Tag: Faculty of Science

Posted on

My exchange semester at Aalborg University, Copenhagen, Denmark, Autumn 2021

Student at the Faculty of Science

Before the exchange

Already when I started my master studies, I was sure that I wanted to go on exchange during the degree. I was on an exchange also during my bachelor studies and I wanted to take the opportunity to go again. This time, I was    looking for an Erasmus exchange, where they had interesting courses within the subject of Urban planning. I ended up going to Aalborg University, Copenhagen campus, to study Sustainable Cities.

Pretty much the only thing I had to do before going to Denmark was to send my application and learning agreement to the university, notify the change of address, get my travel insurance extended with a month and search for housing.

Arriving in Denmark

I arrived in Copenhagen about a week before the university started, which was nice, as it allowed some time to get settled in, get to know the city and my new roommates. In contrast to my earlier exchange there weren’t really any welcoming parties or similar. But I also think I had a bit of a different Erasmus experience than most, so there might have been some more exchange student events in other universities in the city.

Most people I have met love the city and so did I. I had already been to Copenhagen before, so it was a bit familiar. I also speak Swedish, so getting the hang of everyday life was not that hard, as I understood every sign and instruction in the city. Even though it is different from Finland, it is still a Nordic country, and I didn’t experience any culture chocks or problems to adapt.

Overall, when I arrived, I had no bureaucratic things to worry about, which was heaven compared to my exchange outside the EU. As Denmark is a Nordic country and I didn’t stay longer than six months, I didn’t have to get a Danish CPR-number or register like the rest of the international students. It was almost too easy.

First week of university was a lot of fun. The first day was for the international students, which there were a LOT of. The second day I got to meet my amazing classmates and teachers, and even though we were the only program who had no tutors showing up on the welcome day, everyone was keen on getting to know each other and hanging out.

What I immediately noticed was that I was the only exchange student in my class. I also found out that I was one out of five exchange students in the entire Copenhagen campus of my university. This scared me at first as my experience from my previous exchange as well as the stories I had heard about Erasmus, all put a lot of weight on meeting other exchange students. However, this was not a problem at all. As I mentioned, there were a lot of international students at the university, about 50% in my class where international students and 50% were Danes, so there were a lot of people that were new to the city. Most of the Danes knew each other from their bachelor’s degree at Aalborg University, but they were all very interested to get to know all the international students.

Housing

I would say that housing was the thing I stressed about the most before going to Copenhagen. Finding an apartment as an “outsider” is very hard, and especially in Copenhagen, finding a room or flat with a reasonable price is not easy.

Overall Copenhagen is more expensive than Finland, so if you want to live in the city-center you should be ready to pay a little bit more than at home.  Also finding studio apartments is quite hard, however I wanted to live with other people and ended up in a student housing with Danes and Americans.

My room in a 5-person student-apartment, including everything, ended up costing 520 €/month, which was a very good price for Copenhagen.

Most students live in shared flats or kollegiums. The kollegiums are student housing and are a lot cheaper than the normal apartments. Normally you would have your own room and toilet and then share the kitchen with maybe 15 other people. The kollegiums are however challenging to get as you don’t have the time to wait in the queue for them very long, however, you can try to sub-renting them, as I did.

I started with applying for housing through the university. I got one room pretty quickly but decided to decline the offer as the apartments were not even in the city. If you are staying in Copenhagen for a longer time and don’t want to put money on living in the city, this would be a good option, but as I was there for such a short time, I wanted to be closer to everything, a decision I do not regret.

 

I started looking for apartments on Facebook maybe 3 months before the exchange and I probably sent a message to over 70 people. As the number of messages these Facebook posts get is so high, I only ever got replies from about 10. I would not say that this is a very good way to go, but in my case, I saw it as the only option. In the end I got in contact with someone through a friend that lives in Copenhagen. He was going on exchange during the time I was there, so it was perfect. This was about a month before I flew to Denmark.

I think the best chance to get a good place is to actively look into different Facebook groups and specifically search for people that are going on exchange, as these are more likely to take someone that is coming for a short time. The absolute best chance is if you have contacts in Denmark. I would really recommend contacting them just to keep ears and eyes open if something comes up.

As a backup plan I was looking at hotels where you could rent rooms monthly, I think it would have been about 800 €, but it would have given some time to find something once I had arrived. Because once you are in Denmark and know some people there, it gets a bit easier to find something.

Everyday Life

Everyday life in Denmark was pretty much the same as in Finland, but I guess everything is a bit better on exchange. Copenhagen is an amazing city and in my free time I explored the city with other international students, went to try different restaurants, cafés and bars with my classmates and hung out with my roommates. In Copenhagen they also have very good bakeries and taprooms that are worth trying out.

One thing that surprised me was that every University had their own bar. So, Friday bar, after you finished your week of studying, was a very popular thing. They also organised a lot of fun events at the university. As I mentioned earlier, my Erasmus experience was perhaps not what I expected. I know that Erasmus organised a lot of fun activities during the week, but as none of my friends were a part of the exchange programme, I never went to any of them. And as there were only a few exchange students in the university, we just counted as internationals, and most people even forgot that I was going home after the semester.

The living cost for everyday life was kind of hard to follow as the currency was different. The grocery store prices were perhaps a bit more expensive than in Finland. Alcohol was a bit cheaper than in Finland but overall, pretty much the same.

Studying

Aalborg University is a very good university, and I actually found the university courses at Aalborg University to be quite different from the ones in Finland. First of all, Aalborg University had something called Problem Based Learning, or PBL. This was not exactly new to me, as I feel like the way some of the courses at home had a bit of the same structure, but it was definitely more established at Aalborg. I really like this approach as it made the studies feel a bit more connected to real life and gave some more practical learnings. Overall, the amount of work was pretty similar to my studies at the University of Helsinki.

Another big difference was that the courses were settled for the programme and there was no freedom in the choosing of courses. Hence, you need to be aware that the courses you put on your learning agreements are the only courses that are offered during that semester, and the ones you have to take. As I didn’t want to take the methodology course that was obligatory for the rest of the class, as they were going to get the degree from that programme, my only way to not take it was to fail it. This however was not a problem as the University of Helsinki only requirement was for me to take 25 credits, which I took.

The exams at Aalborg were oral exams, which was something completely new for me. All my courses were built the same way, there was a group project and for the exam we went together with the group into the oral exam. There was always a short presentation of the group work and then a discussion with the teachers. During the discussion, the teachers were asking questions, about the group project and sometimes about other things from the course. Even though it might seem horrifying to have an oral exam if you have never been to one before, it was more like a discussion, and you always had your group by your side. I don’t know if I particularly liked to have oral group exams as it doesn’t really show individual strengths and weaknesses, however it is good preparation for the future.

The semester was from September to January, where January was the exam period, meaning that the spring-semester in Finland and the exam period went on top of each other. For me this only meant a delay in the starting of my thesis, but as I had no courses in January it was fine. There was one vacation in the autumn and of course Christmas holiday.

After returning to Finland, I only needed to upload the documents to my Mobility Online account and get my credits transferred in Sisu.

Other things worth mentioning

I chose not to open a Danish bank account as I was staying there for such a short time. However, as I did not need to pay my rent directly to a landlord, I was able to organise the payment through normal bank transfers, without any extra costs (SEPA-payments). If you are in a situation where you have to do many foreign currency payments, getting a bank account might be to your benefit.

To get the real Danish experience, especially in Copenhagen, you need to have a bike, as the Danes bike everywhere. The city is flat, and the bike-roads are great. It felt a bit stressful in the beginning, but you learn quite quickly when you follow others, and it makes your life in Copenhagen ten times easier and more fun. I biked 10 km every single day to get to school and back, even in rain, which I never would have done in Helsinki. I would recommend either buying or renting a bike. I rented one from a company called Swapfiets, which is very popular in Copenhagen, and you will see their blue tires everywhere.

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Zambia (UNZA), 2017-2018

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoden 2017-2018 vaihdossa Sambiassa. Lähdin Suomesta lokakuun lopussa ja palasin takaisin seuraavan vuoden heinäkuun lopussa. Yhdeksässä kuukaudessa ehtii kokea valtavan paljon, mutta samalla se etenee hämmentävän nopeasti. Vaihdon aikana saadut kokemukset ja käsityskyvyn laajeneminen tulivatkin vahvasti myös yliopiston ulkopuolelta. Vaihtovuoteni Sambiassa kuuluu ehdottomasti parhaimpiin ja rikkaimpiin kokemuksiini. Tyttöystäväni muutti kanssani Sambiaan ja sai myös opiskelijaviisumin. Samaan aikaan vaihdossa oli myös toinen opiskelija Helsingin ja yksi Jyväskylän yliopistosta.

Ennen lähtöä

Sambiassa asuminen vaatii rokotusten päivittämistä. Ulkoministeriön matkustustiedotteesta löytää tarvittavat rokotukset. Kävin ottamassa rokotuksen tai pari, mutta rokotusarsenaalini oli edellisiltä matkoilta melko päivitetty. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla ja muissa maissa, mutta Lusakassa ei juurikaan. Malarialääkitys voi myös olla melko hintava, ja osissa on epämiellyttäviä sivuoireita. Hyvä sääntö on, että välittömästi, mikäli kuumetta ilmenee tuolla päin maailmaa, kannattaa käydä tarkistamassa, onko kyseessä malaria. Rokotusten ottamisen lisäksi vakuutus kannattaa kilpailuttaa. Maahantuloa ja viisumibyrokratiaa varten virallisista asiakirjoista kannattaa olla printatut ja sähköiset kopiot: mahdolliset reseptit, passi, opiskeluviisumi. Itse jouduin ottamaan mukaan yhdeksälle kuukaudelle reseptilääkkeet varmuuden vuoksi, sillä en tiennyt paikallisen apteekkilaitoksen toiminnasta. Lääkkeiden osalta konsultointi lääkärin kanssa ja vaikuttavien aineiden kirjaaminen ylös auttaa paikallisia ammattilaisia.

Yhteydenpito yliopiston kanssa ennen vaihtoa oli jokseenkin katkonaista, mutta sain tarvittavan informaation kaikesta huolimatta. Sambiaan ei tarvitse etukäteen viisumia, vaan rajalta saa turistiviisumin ja myöhemmin opiskeluviisumin. Helsinki-Vantaan lentokenttävirkailija ei kuitenkaan tiennyt tätä, joten jouduimme epämiellyttävään tilanteeseen, kun emme tienneet päästettäisiinkö meidät Tukholmassa vaihtokoneeseen sisälle. Tämänkaltaisten tilanteiden takia kannattaa kaikki mahdolliset asiakirjat olla jossain muodossa mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lokakuinen Sambia on kostea ja paahtava. Yhtenevän aikavyöhykkeen takia lentäminen on kuitenkin melko vaivatonta. Noin vuorokauden mittaisen lennon jälkeen Lusakan lentokentällä oli vastassa UNZA:n vaihtotoimiston sihteeri. Meidät vietiin suoraan lentokentältä ostoskeskuskseen ostamaan vessaharjoja ja muuta tarpeellista, kiitos siitä. Opiskeluviisumi ja muut muodollisuudet vaativat aikansa, mutta järjestyivät lopulta. Toinen Helsingin yliopiston vaihto-opiskelija sai viisumin jostain syystä kahdeksi vuodeksi.  Meillä alkuvaiheessa useiden päivien ohjelma koostui yksittäisten paperien allekirjoittamisesta. Epäselväksi jäi, miksi kaikki lupakirjoja ei voinut allekirjoittaa samanaikaisesti.

Maltti on paikallisissa byrokraattisissa prosesseissa valttia, sillä muodolliset järjestelyt saattavat viedä paljon aikaa ja tuntuu ettei mikään etenisi. Asioilla on kuitenkin lopulta tapana järjestyä.

Asuminen

Helsingin yliopistolla on UNZA:n kanssa majoitusjärjestely Marshlands Villages -nimisessä asuntolassa kampuksen lähellä. Marshlands on mukava asuntola ja sijaitsee rauhallisella alueella. Vilkkaasti liikennöity Great East Road erottaa asuntolan kampuksesta, ja tien ylitys voi olla ajoittain haastavaa. Asuntolassa oli ongelmia putkien kanssa, eli hanasta ei tullut vettä juuri koskaan. Vesi kannettiin asuntolan pumpulta muutaman kymmenen metrin päästä. Sähkön kanssa ei ollut ongelmia kuin pari kertaa. Asunnossamme ei ollut ikkunoita, vaan hyttysverkot ja ikkunasäleikkö. Lusaka on sadekaudella vuoden vaihteen aikaan tukalan kuumaa. Silloin asuntolassa on myös öisin melko paahtava tunnelma. Kesäkuukausina eli paikallisen talven aikaan lämpötila voi öisin laskea hyvinkin kylmäksi. Marshlands on todella mukava ja rauhallinen paikka asua. Kampusalueen opiskelija-asuntolat ovat riehakkaampia ja rauhattomampia paikkoja. Tiskit ja pyykit pestiin käsin pumpulta kannetulla vedellä, jota kuumensimme kattilassa. Asuntolalla kävi melko säännöllisesti paikallisia kysymässä “piece work”, eli jotain pientä työtä, kuten asunnon siivousta ja pyykkien pesua. Yhden kerran palvelua kokeiltuamme päätimme hoitaa kotityöt itse.

Opiskelu ja opetus

UNZA eroaa opetukseltaan ja hallintotavaltaan jonkin verran Helsingin yliopistosta. Virallisten tietojen mukaan koulun alkaminen viivästyi koleraepidemian takia noin viidellä kuukaudella. Viivästyksen aikana yliopistosta saatu informaatio oli vajavaista ja sen saaminen haastavaa. Yliopiston ollessa kiinni korvaavien tehtävien saaminen oli lähes mahdotonta. Minun suositeltiin käyttävän Helsingin yliopiston kirjaston tietokantoja tiedon etsimiseen, sillä UNZA:n kirjaston ei voinut käyttää. Opetus alkoi keväällä 2018. Osallistuin neljälle kurssille, josta kertyisi 60 opintopisteen verran opintoja, siis 15 opintopistettä per kurssi. Nämä kurssit oli tarkoitettu koko lukuvuoden mittaisiksi, mutta opetuksen viivästyttyä pystyin osallistumaan vain puolikkaalle kurssille. Suoritin lopussa hieman laajennetut lopputehtävät.

Sambialainen koulutusjärjestelmä on auktoriteettiuskoinen ja hierarkkinen myös yliopistotasolla. Luennoitsija on oikeassa ja hänen kyseenalaistamisensa on eräänlaista kritiikkiä arvovaltaa kohtaan. Tämä toki vaihtelee opettajien välillä huomattavasti. Kurssit voivat parhaimmillaan olla haastavia ja osallistavia. Osallistumillani kursseilla kuunneltiin pääasiassa luennoitsijaa, eikä ryhmätöitä juuri ollut. Usein kurssien arviointi pohjautuu laajaan lopputenttiin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä erilaisen kulttuurin koulutusjärjestelmä ja sen sisälle kätkeytyvät sosiaaliset normit. Tunneilta ja kursseilta kannattaa ottaa kaikki irti. Osallistuminen yliopiston tarjoamiin aktiviteetteihin kannattaa. Menimme keväällä 2018 yliopiston järjestämälle retkelle Kuombuka-festivaaleille, 600km päähän Monguun. Yliopistolla on myös jonkin verran harrastustoimintaa. Suosittelen ottamaan niistä kysymällä selvää ja osallistumaan!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa olla avoin, utelias ja kärsivällinen suhtautuminen. Byrokraattisten prosessien tekeminen saattaa viedä aikaa. Samoin informaation saaminen UNZA:sta ennen vaihtoa ja sen aikana voi olla haastavaa, mutta asiat järjestyvät ajallaan. Kannattaa kysyä paikallisilta sen hetken datapaketeista kännykän nettiä varten. Suomesta voi ottaa mukaan hyvän lukon vara-avaimineen asuntolan ovea varten. Jonkin verran dollareita kannattaa vaihtaa ennen vaihtoa, osan niistä voi piilottaa jonnekin varmuuden vuoksi. Dollareita tarvitaan muiden maiden rajalla turistiviisumeihin, mikäli vaihdon aikana aikoo matkustella. Suosittelen myös tekemään pre-paid luottokortin, jota voi säilyttää varuilta eri paikassa kuin muita kortteja. Lusakasta löytyy Western Union ja muita rahansiirtopalveluita hädän sattuessa, mutta on aina parempi hieman hajauttaa varoja. Lusakassa on paljon pankkiautomaatteja, mutta niiden nostokurssit vaihtelevat hieman. Kannattaa siis nostaa isohkoja summia kerralla hyvän vaihtokurssin paikasta. Kaupoissa ja joissakin ravintoloissa maksaminen onnistuu kortilla, mutta käteistä kannattaa olla aina mukana.

Lusaka on turvallinen kaupunki ja paikalliset taksit ovat luotettavia. Kannattaa ottaa muutaman rehdin taksikuskin numero. Pyöräily Lusakassa ei ole kovin yleistä, mutta suosittelen kuitenkin! Ostimme pyörät noin 100 dollarilla ja saimme myytyä ne samaan hintaan. Suosittelen myös paikallisia ruokatoreja, kuten Sunday Market. Niissä on huikea vihannesten ja hedelmien kirjo. Marshlandissa kokkaaminen onnistuu melko hyvin. Itse muistan jossain vaiheessa pohtineeni olisiko kannattanut laittaa lentokoneen matkatavaroihin keittiövälineitä sen sijaan, että ostaa halpoja ja huonolaatuisia pannuja kaupasta. Kuitenkin (lähes) kaikkea saa ostettua Lusakasta. Pitkien kuljetuskustannusten takia jotkin tuotteet ovat kalliimpia. Kannattaa miettiä, mitä tarvitsee omassa kodissa puolen vuoden ajan, ja mitä mahtuu lentokoneen matkatavaroihin.

Suosittelen vahvasti matkustelemaan niin paljon, kuin pandemia, koulu ja oma rahatilanne antavat myöten. Itse matkustimme kaksi kuukautta koulun tauon aikana julkisilla kulkuneuvoilla Malawissa, Mosambikissa ja Tansaniassa. Julkiset bussit toimivat, mutta teiden vaihtelevan laadun takia matkaan kannattaa varata aikaa. Lusakassa julkinen liikenne toimii minibusseilla. Ne voivat paikoitellen olla melko täynnä, mutta ajavat asian. Haasteita voi tulla, mikäli joutuu tekemään monta vaihtoa kaupungin sisällä, sillä virallista julkisen liikenteen karttaa ei ole olemassa. Onneksi apu löytyy kysymällä. Asuntolan ja yliopiston läheisen sijainnin takia busseja ei ainakaan tarvitse käyttää koulumatkoihin.

Kuvassa hedelmiä ja muita elintarvikkeita asetettu runsaasti esille myyntiin. Jauhojen ja pienten tuotteiden irtomyynti eri kokoisista ämpäreistä ja astioista

Tukevarakenteinen kanootti kaislaisella rannalla. Taustalla alava maisema ja tuonnempana kaksi muuta kanoottia joissa ihmisiä kyydissä.

 

Korkealta otettu kuva. Myyjät myyvät hedelmiä ja vihanneksia pöytien ääressä.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Namibia, kevät 2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Namibian pääkaupungissa Windhoekissa vaihdossa tammi-huhtikuussa 2020. Vaikka koronapandemia katkaisi vaihdon pahasti kesken ja moni kokemus jäi kokematta, en vaihtaisi noita viikkoja pois mistään hinnasta.

ENNEN LÄHTÖÄ

Ennen lähtöä Namibiaan oli edessä pitkä prosessi tarvittavien papereiden ja muiden asioiden hoitamisessa. Namibialla on suurlähetystö Helsingissä, joten viisumin pystyy hankkimaan jo ennen koneeseen nousua. Opiskeluviisumi vaati kuitenkin virallisen hyväksymiskirjeen UNAM:ilta.

Kannattaa tarkastaa hyvissä ajoin, mitä rokotuksia maahan tarvitsee, sillä myös rokotusajan saamisessa YTHS:ltä voi kestää. Viisumia varten tarvitsee terveystodistuksen, jonka saa YTHS:ltä.  Pohjois-Namibia on myös malaria-aluetta, joten lääkkeitä kannattaa ottaa mukaan, mikäli aikoo matkustella vaihdon aikana. Luonnollisesti myös henkilökohtaisia lääkkeitä kannattaa varata mukaan riittävästi etukäteen.

Myös matkavakuutus, passi ja lentoliput kannattaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin. Niihin saakin kulumaan leijonaosan HY:n vaihtoapurahasta varsinkin, jos vakuuttaa myös tavaroitaan. Itse hankin myös etukäteen jonkin verran randeja käteisenä, sillä myös randi on käypä maksuväline Namibiassa

Tietenkin on myös hyvä tutustua Namibiaan, namibialaisiin ja maan historiaan ennen matkaan lähtemistä. Ainoalla virallisella kielellä englannilla pärjää, mutta esimerkiksi saksan osaamisesta voi olla myös hyötyä.

ALKUBYROKRATIA VAIHTOKOHTEESSA

UNAM:ssa rekisteröityminen opiskelijaksi ja kursseille saattaa viedä monta päivää, sillä pääasiassa eri rekisteröitymisvaiheisiin jonotetaan fyysisesti paikan päällä. Rekisteröitymisviikon aikana koko kampus täyttyikin eri oville jonottavista opiskelijoista. Kaikesta odottelusta ja selvittelystä kuitenkin selvisi kärsivällisyydellä ja kysymällä. Vaihto-opiskelijana onneksi saattoi päästä UNAM:in vaihtokoordinaattorin siivellä jonojen ohi. Henkilökunta UNAM:ssa on onneksi pääasiassa etenkin vaihto-oppilaita kohtaan todella ystävällistä.

Byrokratian rattaat pyörivät hitaasti myös sisäministeriössä, josta viisumia paikan päällä haettaessa joutui itse tiedustella. Tuntui, että viisumiasia eteni vain, jos kävi aktiivisesti paikan päällä kysymässä sen perään. Tässä tapauksessa kannattaa mennä ministeriön ovelle aamulla jo ennen avautumista, ettei jonottaessa mene koko päivää.

ASUMINEN

Suomalaisille vaihtareille on yleensä varattu omat huoneet kampuksen hostellista. Hostelliasumisen kautta pääsee kokemaan opiskelija-asumisen arkea Namibiassa, johon saattavat kuulua wifi-yhteyden epätasaisuus ja lämpimän veden katkot. Hostellissa ei ole myöskään juuri mitään kokkausmahdollisuuksia ja itse hankinkin vedenkeittimen ja jääkaapin huonenaapurini kanssa. Monilla oli myös itse hankittuja keittolevyjä huoneissaan. Asumiseen kuuluva päivittäinen aamupala kampuksen ruokalassa ja kanttiinien sämpylät tulivatkin tutuksi vaihdon aikana. Kampukselta löytyikin lähes kaikki tarvittava päivittäisiin elämiseen, kuten kirjasto, kioski ja kuntosali.

OPISKELU JA OPETUS

Kurssit UNAM:ssa kestävät pääasiassa vähintään puoli vuotta, joten heti alussa valitaan kurssit koko vaihdon ajaksi. Opetus oli mielestäni hyvätasoista ja jopa haastavaa, vaikka koetin valita helppoja kursseja. Opetus on pääasiassa englanniksi, joskin namibialaiseen aksenttiin tottumisessa meni ainakin itseltäni hetki. Professoreilla on suomalaiseen opetuskulttuuriin verrattuna jonkin verran autoritaarisempi asema luentosalissa, mutta vaihtarina saa myös paljon anteeksi, jos on pihalla. Jos vain voi, kannattaa valita kursseja paikallisella näkökulmalla – itse luin esimerkiksi afrikaansia ja Namibian geomorfologiaa. Kannattaa muutenkin ottaa mahdollisimman paljon irti vaihdosta myös opetuksen muodossa, sillä todennäköisesti et pääse opiskelemaan toista kertaa UNAM:iin. Vaihtareiden osallistumista kursseille ei ainakaan tietääkseni rajoitettu mitenkään.

Yliopistolla on paljon eri urheilujoukkueita, joihin kannattaa käydä tutustumassa. Itse aloitin esimerkiksi nyrkkeilyn, ja moni iltapäivä kuluikin kampuksen nyrkkeilysalilla. Urheilujoukkueet ovat myös oiva tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin, sillä en ainakaan löytänyt oikein muuta järjestötoimintaa yliopistolta. Kampuksella järjestettiin myös joitakin juhlia, kuten ystävänpäivä- ja avajaisbileet.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTEVILLE

Namibian on kuuluisa ainutlaatuisista maisemistaan ja villieläimistä, joten Windhoekin pölyt kannattaa karistaa safarilla tai Namib-aavikolla, mikäli vain mahdollista. Auton vuokraaminen etenkin porukalla on kohtuullisen edullista, mutta kannattaa olla varovainen vuokrausfirman kanssa ja selvittää, kelpaako suomalainen ajokortti. Liikenne Namibiassa on vasemmanpuoleinen ja aika villiä. Bussilla pääsee ainakin isompien kaupunkien väliä.

Vaihto-opiskelijoita oli vaihtoni aikana koko yliopistolla vain seitsemän – Suomesta ja Saksasta, ja meistä tuli vaihdon aikana suhteellisen tiivis porukka. Joitakin suomalaisia vaihtareita oli myös Windhoekin toisessa yliopistossa NUST:issa. Halutessaan heihin voi koettaa saada yhteyden esimerkiksi Suomen suurlähetystön kautta.

Koin Windhoekin kohtuullisen turvalliseksi kaupungiksi, kunhan villiin liikennekulttuuriin ehtii tottua. Järki täytyy kuitenkin pitää mukana. Yksin ei kannata liikkua etenkään pimeällä, eikä rahojaan tai kännykkäänsä heilutella julkisesti. Turistin näköisenä joutuu myös tottumaan siihen, että sisäänheittäjät, kerjäläiset ja katukauppiaat tulevat hanakasti juttelemaan kadulla kävellessä.

Namibia on yksi eteläisen Afrikan kehittyneimmistä maista, joten hintataso oli jopa yllättävän korkea. Jotkut tuotteet saattoivat olla jopa miltei Suomen hinnoissa. Pääasiassa eläminen kuitenkin on edullista ja etenkin ulkona syöminen on Suomeen nähden halpaa. Kannattaakin tutustua vaihdon aikana Windhoekin ravintolatarjontaan. Liha kuuluu oleellisena osana namibialaiseen ruokakulttuuriin, joten kasvis- tai vegaaniruokaa voi olla vaikea löytää.

Monet illat kuluivat kampuksen katolla auringonlaskua katsellen.

Kuvassa aurinko laskee vuorten taakse värjäten taivaan oranssiksi.

Suuria kankaisia auringonvarjoja suojaamassa autoja UNAM:in kampuksen parkkipaikalla. Taustalla näkyy opiskelija-asuntola.

Piparkakkutalolta näyttävä Christuskirche on Windhoekin keskeisimpiä nähtävyyksiä. Kirkko seisoo suuren liikenneympyrän keskellä.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Ottawa, kevät 2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pohdin ennen lähtöä pitkään vaihtokohdetta, niin maata kuin kaupunkiakin, monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin lopulta uOttawan. Minua kiinnosti Pohjois-Amerikka, ja varsinkin Kanada ja sen ranskankieliset alueet. Kurssitarjonta osui myös hyvin yhteen oman kiinnostukseni kanssa. Vaihtohaku oli muistaakseni maaliskuussa ja kuulin vaihtoon pääsystä kesän aikana.

Ennen lähtöä muun muassa täytin kurssivalinnat, hain asuntoa (kerron enemmän Asuminen kohdassa), järjestelin omaa HOAS vuokra-asuntoani alivuokrattavaksi, päivystin lentoja ja kaikkea muuta asiaan liittyvää. uOttawa myös antoi mahdollisuuden ilmoittautua tutor-ohjelmaan, jossa järjestettäisiin tapaaminen paikallisen kanssa ja hän myös pitäisi yhteyttä kysellen kuulumisia ja toimien matalankynnyksen kontaktina / apuna.

Muita huomioitavia asioita oli esimerkiksi hammashoidot ennen lähtöä, vaihtokohteessa tämä tulisi olemaan ilmeisesti erittäin kallista, itse poistatutin viisaudenhampaat. Myös teknologiaa kuten läppäriä ja puhelinta ei suositeltu ostettavan Kanadasta hintavuuden vuoksi. Matkavakuutus kuntoon!

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja muuta yleistä

Yksi monesta syystä valita Kanada oli länsimaalaisuuden sekä kielen tuoma helppous maahan siirtyessä. Muistini voi olla hieman ruosteessa mutta muistaakseni Kanadaan ei tarvinnut muuta kuin opiskelijaviisumin jonka haku onnistui melko vaivattomasti internetistä yliopiston avustuksella. Joitain rokotteita, kuten hepatiitti A&B suositeltiin mutta mikään ei ollut välttämätöntä [HY:n lisäys: vaihtoon lähtijän pitää tarkistaa oman vaihtoyliopistonsa sekä Kanadan viranomaisten ajantasainen ohjeistus rokotteista]. Jotain liitteitä saattoi tarvita toimittaa. Oppilaiden piti myös maksaa yliopistolle ja lukukausi- sekä pakollinen vakuutusmaksut. Terveydenhuoltoa en joutunut vaihdon aikana käyttämään.

Kanada on melko turvallinen maa, enkä juurikaan törmännyt ongelmiin vaihtoni aikana. Sanoin rajalla että tulen opiskelemaan, siinäpä se. Toki mukana kannattaa olla hyväksymistodistus vaihdosta jos sitä kysyvät, minulta muistaakseni eivät kysyneet. Hintataso oli melko sama Suomen kanssa.

Jos kohtaisin tai olisin kohdannut haasteita vaihtoni aikana olen melko varma että paikallinen virkavalta, uOttawan vaihtovastaavat sekä Suomen konsulaatti yms. olisivat pitäneet minusta hyvää huolta.

 

Asuminen

uOttawa’ssa oli mahdollisuus asua joko kampuksella tai ei-kampuksella. Kampusasuminen ostettiin uOtawan oman portaalin kautta, mielestäni asunnot olivat melko kalliita ja niitä sai vain 8/12kk ainakin tuolloin. Kampuksella asuessa muistaakseni oli myös pakollista ostaa ruokakortti joka oli myös hintava. Kortilla tosin sai käyttöönsä 24/7 toimivan buffet ruokalan josta löytyi kaikille jotain.

Itse hain asuntoa uOttawan off-campus portaalin kautta, jossa yksilöt pystyivät ilmoittamaan vuokra-aasunnoista. Olin yhteydessä useampaan eri henkilöön, joista osa vastasi viesteihini ja osa ei. Lopulta löysin melko edullisen soluasunnon kävelymatkan päässä kampuksesta. Olin tyytyväinen löytämääni asuntoon, sain tutustua hieman kämppiksiini ja vuokra oli melko halpa – muistaakseni n. 500-550$cad eli  n.350-400€, lähes sama kuin minulla oli suomessa HOAS-asunnossani jonka ali-vuokrasin siskolleni vaihtoni ajaksi. Tosin vesi ja sähkö maksoivat erikseen jolloin hintaa kertyi hieman enemmän. Huoneeni oli muistaakseni n. 13 m2 eli melko pienehkö. Isommasta (esim. 30-40 m2) ja omasta huoneistosta olisi muistaakseni saanut maksaa (reilusti) yli tonnin.

 

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus toimi melko samalla tavalla kuin mantsalla Helsingin yliopistossa. Minulla on ohjelmointi taustaa, suoritan maisteriani GIS (paikkatieto) ja olen kiinnostunut luonnonmaantieteestä. Kurssini olivat siis pääosin luonnonmaantieteellisiä sekä/ja ohjelmointi -kursseja. Luentoja oli 1-2 kertaa viikossa n. 2-4h ja harjoitus kertoja kerran viikossa tai mahdollisesti vain itsenäinen palautus. Minulla oli 4 kurssia: Advanced Geomatics (Arcgis – python), Permafrost environments, Global Climate Change (R koodia), Advanced Geomorphology. Sain kuulla paikan päällä että kurssini olivat 4. vuoden (paikallisille kandikursseja sillä kandi kestää siellä 4 vuotta) vaikeimpia kursseja. Mielestäni kurssien määrä, joka oli kutakuinkin isompi kuin mihin normaalisti olin tottunut merkitsi melko paljon töitä. Opiskelua kertyi siis päivittäin melkein täyspäiväisesti, vapaa-aikaa olisi ehkä voinut olla hieman enemmän jos olisi valinnut hieman helpommat tai muunlaiset kurssit. Mielestäni paikallinen opiskelukulttuuri oli ehkä hieman intensiivisempi kuin mihin olin tottunut, toisaalta maksavathan opiskelijat muistaakseni n. 5000$cad/lukuvuosi. Opin kuitenkin mielestäni paljon ja kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia.

Opintojen suunnittelu tehtiin etukäteen haun yhteydessä (muistaakseni erikseen ei tarvinnut tehdä paikallista ilmoittautumista tms.), opiskelijoilla oli kuitenkin 1-2vk aikaa vaihtaa kursseja paikan päällä, joten jos mieli muuttuu tai huomaa ettei joku kurssi kohtaa odotuksia oli vaihdosten tekeminen mahdollista. uOttawalta löytyi melko hyvät dokumentaatiot netistä kursseista ja niiden ennakkovaatimuksista. Opettajat olivat erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä vaihtaria kohtaan, ainakin mielestäni.

Erikoista opinnoistani teki myös ilmestynyt covid-19-virus, jonka johdosta kurssit siirtyivät etäopetukseen muistaakseni maaliskuussa ja valitettavasti vaihtoni keskeytyi ennenaikaisesti maaliskuun 18. päivä. Virallisesti vaihtoni olisi loppunut huhtikuun koekuukauteen. Kokeet siis järjestettiin kuukauden sisällä, opettajat päättivät päivät, joillakin koulu siis lopui jo huhtikuun alussa kun toisilla vasta lopussa eli käytännössä toukokuussa. Meidän ei myöskään ollut pakollista suorittaa loppu etäkokeita vaan arvosanamme määräytyivät jo suoritettujen ja melko kattavien säännöllisien harjoituskertojen palautusten perusteella.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelisin asunnon hankkimista hyvissä ajoin. On myös hyödyllistä pohtia haluaako asua kampuksella ja onko ruokakortti juuri sinun juttusi. uOttawassa urheilu oli melko näkyvässä roolissa ja voisin kuvitella että 24/7 ruoka buffet kävisi edullisemmaksi juuri urheiliijoille. Varaisin myös hyvin vaatetta, mantereinen Ottawa kokee talvisin jopa -30c pakkasia, kesäisin +30 tai jopa +40 helteitä. Ajokortista on myös huomattava etu jos haluaa reissata kaupunkien välissä. Itse kävin kaverin kanssa NHL-otteluissa Torontossa ja Montrealissa, kävimme myös vaihtariporukan kanssa Quebec City’ssä. Matkoja toki tein myös junalla (Toronto) ja bussilla (Montreal) ja ne toimivat melko hyvin. Ajokortin omistajan on hyvä olla yli 25v, muuten tulee huomattavasti kalliimmaksi autonvuokraus. Ottawassa on myös hyvä huomioida 2 kielisyys. Kulttuurishokkeja mitä koin olivat tippauskulttuuri, small-talk, oluen ostaminen (olut kaupat, ei myydä normi kaupoissa), “väärin pain” avautuvat ovet, ihmisten kohteliaisuus sekä lämpötilojen raju vaihtuminen päivien välissä. Ruokaa kannattaa myös tehdä itse, ulkona syöminen n. Suomen hinnoissa. Vapaa-aikana järjestimme melko tiiviin vaihtoporukkamme kanssa melko paljon tekemistä, yliopistolta löytyi myös (pohjoisamerikkalaiseen tapaan) kerho lähes kaikelle josta tod.näk. löytyy samanhenkisiä ihmisiä esim. laskettelu club, shakkikerho jne. Vaihtoni sujui mielestäni hyvin miinus koronan ilmaantuminen, sopeuduin melko hyvin periaatteessa aika tuttuun kulttuuriin ja sain uusia ystäviä. Suosittelen ehdottomasti vaihtoa! Ainut mikä jäi mietityttämään oli ystävien +30c rantakuvat (miksi tulin pimeään ja kylmään) sekä Montrealin kiinnostavuus vaihtokohteena ns. Olisiko sittenkin pitänyt hakea isompaan kaupunkiin? Pienempi, käveltävä Ottawa oli kuitenkin mieleinen enkä kadu päätöstäni, aina pääsee vierailemaan muissa kaupungeissa vaihdon aikana!

P.S. Kannattaa matkata ~spring breakilla Montrealista esim. Kuubaan, melko halpaa ja nopeaa, hieno maa!

Kampuksen päärakennuksia

Kampuksen päärakennuksia

Näkymä kampukselta

Näkymä kampukselta

Kanadan parlamentti

Kanadan parlamentti

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Innsbruck, Itävalta, Kevät 2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin maalis-kesäkuun 2021 Innsbruckissa Itävallassa. Vaihtokohde valikoitui luonnon ja vuoriston sekä saksan kielen takia. Vaihdon aikana pääsin sekä nauttimaan upeasta Alppi-luonnosta että kehittämään saksan kielitaitoani.

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoni lähetti selkeät ohjeet vaihtoyliopistoon hakemisesta, vinkeistä asunnon saamiseen ja muusta byrokratiasta. Kursseille ilmoittautuminen ja muiden yliopiston systeemien käyttö sujui hyvin, eikä ongelmia tullut. Yliopisto lähetti myös ennen lähtöä paljon hyödyllistä koronaan liittyvää infoa. Pääsin liittymään vaihtareille suunnattuihin viestiryhmiin, joista sain paikallisilta ESN-tuutoreilta vastauksia kysymyksiini esimerkiksi koronatilanteesta.

Koronan takia lähtö mietitytti, mutta olin tavannut HY:n lähtöinfossa ja Facebookissa etukäteen kaksi muuta Innsbruckiin lähtevää suomalaista, mikä helpotti lähtöpäätöksen tekoa. Onneksi päätin lähteä, sillä korona ei rajoittanut keskeisesti niitä asioita, joita vaihdossa halusin tehdä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koronan takia matkustukseen liittyi täytettävä maahantulolomake, mutta muuten matkustus sujui ongelmitta ja en joutunut edes karanteeniin Innsbruckissa, sillä Suomen koronaluvut olivat lähdön aikaan suhteellisen matalat. Paikan päällä piti käydä tapaamassa vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattori ja käydä kirjautumassa kaupungin asukkaaksi. Myös vaihto-orientaatio järjestettiin etänä. Muuta byrokratiaa ei juuri ollut.

Asuminen

Vaihtoyliopisto lähetti heti valintani aikaan ohjeita asunnon hankkimiseen, sillä Innsbruckin asuntomarkkinoilla voi olla ainakin normaaliaikoina haastavaa löytää asuntoa. Päädyin hakemaan OeAD Student Housingin kautta asuntoa. Pääsin Rössl in der Au nimiseen asuntolaan, jossa minulla oli oma huone sekä kylpyhuone ja koko kerroksen asukkaiden kanssa jaettu keittiö. Vuokra oli 399€/kk. Asuntolan sijainti oli hyvä, lähellä keskustaa, kampusta ja julkisia. Huoneet olivat perussiistit ja siivous kuului vuokraan.

Varjopuoleksi asuntolassa osoittautui sen maine biledormina, joka piti koronasta huolimatta paikkaansa. Poliisit ja vartijat kävivät etenkin viikonloppuisin keskeyttämässä juhlia ja toisinaan en saanut huonosti äänieristetyn käytävämelun takia nukuttua. Olisinkin etenkin korona-aikaan kaivannut hieman rauhallisempaa asuinpaikkaa. Asuntolassa kuitenkin tutustui hyvin ihmisiin, joten yksinäistä ei ollut koronasta huolimatta. Osa kavereistani asui paljon rauhallisemmissa opiskelija-asuntoloissa tai yksityisellä, joten jos hakisin nyt uudestaan, menisin muualle asumaan.

Huoneeni asuntolassa
Huoneeni asuntolassa

Opiskelu ja opetus

Suomessa pääaineeni on tilastotiede, mutta vaihtokohteessa opiskelin maisteritutkintoni vapaavalintaisia kursseja. Opintoja valitsin yhteensä 24,5 opintopisteen edestä. Kurssivalikoima oli laaja ja vapaasti valittavissa, joskin suurin osa kursseista järjestettiin saksaksi. En päässyt ihan kaikille haluamille kursseille ja kurssit vahvistettiin vasta muutama viikko ennen vaihdon alkua. Sen takia oli hyvä, että olin valinnut muutaman ylimääräisen kurssin, jotta sain lopulta tarvittavan määrän opintoja.

Minulla oli lopulta kolme saksan kieli- ja kulttuurikurssia, yksi saksankielinen tilastotieteen kurssi ja yksi englanninkielinen taloustieteen kurssi. Samat kurssit jatkuivat koko vaihdon ajan, eli varsinaisia periodeja ei lukukaudella ollut. Koronan takia koko kevään opetus oli etänä, mutta se oli järjestetty sujuvasti. Kaikilla kursseillani oli noin 80 %:n läsnäolovaatimus. Luentoja oli kurssin opintopistemäärästä riippuen 2-4 tuntia viikossa per kurssi. Yliopiston kirjasto oli käytettävissä opiskeluun ajanvarauksella ja maskin kanssa, mutta opiskelin itse pääasiassa huoneessani.

Mielestäni kurssit olivat vaatimuksiltaan ja tyyliltään aika samantapaisia, mihin olin Suomessa tottunut etäopiskelun aikana. Opetuksen taso oli kursseillani hyvä. Tilastotieteen kurssi oli sisällöltään minulle helppoa ja tuttua, mutta haasteen toi saksan kieli, johon pääsin kuitenkin hyvin mukaan. Minua oli mietityttänyt, ymmärränkö Tirolin vahvaa aksenttia, mutta opetuksessa käytettiin onneksi Hochdeutschia. Kurssit koostuivat viikkotehtävistä, joita tehtiin sekä ryhmissä että itsenäisesti ja pidemmistä kirjallisista loppuesseistä. Taloustieteen kurssilla oli lopputentti, joka tehtiin myös etänä.

Halusin panostaa saksan kielen oppimiseen, joten valitsin useamman kielikurssin. Harmikseni ilmaisia Erasmus-kursseja oli vain B1+ tasoon asti ja kielikeskuksen maksulliset kurssit olivat aika kalliita. B1+-kurssini taso oli mielestäni matalampi kuin mihin olin HY:n Kielikeskuksen B1-kursseilla tottunut. Kieliopetus oli kuitenkin innostavaa ja interaktiivista ja puhumiseen panostettiin paljon. Myös kulttuurikurssi oli kiva lisä vaihtoon, sillä opin paljon uutta Itävallasta, mikä auttoi maahan sopeutumisessa. Sain myös kielikeskuksen kautta paikallisen Tandem-parin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Innsbruck on ehdottomasti luonto- ja liikuntakaupunki ja paikallisten aktiivisuus huokuu kaupungissa. Itse nautin vuoristosta lasketellen, vaeltaen ja kiipeillen. Omat varusteet kannattaa siis ehdottomasti ottaa mukaan, jos nämä aktiviteetit houkuttelevat. Korona ei estänyt luontoaktiviteetteja, mutta esimerkiksi laskettelua varten vaadittiin negatiivinen ja enintään 48 tuntia vanha pikatesti. Testin sai tehtyä nopeasti ja ilmaiseksi monissa kaupungin ostoskeskuksissa. Ravintolat ja sisäliikuntapaikat avattiin vaihdon puolivälin jälkeen, ja myös silloin pääsi näihin palveluihin, kun mukana oli todistus negatiivisesta testistä, rokotteesta tai aiemmin sairastetun taudista.

Minä ja suurin osa muista vaihtareista ostimme Freizeit ticket -nimisen lipun (523 € kausi), jolla pääsi kymmeniin Innsbruckin lähimpiin laskettelukeskuksiin, museoihin ja muuhun vapaa-ajan aktiviteettiin. Toinen hyödyllinen ostos oli koko Tirolin alueen sisältävä lippu julkiseen liikenteeseen (187 € / 6kk). Busseilla ja junilla pääsi hyvin liikkumaan etenkin laskettelupaikkoihin ja moniin luontokohteisiin, eikä auto siis ollut välttämätön.

Kaupunkina Innsbruck on kaunis, turvallinen ja tuntui heti kotoisalta. Sopeutuminen kaupunkiin ja kulttuuriin oli helppoa. Tekemistä riitti korona-aikaankin. Innsbruck on myös kasvissyöjä- ja vegaaniystävällinen. Etenkin urheiluliikkeissä oli todella hyviä alennuksia ja huikea valikoima esimerkiksi retkeily-, laskettelu- ja kiipeilyvarusteita. Hintataso oli suurin piirtein sama kuin Suomessa.

Inn-joki ja Nordkette-vuoret
Inn-joki ja Nordkette-vuoret

Vaihdon haastavin tilanne oli 10 päivän karanteeni, johon koko asuntolani määrättiin, kun korona oli levinnyt asuntolan juhlissa. Meitä testattiin karanteenin ajan parin päivän välein ja itse säästyin tartunnalta, mutta en saanut silti poistua huoneestani edes kävelylle tai käyttää keittiötä. Ruokaa sai tilaamalla lähettipalveluista tai pyytämällä muualla asuvia kavereita käymään kaupassa. Karanteeni sattui vieläpä pääsiäisloman ajalle, joten kokemus oli todella nihkeä.

Kokonaisuutena kevät Innsbruckissa oli silti unohtumaton. Suosittelen ehdottomasti kaupunkia ja Universität Innsbruckia vaihtokohteeksi kaikille ulkoilma- ja aktiivityypeille!

Posted on

Vaihtokertomus, Rijksuniversiteit Groningen, Alankomaat, lukuvuosi 2020–2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin lukuvuoden 2020–2021 Groningenin yliopistossa Alankomaissa. Koronatilanne varjosti koko vaihtoaikaani, joten kokemukseni oli varmasti hyvin erilainen kuin normaalioloissa. Sain vaihtoajastani kuitenkin paljon irti ja voin ehdottomasti suositella Groningenia tuleville vaihto-opiskelijoille.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston valinnan jälkeen Groningeniin ei ole varsinaista hakua, vaan yliopisto pyytää vaihto-opiskelijoita antamaan henkilötietonsa ja ilmoittamaan alustavat kurssivalintansa. Esimerkiksi motivaatiokirjeitä ei siis tarvitse enää tässä vaiheessa kirjoittaa. Kurssitarjonta on helposti saatavilla yliopiston nettisivuilla. Lähtöön kannattaa valmistautua kuin mihinkin muuhunkin kohteeseen: hanki kattava vakuutus, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muut tarvittavat dokumentit. Mukaan kannattaa pakata kestävä sateenvarjo ja sadetakki, sillä Alankomaissa sataa todella paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Groningenissa on melko vaivatonta. Yli 4 kuukautta kunnassa opiskelevien tulee rekisteröityä kunnan asukkaaksi varaamalla aika kaupungintalolta. Mukaan tulee ottaa virallinen syntymätodistus (englanniksi tai hollanniksi käännettynä). Itseltäni tätä dokumenttia kysyttiin, mutta joiltakin muilta tuntemiltani opiskelijoilta ei. En ole varma, mistä tämä ero johtui. Rekisteröitymisen yhteydessä saat hollantilaisen ”henkilötunnuksen” (burgerservicenummer, BSN), joka kannattaa kirjoittaa muistiin esimerkiksi puhelimeen. BSN:ää saatetaan nimittäin kysyä esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden tai apteekissa asioinnin yhteydessä, joten se kannattaa olla aina mukana.

Opiskelijakortin saa haettua yliopistolta, kun sähköpostiin kilahtaa viesti kortin valmistumisesta. Kannattaa myös hankkia joukkoliikenteen OV-chipkaart, joka toimii koko maassa kaikissa julkisissa liikennevälineissä. Sen käyttö on huomattavasti helpompaa kuin yksittäisten lippujen osto.

Groningen on täynnä upeita kanaaleja

Asuminen

Asuntotilanne on Groningenissa hyvin tiukka, joten asunnon etsintä kannattaa aloittaa mahdollisimman pian. Kansainvälisille opiskelijoille asuntoja välittää esimerkiksi SSH, jonka rakennukset ovat dormitory-tyyppisiä. Rakennuksissa on suuret yhteiskeittiöt ja jaetut kylpyhuoneet ja mahdolliset oleskelutilat. Omassa rakennuksessani jaoin yhteiskeittiön noin 15 muun opiskelijan kanssa. Tämä oli mielestäni todella mukavaa, sillä keittiössä tutustui helposti muihin asukkaisiin, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi koronapandemiasta huolimatta. Huoneeni oli melko suuri, 20m2, ja maksoin vuokraa 479 €/kk. Kuulemani mukaan SSH:n huoneet ovat jonkin verran kalliimpia kuin vapailta markkinoilta hankitut huoneet, mutta jälkimmäisten saaminen on todella hankalaa varsinkin kansainvälisille opiskelijoille. Syksyn ja koko lukuvuoden vaihto-opiskelijoille SSH:n huoneiden varaus alkoi toukokuun loppupuolella. Varausikkunan avauduttua huoneiden varaus toimii first come, first served -periaattella, joten varaamisen kanssa kannattaa olla todella nopea! Huoneille on paljon kysyntää. Koronatilanteen takia omassa rakennuksessani oli kuitenkin jopa tyhjiä huoneita, mutta normaaleina vuosina huoneet ovat menneet kuin kuumille kiville.

Opiskelu ja opetus

Groningenissa lukuvuosi on jaoteltu neljään jaksoon, aivan kuten Helsingissä. Syyslukukausi alkaa syyskuussa ja päättyy tammikuun lopulla, ja kevätlukukausi alkaa helmikuussa ja päättyy kesäkuun puolivälin tienoilla. Syys- ja kevätlukukaudella on kummallakin kaksi jaksoa, ja kunkin jakson lopussa on kahden viikon tenttijakso. Valitsemistasi kursseista riippuen on hyvin mahdollista, että osa tästä tenttijaksosta on käytännössä lomaa. Lukuvuodessa on tarkoitus opiskella 60 op, eli 15 op per jakso, aivan kuten Helsingissä. Suurin osa kursseista on laajuudeltaan joko 5 tai 10 op. Toisin kuin Helsingissä, kurssikirjoja ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastossa (edes e-kirjana). Kirjoja voi siis joutua ostamaan itse, mikä kannattaa ottaa huomioon budjetoinnissa. Kirjat voivat nimittäin olla hyvinkin kalliita.

Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa
Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa

Kursseille ilmoittaudutaan muutama viikko ennen opetusjakson alkua paikallisessa WebOodissa (Nestor). Omassa tiedekunnassani vain ensimmäisen jakson kurssivalinnat olivat sitovia, mutta muiden jaksojen valintoja sai vapaasti muokata ennen ilmoittautumisen päättymistä. Suurimmalla osalla kursseista ei ole opiskelijoiden enimmäismäärää, joten pääsin helposti kaikille haluamilleni kursseille. Joillakin kursseilla on kuitenkin esitietovaatimuksia, joita voi joutua todistamaan (opintosuoritusote Helsingistä on usein riittävä).

Opetuksen taso Groningenissa on todella korkea, ja professorit puhuvat erinomaista englantia. Suuri osa yliopiston tutkinto-ohjelmista on englanninkielisiä, joten englanninkielistä kurssitarjontaa on laajasti. Itse opiskelu on Groningenissa hyvin samanlaista kuin Helsingissä: tyypillinen kurssi koostuu luennoista, loppu- ja/tai välitentistä sekä ryhmätyöstä tai yksilötehtävästä (esim. essee). Alankomaissa käytetään arvosteluasteikkoa 1–10. Kurssin, tehtävän tai tentin läpipääsyraja on 5,5. Arvosanaa 10 ei anneta käytännössä koskaan, ja myös 9 on melko harvinainen arvosana. Kuulemani mukaan arvosana 8,5 on jo erittäin korkea ja hyvä suoritus.

Oma vaihtovuoteni kului koronapandemian varjossa, joten melkein kaikki kurssini toteutettiin etäopetuksena. Etäopetus oli pääasiassa toimivaa. Luennot taltioitiin, joten niitä pystyi katsomaan jälkikäteen. Joihinkin kursseihin kuului keskustelusessioita, joissa opiskelumateriaalia käytiin läpi muiden opiskelijoiden kanssa. Tällä tavoin opiskelussa säilyi edes jonkinlainen vuorovaikutus, mutta läheskään kaikilla kursseilla tällaista elementtiä ei ollut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Groningen on todellinen opiskelijakaupunki – noin neljännes koko kaupungin asukkaista on opiskelijoita. Koronapandemian takia en päässyt nauttimaan paikallisesta opiskelijaelämästä täysin rinnoin, mutta en jäänyt siitä myöskään kokonaan paitsi. Kaupungissa on todella paljon erilaisia järjestöjä ja klubeja, joihin voi vapaasti liittyä. Aclo (paikallinen UniSport) tarjoaa valtavan määrän erilaista urheilua jalkapallosta laitesukellukseen. Kulttuurikeskus Usva tarjoaa muun muassa erilaisia musiikki- ja taidekursseja. Itse osallistuin syksyllä viiden hengen kitaratunneille, mutta loppusyksystä kurssi jouduttiin lopettamaan tuoreiden koronarajoitusten takia. Kaupungin keskusta on täynnä erilaisia kuppiloita ja yökerhoja, jotka olivat ennen koronarajoituksia täynnä opiskelijoita melkein jokaisena viikonpäivänä. Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Erasmus Student Network (ESN). ESN järjestää esimerkiksi orientaatioviikon sekä syksyn että kevään uusille opiskelijoille ja erilaisia retkiä ja tapahtumia pitkin lukuvuotta.

Groningenista pääsee helposti matkustamaan junalla muualle maahan. Porukalla matkustaessa kannattaa hyödyntää mahdolliset ryhmäalennukset. Erityisesti maan pohjoisosassa suosittelen käymään Vattimeren saarilla, jotka ovat täynnä upeita hiekkarantoja!

Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista
Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista

Terveydenhuolto

Terveydenhuolto Alankomaissa on korkeatasoista ja toimivaa. Yksityinen terveysvakuutus on pakollinen kaikille Alankomaissa asuville, mutta vaihto-opiskelijoille riittää eurooppalainen sairaanhoitokortti. Jokaisen maassa asuvan tulee rekisteröityä paikalliselle yleislääkärille (general practitioner, huisarts), joka on hoidontarpeessa aina ensimmäinen kontakti. Yleislääkärille kannattaa ehdottomasti rekisteröityä heti kun mahdollista eikä vasta silloin, kun lääkärikäynnille on tarvetta. Rekisteröitymisen käsittely voi nimittäin kestää jonkin aikaa. Yleislääkärin vastaanotolle pääsee pääasiassa hyvin nopeasti, korkeintaan muutamassa viikonpäivässä, mutta joskus jopa saman päivän aikana. Yleislääkäri kirjoittaa tarvittaessa lähetteen erikoislääkärille. Yleislääkärin vastaanotto on eurooppalaisen sairaanhoitokortin haltijoille maksutonta, mutta erikoislääkärien vastaanotoista voi koitua kuluja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jos pyöräilytaitosi ovat hataralla pohjalla, nyt kannattaa viimeistään aloittaa pyöräilyn treenaaminen. Groningenia pidetään yhtenä maailman parhaista pyöräilykaupungeista, ja pyörä on kaupungin sisäisissä matkoissa ylivoimaisesti nopein kulkuväline. Pyöräily kaupungissa on turvallista ja lyhyen totuttelujakson jälkeen helppoa. Pyörän saa hankittua joko pyöräkaupasta, nettikirpputoreilta tai vuokrapalvelusta. Itse vuokrasin oman pyöräni Swapfiets-palvelusta, jota voin ehdottomasti suositella. Pyörän vuokraan (halvin malli 13,50 €/kk) kuuluu jatkuva huolto, eli pyörän kanssa voi aina mennä firman toimipisteelle, jossa pyörä korjataan veloituksetta. Jos pyörä on pahasti vaurioitunut, tilalle saa maksutta uuden. Koin palvelun todella toimivaksi ja erityisen käteväksi vaihto-opiskelijalle, joka asuu kaupungissa vain lyhyen ajan.

Polkupyöriä kaupungin keskustassa
Polkupyöriä kaupungin keskustassa

Kannattaa varautua siihen, että Visa ja MasterCard -kortteja ei hyväksytä suurimassa osasta kaupoista. Suurin osa hollantilaisista pankeista käyttää Maestro-kortteja. Itse en kuitenkaan hankkinut paikallista pankkitiliä, vaan olin aina varautunut riittävän suurella käteismäärällä. Pankkitilin avaaminen on kuitenkin kuulemani mukaan melko yksinkertaista.

Englannilla pärjää Alankomaissa todella hyvin, ja käytännössä kaikki paikalliset puhuvat kieltä ainakin jonkin verran. Toisaalta hollannin kieli ei ole vaikeimmasta päästä, joten voit hyvin haastaa itsesi opettelemaan ainakin kielen alkeet. Groningenin yliopistolla on tarjolla hollannin kielen kursseja sekä aloittelijoille että edistyneemmille. Yhden jakson kestävä kurssi maksoi vaihto-opiskelijoille 250 €.

Posted on

Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2020

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain Helsingin yliopistolta hyvissä ajoin helmikuussa 2020 tiedon vaihtopaikastani Kööpenhaminan yliopistoon, josta oltiin minuun yhteydessä huhtikuun alussa ja lopulta kesäkuun ensimmäisellä viikolla sain myös kohdeyliopistolta vahvistuksen vaihdolleni. Hakuprosessi oli mielestäni melko vaivaton ja Kööpenhaminan yliopistolta oltiin minuun sähköpostitse yhteydessä ennen vaihdon alkua useaan otteeseen. Sainkin kattavasti tietoa asunnon etsinnästä, kurssivalintojeni etenemisestä ja mahdollisesta kielikurssista. Alun perin suunnittelemani kurssit olivatkin yllättäen täynnä, joten jouduin vaihtamaan kurssivalintojani kesällä, mikä kannattaa ottaa huomioon tutkiessaan opintotarjontaa. Lähtöjännitystä lievitti yhteydenotto tiedekunnan mentorointiohjelmasta, jossa samalla kerrottiin orientaatioviikon aikatauluista. Tämän lisäksi positiivisesti on jäänyt mieleen myös se, kuinka nopeasti Kööpenhaminan yliopistolta vastattiin minun kysymyksiini. Ennen lähtöä ei siis ainakaan itselläni ollut ongelmia käytännön asioiden suhteen.

Koronatilanne oli kesällä 2020 rauhallinen, joten Tanskaan matkustaminenkin oli verrattain helppoa. Minulla oli varmuuden vuoksi printattuna hyväksymiskirjeeni Kööpenhaminan yliopistoon, mutta sitä ei missään vaiheessa kysytty. Ainoa ero normaalitilanteeseen oli rajatarkastus, jossa minulta kyseltiin nopeasti maahantulon syytä ja tarkastettiin passi ja toivotettiin tervetulleeksi, mutta tämän jälkeen käytännöt ovat toki muuttuneet useaan otteeseen. Kannattaa päivittää viimeisimmät tiedot rajoituksista ja rajamuodollisuuksista esimerkiksi englanninkieliseltä coronasmitte -sivustolta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaasta toiseen pohjoismaahan muuttaminen on yleisesti ottaen helppoa! Siinä missä kaikki muista EU-maista olleet vaihtarikaverini joutuivat jonottamaan tuntitolkulla maahanmuuttovirastoon eurooppalaisen oleskeluluvan takia, en itse pohjoismaan kansalaisena joutunut edes vierailemaan koko virastossa, sillä suomalaisena olisin saanut olla Tanskassa kuinka pitkään hyvänsä ilman oleskelulupaa. Tämän lisäksi olin oikeutettu myös terveydenhuoltoon ilman, että hankin ”paikallista kelakorttia”, eli keltaista korttia CPR-numerolla. Päätin kuitenkin myöhemmin hankkia kortin, sillä totesin sen helpottavan vaihtoani korona-aikaan, muun muassa alkusyksystä koronatestaus ja testitulosten saaminen oli paljon helpompaa sekä nopeampaa, mikäli oli CPR-numero. Sain hankittua kortin itselleni täyttämällä netissä lomakkeen ja varaamalla ajan International House Copenhageniin, ajan sai tosin vasta kuukauden päähän, joten lienee hyvä idea varata se saman tien saavuttuaan, mikäli uskoo CPR-numeroa tarvitsevansa. Uskoisin, että varsinkin korona-aikaan sen hankkiminen on ihan hyvä idea. Pitää vain muistaa kotiin palatessa ilmoittaa Tanskan viranomaisille muutosta pois, tästäkin tosin yliopiston puolelta muistutettiin minua.

Yliopiston suhteen byrokratiaa oli myös hyvin vähän, netin kautta sai tilattua itselleen helposti paikallisen opiskelijakortin, jonka sai muutaman viikon kuluttua noutaa toimistolta. Tiedekunta järjesti vaihtareille ohjelmaa rajoitusten puitteissa ja siitä infottiin hyvin, riitti kunhan luki sähköpostinsa ja löysin sovittuihin paikkoihin ajoissa.

Asuminen ja vapaa-aika

Asuntomarkkinat Kööpenhaminassa ovat villit, ja vuokrat korkeita. Siksi olikin helpottavaa, että Kööpenhaminan yliopistoon saapuville ulkomaisille opiskelijoille oli suunnattuna asuntoja, joita Housing Foundation vuokrasi. Kesäkuun alkupuolella, kun yliopisto oli vahvistanut vaihdon hyväksytyksi, Housing Foundationilta tuli sähköpostiin linkki, jolla pääsi heidän asunnonvarausjärjestelmäänsä. Varaaminen tapahtui ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, joten kannattaa ehdottomasti tutustua mahdollisiin vaihtoehtoihin HF:n nettisivuilla hyvissä ajoin ennen varaussivuston aukeamista. Itse tein listan, jolle asetin kaikki vaihtoehtoni järjestykseen mieluisimmasta vähiten mieluisaan, jotta pystyin mahdollisimman nopeasti luovimaan järjestelmässä eteenpäin.

Housing Foundation tarjoaa kaikkea jaettujen makuuhuoneiden ja oman yksiön väliltä, joten kannattaa miettiä mitä priorisoi omassa asumisessaan korkealle. Itse menin edullisuus edellä, mutta halusin ehdottomasti oman makuuhuoneen. Päädyin opiskelija-asuntolaan nimeltä Signalhuset, jossa kaikki asunnot kattoivat neljä makuuhuonetta, kaksi vessaa ja yhteisen keittiö-/oleskelutilan. Vuokraa maksoin huoneestani noin 500 euroa kuukaudessa, mikä oli halvimpia löytämiäni vaihtoehtoja. Signalhuset sijaitsee Ørestadin kaupunginosassa, joka on noin seitsemän kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta ja neljän kilometrin päässä yliopiston eteläisestä kampusalueesta.

Ørestad
Ørestad

Ørestad alueena on suoraan sanottuna tylsähkö, siellä on lähinnä uusia suuria rakennuksia ja valtava kauppakeskus, mutta en silti katunut valintaani asuinpaikan suhteen. Sain parhaat vaihtarikaverini nimenomaan Signalhusetista ja mielestäni asunnot olivat tasoltaan oikein hyviä. Voin kuvitella, että normaaliaikaan asuntolassa on paljon bileitä ja aktiviteetteja ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin on halutessaan helppo tutustua. Seitsemän kilometrin pyöräilyynkin tottui äkkiä! Minulla kävi hyvä tuuri kämppisteni suhteen ja olin ehdottoman tyytyväinen, että päätin muuttaa soluun. Oli kiinnostavaa oppia muiden kulttuureista ja mukavaa jakaa päivittäisiä kuulumisia. Mutta kannattaa tosiaan perehtyä eri vaihtoehtoihin asumisen suhteen ja miettiä mitä itse arvostaa eniten ja millaisella budjetilla on liikkeellä, monet vaihtarit kehuivat esimerkiksi Basecamp nimistä asuntolaa kovasti.

Sopeuduin asumaan Kööpenhaminaan nopeasti, vaikka eroavaisuuksia Suomeen totta kai oli. Pohjoismaalaisena kulttuuri ja tavat olivat tutun oloisia heti.

Opiskelu ja opetus

Tein vaihdossa vapaavalintaisen sivuainekokonaisuuden, joka koostui yhteensä 22,5 opintopisteestä antropologiaa. Minun kurssini kestivät koko syyslukukauden, mutta kuulin että esimerkiksi oikeustieteellisessä lukukaudet oli jaettu kahteen jaksoon kuten Suomessakin. Lienee siis tiedekunnasta riippuvaista tämän suhteen. Minulla oli antropologialla vain kaksi kurssia, joista toinen oli 15op ja toinen 7,5op. Koronasta huolimatta luennoille pääsi kampukselle, ellei halunnut osallistua etänä, molempiin oli aina mahdollisuus mikä oli erittäin positiivinen yllätys kaikkien koronarajoitteiden keskellä. Luentoja minulla ei kovin paljoa määrällisesti kuitenkaan ollut; 15op kurssilla kaksi 3 tunnin luentoa viikossa ja 7,5op kurssilla yksi neljän tunnin pituinen luento.

Yliopistokampus
Yliopistokampus

Opetustyyli erosi omalla kohdallani huomattavasti siitä mihin olin Helsingissä tottunut, opetus oli lähtökohtaisesti paljon aktiivisemmin opiskelijoita osallistavaa. Toisella kursseistani puolet jokaisesta luennosta käytettiin opiskelijoiden välisiin pienryhmäkeskusteluihin ja niiden yhteiseen läpi käymiseen luokassa, minkä lisäksi molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä. Henkilökohtaisesti olin siis odottamattoman kaukana mukavuusalueeltani perinteiseen luonnoilla hiljaa kuuntelemiseen tottuneena, mutta koen kyllä oppineeni tosi paljon ottamillani kursseilla. Kannattaa kuitenkin tosiaan henkisesti valmistautua tähänkin puoleen.

Kurssit eivät muuten tuntuneet erityisen työläiltä, luettavaa oli jokaiselle luennolle muutama artikkeli ja ne kannatti kyllä käydä ajatuksella läpi, mikäli halusi edellä mainituista ryhmäkeskusteluista selvitä kunnialla. Kuitenkaan esimerkiksi esseitä tai muita vastaavia kirjoitustehtäviä ei kurssien aikana tarvinnut palauttaa. Kurssien päätteeksi ei ollut itselläni varsinaisia tenttejä vaan pidemmät esseet, joille oli onneksi reilusti kirjoitusaikaa. Tanskassa on melko kummallinen seitsemänportainen arvosteluskaala -3 ja 12 välillä. Suoritin omat kurssini yllättävän hyvin arvosanoin, ja koen että arvostelu oli oikeudenmukaista. Toisella kursseistani oli mahdollista saada hyvin paljon palautetta loppuesseistä, mutta toisella kurssilla ainoa palaute oli arvosana.

Opetuksen taso oli mielestäni käymilläni kursseilla korkealla. Kurssien vetäjät tuntuivat olevan todella motivoituneita siihen mitä tekivät ja tutkivat, ja antropologian kurssit oli sidottu ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Yliopiston lehtorien/professorien ja opiskelijoiden välillä tuntui olevan hyvin vähän hierarkiaa tai muodollisuutta. Opiskelijoita kannustettiin kysymään ja kyseenalaistamaan ja luennoilla olikin paljon mielenkiintoista dialogia opiskelijoiden ja luennoitsijoiden väillä. Opiskelijana olit myös pitkälti vastuussa omasta oppimisestasi siinä mielessä, että minkäänlaisia läsnäolopakkoa ei ollut ainakaan minun suorittamillani kursseilla.

Antropologian lisäksi kävin huvikseni tanskan kielen alkeiskurssin, jonne pääsi yliopiston kautta halutessaan ja jonka laajuus oli 7,5op. Kielikurssi oli hauska keino tutustua muihin vaihtareihin ja myös saada verrattain helposti opintopisteitä kasaan. Tunneilla oli rento meininki ja mikäli osaa edes tyydyttävästi ruotsia, kuten todennäköisesti moni suomalainen vaihtari osaa, on ainakin tanskan alkeiden kirjallinen puoli helppoa ottaa haltuun. Mielestäni myös kielikurssin suullinen loppukoe oli tehty hyvin helpoksi, ottaen huomioon kuinka vaikeaa oikein lausuminen oli. Suosittelen lämpimästi kielikurssille ilmoittautumista, mikäli se vain sopii omaan aikatauluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tanska on kallis maa ja erityisesti asuminen on tyyristä jopa Helsingin hintatasoon tottuneena. Itselleni tuli yllätyksenä se kuinka paljon rahaa saa uppoamaan ennen muuttoa takuuvuokraan (noin tuhat euroa) ja ennakkovuokraan, joka itselläni oli kolmen kuukauden vuokra. Onkin hyvä ajatus säästää kunnollinen matkabudjetti ennen lähtöä, jotta ei tarvitse paikan päällä nuukailla liikaa, Kööpenhaminassa erityisesti on paljon nähtävää ja tehtävää, johon saa myös uppoamaan sievoisia summia.

Kannattaa myös pitää mielessä, että takuuvuokran palautus ei välttämättä ole yhtä itsestään selvää kuin Suomessa. Kuulin useammalta vaihtarilta, että heidän takuuvuokristaan pidätettiin suuria summia muun muassa puutteellisen loppusiivouksen vuoksi. Erityisesti Housing Foundation on hyvin tarkka siivouksesta, joten kannattaa ennen lähtöä todellakin jynssätä jokainen mahdollinen ja mahdoton nurkka huoneesta tai asunnosta. Sain itse koko summan takaisin, mutta suurin piirtein hinkkasin lattialistat hammasharjalla. Kämppikseni menetti melkein 200 euroa pölyn ja huoneeseen jättämiensä tyynyn ja täkin vuoksi, joten pienet unohdukset voivat kostautua karvaasti.

Pyöräily on Kööpenhaminassa ehdottomasti kätevin keino liikkua paikasta toiseen, ellei asu todella kaukana keskustasta tai yliopistokampuksesta. Kaupungissa ei ole käytännössä mäkiä ja liikenneinfran suunnittelussa on tosiaan huomioitu pyöräilyn sujuvuus todella hyvin. Pyörän voi hankkia monesta paikasta, esimerkiksi Facebookissa on paljon käytettyjä pyöriä. Itse ostin oman pyöräni käytettyihin pyöriin erikoistuneesta liikkeestä, mutta nyt ajateltuna olisin puolen vuoden vaihtoon hankkinut kuukausimaksullisen vuokrapyörän (Swapfiets). Vuokrapyörät ovat uudenveroisessa kunnossa ja sisältävät kunnolliset lukot ja valot, sekä huoltotakuun, toisinkuin second hand pyörä satunnaiselta myyjältä Facebookista. Joka tapauksessa pyörä kannattaa hankkia mahdollisimman pian saavuttuaan, ja myös perehtyä hieman paikallisiin liikennesääntöihin.

Mons klint

Pyöräilyn lisäksi toki huonolla säällä tai kauemmas mennessä on kätevää käyttää matkakorttia (rejsekort) johon voi ladata rahaa lippuja varten. Kortin voi ostaa asemien sinisistä automaateista tai monilta 7/11 kioskeilta. Joukkoliikenne on melko hintavaa, mutta kortin etuna on se, että se käy kaikkialla Tanskassa matkatessa, toisinkuin esimerkiksi HSL-kortti, jota on ilmeisen turhaa koittaa käyttää vaikkapa Turussa. Junan ja metron yhdistelmällä pääsee Kööpenhaminassa kätevästi liikkumaan, ja esimerkiksi Malmö on nopea ja helppo päiväreissukohde junamatkan päässä Ruotsissa, mikäli koronatilanne sinne menon sallii.

Kaiken kaikkiaan Tanska oli ihana vaihtokohde jopa keskellä koronapandemiaa. Pienen maan sisällä on paljon nähtävää ja kauniita kohteita. Kannattaa ehdottomasti matkustaa eri puolille Tanskaa ja tutkia pienempiä kaupunkeja ja luontokohteita esimerkiksi yliopiston syyslomalla. Suhteellisen lähellä Kööpenhaminaa omia lempipaikkojani olivat esimerkiksi Tisvilde ja Møns Klint. Kööpenhaminasta kauniin pyöräilymatkan päässä oleva Jægersborg Dyrehave on mainio päiväretkikohde, isolla puistoalueella on vanhoja suuria tammia ja valtava määrä peuroja. Lisäksi lämpimällä säällä kannattaa hyödyntää kaupungin monia merivesiuimaloita.

Dragor
Dragor
Posted on

Vaihtokertomus, University of Exeter, Iso-Britannia, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.
Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.
Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Posted on

Vaihtokertomus, Universität Bayreuth, Saksa, syyslukukausi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluaisin lähteä Saksaan vaihtoon mutta opiskella englanniksi, koska oma saksankielentaitoni pohjautui muutamaan lukiossa käytyyn saksankurssiin. Halusin kuitenkin aloittaa uudelleen saksan kielen opiskelun ja näin vaihdon hyvänä mahdollisuutena myös tähän tarkoitukseen. Omalla kohdallani vaihtokohteen valintaan vaikutti myös vahvasti se, että pystyttäisiinkö vaihtokohteessa järjestämään samanlaisia erikoisjärjestelyjä, joita olen Helsingissä tarvinnut ja saanut. Valittuani muutaman vaihtokohteen, olimme yhteydessä liikkuvuuspalveluiden kanssa vaihtokohteisiin ja selvitimme mahdollisuuksia. Lopulta päädyin hakemaan Bayreuthiin ja sain vaihtopaikan. Sen jälkeen alkoi valmistautuminen Saksaan lähtöön.

Asuminen ja alkubyrokratia

Aloitin asunnon etsimisen heti saatuani vaihtokohteesta hyväksynnän. Päädyin hakemaan opiskelija-asuntoa Studentenwerk:ltä. Hakemus oli helppo täyttää ja kaikki hoitui netissä. Hakemus kannattaa lähettää heti, kun mahdollista sillä vaikka Bayreuth on pienempi kaupunki, myös siellä on asuntopula. Studentenwerkin sivuilla mainittiin, että vapautuvat asunnot jaetaan hakujärjestyksessä. Itse sain tiedon vasta muutama viikko ennen vaihtoon lähtöä, että sain asunnon.

Sain huoneen kymmenen hengen soluasunnosta aivan keskustasta. Huone oli valmiiksi kalustettu ja vuokra noin 200e/kk. Täydellinen siis yhdeksi lukukaudeksi. Vuokranmaksua varten oli pakko avata saksalainen pankkitili. Sain avattua ilmaiseksi opiskelijoille tarkoitetun online-tilin. Onnistuin saamaan pankissa ajan englantia puhuvalle virkailijalle, mutta itse pankkitili oli täysin saksaksi, samoin kuin kaikki paperit, jotka allekirjoitin mukavan virkailijan yrittäessä kääntää niitä minulle.

Yliopistolle pääsi bussilla vartissa, ja mikä parasta: opiskelijakortilla kaupunginsisäinen julkinen liikenne oli ilmasta. Opiskelijakortin saamiseksi tuli toimittaa yliopistolle pinkka papereita ja todistuksia. Opiskelijakortti kannatti hakea mahdollisimman pian, sillä käteisen sijaan yliopistolla maksettiin kaikki (ruoka, tulostus, kahvit, sakot kirjastolle jne.) opiskelijakortilla. Sen lisäksi kortti toimi kirjastokorttina ja matkalippuna bussissa.

Itse en suosituksista huolimatta avannut saksalaista puhelinliittymää, vaan pidin suomalaisen liittymäni. Mielestäni tämä oli paras vaihtoehto näin lyhyelle ajalle. Näin säästin myös omaa aikaani, sillä jonottamista ja papereiden täyttämistä riitti muutenkin. Ja samanlainen rumba olisi edessä vaihdon lopussa, kun kaikki pitää perua ja irtisanoa.

Ensimmäisellä viikolla jonotin rekisteröimään itseni kaupungintalolla kaupunginasukkaaksi. Kannattaa mennä aikaisin aamusta, koska lukuvuoden alussa kaikki uudet asukkaat joutuvat tekemään saman. Jonottaminen tulee tutuksi. Itse jonotin lähes kaksi tuntia, että sain tämän hoidettua.

Yliopiston hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ohje maksaa lukukausimaksu, joka omassa tapauksessani oli noin 150e. Maksusta kannattaa ottaa paperinen kuitti mukaan. Yliopistoon ilmoittautumista varten täytyi kuitenkin käydä ensin paikallisessa vakuutusyhtiössä hakemassa todistus sairasvakuutuksesta. Eurooppalaisena riittää, että käy näyttämässä eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja saa siten tarvittavan todistuksen allekirjoituksineen. Tämän jälkeen pystyi ilmoittautumaan yliopistolle, jonka jälkeen pystyi tekemään hakemuksen opiskelijakortista. Kun noin 3-4 päivän päästä sai opiskelijakortin, pystyi ilmoittautumaan viimein kursseille.
Kannattaa siis selvittää ajoissa mitä papereita ja todistuksia tarvitsee mitäkin varten, jotta asiat saa mahdollisimman nopeasti hoidettua ja selviää pienemmällä stressillä. Itse olin suunnitellut ja kirjannut tarkat ohjeet itselleni mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tämä helpottaa kyllä paljon!

Opiskelu ja opetus

Syyslukukausi alkoi Bayreuthissa vasta lokakuussa ja opetusperiodi kesti helmikuun puoleen väliin asti. Opiskelin englanniksi opetettuja kursseja sekä sain valittua yhden saksakielenkurssin. Koska valitsemani kurssit kuuluivat kansainväliseen maisteriohjelmaan, oli yli puolet kurssikavereistani ulkomailta Saksaan muuttaneita. Tutkinto-opiskelijat olivat tavanneet jo viikon aiemmin, mutta minut otettiin hyvin mukaan ryhmään. Meillä oli WhatsApp-ryhmä, jossa sai kysyä niin saksassa asumiseen kuin opiskeluun liittyvistä asioista, ja jossa jaettiin tietoa kursseista ja tehtävistä. Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja lukukauden lopuksi oli tentit. Usein kurssit oli jaettu kahteen osaan: luentoihin ja käytännöntöihin/laskareihin.

Ensimmäisellä viikolla oli uusille kansainvälisille opiskelijoille pakollinen orientaatioviikko, jonka aikana meille annettiin neuvoja ja ohjeita, kuinka saksalaisessa yliopistossa opiskellaan ja mitä meiltä odotetaan. Tutustuimme pienryhmissä muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja paikallisen ESN:n toimintaan. Valitettavasti itselläni kävi huono tuuri, ja tämä orientaatio meni päällekkäin valitsemani maisteriohjelman orientaation kanssa.

Valitsemassani maisteriohjelmassa opiskeli vain parikymmentä ihmistä. Olimme pieni ryhmä ja luennoitsijat tunsivat meidät kaikki nimeltä, myös minut, vaihto-opiskelijan. Opetus oli enemmänkin vuorovaikutusta luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä, kuin perinteistä massaluento-opetusta. Opetustahti on hitaampaa kuin Suomessa, koska viikossa oli vain kaksi viikkotuntia (90 min) opetusta per kurssi. Opintopisteet kurssia kohti vastaavat Suomen tasoa. Osasta kursseista pisteet saa helpommalla kuin toisista. Kannattaa siis tarkastaa, kuinka paljon työtä kurssit vaativat luentojen lisäksi. Omalla kohdallani pakollisista ryhmätöistä ja laskuharjoituksista huolimatta arvosana perustui vain lopputenttiin. Arvosteluasteikko on 1-5, jossa 1 on paras ja 5 on hylätty.

Saksan kielen opiskelusta hieman: jos halusi lukea yliopistolla vierasta kieltä, piti ensimmäisellä viikolla ilmoittautua ja suorittaa tasokoe. Kokeen jälkeen sai tulokset ja ohjeet mille kurssille tulee ilmoittautua seuraavalla viikolla. Ilmoittautuminen oli erittäin jännittävää, koska paikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ja vain nopeimmat saivat paikan. Olin yksi näistä onnekkaista. Tämän lisäksi yliopistolla Tandem-partneri -toimita oli suosittua. Löysin saksalaisen tytön jättämän ilmoituksen, jossa hän etsi tandemparia suomen kielen opiskeluun. Saksankurssin lisäksi pääsin kerran viikossa opiskelemaan saksaa syntyperäisen saksalaisen kanssa.

Vapaa-aika

Koska sain edullisen huoneen ja ilmaisen julkisenliikenteen, pystyin säästämään rahaa vapaa-aikaa varten. Tämän lisäksi saksan edullinen hintataso ja kesätöistä kerätyt rahat mahdollistivat matkailun. Tein useita viikonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Tämä oli mahdollista myös siksi, että luentoja oli vain maanataista torstaihin.

Osallistuin myös ESN:n järjestämille päiväretkille ja tutustumistapahtumiin. Kävimme esimerkiksi tutustumassa keskiaikaiseen pikkukaupunkiin opastetulla kierroksella ja illalla matka jatkui viinitilalle. ESN järjesti myös kaupunkiin tutustumista, speed frending -tapahtumia, joulumarkkinoille yhdessä menoa ja luistelua. Kannattaa siis etsiä ja liittyä erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa tapahtumista ilmoitetaan.

Yliopisto tarjosi myös mahdollisuuden osallistua yliopistoliikuntaan maksalla 20e lukukausimaksun koululiikuntaa varten. Tähän kuului kaikki ryhmäliikuntatunnit. Bayreuthissa valitettavasti yhtäkään liikuntatuntia ei järjestetty englanniksi, mutta onneksi usein selviää katsomalla ympärilleen mitä pitää tehdä. Itse kävin kokeilemassa joogaa ja aerial silks -tuntia.

Bayreuth on kuuluisa oopperakaupunki varsinkin syksyllä järjestettävien oopperajuhlien takia, joten kulttuuria riittää. Kaupunki antoi myös kaikille uusille opiskelijoille “yellow book”-vihkosen, joka sisälsi valtavasti ilmaislippuja ja alennuskuponkeja kaupungin tapahtumiin, museoihin, liikuntapaikkoihin jne. Kannattaa siis selvittää ja kysellä mitä kaikkea opiskelijoille tai uusille asukkaille on tarjolla. Meille kerrottiin tästä orientaatiossa, eikä esimerkiksi tätä saanut, jos ei ollut tajunnut itse käydä kysymässä kaupungintalolta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Itselle Saksassa asuminen oli kuin aikahyppy menneisyyteen joissain aioissa. Saksassa käteinen on yhä iso juttu. Bayreuthin kokoisessa kaupungissa (74 600 as.) löytyy paljon liikkeitä ja ravintoloita, joissa ei ole edes mahdollisuutta maksaa pankkikortilla. Myös kaikki alkubyrokratiaan liittyvät asiat hoidetaan perinteisesti jonottamalla virastoissa ja tulostamalla kaikki asiakirjat ja liitteet. Perinteisiä kirjeitä tuli myös läheteltyä. Koin myös, että saksan kielen alkeista oli minulle hyötyä arkiasioita hoitaessa, vaikka muuten pärjäsin englannilla.

Posted on

Vaihtokertomus, Örebro universitet, Ruotsi, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kun Helsingin yliopisto oli hyväksynyt vaihtohakemukseni, hyvin pian sen jälkeen pystyin tekemään hakemuksen Örebron yliopistolle. Sain vapun tienoilla tiedon, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelijaksi seuraavalle lukuvuodelle. Örebron yliopistolta tuli muutama sähköposti kattaen kaiken tärkeän tiedon saapumiseen ja asumiseen liittyen hyvissä ajoin kesällä ennen vaihdon alkua. Vaihto-opiskelijoiden vapaa-ajan aktiviteeteista vastaa ESN ja heidän tuutorinsa, fadders. Vaihtarit jaetaan Örebrossa satunnaisiin ryhmiin, ja ryhmän tuutorit laittoivat myös sähköpostia ennen saapumista Örebrohon ja tarjosivat apuaan.

Kuva Örebrosta
Kuva: Aili Joutsela
Asuminen

Vaihto-opiskelijat asuvat kampuksen viereen rakennetuissa opiskelija-asunnoissa muiden opiskelijoiden joukossa. Vaihtoehtoja on kaksi: 1) oma huone + vessa/suihku kahdeksan hengen asuntoloissa, joissa jaetaan keittiö. 2) oma huone punaisessa omakotitalossa toisella puolella kampusta, missä jaetaan talon yleiset tilat sekä kylpytilat muiden kanssa (asukkaita noin 12). Yliopistolle hakiessa saa esittää toiveen kummassa asuu mieluummin. Kämppiksinä sinulla voi siis olla muita vaihtareita sekä paikallisia opiskelijoita.

Kesän aikana lähetetyissä sähköposteissa annetiin linkki facebook-ryhmään, jossa pois lähtevät vaihtarit myyvät ”starter packejä”. Starter packien sisällöt vaihtelevat henkilöittäin, mutta niissä on aina kaikkea pientä elämiseen tarvittavaa kuten tyyny, peitto, henkareita ja astioita (vinkki: välttämättä ei tarvitse ostaa omia astioita, sillä keittiöissä on yleensä yhteisiä astioita ja pannuja kaikkien käyttöön). Vaihtarien huoneet ovat kalustettuja, mutta muut tarpeelliset tavarat puuttuvat. Itse en ostanut starter packiä, mutta suosittelen sellaisen ostamista. Siinä säästää rahaa ja usein myytävät tavarat ovat uusia (vain myyjän max vuoden käyttämiä) ja hyvässä kunnossa. Saat ne myös jo saapumispäivänä. Jos et osta starter packiä ja osallistut kuitenkin orientaatioon (erittäin suositeltavaa!), ensimmäisten päivien aikana ESN järjestää reissun IKEAan, jolloin pääset ostamaan kaiken tarvitsemasi. Joten varaudu elämään muutama päivä vain mukaan ottamillasi tavaroilla.

Sisään- ja ulosmuutto ovat hyvin vaivattomia. Kun saavut kampukselle ensimmäistä kertaa, sinulle annetaan avain käteen ja lähtiessäsi sinun tulee viedä se kampuksella sijaitsevaan toimistoon.

Muutosta Ruotsiin ja Örebrohon ei tarvinnut ilmoittaa Ruotsin puolella millekään viranomaiselle. Et saa ruotsalaista henkilötunnusta, vaikka olisit koko lukuvuoden vaihdossa. Minulla tämä aiheutti pientä lisävaivaa, kun jouduin käymään lääkärin vastaanotolla. Tällöin minulle luotiin kertakäyttöhenkilötunnus.

Kuva Örebron opiskelija-asunnoista
Kuva: Aili Joutsela
Opiskelu ja opetus

Örebron nettisivuilla on lista vaihto-opiskelijoille soveltuvista kursseista, joiden opetuskieli on englanti. Näiden kurssien ulkopuolella (jos käy katsomassa ruotsinkielisiltä sivuilta) on lisää vaihtoehtoja, joiden kohdalla usein lukee, että kurssi voidaan järjestää englanniksi, jos mukaan tulee vaihto-opiskelijoita. Jostain syystä näitä kursseja ei pysty lisäämään yliopistoon haettaessa omaan opintosuunnitelmaansa hakujärjestelmässä, mutta paikan päällä voi opintokoordinaattorin avulla vaihtaa kursseja. Kursseille ilmoittaudutaan sähköisen järjestelmän kautta.

Örebron yliopistolla kursseja on kolmenlaisia. 1) Full time (100%) kurssi on yleensä lyhyt (n 1kk) ja opetusta on jokaisena arkipäivänä. Samaan aikaan tämän kurssin kanssa ei käydä muita kursseja ollenkaan, sillä tämä vie kaiken opiskeluajan. 2) Half time (50%) kursseja voi käydä kaksi samaan aikaan. 3) Part time (25%) kursseja voi ottaa useamman, mutta ne kestävät usein kauemmin, esim. lukukauden. Näistä on selkeät taulukot yliopiston sivuilla. Kursseista saa 7,5 tai 15 opintopistettä. Millaisia kurssit ovat, vaihtelee aloittain. Minulla oli koko vuoden aina kaksi kurssia samaan aikaan, kun toista ainetta opiskelevalla kaverillani oli aina yksi kurssi kerrallaan.

Opiskelen matematiikkaa ja suurin osa kursseistani oli teknillisen osaston järjestämiä. Kurssini olivat 7,5op laajuisia ja rakenteeltaan vastasivat hyvin pitkälti Helsingin yliopiston matematiikan osaston kursseja. Luentoja oli 2-3 kertaa viikossa, jonka lisäksi oli yleensä yksi kahden tunnin mittainen laskuharjoitustilaisuus, jossa käytiin laskut läpi. Kursseilla joutui esiintymään enemmän kuin Helsingissä. Tehtäviä piti mennä yksin kirjoittamaan taululle ja pitää pieniä esitelmiä kurssiin kuuluvista aiheista. Joskus viimeiset laskarit saattoivat olla isompi projektimainen työ. Ryhmäkoot olivat tosi pienet matematiikalla ja ryhmähenki oli hyvä ja rento. Laskarit tuli tehdä omalla ajalla, mutta opettajat auttoivat kyllä mielellään esim. sähköpostin välityksellä. Kurssien arvosteluissa on kaksi arvosanavaihtoehtoa. ”G” tarkoittaa läpipääsyä ja ”VG” tarkoittaa läpipääsyä hyvällä arvosanalla/hyvillä taidoilla. Arvosana määräytyy usein sen mukaan, kuinka paljon jaksaa tehdä töitä.

Kurssien tenttiminen vaihtelee paljon. Minulla oli kaksi kurssia, joissa laskujen laskeminen ja osan niistä ryhmälle esittäminen riitti. Muutamalla kurssilla oli perinteinen tentti kurssin lopussa. Kerkesin tenttiä yhden tentin perinteisellä tavalla, ennen kuin koronaviruksen takia kaikki siirtyi etäopetukseen ja tentit tehtiin kotona. Tenttejä varten on omat isot salinsa, joissa pulpetit ovat siisteissä jonoissa. Tenttitilaisuus muistutti enemmän ylioppilaskirjoituksia kuin kurssitenttiä. Tenttiaikaakin on aina viisi tuntia. Vaikka kysymyksiä olisi vain viisi tai kuusi, saattaa koko tenttiaika kulua. Tentteihin tulee myös ilmoittautua erikseen, mikä oli itselle hankala muistaa, sillä Helsingissä ei ole ennen tarvinnut ilmoittautua erikseen kurssitentteihin.

Helsingin yliopistolla opetetaan hyvin puhdasta matematiikkaa. Lauseet ja niiden todistaminen on keskeisessä osassa. Örebrossa matematiikan opetus on paljon soveltavampaa ja käytännön läheisempää. Matlabia käytetään kuulemma jo ensimmäisenä vuonna ja itsekin käytin sitä kolmella kurssillani. Tykkäsin tästä täysin erilaisesta painotuksesta Örebrossa. Sen avulla en oppinut vain uusia teorioita, mutta myös niiden soveltamista eri tavalla.

Helsingin yliopisto hyväksyi opintosuunnitelmani, johon olin valinnut vuodelle 45op edestä kursseja. Örebron yliopistolta tuli kuitenkin pyyntö, että valitsisin kursseja niin, että suoritan 60op vuoden aikana, heillä kun vaihtareilta vaaditaan täysipäiväistä opiskelua, joka tässä tapauksessa on 30op/lukukausi.

Keväällä aivan viimeisessä jaksossa, olin valinnut sivuaineestani yhden kurssin. Minulla meni useampi viikko tajuta, että kurssi on liian haastava minulle, eikä minulla ole tarpeeksi esitietovaatimuksia suorittaa kurssia. Helsingin yliopistolle ei ollut mikään ongelma, että jättäisin tuon yhden 7,5op laajuisen kurssin suorittamatta, mutta Örebron vaihtokoordinaattorille tämä oli pieni ongelma. Kurssisuunnittelija sanoi, että yliopiston puolesta kurssin poisjättäminen oli hyväksyttävää. Toivottavaa olisi ollut, että otan toisen kurssin tilalle, mutta jaksoa oli kulunut jo niin kauan, etten kerkeäisi uuteen kurssiin mukaan, eikä minulle oikein löytynyt sopivaa toista kurssia. Vaihtopalvelujen työntekijä painotti, että vaihto-opiskelijoiden tulisi tehdä se 30op/lukukausi, mutta lopulta he antoivat periksi ja sain jättää kurssin pois. Mene ja tiedä olivatko he muodollisuuden vuoksi tiukkoja linjastaan vai tuliko tilanteen takia heidän taipua suostumaan siihen, että jätin kurssin kesken.

Kuva Örebron yliopiston kampuksesta
Kuva: Aili Joutsela
Koronaviruksen vaikutus vaihtoon keväällä 2020

En keskeyttänyt vaihtovuottani koronan takia. HY antoi vaihto-opiskelijoiden itse päättää palaammeko vai jäämmekö. Örebron yliopisto ilmoitti siirtyvänsä täysin etäopetukseen maaliskuun aikana sekä, että vaihto-opiskelijat saisivat jäädä yliopistolle opiskelemaan, jos haluavat. Kampuksen opiskelutilat olivat koko kevään auki ja välillä kävin siellä opiskelemassa. Ruotsin linjaus koronan leviämisen ehkäisemiseksi oli paljon löysempi kuin Suomessa. Rajauksia ja kieltoja oli vähemmän, mutta noudatin pitkälti yleisiä ohjeita hygieniasta ja turvaväleistä sekä välttelin keskustaa ja muita suosittuja julkisia paikkoja. En paljoa käy ulkona yleensäkään, mutta koronan takia rajoitin menoni vain kauppareissuihin. Suomeen paluuni ei hankaloitunut ollenkaan. Julkiset kulkivat Ruotsissa normaalisti ja lentoja Tukholmasta Helsinkiin oli joka päivä. Pidin kahden viikon karanteenin Suomeen palattuani ja se oli oikeastaan oikein hyvä tapa aloittaa elämä uudelleen Suomessa. Sai aikaa käsitellä maisemanvaihdosta ja kulunutta vuotta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

 

Kuten olettaa saattaa, Ruotsi ei kulttuurillisesti eroa paljoakaan Suomesta. Itse en kokenut ollenkaan kulttuurishokkia. Joitain asioita tehdään eri tavalla, mutta nämä asiat ovat pieniä ja helposti omaksuttavia.

Hintataso Ruotsissa on suurin piirtein sama kuin Suomessa. Suurin ero on valuuttaa ja ne hämmentävät hetket, kun kananmunapaketti maksaa 21 euroa—eikun kruunua huh!

Örebro on pieni suuri kaupunki. Keskustassa on kaksi katua, joiden varsilla on paljon vaate- ja sisustuskauppoja. Siellä on myös iso torialue, jonne kesällä baarit rakentavat ulkoterassinsa. Örebron maamerkki on Örebron linna. Siihen törmää varmasti heti ensimmäisellä reissulla juna-asemalta kampukselle. Keskusta on hyvin ytimekäs ja pian sen ulkopuolella alkaa kauniita lähiöitä monenlaisine omakotitaloineen. Kaupunki on rauhallinen ja turvallinen asua ja elää. Pimeällä liikkumistakaan ei tarvitse pelätä, kuten ei Suomessakaan.

Örebro on hyvällä sijainnilla, jos haluaa matkustella. Muutamassa tunnissa pääsee Tukholmaan, Göteborgiin, Osloon, Malmöön ja Kööpenhaminaan. Arlandan lentokentällekin menee useampi suora bussiyhteys päivässä. Junat ja bussit ovat keskimäärin kalliimpia kuin Suomessa. Opiskelijoille ei ole omia alehintaisia lippuja, mutta nuorisolippuja on 18-25 vuotiaille.

Ruotsissa on myös Alkon kaltainen alkoholikauppa, Systembolaget. Se on samaan tapaan auki ma-la, mutta hieman tiukemmilla aukioloajoilla. Ruokakaupoissa ei myydä yli 3% alkoholijuomia ollenkaan, eli perus siideritkin tulee ostaa Systembolagetista. Ruoka- ja vaatekaupatkin menevät aiemmin kiinni kuin Suomessa. Huomioi tämä, kun suunnittelet shoppailureissuja.

Yksi asia, mitä ei kannata jättää ostamatta, on pyörä! Kampus on noin 3,5km päässä keskustasta ja Örebrossa ei ole paljoa mäkiä kaupunkialueella, joten pyörällä pääsee helposti ja nopeasti paikasta toiseen ja matkalla kerkeää nauttia kauniista maisemista! Kampuksella on kuitenkin oma bussipysäkkinsä, jonka kautta kulkee kolme bussia. Arkipäivinä busseja menee noin 10 minuutin välein, viikonloppuisin harvemmin. Rahallisesti pyörä on halvempi. Bussin kuukausikortti on suhteessa kalliimpi Helsinkiin verraten sekä yksittäiset liput ovat pari euroa ja voimassa vain tunnin.

Ruotsissa maksetaan kortilla enemmän kuin Suomessa. Monissa liikkeissä ei oteta käteistä vastaan ollenkaan ja Örebron lähiliikenteen busseissa et voi maksaa käteisellä.

Kun saavut ensimmäisenä päivänä yliopistolle, sinulle annetaan käteen pieni vihkonen, jossa on lähes kaikki elämiseen liittyvä käytännön tieto, mitä saatat vaihtosi aikana tarvita.

Vaihto-opiskelijoiden orientaatio kestää seitsemän viikkoa ja siitä tulee maksaa noin 90e, mutta se kannattaa ehdottomasti. Näille viikoille on varattu paljon tekemistä, niin ettet välttämättä edes jaksa osallistua kaikkeen! Ohjelmaan kuuluu muun muassa bileitä 2-3 kertaa viikossa, leffailtoja, pubikierroksia, keilausta, kilpailuja, päiväreissuja esim. puistoon ja escape room centeriin ja tietenkin oman ryhmän kanssa yhteistä tekemistä. On paljon tapahtumia, joissa voi juoda alkoholia, mutta myös paljon holittomia tapahtumia eikä kukaan painosta juomaan.

Örebron yliopistolla ei ole haalareita eikä ainejärjestöjä. Siellä puhutaan osastoista, ”sections”. Tätä voisi verrata tiedekuntiin Helsingissä. Yksi osasto koostuu esimerkiksi teknillisten tieteiden opiskelijoista, toinen humanisteista, opettajiksi opiskelevista sekä yhteiskuntatieteitä opiskelevista. Jokaisella osastolla on omat t-paitansa sekä hupparinsa. ESN, johon kaikki vaihtarit kuuluvat, on oma osastonsa. Jokaisella osastolla on myös omat huutolauseensa, joita he huutavat aina kaikissa tapahtumissa, kovempaa kuin muut osastot totta kai!

Kampuksella on oma yökerhonsa, joka on auki joka perjantai. Jokaisena torstaina on ”time beer” klo 16 alkaen. Olut ja siideri maksaa kruunuissa aina sen verran, mikä kello on (16kr, 17kr jne.). Samaan aikaan on aina musiikkitietovisa. Päivisin klubi toimii kahvilana.

Kampuksella on muutama lounasravintola, mutta ne eivät ole mukavan opiskelijahintaisia kuten Helsingissä. Lounaan hinta on noin 8e kaikille. On myös muutamia kioskeja, joista voi ostaa täytettyjä patonkeja ja salaatteja, mutta nekään eivät ole halvimmasta päästä.

Kampukselta löytyy myös kuntosali, joka järjestää myös ryhmäliikuntoja. Hintataso on kalliimpi kuin unisportilla, mutta silti suhteellisen edullinen ja lyhyen kävelymatkan päässä asunnolta.

Kampus esitellään orientaation alussa ja käytössä on sovellus, jonka avulla helposti hakee luentosalien sijainnit ja suunnistaa kampuksella.

Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, kuten Helsingissä. Onneksi lähin terveyskeskus on 800 metrin päässä.