Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
Ennen lähtöä
Suoritin opiskelijavaihtoni Islannin maatalousyliopistossa Hvanneyrissä. Hvanneyri on pieni n. 300 asukkaan kylä Länsi-Islannissa, noin 80 kilometriä Reykjavikistä pohjoiseen. Kohteeseen haku oli helppo prosessi ja saatiin etukäteen siitä hyvin informaatioita. Yleisesti toiseen pohjoismaahan vaihtoon lähtö on muutenkin helppoa eikä turhaa byrokratiaa ole, joten ennen lähtöä viralliset asiat oli helppoa järjestää. Kohde on todella syrjäinen ja esimerkiksi lähimmät ruokakaupat sijaitsevat 15 kilometrin päässä eikä julkista liikennettä juurikaan ole. Saatiin alussa melko vähän informaatiota siitä, miten liikkuminen ja käytännön asiat tulisivat kohteessa toimimaan, joten ennen lähtöä jännitti kovasti järjestyykö kaikki paikan päällä.
Saapuminen ja ensimmäiset viikot
Saapumispäivän iltana, päivä ennen opintojen alkua, vaihto-opiskelijoille oli järjestetty bussikyyti Reykjavikistä Hvanneyriin. Lensin itse aamulla Reykjavikiin, joten ehdin käydä turisti kierroksella tutustumassa kaupunkiin ennen muiden vaihtareiden tapaamista ja kohteeseen siirtymistä. Päivän aikana kävin myös ensimmäisillä ruokaostoksilla, koska Hvanneyrissä kaupassakäynti ei ollut mahdollista. Bussimatka Reykjavikistä Hvanneyriin kesti reilun tunnin, jonka aikana mukana ollut vaihtokoordinaattori kertoi meille käytännön asioita ja päästiin jo vähän tutustumaan toisiimme. Hvanneyriin saavuttuamme saimme ensimmäiseksi avaimet asuntoihimme. Vietettiin ensimmäistä iltaa lähinnä kämppisten kanssa tutustuen, tavaroita purkaen, arkea suunnitellen ja korttia pelaillen.
Seuraavana aamuna meillä oli orientaatiopäivä, jossa käytiin läpi käytännön asioita opinnoista ja elämästä Hvanneyrissä. Päivään kuului siis erilaisia luentoja, paljon eri tyyppien esittäytymisiä, ilmainen lounas yliopiston ruokalassa sekä Hvanneyri-kierros, jonka meille piti paikallisen maatalousmuseon opas. Illalla kokoonnuttiin kaikki yhteen ja tutustuttiin sekä päästiin vaihtokoordinaattorin kyyditseminä käymään lähikylässä, Borgarnesissa, ruokakaupassa.
Ensimmäiset viikot olivat tekemistä ja tapahtumia täynnä. Koska kampuksella asuu suhteellisen vähän paikallisia opiskelijoita, on suurin osa vaihtareiden ohjelmasta järjestettävä itse. Meillä oli kuitenkin todella aktiivinen porukka, joten tylsää ei päässyt tulemaan koskaan. Ensimmäisten viikkojen aikana yritettiin ottaa kaikki ilo irti ihanasta säästä, joten retkeiltiin ja pelailtiin ulkona niin paljon kuin mahdollista. Muutamia koko yliopiston laajuisia tapahtumia kuten fuksisuunnistus ja legendaarinen mutajalkapalloturnaus syksyllä on kuitenkin.
Julkisen liikenteen ja ruokakauppojen puutteesta etukäteen jännittäminen osoittautui aika pian turhaksi. Eräs yliopiston professori nimittäin vuokrasi meille autoa 300 eurolla kuukaudessa, joka jaettuna n. 20 kansainväliselle opiskelijalle oli suhteellisen vähän. Auto varmisti sen, että päästiin lukukauden aikana saumattomasti Borgarnesiin ruokakauppaan ja uimaan sekä erilaisille retkille ja Reykjavikiin. Autoasiaa ei kannata Hvanneyriin lähtiessä turhaan stressailla, sillä lähes kaikilla paikallisilla on auto ja kyydit kyllä järjestyvät aina.
Asuminen
Hvanneyrissa kaikki kansainväliset opiskelijat asuvat kampuksella. Kampuksella on asuntoloita, joissa jokaisessa asunnossa on 2-3 huonetta, keittiö, oleskelutilaa ja yksi vessa + kylpyhuone. Huoneen vuokra on n. 560 euroa. Kansainväliset opiskelijat asuvat lähtökohtaisesti aina keskenään. Asuin itse kahden saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa 3 huoneen asunnossa. Asunnon saa automaattisesti vaihtokohteeseen hyväksymisen mukana. Kämppiksiä ei saa itse valita vaan asuntovastaava jakaa opiskelijat jollain salaiseksi kuvailemallaan menetelmällä kämppiksiksi.
Opinnot ja yliopisto
Yliopistossa lukukausi alkaa elokuussa ja päättyy joulukuussa. Lukukausi on jaettu kahteen lyhyt jaksoon, joiden välissä on ns. tenttiviikko, jolla voi olla tenttejä, esitelmiä tai vapaata riippuen kurssista. Kursseja oli tarjolla vaihto-opiskelijoille ekologiasta, Islannin luonnosta sekä satunnaisia tiiviskursseja metsätieteistä tai vaikkapa maisema-arkkitehtuurista. Opetuskulttuuri oli melko rentoa eikä esimerkiksi pakollista läsnäoloa ollut juurikaan. Myöskin tentit oli jaoteltu pitkin kursseja ja ne suoritettiin etänä. Professorit olivat kaikki todella rentoja, joustavia ja helposti lähestyttäviä asiassa kuin asiassa.
Opiskelijoilla on pääsy yliopistolle kellon ympäri avaimella. Rakennuksessa on pieni kuntosali ja kirjasto, joiden ympärivuorokautisesta käytöstä otettiin kaikki ilo irti. Tämän lisäksi koululla on myös piano, pingis- ja biljardipöytä. Ylimmässä kerroksessa on opiskelijoille tarkoitettuja sohvia ja nojatuoleja, joita siirreltiin viikoittain luokkiin ja katsottiin yhdessä elokuvia. Pidettiin yliopistolla paljon myös yhteisiä illallisia, joihin kaikki toi jotain kotona kokattua.
Arki Islannissa
Hvanneyrin lisäksi merkittävä paikka vaihdossa oli Borgarnes. Se on noin 15 km Hvanneyristä ja siellä sijaitsee lähimmät palvelut. Käytiin Borgarnesissa viikoittain ruokakaupassa ja uimassa. Uiminen on islantilaisille iso juttu ja siksi monesta paikkaa löytyy vähintään yksittäisiä altaita. Borgarnesista löytyy useita altaita ja sauna. Tämän lisäksi Borgarnesissa on kaksi ruokakauppaa, bensa-asema, kahvila/leipomo, jäätelökioski, Islannin ensimmäisiä asuttajia koskeva museo ja paljon muuta.
Meidän arki rakentui opiskelun lisäksi paljon luonnon ja retkeilyn ympärille. Hvanneyrin luonto, niin kuin koko Islannin luonto, on upea. Hvanneyrin lähellä on paljon vuoria, joita käytiin syksyllä valloittamassa paljon. Tämän lisäksi lähellä asuntoja on luontopolkuja, pieni kota sekä upea niemimaa, jolle tehdä päiväretkiä. Lisäksi automatkan päässä on Skorradalur, jossa on upea metsä ja laakso, jossa käydä retkeilemässä. Mulle ehdottomasti antoisinta Islannissa oli luonto ja suosittelen siihen tutustumista vaihdon aikana niin paljon kuin vain mahdollista. Länsi-Islanti ja lähialueet ovat muutenkin täynnä upeita kohteita, joita kannattaa käydä tutkimassa.
Vaihdon aikana reissattiin paljon ympäri Islantia. Käytiin toistuvasti erilaisilla päiväretkillä Länsi-Islannissa, tehtiin lukukauden alussa reissu Pohjois-Islantiin, käytiin kaksi kertaa Länsivuonoilla, ekskursiolla Etelä-Islannissa ja syksyllä reissu Itä-Islannissa. Julkisen liikenteen vähyyden ja isohkon reissuporukan takia tehtiin reissut lähtökohtaisesti vuokra-autoilla. Autojen vuokraaminen on todella tyypillinen tapa reissata Islannissa ja isolla porukalla myös suhteellisen edullinen. Majoituksetkaan eivät isolla porukalla ole mahdottoman hintavia, varsinkaan syyskuun jälkeen, kun suurin turismipiikki alkaa taittumaan. Oma henkilökohtainen suosikki reissukohde oli ehdottomasti Länsivuonot ja siksi eksyttiinkin sinne kahteen eri otteeseen.
Koska vaihtoporukka on pieni (20-30 opiskelijaa), tulee porukka nopeasti tutuksi ja tiiviiksi. Parasta Hvanneyrissä olikin ehdottomasti yhteisöllisyys. Porukasta tulee pieni perhe, johon voi aina nojata ja turvautua. Parasta on, että seuraa löytyy aina ihan mihin vain ja jos tylsyys pääsee iskemään voi vaan tallustella naapurin luo samaan tai viereiseen taloon. Koska Hvanneyri on niin syrjäinen paikka, vaihtokokemuksessa korostuu erityisesti ihmissuhteet ja porukan oma aktiivisuus. Kannattaakin alusta asti olla avoin ja tutustua kaikkiin ja keksiä tekemistä.
Mikä yllätti vaihdossa
Vaihdossa minut yllätti ehkä se, miten paljon päästiin ja ehdittiin oikeasti nähdä ja tehdä. En todellakaan odottanut, että päästäisiin kiertämään koko saari. Myös se miten tiivis porukasta oikeasti tuli oli ihana yllätys. Jos suunnittelet vaihtoa Hvanneyriin kannattaa miettiä muutamia asioita etukäteen. On tärkeää tiedostaa kuinka syrjäisestä paikasta on oikeasti kyse. Vaikka lukukausi Hvanneyrissä oli minulle elämäni parhaita kokemuksia, ei se missään nimessä ole kaikille sopiva vaihtokohde. Jos sydämesi sykkii kaupungeille ja ihmisvilinälle etkä viihdy maaseudun rauhassa pitkään, on Hvanneyri tuskin sinua varten. Jos taas nautit hitaasta elämästä, luonnosta ja tiiviistä yhteisöstä, suosittelen Hvanneyria sydämeni pohjasta.
Kotiinpaluu
Kotiinpaluu oli odotettua raskaampi kokemus. Heippojen sanominen läheiseksi muodostuneelle porukalle oli kamalaa ja Suomeen päästyä mieli oli Islannissa vielä pitkään. Takaisin sopeutuminen vei aikaa ja takaisin kaipuu tuskin loppuu kokonaan koskaan, vaikkei se onneksi ole enää jatkuvaa. Kandikevään alku sai onneksi kuitenkin orientoitumaan takaisin Suomen rytmiin.