Tag: Faculty of Science

Posted on

Exchange semester at Nanyang Technological University, Spring 2023

Student at the Faculty of Science

Night show at Gardens by the Bay

My exchange semester in Singapore was one of the most unique experiences I have had in my life. It opened my eyes to a different part of the world and gave me an unforgettable experience.

 

 

Arriving in Singapore and first impressions

I got confirmation of getting into this exchange programme just a month before it would start. Therefore I arrived in Singapore at the beginning of January, just after New Year’s ended here in Finland. I arrived just a day before orientation as flights to Singapore can get quite expensive around the new year. There was one main orientation event on Friday of that week where they gave instructions and told us about the University itself. There was additionally a short tour around the main campus area. However, I got to know the campus area and its best spots by exploring myself during the first few weeks.

The hive: Teaching building which I found the most impressive building on campus.

My first few impressions of the country were that it was very warm and humid. It was something that I wasn’t used to before. Having it be 30 degrees every day was a bit of a shock after leaving Finland during the winter. Another thing that I was hit by was jet lag. It was especially bad during the first few days but I got used to it fairly quickly. Singapore is culturally very different and has many cultures integrated into one. The country was generally very clean and the streets were well taken care of. The campus area was huge and very green. It was something I had never seen before. I feel like in the beginning Singapore felt like its own world with all the high buildings and how technologically advanced it was.

The first few weeks were generally me getting to know my campus area and seeing some tourist sights. I do recommend having some Singaporean dollars before you arrive in Singapore as I had to pay my prepaid sim card with cash at the airport. Additionally, during these weeks all the visa matters were sorted at the university. Something you needed to fill out before coming to Singapore was the IPA (in principle approval letter). This would allow you to pass through the automated gates without any problems.

Daily life

I got used to daily life quite quickly as I arrived just before the teaching period started. Studying started almost immediately with weekly assignments and reading to do. So getting used to the teaching pace wasn’t too difficult. The food culture in Singapore and on campus was very heavy on food courts. These would have different stalls that you could order from. Mainly Chinese, Indian, Thai, Japanese, Korean, Malay etc. There would occasionally be more Western food stall. Eating at these food stalls would become part of your daily life as it is cheaper to eat at these than other restaurants and cooking wasn’t an option as an exchange student. You could, however, heat meals or make instant ramen. So it is generally recommended to eat at these food stalls. A meal would vary from 4 to 9 dollars on campus. It would also be cheaper to eat on campus than outside.

One difficulty I had during my exchange was finding vegetarian food. In Singapore, a lot of the foods would be very heavy on meat and chicken options. There would be a few vegetarian options and if you eat fish then it’s less of a problem. However, being completely vegan is almost impossible. Another adjustment I had to get used to is not having a fridge. The hall rooms weren’t equipped with fridges or pantries. Me and my roommate decided to not take a fridge as it would have cost and you would have had to pay the university a fridge fee due to it being considered a big electrical appliance. So in the beginning it was a bit difficult but it’s manageable.

Housing

My side of the room and look out of the window

During my exchange period, I lived in the dorms which are called halls that were scattered around the main campus area. The campus of NTU was really impressive as it reminded me of a small city/ village just outside the main road. In the hall, I lived with a roommate. When applying to NTU you can choose between having a single room or a double room. Single meaning having a room to yourself and double meaning having a roommate. However, it was notified beforehand that single rooms were only subject to availability. The room I was in was equipped with the most basic necessities being a bed, a closet, a desk and some storage area. The room also had a fan and aircon. During the exchange period, the fan becomes your best friend as in the first few months of my exchange me and my roommate couldn’t use the aircon. This was due to not having a local card to top up the payment for using the aircon. Later on, the university made it possible to use a phone application to pay as well as control the machine.

View from outside my door. Most blocks would have the hallways directly to the outside.

The halls were also equipped with shared bathrooms, a laundry room and a pantry that had a microwave, a stovetop and hot/cold water. The laundry room had a few machines and one dryer. Every block would have two laundry rooms. (the halls are divided into around 4 blocks) For the machines, you had to pay with the new 3rd generation 1 dollar coin. Getting these coins would be a bit difficult, however, some of the student representatives of the blocks would arrange money exchanges. Or you can also exchange bills for these coins in laundromats, which I would usually do. I would also recommend drying your clothes in the dryers as Singapore is very humid which makes drying clothes more difficult and prone to getting mould.

Semester length and holidays

This year was the year of the rabbit which meant that there were some cultural thighs/ decorations relating to it including a parade on the actual days.

The semester was broken up into two parts. From January to the end of February and then from the beginning of March until the midpoint of April. This was divided by a week. This week was called recess week. It generally is for studying or looking into content that starts after this week. However, for many students and exchange students, this week was more of a travel week. I knew a lot of students that went travelling to either south-east Asia or other parts of Asia. During this time I went to Japan where I visited Tokyo and Kyoto. I chose to visit Japan because it was a long-time goal and a country where I wanted to travel to. There were still a few other national holiday days during the semester which included the Chinese new year which in total was 4 days.

Even though the semester was divided by a week the contents of the courses were still connected in contents. A few of my courses did change professors after this halfway point. In April started a so-called reading period. This lasted two weeks until the exams started at the beginning of May. Some exchange students went on more travelling during those two weeks but I stayed at campus to study for the final exams.

Courses, teaching and exams

I took 6 courses in total during my exchange period which were then in total 15 AU (credit system used in Singapore). Which added up to 30 credits at Helsinki University. I took 3 courses that were directly related to chemistry as that is what I’m studying in Helsinki. These 3 courses had a larger content pack than what I was used to at my home university as we have 4 periods which break the content. I also took 3 other courses that were a bit easier so that I wouldn’t have too heavy workload during this semester. These were a language, an ethics course and a forensic science course. The latter course was my favourite course during my exchange as it was really interesting. The forensic science and ethics courses were conducted in an online environment. The rest of my courses were held on campus. So this would mean that they were lecture based with an occasional tutorial class period. Meaning that it could have a tutorial class in the first half of the semester of the second.

At NTU some courses would have midterms just before the recess week would start meaning that you would have an exam based on the contents that you studied during the first half of the semester. This would be part of the continuous assessment. My language course had 2 oral examinations and a written/reading assessment. The two online courses didn’t have a final. The ethics course had weekly content and a final written assessment and peer review. The forensic science course had 2 case studies and peer reviews based on other works. This course also had weekly online lecture-type videos. The final examination period was conducted at the very end of April and the beginning of May. Most exams would, however, end on the 5th of May already. The final exams would have content based on the first half of the semester and the second half. I had two final exams from two of my chemistry courses. The exam situation reminded me of the finals that we would have during high school in Finland. However, these exams are conducted on paper and would be from 1 hour to 2 hours. In Singapore the grading system was with letters, the best being an A+ which represents a 5 at our university.

Generally, I found the workload to be a bit more than at Helsinki, however, assignments during the week were about the same. The biggest difference was that for one exam you would read content from 14 weeks (the number of teaching weeks) and not the 6-7 as in Helsinki. The courses were similar in style to what we have being that there are lecture slides which are based on book material. These would be given to us in the NTU online environment which was called ntulearn. This is very similar to our Moodle environment and easy to use. Courses were chosen in a Stars environment and these would be subject to availability. You would also have to choose the course based on time and which fits the schedule. In general, you were not allowed to take overlapping courses or if exams would overlap. So in the beginning I had to be very careful that my courses wouldn’t overlap with each other. Additionally, as an exchange student, it made me a bit sad that I couldn’t take any lab courses.

In Singapore, the studying culture is very rigorous. Meaning that studying is taken very seriously. People do a lot of studying and then their free time would be used for various sports or other hobbies. At our university, there were a lot of different clubs. The most common ones were something related to sports. Also, a lot of halls would have their own sports clubs and they would then compete against each other. My hall had various sports clubs and also a music club. I also know that some other exchange students did dancing. There were also some events like cooking and arts and crafts which you could apply to. I joined one of these and it was a very nice change to the studying period. Additionally, alcohol isn’t a big part of student life except for some events. A lot of the exchange students were surprised by this and thought alcohol was quite expensive. However, I feel like it is pretty similar in price range to Finland.

Student life and events

Lazarus Island with some of the exchange students.

Exchange students also did arrange some of their own events during the semester. These included going to some clubs, outings, or just hanging out. During the first week, I went with a few exchange students to Lazarus Island which is a bit smaller and harder to get to than Sentosa Island which is connected to Singapore island by public transportation. We went there during the morning and rented a boat that would take us there. The same boat would get us in the evening at around ten. I recommend visiting this island as it is different to Singapore. It was a lot calmer and rich in nature. Additionally, the ocean water was very warm due to it being 30 degrees mainly. This surprised me coming from Finland.

Most of the exchange student events were organized by the students themselves. This would be done via a WhatsApp group that was made at the beginning of the semester. There were a few events organized by the university as well. These were for example, in the beginning, to get to know some of the exchange students, an event for Chinese new year to get to know how it is celebrated in Singapore (you also got a mandarin and red envelope) and an end of the semester “good-bye” event. It was also possible to join some of the events arranged by the halls. For example, my hall which was hall 9 had some events like a food drive for acai bowls and they also provided snacks to get through the reading period for finals. The hall also arranged some board game nights and sports events. Hall 9 was also big on cycling so if you’d wanted you could have joined a cycling event across the country which I found to be an interesting concept. Most of these events were announced on hall-specific telegram groups or Instagram. For main student events, we would get emails and sign-up information.

What surprised me the most

In Singapore, students are similar to Finnish students being more reserved and to themselves. This point was made by my professor. Singaporeans are also mainly in their friend groups. Another thing that surprised me was that water is drinkable from taps but not that cold. You can However find cold water from water tanks and fountains scattered around in halls and on campus. So I recommend having a water bottle.

Singapore also has many weird laws such as; no chewing gum and not eating on public transportation. These two things are part of what I was used to living in Finland but a big no-no in Singapore as you can get fined for it.

In the very beginning masks were also something you had to use. So coming from Finland where we haven’t used them for a while it was something to get used to again. You weren’t allowed on public transportation if you didn’t wear one. However, this was changed a few months in with the decrease in covid cases.

During this exchange, I also learned a lot of Singaporean history and culture that I wasn’t aware of before arriving.

Return to Finland

The last week of being in Singapore was really weird for me. This is it? was a question that was repeated many times during this week. I felt like at times it went by a bit slow but overall the 5 months went by in a blink of an eye. This experience helped me grow as a person and become more open-minded. This is something I recommend anyone to have as an exchange student. This truly was an unforgettable experience and I met some amazing people.

Returning to Finland hadn’t hit me yet. This is because I and many other exchange students still decided to travel around as Singapore is a hub for travelling around Asia. I still personally visited Malaysia and South Korea with a friend for a few weeks. However, my return flight was from Singapore.

Jewel at Changi airport

The last day in Singapore then finally hit me and returning to Finland felt weird. This is because I had now lived 5 months in Asia and returning to Finland felt odd. Additionally, the reverse culture shock was a thing a lot of people mentioned when returning home. I can say this hit me as well. A funny thing that also happened was that I lost the concept of time when I arrived in Finland. However, overall it was nice to return home where it is a bit calmer and you can catch a break from the big city life. As it isn’t as hectic to live in Helsinki as in Singapore. Looking back this was a one-of-a-kind experience which I am thankful for having had.

Some things to take into consideration

  • Apply on time – This helps with the stress of applying and getting everything done before the exchange semester begins. I only had a few months as applied to filler spots. So this is to get everything done so I recommend starting early. Also, remember all the deadlines for important documents and course registration.
  • Check for vaccinations – Before I got to Singapore I had to get the yellow fever vaccination and hepatitis B vaccination was recommended. Additionally, you had to have all three doses for covid-19 (this might change however in the future)
  • Clothing- Take clothes that you can use in summer conditions. You don’t need warm clothes as the climate doesn’t change from humid and 30 degrees.
  • Climate – Be prepared for the heat and humidity
  • Sunscreen – Buy sunscreen from Finland as it might be expensive in Singapore and a bit harder to get.
  • Fan – The fan in your room is your best friend as aircon is not guaranteed in all rooms. Some exchange students didn’t have aircon in their rooms.
  • Mold – This is something I experienced while in Singapore so I’d suggest being wary of this problem.
  • Grab – Download the Grab app. It is very useful for getting food and taxis. This is useful as public transportation doesn’t run after midnight so if you need transportation this is your best bet. This app is also useful in Southeast Asian countries.
  • Mrt – THis is the local metro line. You can buy a card for it but Finnish Mastercard works as well. I used it and found that the price was still okay regardless of the change rate. It was monthly a bit cheaper than what I would pay for HSL.
  • Laws – Remember to read the laws of Singapore as they can be quite strict but it is generally fine and not a dangerous country. You’ll be fine with general knowledge.
  • Language courses – Take a language course as it’s very interactive and you get to know some locals. I met some of the funniest people through this course.
  • Travelling – Travel outside Singapore as well. Singapore is an amazing hub to get around Asia and I recommend doing that as well. This made my experience a whole lot more valuable and culturally rich.

Lastly, I want to wish you luck on applying and I do recommend Singapore as an exchange country.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Universiteit Gent, Belgia, kevät 2023

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Vaihtokohteen valinta ja hakeminen

Valitsin vaihtokohteen sillä perusteella, että halusin opiskella englanniksi, mutta en englanninkielisessä maassa. Erasmus-vaihto valikoitui myös sen helppouden takia, kun ei tarvitse hakea viisua tai täytellä muitakaan erinäisiä lomakkeita. Yliopiston selkeät kotisivut sekä mielenkiintoinen kurssivalikoima, vaikuttivat myös positiivisesti kohdevalintaani. Kanaalien halkoma keskiaikainen keskusta sai myös mielenkiintoni heräämään, sekä ehdottomasti vohvelit.

Kuva asuntolakompleksin pihalta

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saapuminen Gentiin Brysselin Zaventemin lentokentältä oli helppoa, sillä lentokentältä kulkee suora juna Gentin Sint-Pietersin asemalle. Asuntolan huoneen sai käyttöönsä vasta päivää ennen kuin orientaatio yliopistolla alkoi, joten päätin saapua vasta samana aamuna. Se oli hyvä ratkaisu, sillä paikkoihin ehti tutustua hyvin myöhemminkin. Gent ei ole mitenkään iso kaupunki. Asuntola oli aika lailla juuri sellainen kuin odotinkin; huone oli tosin suurempi kuin mitä olin ajatellut ja oma kylpyhuone oli ehdoton plussa. Oman käytävän kanssa tuli siis jakaa vain keittiö. Omassa huoneessa oli myös jääkaappi, joten asuntola sattui omalle kohdalleni olemaan oikein hyvä ratkaisu, koska sen saaminen kevätlukukaudella ei aiheuttanut mitään ongelmia ja hinta oli sopiva.

Ensimmäiset viikot olivat aika hektisiä, kun piti samalla tutustua uuteen kaupunkiin, solmia uusia ihmissuhteita sekä totutella paikalliseen opiskelijakulttuuriin.

Arki kohteessa

Arki pyöri paljon opiskelujen ja matkustelun ympärillä. Belgia ei ole mitenkään iso maa, joten sitä on helppo kiertää junalla (tai Flixbussilla). Viikonloppuisin meno-paluu junaliput ovat puoleen hintaan, joten päiväretkiä tuli tehtyä paljon. ESN Gent järjesti myös matkoja ja heidän kauttaan tuli vierailtua Bruggessa ja Luxemburgissa. ESN järjesti myös lautapeli-iltoja sekä organisoi erilaisia urheilukerhoja kuten lentopalloa ja koripalloa bileiden vastapainoksi.

Oma kampukseni sijaitsi yllättävän kaukana asuntolalta, joten heti ensimmäiseksi hankin vuokapyörän kuten paikalliset opiskelijat tekevät. Gentissä kaikki kulkevat kaikkialle pyörällä. Pyörän vuokraaminen oli tehty erittäin vaivattomaksi. Pyörän avulla taitoin matkan kampukselle 8 minuutissa ja samalla koin yhdenkuuluvuutta muiden opiskelijoiden kanssa viilettäessämme aamuisin pyöräkaistoja pitkin opiskelemaan. Aluksi minua hermostutti tällainen pyöräilykulttuuri, sillä en ollut pyöräillyt kampukselle vuosiin, mutta se osoittautui erittäin sujuvaksi, sillä Gentissä pyöräilijät ovat etusijalla. Heille on selkeät kaistat mistä mennä ja pyöräilijöitä on niin paljon, että aina on joku, jonka tekemisiä seurata, jotta tietää kuinka toimia. Yllättävää oli kuitenkin se, että vain ani harvalla oli kypärä pyöräillessään.

Keskustan läpi virtaava kanaali

Kaupassa ruoan hinta yllätti. Olin kuvitellut keski-Eurooppaa reilusti Suomea halvemmaksi, mutta se osoittautuikin vielä kalliimmaksi kuin Suomi. En tiedä onko syynä tämä nykyinen maailmantilanne, vai onko Belgia muutenkin aina ollut kalliimpi. Suomen opiskelijaruuan hintaan tottuneena, oli Gentin opiskelijaruokalan hinnasto hieman järkytys. Ruoan hinta pyöri siinä viiden euron paikkeilla.

Belgian roskakulttuuri oli kulttuurishokki. Belgiassa kierrätetään kyllä ahkerasti, mutta aamuisin roskat vain jätetään lojumaan pusseissa kadulle ja jossain vaiheessa päivää ne noukitaan siitä roska-auton kyytiin. Jos joutui lähtemään tarpeeksi aikaisin luennolle, oli roskapusseja kaikkialla. Parin ensimmäisen viikon jälkeen siihen tosin tottui, eikä pusseja enää huomioinut aamuisin.

Arkiviikkojen ja viikonloppujen sekä pyhäpäivien ero on kuin yö ja päivä opiskelijan näkökulmasta katsottuna. Meidän asuntolamme sijaitsee opiskelijoiden bilealueella noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Asuntolan ympäristössä oli aivan hiljaista yliopiston loma-aikoina ja viikonloppuisin, koska paikalliset opiskelijat menevät aina vanhemmilleen. He viettävät vain viikot opiskelijakaupungeissa, siksi viikolla saattaa olla aamun pikkutunneille asti hyvin railakas meininki.

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Taustalla Sint-Niklaaskerk Gentin keskustassa

Kurssit olivat mielenkiintoisia ja erilaisia kuin Helsingin yliopistossa on tarjolla omassa koulutusohjelmassani. Se olikin ehdottomasti yksi syy, miksi hain Gentiin opiskelemaan. Opetus oli muuten hyvin samankaltaisia kuin Suomessakin; luennoitsija puhuu edessä ja kursseille kuuluu ryhmätöitä ja lopuksi vielä tentti. Läsnäolopakkoa ei ollut paitsi harjoituksissa. Luennon kestoista olin järkyttynyt, sillä luennot kestivät kolme tuntia, jossa noin puolessa välissä oli yksi 15 minuutin tauko.

 

Olin yllättynyt, että Erasmus-opiskelijana minun piti maksaa paikallisen kielikeskuksen hollannin alkeiskurssista vaihto-opiskelijoille, mutta halusin ottaa kurssin silti. Kurssi oli hauska ja vaikkei sen avulla oppinutkaan puhumaan, niin sanastoa kuitenkin kertyi melkein huomaamatta, joten kylttien lukemien helpottui.

Lukukauden ja lomat

Lukukausi kestää Gentissä yllättävän pitkään. Lukukausi alkaa helmikuun puolessa välissä. Itseltäni loppui varsinaiset luennot jo huhtikuussa, ja toukokuun puoleen väliin mennessä olin saanut pidettyä jo kaikki suulliset esitelmät. Kesäkuussa alkoi kuitenkin vasta tenttikausi, joka kesti kuukauden. Kieltämättä se söi hieman motivaatiota, mutta suoriuduin tenteistä kuitenkin lopulta kunnialla. Kirjalliset tentit olivat samanlaisia kuin Suomessakin, mutta täällä on käytössä myös suulliset tentit.

Varsinaista lomaa lukukauden aikana oli pääsiäisen ympärillä kaksi viikkoa, muutama yksittäinen yliopiston juhlapäivä sekä toukokuun viimeinen viikko ennen tenttikauden alkua.

Mitä kannattaa huomioida

Omassa tiedekunnassani (Faculty of Science) työmäärä tuntui suuremmalta kuin Helsingin yliopistossa, sillä kurssit olivat 3 opintopisteen arvoisia, mutta niissä tehtiin saman verran töitä kuin 5 opintopisteen arvoisissa kursseissa täällä Suomessa. Kurssit eivät varsinaisesti olleet vaikeita, mutta työläitä kyllä. Tämäkin tosin riippuu tiedekunnasta, sillä muissa tiedekunnissa kurssit saattoivat olla jopa 6 opintopisteen arvoisia.

Gentissä yleensä joka paikkaan on tarjolla opiskelija-alennus, mutta suurimmassa osassa niissä on yläikäraja; 25 vuotta. Tosin eipä kukaan ikää kysynyt, kun heilautti yliopiston opiskelijakorttia.
Gent valittiin vuoden Erasmus-kohteeksi 2023!

Paluu Suomeen

Fiilikset Suomeen palaamisesta ovat ristiriitaiset. Ei malttaisi odottaa, että pääsee taas näkemään ystäviä ja perhettä sekä rauhoittumaan omaan yksiöön, mutta samalla on erittäin haikea fiilis lähteä. Elämä on ollut viimeiset kuusi kuukautta yhtä Erasmus-kuplaa, joten muutoksia on taas luvassa Suomeen palattua. Eiköhän kaikki kuitenkin ajan kanssa sovi yhteen.

Posted on

Vaihtokertomus, National University of Singapore, kevät 2023

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Vietin kevätlukukauden 2023 vaihdossa National University of Singaporessa tai tuttavallisemmin NUS:issa. Singapore on jostain syystä kiehtonut minua paikkana jo pitkään. Miten keskelle Kaakkois-Aasian hulinaa ja kaaosta sekä toisinaan valtavaa epäsiisteyttä on kasvanut pieni-suuri valtio, joka on vain muutamassa vuosikymmenessä onnistunut kasvamaan pienestä kalastajakylästä yhdeksi maailman rikkaimpia ja kehittyneimpiä valtioita. Halusinkin lähteä selvittämään, miltä hieman tämä jopa utopistinen paikka näyttää superpuineen ja pilvenpiirtäjineen google kuvahaun ulkopuolella.

Tämän lisäksi Singaporen keskeinen sijainti Kaakkois-Aasiassa, sen turvallisuus, toimivuus ja trooppinen ilmasto olivat vaikuttamassa päätökseeni valita juuri Singapore vaihtokohteekseni. Singaporen yliopistot ovat myös maailmalla todella arvostettuja, ja esimerkiksi oma vaihtoyliopistoni NUS sijoittuu monissa maailmanlaajuisissa yliopistojen ranking-listoissa aivan kärkipäähän.

Gardens by the Bay on yksi Singaporen tunnetuimpia nähtävyyksiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Singaporeen heti uudenvuoden jälkeen eli noin reilu viikko ennen varsinaisen opetuksen alkua. Suurin osa alkubyrokratiasta oli tullut hoidettua jo ennen lähtöä Suomesta käsin, joten ensimmäiset päivät kuluivatkin aika rennosti uuteen ympäristöön ja ihmisiin tutustuen. Tämän lisäksi yliopisto järjesti muutamia yleisiä virallisuuksia, joiden aikana toimitettiin vielä viimeiset dokumentit yliopistolle ja viranomaisille esimerkiksi opiskelijaviisumia varten. Opiskelijaviisumi tekee vaihto-opiskelijoista Singaporen ”kansalaisia” vaihdon ajaksi, joten esimerkiksi lentokentän passintarkastuksessa pääsi myöhemmin hyödyntämään hieman nopeampia reittejä.

NUS ei järjestä varsinaista virallista orientaatioviikkoa opintojen alkuun, mutta tästä huolimatta vaihto-opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua moniin erilaisiin vapaaehtoisiin tapahtumiin. Esimerkiksi itse osallistuin ensimmäisten viikkojen aikana NUS:in järjestämälle vaellusretkelle, kampuskierrokselle ja tervetulobileisiin. Tämän lisäksi yliopisto järjesti ”Buddy-ohjelman”, jossa vaihto-opiskelijat saavat paikallisen buddyn, jonka kanssa tutustua Singaporeen ja paikallisiin opiskelijoihin yhä syvemmin. Erilaisia pienempiä ja epävirallisempia kokoontumisia tuli myös bongailtua vaihto-opiskelijoiden ”epävirallisista” Whatsapp ryhmistä, joihin ensimmäisiin liityin jo ennen vaihdon alkua. Näistä ryhmistä sai myös paljon vertaistukea alkuun.

Suomalaiseen varsin alkoholipitoiseen orientaatioviikkoon tottuneena Singaporen alkuorientaatiot tuntuivat jopa aika virallisilta, mutta toisaalta yliopiston linjaus alkoholittomuudesta koskien tapahtumia oli varsin mukavaa vaihtelua suomalaiseen opiskelijakulttuuriin. Toki halutessaan virallisten yliopiston tapahtumien rinnalle löytyi myös monia yliopiston ulkopuolisten tahojen järjestämiä tervetulobileitä aina allasbileistä erilaisiin muihin teemabileisiin. Baarikulttuuri myös eroaa paljon Suomesta esimerkiksi keskiviikon naisten iltoineen, jolloin baarit ja klubit ympäri kaupungin tarjoavat ilmaisen sisäänpääsyn ja drinkkilippuja naisille.

Näkymät huoneestani 23. kerroksesta yliopiston asuntolassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arki ja asuminen

NUS on valtava yliopisto ja kampukselta löytyy luentosalien lisäksi lähes kaikki opiskelijan tarvitsemat palvelut aina lukuisista ruokakojuista, ravintoloihin, kauppoihin, kahviloihin, opiskelutiloihin sekä opiskelijoille ilmaisiin urheilutiloihin. Kampukselta löytyy elämää oikeastaan on vuorokaudenaika mikä tahansa. Kampuksen suuruudesta kertoo myös se, että sen alueella toimii oma täysin ilmainen bussilinja. Omiin suosikkeihini kampuksella kuuluivat etenkin UTown:in alueelta löytyvä infinity pool ja ympäri vuorokauden toimiva itsepalvelukauppa, jossa sisäänpääsy ja maksaminen toimii skannaamalla oma kämmen.

Ennen lähtöä tuli jännitettyä ehkä eniten sitä missä tulisi asuttua vaihdon aikana. NUS varoitti jo heti hyväksymisen jälkeen kaikkia vaihto-opiskelijoitaan, ettei asuntolahuoneita pystyttäisi tarjoamaan läheskään kaikille. Tämän lisäksi Singaporen vuokrat yksityisillä markkinoilla ovat kasvaneet lähes räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana, minkä lisäksi lyhyitä vuokrasopimuksia saattaa olla vaikea löytää. Onnekseni noin kuukausi ennen vaihdon alkua sain ilmoituksen, että olen saanut paikan yhdestä yliopiston asuntolasta. Suosittelenkin siis ehdottomasti hakemaan kampukselta asuntoa, mutta toki on hyvä selvittää mahdollisia muita vaihtoehtoja, sillä ilmoitus paikasta tulee varsin myöhään. Mikäli kampus asumisen kanssa käy huono tuuri, suosittelen seuraamaan esimerkiksi erilaisia vaihto-opiskelijoiden Facebook ja Whatsapp ryhmiä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana huijausten kanssa!

Päädyin siis itse asumaan UTown Residenceen, jota pitäisin ehkä yhtenä parhaimpina vaihtoehdoista vaihto-opiskelijoille sen keskeisen sijainnin takia. Sen ympäristöstä löytyi esimerkiksi ympäri vuorokauden auki oleva itsepalvelukauppa, useita ruokapaikkoja, uima-allas ja opiskelutiloja. Olin myös tyytyväinen ”itsenäiseen” asumismuotoon. Jaoin neljän hengen solun yhdessä kolmen muun kansainvälisen opiskelijan kanssa. Residence tyyppisissä majoituksissa ei opiskelijoiden myöskään tarvitse sitoutua meal plan aterioihin, joka sitoisi syömään aamupalan ja illallisen omalla asuntolalla. Ehkä ainoana miinuksena pitäisin asuntoloiden siivoustasoa. Yhteiset tilat siivottiin kaksi kertaa viikossa, mutta tästä huolimatta monilla ainakin UTown Residencessä tuntui olevan ongelmia siivoustason kanssa. Minulla oli käytössäni myös huone ilman ilmastointia, mutta pärjäsin lopulta todella hyvin huoneesta löytyvän kiinteän kattotuulettimen kanssa.

Vaikka kampukselta löytyykin lähes kaikki mitä elämiseen tarvitsee, kannattaa sen ulkopuolelle matkustaa opiskelujen ohessa. Singaporesta löytyy esimerkiksi lukuisia valtavia ostoskeskuksia kauppoineen ja ruokapaikkoineen, Sentosan saari uimarantoineen ja huvipuistoineen, eläintarha yösafarilla, kiinnostavia luontoalueita ja kymmeniä muita vierailun arvoisia paikkoja. Suosittelen myös kapuamaan aina välillä yläilmoihin ja tutustumaan Singaporen korkeuksiin kattoterassien päältä. Singaporen keskeinen sijainti Kaakkois-Aasiassa mahdollistaa myös matkustelun vaivattomasti lähialueiden valtioihin. Changi Airport on yksi maailman suurimpia lentokenttiä, mutta lentämisen lisäksi pääsee lähialueisiin tutustumaan varsin helposti myös busseilla ja lautoilla. Esimerkiksi itse kävin useamman kerran Malesian puolella kätevästi bussilla. Elämä rajan toisella puolella näyttäytyikin hyvinkin erilaisena verrattuna Singaporeen.

Yliopiston kampuksen uusin alue UTown asuttaa suurimman osan vaihto-opiskelijoista.
UTown:in alueelta löytyy esimerkiksi tämä infinity pool.
Singaporesta löytyy lukuisia kattoterasseja, joiden näkymät ovat varsin huimaavia.

Opiskelu

Alustava opintosuunnitelma tuli tehtyä jo varhaisin hakuvaiheessa. Lopulta ennen vaihdon alkua NUS hyväksyi minut suorittamaan kolme kurssia eli moduulia, mikä oli myös NUS:in ja Helsingin yliopiston asettama vähimmäismäärä. Alun perin olisin halunnut suorittaa enemmän kursseja, mutta loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen, etten lähtenyt hakemaan lisähauissa lisää kursseja. Nyt pystyin antamaan enemmän aikaa ja energiaa suorittamiini kursseihin, jotka olivat todella mielenkiintoisia ja laadukkaasta toteutettuja. Opetuksen laadun arvioisinkin NUS:issa olevan todella hyvä, vaikka kursseihin saakin laittaa omaa aikaa hieman enemmän kuin Suomessa. En kuitenkaan kokenut suorittamiani kursseja liian haasteellisiksi.

Yksi lukukausi NUS:issa kestää noin tammikuun alkupuolelta, toukokuun alkupuolelle. Lukukauden aikana on kaksi viikon mittaista ”lomaa” tai oikeastaan kyseessähän oli niin sanotusti lukuloma välikokeisiin ja loppukokeisiin. Monille vaihto-opiskelijoille nämä viikot tuntuivat olevan hyvää aikaa karata tutustumaan lähialueen valtioihin ja käytin myös itse tilaisuuden hyväksi. Vältyinkin aika hyvin välikokeilta, vaikka muita pienempiä ”testejä” oli ainakin yhdellä kurssillani noin joka toinen viikko tutoriaalien yhteydessä. Suorittamillani kursseilla arvosanat määräytyivät esimerkiksi esseiden, pienien välikokeiden, tutoriaali aktiivisuuden ja loppukokeiden arvosanoilla.

Moduulit kestävät lähes aina koko lukukauden ja ne koostuvat luennoista ja usein joka toinen viikko järjestettävistä tutoriaaleista, joiden aikana keskustellaan pienryhmissä luentojen tai luentomateriaalien aiheista ainakin meillä Faculty of Arts and Social Sciencessä. Ainakin omat tutoriaalini olivat tilaisuuksina hyvin rentoja ja mielenkiintoisia sekä ajatuksia herättäviä. Suomeen verrattuna opiskelukulttuuri on varsin kilpailullinen, sillä arvosanat määräytyvät Gaussin käyrän mukaan. Tärkeintä on siis olla parempi kuin muut. Paikalliset opiskelevat pitkiä päiviä, ja tietokoneluokat ovat täynnä opiskelijoita lähes ympäri vuorokauden. Tästä huolimatta opinnoista ei kannata ottaa turhaa stressiä, sillä professorit eivät yleisesti halua antaa hylättyjä arvosanoja opiskelijoilleen, kunhan he yrittävät parhaansa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihto-opiskelijoille ja paluu Suomeen

Singapore on varsin kiinnostava sekoitus länttä ja itää, ja kaupunkivaltio on varsin ylpeä monikulttuurisuudestaan. Virallisina kielinä Singaporessa puhutaan englannin lisäksi esimerkiksi mandariinikiinaa, malaijia ja tamilia. Englannin kieleen oman lisänsä myös tuo paikallisten murre singlish, joka ottaa vaikutteita niin sanastoon kuin kielioppiin muista Singaporessa puhuttavista kielistä. Paikallisen puhetavan ymmärtäminen saattaakin alkuun tuottaa hieman totuttelua.

Ehkä yksi eniten itseäni yllättävä haaste Singaporessa liittyi pankkikortin käyttöön. Yllättävän usein tuli eteen tilanteita, ettei ulkomaalaista pankkikorttia hyväksytty maksumenetelmänä. Toki ongelman olisi saanut ratkaistua avaamalla paikallinen pankkitili, jota en kuitenkaan byrokratian takia jaksanut lähteä tekemään. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi kuitenkin ollut ehkä vaivansa arvoista, sillä käteisen nostamiseen tuli aina hieman lisähintaa ulkomaalaisesta kortista johtuen. Ilmeisesti ainakin UTown:istakin löytyvään Frank by OCBC pankkiin avasi useampi vaihto-opiskelija suhteellisen pienellä vaivalla tilinsä, jota kyllä suosittelen myös tulevilla vaihtareille.

Toisena yllättävänä asiana nostaisin kasvisruoan saannin, sillä olin ajatellut että Singaporesta olisi suhteellisen helppo löytää kasvispainotteista ruokaa. Tämä oli kuitenkin usein yllättävän haastavaa, eikä valinnanvaraa esimerkiksi yliopiston food courteissa juurikaan löytynyt. Sanoisin myös, että monet ruoka-allergiat ovat suhteellisen huonosti tunnettuja etenkin paikallisten hawker centereissä. Jokaisella valtiolla onkin aina omat kääntöpuolensa eikä Singaporeakaan voi nimittää täydelliseksi valtioksi kaikille. Singapore tunnetaan äärimmäisen tiukoista laeistaan ja näihin liittyvistä kovista rangaistuksista. Myös sananvapauden olemassaolosta voi olla montaa mieltä ainakin joidenkin paikallisten mukaan.

Kaiken kaikkiaan vaihtoni Singaporessa oli todella onnistunut ja opin sen aikana valtavasti itsestäni sekä uusista kulttuureista. Toiset saattavat sanoa Singaporea tylsäksi ja pieneksi, ja että se on nähty muutamassa viikossa. Tähän liittyen olen kuitenkin täysin eri mieltä. Singaporesta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa myös tunnettujen turistikohteiden ulkopuolelta. Kannattaakin uskaltautua ”todelliseen” paikallisten Singaporeen ja heidän naapurustoihin, jotka kätkevät uskottaman upeita paikkoja. Paikallisilta kannattaakin kysellä vinkkejä, vaikka heidän omilta asuinalueiltaan.

Vaikka vaihto onkin yksi elämäni parhaimpia kokemuksia, tuntui myös takaisin Suomeen ja tuttuun arkeen palaaminen mukavalta. Suuremmilta kulttuurishokeilta onnistuin vaihdon aikana välttymään ja sanoisinkin Singaporen olevan suhteellisen ”helppo” vaihtokohde kaukomaita kaipaavalle. Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella Singaporea vaihtokohteena!

Singaporen hawker centereistä löytyy makuja ympäri Aasian.
Singaporesta löytyy pilvenpiirtäjien lisäksi rantoja ja viheralueita.
Posted on

My exchange semester at Aalborg University, Copenhagen, Denmark, Autumn 2021

Student at the Faculty of Science

Before the exchange

Already when I started my master studies, I was sure that I wanted to go on exchange during the degree. I was on an exchange also during my bachelor studies and I wanted to take the opportunity to go again. This time, I was    looking for an Erasmus exchange, where they had interesting courses within the subject of Urban planning. I ended up going to Aalborg University, Copenhagen campus, to study Sustainable Cities.

Pretty much the only thing I had to do before going to Denmark was to send my application and learning agreement to the university, notify the change of address, get my travel insurance extended with a month and search for housing.

Arriving in Denmark

I arrived in Copenhagen about a week before the university started, which was nice, as it allowed some time to get settled in, get to know the city and my new roommates. In contrast to my earlier exchange there weren’t really any welcoming parties or similar. But I also think I had a bit of a different Erasmus experience than most, so there might have been some more exchange student events in other universities in the city.

Most people I have met love the city and so did I. I had already been to Copenhagen before, so it was a bit familiar. I also speak Swedish, so getting the hang of everyday life was not that hard, as I understood every sign and instruction in the city. Even though it is different from Finland, it is still a Nordic country, and I didn’t experience any culture chocks or problems to adapt.

Overall, when I arrived, I had no bureaucratic things to worry about, which was heaven compared to my exchange outside the EU. As Denmark is a Nordic country and I didn’t stay longer than six months, I didn’t have to get a Danish CPR-number or register like the rest of the international students. It was almost too easy.

First week of university was a lot of fun. The first day was for the international students, which there were a LOT of. The second day I got to meet my amazing classmates and teachers, and even though we were the only program who had no tutors showing up on the welcome day, everyone was keen on getting to know each other and hanging out.

What I immediately noticed was that I was the only exchange student in my class. I also found out that I was one out of five exchange students in the entire Copenhagen campus of my university. This scared me at first as my experience from my previous exchange as well as the stories I had heard about Erasmus, all put a lot of weight on meeting other exchange students. However, this was not a problem at all. As I mentioned, there were a lot of international students at the university, about 50% in my class where international students and 50% were Danes, so there were a lot of people that were new to the city. Most of the Danes knew each other from their bachelor’s degree at Aalborg University, but they were all very interested to get to know all the international students.

Housing

I would say that housing was the thing I stressed about the most before going to Copenhagen. Finding an apartment as an “outsider” is very hard, and especially in Copenhagen, finding a room or flat with a reasonable price is not easy.

Overall Copenhagen is more expensive than Finland, so if you want to live in the city-center you should be ready to pay a little bit more than at home.  Also finding studio apartments is quite hard, however I wanted to live with other people and ended up in a student housing with Danes and Americans.

My room in a 5-person student-apartment, including everything, ended up costing 520 €/month, which was a very good price for Copenhagen.

Most students live in shared flats or kollegiums. The kollegiums are student housing and are a lot cheaper than the normal apartments. Normally you would have your own room and toilet and then share the kitchen with maybe 15 other people. The kollegiums are however challenging to get as you don’t have the time to wait in the queue for them very long, however, you can try to sub-renting them, as I did.

I started with applying for housing through the university. I got one room pretty quickly but decided to decline the offer as the apartments were not even in the city. If you are staying in Copenhagen for a longer time and don’t want to put money on living in the city, this would be a good option, but as I was there for such a short time, I wanted to be closer to everything, a decision I do not regret.

 

I started looking for apartments on Facebook maybe 3 months before the exchange and I probably sent a message to over 70 people. As the number of messages these Facebook posts get is so high, I only ever got replies from about 10. I would not say that this is a very good way to go, but in my case, I saw it as the only option. In the end I got in contact with someone through a friend that lives in Copenhagen. He was going on exchange during the time I was there, so it was perfect. This was about a month before I flew to Denmark.

I think the best chance to get a good place is to actively look into different Facebook groups and specifically search for people that are going on exchange, as these are more likely to take someone that is coming for a short time. The absolute best chance is if you have contacts in Denmark. I would really recommend contacting them just to keep ears and eyes open if something comes up.

As a backup plan I was looking at hotels where you could rent rooms monthly, I think it would have been about 800 €, but it would have given some time to find something once I had arrived. Because once you are in Denmark and know some people there, it gets a bit easier to find something.

Everyday Life

Everyday life in Denmark was pretty much the same as in Finland, but I guess everything is a bit better on exchange. Copenhagen is an amazing city and in my free time I explored the city with other international students, went to try different restaurants, cafés and bars with my classmates and hung out with my roommates. In Copenhagen they also have very good bakeries and taprooms that are worth trying out.

One thing that surprised me was that every University had their own bar. So, Friday bar, after you finished your week of studying, was a very popular thing. They also organised a lot of fun events at the university. As I mentioned earlier, my Erasmus experience was perhaps not what I expected. I know that Erasmus organised a lot of fun activities during the week, but as none of my friends were a part of the exchange programme, I never went to any of them. And as there were only a few exchange students in the university, we just counted as internationals, and most people even forgot that I was going home after the semester.

The living cost for everyday life was kind of hard to follow as the currency was different. The grocery store prices were perhaps a bit more expensive than in Finland. Alcohol was a bit cheaper than in Finland but overall, pretty much the same.

Studying

Aalborg University is a very good university, and I actually found the university courses at Aalborg University to be quite different from the ones in Finland. First of all, Aalborg University had something called Problem Based Learning, or PBL. This was not exactly new to me, as I feel like the way some of the courses at home had a bit of the same structure, but it was definitely more established at Aalborg. I really like this approach as it made the studies feel a bit more connected to real life and gave some more practical learnings. Overall, the amount of work was pretty similar to my studies at the University of Helsinki.

Another big difference was that the courses were settled for the programme and there was no freedom in the choosing of courses. Hence, you need to be aware that the courses you put on your learning agreements are the only courses that are offered during that semester, and the ones you have to take. As I didn’t want to take the methodology course that was obligatory for the rest of the class, as they were going to get the degree from that programme, my only way to not take it was to fail it. This however was not a problem as the University of Helsinki only requirement was for me to take 25 credits, which I took.

The exams at Aalborg were oral exams, which was something completely new for me. All my courses were built the same way, there was a group project and for the exam we went together with the group into the oral exam. There was always a short presentation of the group work and then a discussion with the teachers. During the discussion, the teachers were asking questions, about the group project and sometimes about other things from the course. Even though it might seem horrifying to have an oral exam if you have never been to one before, it was more like a discussion, and you always had your group by your side. I don’t know if I particularly liked to have oral group exams as it doesn’t really show individual strengths and weaknesses, however it is good preparation for the future.

The semester was from September to January, where January was the exam period, meaning that the spring-semester in Finland and the exam period went on top of each other. For me this only meant a delay in the starting of my thesis, but as I had no courses in January it was fine. There was one vacation in the autumn and of course Christmas holiday.

After returning to Finland, I only needed to upload the documents to my Mobility Online account and get my credits transferred in Sisu.

Other things worth mentioning

I chose not to open a Danish bank account as I was staying there for such a short time. However, as I did not need to pay my rent directly to a landlord, I was able to organise the payment through normal bank transfers, without any extra costs (SEPA-payments). If you are in a situation where you have to do many foreign currency payments, getting a bank account might be to your benefit.

To get the real Danish experience, especially in Copenhagen, you need to have a bike, as the Danes bike everywhere. The city is flat, and the bike-roads are great. It felt a bit stressful in the beginning, but you learn quite quickly when you follow others, and it makes your life in Copenhagen ten times easier and more fun. I biked 10 km every single day to get to school and back, even in rain, which I never would have done in Helsinki. I would recommend either buying or renting a bike. I rented one from a company called Swapfiets, which is very popular in Copenhagen, and you will see their blue tires everywhere.

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Zambia (UNZA), 2017-2018

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoden 2017-2018 vaihdossa Sambiassa. Lähdin Suomesta lokakuun lopussa ja palasin takaisin seuraavan vuoden heinäkuun lopussa. Yhdeksässä kuukaudessa ehtii kokea valtavan paljon, mutta samalla se etenee hämmentävän nopeasti. Vaihdon aikana saadut kokemukset ja käsityskyvyn laajeneminen tulivatkin vahvasti myös yliopiston ulkopuolelta. Vaihtovuoteni Sambiassa kuuluu ehdottomasti parhaimpiin ja rikkaimpiin kokemuksiini. Tyttöystäväni muutti kanssani Sambiaan ja sai myös opiskelijaviisumin. Samaan aikaan vaihdossa oli myös toinen opiskelija Helsingin ja yksi Jyväskylän yliopistosta.

Ennen lähtöä

Sambiassa asuminen vaatii rokotusten päivittämistä. Ulkoministeriön matkustustiedotteesta löytää tarvittavat rokotukset. Kävin ottamassa rokotuksen tai pari, mutta rokotusarsenaalini oli edellisiltä matkoilta melko päivitetty. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla ja muissa maissa, mutta Lusakassa ei juurikaan. Malarialääkitys voi myös olla melko hintava, ja osissa on epämiellyttäviä sivuoireita. Hyvä sääntö on, että välittömästi, mikäli kuumetta ilmenee tuolla päin maailmaa, kannattaa käydä tarkistamassa, onko kyseessä malaria. Rokotusten ottamisen lisäksi vakuutus kannattaa kilpailuttaa. Maahantuloa ja viisumibyrokratiaa varten virallisista asiakirjoista kannattaa olla printatut ja sähköiset kopiot: mahdolliset reseptit, passi, opiskeluviisumi. Itse jouduin ottamaan mukaan yhdeksälle kuukaudelle reseptilääkkeet varmuuden vuoksi, sillä en tiennyt paikallisen apteekkilaitoksen toiminnasta. Lääkkeiden osalta konsultointi lääkärin kanssa ja vaikuttavien aineiden kirjaaminen ylös auttaa paikallisia ammattilaisia.

Yhteydenpito yliopiston kanssa ennen vaihtoa oli jokseenkin katkonaista, mutta sain tarvittavan informaation kaikesta huolimatta. Sambiaan ei tarvitse etukäteen viisumia, vaan rajalta saa turistiviisumin ja myöhemmin opiskeluviisumin. Helsinki-Vantaan lentokenttävirkailija ei kuitenkaan tiennyt tätä, joten jouduimme epämiellyttävään tilanteeseen, kun emme tienneet päästettäisiinkö meidät Tukholmassa vaihtokoneeseen sisälle. Tämänkaltaisten tilanteiden takia kannattaa kaikki mahdolliset asiakirjat olla jossain muodossa mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lokakuinen Sambia on kostea ja paahtava. Yhtenevän aikavyöhykkeen takia lentäminen on kuitenkin melko vaivatonta. Noin vuorokauden mittaisen lennon jälkeen Lusakan lentokentällä oli vastassa UNZA:n vaihtotoimiston sihteeri. Meidät vietiin suoraan lentokentältä ostoskeskuskseen ostamaan vessaharjoja ja muuta tarpeellista, kiitos siitä. Opiskeluviisumi ja muut muodollisuudet vaativat aikansa, mutta järjestyivät lopulta. Toinen Helsingin yliopiston vaihto-opiskelija sai viisumin jostain syystä kahdeksi vuodeksi.  Meillä alkuvaiheessa useiden päivien ohjelma koostui yksittäisten paperien allekirjoittamisesta. Epäselväksi jäi, miksi kaikki lupakirjoja ei voinut allekirjoittaa samanaikaisesti.

Maltti on paikallisissa byrokraattisissa prosesseissa valttia, sillä muodolliset järjestelyt saattavat viedä paljon aikaa ja tuntuu ettei mikään etenisi. Asioilla on kuitenkin lopulta tapana järjestyä.

Asuminen

Helsingin yliopistolla on UNZA:n kanssa majoitusjärjestely Marshlands Villages -nimisessä asuntolassa kampuksen lähellä. Marshlands on mukava asuntola ja sijaitsee rauhallisella alueella. Vilkkaasti liikennöity Great East Road erottaa asuntolan kampuksesta, ja tien ylitys voi olla ajoittain haastavaa. Asuntolassa oli ongelmia putkien kanssa, eli hanasta ei tullut vettä juuri koskaan. Vesi kannettiin asuntolan pumpulta muutaman kymmenen metrin päästä. Sähkön kanssa ei ollut ongelmia kuin pari kertaa. Asunnossamme ei ollut ikkunoita, vaan hyttysverkot ja ikkunasäleikkö. Lusaka on sadekaudella vuoden vaihteen aikaan tukalan kuumaa. Silloin asuntolassa on myös öisin melko paahtava tunnelma. Kesäkuukausina eli paikallisen talven aikaan lämpötila voi öisin laskea hyvinkin kylmäksi. Marshlands on todella mukava ja rauhallinen paikka asua. Kampusalueen opiskelija-asuntolat ovat riehakkaampia ja rauhattomampia paikkoja. Tiskit ja pyykit pestiin käsin pumpulta kannetulla vedellä, jota kuumensimme kattilassa. Asuntolalla kävi melko säännöllisesti paikallisia kysymässä “piece work”, eli jotain pientä työtä, kuten asunnon siivousta ja pyykkien pesua. Yhden kerran palvelua kokeiltuamme päätimme hoitaa kotityöt itse.

Opiskelu ja opetus

UNZA eroaa opetukseltaan ja hallintotavaltaan jonkin verran Helsingin yliopistosta. Virallisten tietojen mukaan koulun alkaminen viivästyi koleraepidemian takia noin viidellä kuukaudella. Viivästyksen aikana yliopistosta saatu informaatio oli vajavaista ja sen saaminen haastavaa. Yliopiston ollessa kiinni korvaavien tehtävien saaminen oli lähes mahdotonta. Minun suositeltiin käyttävän Helsingin yliopiston kirjaston tietokantoja tiedon etsimiseen, sillä UNZA:n kirjaston ei voinut käyttää. Opetus alkoi keväällä 2018. Osallistuin neljälle kurssille, josta kertyisi 60 opintopisteen verran opintoja, siis 15 opintopistettä per kurssi. Nämä kurssit oli tarkoitettu koko lukuvuoden mittaisiksi, mutta opetuksen viivästyttyä pystyin osallistumaan vain puolikkaalle kurssille. Suoritin lopussa hieman laajennetut lopputehtävät.

Sambialainen koulutusjärjestelmä on auktoriteettiuskoinen ja hierarkkinen myös yliopistotasolla. Luennoitsija on oikeassa ja hänen kyseenalaistamisensa on eräänlaista kritiikkiä arvovaltaa kohtaan. Tämä toki vaihtelee opettajien välillä huomattavasti. Kurssit voivat parhaimmillaan olla haastavia ja osallistavia. Osallistumillani kursseilla kuunneltiin pääasiassa luennoitsijaa, eikä ryhmätöitä juuri ollut. Usein kurssien arviointi pohjautuu laajaan lopputenttiin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä erilaisen kulttuurin koulutusjärjestelmä ja sen sisälle kätkeytyvät sosiaaliset normit. Tunneilta ja kursseilta kannattaa ottaa kaikki irti. Osallistuminen yliopiston tarjoamiin aktiviteetteihin kannattaa. Menimme keväällä 2018 yliopiston järjestämälle retkelle Kuombuka-festivaaleille, 600km päähän Monguun. Yliopistolla on myös jonkin verran harrastustoimintaa. Suosittelen ottamaan niistä kysymällä selvää ja osallistumaan!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa olla avoin, utelias ja kärsivällinen suhtautuminen. Byrokraattisten prosessien tekeminen saattaa viedä aikaa. Samoin informaation saaminen UNZA:sta ennen vaihtoa ja sen aikana voi olla haastavaa, mutta asiat järjestyvät ajallaan. Kannattaa kysyä paikallisilta sen hetken datapaketeista kännykän nettiä varten. Suomesta voi ottaa mukaan hyvän lukon vara-avaimineen asuntolan ovea varten. Jonkin verran dollareita kannattaa vaihtaa ennen vaihtoa, osan niistä voi piilottaa jonnekin varmuuden vuoksi. Dollareita tarvitaan muiden maiden rajalla turistiviisumeihin, mikäli vaihdon aikana aikoo matkustella. Suosittelen myös tekemään pre-paid luottokortin, jota voi säilyttää varuilta eri paikassa kuin muita kortteja. Lusakasta löytyy Western Union ja muita rahansiirtopalveluita hädän sattuessa, mutta on aina parempi hieman hajauttaa varoja. Lusakassa on paljon pankkiautomaatteja, mutta niiden nostokurssit vaihtelevat hieman. Kannattaa siis nostaa isohkoja summia kerralla hyvän vaihtokurssin paikasta. Kaupoissa ja joissakin ravintoloissa maksaminen onnistuu kortilla, mutta käteistä kannattaa olla aina mukana.

Lusaka on turvallinen kaupunki ja paikalliset taksit ovat luotettavia. Kannattaa ottaa muutaman rehdin taksikuskin numero. Pyöräily Lusakassa ei ole kovin yleistä, mutta suosittelen kuitenkin! Ostimme pyörät noin 100 dollarilla ja saimme myytyä ne samaan hintaan. Suosittelen myös paikallisia ruokatoreja, kuten Sunday Market. Niissä on huikea vihannesten ja hedelmien kirjo. Marshlandissa kokkaaminen onnistuu melko hyvin. Itse muistan jossain vaiheessa pohtineeni olisiko kannattanut laittaa lentokoneen matkatavaroihin keittiövälineitä sen sijaan, että ostaa halpoja ja huonolaatuisia pannuja kaupasta. Kuitenkin (lähes) kaikkea saa ostettua Lusakasta. Pitkien kuljetuskustannusten takia jotkin tuotteet ovat kalliimpia. Kannattaa miettiä, mitä tarvitsee omassa kodissa puolen vuoden ajan, ja mitä mahtuu lentokoneen matkatavaroihin.

Suosittelen vahvasti matkustelemaan niin paljon, kuin pandemia, koulu ja oma rahatilanne antavat myöten. Itse matkustimme kaksi kuukautta koulun tauon aikana julkisilla kulkuneuvoilla Malawissa, Mosambikissa ja Tansaniassa. Julkiset bussit toimivat, mutta teiden vaihtelevan laadun takia matkaan kannattaa varata aikaa. Lusakassa julkinen liikenne toimii minibusseilla. Ne voivat paikoitellen olla melko täynnä, mutta ajavat asian. Haasteita voi tulla, mikäli joutuu tekemään monta vaihtoa kaupungin sisällä, sillä virallista julkisen liikenteen karttaa ei ole olemassa. Onneksi apu löytyy kysymällä. Asuntolan ja yliopiston läheisen sijainnin takia busseja ei ainakaan tarvitse käyttää koulumatkoihin.

Kuvassa hedelmiä ja muita elintarvikkeita asetettu runsaasti esille myyntiin. Jauhojen ja pienten tuotteiden irtomyynti eri kokoisista ämpäreistä ja astioista

Tukevarakenteinen kanootti kaislaisella rannalla. Taustalla alava maisema ja tuonnempana kaksi muuta kanoottia joissa ihmisiä kyydissä.

 

Korkealta otettu kuva. Myyjät myyvät hedelmiä ja vihanneksia pöytien ääressä.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Namibia, kevät 2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Namibian pääkaupungissa Windhoekissa vaihdossa tammi-huhtikuussa 2020. Vaikka koronapandemia katkaisi vaihdon pahasti kesken ja moni kokemus jäi kokematta, en vaihtaisi noita viikkoja pois mistään hinnasta.

ENNEN LÄHTÖÄ

Ennen lähtöä Namibiaan oli edessä pitkä prosessi tarvittavien papereiden ja muiden asioiden hoitamisessa. Namibialla on suurlähetystö Helsingissä, joten viisumin pystyy hankkimaan jo ennen koneeseen nousua. Opiskeluviisumi vaati kuitenkin virallisen hyväksymiskirjeen UNAM:ilta.

Kannattaa tarkastaa hyvissä ajoin, mitä rokotuksia maahan tarvitsee, sillä myös rokotusajan saamisessa YTHS:ltä voi kestää. Viisumia varten tarvitsee terveystodistuksen, jonka saa YTHS:ltä.  Pohjois-Namibia on myös malaria-aluetta, joten lääkkeitä kannattaa ottaa mukaan, mikäli aikoo matkustella vaihdon aikana. Luonnollisesti myös henkilökohtaisia lääkkeitä kannattaa varata mukaan riittävästi etukäteen.

Myös matkavakuutus, passi ja lentoliput kannattaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin. Niihin saakin kulumaan leijonaosan HY:n vaihtoapurahasta varsinkin, jos vakuuttaa myös tavaroitaan. Itse hankin myös etukäteen jonkin verran randeja käteisenä, sillä myös randi on käypä maksuväline Namibiassa

Tietenkin on myös hyvä tutustua Namibiaan, namibialaisiin ja maan historiaan ennen matkaan lähtemistä. Ainoalla virallisella kielellä englannilla pärjää, mutta esimerkiksi saksan osaamisesta voi olla myös hyötyä.

ALKUBYROKRATIA VAIHTOKOHTEESSA

UNAM:ssa rekisteröityminen opiskelijaksi ja kursseille saattaa viedä monta päivää, sillä pääasiassa eri rekisteröitymisvaiheisiin jonotetaan fyysisesti paikan päällä. Rekisteröitymisviikon aikana koko kampus täyttyikin eri oville jonottavista opiskelijoista. Kaikesta odottelusta ja selvittelystä kuitenkin selvisi kärsivällisyydellä ja kysymällä. Vaihto-opiskelijana onneksi saattoi päästä UNAM:in vaihtokoordinaattorin siivellä jonojen ohi. Henkilökunta UNAM:ssa on onneksi pääasiassa etenkin vaihto-oppilaita kohtaan todella ystävällistä.

Byrokratian rattaat pyörivät hitaasti myös sisäministeriössä, josta viisumia paikan päällä haettaessa joutui itse tiedustella. Tuntui, että viisumiasia eteni vain, jos kävi aktiivisesti paikan päällä kysymässä sen perään. Tässä tapauksessa kannattaa mennä ministeriön ovelle aamulla jo ennen avautumista, ettei jonottaessa mene koko päivää.

ASUMINEN

Suomalaisille vaihtareille on yleensä varattu omat huoneet kampuksen hostellista. Hostelliasumisen kautta pääsee kokemaan opiskelija-asumisen arkea Namibiassa, johon saattavat kuulua wifi-yhteyden epätasaisuus ja lämpimän veden katkot. Hostellissa ei ole myöskään juuri mitään kokkausmahdollisuuksia ja itse hankinkin vedenkeittimen ja jääkaapin huonenaapurini kanssa. Monilla oli myös itse hankittuja keittolevyjä huoneissaan. Asumiseen kuuluva päivittäinen aamupala kampuksen ruokalassa ja kanttiinien sämpylät tulivatkin tutuksi vaihdon aikana. Kampukselta löytyikin lähes kaikki tarvittava päivittäisiin elämiseen, kuten kirjasto, kioski ja kuntosali.

OPISKELU JA OPETUS

Kurssit UNAM:ssa kestävät pääasiassa vähintään puoli vuotta, joten heti alussa valitaan kurssit koko vaihdon ajaksi. Opetus oli mielestäni hyvätasoista ja jopa haastavaa, vaikka koetin valita helppoja kursseja. Opetus on pääasiassa englanniksi, joskin namibialaiseen aksenttiin tottumisessa meni ainakin itseltäni hetki. Professoreilla on suomalaiseen opetuskulttuuriin verrattuna jonkin verran autoritaarisempi asema luentosalissa, mutta vaihtarina saa myös paljon anteeksi, jos on pihalla. Jos vain voi, kannattaa valita kursseja paikallisella näkökulmalla – itse luin esimerkiksi afrikaansia ja Namibian geomorfologiaa. Kannattaa muutenkin ottaa mahdollisimman paljon irti vaihdosta myös opetuksen muodossa, sillä todennäköisesti et pääse opiskelemaan toista kertaa UNAM:iin. Vaihtareiden osallistumista kursseille ei ainakaan tietääkseni rajoitettu mitenkään.

Yliopistolla on paljon eri urheilujoukkueita, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Itse aloitin esimerkiksi nyrkkeilyn, ja moni iltapäivä kuluikin kampuksen nyrkkeilysalilla. Urheilujoukkueet ovat myös oiva tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin, sillä en ainakaan löytänyt oikein muuta järjestötoimintaa yliopistolta. Kampuksella järjestettiin myös joitakin juhlia, kuten ystävänpäivä- ja avajaisbileet.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTEVILLE

Namibian on kuuluisa ainutlaatuisista maisemistaan ja villieläimistä, joten Windhoekin pölyt kannattaa karistaa safarilla tai Namib-aavikolla, mikäli vain mahdollista. Auton vuokraaminen etenkin porukalla on kohtuullisen edullista, mutta kannattaa olla varovainen vuokrausfirman kanssa ja selvittää, kelpaako suomalainen ajokortti. Liikenne Namibiassa on vasemmanpuoleinen ja aika villiä. Bussilla pääsee ainakin isompien kaupunkien väliä.

Vaihto-opiskelijoita oli vaihtoni aikana koko yliopistolla vain seitsemän – Suomesta ja Saksasta, ja meistä tuli vaihdon aikana suhteellisen tiivis porukka. Joitakin suomalaisia vaihtareita oli myös Windhoekin toisessa yliopistossa NUST:issa. Halutessaan heihin voi koettaa saada yhteyden esimerkiksi Suomen suurlähetystön kautta.

Koin Windhoekin kohtuullisen turvalliseksi kaupungiksi, kunhan villiin liikennekulttuuriin ehtii tottua. Järki täytyy kuitenkin pitää mukana. Yksin ei kannata liikkua etenkään pimeällä, eikä rahojaan tai kännykkäänsä heilutella julkisesti. Turistin näköisenä joutuu myös tottumaan siihen, että sisäänheittäjät, kerjäläiset ja katukauppiaat tulevat hanakasti juttelemaan kadulla kävellessä.

Namibia on yksi eteläisen Afrikan kehittyneimmistä maista, joten hintataso oli jopa yllättävän korkea. Jotkut tuotteet saattoivat olla jopa miltei Suomen hinnoissa. Pääasiassa eläminen kuitenkin on edullista ja etenkin ulkona syöminen on Suomeen nähden halpaa. Kannattaakin tutustua vaihdon aikana Windhoekin ravintolatarjontaan. Liha kuuluu oleellisena osana namibialaiseen ruokakulttuuriin, joten kasvis- tai vegaaniruokaa voi olla vaikea löytää.

Monet illat kuluivat kampuksen katolla auringonlaskua katsellen.

Kuvassa aurinko laskee vuorten taakse värjäten taivaan oranssiksi.

Suuria kankaisia auringonvarjoja suojaamassa autoja UNAM:in kampuksen parkkipaikalla. Taustalla näkyy opiskelija-asuntola.

Piparkakkutalolta näyttävä Christuskirche on Windhoekin keskeisimpiä nähtävyyksiä. Kirkko seisoo suuren liikenneympyrän keskellä.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Ottawa, kevät 2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pohdin ennen lähtöä pitkään vaihtokohdetta, niin maata kuin kaupunkiakin, monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin lopulta uOttawan. Minua kiinnosti Pohjois-Amerikka, ja varsinkin Kanada ja sen ranskankieliset alueet. Kurssitarjonta osui myös hyvin yhteen oman kiinnostukseni kanssa. Vaihtohaku oli muistaakseni maaliskuussa ja kuulin vaihtoon pääsystä kesän aikana.

Ennen lähtöä muun muassa täytin kurssivalinnat, hain asuntoa (kerron enemmän Asuminen kohdassa), järjestelin omaa HOAS vuokra-asuntoani alivuokrattavaksi, päivystin lentoja ja kaikkea muuta asiaan liittyvää. uOttawa myös antoi mahdollisuuden ilmoittautua tutor-ohjelmaan, jossa järjestettäisiin tapaaminen paikallisen kanssa ja hän myös pitäisi yhteyttä kysellen kuulumisia ja toimien matalankynnyksen kontaktina / apuna.

Muita huomioitavia asioita oli esimerkiksi hammashoidot ennen lähtöä, vaihtokohteessa tämä tulisi olemaan ilmeisesti erittäin kallista, itse poistatutin viisaudenhampaat. Myös teknologiaa kuten läppäriä ja puhelinta ei suositeltu ostettavan Kanadasta hintavuuden vuoksi. Matkavakuutus kuntoon!

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja muuta yleistä

Yksi monesta syystä valita Kanada oli länsimaalaisuuden sekä kielen tuoma helppous maahan siirtyessä. Muistini voi olla hieman ruosteessa mutta muistaakseni Kanadaan ei tarvinnut muuta kuin opiskelijaviisumin jonka haku onnistui melko vaivattomasti internetistä yliopiston avustuksella. Joitain rokotteita, kuten hepatiitti A&B suositeltiin mutta mikään ei ollut välttämätöntä [HY:n lisäys: vaihtoon lähtijän pitää tarkistaa oman vaihtoyliopistonsa sekä Kanadan viranomaisten ajantasainen ohjeistus rokotteista]. Jotain liitteitä saattoi tarvita toimittaa. Oppilaiden piti myös maksaa yliopistolle ja lukukausi- sekä pakollinen vakuutusmaksut. Terveydenhuoltoa en joutunut vaihdon aikana käyttämään.

Kanada on melko turvallinen maa, enkä juurikaan törmännyt ongelmiin vaihtoni aikana. Sanoin rajalla että tulen opiskelemaan, siinäpä se. Toki mukana kannattaa olla hyväksymistodistus vaihdosta jos sitä kysyvät, minulta muistaakseni eivät kysyneet. Hintataso oli melko sama Suomen kanssa.

Jos kohtaisin tai olisin kohdannut haasteita vaihtoni aikana olen melko varma että paikallinen virkavalta, uOttawan vaihtovastaavat sekä Suomen konsulaatti yms. olisivat pitäneet minusta hyvää huolta.

 

Asuminen

uOttawa’ssa oli mahdollisuus asua joko kampuksella tai ei-kampuksella. Kampusasuminen ostettiin uOtawan oman portaalin kautta, mielestäni asunnot olivat melko kalliita ja niitä sai vain 8/12kk ainakin tuolloin. Kampuksella asuessa muistaakseni oli myös pakollista ostaa ruokakortti joka oli myös hintava. Kortilla tosin sai käyttöönsä 24/7 toimivan buffet ruokalan josta löytyi kaikille jotain.

Itse hain asuntoa uOttawan off-campus portaalin kautta, jossa yksilöt pystyivät ilmoittamaan vuokra-aasunnoista. Olin yhteydessä useampaan eri henkilöön, joista osa vastasi viesteihini ja osa ei. Lopulta löysin melko edullisen soluasunnon kävelymatkan päässä kampuksesta. Olin tyytyväinen löytämääni asuntoon, sain tutustua hieman kämppiksiini ja vuokra oli melko halpa – muistaakseni n. 500-550$cad eli  n.350-400€, lähes sama kuin minulla oli suomessa HOAS-asunnossani jonka ali-vuokrasin siskolleni vaihtoni ajaksi. Tosin vesi ja sähkö maksoivat erikseen jolloin hintaa kertyi hieman enemmän. Huoneeni oli muistaakseni n. 13 m2 eli melko pienehkö. Isommasta (esim. 30-40 m2) ja omasta huoneistosta olisi muistaakseni saanut maksaa (reilusti) yli tonnin.

 

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus toimi melko samalla tavalla kuin mantsalla Helsingin yliopistossa. Minulla on ohjelmointi taustaa, suoritan maisteriani GIS (paikkatieto) ja olen kiinnostunut luonnonmaantieteestä. Kurssini olivat siis pääosin luonnonmaantieteellisiä sekä/ja ohjelmointi -kursseja. Luentoja oli 1-2 kertaa viikossa n. 2-4h ja harjoitus kertoja kerran viikossa tai mahdollisesti vain itsenäinen palautus. Minulla oli 4 kurssia: Advanced Geomatics (Arcgis – python), Permafrost environments, Global Climate Change (R koodia), Advanced Geomorphology. Sain kuulla paikan päällä että kurssini olivat 4. vuoden (paikallisille kandikursseja sillä kandi kestää siellä 4 vuotta) vaikeimpia kursseja. Mielestäni kurssien määrä, joka oli kutakuinkin isompi kuin mihin normaalisti olin tottunut merkitsi melko paljon töitä. Opiskelua kertyi siis päivittäin melkein täyspäiväisesti, vapaa-aikaa olisi ehkä voinut olla hieman enemmän jos olisi valinnut hieman helpommat tai muunlaiset kurssit. Mielestäni paikallinen opiskelukulttuuri oli ehkä hieman intensiivisempi kuin mihin olin tottunut, toisaalta maksavathan opiskelijat muistaakseni n. 5000$cad/lukuvuosi. Opin kuitenkin mielestäni paljon ja kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia.

Opintojen suunnittelu tehtiin etukäteen haun yhteydessä (muistaakseni erikseen ei tarvinnut tehdä paikallista ilmoittautumista tms.), opiskelijoilla oli kuitenkin 1-2vk aikaa vaihtaa kursseja paikan päällä, joten jos mieli muuttuu tai huomaa ettei joku kurssi kohtaa odotuksia oli vaihdosten tekeminen mahdollista. uOttawalta löytyi melko hyvät dokumentaatiot netistä kursseista ja niiden ennakkovaatimuksista. Opettajat olivat erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä vaihtaria kohtaan, ainakin mielestäni.

Erikoista opinnoistani teki myös ilmestynyt covid-19-virus, jonka johdosta kurssit siirtyivät etäopetukseen muistaakseni maaliskuussa ja valitettavasti vaihtoni keskeytyi ennenaikaisesti maaliskuun 18. päivä. Virallisesti vaihtoni olisi loppunut huhtikuun koekuukauteen. Kokeet siis järjestettiin kuukauden sisällä, opettajat päättivät päivät, joillakin koulu siis lopui jo huhtikuun alussa kun toisilla vasta lopussa eli käytännössä toukokuussa. Meidän ei myöskään ollut pakollista suorittaa loppu etäkokeita vaan arvosanamme määräytyivät jo suoritettujen ja melko kattavien säännöllisien harjoituskertojen palautusten perusteella.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelisin asunnon hankkimista hyvissä ajoin. On myös hyödyllistä pohtia haluaako asua kampuksella ja onko ruokakortti juuri sinun juttusi. uOttawassa urheilu oli melko näkyvässä roolissa ja voisin kuvitella että 24/7 ruoka buffet kävisi edullisemmaksi juuri urheiliijoille. Varaisin myös hyvin vaatetta, mantereinen Ottawa kokee talvisin jopa -30c pakkasia, kesäisin +30 tai jopa +40 helteitä. Ajokortista on myös huomattava etu jos haluaa reissata kaupunkien välissä. Itse kävin kaverin kanssa NHL-otteluissa Torontossa ja Montrealissa, kävimme myös vaihtariporukan kanssa Quebec City’ssä. Matkoja toki tein myös junalla (Toronto) ja bussilla (Montreal) ja ne toimivat melko hyvin. Ajokortin omistajan on hyvä olla yli 25v, muuten tulee huomattavasti kalliimmaksi autonvuokraus. Ottawassa on myös hyvä huomioida 2 kielisyys. Kulttuurishokkeja mitä koin olivat tippauskulttuuri, small-talk, oluen ostaminen (olut kaupat, ei myydä normi kaupoissa), “väärin pain” avautuvat ovet, ihmisten kohteliaisuus sekä lämpötilojen raju vaihtuminen päivien välissä. Ruokaa kannattaa myös tehdä itse, ulkona syöminen n. Suomen hinnoissa. Vapaa-aikana järjestimme melko tiiviin vaihtoporukkamme kanssa melko paljon tekemistä, yliopistolta löytyi myös (pohjoisamerikkalaiseen tapaan) kerho lähes kaikelle josta tod.näk. löytyy samanhenkisiä ihmisiä esim. laskettelu club, shakkikerho jne. Vaihtoni sujui mielestäni hyvin miinus koronan ilmaantuminen, sopeuduin melko hyvin periaatteessa aika tuttuun kulttuuriin ja sain uusia ystäviä. Suosittelen ehdottomasti vaihtoa! Ainut mikä jäi mietityttämään oli ystävien +30c rantakuvat (miksi tulin pimeään ja kylmään) sekä Montrealin kiinnostavuus vaihtokohteena ns. Olisiko sittenkin pitänyt hakea isompaan kaupunkiin? Pienempi, käveltävä Ottawa oli kuitenkin mieleinen enkä kadu päätöstäni, aina pääsee vierailemaan muissa kaupungeissa vaihdon aikana!

P.S. Kannattaa matkata ~spring breakilla Montrealista esim. Kuubaan, melko halpaa ja nopeaa, hieno maa!

Kampuksen päärakennuksia

Kampuksen päärakennuksia

Näkymä kampukselta

Näkymä kampukselta

Kanadan parlamentti

Kanadan parlamentti

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Innsbruck, Itävalta, Kevät 2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin maalis-kesäkuun 2021 Innsbruckissa Itävallassa. Vaihtokohde valikoitui luonnon ja vuoriston sekä saksan kielen takia. Vaihdon aikana pääsin sekä nauttimaan upeasta Alppi-luonnosta että kehittämään saksan kielitaitoani.

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoni lähetti selkeät ohjeet vaihtoyliopistoon hakemisesta, vinkeistä asunnon saamiseen ja muusta byrokratiasta. Kursseille ilmoittautuminen ja muiden yliopiston systeemien käyttö sujui hyvin, eikä ongelmia tullut. Yliopisto lähetti myös ennen lähtöä paljon hyödyllistä koronaan liittyvää infoa. Pääsin liittymään vaihtareille suunnattuihin viestiryhmiin, joista sain paikallisilta ESN-tuutoreilta vastauksia kysymyksiini esimerkiksi koronatilanteesta.

Koronan takia lähtö mietitytti, mutta olin tavannut HY:n lähtöinfossa ja Facebookissa etukäteen kaksi muuta Innsbruckiin lähtevää suomalaista, mikä helpotti lähtöpäätöksen tekoa. Onneksi päätin lähteä, sillä korona ei rajoittanut keskeisesti niitä asioita, joita vaihdossa halusin tehdä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koronan takia matkustukseen liittyi täytettävä maahantulolomake, mutta muuten matkustus sujui ongelmitta ja en joutunut edes karanteeniin Innsbruckissa, sillä Suomen koronaluvut olivat lähdön aikaan suhteellisen matalat. Paikan päällä piti käydä tapaamassa vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattori ja käydä kirjautumassa kaupungin asukkaaksi. Myös vaihto-orientaatio järjestettiin etänä. Muuta byrokratiaa ei juuri ollut.

Asuminen

Vaihtoyliopisto lähetti heti valintani aikaan ohjeita asunnon hankkimiseen, sillä Innsbruckin asuntomarkkinoilla voi olla ainakin normaaliaikoina haastavaa löytää asuntoa. Päädyin hakemaan OeAD Student Housingin kautta asuntoa. Pääsin Rössl in der Au nimiseen asuntolaan, jossa minulla oli oma huone sekä kylpyhuone ja koko kerroksen asukkaiden kanssa jaettu keittiö. Vuokra oli 399€/kk. Asuntolan sijainti oli hyvä, lähellä keskustaa, kampusta ja julkisia. Huoneet olivat perussiistit ja siivous kuului vuokraan.

Varjopuoleksi asuntolassa osoittautui sen maine biledormina, joka piti koronasta huolimatta paikkaansa. Poliisit ja vartijat kävivät etenkin viikonloppuisin keskeyttämässä juhlia ja toisinaan en saanut huonosti äänieristetyn käytävämelun takia nukuttua. Olisinkin etenkin korona-aikaan kaivannut hieman rauhallisempaa asuinpaikkaa. Asuntolassa kuitenkin tutustui hyvin ihmisiin, joten yksinäistä ei ollut koronasta huolimatta. Osa kavereistani asui paljon rauhallisemmissa opiskelija-asuntoloissa tai yksityisellä, joten jos hakisin nyt uudestaan, menisin muualle asumaan.

Huoneeni asuntolassa
Huoneeni asuntolassa

Opiskelu ja opetus

Suomessa pääaineeni on tilastotiede, mutta vaihtokohteessa opiskelin maisteritutkintoni vapaavalintaisia kursseja. Opintoja valitsin yhteensä 24,5 opintopisteen edestä. Kurssivalikoima oli laaja ja vapaasti valittavissa, joskin suurin osa kursseista järjestettiin saksaksi. En päässyt ihan kaikille haluamille kursseille ja kurssit vahvistettiin vasta muutama viikko ennen vaihdon alkua. Sen takia oli hyvä, että olin valinnut muutaman ylimääräisen kurssin, jotta sain lopulta tarvittavan määrän opintoja.

Minulla oli lopulta kolme saksan kieli- ja kulttuurikurssia, yksi saksankielinen tilastotieteen kurssi ja yksi englanninkielinen taloustieteen kurssi. Samat kurssit jatkuivat koko vaihdon ajan, eli varsinaisia periodeja ei lukukaudella ollut. Koronan takia koko kevään opetus oli etänä, mutta se oli järjestetty sujuvasti. Kaikilla kursseillani oli noin 80 %:n läsnäolovaatimus. Luentoja oli kurssin opintopistemäärästä riippuen 2-4 tuntia viikossa per kurssi. Yliopiston kirjasto oli käytettävissä opiskeluun ajanvarauksella ja maskin kanssa, mutta opiskelin itse pääasiassa huoneessani.

Mielestäni kurssit olivat vaatimuksiltaan ja tyyliltään aika samantapaisia, mihin olin Suomessa tottunut etäopiskelun aikana. Opetuksen taso oli kursseillani hyvä. Tilastotieteen kurssi oli sisällöltään minulle helppoa ja tuttua, mutta haasteen toi saksan kieli, johon pääsin kuitenkin hyvin mukaan. Minua oli mietityttänyt, ymmärränkö Tirolin vahvaa aksenttia, mutta opetuksessa käytettiin onneksi Hochdeutschia. Kurssit koostuivat viikkotehtävistä, joita tehtiin sekä ryhmissä että itsenäisesti ja pidemmistä kirjallisista loppuesseistä. Taloustieteen kurssilla oli lopputentti, joka tehtiin myös etänä.

Halusin panostaa saksan kielen oppimiseen, joten valitsin useamman kielikurssin. Harmikseni ilmaisia Erasmus-kursseja oli vain B1+ tasoon asti ja kielikeskuksen maksulliset kurssit olivat aika kalliita. B1+-kurssini taso oli mielestäni matalampi kuin mihin olin HY:n Kielikeskuksen B1-kursseilla tottunut. Kieliopetus oli kuitenkin innostavaa ja interaktiivista ja puhumiseen panostettiin paljon. Myös kulttuurikurssi oli kiva lisä vaihtoon, sillä opin paljon uutta Itävallasta, mikä auttoi maahan sopeutumisessa. Sain myös kielikeskuksen kautta paikallisen Tandem-parin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Innsbruck on ehdottomasti luonto- ja liikuntakaupunki ja paikallisten aktiivisuus huokuu kaupungissa. Itse nautin vuoristosta lasketellen, vaeltaen ja kiipeillen. Omat varusteet kannattaa siis ehdottomasti ottaa mukaan, jos nämä aktiviteetit houkuttelevat. Korona ei estänyt luontoaktiviteetteja, mutta esimerkiksi laskettelua varten vaadittiin negatiivinen ja enintään 48 tuntia vanha pikatesti. Testin sai tehtyä nopeasti ja ilmaiseksi monissa kaupungin ostoskeskuksissa. Ravintolat ja sisäliikuntapaikat avattiin vaihdon puolivälin jälkeen, ja myös silloin pääsi näihin palveluihin, kun mukana oli todistus negatiivisesta testistä, rokotteesta tai aiemmin sairastetun taudista.

Minä ja suurin osa muista vaihtareista ostimme Freizeit ticket -nimisen lipun (523 € kausi), jolla pääsi kymmeniin Innsbruckin lähimpiin laskettelukeskuksiin, museoihin ja muuhun vapaa-ajan aktiviteettiin. Toinen hyödyllinen ostos oli koko Tirolin alueen sisältävä lippu julkiseen liikenteeseen (187 € / 6kk). Busseilla ja junilla pääsi hyvin liikkumaan etenkin laskettelupaikkoihin ja moniin luontokohteisiin, eikä auto siis ollut välttämätön.

Kaupunkina Innsbruck on kaunis, turvallinen ja tuntui heti kotoisalta. Sopeutuminen kaupunkiin ja kulttuuriin oli helppoa. Tekemistä riitti korona-aikaankin. Innsbruck on myös kasvissyöjä- ja vegaaniystävällinen. Etenkin urheiluliikkeissä oli todella hyviä alennuksia ja huikea valikoima esimerkiksi retkeily-, laskettelu- ja kiipeilyvarusteita. Hintataso oli suurin piirtein sama kuin Suomessa.

Inn-joki ja Nordkette-vuoret
Inn-joki ja Nordkette-vuoret

Vaihdon haastavin tilanne oli 10 päivän karanteeni, johon koko asuntolani määrättiin, kun korona oli levinnyt asuntolan juhlissa. Meitä testattiin karanteenin ajan parin päivän välein ja itse säästyin tartunnalta, mutta en saanut silti poistua huoneestani edes kävelylle tai käyttää keittiötä. Ruokaa sai tilaamalla lähettipalveluista tai pyytämällä muualla asuvia kavereita käymään kaupassa. Karanteeni sattui vieläpä pääsiäisloman ajalle, joten kokemus oli todella nihkeä.

Kokonaisuutena kevät Innsbruckissa oli silti unohtumaton. Suosittelen ehdottomasti kaupunkia ja Universität Innsbruckia vaihtokohteeksi kaikille ulkoilma- ja aktiivityypeille!

Posted on

Vaihtokertomus, Rijksuniversiteit Groningen, Alankomaat, lukuvuosi 2020–2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin lukuvuoden 2020–2021 Groningenin yliopistossa Alankomaissa. Koronatilanne varjosti koko vaihtoaikaani, joten kokemukseni oli varmasti hyvin erilainen kuin normaalioloissa. Sain vaihtoajastani kuitenkin paljon irti ja voin ehdottomasti suositella Groningenia tuleville vaihto-opiskelijoille.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston valinnan jälkeen Groningeniin ei ole varsinaista hakua, vaan yliopisto pyytää vaihto-opiskelijoita antamaan henkilötietonsa ja ilmoittamaan alustavat kurssivalintansa. Esimerkiksi motivaatiokirjeitä ei siis tarvitse enää tässä vaiheessa kirjoittaa. Kurssitarjonta on helposti saatavilla yliopiston nettisivuilla. Lähtöön kannattaa valmistautua kuin mihinkin muuhunkin kohteeseen: hanki kattava vakuutus, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muut tarvittavat dokumentit. Mukaan kannattaa pakata kestävä sateenvarjo ja sadetakki, sillä Alankomaissa sataa todella paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Groningenissa on melko vaivatonta. Yli 4 kuukautta kunnassa opiskelevien tulee rekisteröityä kunnan asukkaaksi varaamalla aika kaupungintalolta. Mukaan tulee ottaa virallinen syntymätodistus (englanniksi tai hollanniksi käännettynä). Itseltäni tätä dokumenttia kysyttiin, mutta joiltakin muilta tuntemiltani opiskelijoilta ei. En ole varma, mistä tämä ero johtui. Rekisteröitymisen yhteydessä saat hollantilaisen ”henkilötunnuksen” (burgerservicenummer, BSN), joka kannattaa kirjoittaa muistiin esimerkiksi puhelimeen. BSN:ää saatetaan nimittäin kysyä esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden tai apteekissa asioinnin yhteydessä, joten se kannattaa olla aina mukana.

Opiskelijakortin saa haettua yliopistolta, kun sähköpostiin kilahtaa viesti kortin valmistumisesta. Kannattaa myös hankkia joukkoliikenteen OV-chipkaart, joka toimii koko maassa kaikissa julkisissa liikennevälineissä. Sen käyttö on huomattavasti helpompaa kuin yksittäisten lippujen osto.

Groningen on täynnä upeita kanaaleja

Asuminen

Asuntotilanne on Groningenissa hyvin tiukka, joten asunnon etsintä kannattaa aloittaa mahdollisimman pian. Kansainvälisille opiskelijoille asuntoja välittää esimerkiksi SSH, jonka rakennukset ovat dormitory-tyyppisiä. Rakennuksissa on suuret yhteiskeittiöt ja jaetut kylpyhuoneet ja mahdolliset oleskelutilat. Omassa rakennuksessani jaoin yhteiskeittiön noin 15 muun opiskelijan kanssa. Tämä oli mielestäni todella mukavaa, sillä keittiössä tutustui helposti muihin asukkaisiin, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi koronapandemiasta huolimatta. Huoneeni oli melko suuri, 20m2, ja maksoin vuokraa 479 €/kk. Kuulemani mukaan SSH:n huoneet ovat jonkin verran kalliimpia kuin vapailta markkinoilta hankitut huoneet, mutta jälkimmäisten saaminen on todella hankalaa varsinkin kansainvälisille opiskelijoille. Syksyn ja koko lukuvuoden vaihto-opiskelijoille SSH:n huoneiden varaus alkoi toukokuun loppupuolella. Varausikkunan avauduttua huoneiden varaus toimii first come, first served -periaattella, joten varaamisen kanssa kannattaa olla todella nopea! Huoneille on paljon kysyntää. Koronatilanteen takia omassa rakennuksessani oli kuitenkin jopa tyhjiä huoneita, mutta normaaleina vuosina huoneet ovat menneet kuin kuumille kiville.

Opiskelu ja opetus

Groningenissa lukuvuosi on jaoteltu neljään jaksoon, aivan kuten Helsingissä. Syyslukukausi alkaa syyskuussa ja päättyy tammikuun lopulla, ja kevätlukukausi alkaa helmikuussa ja päättyy kesäkuun puolivälin tienoilla. Syys- ja kevätlukukaudella on kummallakin kaksi jaksoa, ja kunkin jakson lopussa on kahden viikon tenttijakso. Valitsemistasi kursseista riippuen on hyvin mahdollista, että osa tästä tenttijaksosta on käytännössä lomaa. Lukuvuodessa on tarkoitus opiskella 60 op, eli 15 op per jakso, aivan kuten Helsingissä. Suurin osa kursseista on laajuudeltaan joko 5 tai 10 op. Toisin kuin Helsingissä, kurssikirjoja ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastossa (edes e-kirjana). Kirjoja voi siis joutua ostamaan itse, mikä kannattaa ottaa huomioon budjetoinnissa. Kirjat voivat nimittäin olla hyvinkin kalliita.

Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa
Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa

Kursseille ilmoittaudutaan muutama viikko ennen opetusjakson alkua paikallisessa WebOodissa (Nestor). Omassa tiedekunnassani vain ensimmäisen jakson kurssivalinnat olivat sitovia, mutta muiden jaksojen valintoja sai vapaasti muokata ennen ilmoittautumisen päättymistä. Suurimmalla osalla kursseista ei ole opiskelijoiden enimmäismäärää, joten pääsin helposti kaikille haluamilleni kursseille. Joillakin kursseilla on kuitenkin esitietovaatimuksia, joita voi joutua todistamaan (opintosuoritusote Helsingistä on usein riittävä).

Opetuksen taso Groningenissa on todella korkea, ja professorit puhuvat erinomaista englantia. Suuri osa yliopiston tutkinto-ohjelmista on englanninkielisiä, joten englanninkielistä kurssitarjontaa on laajasti. Itse opiskelu on Groningenissa hyvin samanlaista kuin Helsingissä: tyypillinen kurssi koostuu luennoista, loppu- ja/tai välitentistä sekä ryhmätyöstä tai yksilötehtävästä (esim. essee). Alankomaissa käytetään arvosteluasteikkoa 1–10. Kurssin, tehtävän tai tentin läpipääsyraja on 5,5. Arvosanaa 10 ei anneta käytännössä koskaan, ja myös 9 on melko harvinainen arvosana. Kuulemani mukaan arvosana 8,5 on jo erittäin korkea ja hyvä suoritus.

Oma vaihtovuoteni kului koronapandemian varjossa, joten melkein kaikki kurssini toteutettiin etäopetuksena. Etäopetus oli pääasiassa toimivaa. Luennot taltioitiin, joten niitä pystyi katsomaan jälkikäteen. Joihinkin kursseihin kuului keskustelusessioita, joissa opiskelumateriaalia käytiin läpi muiden opiskelijoiden kanssa. Tällä tavoin opiskelussa säilyi edes jonkinlainen vuorovaikutus, mutta läheskään kaikilla kursseilla tällaista elementtiä ei ollut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Groningen on todellinen opiskelijakaupunki – noin neljännes koko kaupungin asukkaista on opiskelijoita. Koronapandemian takia en päässyt nauttimaan paikallisesta opiskelijaelämästä täysin rinnoin, mutta en jäänyt siitä myöskään kokonaan paitsi. Kaupungissa on todella paljon erilaisia järjestöjä ja klubeja, joihin voi vapaasti liittyä. Aclo (paikallinen UniSport) tarjoaa valtavan määrän erilaista urheilua jalkapallosta laitesukellukseen. Kulttuurikeskus Usva tarjoaa muun muassa erilaisia musiikki- ja taidekursseja. Itse osallistuin syksyllä viiden hengen kitaratunneille, mutta loppusyksystä kurssi jouduttiin lopettamaan tuoreiden koronarajoitusten takia. Kaupungin keskusta on täynnä erilaisia kuppiloita ja yökerhoja, jotka olivat ennen koronarajoituksia täynnä opiskelijoita melkein jokaisena viikonpäivänä. Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Erasmus Student Network (ESN). ESN järjestää esimerkiksi orientaatioviikon sekä syksyn että kevään uusille opiskelijoille ja erilaisia retkiä ja tapahtumia pitkin lukuvuotta.

Groningenista pääsee helposti matkustamaan junalla muualle maahan. Porukalla matkustaessa kannattaa hyödyntää mahdolliset ryhmäalennukset. Erityisesti maan pohjoisosassa suosittelen käymään Vattimeren saarilla, jotka ovat täynnä upeita hiekkarantoja!

Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista
Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista

Terveydenhuolto

Terveydenhuolto Alankomaissa on korkeatasoista ja toimivaa. Yksityinen terveysvakuutus on pakollinen kaikille Alankomaissa asuville, mutta vaihto-opiskelijoille riittää eurooppalainen sairaanhoitokortti. Jokaisen maassa asuvan tulee rekisteröityä paikalliselle yleislääkärille (general practitioner, huisarts), joka on hoidontarpeessa aina ensimmäinen kontakti. Yleislääkärille kannattaa ehdottomasti rekisteröityä heti kun mahdollista eikä vasta silloin, kun lääkärikäynnille on tarvetta. Rekisteröitymisen käsittely voi nimittäin kestää jonkin aikaa. Yleislääkärin vastaanotolle pääsee pääasiassa hyvin nopeasti, korkeintaan muutamassa viikonpäivässä, mutta joskus jopa saman päivän aikana. Yleislääkäri kirjoittaa tarvittaessa lähetteen erikoislääkärille. Yleislääkärin vastaanotto on eurooppalaisen sairaanhoitokortin haltijoille maksutonta, mutta erikoislääkärien vastaanotoista voi koitua kuluja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jos pyöräilytaitosi ovat hataralla pohjalla, nyt kannattaa viimeistään aloittaa pyöräilyn treenaaminen. Groningenia pidetään yhtenä maailman parhaista pyöräilykaupungeista, ja pyörä on kaupungin sisäisissä matkoissa ylivoimaisesti nopein kulkuväline. Pyöräily kaupungissa on turvallista ja lyhyen totuttelujakson jälkeen helppoa. Pyörän saa hankittua joko pyöräkaupasta, nettikirpputoreilta tai vuokrapalvelusta. Itse vuokrasin oman pyöräni Swapfiets-palvelusta, jota voin ehdottomasti suositella. Pyörän vuokraan (halvin malli 13,50 €/kk) kuuluu jatkuva huolto, eli pyörän kanssa voi aina mennä firman toimipisteelle, jossa pyörä korjataan veloituksetta. Jos pyörä on pahasti vaurioitunut, tilalle saa maksutta uuden. Koin palvelun todella toimivaksi ja erityisen käteväksi vaihto-opiskelijalle, joka asuu kaupungissa vain lyhyen ajan.

Polkupyöriä kaupungin keskustassa
Polkupyöriä kaupungin keskustassa

Kannattaa varautua siihen, että Visa ja MasterCard -kortteja ei hyväksytä suurimassa osasta kaupoista. Suurin osa hollantilaisista pankeista käyttää Maestro-kortteja. Itse en kuitenkaan hankkinut paikallista pankkitiliä, vaan olin aina varautunut riittävän suurella käteismäärällä. Pankkitilin avaaminen on kuitenkin kuulemani mukaan melko yksinkertaista.

Englannilla pärjää Alankomaissa todella hyvin, ja käytännössä kaikki paikalliset puhuvat kieltä ainakin jonkin verran. Toisaalta hollannin kieli ei ole vaikeimmasta päästä, joten voit hyvin haastaa itsesi opettelemaan ainakin kielen alkeet. Groningenin yliopistolla on tarjolla hollannin kielen kursseja sekä aloittelijoille että edistyneemmille. Yhden jakson kestävä kurssi maksoi vaihto-opiskelijoille 250 €.

Posted on

Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2020

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain Helsingin yliopistolta hyvissä ajoin helmikuussa 2020 tiedon vaihtopaikastani Kööpenhaminan yliopistoon, josta oltiin minuun yhteydessä huhtikuun alussa ja lopulta kesäkuun ensimmäisellä viikolla sain myös kohdeyliopistolta vahvistuksen vaihdolleni. Hakuprosessi oli mielestäni melko vaivaton ja Kööpenhaminan yliopistolta oltiin minuun sähköpostitse yhteydessä ennen vaihdon alkua useaan otteeseen. Sainkin kattavasti tietoa asunnon etsinnästä, kurssivalintojeni etenemisestä ja mahdollisesta kielikurssista. Alun perin suunnittelemani kurssit olivatkin yllättäen täynnä, joten jouduin vaihtamaan kurssivalintojani kesällä, mikä kannattaa ottaa huomioon tutkiessaan opintotarjontaa. Lähtöjännitystä lievitti yhteydenotto tiedekunnan mentorointiohjelmasta, jossa samalla kerrottiin orientaatioviikon aikatauluista. Tämän lisäksi positiivisesti on jäänyt mieleen myös se, kuinka nopeasti Kööpenhaminan yliopistolta vastattiin minun kysymyksiini. Ennen lähtöä ei siis ainakaan itselläni ollut ongelmia käytännön asioiden suhteen.

Koronatilanne oli kesällä 2020 rauhallinen, joten Tanskaan matkustaminenkin oli verrattain helppoa. Minulla oli varmuuden vuoksi printattuna hyväksymiskirjeeni Kööpenhaminan yliopistoon, mutta sitä ei missään vaiheessa kysytty. Ainoa ero normaalitilanteeseen oli rajatarkastus, jossa minulta kyseltiin nopeasti maahantulon syytä ja tarkastettiin passi ja toivotettiin tervetulleeksi, mutta tämän jälkeen käytännöt ovat toki muuttuneet useaan otteeseen. Kannattaa päivittää viimeisimmät tiedot rajoituksista ja rajamuodollisuuksista esimerkiksi englanninkieliseltä coronasmitte -sivustolta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaasta toiseen pohjoismaahan muuttaminen on yleisesti ottaen helppoa! Siinä missä kaikki muista EU-maista olleet vaihtarikaverini joutuivat jonottamaan tuntitolkulla maahanmuuttovirastoon eurooppalaisen oleskeluluvan takia, en itse pohjoismaan kansalaisena joutunut edes vierailemaan koko virastossa, sillä suomalaisena olisin saanut olla Tanskassa kuinka pitkään hyvänsä ilman oleskelulupaa. Tämän lisäksi olin oikeutettu myös terveydenhuoltoon ilman, että hankin ”paikallista kelakorttia”, eli keltaista korttia CPR-numerolla. Päätin kuitenkin myöhemmin hankkia kortin, sillä totesin sen helpottavan vaihtoani korona-aikaan, muun muassa alkusyksystä koronatestaus ja testitulosten saaminen oli paljon helpompaa sekä nopeampaa, mikäli oli CPR-numero. Sain hankittua kortin itselleni täyttämällä netissä lomakkeen ja varaamalla ajan International House Copenhageniin, ajan sai tosin vasta kuukauden päähän, joten lienee hyvä idea varata se saman tien saavuttuaan, mikäli uskoo CPR-numeroa tarvitsevansa. Uskoisin, että varsinkin korona-aikaan sen hankkiminen on ihan hyvä idea. Pitää vain muistaa kotiin palatessa ilmoittaa Tanskan viranomaisille muutosta pois, tästäkin tosin yliopiston puolelta muistutettiin minua.

Yliopiston suhteen byrokratiaa oli myös hyvin vähän, netin kautta sai tilattua itselleen helposti paikallisen opiskelijakortin, jonka sai muutaman viikon kuluttua noutaa toimistolta. Tiedekunta järjesti vaihtareille ohjelmaa rajoitusten puitteissa ja siitä infottiin hyvin, riitti kunhan luki sähköpostinsa ja löysin sovittuihin paikkoihin ajoissa.

Asuminen ja vapaa-aika

Asuntomarkkinat Kööpenhaminassa ovat villit, ja vuokrat korkeita. Siksi olikin helpottavaa, että Kööpenhaminan yliopistoon saapuville ulkomaisille opiskelijoille oli suunnattuna asuntoja, joita Housing Foundation vuokrasi. Kesäkuun alkupuolella, kun yliopisto oli vahvistanut vaihdon hyväksytyksi, Housing Foundationilta tuli sähköpostiin linkki, jolla pääsi heidän asunnonvarausjärjestelmäänsä. Varaaminen tapahtui ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, joten kannattaa ehdottomasti tutustua mahdollisiin vaihtoehtoihin HF:n nettisivuilla hyvissä ajoin ennen varaussivuston aukeamista. Itse tein listan, jolle asetin kaikki vaihtoehtoni järjestykseen mieluisimmasta vähiten mieluisaan, jotta pystyin mahdollisimman nopeasti luovimaan järjestelmässä eteenpäin.

Housing Foundation tarjoaa kaikkea jaettujen makuuhuoneiden ja oman yksiön väliltä, joten kannattaa miettiä mitä priorisoi omassa asumisessaan korkealle. Itse menin edullisuus edellä, mutta halusin ehdottomasti oman makuuhuoneen. Päädyin opiskelija-asuntolaan nimeltä Signalhuset, jossa kaikki asunnot kattoivat neljä makuuhuonetta, kaksi vessaa ja yhteisen keittiö-/oleskelutilan. Vuokraa maksoin huoneestani noin 500 euroa kuukaudessa, mikä oli halvimpia löytämiäni vaihtoehtoja. Signalhuset sijaitsee Ørestadin kaupunginosassa, joka on noin seitsemän kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta ja neljän kilometrin päässä yliopiston eteläisestä kampusalueesta.

Ørestad
Ørestad

Ørestad alueena on suoraan sanottuna tylsähkö, siellä on lähinnä uusia suuria rakennuksia ja valtava kauppakeskus, mutta en silti katunut valintaani asuinpaikan suhteen. Sain parhaat vaihtarikaverini nimenomaan Signalhusetista ja mielestäni asunnot olivat tasoltaan oikein hyviä. Voin kuvitella, että normaaliaikaan asuntolassa on paljon bileitä ja aktiviteetteja ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin on halutessaan helppo tutustua. Seitsemän kilometrin pyöräilyynkin tottui äkkiä! Minulla kävi hyvä tuuri kämppisteni suhteen ja olin ehdottoman tyytyväinen, että päätin muuttaa soluun. Oli kiinnostavaa oppia muiden kulttuureista ja mukavaa jakaa päivittäisiä kuulumisia. Mutta kannattaa tosiaan perehtyä eri vaihtoehtoihin asumisen suhteen ja miettiä mitä itse arvostaa eniten ja millaisella budjetilla on liikkeellä, monet vaihtarit kehuivat esimerkiksi Basecamp nimistä asuntolaa kovasti.

Sopeuduin asumaan Kööpenhaminaan nopeasti, vaikka eroavaisuuksia Suomeen totta kai oli. Pohjoismaalaisena kulttuuri ja tavat olivat tutun oloisia heti.

Opiskelu ja opetus

Tein vaihdossa vapaavalintaisen sivuainekokonaisuuden, joka koostui yhteensä 22,5 opintopisteestä antropologiaa. Minun kurssini kestivät koko syyslukukauden, mutta kuulin että esimerkiksi oikeustieteellisessä lukukaudet oli jaettu kahteen jaksoon kuten Suomessakin. Lienee siis tiedekunnasta riippuvaista tämän suhteen. Minulla oli antropologialla vain kaksi kurssia, joista toinen oli 15op ja toinen 7,5op. Koronasta huolimatta luennoille pääsi kampukselle, ellei halunnut osallistua etänä, molempiin oli aina mahdollisuus mikä oli erittäin positiivinen yllätys kaikkien koronarajoitteiden keskellä. Luentoja minulla ei kovin paljoa määrällisesti kuitenkaan ollut; 15op kurssilla kaksi 3 tunnin luentoa viikossa ja 7,5op kurssilla yksi neljän tunnin pituinen luento.

Yliopistokampus
Yliopistokampus

Opetustyyli erosi omalla kohdallani huomattavasti siitä mihin olin Helsingissä tottunut, opetus oli lähtökohtaisesti paljon aktiivisemmin opiskelijoita osallistavaa. Toisella kursseistani puolet jokaisesta luennosta käytettiin opiskelijoiden välisiin pienryhmäkeskusteluihin ja niiden yhteiseen läpi käymiseen luokassa, minkä lisäksi molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä. Henkilökohtaisesti olin siis odottamattoman kaukana mukavuusalueeltani perinteiseen luonnoilla hiljaa kuuntelemiseen tottuneena, mutta koen kyllä oppineeni tosi paljon ottamillani kursseilla. Kannattaa kuitenkin tosiaan henkisesti valmistautua tähänkin puoleen.

Kurssit eivät muuten tuntuneet erityisen työläiltä, luettavaa oli jokaiselle luennolle muutama artikkeli ja ne kannatti kyllä käydä ajatuksella läpi, mikäli halusi edellä mainituista ryhmäkeskusteluista selvitä kunnialla. Kuitenkaan esimerkiksi esseitä tai muita vastaavia kirjoitustehtäviä ei kurssien aikana tarvinnut palauttaa. Kurssien päätteeksi ei ollut itselläni varsinaisia tenttejä vaan pidemmät esseet, joille oli onneksi reilusti kirjoitusaikaa. Tanskassa on melko kummallinen seitsemänportainen arvosteluskaala -3 ja 12 välillä. Suoritin omat kurssini yllättävän hyvin arvosanoin, ja koen että arvostelu oli oikeudenmukaista. Toisella kursseistani oli mahdollista saada hyvin paljon palautetta loppuesseistä, mutta toisella kurssilla ainoa palaute oli arvosana.

Opetuksen taso oli mielestäni käymilläni kursseilla korkealla. Kurssien vetäjät tuntuivat olevan todella motivoituneita siihen mitä tekivät ja tutkivat, ja antropologian kurssit oli sidottu ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Yliopiston lehtorien/professorien ja opiskelijoiden välillä tuntui olevan hyvin vähän hierarkiaa tai muodollisuutta. Opiskelijoita kannustettiin kysymään ja kyseenalaistamaan ja luennoilla olikin paljon mielenkiintoista dialogia opiskelijoiden ja luennoitsijoiden väillä. Opiskelijana olit myös pitkälti vastuussa omasta oppimisestasi siinä mielessä, että minkäänlaisia läsnäolopakkoa ei ollut ainakaan minun suorittamillani kursseilla.

Antropologian lisäksi kävin huvikseni tanskan kielen alkeiskurssin, jonne pääsi yliopiston kautta halutessaan ja jonka laajuus oli 7,5op. Kielikurssi oli hauska keino tutustua muihin vaihtareihin ja myös saada verrattain helposti opintopisteitä kasaan. Tunneilla oli rento meininki ja mikäli osaa edes tyydyttävästi ruotsia, kuten todennäköisesti moni suomalainen vaihtari osaa, on ainakin tanskan alkeiden kirjallinen puoli helppoa ottaa haltuun. Mielestäni myös kielikurssin suullinen loppukoe oli tehty hyvin helpoksi, ottaen huomioon kuinka vaikeaa oikein lausuminen oli. Suosittelen lämpimästi kielikurssille ilmoittautumista, mikäli se vain sopii omaan aikatauluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tanska on kallis maa ja erityisesti asuminen on tyyristä jopa Helsingin hintatasoon tottuneena. Itselleni tuli yllätyksenä se kuinka paljon rahaa saa uppoamaan ennen muuttoa takuuvuokraan (noin tuhat euroa) ja ennakkovuokraan, joka itselläni oli kolmen kuukauden vuokra. Onkin hyvä ajatus säästää kunnollinen matkabudjetti ennen lähtöä, jotta ei tarvitse paikan päällä nuukailla liikaa, Kööpenhaminassa erityisesti on paljon nähtävää ja tehtävää, johon saa myös uppoamaan sievoisia summia.

Kannattaa myös pitää mielessä, että takuuvuokran palautus ei välttämättä ole yhtä itsestään selvää kuin Suomessa. Kuulin useammalta vaihtarilta, että heidän takuuvuokristaan pidätettiin suuria summia muun muassa puutteellisen loppusiivouksen vuoksi. Erityisesti Housing Foundation on hyvin tarkka siivouksesta, joten kannattaa ennen lähtöä todellakin jynssätä jokainen mahdollinen ja mahdoton nurkka huoneesta tai asunnosta. Sain itse koko summan takaisin, mutta suurin piirtein hinkkasin lattialistat hammasharjalla. Kämppikseni menetti melkein 200 euroa pölyn ja huoneeseen jättämiensä tyynyn ja täkin vuoksi, joten pienet unohdukset voivat kostautua karvaasti.

Pyöräily on Kööpenhaminassa ehdottomasti kätevin keino liikkua paikasta toiseen, ellei asu todella kaukana keskustasta tai yliopistokampuksesta. Kaupungissa ei ole käytännössä mäkiä ja liikenneinfran suunnittelussa on tosiaan huomioitu pyöräilyn sujuvuus todella hyvin. Pyörän voi hankkia monesta paikasta, esimerkiksi Facebookissa on paljon käytettyjä pyöriä. Itse ostin oman pyöräni käytettyihin pyöriin erikoistuneesta liikkeestä, mutta nyt ajateltuna olisin puolen vuoden vaihtoon hankkinut kuukausimaksullisen vuokrapyörän (Swapfiets). Vuokrapyörät ovat uudenveroisessa kunnossa ja sisältävät kunnolliset lukot ja valot, sekä huoltotakuun, toisinkuin second hand pyörä satunnaiselta myyjältä Facebookista. Joka tapauksessa pyörä kannattaa hankkia mahdollisimman pian saavuttuaan, ja myös perehtyä hieman paikallisiin liikennesääntöihin.

Mons klint

Pyöräilyn lisäksi toki huonolla säällä tai kauemmas mennessä on kätevää käyttää matkakorttia (rejsekort) johon voi ladata rahaa lippuja varten. Kortin voi ostaa asemien sinisistä automaateista tai monilta 7/11 kioskeilta. Joukkoliikenne on melko hintavaa, mutta kortin etuna on se, että se käy kaikkialla Tanskassa matkatessa, toisinkuin esimerkiksi HSL-kortti, jota on ilmeisen turhaa koittaa käyttää vaikkapa Turussa. Junan ja metron yhdistelmällä pääsee Kööpenhaminassa kätevästi liikkumaan, ja esimerkiksi Malmö on nopea ja helppo päiväreissukohde junamatkan päässä Ruotsissa, mikäli koronatilanne sinne menon sallii.

Kaiken kaikkiaan Tanska oli ihana vaihtokohde jopa keskellä koronapandemiaa. Pienen maan sisällä on paljon nähtävää ja kauniita kohteita. Kannattaa ehdottomasti matkustaa eri puolille Tanskaa ja tutkia pienempiä kaupunkeja ja luontokohteita esimerkiksi yliopiston syyslomalla. Suhteellisen lähellä Kööpenhaminaa omia lempipaikkojani olivat esimerkiksi Tisvilde ja Møns Klint. Kööpenhaminasta kauniin pyöräilymatkan päässä oleva Jægersborg Dyrehave on mainio päiväretkikohde, isolla puistoalueella on vanhoja suuria tammia ja valtava määrä peuroja. Lisäksi lämpimällä säällä kannattaa hyödyntää kaupungin monia merivesiuimaloita.

Dragor
Dragor