Vaihtokertomus, the University of Edinburgh, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Hei kaikille vaihtoon lähtemistä pohdiskeleville! Olen kolmannen vuoden valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka teki reilu vuosi sitten yhden elämänsä parhaista päätöksistä ja hyppäsi tuntemattomaan, nimittäin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi vaihtoon Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin. Lopputuloksena oli seikkailu täynnä taianomaisia – ja vähän tavallisempiakin – hetkiä!

Sinä päivänä

Pölähdin Skotlannin maaperälle sattumalta historiallisella hetkellä. Syyskuun 8. päivän ensimmäisinä tunteina astuin Edinburghin myöhäiskesän yöhön, ja samana iltapäivänä korviini kantautui tieto kuningatar Elisabet II:n kuolemasta. Vaihtoni alkoi hämmentyneen dramaattisissa tunnelmissa keskellä haikeaa hiljaisuutta ja massiivisia tiesulkuja. Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä päädyin ex tempore kymmenien tuhansien ihmisten kanssa jonottamaan St Gilesin katedraaliin, jonne kuningattaren arkku tuotiin Balmoralin linnasta. Viiden tunnin odotukseni oli verrattain lyhyt, sillä jotkut seisoivat jonossa yön yli. Totesin pian, että tämän peribrittiläisempää asiaa tulen tuskin koskaan elämässäni tekemään.

Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.
Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.

 

Alku aina hankalaa…

…niin myös ainakin omassa vaihdossani. Monilta vaikeuksilta voi kuitenkin välttyä huolellisella ja ajoissa hoidetulla valmistautumisella. Omalla kohdallani esimerkiksi asunnon metsästyksestä kehkeytyi vähän liiankin jännittävä prosessi. Edinburghissa oli pulaa asunnoista, eikä EU:n alueelta tuleville vaihto-opiskelijoille taattu Edinburghin yliopiston asuntoloista asuntoa, mutta sitä kehotettiin silti kaiken varalta hakemaan. Asuntohakemuksen pystyi jättämään vasta, kun oli saanut vaihtopaikan yliopistolta, ja hakemusta täyttäessäni kävikin ilmi, että yliopistolla oli vaihtosyksynäni poikkeuksellisen hyvä asuntotilanne. Viikkoa ennen lähtöäni Edinburghiin sain kuitenkin tietää, ettei yliopistolla ollutkaan tarjota minulle asuntoa, vaikka vielä heinäkuun lopussa minulle oli kerrottu asunnon saamisen olevan erittäin todennäköistä. Huonoja uutisia seurasi vuorokauden ajan paniikinomaista vuokrailmoituksiin vastailemista ja yliopiston asuntoloiden nettisivujen chat-palveluun valittamista, minkä jälkeen sain yllättäen yliopistolta asuntotarjouksen. Myöhemmin kävi ilmi, että ne vaihtarit, jotka olivat jättäneet hakemuksensa aiemmin (tai joissain tapauksissa soittaneet yliopiston työntekijöille kolme kertaa päivässä), olivat saaneet asunnon. Mitä tästä opin? Hakemus vaihtokohteeseen kannattaa jättää niin pian kuin mahdollista! Ensimmäiset kolme yötä asunnossani nukuin ilman tyynyä ja peittoa, sillä etukäteen tilaamani tavarat olivat eksyneet matkan varrella. Onneksi syyskuun puolivälissä oli vielä lämmin kesäsää ja sain korvaavan tilauksen maksutta. Soluasuntoni osoittautui viihtyisäksi ja kolme kämppistäni todella mukaviksi. Huoneeni pienuus ei haitannut, sillä suurimman osan valveillaoloajastani vietin kampuksella, tapahtumissa sekä Edinburghia ja Skotlantia kierrellen.

Asunnon löytämisen lisäksi erityistä päänvaivaa monille vaihtareille aiheutti kurssi-ilmoittautuminen. Edinburghin yliopistolla on pitkä lista aloista, joiden kurssit ovat erittäin suosittuja, joten jos haaveilee niille pääsystä, kannattaa takataskussa olla runsaasti varavaihtoehtoja. Kurssivalinnoissa etusijalla ovat tutkinto-opiskelijat ja heidän jälkeensä alakohtaisella vaihtosopimuksella tulevat vaihtarit. Koska oma sopimukseni oli yliopistonlaajuinen ja minua kiinnostaneet kurssit lukeutuivat erittäin suosittuihin, jouduin päivystämään kesällä sähköpostin ääressä odottaessani kyseisten kurssien ilmoittautumisen aukeamista kaikille vaihtareille. Ilmoittautumisessa piti olla vikkelä, sillä nopeat söivät hitaat. Jäljellä olleet kurssipaikat täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä, ja jos kurssivalintoihinsa halusi tehdä muutoksia, oli joka kerta täytettävä sama lomake uudelleen ja toivottava, että joku muu oli juuri hetkeä aiemmin perunut ilmoittautumisensa havitellulle kurssille. Mitään jonotuslistaa ei siis ollut käytössä. Kannattaa myös huomioida, että kolmannen ja neljännen vuoden kursseille osallistuvilta edellytetään C1-tason englannin kielen taitoa. Todistukseksi kielitaidosta kelpasivat ainoastaan kansainvälisesti hyväksyttyjen kielikokeiden tulokset, joten suoritin keväällä ennen vaihtoani IELTS-kokeen. Mahdollisten kielikokeiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin kannattaa siis varautua etukäteen.

Lähtöorientaatiossa oli puhuttu siitä, millaisia sopeutumisen vaiheita vaihtoon tyypillisesti liittyy, ja olinkin pohtinut etukäteen paljon sitä, millainen sopeutumisen kehityskaari omalla kohdallani olisi. Vaihtoni ei startannut tavanomaisella alkuhuumalla vaan pikemminkin jonkinlaisella jännityksen ja ahdistuksen sekavalla yhdistelmällä. Asiaan vaikuttivat paitsi stressaavat lähtövalmistelut, alkubyrokratia ja täysin tuntemattomassa paikassa oleminen ilman tuttuja tukiverkkoja myös se, että vaihtoon lähtiessäni muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Minulle vaihdon ensimmäiset päivät olivatkin ne kaikista haastavimmat.

Korkealta otettu maisemakuva. Pilvistä taivasta vasten etäinen kaupunki ja vehreitä kukkuloita.
Urbaanin legendan – joita Edinburghissa muuten riittää – mukaan opiskelijoiden on kiivettävä sammuneen tulivuoren Arthur’s Seatin huipulle ennen lukuvuoden alkua, mikäli mielivät läpäistä kurssinsa. Kannattaa myös huomata, että kukkulalle on kiivettävä pariton määrä kertoja. Itse mokasin tämän kapuamalla ylös kahdesti, mutta läpi pääsin silti!

 

Opiskelusta

Alkukankeuksien jälkeen haltioituneisuus vaihdossa olemisesta otti minut toden teolla valtaansa. Siitä eteenpäin vuorottelivatkin innostus uuteen arkeen, kulttuuriin ja ihmisiin tutustumisesta, ajoittainen turhautuminen asioihin, jotka mielestäni toimivat Suomessa paremmin, sekä jatkuva epäuskoisuus ja onnen tunne siitä, että elämäni Edinburghissa oli totisinta totta.

Innostustani vaihto-opintoihini lisäsi se, että koronafuksina ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistani olivat kuluneet etänä ja vaihdossa sain ensimmäistä kertaa viettää normaalia opiskelijaelämää kampuksella. Vaikken päässyt yhdellekään minua eniten kiinnostaneista kursseista siitäkään huolimatta, että täytin ilmoittautumislomakkeen toistakymmentä kertaa, olin loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen kursseihini. Näin jälkikäteen ajatellen kurssivalintoja ei olisi kannattanut stressata niin paljon, sillä Edinburghin yliopistolla oli mielestäni laaja ja mielenkiintoinen kurssitarjonta vaihtareille. Kurssien laajuus Edinburghissa vastasi tyypillisesti kymmentä opintopistettä, joten suoritin yhteensä kolme kurssia politiikan tutkimuksesta, maailmanpolitiikasta ja sukupuolentutkimuksesta. Omien kurssieni parhaita puolia olivat paitsi erittäin kiinnostavat ja kriittiseen ajatteluun kannustavat sisällöt myös omistautuvat opettajat ja motivoituneet kanssaopiskelijat sekä silmiä avaavat keskustelut. Siinä missä Helsingissä kandivaiheen opintoni koostuivat pääasiassa massaluennoista, Edinburghissa luentojen lisäksi järjestettiin tutoriaaleja eli pienryhmäopetusta, jossa keskusteltiin luennoista ja kurssikirjallisuudesta. Minulle tutoriaalit olivat sekä kaikkein haastavin että antoisin osa vaihto-opintojani, sillä ne edellyttivät huolellista valmistautumista ja akateemista argumentointia vieraalla kielellä mutta toisaalta syvensivät oppimistani ja tutustuttivat kurssikavereihin.

Toinen keskeinen ero yhteiskuntatieteiden opetuksessa oli Edinburghin yliopiston aktiivinen office hours -kulttuuri: opettajat tarjosivat opiskelijoille viikoittain mahdollisuuksia tavata kasvotusten ja keskustella mistä tahansa kursseihin liittyvästä tai pyytää vaikkapa apua esseeaiheen rajaamiseen. Myös arviointi- ja palautekulttuuri oli hyvin erilainen. Kurssitehtävät palautettiin anonyymisti, eli opettajat eivät ainakaan teoriassa tienneet, mikä palautus oli kenenkin. Lisäksi jokaisen arvioitavan kirjallisen kurssitehtävän alkuun tuli liittää palautelomake, johon opettajat sitten hyvin yksityiskohtaisesti kommentoivat suorituksen vahvuuksia ja kehityskohteita sekä antoivat parannusehdotuksia. Arvostin tätä erittäin paljon, sillä Helsingin yliopistossa olin tottunut saamaan arvosanojen lisäksi enimmäkseen niukkasanaista ja melko ympäripyöreää palautetta, jos sitäkään. Työmäärältään vaihtokurssini vastasivat mielestäni melko pitkälti kurssejani Helsingissä.

Syksyllä vaihtoon lähtevän kannattaa ottaa huomioon, että syyslukukausi Edinburghin yliopistossa on todella lyhyt: orientaatioviikko järjestettiin syyskuun puolessavälissä, kaksi viikkoa myöhemmin kuin Helsingissä, ja viimeiset kurssisuoritukseni sain pakettiin jo joulukuun ensimmäisinä päivinä. Lomaa ei välissä ollut, joten opiskelurupeama oli hyvin tiivis. Virallisia tenttiviikkoja oli kaksi, mutta kaikki omat kurssitehtäväni olivat erilaisia esseitä ja muita samankaltaisia tekstejä, joiden palautuspäivät olivat jo ennen tenttiviikkojen alkua. Tyypillisesti kurssien puolivälissä piti palauttaa lyhyempi kurssitehtävä ja kurssin lopussa pidempi. Vaikka tutkinto-opiskelijana Edinburghin yliopiston tiivis opiskelurytmi olisi todennäköisesti tuntunut raskaalta, vaihtarina iloitsin siitä, että opintojen päättymisen jälkeen minulla oli vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa ottaa rennosti, nähdä kavereita sekä seikkailla ympäri Edinburghia ja Skotlantia ennen paluutani Suomeen joulunviettoon.

 

Korkeakattoinen rakennus sisältä. Katossa kattokruunu, edessä nöyttämö ja yleisöä istumassa.
Edinburghin yliopisto on perustettu vuonna 1583, joten monet sekä rakennuksista että perinteistä ovat vanhoja. Kuvassa käynnissä uusien opiskelijoiden tervetuliaisseremonia säkkipillimusiikin säestyksellä McEwan Hallissa.

 

Arjen ihanuuksia ja ikävyyksiä

Skotlannissa on sanonta, jonka mukaan yhden päivän aikana voi kokea neljä vuodenaikaa. Fraasissa on perää, sillä Skotlannin sää voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Stereotypiat surkeasta säästä ovat kuitenkin mielestäni liioiteltuja, ja juuri sää yllättikin minut erittäin positiivisesti. Vaikka vaihtoni ajoittui pitkälti pimeään ja kylmään vuodenaikaan, sää oli suurimman osan ajasta todella hyvä! Toki on syytä varustautua myös tuuleen ja sateeseen, sillä niitä Edinburghissa asuva saa taatusti ajoittain niskaansa.

Yksi parhaista eduista nuorena Skotlannissa asuvana on Young Scot Card. Se on henkilöllisyystodistuksenakin usein kelpaava kortti, jolla alle 26-vuotiaat saavat alennuksia esimerkiksi julkisesta liikenteestä ja kulttuuripalveluista, kuten museokäynneistä. (Valtaosa ainakin Edinburghin museoista on tosin kaikille ilmaisia, joten niissä voi kierrellä huoletta sydämensä kyllyydestä.) Alle 22-vuotiaat saavat lisäksi matkustaa ilmaiseksi busseilla kaikkialla Skotlannissa. Edinburgh on sen verran tiivis kaupunki, että kävellen ja pyöräillen pääsee helposti paikasta toiseen, mutta itse kuljin busseilla melko usein, sillä asuntolani sijaitsi yli puolen tunnin kävelymatkan päässä kampukseltani. Young Scot -korttini saapumiseen kului tosin kuukauden päivät, ja Edinburghin bussiaikataulut olivat pelkkä vitsi: oli sääntö eikä poikkeus, että bussit tulivat 10–15 minuuttia myöhässä – paitsi viikonloppuaamuisin, jolloin ne saapuivat reippaasti etuajassa. Bussinkuljettajat ja muut kaupunkilaiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä, mikä teki aamuruuhkassa jumittamisesta jos ei nyt mukavaa niin ainakin siedettävää.

HSL:n lisäksi vaihdon aikana tuli ikävä UniCafeta. Kampuksilla oli kyllä yliopiston omistamia kahviloita ja joitain ruokaloitakin, mutta opiskelijahintaista lounasta ei tunnettu. Niinpä päädyin monien muiden tavoin tekemään itselleni lounaseväät kampukselle. Opiskelijoille ei ollut myöskään omaa terveydenhuoltoa, vaan se hoitui julkisissa terveyskeskuksissa. Terveyskeskukseen rekisteröityminen osoittautui kärsivällisyyttä vaativaksi toimenpiteeksi, sillä lähimpään terveyskeskukseeni otettiin uusia asiakkaita enintään 30 viikossa ja rekisteröityminen onnistui ainoastaan paikan päällä. Jos halusi varmistaa itselleen paikan, piti viikon alussa mennä jonottamaan puolitoista tuntia ennen terveyskeskuksen aukeamista. Rekisteröitymistä kannattaa kuitenkin harkita, vaikka vaihto kestäisikin vain yhden lukukauden, sillä se varmasti helpottaa hoidon saamista tarpeen tullen. Omassa vaihdossani kurjinta oli se, että sairastuin peräti kolme kertaa, mutta lääkärissä minun ei kuitenkaan lopulta tarvinnut käydä. Tarvittaessa olisin myös pärjännyt eurooppalaisen sairaanhoitokortin – joka kelpaa Britanniassa edelleen brexitistä huolimatta – ja kattavan matkavakuutuksen turvin.

Koin oloni koko vaihtoni ajan Edinburghissa ja muuallakin Skotlannissa todella turvalliseksi. Hieman huolta aiheutti ainoastaan digitaalinen turvallisuus, sillä netissä ja sosiaalisessa mediassa liikkui jatkuvasti monenlaisia huijauksia. Erityisen tarkkana on syytä olla, jos etsii asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Asuntohuijausten lisäksi kannattaa varoa etenkin sosiaalisessa mediassa liikkuvia, vaihtareihin ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin usein kohdistettuja huijausyrityksiä, kuten huijaustarkoituksessa perustettuja sosiaalisen median ryhmiä ja epäaitojen tapahtumalippujen myyntiä.

Edinburghin kaupunki ja yliopisto ovat molemmat todella kansainvälisiä, noin 45 prosenttia yliopiston opiskelijoista tulee Britannian ulkopuolelta. Kansainvälisyyden aistiikin helposti esimerkiksi kaupungin kulttuuri-, ravintola- ja myymälätarjonnassa. Voimakkaan inflaation vuoksi hinnat olivat vaihtoni ajan Skotlannissa korkealla, etenkin asuntojen vuokrataso. Myös brexit vaikutti vaihtooni siinä määrin, ettei Britanniaan lähteneiden vaihtoapurahaa voitu inflaation myötä korottaa toisin kuin muihin Erasmus+-vaihtoihin lähteneiden. Vaihdon kustannuksiin pystyy onneksi itse vaikuttamaan sillä, millaisiin hankintoihin rahojaan käyttää. Suosittelen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan säästämään vaihtoa varten ja panostamaan erityisesti aineettomiin elämyksiin!

Kuva mukista jossa lämmintä juotavaa ja lautasesta, jolla on pieni kakkupala.
Edinburghin kahvilatarjonnan ihanuuksilla herkuttelu on mahtava tapa tavata ystäviä kylmenevinä syysiltoina!

 

On the bonnie, bonnie banks…

Koska Edinburghin yliopistossa ei ole vanhempien opiskelijoiden uusille järjestämää tuutorointia, suosittelen vahvasti lähtemään mukaan mahdollisimman monen opiskelijajärjestön toimintaan. Toisin kuin Helsingissä Edinburghissa valtaosa järjestöistä on keskittynyt jonkin tietyn harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen, ei opiskeltavan alan, ympärille. Parhaiten järjestöihin pääsee tutustumaan orientaatioviikon tapahtumissa. Olen ikuisesti kiitollinen paikalliselle ESN-järjestölle, jonka kautta tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, vihkiydyin skottiperinteiden saloihin sekä näin ja opin ympäri Skotlantia (ja Pohjois-Englantia) tehdyillä reissuilla enemmän kuin olisin koskaan omatoimimatkoilla kyennyt. ESN järjesti suhteellisen edullisia päivä- ja viikonloppuretkiä yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa, jonka osaavat oppaat ja huolella valmistellut matkasuunnitelmat takasivat unohtumattoman reissun toisensa perään. Halusin vaihtoni aikana sukeltaa mahdollisimman syvälle skottikulttuuriin, joten liityin myös perinteisiin skotlantilaisiin tansseihin erikoistuneeseen järjestöön. Kävin viikoittain ceilidh ja country -tunnilla, ja yllätyksekseni skotlantilainen kansantanssi osoittautui nopeasti tutuksi: monet lukion vanhojen tansseissa esitettävistä tansseista ovat muunnelmia ceilidh- ja country-tansseista! Juhlapäivinä järjestettävät ceilidh’t luovat käsinkosketeltavan yhteisöllisyyden tunteen ja saavat taatusti hyräilemään Auld Lang Syne -kansanlaulua jo ennen sanojen oppimista.

Kuten opiskelijajärjestöjen tarjonnasta Edinburghista ja Skotlannista löytyy taatusti jokaiselle jotakin: herkkusuille toinen toistaan ihastuttavampia itsenäisiä kahviloita, joissa maistella perinteisiä skottileivonnaisia, fyysistä haastetta kaipaaville Seven Hills of Edinburgh -haaste, jossa valloitetaan kaikki kaupungin kukkulat (yhdessä päivässä), kulttuuri- ja historiaintoilijoille lukuisia museoita ja mahtavia linnoja, joissa vaellella tuntikausia putkeen, tanssilattialle hinkuville vilkas yöelämä sekä reissaajille tietenkin henkeäsalpaavat Ylämaat, Skotlannin suurimmat kaupungit ja tarvittaessa myös muu Britannia hyvien kulkuyhteyksien päässä.

Vaikka historian havinaa huokuva Edinburgh on lumoavan kaunis kaupunki, jossa itsessään riittää nähtävää, tehtävää ja koettavaa koko vaihdon ajaksi, kannattaa ehdottomasti uskaltautua seikkailemaan myös pääkaupungin ulkopuolelle. Valtaosan vaihtoni ikimuistoisimmista hetkistä koinkin Skotlannin käsittämättömän upeassa luonnossa. Kaikkein pysäyttävimmän hetken koin paikassa, jossa kenenkään Skotlannissa vierailevan ei pitäisi jättää käymättä. Isle of Skye on suuri saari Luoteis-Skotlannissa, ja kavutessani kirpeän raikkaassa aamu-usvassa pilvien tasalle The Old Man of Storr -nimellä tunnetun jyrkkärinteisen kalliokukkulan juurelle katosivat viimeisetkin ihmetyksen rippeeni sen suhteen, miksi lukemattomat eri alojen taiteilijat ovat saaneet inspiraationsa juuri Skotlannista. Maisema ja tunnelma olivat kuin toisesta maailmasta, mahdottomia vangita valokuviin.

Korkealta otettu maisemakuva. Vihreitä rinteitä ja merta himmeässä valossa.
Näkymä The Old Man of Storr -kukkulan juurelta Isle of Skye -saarella.

 

A wee piece of advice

Lähtövalmistelujen, alkubyrokratian ja vieraan paikan aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta kaikkein eniten stressasin sitä, saisinko vaihdon aikana kavereita ja löytäisinkö uudesta yhteisöstä paikkani. Kun oivalsin, ettei minun tarvitse yrittää saada vaihdosta elinikäisiä sydänystäviä, sosiaaliset paineet helpottivat ja ihmisiin oli helpompi tutustua. Vaihtareille tyypillisesti paikallisiin opiskelijoihin tutustuminen oli kaikkein vaikeinta, mutta tapasin lukuisia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa, joiden ansiosta pääsin perehtymään moniin muihinkin kuin skotlantilaiseen kulttuuriin. Myöhemmin selviää, jäävätkö jotkut heistä elämääni pysyvämminkin. Tärkeintä minulle oli kuitenkin se, että sain jakaa ikimuistoisen elämänvaiheen ihanien ihmisten kanssa!

Vaihdossa oleminen tuntui minusta loppuun saakka ja vielä jälkikäteenkin hyvin hämmentävältä, sillä yhdessä hetkessä elin paikallisen asukkaan arkea ja toisessa kirmasin turistina ympäri maita ja mantuja. Juuri tämä olikin mielestäni yksi vaihtoon lähtemisen parhaista puolista: pääsin paljon syvemmälle paikalliseen kulttuuriin kuin turistilomalla olisi ollut mahdollista, mutta toisaalta pystyin ottamaan rennosti ja nauttimaan vapaa-ajan elämyksistä samalla, kun tutkinto-opiskelijat hikoilivat opintojensa kimpussa. Vaihtoni päättyessä olinkin muutamassa kuukaudessa nähnyt enemmän Skotlantia kuin skotlantilainen kämppikseni koko elämänsä aikana.

Vaihtoon kannattaa mielestäni suhtautua jalat maassa pitävällä mutta luottavaisella asenteella: varmaa on, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita, että eteen tulevat haasteet olisivat ylitsepääsemättömiä. Vaihto on todennäköisesti helpoin ja edullisin tapa kokeilla ulkomailla elämistä. Se on myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia itsestä, toisista ja maailmasta sekä kasvaa ihmisenä – hyvin kliseistä mutta totta. Minulle vaihto oli yksi tähänastisen elämäni parhaista kokemuksista, ja uskon, että se on sitä monille muillekin. Jos tämä kertomus ei vielä vakuuttanut, suosittelen lukemaan muiden Edinburghissa vaihdossa olleiden tarinoita Edinburghin yliopiston ylläpitämästä blogista. Hyppää sinäkin tuntemattomaan ja nauti vaihdostasi, Edinburghissa tai jossain muualla!

Slàinte mhath!

Ihmisen siluetti sinistä järveä ja taivasta vasten
Legendaarisen Loch Nessin rannalla. Hirviö jäi tällä kertaa bongaamatta.

P.S. Vaikka vahvasta skottiaksentista tuskin saa selvää vielä vaihdon päättyessäkään, siihen ei voi olla ihastumatta. Ehkä se on se tutun kuuloinen R-kirjain…

P.P.S. Kotiinpaluun koitettua iskee todennäköisesti piinaava Skotlannin-ikävä, jonka lievittämiseksi voi vaikkapa katsoa Outlander – Matkantekijä -sarjaa.

P.P.P.S. Vaihdon ei tarvitse olla kerran elämässä -kokemus. Omani ylitti odotukseni siinä määrin, että aion suunnata uuteen vaihtoseikkailuun syksyllä 2024!

Viidestä korkeasta pylväästä muodostuva monumentti sinistä taivasta vasten. Keskimmäisten pylväiden välissä suhteessa pienetä näyttävä ihminen levittää käsivartensa.
Keskeneräiseksi jäänyt Skotlannin kansallismonumentti Calton Hill -kukkulalla ja viimeinen kokonainen päiväni Edinburghissa.

Vaihtokertomus, King’s College London, kevät 2022

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Hei vain kaikille vaihto-opiskelusta kiinnostuneille! Olen itse kohta valmis teologian ja uskonnontutkimuksen kandidaatti, joka vietti toisena opiskeluvuonnaan ihanan ja innostavan kevätlukukauden Lontoossa, King’s Collegessa. Päätös lähteä tutusta ja turvallisesta Helsingistä opiskelemaan Isoon-Britanniaan tuli omalta osaltani jokseenkin yllättäen, sillä hain mukaan kevätlukukauden Erasmus+ -ohjelmaan spontaanisti vasta syksyn täydennyshaussa, kun siitä ilmestyi mainos sähköpostiin. En aluksi edes uskonut pääseväni mukaan, mutta muutamassa viikossa sain tiedon, että minut on hyväksytty, ja vielä ensimmäiseen valintakohteeseeni! Kannattaa siis hakea lyhyelläkin varoitusajalla, jos vain rohkeutta riittää 😊

Vaikka vaihtoon lähteminen ja erityisesti sen järjestely saattaa ainakin aluksi ja vielä prosessin aikanakin vaikuttaa melko työläältä, voin vakuuttaa kaiken olevan sen arvoista. Muuttoon liittyviä paperitöitä ei ainakaan omalla kohdallani juurikaan ollut, sillä lähdin Englantiin niin lyhyeksi aikaa. Vuokrasin todella helposti HOAS -yksiöni toiselle opiskelijatoverilleni vaihdon ajaksi ja tein muuttoilmoituksen postiin sekä Suomen Digi- ja väestövirastolle. Minun ei myöskään onneksi tarvinnut ilmoittaa muutostani poliisille tai ilmoittaa itseäni Lontoon kaupungin asukkaaksi. Aivan mutkitta lähtöni ei kuitenkaan valitettavasti sujunut; Koronaviruspandemian vuoksi ei ollut aivan varmaa, onnistuisiko vaihtoon lähteminen lainkaan matkustusrajoitusten vuoksi, mikä oli kiistatta hermoja raastavaa. Toinen King’s Collegen nettisivuilla kirjoitetaan, että alle 6 kuukautta maassa olevan opiskelijan ei tarvitsisi todistaa kielitaitoaan. Oletin, ettei tämä koskisi minua, mutta lopulta sain sähköpostin, jonka mukaan myös minun pitäisi viipymättä toimittaa todistus englannin kielen taidosta, tai en välttämättä voisikaan lähteä vaihto-opiskelijaksi. Tällöin minun tuli olla yhteydessä Helsingin yliopiston Kielikeskukseen, josta sain onneksi todistuksen vaihtoon lähtöä varten. Yksi neuvo siis; Varmista hyvissä ajoin vaihto- ja kotiyliopistolta, että sinulla tosiaan on kaikki tarvittavat dokumentit – vaikka sitten kahteen kertaan. Kannattaa varautua pienten epäselvyyksien lisäksi myös siihen, että vaihtoa varten laadittavaan opintosuunnitelmaan tai kurssiaikatauluihin tulee yllättäviä muutoksia; Minun piti tehdä melkein kaikki vaihtoa varten tehdyt kurssivalinnat uudestaan silloin, kun pääsin Lontooseen. Neuvoisin siis myös, että esimerkiksi Learning Agreementiin ei käytä liikaa aikaa, ja että suhtautuu avoimin mielin mahdollisiin muutoksiin.

Saavuin itse Lontooseen tammikuun alussa, ja jo heti ensimmäisen tunnin aikana tuli selväksi, että edes kevyttoppatakki olisi kaupungin säässä liikaa. Aurinko paistoi Lontoossa keskitalvella samalla tavalla kuin se paistaa Suomessa myöhään keväällä, ja jotkut olivat jo jopa laittaneet kukkia ulos maljakoihin. Sää oli siis erittäin mieluinen. Yksi ensimmäisiä asioita tehtävälistalla – sekä yksi ensimmäinen kulttuurishokki – oli se, että minun tulisi noutaa fyysinen opiskelijakortti koulun kampukselta. Vaikka Suomessa opiskelijakorttia ei välttämättä tarvitse pitää mukanaan yliopistolla, Lontoossa opiskelijakortin tuli olla aina mukana – sillä ilman sitä kampuksen rakennuksiin tai edes omaan asuntoon ei päässyt sisälle. Yliopiston huippulaadukkaat kirjastot ja mukavat opiskelutilat olivat myös opiskelijoille auki ympäri vuorokauden jokaisena päivänä. Tätä en ollut lainkaan osannut odottaa, ja ikuisena yökukkujana tämä oli mielestäni aivan ihanaa. Yliopistollani oli myös kattava kuntosali- sekä ryhmäliikuntaohjelma, johon King’s Collegen opiskelijat saattoivat ostaa edullisia kausikortteja. Itse käytin siis vaihto-oppilaan arjessani paljon aikaa kirjastossa ja kuntosalilla – enpä olisi sitä uskonut ennen lähtöä! Kampus sijaitsi aivan Lontoon keskustassa, mikä myös tarkoitti sitä, että ennen tai jälkeen luentoja saattoi keksiä mitä vain uutta ja mielekästä tekemistä. Vaikka kaupunki tuntuikin silloin tällöin lompakossa melko kalliilta esimerkiksi ravintoloiden ja julkisen liikenteen osalta, monet kaupungin nähtävyyksistä olivat onnekseni ilmaisia. Kaupungissa asuminen myös opetti parempaa budjetointia.

Uusien tuttavuuksien ja ystävien hankkimisen osalta kunkin vaihto-opiskelijan täytyy olla itse todella aktiivinen, joka tuli ainakin minulle pienehkönä yllätyksenä. Olin saanut sellaisen kuvan vaihdossa olleilta ystäviltäni, että tapahtumia ja ohjelmaa olisi tarjolla vaihto-oppilaille paljon enemmän, mutta vaihtoyliopistoni liikkuvuuspalvelut eivät järjestäneet orientaatioviikon jälkeen enää mitään ohjelmaa vaihto-opiskelijoille, ja tietoa tulevista opsikelijatapahtumista sai etsiä itse. Tiedekuntanikaan ei koskaan järjestänyt esimerkiksi tapaamisia omille vaihto-opiskelijoilleen, enkä muistaakseni edes koskaan tavannut ainuttakaan toista vaihto-opiskelijaa teologiselta alalta. Onneksi sain kuitenkin itse muodostettua mukavan kaveriporukan muiden tiedekuntien vaihto-opiskelijoiden kanssa; Uudet ystäväni olivat kotoisin muun muassa Saksasta, Yhdysvalloista sekä Etelä-Koreasta. Teimme paljon yhdessä ja opimme kaikki toisiltamme kotimaiden kulttuureista ja tavoista.

Olen itse yksi epäonnisista koronafukseista, joka ei ennen tätä vuotta ollut päässyt kertaakaan osallistumaan lähiluennoille. Tästä syystä yksi erittäin positiivinen yllätys Lontoossa opiskelussa oli se, että kaikki opetus järjestettiin kampuksella lähiluentoina. Jokaiselle viikon luentoa varten annettiin luettavaksi materiaali, kuten kirjojen lukuja tai artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä meillä saattoi myös paikallisessa oppimisympäristössä olla luettavien tekstien yhteydessä kysymyksiä ja pieniä lukutehtäviä, joihin opiskelijoiden tuli valmistautua ennakkoon. Satunnaisesti opettajat saattoivat myös lisätä pandemia-aikana aiheesta nauhoitettuja Zoom-esitelmiä meille tarkasteltavaksi, mikä oli heiltä mukavasti tehty. Viikoittain järjestettävät luennot toimivat hyvin samankaltaisesti kuin Helsingin yliopistossa. Luennoitsija siis luennoi, mutta kullakin luentokerralla meidän tuli keskustella lukutehtävistämme sekä viikon materiaaleista. Yksi kursseistani oli kuitenkin poikkeus – uskontoa Lontoon kaupungin kontekstissa käsittelevällä kurssilla teimme muutamia opintoretkejä erinäisiin upeisiin kohteisiin, kuten Westminster Abbeyyn sekä Tate Moderniin. Vaikka ilmeisesti Erasmus -opiskelijoilla onkin mahdollisuus valita vaihdossa mitä tahansa kursseja, itse päätin suorittaa teologian ja uskonnontutkimuksen tieteenalan kursseja, sillä uskoin niistä olevan eniten hyötyä. Voinkin hyvällä omallatunnolla suositella, että valitsee sellaisia opintoja, mitkä hyödyntävät tutkinnon suorittamisessa. Minulla ei ollut lainkaan kokeita tai tenttejä vaihto-opiskeluni aikana, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyöksi essee. Essee määritti kurssin arvosanan käytännössä suoraan, ja varmastikin tästä syystä opettajat kannustivat opiskelijoita keskustelemaan kurssityönsä kirjoitusprosessista ja mahdollisista kysymyksistä joko joko luentojen aikana tai sitten henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Mainittakoon vielä, että opettajat olivat selvästi lahjakkaita ja viihtyivät työskennellessään opiskelijoiden parissa.

Arvosteluasteikko oli Iso-Britanniassa 0-100 %, ja sain ainakin muiden opiskelijoiden puheista sen käsityksen, että 60% arvosana oli jo ”hyvä” arvosana, ja että 80-90% kaltaisia pisteitä esseistä tai kursseista saavat vain hyvin harvat. Olen itse sitä mieltä, että arvosanoista ei vaihto-opintojen aikana kannata ottaa liikaa stressiä, sillä yleensä vaihdossa suoritetut opinnot kirjataan Helsingin Yliopistolla tutkintoon vain arvosanoilla hyväksytty/hylätty.

Mahdollisuuksia opiskelija-asunnon hankkimiseen on Lontoon kokoisessa kaupungissa varmasti myös yksityisillä markkinoilla, mutta itse hain huonetta suosiolla vaihtoyliopiston kautta. Uskoin, että vaihtoyliopisto olisi kaikista luotettavin ja mutkattomin vuokranantaja, enkä pettynyt. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, sillä se tehtiin King’s Collegen omassa sähköisessä portaalissa. Sain kuitenkin itse tietää vaihtoon pääsystä vasta melko myöhään, joten sain jännittää hetken tietoa omasta asunnosta – eräässä vaiheessa yliopistolla oli tarjolla enää kaikista kalleimpia yksiöitä, joihin budjettini ei olisi tosiaan riittänyt. Lienee myös tärkeää muistuttaa, että yleensä Lontoon asumiskustannukset ovat melko kalliit suomalaiseen hintatasoon nähden. Onnistuin kuitenkin itse saamaan hyvässä kunnossa olevan soluhuoneen todella hyvältä sijainnilta, aivan London Bridgen metroaseman vierestä. Sijainti osoittautui vaihdon aikana uskomattoman hyväksi: Eräs King’s Collegen 24/7 auki olevista kirjastoista oli aivan takapihallani, unohtamatta tietenkään kaupungin monia puistoja. Muutenkin yliopiston tiloissa asuminen oli helppoa ja mukavaa; Pyykkitupa ja postilaatikot olivat alakerrassa sekä siivooja kävi kerran viikossa niin ettei vaikkapa keittiön siivoamisesta tullut kiistaa. Solussa oli omien, valmiiksi kalustettujen huoneiden lisäksi yhteinen suihku, vessat ja keittiö. Suomeen verrattuna Lontoon opiskelija-asunnot eivät olleet aivan yhtä hyväkuntoisia tai moderneja, mutta mielestäni oma majapaikkani oli miellyttävä – ympäröivä kaupunki houkutteli ulos, jos pieni huone tuntui ahtaalta. Asunnossani oli kolme muuta kämppistä minun lisäkseni, jotka olivat kaikki kandidaattivaiheen vaihto-opiskelijoita muualta Euroopasta. Kämppikset olivat mukavia, ja yhteisolo oli rauhallista ja vaivatonta.

Suomeen paluu oli kiistatta haikeaa, mutta nyt vaihtokokemukseni jälkeen tiedän, että tietoni ja taitoni riittävät lähteä tulevaisuudessakin joko opiskelemaan tai työskentelemään ulkomailla. Opin myös paljon tapaamiltani ihmisiltä, ja nyt minulla on kontakteja ympäri maailmaa. Lontookin odottaa minua varmasti vielä vieraaksi! Lontoo oli kaiken kaikkiaan upea ja inspiroiva kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riitti vaikka joka päivälle. Tarjolla on hämmästyttävän monipuolinen valikoima museoita, tapahtumia, taidetts elävää musiikkia, teatteria, kirjastoja; Eli siis jokaiselle jotakin! Lontoo on myös suurkaupunkina paikka, josta on helppoa lähteä vierailemaan muissa Iso-Britannian kaupungeissa vaikkapa junalla. Ihmiset olivat myös kaikkialla avuliaita ja ystävällisiä, mutteivat näin suomalaisen onneksi lainkaan päällekäyviä. Melko hauskaa oli se, että hyvin moni tapaamistani lontoolaisista oli alun perin kotoisin jostain aivan muualta; Lontoossa ei siis oltukaan englantilaisia, vaan nimenomaan lontoolaisia. Nautin itse myös paljon pitkistä kävelyistä kaupungilla, minkä ansiosta koen, että opin tuntemaan Lontoon uskomattoman hyvin vaihto-opiskeluni aikana. Lisättäköön vielä viimeiseksi, että stereotypiasta huolimatta Helsingissä sataa Lontoota enemmän.

En itse vaihtaisi vaihtokokemuksestani mitään, ja suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille siitä kiinnostuneille!

Vaihtokertomus, University of Nottingham, Iso-Britannia, kevät 2020

Ennen lähtöä

Ennen lähtöäni sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon, jossa ilmoitettiin, että sain opiskelupaikan Nottinghamin yliopiston School of English -nimiseen yksikköön, joka opettaa englantilaista lingvistiikkaa ja kirjallisuutta. Heidän tarjouksensa opiskelupaikasta piti hyväksyä vielä erikseen. Tämän jälkeen yliopisto lähetti sähköposteja tarkoilla ohjeistuksilla siihen, miten opiskelijan tulisi edetä, jotta hän saapuisi kampukselle valmiina. Ohjeistukset liittyivät kurssivalintojen tarkistamiseen, asumisen hoitamiseen, yliopisto tunnuksien aktivoimiseen, käytännöllisten tarvikkeiden hankkimiseen, kuten monitoiminen ”yliopisto-kortti”, joka toimi sekä henkilökorttina, maksuvälineenä että sisäänpääsy korttina. Yliopisto myös kehotti varmistamaan saapumisaikataulun ja julkaisi tapahtumakalenterin, johon sisältyneet tapahtumat tutustuttaisivat opiskelijan omaan yksikköönsä ja yliopiston menetelmiin.

Nottinghamin kaupunki

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston opiskelijapalveluihin täytyi mennä vielä virallisesti ilmoittautumaan lukukaudelle, kun lukukausi alkoi – Nottinghamin yliopistossa se alkoi 27.1.2020 School of English -yksikössä. Hankin asuinpaikan kampuksen asuntolasta, jonne saapuessani täytyi myös vain allekirjoittaa saapumisensa paikalle. Yliopisto ei vaatinut muita byrokraattisia menetelmiä, mutta kehotti esimerkiksi tutustumaan terveydenhuoltopalveluihin menemällä kampuksella sijaitsevaan sairaalaan ja lisäämään itsensä ikään kuin sairaalan systeemiin, mikäli opiskelija tarvitsee palvelua ja jotta se sujuisi sulavasti valmiilla tiedoilla opiskelijasta. Alkubyrokratia ei myöskään ollut kovin monivaiheinen, sillä ehdin lähteä Britteihin ennen kuin Brexit virallisesti katkaisi Britannian ja EU:n välit, mikä vaikuttaa nyt huomattavammin myös EU-kansalaisiin.

Asuminen

Hankin tosiaan asuinpaikan yliopiston kampuksen asuntolasta. Onnekseni sain hyvän kokoisen huoneen yhdelle henkilölle, johon kuului oma kylpyhuone, mutta tietysti tämä oli myös hintavampi vaihtoehto. Huone kampuksen asuntolasta on tosiaan kätevä ja nopea sekä turvallisempi vaihtoehto saada asuinpaikka, etenkin esimerkiksi Nottinghamin yliopistossa, jolla oli myös oma majoitus-palvelu (”accommodation service”) ja joka mukavasti otti toivomukseni huomioon. Rehellisesti kuitenkin, tässä oli iso miinus asuntola ”naapurit”, jotka koostuivat enimmäkseen äänekkäistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. En kuitenkaan pyrkinyt etsimään yksityistä asuntoa, sillä se on luonnollisesti vieläkin hintavampi vaihtoehto ja olisi vienyt enemmän aikaa ja vaatinut tarkempaa taustatutkimusta. Asuntolan hyvä puoli oli kuitenkin myös se, että sieltä oli hyvät kulkuyhteydet toisille kampuksille sekä keskustaan.

Opiskelu ja opetus

 

Britanniassa yksi kurssi saattaa vastata meidän järjestelmän mukaan 10 opintopistettä, jolloin vaihtoyliopistossa suoritin vain kolme kurssia, jotka kaikki liittyivät englantilaiseen kirjallisuuteen. Yliopistossa oli todella mukava tapa pitää kursseja, jotka koostuivat sekä luennoista että pienryhmä seminaareista, joissa syvennyttiin luennoilla esitettyihin aiheisiin. Tästä tuli miellyttävä opetusmenetelmä etenkin kirjallisuuden opiskelijalle, joka ei aina koe saaneensa tarpeeksi tietoa tai syvempää ymmärrystä kurssiaiheista luennoilla. Kurssit vaihtelivat tämän opetusmenetelmän kanssa: jotkin järjestivät tunnin mittaisia luentoja ja sitten kahden tunnin mittaisia seminaareja ja jotkut järjestivät toisinpäin.

Verrattuna Helsingin yliopistoon, Nottinghamin yliopiston englantilaisen kirjallisuuden linja oli intensiivisempi, sillä jokaiselle viikolle lukemista oli paljon enemmän. Tähän kuitenkin sopeuduin ja se osoittautui miellyttäväksi haasteeksi sillä kirjallisuuteen syvenemistähän varten olin vaihdossa. Tapanani oli jäädä usein kirjastoon lukemaan ja kirjoittamaan, sillä se oli paras tapa keskittyä. Isompi tila tuntui myös mukavammalta, jossa oli valmiiksi kahvila ja joka sijaitsi lähellä kaikkea: opetusrakennuksia, kauppoja, kahviloita ja mukavia kävelypuistoja, joissa saattoi antaa mielelle vähän taukoa. Tiesin mitä odottaa kurssisuorituksilta tai että miten ne tulisi hoitaa enkä koskaan epäröinyt kysyä kurssinvetäjiltä lisää neuvoja tai ohjeita. Luennoitsijat antoivat aina selkeitä sekä tiukempia ohjeita juuri esseiden kirjoittamiseen, sillä eri yliopistoilla on eri vaatimukset englantilaisen kirjallisuuden opiskelijoille. Nottinghamin yliopistossa omien kurssieni kohdalla täytyi esimerkiksi nimenomaan käyttää MHRA -viittausformaattia (Modern Humanities Research Association -viittausmenetelmää) —Helsingin yliopistossa annetaan vapaammat kädet käyttää opiskelijalle sopivaa menetelmää.

Koska kursseja oli vain kolme, vaikka ne vaativat enemmän lukemista, ne kuitenkin antoivat aikaa nähdä kaupunkia ja vierailla muissakin kaupungeissa. Lukumateriaalia ei kuitenkaan kannattanut laiminlyödä, sillä juuri seminaareissa kannustetaan keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa ja luennoitsijalla on parempi näkyvyys ja lyhyempi etäisyys opiskelijoihin.

School of English buildingSchool of English

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pidin hyvässä tallessa kaikki dokumentit, joista varmistui hyväksytty ja varmistettu opiskelupaikkani ja otin selvää vakuutusasioista eli mitä kannatti hankkia. Hankin myös Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja varmistin, että Kela on tietoinen matkastani sekä tein matkustusilmoituksen ulkoministeriölle heti kun asuinpaikkani varmistui. Mikäli kustannukset epäilyttävät ja opiskelija luulee, ettei hänen rahansa riitä, kannattaa harkita lainan ottamista, jotta raha-asioista ei tarvitsisi huolehtia liikaa vaihtomaassa. Vaihtomaassa ollessa kannattaa ottaa selvää liikennepalveluista eli bussi- ja junaliikenteestä, jos haluaisi matkustaa ympäri maata ja kannattaa aina ottaa mukaan vain tarpeellinen, jotta meno ja paluu sujuisi sulavasti. Ja jos tietenkin kampuksen oma toiminta kiinnostaa, Brittiläisillä yliopistoilla on kivoja järjestöja, jotka koostuvat Society-opiskelijajärjestöistä (niin sanotusti pikku ”yhteiskunnista”), joista jokainen keskittyy tiettyyn teemaan ja jotka saattavat järjestää aktiivisesti erilaisia tapahtumia kampuksella. Muista myös, että vaihtoaika eri maassa on hyvä aika tutusta itseensä, mihin kykenee ja mitkä asiat kiinnostavat! Yksin olemisen voi käyttää esimerkiksi eri kaupunkien tutkiskeluun ja lukemiseen.

Puisto School of Englishin takana

Vaihtokertomus, University of Manchester, Iso-Britannia, syksy 2019

Oikeustieteellinen tiedekunta

Opiskelin syyslukukauden 2019 Iso-Britanniassa Manchesterin yliopistossa. Halusin vaihtoon juuri Iso-Britanniaan, sillä oikeustieteiden opiskelijana minua kiinnosti maan oikeusjärjestelmä ja myös brittiläinen kulttuuri yleisesti, minkä lisäksi halusin vaihtoon englanninkieliseen maahan. Manchesterista en tiennyt entuudestaan juuri mitään (paitsi sen jalkapallojoukkueet), mutta kaupunkina paikka paljastui aivan ihanaksi. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita ja erityisesti meidät ulkomaalaiset otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Esimerkiksi vaihtoyliopistossani noin puolet opiskelijoista on ulkomaalaisia. Kaikista kaupungeista, joissa olen Iso-Britanniassa käynyt, Manchester muodostui ehdottomasti suosikikseni. Vaihtoni sijoittui aikaan ennen Brexitin toteutumista, joten jotkut käytännöt ovat sittemmin saattaneet muuttua.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä sain vaihtoyliopistoltani todella kattavasti tietoja seuraavista askeleista hakuprosessin suhteen ja myös Erasmus-koordinaattoriin sai aina hyvin yhteyden. Varasin etukäteen esimerkiksi kuljetuksen lentokentältä asuntolalle ja liityin vaihtareille tarkoitettuun Facebook-ryhmään. Yleistä huolehdittavaa ennen vaihtoa olivat esimerkiksi vakuutuksen laajentaminen myös pidempää vaihtoaikaa koskien. Pidin tavallisen suomalaisen puhelinliittymäni, sillä netti ja puhelut EU-alueella sisältyivät siihen. Huolehdin myös tarvittavat määrät lääkkeitä jo valmiiksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sain kirjepostissa ennen vaihtoa tositteen opiskeluoikeudesta, joka tuli ottaa fyysisenä kopiona mukaan maahan saavuttaessa. Vain EU-alueen ulkopuolelta tulevien tuli ilmoittautua maassa paikallisella poliisilaitoksella, joten tätä en kohteessa tehnyt. En myöskään ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, mutta tästä olisi mahdollisesti ollut hyötyä, sillä esimerkiksi jotkin museot olivat ilmaisia vain kaupungin asukkaille. Yliopistolta tuli hakea opiskelijakortti ja kirjastokortti sekä käydä tapaamassa Erasmus-koordinaattori sekä oikeustieteellisen opinto-ohjaaja, jonka kanssa päivitimme opintosuunnitelmani. Näistä sain kuitenkin selkeät ohjeet sähköpostitse ennen vaihtoa sekä kohteessa fyysisen ohjekirjan muistettavista asioista.

Asuminen

Valitsin asumismuodoksi opiskelija-asuntolan. Hakuvaiheessa tuli hakea useampaan eri asuntolaan ja näistä minut sijoitettiin saatavuuden mukaan. Halusin huoneen, jossa on oma wc ja suihku, joten tämä rajasi hieman mahdollisia hakuvaihtoehtoja. Sain huoneen Canterbury Court -nimisestä asuntolasta, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 40 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Asuntolasta tuli jo varausvaiheessa maksaa varausmaksu ja lopulliset vuokrat maksettiin kerralla. Asuntola oli mielestäni laatuunsa nähden todella kallis, kuten tosin asuntolat yleisesti briteissä ovat.

Onnekseni asuntola oli todella rauhallinen ja poikkesi näin positiivisesti monista muista asuntoloista, joista kuulin kokemuksia muilta. Minulla oli 9 kämppistä, joiden kanssa jaoimme keittiön ja ison oleskelutilan, minkä lisäksi asuntolassa oli yhteinen kerhotila ja pyykkitupa. Asuntola-alueella oli myös pieni kuntosali ja kirkko. Itse huone oli pieni ja todella kylmä ja sinne myös syksyn mittaan ilmaantui hometta seinille. Erityisesti onkin hyvä muistaa ottaa myös lämmintä vaatetta huoneeseen. Peitot ja tyynyt ostin paikallisesta Lidlistä, minkä lisäksi ostin joitakin keittiötarvikkeita ja ruokailuvälineitä (veitsiä ei muuten saa ostaa alle 18-vuotiaana!). Joitakin keittiövälineitä jaoimme myös kämppisten kanssa. Huoneessa ei ollut wifiä, joten ostin jo Suomesta wlan-kaapelin sekä tietysti adaptereita erilaisia pistokkeita varten.

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin totesin, tapasin heti saavuttuani opinto-ohjaajan, jonka kanssa päivitimme opinto-ohjelmani. Lähes kaikki moduulit olivat 10 opintopisteen arvoisia (20 ETCS) ja näitä moduuleja tuli käydä vähintään kolme. Valitsin kurssit mielenkiinnon ja loppuarvostelun mukaan: valitsin vain kursseja, joiden lopputenttinä oli essee. En esimerkiksi halunnut sellaisia kursseja, joissa vaadittiin esityksen tekemistä tai kirjallista koetta. Kurssit toteutettiin luennoin (jotka taltioitiin) sekä kerran viikossa oli seminaariopetusta. Seminaarissa yleensä keskusteltiin kurssin aiheista ja alustettiin jostakin kysymyksestä. Seminaarissa joutui yleensä aina puhumaan ja kommentoimaan, mutta alkujännityksen jälkeen nämä olivat todella mukavia kokemuksia ja veivät pois omalta mukavuusalueelta. Seminaareihin oli myös todella valmistauduttava, sillä professorit edellyttivät oikeasti kysymysten analysointia.

Kesken lukukauden oli pienempi kirjallinen työ ja lopuksi laadittiin laajempi loppuessee. Ns. tenttiviikot olivat tammikuun lopulla ja koko tammikuu oli näin ollen opetuksesta vapaata. Kohteesta olisi näin ollen voinut käytännössä lähteä jo ennen joulua, mutta päädyin jäämään vielä tammikuuksi Manchesteriin lomailemaan ja toki kirjoittamaan myös loppuesseetä. Kirjallisuutta oli hyvin saatavilla e-kirjoina, mutta toisinaan vaadittiin fyysisen kirjan hakemista kirjastosta. Opetus oli yleisesti hyvin erilaista kuin Suomessa juuri edellä mainitun osallistuvuuden näkökulmasta, minkä lisäksi kursseilla opeteltiin myös argumentointia ja juuri omien ajatusten esittämistä. Arvostelu oli mielestäni suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, eli ei erityisen ankaraa tai lievää.

Opinnot sujuivat omalta osaltani hyvin, vaikka en oikeustieteellisen opinnoissa ollutkaan tottunut erityisen argumentatiivisten esseiden kirjoittamiseen. Erityisesti seminaarit auttoivat tässä, sillä niihin tuli aina valmistautua hyvin ja todella lukea kaikki vaaditut materiaalit. Hyväksytyn esseen alaraja oli mielestäni 42/100, ja 75/100 vastasi parasta arvosanaa A. Läpipääsy ei ainakaan ollut erityisen vaativaa, mutta parhaat arvosanat edellyttivät kyllä todella hyvää pohdintaa. On myös hyvä muistaa, että seminaareihin oli aina osallistuttava ja poissaolosta pääosin aina ilmoitettava vastuuopettajalle. Kursseille ilmoittautuminen oli myös suhteellisen helppoa ja selkeää. Opiskelin undergraduate-ohjelmassa, mutta sisällytän kurssini maisterin valinnaisiin. Tämän vuoksi opinto-ohjaajani antoi minun suorittaa vain kolmannen vuoden opintoja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaupunkina Manchester on pääosin turvallinen, vaikka paikalliset eivät kuitenkaan suositelleet yksin liikkumista yöaikaan sellaisilla alueilla, joissa ei ole muita ihmisiä. Kaupungissa on todella paljon kodittomia ja siellä on myös iso huumeongelma: tämä näkyi paljon katukuvassa ja erityisesti kaupungin keskustassa Piccadilly Gardens -puistossa. Kodittomat saattoivat toisinaan lähestyä ja yliopisto myös varoitteli, että jotkut heistä olivat painostaneet opiskelijoita esimerkiksi nostamaan heille rahaa. Henkilökohtaisesti en kokenut heitä kuitenkaan uhkaavina tai joutunut ahdistaviin tilanteisiin, minkä lisäksi esimerkiksi juuri keskustassa on aina muita ihmisiä. Ihmiset ovat myös hyvin välittäviä ja auttavat aina tarvittaessa.

Opiskelijabileitä on paljon ja myös kaupungin juhlakulttuuri on melko railakasta. Sopeuduin kaupunkiin todella nopeasti enkä juuri kokenut kulttuurishokkia. Manchesterissa on paljon nähtävää, hyviä ravintoloita ja myös kaunista luontoa, minkä lisäksi suosittelen lämpimästi matkustelemaan mahdollisimman paljon myös muissa kaupungeissa. Yliopistolla on kansainvälisille opiskelijoille tarkoitettu International society -niminen yhteisö, jotka järjestivät paljon edullisia retkiä eri kaupunkeihin, minkä lisäksi tein jonkun verran myös omatoimisia reissuja. Hintatasoltaan Manchester vastaa mielestäni Suomen tasoa, mutta esimerkiksi ravintolat ja pubit ovat jossain määrin edullisempia. Julkisissa maksetaan pankkikortin lähimaksuominaisuudella ja julkinen liikenne on myös edullista. Manchesterin aksentti saattaa olla aluksi hieman vaikeaa ymmärtää, mutta tähän tottui nopeasti. Suosittelen myös ehdottomasti käymään jalkapallo-ottelussa, vaikka ei muuten lajia seuraisi: jalkapallo on todella iso osa brittikulttuuria.

Vaihtokertomus, University of Glasgow, Iso-Britannia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen vaihtoon lähtöä

Vaihtokohteekseni päädyin valitsemaan juuri Glasgow’n siksi, että siinä yhdistyi niin suuren kaupungin hulinat kuin kaunis luonto. University of Glasgow’n satumaisella Tylypahkamaisuudella saattoi myös olla osuutensa asiaan. Sain hyväksymistiedon Glasgow’n yliopistolta lokakuun alussa, jonka jälkeen pääsinkin aloittamaan käytännön järjestelyt. Tein muun muassa matkustusilmoituksen ja tarkistin, että rokotukseni olivat voimassa ja hoidin itselleni kattavan matkavakuutuksen. Posteja en siirtänyt vaihtokohteeseeni, koska poikaystäväni jäi asumaan yhteiseen asuntoomme vaihtoni ajaksi.

 

Kun tieto hyväksymisestä oli tullut, pääsin hakemaan yliopiston asuntolapaikkaa ja ostamaan lentoliput kohteeseen. Asunnon hakemisesta meni noin viikko, että sain kuulla saaneeni paikan yliopiston asuntolasta solukämpästä. Alkujärjestelyt sujuivat hyvin, mutta hieman ennen vaihtoon lähtöä sain tiedon, että en päässyt yhdellekään valitsemalleni kurssille. Minulle kuitenkin kerrottiin, että asia hoidettaisiin vasta vaihtokohteessa. Tammikuun alussa lähdinkin laukkuineni kohti Glasgow’ta.

 

Asuminen

Kuten aiemmin mainitsin, asuin siis yliopiston asuntolassa solussa neljän muun kanssa. Kolme heistä oli myös vaihtareita: kaksi Japanista ja yksi Australiasta. Yksi heistä oli liettualainen koko tutkintoa Glasgow’ssa suorittava. Meillä jokaisella oli omat lukolliset makuuhuoneet ja lisäksi meillä oli yhteinen vessa, suihku ja keittiö. Vuokra oli 125 puntaa/viikko per naama eli vajaa 600€/kk, mikä oli aika tyyris hinta soluasunnosta. Yliopiston asuntolan hintaan kuitenkin sisältyi vesi, sähkö, netti ja yliopiston hyvin varustellun kuntosalin ja uimahallin käyttö. Samalla kadulla oli pelkästään opiskelija-asuntoloita, joten myös hyvin moni kavereistani asui samalla kadulla, mikä oli kivaa. Oma asuntolani myös sijaitsi myös lyhyen kävelymatkan päässä yliopistosta.

 

Osa vaihtareista oli myös saanut asunnon yksityisen kautta. Hyviä paikkoja etsiä asuntoja yksityisen kautta ovat muun muassa erilaiset Facebook-ryhmät kuten Student Accommodation in Glasgow, Accommodation in Glasgow ja Finns in Scotland – Skotlannin suomalaiset. Yksityisen kautta kämppää etsiessä tulee kuitenkin olla varovainen ja tarkka välttyäkseen mahdollisilta huijauksilta.

 

Alkubyrokratia Glasgow’ssa

Glasgow’hun saapuessa ei juurikaan ollut suurempia alkubyrokratioita. Lentomatkalla kannattaa varautua useampiin passien tarkastuksiin Brexitistä johtuen, joten passi on koko matkan ajan hyvä pitää helposti saatavilla. Itse Glasgow’hun saapuessa kävin ilmoittautumassa asuntolani vastaanottoon, josta sain asuntoni avaimet ja muuta hyödyllistä tietoa. Tein ensimmäisenä iltana vaihtokohteessa muuttoilmoituksen, koska sain tietää vasta silloin tarkemman osoitteeni. Ensimmäisten päivien aikana kävin ilmoittautumassa yliopistolle, josta sain paikallisen opiskelijakortin. Lisäksi ilmoittauduin yliopiston terveydenhuollon jäseneksi.

 

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin mainitsin, en päässyt millekään etukäteen valitsemalleni kurssille. Sama tilanne oli hyvin monella muulla vaihtarilla. Jouduinkin jonkin aikaa tuskailemaan asian kanssa, kunnes sovimme oman alani koordinaattorin kanssa tapaamisen ja saimme valittua minulle kurssit. Skotlannissa monet kurssit ovat paikallisella asteikolla 20op, mikä vastaa Suomen 10op. Hyvin tavallista olikin ottaa kolme kurssia, kuten myös itse tein. On hyvä huomioida, että Glasgow’ssa etenkin kevätlukukaudella joissain opintosuunnissa kursseja on vaihto-opiskelijoille saatavilla vain rajallisesti.

 

Skotlannissa opetus oli hyvin keskustelevaa ja opiskelijoita aktivoivaa. Tunneilla tehtiin paljon esimerkiksi ryhmätöitä ja esitelmiä. Professorit vaikuttivat olevan todella motivoituneita työssään ja innostuneita. He olivat myös todella helposti lähestyttäviä ja antoivat paljon tukea meille vaihtareille. Hauskana faktana täytyy mainita, että Suomi mainittiin melkein jokaisella luennolla. Skotlannissa oltiin suuria suomalaisen koulutusjärjestelmän faneja. Luennoilla ja ryhmätunneilla oli pitkälti läsnäolopakko ja opiskelijakortti skannattiin jokaisella luennolla.

 

Itselläni oli todella rentoa, koska minulla oli tunteja vain maanantaisin ja torstaisin. Minulla ei myöskään ollut välitenttejä, vaan kaikki tentit olisivat olleet toukokuun aikana eli vaihdon lopuksi. Koronan ilmestymisen takia lopputentit muuttuivatki minulla esseiksi. Monilla vaihtokavereillani oli kuitenkin paljon tiukempaa ja heillä saattoi olla joka päivä opetusta ja myös välitenttejä. Tämä siis riippui täysin opintosuunnasta ja kursseista.

 

Opiskelijaelämä

Glasgown’n yliopistolla oli hyvin vilkas opiskelijaelämä. Erilaisia kerhoja ja seuroja oli satoja erilaisia. Löytyi kaikenlaista huonojen elokuvien kerhosta laskuvarjohyppäyskerhoon. Oli siis runsaasti varaa valita. Nämä kerhot järjestivät aktiivisesti erilaisia aktiiviteetteja ja tapahtumia. Myös paikallinen Erasmus Student Network Glasgow järjesti paljon tapahtumia vaihtareille. Yliopistolla oli mahdollista liittyä yhden tai useamman ylioppilaskunnan jäseneksi ja nämä järjestivät myös paljon erilaista ohjelmaa. Joka viikonloppu oli tarjolla erilaisia retkiä ja itseltäni ainakin valtaisa suositus sellaiselle retkien järjestäjälle kuin The Celtic Ginger. Todella hauska, asiantunteva ja innostunut opas, joka järjestää retkiä nimenomaan vaihtareille.

 

Hyödyllisiä vinkkejä seuraaville vaihtareille

On ihan fakta, että Glasgow’ssa tuulee ja sataa hyvin usein, joten esimerkiksi hyvä vettä ja tuulta pitävä kuoritakki on aivan voittajavalinta, koska sateenvarjoa ei pysty aina kovan tuulen takia käyttämään. Mukaan on hyvä varata myös hyvät kengät, koska käveltyä tulee todella paljon. Glasgow’ssa nimittäin paikasta toiseen liikkuminen on kaikkein helpointa kävellen, koska esimerkiksi linja-autot ovat siellä aika monimutkaisia käyttää. Mukaan kannattaa muistaa pakata myös adapteri ja useamman adapterin sijaan kannattaa matkaan napata mukaan jatkojohto.

 

Skotlannissa on lailla kiellettyä juoda alkoholia kadulla ja siitä voi saada sakot. En siis suosittele kokeilemaan. Skotlannissa myös lähes kaikki museot ovat ilmaisia ja tätä suosittelenkin hyödyntämään, koska museoita löytyy vaikka mihin lähtöön. Myös liikkuminen Glasgow’n ja lähipaikkojen, kuten Edinburghin välillä on helppoa junalla.

 

Glasgow’ssa on pimeän tullen todella tärkeää muistaa, että yksin ei kannata liikkua vaan aina kannattaa liikkua porukassa tai ottaa esimerkiksi Uber. Itselleni tai vaihtokavereilleni ei onneksi sattunut mitään pelottavia tilanteita, mutta riski joutua niihin on huomattavasti suurempi Glasgow’ssa kuin Helsingissä. Tähän on siis hyvä suhtautua vakavasti.

 

Skotlannissa hintataso on aika samoissa Suomen hintojen kanssa. Maassa pärjää pitkälti kortin kanssa, mutta käteistä on aina hyvä olla matkassa mukana, koska sitä tarvitsee aina välillä. Budjettiin on hyvä laskea myös yllättävät kustannukset kuten se, että esimerkiksi yliopiston asuntoloissa saatat joutua ostamaan paljon tarvikkeita kämppääsi, kuten esimerkiksi keittiövälineitä.

 

Kannattaa muistaa, että jos vaihdon aikana iskee koti-ikävä, se on täysin normaalia varsinkin vaihdon alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta. Sopeutumiseen auttaa se, että pyrkii löytämään rutiinit uudesta kotipaikasta. Se voi olla esimerkiksi päivittäinen lenkki tai suosikkisarjan jakson katsominen. Kun paikat, ihmiset, kieli ja rutiinit käyvät tutuksi, alkaa arkikin rullaamaan kivasti. Ikävän tuntemuksista kannattaa puhua vaihtokaverien kanssa, koska he luultavasti käyvät läpi samankaltaisia tuntemuksia ja ovat siksi sinulle paras vertaistuki.

 

Lähde vaihtosi aikana rohkeasti mukaan kaikkeen ja kokeile uusia upeita asioita. Vaihto tulee olemaan elämän parhaita ja ikimuistoisempia kokemuksia, jos vain niin haluat. Ei myöskään kannata vertailla omaa vaihtoa kenenkään toisen vaihtoon, koska jokainen vaihto on uniikki. Nauti joka hetkestä ja kauniista Skotlannista, ikimuistoista vaihtoa!

Vaihtokertomus, University of Exeter, Iso-Britannia, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.
Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.
Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Vaihtokertomus, University of Exeter, Englanti, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.

Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.

Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Vehreä puiston näköalapaikka ja kyltti
Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Vaaleanpuanian Victoria aikainen 3 kerroksinen rakennus
Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.

 

University College London, syksy 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleisesti

Olin vaihdossa Englannissa University College Londonissa syksyllä 2018. UCL on erittäin kansainvälinen yliopisto, noin puolet oppilaista tulee muualta kuin Iso-Britanniasta. Muutenkin tuntui, että mihin tahansa Lontoossa meni, ihmiset olivat joka puolelta maailmaa, mistä ainakin itse pidin aivan erityisesti kokemuksessani. Uusista kulttuureista oppiminen oli yksi parhaita asioita kokemuksessani sekä sen näkeminen, miten eri kulttuureista kotoisin olevat elivät rinnakkain. UCL:n kansainvälisyys saattoi vaikuttaa myös siihen, että yliopisto huolehti uusien opiskelijoiden perehdyttämisestä todella hyvin, ja kaikesta maahan muuttoon ja asumiseen liittyvästä tiedotettiin muun muassa infotilaisuuksin. Opiskeluasioiden selvittämisessä sen sijaan jouduin harjoittamaan hieman enemmän omaa aktiivisuutta. Kaiken kaikkiaan vaihtoon lähtö oli minulle paras päätös opintojeni kannalta.

Ennen lähtöä

Hakuvaiheen liitteet: Yliopistoon hakuvaiheessa minun piti lähettää monia tiedostoja: viimeisimmän tutkintoni todistukset, eli silloisessa tilanteessani yo-todistus ja myös lukion kurssitodistus, yliopiston opintosuoritusotteeni sekä motivaatio kirje. Kaikki todistukset piti kääntää englanniksi, ja tähän kannattaakin varata aikaa, sillä käännösten pitää luonnollisesti olla viralliset. Myös HY:n puolelta saattaa tulla yllätyksenä, että kaikki kurssien nimet eivät olekaan englanniksi käännetty. Yliopisto ei myöskään ehtinyt kääntää kaikkia kursseja minulle. Selitin UCL:n hakemuksessa kuitenkin tilanteen ja lähetin heille omat käännökseni kursseista, mikä riitti UCL:lle. Kielitaitoa minun ei tarvinnut todistaa, sillä siihen riitti yo-todistus. Kielivaatimukset kannattaa kuitenkin varmistaa, sekä riittääkö jo olemassa olevat todistukset tähän.

Muuttoon liittyvää: Ennen vaihtoon lähtöä oli luonnollisestikin melkoinen lista asioita hoidettavana. Isoin käytännön asia oli asunnon järjestäminen. UCL onneksi kuitenkin tarjosi paljon informaatiota asunnon hankkimisesta Lontoosta, joten aivan nollatiedoilla asunnonhakuun minun ei tarvinnut lähteä. Lontoossa asuntomarkkinat liikkuvat nopeasti, joten muistaakseni yksityisiltäkin markkinoilta asunnon hakeminen saattaa olla helpointa noin kahta kuukautta tai jopa kuukautta ennen muuttoa. Itse lähdin hakemaan asuinpaikkaa UCL:n omista asuntoloista. Muistan jännittäneeni tietoa asunnosta suhteellisen pitkään, taisin saada tarjouksen huoneesta noin kuukautta ennen kuin lähdin vaihtoon.

Itse Iso-Britanniaan muuttaminen oli minulle kuitenkin helppoa. Lähdin vaihtoon ennen kuin Brexit toteutettiin, joten en osaa sanoa, onko uusille Englantiin vaihtoon lähtijöille tehtävälista vielä pidempi. Muuttoilmoitukset Suomen maistraattiin pitää kuitenkin tehdä. Oman postini ohjasin vanhemmilleni vaihdon ajaksi.

Kurssien valinta: Toinen iso asia oli kurssien valitseminen. Valitsin tietoisesti kursseistani yhden, jonka arvioin helpommaksi, mikä osoittautui ihan viisaaksi. Valinnoista ei kuitenkaan välttämättä kannata ottaa liikaa stressiä, sillä on paljon mahdollista, että valinnat joutuu tekemään uudestaan yliopistolla. Tässä voi tietenkin olla yliopistokohtaisia eroja, ja tietenkin myös UCL voi vaihtaa käytäntöjään.

Muuta etukäteen: Otin vaihtoon myös kopiot todistuksistani, sekä tietenkin passista ja eurooppalaisesta sairausvakuutuskortista. En kuitenkaan tarvinnut näistä mitään. Lisäksi kannattaa ehdottomasti olla luottokortti, sillä kaikkea ei välttämättä pysty maksamaan esimerkiksi visa electronilla. Kannattaa myös miettiä etukäteen, mitä tekee, jos oma luottokortti pitääkin sulkea kesken vaihdon. Nostin kerran rahaa vaihdon aikana automaatista, jonka jälkeen korttini tiedot varastettiin (varovaisuutta automaattien käyttöön siis). Lontooseen on kuitenkin suhteellisen helppo lähettää rahaa Suomesta, joten en jäänyt puille paljaille.

UCL:n päärakennus

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muuttoon liittyvää: Käytännöt ovat saattaneet muuttua Brexit-hässäkän vuoksi, mutta minulla alkubyrokratia Lontoossa oli suhteellisen simppeli: poliisille ja lääkärille piti ilmoittaa maassa olosta vain, jos aikoi olla jotain tiettyä aikaa pidempään maassa (olisiko ollut 14 viikkoa?). Itse olin kuitenkin vaihdossa vähemmän aikaa, kuin mitä raja-aika oli, eikä minun siis tarvinnut tehdä mitään ilmoituksia muutostani. Joka tapauksessa UCL hoiti myös tällaisista käytännön asioiden ilmoittamisesta todella hyvin infotilaisuuksissaan, joten apua ja tietoa varmasti löytyy.

Kurssivalinnat: Isoin hoidettava asia minulle tosiaan oli se, että minun piti valita kurssini käytännössä uudestaan saavuttuani Lontooseen. Sain varmistuksen kursseistani vasta viikkoa ennen kuin kurssit alkoivat. Kurssivalinnat olivatkin melkoinen säätö, ja vaihtoehdot olivat myös aivan eri, kuin mitä alun perin vaihtoehdoiksi oli annettu. Lopulta asiat kuitenkin järjestyivät, ja olin todella tyytyväinen kursseihini.

Opiskelijakortti: UCL oli organisoinut opiskelijakortin hankkimisen todella hyvin. Kortti oli kuvallinen, ja kortin sai käteen kuvan ottamisen jälkeen. Opiskelijakorttia pitää yliopistolla kuljettaa mukana koko ajan. Yliopiston kirjastoihin ei pääse edes sisälle edes ilman korttia, kuten ei muihinkaan kirjastoihin Lontoossa ilman kyseisen kirjaston korttia.

 

UCL:n pääkirjasto

Asuminen

Yliopisto-asuntola: Pääsin asumaan yliopistoni opiskelija-asuntolaan, mikä oli minulle ehdottomasti paras ja käytännöllisin ratkaisu. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, ja myös asuntolaan sisään ja uloskirjautuminen kävi helposti. Sain yhden hengen huoneen reilun kymmenen hengen solusta, ja kämppiksiä minulla olikin kahdeksan kappaletta. Minulla kävi kämppisten suhteen todella hyvä tuuri. Pidimme huolen, että käytännön asiat olivat järjestyksessä, eikä draamaa päässyt syntymään. Tiiviiseen yhteiseloon tuon kokoisessa solussa on silti hyvä varautua: solussani oli sekä tyttöjä että poikia, ja jaoimme kaiken keittiötarvikkeista kahteen vessaan ja kahteen suihkuun. Kaikilla oli kuitenkin huoneissaan omat pesualtaat, joten käytännössä vessa- ja suihkujärjestelmä toimi, jouduin ehkä kerran odottamaan suihkuun pääsyä koko vaihtoni aikana.

Solussa oli kuitenkin se erittäin hyvä puoli, että tukiverkkoni muodostui luonnollisesti, pidimme kämppisten kanssa esimerkiksi aika-ajoin ”perheillallisia”. Olimme myös lähes kaikki eri maista ja opintosuunnista lähtöisin, joten mielenkiintoisia keskusteluja riitti. Tietenkin tilanne olisi ollut toinen, jos kämppisten kanssa ei olisi tullut toimeen.

Lontoon vs. Suomen asunnot: Lontoon asunnot eroavat myös Suomen asunnoista jonkin verran, opiskelija-asuntolat saattavat olla melko huonossakin kunnossa. Jos haluat siis halvan asumisjärjestelyn, asunnon visuaalinen ilme ei välttämättä miellytä silmää. Esteettisyyden puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asunnot muuten toimisi ja niissä voisi normaalisti elää. Asuntojen lämmitys on kuitenkin aivan eri tasoa kuin Suomessa, ja lämmintä vaatetta kannattaa ehdottomasti pakata mukaan.

Deposit: Jos päädyt asumaan UCL:n asuntoon, vaihdon jälkeen kannattaa pyytää deposit-maksu takaisin pankkiin maksettavaksi: toimistosta tarjotaan shekkiä, mutta Suomessa ulkomaisen shekin lunastaminen on hyvin kallista, ja söisi leijonan osan depositista. Sähköpostilla pyytämällä deposit-maksu on kuitenkin mahdillista saada pankkisiirrolla.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu: Opin vaihdon aikana aivan valtavasti paitsi omasta alastani myös siitä, miten voin kehittyä omassa opiskelussani. Opiskelen kasvatustieteitä, ja ainakin tällä alalla Helsingin yliopiston ja UCL:n välillä on melkoinen ero opiskelussa. Arvoisin, että UCL:n kasvatustieteen kandiohjelma on HY:n kandi- ja maisteriohjelmien välissä vaatimustasoltaan. Kirjallisuutta painotetaan UCL:ssä valtavasti. Jokaista luentoa ennen oli kaksi artikkelia luettavaksi, ja tehtäviä varten piti ehdottomasti etsiä myös itse kirjallisuutta. Kurssien opetus koostui yhdestä luennosta ja seminaarista viikossa, johon päälle luonnollisesti kurssien tehtävät ja lukemiset. Kannattaa myös selvittää jo ennen kurssin alkua, onko kurssilla joitain tehtäviä, joita pitää tehdä ennen kurssille osallistumista.

Arvosteluasteikko UCL:ssä on 0-100. Ei kuitenkaan kannata huolestua, jos korkeita pisteitä ei saa, yliopisto ei anna kenellekään täysiä pisteitä. Tätä ei kukaan yliopistolla osannut selittää, se on vain muodostunut käytännöksi. Kandivaiheessa kuitenkin korkeimman arvosana merkinnän saa jo 70 pisteellä, hylätyn alle 40 pisteellä. Maisterivaiheessa arvostelu on muuten sama, mutta hylätyn saa, jos pisteitä on alle 50. Rehellisesti sanottuna en koskaan ymmärtänyt pisteytystä aivan täysin, sillä pärjäsin vaihdossa paremmin kuin Suomessa, vaikka opiskelu oli muuten vaativampaa. Arvioinnista ei kannata muutenkaan ottaa liikaa stressiä, sillä vaihto-opinnot taitavat suurimmaksi muutenkin näkyä suomalaisessa todistuksessa vain hyväksytty/hylätty -merkinnällä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaverit: Vaihto voi olla aivan mahtava kokemus. Vaihdossa saa tilaisuuden järjestää oman elämänsä aivan uudella tavalla, joten kannattaa olla avoimin silmin ja mielin. Erityisen tärkeää sosiaalisten suhteiden kannalta on olla aktiivinen vaihdon ensimmäisinä viikkoina, sillä suurin osa suhteista muodostuu tai saa alkunsa silloin. Kavereita on kuitenkin helppo saada, ainakin syyslukukaudella UCL:ssä. UCL:n oppilaista noin puolet on kansainvälisiä, joten suurella osalla uusista opiskelijoista tai vaihto-oppilaista ei ole yhtään tuttua koko maassa, ja kaikki haluavat verkostoitua. Voit varautua vaihtamaan yhteystietojasi (erityisesti facebook) hyvin monen kanssa heti ensinäkemältä. Lontoossa omana vaihtoaikanani messenger oli whatsappia käytetympi, joten jos messenger ei ole jo ladattuna, on ihan hyödyllistä asentaa se ennen vaihtoa.

Society-kulttuuri: UCL:ssä läheisimmät kaveriporukat eivät myöskään muodostuneet oman alan opiskelijoista, vaan niistä opiskelijoista, joiden kanssa jaoit harrastuksen kohteet tai asunnon. Ainakin UCL:ssä society-toiminta oli erittäin aktiivista, sekä myös huomattavasti halvempaa kuin harrastaminen yliopiston ulkopuolella. Itseä kiinnostavia societyjä kannattaa siis kokeilla rohkeasti. Toisaalta hyviä kavereita voi saada vaihdossa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Oman lähimmän ystäväni vaihdossa tapasin sattumalta.

Kouluruokaa UCL:ssä on tarjolla, mutta huomattavan paljon kalliimmalla kuin Unicafessa. Kannattaa miettiä, tekeekö evääksi kylmän luonaan, maksaako ruuasta enemmän, vai etsiikö jostain piilosta micron ja lämmittää ruuan. Rauhallisesta ruokailu paikasta on myös jokseenkin turha haaveilla, ellei ole aikaa mennä johonkin läheiseen puistoon.

Julkinen liikenne Lontoossa on huomattavasi kalliimpaa kuin Helsingissä, sillä jokainen bussi- ja metromatka maksaa (ellei matkusta hyvin montaa matkaa päivässä, jolloin on mahdollista saada alennusta). Kannattaa siis miettiä, miten omaa liikkumistaan budjetoi ja seuraa. Lontoo on kuitenkin kaupunkina mahdollisuuksia täynnä eikä tekemisen puutetta varmasti tule.

Keliaakikot Hox: Lontoo ja voisin kuvitella, että muukin Englanti, on erittäin hyvä kohde lähteä vaihtoon. Gluteeniton ruokavalio on yleisesti tiedossa, ja jopa ruokakojuista on mahdollista saada gluteenitonta ruokaa. Aina kannattaa tietenkin varmistaa ja olla kriittinen, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Ruokakaupoissa on myös paljon sellaisia tuotteita, joita Suomesta ei saa. Leivän laatu on kuitenkin huomattavasti heikompi eikä vaihtoehtoja ole yhtä paljoa.

 

 

Glasgow University, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin 5 kuukautta Glasgow’n yliopistossa vaihto-oppilaana, enkä voisi olla tyytyväisempi vaihtokohteeseeni. 5 kuukautta meni nopeasti ja Skotlanti tuli tutuksi. Glasgow on äänestetty Iso-Britannian ystävällisimmäksi kaupungiksi ja kaupungin motto – people make Glasgow pitää paikkansa. Ihmiset pysähtyvät juttelemaan kaduilla ja ovat aina valmiina auttamaan.

Opiskelu

Alkubyrokratia hoitui yliopistolla nopeasti ja jo heti ensimmäisenä päivänä sain opiskelijakortin matkaani. Opiskelijakortti toimi kätevästi niin koulun ravintolassa, kirjaston pääsykorttina kuin salikorttinakin. Suomessa tekemäni suunnitelma opiskeltavista kursseista ei toteutunut sellaisenaan ja jouduinkin miettimään kurssivalintojani uusiksi. Uusien kurssivalintojen myötä opiskeluarkeen pääsi kiinni nopeasti. Oikeustieteen opiskelu Glasgow’n yliopistolla eroaa opiskelusta Helsingin yliopistossa monella tavalla. Common law –oikeuden vuoksi tenteissä on paljon ulkoa muistettavia oikeustapauksia. Tenttien lisäksi kursseilla kirjoitetaan esseitä, osallistutaan pienryhmäopetuksiin ja valmistaudutaan oikeustapauskilpailuja varten. Kevään lopuksi on tenttiviikko, jolloin kirjastokin on auki ympäri vuorokauden.

Vapaa-aika

Glasgow’n yliopistolla ei ole luistelulle omaa kerhoa, joten harrastukseni sai jäädä Suomeen odottamaan. Glasgow’n yliopiston urheilukerhoissa voi kuitenkin harrastaa monenlaista muuta urheilua kuten sukellusta, vesilautailua, purjehdusta, laskettelua ja miekkailua. Itse päätin aloittaa laskuvarjohyppäämisen ja se oli yksi parhaista päätöksistäni. Vietin lähes joka viikonlopun laskuvarjohyppykerholla ylämailla. Suosittelen kaikkia vaihtoon lähteviä tutustumaan yliopistojen kerhoihin, koska se on loistava tapa tutustua ihmisiin ja rakentaa pysyviä kaverisuhteita. Urheilukerhojen lisäksi löytyy myös muunlaisia vapaa-ajan kerhoja oman kiinnostuksen kohteen mukaan. Omaan vaihtooni sisältyi myös reilu kuukauden lukuloma, jonka aikana vapaa-aikaa oli runsaasti ja pystyi hyvin myös matkustelemaan.

Asuminen ja hintataso

Olen kuullut monelta, että asunnon löytäminen Glasgow’sta on hankalaa etenkin lyhemmäksi ajaksi. Yliopistolla on paljon opiskelijoita, joten asunnot ovat kysyttyjä. Itse löysin asunnon yksityisiltä markkinoilta melko helposti, mutta suosittelen tutustumaan asuntotarjontaan jo hyvissä ajoin. Hintatasoltaan Skotlanti ei ehkä ole Euroopan halvimpia kohteita ja punnan kurssiheilahtelut etenkin Brexitin käänteiden aikaan näkyivät. Asuntojen hintataso on Helsingin luokkaa ja vaihdossa kannattaa varautua myös yllättäviin menoihin.

Kulttuuri ja paikalliset erikoisuudet

Suosittelen myös tutustumaan etukäteen vaihtokohteen kulttuurin ja ottamaan selvää paikallisista erikoisuuksista. Etukäteen perehtymällä saa lyhyessäkin ajassa paljon enemmän irti vaihtokohteesta ja kulttuurista. Skotlanti on tunnettu esimerkiksi erikoisesta ruoasta – haggiksesta, viskintuotannosta, kilteistä ja tartan-kuoseista, ylämaista ja niiden lukuisista linnoista sekä yli 700 saaresta.

 

Vaihtokertomus, King’s College, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa King’s College:lla Lontoossa kevätlukukaudella 2018, ja se oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista!

Ennen lähtöä

Kun vaihtopaikka oman yliopiston puolelta varmistui, täytyi minun vielä erikseen hakea King’s Collegelle heidän omassa haussaan. Mietin, oliko kyseessä Erasmus-vaihdon kohdalla lähinnä muodollisuus, vai karsivatko he tosissaan myös Erasmus-vaihtoon valittuja näiden hakemusten pohjalta. Joka tapauksessa hakemuksen teko oli melko pitkällinen prosessi, sillä siihen vaadittiin kaikki englanninkielisestä yo-todistuksesta motivaatio- ja suosituskirjeisiin.

Kun vaihtopaikka sitten myös kohdeyliopiston osalta varmistui, tuli sieltä myös useita info-kirjeitä ja muutenkin ohjeistettiin kaikki vaihdon alkuun liittyen hyvin selkeästi, joten varsinainen lähtö oli lopulta suhteellisen helppoa.

Asuminen

Heti opiskelupaikan varmistumisen jälkeen sain yliopistolta myös ohjeet heidän omien asuntoloidensa asunnonhakuun. Koska Lontoo on Lontoo ja asunnot ovat siellä jo valmiiksi kiven alla, koin varmimmaksi hakea asuntoa juuri yliopiston omista asuntoloista, joissa oli jo valmiiksi osa asunnoista nimenomaan vaihtareiden käytössä. King’sillä on Lontoossa lukuisia asuntoloita ja itse sain paikan Stamford Streetin asuntolasta Waterloossa, joka oli sijainniltaan aivan unelma, sillä kampus, jolla opiskelin, oli kirjaimellisesti Thamesin vastarannalla. Sijainti muutenkin oli todella keskeinen ja moneen paikkaan pääsikin kävellen. Tämä oli kustannussyistä myös erittäin hyvä, sillä se tarkoitti, ettei minun tarvinnut ostaa Oyster-cardin kuukausilippua (joka on yli 90£!) vaan maksoin tarvittavat matkat arvolla (tähän minulla kului n. 30£ kuussa). Toki Lontoon loistava julkinen liikenne tarkoittaa, että kauemmiltakin asuntoloilta kulkeminen on erittäin helppoa, joskin tosiaan hieman kallista. Myös asuminen Lontoossa on todella kallista (omani ei toki ollut ihan se halvin vaihtoehto) ja maksoin asunnostani lähes 1200£ kuussa. Osa vaihtarikavereistani oli löytänyt todella edullisia kotimajoituksia, joten tällainenkin vaihtoehto kannatta pitää mielessä, vaikka se vaatiikin melko paljon vaivaa jo hyvissä ajoin ennen vaihdon alkua.

Koulumatkalta
Yliopisto piilossa rakennustelineiden keskellä

Minulla oli asuntolassa noin 15 neliön huone omalla kylpyhuoneella, keittiön jaoin käytävämme 8 muun asukkaan kanssa. Huoneesta löytyi yhden hengen sänky, kirjoituspöytä ja tuoli, sekä vaatekaappi. Itse hankin vielä ilmapatjan kevään aikana käyviä vieraita varten, koska hotellimajoitus on Lontoossa myös kallista. Vieraiden suhteen (osittain varmaan tästä syystä) asuntolalla oli sääntö, että vyövieraita sai olla yksi kerrallaan ja he saivat viipyä maksimissaan 3 yötä putkeen. Tämän lisäksi osassa asuntoloissa oli vielä huoneita, joita oli mahdollista vuokrata vieraita varten.

asuntolahuone
asuntolahuone

Kaiken kaikkiaan asuntola oli mukava, joskin ehkä pikku hiljaa remontin tarpeessa. Asuntolalta löytyi myös pesula ja kuntosali, jotka olivat maksusta asukkaiden käytössä. Kuitenkin parasta asuntola-asumisessa olivat ihmiset! Asuntolalla järjestettiin ns. asuntolatuutoreiden toimesta lähes viikoittaista ohjelmaa, kuten peli-, maalaus- ja leffailtoja, koeviikolla mindfulness ja rentoutumistyöpajoja, kokkauskursseja ja sekä retkiä eri kohteisiin. Tämän lisäksi asuntolan respassa oli 24h henkilökuntaa, jotka olivat aina avuliaita ja mukavia.

Opiskelu ja opetus

Varsinainen opiskelujen aloitus yliopistolla oli varsin ongelmatonta. Olimme jo etukäteen toimittaneet yliopistolle passikuvat henkilökorttiamme varten, jotka sitten haimme ensimmäisenä päivänä. Nämä kortit leimattiin sisäänpääsyksi aina yliopiston rakennuksille saavuttaessa. Koska olin vaihdossa vain yhden lukukauden ei minun myöskään tarvinnut erikseen rekisteröityä poliisille yms. Muuten ensimmäinen viikko yliopistolla oli ns. orientoiva viikko kuten suomessakin, jolloin tutustuimme tuutorien johdolla yliopistoon ja kaupunkiin.

Yliopiston kirjasto
Opiskelija valmiina

Kursseille oli ilmoittauduttu jo syksyllä etukäteen, toki siihen oli vielä mahdollista lukukauden alussa tehdä muutoksia. Varsinainen opiskelu yliopistolla oli periaatteessa varsin samanlaista kuin Suomessakin. Suurimpana erona oli ehkä pienemmät ryhmäkoot, jolloin luennot olivat luonteeltaan myös keskustelevampia. Kaikki professorit olivat aivan loistavia, joten oli harmi, että juuri tuolle keväälle sattui poikkeuksellinen yliopistojen työntekijöiden lakko, joka söi puolet luennoistamme. Kuitenkin tämäkin huomioitiin opetuksessamme ja arvosteluissa eikä siten aiheuttanut meille tarpeetonta haittaa.

Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja niiden arviointi perustui yleensä esseeseen ja lopputenttiin tai kahteen esseeseen. Kirjoitustapa oli varsin samanlainen kuin mihin olin tottunut, tosin viitteiden merkintätapa piti taas opetella erikseen. Tentit puolestaan olivat toukokuulla ns. massatentteinä messukeskuksella, jolloin samassa salissa oli yhtä aikaa satoja eri tentintekijöitä ja meininki vastasi aikalailla yo-kirjoituksia. Kaikille opiskelijoille oli myös jaettu ns. opettajatuutori, johon voi tarvittaessa olla yhteydessä nimenomaan opiskeluihin liittyvissä huolissa. Lopulta kurssit olivat todella mielenkiintoisia ja hyödyllisiä ja olin opintoihini enemmän kuin tyytyväinen!

Terveydenhuolto

Koska itse kärsin kroonisesta perussairaudesta, oli minulle myös tärkeää, kuinka se huomioitiin yliopiston puolelta. Ilmoitin sairaudestani jo rekistöröitymisvaiheessa, ja jo silloin pyytämättä kirjasto tarjosi minulle pidennettyjä laina-aikoja ja säilytyslokeron käyttömahdollisuutta. Tämän lisäksi olisin voinut halutessani sopia erillisen tapaamisen opintoneuvojan kanssa ja tehdä yhdessä yksilöllisen opintosuunnitelman. Eli kaikkinensa sairauteni huomioitiin jo valmiiksi yliopiston puolelta todella hyvin.

Varsinaista terveydenhuoltoa varten rekisteröidyin asiakkaaksi yliopiston yhteydessä toimivaan NHS:n toimipisteeseen. Onnekseni minun ei tarvinnut kevään aikana asioida siellä kuin kerran, jolloin kaikki myös sujui todella jouhevasti. Sain ajan seuraavalle viikolle (asia ei ollut kiireellinen) ja vastaanotolle oli helppo saapua ja lääkäri oli oikein mukava ja osaava, koska hallitsi myös oman harvinaisen sairauteni hoidon, mikä on jo itsessään varsin harvinaista Suomessa. Kaiken kaikkiaan en tästä kaikesta maksanut muuta kuin reseptimaksun (8£) määrättyä lääkettä hakiessa. Siis asia, jota kaikkein eniten stressasin vaihtoon lähdössä, eli sairauteni, ei lopulta tuottanut juurikaan ongelmia ja nekin hoituivat todella helposti!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopistolla ei ollut samaan tapaan ns. ainejärjestöjä kuin suomessa, vaan järjestöt olivat enimmäkseen kiinnostuksen kohteen tai esimerkiksi kotimaan mukaan järjestäytyneitä. Näin kaikille myös varmasti löytyi mielekästä tekemistä. Monet opiskelijajärjestöt myös järjestivät edullisia matkoja eri puolille Englantia, millä kävin paljon. Ylipäätäänkin kannattaa käyttää mahdollisuus hyödyksi ja matkustella myös kohdemaassa. Omia suosikkejani olivat esimerkiksi Canterbury, Brighton ja Edinburgh. Tätä ajatellen kannattaa ehdottomasti harkita Railcardin hommaamista, 30£ kortilla saa 30% alennusta kaikista junamatkoista (myös Lontoon metrossa!), joten se maksoi itsensä takaisin jo Edinburghissa käydessä ja toi arjen liikkumiseen huomattavan säästön.

Kaiken kaikkiaan nautin Lontoossa olostani suuresti, enkä kokenut oloani sen turvattomammaksi kuin Helsingissäkään. Kaupunkiin oli myös helppo sopeutua, koska sen asukaskunta on jo valmiiksi varsin kansainvälistä ja ihmiset avuliaita. Lisäksi kaupungin kulttuuri tarjonta on aivan omaa luokkaansa: suurin osa museoista on ilmaisia ja teatteri ja musikaalitkin varsin edullisia. Lisäksi joka viikko eripuolilla kaupunkia on käynnissä erilaisia tapahtumia, ja näiden löytämiseksi kannatti seurata esim. Londonist ja Time Out julkaisujen facebook sivuja. Löysin itseni esimerkiksi katsomasta yöllä Star Wars -elokuvia luonnonhistoriallisessa museossa. Lontoo ja Iso-Britannia ovat mahtavia paikkoja asua ja niiden tarjontaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää parhaansa mukaan!

Movie night luonnonhistoriallisessa museossa