Vaihtokertomus, Deakin University, kevät 2019

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Suomen kevään 2019 Melbournessa, Australiassa (siellä toisella puolella maapalloa oli syksy). Yliopisto oli Deakin University, johon otetaan eniten vaihtareita Melbournessa ja muutenkin tunnelma oli hyvin kansainvälinen. Olin päättänyt Australian vaihtokohteeksi jo ennen kuin aloitin opinnot. Maa kiehtoi, koska se on niin suuri ja monipuolinen – viidessä kuukaudessa en ehtinyt näkemään edes murto-osaa. Olimme ensimmäiset Helsingin yliopiston vaihtarit Deakinissa, mutta kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja hyvällä rutiinilla.

Melbournen pilvenpiirtäjät 89. kerroksesta Eureka-talosta.

 

Saapuminen, lukukausi, lomat

Saavuin Melbourneen 1,5 vk ennen orientaatio-viikon alkua helmikuussa. Halusin lomailla hieman ja 9 h aikaero vaati jopa viikon palautumisen, joten olen todella tyytyväinen, että menin hyvissä ajoin. Ehdin tutustua rauhassa kaupungin CBD:hen eli keskustaan ja tottua ajatukseen, että asun 15 000 km päässä Suomesta. Deakin Universityssa todellakin panostettiin vaihtareihin. Meille oli järjestetty kahden viikon orientaatiojakso, johon sisältyi kahden päivän Beach Welcome- reissu läheiseen kaupunkiin Lorneen. Monella yliopistolla Melbournessa oli vain muutama päivä orientaatiota, jos edes sitä. Beach Welcomessa pääsimme tutustumaan muihin vaihtareihin ja esimerkiksi surffaamisen saloihin. Itse opiskelu alkoi maaliskuun alussa. Deakinissa on käytössä trimester järjestelmä eli lukuvuosi koostuu kolmesta kolmen kuukauden pituisesta trimesteristä eli lukukaudesta. Itse olin Australiassa trimester 1:n, joka alkaa syksyllä kuten Suomessakin koulu alkaa. Trimester 1:ssä meillä oli viikon mittainen pääsiäisloma puolessa välissä sekä yksi lukuviikko trimesterin jälkeen ennen tenttiviikkoja.

Eläimet, varsinkin kuvassa näkyvä lintu, olivat eksoottisempia mitä Suomessa
Toisaalta näin ensimmäisen kengurun vasta toisiksi viimeisenä päivänä vaihtoani.

 

Opiskelu

Opiskelu Deakinissa oli minulle opettajaopiskeluna melko samanlaista mitä Suomessakin: jokaisella kurssilla oli viikossa muutama tunti luentoa sekä muutama tunti seminaareja pienemmällä porukalla. Monelle jo tämä oli kuitenkin uutta, sillä useat olivat tottuneet vain luentoihin. Kursseja tehdään 3-4 ja ne ovat 7,5 HY:n opintopisteen arvoisia, joten laajempia mihin itse olen tottunut. Uutena tuli myös se, että yksi trimester koostuu 12 viikosta opiskelua, jonka jälkeen on yksi lukuviikko ja pari viikkoa tenttejä. Jokainen viikko on numeroitu ja niillä on oma viikkoaiheensa.

Deakinissa käytetään jokaisella kurssilla DeakinCloudia (vähän kuin HY:n Moodle) ja jokaisen viikon materiaalit liitetään sinne. Joka viikolle on oma viikkolukeminen. Usein luennot kuvataan ja liitetään Cloudiin, joten itse katsoin ne monesti omalla ajalla netistä. Kursseilla on yleisesti kolme arvosteltavaa osaa – esimerkiksi kolme seuraavista: esitelmä, essee, portfolio, opintopäiväkirja, nettitentti ja lopussa oleva isompi kirjallinen tentti. Minulla ei ollut yhtäkään isoa tenttiä, joten koulu loppui osaltani jo toukokuun lopussa ja pääsin matkustamaan ennen Suomeen paluuta samalla, kun muut jäivät lukemaan tentteihin. Arvosanani perustuikin siis kaikilla kursseilla kurssin aikana tehtyyn työhön eli esseisiin, portfolioihin sekä yhteen nettitenttiin. Opiskelua tuli siis tehtyä pitkin kurssia toisin kuin mihin olen tottunut Suomessa, missä meillä yleensä on vain yksi arvosteltava tehtävä tai tentti. Australiassa heti kun sai yhden esseen kirjoitettua, piti jo alkaa kirjoittaa seuraavaa.

Minä tein vaihdon aikana kolme kurssia, jotka liitän tutkintooni opintojani täydentäviin vapaavalintaisiin opintoihin: Sex and gender – ideas that changed the world, Literature for children and young adults sekä Australia today – An introduction to Australia. Jokainen kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja opin paljon uutta. Kaikkien kurssieni opettajat olivat erittäin innostuneita opettamistaan aiheista ja se motivoi huimasti opiskeluissa. Australiassa kursseilla ollaan paikallisten kanssa, toisin kuin esim. monissa Euroopan maissa, joissa vaihtarit ja kansainväliset opiskelijat ovat omilla erillisillä kursseilla, sillä he eivät osaa paikallista kieltä. Opetuksen laatu sekä kurssitarjonnan laajuus olivatkin iso plussa Deakinissa.


Kampus oli moderni ja siisti.

 

Kampuksella asuminen

Australiassa on tapana mennä opiskelemaan suoraan lukiosta ja monet asuvat ensimmäisen opiskeluvuoden kampuksella. Itse muutin kampukselle asumaan yleisenä muuttopäivänä muiden vaihtareiden sekä opiskelijoiden kanssa. Kampuksella asuin viiden kämppiksen kanssa – jokaisella oli oma pieni huone, jossa oli sänky, kaappi, pöytä ja tuoli. Asunnoissa oli lisäksi yhteinen olohuone, keittiö sekä kaksi wc:tä ja kylppäriä. Olen todella tyytyväinen, että valitsin asumismuodoksi kampuksen. Olihan se todella tyyristä pienestä kopperosta maksaa n.900e/kk, mutta uudet parhaat ystäväni asuivat myös kampuksella ja heitä näkikin sitten joka päivä. Kavereita sai siis helposti kampuksella asumisen ansiosta, sillä kampuslaisille järjestettiin viikoittain ohjelmaa. Melbournessa asuminen on muutenkin kallista, joten muualta vuokrattu asunto ei olisi ollut montaa sataa euroa halvempi. Silloin myös kavereiden saaminen olisi ollut vaikeampaa, sillä monet vaihtarit asuivat kampuksella ja kaveripiirit syntyivät sitä kautta. Monella oli myös ongelmia löytää asuntoa, jos he olivat jättäneet kodin hankkimisen tehtäväksi vasta Australiassa. Useampi ystävistäni muuttikin kesken lukukauden vain suosiolla kampukselle, sillä asunnonhaku ei napannut.

Huoneeni sisäänmuuttopäivänä.

 

Pidä mielessä:

Hakuprosessi oli todella pitkä. Aloitin yliopistoihin tutustumisen jo heti uuden vuoden jälkeen talvella 2018 ja lopullisen hyväksynnän sain vasta marraskuun lopussa. Minulla toki oli hieman viivästystä englannin kielitaidon todistamisen takia, sillä Deakinin päästä oli tullut ristiriitaiset ohjeistukset. Kävin tekemässä IELTS englannin kielikokeen. Loppupeleissä se ei olisi ollutkaan pakollinen, sillä en tehnyt education-kursseja. Deakinin sivuilla on taulukko, josta näkee mitkä tiedekunnat sen vaativat ja mitkä eivät. Toisaalta näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että kävin kokeen tekemässä – näin vähän itsekin missä mennään kielitaidon kanssa ja sain uudenlaista itsevarmuutta saatuani siitä odotettua paremmat tulokset.

15 000 km päässä kotoa. Kannattaa varautua siihen, että on oikeasti toisella puolella maailmaa. Sieltä ei tulla kotiin viikonlopuksi ja harvalla kävi ketään perhettä tai ystäviä siellä moikkaamassa, toisin kuin ystävilläni, jotka olivat Euroopassa vaihdossa samaa aikaa. Myös 7-9 h aikaero vaikutti isosti yhteydenpitoon. Aina piti suunnitella tarkkaan heräämiset tai valvomiset sen mukaan mitä kello Suomessa oli, jotta pystyin soittelemaan läheisille. En ollut tätä edes miettinyt ennen lähtöä. Siihen kuitenkin tottui nopeasti ja niin kliseistä kuin se onkin, oman ”kasvamisen” kannalta kaukana oleminen on todella iso positiivinen tekijä. Asuessani Ruotsissa lukion jälkeen 9kk Au pairin hommissa en todellakaan kokenut samaa mitä Australiassa. Opiskeluvaihto on myös erilainen kokemus verrattuna Au pairin hommaan, sillä vaihdossa ollaan aivan yksin ja kaikki mitä tapahtuu, on itsestä kiinni. Ei ollut enää host-perhettä hoitamassa ja tämä todellakin oli vain hyvä juttu. Näki, että kyllä minä pärjään.

Kaunein ikinä näkemäni auringonlasku, Byron Bay.

Raha. Australia on hintatasoltaan osiltaan samanhintainen ja osiltaan kalliimpi verrattuna Suomeen. Kannattaa siis varautua, että rahaa palaa. Jo ennen vaihtoa piti hankkia opiskelijaviisumi (313 €), pakollinen sairasvakuutus (183 €), lennot (n. 1000 €) ja maksaa kampusasumisesta ensimmäinen osa. Rahaa meni myös esimerkiksi matkavakuutukseen, prepaid liittymään, ruokaan, julkiseen liikenteeseen ja totta kai matkustamiseen. Lähdin toiselle puolelle maailmaa, joten olin valmistautunut rahallisesti. En halunnut elää niin, että jätin jotain tekemättä rahan takia. Hainkin ennen lähtöäni apurahoja eri säätiöiltä ja sainkin kerättyä hyvän potin myös sitä kautta.

Laskuvarjohyppy 15 000 ft check, Mission Beach.

Kaikkeen tottuu. Oli jännä huomata, kuinka suurimmalla osalla meistä vaihtareista tuli 2kk kohdalla samaa aikaa tietynlainen arkeen tottuminen ja pieni musta hetki. Selkeästi kaikki olivat tottuneet elämään Australiassa ja näkemään samat naamat joka päivä. Myös, kun kesä hiljalleen kääntyi syksyn puolelle ja aurinko laski jo klo 17, saattoi osallaan vaikuttaa tähän. Opiskeluun sekä elämään ylipäänsä oli tullut uusi rytmi. Meillä oli arki Autraliassa. Myös nyt kun on jo palannut Suomeen ja miettii vaihtoaikaa ja Australiaa, ei sitä kuvaile kuinka huikeata ja uskomatonta se oli, koska se oli elämää. Toki mageeta sellaista, mutta kuitenkin kaikkeen tottuu. Australiastakin ehti tulla koti. Normaali. Olen kuitenkin maailman onnellisin, että valitsin Australian, Melbournen ja Deakin Universityn ja pääsin toteuttamaan unelmani. Sain uusia kavereita ympäri maailmaa. Unohtamatta kuinka Melbourne kaupunkina on ja tulee olemaan yksi lempipaikoistani maailmassa. Joku päivä haluan takaisin.

Yarra-joki Melbournen keskustassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *