Category: Vaihtokertomuksia Australiasta ja Uudesta-Seelannista

Posted on

Vaihtokertomus, Macquarie University, kevät 2023

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin kevätlukukauden 2023 vaihdossa Sydneyssä Australiassa Macquarie-yliopistossa. Sydney on yksi Australian isoimmista kaupungeista, jossa on kuusi yliopistoa. Macquarie-yliopistolla on kaksi kampusta, Macquarie City Campus sekä North Ryde Campus, joka on yliopiston pääkampus. Opiskelin itse pääkampuksella, joka sijaitsee North Ryden kaupunginosassa, noin 15 km keskustasta. Kaupunkina Sydney on tosi kiva ja sieltä löytyy kaikille vähän jotakin, omaksi lemppariksi valikoituivat ehdottomasti kaikki upeat rannat. Lisäksi Sydneyn ympärillä on myös valtavia kansallispuistoja, joissa on upeat maisemat vaellukselle.

Kuva Bondi to Coogee kävelyreitin varrelta Sydneystä.

Vaihtokohteeseen saapuminen, asuminen ja arjen alku

Saavuin Australiaan noin kaksi viikkoa ennen orientaation alkua. Lensin ensin Brisbaneen, josta reissasin Airlie Beachille, joissa vietin reilun viikon. Sydneyyn saavuin viisi päivää ennen orientaatioviikon alkua, joka oli aika sopiva aika tutustua vähän uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Itse ehdin selvitä jetlagista jo ennen Sydneyyn saapumista, mutta suosittelen ehdottomasti saapumaan Suomesta Australiaan reilusti ennen orientaation alkua, jotta ehtii saada unirytmistä kiinni ennen orientaation alkua, koska ensimmäinen viikko oli melko raskas ja sisälsi paljon tekemistä. Olin tilannut yliopiston kautta ilmaisen kuljetuspalvelun lentokentältä asunnolle, tämä oli tosi kätevä palvelu, jossa säästää paljon aikaa ja rahaa.

Ihan kampuksen vieressä oli Student Village North Ryde, joka oli nimenomaan Macquarie-yliopiston opiskelijoille tarkoitettu opiskelijakylä. Muista opiskelijamajoituksista poiketen, kyseessä ei ollut asuntola vaan alue, jossa oli valtava määrä rivitaloasuntoja, joissa useimmissa oli viisi makuuhuonetta. Jokaiseen huoneeseen kuului oma kylpyhuone ja yhteisiin tiloihin kuului keittiö sekä olohuone. Itse asunnot eivät olleet parhaassa kunnossa, osaa kunnostettiin juuri parhaillaan, mutta itse asuin vielä uudelleen kunnostamattomassa asunnossa. Tykkäsin kuitenkin siitä, että kaikki ympärillä olivat opiskelijoita ja tosi moni kansainvälinen- tai vaihto-opiskelija asuikin juuri näissä asunnoissa, mikä teki uusiin ihmisiin tutustumisesta helppoa. Minulla kävi myös kämppisten kanssa tosi hyvä onni, jokaisesta heistä tuli minulle tosi hyviä kavereita ja yhdessä asuminen oli hauskaa sekä toimi tosi hyvin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajan, siinä säästää rahaa ja saa heti alusta alkaen ihmisiä ympärille. Asuminen Sydneyssä on tosi kallista, vuokraa maksetaan usein kahden viikon välein ja vuokrahinta ilmaistaan viikkohintana, joka oli hieman hämmentävää. Tähän kannattaa varautua, sillä opiskelija-asunnot voivat olla jopa yksityisiä jaettuja asuntoja kalliimpia. Kannattaakin miettiä omia vaihtoehtoja ja toiveita asumiselta jo etukäteen. Sydneyssä on myös hyvin vaikeaa löytää huoneita yksityiseltä puolelta, sillä halukkaita vuokralaisia on tosi paljon ja asuntoja vain vähän saatavilla. Vaikka maksoinkin mielestäni oman asuntoni laatuun nähden liikaa, olen tyytyväinen valintaani, sillä vältyin siltä stressiltä, joka ensimmäisinä viikkoina olisi ollut, jos olisi pitänyt etsiä asuntoa. Ja kuten mainitsin, sain kämppiksistä ystäviä, joiden kanssa on jo suunniteltu jälleen tapaamista.

Student Village North Ryde, oikealla näkyy meidän asunto.

Ennen orientaatioviikon alkua ehdin jo tavata paljon muita vaihtareita, sillä olimme tehneet yhteisen Whatsapp-ryhmän aikaisemmin järjestetyn etäorientaatioluennon aikana. Säät olivat aivan ihanat Sydneyyn saapuessa, joten vietimme ensimmäiset päivät lähinnä rannalla toisiin tutustuen. Kun orientaatioviikko lopulta alkoi, ohjattuja tapahtumia vaihtareille oli yllättävän vähän, mutta sovimme muiden vaihtareiden kanssa joka päivälle kaikennäköistä tekemistä. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan kaikkeen heti alussa, koska tosi nopeasti alkoi muodostua kaveriporukoita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Orientaatioviikolla oli myös hyvä hetki varmistaa, että oli ilmoittautunut kursseille sekä niissä tapahtuvaan opetukseen.

Normaali arki alkoi rullaamaan aika nopeasti kurssien alettua, vaikka toisaalta en tiedä kuinka perus arkea se on, kun itse opetusta mulla oli vain tiistaista torstaihin ja kaikkea muuta opiskelua alussa oli tosi vähän. Arki kuluikin yliopistolla lähinnä tiistaisin ja keskiviikkoisin ja muuten kaupunkiin tutustuen. Alussa vietimme vapaapäivät paljolti rannalla surffaten, snorklaten ja rantalentopalloa pelaten. Kyllä kelpasi tällainen arki, kun säät olivat aivan upeat.

Sydneyn oopperatalo, CBD-alue sekä Sydney Harbour Bridge.

Kurssit, opetus ja kokeet

Australiassa lukukauden aikana opiskellaan useasti kolme-neljä kurssia, yksi kurssi oli meidän opintopisteissämme 7,5 op. Kauheasti aikaisempien vuosien vaihtarit varoittelivat meitä, että valitkaa kolme kurssia, sillä kurssit ovat suuritöisiä. Itselleni se ei ollut vaihtoehto, sillä Helsingin Yliopiston ohjeistuksen mukaan tuli opiskella neljä kurssia, mutta en kokenut neljän kurssin opiskelua erityisen haastavana. Kurssivalinnat oli tehty jo etukäteen ennen vaihtoon saapumista, mutta niitä pystyi vielä muokkaamaan muutaman viikon ajan opintojen alusta eli hätää niillä ei ollut. Suosittelen kuitenkin ilmoittautumaan heti kursseille, sillä pienryhmäopetustunnit täyttyivät tosi nopeasti, jolloin tuntien säätäminen niin etteivät ne mene päällekkäin vaikeutui huomattavasti. Kurssit oli merkattu tasoittain siten, että taso 1000 oli alin. Meidän vaihtareiden pitikin hakea useasti erityistä lupaa osallistua muille kuin alimman tason kurssille, joka käytännössä tarkoitti, että piti perustella, miksi kurssi sopii hyvin omiin opintoihin ja lähettää suoritusote kotiyliopistossa suoritetuista kursseista, joista kävi ilmi aikaisemmin opiskellut, aihetta edes kaukaisesti liippaavat kurssit. Nämä olivat tosi muodollisia hakemuksia, en kuullut, että yhdenkään kaverin osallistuminen kurssille olisi evätty, mutta ilman lupaa ei näille kursseille tosiaan päässyt osallistumaan.

Kurssien opetus muodostui luennoista ja pienryhmäopetuksesta, mahdollisista tenteistä, kirjallisista töistä, verkkokeskusteluista sekä viikoittaisista pistareista. Monen kurssi luennot tallennettiin live luennolla, joka helpotti oman aikataulun tekemistä, sillä näissä tilanteissa ei haitannut, vaikka pienryhmätunti osui luennon päälle. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta viikon pienryhmäopetus perustui aina sen viikon luentoon sekä etukäteen annettuun luettavaan aineistoon. Pienryhmäopetuksessa oli taas läsnäolovaatimus ja opetukseen osallistuminen oli osa arvosanaa. Käytännössä siis tätä ei voinut saavuttaa, ellei ollut 80–90 % kerroista paikalla ja tämä arvosana parani, mitä enemmän osallistui itse aktiivisesti keskusteluihin. Tuntui, että joka viikko sai olla tarkkana, että kaikki kurssin arvosteltavat viikkotehtävät tuli palautettua, sillä Suomessa en ollut tällaiseen tottunut. Vaikka tehtävää riitti, olivat ne työmäärältään melko kevyitä eivätkä siksi tuntuneet erityisen kuormittavilta. Tykkäsin myös, että arvosana muodostui kaikkien tehtävien arvosanoista, jolloin kurssin viimeisen esseen tai tentin kohdalla oli huomattavasti vähemmän stressiä itse kurssin läpäisystä. Monella kurssilla oli näiden pienien tehtävien lisäksi välitentti tai pienempi kirjallinen työ juuri ennen lomaa, joka oli puolessa välissä lukukautta. Lisäksi kurssin lopussa oli isompi kirjallinen työ tai tentti. Olin itse valinnut kurssit, joihin ei kuulunut lopputenttiä, joten vaihdon lopussa viimeiselle viikolle lukukautta kasautui palautettavia töitä sekä viimeisiä pistareita ja viikkotehtäviä kiitettävä määrä. Lukukausi alkoi helmikuun puolessa välissä ja päättyi juhannuksen tienoilla. Kesäkuussa oli kuitenkin kolme viikkoa varattu tenteille eli opetus päättyi jo kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen.

Vapaa-aika, turvallisuus ja hintataso

Australiassa yleinen ilmapiiri on tosi rento ja ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Tuntui, että päivisin kaikki Sydneyssä ulkoilivat ja viettivät aikaa rannoilla ja iltaisin taas istuivat pubeissa ja katsoivat ”footya” eli Australian jalkapalloa, joka omaan silmään näytti aivan rugbylta, mikä oli toinen laji, jota kovasti seurattiin. Olisin tarvinnut lisää aikaa, jotta olisin todella ymmärtänyt kummastakaan lajista oikeastaan mitään, harvoin edes erotin kumpaa pelattiin. Vaihtarina oli tosi mukavaa, kun vapaa-aikaa oli paljon, sillä Sydneyn kaltaisessa valtavassa kaupungissa tekemistä riittää. Omia lemppareita olivat useasti viikonloppuisin järjestettävät ulkoilmamyyjäiset sekä kaikki ihanat kahvilat, joista sai todella hyvää kahvia. Viikonloppuisin aikaa oli paljon myös pikkureissuille, joista oma suosikki ehdottomasti oli Blue Mountains -vuoristo, jossa vietimme pitkän viikonlopun.

Three Sisters, Blue Mountains vuoristossa.

Australia on turvallinen maa enkä kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi. Niin keskustassa kuin lähiöissäkin on turvallista liikkua eikä omiin korviin kantautunut tietoa minkään tietyn alueen turvattomuudesta. Aivan kuten kotona Helsingissä, myös Sydneyssä koin oloni turvalliseksi myös pimeällä liikkuessa. Toki pitää olla tarkkana luonnossa, sillä myrkyllisiä kasveja ja eläimiä on joka lähtöön. Tätäkään en murehtinut liikoja, mutta toki muutaman kerran siihen havahtui, kun rannalle saapuessa oli kyltti ”haita havaittu, pysykää pois merestä” tai kun hostellin aulassa oli kyltti kaikista Blue Mountains vuoristolla tavattavista myrkyllisistä hämähäkeistä ja käärmeistä. Näihin ei onneksi törmätty ja nekin hämähäkit mitä nähtiin, jäivät tunnistamatta. Pelottavinta näin lintukammoisena olivat ehdottomasti valtavat linnut, jotka eivät ihmisistä hetkahtaneet. Nekin toki olivat hyvin ystävällisiä ja taisin olla ainut, jossa ne mitään tunteita herättivät.

’Bin chicken’ nimellä tunnettuja lintuja Sydneyn kasvitieteellisessä puutarhassa.

Hintatasoltaan Australia on aika samalla tasolla Suomen kanssa. Ruokakaupoissa hedelmät ja vihannekset olivat hieman halvempia, mutta monet muut tuotteet olivat melko saman hintaisia kuin Suomessa. Kahvilat ja ravintolat olivat hieman halvempia, mutta julkinen liikenne ja asuminen huomattavasti kalliimpaa opiskelijalle. Opiskelijaravintoloita ei ollut eikä vaihtareille annettu alennusta julkisesta liikenteestä. Kulttuurikohteista sai Suomen tapaan opiskelija-alennusta ja monessa oli myös ilmainen sisäänpääsy. Kasvissyöjille voisin kuvitella Sydneyn olevan suhteellisen hyvä vaihtoehto Australiassa, jossa lihaa kulutetaan todella paljon. Sekä kaupoissa että ravintoloissa oli kuitenkin täälläkin Suomeen verrattuna huomattavasti vähemmän kasvisvaihtoehtoja.

Vapaa-ajalla reissasin niin lähellä kuin kauempanakin. Välimatkat ovat Australiassa valtavia, mutta itärannikolla Greyhound-bussi kuljettaa kätevästi paikasta toiseen. Myös junamatkailu onnistuu ja kauempiin kohteisiin löytyy myös paljon maan sisäisiä lentoja. Australian luonto on upea ja sydämen valloittavia eläimiä löytyy varmasti. Omia lemppareita olivat ehdottomasti vompatit, joita näimme Tasmaniassa Cradle Mountain kansallispuistossa sekä koalat, joihin törmäsin Great Ocean Roadin varrella Victorian osavaltiossa.

Vompatti Cradle Mountain kansallispuistossa.

Yllätykset ja suositukset Australiassa

Suurin yllätys oli kylmä sää Sydneyssä touko-kesäkuussa. Ennen lähtöä selvittelin millainen syksy, maalis-toukokuu, on Sydneyssä ja totesin, että lämpimältähän se vaikuttaa. Vaikka päivälämpötilat toukokuussa olivat vielä lähellä kahtakymmentä astetta, lämpötilat tippuivat paljon illasta ja monet illat olivatkin tosi kylmiä. Myös talot on useasti rakennettu ilman minkäänlaista lämmitystä, joka osoittautui haasteeksi yölämpötilojen laskiessa viiden asteen paikkeille. Vaihtarina tuntui todella turhalta ostaa sähköpatteria neljälle viimeiselle viikolle, joten viimeisen kuukauden nukuin hyvin kerrospukeutuneesti villasukat jalassa. Vinkkinä muille, ostakaa kunnon peitto heti alussa älkääkä tyytykö halvimpaan vilttiin mitä kaupasta löytyy. Itsepäisenä en suostunut enää ostaa uutta peittoa viimeisen kuukauden aikana, ja voin sanoa, että olin paljon enemmän kylmissäni kuin muut kaverit, jotka olivat kunnon täkin hankkineet.

Toinen yllätys oli Australian hintataso. Olen ollut Australiassa aikaisemmin vuonna 2019, joten tiesin, että ruoka on melko samanhintaista kuin Suomessa. En kuitenkaan ollut tietoinen miten kallista asuminen Sydneyssä on. Myös lennot ja viisumi olivat todella kalliita, ja tuntui että rahaa paloi hurjasti jo ennen vaihtoa. Myös koska meidän yliopistomme oli kaukana keskustasta sekä rannoista, tuli näihin aina mennä julkisilla. Siihen meni huomattava määrä rahaa, jota en ollut ennen vaihtoon lähtöä huomioinut. Lisäksi hostellien hintataso oli noussut huomattavasti aikaisemmasta Australian reissustani, joka yllätti minut.

Kolmas yllätys, hyvin positiivinen sellainen, oli se kuinka valtava määrä meitä vaihtareita olikaan. Tuntui, että meitä oli joka maailman kolkasta ja viimeisilläkin viikoilla tutustui vielä uusiin vaihto-oppilaisiin. Kuten mainitsin, tämä oli vain ja ainoastaan positiivinen yllätys, oli ihana kuulla ja oppia uusista maista ja kulttuureista.

Ehkä koska Australia on niin kaukana tai koska sen luonto on niin eksoottista, siellä olo tuntuu pitkälti aivan kuin olisi ihan toisessa maailmassa. Vaikka Sydney onkin miljoonakaupunki, rakastuin sen rentoon ilmapiiriin ja kaupungin monipuolisuuteen. Sydneyllä on tarjota kaikille jotakin. Sen kerran, kun Australiaan asti pääsee matkustamaa, kannattaa kuitenkin käyttää vapaa-aikaa myös reissaamiseen. Australialla on tarjota ihan valtava määrä upeita vesiputouksia, rantoja ja sademetsiä, mutta myös kaupunki-ihmisille isompia ja pienempiä kaupunkeja. Itse olen enemmän luontoihminen ja annankin ison suosituksen Tasmanialle. Vietin siellä kaksi viikkoa reissaten ja luonto Tasmaniassa on hyvin uniikkia ja jotain, mitä ei muualla Australiassa näe.

Puolivahingossa päädyttiin kiipeämään Cradle Mountain -vuoren huipulle Tasmaniassa, pelotti, mutta ei hetkeäkään kaduttanut tällaisissa maisemissa kiipeäminen.

Itse Macquarie yliopistosta on pakko antaa suositus Introduction to Indigenous Australia – kurssille. Kurssi käsittelee Australian alkuperäiskansojen historiaa sekä asemaa nykypäivänä Australiassa. Jokaisella kurssin tuutorilla, luennoitsijalla sekä professorilla on Aboriginaalitausta, joka toi aiheen käsittelyyn todella rehellisen asetelman. Kurssilla ei hetkeäkään pelätty tuoda esiin yhteiskunnan ongelmakohtia ja kaikkia hirveyksiä, mitä ennen ja yhä tapahtuu Australiassa. Harvoin olen ollut luennolla, jossa puhutaan niin rehellisesti ja tunteita näyttäen oman maan yhteiskunnallisista haasteista. Vaikka kurssi ei suoranaisesti omiin kasvatustieteellisen opintoihini liitykään, herätti se ajatuksia ja mielenkiintoa eri yhteiskunnallisista aiheista sekä lisäsi omaa tietämystäni aiheesta valtavasti.

Muuten suosittelen vain nauttimaan vaihdosta. Oli kohde mikä hyvänsä, vaihto on tosi ainutlaatuinen tilaisuus asua ja tutustua uuteen maahan ja kaupunkiin sekä ihmisiin siellä. Harvoin löytää itseään tilanteesta, jossa ihan kaikki on uutta ja jännittävää. Se fiilis, kun siitä tuleekin tuttua ja turvallista, on ihan mahtava. Minulle vaihto oli just se mitä tarvitsin tähän väliin elämää ja tuntui, että vuosien etäopiskelun jälkeen löysin uutta intoa ja puhtia omiin opintoihin Suomessakin. Palasin myös kotiin monta kokemusta rikkaampana enkä hetkeäkään reissun aikana katunut päätöstäni lähteä.

Posted on

Vaihtokertomus, Macquarie University, kevät 2023

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin kevätlukukauden 2023 vaihdossa Sydneyssä Australiassa Macquarie-yliopistossa. Sydney on yksi Australian isoimmista kaupungeista, jossa on kuusi yliopistoa. Macquarie-yliopistolla on kaksi kampusta, Macquarie City Campus sekä North Ryde Campus, joka on yliopiston pääkampus. Opiskelin itse pääkampuksella, joka sijaitsee North Ryden kaupunginosassa, noin 15 km keskustasta. Kaupunkina Sydney on tosi kiva ja sieltä löytyy kaikille vähän jotakin, omaksi lemppariksi valikoituivat ehdottomasti kaikki upeat rannat. Lisäksi Sydneyn ympärillä on myös valtavia kansallispuistoja, joissa on upeat maisemat vaellukselle.

Kuva Bondi to Coogee kävelyreitin varrelta Sydneystä.

Vaihtokohteeseen saapuminen, asuminen ja arjen alku

Saavuin Australiaan noin kaksi viikkoa ennen orientaation alkua. Lensin ensin Brisbaneen, josta reissasin Airlie Beachille, joissa vietin reilun viikon. Sydneyyn saavuin viisi päivää ennen orientaatioviikon alkua, joka oli aika sopiva aika tutustua vähän uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Itse ehdin selvitä jetlagista jo ennen Sydneyyn saapumista, mutta suosittelen ehdottomasti saapumaan Suomesta Australiaan reilusti ennen orientaation alkua, jotta ehtii saada unirytmistä kiinni ennen orientaation alkua, koska ensimmäinen viikko oli melko raskas ja sisälsi paljon tekemistä. Olin tilannut yliopiston kautta ilmaisen kuljetuspalvelun lentokentältä asunnolle, tämä oli tosi kätevä palvelu, jossa säästää paljon aikaa ja rahaa.

Ihan kampuksen vieressä oli Student Village North Ryde, joka oli nimenomaan Macquarie-yliopiston opiskelijoille tarkoitettu opiskelijakylä. Muista opiskelijamajoituksista poiketen, kyseessä ei ollut asuntola vaan alue, jossa oli valtava määrä rivitaloasuntoja, joissa useimmissa oli viisi makuuhuonetta. Jokaiseen huoneeseen kuului oma kylpyhuone ja yhteisiin tiloihin kuului keittiö sekä olohuone. Itse asunnot eivät olleet parhaassa kunnossa, osaa kunnostettiin juuri parhaillaan, mutta itse asuin vielä uudelleen kunnostamattomassa asunnossa. Tykkäsin kuitenkin siitä, että kaikki ympärillä olivat opiskelijoita ja tosi moni kansainvälinen- tai vaihto-opiskelija asuikin juuri näissä asunnoissa, mikä teki uusiin ihmisiin tutustumisesta helppoa. Minulla kävi myös kämppisten kanssa tosi hyvä onni, jokaisesta heistä tuli minulle tosi hyviä kavereita ja yhdessä asuminen oli hauskaa sekä toimi tosi hyvin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajan, siinä säästää rahaa ja saa heti alusta alkaen ihmisiä ympärille. Asuminen Sydneyssä on tosi kallista, vuokraa maksetaan usein kahden viikon välein ja vuokrahinta ilmaistaan viikkohintana, joka oli hieman hämmentävää. Tähän kannattaa varautua, sillä opiskelija-asunnot voivat olla jopa yksityisiä jaettuja asuntoja kalliimpia. Kannattaakin miettiä omia vaihtoehtoja ja toiveita asumiselta jo etukäteen. Sydneyssä on myös hyvin vaikeaa löytää huoneita yksityiseltä puolelta, sillä halukkaita vuokralaisia on tosi paljon ja asuntoja vain vähän saatavilla. Vaikka maksoinkin mielestäni oman asuntoni laatuun nähden liikaa, olen tyytyväinen valintaani, sillä vältyin siltä stressiltä, joka ensimmäisinä viikkoina olisi ollut, jos olisi pitänyt etsiä asuntoa. Ja kuten mainitsin, sain kämppiksistä ystäviä, joiden kanssa on jo suunniteltu jälleen tapaamista.

Student Village North Ryde, oikealla näkyy meidän asuntomme

Ennen orientaatioviikon alkua ehdin jo tavata paljon muita vaihtareita, sillä olimme tehneet yhteisen Whatsapp-ryhmän aikaisemmin järjestetyn etäorientaatioluennon aikana. Säät olivat aivan ihanat Sydneyyn saapuessa, joten vietimme ensimmäiset päivät lähinnä rannalla toisiin tutustuen. Kun orientaatioviikko lopulta alkoi, ohjattuja tapahtumia vaihtareille oli yllättävän vähän, mutta sovimme muiden vaihtareiden kanssa joka päivälle kaikennäköistä tekemistä. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan kaikkeen heti alussa, koska tosi nopeasti alkoi muodostua kaveriporukoita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Orientaatioviikolla oli myös hyvä hetki varmistaa, että oli ilmoittautunut kursseille sekä niissä tapahtuvaan opetukseen.

Normaali arki alkoi rullaamaan aika nopeasti kurssien alettua, vaikka toisaalta en tiedä kuinka perus arkea se on, kun itse opetusta mulla oli vain tiistaista torstaihin ja kaikkea muuta opiskelua alussa oli tosi vähän. Arki kuluikin yliopistolla lähinnä tiistaisin ja keskiviikkoisin ja muuten kaupunkiin tutustuen. Alussa vietimme vapaapäivät paljolti rannalla surffaten, snorklaten ja rantalentopalloa pelaten. Kyllä kelpasi tällainen arki, kun säät olivat aivan upeat.

Sydneyn oopperatalo, CBD-alue sekä Sydney Harbour Bridge.

Kurssit, opetus ja kokeet

Australiassa lukukauden aikana opiskellaan useasti kolme-neljä kurssia, yksi kurssi oli meidän opintopisteissämme 7,5 op. Kauheasti aikaisempien vuosien vaihtarit varoittelivat meitä, että valitkaa kolme kurssia, sillä kurssit ovat suuritöisiä. Itselleni se ei ollut vaihtoehto, sillä Helsingin Yliopiston ohjeistuksen mukaan tuli opiskella neljä kurssia, mutta en kokenut neljän kurssin opiskelua erityisen haastavana. Kurssivalinnat oli tehty jo etukäteen ennen vaihtoon saapumista, mutta niitä pystyi vielä muokkaamaan muutaman viikon ajan opintojen alusta eli hätää niillä ei ollut. Suosittelen kuitenkin ilmoittautumaan heti kursseille, sillä pienryhmäopetustunnit täyttyivät tosi nopeasti, jolloin tuntien säätäminen niin etteivät ne mene päällekkäin vaikeutui huomattavasti. Kurssit oli merkattu tasoittain siten, että taso 1000 oli alin. Meidän vaihtareiden pitikin hakea useasti erityistä lupaa osallistua muille kuin alimman tason kurssille, joka käytännössä tarkoitti, että piti perustella, miksi kurssi sopii hyvin omiin opintoihin ja lähettää suoritusote kotiyliopistossa suoritetuista kursseista, joista kävi ilmi aikaisemmin opiskellut, aihetta edes kaukaisesti liippaavat kurssit. Nämä olivat tosi muodollisia hakemuksia, en kuullut, että yhdenkään kaverin osallistuminen kurssille olisi evätty, mutta ilman lupaa ei näille kursseille tosiaan päässyt osallistumaan.

Kurssien opetus muodostui luennoista ja pienryhmäopetuksesta, mahdollisista tenteistä, kirjallisista töistä, verkkokeskusteluista sekä viikoittaisista pistareista. Monen kurssi luennot tallennettiin live luennolla, joka helpotti oman aikataulun tekemistä, sillä näissä tilanteissa ei haitannut, vaikka pienryhmätunti osui luennon päälle. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta viikon pienryhmäopetus perustui aina sen viikon luentoon sekä etukäteen annettuun luettavaan aineistoon. Pienryhmäopetuksessa oli taas läsnäolovaatimus ja opetukseen osallistuminen oli osa arvosanaa. Käytännössä siis tätä ei voinut saavuttaa, ellei ollut 80–90 % kerroista paikalla ja tämä arvosana parani, mitä enemmän osallistui itse aktiivisesti keskusteluihin. Tuntui, että joka viikko sai olla tarkkana, että kaikki kurssin arvosteltavat viikkotehtävät tuli palautettua, sillä Suomessa en ollut tällaiseen tottunut. Vaikka tehtävää riitti, olivat ne työmäärältään melko kevyitä eivätkä siksi tuntuneet erityisen kuormittavilta. Tykkäsin myös, että arvosana muodostui kaikkien tehtävien arvosanoista, jolloin kurssin viimeisen esseen tai tentin kohdalla oli huomattavasti vähemmän stressiä itse kurssin läpäisystä. Monella kurssilla oli näiden pienien tehtävien lisäksi välitentti tai pienempi kirjallinen työ juuri ennen lomaa, joka oli puolessa välissä lukukautta. Lisäksi kurssin lopussa oli isompi kirjallinen työ tai tentti. Olin itse valinnut kurssit, joihin ei kuulunut lopputenttiä, joten vaihdon lopussa viimeiselle viikolle lukukautta kasautui palautettavia töitä sekä viimeisiä pistareita ja viikkotehtäviä kiitettävä määrä. Lukukausi alkoi helmikuun puolessa välissä ja päättyi juhannuksen tienoilla. Kesäkuussa oli kuitenkin kolme viikkoa varattu tenteille eli opetus päättyi jo kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen.

Vapaa-aika, turvallisuus ja hintataso

Australiassa yleinen ilmapiiri on tosi rento ja ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Tuntui, että päivisin kaikki Sydneyssä ulkoilivat ja viettivät aikaa rannoilla ja iltaisin taas istuivat pubeissa ja katsoivat ”footya” eli Australian jalkapalloa, joka omaan silmään näytti aivan rugbylta, mikä oli toinen laji, jota kovasti seurattiin. Olisin tarvinnut lisää aikaa, jotta olisin todella ymmärtänyt kummastakaan lajista oikeastaan mitään, harvoin edes erotin kumpaa pelattiin. Vaihtarina oli tosi mukavaa, kun vapaa-aikaa oli paljon, sillä Sydneyn kaltaisessa valtavassa kaupungissa tekemistä riittää. Omia lemppareita olivat useasti viikonloppuisin järjestettävät ulkoilmamyyjäiset sekä kaikki ihanat kahvilat, joista sai todella hyvää kahvia. Viikonloppuisin aikaa oli paljon myös pikkureissuille, joista oma suosikki ehdottomasti oli Blue Mountains -vuoristo, jossa vietimme pitkän viikonlopun.

Three Sisters, Blue Mountains vuoristossa.

Australia on turvallinen maa enkä kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi. Niin keskustassa kuin lähiöissäkin on turvallista liikkua eikä omiin korviin kantautunut tietoa minkään tietyn alueen turvattomuudesta. Aivan kuten kotona Helsingissä, myös Sydneyssä koin oloni turvalliseksi myös pimeällä liikkuessa. Toki pitää olla tarkkana luonnossa, sillä myrkyllisiä kasveja ja eläimiä on joka lähtöön. Tätäkään en murehtinut liikoja, mutta toki muutaman kerran siihen havahtui, kun rannalle saapuessa oli kyltti ”haita havaittu, pysykää pois merestä” tai kun hostellin aulassa oli kyltti kaikista Blue Mountains vuoristolla tavattavista myrkyllisistä hämähäkeistä ja käärmeistä. Näihin ei onneksi törmätty ja nekin hämähäkit mitä nähtiin, jäivät tunnistamatta. Pelottavinta näin lintukammoisena olivat ehdottomasti valtavat linnut, jotka eivät ihmisistä hetkahtaneet. Nekin toki olivat hyvin ystävällisiä ja taisin olla ainut, jossa ne mitään tunteita herättivät.

’Bin chicken’ nimellä tunnettuja lintuja Sydneyn kasvitieteellisessä puutarhassa.

Hintatasoltaan Australia on aika samalla tasolla Suomen kanssa. Ruokakaupoissa hedelmät ja vihannekset olivat hieman halvempia, mutta monet muut tuotteet olivat melko saman hintaisia kuin Suomessa. Kahvilat ja ravintolat olivat hieman halvempia, mutta julkinen liikenne ja asuminen huomattavasti kalliimpaa opiskelijalle. Opiskelijaravintoloita ei ollut eikä vaihtareille annettu alennusta julkisesta liikenteestä. Kulttuurikohteista sai Suomen tapaan opiskelija-alennusta ja monessa oli myös ilmainen sisäänpääsy. Kasvissyöjille voisin kuvitella Sydneyn olevan suhteellisen hyvä vaihtoehto Australiassa, jossa lihaa kulutetaan todella paljon. Sekä kaupoissa että ravintoloissa oli kuitenkin täälläkin Suomeen verrattuna huomattavasti vähemmän kasvisvaihtoehtoja.

Vapaa-ajalla reissasin niin lähellä kuin kauempanakin. Välimatkat ovat Australiassa valtavia, mutta itärannikolla Greyhound-bussi kuljettaa kätevästi paikasta toiseen. Myös junamatkailu onnistuu ja kauempiin kohteisiin löytyy myös paljon maan sisäisiä lentoja. Australian luonto on upea ja sydämen valloittavia eläimiä löytyy varmasti. Omia lemppareita olivat ehdottomasti vompatit, joita näimme Tasmaniassa Cradle Mountain kansallispuistossa sekä koalat, joihin törmäsin Great Ocean Roadin varrella Victorian osavaltiossa.

Vompatti Cradle Mountain kansallispuistossa.

Yllätykset ja suositukset Australiassa

Suurin yllätys oli kylmä sää Sydneyssä touko-kesäkuussa. Ennen lähtöä selvittelin millainen syksy, maalis-toukokuu, on Sydneyssä ja totesin, että lämpimältähän se vaikuttaa. Vaikka päivälämpötilat toukokuussa olivat vielä lähellä kahtakymmentä astetta, lämpötilat tippuivat paljon illasta ja monet illat olivatkin tosi kylmiä. Myös talot on useasti rakennettu ilman minkäänlaista lämmitystä, joka osoittautui haasteeksi yölämpötilojen laskiessa viiden asteen paikkeille. Vaihtarina tuntui todella turhalta ostaa sähköpatteria neljälle viimeiselle viikolle, joten viimeisen kuukauden nukuin hyvin kerrospukeutuneesti villasukat jalassa. Vinkkinä muille, ostakaa kunnon peitto heti alussa älkääkä tyytykö halvimpaan vilttiin mitä kaupasta löytyy. Itsepäisenä en suostunut enää ostaa uutta peittoa viimeisen kuukauden aikana, ja voin sanoa, että olin paljon enemmän kylmissäni kuin muut kaverit, jotka olivat kunnon täkin hankkineet.

Toinen yllätys oli Australian hintataso. Olen ollut Australiassa aikaisemmin vuonna 2019, joten tiesin, että ruoka on melko samanhintaista kuin Suomessa. En kuitenkaan ollut tietoinen miten kallista asuminen Sydneyssä on. Myös lennot ja viisumi olivat todella kalliita, ja tuntui että rahaa paloi hurjasti jo ennen vaihtoa. Myös koska meidän yliopistomme oli kaukana keskustasta sekä rannoista, tuli näihin aina mennä julkisilla. Siihen meni huomattava määrä rahaa, jota en ollut ennen vaihtoon lähtöä huomioinut. Lisäksi hostellien hintataso oli noussut huomattavasti aikaisemmasta Australian reissustani, joka yllätti minut.

Kolmas yllätys, hyvin positiivinen sellainen, oli se kuinka valtava määrä meitä vaihtareita olikaan. Tuntui, että meitä oli joka maailman kolkasta ja viimeisilläkin viikoilla tutustui vielä uusiin vaihto-oppilaisiin. Kuten mainitsin, tämä oli vain ja ainoastaan positiivinen yllätys, oli ihana kuulla ja oppia uusista maista ja kulttuureista.

Ehkä koska Australia on niin kaukana tai koska sen luonto on niin eksoottista, siellä olo tuntuu pitkälti aivan kuin olisi ihan toisessa maailmassa. Vaikka Sydney onkin miljoonakaupunki, rakastuin sen rentoon ilmapiiriin ja kaupungin monipuolisuuteen. Sydneyllä on tarjota kaikille jotakin. Sen kerran, kun Australiaan asti pääsee matkustamaa, kannattaa kuitenkin käyttää vapaa-aikaa myös reissaamiseen. Australialla on tarjota ihan valtava määrä upeita vesiputouksia, rantoja ja sademetsiä, mutta myös kaupunki-ihmisille isompia ja pienempiä kaupunkeja. Itse olen enemmän luontoihminen ja annankin ison suosituksen Tasmanialle. Vietin siellä kaksi viikkoa reissaten ja luonto Tasmaniassa on hyvin uniikkia ja jotain, mitä ei muualla Australiassa näe.

Puolivahingossa päädyttiin kiipeämään Cradle Mountain -vuoren huipulle Tasmaniassa, pelotti, mutta ei hetkeäkään kaduttanut tällaisissa maisemissa kiipeäminen.

Itse Macquarie yliopistosta on pakko antaa suositus Introduction to Indigenous Australia – kurssille. Kurssi käsittelee Australian alkuperäiskansojen historiaa sekä asemaa nykypäivänä Australiassa. Jokaisella kurssin tuutorilla, luennoitsijalla sekä professorilla on Aboriginaalitausta, joka toi aiheen käsittelyyn todella rehellisen asetelman. Kurssilla ei hetkeäkään pelätty tuoda esiin yhteiskunnan ongelmakohtia ja kaikkia hirveyksiä, mitä ennen ja yhä tapahtuu Australiassa. Harvoin olen ollut luennolla, jossa puhutaan niin rehellisesti ja tunteita näyttäen oman maan yhteiskunnallisista haasteista. Vaikka kurssi ei suoranaisesti omiin kasvatustieteellisen opintoihini liitykään, herätti se ajatuksia ja mielenkiintoa eri yhteiskunnallisista aiheista sekä lisäsi omaa tietämystäni aiheesta valtavasti.

Muuten suosittelen vain nauttimaan vaihdosta. Oli kohde mikä hyvänsä, vaihto on tosi ainutlaatuinen tilaisuus asua ja tutustua uuteen maahan ja kaupunkiin sekä ihmisiin siellä. Harvoin löytää itseään tilanteesta, jossa ihan kaikki on uutta ja jännittävää. Se fiilis, kun siitä tuleekin tuttua ja turvallista, on ihan mahtava. Minulle vaihto oli just se mitä tarvitsin tähän väliin elämää ja tuntui, että vuosien etäopiskelun jälkeen löysin uutta intoa ja puhtia omiin opintoihin Suomessakin. Palasin myös kotiin monta kokemusta rikkaampana enkä hetkeäkään reissun aikana katunut päätöstäni lähteä.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Otago, syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Ennen lähtöä

Kun olin saanut Helsingistä hyväksymistiedon ensimmäisestä hausta, vaihtoyliopistoon nominoinnin jälkeen sain vaihtokohteesta hakuohjeet ja listan asioista, jotka minun tulisi tai olisi hyvä hoitaa ennen vaihtoa. Näihin lukeutuivat muun muassa yliopistoon ilmoittautuminen, kielitaitotodistuksen hankkiminen, kurssivalintojen ja vakuutusten hoitaminen, viisumin hakeminen sekä asunnon hakeminen. Vaihtoyliopistoon ilmoittautumisen viimeistelyä varten tuli orientaatioviikolle ottaa Suomesta mukaan passi sekä viisumi.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Itse kohdemaahan ja yliopistolle päästyäni alkubyrokratioiden hoitaminen sujui nopeasti. Orientaatioviikon alkuseminaaria ennen passit ja viisumit kerättiin henkilöllisyyden tarkastamista varten, ja seminaarin päätteeksi saimme ne takaisin, kun viimeistelimme yliopistoon ilmoittautumista. Kaupungin asukkaaksi tai paikalliselle poliisille ei tarvinnut ilmoittautua.

 

Asuminen

Asumisvaihtoehtoja on Dunedinissa kourallinen. Ylivoimaisesti suosituin ja helpoin niistä on asua Uniflatsin tarjoamassa kimppakämpässä. Niihin Uniflatsin henkilökunta sijoittaa vaihto-opiskelijoita heidän hakemustensa perusteella, jotta kussakin talossa olisi samanoloista porukkaa ja henkilökemiat toimisivat hyvin yhteen. Kaikissa taloissa asuu vaihto-opiskelijoiden kanssa myös vähintään yksi paikallinen opiskelija, kiwihost, jolta on hyvä kysellä neuvoa jos mihinkin asiaan, ja paikallisesta kulttuurista jutteleminen auttaa hyvin sopeutumisessa uuteen ympäristöön.

Uniflatsin asunnoissa kaikilla asukkailla on oma huone, jonka oven saa lukittua. Tämän lisäksi on yhteiskäytössä olevat kylpyhuoneet, keittiö ja olohuoneen tapainen hengailutila. Koko talo on kalustettu, joten mitään ruoanlaittovälineistä tai pyyhkeisiin ei välttämättä tarvitse itse ostaa. Uudessa-Seelannissa voi talvella olla sisätiloissa aika kylmä, koska taloja ei ole eristetty samaan tapaan kuin Suomessa ja ikkunoissa on vain yksinkertainen lasitus. Hyvä puoli Uniflatsilla asumisessa on se, että jokaisella on omassa huoneessaan pieni patteri, jota saa huudattaa niin lämpimällä kuin on tarvetta, sillä sähkö kuuluu vuokran hintaan. Samoin heidän puolestaan kaikilla asukkailla on lämpimät peitot ja yhteistiloissa ilmalämpöpumppu pitämässä yhteistiloja lämpiminä. Itse talot sijaitsevat hyvin lähellä yliopiston kampusta, lähimmät vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

On toki myös mahdollista hakeutua asumaan Residential College -majoitukseen, jossa asutaan käytännössä suuressa asuntolassa, joissa säännölliset ruoat asuntolan ruokalassa kuuluvat asumiseen. Kolmas vaihtoehto on etsiä itse huone vapaiden markkinoiden asunnoista. Yliopiston puolesta Uniflatsilla asuminen on suositeltu vaihtoehto, ja itse olin siihen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Opiskelu ja opetus

Kurssivalinnat suoritetaan osana vaihtoyliopistolle ilmoittautumista Suomesta käsin. Apuna valintoihin kannattaa käyttää sikäläisen yliopiston nettisivuja, joissa on hyvin kattavat kuvaukset kurssien sisällöistä. Myös vaihtoyliopistolle ilmoittautumisen suorittamisen ohjeissa kerrotaan, miten kursseja kannattaa valita ja miten niille ilmoittautuminen käytännössä tapahtuu. Kursseille, joille tarvitaan esitietoja omista yliopisto-opinnoista, on haettava erillislupaa osallistua, mutta luvan saaminen on nopeaa ja vaivatonta, jos oma tausta sopii kurssin aihepiiriin.

Suositeltu kurssimäärä on 3-4 kurssia lukukaudessa. Riippuu hyvin paljon siitä, mitä opiskelee, mutta usein ainakin käytännön labraosuuksilla tai tutoriaaleissa on läsnäolopakko, minkä takia kannattaa huolella katsoa, että kurssien luentojen ja labrojen tai tutoriaalien ajat eivät mene päällekkäin. Päivät ovat myös pidempiä kuin Helsingissä, koska aamupäivisin on luentoja ja iltapäivisin on labroja tai tutoriaaleja, säännöllisesti iltaviiteen tai -kuuteen asti koko lukukauden ajan.

Kurssien arviointia tapahtuu pitkin lukukautta. Kurssista riippuen muutamasta kymmenestä prosentista noin puoleen kokonaisarvosanasta määräytyy ennen loppukokeita tehtävillä tehtävillä, jotka voidaan suorittaa joko itsenäisesti tai ryhmässä, ne voivat olla lyhyitä tehtäviä tai pitkiä esseitä, työselostuksia, esitelmiä, projektiluontoisia rupeamia tai välikokeita.

Itse luennot ja harjoitustilaisuudet ovat samankaltaisia kuin Helsingissä. Labraosuuksilla töitä tehdään usein pareittain, ja apua ja ohjeita saa kysyttyä helposti opettajilta ja assistenteilta. Kurssien henkilökunta ja vastaavat opettajat sekä luennoitsijat vastaavat myös erittäin mielellään kysymyksiin maan ja taivaan väliltä ja he auttavat myös tarvittaessa kurssien valinnassa ja niille valmistautumisessa sekä kokeita ennen niihin liittyvistä askarruttamaan jääneistä asioista. Osa luennoitsijoista järjesti jopa yliopiston kahvilassa erillisiä tapaamisia, joissa pystyi kertailemaan kokeisiin.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Terveydenhuolto on yliopistolla järjestetty YTHS:ää vastaavalla yliopiston oman Student Health -järjestelmällä. Sen aiheuttamia kustannuksia voi periä takaisin jokaiselle opiskelijalle pakollisesta terveysvakuutuksesta. Itse en Student Healhilla käynyt, mutta moni kämppiksistä sai nopeasti vastaanottoajan, kun sellaista tarvitsivat. Terveydenhuollon rakennus sijaitsee muiden yliopiston palveluiden tapaan kampusalueella.

Yleinen hintataso on aika samaa luokkaa kuin Suomessa, joskin ruoka on hieman halvempaa, samoin ulkona syöminen. Uusi-Seelanti ja Dunedin ovat turvallisia paikkoja asua ja opiskella, mutta tietenkin aina on hyvä pitää liikkuessa maalaisjärki mukana ja kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Erilaisiin ongelmatilanteisiin saa helposti apua yliopiston puolesta. Jos ei tiedä, mistä apua voisi alkaa kysymään, on kampuksella iso ja helposti lähestyttävä alue varattu Ask Otago -palvelulle, jonka henkilökunta osaa ohjata kysyjiä oikeaan suuntaan. Kurssien luennoitsijat ja vastuuopettajat vastaavat mielellään kursseja koskeviin kysymyksiin, Exchange Servicen henkilökunta vaihto-opiskeluun liittyviin asioihin ja Uniflatsin henkilökunta Uniflatsillä asumiseen liittyviin kysymyksiin. Jos jotain yllättävää käy asunnolla, voi soittaa Campus Watchille ja kysyä heiltä neuvoa tai pyytää heitä tulemaan paikan päälle ratkomaan ongelmaa. Meillä esimerkiksi yksi kotiavain jäi ulko-oveen jumiin ja katkesi lukkopesän sisälle, kun yritimme irrottaa avainta. Campus Watchilta tulivat puhelun jälkeen katsomaan tilannetta ja tilasivat lukkosepän paikalle sekä ohjeistivat uuden avaimen saamisessa. Heiltä voi kysyä apua hyvin laajaan skaalaan ongelmia, ja tarvittaessa he voivat saattaa kampukselta kotiin, jos jostain syystä ei tunne oloa hyväksi tai turvalliseksi kotimatkalla.

Vaikka Dunedin on verrattain pieni kaupunki, täällä riittää vapaa-ajalle tekemistä. Uniflats järjestää pitkin lukuvuotta asukkailleen erilaisia ilmaisia tapahtumia, kuten kokkauskursseja, rugby-otteluiden seuraamista stadionilla, rugbyn pelaamista, tietokisailtoja ja alueillallisia. Yliopistolla on myös suuri liuta erilaisia kerhoja, joiden kautta pääsee harrastamaan kaikkea vaeltamisesta teen juontiin ja laser-hippaan. Itse kaupungissa riittää myös nähtävää museoista kasvitieteelliseen puutarhaan, kävelyreitteihin ja rantoihin. Kävellen pääsee kätevästi ympäri kaupunkia, ja tarvittaessa paikallisbusseilla pääsee hieman kauemmaksi. Tosin kaupunkien välillä liikkuminen julkisilla yhteyksillä on hieman hankalampaa, kun vaihtoehtoina on yleensä joko lentäminen, noin kerran päivässä menevä bussi tai vuokra-auto, jos omaa autoa ei täällä omista. Eteläsaarella on kuitenkin mukavaa ajella ympäri lähikaupunkeihin, eivätkä vuokra-autojenkaan hinnat hirvittäviä ole, jos kokoaa matkaan muutaman hengen seurueen.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Melbourne, syksy 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Viisumi, vakuutus ja lentoliput

Ennen vaihtoa oli paljon hoidettavaa. Piti huolehtia vakuutuksen ja viisumin hankkimisesta, etsiä asunto ja ostaa lentoliput. Sain Melbournen yliopistolta hyväksymiskirjeen noin 6 viikkoa ennen vaihtoon lähtemistäni. Onneksi sekä vakuutuksen että viisumin saaminen tapahtui nopeasti: niissä meni noin kaksi päivää kummassakin. Ensimmäisessä vakuutustodistuksessani oli merkitty vakuutuksen alkamispäiväksi 9.7.2018. Lensin kuitenkin Melbourneen jo 7.7, joten jouduin pyytämään heitä muuttamaan vakuutuksen alkamispäivää viisumihakemustani varten. Tässä ei onneksi mennyt kauaa, mutta vastaavanlaisten pulmien vuoksi kannattaa olla aikaisin liikkeellä hakemusten kanssa.

Lentoliput hankin vasta 4 viikkoa ennen lähtöä. Ostin vain menolipun, sillä en ollut varma koska haluaisin palata Suomeen. Tämä oli tietysti kalliimpi vaihtoehto, mutta itselleni oikea. Sain paljon joustavuutta suunnitella matkaani, ja päädyinkin matkustamaan Kaakkois-Aasiassa sekä Australiassa vielä 2 kk koulun loppumisen jälkeen (17.11.2018-23.1.2019).

 

Asuminen

Itse hain asuntoa yliopiston suosittelemasta asuntolasta (Student Village Melbourne). Asuntola oli erinomaisella sijainnilla: yliopisto oli noin 5min kävelymatkan päästä, kirjasto 2 min kävelyn päässä, Queen Victoria’s market 5 min kävelyn päässä ja keskustaan pystyi joko kävelemään 15-20min tai ottamaan ilmaisen ratikan (10 min). Itse asuin solussa 3 muun tytön kanssa (meillä jokaisella oli oma makuuhuone, ja vessoja suihkuilla oli 2). Asuntolassa oli myös omia yksiöitä, mutta ne olivat kalliimpia. Vuokra oli noin 1200 aud/reilu 800€ kuukaudessa. Asuntolassa oli pyykinpesuhuone, mutta pesukoneen ja kuivausrummun käyttö maksoivat erikseen. Asuntolassa oli runsaasti “lukuhuoneita” opiskelua varten, sekä “pelihuone” ja “elokuvahuone” hangailuun.

Student Village järjesti paljon yhteistapahtumia, erityisesti orientaatioviikolla. Nämä tapahtumat olivat loistava tilaisuus tutustua muihin opiskelijoihin (niin vaihtareihin kuin paikallisiin) ja tapasin suurimman osan hyvistä vaihto-ystävistäni niissä. Samassa rakennuksessa asuminen helpotti myös yhteisten tapahtumien suunnittelua sekä ajan viettämistä yhdessä; oli todella helppoa mennä sukkasillaan toiselle puolelle käytävää pitämään teehetkeä tai viini-iltaa ystävien kanssa, myös silloin kuin aikaa oli vähemmän.

Asuntolassa oli myös joitakin rajoituksia. Kaikki yövieraat piti kirjata sisälle jonkun asukkaan nimellä ennen klo 22 illalla. Tämän jälkeen kirjaamattomia vieraita ei saanut tuoda asuntolaan ja asuntolaan aikaisemmin saapuneiden kirjaamattomien vieraiden oli poistuttava viimeistään kymmeneltä. Sama vieras sai yöpyä asuntolassa korkeintaan kahtena yönä putkeen. Asuntolassa oli myös noin kerran kolmessa viikossa palohälytys sen vuoksi että joku oli jättänyt jotakin hellalle tai uuniin vahtimatta. Onneksi siitä ei seurannut mitään vakavampaa kuin 2000 dollarin sakko syylliselle (minkä vuoksi kannattaa olla erittäin varovainen ettei aiheuta turhia hälytyksiä”).

 

Pakkaaminen

Vaihtoon kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti, mutta kuitenkin siten että kaikkiin sääoloihin on varauduttu. Tämä tarkoittaa sitä että valitset mukaan esimerkiksi  sellaiset kengät tai takit, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen ja asukokonaisuuteen. Toki paikanpäällä voit ostaa lisää vaatteita, mutta on hyvä pitää mielessä että niiden tuominen takaisin Suomeen saattaa olla ongelma (esimerkiksi tilan puutteen vuoksi). Lisäksi itsestäni tuntui tyhmältä ostaa uusi lämmin takki paikanpäällä, vaikka minulla oli useita hyviä jo kotona. En kuitenkaan ottaisi pakkaamisesta liikaa paineita; Melbourne on suuri kaupunki, joten sieltä löytyy kaikki tarvittava. Tärkeintä on ottaa mukaan omat henkilöllisyystodistukset, lääkkeet ja muu vaikeasti korvattava. Sanoisin kuitenkin että sopiva laukku käsimatkatavaraksi on suuri etu, sillä itse lensin Australiassa ja Aasiassa lähinnä käsimatkan kanssa.

 

 Melbourneen saapuminen

Saapuessani Melbourneen lentokentällä virkamiehillä oli joitakin ongelmia löytää viisumiani järjestelmästä. Odotin noin 2h että he selvittivät asiaa; lopulta viisumi löytyi (en edes tiedä mistä ongelma oli johtunut) ja minun annettiin saapua maahan.

Otin lentokentältä ensin bussin Melbournen keskustaan  (Flinder’s Streetille), missä viitoin taksin. Minulla oli kännykässä asuntolani osoite, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut hyvä olla myös paperilla. Asuntolassa kirjauduin sisään, sain lyhyen kierroksen ja jätin tavarani huoneeseeni. Ensimmäinen homma oli etsiä ruokaa. Saavuin Melbourneen varsin myöhään sunnuntai-iltana, joten suuri osa lähialueen ruokakaupoista olivat jo menneet kiinni. Kyselin vastaan tulevilta suuntaneuvoja, ja lopulta löysin Melbourne Centralin Coles-kaupan. Tosin kaupasta palatessani minulla oli uusi ongelma; en osannutkaan suunnistaa enää asuntolalle yhtä hyvin takaisin kuin olin luullut. Päädyin siis eksyilemään pimeässä ja kylmässä Melbournen talviyössä kahden erittäin painavan ruokakassin kanssa. Siispä menin heti seuraavana aamuna ensimmäisenä ostamaan paikallisen sim-kortin, jotta Google Maps vihdoin toimisi!

Pankkitilin avaaminen, opiskelijakortin hankkiminen ja kaikki muu vastaava oli erittäin helppoa. Piti vain marssia sisään passin kanssa ja kysyä apua niin sai hyvin selkeät ohjeet. Paikalliset olivat erittäin mukavia ja avuliaita, ja palvelu pelasi joka paikassa erittäin hyvin. Itse avasin pankkitilin Commonwealth-pankkiin. Se oli yleisin pankki opiskelijoiden parissa, mikä helpotti rahan jakamista ja siirtämistä mm. yhteisten ostosten vuoksi.

 

Opiskelu ja opetus

Opetustapa

Opetustapa vaihteli suuresti kurssista riippuen. Suurin ero Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna oli, että lähes kaikki kurssit sisälsivät läsnäolopakollisia viikottaisia “työpajoja” (workshops, practicals etc.), joissa tehtiin erilaisia ryhmätöitä. Nämä ryhmätyöt vaikuttivat kurssin loppuarvosanaan. Läsnäolopakon vuoksi omia reissuja ei voinut suunnitella yhtä joustavasti kuin Suomessa.

Kurssit sisälsivät vaihtelevasti joko viikottaisia kotitehtäviä (jotka veivät noin 2-6h) tai kerran kuukaudessa palautettavia isompia tehtäviä (kuten esseitä, kirjallisuuskatsauksia, raportteja). Kotitehtävät olivat pääasiassa yksilötöitä, mutta opetuskerroilla osallistuttiin paljon ryhmätöihin paikan päällä. Kurssien lopussa pidettiin loppukokeet, jotka kestivät noin 2h kappale. Kokeet olivat melko työläitä ja vaativia, joten asiat oli osattava hyvin läpipääsyä varten. Kokeita ei ollut mahdollista uusia, vaan ensimmäisen kerran suoritus jäi voimaan.

 

Arvosanat

Kurssin arvosana usein koostui esim. 20% ryhmätöistä, 20% kotitehtävistä, 10% tunnin alussa tehdyistä testeistä ja 50% lukukauden lopussa olevasta kokeesta. Opiskelu oli tiukemmin aikataulutettua, läsnäolopakollista opetusta oli enemmän ja arvosanat määräytyivät koko lukukauden aikaisen suoriutumisen mukaan eikä yhden loppukokeen perusteella. Lukuvuoden lopussa vaihtoyliopistolta saadaan todistus tehdyistä kursseista ja niiden arvosanoista. Nämä arvosanat eivät kuitenkaan “käänny” Helsingin yliopistolle, ja weboodista saadussa opintosuoritusotteessa ne näkyvät arvosanalla “hyväksytty” (sillä oletuksella että kurssi on mennyt läpi tietenkin).

 

Opiskelijaelämä Melbournessa

Kerhot ja järjestöt

Sekä yliopisto että opiskelijoiden asuntolat järjestivät paljon erilaisia tapahtumia, jotka olivat erinomainen tilaisuus tutustua toisiin opiskelijoihin (etenkin vaihtareihin). Yliopistolla oli useita erilaisia kerhoja, joista takuulla löytyy jokin mieluinen kaikille. Esimerkiksi lukuisille eri urheilulajeille, elokuvien tai valokuvaamisen harrastamiselle, ruoalle ja viinille, kielien opiskelulle, käsitöille, kirjallisuudelle ja monelle muulle harrastukselle oli omat kerhonsa. Kerhojen jäsenmaksu vaihteli välillä 2€-10€.  Yliopistolla oli myös oma maksullinen kuntosalinsa, joka sisäsi myös pääsyn uima-altaille ja lukuisille ryhmäliikuntatunneilla.

 

Yöelämä

Useat yökerhot pitivät teemailtoja keskiviikkoisin ja torstaisin, ja suuri osa opiskelijoista juhli arki-iltoina. Yökerhot sulkivat aikaisin (usein viimeistään kahdelta yöllä), ja jonossa tuli olla viimeistään klo 21.30 jos halusi sisälle ennen pahinta ruuhkaa. Yliopiston lähellä sijaitsi myös useita baareja ja yökerhoja (kuten esimerkiksi Worker’s club ja Prince Alfred) joissa vietettiin viikottain epävirallista opiskelijoiden iltaa (eli toisinsanottuna juomat olivat halpoja ja suuri osa yliopiston opiskelijoista saapui baariin klo 9 aikaan viettämään iltaa).

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kustannukset ja hintataso

Australia on hintatasoltaan melko kallis. Vuokra lähellä keskustaa oli aina kallis. Ruokaan tulee myös menemään paljon rahaa eikä super-halpoja vaihtoehtoja ole. Kannattaa alussa katsastaa eri kauppojen hintoja ja tehdä omaa vertailua; esimerkikisi yksi tuote saattaa olla Coles’issa halvempi, toinen Woolworths’issa. Yleisesti halvin kauppa oli Aldi, mutta ne olivat myös harvinaisempia. Vihannesten ja hedelmien ostaminen oli usein edullisempaa markkinoista (esim. yliopistoa lähellä olevalta Queen Victoroa’s Market’ilta). Markkinoilta ostetut tuoretuotteet kuitenkin sisälsivät vähemmän säilöntäaineita ja pilaantuivat nopeammin, minkä vuoksi ruokailut tuli suunnitella etukäteen.

 

Sää ja pukeutuminen

Melbournen talvi (kesäkuu–elokuu) yllätti todella kylmyydellänsä. 10 astetta tuulisessa Melbournessa tuntuu paljon kylmemmältä kuin 10 astetta Helsingissä. Itse pakkasin mukaani lähinnä kevyempiä syksy- ja kevättakkeja, ja jouduin jo ensimmäisellä viikolla ostamaan kunnollisen lämpimän takin. Sisälämmitys ei myöskään ole samalla tasolla kuin Suomessa, joten on hyvä pakata mukaan myös huppareita, huiveja, hanskoja, pipo ja villasukkia. Nämä olivat pelastus! Yöllä lämpötila laski pahimmillaan jopa pakkasen puolelle; heräsimme yhtenä aamuna elokuussa katsomaan auringonlaskua vuoren huipulta, ja silloin lämpötila näytti -4. Minulla oli lämmin takki, huppari, neule ja hanskat ja silti olisin kaivannut lisää vaatetta.

Syyskuun lopusta alkaen sää alkaa lämmetä nopeasti. Melbournessa sää vaihtelee rajusti ja peräkkäisten päivien välillä lämpötila heitteli jopa 15-20 astetta! Sateet olivat melko rankkoja (etenkin talvella) ja kesällä lämpötila nousi yli 35 asteen. Melbournessa on siis varauduttava kaikkiin mahdollisiin sääoloihin. Australian aurinko polttaa – siis todella polttaa – joten ihon suojaamisesta aurinkorasvalla ja esim. huiveilla kannattaa pitää hyvää huolta. Kesällä päähineelle tulee takuulla paljon käyttöä. Melbournessa aurinko ei toki ollut yhtä vahva kuin muualla Australiassa, mutta sekin osasi polttaa hyvin salakavalasti, eikä sitä usein huomannut kuin vasta jälkikäteen ihon muuttuessa kirkkaan punaiseksi.

 

Sopeutuminen

Kuten varmaankin aina ulkomaille muuttaessa, myös Melbournessa tuli koettua pieni kulttuurishokki. Useat toiset opiskelijat olivat Aasiasta kotoisin (suurin osa Intiasta tai Kiinasta), jolloin huomasin että monet käyttäytymistavat jotka olivat itselleni itsestäänselvyys saattoivat olla hyvinkin erikoisia toisille (ja päin vastoin). Itse olin kuitenkin niin innoissani kaikesta uudesta ja jännittävästä, että intoni tuntui ylittävän shokin ja koti-ikävän. Suuri osa ystäväporukastani oli vaihto-opiskelijoita eri puolilta maailmaa, joten olimme kaikki ikään kuin samassa veneessä. En siis kokenut itseäni ulkopuoliseksi tai erityisen oudoksi heidän kanssaan, mikä varmasti helpotti yhdessäoloa ja sopeutumista.

  

Matkustaminen

Tein ystävieni kanssa paljon reissuja viikonloppuisin sekä väliviikkoina (kun yliopistolla ei ollut paljoa pakollista läsnäoloa). Jäin myös matkustamaan Kaakkois-Aasiaan, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan kahdeksi kuukaudeksi koulun loppumisen jälkeen. Vierailimme useissa Melbournen lähialueen kansallispuistoissa (kuten Grampians tai Wilsons Prom), Sydneyssä, Perthissa, Queenslandissa, Tasmaniassa sekä Länsi-Australiassa. Lisäksi matkustimme Balille, Kambodzassa, Thaimaassa ja Singaporessa. Lennot Australian sisällä eivät ole kovinkaan halpoja, joten niihin on syytä varata runsaasti rahaa. Myös majoitus, auton vuokraaminen sekä muut matkustuskulut olivat melko korkeat Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Sää vaihtelee suuresti eri paikkojen välillä; esimerkiksi maan pohjois-osiin on syytä mennä toukokuun ja elokuun välillä, sillä paikalliseen kesäaikaan sinne ei ole enää asiaa kuumuuden vuoksi. Itseäni harmittaa kovasti, etten tajunnut matkustaa Uluruun ennen kuin sää lämpeni liikaa. Suosittelen siis suunnittelemaan mahdollisia matkustussuunnitelmia mahdollisimman ajoissa, jottei jokin paikka jää näkemättä sesongin sääolosuhteiden vuoksi.

 

Tärkeintä vaihdossa on pitää hauskaa ja nauttia! Se on aivan ainutlaatuinen kokemus, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Suosittelen lämpimästi ylittämään omia mukavuusrajoja, olemaan aktiivinen, tutustumaan ihmisiin mahdollisimman monesta eri paikasta ja ennen kaikkea tekemään sitä mistä saa itselleen parhaat muistot mukaan!

 

Onnea matkaan! 🙂

Posted on

Vaihtokertomus, University of Sydney, kevät 2019

Bio- ja ympäristotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pitkän hakuprosessin jälkeen opiskelupaikka varmistui marraskuussa ja lähtöpäivä häämötti helmikuussa. Vastakkaisten vuodenaikojen myötä olin siis menossa syyslukukaudeksi Sydneyyn. Ennen lähtöä oli hoidettava kuntoon joitakin sähköisiä paperihommia, kuten alustavien opintojen suunnittelua, viisumin haku, ”overseas student health cover” vakuutus, sekä muutaman lomakkeen täyttö Sydneyn yliopiston verkkosivuilla. Heti vaihtopaikan varmistumisen jälkeen vaihtoyliopistosta oltiin kuitenkin yhteydessä meihin uusiin vaihto-oppilaisiin monilla sähköposteilla, ja kaikkiin hommiin oli todella selkeät ohjeet. Sähköposteissa oli opintojuttujen lisäksi tietoa myös esimerkiksi lentokentälle saapumisesta, ensimmäisistä mahdollisista aktiviteeteistä sekä asumisvaihtoehdoista. Kysymyksiäkin rohkaistiin lähettämään ja vastauksia tuli nopeasti.

 

Asuminen ja kohteeseen saapuminen

Asumisvaihtoehtoja on Sydneyssä useita. Yliopistolla oli tarjottavana useampia erilaisia asumismuotoja lähellä kampusta, joihin hakeminen tapahtui yllä mainitun sähköpostittelun välityksellä. Nämä opiskelija-asunto vaihtoehdot ovat kuitenkin todella kalliita, ja itse päätin loppujen lopuksi hylätä opiskelija-asuntotarjouksen ja hakea vuokrahuonetta omin neuvoin. Vuokrakulttuuri Australian suurkaupungeissa, varsinkin Sydneyssä, on hyvin erilainen kuin Suomessa. Vuokraaminen ja siitä sopiminen ei tapahdu useita kuukausia etukäteen, vaan uusia vuokralaisia ja huoneistoja etsitään silloin kuin niille on tarvetta. Varovaisena suomalaisena halusin löytää asunnon jo etukäteen, ja tämä onnistuikin erittäin suositun flatmates -sivuston kautta. Vaikka itsellä kävi hyvä tuuri asunnon sijainnin, oman ison huoneen ja ihanien kämppisten kanssa, järkevämpää olisi ollut ensin muuttaa viikoksi vaikka edulliseen hostelliin ja etsiä asuntoa vasta kaupunkiin saapumisen jälkeen. Vaihtoehtoja kyllä riittää.

Eniten minua jännitti saapuminen Sydneyn suurkaupunkiin, ja se miten löytäisin suurelta lentokentältä uuteen väliaikaiseen kotiini. Onneksi jännitystä lievitti saamani selvät ohjeet: yliopiston puolesta saapuville vaihtareille oli järjestetty ilmainen shuttle-bus, joka vei uusia oppilaita kotioville asti. Toki julkinenkin liikenne tai uber/taksi olisi myös toiminut. Ostin jo lentokentältä uuden puhelinliittymän ja matkalla olin yhteydessä uuteen vuokraisäntääni, joka oli sitten toisessa päässä odottamassa saapumistani.

 

Sopeutuminen ja opiskelijaelämän alkaminen

Toiselle puolelle maapalloa reissatessa olin varautunut kulttuurishokkiin, mutta itse en ainakaan tällaista pahemmin kokenut. Australian kulttuuri on hyvin länsimaalainen, ihmiset ovat mukavia ja ”aussit” tunnetaankin rennosta elämän asenteestaan. Kulttuurishokkia lievitti varmasti myös Sydneyn monikulttuurisuus.

Ennen varsinaista orientaatioviikon alkua tutustuin uusiin kämppiksiini, joista sain heti ystäviä koko vaihdon ajaksi. Olin myös ilmoittautunut vaihtareille järjestettävään viikonloppureissuun, johon kuului paljon erilaisia aktiviteettejä, kuten hiekkadyyneillä laskettelua, rannalla oleilua ja eläintarhassa käymistä. Orientaatioviikollakin oli virallisten infotilaisuuksien lisäksi järjestetty paljon erilaisia aktiviteetteja, joihin kannattaa kyllä ehdottomasti osallistua. Sydneyn yliopiston opiskelijaelämään ja -kulttuuriin kuuluu isona osana erilaiset opiskelijoiden järjestämät kerhot. Kerhoja ja klubeja löytyy jokaiselle jotakin, ja itse koin että tämä oli hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin kurssien ulkopuolella. Vaihtoehtoina on esimerkiksi paljon erilaisia urheilulajeja, tanssikerhoja, erilaisia pelailuja ja esimerkiksi ruoka ja viini -järjestö. Monilla opiskelijaelämä ja opiskelun ulkopuolella järjestettävät aktiviteetit pyörivätkin erilaisten kerhojen ympärillä.

Opiskelua väritti myös suuri kampus, joka oli Sydneyssä kuin pieni opiskelijoiden kaupunki suurkaupungin keskellä. Alueelta löytyi lukuisia kahviloita, ravintoloita, kirjastoja ja urheilukenttiä kampusrakennusten lisäksi.

Opiskelu ja opetus

Opiskelun aloittaminen tuotti alkuun hieman päänvaivaa. Olin alun perin saanut sellaisen käsityksen, että ennakkoon valitsemani kurssit ovat sitovia, eikä niitä saisi muuttaa. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toiminut näin, vaan vasta orientaatioviikolla julkaistiin kurssien aikataulut ja näimme miten valitsemamme kurssit kulkevat koko lukukauden ajan. Kävin Sydneyssä biotieteiden koulutusohjelmaan kuuluvia kanditasoisia eli undergraduate kursseja. Olin etukäteen valinnut tutkintooni sopivia kursseja, mutta huonolla tuurilla kolme neljästä kurssista oli osittain päällekkäisiä, eli minun täytyi vielä juuri ennen opintojen alkua etsiä uusia kiinnostavia kursseja, joihin piti saada hyväksyntä myös kotiyliopistolta. Onneksi kursseja sai vaihdella vielä jopa kaksi viikkoa opetuksen alettua, eli oli mahdollista kokeilla jotakin kurssia tai vaihtaa joitakin mieluisimpiin kursseihin. Stressiäni olisi helpottanut hakuvaiheessa, jos olisin tiennyt, että kurssivalinnat ei ole loppuun lyötyjä ja näitä joissain tilanteissa jopa joutuu muuttamaan.

Mieluisat kurssit löydettyäni opiskelut lähtivät mukavasti liikkeelle. Opiskelu tuntui suhteellisen samantasoiselta mihin olin Helsingin yliopistossa tottunut, tosin läsnäolopakkoa ja kotitehtäviä oli hieman enemmän. Koska kurssit olivat koko lukukauden mittaisia, työmäärä oli myös odotetusti hieman suurempi. Suurin ero opiskeluissa liittyi kuitenkin tenttimiseen ja arvosanan saantiin. Kurssien arvosana koostui harvemmin vain yhdestä tentistä, vaan arvosanan muodostumiseen kuului osittain kirjoitustehtäviä, pieniä esitelmiä, välitentti tai läsnäoloprosentti. Lisäksi tenttejä ei ollut mahdollisuus uusia, mihin en itse ollut tottunut.

Muuta hyödyllistä tietoa

Opiskelujen ja kampuselämän lisäksi Sydneyn suurkaupungista ja lähistöltä löytyy paljon tekemistä ja nähtävää. Julkinen liikenne (junat, bussit ja lautat) toimivat tosi hyvin, ja ainakin meidät suomalaiset vaihto-opiskelijat on oikeutettu ”concession” opal-korttiin, jolla matkat saa puolella hinnalla. Lisäksi kortti toimii koko NSW alueella, eli voi vaikka hypätä edullisesti junaan tutkimaan lähikaupunkeja tai luonnonpuistoja.

 

Yleinen hintataso on Sydneyssä suurin piirtein Suomen hintatason luokkaa, asuminen hieman kalliimpaa. Maistraattiin ja kelalle ilmoittaessa vaihto-opinnoista ulkomailla opinto- ja asumistukea kuitenkin saa kohtuullisen hyvin. Ongelmatilanteissa – liittyivät ne sitten opiskeluun, liikkumiseen tai terveydenhuoltoon – löytyi helposti apua kysyttäessä, esimerkiksi yliopiston monipuolisesta opintoneuvonnasta.

Posted on

Vaihtokertomus, Australian National University, kevät 2019

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tultuani valituksi vaihto-oppilaaksi Helsingin Yliopistosta, tein hakemuksen vaihtoyliopistolle eli ANU:lle. Sain tiedon valinnasta Helsingin Yliopistolta keväällä 2018 ja vaihtoyliopiston hakemuksen tuli olla valmis marraskuussa. Helsingin Yliopisto lähetti hakemusta varten ohjeet, ja listan tarvittavista liitteistä, joten pystyin valmistelemaan ne jo kesän aikana. Tarvittavia liitteitä olivat opintosuorite, lista tulevista kursseista sekä kielitodistus. Kielitodistuksen sain Helsingin Yliopiston kielikeskukselta, mutta se on mahdollista saada myös tekemällä TOELF tai IELTS kielikoe. Valintakirje ANU:lta tuli nopeasti, ja tämän jälkeen pääsin hoitamaan muita ennen lähtöä vaadittavia asioita. ANU:n hyväksymiskirjen saapumisen jälkeen tarjous piti hyväksyä lähettämällä yliopistolle täytetty tietolomake.

Opiskelijaviisumia varten on oltava Overseas Student Health Care, jonka ostin Allianz Global Assistance nettisivuilta. Tätä ei tarvitse hoitaa itse, vaan ANU voi hoitaa sen opiskelijan puolesta. Huomasin kuitenkin, että itse ostettuna tämä tulee halvemmaksi. Joulukuun alussa tein myös hakemuksen opiskelija-asuntolaan. ANU lupaa järjestää asumisen kaikille vaihto-opiskelijoille, mutta takuuta ei ole siitä, että pääsee asuntolaan, johon esisijaisesti hakee. Hain ensisijaisesti Burton & Garran Hall:iin, mutta sain huoneen Fenner Hall:ista ja olin lopulta tähän erittäin tyytyväinen.

Saatuani hyväksymiskirjeen ANU:lta hain seuraavana viisumia. Hakemuksen tekemiseen meni paljon aikaa, mutta hakemus hyväksyttiin jo seuraavana päivänä. Ruuhka-aikoina viisumin saantiin voi kuitenkin mennä aikaa muutamia viikkoja. Avasin myös australialaisen pankkitilin Commonwealth Bank nettisivujen kautta. Lisäksi Suomessa ollessani tein KELA:lle ilmoituksen väliaikaisesta muutosta ulkomaille.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuttuani Australiaan kaikkien vaihto-oppilaiden tuli täyttää ja palauttaa lappu, jolla annetaan lupa ANU:lle välittää tietoja kotiyliopistolle. Kävin pankissa tunnistautumassa, jotta sain australialaisen pankkikortin. Australialainen pankkitili helpotti mm. vuokran maksua, ja rahan siirtoa kavereille. Lisäksi avasin australialaisen puhelinliittymän, minkä suosittelen hoitamaan mahdollisimman nopeasti. Kaikki tämä hoitui kuitenkin suhteellisen nopeasti ja helposti.

Lennoilla minulla oli mukana tulostettuna Helsingin Yliopistolta saamani todistus vaihto-opiskelusta Australiassa, viisumi sekä ANU:lta saaman Coe. Viisumi on sähköinen, mutta se on hyvä olla mukana myös tulostettuna. Ennen lentoa Australiaan kannattaa tarkistaa mitä ruokia ja tavaroita ei maahan saa viedä. Tästä ollaan maahan tullessa erittäin tarkkoja.

Asuminen

Kuten mainitsin jo aikaisemmin, asuin yliopiston opiskelija-asuntolassa Fenner Hall. Asuntotarjous tuli joulukuussa sähköpostiin, ja tarjouksen saamisesta on 2 vuorokautta aikaa hyväksyä tarjous. Mikäli ei halua asua asuntolassa, esimerkiksi Facebook ryhmien kautta on mahdollista löytää kämppiksiä, tai huoneita jaetuista asunnoista. Itse kuitenkin suosittelen lämpimästi opiskelija-asuntolaa. Asuntolaan muuttopäivä oli 6.2.19 ja vuokraa maksettiin 2 viikon välein tästä päivästä eteenpäin.

Suurin osa opiskelijoista asuu asuntoloissa, ja koin tämän itse erittäin kivaksi. Asuntoloilla on erittäin tiivis yhteishenki, ja paljon yhteistä ohjelmaa. Fenner Hallissa mm. järjestetään viikoittain tee-iltoja koko asuntolalle, sekä erikseen omalle kerrokselle. Asuntoloissa on helppo tutustua muihin opiskelijoihin, ja erityisesti paikallisiin. Itse sain Fenner Hallista läheisimmät kaverini koko vaihdon aikana. Lisäksi asuntoloiden välillä järjestetään urheilukilpailuja, bändikilpailu ja kuorolaulukilpailu. Fenner Hall tekee vuosittain musikaalin, muutamassa asuntolassa on kahvila/baari jossa voi työskennellä vapaaehtoisena, monilla asuntoloilla on vuoden aikana gaaloja, ja asuntoloissa järjestetään sekä asuntolan omia, että eri asuntoloiden yhteisiä juhlia ja iltamia. Asuntola on suuri osa opiskelijan identiteettiä, ja asuntolan asukkaita ajatellaan yhtenä suurena perheenä.

Asuminen Australiassa on kalliimpaa kuin Suomessa, ja asuntolat on yksi halvimmista vaihtoehdoista. Myös asuntoloiden välillä on kuitenkin vuokrissa suuria eroja. Asuntoloissa vuokraan kuuluu netti, ja osassa asuntoloista esimerkiksi pyykinpesu on ilmaista. Fenner Hallissa yksi pesukoneellinen maksoi 3 dollaria. Ruoka on Australiassa hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta eri tuotteiden välillä on tietysti eroja. Canberran keskustasta löytyy kirpputoreja, ja ANU:lla on facebook ryhmä, jossa voi myydä ja ostaa käytettyä tavaraa.

Opiskelu ja opetus

Yhden lukukauden aikana normaali kurssimäärä on 4 kurssia. Mikäli on painava syy, yhden kurssin voi kuitenkin jättää pois. Tähän pitää ensin saada suostumus liikkuvuuspalveluilta, sekä ANU:n opiskelijapalveluilta, jotta viisumin ehdot täyttyvät. Kursseille ilmoittautumisen hoidin hieman ennen Australiaan lähtöä sähköisessä järjestelmässä. Muille kuin ensimmäisen vuoden kursseille ilmoittautuessa vaaditaan avainkoodi, jonka sain etukäteen sähköpostilla kursseille, jotka olin valinnut hakemuksen yhteydessä. Mikäli kursseja haluaa tämän jälkeen muuttaa, saa koodin hankittua sähköpostilla tai orientoivan viikon aikana tiedekuntien vastuuhenkilöiltä info tilaisuuksista. Kursseja saa vaihtaa vielä ensimmäisten opetusviikkojen viikkojen jälkeenkin. Etukäteen kannattaa olla varmuuden vuoksi mietittynä muutama ylimääräinen kurssi, jos alun perin valitut kurssit menevät paljon päällekkäin. Kaikki luennot kuitenkin videoidaan, joten ne on mahdollista katsoa myöhemmin. Tutoriaaleihin on usein monta eri ryhmää, joten niihin kannattaa ilmoittautua ajoissa, jotta pääsee haluamaansa ryhmään. Nettisivulta unofficial ANU timetable pääsee suunnittelemaan lukujärjestystä.

Monilla kursseilla järjestettiin lukukauden alussa vapaaehtoisia infotilaisuuksia opiskelijoille, joilla englanti ei ole äidinkieli. Lisäksi yliopiston opiskelijapalvelut järjestävät apua, jos tuntee tarvitsevansa sitä kirjoittamisessa. Opiskelijapalvelut auttavat myös monissa muissa mahdollisissa opiskeluun liittyvissä ongelmissa.

Opetus ANU:ssa oli mielestäni erittäin tasokasta. Kurssit ovat yleisesti ottaen suuritöisiä, mutta kurssien, sekä alojen välillä on paljon eroja. Kursseilla oli mm. paljon kirjoitettavaa, esseitä, raportteja ja kotitehtäviä sekä viikoittaisia quizejä. Itselle Helsingin Yliopistoon verrattuna suurin ero oli viikoittaiset tutoriaalit luentojen lisäksi. Tutoriaaleihin tuli aina valmistautua lukemalla ennakkoon vaadittu materiaali, ja tekemällä ennakkotehtäviä. Tutoriaaleissa keskustellaan ja tehdään tehtäviä pienryhmissä, ja aktiivisuudella on merkitys kurssin arvosanaan. Biotieteissä ja esimerkiksi psykologiassa labrakursseja ei ole erikseen, vaan samaan kurssiin kuuluu sekä luennot, että laboratoriotyöt. Kursseihin voi kuulua joillain aloilla myös Field Trip. Läpipääsyyn kursseilla ei vaadita kovin paljoa, mutta hyviin arvosanoihin vaaditaan todella paljon.

Tehtävien palautusaikoihin on mahdollista saada lisä aikaa, mikäli on painava ja hyvä syy. Määräajoista ollaan tiukkoja, ja myöhään palautetuista tehtävistä vähennetään automaattisesti pisteitä. Vastuuopettajat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä, jos heihin ottaa ajoissa yhteyttä. Tiukkaan aikatauluun auttaa myös se, että kaikki kurssien tehtävät ja palautuspäivät tulevat tietoon heti lukuvuoden alussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

ANU järjestää vaihto-oppilaille orientoivaa viikkoa edeltävällä viikolla bussikuljetuksen lentokentältä kampukselle, mikä pitää varata etukäteen sähköpostilla. Tämä helpotti huomattavasti vaihtokohteeseen saapumista, ja pääsin heti tapaamaan muita opiskelijoita ja vaihto-oppilaita.

Canberra on kaupunkina melko samalainen kuin esimerkiksi Jyväskylä. Itsellä kaupunkiin sopeutuminen ei siitä syystä ollut vaikeaa tai vienyt paljoa aikaa. Luonto Canberrassa on lähellä, ja ulkoilumahdollisuudet ovat loistavat. Canberrassa on paljon tapahtumia, ja kaikki löytyy Facebookista. Myös ANU:lla ja asuntoloilla on paljon facebook ryhmiä, joihin kannattaa liittyä niin löytää paljon tekemistä ja pysyy perillä tapahtumista. Canberra ja koko Australia on turvallinen, mutta yksin kävelyä pimeällä kehotettiin silti välttämään.

Canberran keskustasta löytyy valtava kauppakeskus, leffateatteri ja paljon ravintoloita ja kahviloita. Julkinen liikenne toimii hyvin, ja bussimatkat on melko edullisia. Canberran läheisyydestä löytyy myös valtavasti tehtävää, ja upeaa luontoa. Sydneyyn ja Melbourneen pääsee helposti bussilla ja lähimmälle rannalle Jervis Bayhyn ajaa alle 3 tuntia autolla. ANU järjestää vaihto-opiskelijoille mm. surffileirin ja matkan Blue Mountains:lle. Yleisesti Australiassa kannattaa matkustella niin paljon kuin mahdollista, mutta kannattaa ottaa huomioon, että välimatkat ovat valtavia.

Overseas Student Health Cover toimii helposti sovelluksen kautta, jos tulee tarvetta. Ennen sairaalaan menoa kannattaa tarkistaa, että OSHC toimii juuri kyseisessä paikassa. Lisäksi Canberrassa on bussimatkan päässä sairaala, joka on ilmainen myös ilman vakuutusta. Isommat sairaalamaksut voi joutua maksamaan ensin itse, ja vakuutus maksaa kulut myöhemmin takaisin. ANU:n opiskelijapalvelut auttavat vaihtareita näissä tapauksissa.

Vaihdosta saa eniten irti, jos on alusta asti itse aktiivinen ja lähtee mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Orientoivalla viikolla on paljon ohjelmaa, jossa pääsee helposti tutustumaan muihin opiskelijoihin. Myös ANU:lla on paljon urheilujoukkueita ja kerhoja joka makuun, ja niiden kautta pääsee tutustumaan helposti uusiin ihmisiin. Myös vaihtareille järjestetään paljon yhteistä ohjelmaa, ja erilaisia orientoivia tapahtumia heti alusta lähtien. Vaihtareista todella pidetään erittäin hyvää huolta.

Posted on

Utbytesberättelse, University of Waikato, våren 2019

Före avfärden

Jag har alltid velat åka på utbyte och har länge tänkt att jag skulle göra det under mina universitetsstudier. Det var inte lätt att ta tag i saken då jag inte riktigt visste vart det var jag ville åka. Efter många om och men kom jag i sista sekunden fram till att jag skulle söka till Nya Zeeland och har inte ångrat mig en sekund. Jag hade aldrig varit i Nya Zeeland förut men visste att de hade en helt otroligt vacker natur och vänliga invånare. Varför det blev just Univeristy of Waikato i Hamilton vet jag inte riktigt, hade aldrig hört om det förr men efter en del undersökning kom jag fram till att det nog inte fanns något dåligt alternativ i Nya Zeeland, så jag valde det.

Ansökningsprocessen var lång och jobbig och jag minns att det var mycket nervöst väntande hela året. Man ansökte om utbytesplatsen till Helsingfors Universitet redan över ett år förrän man faktiskt åkte och själva bekräftelsen från Nya Zeeland kom först någon gång i november vilket gjorde att jag bara hade två månader på mig att fixa allting. Jag var själv kanske lite onödigt nervös för att av någon orsak inte få åka på utbyte och skulle säkert ha kunnat ordna saker före bekräftelsen, men bättre kändes det att vara på säkra sidan förrän man iallafall beställde flygbiljetten. Förutom flygbiljetten sökte jag boende genom universitetet som jag lyckligtvis fick. Sedan sökte jag även visum från ’Immigration New Zealands’ hemsida, vilket inte tog mera än kanske två veckor. Sedan var det bara att meddela FPA och magistraten om att jag skulle flytta utomland och se till att ändra på studiestödet och be om att få hållas inom den sociala tryggheten i Finland. I slutändan gick allting smidigare än vad jag tänkt.

Byråkratin vid utbytesdestinationen

Jag kom till universitetet i början av orienteringsveckan och skulle skriva in mig i universitetet samtidigt som alla andra nya studeranden och utbytesstuderanden. Man kan säga att det var en ganska hektiskt process och trots att personalen försökte hjälpa till så gått det gick så var det nog en lite onödigt krånglig och lång process. Som tur visste jag färdigt vilka kurser jag ville gå och då jag sedan fick dem alla godkända slapp jag relativt lätt igenom hela processen. Under processen betalade jag också den obligatoriska försäkringen som förövrigt var jätte smidig och praktisk då man inte behövde ordna en egen.

Just att bestämma kurserna var en av de svåraste skedena under hela ansökningsprocessen, då det var svårt att veta hur man skulle leta efter dem samt veta vilka man faktiskt kunde ta. Men då man gjort detta gick det även snabbare att på plats bli inskriven i universitetet. Den slutliga samlingen av kurser som jag sedan valde bestämde jag mig dock först där, veckan före kurserna började, vilket var skönt eftersom man hade en möjlighet att ändra sina val ganska lätt.

Under orienteringsveckan lärde man sig mycket om universitetet och allt som hade med utbyteseleverna att göra. Orienteringsveckan var nog en utav de roligaste veckorna under utbytet, med en massa evenemang där man lärde känna många nya människor, främst andra utbytesstuderanden.

Boendet

Som en utbytesstuderande kände jag att det var viktigt för mig att välja ”rätt” boende. Jag ville bo på campuset i ett av universitetets ’student halls’ och gick till slut med Orchard Park där boendet var ’self catered’ alltså att man lagade maten själv. I dom andra studentkorridorerna var maten inräknad i hyran och all mat serverades i matsalar. Detta ledde ganska naturligt till att alla första års studeranden samlades i dessa hallar medans de äldre samt nästan alla utbytesstuderanden bodde i Orchard Park. Om jag skulle säga en sak som jag är gladast över i hela utbytet är det beslutet att söka boendet i Orchard Park, trots att dom andra studentkorridorerna kanske var lite modernare och snyggare.

Dom flesta aktiviteterna skedde tillsammans med de som man bodde med och det var även dessa människor man kom närmast under utbyte. Det var även ofta tävlingar mellan de olika studenthemmen på campuset. Orchard Park är en liten ”stug-by” där det bor 4-6 människor i varje stuga som då delar på badrum och kök. Det största minuset var att husen i Nya Zeeland är ganska dåligt byggda och håller inte kylan ute så värst bra. Ganska samma pris på hyran som här i Finland, med kvaliteten inte helt den samma.

Orchard Park, Waikato
Orchard Park, Waikato

Studier och undervisning

I Nya Zeeland har man 4 kurser (papers) per termin, vilket gick upp i 60 studiepoäng som i Finland motsvarar ca. 26 studiepoäng. Jag valde att läsa tre kurser i ämnet Environmental Planning samt en kurs om Maori kulturen (kan varmt rekommendera att bekanta sig med Maori kulturen då detta är en stor del av landets identitet). Kurserna var riktade till första och andra året studeranden och jag upplevde inte att någon av kurserna var speciellt svår och tyckte att det krävde en ganska lämplig mängd studerande.

Mina kurser bestod främst av vanliga föreläsningar samt några handledningstimmar i mindre grupper. I stora drag var föreläsningarna på bra nivå och i de flesta kurserna hade vi även någon sorts extra utflykt eller uppgift som krävde att man gjorde någonting utanför föreläsningssalen. Jag upplevde dock att det var mera prov och förhör än vad jag är van vid och istället mindre grupparbeten. Man fick även mycket läsmaterial som man skulle läsa men som jag upplevde att jag klarade mig bra utan då jag inte hann.
Jag var inte speciellt nervös över att studera på engelska då jag gått många kurser på engelska förr, men ett nytt ämne och nytt system är alltid lite svårt i början. Som ett stort plus så fick man alltid feedback på sina prov och essäer och vitsordet baserade sig på många olika arbeten och inte enbart på slut tentan. Studierna slutade redan i slutet av maj som sedan följde två veckors läs lov och sedan slut tentorna. Många hade inga tentamen och slutade därför redan i maj medan jag hade två stycken i mitten av juni. Detta vet man ju inte då man köper flygbiljetten dit vilket gjorde att jag därför köpte enkelbiljetter. Fick dock först i April veta datumen för mina tentamen och att beställa flyg hem var därför inte heller så lätt.

Användbar information för de nästa som åker på utbyte

Att åka till Nya Zeeland innebär inte någon större kulturchock och det var väldigt lätt att lära känna människorna där. Inte heller är det stora skillnader i prisklassen men man skall kanske vara beredd att det går lite mera pengar än vanligt, speciellt i mataffären. Det kan vara värt att fundera på att öppna ett Nya Zeeländskt bankkonto (vilket gick smidigt genom universitetet) eftersom transaktionerna är ganska dyra och man kan förlora onödigt då man måste ta ut pengar med sitt finska kort.

En annan sak att fundera på är att den kollektiva trafiken inte riktigt fungerar så jätte bra och att om man hade tänkt resa mycket så kanske det lönar det sig att skaffa bil. Alla i Nya Zeeland har bil och det finns en orsak till det. Själv skaffade jag inte bil men de som gjorde det hade absolut stor nytta av den. I Nya Zeeland säljer och köper man bilar i lite annan takt än här då många just kommer dit för att resa runt ett tag och sedan ger över bilen till någon annan. Ibland kan det kännas som ett lite för stort beslut att ta när man kommit till ett nytt land, speciellt om man inte kan så mycket om bilar, men skulle varmt rekommendera att fundera på det och kanske köpa en tillsammans med någon. Det lönar sig dock definitivt att skaffa det internationella körkortet ifall man vill hyra bil, vilket jag gjorde två gånger. Uber används också ganska mycket i alla större städer i Nya Zeeland och är relativt billigt. Om man vill resa runt i landet och inte spendera pengar på bil är det även många som åker buss och liftar, oftast väntar liftarna inte mera än fem minuter.

Det som jag önskar att någon berättat till mig lite mera om är vädret. Solen är otroligt stark och varma sommardagar kan bli mycket heta. Mot hösten blev det dock kallt och på nätterna till och med under noll strecket. Det lönar sig att ta med ordentliga utkläder men även varma innekläder så som sockor (innetofflor kan även vara en bra ide att inskaffa då man oftast går med skorna på inne) och långkalsonger. Isoleringen i husen fungerar inte bra alls och under de kalla månaderna är det väldigt kallt inne.

Om jag får ge ett tips ännu så är det at åk och res runt. Nya Zeeland har nog det vackraste och mest varierande landskapet jag sett. Jag åkte själv dit två veckor före orienteringsveckan och reste runt södra ön och fortsatte sedan under året att åka runt och se nya ställen. Landet är förvånansvärt stort och för att se allt det fina behövs det ganska mycket tid. Det finns även aktiviteter för alla: vandring (det lönar sig att ta med vandringskängorna om man är intresserad), surfing, skidåkning, fallskärmshoppning, river rafting osv. Det lönar sig att aktivt åka iväg för även om jag var där i fem månader hann jag nog inte göra allting.

Posted on

Vaihtokertomus, Deakin University, kevät 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Suomen kevään 2019 Melbournessa, Australiassa (siellä toisella puolella maapalloa oli syksy). Yliopisto oli Deakin University, johon otetaan eniten vaihtareita Melbournessa ja muutenkin tunnelma oli hyvin kansainvälinen. Olin päättänyt Australian vaihtokohteeksi jo ennen kuin aloitin opinnot. Maa kiehtoi, koska se on niin suuri ja monipuolinen – viidessä kuukaudessa en ehtinyt näkemään edes murto-osaa. Olimme ensimmäiset Helsingin yliopiston vaihtarit Deakinissa, mutta kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja hyvällä rutiinilla.

Melbournen pilvenpiirtäjät 89. kerroksesta Eureka-talosta.

 

Saapuminen, lukukausi, lomat

Saavuin Melbourneen 1,5 vk ennen orientaatio-viikon alkua helmikuussa. Halusin lomailla hieman ja 9 h aikaero vaati jopa viikon palautumisen, joten olen todella tyytyväinen, että menin hyvissä ajoin. Ehdin tutustua rauhassa kaupungin CBD:hen eli keskustaan ja tottua ajatukseen, että asun 15 000 km päässä Suomesta. Deakin Universityssa todellakin panostettiin vaihtareihin. Meille oli järjestetty kahden viikon orientaatiojakso, johon sisältyi kahden päivän Beach Welcome- reissu läheiseen kaupunkiin Lorneen. Monella yliopistolla Melbournessa oli vain muutama päivä orientaatiota, jos edes sitä. Beach Welcomessa pääsimme tutustumaan muihin vaihtareihin ja esimerkiksi surffaamisen saloihin. Itse opiskelu alkoi maaliskuun alussa. Deakinissa on käytössä trimester järjestelmä eli lukuvuosi koostuu kolmesta kolmen kuukauden pituisesta trimesteristä eli lukukaudesta. Itse olin Australiassa trimester 1:n, joka alkaa syksyllä kuten Suomessakin koulu alkaa. Trimester 1:ssä meillä oli viikon mittainen pääsiäisloma puolessa välissä sekä yksi lukuviikko trimesterin jälkeen ennen tenttiviikkoja.

Eläimet, varsinkin kuvassa näkyvä lintu, olivat eksoottisempia mitä Suomessa
Toisaalta näin ensimmäisen kengurun vasta toisiksi viimeisenä päivänä vaihtoani.

 

Opiskelu

Opiskelu Deakinissa oli minulle opettajaopiskeluna melko samanlaista mitä Suomessakin: jokaisella kurssilla oli viikossa muutama tunti luentoa sekä muutama tunti seminaareja pienemmällä porukalla. Monelle jo tämä oli kuitenkin uutta, sillä useat olivat tottuneet vain luentoihin. Kursseja tehdään 3-4 ja ne ovat 7,5 HY:n opintopisteen arvoisia, joten laajempia mihin itse olen tottunut. Uutena tuli myös se, että yksi trimester koostuu 12 viikosta opiskelua, jonka jälkeen on yksi lukuviikko ja pari viikkoa tenttejä. Jokainen viikko on numeroitu ja niillä on oma viikkoaiheensa.

Deakinissa käytetään jokaisella kurssilla DeakinCloudia (vähän kuin HY:n Moodle) ja jokaisen viikon materiaalit liitetään sinne. Joka viikolle on oma viikkolukeminen. Usein luennot kuvataan ja liitetään Cloudiin, joten itse katsoin ne monesti omalla ajalla netistä. Kursseilla on yleisesti kolme arvosteltavaa osaa – esimerkiksi kolme seuraavista: esitelmä, essee, portfolio, opintopäiväkirja, nettitentti ja lopussa oleva isompi kirjallinen tentti. Minulla ei ollut yhtäkään isoa tenttiä, joten koulu loppui osaltani jo toukokuun lopussa ja pääsin matkustamaan ennen Suomeen paluuta samalla, kun muut jäivät lukemaan tentteihin. Arvosanani perustuikin siis kaikilla kursseilla kurssin aikana tehtyyn työhön eli esseisiin, portfolioihin sekä yhteen nettitenttiin. Opiskelua tuli siis tehtyä pitkin kurssia toisin kuin mihin olen tottunut Suomessa, missä meillä yleensä on vain yksi arvosteltava tehtävä tai tentti. Australiassa heti kun sai yhden esseen kirjoitettua, piti jo alkaa kirjoittaa seuraavaa.

Minä tein vaihdon aikana kolme kurssia, jotka liitän tutkintooni opintojani täydentäviin vapaavalintaisiin opintoihin: Sex and gender – ideas that changed the world, Literature for children and young adults sekä Australia today – An introduction to Australia. Jokainen kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja opin paljon uutta. Kaikkien kurssieni opettajat olivat erittäin innostuneita opettamistaan aiheista ja se motivoi huimasti opiskeluissa. Australiassa kursseilla ollaan paikallisten kanssa, toisin kuin esim. monissa Euroopan maissa, joissa vaihtarit ja kansainväliset opiskelijat ovat omilla erillisillä kursseilla, sillä he eivät osaa paikallista kieltä. Opetuksen laatu sekä kurssitarjonnan laajuus olivatkin iso plussa Deakinissa.


Kampus oli moderni ja siisti.

 

Kampuksella asuminen

Australiassa on tapana mennä opiskelemaan suoraan lukiosta ja monet asuvat ensimmäisen opiskeluvuoden kampuksella. Itse muutin kampukselle asumaan yleisenä muuttopäivänä muiden vaihtareiden sekä opiskelijoiden kanssa. Kampuksella asuin viiden kämppiksen kanssa – jokaisella oli oma pieni huone, jossa oli sänky, kaappi, pöytä ja tuoli. Asunnoissa oli lisäksi yhteinen olohuone, keittiö sekä kaksi wc:tä ja kylppäriä. Olen todella tyytyväinen, että valitsin asumismuodoksi kampuksen. Olihan se todella tyyristä pienestä kopperosta maksaa n.900e/kk, mutta uudet parhaat ystäväni asuivat myös kampuksella ja heitä näkikin sitten joka päivä. Kavereita sai siis helposti kampuksella asumisen ansiosta, sillä kampuslaisille järjestettiin viikoittain ohjelmaa. Melbournessa asuminen on muutenkin kallista, joten muualta vuokrattu asunto ei olisi ollut montaa sataa euroa halvempi. Silloin myös kavereiden saaminen olisi ollut vaikeampaa, sillä monet vaihtarit asuivat kampuksella ja kaveripiirit syntyivät sitä kautta. Monella oli myös ongelmia löytää asuntoa, jos he olivat jättäneet kodin hankkimisen tehtäväksi vasta Australiassa. Useampi ystävistäni muuttikin kesken lukukauden vain suosiolla kampukselle, sillä asunnonhaku ei napannut.

Huoneeni sisäänmuuttopäivänä.

 

Pidä mielessä:

Hakuprosessi oli todella pitkä. Aloitin yliopistoihin tutustumisen jo heti uuden vuoden jälkeen talvella 2018 ja lopullisen hyväksynnän sain vasta marraskuun lopussa. Minulla toki oli hieman viivästystä englannin kielitaidon todistamisen takia, sillä Deakinin päästä oli tullut ristiriitaiset ohjeistukset. Kävin tekemässä IELTS englannin kielikokeen. Loppupeleissä se ei olisi ollutkaan pakollinen, sillä en tehnyt education-kursseja. Deakinin sivuilla on taulukko, josta näkee mitkä tiedekunnat sen vaativat ja mitkä eivät. Toisaalta näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että kävin kokeen tekemässä – näin vähän itsekin missä mennään kielitaidon kanssa ja sain uudenlaista itsevarmuutta saatuani siitä odotettua paremmat tulokset.

15 000 km päässä kotoa. Kannattaa varautua siihen, että on oikeasti toisella puolella maailmaa. Sieltä ei tulla kotiin viikonlopuksi ja harvalla kävi ketään perhettä tai ystäviä siellä moikkaamassa, toisin kuin ystävilläni, jotka olivat Euroopassa vaihdossa samaa aikaa. Myös 7-9 h aikaero vaikutti isosti yhteydenpitoon. Aina piti suunnitella tarkkaan heräämiset tai valvomiset sen mukaan mitä kello Suomessa oli, jotta pystyin soittelemaan läheisille. En ollut tätä edes miettinyt ennen lähtöä. Siihen kuitenkin tottui nopeasti ja niin kliseistä kuin se onkin, oman ”kasvamisen” kannalta kaukana oleminen on todella iso positiivinen tekijä. Asuessani Ruotsissa lukion jälkeen 9kk Au pairin hommissa en todellakaan kokenut samaa mitä Australiassa. Opiskeluvaihto on myös erilainen kokemus verrattuna Au pairin hommaan, sillä vaihdossa ollaan aivan yksin ja kaikki mitä tapahtuu, on itsestä kiinni. Ei ollut enää host-perhettä hoitamassa ja tämä todellakin oli vain hyvä juttu. Näki, että kyllä minä pärjään.

Kaunein ikinä näkemäni auringonlasku, Byron Bay.

Raha. Australia on hintatasoltaan osiltaan samanhintainen ja osiltaan kalliimpi verrattuna Suomeen. Kannattaa siis varautua, että rahaa palaa. Jo ennen vaihtoa piti hankkia opiskelijaviisumi (313 €), pakollinen sairasvakuutus (183 €), lennot (n. 1000 €) ja maksaa kampusasumisesta ensimmäinen osa. Rahaa meni myös esimerkiksi matkavakuutukseen, prepaid liittymään, ruokaan, julkiseen liikenteeseen ja totta kai matkustamiseen. Lähdin toiselle puolelle maailmaa, joten olin valmistautunut rahallisesti. En halunnut elää niin, että jätin jotain tekemättä rahan takia. Hainkin ennen lähtöäni apurahoja eri säätiöiltä ja sainkin kerättyä hyvän potin myös sitä kautta.

Laskuvarjohyppy 15 000 ft check, Mission Beach.

Kaikkeen tottuu. Oli jännä huomata, kuinka suurimmalla osalla meistä vaihtareista tuli 2kk kohdalla samaa aikaa tietynlainen arkeen tottuminen ja pieni musta hetki. Selkeästi kaikki olivat tottuneet elämään Australiassa ja näkemään samat naamat joka päivä. Myös, kun kesä hiljalleen kääntyi syksyn puolelle ja aurinko laski jo klo 17, saattoi osallaan vaikuttaa tähän. Opiskeluun sekä elämään ylipäänsä oli tullut uusi rytmi. Meillä oli arki Autraliassa. Myös nyt kun on jo palannut Suomeen ja miettii vaihtoaikaa ja Australiaa, ei sitä kuvaile kuinka huikeata ja uskomatonta se oli, koska se oli elämää. Toki mageeta sellaista, mutta kuitenkin kaikkeen tottuu. Australiastakin ehti tulla koti. Normaali. Olen kuitenkin maailman onnellisin, että valitsin Australian, Melbournen ja Deakin Universityn ja pääsin toteuttamaan unelmani. Sain uusia kavereita ympäri maailmaa. Unohtamatta kuinka Melbourne kaupunkina on ja tulee olemaan yksi lempipaikoistani maailmassa. Joku päivä haluan takaisin.

Yarra-joki Melbournen keskustassa.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Waikato, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluan lähteä vaihtoon jo opintojeni alkuvaiheessa, mutta kohdemaan ja -yliopiston valintaan meni minulta aikaa. Olin käynyt Uudessa-Seelannissa aikaisemmin kuukauden mittaisella reppureissulla, joten tiesin maasta jo jonkin verran. Erityisesti minua kiehtoi maan monimuotoinen luonto ja upeat matkailumahdollisuudet sekä rikas alkuperäisväestön eli maorien kulttuuri. Siksi päätinkin lähteä opiskelemaan juuri Uuden-Seelannin Pohjoissaarelle Waikatoon.

Hakuprosessi oli pitkä ja hermoja raastava, sillä Suomessa vaihtohaku tehtiin jo edeltävän vuoden keväällä, mutta vaihtoyliopiston hakemus täytettiin vasta syksyllä. Odotin viimeistä hyväksyntää Waikatosta viikkotolkulla, ja lopulta se pamahti sähköpostiin marraskuun alussa. Koska halusin lähteä reissuun jo heti vuodenvaihteessa, vaikka opinnot alkoivatkin vasta helmikuun lopulla, tuntui alle kahden kuukauden valmistautumisaika hieman lyhyeltä. Olin kuitenkin melko luottavainen siihen, että saisin hyväksynnän myös vaihtokohteesta, joten otin innokkaasti selvää asioista jo alkusyksystä.

Kun Offer of Place kilahti sähköpostiini, aloin saman tien tekemään valmisteluja lähtöä varten: ostin lentoliput, selvitin opiskelija-asuntoni jälleenvuokrausta ja täytin Exchange Student -viisumihakemuksen Immigration New Zealandin nettisivuilla. Viisumipäätös tulikin nopeasti, ja vaikka hakuprosessi voi olla mutkikas, ei siitä kannata ottaa suurta stressiä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Hamiltoniin hyvissä ajoin ennen pakollisen orientaatioviikon alkua ja tarkoituksenani oli hoitaa yliopistolle kirjautuminen ennen orientaatioviikon ruuhkia. Tämä prosessi osoittautui kuitenkin hieman monimutkaisemmaksi kuin luulin, koska orientaatioviikkoa edeltävällä viikolla yliopistolla ei juuri oltu varauduttu innokkaisiin vaihto-opiskelijoihin. Lopulta päädyin jonottamaan kirjatumistani muutamaan otteeseen jopa tuntien ajan. Prosessiin kuului siis yliopistolle kirjautuminen, kurssien valinta ja hyväksyminen sekä pakollisen opiskelijavakuutuksen maksaminen.

Orientaatioviikolla pääsin osallistumaan muun muassa uusien opiskelijoiden tervetuliasseremoniaan eli powhiriin yliopiston maraella, amazing raceen sekä tiedekuntien infotilaisuuksiin. Lisäksi vaihto-opiskelijoille ja muille kansainvälisille opiskelijoille järjestettiin infotilaisuuksia, joiden yhteydessä pääsi myös tutustumaan muihin vaihtareihin.

Kurssivalintojen tekeminen alustavasti jo hakuvaiheessa auttoi opintosuunnitelman tekemistä, mutta lopulliset kurssivalinnat tein vasta paikan päällä vaihtokohteessa, kun kurssien aikataulut ja sisällöt olivat paremmin selvillä. Stressasin valinnoista ensimmäisen viikon aikana melkoisesti, sillä en ollut vielä täysin varma, millaisia ennakkovalitsemani kurssit olisivat sisällöltään. Kursseja olisi pystynyt vaihtamaan vielä noin viikon ajan niiden alettua, eli jos joku niistä ei tuntuisikaan omalta, saa asiaan vielä vaikutettua helposti paikan päällä.

 

Waikato river jakaa Hamiltonin itä- ja länsipuoliin

Asuminen

Asumisjärjestelyni Hamiltonissa olivat moniin muihin vaihtareihin verrattuna hieman erilaiset. University of Waikato tarjoaa vaihto-oppilaille pääasiassa huonetta yliopiston kampusasuntoloista, mutta koska avopuolisoni lähti kanssani reissuun working holiday -viisumilla, en saanut majoittua kampuksella. Suurin osa vaihtareista ja muistakin opiskelijoista kuitenkin asuu juuri kampuksen asuntoloissa, joten jos olet lähdössä vaihtoon itseksesi, suosittelen tätä vaihtoehtoa! Välillä tuntui, että iso osa aktiviteeteista ym. oli suunniteltu juuri asuntoloissa asuville opiskelijoille ja esimerkiksi asuntoloiden välisiä urheilutapahtumia järjestettiin paljon. Sen verran osaan kampusasuntoloista kertoa, että useimmissa asuu noin 4-6 opiskelijaa per asunto ja niissä on jaettu keittiö ja kylpyhuone. Vaihtoehtoina on joko paketti, joka sisältää myös ruokailut tai self-catered asuntola, jossa kokkaus hoidetaan itse.

Jouduimme siis etsimään asuntoa omatoimisesti kampuksen ulkopuolelta, ja tästä syystä saavuimmekin Hamiltoniin noin kymmenen päivää ennen orientaatioviikon alkua. Nettipalstojen lisäksi kysyin apua etsintään yliopiston Accommodation Officesta, josta sain nipullisen papereita, joissa kerrottiin yleisesti vuokraamisesta Uudessa-Seelannissa. Sopivan asunnon löytymiseen meni muistaakseni viisi päivää ja hieman yllättävästi se löytyi yliopiston läheisiä alueita kävellen tutkimalla ja ottamalla yhteyttä lähes jokaiseen ikkunoissa näkyvään ”for rent” -ilmoitukseen. Saimme huoneen viiden huoneen soluasunnosta aivan yliopiston vierestä, joten koulumatka ei ollut ainakaan pitkä. Asunto oli kalustettu ja huoneessamme oli muun muassa oma wc sekä jääkaappi, mikro, vedenkeitin ja leivänpaahdin. Yliopiston ympäristössä onkin paljon opiskelijoiden jakamia asuntoja ja kämppisasumista kutsutaan yleisesti termillä ”flatting”. Vuokra maksetaan Uudessa-Seelannissa yleensä viikoittain ja hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Lukukauden aikana opiskelin 4 kurssia (papers), jotka olivat jokainen laajuudeltaan 15 paikallista opintopistettä. Päätin suorittaa lähinnä vapaavalintaisia opintoja, joten valitsin pääasiassa 100-levelin eli ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnattuja kursseja. Kaikki kurssit kestivät koko lukukauden ajan, ja välissä oli kahden viikon mittainen mid semester break.

Kurssisisuoritukseen kuuluu yleensä noin kaksi tuntia luentoja sekä yksi tutoriaali viikossa. Lukujärjestyksen suunnittelun kannalta on haastavaa, että tutoriaalien aikataulut eivät näy kurssiaikatauluissa, vaikka ne ovat pakollisia. Yleensä tutoriaaleja järjestetään kuitenkin useita viikoittain eli sen saa hyvin sovitettua omaan lukujärjestykseen. Minulla kävi niin, että kurssiaikatauluihin jäi yhden tunnin päällekkäisyys, mutta lähetin asiasta sähköpostia kurssien opettajille ennen opetuksen alkua ja he sanoivat, että päällekkäisyydestä ei ole haittaa. Pystyinkin hyvin suorittamaan molemmat kurssit käymällä kummankin luennolla vuoroviikoin, sillä toisella kurssilla luennot myös videoitiin.

Opetuksen taso oli mielestäni hyvä ja opettajat ja kurssituutorit olivat innostavia. Osa kursseista painottui luentoihin ja loppukokeeseen, mutta tutoriaalien myötä opiskelu oli osallistavampaa ja interaktiivisempaa kuin suomalaisen yliopiston massaluentokursseilla. Kaikilla kursseilla oli myös lukukauden aikana palautettavia tehtäviä tai esseitä, jotka muodostivat melko suuren osan loppuarvioinnista. Opiskelussa saa siis olla aktiivinen koko lukukauden ajan, eikä pelkkä kokeeseen pänttääminen riitä. Työmäärä ei kuitenkaan mielestäni poikennut paljoa Suomessa käymistäni yilopistokursseista.

Lukukausi kesti orientaatioviikko mukaan lukien 18.2.-21.6. Opetus loppui jo toukokuun lopussa, mutta tämän jälkeen oli ”study week” ja kaksi loppukokeille varattua viikkoa. Omilla kursseillani suurin osa kokeista järjestettiin jo viimeisellä luentoviikolla, mutta yhden kurssin tentti osui tenttiviikolle. Tenttiviikon aikataulu saatiin tietää vasta mid semester breakin jälkeen, mikä vaikeutti paluulentojen suunnittelua. Itselläni viimeinen koe sattui kuitenkin jo ensimmäisen tenttiviikon alkuun, joten pääsin lomailemaan jo hyvissä ajoin ennen kesäkuun loppua.

 

University of Waikaton kampusta

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Elämä Uudessa-Seelannissa on länsimaiseen kulttuurin tottuneelle helppoa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kiwi-slangiinkin pääsee sisään pienen totuttelun jälkeen. Hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta pieniä poikkeuksia löytyy. Esimerkiksi tietyt ruokatuotteet kuten maitotuotteet ja ei-sesongissa olevat kasvikset ovat kaupoissa kalliimpia, mutta ulkona syöminen vastaavasti hieman halvempaa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että monet putiikit, pankit, kahvilat ym. sulkevat ovensa jo neljän ja viiden välillä iltapäivällä. Iltaisin ei kaupungissa siis ole hirveästi elämää ravintoloita lukuun ottamatta.

Myöskään julkinen liikenne ei ole ihan samaa tasoa kuin Helsingissä. Bussikortilla pystyy ostamaan yksittäisiä lippuja alennettuun hintaan opiskelijakorttia näyttämällä, mutta minkäänlaista kausikorttisysteemiä ei ole. Bussit myös lopettavat liikkumisen kello yhdeksän aikaan illalla. Koska yliopistolta on noin neljän kilometrin matka keskustaan, ei ainakaan itselläni tullut vietettyä keskustassa ihan niin paljoa aikaa kuin etukäteen ajattelin.

Pääasiallinen liikkumiskeino Uudessa-Seelannissa on auto ja sen hankkiminen vaihdon ajaksi ei ole ennenkuulumatonta. Auto auttaa myös viikonloppureissujen tekemisessä, sillä vaikka julkista bussiliikennettä kaupunkien välillä löytyy, busseja saattaa kulkea vain yksi koko päivänä. Lisäksi autokyydillä pääsee tutustumaan vapaammin Uuden-Seelannin henkeäsalpaaviin luontokohteisiin, jotka usein sijaitsevat bussireittien ulottumattomissa. Itse mietin auton ostoa maahan saapuessani, mutta en lopulta ollut valmis ottamaan vastuuta ja stressiä sen ylläpidosta ja eteenpäin myymisestä. Sen sijaan käytin viikonloppureissuihin joko vuokra-autoa tai halpaa Skip -bussiyhtiötä. Jos arvelet ajavasi autoa Uudessa-Seelannissa, suosittelen kansainvälisen ajokortin hankkimista jo Suomesta. Itse en näin fiksu ollut, vaan jouduin hankkimaan virallisen käännöksen ajokortistani, joka maksoi noin 30 euroa. Uudessa-Seelannissa ajokortti ei myöskään riitä henkilöllisyyden todistamiseen esimerkiksi baarissa, joten passia täytyy kantaa mukana.

Uuden-Seelannin ilmasto on hyvin vaihteleva ja erilaisiin säätilojen vaihteluihin on hyvä varautua jopa yhden päivän aikana. Saapuessani helmikuussa kesä oli kuumimmillaan, ja lämpötilat liikkuivat 20-30 asteen välillä. Tänä vuonna kesä oli erityisen pitkä ja lähes hellelukemista sai nauttia pitkälle huhtikuuhun saakka. Toukokuun loppu oli huomattavasti kylmempi ja sateinen, joten lämmintäkin vaatetta on hyvä varata mukaan. Hamiltonissa sää ei usein laskenut alle kymmenen asteen, mutta etenkin Etelä-Saarella lämpötilat tuntuivat todella kylmiltä, vaikka mittari olikin plussan puolella. Kannattaa myös huomioida, että taloissa ei ole samanlaista eristystä kuin Suomessa, joten myös sisätiloissa saattaa tulla kylmä.

Suosittua ajanvietettä Uudessa-Seelannissa on ”tramping” eli erilaiset kävelyt tai vaellukset. Kannattaa siis varata mukaan myös ulkoiluvaatteita ja vaelluskengät, jos sellaiset kaapista löytyy. Maisemat vaihtelevat vehreistä sademetsistä ja rannoista geotermaalisiin ihmeisiin ja etelän lumihuippuisiin vuoriin. Itse rakastuin etenkin kasvien monimuotoisuuteen ja luonnon kuumissa lähteissä kylpemiseen. Yliopisto järjestää vaihto-oppilaille muutaman päiväretken lukukauden aikana esimerkiksi Hobbittoniin, Waitomon kiiltomatoluoliin ja Raglaniin surffaamaan, mutta suosittelen olemaan myös itse aktiivinen, jos maata haluaa nähdä laajemmin. Lisäksi suosittelen tutustumaan Uuden-Seelannin maorien uniikkiin kieleen ja kulttuuriperintöön.

 

Noho Marae oli yksi yliopiston järjestämistä retkistä, jolla pääsimme tutustumaan maori-kulttuuriin ja yöpymään maraessa.

 

Blue Springs on yksi Uuden-Seelannin kauniista luontokohteista

Posted on

Vaihtokertomus, University of Western Australia, kevät 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain University of Western Australiaan (UWA) opiskelemaan oikeustiedettä. Hakuhetkellä olin vielä notaarivaiheen opiskelija, mutta olin jo suorittanut kaikki notaariopinnot. Ilmoittauduin siis vaihtoyliopistoon maisterivaiheen opiskelijana (postgraduate). Tämä antoi mahdollisuuden valita yliopistolta myös maisterivaiheen kursseja. Hyväksymispäätös Helsingin yliopistolta tuli toukokuussa, minkä jälkeen alkoi hakuprosessi vaihtoyliopistoon. Nominointi liikkuvuuspalveluiden toimesta tapahtui lokakuun puolivälissä ja deadline hakemuksen ja liitteiden toimittamiselle UWA:an oli 30.11. UWA:n vaatimia dokumentteja olivat ainakin Helsingin yliopiston edustajan (Tuula Hellstedt liikkuvuuspalveluista) allekirjoittama study list, alkuperäinen rehtorin allekirjoittama lukion päättötodistus (suomenkielinen käy), värillinen passikopio Tuulan allekirjoittamana ja Signed Application Coversheet (saa UWA:n järjestelmästä hakemuksen lähettämisen jälkeen). Itse stressasin tässä vaiheessa kurssivalinnoista ja tuskailin sitä etten vain ole valinnut sellaisia kursseja, joille minulla ei olisi oikeutta osallistua. Kurssisuunnitelmasta ei kuitenkaan kannata huolehtia, sillä ainakin omalla kohdallani myöhemmin UWA:sta tuli sähköpostitse tieto etten voi osallistua suurimmalle osalle valitsemistani kursseista. Minulle annettiin rajallinen lista kursseja, joille vaihto-oppilaat voivat osallistua ja lopulta vain yksi alun perin valitsemistani kursseista säilyi lopullisissa valinnoissa.

Sain hyväksymistiedon UWA:sta 15.11. Tämän jälkeen tarjous tuli vielä hyväksyä ja lähettää se sekä mukana tullut maksulomake opiskelijoiden Overseas Student Health Cover -terveydenhuoltovakuutuksesta ($ 330) allekirjoitettuna UWA:an.

Ennen lähtöä hain myös asuntoa. Päätin hakea asumaan kampukselle ns. college-asuntolaan. Mikäli haluaa asua kampuksella, tulee asumista hakea hyvissä ajoin etukäteen. Lähetin hakemuksen lokakuun lopulla. Collegeita on yhteensä viisi ja ne sijaitsevat kaikki vierekkäin aivan vastapäätä yliopistoa. Samalla hakemuslomakkeella voi hakea kaikkiin viiteen collegeen ja laittaa ne suosituimmuusjärjestykseen. Tutustumalla asuntoloiden nettisivuihin oli hyvin vaikea mieltää mikä niistä olisi paras vaihtoehto, kun kaikki vaikuttavat melko samanlaisilta ja hehkuttavat omaa asuntolaansa ja sen yhteisöllisyyttä jne. Itse laitoinkin colleget järjestykseen lähinnä hinnan perusteella. Ensimmäisellä sijalla minulla oli siten edullisimpana Unihall ja tulin sinne myös hyväksytyksi. Moni vaihtari asui myös yksityisellä vuokralla kämppiksen/kämppiksien kanssa. Asuntoa tai huonetta kimppakämpästä pystyy etsimään etukäteen (ks. myös fb-ryhmät) tai myös vasta saavuttuaan Perthiin majoittumalla ensin esim. hostellissa.

Australiaan tulee hakea viisumi ennen lähtöä. Kannattaa hakea viisumi hyvissä ajoin. Itselläni turhaa stressiä aiheutti, kun olin lähdössä reissaamaan jo neljä viikkoa ennen vaihtoa eikä Australian viisumia vielä ollut. Loppujen lopuksi viisumi kuitenkin tuli hyvin nopeasti muistaakseni jo heti seuraavana arkipäivänä siitä, kun olin hakemuksen lähettänyt. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että käsittelyssä voi kestää pidempäänkin. Opiskelijaviisumi on voimassa 6 kuukautta. Hain viisumin alkamaan jo ennen vaihdon alkamista kun matkustelin Australiassa jo ennen Perthiin menoa. Terveydenhuoltovakuutuksen (OSHC) tulee olla voimassa jo maahantulohetkellä. Itse ostin tällöin toiselta palveluntarjoajalta parilla dollarilla vakuutuksen muutamalle päivälle ennen kuin yliopiston kautta ostamani vakuutus alkoi. Tästä ei kylläkään kyselty rajalla mitään selvitystä, mutta kannattaa hoitaa varmuuden vuoksi ettei maahan saavuttaessa tule ongelmia.

Myös kansainvälinen ajokortti kannattaa hankkia etukäteen jo Suomessa, mikäli Australiassa aikoo ajaa autolla (saattaa olla, että osavaltioista Victoriassa saa ajaa suomalaisellakin ajokortilla, mutta ainakin muissa osavaltioissa kansainvälinen ajokortti tarvitaan). Sen saa helposti Autoliitolta (25 €).

Vaihtokohteessa

Saavuttuani Australiaan hankin australialaisen pankkikortin. Käytin Commonwealth-pankkia, ja opiskelijana pankkikortin sai nollakuluilla. Tilin avaamiseen tarvitsee passin sekä suomalaisen veronumeron, joka kannattaa ottaa ylös etukäteen esim. verokortista. Pankki postitti pankkikortin antamaani osoitteeseen collegelle. Kannattaa arvioida kuinka paljon rahaa tulee tarvitsemaan vaihdon aikana ja siirtää sitten kerralla isompi summa omalta pankkitililtä australialaiselle tilille niin suomalaisen pankin veloittamaa käsittelykulua ei tarvitse maksaa useampaan kertaan.

Ostin myös prepaid-liittymän, johon latasin aina uudelleen lisää kestoa. Matkustaessa esim. roadtripillä syrjäisemmillä alueilla mikään liittymä ei säilytä kenttäänsä, mutta ilmeisesti parhaiten toimii Telstra. Kannattaa siis harkita sitä. Itselläni oli Vodafonen sim-kortti, ja sen kantavuus Perthin ulkopuolella oli heikompi verrattuna joidenkin kavereideni liittymiin.

Saavuin Perthiin 15.2. ja olin pari ensimmäistä yötä hostellissa ennen kuin pääsin huoneeseeni Unihallilla. Samaan aikaan kaupungissa oli käynnissä Fringe-festivaali, milloin kaupunki oli täynnä ihmisiä ja esimerkiksi katukomediaa ja muita esityksiä oli joka puolella. Kannattaa saapua Perthiin jo Fringen aikana, jolloin kaupungilla on paljon enemmän vilinää ja vilskettä kuin normaalisti. Yliopisto alkoi 19.2.

Opiskelijakortin sain suoraan noutamalla sen kampukselta, kun olin etukäteen lähettänyt siihen tarvittavan kuvan UWA:n järjestelmän kautta (tästä tuli sähköposti etukäteen helmikuun puolivälissä). Jos kuvaa ei lataa etukäteen voi opiskelijakortin saamisessa kestää vähän pidempään.

Kun opiskelijakortti on hommattu, voi hankkia myös bussikortin (Smart Rider). Kortti leimataan aina bussiin mennessä ja lähtiessä, jolloin kortilta veloitetaan summa matkustamasi matkan pituuden perusteella. Muista siis leimata myös bussista lähtiessä!

Asuminen

Huoneeni Unihallilla

Asuin siis kampuksella Unihallissa. Vuokra collegeasumisessa on erittäin korkea, minulla vuokra oli noin 1000 €/kk. Se tosin sisälsi kaksi ruokaa päivässä ja kuntosalin eikä luentomatkoihin kulunut bussirahaa, kun ne taittuivat kävellen. Huom. vain Unihallilla yliopiston kuntosali kuuluu vuokraan, muissa collegeissa salijäsenyys täytyy ostaa erikseen.

Ruoka oli hyvää, mutta suhteellisen epäterveellistä. Vaihtokiloja siis kertyi, vaikkakin ruokalassa on myös esim. hyvä salaattipöytä. Minulla oli oma huone, joka oli mielestäni ihan hyvän kokoinen, sekä neljän muun henkilön kanssa jaettu keittiö, wc ja suihku. Monissa muissa rakennuksissa oli useampia ihmisiä samalla käytävällä. Huoneessa oli sänky, vaatekaappi ja työpöytä ja -tuoli. Lisäksi asuntolassa oli yhteiskäyttötiloja kuten opiskeluhuoneita ja pelihuone, jossa oli esim. biljardipöytä.

Colleget järjestävät paljon omaa aktiviteettia ja tapahtumia, mutta kannattaa ehdottomasti olla aktiivinen myös koko yliopiston vaihtarijärjestön (Perth International) järkkäämissä tapahtumissa, koska siellä tapaa myös niitä vaihtareita, jotka eivät asu collegeilla. Yleisesti ottaen australialaiset opiskelijat ovat etenkin asuntoloissa verrattain nuoria (australialaiset lopettavat lukion vuotta aiemmin kuin me Suomessa). Esimerkiksi Unihallilla olin 23-vuotiaana hyvinkin vanhimmasta päästä suurimman osan ollessa 19–20-vuotiaita. Suurin osa oli myös undergraduate (eli kandivaiheen) opiskelijoita. Unihallilla oli melko paljon vaihto-oppilaita, minkä lisäksi siellä tutustui erittäin helposti (helpommin kuin ehkä muuten) paikallisiin sekä Australiassa koko tutkintoaan suorittaviin kv-opiskelijoihin. Yhtään suomalaista siellä ei ollut, ja muutenkin koko UWA:ssa oli minun lisäkseni kaksi suomalaista vaihto-opiskelijaa. Ainakin minulle tämä oli ehdoton plussa.

Opiskelu ja opetus

Kuva UWA:n kampukselta

Lukukausi kesti muistaakseni 19.2.–23.6.2018. Minulla opinnot jatkuivat vielä viikon pidempään kuin muilla eli 30.6. asti, koska olin valinnut yhdeksi kurssiksi intensiivikurssin (International Commercial Arbitration), joka alkoi vasta tenttijakson jälkeen ja kesti viisi päivää (jolloin 8h luentoja päivässä plus kotitehtävät). Tämän lisäksi kurssiin kuului research paper, jonka kirjoitin vasta Suomessa ja palautin syyskuun lopussa. Muut kurssini olivat International Commercial Law, Intellectual Property Law ja World Trade Organization Law. International Commercial Law taisi olla suunnattu kolmannen vuoden opiskelijoille, mutta muut kurssit olivat maisterivaiheen opintoja.

Koin, että kurssit olivat suuritöisiä. Niihin kuului yleensä sekä luentoja että ns. tutorialseja eli n. 15 opiskelijan pienryhmäopetusta, jossa käytiin läpi ennakkoon tehtyjä tehtäviä, keskusteltiin ja pidettiin esitelmiä. Varsinkin alkuun koin stressaavaksi kurssien työmäärän ja esitelmien pitämisen etenkin, kun yhdellä kurssilla olin pienryhmän ainoa vaihtari. Paikalliset opiskelijat ainakin oikiksessa panostavat paljon opiskeluun ja ovat erittäin aktiivisia, mikä oli omiaan säikäyttämään Porthanian massaluentoihin tottuneen suomalaisopiskelijan. Pienen alkushokin jälkeen kaikki meni kuitenkin hyvin ja koin haastavasta opiskeluympäristöstä olleen paljon hyötyä mm. englanniksi esiintymisen kannalta. Liikaa vapaa-aikaa ei kuitenkaan ollut vaan tuntui, että opiskelin todella paljon. Näin siitä huolimatta, että minulla oli vain kolme kurssia lukukauden aikana normaalin neljän sijaan (ja neljäs kurssi intensiivikurssina). Uskon työmäärän johtuvan jonkin verran myös kurssivalinnoista: halusin ottaa oman opintovaiheen mukaisia kursseja itseäni kiinnostavista aiheista, mikä tarkoitti sitä, että kurssit olivat myös aika haastavia. Voi olla, että valitsemalla enemmän undergraduate-kursseja, joissa aihe on hieman helpompi, olisi päästänyt itsensä hieman vähemmällä. Tämä on kuitenkin myös tietysti hyvin henkilösidonnaista: muut osalla samoilla kursseilla olleet vaihtarit esim. Norjasta ja Tanskasta puolestaan sanoivat opiskelleensa vaihdossa paljon vähemmän kuin normaalisti. Intensiivisyydestään huolimatta kursseista lempparini oli International Commercial Arbitration, jolla oli vain noin 12 opiskelijaa ja opettajat olivat yliopiston ulkopuolisia juristeja ja barristereita. WTO-oikeus taas oli kursseistani helpoin.

UWA:n kaikki tiedekunnat sijaitsevat samalla isolla kampusaluealla

Ostin oppikirjan vain kahdelle kursseista. Kirjat ovat aika kalliita, joten kannattaa etsiä niitä käytettynä yliopiston kirjakaupasta (huom. menevät nopeasti), nettikaupoista tai kirjastosta. Kurssit arvostellaan kokonaispisteiden perusteella. Osasuorituksia painotetaan eri tavalla (esim. läsnäolo luennoilla max. 10%, aktiivisuus max. 10%, esitelmä max. 20%, essee max. 20%, tentti max. 40%) ja niistä saa tietyn pistemäärän. Läpipääsyyn tarvitaan yli 50%. Minulla oli kolme tenttiä, joista kahteen sai ottaa kirjan/diat ja muistiinpanot mukaan. Haasteena oli lyhyt tenttiaika, joka oli vain kaksi tuntia. Tenttien päivämäärät julkaistaan aika myöhään, mikä on vaihtareiden kannalta ikävää, kun ei pysty suunnittelemaan lukukauden jälkeisiä reissuja. Viimeinen mahdollinen tenttipäivä on kuitenkin jo aikaisin tiedossa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Roadtrip Länsi-Australiassa

Suosittelen lähtemään study breakilla roadtripille Perthistä pohjoiseen Exmouthiin. Karijinin luonnonpuisto on ehdottomasti näkemisen ja pitkän ajomatkan arvoinen – upein paikka, jossa olen ikinä käynyt! Matkalle tosin täytyy lähteä hyvin varustautuneena (mm. kärpäsverkko, teltta, tölkkiruokaa, kymmeniä litroja vettä mukana ja varautuminen moneen päivään ilman suihkua) ja kunnon 4WD-autolla kenguruita ja vapaana vaeltavia lehmiä varoen. Rural Australian kokeminen pitäisi ehdottomasti olla jokaisen vaihtarin to do -listalla. Länsi-Australia tarjoaa kaikessa tyhjyydessään hyvin erilaisen kokemuksen kuin turistien täyttämä itärannikko. Suosittelen samalla reissulla myös snorklaamista Turqoise Baylla. Huom. pimeällä ei saa ajaa!

Suosittelen käymään myös esim. viikonloppureissulla Margaret Riverillä katsomassa luolia ja viinitiloja. Perthistä on myös edullisia lentoja Balille. Itse kävin keskellä vaihtoa 4 päivän reissulla Sydneyssä. Mikäli suunnittelet roadtripiä etelään Esperanceen (itse en käynyt), kannattaa mennä keväällä aikaisessa vaiheessa lämpötilan laskiessa aika alas lähempänä lukukauden loppua.

Vaihtarijärjestö Perth Internationalin järjestämälle Survivor Campille ilmoittautuminen alkoi jo ennen lukukauden alkamista ja Perthiin saapumista helmikuun alkupuolella, ja se täyttyy hyvin nopeasti. Eli jos haluat mukaan niin muista seurata sähköpostia ja ilmoittautua heti kun ilmo aukeaa!

Huom. Australiassa ajokortti ei riitä henkilöllisyyden todistamiseksi esimerkiksi baariin mennessä. Passi täytyy siis olla aina mukana. Mikäli passia ei halua kantaa mukana, voi tilata erikseen virallisen henkilökortin.