niihin sisältyvän muistilistan kohtia vaihe vaiheelta. Tein esimerkiksi muuttoilmoituksen sekä maistraattiin, Kelaan että Postiin (mutta en saanut kirjeen kirjettä Islannin osoitteeseeni koko syksyn aikana). Tärkeää oli myös muistaa hoitaa kaikki reseptilääkkeet valmiiksi neljää kuukautta varten. Kelan lääkekorvaus koskee kassalla ainoastaan normaalia annosta, mutta korvaukset ylimenevästä määrästä pystyi hakemaan jälkikäteen. Koska Islanti kuuluu Schengen-alueeseen, ei lääkkeille tarvitse hankkia erillisiä todistuksia.

Asuntotilanne Reykjavíkissa on vähintäänkin haastava, joten asuntoa on syytä alkaa etsiä heti kun tieto vaihtoon pääsystä on tavoittanut. Kävin asuntoilmoituksia läpi pääasiallisesti Islannin yliopiston nettisivuilla tarjotun ilmoitustaulun kautta. Toiveenani oli löytää yksiö, jossa kaikki tilat olisivat vain omassa käytössäni. Tyypillistä kuitenkin on, että pienkerros- ja rivitaloissa on jaettu pesutupa. Erään netti-ilmoituksen perusteella sitten sovin ottavani asunnon koko syyslukukaudeksi. Asunnon hyvät puolet olivat siisti kylppäri, keittiö ja erillinen makuuhuone sekä kätevä sijainti niin keskustaan kuin yliopistoon nähden.

Kun on täyttänyt matkustusilmoituksen netissä ja liittynyt ulkoministeriön postituslistalle vastaanottaa automaattisesti tiedotteita paikallisissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista kuten maajäristyksistä tai tiesuluista. Tämä on Islannissa erityisen käytännöllistä, sillä varsinkin syksyn edetessä vaikeat sääolot vaikuttavat liikkumiseen ja saattavat aiheuttaa myös mahdollisia vaaratilanteita. Myrskytuuli, tulvivat tiet, tielle kasautunut sora tai sankka lumisade ovat esimerkkejä säätiloista, jotka saattavat muuttaa suunnitelmia äkisti. Koska Islantia kiertää vain yksi päätie, voi sen katkeaminen helposti estää matkustamisen tyystin tietylle alueelle.

Reykjavík sijaitsee sen verran suojassa, etteivät talvimyrskyt riepotelleet sen katuja kovin pahasti. Muutaman otteeseen syystalvesta antoi valtakunnallinen sääkanava ulkonaliikkumisvaroituksen tuulen vuoksi, ja silloin olikin syytä pysyä sisällä ihan jo mukavuus- mutta myös turvallisuussyistä. Myrskybongaus on ehkä mediaseksikäs harrastus, mutta en suosittelisi sitä tai ylipäätään sään uhmaamista kenellekään. Islannissa on paras pitäytyä revontulien jahtaamisessa! Revontuliennusteet kertovat revontulien voimakkuudesta ja lisäksi pilvipeitteen rakoilusta, joten niihin kannattaa tutustua.

Alku vaihtokohteessa

Ensimmäiseksi osallistuin pakolliseen orientaatioviikkoon, jonka aikana kirjauduin virallisesti yliopistolle. Sain opiskelijakortin, -tunnuksen sekä pääsyn yliopiston sisäisille tiedotus- ja oppimisalustoille. Tilasin myös kirjastokortin. Tärkein viestinnällinen työkalu koululla oli sähköposti sekä Helsingin yliopistostakin tuttu Moodle-alusta. Lisäksi Ugla-palvelusta oli hyötyä, sillä sieltä näki oman lukujärjestyksensä, opetustilat, kursseilla käytettävät kirjallisuuslistat, koepäivät ja opettajasta riippuen myös kurssin tehtävänannot sekä luentodiat. Uglasta saattoi tarkastaa muun muassa yliopiston ruokalan lounastarjonnankin ja kaikille avoimien tilaisuuksien kuten luentosarjojen ajankohdat.

Ainoa byrokratialta haiskahtava seikka Islantiin saapuessa ja siellä asuessa oli paikallisen sosiaaliturvatunnuksen eli kennitalan alituinen peräänkuulutus. Itselläni eikä muillakaan vaihtareilla sellaista ollut, sillä viivyimme maassa niin vähän aikaa. Islantiin lähtijän kannattaa varautua vastaamaan useasti kennitalaa-koskeviin kysymyksiin ja esittämään vaihtoehtoisesti suomalaisen Kela-korttinsa tai paikallisen opiskelijakorttinsa esimerkiksi kulttuuri-instituutioissa (museot, kirjastot) vieraillessa tai erinäisiä nettilomakkeitta täyttäessä (monesti kennitalaa penätään käyttäjätunnukseksi).   

Asuminen

Asumisjärjestelyiden kuntoon saattaminen oli vaihtoaikani suurin koetus. Maahan saavuttuani jouduin pettymyksekseni toteamaan, ettei asuntoni vastannut kuvien välittämää mielikuvaa, joten jouduin irtisanoutumaan (epävirallisesta) vuokrasopimuksestani ja muuttamaan hotelliin. Etsin kuumeisesti uutta asuntoa ja mainitsin tilanteestani mahdollisimman monelle asuntovinkkien toivossa. Onni oli niin budjettini kuin hermojeni vakaana pysymisen kannalta, että uusi asunto löytyi pian ja viikon hotellielämän jälkeen pääsin muuttamaan ihanaan kotiin. Vuokraisäntäni olivat äärimmäisen auttavaisia kaikessa, mikä kokemukseni mukaan on tyypillistä islantilaisille; ihmiset ovat avuliaita, käytännönläheisiä ja rehellisiä. Maksoin vuokran aina sähköisesti euroissa, joten en tarvinnut Suomessa toimivan tilini ja verkkopankin lisäksi mitään muuta.

Opiskelu

Opiskelu Islannin yliopistossa oli erittäin antoisaa ja opetus korkeatasoista. Erona Suomeen nähden oli se, että useat materiaalit piti joko ostaa tai lainata kirjastosta. Tosin yliopistokirjastossa oli paljon aineistoa, joka oli käytössä vain selailukappaleina. Kaupunginkirjaston tarjonta oli onneksi parempi ja kotilainat yleensä mahdollisia. Opettajat jakoivat netissä verrattain vähän materiaalia ja jopa olettivat oppilaiden ostavan kaikki kurssikirjat omakseen. Yhdellä kurssilla tarvittiin myös monistenippua (erinäisistä lähteistä kopioituja dokumentteja), joka piti tilata varsin kalliiseen hintaan koulun kirjapainosta. Syömisen jälkeen eniten rahaa minulla menikin kirjahankintoihin. Yliopiston kampuksen kirjakauppa oli valikoimaltaan jopa liiankin houkutteleva!

Opiskelijana pystyin säästämään muun muassa syömällä kotona tai ottamalla kouluun eväät kampuksella syömisen sijaan (lounas olisi maksanut kouluruokalassa seitsemästä kymmeneen euroa). Lisäksi opiskelija-alea sai museoiden sisäänpääsymaksuista ja esimerkiksi Airwaves-festareiden lipusta.

Koulutyö vei minulta aikaa lähinnä arki-iltoina, joten viikonloput pystyin käyttämään Islantiin tutustumiseen joko jalan tai autolla. Minulla oli kolme kymmenen opintopisteen kurssia. Niiden suoristukseen kuului ryhmätöitä, välikokeet, suullinen esitelmä, muutama essee ja loppukokeet. Kaksi loppukoetta tehtiin kirjallisina ja yksi suullisen kuulusteluna. Läsnäolo oli pakollista vain yhdellä kursseista, mutta toisaalta koulu oli parasta ajanvietettäni joten kävin tunnollisesti joka luennolla. Usein vierailimme historiallisesti tai kulttuurisesti merkittävissä kohteissa kurssin kanssa, mikä oli varsin mukavaa sekä opettavaista.

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2017

Luonnontieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Islannin yliopiston sähköisen hyväksymiskirjeen mukana tuli ohjeita ja vinkkejä vaihtoon lähtijälle. Ohjeet olivat mielestäni selkeitä, ja loppujen lopuksi eurooppalaiselle lähtijälle ei vaikuttanut olevan tiedossa hirveää määrää paperisotaa tai muuta järjestelyä.

Yliopiston hakuprosessin lisäksi etukäteisvalmisteluihin kuului eurooppalaisen sairaanhoitokortin tilaaminen, matkavakuutuksen hoitaminen kuntoon sekä muuttoilmoituksen tekeminen Maistraattiin. Kelalle piti myös tehdä ilmoitus ulkomailla opiskelusta, jotta opintotuen (ja silloin maksettavan asumislisän) määrä voitiin päivittää. Sitten piti vielä päättää, mitä tekee Suomen asunnolle. Itse päädyin ratkaisuun, että maksoin vuokraa vaihdossa ollessanikin, eli asunto pysyi minulla ja sinne oli helppo palata vaihdon päätyttyä saumattomasti – vaihtoaika oli vain 4 kuukautta, ja tämä tuntui stressittömimmältä vaihtoehdolta.

Olin kuullut paljon varoittelua siitä, että Reykjavíkissa on erittäin huono asuntotilanne, joten asunnonhaku pitäisi aloittaa todella hyvissä ajoin. Niinpä ryhdyin toimeen jo lokakuun alussa ennen hyväksymiskirjeen saamista: laitoin oman asunnonhakuilmoituksen opiskelijoille suunnatulle asunnonhakusivulle nettiin, ja lisäksi olin itse yhteydessä yhteen asunnontarjoajaan, kun huomasin ilmoituksen samalla sivulla. Nopeus kannatti – sain Reykjavíkin mittakaavassa siedettävän hintaisen huoneen erinomaisella sijainnilla keskusta-alueella.

Sitten ei tarvinnutkaan kuin valmistautua lähtöön henkisesti, sekä varmistaa, että omisti riittävästi asianmukaista vaatetusta Islannin raakaa tuulta ja sadetta vastaan – sekä riittävän ison matkalaukun.

Saapuminen vaihtokohteeseen ja asuminen

Saavuin Islantiin sattumalta samalla lennolla toisen samaan paikkaan majoittuvan suomalaisen kanssa. Majapaikkanamme oli sesonkikauden ulkopuolella opiskelijoille vuokrattava majatalo. Vuokraemäntämme ei lopulta edes ilmaantunut itse paikalle kyseisenä iltana, mutta talon muut opiskelija-asukkaat ohjasivat meidät huoneisiimme. Vastaanoton epävirallisuudesta huolimatta majoittautuminen sujui hyvin, netin sai heti käyttöön ja lakanatkin olivat valmiina. Asumisen hinta hirvitti alkuun – oma huoneeni oli majatalon pienin huone, ja sen vuokra oli noin 600 €/kk. Muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa jutellessa osoittautui kuitenkin, että etenkin sijaintiin nähden hinta oli varsin kohtuullinen.

Islantiin saapuminen ei pohjoismaalaiselta vaatinut juuri mitään byrokratiaa. Yliopistolle kirjautuminen sujui varsin nopeasti ja helposti, muita toimenpiteitä ei maahantulo vaatinut. Selvisi kuitenkin, että vain yhdeksi lukukaudeksi saapuville eurooppalaisille opiskelijoille ei annettu lainkaan islantilaista henkilötunnusta eli kennitalaa, vaan ainoastaan opiskelijanumero. Tämä ei varsinaisesti estänyt minkään asian toimittamista myöhemmin Islannissa, mutta koska lähes kaikissa yhteyksissä kysytään kennitalaa, se piti usein kiertää eri tavoin ja esimerkiksi terveyskeskuksissa potilastietojen rekisteröinti tai edelleen lähettäminen ei toiminut aivan mutkattomasti. Asia kuin asia kuitenkin hoitui aina myös ilman kennitalaa.

Alun järjestelyitä olivat muun muassa kirjastokortin ja opiskelijakortin hankkiminen (molemmat varsin helppoja ja maksuttomia toimenpiteitä) sekä kurssivalinnoistaan lopullisesti päättäminen. Kovin paljon järjesteltävää ei siis mielestäni ollut, mikä oli tietysti mukavaa, ja jätti aikaa ympäristöön tutustumiseen. Mitään järkyttävää kulttuurishokkia en varsinaisesti kokenut, mutta toki olo tuntui välillä uudessa maassa jollain tapaa vieraalta. Islannin luonto on aivan erilainen kuin Suomessa, ja vaikka sitä sen kaikessa kauneudessaan ihailikin, se saattoi ajan kanssa tuntua välillä liiankin karulta metsiin tottuneelle suomalaiselle. Toisaalta geotermiset kylpylät ja vielä pitkälle kevättalveen puutarhoissa loistavat, näyttävät jouluvalot kompensoivat keskitalven pimeyttä ja koleutta.

Opiskelu ja opetus

Olin valinnut erilaisia ympäristötieteeseen liittyviä kursseja, ja kävin luennoilla ensimmäisellä opiskeluviikolla kuuntelemassa. Totesin kuitenkin, että kurssit eivät pääpiirteissään oikein vaikuttaneet siltä, mitä itse olin lähtenyt hakemaan ja mikä minua motivoisi. Lopulta päätin kurssien sijaan suorittaa vaihto-opintoni tutkimusprojektin muodossa; tämäkin vaihtoehto löytyi englanninkielisestä kurssikatalogista. Niinpä otin yhteyttä pääaineeni paikalliseen professoriin ja kysyin mahdollisuuksista osallistua johonkin projektiin. Minua onnisti, ja pääsin mukaan varsin mielenkiintoiseen ja haasteelliseen projektiin. Olin erittäin tyytyväinen tähän valintaan, joskin säilytin yhden alun perin valitsemistani kursseistakin; vaihto-opiskelijoille suunnattu Islannin kulttuuri- ja luontokurssi tuntui vain liian houkuttelevalta. Kannustaisin siis tämän kokemuksen perusteella vaihto-opiskelijoita miettimään, mikä itseä todella eniten kiinnostaa ja selvittelemään mahdollisuuksia – kyselemällä voi aueta vaikka mitä ovia, eivätkä perinteiset kurssit ole välttämättä ainoa tai paras tapa saada kaikki irti vaihdon aikaisista opinnoista. Vaikka tietysti matkustelu ja kivojen ihmisten kanssa vietetty aika olivat hienoja kokemuksia vaihdossa, sanoisin, että mielekkääksi räätälöity opiskelu jäi mieleeni yhtenä vaihtoajan parhaista jutuista.

Kursseista yleisesti sanoisin, että työmäärä opintopisteisiin nähden oli selvästi suurempi kuin mihin itse olen Suomessa tottunut; tyypilliseen kurssiin kuului niin ryhmätöitä, esseitä, kotitehtäviä kuin tenttikin. Tätä ei kuitenkaan kannata liikaa säikähtää, sillä opettajat vaikuttivat varsin helposti lähestyttäviltä ja ymmärtäväisiltä, ja stressin iskiessä asioista saattoi keskustella. Lisäksi Islannin yliopistossa kursseille ilmoittautuminen vaikutti jossain määrin sitovammalta kuin mihin itse olin tottunut – virallisesti kursseilta sai jättäytyä pois vain tiettyyn päivämäärään mennessä, ei missä tahansa vaiheessa lukukautta. Todellisuudessahan tämäkään ei kuitenkaan ollut aivan niin tiukkaa, ja itsekin jouduin jättämään yhden kurssin kesken vasta myöhemmässä vaiheessa. Asia hoitui selittämällä tilanne opettajalle, joka hoiti kurssilta pois kirjautumisen puolestani.

Islannin yliopistoon hakiessa kannattaa muistaa, että kun hakulomakkeen on täyttänyt ja lähettänyt netissä, sitä on hyvä käydä seuraamassa esim. viikon välein vahvistusviestissä tulleen linkin kautta. Hakemuksessa saattaa olla jotain, joka kaipaa säätöä ennen kuin se voidaan hyväksyä, eikä näistä tiedoteta erikseen sähköpostitse. Itse en tätä hoksannut ennen kuin sain huomautusviestin sähköpostiini, että hakemustani ei ole korjattu asianmukaisella tavalla ilmoitettuun päivään mennessä ja se on laitettu pitoon. Kyse oli siitä, että osa kurssivalinnoistani ei sopinutkaan kohdeyliopiston puolesta. Tätäkään ei silti olisi tarvinnut niin pahasti säikähtää, sillä asia oli edelleen hoidettavissa. Kun hakemukseni kanssa ilmeni jotain muutakin ylimääräistä säätöä, soitin lopulta Islantiin opintoneuvojalle ja varmistin, että kaikki oli lopulta kunnossa. Kuulemma sama toistuu vuosittain useiden opiskelijoiden kanssa, ja varoitusviesteillä pyritään ilmeisesti ennen kaikkea vauhdittamaan hakuprosessin etenemistä.

Pienenä vinkkinä säiden suhteen: sateenvarjosta ei yleensä ole apua Islannissa. Kun sataa, niin yleensä myös tuulee sen verran reippaasti, että voisi yhtä hyvin olla ilman varjoa. Parempi varustautua säänkestävin vaattein.

Jos mahdollista, asunnon hankkiminen keskustan/kampuksen läheisyydestä (eli kävely- tai pyöräilymatkan päästä) alueilta 101 tai 105 kannattaa, vaikka vuokra tuntuisi jossain määrin suolaiselta alkuun. Se voi maksaa itsensä takaisin, jos vaihtoehtona on päivittäinen bussimatkailu, joka ei aivan ilmaista ole sekään. Ajoissa asunnonhakuun siis! Bussiliikennekin toimi kuitenkin mielestäni kohtuullisen hyvin ja saatavilla on kausikortteja samaan tapaan kuin Suomessakin, joten jos asunto löytyykin kaupungin laitamilta, ei mikään tähänkään kaadu. Moni ulkomaalainen opiskelija myös hankkii Reykjavíkissa nettikirpparilta pyörän ja taittaa pidemmät matkat sillä.

Kannattaa liittyä yhteen jos toiseenkin Facebook-ryhmään, sillä niiden kautta löytyy helposti kaikenlaista kivaa aktiviteettia. Esimerkiksi ilmaisia, myös englanniksi ohjattuja joogatunteja järjestetään eri puolilla kaupunkia säännöllisesti, mikä sopii tietysti opiskelijabudjettiin erinomaisesti.

Reykjavíkissa julkisessakin terveydenhuollossa perittiin jokaisen käynnin yhteydessä terveyskeskusmaksu (eurooppalaisen sairaanhoitokortin kanssa noin 15 €), ja osasta toimenpiteitä joutui myös maksamaan itse. Hinnat eivät olleet päätähuimaavia, mutta itse olin hiukan epäonninen ja jouduin ravaamaan lääkärillä useita kertoja vaihdon aikana. Eurooppalainen sairaanhoitokortti pelasti isommilta kuluilta ja matkavakuutus korvasi aina lopulta, joten nämä asiat kannattaa tosiaankin olla kunnossa niin välttyy pitkälti mahdollisilta terveyteen liittyviltä ylimääräiskuluilta. Yleisesti ottaen olin varsin tyytyväinen julkiseen terveydenhuoltoon; lääkärille sai soittamalla ajan aina, eikä käynnin syytä ollut edes pakollista kertoa ajanvarauksen yhteydessä. Islantilaiset puhuvat hyvää englantia, eikä näissäkään tilanteissa kommunikaatio-ongelmia tullut.