Vaihtokertomus, University of Montana, syksy 2019

Farmasian tiedekunnan opiskelija

ENNEN LÄHTÖÄ

Haaveilun vaihdosta olen aloittanut jo ala-asteella, joten suunnittelu ja tiedonhankinta on ollut ”ikuista”. Hain vaihtoon ISEP:in kautta, jolloin virallinen haku alkoi joulukuussa sekä syksyn että seuravan kevään vaihtoihin. Sain ensin tiedon Helsingin yliopistolta, että olen päässyt heidän ISEP-hakijaksi, jonka jälkeen alkoi erillinen hakuprosessi ISEP-järjestelmässä. Toiveyliopistoja sai edelleen laittaa useasta maasta ja kaupungista. Lisäksi ISEP-hakuun kuului maksullinen kielitesti, joka tuli olla suoritettuna ennen hyväksymistä.


Sain keväällä tiedon hyväksymisestä Montanaan, jolloin aloin täydentää tietojani heidän sivuilleen ja ilmoittautua kursseille. Kursssien osalta kaikki meni kuitenkin vielä uusiksi kohteessa, koska järjestelmä vaati academic advisorin eli opinto-ohjaajan hyväksynnän. Hänelle olisi toki voinut laittaa viestiä jo Suomestakin. Sain kuitenkin valittua juuri minulle sopivat mielenkiintoiset kurssit ja opettajat olivat todella auttavaisia ja kannustavia.

Lähes kaiken informaation sain sähköpostilla kevään ja kesän aikana ja pääsin elokuussa lähtemään hyvin luottavaisin mielin. Viisumiprosessi sujui virallisesti, mutta kivuttomasti, vaikka jännitinkin kovasti suurlähetystössä vierailua. Aika kannattaa kuitenkin varata ajoissa ja varautua jonotuksiin.

Lennot varasin vasta pari viikkoa ennen lähtöä, vaikka en tätä heikkohermoisille suosittelekaan. Aikaerosta palautumiseen on hyvä varata aikaa ja saapua kohteeseen hieman aiemmin kuin viimeisenä iltana ennen ohjelman alkamista, sillä aikaero painoi vielä viikonkin päästä. Mukaan kannattaa ottaa kopiot passista, viisumista ja muista dokumenteista, mielellään sähköisenä ja paperisena. On hyvä olla osoite lähettyvillä, koska sitä kysellään jo lentokentällä, sekä yhteyshenkilöiden puhelinnumeroja
lentokentältä noutoa varten. Minut noudettiin kentältä ongelmitta, mutta ystäväni oli unohdettu, jolloin he seikkailivat keskellä yötä uudessa kaupungissa etsien majoitustaan.

VAIHDOSSA

ISEP oli ehdottomasti edullisin väylä juuri Missoulaan lähtiessä. Ruokailu kampuksella oli melko hintavaa, joten se ja vuokra suurimpina kuluerinä oli katettu jo osallistumismaksussa. Terveellinen ruoka oli surullisen kallista epäterveelliseen verrattuna, mutta vain hieman Suomen ostoksia kalliimmalla kauppareissuilla selvisi useimmiten. ISEP ja kohdeyliopisto hoitivat omalla kohdallani hyvin kaikki käytännön asiat ja informoivat, jos jonnekin piti rekisteröityä. Viisumitarkastus lentokentälle saapuessa oli tarkin, mutta muuten ei erityisiä ilmoituksia tarvinnut tehdä.

Asuminen

Monet asuvat Yhdysvalloissa 2-hengen jaetuissa huoneissa, johon olin itsekin varautunut, mutta onnekseni kaikki ISEP-opiskelijat sijoitettiin Lewis&Clark Villagen maisteriasuntoloihin, joissa oli oma huone ja jaettu keittiö, kylpyhuone ja olohuone. Asuntola sijoittui 2 km yliopistolta, jolloin varsinainen kampuksella asuminen leffatyyliin jäi kokematta, mutta olin todella tyytyväinen majoitukseeni.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on valvotumpaa ja lukiomaisempaa kuin Suomessa. Osassa kursseista oli pakollisia luentoja. Arvosana ei perustu yhteen tenttiin vaan koko kurssin aikaisiin suorituksiin. Jokaisella kurssilla oli useampi ”mid term” -koe, jotka ovat samanarvoisia lopputentin kanssa. Alussa järjestelmä tuntui työläältä, mutta lopussa totesin työmäärän olevan melko sama, mutta jakautuvan paremmin kurssin varrelle. Viimeisen illan paniikkia ei ollut, koska olin läpäissyt kurssit jo ennen viimeistä tenttiä! Kuulinpa huhuja muilta aloilta, ettei tenttiviikolle ollut tämän vuoksi edes pakko osallistua. Opiskelijoiden oli hyvä myös valmistautua luennolle, koska pistokokeita pidettiin luentojen alussa tulevasta aiheesta. Nämä olivat onneksi vain arvosanaa nostavia. Arviointi oli kirjaimin, jossa A=90%, B=80%, C=70% ja D <60% eli hylätty. Tämä asteikko kuitenkin hieman jousti kurssista riippuen. Olin itse maisteriopiskelijana ja suorisin pari graduate-tason kurssia ja pari undergraduate-tason kurssia. Työmäärä vaihteli hyvin paljon kurssi- ja alakohtaisesti, mutta pääasiassa graduate -kurssit ovat haastavampia ja työläämpiä, jolloin niistä saa myös Suomessa enemmän opintopisteitä. Lisäksi yliopistolla oli mieletön valikoima harrastuskursseja, joista itse kävin backpacking kurssin upeine vaelluksineen ja telttailuineen, suosittelen!

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto muodostaa ympärilleen todellisen yhteisön. Kaikki pukeutuvat oman joukkueen väreihin ja kannustushuutoja kuulee myös muissa kaupungeissa heihin törmätessä. Paljon ohjelmaa keskittyy juuri urheilulajien ympärille, kuten amerikkalainen jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Harrastuspuitteet ja -mahdollisuudet ovat ensiluokkaisia erityisesti urheilun osalta. Yliopisto ja sen sidosryhmät (kansainvälisyysryhmät ym) järjestivät paljon tapahtumia koko syksyn eri teemoilla. Vaihtarit huomioitiin hyvin kiitospäivä- ja halloweenkokemuksissa. Yliopisto-opiskelijat ovat Yhdysvalloissa melko nuoria ja täysi-ikäisyyden raja on 21, joten kaikki tapahtumat ovat alkoholittomia. Julkisilla paikoilla juominen on kielletty ja avonaisesta tölkistä voi saada sakot. Yöelämää löytyi kuitenkin parin baarin, sekä kotibileiden myötä.

Turvallisuus ja terveydenhuolto

Kaikki terveydenhuolto perustuu vakuutuksiin, joten niihin kannattaa (ja vaaditaan) panostaa. Meillä oli käytössä kampuksen oma terveyskeskus, paikallinen ”yths”. Vakuutuksesta sain korvaukset shekkeinä, joiden lunastaminen ilman pankkitiliä oli haastavaa, mutta mahdollista.
Oma yliopistokaupunkini oli melko pieni ja yleisvaikutelma turvallinen. Muutamia häiriötilanteita tuli tietoomme yliopiston sähköpostin tiedotteissa, mutta itse en kohdannut mitään ongelmia. Kaupunkini on aikaisempien tapahtumien aiheuttaman huonon maineen jälkeen panostanut turvallisuuteen merkittävästi! Kodittomien määrä kaduilla kasvoi hurjasti isommissa kaupungeissa, joissa tavaroistaan sai pitää hieman tiukemmin kiinni.

Vaihtokertomus, University of Bath, syksy 2017

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden puolelta kaikki meni sujuvasti ja apua sai tarvittaessa hyvin. Bathin yliopiston puolelta oli sitten ongelmia senkin edestä. Ihan alkajaisiksi hakuvaiheessa vastaus hyväksymisestä tai hylkäämisestä piti tulla noin kolmessa viikossa. Kolmen viikon kuluttua, kun en edelleenkään ollut kuullut Bathista mitään laitoin sähköpostia heidän vaihtopalveluille. Kuuden viikon odottelun jälkeen selvisi, että minun piti todistaa kielitaitoni olevan B2. Ylioppilastodistuksen pitkän englannin piti riittää kielitaidon todistamiseen heidän nettisivujensa mukaan ja todistuksen olinkin heille jo lähettänyt jo haku vaiheessa. Vaihtoehdoiksi kerrottiin viralliset Cambridge- ja TOEFL-kielitestit. Siinä sitten kiireesti lähdin selvittämään, että seuraavat yli sata euroa maksavat testit järjestettäisiin Suomessa vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Silloin otin yhteyttä Helsingin yliopiston vaihtopalveluihin. Heille kerrottiin Bathin yliopistosta, että myös Helsingin yliopiston tarjoama virallinen kielitodistus riittää. Sellaisen sain aikaisemman englanninkurssini opettajalta saman viikon aika helposti sopimalla tapaamisen ja tuomalla sinne kirjottamani parisivuisen tekstin ja lukemani tieteellisen artikkelin. Kielitodistuksen toimittamisen jälkeen meni vielä parisen viikkoa hyväksymisilmoituksen saamiseen. Jostain syystä sähköpostiosoitteeni oli vaihtunut tämän selvityksen seurauksen Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostiksi ja kaikki viestintä kulki nyt Helsingin vaihtopalveluiden kautta, vaikka he muutamaankin kertaan yrittivät sitä lopettaa ja itse yritin myös monessa viestissä sitä saada korjatuksi.

Lopullisen hyväksynnän jälkeen minulla oli ruhtinaalliset neljä päivää aikaa hakea Bathin yliopiston kautta asuntoa ja siinäkin jouduin ottamaan yliopistoon yhteyttä, kun tunnukseni eivät toimineet. Lopulta pääsin tekemään hakemuksen hakuajan viimeisenä päivänä. Sain siitä huolimatta huoneen yliopiston asuntolasta, jossa minulla oli oma huone ja vessan jaoin neljän ihmisen ja keittiön 12 ihmisen kanssa.

Syystä tai toisesta minua ei oltu liitetty yleiselle Bathin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostilistalle ja siksi en saanut esimerkiksi ensimmäisen viikon aikataulua tai mitään muuta tärkeää informaatiota opintojen aloittamisesta. Sain kuitenkin viestejä accommodation teamilta, joten aikataulun puuttumista ja muutenkin informaation olemattomuutta aloin ihmetellä vasta reilua viikkoa ennen lähtö. Eikä kukaan tietenkään sähköposteihin vastannut lähtöviikon aikana. Onnekseni asuntolassa oli muitakin vaihto-oppilaita, joilta sain ensimmäisen viikon aikataulun.

Perillä

Ensimmäisen viikon aikana Bathissa oli freshman week, jolloin yliopistolla oli vain fukseja ja vaihtareita. Sen aikana sain selvitettyä kaikki sähköpostilistat, aikataulut ja kurssit (vaikka vaihdoinkin kaikki kurssit toisiin kuin mitä aluksi olin suunnitellut). Kaikkien allekirjoitusten hankkiminen vaihtotodistuksiinkin onnistui ensimmäisen viikon aikana sujuvasti. Farmasian tiedekunnassa oli vain yksi toinen vaihto-opiskeija minun lisäkseni. Vaihtareille järjestetyissä freshman week -tapahtumissa luotiin epävirallinen Whats app -ryhmä vaihtareille, jonka kautta löysimme toisemme tämän toisen farmasian vaihtarin kanssa. Hänen kanssaan menimme yhdessä ensimmäisiin tapaamisiin farmasian tiedekunnan vaihtarikoordinaattorien kanssa ja lopulta meillä oli kaksi yhteistä kurssiakin, joten opiskelu Bathissa alkoi oikein hyvin.

Halusin vaihtaa kaikki alun perin valitsemani kurssit toisiin kursseihin ja koska lähdin vaihtoon suorittamaan valinnaisia kursseja (farmaseutin tutkinnossa on hankala saada pakollisia kursseja suoritettua ulkomailla) ei niiden vaihtaminen ollut ongelma kummassakaan päässä. Minun ja toisen farmasian tiedekunnan vaihtarin lopulliset kurssivalinnat ja kursseille ilmoittautuminen tehtiin yhdessä tiedekunnan kv-koordinaattorin kanssa. Heihin oli helppo pitää yhteyttä koko vaihdon ajan opiskeluihin liittyvissä asioissa ja he olivat saapumisen jälkeen oikeastaan vastuussa meistä vaihtopalvelujen sijaan. Muutenkin yliopistolla luennoitsijat aina kannustivat ottamaan yhteyttä, jos oli mitään kysyttävää esimerkiksi kurssin aiheeseen liittyviä lisäkysymyksiä. Se oli yksi suurimmista eroista Suomen ja Brittien välillä, koska opiskelijat oikeasti kysyivät luennoitsijoilta sähköpostilla lisäkysymyksiä esimerkiksi metaboliasta.

Koska olin EU:n kansalainen niin minun ei tarvinnut edes ilmoittautua poliisille. Yliopiston terveysasemalla piti käydä rekisteröitymässä eli täyttämässä paperi omista terveystiedoista ja sen prosessoinnissa meni noin pari viikkoa. Rekisteröityminen kannatti tehdä heti, sillä ennen hoitoon pääsyä se oli kuitenkin tehtävä. Sairastuessa olisi siis pitänyt odottaa pari viikkoa ennen hoitoon pääsyä tai mennä hoitoon jonnekin muualle. Sairastuinkin heti ensimmäisillä viikoilla, mutta koska rekisteröityminen oli hoidettu, pääsin nopeasti ja ongelmitta hoitoon. Hoito oli myös ilmaista, mutta lääkkeet jouduin itse maksamaan.

Asuminen ja eläminen

Asuntola oli kv-opiskelijoille, joista valtaosa oli kiinalaisia, niin myös puolet keittiökavereistani. Kulttuurieroja oli esimerkiksi siisteyden suhteen. Siivooja kävi vain kerran viikossa, joten rasvaisiin ja likaisiin liesiin oli vain totuttava. Muuten yhteiselo sujui oikein mukavasti. Sain myös parhaimmat vaihtarikaverit keittiökunnastamme. Asuminen oli kallista, itse maksoin huoneestani noin 600€ kuukaudessa ja koko lukukauden vuokra piti maksaa kerralla ennen saapumista. Hintatasoltaan Britit ovat aika lähellä Suomea ja esimerkiksi ruoka on hyvin saman hintaista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Iso-Britanniassa yliopistoilla on todella paljon erilaista järjestötoimintaa (societies) aina viininmaistelusta vaellukseen. Niistä kannattaakin ottaa heti selvää, koska ne ovat helppo tapa päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja jos esimerkiksi vaeltaminen kiinnostaa niin siinä pääsee samalla matkustelemaan ympäri Britanniaa halvalla ja hyvässä seurassa. Itse kävin jousiammunnan peruskurssin.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa vaihtareista saa kavereita lähinnä toisista vaihtareista, sillä luentokursseilla on hankalaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vapaa-ajalla vaihtareille järjestetään keskenään omaa toimintaa. Kaikki on tietenkin kiinni omasta aktiivisuudesta ja juuri järjestötoiminnan kautta paikallisiin varmasti tutustuu hyvin.

Kannattaa myös matkustella maan sisällä niin paljon kuin vain on mahdollista. Matkustelu oli helppoa busseilla ja junilla sekä yksityisten yritysten järjestämillä päivämatkoilla. Niidenkin hintataso oli sama kuin Suomessa tai jopa edullisempia. Itse kävin melkein joka viikonloppu uudessa kaupungissa tai kylässä.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan

Bathissa minun ei tarvinnut todistaa enää kielitaitoani enkä tarvinnut muitakaan papereita. Olin Suomessa tulostanut vaihtosopimuksen ja Learning agreenmentin. Suomessa mukaan tulostin myös hyväksymiskirjeen Bathin yliopistosta, mutta sitäkään en tarvinnut missään vaiheessa.

Opinnot, opintojen suunnittelu, opintosuunnitelma, opiskelutyyli ja arvostelu

Vaihdossa suoritin vain valinnaisia opintoja ja kurssit valitsin oman mielenkiintoni mukaan. Kaksi kursseista (12 op. kumpikin) oli toisen vuoden farmasian opiskelijoille ja niiden sisällöstä osa oli sellaista, mitä olin Suomessa jo aikaisemmin opiskellut. Mutta paljon oli myös uutta. Nuo kaksi kurssia sisälsivät luentoja, laboratorioharjoituksia, laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Niihin kursseihin kuului myös kaksi sairaalavierailua ja potilashaastattelua. Muilla kursseilla olisi päässyt tutustumaan esimerkiksi steriileihin tiloihin lääketehtaassa. Kolmas kurssi oli farmakologian osastolta (siellä farmakologi ja farmasisti olivat omina tutkintoina) neurofarmakologian kurssi (6 op.) ja se olikin haastavampi kuin mitä olin ajatellut. Kurssi oli luentokurssi ja luennoitsija oli aivan mahtava. Lisäksi otin kolmen opintopisteen Cambridge-englannin kielen kurssin, joka valmisteli virallisen kokeen tekemiselle. Virallinen koe oli kuitenkin maksullinen niin en sitä tehnyt eikä sen tekeminen ollut edellytys kurssille, vaan kurssilla oli myös omat kokeet (kuuntelu-, kirjoitus- ja puheosuus).

Luentoja oli vaihtelevasti, joinain päivinä 8-14 ja joinain vain yksi. Luennot kestivät 45 minuuttia ja usein niiden välissä jouduimme vaihtamaan luentosalia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta silti koko vuosikurssi kävi tunnollisesti jokaisella luennolla.

Suurin ero opinnoissa on se, että tentit järjestetään vain kahdesti vuodessa ja yhden tentin aihealue on todella laaja. Yhteen kurssiin oli sisällytetty mikrobiologiaa, erilaisia lääkevalmistemuotoja, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa ja formulointia. Niitä kaikkia piti opiskella tenttiä varten, vaikka rajallisen ajan takia läheskään kaikista aiheista ei kysytty. Tentin kesto oli kaksi tuntia ja siihen tosiaan meni se tasan kaksi tuntia ja tentin tarkistamiseen ei omalla kohdalla jäänyt ollenkaan aikaa. Suurin osa tenteistä oli monivalintatehtäviä, mutta kahdessa farmasian tentissä oli mukana myös muutama essee ja laskutehtävä. Tenteissä käytettiin nimen sijaan kokelasnumeroa, joka piti kirjata papereihin.

Opiskelin samalla tavalla ja saman verran kuin Suomessakin ja sillä pääsin tentit kyllä läpi, mutta arvosanassa ei ole kehumista. Osana vaikuttamassa oli tietenkin myös kielitaito ja kiire tentin tekemisessä. Työmäärältään kurssit olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, mutta toisaalta kursseilla oli myös pakko hallita kaikki hyvin ja muistaa opitut asiat myös lukukauden alusta, sillä tentissä kysymyksiä oli laajasti kaikkiin opetettuihin aiheisiin liittyen.

Vaihtokertomus, University of Veterinary and Pharmaceutical Sciences Brno, kevät 2018

Farmasian opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen olin heti sähköpostilla yhteydessä vaihtoyliopistoon, josta vastattiin nopeasti. Minun ei lopulta tarvinnut edes lähettää vaihtoyliopistoon erillistä hakemusta tai muita dokumentteja, vaan sain vastauksen hyväksymisestä saman tien. Paperityöt ja byrokratia vaihtoyliopistoon kävivät myös yllättävän helposti. Kielitodistusta ei tarvinnut, vaan ainoa vaadittu dokumentti oli Helsingin yliopistossa hyväksytetty opintosuunnitelma. Jopa paikka yliopiston asuntolasta varattiin puolestani. Siispä ehdin hyvissä ajoin hoitaa muut lähtöön liittyvät asiat, kuten passin uusimisen, matkavakuutuksen, muuttoilmoituksen ja oman opiskelija-asuntoni alivuokraamisen vaihdon ajaksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Brnohon joitakin päiviä ennen lukukauden alkua hoitaakseni paperiasiat ennen lukukauden alkua. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei kuitenkaan ollut paikalla, joten asioiden hoitaminen jäi myöhemmäksi. Vaihtoyliopistolla oli vaihto-opiskelijoille erinomainen tuutorointiohjelma, eli jokainen sai halutessaan tuutoriksi tšekkiläisen opiskelijan, joka auttoi alussa kaikissa käytännön asioissa. Tämä oli valtava apu, sillä esimerkiksi useimmat asuntolan työntekijät eivät puhuneet sanaakaan englantia, ja avainten saaminen, sopimusten kirjoittaminen ym. olisi yksin ollut hankalaa. Itse olin ollut yhteydessä tuutoriini jo Suomesta käsin ja saanut vastauksia moniin kysymyksiin. Lukukauden ensimmäisenä päivänä tuutori tuli kanssani yliopistolle tapaamaan vaihtokoordinaattoria ja auttoi kurssivalintojen tekemisessä. Lisäksi kävimme hankkimassa matkakortin julkiseen liikenteeseen sekä toisen, suuremman yliopiston opiskelijaruokaloiden käyttöön oikeuttavan kortin. Alkubyrokratia hoitui siis helposti ilman suurempia ongelmia. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tarvinnut vaihto-opiskelijana ilmoittautua.

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa, jonne kaikki vaihto-opiskelijat saivat automaattisesti paikan. Asuntola sijaitsi noin 2 kilometrin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 3 kilometrin päässä keskustasta. Huoneistoissa oli kaksi kahden hengen huonetta yhteisellä keittiöllä, kylpyhuoneella ja vessalla. Jaoin siis huoneen toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Huoneet olivat valmiiksi kalustettuja, hyvin siistejä ja avaria. Sähkön, veden ja netin lisäksi vuokraan kuului jopa yhteisten tilojen siivous joka arkipäivä sekä liinavaatteet ja niiden vaihto kolmen viikon välein. Imurin ja pyykinpesukoneen sai käyttöönsä pientä maksua vastaan. Pohjakerroksessa oli lisäksi erillinen hiljainen tila opiskelua varten.

Opiskelija-asuntolan sisäänkäynti

Opiskelu ja opetus

Yliopistossa oli tšekinkielisen ohjelman lisäksi mahdollisuus suorittaa koko tutkinto englanniksi, joten valinnanvaraa kursseista oli paljon. Lisäksi olisi ollut mahdollista valita kursseja minkä tahansa vuosikurssin opinnoista. Jouduin tekemään muutamia muutoksia opintosuunnitelmaani vielä vaihtokohteessa päällekkäisyyksien tai kurssien peruuntumisen takia. Vaihtokoordinaattori oli halukas auttamaan vaihto-opiskelijoita kaikissa opintoihin liittyvissä asioissa parhaansa mukaan. Monet kursseista olivat opintopistemäärältään melko suppeita, joten niitä täytyi ottaa useita saadakseen koko lukukauden opintopisteet kasaan.

Valitsemani kurssit olivat pääosin luentokursseja. Osa sisälsi myös seminaareja, harjoitustöitä tai ekskursioita, joissa oli pakollinen läsnäolo. Ensimmäisten kahden viikon aikana kurssivalintoihin oli mahdollista tehdä muutoksia. Erilaista Suomeen verrattuna oli se, että usealla etenkin valinnaiseksi luokitellulla kurssilla oli niin vähän opiskelijoita. Koska luennot eivät olleet pakollisia, toisinaan oli normaalia, että olin luennolla vain yhden tai kahden muun opiskelijan kanssa. Toisaalta tämä oli mukavaa, sillä jotkin luennoitsijat esittivät enemmän kysymyksiä ja luennot olivat siten interaktiivisempia. Luennoitsijoiden englannin kielen taito oli pääosin hyvä.

Moodlea ei käytetty millään omista kursseistani, vaikka se periaatteessa yliopistossa olikin käytössä. Jotkin luennoitsijat olivat printanneet materiaalit etukäteen ja jakoivat ne ennen luentoa, osa taas ei halunnut jakaa niitä ollenkaan missään muodossa, jolloin muistiinpanoja sai tehdä luennon aikana ahkerasti. Ryhmätöitä ei ollut ollenkaan, ja muutamalla kurssilla piti pitää yksin lyhyt suullinen esitelmä. Varsinaisia kotitehtäviä ei ollut, vaan oppiminen oli pitkälti kiinni omasta aktiivisuudesta opiskella luennolla käytyjä asioita.

Kaikki tentit olivat lukukauden lopussa. Muutamalla kurssilla oli lukukauden viimeisellä viikolla ensin suppeampi testi, jonka läpäisy oikeutti vasta pääsyyn varsinaiseen tenttiin. Tenttien ajankohdista kuunneltiin hyvin opiskelijoiden toiveita. Tentin suorittamiseen oli aina useampia vaihtoehtoisia päiviä, mikä helpotti luku-urakan jaksottamista. Useimmat tentit olivat kirjallisia, ja muutamalla kurssilla oli suullinen koe.  Kirjalliset tentin olivat useimmiten monivalintatehtäviä ja/tai lyhyitä avoimia kysymyksiä. Tenttimateriaalia oli useimmilla kursseilla melko runsaasti, mutta pitkin lukuvuotta asioita hieman opiskelleena tenttien läpäisy oli kohtuullisen helppoa. Kokeen sai uusia tarvittaessa kaksi kertaa. Edellisten vuosien tenttikysymyksiä sai usein nähtäväksi ennakkoon toisilta opiskelijoilta, mikä helpotti tentteihin valmistautumista.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Koin, että vajaa 400 000 asukkaan Brno oli juuri täydellisen kokoinen vaihtokaupungiksi. Kaupungissa oli helppo liikkua ja välimatkat paikasta toiseen olivat niin lyhyitä, että kävellenkin pääsi hyvin kulkemaan moneen paikkaan. Tekemistä kuitenkin riitti, sillä opiskelijoita kaupungissa oli suhteessa paljon (yli 80 000), joten erilaisia opiskelijatapahtumia riitti bileistä patikointiretkiin. Julkinen liikenne toimi todella hyvin ja esimerkiksi busseja kulki aina ympäri vuorokauden keskustasta jokaiseen kaupunginosaan. Kaupunki tuntui hyvin turvalliselta myös yöllä liikkuessa.

Brnon keskusaukio

Suomalaiselle Tšekin hintataso on mukavan alhainen. Asuntolan vuokra oli noin 130 euroa kuukaudessa, opiskelijaruoka maksoi 1,5–3 euroa ja ravintolassakin sai kunnon illallisen jo 6–8 euron hintaan. Kolmen kuukauden opiskelijalippu julkiseen liikenteeseen maksoi alle 30 euroa. Rahaa jäi siis elämisen lisäksi onneksi myös matkusteluun, sillä Brnon sijainti aivan Keski-Euroopassa tarjosi loistavat mahdollisuudet viikonloppureissuihin. Tšekissä kannattaa myös nauttia edullisista kulttuuritapahtumista, sillä esimerkiksi tasokkaaseen balettiin oli mahdollista saada opiskelijalippu jopa vain muutamalla eurolla.

 

Patikkaretkellä läheiseen linnaan

Sopeutuminen ja käytännön vinkit arjen tueksi

Sopeuduin uuteen kaupunkiin ja uudenlaiseen arkeen nopeasti varsinkin, kun mitään ongelmia paperiasioiden hoitamisessa tai asunnon kanssa ei ollut. Varsinaista koti-ikävää ei oikeastaan edes tullut missään vaiheessa. Asiaan vaikutti varmasti se, että tšekkiläinen kulttuuri ei lopulta eroa kovin suuresti suomalaisesta kulttuurista. Toisista vaihto-opiskelijoista sai myös nopeasti ystäviä. Tšekkiläinen ruoka oli parempaa kuin olin etukäteen kuvitellut, ja lihapainotteisesta ruokakulttuurista huolimatta opiskelijaruokaloissakin oli tarjolla kasvis- ja jopa vegaanivaihtoehtoja.

Toisinaan hankaluuksia esimerkiksi kaupassa asioidessa tuotti se, että tšekkiläiset nuoria lukuun ottamatta eivät puhuneet oikeastaan yhtään englantia. Kannattaa siis opetella edes muutama sana tai yksinkertainen fraasi tšekin kielellä, jolloin saatat saada myös hieman ystävällisempää asiakaspalvelua. Itse en hankkinut paikallista puhelinliittymää, enkä myöskään tarvinnut paikallista pankkitiliä, sillä asuntolan vuokra maksettiin käteisellä. Useissa paikoissa, myös ravintoloissa, oli mahdollista maksaa kortilla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa harkita kansainvälisen ISIC-opiskelijakortin hankkimista ennen vaihtoon lähtöä. Toisin kuin luulin, en saanut vaihtoyliopistosta mitään muuta opiskelijakorttia, joten minun piti hankkia ISIC-kortti opiskelijakortiksi heti vaihdon alussa, mutta siitä oli hyötyä myös reissujen aikana muissa Euroopan maissa. Kannattaa myös varata mukaan paljon pieniä passikuvan kokoisia kuvia, sillä niitä tarvittiin useaan paikkaan. Skannasin varmuuden vuoksi sähköpostiin joitakin todistuksia ja dokumentteja, kuten kopion passista, mutta mitään niistä en missään vaiheessa kuitenkaan tarvinnut. Koska matkalaukussani oli tilaa, otin valmiiksi mukaan mm. muutamia kevyitä astioita ja keittiövälineitä, joita tiesin kuitenkin heti tarvitsevani, ja jotta ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa paikan päältä.

Oma vaihtoaikani

Kaiken kaikkiaan vaihtoaika vastasi odotuksiani ja oli monessa mielessä opettavainen kokemus. Suullinen kielitaitoni parani, ja vaihdon aikana tutustuin moniin ihmisiin, joista osaan tulee varmasti pidettyä yhteyttä vielä vaihdon jälkeenkin. Oma kaveripiirini koostui lähinnä muista Erasmus-opiskelijoista, ja huonekaveristani tuli yksi parhaista vaihdon aikaisista kavereista. Vaikka hintataso onkin paljon Suomea alhaisempi, rahaa kului tavallista enemmän reissuihin ja illanviettoihin, mutta ehdottomasti kannattaa osallistua niistä madollisimman moneen. Oman kokemukseni perusteella voin hyvin suositella Tšekkiä vaihtokohteeksi.