Vaihtokertomus, Università degli Studi di Firenze, Italia, kevät 2019

Humanistisen  tiedekunnan opiskelija

Firenzen kaupunki näkymä
Ihana Firenze!
Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoni virallisen vahvistuksen vaihtoon pääsystä vasta muutamia kuukausia ennen lähtöäni. Tätä ennen kaikki oli tuntunut vielä epävarmalta, ja lähtö aiheutti stressiä, sillä kaikkien käytännön asioiden järjestäminen jäi viime tippaan. Aika ennen vaihdon alkua menikin jonkinlaisessa sumussa. Olin kuitenkin todella innoissani yhden suuren unelmani toteutumisesta ja aloin tutustua Firenzeen jo etukäteen. Uuteen kaupunkiin oli huomattavasti kivempi saapua, kuin tiesi suurin piirtein, mitä missäkin on.

Asuminen

Suurinta huolta ennen lähtöäni tuottivat asumisjärjestelyt: piti löytää vuokralainen Helsingin asuntoon sekä etsiä vaihtoasunto Firenzestä. Kumpikin projekti oli lyhyen vuokra-ajan takia hieman haasteellinen, mutta varsinkin sopivan asunnon löytäminen Firenzestä osoittautui yllättävänkin vaikeaksi. Italiassa on vilkkaat vuokramarkkinat ja lähes kaikki vuokranantajat edellyttivät takuuvuokran maksamista etukäteen Suomesta käsin. Huijareitakin valitettavasti tuli vastaan. Osa vaihto-opiskelijoista etsi asunnon vasta Firenzeen saavuttuaan, mutta itse halusin, että minua odottaisi Firenzessä jokin osoite, johon voisin heti asettua, sillä vaihdon alku tuntui joka tapauksessa kaoottiselta.

Päätin kysyä asuntoasiaa eräästä Italiassa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmästä, ja sainkin nopeasti paljon vastauksia. Oli ilahduttavaa, kuinka moni halusi auttaa. Törmäsin sattumalta kiinnostavaan asuntoon, ja oli suuri helpotus, kun eräs Facebook-ryhmäläinen tarjoutui tarkastamaan sen puolestani. Soitimme videopuhelun, jonka kautta sain nähdä sekä vuokralla olevan huoneen että mahdollisen vuokranantajani. Kaikki näytti olevan kunnossa ja uskalsin solmia vuokrasopimuksen sitovasti viiden kuukauden ajalle. Tämä vaati tietysti myös rohkeutta ja itselläni kävi tuuri, sillä sekä asunto että sen sijainti olivat kaikin puolin täydellisiä. Bonuksena sain mahtavat kämppikset, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä.

Vuokrat ovat Firenzessä suhteellisen korkeita, etenkin, jos haluaa majoittua kaupungin keskustassa. Keskusta-asumisessa on kuitenkin sellaiset puolensa, että hieman korkeampi hinta kannattaa ehkä maksaa: Firenzen keskustassa etäisyydet ovat lyhyitä ja kävellen pääsee helposti joka paikkaan. Kympillä kuussa saa käyttöönsä myös kaupunkipyörät, jotka toimivat Firenzessä todella hyvin kännykkäsovelluksella.

Pinkki talo veronassa
Veronan idyllisiä katuja Erasmus-porukan päiväretkellä.

Veronalainen katu

Ilmasto ja pakkaaminen

Vasta vaihtoon lähtiessäni huomasin, kuinka paljon suunnittelua vaatii, kun puoli vuotta on saatava mahtumaan yhteen matkalaukkuun. Onnistuin pakkaamisessa ihan hyvin, mutta yhtä asiaa en tullut ajatelleeksi: myös Italiassa voi olla keväällä todella kylmä. Olin mielessäni varautunut lämpöön, mutta kevät olikin varsin viileä. Erasmus-porukan kanssa Venetsian karnevaaleilla oli kylmempi, kuin helmikuussa Suomesta lähtiessäni; edes kolme päällekkäistä villapaitaa ei pelastanut tilannetta.

Kannattaa siis ehdottomasti pakata mukaan myös lämpimiä vaatteita, ettei kivojen asioiden kokeminen jää ainakaan tarkenemisesta kiinni! Lisäksi kannattaa huomioida se, ettei Italiassa yleensä lämmitetä asuntoja yhtä lämpimiksi, kuin Suomessa. Selvitäkseni Italian öistä tarvitsin untuvapeiton, lämpökerraston, villasukat ja peiton alle laitettavan kuumavesipullon pitkälle kevääseen saakka. En enää muista, mistä sain idean pakata tuon kuumavesipullon matkalaukkuuni, mutta se osoittautui parhaaksi asiaksi, joka kotimaasta tuli otettua mukaan. Näin siis talviaikaan. Kesällä ongelmat olivat päinvastaiset. Touko–kesäkuun vaihteessa lämpötila nousi nopeasti lähelle 40 astetta, pysytellen samoissa lukemissa koko loppuvaihtoni ajan. Edullisemmissa vuokra-asunnoissa ei yleensä ole ilmastointilaitteita, ja jos sellainen onkin, täytyy siitä lähes poikkeuksetta maksaa tuntuvaa lisähintaa. Omassa asunnossani ilmastointia ei ollut saatavilla edes lisämaksusta. Öistä selviämiseksi olivatkin käytössä kaikki keinot: kylmät suihkut, kostutetut lakanat ja jäädytetyt pullot tuulettimen edessä. Mikään näistä vaihtoehdoista ei tosin auttanut paria tuntia pidempään, joten yöunet olivat kesäaikaan melko katkonaisia.

Alun byrokratia

Tiesin etukäteen, että Italia on hyvin byrokraattinen maa. Tästä huolimatta oli erikoista huomata, miten monien mutkien kautta asiat tosiaan hoituivat. Alussa kannattaa varautua jonottamaan toimistoissa ja toimittamaan fyysisesti papereita sinne sun tänne. Kannattaa myös huomioida, että toimistojen aukioloajat saattavat olla hyvin rajalliset ja kaikkia opiskelijoita ei välttämättä ehditä palvella saman päivän aikana. On siis hyvä olla ajoissa liikkeellä, sillä ei ollut ollenkaan tavatonta, että jono aukioloajan loppupuolella laitettiin poikki ja monta tuntia jonottaneita pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen.
Opintoja varten oli hankittava niin kutsuttu libretto universitario, eli opintosuoritusote, johon professori kirjasi suoritusmerkinnän tentin päätteeksi. Vaihtokevään päätyttyä opintosuoritusote piti toimittaa takaisin opintotoimistoon, jonka perusteella virkailija kirjasi kurssit suoritetuiksi rekisteriin. Korttia ei kannata hukata, sillä se on ainoa todistus suoritetuista opinnoista!

Italiassa on hankittava muun muassa vuokrasopimuksen solmimista varten niin kutsuttu codice fiscale, eli veronumero. Numero haetaan lähimmästä Agenzia delle Entrate -toimistosta, jossa täytetään tarvittavat paperit jonotuksen aikana. Aikaa ei voi varata etukäteen, joten taas kerran kannattaa varautua jonottamaan. Täytetyt paperit esitetään palvelutiskillä, jonka jälkeen varsinaisen numeron saaminen hoituu nopeasti.

Itse keräsin ennen vaihtoon lähtöä kaikki tarvittavat paperit yhteen kansioon. Kannattaa siis selvittää etukäteen, mitä kaikkia papereita vaihdossa tarvitsee, ja tulostaa ne jo Suomessa. Italiassa tulostaminen voi olla huomattavasti monimutkaisempaa, joten ennakointi on järkevää. Kannattaa huomioida, että esimerkiksi kuntosalia varten tarvitsee lähes poikkeuksetta lääkärintodistuksen ja mahdollisesti jopa sydänfilmin (kyllä!). Lääkärintodistuksesta saattaa Italiassa joutua maksamaan paljonkin, ja ilman sitä kuntosalille tuskin pääsee. Mikäli siis haluaa kuntosalille vaihdon aikana, on hyvä hoitaa asia jo Suomessa!

Ponte Vecchio silta
Kuuluisa Ponte Vecchio on Firenzen ainoa silta, joka selvisi toisen maailmansodan räjäytyksistä.
Opiskelu ja opetus

Omat kurssini Italiassa järjestettiin suurina massaluentoina. Niiden aikana riitti, kun oli paikalla ja kuunteli. Omasta opiskelurytmistä oli tärkeää pitää kiinni, sillä kukaan ei missään vaiheessa kysellyt perään. Itse suoritin opintoni pääasiassa italiaksi, mikä toi tietenkin lisähaastetta opiskeluun. Professorit kuitenkin suhtautuivat meihin vaihtareihin positiivisesti ja kannustavasti.

Italiassa tentit ovat enimmäkseen suullisia. Itse jännitin tenttitilanteita vähän liikaakin, mutta jälkikäteen on kuitenkin todettava, että suulliset tentit olivat ohi jopa helpommin ja nopeammin, kuin perinteiset paperitentit. Myös kuulustelijat tiesivät, että suullinen tentti jännittää tottumatonta. Tentin jälkeen olikin voittajafiilis!

Opiskelussa kannattaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Oman kokemukseni mukaan kaikki haluavat auttaa toisiaan. Onkin järkevää jakaa muistiinpanoja ja ajatuksia, se helpottaa monista tilanteista selviämistä.

Niin ja mikäli vaan mahdollista, kannattaa ottaa vaihdossa myös kielikursseja! Vähäinenkin italian kielen taito on iso etu monessa tilanteessa ja auttaa saamaan vaihdosta enemmän irti.
Vapaa-aika Firenzessä vaihtareille järjestettiin monenlaista toimintaa opiskelijajärjestöjen puolesta. Tämä oli hyvä tilaisuus päästä tutustumaan toisiin vaihtareihin ja solmimaan kaverisuhteita. Etenkin alussa kannattaa mennä moneen rientoon rohkeasti mukaan, sillä verkostoituminen tekee vaihtokokemuksesta huomattavasti kivemman. Vapaa-ajalla kannattaa lisäksi tutustua rauhassa uuteen kotikaupunkiin, sillä on mahtavaa, kun oppii tuntemaan paikat jo alussa. Tällöin liikkumisesta tulee sujuvaa.

Vaihdossa on hyvä muistaa, ettei koko aikaa tarvitse olla menossa jossakin. Uusia asioita tulee pienessä ajassa niin paljon, että niitä on hyvä ehtiä myös sulatella. Opiskelijajärjestöt tekevät Italian sisällä monenlaisia reissuja, niille kannattaa osallistua! Reissut tarjoavat edullisen ja huolettoman tavan nähdä Italiaa monipuolisemmin ja tutustua samalla toisiin vaihtareihin. Pienenä vinkkinä vielä opiskelijaystävällisiin illallisiin: kannattaa tutustua Italian aperitivo-kulttuuriin. Monista paikoista saa ihan mahtavan buffet-illallisen pelkästään yhden, vapaavalintaisen juoman hinnalla.

Vehreä puisto
Firenze on täynnä vehreitä puistoja, joissa ihmiset viettävät aikaa.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Etenkin kesäkuukausina Italiassa on yleensä todella kuuma. Firenzestä on merenrannalle jonkin verran matkaa, mutta kaupungissa on useita maauimaloita, jotka virkistävät ihanasti kuuman kauden aikana. Myös niiden pääsymaksut ovat kohtuullisia. Opiskelija-alennuksia ei Italiassa ole yhtä paljon, kuin Suomessa, mutta niitä kannattaa kuitenkin aina kysyä! Kannattaa myös tutustua Firenzen taidemuseoihin, niistä nuoret saavat tuntuvan alennuksen.

Italiassa on hyvä huomioida, että pankkikortti käy maksuvälineenä yleensä vain ketjuliikkeissä tai suurempien ostosten yhteydessä. Niinpä kannattaa kantaa käteistä mukana jatkuvasti. Jäi kyllä mieleen tilanne, jossa yritin ostaa kupillista kahvia melko monesta paikasta Firenzen keskustassa, mutta se ei onnistunut, sillä kolikot olivat päässeet loppumaan. Mikäli vain mahdollista, käteistä kannattaa nostaa mukaan jonkin verran jo Suomessa, sillä Italiassa automaatit yleensä veloittavat siitä lisämaksun.

Italiassa pärjää parhaiten, kun muistaa rennon asenteen! Kannattaa varautua siihen, että monien asioiden hoitaminen vie enemmän aikaa kuin Suomessa. Etenkin monet byrokraattiset toimet tuntuvat erikoisilta, mutta niistäkin selviää, kuin muistaa, että vaihtokokemus on ainutlaatuinen tilaisuus katsella asioita uudesta näkökulmasta. Kun ei lataa mihinkään mitään odotuksia, vaan asennoituu niin, että kaikki käy, säilyttää parhaiten mielenrauhansa Italian vaihdon aikana. Todennäköisesti vaihto on joka tapauksessa sellainen asia, jota tulevina vuosina muistelee kaivaten. Ei siis kannata antaa pienten vastoinkäymisten lannistaa, vaan nauttia ajasta mahdollisimman paljon!

Vaihtokertomus, University of Bologna, Forlìn kampus, Italia, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Edellisestä Erasmus-vaihdostani on ehtinyt kulua jo lähes vuosi. Vietin keväällä 2019 nelisen kuukautta Italiassa Bolognan yliopiston Forlìn kampuksella. Forlì on sympaattinen, pieni, asukasluvultaan noin Lahden kokoinen kaupunki 70 kilometriä Bolognasta kaakkoon.

Kandivaiheessa vietin Freiburgissa Etelä-Saksassa puoli vuotta opiskelijavaihdossa sekä pari kuukautta työharjoittelussa. Suhtautumiseni Italian vaihtoon oli hyvin erilainen kuin edelliseen. Ensimmäinen vaihto oli suorastaan maaginen ja tiesin, että näitä kokemuksia on ihan turha lähteä vertailemaan. Niinpä päätin keskittyä tällä kertaa hyvin erilaisiin asioihin. Osittain tämä johtui myös kielitaidostani, sillä en puhu italiaa. Saksassa sen sijaan kävin kurssini saksaksi ja tutustuin paikallisiin siinä sivussa.

Ennen lähtöä

Kyseessä oli kolmas Erasmus-vaihtoni ja toinen opiskelijavaihto, joten pahimmat lähtöpaineet olivat jo takana päin. Saksan työharjoitteluni kului Erasmus-hakujen sekä Mobility Onlinen merkeissä, joten koko prosessi oli siinä vaiheessa jo varsin tuttu. Olin hakenut Bolognan yliopiston paikkaa täydennyshauissa ja joutunut ottamaan yhteyttä liikkuvuuspalveluihin, sillä minun kohdallani oli käynyt jokin moka enkä ollut saanut ilmoitusta valinnasta. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja sain paikan. Sain riittävästi tietoa sähköpostin välityksellä sekä yliopiston nettisivuilta. Jokaisella vaihtarilla oli Forlìssa oma tutor, joka oli meihin yhteydessä ennen saapumista. Hän olisi pyydettäessä tullut jopa vastaan juna-asemalle.

Olin tutustunut kohdeyliopiston kurssitarjontaan (edellisen vuoden, sillä ajankohtaista ei vielä ollut julkaistu) pitäen mielessä sen, että todennäköisesti koko suunnitelmani tulee muuttumaan. Oppiaineessani Helsingissä kannustetaan valitsemaan kursseja omien kiinnostusten mukaan, joten tiesin saavani sisällytettyä kurssit opintoihini.

Ilmasto ja pakkaaminen

Pohjois-Italian ilmat voivat olla vielä viileitä helmi-maaliskuun vaihteessa. Etenkin Bolognassa sekä Forlìssa, joissa suurin osa kaupungin kävelykaduista on upotettu rakennusten julkisivuihin, massiivisten kivisten pylväiden alle, paleltaa herkästi jopa aurinkoisena, suhteellisen lämpimänä päivänä. Siinä, missä näitä katuja välttelee talviaikaan, kesällä niiden tuomaa viilennystä suorastaan janoaa. Paikalliset kulkevat aina parin kymmenen asteen tietämille asti talvitakeissa, joten itsekin sitä herkästi kokee olonsa mukavammaksi jonkinmoinen kevättakki päällä, ihan jo sosiaalisesta paineesta. Toisin kuin olin olettanut, shortsit, jotka olivat Etelä-Saksan kesässä olleet nr1 vaatekappale, jäivät hyvin vähälle käytölle. Ainakaan Forlìssa paikalliset eivät kulkeneet shortsit jalassa yliopistolla. Kannattaa suosia kerrastoja, sillä ohuempia vaatekappaleita voi käyttää sittenkin, kun on lämpimämmät kelit. Etelä-Italia on asia erikseen, sillä esimerkiksi Napolissa ilmasto on aivan toisenlainen.

Pakatessa kannattaa miettiä, millainen tekeminen itseä kiinnostaa. Itse harrastan paljon liikuntaa ja kävin muun muassa vaeltamassa, mihin Italiassa on loistavat mahdollisuudet, ja sitä varten mukana oli vaelluskengät sekä kevyet urheiluvaatteet. Yllättävän vähällä pärjää, joten liikaa ei kannata ottaa mukaan. Jää sitten tilaa kotiintuomisillekin (aka viini).

Asuminen

Kampuksen ESN (European student network) tarjosi apua asunnonhankinnassa ja sain sitä kautta huoneen neljän hengen kimppakämpästä. Meitä asui neljä ulkomaalaista opiskelijaa yhdessä. Jokaisella oli oma huone ja lisäksi jaoimme keittiön, pesuhuoneen/wcn, olohuoneen, ruokailutilan sekä ehkä kaupungin parhaan, suuren parvekkeen. Paikasta riippumatta asuntohakemus kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun kohdeyliopistolta on tullut ilmoitus hyväksynnästä. Kannattaa myös etsiä tietoa yliopiston nettisivuilta jne. jotta on jonkinlainen käsitys hintahaitarista sekä siitä, missä kannattaisi asua. Eri kaupungeissa on erilaisia paikkoja tarjolla ja kannattaakin miettiä omia prioriteetteja: hinta, sijainti, kunto/viihtyvyys. Asun täällä kotosalla lähes tunnin bussi-/junamatkan päässä yliopistolta ja vaihdossa nautinkin erityisesti kaiken keskellä olemisesta. Kaikissa vaihdoissani liikuin kävellen tai pyörällä, eikä ulos lähteminen ollut koskaan kiinni siitä, etteikö viitsisi pitkän matkan takia lähteä.

Rehellisesti sanottuna huoneeni oli sisustukseltaan aika järkyttävän näköinen. Tapetteineen ja huonekaluineen koko asunto oli todellinen isovanhempien kuolinpesä. Siinä oli tosi hyvätkin puolensa, sillä asunnosta löytyi kaikki tarvittava: petivaatteet, keittiövälineet, silitysrauta, varavuode vieraileville kavereille jne.

Forlì on todella pieni paikka, joten arjessa siellä voi pyörää lukuun ottamatta unohtaa kulkuvälineet. Itse asuin noin 500 metriä sekä kampukselta että pää-piazzalta. Juna-asemalle (joka on keskustan ulkopuolella) oli matkaa puolitoista kilometriä. Bologna on sen sijaan hieman isompi, tosin sielläkin luottaisin itse pyörään, jos on mahdollisuus hankkia sellainen.

Jos italia ei suju, kannattaa sitä opetella ainakin sen verran, että tuntee kohteliaat tervehdykset ja pärjää markkinoilla/jätskikiskalla. Vihannesten sun muiden nimet oppii nopeasti, kun jaksaa kysellä. Paikalliset puhuvat aika huonosti englantia, joten jo pienikin italiankielentaito auttaa pärjäämään arjessa ja osoittaa kiinnostusta ihmisiä ja kulttuuria kohtaan.

Kaupunki vaikutti erittäin turvalliselta, eikä edes yöaikaan tarvinnut kokea oloa turvattomaksi. Harvemmin kylläkään kuljin yöaikaan pidempää matkaa yksin, sillä aina joku kaveri asui lähettyvillä ja tuli yhtä matkaa.

Alun byrokratia

Suomalaisen tehokkuusajattelun voi jättää jo Helsingin lentokentälle, mutta muistelen saaneeni paikan päällä hyvät ohjeet siihen, mitä ilmoittautuessa pitää tehdä. Tässäkin kohtaa kaupungin kompaktiudesta oli hyötyä, sillä kaikki paikat, joissa piti vierailla, olivat lähes vierekkäin. Meitä vaihtareita oli myös vain muutama kymmenen, joten jonotusajat eivät paisuneet väsyttävän pitkiksi.

Opiskelu ja opetus

Minulla meni koko opintosuunnitelma uusiksi, sillä kurssien aikataulut sekä itse kurssit olivat muuttuneet edellisen vuoden kurssioppaasta aika reilusti. Joillekin kavereistani tämä oli pienoinen ongelma, sillä heidän piti suorittaa tietyt kurssit kotiyliopistoaan varten. Minun opintoni muodostuivat viidestä kurssista: yhdestä saksan pääaineopiskelijoiden kurssista (kurssi oli saksaksi) sekä sosiaalitieteistä. Kävin ensimmäisellä viikolla muutamalla ylimääräisellä luennolla tarkistamassa, millaisilta kurssit vaikuttavat ja valitsin niistä mielenkiintoisimmat.

Kursseille ilmoittauduttiin netissä, mutta jollekin kurssille muistan kävelleeni sisään ja kysyneeni, saanko osallistua. Sain osallistua. Professorit olivat avuliaita, eivätkä kurssien osallistumisrajoitukset olleet ainakaan minun tapauksessani tiukkoja. Jos pystyy ja saa, kannattaa valita sellaisia kursseja, joita omasta kurssitarjonnasta ei löytyisi.

Opinnot vaativat minulta mielestäni vähemmän kuin kotona ja kursseilta oli suhteellisen helppo saada hyviä arvosanoja. Käymilläni (seminaari)kursseilla tehtiin pääsääntöisesti yksi tai useampi esitelmä kirjallisuuteen pohjautuen ja lopuksi kirjoitettiin loppuessee. Kävin kurssit englanniksi ja kielitasovaatimus oli hieman matalampi kuin Helsingin yliopistolla. Koko lukukauden kestävillä kursseilla oli yleensä välitentti puolessa välissä. Italiaa yliopistolla pystyi opiskelemaan tasosta A2 ylöspäin. Aloittelijoille ei siis löytynyt maksutonta kurssia ollenkaan, mistä syystä en itse päätynyt italiankielenkurssille.

Se, millaiset päivärutiinisi ovat paikan päällä riippuvat paljolti opiskelemastasi aineesta. Päivät olivat minun tapauksessani aika samanlaisia kuin Suomessa, eli keskimäärin luento tai kaksi päivässä, joskus ehkä välipäivä välissä. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä minulla oli lähinnä kahden viikon intensiivikursseja, jotka ajoittuivat sopivasti toinen toisensa jälkeen. Olin yksi ensimmäisistä, joilla loppui kurssit, sillä viimeinen kurssini loppui jo toukokuun alussa. Viimeisen kuukauden vietin matkustellen ja graduni materiaalia keräten.

Vapaa-aika

Vaihtoon lähdetään oppimaan, ei opiskelemaan. Kirjoja voi lukea täältä Suomestakin käsin, mutta kaikkea sitä ympärillä tapahtuvaa ei kirjoista pääse kokemaan. Niinpä pyrin viettämään aikani muualla kuin yliopiston varsin mitäänsanomattomassa kirjastossa. Myös opiskelu lasketaan tähän oppimiseen, mutta siitä saa irti niin paljon muutakin kuin ne hauki on kala –tiedot. Suurin osa ajasta kului hyvän ruoan ja juoman merkeissä sekä liikkuen ja matkustaen. Markettien sijaan kannattaa suunnata ostosreissu markkinoille (Mercato delle Erbe), jossa hintataso on huokeampi ja valikoima parempi. Samalla pääsee kokemaan mielenkiintoisen kulttuurielämyksen! Ulkona syöminen on selkeästi edullisempaa kuin Suomessa, vaikkakin paikallisille se on tulotasoon nähden kallista. Ehkä tästä syystä paikallisia opiskelijoita ei näkynyt ravintoloissa joukoittain. Italiassa illallinen/päivällinen syödään huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa ja ravintoloihin mennään yleensä vasta kahdeksan jälkeen. Ennen sitä kannattaa kuitenkin käydä nauttimassa Aperol spritz aperitiivien kera, jotka saa (tai ainakin sai) alle 10 euron yhteishintaa. Yliopiston ruokalaa en voi suositella lainkaan. Se oli ylihinnoiteltu ja laadultaan surkea. Pääsääntöisesti laitoin siis itse ruoan.

Forlìn kampus on suhteellisen tuore ja kasvamassa, joten tarjonta on sen mukaista. Bolognan kampuksella ohjelmaa on paljon, joten osa osallistui toisinaan heidän ohjelmaansa. Lähes joka illalle oli kuitenkin jotakin ohjelmaa, ja yleensä kaikki vaihtarit olivat samassa paikassa. Forlì ei ole kummoinen bilemesta talvikaudella, ja vasta noin kuukausi ennen lähtöäni kaupunki alkoi elpyä ja festivaaleja ilmestyä katujen varsille. Bolognaan pääsee kätevästi junalla, mutta illan paluu voi tuottaa hankaluuksia, sillä viimeinen juna kulkee aika aikaisin. Jos juhlimaan lähtee, kannattaa varautua tulemaan aamun junalla takaisin.

Terveydenhuolto

EHIC-kortti on kaikki, mitä Euroopan sisällä tarvitset, jotta saat samaa palvelua kuin paikalliset. Italiassa lääkärille pääsi ilman varausta passia ja EHIC-korttia näyttämällä. Systeemi on vastaavanlainen kuin monessa muussa Euroopan maassa, eli menet valitsemasi lääkärin (yleensä pienelle) vastaanotolle.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Onpas ollut mukava palata muistoihin. Seuraavaksi muutama vinkki, ensin yleisesti Italiasta ja sen jälkeen spesifimmin vaihtokohteesta.

  • Italiassa asiat tapahtuvat omalla ajallaan ja oma asennoituminen onkin avainasemassa siinä, millainen kokemus vaihdosta tulee. Itse yritän aina ulkomaille muuttaessani suhtautua kaikkeen vastaantulevaan avoimen kiinnostuneesti ja rennosti. Asioista on turha stressata liikaa, sillä ne tuppaavat kyllä järjestymään, tosin usein hyvin eri tavalla kuin Suomessa.
  • Yleensä asioista pitää sanoa pari kertaa, jotta ne tapahtuisivat. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan yksinkertaisetsi paikallisten tapa hoitaa asioita.
  • Niiden omasta mielestä mahtavien tyyppien löytäminen voi viedä aikaa, joten kannattaa jatkaa tutustumista ihmisiin koko vaihdon ajan. Ihmiset on vaihdon timantti.
  • Jos olet hakenut Bolognan yliopistoon, selvitä, millä viidestä kampuksesta tulet opiskelemaan. En suosittele ottamaan kursseja eri kampuksilta, sillä välimatkat niiden välillä ovat suhteellisen pitkiä (junalla).

Paikan päällä kannattaa ottaa kaikki irti hyvistä ja suhteellisen edullisista junayhteyksistä (Trenitalia). Firenzeen pääsee 2-4 tunnissa, Veneziaan neljässä, Bolognaan tunnissa ja Modenaan puolessatoista, esimerkiksi. Suosittelen myös alueen pienempiä paikkoja kuten Imola (junalla puoli tuntia) sekä 15 kilometrin päässä sijaitseva aivan ihastuttava pieni kylä Bertinoro (autolla tai bussilla), josta tuli ehdoton lempparini. Tietysti myös San Marino on pakko käydä -listalla

Vaihtokertomus Università degli studi di Milano (La statale), kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi sujui ongelmitta. Sen jälkeen, kun olin saanut yliopistolta päätöksen nominoinnista ja ottanut paikan vastaan, yliopisto lähetti tietoni Milanoon. Ei mennyt kauaa, kun sain sieltä vastauksen ja ohjeet paikallisen haun tekemiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti yhden lomakkeen täyttämistä. Lomakkeella ilmoitettiin saapumis- ja lähtöpäivät ja valittiin samalla haluaako yliopiston asunnon vai ei ja haluaako osallistua italiankielen kursseille ja jos niin, mille tasolle. Tästä olisiko ollut kuukauden päästä tuli vahvistus vaihdosta, yliopiston käyttäjätunnukset, todistus opiskelijastatuksesta ja Erasmus-vaihdosta ja tarkemmat ohjeet asunnon hankkimiselle.

Asunnon hankkiminen käytännössä tarkoitti sähköpostin lähettämistä asuntoyksikköön, josta tuli tarkemmat ohjeet ja linkki asunnonvalintasivulle. Tänne sivulle kirjauduttiin yliopistolta saamilla tunnuksilla, valittiin asuntola ja hyväksymisen jälkeen asunnon numero tuli välittömästi järjestelmästä. Päivämäärät siirtyvät hakemuslomakkeelta. Tästä tuli vahvistus sähköpostiin ja ohjeet ensimmäisen kahden kuukauden vuokran maksamiselle. Samalla sain sähköpostiini asuntolan sisäänottokirjeen (Lettera d’ammissione), jolla sain avaimet asuntolaan.

Tämän jälkeen tehtäväksi jäi enää ostaa menolento, tehdä osoitteenmuutokset ja -siirrot, tehdä tarvittavat ilmoitukset Kelalle, järjestää oman asunnon kohtalo vaihdon ajaksi ja järjestellä matkavakuutus. Yliopisto edellyttää vakuutuksen olemassaoloa. En osaa sanoa tarkoittaako tämä sitä, että riittäisi, että ilmoittaa kuuluvansa Suomen sosiaaliturvaan vai tarkoittaako tämä erillistä matkavakuutusta. Minulla joka tapauksessa oli erillinen matkavakuutus, samoilla ehdoilla kuin mille tahansa muullekin matkalle.

Pakkaamisen aloitin edeltävänä viikonloppuna. Pakkasin ensin olennaisimmat, jonka jälkeen punnitsin laukun ja totesin, että sinne mahtuu vielä vaikka mitä ja otin sitten muutamia kirjoja ja muita ei niin oleellisia asioita. Monta asiaa jätin myös sen varaan, että ostan paikanpäältä. Näitä oli mm. keittiötarvikkeet.

Mukaan tulee ottaa useita passikuvia paperisessa muodossa! Itsellä oli sellainen perus 6 kpl paketti ja se riitti hyvin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Milanoon saavuttuani suuntasin ensin kentältä keskustaan. Saavuin junalla päärautatieasemalle ja suuntasin heti ensimmäiseksi ATM Pointille eli paikallisen HSL:n palvelupisteelle hankkiakseni matkakortin. Näytin saamaani todistusta, jolla sain opiskelijastatuksen itselleni. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen sain kortin heti mukaani, jolla oli opiskelijan kuukausilippu. Lippu maksaa 22€ kuukaudessa ja kelpaa koko Milanon urbaanin alueen (erittäin laaja keskusta) matkoihin.

Tästä jatkoin julkisilla kulkuvälineillä ja uudella hienolla kuvallisella matkakortillani kohti asuntolaa. Tänne päästyäni annoin heille lettera d’ammissionen ja lisäksi näytin henkilötodistuksen ja annoin yhden passikuvan liitettäväksi heidän arkistoonsa.

Minulle oli seuraavalle päivälle varattu tapaaminen yliopiston Erasmus-koordinaattorin kanssa. Tämä oli ilmeisesti vain muodollisuus sillä tapaaminen kesti n. 5 minuuttia ja sain opiskelijakorttini mukaan, jota tarvitaan erittäin harvoin.

Byrokratia oli toisin sanoen todella yksinkertaista. Joissakin paikoissa kysytään codice fiscalesta. Tämä veronumero on paikallinen henkilötunnus. Itse pärjäsin jättämällä kaikki kohdat tyhjiksi, joissa tätä kysyttiin (esim. matkakorttihakemus). Tämän saa hankittua etukäteen joko Italian suurlähetystön kautta tai sitten ilmeisesti paikallisista väestökirjanpitotoimistoista (Anagrafe).

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa soluasunnossa. Minulla oli oma huone ja kaksi kämppistä. Jaoimme keittiön ja kylpyhuoneen. Asuntolassa oli lisäksi pyykkitupa, jossa on pesukoneita ja kuivausrumpuja, joiden käyttö maksaa 1€/kone/kerta. Lisäksi asuntolassa on tv-huone, opiskeluhuone/”kirjasto” ja kahvi- ja välipala-automaatti.

Asuntolassa on 24h vastaanottovirkailija, jolle mm. jätetään avaimet lähtiessä ulos ja tämä vastaanottaa myös tulevan postin. Vastaanotossa on lisäksi mahdollisuus tulostaa ja kopioida.

Asuntolaan saa tuoda vieraita korkeintaan kaksi kerrallaan. Nämä tulee kirjata vastaanotossa olevaan rekisteriin ja heidän tulee jättää jotain pantiksi, jotta he lähtevät pois vierailuaikojen puitteissa. Vieraita sai olla kello 9 ja puolenyön välillä. Yöksi ei siis esimerkiksi saa jäädä.

Vuokra maksetaan kortilla ja linkki tätä varten tulee kuukausittain yliopiston sähköpostiin. Mikäli valitsee toisen vaihtoehdon, joka on tarjolla (tilillepanolomake), vuokra pitää käydä maksamassa käteisellä pankin konttoriin. Mukaan pitää ottaa tulostettu lappu.

Kuva huoneesta

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on melko paljon rennompaa kuin Suomessa. Milanossa ei ole jaksoja vaan samoja kursseja opiskellaan koko kevät. Opetus tapahtuu ympäri Milanoa. Oikeustieteellisen opinnot tapahtuivat pääasiassa yliopiston päärakennuksella Via Festa del Perdonolla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun varaa asuntolaa.

Luennot olivat n. 1,5 tunnin mittaisia pääosin. Aika on ilmoitettu kahtena tuntina (esim. 12.30-14.30), mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luento päättyy klo 14 ja alkaa kun opettaja tulee. Italiassa on erittäin yleistä, että opettaja tulee myöhässä (parhaimmillaan 35 min). Jotkut opettajat pitävät luentonsa kuitenkin tappiin eli ilmoitettuun loppumisaikaan saakka.

Materiaalit tulivat saataville Ariel-alustalle. Alussa englannin aksenttiin tottuminen vei hetken, mutta sen jälkeen luentojen seuraaminen oli helppoa. Toki uutta termistöä tuli valtavasti. Opetusmenetelmät vaihtelevat hirveästi opettajasta riippuen. Oli enemmän ja vähemmän osallistavaa. Lisäksi vierailevia professoreja oli runsaasti. Luennoilla on lisäksi läsnäolopakko 60-80%:iin saakka.

Yhden kurssin loppukoe oli 10-20-sivuinen essee, jota voi kirjoittaa koko kurssin ajan, yhdellä kirjallinen koe, kahdella suullinen koe. Suulliset kokeet ovat pääsääntö Italiassa.

Italian kielen opetus tapahtui iltaisin kahtena päivänä viikossa. Ennen opetuksen alkamista opiskelijoille teetettiin tasokoe, jonka perusteella opiskelijat jaettiin ryhmiin. Opetus meillä perustui todella vahvasti siihen millä tasolla opiskelijat olivat ja mitä kukin osasi tai ei osannut. Lopussa on tasokoe, jolla katsotaan, onko opiskelija oletetun mukaisesti siirtynyt seuraavalle kielen osaamisen tasolle. Itse olin tasolla A2 ja opetus tapahtui italiaksi.

Kuva yliopistolta

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italiassa englannin kielen osaaminen on melko kiven alla. Milanossa kuulemma puhutaan parasta englantia. Italian kielen osaaminen ei ole muodollinen edellytys, mutta suuri suositus. Asuntolassa henkilökunta ei puhu englantia lähes ollenkaan ja suurin osa ilmoituksista seinillä on italiaksi. Moni käytti Google Translateria tarvittaessa kommunikoinnissa henkilökunnan kanssa.

Ennen lähtöä saat lisäksi viestiä ESN:ltä (Erasmus Student Networkilta). Tähän kannattaa liittyä, sillä jäsenkortilla saa paljon alennuksia ja muita etuja. ESN:n toimintaan kannattaa muutenkin osallistua aktiivisesti. He tarjoavat kaikkea biletyksestä aina kaupunkikierroksiin ja muihin akateemisempiin tapahtumiin. Lisäksi heidän kauttaan voi hankkia itselleen ESN Buddyn. Tämä on eräänlainen henkilökohtainen tutori, jonka kanssa voi harjoitella italian kieltä, kysyä neuvoa missä vaan paikallisessa ongelmassa. Itse harjoittelin Buddyni kanssa italiaa ja lisäksi kysyin neuvoja mm. luokkahuoneiden löytämisessä ja Italian yleisten julkisen liikenteen lakkojen merkityksestä.

Tarkista puhelinliittymäsi ja nettisi toimivuus Italiassa. Itselle riittii hyvin Suomen liittymä enkä tarvinnut paikallista liittymää. Sama asia oli pankin suhteen. Kansainväliset pankkikortit (Visa, Mastercard ym.) hyväksytään monessa paikassa, mutta silti käteistä olisi hyvä olla aina mukana.

Italia varmasti on mielenkiintoinen kohde lähteä vaihtoon! Italiasta lähtee kokemusta rikkaampana ja näkee maailmaa ja etenkin Suomen erilaisessa valossa!

Kuva Milanon Duomon katolta

Vaihtokertomus, University of Padova, kevät 2018

Ennen lähtöä

Tiesin heti päästyäni opiskelemaan yliopistoon, että haluan lähteä vaihtoon jossain vaiheessa opintojani. Maisteriopintojen ensimmäinen vuosi osoittautui sopivaksi ajankohdaksi vaihdolle, joten hain Erasmus-vaihtoon keväällä 2017, viimeisenä kandivuotenani. Kevään hakuprosessi meni helposti ja Helsingin yliopistolta tulikin nopeasti vastaus, että minulle oli hyväksytty vaihtopaikka Padovan yliopistosta Italiasta. Koska hain paikkaa keväälle 2018, todellinen hakuprosessi itse kohdeyliopistoon alkoi vasta syksyllä 2018. Syksyllä toimitin kaikki vaaditut dokumentit Padovan yliopistoon ja hain asuntoa paikallisista SASSA-asuntoloista. Padovan yliopisto ei koskaan toimittanut varsinaista hyväksymiskirjettä, mutta minulle lähetettiin allekirjoitettu opintosuunnitelma.

Ennen lähtöä sain asuntoasiat hoidettua, tein muuttoilmoituksen ja hain Kelalta opintotukea ja -lainaa vaihdon ajaksi. Lisäksi hankin matkavakuutuksen puoleksi vuodeksi. Lentoliput ostin pari kuukautta ennen lähtöä. Odotin vaihtoa niin kovasti, etten oikeastaan ehtinyt jännittämään vieraaseen maahan muuttamista juuri lainkaan.

Asuminen

Hain ensin huonetta SASSA-asuntoloista, mutta ensimmäisessä haussa en saanut huonetta. Tämän vuoksi aloin hakea huonetta yksityisiltä vuokranantajilta. Onnekseni minuun otti yhteyttä kolme suomalaista poikaa, jotka opiskelivat Padovassa syyslukukauttaan ja etsivät uusia asukkaita asuntoonsa kevätlukukaudelle. Otin poikien tarjouksen vastaan ja päädyin ottamaan tuon asunnon kahden muun suomalaistytön kanssa. En tuntenut tyttöjä aiemmin, mutta tapasimme kerran ennen muuttoa Italiaan. Pojat toimittivat meille asunnon avaimet palatessaan Suomeen ja vasta Italiassa teimme vuokrasopimuksen vuokranantajamme kanssa ja maksoimme takuuvuokran. Sain SASSA:lta viestin toisen asuntohaun jälkeen, että minulle olisi huone tarjolla myös heidän kauttaan. Myös usealle ystävälleni tarjous tuli vasta toisen haun jälkeen. Ei kannata siis huolestua liikaa, jos et saa huonetta ensimmäisessä haussa.

Yksityisen vuokranantajan kautta hankitussa asunnossa on se hyvä puoli, että sinne saa viedä vieraita vapaasti ja todennäköisesti myös majoittaa mahdollisesti Suomesta tulevia vieraita. Hinnat Padovassa yksityisten vuokranantajien tarjoamissa huoneissa ovat aika samaa luokkaa kuin asuntoloissa, mikäli jakaa asunnon muiden kanssa. Me jaoimme kolmestaan 800 euron vuokran.

Opiskelin Padovan yliopiston Agripolis-kampuksella, joka sijaitsee noin 10 km Padovasta, Legnarossa. Agripoliksessa opiskelevien kannattaakin kulkuyhteyksien vuoksi katsella asuntoja Padovan etelä- ja itäpuolelta. Itse asuin Santa Rita -nimisellä alueella ja voin lämpimästi suositella sitä. Legnarosta en asuntoa etsisi, jos yhtään haluaa osallistua vaihto-opiskelijoille tarkoitettuihin tapahtumiin. Bussiyhteydet ilta-aikaan ovat heikot tuolla välillä.

Alkubyrokratia

Saavuin Padovaan melkein viikkoa ennen tervetuliaisviikkoamme. Heti ensimmäisinä päivinä hankin ESN (Erasmus Student Network) -kortin ESN-toimistolta. Korttia varten tarvittiin 2 passikuvaa sekä 10 euroa käteistä. Tällä kortilla saa ESN-jäsenyyden ja samalla osallistumisoikeuden kaikkiin järjestön tapahtumiin, matkoille ja juhliin. Lisäksi kortilla saa alennusta esim. Ryanairilta, Flixbusilta ja paikallisissa baareissa. Muita ensimmäisten päivien tehtäviä oli käydä ESU:n toimistolla, josta saimme sinisen kansion, jossa oli tarvittavat dokumentit yliopiston rekisteröitymis- ja vakuutusmaksun maksamiseen (n. 20 euroa) sekä opiskelijakortti, jolla sai alennuksen muun muassa yliopiston ruokalassa sekä vapaapääsyn luonnontieteelliseen puutarhaan. Maksu tuli suorittaa tietyssä pankissa. Emme saaneet mitään ohjeita kursseille ilmoittautumiseen ja yliopiston käyttäjätunnusten kanssa oli alkuun hieman ongelmia. Nämä ohjeet saimme vasta tervetuliaisviikolla kampuksen tervetuliaispäivänä. Huono juttu oli vain se, että kurssit alkoivat jo tervetuliaisviikolla ja kampuksen tervetuliaispäivä oli vasta loppuviikosta, kun kurssit olivat jo täydessä vauhdissa. Itse löysin kurssiaikataulut jo ennen tervetuliaisviikkoa, mutta olin ainoa kevään vaihto-oppilaista, joka oli jo ensimmäisillä luennoilla. Useimmat alun luennoista olivat myös päällekkäin tervetuliaisviikon tapahtumien kanssa. Agripolis-kampuksella oltiin todella rentoja näiden poissaolojen kanssa, mutta kuulin, että esimerkiksi psykologian laitoksella professorit eivät suhtautuneet niihin suopeasti.

Opiskelu

Opiskelin Padovassa Italian Food and Wine -opintokokonaisuuden kursseja. Opiskelen Suomessa elintarviketieteitä, ja voin sanoa, että useimmat asiat kursseilla olivat jo entuudestaan tuttuja. Kurssit olivat kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoisia sisältäen runsaasti opintomatkoja ympäri Italiaa sekä esimerkiksi suklaan, oliiviöljyn ja viinien aistinvaraista arviointia. Vierailimme muun muassa oliiviöljytehtaissa, panimossa, viinitiloilla ja -tehtaissa sekä kuivahedelmiä ja pähkinöitä valmistavassa tehtaassa. Matkat sijoittuivat Buglian, Ligurian, Veneton sekä Trentinon maakuntiin. Opetus tapahtui Suomeen verrattuna melko pienissä ryhmissä ja professorit haastoivat osallistumaan keskusteluun. Jokaiseen kurssiin kuului yksi ryhmätyöesitys, mutta ei minkäänlaisia raportteja. Suurin ero ja itselleni eniten harmaita hiuksia aiheuttivat suulliset tentit. Olen kova jännittämään tuollaisia tilanteita, mutta loppujen lopuksi professorit olivat suullisissa tenteissä hyvin armollisia ja ohjasivat keskustelua oikeaan suuntaan.

Suklaatasting

Vaihtoelämä ja vinkit

Vaihtoelämäni sisälsi paljon matkustelua ympäri Italiaa (ja vähän lähimaissakin), uusien ystävien kanssa vietettyä aikaa, maailman parhaan ruuan syömistä, opiskelua ja no… juhlimista. Suosittelen osallistumaan ainakin ensimmäisten viikkojen aikana kaikkiin mahdollisiin sinua yhtään kiinnostaviin tapahtumiin. Tapasin tervetuliaisviikolla parhaimmat vaihtokaverini ja meille muodostui todella tiivis porukka. Olemme nähneet jo kerran vaihdon jälkeen ja lennot seuraavaan tapaamiseenkin on jo hankittu. Italia on aivan uskomattoman kaunis maa, ja et millään ehdi näkemään läheskään kaikkea, mutta suosittelen kiertämään Italiaa niin paljon kuin vain ehdit ja pystyt. Sitten kun on aika alkaa päntätä tentteihin ja valmistella esityksiä kursseille, suosittelen opiskeluhetkiin yliopiston kirjastojen lisäksi Padovan luonnontieteellistä puutarhaa. Sisäpuutarhassa on todella kiva alue kaiken vehreyden keskellä, jossa voi rauhoittua opiskelemaan ja lisäksi siellä on erittäin hyvä wi-fi (samaa ei voi sanoa kaikista yliopiston opiskeluhuoneista). Parasta jäätelöä Padovassa saa La Romana -gelateriasta ja parhaat Aperol Spritzit All’Ombra della Piazzasta (plus todella hyviä pieniä pizzoja sekä pieniä leipiä eri täytteillä). Hyviä pizzoja saa Pago Pagosta, Al Duomosta ja Rosso Pomodorosta. Jos kuitenkin haluat maistaa maailman parasta pizzaa, matkusta Napoliin! Muista hankkia pyörä, se on kultaakin kalliimpi Padovassa. Mutta kaikista tärkeintä: muista nauttia joka hetkestä, äläkä stressaa pienistä. Pienet vastoinkäymiset saattavat tuntua hirvittävän suurilta, mutta 99% vaihdosta on elämän parasta aikaa – oma positiivinen asenne on kaiken a ja o.

La Romana
All´Ombra

Vaihtokertomus, University of Bologna, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Minut valittiin vaihto-opiskelijaksi Bolognan yliopistoon keväällä 2017, eli noin vuosi ennen varsinaisten vaihto-opintojen alkamista. Olin kuullut kaveriltani, että asuntotilanne erityisesti Bolognassa, johtuen kymmenistä tuhansista siellä opiskelevista opiskelijoista, olisi erityisen tiukka. Tämän takia aloin etsimään asuntoa keväälle 2018 jo hyvissä ajoin kesän 2017 aikana. Italian ollessa EU:n jäsenmaa ei opiskelijoiden vapaan liikkuvuuden nimissä minun tarvinnut selvitellä viisumi- tai muita vastaavia asioita.

Asumiskuvioiden lisäksi, minun tuli hoitaa rekisteröityminen Bolognan yliopistoon ja Erasmus-apurahan hakeminen ennen saapumistani Italiaan. Nämä olivat hyvin helppohoitoisia tehtäviä, eikä niissä vaadittu sen kummallisempaa byrokratiaa tai selvittelyjä. Rekisteröitymisen jälkeen, kun olin saanut tunnukset Bolognan yliopiston tietojärjestelmään, tuli minun laatia alustava opintosuunnitelmani Bolognaan. Varmojen suunnitelmien tekeminen oli kuitenkin haastavaa, sillä kevään kursseista tuli tietoa Bolognan yliopiston verkkosivustolle vasta alkuvuonna 2018. Olin kuitenkin saanut hiukan viitteitä mahdollisista kursseista edellisvuoden kurssien perusteella, jotka löysin yliopiston verkkosivulta. Muutenkin, kursseja pystyi vaihtamaan melko helposti paikan päällä. Ainut vaiva oli aina päivittää learning agreementia Suomeen, jokaisen kurssimuutoksen jälkeen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia itse vaihtokohteessa oli mielestäni melko minimaalista. Päästyäni Bolognaan, tuli minun kirjautua sisään yliopistolle opintotoimistolla ja vahvistaa Bolognan intranetissä haluamani kurssit. Opintotoimistossa minun tuli vierailla vielä toistamiseen saadakseni italialainen opiskelijakorttini.

Asuminen

Asumisen järjestäminen oli ehkä vaihtoni suurimpia haasteita. Kuten mainitsin aikaisemmin on vuokra-asuntojen tilanne Bolognassa todella heikko, mikä aiheutti lievää stressiä itsellenikin. Olin varannut itselleni hyvissä ajoin Airbnb-sivuston kautta yksiön kohtuulliseen hintaan Bolognan keskustasta. Kuukautta ennen opintojeni alkamista, vuokraemäntäni kuitenkin ilmoitti tarvitsevansa asunnon omaan käyttöönsä, jolloin jouduin etsimään uutta asuntoa muualta. Minulla oli onneksi ollut kaveri vaihdossa samassa kaupungissa syyslukukaudella, joten onnistuin hänen kauttaan saamaan oman huoneen kaksimakuuhuoneisesta asunnosta itselleni. Kämppäkaverinani oli hollantilainen taidehistorian opiskelija, jonka tapasin ensimmäistä kertaa muuttaessani asuntoon helmikuun alussa.

Jälkeenpäin ajateltuna löytämäni asunto oli oikea onnenpotku, sillä moni ystäväni joutuiheikon asuntotilanteen takia, asumaan hostellissa ensimmäisten vaihtoviikkojensa ajan, ennen kuin löysivät pysyvämmän asunnon. Yksi ystävistäni joutui myös huijauksen kohteeksi vuokrattuaan asuntoa, jota ei ollut ollenkaan olemassa. Jos olet suuntaamassa Bolognaan vaihtoon, voin itse suositella asunnon löytämiseksi käyttämään kansainvälisiä palvelunatarjoajia kuten esimerkiksi Airbnb, Uniplaces, Housinganywhere, sillä Bolognan yliopistolta ei juurikaan saa apua asunnon löytämiseen. Myös erilaiset facebook-ryhmät ovat opiskelijoiden suosiossa vuokranvälityksessä, mutta tällöin kannattaa itse käydä katsomassa asuntoa ennen kuin maksaa omistajalle mitään.

Vaikka minun kohdallani aikaisin liikkeellä oleminen ei maksanutkaan itseään takaisin, voisin silti kuvitella sen auttavan kivan asunnon löytämisessä.

Yksi kahdestatoista pystyssä olevasta kaupungin portista.

Opiskelu ja opetus

Kaikkien oikeustieteellisen kurssien ensimmäiset luennot olivat samalla viikolla helmikuussa. Näiden luentojen tarkoitus oli esitellä kurssin toimintatapoja ja antaa opiskelijalle jonkinlainen kuva kurssin asiasisällöstä. Itse vaihdoin ensimmäisen viikon luentojen jälkeen noin puolet valitsemistani kursseista toisiin, mielestäni mielenkiintoisempiin ja paremmin organisoituihin kursseihin. Vaihtaminen oli helppoa Bolognan yliopiston intranetissä, minkä lisäksi learning agreement tuli päivittää Suomeen.

Luennot olivat joka viikko samaan aikaan aina toukokuun puoleenväliin saakka, jolloin alkoi lukuloma loppukokeita varten. Luentojen taso vaihteli suuresti luennoitsijan asiantuntemuksen ja kielitaidon mukaan. Luennot ja kurssit, jotka valitsin, oli englanniksi, vaikka myös italiaksi opiskelu oli mahdollista. Kielitaidon merkitys korostui omassa luentoaktiivisuudessani ja paras luentosarja mielestäni olikin amerikkalais-italialaisen professorin pitämä kurssi Euroopan sisämarkkinaoikeudesta. Loppukokeet järjestettiin joko suullisena tenttinä tai esseemuodossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelen olemaan aktiivinen ja hereillä asunnon hankkimisen suhteen jo melko hyvissä ajoin. Tämä ei kuitenkaan aina ole välttämätöntä ja joskus asunnon paikan päältä hankkiminen voi olla helpompaa, kun pystyy itse asioimaan vuokranantajan kanssa kasvotusten ja muutenkin tarkastamaan vuokraamansa asunnon kunnon etukäteen.

Bolognaan lähtijöille voin myös suositella kaupungin sisäisen bussikortin hankkimista. Erasmus-opiskelija saa sen kymmenellä eurolla ja se kattaa kaiken Bolognan sisäisen liikenteen koko vaihtovuotesi tai lukukautesi ajan. Muutenkin liikkuessa Italiassa kaupunkien välillä on junien ja bussien käyttö suositeltavaa. Bussilippuja voi saada Flixbusin tyyppisiltä yrityksiltä halvalla, kun taas junalla liikkuminen on usein nopeampaa. Suurin osa Italiassa operoivista luotijuna-linjoista, joita hallinnoi Trenitalia ja Italo-nimiset yritykset, kulkevat Bolognan kautta. Näitä käyttämällä pääsee Bolognasta esimerkiksi Milanoon tunnissa ja Venetsiaan 1,5 tunnissa.

Bolognan yliopistossa, kuten myös osassa muita Italialaisia vaihtoyliopistoja, toimii kaksi vaihto-opiskelijoiden järjestöä nimeltään Erasmusland ja Erasmus Student Network (ESN). Voin lämpimästi suositella osallistumista näiden yhteisöjen järjestämiin tapahtumiin ja reissuihin, sillä niissä on helppo tavata ihmisiä ja löytää kavereita. Nämä yhteisöt järjestävät myös urheilutapahtumia ja itse osallistuinkin esimerkiksi heidän järjestämiin koripallo- ja lentopalloturnauksiin.

Italiaan lähtiessä kannattaa aina aikatauluissa ottaa huomioon tietty etelä-euroopan lisä, etenkin julkisessa liikenteessä. Esimerkiksi kaupungin sisäiset bussit kulkevat vähän mihin aikaan sattuvat ja junat ovat usein myöhässä kun kelit huononevat. Myös lakot aiheuttivat tiettyjä ongelmia aina silloin tällöin juna- ja bussiliikenteeseen. Ei siis kannata edes odottaa julkisen liikenteen saapuvan minuutin tarkasti tai joudut pettymään todella usein vaihtosi aikana.

Kaiken kaikkiaan Italian kaikki hyvät puolet kulttuurin, historian ja huikean ruoan muodossa saavat unohtamaan nopeasti sen ongelmat. Oikealla asenteella matkatessa, ei Italiaan voi olla ihastumatta. Katsoessani ulos synkkään ja myrskyiseen Suomeen, en voi kuin vain toivoa, että olisin lähdössä takaisin Italiaan ja Bolognaan viettämään elämäni yhtä parhaista vuosista.

Yleiskuva kaupungista

Vaihtokertomus, L’Università degli Studi di Torino, Syksy 2017

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Torinon yliopiston hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli heinäkuussa 2017. Ennen sitä sain hankittua asunnon Torinosta perhetuttuni kautta. Jos asuntoa ei olisi löytynyt noin helposti, olisin hankkinut sen paikanpäältä. En juurikaan valmistautunut etukäteen. Vaihdoin puhelinliittymääni Euroopan alueella toimivan ilmaisen netin, ja tutustuin jonkin verran Torinon ja Italian historiaan. Torinoon piti täyttää Learning agreement. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kun menet paikanpäälle, mitään LA:n kursseista ei järjestetä. Todennäköisesti saat pallotella LA:ta useamman kerran yliopistojen välillä, ennen kuin kurssit löytyvät.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suomalaiselle varoituksen sana: Italiassa mitään ei hoideta verkossa, vaan jokainen asia lähtien citypyörästä sähkösopimukseen tulee hoitaa paikanpäällä. Ensimmäiset kaksi viikkoa sujuikin jonottaessa milloin missäkin. Usein vasta luukulla selvisi, että jokin tietty kopio tietystä paperista puuttui, jonka seurauksena se piti hakea kotoa ja tulla takaisin jonottamaan seuraavana päivänä 🙂

Koulun aloituksen oma-aloitteiseen selvittämiseen kannattaa nähdä vaivaa. Meillä selvisi alkuperäisenä aloituspäivänä, että koulu alkaakin vasta seuraavalla viikolla. Samoin oma-aloitteisuus muihin vaihto-oppilaisiin tutustumisessa kannattaa, sillä koulun puolesta ei järjestetä juurikaan ohjelmaa vaihtareille.

Asioita joita ensimmäisinä viikkoina tulee eteen:

  • Fiscal code (Codice fiscale) on Italian ”Sosiaaliturvatunnus”, jota tarvitsee lähes kaikissa virallisissa asioissa. Esimerkiksi vuokra- ja sähkösopimuksissa tuota vaaditaan (samoin kun palauttaa Ikeaan tavaraa J ). Codice Fiscalen saa Porta Susan aseman vierestä osoitteesta Corso Bolzano, 30.
  • Vaihto-oppilaaksi ilmoittautuminen Via Po:lla kannattaa hoitaa mahdollisimman pian. Huomaa että vaihdon aloituspäiväksi tulee se päivä, jolloin käyt ilmoittautumassa Via Pon toimistoon
  • Opiskelijakortti haetaan, kun ilmoittautuminen Via Polla on tehty, osoitteen saa sieltä toimistosta. Varaudu pitkiin jonoihin!
  • Opiskelijakortti toimii bussikorttina. Opiskelija-alennuksen voi ladata Porta Susalla olevassa toimistossa, kannattaa varautua pitkiin jonoihin. Opiskelijalle yksi kuukausi maksaa 25 euroa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen seuraavat kuukaudet voi ladata Tabacchiereista, joita löytyy kaduilta.
  • Sähkösopimus:
  • Tobike, eli Torinolaisten Alepapyörä on tosi kätevä ja hyvä systeemi, jos uskaltautuu heittäytyä italialaiseen liikenteeseen. Tobikea voi käydä jonottamassa Via santa chiara 26:ssa. Yksi vuosi maksaa 18 euroa

Asunnon hankinta

Asunnon hankinta kannattaa tehdä vasta paikanpäällä. Itse löysin asunnon tutun kautta etukäteen, mutta kaksi muuta suomalaista vaihtaria käyttivät asunnon etsintään kaksi viikkoa lähes yötä päivää. Pitkää pinnaa siis tässäkin! Italialaisille sopimus ei aina tarkoita, että asia olisi sovittuJ Käytiin esimerkiksi useammassa asuntonäytössä niin, että asunnon omistaja ei ilmestynyt paikalle ja tuli hukka reissu.

Yliopiston majoitusta voi hyödyntää kaksi viikkoa. Sen lisäksi Torinossa on paljon suhteellisen edullisia Airbnb-huoneita. Osa vaihtareista sai sovittua Airbnb:n koko vaihdon ajaksi.

Yksiön vuokra Torinossa on melkein Suomen hinnoissa ja vaihto-oppilaille suositellaan yhteismajoituksia. Huone kimppakämpässä maksaa noin 350-450e/kk. Tuon lisäksi kannattaa huomioida, että italialaisissa vuokrasopimuksissa lukee usein ”Plus laskut”, eli vuokrasuhteen lopussa saattaa tulla yllätyslasku esimerkiksi sähköstä. Double room on noin 300 euroa. Osoitteita mistä asunnot lopulta löytyivät suhteellisen helposti: subito.it ja camplussa. Asunnon sijainnin suhteen kannattaa olla joustava, Torinossa on monia kivoja alueita! Suosittelen kuitenkin metropysäkkien varrelta etsimistä ensimmäisenä. Vältettäviä alueita ulkomaalaisille ovat Aurora (Mercato Porta Palazzo Turinin ja joen välinen alue) sekä San Salvarion alue lähellä Porta Nuovaa (esimerkiksi Via Nizza).

Opiskelu ja opetus

Koulu oli monella tapaa suomalaiselle elämys, johon ei kannata suhtautua liian vakavasti. Oma-aloitteisuus auttaa, (mutta ei välttämättä pelasta) sillä monet käytännön asiat selvisivät vasta vaihdon ihan loppu vaiheessa. Aikataulut venyvät, tenttejä perutan samana päivänä, uusintaa ei järjestetäkkään, menet tunnille missä selviää, että kurssi siirtyy vuodella jne.

Hyödyllistä tietoa seuraavalle vaihtoon lähtijälle

Torino on turvallinen kaupunki, missä ei pelottanut pyöräillä yöllä kaupungilta kotiin. Siellä rakastetaan jalkapalloa (Juventusta), ruokaa ja viiniä. Nauti italialaisesta kulttuurista ja matkusta!

Torino on täynnä niin uskomattomia ravintoloita ja kahviloita, että niistä kannattaa ottaa kaikki irti! Mieluiten joka päivä ulos syömään 🙂 Italialaisille ruoka ja juoma on suurin ylpeyden aihe, he jaksavat ikuisesti puhua siitä ja kehua sitä, suosittelen olemaan samaa mieltä! Torinossa turisteja on vähän ja ruoka on sitä parempaa, oikeaa italialaista. Monessa paikassa on siesta, eli ruokaa ei saa silloin kun suomalaiset sitä haluaisivat, mutta siihen tottuu nopeasti. Monet ravintolat avaavat iltaan 18-19 aikaan. Varaudu myös siihen, että suomalaisten ruokatavat (esim lounas klo 11) herättää naurua ja hilpeyttä paikallisissa.

MUST:

Apericena: Italialaisten illanviettoa, missä juoma ja seisova pöytä maksaa 10-12 euroa. Ihan paras tapa viettää aikaa! Parhaat Torinossa: Beerba, Zelli, Platti, varaa aina pöytä!

Kahviloita: Joka kulmassa, vanhimmat perustettu 1800-luvulla. Vinkkejä Dezzutto, Platti, Vergnanot, Vittorio Veneton kahvilat

Gelato: La Romana (Maista jokaista makua)

Pizza: Napples, Sarcchiapone, Fratelli Pummaro (Pian huomaat itsekin, että mikä tahansa lätty ei kelpaa;))

Italialaisia: Gerla (Perustettu 1927), DeFilippis, La Taverna Dei Mercanti

 

 

Vaihtokertomus, L’Università degli Studi di Milano, kevät 2017

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain ennen vaihtoon lähtöäni hyväksymistiedon vaihtoyliopistostani sekä ohjeet vaihtopaikan hakemiseksi. Vaihtoyliopiston järjestelmä, jossa opiskeluoikeutta haettiin oli selkeä, ja tieto hyväksymisestä tuli nopeasti. Vaihtoyliopisto lähetti myös ohjeet yliopiston asuntolamajoituksen hakemiseksi. Hankin ennen lähtöä myös majoituksen, ja lensin kaupunkiin noin viikkoa ennen opetuksen alkamista.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistossa ei järjestetty vaihtareille varsinaista orientaatiotilaisuutta, jossa oltaisiin käsitelty esimerkiksi kursseille ilmoittautumista. Heti maahan saapumisen jälkeen tuli kuitenkin käydä rekisteröitymässä yliopiston vaihtotoimistossa läsnäolevaksi opiskelijaksi – vaihtotoimistosta annettiin mm. opiskelijakortti ja läsnäolotodistus, joiden avulla sai haettua opiskelijahintaisen kuukausilipun julkiseen liikenteeseen lähellä olevasta ATM-toimistosta. Kurssien alkamispäivä ja kurssirakennusten sijainnit tuli itse tarkistaa yliopiston nettisivuilta. Milanon yliopistossa kurssini olivat kolmessa eri rakennuksessa, jotka olivat noin 10 minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Kurssien alkaessa ei haitannut, vaikka kursseille ei ollut vielä ilmoittautunut – monet paikalliset opiskelijat kävivät katsomassa ensimmäisillä luennoilla, olivatko kurssit kiinnostavia, ennen kuin ilmoittautuivat haluamilleen kursseille. Varsinainen ilmoittautuminen tuli tehdä kahden viikon kuluessa opintojen alkamisesta, mutta tästäkin oltiin joustavia.

Asuminen

Halusin asua paikallisten kanssa, ja hankin asunnon noin kuukautta ennen vaihtoon lähtöäni “Cerco/offro stanza a Milano” Facebook-ryhmän kautta. Vastaavia ryhmiä oli Facebookissa useita. Juttelin ensin ilmoituksen lähettäjän kanssa Facebookissa, jonka jälkeen soitimme videopuhelun, jossa hän näytti asuntoa. Sovimme, että maksan ensimmäisen vuokran vasta sisäänmuuttopäivänä. Kirjalliseen vuokrasopimukseen suhtaudutaan käsitykseni mukaan hieman nihkeästi, ja itsellänikin oli vuokranantajan pyynnöstä ainoastaan suullinen sopimus. Maksoin tilavasta huoneesta kerrostalokolmiossa metron varrelta (noin 35min yliopistolle) 400 euroa kuukaudessa. Monet opiskelukaverini asuivat yliopiston asuntoloissa lähellä kampusta. Vuokra oli noin 500 euroa kuukaudessa, ja siihen sisältyi majoitus kahden hengen jaetussa huoneessa. Huoneissa oli oma kylpyhuone, mutta keittiötilat olivat erikseen. Kannattaa huomioida, että ainakaan kyseisiin asuntoloihin ei saanut lainkaan tuoda yövieraita, joten jos ystäviä / sukulaisia on tulossa käymään, tulee etsiä täksi ajaksi majoitus muualta. Monet vaihtarit olivat löytäneet majoituksen myös airbnb:n kautta.

Opiskelu ja opetus

Englanninkielisten kurssien tarjonta oli yliopiston kansainvälisen maisteriohjelman vuoksi poikkeuksellisen hyvä. Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia, ja pääosin opetuksen laatu oli oikein hyvää. Jotkut opettajat olivat epävarmoja omasta englanninkielentaidostaan, ja aluksi vahvoja aksentteja oli hankala ymmärtää, ja se heikensi tuntien mielekkyyttä. Kurssit olivat osallistujamäärältään pieniä – ryhmäni vaihtelivat 2 hengen opetuksesta noin 15 hengen opetukseen. Kursseilla tehtiin jonkin verran ryhmätehtäviä ja opetustyyli oli keskustelevampi kuin Suomessa. Tunneille tuli myös valmistautua etukäteen lukemalla professorin määräämä ennakkomateriaali, josta usein keskusteltiin tunneilla. Jotkut ystäväni kävivät myös italiankielisillä kursseilla, mutta kokivat ne erittäin haastaviksi ja aikaa vieviksi, vaikkakin hyödyllisiksi. Ymmärsin, että vaihtarit eivät ainakaan kaikilla kursseilla saaneet mitään helpotusta tenttien suhteen italiankielisillä kursseilla. Tenttien suoritustapa vaihteli – osalla kursseista arvosana muodostui useista osasuorituksista, kuten suullisista esitelmistä, tuntiaktiivisuudesta ja tehtävien tekemisestä. Monilla tunneilla harjoiteltiin käytännössä kurssien sisältöä, kuten tehtiin sovitteluharjoituksia tai tehtiin leikkioikeudenkäyntejä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italiassa cash is king – kortti ei käy kaikissa paikoissa, ja niissäkin joissa käy, on usein minimiostosraja kortilla maksamiselle. Ruoka marketeissa, samoin kuin ulkona syöminen ovat halpoja Suomen hintatasoon verrattuna. MOOVIT-appi on todella kätevä ainakin Milanossa – paikallisen HSL:n (ATM) reittiopas on tosi huono, näyttää reitin mutta ei aikatauluja, jotka täytyy katsoa erikseen kunkin kulkuvälineen ja pysäkin kohdalta. MOOVIT on onnistunut yhdistämään nämä loistavasti, ja näyttää myös mahdolliset myöhästymiset liikenteessä. Uber ei oikein toimi Italiassa, ja suosittelen käyttämään MyTaxi-sovellusta, joka toimii samaan tapaan kuin Uber, eli helppoa tilata taksi jos ei tiedä osoitetta.  Muutoin, paikalliset ovat todella ihania ja helposti lähestyttäviä. Englanninkielentaito on yleisesti ottaen aika heikko, eli italian alkeet on hyvä osata. Maasta kannattaa nauttia täysillä, ja esimerkiksi junalla matkustaminen on todella edullista – isoja junayhtiöitä on kaksi, joiden hintoja kannattaa vertailla jos suunnittele esimerkiksi matkustamista. Myös Flixbus on loistava ja halpa vaihtoehto lyhyemmille (tai pidemmillekin reissuille). Reissasin itse hyvin paljon vaihdon aikana, ja sen jälkeen ja suosittelen tätä kaikille!

Vaihtokertomus, Università degli Studi di Padova, syksy 2016

Maatalous-metsätieteen opiskelija

Ennen lähtöä

Italia oli yksi suosikkikohteistani, joita mietin erasmusvaihtoani varten. Padovan yliopisto pisti silmään sen historian ja sijainnin takia. Se on Italian toisiksi vanhin yliopisto ja se sijaitsee lähellä Venetsiaa, lisäksi se on lyhyen junamatkan päässä myös Veronasta, Milanosta ja monesta muusta mielenkiintoisesta kohteesta Italian ulkopuolellakin.

Sain ensin tiedon yliopistoltani, että pääsin Padovaan vaihtoon ja pian perässä tuli Padovan yliopistolta vahvistus vaihtopaikan saamisesta. Ennen lähtöäni vaihtoon tulostin varalta kaikki paperit, mitä olin omalta ja vaihtoyliopistoltani saanut. Ajattelin että se helpottaa, jos papereita tarvitsee ja niiden tulostaminen olisi vaikeaa tai kallista Italiassa. Tarvittavia täytettäviä papereita tuli kuitenkin koko ajan lisää, muun muassa koska muutin ”learning agreementiä” Italiassa, eli vaihdoin kursseja paikan päällä siitä, mitä olin aluksi ajatellut ottavani. Kuitenkin sekä tulostus, papereiden saanti (koulujen sivuilta netin kautta muun muassa) ja kurssien muuttaminen olivat kaikki helppoja operaatioita.

Byrokratiasta pari sanaa

Suomen päässäkin vaihtoon lähdössä saa käydä aikamoista paperisotaa, joten pelkäsin jo valmiiksi kaikkea sitä paperimäärää, joka italiassa minua odottaisi. Saavuttuani Padovaan ensimmäisinä tutustumispäivinä saimme ohjeet ”sinisestä kansiosta”, jonka saisimme ja josta löytyisi lähes kaikki vaihtoa varten tarvitsemamme dokumentit. Ne tuli hakea yhdestä kohteesta, täyttää ja palauttaa ensimmäisenä oman kampuksen tutustumispäivänä. Kaikki ei ollut niin selkeää kuin voisi toivoa, mutta ohjeita sai netistä, ensimmäisenä tutustumispäivänä paikalla olleilta opettajilta, omalta kampuksen ”buddylta”, eli omalta määrätyltä tutorilta… Eli apua tarvitessa kyllä sai kun osasi kysyä.

Asuminen

Aloin etsimään asuntoa heti kun sain tiedon, että pääsen opiskelemaan Padovaan. Löysin asunnon nopeasti Erasmusu.com nettisuvulta, jossa yksityiset kodinomistajat etsivät alivuokralaisia. Löysin ihanan asunnon, joka oli pyörällä 10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Asunto oli kaksikerroksinen, jonka yläkertaa vuokrasin. Minulla oli oma kylpyhuone ja makuu- sekä olohuone, alakerran keittiön jaoin vuokranantajani kanssa. Vuokra oli aika korkea, kuitenkin pyörän lainaaminen kuului siihen. Moni muu opiskelija osti itselleen pyörän vaihtonsa ajaksi ja myi lopussa pois. Padova on sen verran pieni, että pyörällä pääsi liikkumaan kaupungissa kaikista nopeimmin ja vaikka metsätieteellinen tiedekunta, jossa opiskelin, sijaitsi Legnarossa lähellä Padovaa, sinnekin pyöräili noin puolessa tunnissa.

Kuva: Linnea Iskanius

Opiskelu ja opetus

Ennen vaihtooni lähtöä kävin läpi Padovan yliopiston englanninkielisiä kursseja ja valitsin sieltä sellaisia, mitkä kuulostivat hyviltä. Koska en varsinaisesti tarvinnut kursseja tutkintoani varten, en valinnassa ollut turhan tarkka. Ajattelin ensin, että otan vain niin paljon noppia kuin on tarvis tehdä vaihdossa, mutta lopulta Italiaan päästyäni innostuin kurssimahdollisuuksista niin paljon, että tein siellä sivuaineen ja vielä yhden ylimääräisen kurssin siihen päälle! Tosi tarina!

Opiskelin yliopistossa kursseja niin metsätieteellisestä tiedekunnasta kuin myös Italian viini – ja ruoka maisteriohjelmasta. Tämä jälkimmäinen on oikea aarre!! En edes tajunnut kurssi-infoja netistä ennen vaihtoa lukiessani, kuinka hauska maisteriohjelma oli kyseessä. Muun muassa matkat viinitehtaille ja viinitiloille, viinimaistelu ja tutustuminen viininviljelyyn oli mahtavaa ja niin mielenkiinoista. Reissuilla tutustui myös kurssikavereihin paremmin. Myös tavanomaisempi opiskelu koulun penkillä oli muutamia poikkeusluentoja ja – luennoitsijoita huomioimatta mielenkiintoista ja opetustaso oli hyvä.

Italiassa on käytössä paljolti suulliset kokeet ja esitelmät luokan edessä. Tämä tuntui aluksi pelottavalta ja oli jopa yksi syy, miksi mietin kahdesti haluanko Italiaan vaihtoon ollenkaan. Kuitenkin esitelmät olivat lopulta vain hyvä tapa tutustua porukkaan, kun oli kyse ryhmätöistä, sekä esiintymistilanteiden kohtaamiseen ja esiintymiskammon ylittämiseen. Myös suulliset kokeet eivät ole arvostelultaan niin tiukkoja kuin kirjalliset saattoivat olla, mutta luennoitsijoista riippuen silti hieman ahdistavia. Itselläni kokemukset olivat niistä ihan positiivisia, mutta huhuja kuulin ”etkö sinä tätäkään osaa” luennoitsijoista. Kirjalliset kokeet olivat yllättävän työläitä, eli kyllä niihin opiskella piti, mutta koska itse aiheista niin pidin, läpipääseminen ei ongelma ollut.

Pitää kuitenkin mainita, että kuten varmasti kaikissa yliopistoissa, Padovassakin kokeista ja kursseista osa oli todella helppoja ja osa sitten todella työläitä. Eräs kurssini käsitteli helppoja aiheita kuluttajakäyttäytymisestä. Kurssin aikana piti tehdä yksi helppo ryhmätyö, luennot olivat lähinnä keskustelua omista kokemuksista ja kurssin tentti oli lyhyt suullinen koe, jossa oli muutama yleispätevä kysymys kuluttajista. Loppuarvosana oli paras mahdollinen varmaankin kaikilla kurssilaisilla.

Arvostelu on Italiassa erikoinen. Kokeesta saa pisteitä asteikolla 0-30, ja 18 tarvitaan vähintään, että tentistä pääsee läpi. Osa luennoitsijoista antoi pienellä panostuksella ~26 pistettä, mutta työläimmillä kursseilla aikaa sain käyttää opiskeluun, että edes parikymmentä pistettä sain. Suulliset kokeet voivat siis tässä olla helpompia, sillä luennoitsija saattaa avittaa kysymyksen vastaamisessa vihjeillä.

Kuva: Linnea Iskanius

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Opiskelijaelämä oli todella hauskaa Padovassa. Vaihto-opiskelijoille järjestettiin jatkuvasti ohjelmia ja matkoja, joille pääsi suhteellisen edullisesti. Ensin tuli hankkia kortti opiskelijajärjestöltä, joka haettiin ja maksettiin (10-20 euroa muistaakseni) järjestön tiloista Padovan keskustasta ja sen hankittuaan pääsi osallistumaan monenlaiseen ohjelmaan. Matkoja tehtiin muun muassa Veronaan ja Venetsiaan, joulun alla oli joulureissu monen kaupungin välillä ja tammikuussa oli laskettelureissu Alpeille. Myös ihan Padovassa järjestettiin viininmaistelua ja baarikierrosta ja vaikka mitä muuta. Jos vain yhtään yritti etsiä seuraa ja ohjelmaa, sitä todella löysin. Ja porukka oli todella mukavaa siellä.

Italiassa eläminen on hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta saksalaiset kaverini päivittelivät miten kallista kaikki oli. Salikortti, jonka hankin, oli Suomen hintoihin verrattavissa ja samoin julkinen liikenne. Minun vuokrani oli myös hyvin suuri, mutta toisaalta asuntoni oli kooltaan suuri ja ei mikään opiskelija-asuntola. Opiskelijoiden innoksi kuitenkin juominen ja ulkona syöminen on suhteellisen edullista.

Minulle sattui Italiassa onnettomuus, jossa jouduin ambulanssilla yhteen paikallisista sairaaloista (miten niin pieneen kaupunkiin tarvitaan niin monta sairaalaa, on se kysymys…) ja siellä minulla otettiin röntgenkuvat jaloista. Kielimuuri sairaalassa oli suuri, italiantaitoni ei riitä sairaalakeskusteluun eikä riitä myöskään heidän englantinsa. Kuitenkin kun kyseessä oli EU-maa ja vakuutukseni oli kunnossa, sain hyvää hoitoa ilmaiseksi ja pääsin kotiin paikatun varpaan sekä paperipinon kanssa.

Padovassa minulle ei kertaakaan tullut turvatonta oloa eikä minulla ollut huonoja kokemuksia turvallisuuteen liittyen. Kävelin esimerkiksi kerran yöllä kaupungin halki opiskelijajuhlien jälkeen, eikä vastaan tullut mitään, mikä olisi jäänyt pelottamaan. Kuitenkin on hyvä hieman tietää missä päin kaupunkia kävelee, Padovassa muun muassa rautatieaseman lähellä oli hieman rauhattomampaa. Varastelusta kuulin juttua parilta vaihtarikaverilta, toiselta varastettiin kännykkä kädestä keskellä kirkasta päivää ja toiselta oli yön aikana varastettu pyörä. Pyörässä pitää olla hyvä lukko ja siihen ei kannata jättää mitään valoja tai kelloa tai vastaavaa, ne viedään ihan varmasti jossakin vaiheessa päiväsaikaankin.

Suosittelen ainakin jonkinlaista budjetointia vaihtoon lähtiessä. Itse vaikka olin laittanut rahaa säästöön ennen matkaani, jouduin loppupäässä vaihtoani elämään hyvinkin senttiä venyttäen. Alussa innostui vaan matkustamaan ja käyttämään ulkona käymiseen koko ajan hieman liikaa, lopussa se kostautui. Enpä silti kadu mitään reissuja mitä tein. Kieltä kannattaa myös opetella edes ihan hieman, sillä jopa opiskelijakaupungissa kävin monessa kahvilassa ja kaupassa, joissa englannin kielellä ei meinannut pärjätä. Edes perusfraasit ja muutama käytännön sana vievät pitkälle.

Kaikenkaikkiaan vaihtokokemukseni oli mitä parhain! Käteen jäi kokemuksia ja suhteita, joita en ikinä unohda. Italia ja Padova kohtelivat minua niin hyvin. Etenkin se tuli positiivisena yllätyksenä, miten paljon paikallisia kavereita tein. Olin kuullut etukäteen, että vaihdossa usein tutustuu vain muihin vaihto-oppilaisiin, mutta ainakaan minun tapauksessani tämä ei ollut totta ollenkaan. Sanoisin että ainakin itselleni parasta vaihdossa oli ”tauko” omasta arjesta ja opiskeluista, kaikki tuntui niin uudelta kun vaihtoi hetkeksi maisemaa.

Kirjoitin blogia matkani ajan ja lisäilin sinne erityisesti paljon kuvia matkoiltani. Saa käydä vilkaisemassa osoitteessa hattunialla.blogspot.fi.

Vaihtokertomus, La Sapienza Università di Roma, kevät 2016

Humanististen tieteiden opiskelija

Ennen lähtöä

Olin Erasmus-vaihdossa Rooman La Sapienzan yliopistossa kevätlukukauden 2016. Hain vaihtoon fuksikeväälläni vuonna 2015 eli noin vuotta ennen vaihtokohteeseeni lähtöä. Helsingin Yliopiston varmistus vaihtoon pääsystäni tuli nopeasti.  Hakemusasiat vaihtoyliopistoni La Sapienzan kanssa ajoittuivat lokakuulle, jonka jälkeen jäin odottamaan varmistusta. Kun tätä ei tammikuussa vielä kuulunut, otin yhteyttä La Sapienzan liikkuvuuspalveluihin, jonka jälkeen sain nopeasti tiedon vaihtoni hyväksymisestä muutama viikko ennen lentoani Roomaan.

Ennen vaihtoon lähtöä sain sähköpostia La Sapienzan liikkuvuuspalveluista niiden järjestämästä Welcome Daysta sekä ensimmäisten päivien ohjelmasta, johon kuului muihin vaihtareihin tutustumisen lisäksi italian kielen tasotesti sekä tutustuminen oman oppiaineen laitokseen. Sain myös paikallisen tuutorin eli buddyn, jonka kanssa vaihdoimme sähköpostia ennen saapumistani Italiaan.

Ensikosketus yliopistoon

Saavuin Roomaan helmikuisen viikon alussa, jolloin minulla oli muutama päivä aikaa asettua uuteen kotiini, hankkia puhelinliittymä sekä löytää reitti yliopistolle. Yliopiston järjestämä Welcome Day oli torstaina, jonka jälkeen seuraavalla viikolla järjestettiin kielitasotesti ja tutustuminen oman oppiaineen laitokseen. Yliopistolle kirjautuminen hoitui siinä samalla.

Päivitin helmikuussa myös minulle sopivat kurssit minulle ohjatun professorin kanssa, joka allekirjoitti Learning Agreementiin tehtävät muutokset. Kurssikuvaukset olivat tarkentuneet sen jälkeen, kun olin tehnyt alkuperäisen Learning Agreementin hakuprosessin aikana syksyllä 2015. Lisäksi osan valitsemieni kurssien aikataulut olivat muuttuneet.

Tapasin ensimmäisen viikon aikana buddyni, joka osoittautui suureksi avuksi sekä yliopistoon että italialaiseen yliopistoelämään tutustumiseen ja käytännön asioiden selvittämiseen. Kielikurssini oli tarkoitus alkaa seuraavalla viikolla, ja muiden kurssieni kolmannella viikolla saapumispäivästäni. Italialaiseen tapaan näitä aloituspäiviä kuitenkin siirrettiin, ja täten ensimmäinen kuukauteni Roomassa kului yliopiston alkuorientaatiopäivien lisäksi tutustumalla kaupunkiin ja italialaiseen elämäntapaan muiden vaihtareiden seurassa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Italiassa ei tarvitse ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille maahan saapumisesta. Jokainen maassa asuva tarvitsee verotunnuksen, joka on nimeltään codice fiscale. Sitä voi hakea Italian suurlähetystöstä ennen vaihtoon lähtemistä. Tein näin ja sain numerosarjan, jonka otin mukaan lähtiessäni vaihtoon. Lähdin vaihtoon tietämättä tulevan Rooman-kotini osoitetta, joten kotiini Suomessa postitettiin myöhemmin keväällä Roomassa valmistettu kortti, jossa lukee henkilötietoni sekä codice fiscale-numeroni. Siskoni toi kortin luokseni Roomaan myöhemmin keväällä, mutta itse korttia ei kysytty missään yhteydessä puoli vuotta kestäneeni vaihtoni aikana. Codice fiscale-numerosarjan pystyi saamaan myös yliopistolta orientaatioviikon aikana, ja myöhemmin sen olisi voinut saada myös viranomaisilta.

La Sapienzalla oli vaihtareille omat sivut, joihin vaihtohakemusprosessin aikana kirjattiin omat henkilötiedot. Yliopistoni kirjasi minulle vaihtoni alettua näille sivuille eri codice fiscalen kuin minkä olin saanut Italian suurlähetystöltä Suomessa. Yritin selvittää asiaa sähköpostitse, saamatta asiaan kunnon vastausta, ja täten minulla oli vaihtoni aikana kaksi verotunnusta.

Kielitaito

Italiassa suurin osa yliopistokursseista tarjotaan italiaksi ja vaihto-opiskelijoilta odotetaan usein sujuvaa italian kielen taitoa. La Sapienzan yliopiston humanistisella tiedekunnalla ei ollut juurikaan kurssitarjontaa englanniksi, mutta joillakin toisilla laitoksilla, kuten kauppatieteiden laitoksella oli. Suoritin kaikki kurssini italiaksi, ja ennen vaihtoani olin lukenut lukion oppimäärän lisäksi B1-tason kursseja yliopistolla.

Suosittelen lämpimästi kaikkia Italiaan vaihtoon lähteviä opiskelemaan ennen lähtöä italian kieltä, sillä jo alkeilla pääsee lähemmäksi italialaista kulttuuria ja arkea. Suurissa kaupungeissa puhutaan englantia, mutta italialaisiin tutustuu parhaiten puhumalla heidän äidinkieltänsä. Italialaiset ovat usein myös innokkaita auttamaan ulkomaalaisia italian kielen kanssa, joten kannattaa rohkeasti alkaa puhumaan heti vaihdon alusta asti italiaa – vaikka sitten vielä vasta alkeita.

 Asuminen

Italiassa suosittu tapa hankkia opiskelija-asunto on etsiä se paikan päällä. Vaihtoyliopistoni ei tarjonnut asuntolamajoitusta. Tyypillinen asumismuoto opiskelijalla Italiassa on soluasunto, jonka vuokra maksetaan osin tilisiirtoina sekä osin käteisellä vuokranantajalle. Vuokrataso huoneesta soluasunnossa Roomassa oli vaihtoni aikana noin 400–500 euroa kuussa. Viralliset vuokrasopimukset kestävät tyypillisesti vähintään kuusi kuukautta, jonka lisäksi asukas maksaa etukäteen takuusumman.

Löysin majoitukseni noin kuukautta ennen vaihtoon lähtöäni airbnb-sivustolta. Asuin kolmen hengen solussa 20 minuutin päässä yliopistolta sekä noin 40 minuutin päässä Rooman keskustasta julkisilla kuljettuna. Asuinalueeni oli turvallinen ja täydet palvelut sisältävä kerrostaloalue, josta voidaan katsoa alkavan Rooman lähiöt. Asuin 15 minuutin kävelymatkan päässä Tiburtinan juna- ja metroasemalta, joiden lisäksi bussiyhteydet yliopistolle sekä keskustaan olivat hyvät. Bussit kulkevat Roomassa myös arkisin kellon ympäri, ja liikkuminen julkisilla yöaikaan oli kokemukseni mukaan aina turvallista. Asunnot Italiassa eivät ole hyvin lämmitettyjä, eikä asumassani asunnossa ollut ilmastointia. Tämän takia huhtikuun alkuun saakka illat ja yöt olivat viileitä, kun taas kesä oli läkähdyttävän kuuma. Sain lainata kesällä päivisin töissä käyvän kämppikseni tuuletinta, jonka avulla jaksoin opiskella kesän kuumimman jakson aikana.

La Sapienzan päärakennus

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihtoni aikana sivuainettani taidehistoriaa, jonka lisäksi kävin vaihtareille suunnatun italian kielikurssin. Suorittamani kurssit olivat taidehistorian maisteritason kursseja, jotka vastasivat mielestäni Helsingin yliopiston sekä aine- että syventäviä opintoja. Lähdin vaihtoon kandin tutkintoni aikana, ja vaihtokohteessa minulle selvisi, että taidehistoria eli la storia dell’arte, jota La Sapienzalla opiskelin, oli maisteriopiskelijoiden oppiaine. Kandivaiheen taidehistorian opiskelijoille taidehistoriaa tarjottiin nimityksellä studi storico-artistici. Päätin kuitenkin opiskella jo valitsemani kurssit. Vaikka ne olivat haastavia, olivat ne myös erittäin antoisia.

Valitsemani kurssit oli toteutettu pitkälti samaan tapaan kuin Suomessa: professori johti luentoja diaesityksen tukemana, jonka lisäksi opiskelijat osallistuivat luennon kulkuun omilla kysymyksillään. Suomalaisesta opiskelutyylistä poiketen professorit esittivät myös runsaasti kysymyksiä opiskelijoille, joihin he odottivat hyvin argumentoituja vastauksia.

Yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden suhde poikkeaa suomalaisesta, joka näkyy esimerkiksi siinä, että kaikkia henkilökunnan jäseniä teititellään ja puhutellaan arvonimillä kuten professore ja professoressa. Opetushenkilökunta saattoi myös aloittaa ja lopettaa luentonsa miten halusivat, eikä heiltä odotettu pahoitteluita myöhästelyynsä. Erääseen tenttiin odotimme laitoksen käytävällä pari tuntia, kunnes kurssin professori saapui ja tenttitilaisuudet pystyivät alkamaan.

Kurssien suoritustapa erosi täysin Suomessa opitusta, sillä millään kurssilla ei palautettu kirjallisia töitä. Kurssit päättyivät sen sijaan suullisiin tentteihin, joissa arvioitiin opiskelijan osaaminen koko kurssin aiheesta. Koska olin vaihdossa kevätlukukauden, sijoittuivat tentit ajallisesti kesä- ja heinäkuulle. Tenteissä professori tai hänen assistenttinsa esitti kysymyksiä kuulusteltavalle kurssin aiheesta luentosalin eteen sijoitetun pöydän ääressä. Ajallisesti tentit kestivät noin viisitoista-kaksikymmentä minuuttia. Tentteihin ilmoittauduttiin intra-alustan kautta, jonka jälkeen tenttiä varten piti tulostaa lomake, johon professori kirjoitti tentistä saadun arvosanan sekä allekirjoituksensa kuulustelun jälkeen. Kokeet arvostellaan numeroasteikolla 18–30, joista 18 on kokeen läpäisevä arvosana. Numeroina arvoituna 30 on paras arvosana, jonka lisäksi kokeesta voi saada kirjoitusasusta riippuen 30 cum laude tai 30 e lode eli erinomaisen arvosanan.

Parasta suorittamissani kursseissa olivat niiden sisältämät monet ekskursiot Rooman sekä Lazion alueen museoihin ja kirkkoihin, joissa tutustuimme paikan päällä luennoilla käsittelemiimme aiheisiin ja teoksiin.
Tentteihin ilmoittautumiseen tarkoitetun intrasivuston lisäksi vaihtoyliopistollani ei ollut sähköpostilistoja tai muita alustoja, joilla olisi ilmoitettu opiskeluun liittyvistä asioista. Tietoa tärkeistä käytännön asioista, kirjalistoista sekä ekskursioiden ajankohdista sai tietää joko laitoksen seinille ilmestyneiltä lomakkeilta tai muilta opiskelijoilta, jotka olivat keskustelleet yliopiston henkilökunnan kanssa. Tämä loi epävarmuuden tunnetta opintoihin, mutta niin vaihtarit kuin paikalliset opiskelijat olivat samassa veneessä yliopiston takkuavan informaation kanssa. Epävarmuus ja tilanteiden muuttuva luonne kasvattivat niin kärsivällisyyttä kuin opettivat ottamaan rennomman asenteen asioihin, jotka lopulta aina kuitenkin järjestäytyivät.

Rooma Vatikaanin kupolista katsottuna

Arki, matkustaminen ja vapaa-aika

Varsinaista opiskelijaelämää, sellaisena kuin me sen Suomessa ymmärrämme, ei Italiassa ole, sillä Italiassa ei ole osakuntia eikä ainejärjestöjä. Vaihtoyliopistoni järjesti kevätlukukaudeksi saapuville vaihtareille helmikuussa Welcome Dayn, jossa tutustuin muihin vaihto-opiskelijoihin, joista sain läheisiä ystäviä.

La Sapienzalla oli jonkin verran harrastustoimintaa sekä aktiivinen vaihtareille suunnattu opiskelijajärjestö Erasmus Student Network (ESN), jonka järjestämissä tapahtumissa, bileissä ja retkillä tutustui hyvin muihin vaihtareihin sekä kansainvälisiin opiskelijoihin. Osallistuin ESN:n kautta muun muassa viikonloppumatkalle kauniiseen Emilia-Romagnan alueeseen.

Rooma on inspiroiva kaupunki monine mahdollisuuksineen. Kaupungissa on valtavasti ravintoiloita, baareja sekä paikkoja viettää aikaa. Taiteen ja kulttuurin ystävälle kaupunki on mielestäni yksi maailman parhaista. Lisäksi Rooman yöelämä on hauskaa ja jatkuu aina aamun sarastukseen saakka. Sijaintinsa vuoksi Roomasta pääsee matkustamaan sujuvasti ympäri Italian niemimaata, ja itse laskin yöpyneeni kymmenessä muussa kaupungissa vaihtoni aikana. Junaliput ovat Italiassa edullisia ja rataliikenne toimii yllättävän ajallaan verrattuna muuten verkkaiseen italialaiseen elämäntapaan.

Kotiinpaluu

Kesän tenttien jälkeen matkustin viikon verran yksin Italiassa ja aloin hiljalleen hyvästellä vaihtoani sekä toista kotikaupunkiani Roomaa. Vaihtoystävien hyvästely oli haikeaa, mutta yhteydenpito ei pääty, vaikka vaihdolla onkin loppunsa. Vaihtolukukauteni Roomassa oli korvaamaton aika elämästäni, jonka päätyttyä palasin Suomeen monta kokemusta rikkaampana.