Humanistisen tiedekunnan opiskelija
Edellisestä Erasmus-vaihdostani on ehtinyt kulua jo lähes vuosi. Vietin keväällä 2019 nelisen kuukautta Italiassa Bolognan yliopiston Forlìn kampuksella. Forlì on sympaattinen, pieni, asukasluvultaan noin Lahden kokoinen kaupunki 70 kilometriä Bolognasta kaakkoon.
Kandivaiheessa vietin Freiburgissa Etelä-Saksassa puoli vuotta opiskelijavaihdossa sekä pari kuukautta työharjoittelussa. Suhtautumiseni Italian vaihtoon oli hyvin erilainen kuin edelliseen. Ensimmäinen vaihto oli suorastaan maaginen ja tiesin, että näitä kokemuksia on ihan turha lähteä vertailemaan. Niinpä päätin keskittyä tällä kertaa hyvin erilaisiin asioihin. Osittain tämä johtui myös kielitaidostani, sillä en puhu italiaa. Saksassa sen sijaan kävin kurssini saksaksi ja tutustuin paikallisiin siinä sivussa.
Ennen lähtöä
Kyseessä oli kolmas Erasmus-vaihtoni ja toinen opiskelijavaihto, joten pahimmat lähtöpaineet olivat jo takana päin. Saksan työharjoitteluni kului Erasmus-hakujen sekä Mobility Onlinen merkeissä, joten koko prosessi oli siinä vaiheessa jo varsin tuttu. Olin hakenut Bolognan yliopiston paikkaa täydennyshauissa ja joutunut ottamaan yhteyttä liikkuvuuspalveluihin, sillä minun kohdallani oli käynyt jokin moka enkä ollut saanut ilmoitusta valinnasta. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja sain paikan. Sain riittävästi tietoa sähköpostin välityksellä sekä yliopiston nettisivuilta. Jokaisella vaihtarilla oli Forlìssa oma tutor, joka oli meihin yhteydessä ennen saapumista. Hän olisi pyydettäessä tullut jopa vastaan juna-asemalle.
Olin tutustunut kohdeyliopiston kurssitarjontaan (edellisen vuoden, sillä ajankohtaista ei vielä ollut julkaistu) pitäen mielessä sen, että todennäköisesti koko suunnitelmani tulee muuttumaan. Oppiaineessani Helsingissä kannustetaan valitsemaan kursseja omien kiinnostusten mukaan, joten tiesin saavani sisällytettyä kurssit opintoihini.
Ilmasto ja pakkaaminen
Pohjois-Italian ilmat voivat olla vielä viileitä helmi-maaliskuun vaihteessa. Etenkin Bolognassa sekä Forlìssa, joissa suurin osa kaupungin kävelykaduista on upotettu rakennusten julkisivuihin, massiivisten kivisten pylväiden alle, paleltaa herkästi jopa aurinkoisena, suhteellisen lämpimänä päivänä. Siinä, missä näitä katuja välttelee talviaikaan, kesällä niiden tuomaa viilennystä suorastaan janoaa. Paikalliset kulkevat aina parin kymmenen asteen tietämille asti talvitakeissa, joten itsekin sitä herkästi kokee olonsa mukavammaksi jonkinmoinen kevättakki päällä, ihan jo sosiaalisesta paineesta. Toisin kuin olin olettanut, shortsit, jotka olivat Etelä-Saksan kesässä olleet nr1 vaatekappale, jäivät hyvin vähälle käytölle. Ainakaan Forlìssa paikalliset eivät kulkeneet shortsit jalassa yliopistolla. Kannattaa suosia kerrastoja, sillä ohuempia vaatekappaleita voi käyttää sittenkin, kun on lämpimämmät kelit. Etelä-Italia on asia erikseen, sillä esimerkiksi Napolissa ilmasto on aivan toisenlainen.
Pakatessa kannattaa miettiä, millainen tekeminen itseä kiinnostaa. Itse harrastan paljon liikuntaa ja kävin muun muassa vaeltamassa, mihin Italiassa on loistavat mahdollisuudet, ja sitä varten mukana oli vaelluskengät sekä kevyet urheiluvaatteet. Yllättävän vähällä pärjää, joten liikaa ei kannata ottaa mukaan. Jää sitten tilaa kotiintuomisillekin (aka viini).
Asuminen
Kampuksen ESN (European student network) tarjosi apua asunnonhankinnassa ja sain sitä kautta huoneen neljän hengen kimppakämpästä. Meitä asui neljä ulkomaalaista opiskelijaa yhdessä. Jokaisella oli oma huone ja lisäksi jaoimme keittiön, pesuhuoneen/wcn, olohuoneen, ruokailutilan sekä ehkä kaupungin parhaan, suuren parvekkeen. Paikasta riippumatta asuntohakemus kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun kohdeyliopistolta on tullut ilmoitus hyväksynnästä. Kannattaa myös etsiä tietoa yliopiston nettisivuilta jne. jotta on jonkinlainen käsitys hintahaitarista sekä siitä, missä kannattaisi asua. Eri kaupungeissa on erilaisia paikkoja tarjolla ja kannattaakin miettiä omia prioriteetteja: hinta, sijainti, kunto/viihtyvyys. Asun täällä kotosalla lähes tunnin bussi-/junamatkan päässä yliopistolta ja vaihdossa nautinkin erityisesti kaiken keskellä olemisesta. Kaikissa vaihdoissani liikuin kävellen tai pyörällä, eikä ulos lähteminen ollut koskaan kiinni siitä, etteikö viitsisi pitkän matkan takia lähteä.
Rehellisesti sanottuna huoneeni oli sisustukseltaan aika järkyttävän näköinen. Tapetteineen ja huonekaluineen koko asunto oli todellinen isovanhempien kuolinpesä. Siinä oli tosi hyvätkin puolensa, sillä asunnosta löytyi kaikki tarvittava: petivaatteet, keittiövälineet, silitysrauta, varavuode vieraileville kavereille jne.
Forlì on todella pieni paikka, joten arjessa siellä voi pyörää lukuun ottamatta unohtaa kulkuvälineet. Itse asuin noin 500 metriä sekä kampukselta että pää-piazzalta. Juna-asemalle (joka on keskustan ulkopuolella) oli matkaa puolitoista kilometriä. Bologna on sen sijaan hieman isompi, tosin sielläkin luottaisin itse pyörään, jos on mahdollisuus hankkia sellainen.
Jos italia ei suju, kannattaa sitä opetella ainakin sen verran, että tuntee kohteliaat tervehdykset ja pärjää markkinoilla/jätskikiskalla. Vihannesten sun muiden nimet oppii nopeasti, kun jaksaa kysellä. Paikalliset puhuvat aika huonosti englantia, joten jo pienikin italiankielentaito auttaa pärjäämään arjessa ja osoittaa kiinnostusta ihmisiä ja kulttuuria kohtaan.
Kaupunki vaikutti erittäin turvalliselta, eikä edes yöaikaan tarvinnut kokea oloa turvattomaksi. Harvemmin kylläkään kuljin yöaikaan pidempää matkaa yksin, sillä aina joku kaveri asui lähettyvillä ja tuli yhtä matkaa.
Alun byrokratia
Suomalaisen tehokkuusajattelun voi jättää jo Helsingin lentokentälle, mutta muistelen saaneeni paikan päällä hyvät ohjeet siihen, mitä ilmoittautuessa pitää tehdä. Tässäkin kohtaa kaupungin kompaktiudesta oli hyötyä, sillä kaikki paikat, joissa piti vierailla, olivat lähes vierekkäin. Meitä vaihtareita oli myös vain muutama kymmenen, joten jonotusajat eivät paisuneet väsyttävän pitkiksi.
Opiskelu ja opetus
Minulla meni koko opintosuunnitelma uusiksi, sillä kurssien aikataulut sekä itse kurssit olivat muuttuneet edellisen vuoden kurssioppaasta aika reilusti. Joillekin kavereistani tämä oli pienoinen ongelma, sillä heidän piti suorittaa tietyt kurssit kotiyliopistoaan varten. Minun opintoni muodostuivat viidestä kurssista: yhdestä saksan pääaineopiskelijoiden kurssista (kurssi oli saksaksi) sekä sosiaalitieteistä. Kävin ensimmäisellä viikolla muutamalla ylimääräisellä luennolla tarkistamassa, millaisilta kurssit vaikuttavat ja valitsin niistä mielenkiintoisimmat.
Kursseille ilmoittauduttiin netissä, mutta jollekin kurssille muistan kävelleeni sisään ja kysyneeni, saanko osallistua. Sain osallistua. Professorit olivat avuliaita, eivätkä kurssien osallistumisrajoitukset olleet ainakaan minun tapauksessani tiukkoja. Jos pystyy ja saa, kannattaa valita sellaisia kursseja, joita omasta kurssitarjonnasta ei löytyisi.
Opinnot vaativat minulta mielestäni vähemmän kuin kotona ja kursseilta oli suhteellisen helppo saada hyviä arvosanoja. Käymilläni (seminaari)kursseilla tehtiin pääsääntöisesti yksi tai useampi esitelmä kirjallisuuteen pohjautuen ja lopuksi kirjoitettiin loppuessee. Kävin kurssit englanniksi ja kielitasovaatimus oli hieman matalampi kuin Helsingin yliopistolla. Koko lukukauden kestävillä kursseilla oli yleensä välitentti puolessa välissä. Italiaa yliopistolla pystyi opiskelemaan tasosta A2 ylöspäin. Aloittelijoille ei siis löytynyt maksutonta kurssia ollenkaan, mistä syystä en itse päätynyt italiankielenkurssille.
Se, millaiset päivärutiinisi ovat paikan päällä riippuvat paljolti opiskelemastasi aineesta. Päivät olivat minun tapauksessani aika samanlaisia kuin Suomessa, eli keskimäärin luento tai kaksi päivässä, joskus ehkä välipäivä välissä. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä minulla oli lähinnä kahden viikon intensiivikursseja, jotka ajoittuivat sopivasti toinen toisensa jälkeen. Olin yksi ensimmäisistä, joilla loppui kurssit, sillä viimeinen kurssini loppui jo toukokuun alussa. Viimeisen kuukauden vietin matkustellen ja graduni materiaalia keräten.
Vapaa-aika
Vaihtoon lähdetään oppimaan, ei opiskelemaan. Kirjoja voi lukea täältä Suomestakin käsin, mutta kaikkea sitä ympärillä tapahtuvaa ei kirjoista pääse kokemaan. Niinpä pyrin viettämään aikani muualla kuin yliopiston varsin mitäänsanomattomassa kirjastossa. Myös opiskelu lasketaan tähän oppimiseen, mutta siitä saa irti niin paljon muutakin kuin ne hauki on kala –tiedot. Suurin osa ajasta kului hyvän ruoan ja juoman merkeissä sekä liikkuen ja matkustaen. Markettien sijaan kannattaa suunnata ostosreissu markkinoille (Mercato delle Erbe), jossa hintataso on huokeampi ja valikoima parempi. Samalla pääsee kokemaan mielenkiintoisen kulttuurielämyksen! Ulkona syöminen on selkeästi edullisempaa kuin Suomessa, vaikkakin paikallisille se on tulotasoon nähden kallista. Ehkä tästä syystä paikallisia opiskelijoita ei näkynyt ravintoloissa joukoittain. Italiassa illallinen/päivällinen syödään huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa ja ravintoloihin mennään yleensä vasta kahdeksan jälkeen. Ennen sitä kannattaa kuitenkin käydä nauttimassa Aperol spritz aperitiivien kera, jotka saa (tai ainakin sai) alle 10 euron yhteishintaa. Yliopiston ruokalaa en voi suositella lainkaan. Se oli ylihinnoiteltu ja laadultaan surkea. Pääsääntöisesti laitoin siis itse ruoan.
Forlìn kampus on suhteellisen tuore ja kasvamassa, joten tarjonta on sen mukaista. Bolognan kampuksella ohjelmaa on paljon, joten osa osallistui toisinaan heidän ohjelmaansa. Lähes joka illalle oli kuitenkin jotakin ohjelmaa, ja yleensä kaikki vaihtarit olivat samassa paikassa. Forlì ei ole kummoinen bilemesta talvikaudella, ja vasta noin kuukausi ennen lähtöäni kaupunki alkoi elpyä ja festivaaleja ilmestyä katujen varsille. Bolognaan pääsee kätevästi junalla, mutta illan paluu voi tuottaa hankaluuksia, sillä viimeinen juna kulkee aika aikaisin. Jos juhlimaan lähtee, kannattaa varautua tulemaan aamun junalla takaisin.
Terveydenhuolto
EHIC-kortti on kaikki, mitä Euroopan sisällä tarvitset, jotta saat samaa palvelua kuin paikalliset. Italiassa lääkärille pääsi ilman varausta passia ja EHIC-korttia näyttämällä. Systeemi on vastaavanlainen kuin monessa muussa Euroopan maassa, eli menet valitsemasi lääkärin (yleensä pienelle) vastaanotolle.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Onpas ollut mukava palata muistoihin. Seuraavaksi muutama vinkki, ensin yleisesti Italiasta ja sen jälkeen spesifimmin vaihtokohteesta.
- Italiassa asiat tapahtuvat omalla ajallaan ja oma asennoituminen onkin avainasemassa siinä, millainen kokemus vaihdosta tulee. Itse yritän aina ulkomaille muuttaessani suhtautua kaikkeen vastaantulevaan avoimen kiinnostuneesti ja rennosti. Asioista on turha stressata liikaa, sillä ne tuppaavat kyllä järjestymään, tosin usein hyvin eri tavalla kuin Suomessa.
- Yleensä asioista pitää sanoa pari kertaa, jotta ne tapahtuisivat. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan yksinkertaisetsi paikallisten tapa hoitaa asioita.
- Niiden omasta mielestä mahtavien tyyppien löytäminen voi viedä aikaa, joten kannattaa jatkaa tutustumista ihmisiin koko vaihdon ajan. Ihmiset on vaihdon timantti.
- Jos olet hakenut Bolognan yliopistoon, selvitä, millä viidestä kampuksesta tulet opiskelemaan. En suosittele ottamaan kursseja eri kampuksilta, sillä välimatkat niiden välillä ovat suhteellisen pitkiä (junalla).
Paikan päällä kannattaa ottaa kaikki irti hyvistä ja suhteellisen edullisista junayhteyksistä (Trenitalia). Firenzeen pääsee 2-4 tunnissa, Veneziaan neljässä, Bolognaan tunnissa ja Modenaan puolessatoista, esimerkiksi. Suosittelen myös alueen pienempiä paikkoja kuten Imola (junalla puoli tuntia) sekä 15 kilometrin päässä sijaitseva aivan ihastuttava pieni kylä Bertinoro (autolla tai bussilla), josta tuli ehdoton lempparini. Tietysti myös San Marino on pakko käydä -listalla