Vaihtokertomus, Universität Innsbruck, Itävalta, Kevät 2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin maalis-kesäkuun 2021 Innsbruckissa Itävallassa. Vaihtokohde valikoitui luonnon ja vuoriston sekä saksan kielen takia. Vaihdon aikana pääsin sekä nauttimaan upeasta Alppi-luonnosta että kehittämään saksan kielitaitoani.

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoni lähetti selkeät ohjeet vaihtoyliopistoon hakemisesta, vinkeistä asunnon saamiseen ja muusta byrokratiasta. Kursseille ilmoittautuminen ja muiden yliopiston systeemien käyttö sujui hyvin, eikä ongelmia tullut. Yliopisto lähetti myös ennen lähtöä paljon hyödyllistä koronaan liittyvää infoa. Pääsin liittymään vaihtareille suunnattuihin viestiryhmiin, joista sain paikallisilta ESN-tuutoreilta vastauksia kysymyksiini esimerkiksi koronatilanteesta.

Koronan takia lähtö mietitytti, mutta olin tavannut HY:n lähtöinfossa ja Facebookissa etukäteen kaksi muuta Innsbruckiin lähtevää suomalaista, mikä helpotti lähtöpäätöksen tekoa. Onneksi päätin lähteä, sillä korona ei rajoittanut keskeisesti niitä asioita, joita vaihdossa halusin tehdä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koronan takia matkustukseen liittyi täytettävä maahantulolomake, mutta muuten matkustus sujui ongelmitta ja en joutunut edes karanteeniin Innsbruckissa, sillä Suomen koronaluvut olivat lähdön aikaan suhteellisen matalat. Paikan päällä piti käydä tapaamassa vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattori ja käydä kirjautumassa kaupungin asukkaaksi. Myös vaihto-orientaatio järjestettiin etänä. Muuta byrokratiaa ei juuri ollut.

Asuminen

Vaihtoyliopisto lähetti heti valintani aikaan ohjeita asunnon hankkimiseen, sillä Innsbruckin asuntomarkkinoilla voi olla ainakin normaaliaikoina haastavaa löytää asuntoa. Päädyin hakemaan OeAD Student Housingin kautta asuntoa. Pääsin Rössl in der Au nimiseen asuntolaan, jossa minulla oli oma huone sekä kylpyhuone ja koko kerroksen asukkaiden kanssa jaettu keittiö. Vuokra oli 399€/kk. Asuntolan sijainti oli hyvä, lähellä keskustaa, kampusta ja julkisia. Huoneet olivat perussiistit ja siivous kuului vuokraan.

Varjopuoleksi asuntolassa osoittautui sen maine biledormina, joka piti koronasta huolimatta paikkaansa. Poliisit ja vartijat kävivät etenkin viikonloppuisin keskeyttämässä juhlia ja toisinaan en saanut huonosti äänieristetyn käytävämelun takia nukuttua. Olisinkin etenkin korona-aikaan kaivannut hieman rauhallisempaa asuinpaikkaa. Asuntolassa kuitenkin tutustui hyvin ihmisiin, joten yksinäistä ei ollut koronasta huolimatta. Osa kavereistani asui paljon rauhallisemmissa opiskelija-asuntoloissa tai yksityisellä, joten jos hakisin nyt uudestaan, menisin muualle asumaan.

Huoneeni asuntolassa
Huoneeni asuntolassa

Opiskelu ja opetus

Suomessa pääaineeni on tilastotiede, mutta vaihtokohteessa opiskelin maisteritutkintoni vapaavalintaisia kursseja. Opintoja valitsin yhteensä 24,5 opintopisteen edestä. Kurssivalikoima oli laaja ja vapaasti valittavissa, joskin suurin osa kursseista järjestettiin saksaksi. En päässyt ihan kaikille haluamille kursseille ja kurssit vahvistettiin vasta muutama viikko ennen vaihdon alkua. Sen takia oli hyvä, että olin valinnut muutaman ylimääräisen kurssin, jotta sain lopulta tarvittavan määrän opintoja.

Minulla oli lopulta kolme saksan kieli- ja kulttuurikurssia, yksi saksankielinen tilastotieteen kurssi ja yksi englanninkielinen taloustieteen kurssi. Samat kurssit jatkuivat koko vaihdon ajan, eli varsinaisia periodeja ei lukukaudella ollut. Koronan takia koko kevään opetus oli etänä, mutta se oli järjestetty sujuvasti. Kaikilla kursseillani oli noin 80 %:n läsnäolovaatimus. Luentoja oli kurssin opintopistemäärästä riippuen 2-4 tuntia viikossa per kurssi. Yliopiston kirjasto oli käytettävissä opiskeluun ajanvarauksella ja maskin kanssa, mutta opiskelin itse pääasiassa huoneessani.

Mielestäni kurssit olivat vaatimuksiltaan ja tyyliltään aika samantapaisia, mihin olin Suomessa tottunut etäopiskelun aikana. Opetuksen taso oli kursseillani hyvä. Tilastotieteen kurssi oli sisällöltään minulle helppoa ja tuttua, mutta haasteen toi saksan kieli, johon pääsin kuitenkin hyvin mukaan. Minua oli mietityttänyt, ymmärränkö Tirolin vahvaa aksenttia, mutta opetuksessa käytettiin onneksi Hochdeutschia. Kurssit koostuivat viikkotehtävistä, joita tehtiin sekä ryhmissä että itsenäisesti ja pidemmistä kirjallisista loppuesseistä. Taloustieteen kurssilla oli lopputentti, joka tehtiin myös etänä.

Halusin panostaa saksan kielen oppimiseen, joten valitsin useamman kielikurssin. Harmikseni ilmaisia Erasmus-kursseja oli vain B1+ tasoon asti ja kielikeskuksen maksulliset kurssit olivat aika kalliita. B1+-kurssini taso oli mielestäni matalampi kuin mihin olin HY:n Kielikeskuksen B1-kursseilla tottunut. Kieliopetus oli kuitenkin innostavaa ja interaktiivista ja puhumiseen panostettiin paljon. Myös kulttuurikurssi oli kiva lisä vaihtoon, sillä opin paljon uutta Itävallasta, mikä auttoi maahan sopeutumisessa. Sain myös kielikeskuksen kautta paikallisen Tandem-parin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Innsbruck on ehdottomasti luonto- ja liikuntakaupunki ja paikallisten aktiivisuus huokuu kaupungissa. Itse nautin vuoristosta lasketellen, vaeltaen ja kiipeillen. Omat varusteet kannattaa siis ehdottomasti ottaa mukaan, jos nämä aktiviteetit houkuttelevat. Korona ei estänyt luontoaktiviteetteja, mutta esimerkiksi laskettelua varten vaadittiin negatiivinen ja enintään 48 tuntia vanha pikatesti. Testin sai tehtyä nopeasti ja ilmaiseksi monissa kaupungin ostoskeskuksissa. Ravintolat ja sisäliikuntapaikat avattiin vaihdon puolivälin jälkeen, ja myös silloin pääsi näihin palveluihin, kun mukana oli todistus negatiivisesta testistä, rokotteesta tai aiemmin sairastetun taudista.

Minä ja suurin osa muista vaihtareista ostimme Freizeit ticket -nimisen lipun (523 € kausi), jolla pääsi kymmeniin Innsbruckin lähimpiin laskettelukeskuksiin, museoihin ja muuhun vapaa-ajan aktiviteettiin. Toinen hyödyllinen ostos oli koko Tirolin alueen sisältävä lippu julkiseen liikenteeseen (187 € / 6kk). Busseilla ja junilla pääsi hyvin liikkumaan etenkin laskettelupaikkoihin ja moniin luontokohteisiin, eikä auto siis ollut välttämätön.

Kaupunkina Innsbruck on kaunis, turvallinen ja tuntui heti kotoisalta. Sopeutuminen kaupunkiin ja kulttuuriin oli helppoa. Tekemistä riitti korona-aikaankin. Innsbruck on myös kasvissyöjä- ja vegaaniystävällinen. Etenkin urheiluliikkeissä oli todella hyviä alennuksia ja huikea valikoima esimerkiksi retkeily-, laskettelu- ja kiipeilyvarusteita. Hintataso oli suurin piirtein sama kuin Suomessa.

Inn-joki ja Nordkette-vuoret
Inn-joki ja Nordkette-vuoret

Vaihdon haastavin tilanne oli 10 päivän karanteeni, johon koko asuntolani määrättiin, kun korona oli levinnyt asuntolan juhlissa. Meitä testattiin karanteenin ajan parin päivän välein ja itse säästyin tartunnalta, mutta en saanut silti poistua huoneestani edes kävelylle tai käyttää keittiötä. Ruokaa sai tilaamalla lähettipalveluista tai pyytämällä muualla asuvia kavereita käymään kaupassa. Karanteeni sattui vieläpä pääsiäisloman ajalle, joten kokemus oli todella nihkeä.

Kokonaisuutena kevät Innsbruckissa oli silti unohtumaton. Suosittelen ehdottomasti kaupunkia ja Universität Innsbruckia vaihtokohteeksi kaikille ulkoilma- ja aktiivityypeille!

Vaihtokertomus, Rijksuniversiteit Groningen, Alankomaat, lukuvuosi 2020–2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin lukuvuoden 2020–2021 Groningenin yliopistossa Alankomaissa. Koronatilanne varjosti koko vaihtoaikaani, joten kokemukseni oli varmasti hyvin erilainen kuin normaalioloissa. Sain vaihtoajastani kuitenkin paljon irti ja voin ehdottomasti suositella Groningenia tuleville vaihto-opiskelijoille.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston valinnan jälkeen Groningeniin ei ole varsinaista hakua, vaan yliopisto pyytää vaihto-opiskelijoita antamaan henkilötietonsa ja ilmoittamaan alustavat kurssivalintansa. Esimerkiksi motivaatiokirjeitä ei siis tarvitse enää tässä vaiheessa kirjoittaa. Kurssitarjonta on helposti saatavilla yliopiston nettisivuilla. Lähtöön kannattaa valmistautua kuin mihinkin muuhunkin kohteeseen: hanki kattava vakuutus, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muut tarvittavat dokumentit. Mukaan kannattaa pakata kestävä sateenvarjo ja sadetakki, sillä Alankomaissa sataa todella paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Groningenissa on melko vaivatonta. Yli 4 kuukautta kunnassa opiskelevien tulee rekisteröityä kunnan asukkaaksi varaamalla aika kaupungintalolta. Mukaan tulee ottaa virallinen syntymätodistus (englanniksi tai hollanniksi käännettynä). Itseltäni tätä dokumenttia kysyttiin, mutta joiltakin muilta tuntemiltani opiskelijoilta ei. En ole varma, mistä tämä ero johtui. Rekisteröitymisen yhteydessä saat hollantilaisen ”henkilötunnuksen” (burgerservicenummer, BSN), joka kannattaa kirjoittaa muistiin esimerkiksi puhelimeen. BSN:ää saatetaan nimittäin kysyä esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden tai apteekissa asioinnin yhteydessä, joten se kannattaa olla aina mukana.

Opiskelijakortin saa haettua yliopistolta, kun sähköpostiin kilahtaa viesti kortin valmistumisesta. Kannattaa myös hankkia joukkoliikenteen OV-chipkaart, joka toimii koko maassa kaikissa julkisissa liikennevälineissä. Sen käyttö on huomattavasti helpompaa kuin yksittäisten lippujen osto.

Groningen on täynnä upeita kanaaleja

Asuminen

Asuntotilanne on Groningenissa hyvin tiukka, joten asunnon etsintä kannattaa aloittaa mahdollisimman pian. Kansainvälisille opiskelijoille asuntoja välittää esimerkiksi SSH, jonka rakennukset ovat dormitory-tyyppisiä. Rakennuksissa on suuret yhteiskeittiöt ja jaetut kylpyhuoneet ja mahdolliset oleskelutilat. Omassa rakennuksessani jaoin yhteiskeittiön noin 15 muun opiskelijan kanssa. Tämä oli mielestäni todella mukavaa, sillä keittiössä tutustui helposti muihin asukkaisiin, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi koronapandemiasta huolimatta. Huoneeni oli melko suuri, 20m2, ja maksoin vuokraa 479 €/kk. Kuulemani mukaan SSH:n huoneet ovat jonkin verran kalliimpia kuin vapailta markkinoilta hankitut huoneet, mutta jälkimmäisten saaminen on todella hankalaa varsinkin kansainvälisille opiskelijoille. Syksyn ja koko lukuvuoden vaihto-opiskelijoille SSH:n huoneiden varaus alkoi toukokuun loppupuolella. Varausikkunan avauduttua huoneiden varaus toimii first come, first served -periaattella, joten varaamisen kanssa kannattaa olla todella nopea! Huoneille on paljon kysyntää. Koronatilanteen takia omassa rakennuksessani oli kuitenkin jopa tyhjiä huoneita, mutta normaaleina vuosina huoneet ovat menneet kuin kuumille kiville.

Opiskelu ja opetus

Groningenissa lukuvuosi on jaoteltu neljään jaksoon, aivan kuten Helsingissä. Syyslukukausi alkaa syyskuussa ja päättyy tammikuun lopulla, ja kevätlukukausi alkaa helmikuussa ja päättyy kesäkuun puolivälin tienoilla. Syys- ja kevätlukukaudella on kummallakin kaksi jaksoa, ja kunkin jakson lopussa on kahden viikon tenttijakso. Valitsemistasi kursseista riippuen on hyvin mahdollista, että osa tästä tenttijaksosta on käytännössä lomaa. Lukuvuodessa on tarkoitus opiskella 60 op, eli 15 op per jakso, aivan kuten Helsingissä. Suurin osa kursseista on laajuudeltaan joko 5 tai 10 op. Toisin kuin Helsingissä, kurssikirjoja ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastossa (edes e-kirjana). Kirjoja voi siis joutua ostamaan itse, mikä kannattaa ottaa huomioon budjetoinnissa. Kirjat voivat nimittäin olla hyvinkin kalliita.

Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa
Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa

Kursseille ilmoittaudutaan muutama viikko ennen opetusjakson alkua paikallisessa WebOodissa (Nestor). Omassa tiedekunnassani vain ensimmäisen jakson kurssivalinnat olivat sitovia, mutta muiden jaksojen valintoja sai vapaasti muokata ennen ilmoittautumisen päättymistä. Suurimmalla osalla kursseista ei ole opiskelijoiden enimmäismäärää, joten pääsin helposti kaikille haluamilleni kursseille. Joillakin kursseilla on kuitenkin esitietovaatimuksia, joita voi joutua todistamaan (opintosuoritusote Helsingistä on usein riittävä).

Opetuksen taso Groningenissa on todella korkea, ja professorit puhuvat erinomaista englantia. Suuri osa yliopiston tutkinto-ohjelmista on englanninkielisiä, joten englanninkielistä kurssitarjontaa on laajasti. Itse opiskelu on Groningenissa hyvin samanlaista kuin Helsingissä: tyypillinen kurssi koostuu luennoista, loppu- ja/tai välitentistä sekä ryhmätyöstä tai yksilötehtävästä (esim. essee). Alankomaissa käytetään arvosteluasteikkoa 1–10. Kurssin, tehtävän tai tentin läpipääsyraja on 5,5. Arvosanaa 10 ei anneta käytännössä koskaan, ja myös 9 on melko harvinainen arvosana. Kuulemani mukaan arvosana 8,5 on jo erittäin korkea ja hyvä suoritus.

Oma vaihtovuoteni kului koronapandemian varjossa, joten melkein kaikki kurssini toteutettiin etäopetuksena. Etäopetus oli pääasiassa toimivaa. Luennot taltioitiin, joten niitä pystyi katsomaan jälkikäteen. Joihinkin kursseihin kuului keskustelusessioita, joissa opiskelumateriaalia käytiin läpi muiden opiskelijoiden kanssa. Tällä tavoin opiskelussa säilyi edes jonkinlainen vuorovaikutus, mutta läheskään kaikilla kursseilla tällaista elementtiä ei ollut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Groningen on todellinen opiskelijakaupunki – noin neljännes koko kaupungin asukkaista on opiskelijoita. Koronapandemian takia en päässyt nauttimaan paikallisesta opiskelijaelämästä täysin rinnoin, mutta en jäänyt siitä myöskään kokonaan paitsi. Kaupungissa on todella paljon erilaisia järjestöjä ja klubeja, joihin voi vapaasti liittyä. Aclo (paikallinen UniSport) tarjoaa valtavan määrän erilaista urheilua jalkapallosta laitesukellukseen. Kulttuurikeskus Usva tarjoaa muun muassa erilaisia musiikki- ja taidekursseja. Itse osallistuin syksyllä viiden hengen kitaratunneille, mutta loppusyksystä kurssi jouduttiin lopettamaan tuoreiden koronarajoitusten takia. Kaupungin keskusta on täynnä erilaisia kuppiloita ja yökerhoja, jotka olivat ennen koronarajoituksia täynnä opiskelijoita melkein jokaisena viikonpäivänä. Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Erasmus Student Network (ESN). ESN järjestää esimerkiksi orientaatioviikon sekä syksyn että kevään uusille opiskelijoille ja erilaisia retkiä ja tapahtumia pitkin lukuvuotta.

Groningenista pääsee helposti matkustamaan junalla muualle maahan. Porukalla matkustaessa kannattaa hyödyntää mahdolliset ryhmäalennukset. Erityisesti maan pohjoisosassa suosittelen käymään Vattimeren saarilla, jotka ovat täynnä upeita hiekkarantoja!

Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista
Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista

Terveydenhuolto

Terveydenhuolto Alankomaissa on korkeatasoista ja toimivaa. Yksityinen terveysvakuutus on pakollinen kaikille Alankomaissa asuville, mutta vaihto-opiskelijoille riittää eurooppalainen sairaanhoitokortti. Jokaisen maassa asuvan tulee rekisteröityä paikalliselle yleislääkärille (general practitioner, huisarts), joka on hoidontarpeessa aina ensimmäinen kontakti. Yleislääkärille kannattaa ehdottomasti rekisteröityä heti kun mahdollista eikä vasta silloin, kun lääkärikäynnille on tarvetta. Rekisteröitymisen käsittely voi nimittäin kestää jonkin aikaa. Yleislääkärin vastaanotolle pääsee pääasiassa hyvin nopeasti, korkeintaan muutamassa viikonpäivässä, mutta joskus jopa saman päivän aikana. Yleislääkäri kirjoittaa tarvittaessa lähetteen erikoislääkärille. Yleislääkärin vastaanotto on eurooppalaisen sairaanhoitokortin haltijoille maksutonta, mutta erikoislääkärien vastaanotoista voi koitua kuluja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jos pyöräilytaitosi ovat hataralla pohjalla, nyt kannattaa viimeistään aloittaa pyöräilyn treenaaminen. Groningenia pidetään yhtenä maailman parhaista pyöräilykaupungeista, ja pyörä on kaupungin sisäisissä matkoissa ylivoimaisesti nopein kulkuväline. Pyöräily kaupungissa on turvallista ja lyhyen totuttelujakson jälkeen helppoa. Pyörän saa hankittua joko pyöräkaupasta, nettikirpputoreilta tai vuokrapalvelusta. Itse vuokrasin oman pyöräni Swapfiets-palvelusta, jota voin ehdottomasti suositella. Pyörän vuokraan (halvin malli 13,50 €/kk) kuuluu jatkuva huolto, eli pyörän kanssa voi aina mennä firman toimipisteelle, jossa pyörä korjataan veloituksetta. Jos pyörä on pahasti vaurioitunut, tilalle saa maksutta uuden. Koin palvelun todella toimivaksi ja erityisen käteväksi vaihto-opiskelijalle, joka asuu kaupungissa vain lyhyen ajan.

Polkupyöriä kaupungin keskustassa
Polkupyöriä kaupungin keskustassa

Kannattaa varautua siihen, että Visa ja MasterCard -kortteja ei hyväksytä suurimassa osasta kaupoista. Suurin osa hollantilaisista pankeista käyttää Maestro-kortteja. Itse en kuitenkaan hankkinut paikallista pankkitiliä, vaan olin aina varautunut riittävän suurella käteismäärällä. Pankkitilin avaaminen on kuitenkin kuulemani mukaan melko yksinkertaista.

Englannilla pärjää Alankomaissa todella hyvin, ja käytännössä kaikki paikalliset puhuvat kieltä ainakin jonkin verran. Toisaalta hollannin kieli ei ole vaikeimmasta päästä, joten voit hyvin haastaa itsesi opettelemaan ainakin kielen alkeet. Groningenin yliopistolla on tarjolla hollannin kielen kursseja sekä aloittelijoille että edistyneemmille. Yhden jakson kestävä kurssi maksoi vaihto-opiskelijoille 250 €.

Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2020

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain Helsingin yliopistolta hyvissä ajoin helmikuussa 2020 tiedon vaihtopaikastani Kööpenhaminan yliopistoon, josta oltiin minuun yhteydessä huhtikuun alussa ja lopulta kesäkuun ensimmäisellä viikolla sain myös kohdeyliopistolta vahvistuksen vaihdolleni. Hakuprosessi oli mielestäni melko vaivaton ja Kööpenhaminan yliopistolta oltiin minuun sähköpostitse yhteydessä ennen vaihdon alkua useaan otteeseen. Sainkin kattavasti tietoa asunnon etsinnästä, kurssivalintojeni etenemisestä ja mahdollisesta kielikurssista. Alun perin suunnittelemani kurssit olivatkin yllättäen täynnä, joten jouduin vaihtamaan kurssivalintojani kesällä, mikä kannattaa ottaa huomioon tutkiessaan opintotarjontaa. Lähtöjännitystä lievitti yhteydenotto tiedekunnan mentorointiohjelmasta, jossa samalla kerrottiin orientaatioviikon aikatauluista. Tämän lisäksi positiivisesti on jäänyt mieleen myös se, kuinka nopeasti Kööpenhaminan yliopistolta vastattiin minun kysymyksiini. Ennen lähtöä ei siis ainakaan itselläni ollut ongelmia käytännön asioiden suhteen.

Koronatilanne oli kesällä 2020 rauhallinen, joten Tanskaan matkustaminenkin oli verrattain helppoa. Minulla oli varmuuden vuoksi printattuna hyväksymiskirjeeni Kööpenhaminan yliopistoon, mutta sitä ei missään vaiheessa kysytty. Ainoa ero normaalitilanteeseen oli rajatarkastus, jossa minulta kyseltiin nopeasti maahantulon syytä ja tarkastettiin passi ja toivotettiin tervetulleeksi, mutta tämän jälkeen käytännöt ovat toki muuttuneet useaan otteeseen. Kannattaa päivittää viimeisimmät tiedot rajoituksista ja rajamuodollisuuksista esimerkiksi englanninkieliseltä coronasmitte -sivustolta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaasta toiseen pohjoismaahan muuttaminen on yleisesti ottaen helppoa! Siinä missä kaikki muista EU-maista olleet vaihtarikaverini joutuivat jonottamaan tuntitolkulla maahanmuuttovirastoon eurooppalaisen oleskeluluvan takia, en itse pohjoismaan kansalaisena joutunut edes vierailemaan koko virastossa, sillä suomalaisena olisin saanut olla Tanskassa kuinka pitkään hyvänsä ilman oleskelulupaa. Tämän lisäksi olin oikeutettu myös terveydenhuoltoon ilman, että hankin ”paikallista kelakorttia”, eli keltaista korttia CPR-numerolla. Päätin kuitenkin myöhemmin hankkia kortin, sillä totesin sen helpottavan vaihtoani korona-aikaan, muun muassa alkusyksystä koronatestaus ja testitulosten saaminen oli paljon helpompaa sekä nopeampaa, mikäli oli CPR-numero. Sain hankittua kortin itselleni täyttämällä netissä lomakkeen ja varaamalla ajan International House Copenhageniin, ajan sai tosin vasta kuukauden päähän, joten lienee hyvä idea varata se saman tien saavuttuaan, mikäli uskoo CPR-numeroa tarvitsevansa. Uskoisin, että varsinkin korona-aikaan sen hankkiminen on ihan hyvä idea. Pitää vain muistaa kotiin palatessa ilmoittaa Tanskan viranomaisille muutosta pois, tästäkin tosin yliopiston puolelta muistutettiin minua.

Yliopiston suhteen byrokratiaa oli myös hyvin vähän, netin kautta sai tilattua itselleen helposti paikallisen opiskelijakortin, jonka sai muutaman viikon kuluttua noutaa toimistolta. Tiedekunta järjesti vaihtareille ohjelmaa rajoitusten puitteissa ja siitä infottiin hyvin, riitti kunhan luki sähköpostinsa ja löysin sovittuihin paikkoihin ajoissa.

Asuminen ja vapaa-aika

Asuntomarkkinat Kööpenhaminassa ovat villit, ja vuokrat korkeita. Siksi olikin helpottavaa, että Kööpenhaminan yliopistoon saapuville ulkomaisille opiskelijoille oli suunnattuna asuntoja, joita Housing Foundation vuokrasi. Kesäkuun alkupuolella, kun yliopisto oli vahvistanut vaihdon hyväksytyksi, Housing Foundationilta tuli sähköpostiin linkki, jolla pääsi heidän asunnonvarausjärjestelmäänsä. Varaaminen tapahtui ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, joten kannattaa ehdottomasti tutustua mahdollisiin vaihtoehtoihin HF:n nettisivuilla hyvissä ajoin ennen varaussivuston aukeamista. Itse tein listan, jolle asetin kaikki vaihtoehtoni järjestykseen mieluisimmasta vähiten mieluisaan, jotta pystyin mahdollisimman nopeasti luovimaan järjestelmässä eteenpäin.

Housing Foundation tarjoaa kaikkea jaettujen makuuhuoneiden ja oman yksiön väliltä, joten kannattaa miettiä mitä priorisoi omassa asumisessaan korkealle. Itse menin edullisuus edellä, mutta halusin ehdottomasti oman makuuhuoneen. Päädyin opiskelija-asuntolaan nimeltä Signalhuset, jossa kaikki asunnot kattoivat neljä makuuhuonetta, kaksi vessaa ja yhteisen keittiö-/oleskelutilan. Vuokraa maksoin huoneestani noin 500 euroa kuukaudessa, mikä oli halvimpia löytämiäni vaihtoehtoja. Signalhuset sijaitsee Ørestadin kaupunginosassa, joka on noin seitsemän kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta ja neljän kilometrin päässä yliopiston eteläisestä kampusalueesta.

Ørestad
Ørestad

Ørestad alueena on suoraan sanottuna tylsähkö, siellä on lähinnä uusia suuria rakennuksia ja valtava kauppakeskus, mutta en silti katunut valintaani asuinpaikan suhteen. Sain parhaat vaihtarikaverini nimenomaan Signalhusetista ja mielestäni asunnot olivat tasoltaan oikein hyviä. Voin kuvitella, että normaaliaikaan asuntolassa on paljon bileitä ja aktiviteetteja ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin on halutessaan helppo tutustua. Seitsemän kilometrin pyöräilyynkin tottui äkkiä! Minulla kävi hyvä tuuri kämppisteni suhteen ja olin ehdottoman tyytyväinen, että päätin muuttaa soluun. Oli kiinnostavaa oppia muiden kulttuureista ja mukavaa jakaa päivittäisiä kuulumisia. Mutta kannattaa tosiaan perehtyä eri vaihtoehtoihin asumisen suhteen ja miettiä mitä itse arvostaa eniten ja millaisella budjetilla on liikkeellä, monet vaihtarit kehuivat esimerkiksi Basecamp nimistä asuntolaa kovasti.

Sopeuduin asumaan Kööpenhaminaan nopeasti, vaikka eroavaisuuksia Suomeen totta kai oli. Pohjoismaalaisena kulttuuri ja tavat olivat tutun oloisia heti.

Opiskelu ja opetus

Tein vaihdossa vapaavalintaisen sivuainekokonaisuuden, joka koostui yhteensä 22,5 opintopisteestä antropologiaa. Minun kurssini kestivät koko syyslukukauden, mutta kuulin että esimerkiksi oikeustieteellisessä lukukaudet oli jaettu kahteen jaksoon kuten Suomessakin. Lienee siis tiedekunnasta riippuvaista tämän suhteen. Minulla oli antropologialla vain kaksi kurssia, joista toinen oli 15op ja toinen 7,5op. Koronasta huolimatta luennoille pääsi kampukselle, ellei halunnut osallistua etänä, molempiin oli aina mahdollisuus mikä oli erittäin positiivinen yllätys kaikkien koronarajoitteiden keskellä. Luentoja minulla ei kovin paljoa määrällisesti kuitenkaan ollut; 15op kurssilla kaksi 3 tunnin luentoa viikossa ja 7,5op kurssilla yksi neljän tunnin pituinen luento.

Yliopistokampus
Yliopistokampus

Opetustyyli erosi omalla kohdallani huomattavasti siitä mihin olin Helsingissä tottunut, opetus oli lähtökohtaisesti paljon aktiivisemmin opiskelijoita osallistavaa. Toisella kursseistani puolet jokaisesta luennosta käytettiin opiskelijoiden välisiin pienryhmäkeskusteluihin ja niiden yhteiseen läpi käymiseen luokassa, minkä lisäksi molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä. Henkilökohtaisesti olin siis odottamattoman kaukana mukavuusalueeltani perinteiseen luonnoilla hiljaa kuuntelemiseen tottuneena, mutta koen kyllä oppineeni tosi paljon ottamillani kursseilla. Kannattaa kuitenkin tosiaan henkisesti valmistautua tähänkin puoleen.

Kurssit eivät muuten tuntuneet erityisen työläiltä, luettavaa oli jokaiselle luennolle muutama artikkeli ja ne kannatti kyllä käydä ajatuksella läpi, mikäli halusi edellä mainituista ryhmäkeskusteluista selvitä kunnialla. Kuitenkaan esimerkiksi esseitä tai muita vastaavia kirjoitustehtäviä ei kurssien aikana tarvinnut palauttaa. Kurssien päätteeksi ei ollut itselläni varsinaisia tenttejä vaan pidemmät esseet, joille oli onneksi reilusti kirjoitusaikaa. Tanskassa on melko kummallinen seitsemänportainen arvosteluskaala -3 ja 12 välillä. Suoritin omat kurssini yllättävän hyvin arvosanoin, ja koen että arvostelu oli oikeudenmukaista. Toisella kursseistani oli mahdollista saada hyvin paljon palautetta loppuesseistä, mutta toisella kurssilla ainoa palaute oli arvosana.

Opetuksen taso oli mielestäni käymilläni kursseilla korkealla. Kurssien vetäjät tuntuivat olevan todella motivoituneita siihen mitä tekivät ja tutkivat, ja antropologian kurssit oli sidottu ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Yliopiston lehtorien/professorien ja opiskelijoiden välillä tuntui olevan hyvin vähän hierarkiaa tai muodollisuutta. Opiskelijoita kannustettiin kysymään ja kyseenalaistamaan ja luennoilla olikin paljon mielenkiintoista dialogia opiskelijoiden ja luennoitsijoiden väillä. Opiskelijana olit myös pitkälti vastuussa omasta oppimisestasi siinä mielessä, että minkäänlaisia läsnäolopakkoa ei ollut ainakaan minun suorittamillani kursseilla.

Antropologian lisäksi kävin huvikseni tanskan kielen alkeiskurssin, jonne pääsi yliopiston kautta halutessaan ja jonka laajuus oli 7,5op. Kielikurssi oli hauska keino tutustua muihin vaihtareihin ja myös saada verrattain helposti opintopisteitä kasaan. Tunneilla oli rento meininki ja mikäli osaa edes tyydyttävästi ruotsia, kuten todennäköisesti moni suomalainen vaihtari osaa, on ainakin tanskan alkeiden kirjallinen puoli helppoa ottaa haltuun. Mielestäni myös kielikurssin suullinen loppukoe oli tehty hyvin helpoksi, ottaen huomioon kuinka vaikeaa oikein lausuminen oli. Suosittelen lämpimästi kielikurssille ilmoittautumista, mikäli se vain sopii omaan aikatauluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tanska on kallis maa ja erityisesti asuminen on tyyristä jopa Helsingin hintatasoon tottuneena. Itselleni tuli yllätyksenä se kuinka paljon rahaa saa uppoamaan ennen muuttoa takuuvuokraan (noin tuhat euroa) ja ennakkovuokraan, joka itselläni oli kolmen kuukauden vuokra. Onkin hyvä ajatus säästää kunnollinen matkabudjetti ennen lähtöä, jotta ei tarvitse paikan päällä nuukailla liikaa, Kööpenhaminassa erityisesti on paljon nähtävää ja tehtävää, johon saa myös uppoamaan sievoisia summia.

Kannattaa myös pitää mielessä, että takuuvuokran palautus ei välttämättä ole yhtä itsestään selvää kuin Suomessa. Kuulin useammalta vaihtarilta, että heidän takuuvuokristaan pidätettiin suuria summia muun muassa puutteellisen loppusiivouksen vuoksi. Erityisesti Housing Foundation on hyvin tarkka siivouksesta, joten kannattaa ennen lähtöä todellakin jynssätä jokainen mahdollinen ja mahdoton nurkka huoneesta tai asunnosta. Sain itse koko summan takaisin, mutta suurin piirtein hinkkasin lattialistat hammasharjalla. Kämppikseni menetti melkein 200 euroa pölyn ja huoneeseen jättämiensä tyynyn ja täkin vuoksi, joten pienet unohdukset voivat kostautua karvaasti.

Pyöräily on Kööpenhaminassa ehdottomasti kätevin keino liikkua paikasta toiseen, ellei asu todella kaukana keskustasta tai yliopistokampuksesta. Kaupungissa ei ole käytännössä mäkiä ja liikenneinfran suunnittelussa on tosiaan huomioitu pyöräilyn sujuvuus todella hyvin. Pyörän voi hankkia monesta paikasta, esimerkiksi Facebookissa on paljon käytettyjä pyöriä. Itse ostin oman pyöräni käytettyihin pyöriin erikoistuneesta liikkeestä, mutta nyt ajateltuna olisin puolen vuoden vaihtoon hankkinut kuukausimaksullisen vuokrapyörän (Swapfiets). Vuokrapyörät ovat uudenveroisessa kunnossa ja sisältävät kunnolliset lukot ja valot, sekä huoltotakuun, toisinkuin second hand pyörä satunnaiselta myyjältä Facebookista. Joka tapauksessa pyörä kannattaa hankkia mahdollisimman pian saavuttuaan, ja myös perehtyä hieman paikallisiin liikennesääntöihin.

Mons klint

Pyöräilyn lisäksi toki huonolla säällä tai kauemmas mennessä on kätevää käyttää matkakorttia (rejsekort) johon voi ladata rahaa lippuja varten. Kortin voi ostaa asemien sinisistä automaateista tai monilta 7/11 kioskeilta. Joukkoliikenne on melko hintavaa, mutta kortin etuna on se, että se käy kaikkialla Tanskassa matkatessa, toisinkuin esimerkiksi HSL-kortti, jota on ilmeisen turhaa koittaa käyttää vaikkapa Turussa. Junan ja metron yhdistelmällä pääsee Kööpenhaminassa kätevästi liikkumaan, ja esimerkiksi Malmö on nopea ja helppo päiväreissukohde junamatkan päässä Ruotsissa, mikäli koronatilanne sinne menon sallii.

Kaiken kaikkiaan Tanska oli ihana vaihtokohde jopa keskellä koronapandemiaa. Pienen maan sisällä on paljon nähtävää ja kauniita kohteita. Kannattaa ehdottomasti matkustaa eri puolille Tanskaa ja tutkia pienempiä kaupunkeja ja luontokohteita esimerkiksi yliopiston syyslomalla. Suhteellisen lähellä Kööpenhaminaa omia lempipaikkojani olivat esimerkiksi Tisvilde ja Møns Klint. Kööpenhaminasta kauniin pyöräilymatkan päässä oleva Jægersborg Dyrehave on mainio päiväretkikohde, isolla puistoalueella on vanhoja suuria tammia ja valtava määrä peuroja. Lisäksi lämpimällä säällä kannattaa hyödyntää kaupungin monia merivesiuimaloita.

Dragor
Dragor

Vaihtokertomus, University of Exeter, Iso-Britannia, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.
Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.
Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Vaihtokertomus, Universität Bayreuth, Saksa, syyslukukausi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluaisin lähteä Saksaan vaihtoon mutta opiskella englanniksi, koska oma saksankielentaitoni pohjautui muutamaan lukiossa käytyyn saksankurssiin. Halusin kuitenkin aloittaa uudelleen saksan kielen opiskelun ja näin vaihdon hyvänä mahdollisuutena myös tähän tarkoitukseen. Omalla kohdallani vaihtokohteen valintaan vaikutti myös vahvasti se, että pystyttäisiinkö vaihtokohteessa järjestämään samanlaisia erikoisjärjestelyjä, joita olen Helsingissä tarvinnut ja saanut. Valittuani muutaman vaihtokohteen, olimme yhteydessä liikkuvuuspalveluiden kanssa vaihtokohteisiin ja selvitimme mahdollisuuksia. Lopulta päädyin hakemaan Bayreuthiin ja sain vaihtopaikan. Sen jälkeen alkoi valmistautuminen Saksaan lähtöön.

Asuminen ja alkubyrokratia

Aloitin asunnon etsimisen heti saatuani vaihtokohteesta hyväksynnän. Päädyin hakemaan opiskelija-asuntoa Studentenwerk:ltä. Hakemus oli helppo täyttää ja kaikki hoitui netissä. Hakemus kannattaa lähettää heti, kun mahdollista sillä vaikka Bayreuth on pienempi kaupunki, myös siellä on asuntopula. Studentenwerkin sivuilla mainittiin, että vapautuvat asunnot jaetaan hakujärjestyksessä. Itse sain tiedon vasta muutama viikko ennen vaihtoon lähtöä, että sain asunnon.

Sain huoneen kymmenen hengen soluasunnosta aivan keskustasta. Huone oli valmiiksi kalustettu ja vuokra noin 200e/kk. Täydellinen siis yhdeksi lukukaudeksi. Vuokranmaksua varten oli pakko avata saksalainen pankkitili. Sain avattua ilmaiseksi opiskelijoille tarkoitetun online-tilin. Onnistuin saamaan pankissa ajan englantia puhuvalle virkailijalle, mutta itse pankkitili oli täysin saksaksi, samoin kuin kaikki paperit, jotka allekirjoitin mukavan virkailijan yrittäessä kääntää niitä minulle.

Yliopistolle pääsi bussilla vartissa, ja mikä parasta: opiskelijakortilla kaupunginsisäinen julkinen liikenne oli ilmasta. Opiskelijakortin saamiseksi tuli toimittaa yliopistolle pinkka papereita ja todistuksia. Opiskelijakortti kannatti hakea mahdollisimman pian, sillä käteisen sijaan yliopistolla maksettiin kaikki (ruoka, tulostus, kahvit, sakot kirjastolle jne.) opiskelijakortilla. Sen lisäksi kortti toimi kirjastokorttina ja matkalippuna bussissa.

Itse en suosituksista huolimatta avannut saksalaista puhelinliittymää, vaan pidin suomalaisen liittymäni. Mielestäni tämä oli paras vaihtoehto näin lyhyelle ajalle. Näin säästin myös omaa aikaani, sillä jonottamista ja papereiden täyttämistä riitti muutenkin. Ja samanlainen rumba olisi edessä vaihdon lopussa, kun kaikki pitää perua ja irtisanoa.

Ensimmäisellä viikolla jonotin rekisteröimään itseni kaupungintalolla kaupunginasukkaaksi. Kannattaa mennä aikaisin aamusta, koska lukuvuoden alussa kaikki uudet asukkaat joutuvat tekemään saman. Jonottaminen tulee tutuksi. Itse jonotin lähes kaksi tuntia, että sain tämän hoidettua.

Yliopiston hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ohje maksaa lukukausimaksu, joka omassa tapauksessani oli noin 150e. Maksusta kannattaa ottaa paperinen kuitti mukaan. Yliopistoon ilmoittautumista varten täytyi kuitenkin käydä ensin paikallisessa vakuutusyhtiössä hakemassa todistus sairasvakuutuksesta. Eurooppalaisena riittää, että käy näyttämässä eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja saa siten tarvittavan todistuksen allekirjoituksineen. Tämän jälkeen pystyi ilmoittautumaan yliopistolle, jonka jälkeen pystyi tekemään hakemuksen opiskelijakortista. Kun noin 3-4 päivän päästä sai opiskelijakortin, pystyi ilmoittautumaan viimein kursseille.
Kannattaa siis selvittää ajoissa mitä papereita ja todistuksia tarvitsee mitäkin varten, jotta asiat saa mahdollisimman nopeasti hoidettua ja selviää pienemmällä stressillä. Itse olin suunnitellut ja kirjannut tarkat ohjeet itselleni mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tämä helpottaa kyllä paljon!

Opiskelu ja opetus

Syyslukukausi alkoi Bayreuthissa vasta lokakuussa ja opetusperiodi kesti helmikuun puoleen väliin asti. Opiskelin englanniksi opetettuja kursseja sekä sain valittua yhden saksakielenkurssin. Koska valitsemani kurssit kuuluivat kansainväliseen maisteriohjelmaan, oli yli puolet kurssikavereistani ulkomailta Saksaan muuttaneita. Tutkinto-opiskelijat olivat tavanneet jo viikon aiemmin, mutta minut otettiin hyvin mukaan ryhmään. Meillä oli WhatsApp-ryhmä, jossa sai kysyä niin saksassa asumiseen kuin opiskeluun liittyvistä asioista, ja jossa jaettiin tietoa kursseista ja tehtävistä. Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja lukukauden lopuksi oli tentit. Usein kurssit oli jaettu kahteen osaan: luentoihin ja käytännöntöihin/laskareihin.

Ensimmäisellä viikolla oli uusille kansainvälisille opiskelijoille pakollinen orientaatioviikko, jonka aikana meille annettiin neuvoja ja ohjeita, kuinka saksalaisessa yliopistossa opiskellaan ja mitä meiltä odotetaan. Tutustuimme pienryhmissä muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja paikallisen ESN:n toimintaan. Valitettavasti itselläni kävi huono tuuri, ja tämä orientaatio meni päällekkäin valitsemani maisteriohjelman orientaation kanssa.

Valitsemassani maisteriohjelmassa opiskeli vain parikymmentä ihmistä. Olimme pieni ryhmä ja luennoitsijat tunsivat meidät kaikki nimeltä, myös minut, vaihto-opiskelijan. Opetus oli enemmänkin vuorovaikutusta luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä, kuin perinteistä massaluento-opetusta. Opetustahti on hitaampaa kuin Suomessa, koska viikossa oli vain kaksi viikkotuntia (90 min) opetusta per kurssi. Opintopisteet kurssia kohti vastaavat Suomen tasoa. Osasta kursseista pisteet saa helpommalla kuin toisista. Kannattaa siis tarkastaa, kuinka paljon työtä kurssit vaativat luentojen lisäksi. Omalla kohdallani pakollisista ryhmätöistä ja laskuharjoituksista huolimatta arvosana perustui vain lopputenttiin. Arvosteluasteikko on 1-5, jossa 1 on paras ja 5 on hylätty.

Saksan kielen opiskelusta hieman: jos halusi lukea yliopistolla vierasta kieltä, piti ensimmäisellä viikolla ilmoittautua ja suorittaa tasokoe. Kokeen jälkeen sai tulokset ja ohjeet mille kurssille tulee ilmoittautua seuraavalla viikolla. Ilmoittautuminen oli erittäin jännittävää, koska paikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ja vain nopeimmat saivat paikan. Olin yksi näistä onnekkaista. Tämän lisäksi yliopistolla Tandem-partneri -toimita oli suosittua. Löysin saksalaisen tytön jättämän ilmoituksen, jossa hän etsi tandemparia suomen kielen opiskeluun. Saksankurssin lisäksi pääsin kerran viikossa opiskelemaan saksaa syntyperäisen saksalaisen kanssa.

Vapaa-aika

Koska sain edullisen huoneen ja ilmaisen julkisenliikenteen, pystyin säästämään rahaa vapaa-aikaa varten. Tämän lisäksi saksan edullinen hintataso ja kesätöistä kerätyt rahat mahdollistivat matkailun. Tein useita viikonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Tämä oli mahdollista myös siksi, että luentoja oli vain maanataista torstaihin.

Osallistuin myös ESN:n järjestämille päiväretkille ja tutustumistapahtumiin. Kävimme esimerkiksi tutustumassa keskiaikaiseen pikkukaupunkiin opastetulla kierroksella ja illalla matka jatkui viinitilalle. ESN järjesti myös kaupunkiin tutustumista, speed frending -tapahtumia, joulumarkkinoille yhdessä menoa ja luistelua. Kannattaa siis etsiä ja liittyä erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa tapahtumista ilmoitetaan.

Yliopisto tarjosi myös mahdollisuuden osallistua yliopistoliikuntaan maksalla 20e lukukausimaksun koululiikuntaa varten. Tähän kuului kaikki ryhmäliikuntatunnit. Bayreuthissa valitettavasti yhtäkään liikuntatuntia ei järjestetty englanniksi, mutta onneksi usein selviää katsomalla ympärilleen mitä pitää tehdä. Itse kävin kokeilemassa joogaa ja aerial silks -tuntia.

Bayreuth on kuuluisa oopperakaupunki varsinkin syksyllä järjestettävien oopperajuhlien takia, joten kulttuuria riittää. Kaupunki antoi myös kaikille uusille opiskelijoille “yellow book”-vihkosen, joka sisälsi valtavasti ilmaislippuja ja alennuskuponkeja kaupungin tapahtumiin, museoihin, liikuntapaikkoihin jne. Kannattaa siis selvittää ja kysellä mitä kaikkea opiskelijoille tai uusille asukkaille on tarjolla. Meille kerrottiin tästä orientaatiossa, eikä esimerkiksi tätä saanut, jos ei ollut tajunnut itse käydä kysymässä kaupungintalolta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Itselle Saksassa asuminen oli kuin aikahyppy menneisyyteen joissain aioissa. Saksassa käteinen on yhä iso juttu. Bayreuthin kokoisessa kaupungissa (74 600 as.) löytyy paljon liikkeitä ja ravintoloita, joissa ei ole edes mahdollisuutta maksaa pankkikortilla. Myös kaikki alkubyrokratiaan liittyvät asiat hoidetaan perinteisesti jonottamalla virastoissa ja tulostamalla kaikki asiakirjat ja liitteet. Perinteisiä kirjeitä tuli myös läheteltyä. Koin myös, että saksan kielen alkeista oli minulle hyötyä arkiasioita hoitaessa, vaikka muuten pärjäsin englannilla.

Vaihtokertomus, Örebro universitet, Ruotsi, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kun Helsingin yliopisto oli hyväksynyt vaihtohakemukseni, hyvin pian sen jälkeen pystyin tekemään hakemuksen Örebron yliopistolle. Sain vapun tienoilla tiedon, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelijaksi seuraavalle lukuvuodelle. Örebron yliopistolta tuli muutama sähköposti kattaen kaiken tärkeän tiedon saapumiseen ja asumiseen liittyen hyvissä ajoin kesällä ennen vaihdon alkua. Vaihto-opiskelijoiden vapaa-ajan aktiviteeteista vastaa ESN ja heidän tuutorinsa, fadders. Vaihtarit jaetaan Örebrossa satunnaisiin ryhmiin, ja ryhmän tuutorit laittoivat myös sähköpostia ennen saapumista Örebrohon ja tarjosivat apuaan.

Kuva Örebrosta
Kuva: Aili Joutsela
Asuminen

Vaihto-opiskelijat asuvat kampuksen viereen rakennetuissa opiskelijakämpissä. Vaihtoehtoja on kaksi: 1) oma huone + vessa/suihku kahdeksan hengen asuntoloissa, joissa jaetaan keittiö. 2) oma huone punaisessa omakotitalossa toisella puolella kampusta, missä jaetaan talon yleiset tilat sekä kylpytilat muiden kanssa (asukkaita noin 12). Yliopistolle hakiessa saa esittää toiveen kummassa asuu mieluummin.

Kesän aikana lähetetyissä sähköposteissa annetiin linkki facebook-ryhmään, jossa pois lähtevät vaihtarit myyvät ”starter packejä”. Starter packien sisällöt vaihtelevat henkilöittäin, mutta niissä on aina kaikkea pientä elämiseen tarvittavaa kuten tyyny, peitto, henkareita ja astioita (vinkki: välttämättä ei tarvitse ostaa omia astioita, sillä keittiöissä on yhteisiä astioita ja pannuja paljon). Vaihtarien huoneet ovat kalustettuja, mutta muut tarpeelliset tavarat puuttuvat. Itse en ostanut starter packiä, mutta suosittelen sellaisen ostamista. Siinä säästää rahaa ja usein myytävät tavarat ovat uusia ja hyvässä kunnossa. Saat ne myös jo saapumispäivänä. Jos et osta starter packiä ja osallistut kuitenkin orientaatioon (erittäin suositeltavaa!), ensimmäisten päivien aikana ESN järjestää reissun IKEAan, jolloin pääset ostamaan kaiken tarvitsemasi. Joten varaudu elämään muutama päivä vain mukaan ottamillasi tavaroilla.

Sisään- ja ulosmuutto ovat hyvin vaivattomia. Kun saavut kampukselle ensimmäistä kertaa, sinulle annetaan avain käteen ja lähtiessäsi sinun tulee viedä se kampuksella sijaitsevaan toimistoon.

Muutosta Ruotsiin ja Örebrohon ei tarvinnut ilmoittaa Ruotsin puolella kenellekään. Et saa ruotsalaista henkilötunnusta, vaikka olisit koko lukuvuoden vaihdossa.

Kuva Örebron opiskelija-asunnoista
Kuva: Aili Joutsela
Opiskelu ja opetus

Örebron nettisivuilla on lista vaihto-opiskelijoille soveltuvista kursseista, joiden opetuskieli on englanti. Näiden kurssien ulkopuolella (jos käy katsomassa ruotsinkielisiltä sivuilta) on lisää vaihtoehtoja, joiden kohdalla usein lukee, että kurssi voidaan järjestää englanniksi, jos mukaan tulee vaihto-opiskelijoita. Jostain syystä näitä kursseja ei pysty lisäämään yliopistoon haettaessa omaan opintosuunnitelmaansa hakujärjestelmässä, mutta paikan päällä voi opintokoordinaattorin avulla vaihtaa kursseja. Kursseille ilmoittaudutaan sähköisen järjestelmän kautta.

Örebron yliopistolla kursseja on kolmenlaisia. 1) Full time (100%) kurssi on yleensä lyhyt (n 1kk) ja opetusta on jokaisena arkipäivänä. Samaan aikaan tämän kurssin kanssa ei käydä muita kursseja ollenkaan, sillä tämä vie kaiken opiskeluajan. 2) Half time (50%) kursseja voi käydä kaksi samaan aikaan. 3) Part time (25%) kursseja voi ottaa useamman, mutta ne kestävät usein kauemmin, esim. lukukauden. Näistä on selkeät taulukot yliopiston sivuilla. Kursseista saa 7,5 tai 15 opintopistettä. Millaisia kurssit ovat, vaihtelee aloittain. Minulla oli koko vuoden aina kaksi kurssia samaan aikaan, kun toista ainetta opiskelevalla kaverillani oli aina yksi kurssi kerrallaan.

Opiskelen matematiikkaa ja suurin osa kursseistani oli teknillisen osaston järjestämiä. Kurssini olivat 7,5op laajuisia ja rakenteeltaan vastasivat hyvin pitkälti Helsingin yliopiston matematiikan osaston kursseja. Luentoja oli 2-3 kertaa viikossa, jonka lisäksi oli yleensä yksi kahden tunnin mittainen laskaritilaisuus, jossa käytiin laskut läpi. Kursseilla joutui esiintymään enemmän kuin Helsingissä. Tehtäviä piti mennä yksin kirjoittamaan taululle ja pitää pieniä esitelmiä kurssiin kuuluvista aiheista. Joskus viimeiset laskarit saattoivat olla isompi projektimainen työ. Ryhmäkoot olivat tosi pienet matematiikalla ja ryhmähenki oli hyvä ja rento. Laskarit tuli tehdä omalla ajalla, mutta opettajat auttoivat kyllä mielellään esim. sähköpostin välityksellä. Kurssien arvosteluissa on kaksi arvosanavaihtoehtoa. ”G” tarkoittaa läpipääsyä ja ”VG” tarkoittaa läpipääsyä hyvällä arvosanalla/hyvillä taidoilla. Arvosana määräytyy usein sen mukaan, kuinka paljon jaksaa tehdä töitä.

Kurssien tenttiminen vaihtelee paljon. Minulla oli kaksi kurssia, joissa laskujen laskeminen ja osan niistä ryhmälle esittäminen riitti. Muutamalla kurssilla oli perinteinen tentti kurssin lopussa. Kerkesin tenttiä yhden tentin perinteisellä tavalla, ennen kuin koronaviruksen takia kaikki siirtyi etäopetukseen ja tentit tehtiin kotona. Tenttejä varten on omat isot salinsa, joissa pulpetit ovat siisteissä jonoissa. Tenttitilaisuus muistutti enemmän ylioppilaskirjoituksia kuin kurssitenttiä. Tenttiaikaakin on aina viisi tuntia. Vaikka kysymyksiä olisi vain viisi tai kuusi, saattaa koko tenttiaika kulua. Tentteihin tulee myös ilmoittautua erikseen, mikä oli itselle hankala muistaa, sillä Helsingissä ei ole ennen tarvinnut ilmoittautua erikseen kurssitentteihin.

Helsingin yliopistolla opetetaan hyvin puhdasta matematiikkaa. Lauseet ja niiden todistaminen on keskeisessä osassa. Örebrossa matematiikan opetus on paljon soveltavampaa ja käytännön läheisempää. Matlabia käytetään kuulemma jo ensimmäisenä vuonna ja itsekin käytin sitä kolmella kurssillani. Tykkäsin tästä täysin erilaisesta painotuksesta Örebrossa. Sen avulla en oppinut vain uusia teorioita, mutta myös niiden soveltamista eri tavalla.

Helsingin yliopisto hyväksyi opintosuunnitelmani, johon olin valinnut vuodelle 45op edestä kursseja. Örebron yliopistolta tuli kuitenkin pyyntö, että valitsisin kursseja niin, että suoritan 60op vuoden aikana, heillä kun vaihtareilta vaaditaan täysipäiväistä opiskelua, joka tässä tapauksessa on 30op/lukukausi.

Keväällä aivan viimeisessä jaksossa, olin valinnut sivuaineestani yhden kurssin. Minulla meni useampi viikko tajuta, että kurssi on liian haastava minulle, eikä minulla ole tarpeeksi esitietovaatimuksia suorittaa kurssia. Helsingin yliopistolle ei ollut mikään ongelma, että jättäisin tuon yhden 7,5op laajuisen kurssin suorittamatta, mutta Örebron vaihtokoordinaattorille tämä oli pieni ongelma. Kurssisuunnittelija sanoi, että yliopiston puolesta kurssin poisjättäminen oli hyväksyttävää. Toivottavaa olisi ollut, että otan toisen kurssin tilalle, mutta jaksoa oli kulunut jo niin kauan, etten kerkeäisi uuteen kurssiin mukaan, eikä minulle oikein löytynyt sopivaa toista kurssia. Vaihtopalvelujen työntekijä painotti, että vaihto-opiskelijoiden tulisi tehdä se 30op/lukukausi, mutta lopulta he antoivat periksi ja sain jättää kurssin pois. Mene ja tiedä olivatko he muodollisuuden vuoksi tiukkoja linjastaan vai tuliko tilanteen takia heidän taipua suostumaan siihen, että jätin kurssin kesken.

Kuva Örebron yliopiston kampuksesta
Kuva: Aili Joutsela
Koronaviruksen vaikutus vaihtoon keväällä 2020

En keskeyttänyt vaihtovuottani koronan takia. HY antoi vaihto-opiskelijoiden itse päättää palaammeko vai jäämmekö. Örebron yliopisto ilmoitti siirtyvänsä täysin etäopetukseen maaliskuun aikana sekä, että vaihto-opiskelijat saisivat jäädä yliopistolle opiskelemaan, jos haluavat. Kampuksen opiskelutilat olivat koko kevään auki ja välillä kävin siellä opiskelemassa. Pieni maiseman vaihtelu piti myös järjen paremmin päässä. Ruotsin linjaus koronan leviämisen ehkäisemiseksi oli paljon löysempi kuin Suomessa. Rajauksia ja kieltoja oli vähemmän, mutta noudatin pitkälti yleisiä ohjeita hygieniasta ja turvaväleistä sekä välttelin keskustaa ja muita suosittuja julkisia paikkoja. En paljoa käy ulkona yleensäkään, mutta koronan takia rajoitin menoni vain kauppareissuihin. Suomeen paluuni ei hankaloitunut ollenkaan. Julkiset kulkivat Ruotsissa normaalisti ja lentoja Tukholmasta Helsinkiin oli joka päivä. Pidin kahden viikon karanteenin Suomeen palattuani ja se oli oikeastaan oikein hyvä tapa aloittaa elämä uudelleen Suomessa. Sai aikaa käsitellä maisemanvaihdosta ja kulunutta vuotta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille
  • Kuten olettaa saattaa, Ruotsi ei kulttuurillisesti eroa paljoakaan Suomesta. Itse en kokenut ollenkaan kulttuurishokkia. Joitain asioita tehdään eri tavalla, mutta nämä asiat ovat pieniä ja helposti omaksuttavia.
  • Hintataso Ruotsissa on suurin piirtein sama kuin Suomessa. Suurin ero on valuuttaa ja ne hämmentävät hetket, kun kananmunapaketti maksaa 21 euroa—eikun kruunua huh!
  • Örebro on pieni suuri kaupunki. Keskustassa on kaksi katua, joiden varsilla on paljon vaate- ja sisustuskauppoja. Siellä on myös iso torialue, jonne kesällä baarit rakentavat ulkoterassinsa. Örebron maamerkki on Örebron linna. Siihen törmää varmasti heti ensimmäisellä reissulla juna-asemalta kampukselle. Keskusta on hyvin ytimekäs ja pian sen ulkopuolella alkaa kauniita lähiöitä monenlaisine omakotitaloineen. Kaupunki on rauhallinen ja turvallinen asua ja elää. Pimeällä liikkumistakaan ei tarvitse pelätä, kuten ei Suomessakaan.
  • Örebro on hyvällä sijainnilla, jos haluaa matkustella. Muutamassa tunnissa pääsee Tukholmaan, Göteborgiin, Osloon, Malmöön ja Kööpenhaminaan. Arlandan lentokentällekin menee useampi suora bussiyhteys päivässä. Junat ja bussit ovat keskimäärin kalliimpia kuin Suomessa. Opiskelijoille ei ole omia alehintaisia lippuja, mutta nuorisolippuja on (18-25v).
  • Ruotsissa on myös Alkon kaltainen alkoholikauppa, Systembolaget. Se on samaan tapaan auki ma-la, mutta hieman tiukemmilla aukioloajoilla. Ruokakaupoissa ei myydä yli 3% alkoholijuomia ollenkaan, eli perus siideritkin tulee ostaa Systembolagetista. Ruoka- ja vaatekaupatkin menevät aiemmin kiinni kuin Suomessa. Huomioi tämä, kun suunnittelet shoppailureissuja.
  • Yksi asia, mitä ei kannata jättää ostamatta, on pyörä! Kampus on noin 3,5km päässä keskustasta ja Örebrossa ei ole paljoa mäkiä kaupunkialueella, joten pyörällä pääsee helposti ja nopeasti paikasta toiseen ja matkalla kerkeää nauttia kauniista maisemista! Kampuksella on kuitenkin oma bussipysäkkinsä, jonka kautta kulkee kolme bussia. Arkipäivinä busseja menee noin 10 minuutin välein, viikonloppuisin harvemmin. Rahallisesti pyörä on halvempi. Bussin kuukausikortti on suhteessa kalliimpi Helsinkiin verraten sekä yksittäiset liput ovat pari euroa ja voimassa vain tunnin.
  • Ruotsissa maksetaan kortilla enemmän kuin Suomessa. Monissa liikkeissä ei oteta käteistä vastaan ollenkaan ja Örebron lähiliikenteen busseissa et voi maksaa käteisellä.
  • Kun saavut ensimmäisenä päivänä yliopistolle, sinulle annetaan käteen pieni vihkonen, jossa on lähes kaikki elämiseen liittyvä käytännön tieto, mitä saatat vaihtosi aikana tarvita.
  • Vaihto-opiskelijoiden orientaatio kestää seitsemän viikkoa ja siitä tulee maksaa noin 90e, mutta se kannattaa ehdottomasti. Näille viikoille on varattu paljon tekemistä, niin ettet välttämättä edes jaksa osallistua kaikkeen! Ohjelmaan kuuluu muun muassa bileitä 2-3 kertaa viikossa, leffailtoja, pubikierroksia, keilausta, kilpailuja, päiväreissuja puistoon ja escape room centeriin ja tietenkin oman ryhmän kanssa tekemistä. On paljon tapahtumia, joissa voi juoda alkoholia, mutta myös paljon holittomia tapahtumia eikä kukaan painosta juomaan.
  • Örebron yliopistolla ei ole haalareita eikä ainejärjestöjä. Siellä puhutaan osastoista, ”sections”. Tätä voisi verrata tiedekuntiin Helsingissä. Yksi osasto koostuu esimerkiksi teknillisten tieteiden opiskelijoista, toinen humanisteista, opettajiksi opiskelevista sekä yhteiskuntatieteitä opiskelevista. Jokaisella osastolla on omat t-paitansa sekä hupparinsa. ESN, johon kaikki vaihtarit kuuluvat, on oma osastonsa. Jokaisella osastolla on myös omat huutolauseensa, joita he huutavat aina kaikissa tapahtumissa, kovempaa kuin muut osastot totta kai!
  • Kampuksella on oma yökerhonsa, joka on auki joka perjantai. Jokaisena torstaina on ”time beer” klo 16 alkaen. Olut ja siideri maksaa kruunuissa aina sen verran, mikä kello on (16kr, 17kr jne.). Samaan aikaan on aina musiikkitietovisa. Päivisin klubi toimii kahvilana.
  • Kampuksella on muutama lounasravintola, mutta ne eivät ole mukavan opiskelijahintaisia kuten Helsingissä. Lounaan hinta on noin 8e kaikille. On myös muutamia kioskeja, joista voi ostaa täytettyjä patonkeja ja salaatteja, mutta nekään eivät ole halvimmasta päästä.
  • Kampukselta löytyy myös kuntosali, joka järjestää myös ryhmäliikuntoja. Hintataso on kalliimpi kuin unisportilla, mutta silti suhteellisen edullinen ja lyhyen kävelymatkan päässä asunnolta.
  • Kampus esitellään orientaation alussa ja käytössä on sovellus, jonka avulla helposti hakee luentosalien sijainnit ja suunnistaa kampuksella.
  • Opiskelijoille ei ole omaa terveydenhuoltoa, kuten Helsingissä. Onneksi lähin terveyskeskus on 800 metrin päässä.

Vaihtokertomus, University of Exeter, Englanti, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.

Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.

Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Vehreä puiston näköalapaikka ja kyltti
Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.
Vaaleanpuanian Victoria aikainen 3 kerroksinen rakennus
Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.

 

Exchange story, University of Groningen, Netherlands, fall 2019

A student from the Faculty of Science

Before leaving for exchange

Finland or The Netherlands? When investigating potential masters programs in Europe, I had narrowed it down to a choice between the two countries. In the end the interdisciplinary nature and course content of the Urban Studies and Planning programme at the University of Helsinki swayed me and I chose to study in Finland. To compromise, I planned an exchange semester in The Netherlands to have the opportunity to experience student life in both countries. I also wish to stay in Europe after I graduate, so my exchange was kind of a ‘trial’ to see what living in The Netherlands was like and explore options for a future there. When selecting an exchange university, I was limited to the Erasmus agreements between universities and particularly faculties at the University of Helsinki (UH). A new agreement between the University of Groningen (RUG) Faculty of Spatial Science and UH Faculty of Science started in 2019 and with many urban planning subjects, going to Groningen was the most appropriate choice for me.

The application for exchange started very early, I needed to apply in January for the autumn semester in September. Do not underestimate the time it takes to submit the application as a motivation letter and a study plan are required for each university you apply for. Think about why you have chosen the university and the country: cheap alcohol, partying and sunshine cannot be the only reasons and probably won’t go down well on your motivation letter! Read through the university website and think about what attracts you to that specific university or how you hope the exchange will enrich your UH degree. There might be certain topics related to your field that are of interest or a language you are hoping to improve. These are great things to write about in your motivation letter.

The study plan takes quite a bit of time to prepare as you need to explore specific courses. Usually Erasmus agreements are faculty specific, so exchange students will be limited to courses from the faculty of their Erasmus only. Also, course selection is not so straight forward, many courses at RUG did not accept exchange students or required prerequisites. So, after considering these points the course options available in the Faculty of Spatial Sciences was limited. Most likely study plans can be changed after you have been accepted, so you are not locked in completely to initial choices. Another thing to consider is how exchange can fit into your program at UH. Being a non-EU student, I need to take 30ECTS a semester to graduate within two years.  However, at RUG, exchange students are only allowed to take 25ECT a semester due to the high intensity of study. This meant I had to take a summer course prior to my exchange to complete the extra 5ECTS. So, it is important to look into this if you have a strict graduation timeline and start planning your exchange early.

At the end of the Spring semester I attended the tutor session ran by UH exchange services. I spoke with UH students who had just returned from The Netherlands and they provided many tips about bikes, study etc. I would recommend attending these sessions prior to your exchange. I would also recommend printing copies of important documents such as: the Erasmus agreement, visa details, health insurances, accommodation address and details. Overall, communication with the UH exchange services and the RUG exchange coordinator was very easy and efficient, and I felt I had ample information before I left. RUG sent out a booklet detailing a step by step guide to follow when moving to The Netherlands. It even contained a check list of what to pack, what to expect on arrival, setting up bank accounts and information about the city. While organising my exchange I received warnings from RUG of the housing situation and advice on how to book accommodation early. I also signed up for ESN Introduction Week and got weekly emails on tips and advice. ESN sent information about the Dutch travel OV-Chipkaart (like the HSL Card) and I ordered an international student version with ISIC before I left. The card gave 15% off all off-peak public transport journeys which saved me money on buses in the first week while I was organising a bike. I also bought a discounted train ticket from Schiphol to Groningen in advance, which saved me around 20euro.

RUG offered an online beginners course in Dutch created by the university language centre. This went for 3 weeks in August and I learnt very basic Dutch, greetings, and introductions. The online course is worth doing prior to your exchange as you probably will not learn any Dutch while in The Netherlands. Unfortunately, Dutch courses are not offered to exchange students at Groningen University. There is an option to pay for Dutch classes but at around 400euro, this kind of money is out of reach for most exchange students.

As a summary, before the exchange I had organised and completed the following things-

  1. Housing *MOST IMPORTANT!*
  2. Health Insurance
  3. Subject Plan and Erasmus certificate
  4. Online Dutch course
  5. Exchange grant
  6. Temporary housing for arrival
  7. Train ticket from Schiphol airport to Groningen
  8. Signed up for Erasmus Student Network and ISIC travel card
The beginning of the exchange and bureaucracy /practicalities

Groningen is the economic and cultural capital of in the northern Netherlands, it has around 200,000 citizens, of which approximately 50,000 are students. I had never lived in a student city before and on my arrival, it was alive and buzzing with students excited to embark on a new university year. Although I had visited The Netherlands previously as a tourist, I was still overwhelmed by the bikes and all the really tall and attractive people! The first weekend I relaxed in the sun in Noorderplantsoen (park) with what felt like most of Groningen. People were mingling in groups, playing music, laughing, and just enjoying the weather. Groningen is a beautiful city and during the first few days I walked around in awe of the architecture, canals, cosy cafes, small alleys, boats, sunsets, fields, cats, and ducks!

Glorious Groningen
Glorious Groningen. Picture Katie Butcher

The Welcome Ceremony kicked off the day I arrived in Groningen, it was full of useful information about what the city and university have to offer (sports, cultural facilities, student associations, etc.). The ESN Introduction Week began the day after and the first night started with a pub-crawl. I attended but left early as it was mainly 19-year olds venturing out for their very first party and nightlife experience. There were many drunk and messy students and I soon realised I did not want to be a ‘babysitter’ and needed to find an older crowd. I did not attend any other ESN parties, luckily ESN also organised other activities including a cultural day, sports day, band night and comedy show. ESN also provided information on practical issues such as getting a bicycle and a Dutch sim card.

Get a bike!

One of the first things to do when moving to The Netherlands is buy a bike! Having a bicycle is the quickest and cheapest way to get anywhere within the city in 20 minutes. No one has a nice or new bike as it would get stolen, a cheap old bike is perfect to ride around town. There are many options for purchasing a second-hand bike: Facebook groups, from a previous student or bike shops. Be careful to buy from a reputable source and not support the stolen bike trade! Companies like Swapfiets are also worth considering. Basically, you pay a monthly fee to rent a bike and the fee also covers the cost of any maintenance and roadside assistance. A warning: have bicycle lights with you as police regularly check and there is a fine of €90 for not having working lights. Also, make sure you always lock your bicycle with two locks, the wheel lock and a chain lock. The weather in The Netherlands is not very extreme and it is possible to ride a bike all year round, so I saved a lot on transport costs. However, the wind can get very strong and, on a few occasions, I was even blown off my bike!

Visa issues and registration

Every person moving to Groningen from outside the region must register at the municipality to live legally in Groningen. To do this you need to make an appointment with the municipality and take in evidence of a permanent address in Groningen and valid ID.

I am not an EU citizen and had to do a lot of investigation into visa matters for my Erasmus. I found the Intra-EU mobility program and through this agreement my student permit in Finland could cover my stay in another EU country for study purposes for less than a year. This meant I did not have to apply for another student visa in The Netherlands, but instead register as an Intra-EU mobility student with Dutch immigration. This process usually runs smoothly, however I got caught up in the backlog issues that Migri had during summer 2019 and had to leave for my exchange before my Finnish student permit extension had been processed. Rather than the usual 6 weeks, it took Migri nearly 5 months to process my permit extension. This caused a lot of stress and many emails between immigration departments and both universities. At one point I thought I would be deported back to Finland! Also, without my visa extension I could not open a bank account or register with the municipality. Although Migri issues are (hopefully) unlikely to happen again, it’s just a reminder that things do not always go to plan when on exchange.

Money Matters

The biggest annoyance with money is that Visa and Mastercard are not widely accepted in The Netherlands. Most stores only take Maestro cards and some stores only accept Dutch cards. This causes a headache for foreigners. Be prepared and see if your existing bank can offer a Maestro card for you to take. Otherwise, always carry cash on you to avoid the awkward situation of getting to the cash register, not being able to pay on your card and having to run to the ATM! However, some stores do not even take cash, so in these cases it is not possible to actually purchase anything!

The best thing is to set up a bank account in The Netherlands. This is very easy as long as you have registered with the municipality and have an address in The Netherlands. Information in English is available for each bank and foreigners have full access to all the online features, a luxury that is not available in Finland! Note- at the end of August and beginning of September appointments to set up bank accounts were booked out for up to 2 months.

Health Insurance

Valid health insurance is obligatory when living in The Netherlands. There is a fine for not having health insurance if you are staying in the country for longer than 3 months. All non-EU students in Finland must purchase private health insurance to apply for a Finland student visa anyway and this covered me in The Netherlands. But I was sure to check this with my insurance provider and obtain confirmation in writing before I left. Health care is very expensive in The Netherlands, a basic 10min appointment with the GP costs over 50 euro! The downside with my insurance is that I must pay medical bills upfront then claim for a reimbursement which can take up to a month. I was sick during my exchange and had to see a specialist, the appointment was 200 euro upfront. This put stress on my finances until I got the money reimbursed by my insurance company. Make sure you have some savings for emergencies that could arise during your exchange. Some exchange students purchased Dutch health insurance to make sure they were adequately covered and not out-of-pocket. RUG sent details about different insurance policies and GP services they recommended. Be sure to register with a local GP clinic when you arrive as it can take some time to get an appointment if you are not registered.

Each student at RUG gets a student card to certify student status. It is also used for several things including identification during exams, gaining access to the University Library, using printers, and buying coffee from campus coffee machines! I was sent an email in August with instructions on how to upload a photo for the student card and given my RUG email address. Once you have uploaded your photo and are completely enrolled in your study programme, your student card will automatically be created. It takes approximately two weeks to print student cards and there is a massive backlog in August, I recommend uploading a photo before you leave so your card will be ready as soon as you arrive.

RUG Main Building & Student’s bikes
RUG Main Building & Student’s bikes. Picture Katie Butcher

Overall, the bureaucracy processes at RUG were easy, and all services and information were offered in English. There are many international students in The Netherlands and as such processes have been streamlined to make it easier for everyone. I did not experience any of the same challenges that I had when I first arrived in Finland! A semester of exchange goes extremely quickly, and I had to deal with the unfortunate visa situation with Migri and a lot of bureaucracy being a non-Eu student. This took up a lot of time in the first two months and I got very behind in my studies and had little opportunity to explore the town during this time. If you have the funds and opportunity, then I would highly recommend going to The Netherlands a week or two earlier to explore the city and become orientated with the university campus. Also, to set up a bank account, register with the municipality and get a bike early to beat the influx of students who arrive in late August. That way you can be ready to fully dive into orientation events and start studies as soon as the semester begins.

Housing

Over the last few years, the housing crisis in Dutch university cities has been well publicised and I was well aware of this prior to my exchange. In Groningen in 2018, the crisis was at its worst and international students were sleeping in cars, tents, and large sporting halls for months before they either found a room or left the city. To ease the housing shortage, temporary accommodation of questionable standard has sprung up around Groningen. Most student rooms and houses are pretty small, and not up to the quality we are used to in Finland. It is also popular for students to live in converted shipping containers for around 550 euro a month. If you want to go to Groningen or The Netherlands in general, student housing is difficult to find and rather expensive compared to HOAS in Helsinki. It is important to factor this in when organising your exchange and make sure you arrange your accommodation VERY early.

There are two main housing options available for exchange students: renting through the private market or applying for a room through SSH a private student housing organisation (similar to HOAS). Finding a room in the private market is difficult and if you go down this route, I suggest you arrive in Groningen in June or July. It is important physically to be there, as when applying for a room in a share-house the other tenants usually hold interviews to see if you will be a good fit. By August most of the rooms are already full and around 40 students compete at ‘group interviews’ for a single, small, overpriced room. I know many students who arrived without arranging housing prior, they struggled to find accommodation and had to sleep on friends floors all semester.

Shared spaces in my SSH building
Shared spaces in my SSH building. Picture Katie Butcher

Applying for a room with SSH is the second option and the option I took. The application process for SSH housing was in April. I had to be on the website at exactly the time the application period opened to secure a room. So, research which building you want to stay in and have your banking details ready prior to the online application opening, as within 24hours all the SSH rooms were taken! There are numerous SSH buildings around Groningen, ranging from small houses of 30 students to eight storey buildings accommodating up to 200 students. There are shared and individual rooms available with shared kitchen and bathroom facilities. Prices range from 400-600 euros, including bills and some pretty terrible internet! RUG is also spread out across the city of Groningen with four main campus hubs. I recommend looking where most of your classes will be held and then see if there is SSH housing close by. Although Groningen is a small city, if you get housing south of the train station it can be a 30min journey by bike to class. The town centre is where the library and main building, cafes and pubs are located, but it can be very noisy at night. None of the SSH buildings are particularly nice or comfortable. Therefore, I chose my room based on location, proximity to the university and the type of student house. Being a second-year master’s student, I knew that I would have a heavy study load and did not want to be stuck in a party dorm with 18-year-old Bachelor students. I chose a building that catered for PhD and master’s students and I was very glad I did! I heard stories from other exchange students in different buildings, of people partying in the corridors outside bedrooms until 4-5am and others having to get up for 8am exams.

It is important to note- SSH housing contracts are per semester and start on the 1st of September for the Autumn semester. However, the orientation started on the 28th of August, so I had to book accommodation for three nights before I could move into my SSH room. Remember to book any extra accommodation extremely early! I booked an Airbnb in June for the extra nights and already there was barely any accommodation left in the city.

The SSH rooms available to exchange students are very basic and of poor quality compared to HOAS accommodation in Finland.  However, I was very happy to have a roof over my head and a bed as so many other students did not. I had read a lot about the housing situation and been warned by other students, so I was prepared for the worst. My student house had three floors and around 25 people on each floor, sharing one kitchen and three showers. SSH were supposed to organise weekly cleaning of the common spaces, but this rarely happened so we organised our own kitchen cleaning roster. The showers were very disgusting, purchasing footwear for the shower is highly recommended!

My room was furnished with a bed, wardrobe, desk, and chair. The furniture was basic, and it looked rather like a prison cell when I arrived. I needed to bring my own bedding and towels. To save having to buy new things, I squished a pillow, sheets and covers in my suitcase from Finland, also beneficial as I had something to sleep on straight away. Although kitchens are shared, cooking utensils are not and each student needs to have their own plates, bowls, and cooking items. You can purchase these items at Ikea or Hema. Better still, there are many second-hand stores and Facebook groups that sell items for half as much or look on ‘Marktplaats’ (like tori.fi). Also, at the end of my exchange I made up a kitchen package of my things and sold it on Facebook to an incoming exchange student.

Some other highlights of my ‘lovely’ SSH accommodation included: mould in the showers, rats in the kitchen, asbestos removal in my room, constant renovations starting at 7am, an African church group singing at 7am each Sunday morning and living on the floor above a mental health facility. But this all makes for an interesting and colourful experience and provided ample material for funny stories! One thing I got very familiar with on my exchange is taking the good with the bad! I loved being so close to the university, which is a luxury I do not have in Helsinki. My house was a 7min ride from Zernike campus which meant I could roll out of bed at 8:30am and make it on time for a 9am lecture! I was a 5min ride from the gym and sports centre, so found it easy to exercise and there was also a shopping centre a 5min walk away. I had everything I needed within easy distance and this was extremely convenient.

I made good friends with so many interesting PhD students from all over the world and some masters students from Italy and Russia. I really enjoyed the communal atmosphere and having people around each evening to enjoy dinner with. Sharing a kitchen was also nice, as you could chat while cooking and get new international recipe ideas.  Each Sunday we had international dinners, where someone would cook a dish from their country. Living with such a diverse group of students, I enjoyed beautiful homecooked Italian pastas, Spanish omelettes, Costa Rican soups, Chinese dumplings, and Russian salads. However, this type of food sharing always poses a problem when you come from an immigration nation like Australia, as there is no such thing as a traditional ‘Australian dish!’’ Luckily, my housemate in Helsinki taught me to cook salmon soup and another friend had given me some rye bread as a going away present, so I knocked together something Finnish instead!

Studying and Teaching

The teaching timetable at RUG consists of two semesters a year and each is divided into two periods, like the University of Helsinki. However, the semesters do not line up between the two universities.  For example, the semester 1b period did not finish until the end of January, so if you’re on exchange in the autumn (semester 1) you will miss at least 3 weeks of classes at the start of the UH Spring semester. This is important to consider, I planned and asked for online material catch up work and homework from my UH classes which started in Spring. But this did make the final 3 weeks in Groningen chaotic as I had final RUG exams and study for classes beginning at UH! In the Faculty of Spatial Sciences, all incoming exchange students are required to take the course Spatial Problems and Spatial Policies (10ECTs). For my other classes I took tourism, participatory planning, and environmental psychology. The tourism class was held in the neighbouring city of Leeuwarden about a 50min train ride away. I liked going there each Thursday and it gave me the chance to explore another city and the campus was a lot quieter for studying.

The education environment at RUG is extremely strict and rather traditional, this was a massive shock after studying in Helsinki. I would have to say I found the stringent rules of the university rather frustrating, I felt like I had no freedom or flexibility in my learning. The door of the lecture/ tutorial room would be shut precisely at the time the lesson started and if a student was even a minute late to class, they could not enter the lecture/class until the first break up to an hour later. In every course I took attendance was 80% to pass and a doctor’s certificate was required if you were absent. I felt more of a number than part of a student group. Teachers were not interested in giving individual help or feedback. Even as master’s students we were treated like high school students and this was very frustrating for me.

I found some lecturers rather condescending to students. Class discussions or debates did not exist, just teaching and listening. I really missed the intellectual conversations and the breadth of knowledge offered by students from different backgrounds and life experience in my master’s program at UH. The content in Spatial Problems and Spatial Policies was extremely basic, however there were many contact hours. While it was nice getting a rounded education on topics relating to Dutch planning, it could have been condensed into half the time. This class also included field trips in which we were shown interesting examples of planning techniques in practice. However, the field trips took up three full Saturdays! Listening to the professor talk constantly for 8 hours on a Saturday, after having 10 contact hours for that class during the week, got very monotonous and I was glad to have my weekends back!

When exam weeks came around, a wave of stress washed over Groningen! Students rushing here and there. The libraries became completely full and to get a seat to study required joining the line outside prior to opening time at 7am. Exams were conducted on computers in a big hall seating around 200 students. Exams were 2 or 3 hours long and started as early as 7:30am and ran late into the night. I had one exam that finished at 11pm!

The marking system in The Netherlands is out of 10. There is a saying that 10/10 is for god and 9/10 is for a professor. So, the top mark a student can achieve is an 8 and a 5.5 is required to pass. Dutch students are very good at following exact criteria to the point, obviously their whole schooling prepares them. They are not fussed on receiving top grades and lead active social lives and engage in many sporting pursuits. Most students receive grades of 6-7/10, but a lot of study is required to achieve this in most classes. Assignments were submitted via an online portal and if it was one minute over the deadline, a whole grade out of 10 was lost. In my exchange class we all failed our first assignment and many students were in tears as they had never failed an assignment before. It was very disheartening and counterproductive as it created an environment of stress and anxiety amongst the exchange students. One Erasmus student was asked to leave early as their academic level was not up to Dutch standards!

Marking of assessments seemed arbitrary and highly subjective based on the preference of each individual teacher. I felt that teachers did not even read the actual content of the essay and instead focused on formatting and referencing. Creativity or different approaches to a task or learning were not encouraged and the traditional academic essay or exam was favoured. There were so many essays! In the 4.5 months I wrote 7 essays. It was extremely boring to write so many individual essays of the same format and I became really tired of writing. It would have been nice to have some group work to get to know other students, but this did not happen. Also, any feedback was often perceived as criticism, so I quickly learnt the best way to get through RUG studies was to just keep my head down, do the work and focus on the more pleasant things outside of the teaching environment.

Overall, the learning experience at RUG was a little disappointing for me and not the type of learning environment that I think is beneficial at a master’s level. However, I had to try and let go of this and focus on the positives of Groningen: the beautiful city, my new friends, food, bikes, and travel. It made me appreciate the learning environment at Helsinki and how we are treated as adults, have flexibility in our learning and encouraged to think outside the box. I think the style of teaching at UH is much more suited to teaching the skills and knowledge required for a master’s degree. However, my experience with studies at RUG was useful to help me reflect and gain a better understanding of what works for me. It ultimately made me thankful I had chosen UH to complete my master’s program.

Useful tips/information for future exchange students

Although the learning experience at the university was not really what I expected, I still enjoyed many other elements of my exchange. I really loved living in The Netherlands and particularly in the student city of Groningen.  I found The Netherlands culture and way of life similar to Australia, so I did not really experience the same kind of culture shock as I did when I first arrived in Helsinki! It was easy to fit into the ebbs and flows of city life in Groningen. The city itself is stunning, very safe, easy to ride around and full of activities. I would live there again and if you are going on exchange to a different city in The Netherlands then I would highly recommend a weekend trip to Groningen.

I enjoyed being in the epicentre of Europe, so close to many countries and during my exchange I travelled to neighbouring Belgium and Germany. I also went to Austria for a friend’s wedding and spent a week in the UK with family friends over the Christmas break. It was very easy to travel cheaply throughout The Netherlands. Flixbus offers cheap bus services and student discounts, making it easy to travel into Germany and Belgium. The NS (Dutch Rail) has various promotions and discounts, including a 10euro train trip from one end of the country to the other or 19 euro passes for unlimited travel in a single day.

Exploring other Dutch cities: Leiden
Exploring other Dutch cities: Leiden. Picture Katie Butcher

The Netherlands is a beautiful country with many unique towns to explore. I rode around the country towns, there is absolutely nothing in them except houses and a very small store (take food with you!).  But they are fringed by beautiful windmills, small farms, waterways, and boats. A highlight for me was when my Dutch friend came to visit and said she was impressed by my bike riding skills! With all the travelling and seeing friends, plus the Christmas break and three Saturday field trips, I found I rarely had a weekend free.

Foodwise, the first thing I missed was Unicafe! Dutch students take a loaf of bread and a slice of cheese and meat to make sandwiches at the university. There are cafeterias to purchase food, but with a small bowl of soup costing the same price as Unicafe, it was not worth eating at them! Living so close to campus, I often rode home for lunch. While the food on campus was average, the food around the city definitely was not! Groningen is an absolute foodie paradise hosting small cute cafes and restaurant with food from all over the world. Food to satisfy every taste is available and restaurants are not expensive which meant students can dine out. I had weekly dinners with friends, trying out all the restaurants in town. I loved being back in a dining out and café culture, something I dearly miss when living in Helsinki.

My favourite thing to do on Saturdays was visit the Vismarkt when the square is filled with vegetable, fruit, cheese, and fish market stands. The best time to go is around 30min before closing time when you can snap up lots of cheap deals! A bag of avocados for 2euro?! Yes Please! In December, squares transform into Christmas markets with traditional Christmas food.

I would have to say the best thing about my life in Groningen was being able to cycle everywhere. I have never experienced such freedom before. Being able to just jump on a bike and not be restricted by limited public transport or stuck in traffic jams. It was amazing and each time I was on my bike I felt an air of happiness. In summary, there are always positive and negative parts of any experience and we must endure the hard times to appreciate the good times. Overall, I loved the living environment of The Netherlands and I am currently exploring work and PhD options there after I graduate. While there were some elements of the university I did not enjoy, these challenges make us grow and I believe it is always good to push our own boundaries and explore being outside our comfort zone. Variety is the spice of life and experiencing different cultures, countries and environments also enables us to reflect and gain a better understanding of ourselves.

Sunset over Groningen
Sunset over Groningen. Picture Katie Butcher

Vaihtokertomus, Victoria University of Wellington, syksy 2019

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kun lähtee niin kauas kuin Uuteen-Seelantiin, kannattaa ottaa selvää kohteesta ja valmistautua hyvin. Suomessa piti tehdä monia asioita ennen lähtöä: kurssivalinnat, asuntolahaku, viisumi, lennot, vakuutus (Uudessa-Seelannissa yliopiston vakuutus on pakollinen, mutta kannattaa ottaa myös oma matkavakuutus). Muita asioita joita itse myös pidin hyödyllisenä oli esimerkiksi rokotustietojen hankkiminen. Kannattaa aloittaa valmistelut ajoissa, koska hakuasioissa, kuten viisumihaussa vaaditaan yllättävän paljon tietoja.

Kun saavut paikanpäälle vaihtokohteeseen, joitakin käytännönjärjestelyjä on tehtävä. Osallistut todennäköisesti vaihto-orientaatioon, jossa saa paljon hyödyllistä tietoa. Lisäksi saatat haluta avata pankkitilin ja hommata paikallisen liittymän. Itse avasin ilmaisen pankkitilin Kiwibankista, ja tilin avaamiseen vaadittiin passi, viisumi ja todistus asumuksesta ja sen osoitteesta. Muita järjestelyjä ei hirveästi Wellingtonissa ollut.

Asuminen

Wellingtonissa asuntoloita on paljon erilaisia: sekä nuoremmille opiskelijoille tarkoitettuja asuntoloita, joissa tarjotaan ruoka että itsenäisemmille opiskelijoille tarkoitettuja asuntoloita. Asuin ylipiston Unihall asuntolassa, josta pidin kovasti. Kyseinen asuntola voi olla 4-12 kansainvälisen opiskelijan asunto, itse asuin 6 hengen talossa. Asuntolaa hakiessa kannattaa täyttää huolella lomake, jossa kysytään sinua kuvaavia asioita. Esimerkiksi se on tärkeä tieto tykkäätkö bilettää paljon: asunnon koko ja oma viihtyvyys voi riippua siitä. Asuntolat on Wellingtonissa kampusten lähellä, mutta varaudu kävelemään paljon ylämäkiä! Jos hankit asunnon yksityisiltä markkinoilta, kannattaa tehdä kirjallinen sopimus jonka tarkistuttaa jollakin paikallisella ihmisellä. Yksityiset vuokranantajat eivät välttämättä ole kaikista rehellisimpiä.

Opiskelu ja opetus

Opetus on yleensä hyvää Uudessa-Seelannissa ja omasta puolesta voin sanoa, että opin todella paljon lyhyessä ajassa ja pidin kursseistani paljon! Kurssit ovat suuritöisempiä kuin Suomessa, joten siihen kannattaa varautua. Itse otin kolme kurssia, mikä tuntui sopivalta. Opiskelua toisessa maassa ei kannata jännittää, Uudessa-Seelannissa opettajat ovat todella rentoja ja ymmärtäväisiä. Jos jokin asia mietityttää, he auttavat. Kurssitöiden arvostelu oli minusta tiukempaa ja kaavamaisempaa, sillä pisteitä annettiin tarkkojen kriteereiden mukaan. Tätä ei kuitenkaan yhtään tarvitse jännittää!

Omat kurssini koostuivat luennoista sekä pienryhmäopetuksesta. Pienryhmäkerrat tukivat hyvin luentoaiheita, sillä niissä luettiin artikkeleita ja keskusteltiin niistä pienissä ryhmissä. Varaudu siis lukemaan, keskustelemaan sekä kirjoittamaan esseitä tai muita tekstejä. Vaikka kurssit tuntuivat hieman vaativilta, oli ilo huomata miten paljon niistä oppi!

 

Opiskelijaelämä

Kannattaa ottaa kaikki ilo irti vaihdosta! Itse matkustelin kavereiden kanssa niin paljon kuin mahdollista ja suunnittelimme aina jotain viikonloppureissua sekä teimme kahden viikon reissun loman aikana. Uuden-Seelannin yliopistoissa on kerhoja mihin voi osallistua ja niihin kannattaakin tutustua. Wellingtonissa oli todella paljon vaihtoehtoja ja itse osallistuin jooga- ja vaelluskerhoihin. Myös Unihall-asuntola tarjosi ohjelmaa. Kaikille löytyy varmasti tekemistä!

 

Turvallisuus, terveys ja ongelmatilanteet

Uudessa-Seelannissa tuntui hyvin turvalliselta, mutta aina kannattaa tietenkin käyttää tervettä järkeä miten käyttäytyy. Kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiossa Wellingtonissa käytiin läpi perusturvallisuuteen liittyviä asioita ja miten toimia niissä.

Yliopiston pakollinen vakuutus kattaa suurimmaksi osaksi perusterveydenhuollon ja lääkkeet, joita paikallinen lääkäri määrää. Vakuutus kattaa myös ainakin osittain ellei kokonaan mielenterveyspalvelut sekä keskusteluavun. Lääkäripalvelut sijaitsivat Wellingtonissa kampuksilla ja vastaanotolle pääsi nopeasti.

Ongelmatilanteissa on ihmisiä auttamassa. Kannattaa pitää ystävät lähellä sekä rohkeasti hakea apua yliopiston kansainvälisistä palveluista, keskusteluavusta tai monista eri kanavista. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja mielellään auttavat.

Mitä kannattaa ottaa mukaan

Lämpimiä vaatteita (talot eivät ole hyvin eristettyjä) ja varsinkin Wellingtoniin tuulenpitävää vaatetta. Sää voi vaihdella hyvin nopeasti kylmästä lämpimään ja aurinkoisesta sateiseen joten kannattaa varata kaikenlaisia vaatteita mukaan. Jos suuntaat Wellingtoniin, sateenvarjosta ei ole hyötyä. Windy cityssä sadetakki toimii paremmin. Suojaava vaatetus tai aurinkorasva on tärkeä myös talvella, sillä otsonikerros on hyvin ohut Uuden-Seelannin alueella.

Suosittelisin ottamaan englanninkielisen rokotustodistuksen ja lääkereseptit sekä muut tarvittavat terveystiedot kirjallisena mukaan. Lisäksi olin tulostanut viisumin paikallisen pankkitilin avaamista varten. Olin myös varautunut hätätilanteisiin ja kirjoitin paperille Suomen päädyn hätäkontaktit jotka kulkivat käsimatkalaukussani kaikilla reissuilla jos jotain sattuisi. Ihan varmuuden vuoksi.

Sopeutuminen ja käytännön vinkit arjen tueksi

Kaikille vaihtokokemus on yksilöllinen ja sopeutuminen vie kaikilla oman aikansa. Kulttuurishokki on yleistä, mutta älä liikaa vertaa kaikkea Suomeen, vaan nauti ja tutustu uteliaisuudella maan tapoihin. Uusi-Seelanti on mielestäni helppo maa sopeutua, koska ainakin itsellä arki alkoi rullata mukavasti opintojen alkaessa ja ihmiset olivat hymyileviä ja ystävällisiä. Jos paikkaan on vaikea sopeutua, siitä voi puhua ystävien kanssa tai vaikka käydä juttelemassa yliopiston keskusteluavussa.

Ei kannata hätääntyä jos heti ensimmäisenä päivänä ei ole suurta kaveripiiriä ympärillä – kaikki ovat uudessa tilanteessa ja kaikki mielessään panikoivat tätä, mutta kaveriporukat muovautuvat ajan kuluessa. Tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin, osallistu yliopiston kerhoihin tai juttele kurssikavereille ja löydät varmasti omanhenkisiä kavereita! Lisäksi, älä vertaa omaa vaihtokokemusta kenenkään muu  kokemukseen, kaikki ovat yksilöitä ja kaikilla erilainen vaihtokokemus!

Hauskaa vaihtoa Uuteen-Seelantiin, siitä tulee ikimuistoinen kokemus!

Utbytesberättelse, University of Waikato, våren 2019

Före avfärden

Jag har alltid velat åka på utbyte och har länge tänkt att jag skulle göra det under mina universitetsstudier. Det var inte lätt att ta tag i saken då jag inte riktigt visste vart det var jag ville åka. Efter många om och men kom jag i sista sekunden fram till att jag skulle söka till Nya Zeeland och har inte ångrat mig en sekund. Jag hade aldrig varit i Nya Zeeland förut men visste att de hade en helt otroligt vacker natur och vänliga invånare. Varför det blev just Univeristy of Waikato i Hamilton vet jag inte riktigt, hade aldrig hört om det förr men efter en del undersökning kom jag fram till att det nog inte fanns något dåligt alternativ i Nya Zeeland, så jag valde det.

Ansökningsprocessen var lång och jobbig och jag minns att det var mycket nervöst väntande hela året. Man ansökte om utbytesplatsen till Helsingfors Universitet redan över ett år förrän man faktiskt åkte och själva bekräftelsen från Nya Zeeland kom först någon gång i november vilket gjorde att jag bara hade två månader på mig att fixa allting. Jag var själv kanske lite onödigt nervös för att av någon orsak inte få åka på utbyte och skulle säkert ha kunnat ordna saker före bekräftelsen, men bättre kändes det att vara på säkra sidan förrän man iallafall beställde flygbiljetten. Förutom flygbiljetten sökte jag boende genom universitetet som jag lyckligtvis fick. Sedan sökte jag även visum från ’Immigration New Zealands’ hemsida, vilket inte tog mera än kanske två veckor. Sedan var det bara att meddela FPA och magistraten om att jag skulle flytta utomland och se till att ändra på studiestödet och be om att få hållas inom den sociala tryggheten i Finland. I slutändan gick allting smidigare än vad jag tänkt.

Byråkratin vid utbytesdestinationen

Jag kom till universitetet i början av orienteringsveckan och skulle skriva in mig i universitetet samtidigt som alla andra nya studeranden och utbytesstuderanden. Man kan säga att det var en ganska hektiskt process och trots att personalen försökte hjälpa till så gått det gick så var det nog en lite onödigt krånglig och lång process. Som tur visste jag färdigt vilka kurser jag ville gå och då jag sedan fick dem alla godkända slapp jag relativt lätt igenom hela processen. Under processen betalade jag också den obligatoriska försäkringen som förövrigt var jätte smidig och praktisk då man inte behövde ordna en egen.

Just att bestämma kurserna var en av de svåraste skedena under hela ansökningsprocessen, då det var svårt att veta hur man skulle leta efter dem samt veta vilka man faktiskt kunde ta. Men då man gjort detta gick det även snabbare att på plats bli inskriven i universitetet. Den slutliga samlingen av kurser som jag sedan valde bestämde jag mig dock först där, veckan före kurserna började, vilket var skönt eftersom man hade en möjlighet att ändra sina val ganska lätt.

Under orienteringsveckan lärde man sig mycket om universitetet och allt som hade med utbyteseleverna att göra. Orienteringsveckan var nog en utav de roligaste veckorna under utbytet, med en massa evenemang där man lärde känna många nya människor, främst andra utbytesstuderanden.

Boendet

Som en utbytesstuderande kände jag att det var viktigt för mig att välja ”rätt” boende. Jag ville bo på campuset i ett av universitetets ’student halls’ och gick till slut med Orchard Park där boendet var ’self catered’ alltså att man lagade maten själv. I dom andra studentkorridorerna var maten inräknad i hyran och all mat serverades i matsalar. Detta ledde ganska naturligt till att alla första års studeranden samlades i dessa hallar medans de äldre samt nästan alla utbytesstuderanden bodde i Orchard Park. Om jag skulle säga en sak som jag är gladast över i hela utbytet är det beslutet att söka boendet i Orchard Park, trots att dom andra studentkorridorerna kanske var lite modernare och snyggare.

Dom flesta aktiviteterna skedde tillsammans med de som man bodde med och det var även dessa människor man kom närmast under utbyte. Det var även ofta tävlingar mellan de olika studenthemmen på campuset. Orchard Park är en liten ”stug-by” där det bor 4-6 människor i varje stuga som då delar på badrum och kök. Det största minuset var att husen i Nya Zeeland är ganska dåligt byggda och håller inte kylan ute så värst bra. Ganska samma pris på hyran som här i Finland, med kvaliteten inte helt den samma.

Orchard Park, Waikato
Orchard Park, Waikato

Studier och undervisning

I Nya Zeeland har man 4 kurser (papers) per termin, vilket gick upp i 60 studiepoäng som i Finland motsvarar ca. 26 studiepoäng. Jag valde att läsa tre kurser i ämnet Environmental Planning samt en kurs om Maori kulturen (kan varmt rekommendera att bekanta sig med Maori kulturen då detta är en stor del av landets identitet). Kurserna var riktade till första och andra året studeranden och jag upplevde inte att någon av kurserna var speciellt svår och tyckte att det krävde en ganska lämplig mängd studerande.

Mina kurser bestod främst av vanliga föreläsningar samt några handledningstimmar i mindre grupper. I stora drag var föreläsningarna på bra nivå och i de flesta kurserna hade vi även någon sorts extra utflykt eller uppgift som krävde att man gjorde någonting utanför föreläsningssalen. Jag upplevde dock att det var mera prov och förhör än vad jag är van vid och istället mindre grupparbeten. Man fick även mycket läsmaterial som man skulle läsa men som jag upplevde att jag klarade mig bra utan då jag inte hann.
Jag var inte speciellt nervös över att studera på engelska då jag gått många kurser på engelska förr, men ett nytt ämne och nytt system är alltid lite svårt i början. Som ett stort plus så fick man alltid feedback på sina prov och essäer och vitsordet baserade sig på många olika arbeten och inte enbart på slut tentan. Studierna slutade redan i slutet av maj som sedan följde två veckors läs lov och sedan slut tentorna. Många hade inga tentamen och slutade därför redan i maj medan jag hade två stycken i mitten av juni. Detta vet man ju inte då man köper flygbiljetten dit vilket gjorde att jag därför köpte enkelbiljetter. Fick dock först i April veta datumen för mina tentamen och att beställa flyg hem var därför inte heller så lätt.

Användbar information för de nästa som åker på utbyte

Att åka till Nya Zeeland innebär inte någon större kulturchock och det var väldigt lätt att lära känna människorna där. Inte heller är det stora skillnader i prisklassen men man skall kanske vara beredd att det går lite mera pengar än vanligt, speciellt i mataffären. Det kan vara värt att fundera på att öppna ett Nya Zeeländskt bankkonto (vilket gick smidigt genom universitetet) eftersom transaktionerna är ganska dyra och man kan förlora onödigt då man måste ta ut pengar med sitt finska kort.

En annan sak att fundera på är att den kollektiva trafiken inte riktigt fungerar så jätte bra och att om man hade tänkt resa mycket så kanske det lönar det sig att skaffa bil. Alla i Nya Zeeland har bil och det finns en orsak till det. Själv skaffade jag inte bil men de som gjorde det hade absolut stor nytta av den. I Nya Zeeland säljer och köper man bilar i lite annan takt än här då många just kommer dit för att resa runt ett tag och sedan ger över bilen till någon annan. Ibland kan det kännas som ett lite för stort beslut att ta när man kommit till ett nytt land, speciellt om man inte kan så mycket om bilar, men skulle varmt rekommendera att fundera på det och kanske köpa en tillsammans med någon. Det lönar sig dock definitivt att skaffa det internationella körkortet ifall man vill hyra bil, vilket jag gjorde två gånger. Uber används också ganska mycket i alla större städer i Nya Zeeland och är relativt billigt. Om man vill resa runt i landet och inte spendera pengar på bil är det även många som åker buss och liftar, oftast väntar liftarna inte mera än fem minuter.

Det som jag önskar att någon berättat till mig lite mera om är vädret. Solen är otroligt stark och varma sommardagar kan bli mycket heta. Mot hösten blev det dock kallt och på nätterna till och med under noll strecket. Det lönar sig att ta med ordentliga utkläder men även varma innekläder så som sockor (innetofflor kan även vara en bra ide att inskaffa då man oftast går med skorna på inne) och långkalsonger. Isoleringen i husen fungerar inte bra alls och under de kalla månaderna är det väldigt kallt inne.

Om jag får ge ett tips ännu så är det at åk och res runt. Nya Zeeland har nog det vackraste och mest varierande landskapet jag sett. Jag åkte själv dit två veckor före orienteringsveckan och reste runt södra ön och fortsatte sedan under året att åka runt och se nya ställen. Landet är förvånansvärt stort och för att se allt det fina behövs det ganska mycket tid. Det finns även aktiviteter för alla: vandring (det lönar sig att ta med vandringskängorna om man är intresserad), surfing, skidåkning, fallskärmshoppning, river rafting osv. Det lönar sig att aktivt åka iväg för även om jag var där i fem månader hann jag nog inte göra allting.