Vaihtokertomus, University of Exeter, Englanti, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.

Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.

Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Vehreä puiston näköalapaikka ja kyltti
Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Vaaleanpuanian Victoria aikainen 3 kerroksinen rakennus
Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.

 

Vaihtokertomus, University of Sheffield, Englanti, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain varmistuksen vaihtopaikasta kesäkuun loppupuolella ja sen jälkeen yliopisto lähetti kattavan tietopaketin, jossa kerrottiin kurssivalinnoista, opinnoista ja asumisvaihtoehdoista sekä orientaatiosta. Rekisteröityminen ja kurssivalintojen vahvistaminen tapahtui vasta itse kohteessa, joten ennen lähtöä piti enää huolehtia lentolipuista, asunnon hakemisesta, vakuutuksista ja pakkaamisesta. Lisäksi ilmoittauduin etukäteen orientaatioviikolle. Yliopisto tarjosi orientaatiopaketin, johon kuului majoitus ja aamupala kampuksella.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Perillä alkubyrokratiat sujuivat suhteellisen helposti. Ensimmäinen viikko oli vaihto-opiskelijoille suunnattu orientaatioviikko, johon kuului infoluentoja, retkiä ja käytännön asioiden hoitamista. Toisella viikolla yliopisto järjesti kaikille uusille oppilaille erikseen rekisteröitymispäivän, jolloin jokainen sai oman opiskelijakortin ja samalla hoidettiin myös terveydenhoitopalveluihin rekisteröityminen. Yliopistolla on omat terveydenhuoltopalvelut, jotka sijaitsevat kampuksella. Lisäksi kurssivalintoja pystyi vielä paikan päällä vaihtamaan ensimmäisen kolmen viikon ajan, jos kursseilla oli tilaa. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tarvinnut ilmoittautua.

Asuminen

Asuin sekä orientaatioviikon, että loppuajan yliopiston tarjoamassa soluasunnossa opiskelijakylässä. Yliopistolla on asuntoja lähellä keskustaa sekä isompi opiskelijakylä noin 20 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Alue on vehreä ja turvallinen ja siellä on paljon palveluita opiskelijoille. Jos ei halua aina kävellä, busseja kulkee 5-10 minuutin välein kätevästi. Vaikka vuokra ei ole halvimmasta päästä (reilu 600 euroa kuukaudessa), suosittelen opiskelija-asunnon valitsemista, sillä jo orientaatioviikolla kämppiksistäni tuli hyviä ystäviä ja kimppakämpässä oli kiva kokkailla ja hengailla yhdessä. Yliopiston asunnossa asuminen oli myös kätevää koska vuokraan kuului myös kaikki muut kulut (netti, sähkö, vesi) ja asunnossa kävi siivooja siivoamassa yhteiset tilat. Pyykinpesu maksoi erikseen pari puntaa ja kampuksella on useita pyykkitupia.

Asunnossa asui minun lisäksi viisi muuta vaihtaria ja jokaisella oli oma huone, johon kuului pieni kylpyhuone. Kaikki hankkivat itse tarvittavat keittiötavarat sekä petivaatteet, mutta kampuksella oli kierrätystapahtuma, jossa jaettiin aikaisempien asukkaiden vanhoja astioita ja muita keittiövälineitä. Paikallinen opiskelija toimi tuutorina ja kävi välillä juttelemassa ja vastailemassa kysymyksiin koskien asumista tai opiskeluja. Yliopisto tarjosi asuntoloissa asuville paljon tekemistä, työpajoja ja retkiä, joihin pääsi osallistumaan edullisemmin kuin muualla asuvat opiskelijat. Lisäksi plussana oman asuntoni lähellä oli opiskelijoille ilmainen kuntosali.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa lingvistiikkaa. Opiskelu koostui viikoittaisista luennoista ja pienryhmätapaamisista, sekä erilaisista työpajoista, joita järjestettiin silloin tällöin. Minulla oli kolme kurssia, joista jokainen oli 10 opintopisteen laajuinen, joten sisällöiltään kurssit olivat selvästi isompia kuin Helsingissä. Luennot olivat vain tunnin mittaisia, joten tahti oli nopea ja uutta tietoa oli joka luennolla paljon. Siksi tutustui aiheeseen usein ennen luentoa, jotta pystyisin seuraamaan kunnolla. Luennot nauhoitettiin, mikä auttoi kokeisiin lukemisessa, kun kotona pystyi katsomaan luentoja tarvittaessa uudelleen. Tämän takia myöskään läsnäolopakkoja ei kaikilla luennoilla ollut, mutta ryhmätapaamisissa piti olla paikalla. Kotona tuli tehdä viikoittaisia tehtäviä ja harjoituksia, joista keskusteltiin ja joita käytiin läpi pienryhmätunneilla. Tunneilla oppi paljon ja niillä oli mukava ja kannustava ilmapiiri. Oli myös hyödyllistä, että aiheista pystyi esittämään kysymyksiä pienessä ryhmässä luennon sijaan.

Kurssien toteutus ja arviointi vaihtelivat. Yhdellä kurssilla teimme ryhmätyön ja lyhyen kokeen, mutta muihin kuului essee ja loppukoe. Toisella kurssilla taas teimme lisäksi viikoittaisia lyhyitä testejä sähköisesti kotona. Opettajat järjestivät esseetapaamisia ja neuvoivat aina tarpeen vaatiessa. Arvosteluasteikko vaihteli tiedekunnittain, mutta meillä sai pisteet skaalalla 0-100. Opettajat painottivat tärkeitä teemoja ja kertoivat mitä kokeisiin oli oleellista kerrata, mikä helpotti opiskelua. Yliopistolla oli käytössä Moodlen kaltainen opiskelualusta.

Rakennus Sheffieldin yliopistosta

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopiston students’ union on äänestetty Englannin parhaaksi useita kertoja ja se kyllä näkyi myös käytännössä. Opiskelijoilla on oma rakennus, jossa oli ravintoloita, kauppoja, opiskelutiloja, baari ja oma klubi, jossa järjestettiin paljon juhlia ja tapahtumia. Lukuisat opiskelijajärjestöt ja kerhot tarjosivat mahdollisuuksia aloittaa uusia harrastuksia ja give it a go- ohjelman kautta pystyi kokeilemaan uusia lajeja helposti. Suosittelen kokeilemaan kaikkea mahdollista mikä kiinnostaa, sillä näiden tapahtumien kautta tutustui nopeasti uusiin ihmisiin. Lisäksi kannattaa lähteä mahdollisuuksien mukaan reissaamaan läheisiin kaupunkeihin tai vaikka Skotlantiin. Myös Lontooseen on Sheffieldistä vain parin tunnin matka ja junalla tai bussilla pystyy tekemään viikonloppureissuja kätevästi.

Kaupungin keskusta on kompakti ja kävellen pääsee kaikkialle. Sheffieldissä on paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita, sekä pieniä putiikkeja, joihin kannattaa tutustua. Jos taas tykkää luonnossa liikkumisesta, Peak District kansallispuisto tarjoaa upeat patikointimaisemat lyhyen bussimatkan päässä. Kaiken kaikkiaan opiskelijatapahtumien tarjonta oli omaa luokkaansa ja tekemistä löytyi aina.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Hintatasoltaan Sheffield oli hieman Helsinkiä halvempi ja erityisesti hinnat ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa olivat edullisempia. Junalippujen hinnat ovat huomattavasti halvempia, kun ne varaa etukäteen. Sheffield on myös turvallinen kaupunki ja erityisesti kampusalue on rauhallinen. Kannattaa kuitenkin käyttää taksia tai Uberia, jos liikkuu yksin yöllä.

Uuteen maahan sopeutuminen oli minulle helppoa, sillä kielen kanssa ei tullut ongelmia ja ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Kannattaa ehdottomasti osallistua orientaatioviikolle, sillä silloin on aikaa rauhassa tutustua Sheffieldiin ja uusiin ihmisiin sekä uuteen kulttuuriin ilman kouluun liittyviä velvollisuuksia.

Sheffieldin kaupunki

University College London, syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleisesti

Olin vaihdossa Englannissa University College Londonissa syksyllä 2018. UCL on erittäin kansainvälinen yliopisto, noin puolet oppilaista tulee muualta kuin Iso-Britanniasta. Muutenkin tuntui, että mihin tahansa Lontoossa meni, ihmiset olivat joka puolelta maailmaa, mistä ainakin itse pidin aivan erityisesti kokemuksessani. Uusista kulttuureista oppiminen oli yksi parhaita asioita kokemuksessani sekä sen näkeminen, miten eri kulttuureista kotoisin olevat elivät rinnakkain. UCL:n kansainvälisyys saattoi vaikuttaa myös siihen, että yliopisto huolehti uusien opiskelijoiden perehdyttämisestä todella hyvin, ja kaikesta maahan muuttoon ja asumiseen liittyvästä tiedotettiin muun muassa infotilaisuuksin. Opiskeluasioiden selvittämisessä sen sijaan jouduin harjoittamaan hieman enemmän omaa aktiivisuutta. Kaiken kaikkiaan vaihtoon lähtö oli minulle paras päätös opintojeni kannalta.

Ennen lähtöä

Hakuvaiheen liitteet: Yliopistoon hakuvaiheessa minun piti lähettää monia tiedostoja: viimeisimmän tutkintoni todistukset, eli silloisessa tilanteessani yo-todistus ja myös lukion kurssitodistus, yliopiston opintosuoritusotteeni sekä motivaatio kirje. Kaikki todistukset piti kääntää englanniksi, ja tähän kannattaakin varata aikaa, sillä käännösten pitää luonnollisesti olla viralliset. Myös HY:n puolelta saattaa tulla yllätyksenä, että kaikki kurssien nimet eivät olekaan englanniksi käännetty. Yliopisto ei myöskään ehtinyt kääntää kaikkia kursseja minulle. Selitin UCL:n hakemuksessa kuitenkin tilanteen ja lähetin heille omat käännökseni kursseista, mikä riitti UCL:lle. Kielitaitoa minun ei tarvinnut todistaa, sillä siihen riitti yo-todistus. Kielivaatimukset kannattaa kuitenkin varmistaa, sekä riittääkö jo olemassa olevat todistukset tähän.

Muuttoon liittyvää: Ennen vaihtoon lähtöä oli luonnollisestikin melkoinen lista asioita hoidettavana. Isoin käytännön asia oli asunnon järjestäminen. UCL onneksi kuitenkin tarjosi paljon informaatiota asunnon hankkimisesta Lontoosta, joten aivan nollatiedoilla asunnonhakuun minun ei tarvinnut lähteä. Lontoossa asuntomarkkinat liikkuvat nopeasti, joten muistaakseni yksityisiltäkin markkinoilta asunnon hakeminen saattaa olla helpointa noin kahta kuukautta tai jopa kuukautta ennen muuttoa. Itse lähdin hakemaan asuinpaikkaa UCL:n omista asuntoloista. Muistan jännittäneeni tietoa asunnosta suhteellisen pitkään, taisin saada tarjouksen huoneesta noin kuukautta ennen kuin lähdin vaihtoon.

Itse Iso-Britanniaan muuttaminen oli minulle kuitenkin helppoa. Lähdin vaihtoon ennen kuin Brexit toteutettiin, joten en osaa sanoa, onko uusille Englantiin vaihtoon lähtijöille tehtävälista vielä pidempi. Muuttoilmoitukset Suomen maistraattiin pitää kuitenkin tehdä. Oman postini ohjasin vanhemmilleni vaihdon ajaksi.

Kurssien valinta: Toinen iso asia oli kurssien valitseminen. Valitsin tietoisesti kursseistani yhden, jonka arvioin helpommaksi, mikä osoittautui ihan viisaaksi. Valinnoista ei kuitenkaan välttämättä kannata ottaa liikaa stressiä, sillä on paljon mahdollista, että valinnat joutuu tekemään uudestaan yliopistolla. Tässä voi tietenkin olla yliopistokohtaisia eroja, ja tietenkin myös UCL voi vaihtaa käytäntöjään.

Muuta etukäteen: Otin vaihtoon myös kopiot todistuksistani, sekä tietenkin passista ja eurooppalaisesta sairausvakuutuskortista. En kuitenkaan tarvinnut näistä mitään. Lisäksi kannattaa ehdottomasti olla luottokortti, sillä kaikkea ei välttämättä pysty maksamaan esimerkiksi visa electronilla. Kannattaa myös miettiä etukäteen, mitä tekee, jos oma luottokortti pitääkin sulkea kesken vaihdon. Nostin kerran rahaa vaihdon aikana automaatista, jonka jälkeen korttini tiedot varastettiin (varovaisuutta automaattien käyttöön siis). Lontooseen on kuitenkin suhteellisen helppo lähettää rahaa Suomesta, joten en jäänyt puille paljaille.

UCL:n päärakennus

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muuttoon liittyvää: Käytännöt ovat saattaneet muuttua Brexit-hässäkän vuoksi, mutta minulla alkubyrokratia Lontoossa oli suhteellisen simppeli: poliisille ja lääkärille piti ilmoittaa maassa olosta vain, jos aikoi olla jotain tiettyä aikaa pidempään maassa (olisiko ollut 14 viikkoa?). Itse olin kuitenkin vaihdossa vähemmän aikaa, kuin mitä raja-aika oli, eikä minun siis tarvinnut tehdä mitään ilmoituksia muutostani. Joka tapauksessa UCL hoiti myös tällaisista käytännön asioiden ilmoittamisesta todella hyvin infotilaisuuksissaan, joten apua ja tietoa varmasti löytyy.

Kurssivalinnat: Isoin hoidettava asia minulle tosiaan oli se, että minun piti valita kurssini käytännössä uudestaan saavuttuani Lontooseen. Sain varmistuksen kursseistani vasta viikkoa ennen kuin kurssit alkoivat. Kurssivalinnat olivatkin melkoinen säätö, ja vaihtoehdot olivat myös aivan eri, kuin mitä alun perin vaihtoehdoiksi oli annettu. Lopulta asiat kuitenkin järjestyivät, ja olin todella tyytyväinen kursseihini.

Opiskelijakortti: UCL oli organisoinut opiskelijakortin hankkimisen todella hyvin. Kortti oli kuvallinen, ja kortin sai käteen kuvan ottamisen jälkeen. Opiskelijakorttia pitää yliopistolla kuljettaa mukana koko ajan. Yliopiston kirjastoihin ei pääse edes sisälle edes ilman korttia, kuten ei muihinkaan kirjastoihin Lontoossa ilman kyseisen kirjaston korttia.

 

UCL:n pääkirjasto

Asuminen

Yliopisto-asuntola: Pääsin asumaan yliopistoni opiskelija-asuntolaan, mikä oli minulle ehdottomasti paras ja käytännöllisin ratkaisu. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, ja myös asuntolaan sisään ja uloskirjautuminen kävi helposti. Sain yhden hengen huoneen reilun kymmenen hengen solusta, ja kämppiksiä minulla olikin kahdeksan kappaletta. Minulla kävi kämppisten suhteen todella hyvä tuuri. Pidimme huolen, että käytännön asiat olivat järjestyksessä, eikä draamaa päässyt syntymään. Tiiviiseen yhteiseloon tuon kokoisessa solussa on silti hyvä varautua: solussani oli sekä tyttöjä että poikia, ja jaoimme kaiken keittiötarvikkeista kahteen vessaan ja kahteen suihkuun. Kaikilla oli kuitenkin huoneissaan omat pesualtaat, joten käytännössä vessa- ja suihkujärjestelmä toimi, jouduin ehkä kerran odottamaan suihkuun pääsyä koko vaihtoni aikana.

Solussa oli kuitenkin se erittäin hyvä puoli, että tukiverkkoni muodostui luonnollisesti, pidimme kämppisten kanssa esimerkiksi aika-ajoin ”perheillallisia”. Olimme myös lähes kaikki eri maista ja opintosuunnista lähtöisin, joten mielenkiintoisia keskusteluja riitti. Tietenkin tilanne olisi ollut toinen, jos kämppisten kanssa ei olisi tullut toimeen.

Lontoon vs. Suomen asunnot: Lontoon asunnot eroavat myös Suomen asunnoista jonkin verran, opiskelija-asuntolat saattavat olla melko huonossakin kunnossa. Jos haluat siis halvan asumisjärjestelyn, asunnon visuaalinen ilme ei välttämättä miellytä silmää. Esteettisyyden puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asunnot muuten toimisi ja niissä voisi normaalisti elää. Asuntojen lämmitys on kuitenkin aivan eri tasoa kuin Suomessa, ja lämmintä vaatetta kannattaa ehdottomasti pakata mukaan.

Deposit: Jos päädyt asumaan UCL:n asuntoon, vaihdon jälkeen kannattaa pyytää deposit-maksu takaisin pankkiin maksettavaksi: toimistosta tarjotaan shekkiä, mutta Suomessa ulkomaisen shekin lunastaminen on hyvin kallista, ja söisi leijonan osan depositista. Sähköpostilla pyytämällä deposit-maksu on kuitenkin mahdillista saada pankkisiirrolla.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu: Opin vaihdon aikana aivan valtavasti paitsi omasta alastani myös siitä, miten voin kehittyä omassa opiskelussani. Opiskelen kasvatustieteitä, ja ainakin tällä alalla Helsingin yliopiston ja UCL:n välillä on melkoinen ero opiskelussa. Arvoisin, että UCL:n kasvatustieteen kandiohjelma on HY:n kandi- ja maisteriohjelmien välissä vaatimustasoltaan. Kirjallisuutta painotetaan UCL:ssä valtavasti. Jokaista luentoa ennen oli kaksi artikkelia luettavaksi, ja tehtäviä varten piti ehdottomasti etsiä myös itse kirjallisuutta. Kurssien opetus koostui yhdestä luennosta ja seminaarista viikossa, johon päälle luonnollisesti kurssien tehtävät ja lukemiset. Kannattaa myös selvittää jo ennen kurssin alkua, onko kurssilla joitain tehtäviä, joita pitää tehdä ennen kurssille osallistumista.

Arvosteluasteikko UCL:ssä on 0-100. Ei kuitenkaan kannata huolestua, jos korkeita pisteitä ei saa, yliopisto ei anna kenellekään täysiä pisteitä. Tätä ei kukaan yliopistolla osannut selittää, se on vain muodostunut käytännöksi. Kandivaiheessa kuitenkin korkeimman arvosana merkinnän saa jo 70 pisteellä, hylätyn alle 40 pisteellä. Maisterivaiheessa arvostelu on muuten sama, mutta hylätyn saa, jos pisteitä on alle 50. Rehellisesti sanottuna en koskaan ymmärtänyt pisteytystä aivan täysin, sillä pärjäsin vaihdossa paremmin kuin Suomessa, vaikka opiskelu oli muuten vaativampaa. Arvioinnista ei kannata muutenkaan ottaa liikaa stressiä, sillä vaihto-opinnot taitavat suurimmaksi muutenkin näkyä suomalaisessa todistuksessa vain hyväksytty/hylätty -merkinnällä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaverit: Vaihto voi olla aivan mahtava kokemus. Vaihdossa saa tilaisuuden järjestää oman elämänsä aivan uudella tavalla, joten kannattaa olla avoimin silmin ja mielin. Erityisen tärkeää sosiaalisten suhteiden kannalta on olla aktiivinen vaihdon ensimmäisinä viikkoina, sillä suurin osa suhteista muodostuu tai saa alkunsa silloin. Kavereita on kuitenkin helppo saada, ainakin syyslukukaudella UCL:ssä. UCL:n oppilaista noin puolet on kansainvälisiä, joten suurella osalla uusista opiskelijoista tai vaihto-oppilaista ei ole yhtään tuttua koko maassa, ja kaikki haluavat verkostoitua. Voit varautua vaihtamaan yhteystietojasi (erityisesti facebook) hyvin monen kanssa heti ensinäkemältä. Lontoossa omana vaihtoaikanani messenger oli whatsappia käytetympi, joten jos messenger ei ole jo ladattuna, on ihan hyödyllistä asentaa se ennen vaihtoa.

Society-kulttuuri: UCL:ssä läheisimmät kaveriporukat eivät myöskään muodostuneet oman alan opiskelijoista, vaan niistä opiskelijoista, joiden kanssa jaoit harrastuksen kohteet tai asunnon. Ainakin UCL:ssä society-toiminta oli erittäin aktiivista, sekä myös huomattavasti halvempaa kuin harrastaminen yliopiston ulkopuolella. Itseä kiinnostavia societyjä kannattaa siis kokeilla rohkeasti. Toisaalta hyviä kavereita voi saada vaihdossa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Oman lähimmän ystäväni vaihdossa tapasin sattumalta.

Kouluruokaa UCL:ssä on tarjolla, mutta huomattavan paljon kalliimmalla kuin Unicafessa. Kannattaa miettiä, tekeekö evääksi kylmän luonaan, maksaako ruuasta enemmän, vai etsiikö jostain piilosta micron ja lämmittää ruuan. Rauhallisesta ruokailu paikasta on myös jokseenkin turha haaveilla, ellei ole aikaa mennä johonkin läheiseen puistoon.

Julkinen liikenne Lontoossa on huomattavasi kalliimpaa kuin Helsingissä, sillä jokainen bussi- ja metromatka maksaa (ellei matkusta hyvin montaa matkaa päivässä, jolloin on mahdollista saada alennusta). Kannattaa siis miettiä, miten omaa liikkumistaan budjetoi ja seuraa. Lontoo on kuitenkin kaupunkina mahdollisuuksia täynnä eikä tekemisen puutetta varmasti tule.

Keliaakikot Hox: Lontoo ja voisin kuvitella, että muukin Englanti, on erittäin hyvä kohde lähteä vaihtoon. Gluteeniton ruokavalio on yleisesti tiedossa, ja jopa ruokakojuista on mahdollista saada gluteenitonta ruokaa. Aina kannattaa tietenkin varmistaa ja olla kriittinen, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Ruokakaupoissa on myös paljon sellaisia tuotteita, joita Suomesta ei saa. Leivän laatu on kuitenkin huomattavasti heikompi eikä vaihtoehtoja ole yhtä paljoa.

 

 

Glasgow University, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin 5 kuukautta Glasgow’n yliopistossa vaihto-oppilaana, enkä voisi olla tyytyväisempi vaihtokohteeseeni. 5 kuukautta meni nopeasti ja Skotlanti tuli tutuksi. Glasgow on äänestetty Iso-Britannian ystävällisimmäksi kaupungiksi ja kaupungin motto – people make Glasgow pitää paikkansa. Ihmiset pysähtyvät juttelemaan kaduilla ja ovat aina valmiina auttamaan.

Opiskelu

Alkubyrokratia hoitui yliopistolla nopeasti ja jo heti ensimmäisenä päivänä sain opiskelijakortin matkaani. Opiskelijakortti toimi kätevästi niin koulun ravintolassa, kirjaston pääsykorttina kuin salikorttinakin. Suomessa tekemäni suunnitelma opiskeltavista kursseista ei toteutunut sellaisenaan ja jouduinkin miettimään kurssivalintojani uusiksi. Uusien kurssivalintojen myötä opiskeluarkeen pääsi kiinni nopeasti. Oikeustieteen opiskelu Glasgow’n yliopistolla eroaa opiskelusta Helsingin yliopistossa monella tavalla. Common law –oikeuden vuoksi tenteissä on paljon ulkoa muistettavia oikeustapauksia. Tenttien lisäksi kursseilla kirjoitetaan esseitä, osallistutaan pienryhmäopetuksiin ja valmistaudutaan oikeustapauskilpailuja varten. Kevään lopuksi on tenttiviikko, jolloin kirjastokin on auki ympäri vuorokauden.

Vapaa-aika

Glasgow’n yliopistolla ei ole luistelulle omaa kerhoa, joten harrastukseni sai jäädä Suomeen odottamaan. Glasgow’n yliopiston urheilukerhoissa voi kuitenkin harrastaa monenlaista muuta urheilua kuten sukellusta, vesilautailua, purjehdusta, laskettelua ja miekkailua. Itse päätin aloittaa laskuvarjohyppäämisen ja se oli yksi parhaista päätöksistäni. Vietin lähes joka viikonlopun laskuvarjohyppykerholla ylämailla. Suosittelen kaikkia vaihtoon lähteviä tutustumaan yliopistojen kerhoihin, koska se on loistava tapa tutustua ihmisiin ja rakentaa pysyviä kaverisuhteita. Urheilukerhojen lisäksi löytyy myös muunlaisia vapaa-ajan kerhoja oman kiinnostuksen kohteen mukaan. Omaan vaihtooni sisältyi myös reilu kuukauden lukuloma, jonka aikana vapaa-aikaa oli runsaasti ja pystyi hyvin myös matkustelemaan.

Asuminen ja hintataso

Olen kuullut monelta, että asunnon löytäminen Glasgow’sta on hankalaa etenkin lyhemmäksi ajaksi. Yliopistolla on paljon opiskelijoita, joten asunnot ovat kysyttyjä. Itse löysin asunnon yksityisiltä markkinoilta melko helposti, mutta suosittelen tutustumaan asuntotarjontaan jo hyvissä ajoin. Hintatasoltaan Skotlanti ei ehkä ole Euroopan halvimpia kohteita ja punnan kurssiheilahtelut etenkin Brexitin käänteiden aikaan näkyivät. Asuntojen hintataso on Helsingin luokkaa ja vaihdossa kannattaa varautua myös yllättäviin menoihin.

Kulttuuri ja paikalliset erikoisuudet

Suosittelen myös tutustumaan etukäteen vaihtokohteen kulttuurin ja ottamaan selvää paikallisista erikoisuuksista. Etukäteen perehtymällä saa lyhyessäkin ajassa paljon enemmän irti vaihtokohteesta ja kulttuurista. Skotlanti on tunnettu esimerkiksi erikoisesta ruoasta – haggiksesta, viskintuotannosta, kilteistä ja tartan-kuoseista, ylämaista ja niiden lukuisista linnoista sekä yli 700 saaresta.

 

Vaihtokertomus, University of Aberdeen, syksy 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo pitkään ennen vaihtokohteen valitsemista, että se tulisi olemaan jossakin päin Skotlantia. Vertailtuani eri kaupunkeja päädyin valitsemaan Aberdeenin, sillä se oli kaupunkina sopivan kokoinen ja olin kuullut Aberdeenin yliopistosta paljon hyvää. Kohdeyliopiston sivulta löytyi kattavat ohjeet hakuprosessin eri vaiheisiin ja hakeminen menikin kaiken kaikkiaan todella mutkattomasti. Täytin hakemuksen huhtikuun lopussa ja sain tiedon hyväksymisestä kesäkuun puolivälissä. Hyväksymiskirjeen mukana tuli tietoa yliopiston tarjoamasta majoituksesta, ja täytin majoitushakemuksen heti samana päivänä. En ollut uskoa silmiäni, kun sain vahvistuksen asuntolapaikasta heti seuraavana aamuna. Ennen vaihdon alkamista minun piti vielä hankkia pidennetty matkavakuutus ja rekisteröityä sähköisesti Aberdeenin yliopistoon. Rekisteröitymiseenkin oli tarjolla kattavat ohjeet ja se onnistui vaivattomasti. Aberdeenin yliopisto onnistui mielestäni hyvin tiedon välittämisessä ja kansainvälisten opiskelijoiden toivottamisessa tervetulleeksi yliopistoon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muuttaminen Aberdeeniin oli kaiken kaikkiaan todella helppoa. Yliopisto järjesti kansainvälisille opiskelijoille tervetuliaispäivän, jonka kuluessa sai vastauksen kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja pääsi tutustumaan yliopiston toimintatapoihin. Ensimmäisellä viikolla piti myös tavata oma opettajatuutori, jonka kanssa tehtiin lopulliset kurssivalinnat ja ilmoittauduttiin kursseille. Otin tapaamiseen mukaan vain vaihtohakemuksen yhteydessä täyttämäni learning agreementin, ja se riitti hyvin. Kurssi-ilmoittautumisten jälkeen piti vielä käydä tekemässä final registration, jossa varmistettiin, että kaikki tarvittavat ilmoittautumistoimenpiteet oli tehty. Muuta alkubyrokratiaa ei ollut.

Yliopiston vaakuna ja New King’s

Aberdeeniin (ja oletan, että muuallekin Skotlantiin) saapuessa kannattaa ilmoittautua heti paikalliselle lääkäriasemalle, mikäli uskoo tarvitsevansa lääkäriä vaihdon aikana. Itse sairastuin heti ensimmäisellä viikolla ja olin lopulta sairaana yli viisi viikkoa. En ollut tehnyt ilmoittautumista, joten yrittäessäni varata aikaa lääkärille minulle kerrottiin, että minun pitäisi ensin mennä paikan päälle rekisteröitymään ja vasta sen jälkeen voisin varata ajan. Löysin kuitenkin lopulta yhden lääkäriaseman hieman kauempaa, joka suostui ottamaan ilmoittautumiseni vastaan puhelimessa ja varaamaan minulle ajan heti seuraavalle päivälle. Sain viikkojen sairastelun jälkeen vihdoinkin antibioottikuurin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ongelmani olisi varmasti ratkennut huomattavasti nopeammin, jos olisin heti alussa ilmoittautunut läheiselle lääkäriasemalle. Varsinainen lääkärikäynti sujui helposti, ja yllätyin positiivisesti kuullessani kaikkien reseptilääkkeiden olevan Skotlannissa maksuttomia.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Aberdeenin yliopistossa oli ainakin oikeustieteellisessä tiedekunnassa melko erilaista kuin Helsingissä. Jokaisella kurssilla oli muutama luento viikossa, ja näiden lisäksi kursseilla oli joka toinen viikko tutoriaali, jossa tehtiin tehtäviä pienryhmissä. Tutoriaaleihin ei voinut mennä valmistautumatta etukäteen. Jokainen yksittäinen opetuskerta kesti 50 minuuttia. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa kaikki luennot nauhoitettiin ja luennoille osallistuminen oli vapaaehtoista. Sairaana ollessani jouduin jättämään lähes kaikki luennot väliin ja kuuntelemaan nauhoitukset kotona, mikä toimi yllättävän hyvin. En kuitenkaan suosittelisi sitä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Suoritin yhden kurssin toisessa tiedekunnassa, ja siellä luentoja ei nauhoitettu, sillä ne olivat kaikille pakolliset. Tällä ylimääräisellä kurssilla oli myös muista kursseistani poiketen tutoriaali joka viikko. Luennot olivat kaikille yhteiset, mutta tutoriaaliaikoja oli useampi viikossa ja niistä piti kurssi-ilmoittautumisen jälkeen itse valita omaan aikatauluunsa sopiva ajankohta.

King’s College, joka on vuodelta 1495

Suoritin melko matalan tason kursseja, sillä halusin opiskella itseäni kiinnostavia aiheita ja vain osa kursseissa oli tarjolla syksyllä. Vaatimustaso ei ollut kursseillani erityisen korkea, joten opiskelu oli melko helppoa. Opetus oli mielestäni kuitenkin todella korkealaatuista ja nautin kaikista kursseistani. Opiskelu oli pääsääntöisesti itsenäistä, vaikka joka viikko olikin useita opetussessioita.  Kaikilla kursseillani oli loppukoe, joiden lisäksi kirjoitin syksyn aikana muutaman esseen ja tein pienempiä tehtäviä tutoriaaleja varten. Yksi kämppiksistäni oli myös oikeustieteen opiskelija, ja hän joutui kotiyliopistonsa vaatimuksista johtuen valitsemaan viimeisen vuoden opiskelijoille tarkoitettuja kursseja, joita ei normaalisti suositella lainkaan vaihto-opiskelijoille. Hänen kokemuksensa opiskelusta Aberdeenin yliopistossa ei ollut lainkaan yhtä miellyttävä kuin minulla, sillä hänen kurssiensa vaatimustaso oli todella korkea. Eri vuosikurssien kurssien välillä on siis todellista eroa, mikä kannattaa ottaa huomioon kurssivalintoja tehdessä.

Kävelymatka yliopistolle Seaton Parkin läpi

Asuminen

Aberdeenin yliopisto tarjoaa useita erilaisia majoitusvaihtoehtoja, joista suurin osa sijaitsee Hillhead Student Village -nimisessä opiskelijakylässä. Opiskelijakylä sijaitsee Aberdeenin vanhassa kaupunginosassa noin 15 minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta ja 15 minuutin bussimatkan päässä Aberdeenin keskustasta. Hillhead on mahtava paikka, sillä asuntoloiden lisäksi opiskelijakylästä löytyy kaksi pesulaa, käteisautomaatti ja bussipysäkki sekä päärakennus, jonka vastaanotto on auki 24/7. Päärakennukselta löytyy myös pieni kauppa, ravintola, opiskelutiloja, tietokoneluokka, jumppasali jne. Rakastin Hillheadissa asumisen helppoutta, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Asuntolani Hillhead-opiskelijakylässä

Hillheadissa on useita erilaisia asuntoloita, joiden viikkohinnat vaihtelevat 89 ja 147 punnan välillä. Kalleimmassa vaihtoehdossa vuokraan sisältyy ruokailukortti, jonka avulla voi ”ostaa” ruokaa useista yliopiston ylläpitämistä kahviloista ja ruokaloista. Asunnot jaetaan yleensä samaa sukupuolta olevien kanssa ja vaihto-opiskelijat pyritään sijoittamaan samoihin asuntoihin. Tunsin kuitenkin muutamia amerikkalaisia vaihtareita, joiden kaikki asuinkumppanit olivat paikallisia. Vain yhdessä vaihto-opiskelijoille tarjolla olevista asuntoloista on jokaiselle asukkaalle oma kylpyhuone. Kyseinen asuntola on vaihtoehdoista toiseksi kallein (145 puntaa / viikko), mutta päädyin silti valitsemaan sen. Huoneessani oli 120 cm leveä sänky, työpöytä ja vaatekaappi sekä pieni yksityinen kylpyhuone, jossa oli suihku. Keittiön ja oleskelutilan jaoin neljän muun vaihtarin kanssa, jotka olivat kotoisin eri puolilta Eurooppaa.

Jokaisella asuntolalla on oma Facebook-ryhmä, jonka kautta voi esimerkiksi etsiä tulevia kämppiksiä jo ennen asuntoon muuttamista. Tutustuinkin kolmeen neljästä kämppiksestäni kesä-heinäkuussa, ja sovimme muun muassa yhteisten keittiötarvikkeiden ostamisesta jo kesällä. MyUniSupplies-niminen yritys tekee yhteistyötä Aberdeenin yliopiston kanssa ja tarjoaa tuleville majoittujille mahdollisuuden tilata tarvikkeita keittiöön ja makuuhuoneeseen jo ennen Aberdeeniin saapumista. Tilatut tuotteet toimitetaan valmiiksi majoittujan huoneeseen, jotta ensimmäisinä päivinä ei tarvitsisi lähteä metsästämään esimerkiksi peittoja ja tyynyjä. Palvelun käyttämisestä joutuu pulittamaan jonkun verran, mutta olin itse erittäin tyytyväinen päätökseeni tilata kaikki tarvittavat tavarat etukäteen, kun lentoni myöhästyi kuusi tuntia ja saavuin asuntolalle vasta puolenyön aikoihin.

Yliopiston omien majoitusvaihtoehtojen lisäksi Aberdeenista löytyy muitakin opiskelija-asuntoja tarjoavia yrityksiä ja tietenkin myös yksityisiä vuokra-asuntoja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Rakastin Aberdeenia kaupunkina ja sinne sopeutuminen oli erittäin helppoa. Aberdeenin lempinimi on The Granite City, ja syyn kyllä huomaa heti Aberdeeniin saapuessaan: koko kaupunki on rakennettu vaaleanharmaasta graniitista. Aberdeen oli myös mielestäni todella turvallinen kaupunki, ja uskalsin liikkua siellä huomattavasti vapaammin kuin esimerkiksi Helsingissä. Hintatasoltaan se on lähellä Suomea, mutta elintarvikkeet ovat siellä hieman edullisempia ja varsinkin juomat olivat todella edullisia niin kaupoissa kuin ravintoloissakin.

Aberdeen on opiskelijakaupunki, joten siellä järjestetään jatkuvasti erilaisia opiskelijabileitä. Yliopiston yhteydessä toimii myös yli sata erilaista kerhoa ja yhdistystä. Tarjolla on esimerkiksi urheiluun, musiikkiin ja politiikkaan liittyviä kerhoja, ja ne kaikki järjestävät erilaisia tapahtumia. Liityin itsekin useampaan kerhoon ja osallistuin myös esimerkiksi vegaaniyhdistyksen kokkauskurssille, vaikka en kyseiseen yhdistykseen kuulunutkaan.

Patikointia Old Man of Storrille (Isle of Skye)

Aberdeenista on myös helppo matkustaa minne tahansa Skotlannissa ja Englannissa. Edinburgh ja Glasgow ovat kumpikin alle kolmen tunnin junamatkan päässä, ja esimerkiksi ihan Aberdeenin vieressä on pieni rantakaupunki nimeltä Stonehaven, jossa sijaitsee upea Dunnotar Castle. Aberdeenshirestä löytyy myös niin kutsuttu Castle Trail eli suuri määrä linnoja, joita kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Ylämaiden pääkaupunki Inverness on myös noin kolmen tunnin päässä Aberdeenista, ja Invernessistä taas on helppo tehdä retkiä muualle ylämailla (kuten Loch Nessille) ja Skotlannin saarille. Julkinen liikenne toimii hyvin niin Aberdeenissa kuin Skotlannissa yleisestikin, ja lähes minne tahansa pääsee ilman autoa. Auton vuokraaminen on kuitenkin monesti helpompi tapa järjestää siirtyminen paikasta toiseen etenkin suurempien kaupunkien ulkopuolella. Tein vaihtoni aikana useita ikimuistoisia retkiä eri puolille Skotlantia.

Kilt Rock ja Mealt Falls (Isle of Skye)
Isle of Skye

Vaihtokertomus, King’s College, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa King’s College:lla Lontoossa kevätlukukaudella 2018, ja se oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista!

Ennen lähtöä

Kun vaihtopaikka oman yliopiston puolelta varmistui, täytyi minun vielä erikseen hakea King’s Collegelle heidän omassa haussaan. Mietin, oliko kyseessä Erasmus-vaihdon kohdalla lähinnä muodollisuus, vai karsivatko he tosissaan myös Erasmus-vaihtoon valittuja näiden hakemusten pohjalta. Joka tapauksessa hakemuksen teko oli melko pitkällinen prosessi, sillä siihen vaadittiin kaikki englanninkielisestä yo-todistuksesta motivaatio- ja suosituskirjeisiin.

Kun vaihtopaikka sitten myös kohdeyliopiston osalta varmistui, tuli sieltä myös useita info-kirjeitä ja muutenkin ohjeistettiin kaikki vaihdon alkuun liittyen hyvin selkeästi, joten varsinainen lähtö oli lopulta suhteellisen helppoa.

Asuminen

Heti opiskelupaikan varmistumisen jälkeen sain yliopistolta myös ohjeet heidän omien asuntoloidensa asunnonhakuun. Koska Lontoo on Lontoo ja asunnot ovat siellä jo valmiiksi kiven alla, koin varmimmaksi hakea asuntoa juuri yliopiston omista asuntoloista, joissa oli jo valmiiksi osa asunnoista nimenomaan vaihtareiden käytössä. King’sillä on Lontoossa lukuisia asuntoloita ja itse sain paikan Stamford Streetin asuntolasta Waterloossa, joka oli sijainniltaan aivan unelma, sillä kampus, jolla opiskelin, oli kirjaimellisesti Thamesin vastarannalla. Sijainti muutenkin oli todella keskeinen ja moneen paikkaan pääsikin kävellen. Tämä oli kustannussyistä myös erittäin hyvä, sillä se tarkoitti, ettei minun tarvinnut ostaa Oyster-cardin kuukausilippua (joka on yli 90£!) vaan maksoin tarvittavat matkat arvolla (tähän minulla kului n. 30£ kuussa). Toki Lontoon loistava julkinen liikenne tarkoittaa, että kauemmiltakin asuntoloilta kulkeminen on erittäin helppoa, joskin tosiaan hieman kallista. Myös asuminen Lontoossa on todella kallista (omani ei toki ollut ihan se halvin vaihtoehto) ja maksoin asunnostani lähes 1200£ kuussa. Osa vaihtarikavereistani oli löytänyt todella edullisia kotimajoituksia, joten tällainenkin vaihtoehto kannatta pitää mielessä, vaikka se vaatiikin melko paljon vaivaa jo hyvissä ajoin ennen vaihdon alkua.

Koulumatkalta
Yliopisto piilossa rakennustelineiden keskellä

Minulla oli asuntolassa noin 15 neliön huone omalla kylpyhuoneella, keittiön jaoin käytävämme 8 muun asukkaan kanssa. Huoneesta löytyi yhden hengen sänky, kirjoituspöytä ja tuoli, sekä vaatekaappi. Itse hankin vielä ilmapatjan kevään aikana käyviä vieraita varten, koska hotellimajoitus on Lontoossa myös kallista. Vieraiden suhteen (osittain varmaan tästä syystä) asuntolalla oli sääntö, että vyövieraita sai olla yksi kerrallaan ja he saivat viipyä maksimissaan 3 yötä putkeen. Tämän lisäksi osassa asuntoloissa oli vielä huoneita, joita oli mahdollista vuokrata vieraita varten.

asuntolahuone
asuntolahuone

Kaiken kaikkiaan asuntola oli mukava, joskin ehkä pikku hiljaa remontin tarpeessa. Asuntolalta löytyi myös pesula ja kuntosali, jotka olivat maksusta asukkaiden käytössä. Kuitenkin parasta asuntola-asumisessa olivat ihmiset! Asuntolalla järjestettiin ns. asuntolatuutoreiden toimesta lähes viikoittaista ohjelmaa, kuten peli-, maalaus- ja leffailtoja, koeviikolla mindfulness ja rentoutumistyöpajoja, kokkauskursseja ja sekä retkiä eri kohteisiin. Tämän lisäksi asuntolan respassa oli 24h henkilökuntaa, jotka olivat aina avuliaita ja mukavia.

Opiskelu ja opetus

Varsinainen opiskelujen aloitus yliopistolla oli varsin ongelmatonta. Olimme jo etukäteen toimittaneet yliopistolle passikuvat henkilökorttiamme varten, jotka sitten haimme ensimmäisenä päivänä. Nämä kortit leimattiin sisäänpääsyksi aina yliopiston rakennuksille saavuttaessa. Koska olin vaihdossa vain yhden lukukauden ei minun myöskään tarvinnut erikseen rekisteröityä poliisille yms. Muuten ensimmäinen viikko yliopistolla oli ns. orientoiva viikko kuten suomessakin, jolloin tutustuimme tuutorien johdolla yliopistoon ja kaupunkiin.

Yliopiston kirjasto
Opiskelija valmiina

Kursseille oli ilmoittauduttu jo syksyllä etukäteen, toki siihen oli vielä mahdollista lukukauden alussa tehdä muutoksia. Varsinainen opiskelu yliopistolla oli periaatteessa varsin samanlaista kuin Suomessakin. Suurimpana erona oli ehkä pienemmät ryhmäkoot, jolloin luennot olivat luonteeltaan myös keskustelevampia. Kaikki professorit olivat aivan loistavia, joten oli harmi, että juuri tuolle keväälle sattui poikkeuksellinen yliopistojen työntekijöiden lakko, joka söi puolet luennoistamme. Kuitenkin tämäkin huomioitiin opetuksessamme ja arvosteluissa eikä siten aiheuttanut meille tarpeetonta haittaa.

Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja niiden arviointi perustui yleensä esseeseen ja lopputenttiin tai kahteen esseeseen. Kirjoitustapa oli varsin samanlainen kuin mihin olin tottunut, tosin viitteiden merkintätapa piti taas opetella erikseen. Tentit puolestaan olivat toukokuulla ns. massatentteinä messukeskuksella, jolloin samassa salissa oli yhtä aikaa satoja eri tentintekijöitä ja meininki vastasi aikalailla yo-kirjoituksia. Kaikille opiskelijoille oli myös jaettu ns. opettajatuutori, johon voi tarvittaessa olla yhteydessä nimenomaan opiskeluihin liittyvissä huolissa. Lopulta kurssit olivat todella mielenkiintoisia ja hyödyllisiä ja olin opintoihini enemmän kuin tyytyväinen!

Terveydenhuolto

Koska itse kärsin kroonisesta perussairaudesta, oli minulle myös tärkeää, kuinka se huomioitiin yliopiston puolelta. Ilmoitin sairaudestani jo rekistöröitymisvaiheessa, ja jo silloin pyytämättä kirjasto tarjosi minulle pidennettyjä laina-aikoja ja säilytyslokeron käyttömahdollisuutta. Tämän lisäksi olisin voinut halutessani sopia erillisen tapaamisen opintoneuvojan kanssa ja tehdä yhdessä yksilöllisen opintosuunnitelman. Eli kaikkinensa sairauteni huomioitiin jo valmiiksi yliopiston puolelta todella hyvin.

Varsinaista terveydenhuoltoa varten rekisteröidyin asiakkaaksi yliopiston yhteydessä toimivaan NHS:n toimipisteeseen. Onnekseni minun ei tarvinnut kevään aikana asioida siellä kuin kerran, jolloin kaikki myös sujui todella jouhevasti. Sain ajan seuraavalle viikolle (asia ei ollut kiireellinen) ja vastaanotolle oli helppo saapua ja lääkäri oli oikein mukava ja osaava, koska hallitsi myös oman harvinaisen sairauteni hoidon, mikä on jo itsessään varsin harvinaista Suomessa. Kaiken kaikkiaan en tästä kaikesta maksanut muuta kuin reseptimaksun (8£) määrättyä lääkettä hakiessa. Siis asia, jota kaikkein eniten stressasin vaihtoon lähdössä, eli sairauteni, ei lopulta tuottanut juurikaan ongelmia ja nekin hoituivat todella helposti!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopistolla ei ollut samaan tapaan ns. ainejärjestöjä kuin suomessa, vaan järjestöt olivat enimmäkseen kiinnostuksen kohteen tai esimerkiksi kotimaan mukaan järjestäytyneitä. Näin kaikille myös varmasti löytyi mielekästä tekemistä. Monet opiskelijajärjestöt myös järjestivät edullisia matkoja eri puolille Englantia, millä kävin paljon. Ylipäätäänkin kannattaa käyttää mahdollisuus hyödyksi ja matkustella myös kohdemaassa. Omia suosikkejani olivat esimerkiksi Canterbury, Brighton ja Edinburgh. Tätä ajatellen kannattaa ehdottomasti harkita Railcardin hommaamista, 30£ kortilla saa 30% alennusta kaikista junamatkoista (myös Lontoon metrossa!), joten se maksoi itsensä takaisin jo Edinburghissa käydessä ja toi arjen liikkumiseen huomattavan säästön.

Kaiken kaikkiaan nautin Lontoossa olostani suuresti, enkä kokenut oloani sen turvattomammaksi kuin Helsingissäkään. Kaupunkiin oli myös helppo sopeutua, koska sen asukaskunta on jo valmiiksi varsin kansainvälistä ja ihmiset avuliaita. Lisäksi kaupungin kulttuuri tarjonta on aivan omaa luokkaansa: suurin osa museoista on ilmaisia ja teatteri ja musikaalitkin varsin edullisia. Lisäksi joka viikko eripuolilla kaupunkia on käynnissä erilaisia tapahtumia, ja näiden löytämiseksi kannatti seurata esim. Londonist ja Time Out julkaisujen facebook sivuja. Löysin itseni esimerkiksi katsomasta yöllä Star Wars -elokuvia luonnonhistoriallisessa museossa. Lontoo ja Iso-Britannia ovat mahtavia paikkoja asua ja niiden tarjontaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää parhaansa mukaan!

Movie night luonnonhistoriallisessa museossa

Vaihtokertomus, University of Glasgow, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja vaihdon alussa

Valitsin vaihtokohteeni muutamalla perusteella: kohdepaikkakunnan tuli olla oikea kaupunki (ei kampuselämää, kiitos), opintotarjonnan tuli olla kiinnostavaa ja kohdemaan tukea mahdollisuuttani kehittyä englannin kielessä. Glasgow’n yliopisto valikoitui näillä hakukriteereillä muiden kohdeyliopistojen joukosta luontevasti. Hain vain yhteen kohteeseen ja sain tiedon valinnastani nopeasti. Kursseille ilmoittautuminen oli helppoa ja sähköpostitse saapunut info yliopistolta oli runsasta ja selkeää.

Saavuttuani Glasgow’hun tilanteeni oli opintojeni suhteen melko epäselvä, sillä olin vain noin viikkoa ennen lähtöäni saanut sähköpostin siitä, ettei opintosuunnitelmaani vaihtoajalle oltu hyväksytty. Tästä oppimani kullanarvoinen vinkki on se, että sen lisäksi, että lähettää yliopistolle englanninkielisen opintosuoritusotteensa sekä ottaa kopion mukaan vaihtoon, kannattaa myös varmistaa, että kaikkien kurssien nimet ovat kääntyneet suoritusotteelle suomesta englanniksi. Oma pääsyni yhdelle kursseista lähes evättiin sen vuoksi, että kohdemaassa kurssien tarjonnasta päättänyt professori ei ollut ymmärtänyt yhden tärkeän kurssini sisältöä, koska kurssista HY:ssä vastaava opettaja oli kirjoittanut kurssin otsikon vain suomeksi. Väärinkäsitys selvisi vasta päivä ennen ensimmäinen jakson alkua jonotettuani pitkään professorin vastaanotolle. Hämärässä kokolattiamatoin vuoratussa käytävässä kymmenien muiden turhautuneiden vaihto-oppilaiden kanssa odottaminen on vain yksi esimerkki tilanteesta, joissa tunsin olevani erilaisen yliopistokulttuurin piirissä kuin aikaisemmin, ja orientoivana kokemuksena hetki tuntuu jälkikäteen jopa tärkeältä.

Glasgow’ssa ei tarvinnut ilmoittautua virallisesti kaupungin asukkaaksi tai poliisille. Pankkitilin avaamista suositeltiin, mutta itse en kokenut tilin avaamista alle viiden kuukauden takia järkevänä ja pärjäsin hyvin ilmankin. Terveydenhuoltopalveluita en vaihdon aikana tarvinnut, mutta yliopiston puolella opiskelijahuolto toimi todella hyvin ja kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvointiin panostettiin. Glasgow’n yliopisto on hyvin kansainvälinen yliopisto, ja opiskelijaterveydenhuollosta sai hyvin ymmärrystä ja juttuseuraa esimerkiksi vaihto-opiskelun nostattaville stressaaville tunteille ja koti-ikävälle, jos tukea tarvitsi. Mielestäni vaihto-opiskelijoille järjestetystä orientaatioviikosta sai kaiken tarvitsemansa tiedon opintojen kulkuun ja tukipalveluihin liittyen, ja koulun yleisestä neuvontasähköpostista vastattiin aina saman päivän kuluessa kysymyksiin, jos infoa ei löytänyt muuta kautta. Suosittelen orientaatioviikolle osallistumista tiedonsaannin lisäksi myös ihmisten tapaamisen ja ensikontaktien löytämisen takia.

Asuminen

Glasgow’n yliopistolla oli mahdollista päästä asumaan asuntolaan vain, jos oli tulossa vaihtoon koko lukuvuodeksi. En siis olisi saanut yliopistolta soluhuonetta, mutta yliopiston huoneet olivat yleiseen vuokratasoon nähden sen verran hintavia, että hieman epävarmuutta sietävälle vaihtarille suosittelisin yksityisiin vuokramarkkinoihin tutustumista joka tapauksessa. Saavuin Glasgow’hun noin puolitoista viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, ja asuin ensimmäisen viikon ajan kaupungin halvimmassa hostellissa ja käytin päivät asunnon etsimiseen eri verkkopalveluista, verkostojen luomiseen sekä kämppishakemusten kirjoittamiseen. Kävin katsomassa paria asuntoa viikon aikana, mutta molemmissa vuokrasopimus olisi pitänyt solmia seuraavaan syksyyn asti niin, että olisin joutunut alivuokraamaan huoneen seuraavalle vaihtarille lähdettyäni itse takaisin Suomeen. Lisäksi molemmissa huoneen vuokra oli melko korkea (muistaakseni lähes 500 puntaa kuukaudessa) ja koko syksyn vuokrasumma olisi pitänyt maksaa kerralla vuokrasopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Pitkät vuokrasopimukset ja kerralla maksettava pitkän ajan vuokra ovat Skotlannin yksityisillä vuokramarkkinoilla hyvin tavallisia. Lopulta löysin uusien kontaktieni kautta toisen opiskelijan, joka oli saanut kaksi asuntotarjousta ja antoi yhteystietoni ylimääräiseksi jääneeseen tarjoukseen. Lopulta päädyin tätä kautta asumaan ihanan jo työelämässä olleen kämppiksen, koiran ja kissan kanssa mukavalle alueelle noin 20 minuutin bussimatkan päähän yliopistolta alle 300 punnalla kuussa. Kannattaa siis hyödyntää kaikki mahdolliset verkostot ja tavat löytää asunto, jos haluaa säästää rahaa ja asua alueella, jossa on myös paikallisia. Glasgow’ssa yliopistoa ympäröivä alue on todella trendikästä, mutta alueella on vaikea saada tuntumaa kaupungin todelliseen henkeen. Kannattaa kuitenkin asuinaluetta valitessaan tiedostaa, että osa Glasgow’sta on turvallisempaa ja osa turvattomampaa, etenkin Glasgow’n itäpuolella on kaupunginosia, joilla asumista en säästösyistäkään suosittelisi. Yleisesti kannattaa tiedostaa, että Glasgow on kokoonsa nähden melko turvaton kaupunki esimerkiksi Helsinkiin verrattuna, ja voi ainakin yksin kulkevalle naiselle tuntua hyvin turvattomalta.

Vaihdonaikainen asunto oli muuten mainio, mutta siellä oli varsinkin marras- ja joulukuussa todella kylmä, koska pidimme lämmitystä kuluissa säästääksemme päällä vain muutaman tunnin päivässä. Tähän kuitenkin tottui nopeasti asennoitumalla niin, että lämpötila on pukeutumiskysymys. Suomessa on totuttu niin korkeisiin asumisstandardeihin, että pieneen epämukavuuteen on hyvä varautua sekä henkisesti että villapaidoin etukäteen.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ei mielestäni eronnut juurikaan Helsingissä opiskelusta. Opiskelu oli pääaineelleni ominaisesti hyvin itsenäistä, ja kurssit suoritettiin esseiden sekä data-analyysiprojektin avulla. Arvostelussa erityisen mukava yllätys oli se, että sain jokaisesta palauttamastani työstä numeerisen arvosanan lisäksi vähintään puolen sivun pituisen arvostelun ja palautteen.

Itsenäinen opiskelu yliopistolla oli helppoa ja mukavaa, koska isosta kirjastosta löytyi aina rauhallisia kolkkia, joissa oli tilaa opiskella. Kirjastoon pääsi sisään sähköisistä porteista vain opiskelijakortin avulla, joten kirjastoa käyttivät vain opiskelijat. Kirjasto oli iltaisin auki kahteen asti yöllä ja tenttiviikon lähestyessä kirjaston aukioloajat laajenivat niin, että kirjasto pysyi auki ympäri vuorokauden.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tärkein vinkkini vaihtoon lähtevälle on se, että mieli kannattaa pitää avoimena ja tehdä asiat kohdemaassa tavalla, mikä itselle tuntuu parhaalta. Olin geneeriseksi vaihto-opiskelijaksi jo hieman vanhempi kuin muut ja elänyt itsenäistä elämää pitkään, joten ohitin suosiolla soluasunnot ja Erasmus-bileet ja etsin uusia tuttavuuksia omien harrastusten ja kiinnostustenkohteiden parista. Koska muusta yliopistoajastani poiketen en voinut (onneksi) käydä vaihtoaikana töissä, löysin uusia harrastuksia ja aloitin vanhoja uudelleen – krav magaa, ilmajoogaa, nykytanssia. Vaihtoajasta kannattaa tehdä omannäköistä. Harrastaminen on muutenkin Glasgow’ssa todella edullista, ja esimerkiksi tanssitunneilla käyminen maksoi murto-osan siitä, mitä Helsingissä. A play, a pie, a pint -lounasteatteri kannattaa kokea, yliopiston lähettyvillä on tunnelmallinen The Grosvenor -leffateatteri ja vanhoissa pubeissa järjestettävät pubivisat ovat parasta iltatekemistä kaveriporukassa. Matkustaa ehdottomasti Skotlannissa kannattaa, ja Student tours Scotland järjestää viihdyttäviä ja edullisia päiväreissuja highlandseille useita kertoja viikossa. Kiertoajeluiden lisäksi tein itsenäisiä reissuja Edinburghiin ja patikoimaan West Highland Waylle, jota suosittelen myös. Pidemmille reissuille pohjoiseen kannattaa pohtia auton vuokraamisen vaihtoehtoa, mutta julkisillakin pärjää.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, ja hyödyllisin neuvo mitä voin antaa on ehkä se, että kannattaa käyttää energiaansa fiilistelyyn, ihmisiin ja kohdemaan kulttuuriin tutustumiseen, itseensä tutustumiseen, opiskeluun tai juuri niihin juttuihin jotka itselle tuntuvat tärkeältä. Vaikka käytännön asiat voivat tuntua ennen vaihtoa ja osittain vaihdon aikanakin hankalilta ja ylitsepääsemättömiltä, niin kaikki lopulta järjestyy.

Vaihtokertomus, University of Bath, syksy 2017

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden puolelta kaikki meni sujuvasti ja apua sai tarvittaessa hyvin. Bathin yliopiston puolelta oli sitten ongelmia senkin edestä. Ihan alkajaisiksi hakuvaiheessa vastaus hyväksymisestä tai hylkäämisestä piti tulla noin kolmessa viikossa. Kolmen viikon kuluttua, kun en edelleenkään ollut kuullut Bathista mitään laitoin sähköpostia heidän vaihtopalveluille. Kuuden viikon odottelun jälkeen selvisi, että minun piti todistaa kielitaitoni olevan B2. Ylioppilastodistuksen pitkän englannin piti riittää kielitaidon todistamiseen heidän nettisivujensa mukaan ja todistuksen olinkin heille jo lähettänyt jo haku vaiheessa. Vaihtoehdoiksi kerrottiin viralliset Cambridge- ja TOEFL-kielitestit. Siinä sitten kiireesti lähdin selvittämään, että seuraavat yli sata euroa maksavat testit järjestettäisiin Suomessa vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Silloin otin yhteyttä Helsingin yliopiston vaihtopalveluihin. Heille kerrottiin Bathin yliopistosta, että myös Helsingin yliopiston tarjoama virallinen kielitodistus riittää. Sellaisen sain aikaisemman englanninkurssini opettajalta saman viikon aika helposti sopimalla tapaamisen ja tuomalla sinne kirjottamani parisivuisen tekstin ja lukemani tieteellisen artikkelin. Kielitodistuksen toimittamisen jälkeen meni vielä parisen viikkoa hyväksymisilmoituksen saamiseen. Jostain syystä sähköpostiosoitteeni oli vaihtunut tämän selvityksen seurauksen Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostiksi ja kaikki viestintä kulki nyt Helsingin vaihtopalveluiden kautta, vaikka he muutamaankin kertaan yrittivät sitä lopettaa ja itse yritin myös monessa viestissä sitä saada korjatuksi.

Lopullisen hyväksynnän jälkeen minulla oli ruhtinaalliset neljä päivää aikaa hakea Bathin yliopiston kautta asuntoa ja siinäkin jouduin ottamaan yliopistoon yhteyttä, kun tunnukseni eivät toimineet. Lopulta pääsin tekemään hakemuksen hakuajan viimeisenä päivänä. Sain siitä huolimatta huoneen yliopiston asuntolasta, jossa minulla oli oma huone ja vessan jaoin neljän ihmisen ja keittiön 12 ihmisen kanssa.

Syystä tai toisesta minua ei oltu liitetty yleiselle Bathin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostilistalle ja siksi en saanut esimerkiksi ensimmäisen viikon aikataulua tai mitään muuta tärkeää informaatiota opintojen aloittamisesta. Sain kuitenkin viestejä accommodation teamilta, joten aikataulun puuttumista ja muutenkin informaation olemattomuutta aloin ihmetellä vasta reilua viikkoa ennen lähtö. Eikä kukaan tietenkään sähköposteihin vastannut lähtöviikon aikana. Onnekseni asuntolassa oli muitakin vaihto-oppilaita, joilta sain ensimmäisen viikon aikataulun.

Perillä

Ensimmäisen viikon aikana Bathissa oli freshman week, jolloin yliopistolla oli vain fukseja ja vaihtareita. Sen aikana sain selvitettyä kaikki sähköpostilistat, aikataulut ja kurssit (vaikka vaihdoinkin kaikki kurssit toisiin kuin mitä aluksi olin suunnitellut). Kaikkien allekirjoitusten hankkiminen vaihtotodistuksiinkin onnistui ensimmäisen viikon aikana sujuvasti. Farmasian tiedekunnassa oli vain yksi toinen vaihto-opiskeija minun lisäkseni. Vaihtareille järjestetyissä freshman week -tapahtumissa luotiin epävirallinen Whats app -ryhmä vaihtareille, jonka kautta löysimme toisemme tämän toisen farmasian vaihtarin kanssa. Hänen kanssaan menimme yhdessä ensimmäisiin tapaamisiin farmasian tiedekunnan vaihtarikoordinaattorien kanssa ja lopulta meillä oli kaksi yhteistä kurssiakin, joten opiskelu Bathissa alkoi oikein hyvin.

Halusin vaihtaa kaikki alun perin valitsemani kurssit toisiin kursseihin ja koska lähdin vaihtoon suorittamaan valinnaisia kursseja (farmaseutin tutkinnossa on hankala saada pakollisia kursseja suoritettua ulkomailla) ei niiden vaihtaminen ollut ongelma kummassakaan päässä. Minun ja toisen farmasian tiedekunnan vaihtarin lopulliset kurssivalinnat ja kursseille ilmoittautuminen tehtiin yhdessä tiedekunnan kv-koordinaattorin kanssa. Heihin oli helppo pitää yhteyttä koko vaihdon ajan opiskeluihin liittyvissä asioissa ja he olivat saapumisen jälkeen oikeastaan vastuussa meistä vaihtopalvelujen sijaan. Muutenkin yliopistolla luennoitsijat aina kannustivat ottamaan yhteyttä, jos oli mitään kysyttävää esimerkiksi kurssin aiheeseen liittyviä lisäkysymyksiä. Se oli yksi suurimmista eroista Suomen ja Brittien välillä, koska opiskelijat oikeasti kysyivät luennoitsijoilta sähköpostilla lisäkysymyksiä esimerkiksi metaboliasta.

Koska olin EU:n kansalainen niin minun ei tarvinnut edes ilmoittautua poliisille. Yliopiston terveysasemalla piti käydä rekisteröitymässä eli täyttämässä paperi omista terveystiedoista ja sen prosessoinnissa meni noin pari viikkoa. Rekisteröityminen kannatti tehdä heti, sillä ennen hoitoon pääsyä se oli kuitenkin tehtävä. Sairastuessa olisi siis pitänyt odottaa pari viikkoa ennen hoitoon pääsyä tai mennä hoitoon jonnekin muualle. Sairastuinkin heti ensimmäisillä viikoilla, mutta koska rekisteröityminen oli hoidettu, pääsin nopeasti ja ongelmitta hoitoon. Hoito oli myös ilmaista, mutta lääkkeet jouduin itse maksamaan.

Asuminen ja eläminen

Asuntola oli kv-opiskelijoille, joista valtaosa oli kiinalaisia, niin myös puolet keittiökavereistani. Kulttuurieroja oli esimerkiksi siisteyden suhteen. Siivooja kävi vain kerran viikossa, joten rasvaisiin ja likaisiin liesiin oli vain totuttava. Muuten yhteiselo sujui oikein mukavasti. Sain myös parhaimmat vaihtarikaverit keittiökunnastamme. Asuminen oli kallista, itse maksoin huoneestani noin 600€ kuukaudessa ja koko lukukauden vuokra piti maksaa kerralla ennen saapumista. Hintatasoltaan Britit ovat aika lähellä Suomea ja esimerkiksi ruoka on hyvin saman hintaista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Iso-Britanniassa yliopistoilla on todella paljon erilaista järjestötoimintaa (societies) aina viininmaistelusta vaellukseen. Niistä kannattaakin ottaa heti selvää, koska ne ovat helppo tapa päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja jos esimerkiksi vaeltaminen kiinnostaa niin siinä pääsee samalla matkustelemaan ympäri Britanniaa halvalla ja hyvässä seurassa. Itse kävin jousiammunnan peruskurssin.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa vaihtareista saa kavereita lähinnä toisista vaihtareista, sillä luentokursseilla on hankalaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vapaa-ajalla vaihtareille järjestetään keskenään omaa toimintaa. Kaikki on tietenkin kiinni omasta aktiivisuudesta ja juuri järjestötoiminnan kautta paikallisiin varmasti tutustuu hyvin.

Kannattaa myös matkustella maan sisällä niin paljon kuin vain on mahdollista. Matkustelu oli helppoa busseilla ja junilla sekä yksityisten yritysten järjestämillä päivämatkoilla. Niidenkin hintataso oli sama kuin Suomessa tai jopa edullisempia. Itse kävin melkein joka viikonloppu uudessa kaupungissa tai kylässä.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan

Bathissa minun ei tarvinnut todistaa enää kielitaitoani enkä tarvinnut muitakaan papereita. Olin Suomessa tulostanut vaihtosopimuksen ja Learning agreenmentin. Suomessa mukaan tulostin myös hyväksymiskirjeen Bathin yliopistosta, mutta sitäkään en tarvinnut missään vaiheessa.

Opinnot, opintojen suunnittelu, opintosuunnitelma, opiskelutyyli ja arvostelu

Vaihdossa suoritin vain valinnaisia opintoja ja kurssit valitsin oman mielenkiintoni mukaan. Kaksi kursseista (12 op. kumpikin) oli toisen vuoden farmasian opiskelijoille ja niiden sisällöstä osa oli sellaista, mitä olin Suomessa jo aikaisemmin opiskellut. Mutta paljon oli myös uutta. Nuo kaksi kurssia sisälsivät luentoja, laboratorioharjoituksia, laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Niihin kursseihin kuului myös kaksi sairaalavierailua ja potilashaastattelua. Muilla kursseilla olisi päässyt tutustumaan esimerkiksi steriileihin tiloihin lääketehtaassa. Kolmas kurssi oli farmakologian osastolta (siellä farmakologi ja farmasisti olivat omina tutkintoina) neurofarmakologian kurssi (6 op.) ja se olikin haastavampi kuin mitä olin ajatellut. Kurssi oli luentokurssi ja luennoitsija oli aivan mahtava. Lisäksi otin kolmen opintopisteen Cambridge-englannin kielen kurssin, joka valmisteli virallisen kokeen tekemiselle. Virallinen koe oli kuitenkin maksullinen niin en sitä tehnyt eikä sen tekeminen ollut edellytys kurssille, vaan kurssilla oli myös omat kokeet (kuuntelu-, kirjoitus- ja puheosuus).

Luentoja oli vaihtelevasti, joinain päivinä 8-14 ja joinain vain yksi. Luennot kestivät 45 minuuttia ja usein niiden välissä jouduimme vaihtamaan luentosalia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta silti koko vuosikurssi kävi tunnollisesti jokaisella luennolla.

Suurin ero opinnoissa on se, että tentit järjestetään vain kahdesti vuodessa ja yhden tentin aihealue on todella laaja. Yhteen kurssiin oli sisällytetty mikrobiologiaa, erilaisia lääkevalmistemuotoja, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa ja formulointia. Niitä kaikkia piti opiskella tenttiä varten, vaikka rajallisen ajan takia läheskään kaikista aiheista ei kysytty. Tentin kesto oli kaksi tuntia ja siihen tosiaan meni se tasan kaksi tuntia ja tentin tarkistamiseen ei omalla kohdalla jäänyt ollenkaan aikaa. Suurin osa tenteistä oli monivalintatehtäviä, mutta kahdessa farmasian tentissä oli mukana myös muutama essee ja laskutehtävä. Tenteissä käytettiin nimen sijaan kokelasnumeroa, joka piti kirjata papereihin.

Opiskelin samalla tavalla ja saman verran kuin Suomessakin ja sillä pääsin tentit kyllä läpi, mutta arvosanassa ei ole kehumista. Osana vaikuttamassa oli tietenkin myös kielitaito ja kiire tentin tekemisessä. Työmäärältään kurssit olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, mutta toisaalta kursseilla oli myös pakko hallita kaikki hyvin ja muistaa opitut asiat myös lukukauden alusta, sillä tentissä kysymyksiä oli laajasti kaikkiin opetettuihin aiheisiin liittyen.

Vaihtokertomus, Aberystwyth University, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itse hain kevään kestävään vaihtoon edeltävän syksyn jälkihaussa. Kun Helsingin yliopisto oli hyväksynyt minut Aberystwythiin (eli Aberiin), oli edessä vielä hakeminen vastaanottavaan yliopistoon. Hakeminen oli lähinnä muodollisuus, sillä Helsingin yliopisto lähetti listan esittämistään opiskelijoista Aberiin. Aberista lähetettiin tämän jälkeen minulle sähköposti, jossa pyydettiin toimittamaan sähköpostitse learning agreement ja muutama muu asiakirja. Osaan asiakirjoista piti hankkia allekirjoitus Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista. Asiakirjojen lähettämisen jälkeen niitä käsiteltiin Aberystwythissä yllättävän pitkään, mikä aiheutti ihmetystä. Lopulta sain sähköpostitse hyväksymistiedon ja linkin yliopiston sähköpostin käyttöönottoa varten.

Olin laiska valmistelemaan vaihtoon lähtemistä, joten varasin lennot ja matkat melko myöhään. Tämä valinta aiheutti luonnollisestikin lisäkuluja, jotka olisi voinut helposti välttää olemalla aktiivisempi.

Asuminen

Syksyllä Aberista lähetettiin linkki asumispalveluiden sivuille, joiden kautta pystyi hakemaan yliopiston tarjoamaa asuntoa. Yliopiston tarjoamat asunnot olivat yllättävän kalliita soluasuntoja, joita sijaitsi ympäri kaupunkia. Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli taattu asunto, mutta hakija sai ainoastaan esittää toiveita siitä, missä haluaisi asua. Itselleni tarjottiin solua merenrantatalosta, jonka hyväksyin.

Asunnon hakeminen ja vuokrasopimuksen solmiminen oli sinänsä helppoa sähköisen palvelun välityksellä. Jostakin syystä vuokrasopimus oli laitettu kestämään paikallisen lukuvuoden loppuun, vaikka oma vaihtojaksoni loppui lähes kuukautta aikaisemmin. Vuokrasopimus myös alkoi vasta lukuvuoden – ja vaihtojaksoni – alkupäivänä. Asuntoon sai tosin muuttaa jo muutaman päivän ennen lukukauden ja vuokrasopimuksen alkua, mikä on mukavaa. Tätä täytyi tosin ymmärtää erikseen pyytää. Vuokrasopimuksessani oli lisäksi päivämäärävirheitä, joista huomautin sähköpostitse. Sain lopulta pienen väännön jälkeen sovittua yliopiston kanssa, että he palauttavat rahat vaihtojaksoni ja vuokrasopimuksen päättymisen väliseltä ajalta.

Aberystwythin kaupungissa olisi ollut tarjolla myös paljon yksityisiä asunnonvuokraajia, joilta olisi saattanut saada asunnon yliopistoa halvemmalla. Itse en tosin ollut halukas solmimaan vuokrasopimusta yksityisen vuokranantajan kanssa asunnosta ilman, että olisin edes nähnyt koko huoneiston kuntoa ja olemassaoloa. Aber varoitti, että monia vaihto-opiskelijoita yritetään huijata vuokra-asuntomarkkinoilla.

Yleisesti asumisen laatu opiskelija-asunnoissa ainakin Aberytwythissä oli sanalla sanoen karu. Lähes kaikki yliopiston tarjoamat asunnot olivat 4-12 hengen soluasuntoja. Soluissa asui usein sekaisin paikallisia sekä vaihto-opiskelijoita. Hyvin harvassa solussa oli oma kylpyhuone tai vessa, ja asuntojen kunto oli muutoinkin hyvin vaatimaton. Lisäksi paikallisten käsitys siisteydestä poikkesi jossakin määrin ainakin omastani. Oman soluhuoneistoni kanssa-asujat olivat yllättävänkin hiljaisia ja ujoja, joten en viettänyt kamalasti aikaa heidän kanssaan. Vietinkin lähes kaiken vapaa-aikani muiden vaihtarien asunnoissa.

Olin itse hyvinkin yllättynyt siitä, että soluasuntoihin tehtiin ennalta-ilmoitettuja siisteystarkastuksia. Toisaalta siisteystarkastukset pakottivat muutkin asukkaat siivoamaan. Palovaroittimet testattiin joka ikinen viikko niin, että palovaroilmaisimen soittoon heräsi aamulla. Muutenkin brittien maine lähes hysteerisinä turvallisuusasioihin keskittyjinä pitää pitkälti paikkansa. Tämän huomasi erityisen selvästi silloin, kun Aberystwythiin satoi noin sentti lunta. Tällöin kaikki yliopiston rakennukset suljettiin ja opiskelijoita varoitettiin liikkumasta ulkona, sillä siellä oli kuulemma liukasta ja vaarallista.

Ostin peitot, täkit, astiat ja vastaavat vasta paikan päältä. Tämä olikin hyvä vaihtoehto, sillä briteissä kulutustavaroita voi saada todella halvalla. Ruokakin oli jossakin määrin halvempaa kuin Suomessa. Toisaalta opiskelijaruoka oli jopa Unicafeehen verrattuna huonoa ja yli kaksi kertaa kalliimpaa. Pubeissa syöminen oli puolestaan todella halpaa – ja epäterveellistä. Gourmet-elämyksiä Isosta-Britanniasta ei lähtökohtaisesti kannata suurten kaupunkien ulkopuolelta lähteä etsimään, vaikka virkistäviä poikkeuksiakin toki oli. Teimmekin usein ruokaa yhdessä muiden vaihtarien kanssa. Tätä kautta pääsi tutustumaan helposti muihin ruokakulttuureihin natiivien opastuksella.

Opiskelu ja opetus

Alkubyrokratia yliopistolla oli yllättävänkin yksinkertainen ja koostui yliopiston ja laitoksen tervetulotilaisuuksiin osallistumisista. Meidät oli valmiiksi ilmoitettu niille kursseille, jotka olimme learning agreementissa ilmoittaneet. Osa kursseista oli valitettavasti peruttu, joten jouduimme valitsemaan niiden tilalle muita kursseja. Aberissa oli politiikkana, että muutaman ensimmäisen viikon aikana kursseja sai muutoinkin vaihtaa, mikäli valittu kurssi ei ollutkaan mieleinen. Samaten maisteri- ja kandiohjelmien välillä pystyi vaihtamaan vapaasti alkuviikkojen aikana.

Sopeutuminen vaihtoyliopistoon oli mielestäni helppoa, sillä kulttuurierot Ison-Britannian ja Suomen välillä eivät ole kovinkaan suuret. Ihmiset olivat mukavia ja avuliaita. Suomi oli suurimmalle osalle hyvinkin tuntematon paikka. Eräs professorimme ihmetteli esimerkiksi sitä, suljetaanko Suomessa koulut aina talveksi, kun on kylmää ja lumista.

Paikan päällä meitä suositeltiin lämpimästi ilmoittautumaan paikallisen julkisen terveydenhuoltosäätiön (NHS) asiakkaiksi. Ilmoittautuminen tapahtui vapaavalintaisella terveysklinikalla, jossa täytettiin muutama paperi. Yliopisto tarjosi listan lähellä olevista klinikoista. Itselleni ei tullut tarvetta terveydenhuoltopalveluille, mutta ne kuulemma toimivat kohtuullisesti ja olivat lähtökohtaisesti maksuttomia.

Oikeustieteen vaihto-opiskelijoille tarjotut maisteritason kurssit yliopistolla olivat kaikki seminaareja, joihin kuului noin yksi tapaamiskerta viikossa lähes koko kevään ajan. Lisäksi kullekin kurssille tuli laatia lyhyt suullinen esitys sekä noin 5000 sanan essee. Kurssit olivat kaikki 20 paikallisen opintopisteen eli 10 ECTS-opintopisteen laajuisia.

Kurssien rakenne ja niiden sisältö poikkesi merkittävästi siitä, minin olin Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tottunut. Jokaiselle seminaaritapaamiselle tuli lukea määrätty aineisto, jota käsiteltiin tilaisuudessa. Osalla kursseista aineiston lukuvastuu jaettiin osallistujien kesken siten, että jokaisen oletettiin kertovan luetun aineiston tai vaikkapa oikeustapauksen sisältö muille opiskelijoille. Tämä opetustapa edellytti täysin erilaista suhtautumista seminaaritapaamisia kohtaan, sillä ennakkovalmistautumiseen meni yllättävänkin paljon aikaa.

Kurssit olivat myös hyvin yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneita. Yksittäisiä pykäliä ei tarvinnut tankata, vaan keskustelimme kursseilla esimerkiksi kriminologiaan ja Internetin regulaatioon liittyvistä yleisemmistä kysymyksistä. Paikallista oikeutta ei omilla kursseillani käsitelty juuri lainkaan.

Suoritin kevään aikana 30 ECTS-opintopistettä ja koin, että niiden suorittamiseksi tarvittava työmäärä ei ollut liian suuri. Yleisesti kursseilla vaadittu osaamistaso oli mielestäni hieman alhaisempi kuin Helsingin yliopistossa.

Olin jossakin määri yllättynyt siitä, kuinka vaihtelevia muiden maiden vaihto-opiskelijoiden englanninkielen taidot olivat. Suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kielitaidot olivat erinomaiset eikä kenellekään tuottanut ongelmia opiskella englanniksi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Paikallinen byrokratia on paikoitellen melko turhauttavaa, sillä asioiden etenemistä joutuu valvomaan jatkuvasti itse. Usein asiansa hoitaakseen joutuu lähettämään useita muistutussähköposteja. Kuitenkin asiat tapasivat aina lopulta järjestymään.

Aberystwythissä ei edellytetty puhuttelua tai muitakaan muodollisuuksia sähköpostitse taikka suullisesti asioitaessa. Professoreita sai sinutella eikä seminaaritapaamisiin tarvinnut pukeutua mitenkään erikoisesti. Suosittelen kuitenkin ainakin aloittamaan sähköpostikeskustelut asianmukaisia etikettisääntöjä noudattaen. Tämän jälkeen voi siirtyä vapaamuotoisempaan keskusteluun, mikäli vastaanottaja alkaa sinuttelemaan.

Matkustaminen Isossa-Britanniassa on halpaa kaikilla muilla kulkuneuvoilla paitsi junilla. Busseilla matkustaminen on toisaalta usein merkittävästi hitaampaa kuin junilla. Opiskelijat voivat hankkia 18–25 -vuotiaille tarkoitetun raideliikenteen alennuskortin muutamalla kympillä. Kortti maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti, mikäli junia käyttää. Sillä saa alennusta myös Lontoon metroissa.

Junayhtiöt on yksityistetty ja kilpailutettu siten, että jokaisella liikennöitsijällä on oma alue, jota se liikennöi yksinoikeudella. Junalippuja mihin tahansa junaan voi silti ostaa minkä tahansa junayhtiön sivuilta. Liput kannattaa kulkuvälineestä huolimatta ostaa ennakkoon, mikäli haluaa säästää rahaa.

Walesin toinen virallinen kieli, kymri, näkyy arjessa, sillä kaiken virallisen viestinnän on oltava myös kymriksi. Tästä huolimatta en kuullut kieltä puhuttavan kuin muutaman kerran koko keväänä.

Suosittelen varaamaan mukaan lämpimiä vaatteita, sillä saarivaltakunnassa on tunnetusti tuulista. Kannattaa myös huomioida, että Briteissä käytetään erilaisia pistorasioita kuin Suomessa, joten adaptereiden ostamiseen kannattaa varautua.

Vaihtokertomus, kevät 2018, University of Strathclyde

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 vaihto-opiskelijana Glasgow’ssa sijaitsevassa Strathclyden yliopistossa. Vaikka kyseinen oppilaitos on varmasti monelle suomalaiselle opiskelijalle Tylypahkaa muistuttavaa Glasgow’n yliopistoa huomattavasti tuntemattomampi, voin vilpittömästi suositella Strathclydea kaikille Britanniassa ja erityisesti Skotlannissa opiskelusta haaveileville! Ohessa lyhyt ote kokemuksistani ja käytännön vinkeistä keväisessä Skotlannissa.

Ennen lähtöä

Lähtöä edeltävä hakuvaihe ja alkubyrokratia oli omasta mielestäni varsin mutkaton. Isoin työ tehdään haun ensimmäisessä vaiheessa, jolloin kirjallisella hakemuksella haetaan Helsingin yliopistolta suostumusta vaihtoon lähdölle; kohdeyliopisto ei missään vaiheessa hakuprosessia vaatinut erillistä “motivaatiokirjettä”. Hakuprosessi tapahtuu sekä Helsingin yliopiston Mobility Online -portaalissa että ensimmäisen “nominaatiovaiheen” jälkeen Strathclyden vastaavassa järjestelmässä. Kahden portaalin välillä sukkulointi voi aluksi tuntua stressaavalta, mutta pakollisen paperisodan määrä on loppupeleissä erittäin maltillinen, eikä esimerkiksi alustavien kurssivalintojen tekemisestä kannata liikaa ahdistua: omalla kohdallani kävi niin, etten voinut osallistua kaikille haluamilleni kursseille, mutta korvaaavat kurssit löytyivät kyllä tilalle varsin nopeasti. Henkilökunta oli koko hakuprosessin ajan erittäin avulias, ja kursseja on myös mahdollista vaihtaa tarpeen tullen vielä opintojen alkamisen jälkeenkin. Strathclyden yliopisto ei  myöskään vaatinut erillistä koetta kielitaidosta, vaan suomalaisiin perusopintoihini kuulunut pakollinen englannin kurssi täytti tämän tehtävän kätevästi.

Onnistuneen hakuprosessin jälkeen lentojen etsiminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Glasgow’ssa on lentokenttä, mutta tarjonta on selvästi suurempi jos matkustaa Edinburghin kautta. Kaupunkien välinen matka taittuu helposti esimerkiksi junalla alle tunnissa, mutta Edinburghin lentokentältä kulkee myös Citylink-bussi suoraan Glasgow’hun.

Asuminen

Strathclyden yliopiston omat opiskelija-asunnot muodostavat niin kutsutun kampuskylän yliopiston alueella, opintorakennusten ja kirjaston välittömässä läheisyydessä. Asuntoloita ja asuntoja on useita erilaisia, ja niiden noin 105-140 puntaa/viikko vuokraan sisältyy vesi, sähkö, netti sekä viikottain suoritettava siivous. (Viimeinen erittäin iso plussa, jos kohdalle osuvat sotkuisat kämppäkaverit!) Asuntoja haetaan hakuvaiheessa erillisellä lomakkeella, jossa hakijoilla on mielestäni erittäin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaiseen asuntoon päätyy: iso osa hakulomakkeesta oli omistettu sen kartoittamiseen, minkälainen hakija oli kyseessä ja millaisten ihmisten seurassa hän viihtyisi parhaiten. Tästä systeemistä iso hatunnosto Strathclydelle, koska se selvästi ohjasi varsin onnistuneesti kohtalaisen samanhenkisiä ihmisiä saman katon alle; tästä syystä ei olekaan ollenkaan tavatonta, että kampukselta löytyy luultavasti useampikin bileasunto. Yliopisto tarjoaa myös paljon tietoa ja neuvoja onnistuneen kampuselämän mahdollistamiseksi, ja asunnon vaihtaminenkin onnistuu varsin helposti vapaina olevien huoneiden määrän niin salliessa. Keskellä kampuskylää sijaitsevasta Village Office -rakennuksesta löytyvät paitsi asuntoasioista vastaavan henkilökunnan tilat ja pyykkitupa, mutta myös pieni ruokala, erittäin kohtuuhintainen opiskelijabaari, Santander-pankin konttori ja automaatti sekä Amazon-lokerikko.

Oman hakuvaiheeni aikana yliopiston nettisivuilla ilmoitettiin, että koko lukuvuodeksi saapuvien vaihto-opiskelijoiden majoittamista asuntoloihin ei voida taata, mutta yhden lukukauden ajaksi saapuville lähtökohtaisesti järjestetään huone kampukselta. Yliopisto tarjoaa myös apua niille hakijoille, joiden tulee etsiä asuntonsa yksityisiltä markkinoilta. Kaupunkiin on selvästi rakennettu, ja rakennetaan edelleen, varsin huomattava määrä asuntoja juuri opiskelijoita silmällä pitäen, joten yliopiston henkilökunnan ja Erasmus-järjestön tuella asunnon luulisi löytyvän suhteellisen helposti.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Strathclydessa kurssit kestävät lähtökohtaisesti yhden lukukauden ajan. Yhden kurssin laajuus vastaa normaalisti kymmentä suomalaista opintopistettä, joten kevään aikana minun tuli suorittaa kolme kurssia. Kurssit koostuvat luennoista, joita järjestetään kahdesti viikossa, sekä kahden viikon välein järjestettävistä tutoriaaleista, joissa kurssin teemoihin perehdytään tarkemmin mm. esitelmien tai väittelyiden kautta. Tutoriaaleihin osallistuminen on pakollista, politiikka luentojen läsnäolopakkoa kohtaan vaihtelee tiedekuntien, laitosten, kurssien ja opettajien mukaan. Tutoriaalien vaatiman valmistautumisen lisäksi kurssit sisältävät yleensä yhden esseesuorituksen ja loppukokeen. Vaihto-opiskelijat, joiden äidinkieli ei ole englanti, saivat ainakin politiikan tutkimuksen laitoksella ottaa kokeeseen mukaan sanakirjan. Kurssit päättyvät muutamaa viikkoa ennen koekauden alkua, joten aikaa pänttäämiseen ja vaihdosta nauttimiseen löytyy varmasti.

Kurssien vaativuustaso ilmoitetaan numeroin ykkösestä viiteen, mutta vaihto-opiskelijat harvemmin saavat osallistua nelos- ja viitostason kursseille. Kurssitarjonta on laaja ja varsin joustava: lukukausikohtaisista kursseista vähintään kaksi tulee suorittaa oman laitoksen sisältä, loput opinnoista voi täyttää melko vapaasti muista oppiaineista. Opetuksen taso omalla laitoksellani oli erinomaista, ja luennoitsijat vaikuttivat aidosti kiinnostuneilta opiskelijoiden panostuksesta ja mahdollisista huolenaiheista. Jokaisen kurssin yhteydessä julkaistiin erityinen kurssiopas, jossa ilmoitettiin yksityiskohtaisesti kurssivaatimusten lisäksi erittäin kattava lista hyödyllisistä lähteistä opiskelun ja esseiden kirjoittamisen tueksi. Yliopiston opiskelijakortilla pääsee käyttämään kirjaston fyysistä ja elektronista aineistoa, ja koekaudella kirjasto on auki ympäri vuorokauden. Lähtökohtaisesti uskallan tiivistää Strathclydessa opiskelun näin: apua saa aina kun uskaltaa kysyä, ja asiat sekä käytännön järjestelyt on yleensä pyritty tekemään opiskelijoiden kannalta mahdollisimman helpoksi.

Opiskelijaelämä on melkoisen vilkasta. Strathclydessa ei ole suomalaiselle opiskelijakulttuurille tyypillisiä ainejärjestöjä, mutta sen sijaan erilaisia harrastuskerhoja (“society”) löytyy valehtelematta useita kymmeniä. Jos bilettäminen ei innosta, ovat kerhot erinomainen tapa tutustua uusiin ihmisiin itselle mieleisen puuhan merkeissä. Protippinä mainittakoon Strathclyde Nordic Society, jonka tapahtumissa pääsee helposti tapaamaan yliopiston suomalaisia tutkinto-opiskelijoita!

Mikäli taas juhliminen kiinnostaa, niin kampusalue ja koko Glasgow muodostavat melkoisen Puuhamaan täynnä mahdollisuuksia edellä mainitun aktiviteetin toteuttamiseen. Village Officen opiskelijabaarin lisäksi lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee yliopiston opiskelijaliiton tilat, josta löytyy biljardipöydillä, jättiscreeneillä ja opiskelijaystävällisillä hinnoilla varustettu The Yard-sporttibaari. Kampusalueen baareissa järjestetään kaikenlaista ohjelmaa aina beer pong-turnauksista pubivisoihoin, ja asuntola-bileiden löytäminen on melkoisen vaivatonta. Itsestään selvästi Glasgow’n yö on täynnä elämää myös kampuksen ulkopuolella!

Vaihtoaika Glasgow’ssa on erittäin hyvä tilaisuus tutustua Skotlantiin laajemminkin. Erilaisia retkiä ja kierroksia järjestetään lukuisten tahojen toimesta, mutta luotettavaksi ja hyväksi havaittu Student Tours Scotland toimii läheisessä yhteistyössä yliopiston kanssa. Strathclydeen saapuvat vaihto-opiskelijat tulevat varmasti tutustumaan kyseisen yrityksen toiminnasta vastaavaan Garyyn tervetulotapahtumien yhteydessä. Jos taas mieli tekee nähdä maailmaa Skotlannin ulkopuolella, pääsee esimerkiksi Englantiin, Irlantiin tai peräti lahden yli manner-Eurooppaan varsin helposti ja edullisesti.

Täysin UniCafen tyylistä järjestelmää ei Strathclydessa ole, mutta lähin vastine on Nourish-ketju, jonka ruokaloita ja kahvilapisteitä löytyy pitkin kampusta. Viiden minuutin kävelymatkan päässä kampukselta sijaitseva Aldi-myymälä on kuitenkin niin edullinen, että jos asut yliopiston asuntoloissa, pääset huomattavasti halvemmalla kun teet päivittäiset ruokasi itse. Britannia on myös ilmeisesti erilaisten välipalojen luvattu maa, joten läheisistä marketeista löytyy aina jotain syötävää kiireisinä luentopäivinä.

Urheilusta kiinnostuneille Strathclyde tarjoaa kesästä 2018 lähtien entistä paremmat puitteet, kun täysin uusi urheilukeskus avautuu kampuksen välittömään yhteyteen. Vanhan urheilukeskuksen hinnat olivat aikalailla UniSportin tasoa, ja tämä tuskin muuttuu radikaalisti. Erilaisia urheilujoukkueita ja -kerhoja löytyy myös kelpo kattaus jostain tietystä lajista kiinnostuneille.

Lopuksi vielä mainittakoon allekirjoittaneen henkilökohtaiset ostovinkit koto-Suomesta Skotlantiin lähteville: sadetakki, vedenkestävä reppu tai laukku läppärille ja kunnolliset kuulokkeet. Näillä pääsee jo pitkälle!