Vaihtokertomus, Universität Zürich, Sveitsi, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelijavaihtohaun ensisijaisena vaihtokohteena hain Zürichin yliopistoon pitkälti fiilispohjalla: Sveitsin kaunis luonto ulkoilumahdollisuuksineen, laadukas opetus ja käytännön asioiden sujuvuus vetivät puoleensa. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran saksaa entuudestaan, joten koin saksankielisessä ympäristössä elämisen mielekkääksi. Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen kohdeyliopistoon tuli vielä hakea erikseen, mutta tähän hakuvaiheeseen sisältyi ainoastaan muutamien dokumenttien (opintosuoritusote, passikopio, kuva opiskelijakorttia varten) lähettäminen sähköisesti.

Yliopisto lähetti vaihtoa edeltävinä kuukausina tiiviisti ohjeistuksia, joita seuraamalla lähtövalmistelut sujuivat melko jouhevasti. Ennen lähtöä hoidettaviin asioihin lukeutui muun muassa kohdeyliopistoon opiskelijaksi ilmoittautuminen, liikkuvuusapurahan ehtojen hyväksyminen, ensimmäisen vuokran ja vuokravakuuden maksu sekä yliopiston infotilaisuuksiin ilmoittautuminen. On hyvä myös tarkistaa, että omistaa voimassa olevan eurooppalaisen sairaanhoitokortin, sillä sen perusteella saa Sveitsissä vapautuksen muutoin pakollisesta sairausvakuutuksesta. Yliopistolta saadut info- ja muut dokumentit on hyvä kopioida ja tulostaa valmiiksi. Lisäksi Sveitsissä tarvitsee passikuvia yllättävän moneen paikkaan, joten ne on hyvä hankkia jo Suomessa ollessa.

Kuvituskuva: Vaihdossa ollut opiskelija vuoristomaisemassa
Kuva: Minna Wirtamo
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sveitsiin saapuessa on paljon hallinnollisia asioita hoidettavana, joista kerrotaan kattavasti yliopiston lähettämissä materiaaleissa sekä vaihtolukukauden avaavassa infotilaisuudessa. Tästä huolimatta infotulva saattaa hämmentää, joten hoidettaviin asioihin kannattaa perehtyä etukäteen, jos mahdollista.

Ensimmäisten päivien aikana asialistallani oli vuokrasopimuksen allekirjoittaminen, puhelinliittymän avaaminen ja julkisen liikenteen kuukausikortin hankkiminen. Zürichiin muuttavan tulee ensimmäisten neljäntoista vuorokauden aikana ilmoittautua oman asuinalueen Kreisbüroon ja hakea oleskelulupaa. Sveitsin valtion myöntämä liikkuvuusapuraha tuli noutaa yliopiston käteistiskiltä. Lisäksi saa varautua ilmoittamaan verotus- ja sairausvakuutustietojaan. Sairausvakuutus on Sveitsissä lähtökohtaisesti pakollinen, mutta siihen on mahdollista hakea poikkeusta eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella. Tähänkin saa yliopistolta tarkemmat ohjeet. Muutamat vaihtokaverit avasivat myös paikallisen pankkitilin, mutta itse en kokenut tälle tarvetta. Vuokranmaksun hoidin kuukausittain käteisellä postin toimipisteessä.

Asuminen

Hyvän ja hintatasoltaan opiskelijaystävällisen asumispaikan löytäminen omin päin Zürichistä voi olla hankalaa. Siksi suositeltavaa on hakea asuntoa paikallisen opiskelija-asuntoyhdistyksen (WOKO) kautta. Hakuohjeet sekä tietoa muista asunnonhankintakanavista saa yliopistolta sähköpostitse. Sain itse tarjouksen asuntolahuoneesta muutamaa kuukautta ennen vaihtoni alkua. Kyseessä oli yksi WOKO:n isoimmista asuntoloista ja olin alkuun epäileväinen, kuinka yhteiselo 160 muun opiskelijan kanssa onnistuisi. Hyväksyin kuitenkin tarjouksen ja onneksi näin tein – viihdyin asuntolassa heti ensimmäisestä päivästä lähtien äärettömän hyvin.

Asuin Altstettenin kaupunginosassa, noin 4 kilometrin päässä keskustasta. Asuntola-asuminen oli hyvin yhteisöllistä ja teimmekin asuntolakavereiden kanssa asioita yhdessä jatkuvasti. Vaikka toisinaan tietyt yhteiselämiseen liittyvät asiat tuskastuttivat, kuitenkin tauotta uusiin ihmisiin tutustuminen oli korvaamattoman arvokasta. Lisäksi vuokra oli yleiseen hintatasoon nähden varsin edullinen, noin 500 euroa kuussa. Kulkuyhteydet olivat myös erinomaiset: ratikka kulki ulko-oven edestä keskustaan 15 minuutissa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelujen osalta oma vaihtokevääni käynnistyi tiedekunnan järjestämällä brunssitapahtumalla, jonka yhteydessä pääsimme tutustumaan myös paikallisiin tutoreihimme. Pian tämän jälkeen oli vuorossa yliopiston järjestämä infotilaisuus, jossa käytiin läpi etenkin käytännön asioihin liittyviä seikkoja. Sveitsissä lukuvuosi on jaettu syys- ja kevätlukukauteen, ja opetus kevätlukukaudella alkaa helmikuun puolessa välissä. Kurssit valittiin sitovasti vasta maaliskuun alkuun mennessä, joten ensimmäisten viikkojen aikana oli mahdollista seurata useampien eri kurssien luentoja ja pohtia vielä lopullisia kurssivalintoja.

Oikeustieteen opiskelu Zürichin yliopistossa – tuttavallisemmin UZH:ssa – oli melko itsenäistä, kuten Helsingissäkin. Tyypillisesti jokaisella kurssilla luentoa oli kerran viikossa ja luennoille tuli valmistautua ennakkomateriaaleihin perehtymällä. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta nähdäkseni tenteistä läpi päästäkseen luennoille osallistuminen on kutakuinkin välttämätöntä. Pääsääntöisesti osaaminen mitattiin lukukauden päätteeksi tentillä. Kurssivalikoimasta löytyi lisäksi muutama sellainen kurssi, jotka oli mahdollista suorittaa kirjallisin töin. Suurin osa kurssimateriaaleista oli saatavilla sähköisesti. Muutamaa kirjaa tarvitsin kevään aikana ja niitä oli mahdollista lukea paikan päällä oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa (Rechtswissenschaftliche Bibliothek). Samaisessa kirjastossa vietin myös monia lukupäiviä, joskin etenkin tenttiperiodin lähestyessä kirjasto oli hyvin ruuhkainen.

Tenttien ajoittuminen UZH:ssa riippui opiskelualasta. Oman vaihtokevääni aikana oikeustieteellisen tiedekunnan säännönmukainen tenttiperiodi sijoittui heinäkuun alkuun. Vaikka luennot loppuivat toukokuun lopussa, oli lukuloma käytettävä kohtalaisen tehokkaasti tentteihin valmistautuen. Tentit olivat joko kirjallisia tai suullisia. Kirjallinen tentti oli luonteeltaan samankaltainen kuin joihin olen Helsingissäkin tottunut. Sanakirjan lisäksi tentissä ei saanut olla mukana mitään materiaaleja, joskin sanakirja oli sallittu. Suullinen tentti puolestaan oli itselle uusi kokemus. Tenttitilaisuus kesti 15-20 minuuttia, jonka aikana opettaja kysyi kurssiaiheisiin liittyviä kysymyksiä, joihin tuli vastata suullisesti. Siten tenttitilanteessa asioita ei ehtinyt kummemmin muistella ja miettiä ennen kuin piti jo reagoida. Tämän koin hieman haasteelliseksi ja vieraaksi konseptiksi. Hyvän valmistautuminen merkitys korostui, jonka lisäksi oli hyödyllistä harjoitella kaverin kanssa kysymyksiä. Tentit arvioidaan Sveitsissä asteikolla 0-6 ja alin arvosana, jolla voi läpäistä kurssin on 4.
Koin opiskelun UZH:ssa erittäin mielekkääksi. Opetus oli laadukasta ja kursseilla käsiteltiin oikeudellisia kysymyksiä hyvin käytännönläheisesti ja ajankohtaisiin teemoihin keskittyen. Vaikka vaatimustaso oli korkeahko ja etenkin suulliset tentit haastavia, oppimisen kannalta tämä oli antoisaa. Lisäksi pidin todella paljon siitä, että yliopiston rakennukset yhdessä viereisen yliopiston ETH:n kanssa muodostivat viihtyisän kampusalueen, josta löytyi lukuisia mukavia opiskelu- ja kahvipaikkoja kauniiden kaupunkinäkymien kera.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • European Student Network (ESN) Zürich. ESN:n tapahtumiin osallistuminen oli loistava väylä tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin. ESN järjesti kevään mittaan muun muassa laskettelureissuja, kaupunkivisiittejä sekä monia muita tapahtumia kohtuulliseen hintaan. ESN:n kautta on mahdollista saada myös paikallinen tutor, joka auttaa käytännön asioissa ja muissa mahdollisissa kysymyksissä.
  • Yleinen hintataso. Sveitsillä on kalliin maan maine. En kuitenkaan kokenut hintatasoa kovinkaan paljoa Suomea kalliimmaksi. Tietyt asiat kuten lihatuotteet, julkinen liikenne ja ulkona syöminen ovat toki hintavampia. Toisaalta kävin itse melko paljon ravintoloissa ja suositusten perusteella löytyi yleensä loistavia paikkoja, joissa hinnatkaan ei paljoa Suomen tasosta poikenneet.
  • Reissaaminen. Sveitsi on melko pieni maa ja toimivan junaverkoston ansiosta välimatkat taittuvat nopeasti ja vaivattomasti. Teinkin paljon päiväreissuja muihin Sveitsin kaupunkeihin. Matkustelin jonkin verran myös ranskan- ja italiankielisillä alueilla, ja oli mielenkiintoista huomata, kuinka kulttuurisesti monipuolinen maa Sveitsi oikein onkaan. Lisäksi Sveitsin sijainti keskellä Eurooppaa mahdollisti matkat naapurimaihin helposti. Matkustimme paljon Flixbussilla, esimerkiksi Venetsiaan, Milanoon ja Müncheniin. Lisäksi teimme laskettelureissun Itävallan puolelle.
  • Yliopistoliikunta. Zürichin yliopistojen yhteydessä toimii urheiluyhdistys ASVZ, joka tarjoaa ilmaiseksi laajan valikoiman erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja muita liikuntapalveluja. Itse kävin esimerkiksi paljon joogatunneilla sekä seinäkiipeilemässä.
  • Muu vapaa-ajan viete. Vietin itse paljon viikonloppuja laskettelun ja vuoristoreippailujen muodossa, mutta Sveitsi ja Zürich tarjoaa lukuisia muitakin vapaa-ajan aktiviteetteja. Kävin esimerkiksi sirkuksessa sekä oopperatalolla balettiesityksessä ja konsertissa, jotka olivat opiskelija-alennuksien kanssa varsin kohtuullisen hintaisia, enimmillään noin 30 euroa/tapahtuma. Lisäksi Zürichissä tuntui olevan jatkuvasti erilaisia kaupunkitapahtumia, omalle vaihtokeväälle osui esimerkiksi Sechseläuten, Street Food Festival ja Züri Fäscht.Kaiken kaikkiaan kevätlukukausi Zürichissä oli mieleenpainuva ja ainutlaatuinen. Sain uusia läheisiä ystäviä ja ennen kaikkea unohtumattomia muistoja. Lämpimästi suosittelen Zürichiä ja ylipäätänsä vaihtoon lähtemistä jokaiselle sitä harkitsevalle.

Vaihtokertomus, Université de Lausanne, kevät 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtokohteeni Sveitsissä valikoitui sattumalta, sillä se oli oppiaineeni ainoa ranskankielinen kohde Euroopassa. Sveitsi ei kuulu varsinaisiin Erasmus-maihin, mutta käytännössä haku tehtiin samoin kuin Erasmus-hauissakin. Vahvistus vaihdon hyväksymisestä tuli Lausannesta nopeasti ja uutta hakua kohdeyliopistoon ei vaadittu, pelkkä rekisteröityminen tiedekuntaan riitti. Myös omat kurssivalinnat toimitin Lausanneen hyvissä ajoin, ja siellä paikallinen opintoneuvoja tarkasti ovatko ne vaihtareille soveltuvia. Saapuminen oli yliopiston puolesta tehty mahdollisimman helpoksi – yliopistolta sain selkeät ohjeet ja tarvittavat dokumentit, alkubyrokratian hoitamiseen, myös paikalliseen HOASin (FMEL) järjestelmään rekisteröinti hoidettiin puolestani.

Kuva: Heini J.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Muutto Sveitsiin sisältää paljon byrokratiaa ja tämän hoitamiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Yliopistostani sain ohjeet asioista, jotka tulee tehdä saapuessaan, mikä helpotti alkubyrokratian hahmottamista. Paikalliseen communeen on käytävä tekemässä saapumisilmoitus viikon sisällä Sveitsiin saapumisesta, ja erityisesti kaupungissa tähän voi joutua jonottamaan. Commune myöntää väliaikaisen oleskeluluvan, joka oli omassa tapauksessani helmikuusta elokuuhun. Niin sanotun Erasmus-rahan maksaa Sveitsissä yliopisto ja tämän saamiseksi on ensin hankittava sveitsiläinen pankkitili. Raha ilmestyi tilille yhtenä summana maaliskuun aikana, kun lukukausi alkoi helmikuussa. Yleisimpiä pankkeja Sveitsissä ovat mm. CreditSuisse ja Vaudin osavaltiossa BCV. Sveitsissä oleskelevilla tulee olla pakollinen sairasvakuutus ja saadakseen poikkeuksen tästä tulee käydä OVAMin toimistolla esittämässä eurooppalainen sairasvakuutuskortti. Alun byrokratian jälkeen asustelu Sveitsissä sujui kuitenkin vaivatta, ainoastaan lähtiessä tuli communeen toimittaa lähtöilmoitus.

Asuminen

Asunnon sain jo pari kuukautta etukäteen paikallisen HOASin (FMEL) kautta, mikä oli helpotus sillä asunnon löytäminen Lausannessa voi olla haastavaa. FMEL:n järjestelmässä ei ole mahdollista toivoa tietyn tyyppistä asuntoa tai aluetta ja ensimmäinen tarjottava asunto on todennäköisesti myös ainoa tarjous. Sain tätä kautta yksiön Lausannen ulkopuolelta Echandensin alueelta, josta oli n. 15 minuutin matka yliopistolle ja puolisen tuntia Lausannen keskustaan. Minulle tarjottu asunto oli kallis (n. 800 e/kk) ja rahan riittäminen huoletti, mutta vuokran kanssa oppi lopulta elämään. Asunto oli uusi ja todella siisti, se oli kalustettu mutta esimerkiksi kaikki keittiövälineet joutui hankkimaan itse. Asuntolassani oli yhteiseen käyttöön imureita ja siivousvälineitä, joskin järjestelmä oli hieman kömpelö sillä näiden lainaamiseen ja palauttamiseen oli varattu vain puolen tunnin aika / päivä. Myös pesukoneet löytyivät asuntolasta, yksi pesukerta oli hintavahko (n. 2,5 e) mutta kuivaajat ilmaisia. Lausanne on pieni kaupunki, joten käytännössä kaikki sen ulkopuolella olevat alueet ovat kylämäisiä omakotitaloalueita, joissa palvelut voivat olla hyvin rajallisia helsinkiläisen näkökulmasta.

Kuva: Heini J.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Sveitsissä oli pitkälti hyvin samanlaista kuin Suomessa – luennoilla istumista ja kurssin lopuksi tentti. Tein kursseja omasta tiedekunnastani (Sciences sociales & politiques, SSP), jossa opetuskieli on ranska, sekä muutaman ranskan kielen kurssin. Opetusta ranskaksi oli suhteellisen helppoa seurata, sillä opettajien ranska oli hyvin selkeää. Opetusmateriaaleina käytettiin kuitenkin jonkin verran videoita, joiden seuraamiseen oma kielitaito ei riittänyt. Paikallisiin tutustuminen oli kursseilla vaikeaa, sillä sveitsiläiset ovat hieman varautuneita ja kävivät usein ryhmäkeskustelut mieluummin keskenään läpi sen sijaan, että olisivat vaihtaneet englantiin tai odottaneen hitaammin puhuvan vaihtarin pääsemistä mukaan. Psykologian oppiaineessa kursseja on paljon, mutta kaikki eivät ole vaihtareille avoimia rajoitettujen kurssipaikkojen vuoksi ja valitut kurssit pitikin hyväksyttää ensin opintotoimistossa. Lausannessa kursseille ilmoittauduttiin vasta kun kurssit olivat alkaneet, SSP:ssä muistaakseni kuukausi tämän jälkeen. Kursseille ja kokeisiin ilmoittauduttiin erikseen, SSP:ssä toimittamalla valinnat lomakkeella opintotoimistoon.

Kurssit arvostellaan joko jatkuvana arvosteluna (contrôle continu) tai kokeella (examen). Contrôle continu -kurssien arvostelu tapahtuu kurssien aikana kirjallisin tehtävin/kokein ja kevätlukukaudella nämä kurssit oli kokonaisuudessaan suoritettu toukokuun loppuun mennessä. Kokeella arvosteltavat kurssit suoritetaan loppuun koeperiodilla, joka oli kevätlukukaudella kolmisen viikkoa kesäkuusta heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Lopulliset koepäivämäärät julkaistiin vasta toukokuun lopulla, mikä aiheutti stressiä vuokrasopimuksen irtisanomisen suhteen, sillä irtisanomisaika on kaksi kuukautta. Sveitsissä suulliset kokeet ovat tavallisia ja käsittääkseni koeperiodilla kokeet ovat pääasiassa suullisia, n. 15 minuutin kokeita. Suulliset kokeet hirvittivät erityisesti, koska opettajat pitivät tiukasti kiinni ranskasta opetuskielenä, eikä kokeiden tekeminen englanniksi ollut mahdollista. Koetilanteet vaihtelivat kohdallani, toisessa kokeessa koekysymys valittiin sokkona ja tilanteeseen sai valmistautua 15 minuuttia, toisessa kokeeseen valmisteltiin lyhyt esitys. Stressaavuudesta huolimatta kokeiden jälkeinen fiilis oli kuitenkin huikea, kun oli ranskaksi kyennyt esittämään asiantuntijatietoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Monen muun tapaan ennakkoajatukseni Sveitsistä oli, että siellä kaikki on kallista. Tämä ei kuitenkaan ihan kaikessa pidä paikkansa. Sveitsissä kallista on matkustaminen/julkinen liikenne, asuminen ja osa ruuista, kuten liha. Lihoja ja valmisruokia lukuun ottamatta ruoka oli muutoin kuitenkin mielestäni Suomen hinnoissa ja esimerkiksi alkoholi kaupasta ostettuna halvempaa kuin Suomessa. Ravintolaruoka, yliopiston lounasravintolat mukaan lukien on kallista ja suurin osa opiskelijoista ottikin omat eväät mukaan ja näitä sai lämmittää ruokalan mikroilla varatuissa tiloissa. Vegaaniruokavaliota noudattaville Sveitsi on hieman haasteellinen, mutta peruselintarvikkeita löytyy kyllä isommista marketeista.

Sveitsissä junaverkosto on hyvin toimiva ja koko maan kattava. Junien ja muun julkisen liikenteen normaalihinnat ovat monesti kalliita ja pääasiassa turisteille tarkoitettuja. Sveitsissä on käytössä zone-järjestelmä, jossa lippujen hinnat määrittyvät läpikuljettavien alueiden mukaan. Zonet ovat pieniä ja kaupungin ulkopuolella asuneesta systeemi tuntui älyttömältä, sillä lippujen hinnat nousevat nopeasti, jos matkustaa vähääkään ulos Lausannen alueelta. Käytännössä kaikilla on käytössä demi tarif -alennuskortti, joka kelpaa alennuslipuksi kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin. Kortin hinta vuodeksi on päälle 150 euroa mikä kuulostaa paljolta, mutta sen hankkiminen kannattaa, varsinkin jos haluaa matkustella muualle Sveitsiin. Pyörän hankkiminen voi olla hyvä idea, jos haluaa säästää julkisen liikenteen kuluissa. Lausannessa esimerkiksi Recyclo -nimisestä pyöräkorjaamosta voi vuokrata pyöriä pitkäaikaiseen käyttöön, sieltä 5 kuukauden vuokraaminen maksoi 80 frangia (n. 72 euroa) ja on jo halvempaa kuin kahden kuukauden Lausannen sisäinen matkalippu. Pyöräteitä on jonkin verran kaupunkialueella, mutta autoilijat Sveitsissä ovat hyvin tottuneita pyöriin, joten autoteillä pyöräileminen ei pelottanut. Julkinen liikenne Lausannessa pysähtyy pääasiallisesti keskiyöllä, muutamia perjantaisin ja lauantaisin kulkevia yöbusseja lukuun ottamatta. Maana Sveitsi on kuitenkin hyvin siisti ja turvallinen, eikä pimeälläkään liikkuminen juuri pelottanut.

Kuva: Heini J.

Sveitsissä ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää erinäisiä vaellusmahdollisuuksia, sillä näitä on paljon ja Sveitsin maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita. Vaellusreitit on hyvin merkitty keltaisin kyltein, joten eksymisestä ei yleensä tarvitse olla huolissaan. Reittejä löytyy googlaamalla paljonkin, esim mySwitzerlandin sivuilta löytyy paljon hyviä ehdotuksia. Myös laskettelumahdollisuudet Sveitsissä ovat ilmeisen hyviä, mutta laskettelua harrastamattomana en kerännyt tästä kokemusta. Vaihtarikavereilta kuultuna välineiden vuokraus oli kuitenkin kallista, joten omien lasketteluvarusteiden mukaan ottaminen voi olla hyödyllistä, mikäli haluaa kyseistä lajia harrastaa.

Kuva: Heini J.

Sveitsiläiset arvostavat vapaa-aikaansa, mikä näyttäytyy esimerkiksi siinä, että kaupat ovat kiinni sunnuntaisin ja muinakin päivinä menevät kiinni suomalaisittain aikaisin. Kauppojen sulkemisaikana ainoastaan juna-asemilla olevat pikkumarketit ovat auki, mutta näissä hinnat ovat huomattavasti kalliimpia. Lisäksi Sveitsissä on joitain huvittaviakin sääntöjä, kuten kierrätyskielto sunnuntaisin. Jätteenhuollosta maksetaan ostamalla erityisiä roskapusseja, sac taxé, jotka ovat hinnaltaan noin 2 frangia kappaleelta. Näitä saa markettien kassoilta pyytämällä. Oikean roskapussin käytöstä ja oikein kierrättämisestä oltiin hyvin tarkkoja ja asuntolapäällikkö laittoi herkästi viestiä, jos roskia oli kierrätetty väärin.

Lisäksi kannattaa huomioida, että Sveitsissä on käytössä erilaiset pistorasiat. Melkein kaikki laitteeni kuitenkin sopivat paikallisiin pistorasioihin, ja ainoastaan paksumpia töpseleitä varten (esim hiustenkuivaaja) tarvitsin adapteria.

Vaihtokertomus, Universität Bern, kevät 2017

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Olin suunnitellut vaihtoon lähtöä käytännössä koko opiskeluaikani, ja kun kandiopintoni lähestyivät loppuaan, tuntui aika otolliselta vaihdolle. Sveitsi ja Bernin yliopisto valikoituivat kohteksi ennemmin käytännöllisyytensä puolesta, sillä tiesin haluavani matkustaa paljon Euroopassa vaihtoni aikana ja yhteydet Bernistä muualle olivat erinomaiset. Lisäksi päätökseeni vaikuttivat hyvät suositukset aiemmilta maantieteen opiskelijoilta sekä itselleni soveltuva kurssitarjonta.

Ennen lähtöä

Sain tiedon vaihtohakemukseni hyväksymisestä varsin hyvissä ajoin, muistaakseni jo lokakuussa 2016. Syksyn mittaan sain Bernin yliopistolta varsin kattavia infopaketteja opiskelusta Bernissä sekä erilaisista käytännön asioista. Yliopiston vaihtovastaava vastaili myös nopeasti ja kattavasti kysymyksiin, kun sellaisia tuli. Mitään kovin ihmeellistä paperisotaakaan en päässyt kokemaan, sillä kaikki hoidettiin sähköisesti ja ohjeet erilaisten dokumenttien täyttämiseen olivat selkeät.

Saapuminen

Saavuin Berniin noin viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, sillä halusin tutustua rauhassa uuteen kaupunkiin ja maahan. Ensimmäisinä päivinä kävin yliopiston vaihtopalveluissa, jossa minulle annettiin opiskelijakortti ja tervetulopakkaus. Olin kuullut jonkinasteisia kauhutarinoita maahan saapumisen byrokratiasta vaihtoon lähdettäessä, mutta Sveitsi, tai ainakin Bern, osoittautui tässä ilahduttavaksi poikkeukseksi. Vaihtopalveluille ilmoittautumisen yhteydessä annoin yliopistolle oleskelulupahakemukseni, jonka he toimittivat eteenpäin Bernin maahanmuuttoviranomaisille. Kun lupa parin viikon päästä myönnettiin, sain sähköpostilla ilmoituksen siitä, sekä ohjeet sen noutamiseksi. Jonotusaika virastossa oli pyöreät nolla minuuttia.

Orientaatioviikko Bernissä alkoi tiistaina ennen kevätlukukauden alkamista. Se sisälsi infotilaisuuksia opiskelusta sekä kampuskierroksen ja päiväretken läheiseen Neuchâtelin kaupunkiin. Lisäksi pääsi tietysti tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin, mikä olikin viikon ehkä tärkeintä antia.

Asuminen

Vaikka Sveitsi on kallis maa asua, osoittautui Bern tässä suhteessa hieman halvemmaksi ja helpommaksi kuin muut Sveitsin isommat kaupungit. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asuu yliopiston soluasunnoissa, pääasiassa kahdessa osoitteessa hieman kaupungin laitamilla, mutta hyvin yhteyksien päässä. Näiden vuokra on kuulemani mukaan vajaa 500 euroa, jota halvemmalla on todennäköisesti hankala löytää mitään. Vierailin muutaman vaihtokaverin luona yhdessä näistä asuntoloista, ja huolimatta hieman luotaantyöntävästä ulkokuoresta, ne näyttivät melko mukavilta ja yhteisöllisiltä taloilta. Jos siis soluasuminen kelpaa ja haluaa säästää rahaa, opiskelijakämpät ovat varmasti hyvä vaihtoehto.

Mikäli opiskelija-asunto ei houkuttele tai sitä ei satu saamaan, löytyy Bernistä yllättävän hyvin asuntoja myös yksityiseltä puolelta. Bernin yliopisto on yksi maan isoimmista, joten opiskelijoita riittää. Moni paikallinen etsii oman vaihtonsa ajaksi alivuokralaista, joten esimerkiksi sivustolta www.wgzimmer.ch löytyy usein kohtuuhintaisiakin majoitusvaihtoehtoja, joko yksiössä tai kaverikämpässä. Näissä toki on otettava huomioon yleiset riskit ja huijausyritykset, mutta maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Itse sain kalustetun huoneen kaksiosta noin 550 eurolla opiskelijalta, joka oli tekemässä harjoitteluaan toisella paikkakunnalla koko kevään ajan. Asunto osoittautui miellyttäväksi, ja vaikka se sijaitsi kaupungin laitamilla, ei yliopisto ollut pahan matkan päässä.

Opiskelu ja opetus

Näkymä yliopiston päärakennuksen pihalta

Koska kandivaiheen kurssit ovat Bernissä kaikki saksankielisiä, otin vain maisteritason englanninkielisiä kursseja. Saksaksi opiskellessa on hyvä huomioida, että vaikka periaatteessa opetus pitäisi järjestää yleissaksaksi (Hochdeutsch), voi luennoitsijan murretta olla silti hankala ymmärtää, joten saksan taito kannattaa olla vahvalla pohjalla. Kurssien valitsemista eri laitoksilta ei ainakaan Bernissä ollut rajoitettu mitenkään, mikä auttoi huomattavasti, sillä maantieteen englanninkielisiä kursseja oli melko vähän. Lisäksi osaa suunnittelemistani kursseista ei järjestetty vaihtoni aikana, joten opintosuunnitelmani muuttuivat vielä paljon pitkin syksyä. Lähes kaikki kurssit kestivät koko kevätlukukauden, mutta saattoivat siitä huolimatta olla noppamäärältään melko pieniä (noin 2-5 noppaa/kurssi). Työmäärä yksittäisellä kurssilla oli siis yleensä hieman pienempi kuin Suomessa ja aiheet rajatumpia.

Opetus on melko samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa kursseista ainakin omassa ohjelmassani oli luentokursseja, joiden lisäksi oli erilaisia seminaareja ja harjoitustyökursseja. Seminaareilla oli usein läsnäolopakko, luentokursseilla ei. Itse suoritin pari oman aineeni kurssia, pari ilmastotieteen kurssia sekä yhden englannin kielikurssin. Arvosteluasteikko kursseilla poikkesi suomalaisesta, sillä numeroita oli välillä 1-6. Näistä 4, 5 ja 6 olivat hyväksyttyjä, 1-3 puolestaan eriasteisia hylättyjä. Lisäksi niiden välisiä arvosanoja, kuten 4.5, oli mahdollista saada. Arvostelu ei vaatimustasoltaan vaikuttanut olevan sen tiukempi kuin Suomessakaan.

Opetuksen taso ja vaativuus olivat melko samankaltaisia suhteessa Helsingin yliopiston opetuksen tasoon. En kokenut kurssien olevan mitenkään turhan kuormittavia tai liian haastavia. Suurin osa kursseista oli melko hyvin järjestettyjä ja opetus mielenkiintoista, vaikka poikkeuksiakin oli. Eniten turhautti ajattelutapa, että luennoilla on pakko olla, jos haluaa kuulla olennaiset uutiset kurssilta. Tulin useamman kerran kevään aikana luentosaliin vain huomatakseni, että kurssikerta oli peruttu tai luento järjestettiinkin poikkeuksellisesti saksaksi englannin sijaan, eikä kurssin nettisivuilla, paikallisella moodle-alustalla tai sähköpostilla oltu laitettu mitään tietoa asiasta. Kannattaa siis tästäkin syystä tutustua kurssikavereihin.

Merkittävin ero opiskelussa Suomeen verrattuna tuntuivat olevan tentit. Ainakin Helsingin yliopistolla maantieteen opiskelussa painotetaan vahvasti laajempien kokonaisuuksien hallintaa, eikä tentteihin lukiessa ole melkein koskaan olennaista opetella ulkoa kurssimateriaalia tai päntätä yksityiskohtia. Bernissä tentit olivat pääasiassa lyhytkestoisempia ja kysymykset hyvinkin yksityiskohtaisia. Ääriesimerkki tästä oli ensimmäinen tenttini, jossa oli vastausaikaa puoli tuntia, ja kysymyssivuja kuusi, sisältäen monivalintatehtäviä ja lyhyitä esseitä. Tarkoitus tämän tyylisissä tenteissä ei ole, että kaikkiin kysymyksiin saa täydellisen vastauksen, vaan että kaikkiin saa vastattua edes jotain. Ei siis missään tapauksessa kannata harkita vastauksiaan liian pitkään. Bernissä on kuulemma käytössä myös suulliset tentit, vaikka omalle kohdalleni niitä ei osunut. Toisinaan ainakin syksyllä vaihdossa olleiden vaihtarien tentit on järjestetty suullisina, jos paluu kotimaahan on ollut ennen tenttiviikkoja.

Hyödyllistä tietoa

Hintataso on Sveitsissä melkein kaikilla sektoreilla hieman korkeampi kuin Suomessa. Esimerkiksi liha saattaa paikoin olla yli tuplasti kalliimpaa (kilo jauhelihaa maksaa yleensä 19 frangia), muut tuotteet noin 5 – 20 %. Sveitsissä on hieman Suomen tapaan kaksi isoa ruokakauppaa, Micros ja Coop. Näistä Coop on keskimäärin hieman kalliimpi, mutta tuotteiden välistä vaihtelua on paljon. Näiden lisäksi Sveitsistä löytyy satunnaisesti Aldeja ja Lidlejä, jotka saattavat parhaimmillaan olla merkittävästi edullisempia kuin Coop ja Migros. Näitä kannattaa siis omasta kotikaupungista etsiä, vaikka ne eivät usein sijaitsekaan kovin keskeisillä tai helposti saavutettavilla paikoilla.

Omasta mielestäni vaihdon parasta antia on laajemminkin kohdemaahan tutustuminen ja tähän Sveitsi onneksi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Varsinkin Bernistä käsin lähes kaikkialle Sveitsissä pääsee muutaman tunnin junamatkalla ja junia kulkee paljon. Vaikka junat vaikuttavat ensisilmäyksellä hintavilta, ovat ne Sveitsissä asuvalle yllättävänkin kohtuuhintaisia, jos osaa varata lippunsa ajoissa ja on valmis ostamaan alennuskortin tai kaksi. Näistä tärkeämpi on puolen hinnan kortti, joka maksaa noin 180 frangia per vuosi, ja jolla pääsee kaikkiin SBB:n juniin (eli lähes kaikkiin Sveitsin juniin muutamaa paikallislinjaa lukuun ottamatta) puoleen hintaan. Lisäksi ainakin Bernissä ja Zürichissä kortilla saa alennusta joukkoliikenteestä. Alle 26-vuotiaiden kannattaa myös harkita gleis 7 -korttia, jolla pääsee ilmaiseksi juniin klo 19 – 05. Se maksaa noin 120 frangia, mutta ainakin omalla kohdallani kortti maksoi itsensä takaisin varsin nopeasti. Näillä kahdella kortilla junamatkustaminen on Sveitsissä helppoa ja kohtuuhintaista.

Muuten Sveitsissä asuminen on varsin samankaltaista kuin Suomessakin, joten kovin järisyttävää kulttuurishokkia on tuskin turha odottaa, vaikka se varmasti henkilöstä riippuukin. Enemmän kannattaa keskittyä nauttimaan maan pienistä erityispiirteistä ja kummallisuuksista, sillä niitä riittää.

Retkiversio raclette-pannusta – paras ostokseni vaihtoaikana

 

Vaihtokertomus, Université de Genève, syksy 2016

Oikeustieteen opiskelija

Ennen lähtöä ja kohteeseen saavuttaessa

Genevestä asunnon saaminen voi olla hankalaa, joten asuntoa kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen Sveitsiin lähtöä. Minulla kävi hyvä tuuri ja sain asunnon Cité Universitaire De Genève – yliopiston asuntolasta. Toinen paikka, josta on mahdollista hakea yliopistonasuntoa Bureau de logementin kautta. Moni kavereistani löysi asunnon myös yksityisiltä vuokramarkkinoilta, mutta he joutuivat usein maksamaan asunnosta enemmän, kuin Cité:ssä asuvat. Toinen hyvä puoli Cité:ssä oli kavereiden ja palveluiden läheisyys. Asuntolassa oli tenniskentät, kuntosali, pingispöytä, sauna ja squash-kenttiä. (Sauna ei tosin ole tarpeeksi lämmin suomalaiseen makuun, parempi sauna löytyy Bains des Pâquissista Geneven keskustasta järven rannalta) Asuntolassa oli paljon järjestettyjä juhlia, mutta monesti kokoonnuimme vain jonkin kerroksen yhteiskeittiöön viettämään iltaa.

Sveitsissä puhelinliittymiä on hyvä vertailla hieman, ennen valinnan tekemistä. Itse tein virheen ja käytin Sunrise-operaattorin rajatonta nettiä, jonka piti olla vain 20 CHF kuussa, mutta päädyin maksamaan liittymästä huomattavasti enemmän kuukautta kohti (100 CHF).

Liikkuminen Genevessä on kätevintä pyörällä. Itse otin pyöräni mukaan lentokoneeseen Suomesta, sillä tein muutaman pidemmän pyörälenkin Sveitsissä. Pyörän saa myös ostettua hyvin halvalla paikanpäältä. Myös bussilla pääsee Genevessä hyvin liikkumaan.

Jos aikoo matkustaa paljon Sveitsissä ja Sveitsin naapurimaissa on auton tuomista Suomesta tai ostamista muualta syytä harkita, sillä junalla ja busseilla matkustaminen on suhteellisen kallista ja monesti hidasta. Itse kävin paljon laskettelemassa ja jouduin usein vuokraamaan auton ja jälkeenpäin harmittaa, etten ostanut autoa.

Suomalaisella pankkikortilla pärjäsi Sveitsissä hyvin ja Geneven yliopiston käteisenä maksama apuraha riitti hyvin käteiskassaksi, eikä minun tarvinnut nostaa lisää käteistä kertaakaan.

Itse tein ostokseni pääosin ranskanpuolisista kaupoista ja pidin tätä ratkaisua hyvänä. Hintataso kaupoissa Sveitsissä on hyvin korkea etenkin liha- ja maitotuotteissa, kun taas ranskassa nämä tuotteet ovat hyvin halpoja.

Opiskelu

Suoritin puolen vuoden vaihtoni aikana Certificate in Transnational Law opintokokonaisuuden. Certificate in Transnational Law (CTL) opintokokonaisuuden pystyy suorittamaan, joko 60 opintopisteen laajuisena tai 30 opintopisteen laajuisena. Opiskelu on mahdollista englanniksi tai ranskaksi. Itse suoritin kaikki opintoni englanniksi, mutta osallistuin ranskan kielikursseille, jotka ovat vaihto-opiskelijoille ilmaisia.

CTL-ohjelma tarjosi hyvin monenlaisia kansainväliseen oikeuteen liittyviä kursseja. Muun muassa maailman kauppajärjestön oikeuden, kansainvälinen välimiesmenettelyn tai humanitaarisen oikeuden kurssi. Opetus kursseilla oli todella hyvää ja luentoja oli mukava seurata. CTL-ohjelman vetäjä Thomas Kadner oli äärimmäisen avulias ja vastasi aiheeseen kuin aiheeseen liittyviin tiedusteluihin.

Geneven yliopistossa yksi kurssi kestää koko lukukauden ajan ja päättyy lukuloman jälkeiseen tenttiin. Jokaisella kurssilla oli yksi luento viikossa. Luennoille osallistumista ei seurattu ja luennot oli yleensä nauhoitettu, joten poissaolo ei haitannut mukana pysymistä.

Kursseille ilmoittautumisesta ei kannata stressata, sillä se tapahtuu syyslukukaudella vasta marraskuussa.

Kirjoja kursseille ei aina riittänyt/ollut kirjastossa, joten ne joutui usein ostamaan, mikä tuntui oudolta suomalaiselle opiskelijalle. Kirjat eivät kuitenkaan olleet hirveän kalliita (noin 50CHF).

Itse en opiskellut kovin aktiivisesti lukukauden aikana. Osallistuin melkein kaikille luennoille, mutta en tehnyt hirveästi muistiinpanoja tai lukenut kirjoja. Todellinen opiskelu alkoi vasta lukulomalla ja vietin oikeastaan koko kuukauden kirjastossa. Pääsin kaikista tenteistä läpi ja sain yleisarvosanakseni 4,9, mikä on hyvä (asteikko 0-6). Tenteistä läpipääseminen ei ole itsestäänselvyys, joten suosittelen opiskelemaan viimeistään lukulomalla.

CTL-opintokokonaisuuden suorittamiseen tarvitsee 30 tai 60 opintopistettä riippuen siitä viettääkö yhden vai kaksi lukukautta Genevessä. Jos saa alle 30 opintopistettä ei CTL todistusta saa. En kuitenkaan kuullut, että kenellekään olisi näin käynyt, joten suosittelen CTL:n suorittamista lämpimästi kaikille Geneveen vaihtoon lähteville oikeustieteen opiskelijoille.

Vapaa-aika

Vapaa-aikani Genevessä painottui lasketteluun ja matkailuun kavereiden kanssa. Vietin suurimman osan ajasta muiden asuntolassa asuvien kanssa.  Kaverini tulivat hyvin monista eri maista ympäri maailman, eivätkä läheskään kaikki osanneet ranskaa, joten puhuimme pääosin englantia keskenämme. Suomalaisia vaihto-opiskelijoita oli minun lisäkseni vain yksi, joten vaihdossa ei muodostunut monien pelkäämää Suomi-klikkiä. Matkustaminen Easyjetillä muihin Euroopan maihin oli halpaa ja matkustimmekin vähintään joka toinen viikonloppu. Genevessä juhlia oli Cité:ssä ja kaupungin baareissa. ESN, Erasmus Student Network järjesti joka keskiviikko hyvin suositun Pub Night illan eri baarissa. Pub Night-iltoihin osallistuivat silloin tällöin melkein kaikki vaihto-opiskelijat ja moni paikallinenkin opiskelija. ESN järjesti myös matkoja Sveitsin kaupunkeihin ja vaelluksia eri vuoristokohteisiin. Itse osallistuin matkalle Zurichiin ESN-ryhmän kanssa. Matka ei ollut kovin erikoinen, mutta hintalaatusuhteeltaan erittäin hyvä.

Osallistuin syyskuun alussa ennen lukukauden alkua Facebook-ryhmä Wehike:n vaellukselle. Wehike:n vaellus oli erittäin hyvä ja palvelu tarjosi majoitusvaraukset, vaellusseuran, kartat ja ruoat valmiiksi erittäin edulliseen hintaan. Voin suositella Wehike-vaelluksia kaikille, jotka ovat halukkaita kokeilemaan vaellusharrastusta.

Laskettelua harrastavalle Geneve on loistava kohde. Syyslukukaudella kausi jää väkisin vähän lyhyemmäksi, mutta lukukauden päätyttyä helmikuussa voi keskittyä laskemiseen rauhassa. Sveitsissä laskettelu on hyvin kallista, joten itse keskityin pääosin Ranskan Alppien tarjontaan.

Geneven yliopiston urheilutarjonta on hyvä. Muun muassa tennistä, sulkapalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa ja soutua on mahdollista harrastaa ilmaiseksi tai hyvin pienellä lukukausimaksulla (noin 50CHF). Yliopistolla on myös hyvin halpa kuntosali, joka on Citén tiloissa. Kuntosalille ja muihin urheilulajeihin kannattaa muistaa ilmoittautua ajoissa, sillä kaikkiin lajeihin ei ole tilaa ja kuntosalille pääsemiseksi joutuu käymään opastetun esittelykierroksen, jota saattaa joutua odottamaan.

Geneve on hyvin kallis kaupunki, joten ulkona syöminen ja shoppailu eivät sovi kovin hyvin opiskelijabudjetille. Ranskan puolelle on kuitenkin vain kävelymatka, joten ostokset ja syömisen voi hyvin hoitaa esimerkiksi läheisessä Annemassen kaupungissa.