Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija
Olin suunnitellut vaihtoon lähtöä käytännössä koko opiskeluaikani, ja kun kandiopintoni lähestyivät loppuaan, tuntui aika otolliselta vaihdolle. Sveitsi ja Bernin yliopisto valikoituivat kohteksi ennemmin käytännöllisyytensä puolesta, sillä tiesin haluavani matkustaa paljon Euroopassa vaihtoni aikana ja yhteydet Bernistä muualle olivat erinomaiset. Lisäksi päätökseeni vaikuttivat hyvät suositukset aiemmilta maantieteen opiskelijoilta sekä itselleni soveltuva kurssitarjonta.
Ennen lähtöä
Sain tiedon vaihtohakemukseni hyväksymisestä varsin hyvissä ajoin, muistaakseni jo lokakuussa 2016. Syksyn mittaan sain Bernin yliopistolta varsin kattavia infopaketteja opiskelusta Bernissä sekä erilaisista käytännön asioista. Yliopiston vaihtovastaava vastaili myös nopeasti ja kattavasti kysymyksiin, kun sellaisia tuli. Mitään kovin ihmeellistä paperisotaakaan en päässyt kokemaan, sillä kaikki hoidettiin sähköisesti ja ohjeet erilaisten dokumenttien täyttämiseen olivat selkeät.
Saapuminen
Saavuin Berniin noin viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, sillä halusin tutustua rauhassa uuteen kaupunkiin ja maahan. Ensimmäisinä päivinä kävin yliopiston vaihtopalveluissa, jossa minulle annettiin opiskelijakortti ja tervetulopakkaus. Olin kuullut jonkinasteisia kauhutarinoita maahan saapumisen byrokratiasta vaihtoon lähdettäessä, mutta Sveitsi, tai ainakin Bern, osoittautui tässä ilahduttavaksi poikkeukseksi. Vaihtopalveluille ilmoittautumisen yhteydessä annoin yliopistolle oleskelulupahakemukseni, jonka he toimittivat eteenpäin Bernin maahanmuuttoviranomaisille. Kun lupa parin viikon päästä myönnettiin, sain sähköpostilla ilmoituksen siitä, sekä ohjeet sen noutamiseksi. Jonotusaika virastossa oli pyöreät nolla minuuttia.
Orientaatioviikko Bernissä alkoi tiistaina ennen kevätlukukauden alkamista. Se sisälsi infotilaisuuksia opiskelusta sekä kampuskierroksen ja päiväretken läheiseen Neuchâtelin kaupunkiin. Lisäksi pääsi tietysti tutustumaan muihin vaihto-opiskelijoihin, mikä olikin viikon ehkä tärkeintä antia.
Asuminen
Vaikka Sveitsi on kallis maa asua, osoittautui Bern tässä suhteessa hieman halvemmaksi ja helpommaksi kuin muut Sveitsin isommat kaupungit. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asuu yliopiston soluasunnoissa, pääasiassa kahdessa osoitteessa hieman kaupungin laitamilla, mutta hyvin yhteyksien päässä. Näiden vuokra on kuulemani mukaan vajaa 500 euroa, jota halvemmalla on todennäköisesti hankala löytää mitään. Vierailin muutaman vaihtokaverin luona yhdessä näistä asuntoloista, ja huolimatta hieman luotaantyöntävästä ulkokuoresta, ne näyttivät melko mukavilta ja yhteisöllisiltä taloilta. Jos siis soluasuminen kelpaa ja haluaa säästää rahaa, opiskelijakämpät ovat varmasti hyvä vaihtoehto.
Mikäli opiskelija-asunto ei houkuttele tai sitä ei satu saamaan, löytyy Bernistä yllättävän hyvin asuntoja myös yksityiseltä puolelta. Bernin yliopisto on yksi maan isoimmista, joten opiskelijoita riittää. Moni paikallinen etsii oman vaihtonsa ajaksi alivuokralaista, joten esimerkiksi sivustolta www.wgzimmer.ch löytyy usein kohtuuhintaisiakin majoitusvaihtoehtoja, joko yksiössä tai kaverikämpässä. Näissä toki on otettava huomioon yleiset riskit ja huijausyritykset, mutta maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Itse sain kalustetun huoneen kaksiosta noin 550 eurolla opiskelijalta, joka oli tekemässä harjoitteluaan toisella paikkakunnalla koko kevään ajan. Asunto osoittautui miellyttäväksi, ja vaikka se sijaitsi kaupungin laitamilla, ei yliopisto ollut pahan matkan päässä.
Opiskelu ja opetus
Koska kandivaiheen kurssit ovat Bernissä kaikki saksankielisiä, otin vain maisteritason englanninkielisiä kursseja. Saksaksi opiskellessa on hyvä huomioida, että vaikka periaatteessa opetus pitäisi järjestää yleissaksaksi (Hochdeutsch), voi luennoitsijan murretta olla silti hankala ymmärtää, joten saksan taito kannattaa olla vahvalla pohjalla. Kurssien valitsemista eri laitoksilta ei ainakaan Bernissä ollut rajoitettu mitenkään, mikä auttoi huomattavasti, sillä maantieteen englanninkielisiä kursseja oli melko vähän. Lisäksi osaa suunnittelemistani kursseista ei järjestetty vaihtoni aikana, joten opintosuunnitelmani muuttuivat vielä paljon pitkin syksyä. Lähes kaikki kurssit kestivät koko kevätlukukauden, mutta saattoivat siitä huolimatta olla noppamäärältään melko pieniä (noin 2-5 noppaa/kurssi). Työmäärä yksittäisellä kurssilla oli siis yleensä hieman pienempi kuin Suomessa ja aiheet rajatumpia.
Opetus on melko samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa kursseista ainakin omassa ohjelmassani oli luentokursseja, joiden lisäksi oli erilaisia seminaareja ja harjoitustyökursseja. Seminaareilla oli usein läsnäolopakko, luentokursseilla ei. Itse suoritin pari oman aineeni kurssia, pari ilmastotieteen kurssia sekä yhden englannin kielikurssin. Arvosteluasteikko kursseilla poikkesi suomalaisesta, sillä numeroita oli välillä 1-6. Näistä 4, 5 ja 6 olivat hyväksyttyjä, 1-3 puolestaan eriasteisia hylättyjä. Lisäksi niiden välisiä arvosanoja, kuten 4.5, oli mahdollista saada. Arvostelu ei vaatimustasoltaan vaikuttanut olevan sen tiukempi kuin Suomessakaan.
Opetuksen taso ja vaativuus olivat melko samankaltaisia suhteessa Helsingin yliopiston opetuksen tasoon. En kokenut kurssien olevan mitenkään turhan kuormittavia tai liian haastavia. Suurin osa kursseista oli melko hyvin järjestettyjä ja opetus mielenkiintoista, vaikka poikkeuksiakin oli. Eniten turhautti ajattelutapa, että luennoilla on pakko olla, jos haluaa kuulla olennaiset uutiset kurssilta. Tulin useamman kerran kevään aikana luentosaliin vain huomatakseni, että kurssikerta oli peruttu tai luento järjestettiinkin poikkeuksellisesti saksaksi englannin sijaan, eikä kurssin nettisivuilla, paikallisella moodle-alustalla tai sähköpostilla oltu laitettu mitään tietoa asiasta. Kannattaa siis tästäkin syystä tutustua kurssikavereihin.
Merkittävin ero opiskelussa Suomeen verrattuna tuntuivat olevan tentit. Ainakin Helsingin yliopistolla maantieteen opiskelussa painotetaan vahvasti laajempien kokonaisuuksien hallintaa, eikä tentteihin lukiessa ole melkein koskaan olennaista opetella ulkoa kurssimateriaalia tai päntätä yksityiskohtia. Bernissä tentit olivat pääasiassa lyhytkestoisempia ja kysymykset hyvinkin yksityiskohtaisia. Ääriesimerkki tästä oli ensimmäinen tenttini, jossa oli vastausaikaa puoli tuntia, ja kysymyssivuja kuusi, sisältäen monivalintatehtäviä ja lyhyitä esseitä. Tarkoitus tämän tyylisissä tenteissä ei ole, että kaikkiin kysymyksiin saa täydellisen vastauksen, vaan että kaikkiin saa vastattua edes jotain. Ei siis missään tapauksessa kannata harkita vastauksiaan liian pitkään. Bernissä on kuulemma käytössä myös suulliset tentit, vaikka omalle kohdalleni niitä ei osunut. Toisinaan ainakin syksyllä vaihdossa olleiden vaihtarien tentit on järjestetty suullisina, jos paluu kotimaahan on ollut ennen tenttiviikkoja.
Hyödyllistä tietoa
Hintataso on Sveitsissä melkein kaikilla sektoreilla hieman korkeampi kuin Suomessa. Esimerkiksi liha saattaa paikoin olla yli tuplasti kalliimpaa (kilo jauhelihaa maksaa yleensä 19 frangia), muut tuotteet noin 5 – 20 %. Sveitsissä on hieman Suomen tapaan kaksi isoa ruokakauppaa, Micros ja Coop. Näistä Coop on keskimäärin hieman kalliimpi, mutta tuotteiden välistä vaihtelua on paljon. Näiden lisäksi Sveitsistä löytyy satunnaisesti Aldeja ja Lidlejä, jotka saattavat parhaimmillaan olla merkittävästi edullisempia kuin Coop ja Migros. Näitä kannattaa siis omasta kotikaupungista etsiä, vaikka ne eivät usein sijaitsekaan kovin keskeisillä tai helposti saavutettavilla paikoilla.
Omasta mielestäni vaihdon parasta antia on laajemminkin kohdemaahan tutustuminen ja tähän Sveitsi onneksi tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Varsinkin Bernistä käsin lähes kaikkialle Sveitsissä pääsee muutaman tunnin junamatkalla ja junia kulkee paljon. Vaikka junat vaikuttavat ensisilmäyksellä hintavilta, ovat ne Sveitsissä asuvalle yllättävänkin kohtuuhintaisia, jos osaa varata lippunsa ajoissa ja on valmis ostamaan alennuskortin tai kaksi. Näistä tärkeämpi on puolen hinnan kortti, joka maksaa noin 180 frangia per vuosi, ja jolla pääsee kaikkiin SBB:n juniin (eli lähes kaikkiin Sveitsin juniin muutamaa paikallislinjaa lukuun ottamatta) puoleen hintaan. Lisäksi ainakin Bernissä ja Zürichissä kortilla saa alennusta joukkoliikenteestä. Alle 26-vuotiaiden kannattaa myös harkita gleis 7 -korttia, jolla pääsee ilmaiseksi juniin klo 19 – 05. Se maksaa noin 120 frangia, mutta ainakin omalla kohdallani kortti maksoi itsensä takaisin varsin nopeasti. Näillä kahdella kortilla junamatkustaminen on Sveitsissä helppoa ja kohtuuhintaista.
Muuten Sveitsissä asuminen on varsin samankaltaista kuin Suomessakin, joten kovin järisyttävää kulttuurishokkia on tuskin turha odottaa, vaikka se varmasti henkilöstä riippuukin. Enemmän kannattaa keskittyä nauttimaan maan pienistä erityispiirteistä ja kummallisuuksista, sillä niitä riittää.
