Vaihtokertomus, Stockholms universitet, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Suoritin kandivaiheen vaihto-opintoni Tukholman yliopistossa kevätlukukautena 2018.
Tukholman yliopistoon hakeminen oli varsin helppoa: lähetettyäni yliopiston nettisivuilta löytyvän hakemuksen, englanninkielisen motivaatiokirjeen sekä virallisen opintorekisteriotteeni sähköpostitse vaihtoyliopistoni koordinaattorille sain parin viikon kuluttua yliopiston asumispalveluiden ohjeet asunnon hakemiseksi. Olin hieman skeptinen valitessani ensisijaiseksi toiveekseni yksiön, mutta yllätyksekseni sain kuin sainkin toivomani asunnon Lidingöstä! Kun olin saanut Tukholman yliopistolta hyväksymiskirjeen sekä solminut vuokrasopimuksen, uskalsin viimein ostaa menolipun Tukholmaan.

Vaihdon alussa

Ensimmäiset viikot Tukholmassa menivät käytännön asioita hoitaessa. Yksi tärkeimpiä ja ensimmäisten joukossa hankittavia asioita on Access-matkakortti, jonka voi ostaa miltä tahansa Pressbyrånilta. Vaikka suurin osa opiskelija-asunnoista on jo valmiiksi kalustettuja (sänky, pöytä + tuolit jne.), ei huonekaluostoksilta voi täysin välttyä. Rahan säästämiseksi suosittelen shoppailun keskittämistä Ikeaan, johon kulkee arkisin useita maksuttomia bussivuoroja. Yliopiston järjestämä orientaatioviikko on myös hyvin hyödyllinen uuden opiskelijan näkökulmasta. Orientaatioviikko pitää sisällään infotilaisuuksia käytännön asioista, hauskoja aktiviteetteja sekä uusiin ihmisiin tutustumista. Osallistuin omalla orientaatioviikollani muun muassa kampuskierrokselle, turistikiertoajelulle sekä tervetulojuhlaan.

Asuminen

Tukholma on Helsinkiä kalliimpi kaupunki asua niin vuokrien kuin myös matkustamisen sekä ruoan suhteen. Matkakortti kustantaa opiskelijalle noin 570 kruunua kuukaudessa, mutta kirpaisevaa hintaa kompensoi laaja matkustusalue. Olin onnekas saadessani yksiön Tukholman yliopiston asumispalvelujen kautta, sillä maksoin 24 neliön asunnostani vain 4500 kruunua kuukaudessa. Opiskelijat, jotka vuokrasivat asunnon yksityisiltä vuokranantajilta, saattoivat maksaa jopa 9000 kruunun kuukausivuokraa. Ruotsissa ei ole myöskään tuettua kouluruokailua, jonka vuoksi suosittelen pienellä budjetilla matkustavia opiskelijoita varautumaan henkisesti omien eväiden valmistamiseen. Frescati-kampukselta löytyy paitsi lukuisia mikroaaltouuneja, myös useita lounasravintoloita, joissa ruokien hinnat vaihtelevat 50 kruunusta 100 kruunuun. Halvin (ja paras) lounas löytyy Matbutikenista, josta voi ostaa täyttävän vegaanisen lounaan 50 kruunulla. Kasvisruokailu tulee Tukholmassa yleisestikin ottaen edullisemmaksi kuin sekaruokavalio, sillä lihan hinta on kaupoissa huomattavasti korkeampi kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin Tukholman yliopistossa filosofiaa niin ruotsiksi kuin myös englanniksi. Suoritin mm. seuraavat kurssit:

– lääketieteen etiikka (15 op)
– ruotsin kurssi (9 op)
– kielifilosofia (7,5 op) sekä
– metafysiikka (5 op)

Kursseilla tehtiin paljon ryhmätöitä, joka osoittautui paikoittain hieman haasteelliseksi puutteellisen ruotsin kielitaitoni vuoksi. Helsingin yliopistoon verrattuna kursseista sai vähemmällä työllä enemmän opintopisteitä sekä parempia arvosanoja, jonka vuoksi opiskelu oli hyvin rentoa ja mukavaa vaihtelua. Suomesta poiketen lähes jokaiselle kurssille piti ostaa oppikirjat, jotka maksoivat useita satoja kruunuja. Kampukselta löytyy käytettyjä oppikirjoja myyvä kauppa, josta suosittelen etsimään kirjoja ensisijaisesti.

Muihin Ruotsin yliopistoihin verrattuna Tukholmassa ei ole juurikaan opiskelijaelämää, vaan paljon on opiskelijan oman aktiivisuuden varassa. Frescati-kampukselta löytyy esimerkiksi humanistisen sekä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ’’villoja’’, joissa järjestetään viikottain baari-iltoja, joissa pääsee nauttimaan edullisista juomista. Harva kuitenkaan jaksaa viettää jokaista viikonloppuaan kampuksella, joten suosittelen lämpimästi keksimään muita hauskoja ajanviettotapoja muiden opiskelijoiden kanssa – Tukholmasta ei nimittäin tekeminen lopu.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannustan kaikkia uusia vaihtoon lähtijöitä kokeilemaan rohkeasti ruotsinkielisille kursseille osallistumista kielitaidon kehittymisen kannalta. Riikinruotsia oppii parhaiten kuuntelemalla ja keskustelemalla, ja kevään lopussa se ei tunnu enää lainkaan niin vaikealta kuin vaihdon alussa. Lisäksi suosittelen osallistumaan yliopiston järjestämiin kielikahviloihin, joissa ruotsinkielinen opiskelija keskustelee ruotsiksi opiskelijoiden kanssa, jotka haluavat parantaa ruotsin kielen osaamistaan. Tukholman yliopisto tarjoaa myös erinomaisia koko kevään ajan kestäviä ruotsin kielen kursseja, jotka koin itse todella hyödyllisiksi ja hauskoiksi. Ruotsissa ihmiset suhtautuvat hyvin ihmisiin, jotka vielä harjoittelevat kyseistä kieltä. Käytä siis rohkeasti ruotsia missä tahansa se vain on mahdollista, niin kevään lopussa osaaminen on kasvanut jo valtavasti

Vaihtokertomus, University of Reykjavík, Syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Valmistauduin vaihtoon lähtöön seuraamalla lähtijän ohjeita Flammasta sekä toteuttaen niihin sisältyvän muistilistan kohtia vaihe vaiheelta. Tein esimerkiksi muuttoilmoituksen sekä maistraattiin, Kelaan että Postiin (mutta en saanut kirjeen kirjettä Islannin osoitteeseeni koko syksyn aikana). Tärkeää oli myös muistaa hoitaa kaikki reseptilääkkeet valmiiksi neljää kuukautta varten. Kelan lääkekorvaus koskee kassalla ainoastaan normaalia annosta, mutta korvaukset ylimenevästä määrästä pystyi hakemaan jälkikäteen. Koska Islanti kuuluu Schengen-alueeseen, ei lääkkeille tarvitse hankkia erillisiä todistuksia.

Asuntotilanne Reykjavíkissa on vähintäänkin haastava, joten asuntoa on syytä alkaa etsiä heti kun tieto vaihtoon pääsystä on tavoittanut. Kävin asuntoilmoituksia läpi pääasiallisesti Islannin yliopiston nettisivuilla tarjotun ilmoitustaulun kautta. Toiveenani oli löytää yksiö, jossa kaikki tilat olisivat vain omassa käytössäni. Tyypillistä kuitenkin on, että pienkerros- ja rivitaloissa on jaettu pesutupa. Erään netti-ilmoituksen perusteella sitten sovin ottavani asunnon koko syyslukukaudeksi. Asunnon hyvät puolet olivat siisti kylppäri, keittiö ja erillinen makuuhuone sekä kätevä sijainti niin keskustaan kuin yliopistoon nähden.

Kun on täyttänyt matkustusilmoituksen netissä ja liittynyt ulkoministeriön postituslistalle vastaanottaa automaattisesti tiedotteita paikallisissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista kuten maajäristyksistä tai tiesuluista. Tämä on Islannissa erityisen käytännöllistä, sillä varsinkin syksyn edetessä vaikeat sääolot vaikuttavat liikkumiseen ja saattavat aiheuttaa myös mahdollisia vaaratilanteita. Myrskytuuli, tulvivat tiet, tielle kasautunut sora tai sankka lumisade ovat esimerkkejä säätiloista, jotka saattavat muuttaa suunnitelmia äkisti. Koska Islantia kiertää vain yksi päätie, voi sen katkeaminen helposti estää matkustamisen tyystin tietylle alueelle.

Reykjavík sijaitsee sen verran suojassa, etteivät talvimyrskyt riepotelleet sen katuja kovin pahasti. Muutaman otteeseen syystalvesta antoi valtakunnallinen sääkanava ulkonaliikkumisvaroituksen tuulen vuoksi, ja silloin olikin syytä pysyä sisällä ihan jo mukavuus- mutta myös turvallisuussyistä. Myrskybongaus on ehkä mediaseksikäs harrastus, mutta en suosittelisi sitä tai ylipäätään sään uhmaamista kenellekään. Islannissa on paras pitäytyä revontulien jahtaamisessa! Revontuliennusteet kertovat revontulien voimakkuudesta ja lisäksi pilvipeitteen rakoilusta, joten niihin kannattaa tutustua.

Alku vaihtokohteessa

Ensimmäiseksi osallistuin pakolliseen orientaatioviikkoon, jonka aikana kirjauduin virallisesti yliopistolle. Sain opiskelijakortin, -tunnuksen sekä pääsyn yliopiston sisäisille tiedotus- ja oppimisalustoille. Tilasin myös kirjastokortin. Tärkein viestinnällinen työkalu koululla oli sähköposti sekä Helsingin yliopistostakin tuttu Moodle-alusta. Lisäksi Ugla-palvelusta oli hyötyä, sillä sieltä näki oman lukujärjestyksensä, opetustilat, kursseilla käytettävät kirjallisuuslistat, koepäivät ja opettajasta riippuen myös kurssin tehtävänannot sekä luentodiat. Uglasta saattoi tarkastaa muun muassa yliopiston ruokalan lounastarjonnankin ja kaikille avoimien tilaisuuksien kuten luentosarjojen ajankohdat.

Ainoa byrokratialta haiskahtava seikka Islantiin saapuessa ja siellä asuessa oli paikallisen sosiaaliturvatunnuksen eli kennitalan alituinen peräänkuulutus. Itselläni eikä muillakaan vaihtareilla sellaista ollut, sillä viivyimme maassa niin vähän aikaa. Islantiin lähtijän kannattaa varautua vastaamaan useasti kennitalaa-koskeviin kysymyksiin ja esittämään vaihtoehtoisesti suomalaisen Kela-korttinsa tai paikallisen opiskelijakorttinsa esimerkiksi kulttuuri-instituutioissa (museot, kirjastot) vieraillessa tai erinäisiä nettilomakkeitta täyttäessä (monesti kennitalaa penätään käyttäjätunnukseksi).   

Asuminen

Asumisjärjestelyiden kuntoon saattaminen oli vaihtoaikani suurin koetus. Maahan saavuttuani jouduin pettymyksekseni toteamaan, ettei asuntoni vastannut kuvien välittämää mielikuvaa, joten jouduin irtisanoutumaan (epävirallisesta) vuokrasopimuksestani ja muuttamaan hotelliin. Etsin kuumeisesti uutta asuntoa ja mainitsin tilanteestani mahdollisimman monelle asuntovinkkien toivossa. Onni oli niin budjettini kuin hermojeni vakaana pysymisen kannalta, että uusi asunto löytyi pian ja viikon hotellielämän jälkeen pääsin muuttamaan ihanaan kotiin. Vuokraisäntäni olivat äärimmäisen auttavaisia kaikessa, mikä kokemukseni mukaan on tyypillistä islantilaisille; ihmiset ovat avuliaita, käytännönläheisiä ja rehellisiä. Maksoin vuokran aina sähköisesti euroissa, joten en tarvinnut Suomessa toimivan tilini ja verkkopankin lisäksi mitään muuta.

Opiskelu

Opiskelu Islannin yliopistossa oli erittäin antoisaa ja opetus korkeatasoista. Erona Suomeen nähden oli se, että useat materiaalit piti joko ostaa tai lainata kirjastosta. Tosin yliopistokirjastossa oli paljon aineistoa, joka oli käytössä vain selailukappaleina. Kaupunginkirjaston tarjonta oli onneksi parempi ja kotilainat yleensä mahdollisia. Opettajat jakoivat netissä verrattain vähän materiaalia ja jopa olettivat oppilaiden ostavan kaikki kurssikirjat omakseen. Yhdellä kurssilla tarvittiin myös monistenippua (erinäisistä lähteistä kopioituja dokumentteja), joka piti tilata varsin kalliiseen hintaan koulun kirjapainosta. Syömisen jälkeen eniten rahaa minulla menikin kirjahankintoihin. Yliopiston kampuksen kirjakauppa oli valikoimaltaan jopa liiankin houkutteleva!

Opiskelijana pystyin säästämään muun muassa syömällä kotona tai ottamalla kouluun eväät kampuksella syömisen sijaan (lounas olisi maksanut kouluruokalassa seitsemästä kymmeneen euroa). Lisäksi opiskelija-alea sai museoiden sisäänpääsymaksuista ja esimerkiksi Airwaves-festareiden lipusta.

Koulutyö vei minulta aikaa lähinnä arki-iltoina, joten viikonloput pystyin käyttämään Islantiin tutustumiseen joko jalan tai autolla. Minulla oli kolme kymmenen opintopisteen kurssia. Niiden suoristukseen kuului ryhmätöitä, välikokeet, suullinen esitelmä, muutama essee ja loppukokeet. Kaksi loppukoetta tehtiin kirjallisina ja yksi suullisen kuulusteluna. Läsnäolo oli pakollista vain yhdellä kursseista, mutta toisaalta koulu oli parasta ajanvietettäni joten kävin tunnollisesti joka luennolla. Usein vierailimme historiallisesti tai kulttuurisesti merkittävissä kohteissa kurssin kanssa, mikä oli varsin mukavaa sekä opettavaista.

Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rica on tosi kiva maa. Olen varma, että jokainen tänne lähtevä sen huomaa. Ihmiset on ystävällisiä, ei tule kylmä, luonto on tosi upeaa ja viikonloppumatkoilla voi mennä katsomaan laiskiaisia, kilpikonnia, valaita… Kohteita riittää! Itse lähdin matkaan tuntematta yhtään costaricalaista ja tietämättä käytännössä mitään paikallisesta todellisuudesta. Täällä pärjää kyllä! Tervetuloa!

Costa Rican vaihtoaika on käytännössä noin 28.2.-15.7. ja 1.8.-15.12. Kuten huomaat, ei välissä ole juurikaan ”kesälomaa” – koska täällä Väli-Amerikan sijainnista huolimatta noudatetaan eteläisen pallonpuoliskon lukukausiaikoja, eli pitkä loma on meidän talviloma. Kevätlukukaudeksi lähtevä saa nauttia kolme kuukautta sateetonta kesäsäätä, syyslukukaudelle lähtevä pääsee kokemaan sadekauden täysimittaisena. 🙂

Kielitaito? Olin opiskellut aiemmin jonkun verran espanjaa. Costa Rican yliopiston vaatimuksissa on C1-tason espanja, mutta tässä vaiheessa voin kyllä kai jo tunnustaa, etten kyllä ole sillä tasolla. Olen mielestäni iloinen B2, joka vaihtoon lähtiessään lupasi itselleen olla kärsivällinen ja yrittää parhaansa – ja sillä pärjää täällä mainiosti! Sain kielikeskuksesta opettajalta tsemppitoivotukset ja paperin, jossa luki, että kielitasoni on C1. Stressasin kieltä aluksi aika paljon, mutta opinnot aloitettuani tajusin, että pärjään ihan hyvin. Täällä ei ole tarjolla englanninkielisiä kursseja. Monella muulla vaihtarilla (esim. Yhdysvalloista tai Hollannista) on aika olematon espanjan kielitaito, ja jään vain miettimään, että mitenköhän he ovat todistaneet ”C1”-tasonsa, vai onko eri yliopistoille eri säännöt. Toisaalta vaihtokohteena Costa Rica on sellainen, että tänne osuu aika sekalaista sakkia – monilla on joku aiempi side maahan, ja jotkut taas tulevat tänne surffaamaan eikä opiskelemaan.

Sain ennen lähtöä ihan hyvät ohjeet vaihtoyliopistosta. Jos eräpäivä on mennyt eikä mitään kuulu, ei kannata stressata – täällä eletään paikallista aikaa, joka hämmentää täsmällistä suomalaista. Jos menee reilulla viikolla yli, niin sitten kannattaa laittaa viestiä. Ohjeissa lukee mitä papereita pitää ottaa mukaan.

Asuminen

Saavuin itse Costa Ricaan vasta edellisenä päivänä ennen orientaatiota. Minulle se oli hyvä ratkaisu. Asuin ensimmäisen kuukauden etukäteen varaamassani AirBnB-huoneessa paikallisen perheen luona. Se toimi tosi hyvin, kun sai apua tarvittaessa ja oppi tuntemaan ympäristöä. Sieltä käveli n. 15 minuuttia yliopistolle, mikä toimi mainiosti. Kyselemällä muilta vaihtareilta löysin sitten seuraavia asumisvaihtoehtoja. Aika moni tuntuu asuvan hostelleissa, jotka vuokraavat myös pidempiaikaisia huoneita. Usein nimi on Casa jotain. Ilmeisesti maksavat n. 300 euroa kuussa.

Toinen yleinen asumismuoto on vuokrata huone kimppakämpästä paikallisten kanssa. Näitä on joka lähtöön, ja myös aika edullisia. Halvin mistä kuulin oli 15 min bussimatkan (n. 300 colones/matka) päässä yliopistolta, ja maksoi n. 120 000 colonesia eli 185 euroa kuussa, mutta yleensä hintaa on reilu 200 euroa. Aika monta tällaista nähneenä voin sanoa, että tyypillistä näille on esim. vain kattoikkuna/ikkuna autotalliin ja tosi pieni huonekoko. Ei kannata odottaa juurikaan kalusteita niin huoneessa kuin välttämättä yhteistiloissakaan. Toisaalta en halua yleistää liikaa – osa on varmasti tosi kivoja. Kannattaa käydä ensin katsomassa!

Opiskelija-asuntoloita ei ole yliopistolla, ja minun mielestäni tarjotun isäntäperhemajoituksen hinta oli ihan liian korkea. Yhden chileläisen vaihtarin suosituksesta löysin kuitenkin asuntolatyyppisemmän majoituksen, Campus Residencias (niillä on myös nettisivut), johon on 10 min kävely yliopistolta. Se on aidattu kerrostalo, jossa asuu n. 200 opiskelijaa sekä soluissa että yksiöissä. Tässä on kivaa se, että alue on aidattu, portilla vartija 24/7 joka tuntee nimeltä mut ja kaverit, ja ulko-ovessa jopa sormenjälkilukko. Käytössä on myös kuntosali, kattoterassi, leffahuone ja opiskelutiloja sekä yksin että ryhmille. 🙂 Tästä saan sitten maksaakin vähän enemmän, eli 4 hengen solussa huone on 420USD (370 eur). Mun mielestä se oli hyvä hinta-laatusuhde, varsinkin kun mun ilmastoidusta huoneessa on kiva näköala kaupungin yli vuorille, ja tämä uudehko talo on ainoa tietämäni paikka, jossa ei ole torakoita keittiössä! Täällä ilmanalassa niistä ei oikeasti pääse eroon, vaan niitä on kaduilla ja asunnoissa joka paikassa.

Liikkuvuuspalveluiden ohjeessa annettiin seuraavat summat: AsuminenUS$685-ylöspäin/kuukausi, muut menotUS$700-900/kuukausi. Itse sanoisin, että mun menot on n. 400e/kk asuminen ja toinen samanlainen ruokaan ja elämään ilman matkoja. Voisin elää halvemmalla, mutta tykkään esimerkiksi käydä välillä paikallisissa ravintoloissa syömässä tai tilata pitsan kotiin, jos siltä tuntuu. Lisäksi paikallinen perusruoka riisi+mustat pavut+vaihtuva ainesosa alkaa olla tylsä aika nopeasti, ja se on käytännössä ainoa halpa ruoka.

Tässä vaiheessa sanon, että Costa Rica EI OLE halpa maa esim. ruoan suhteen! 1000 colones on noin 1,5 euroa. Myös esim. hygieniatarvikkeet ovat välillä selkeästi kalliimpia kuin suomessa. Kannattaa olla tarkkana, mistä ostaa mitäkin. Varsinkin liha- ja juustotuotteet ovat suomalaisellekin kalliita, joten olen siirtynyt kotikokkauksessa aika pitkälti kasviksiin ja pastaan.

  • Lounas yliopistolla: 2000 colones (lämmin ruoka, juoma, hedelmä) (3e)
  • Lounas paikalliseen tyyliin (soda): 3000-3500 colones (5e)
  • McDonald’s ateria: 4000-5000 colones (6-8e)
  • Leffalippu: 2500 colones (3,75e)
  • 500g paketti jauhelihaa: 5000 colones (8e)
  • Kokonainen ananas: 1000 colones (1,5e)
  • Bussilippu keskustaan: 280 colones (45 snt)
  • Keskihintainen ravintolaruokailu + juoma per henkilö: 8000 colones (12e)
  • Normideodorantti, esim. Dove: 2500 colones (3,75e)

Turvallisuus on ihan hyvää. Paikalliset varoittavat kävelemästä pimeän jälkeen (eli kello iltakuuden jälkeen) ja suosittelevat ottamaan taksin. Mun torstain luento loppuu 19.30, ja olen kyllä sieltä kävellyt kotiin eikä käynyt mitään. Toisaalta ainakin yksi tuttu vaihtarikaveri ryöstettiin aseella uhaten 50 metriä kotiovelta, veivät laukun ja lähtivät. Joten sellaistakin tapahtuu. Jätän ylimääräiset laitteet ja rahat kotiin, jos lähden illemmalla ulos. Suomen ajokortti kelpaa henkkarista, niin passi saa olla turvassa kotona.

Byrokratia

Yliopiston orientaatiopäivä on pakollinen kaikille. Vaikka infromaatioarvo ei ollutkaan hirvittävän suuri, sieltä sai todella tärkeät alkukontaktit muihin vaihtareihin. Niitä kannattaa vaalia! Orientaatiopäivä oli alkupotku oleskelulupahärdellille, joka ei ole ihan yksinkertainen.

Ennen saapumista oli tullut ilmoitus käydä hakemassa ”esiviisumi” Costa Rican lähetystöstä. Lähimmät on vissiin Lontoo, Praha, Bryssel (Oslo suljettu 2015). Vaihtoehtona on tulla maahan turistina (eli pelkkä passi riittää) ja maksaa ”oleskelulupaperusteen vaihtomaksu” n. 170 euroa. Valitsin mennä turistina, logiikkana se, että lähetystössä käyminen olisi tullut varmaan kalliimmaksi. Jälkeenpäin totean, että oli oikea ratkaisu. Täällä päässä ei ole mitään eroa, kumman teki. Tässä menee 1-2 viikkoa. Ei siis kannata katsoa kalenteria ja todeta, että orientaation ja kurssien alkamisen välillä on kaksi viikkoa, että ehtisi vaikka rannalle. Ei ehdi, koska tähän kaikkeen menee niin paljon aikaa. Oleskelulupaprosessin lisäksi tänä aikana hoidetaan yliopiston kurssivalinnat (vain henkilökohtaisesti, ei muuta vaihtoehtoa!), sähköpostit, opiskelijakortit jne. Muista vaihtareista on paljon apua tänä aikana!

Opiskelu ja opetus

Kurssien määrä: 4-5 kurssia (kukin kurssi UCR creditos) / lukukausi (=12-18 UCR creditos = n. 25-30 op.)

Halusin vaihtoon suorittamaan Latinalaisen Amerikan tutkimuksen laaja sivuainekokonaisuuden. Minä otin viisi kurssia: kaksi maantieteen, yksi historian, ja kaksi politiikan. Kaikki ovat kivasti samalla kampuksella (Kampus 2, Ciudad de Investigación), joten minun ei normaalisti tarvitse reissata kampusten väliä kampusbussilla. Jälkeenpäin työmäärää katsoen mietin, että ehkä neljä kurssia olisi ollut parempi valinta minulle.

Moni vaihtari on tehnyt kurssien suhteen tietoisia arvovalintoja, esim. valinnut kurssit enemmän niiden lukujärjestyksen mukaan kuin kurssisisällön. Tämä on tiettyyn asti ihan fiksua: viikonloppuretket onnistuvat paremmin, jos on esim. perjantai vapaa. Kurssit ovat yleensä 3 tuntia putkeen kerran viikossa, historiassa ilmeisesti 4 tuntia putkeen. Minulla on yksi kurssi ma, ti ja ke, ja torstaina kaksi kurssia. Jälkikäteen olisin ehkä strategioinut vielä enemmän niin, että maanantai olisi ollut myös vapaa, jolloin neljä päivää olisi ollut vielä parempi viikonloppumatkailuun. 🙂

Kursseja miettiessäsi suosittelen odottamaan paikan päälle ja juttelemaan avoimesti muiden vaihtareiden kanssa mitä he ottavat. Kannattaa myös miettiä poikkitieteellisiä valintoja. Täällä on esimerkiksi monta vaihtaria ihan muilta aloilta biologian kurssilla, jonka aiheena ovat kilpikonnat. Siihen sisältyy mm. 3 kenttäretkeä katsomaan kilpikonnia! Kuulemma on myös samanlainen kurssi haikaloista. Osa on myös ottanut esim. piirtämiskurssin, liikuntaa tai orkesterin.

Opiskelutyyli ja arvostelu

Täällä ensimmäisen kahden viikon aikana jokainen kurssin vetäjä antaa kurssiohjelman, jossa on listattu arvosanaan vaikuttavat tehtävät prosentin tarkkuudella. Kursseilla on yleensä kaksi tenttiä: yksi puolivälissä ja yksi lopussa. Molempien arvo on mun kokemuksen mukaan 25-30% kokonaisarvosanasta. Sen lisäksi voi olla esimerkiksi essee esim. 10%, kaksi elokuvasta tai tapahtumasta kirjoitettavaa raporttia á la 5%… Tämän takia kurssit on itse asiassa helpompi päästä läpi kuin Suomessa. Suomessa kun usein kurssissa on yksi tentti, ja siinä se – feilaa tentti, feilaat kurssin. Täällä on siis suhteessa helpompi päästä läpi.

Vaihtarille opettajat on toisaalta aika sallivia, esim. historian tentissä ymmärsin kysymyksen eri tavalla ja kirjoitin aiheen ohi, mutta sain siitäkin kuitenkin hyvät pisteet. Esseitä voi pyytää saada kirjoittaa englanniksi, jos espanja tuntuu vaikealta. Toisaalta opettajien vaihtaria kohden osoittama kärsivällisyys näyttää korreloivan sen kanssa, miten on paikalla tunneilla – eli tunneilla olo koetaan tosi, tosi tärkeäksi.

Kaikkiin viiteen kurssiini kuuluu yllättävän paljon artikkeleiden lukemista, luen noin 6-7 artikkelia joka viikko. Artikkelit ovat lähes poikkeuksetta espanjaksi, ja niiden kahlaaminen on välillä tosi raskasta. Toisaalta valitsemani aineet kuten historia ja politiikka ovat täällä tunnetusti raskaita lukemistoineen, ja esim. maantieteen kursseilla pääsee paljon vähemmällä lukemisella. Mantsaa suosittelen vaihtarille myös siksi, että niillä kursseilla on usein kenttäretkiä. Minun mantsan kurssillani ”Geografia Cultural”, olimme kolme päivää Costa Rican kaakkoiskulmassa bribri-alkuperäiskansan territoriossa vieraana. Se oli jännittävää!

Opiskelun tavoitteellisuus on aika unohtunut täällä, kun Suomeen siirrettäessä kurssit siirtyvät hyväksytty-hylätty –asteikolla. Arvosanalla ei siis ole käytännössä väliä. Sama juttu on joillain muillakin mailla, esim. Ruotsi, Tanska, Australia, Hollanti. Toisaalta opin asioita koko ajan. Olen kuitenkin todennut, että munkin B2-kielitaidolla hyvien arvosanojen saaminen on ihan mahdollista, se vain vaatii opiskelumotivaatiota ja paneutumista.

Täällä ei oikeastaan ollut erityisempiä ongelmia. Kannattaa olla avoimin mielin ja ottaa ekstramäärä kärsivällisyyttä mukaan!

Vaihtokertomus, Butlerin yliopisto, kevät 2018

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin kevään 2018 opiskelijavaihdossa Yhdysvaltojen keskilännessä, Indianapolisissa Butlerin yliopistossa ISEP-ohjelman kautta. En oikeastaan tiennyt Indianan osavaltiosta etukäteen juuri mitään, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen hyvin onnellinen, että pääsin vaihtoon paikkaan, joka ei ole Yhdysvaltojen tavallisimpia turistikohteita. Lopulta eniten aikaa tuli vietettyä kampuskuplassa, jolloin yliopiston sijainti ei myöskään muodostunut niin merkittäväksi kuin alun perin odotin.

Ennen lähtöä

Butlerin yliopistoon hyväksymisen vahvistusviestistä itse lähtöön ja vaihtoyliopistoon saapumiseen oli melkoinen määrä byrokratiaa. Erityisesti Yhdysvaltoja varten hankittava  opiskelijaviisumi teetti paljon työtä, eivätkä ohjeet liitteistä tai hakemuksista aina vaikuttaneet täysin selkeiltä. Vaihtohakemusten vääntämisen yhteydessä treenattu kärsivällisyys kuitenkin kantoi viisumiprosessinkin läpi. Viisumia varten piti täyttää netissä hakemus ja maksaa käsittelymaksuja sekä varata haastatteluaika Yhdysvaltain suurlähetystöön. Haastattelu suurlähetystössä kuulostaa helposti todella vakavalta ja viralliselta, mutta se ei todellakaan ollut millään tavalla dramaattinen kuulustelu, vaan pikemminkin lähes arkiselta tuntuvaa asiointia parilla palveluluukulla. Tämä päti oikeastaan laajemminkin vaihtokokemukseni aikana: kaikki vaikutti etukäteen helposti virallisemmalta ja vakavammalta kuin olikaan. Viisumin lisäksi Butler vaati tietyt terveystarkastuslomakkeet, ja piti muistaa tehdä osoitteenmuutokset ja opintotukihakemukset, jotka kuitenkin sujuivat melko vaivattomasti. Ostin suoraan edestakaiset lennot Yhdysvaltoihin, koska hinta oli sama kuin yhteen suuntaan. Lentojen ostaminen teki koko opiskelijavaihdosta jotenkin konkreettisempaa – silloin aloin ymmärtää olevani oikeasti lähdössä.

Saapuminen ja orientaatio

Butlerilla oli saapuessamme muutaman päivän orientaatio-ohjelma, jonka aikana vaadittavat byrokratiat (lähinnä kurssivalintojen vahvistaminen) hoidettiin sujuvasti. Kursseja oli myös helppo myöhemmin vaihtaa, kunhan niillä oli vielä tilaa. Orientaation aikana kävimme lisäksi mm. Butlerin koripallopelissä ja shoppailemassa tarvittavat SIM-kortit ja muut välttämättömyydet. Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli määritelty oma tutori, jonka tehtävänä oli auttaa alkuorientaatiossa ja myöhemmin tarvittaessa käytännön asioissa. Kaikki tutorit eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä sitoutuneita tehtäviinsä, joten tutoroinnin toteutumisen taso vaihteli. Kokonaisuudessaan orientaatio oli aika lyhyt ja monia asioita piti selvittää vielä itse myöhemmin. Kaikki kuitenkin selvisi aikanaan ja omalla aktiivisuudella pystyi helpottamaan opiskelijayhteisöön integroitumista.

Asuminen

Asuin vaihdon ajan Fairview Housessa, joka on hyvin hiljattain valmistunut dorm eli opiskelija-asuntola. Koska rakennus oli todella uusi, olivat tilat myös hyvin modernit: talosta löytyi mm. opiskeluhuoneita, biljardi-pöytä, olohuonemaisia hengailutiloja ja kuntosali. Itse asunnot olivat 6 – 8 hengen podeja, joissa kaksi henkeä jakoi huoneen ja kylpyhuoneen. Jaoin huoneen toisen vaihtarin kanssa ja loput kämppiksistämme olivat amerikkalaisia, toisen vuoden opiskelijoita. Yhdessä asuminen sujui yllättävän hyvin, eikä yksityisyyden puute juuri häirinnyt lukukauden aikana. Päinvastoin, kämppikseni olivat mahtavia ja hyvin vastaanottavaisia. Kämppikset olivat myös hyvä tapa tutustua amerikkalaisiin opiskelijoihin ja päästä paremmin sisälle Butler-yhteisöön. Fairviewssa ja kampuksella asumisessa oli mahtavaa oli myös se, että oikeastaan kaikki tarvittava oli todella lähellä ja kavereiden kanssa oli helppo viettää paljon aikaa. Monet amerikkalaiset vaikuttivat suhtautuvan koko kampusalueeseen tietyllä olohuonemaisella rentoudella – esimerkiksi pukeutumiseen suurin osa ei arjessa juuri panostanut. Kampuksella asuessa elinkustannukset jäivät myös yllättävän pieniksi, kun rahaa ei kulunut ruokaan tai asumiseen samoissa määrin kuin Suomessa. Ehkä eniten rahaa viikoittain kului autokyyteihin: kampukselta poistuttaessa tilattiin tavallisimmin Uber tai Lift, ja keskustaan oli matkaa noin parikymmentä minuuttia autolla. Kyydit olivat kuitenkin Suomeen verrattuna edullisia ja kulut pystyi jakamaan kavereiden kanssa.

Opiskelu ja vapaa-aika

Opiskelu oli hyvin intensiivistä, etenkin Spring Breakin eli noin puolessa välissä lukukautta olleen kevätloman jälkeen. Opiskelin pääasiassa antropologiaa ja sosiologiaa, ja luettavaa oli paljon. Tietyllä tavalla college tuntui paluulta lukioon, jossa on paljon kotiläksyjä, ryhmäkoot ovat pieniä ja tunneilla pitää olla aktiivinen – useimmilla kursseillani luentoaktiivisuus oli jopa 25 % loppuarvioinnista. Vaikka luettavaa oli paljon ja opiskelu oli toisinaan monine esseineen hyvin hektistä ja stressaavaa – etenkin akateemiseen vapauteen tottuneelle – oli oppiminen ainakin tehokasta ja hyviä arvosanoja oli lopulta melko helppo saada. Yleisesti ottaen tuntui siltä, että opettajat ymmärsivät vaihtareiden tilanteen ja olivat hyvin kannustavia vaihtareiden suhteen. Sain opiskeluiden kautta uutta näkökulmaa niin antropologiaan että omaan pääaineeseeni, mutta myös laajemmin amerikkalaiseen yhteiskuntaan, ja monilla kursseilla tietty sosio-poliittinen tietoisuus korostui mielestäni mielenkiintoisella ja hyvin opettavaisella tavalla.

Vaikka välillä opiskelukuorma tuntui suurelta, panostin myös vapaa-aikaan. Butlerin kampuksella tapahtui jatkuvasti paljon. Kävimme mm. ylipiston baletissa, teatterissa ja  urheilutapahtumissa sekä tietysti juhlimassa kotibileissä ja baareissa. Butlerista ei voi puhua ilman, että mainitsee koripallon, joka on yliopistolle todella iso juttu. Opiskelijat saivat kotipeleihin ilmaiset liput, kunhan ne varasi etukäteen. Peleissä tunnelma oli aivan mieletön cheerleadereineen, marching bandeineen ja dramaattisine pelinkäänteineen. Pieneksi yksityiskouluksi Butler on menestynyt koripalossa yleensä hyvin. Butlerilla oli tietenkin myös omat kannustuslaulut ja -huudot, jotka oppi muutaman pelin jälkeen ja jotka raikuivat äänekkäästi lähes kymmenen tuhannen katsojan koripalloareenalla, joka on ollut yksi kampuksen ensimmäisistä rakennuksista. Koripallon lisäksi kävimme katsomassa lacrossea ja baseballia. Fudiskausi on sen sijaan syksyllä, mutta keväällä pidimme vaihtareiden ja tutoreiden kanssa SuperBowlin kisakatsomon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ennen vaihtoa kannattaa hoitaa kaikki byrokratiat mahdollisimman tehokkaasti pois alta – esimerkiksi viisumihaastatteluaikoja voi olla aika niukasti. Vaihdon aikana se, millaiseksi vaihtokokemus muodostuu, on hyvin paljon omasta aktiivisuudesta kiinni. Amerikkalaisiin oli helppo tutustua ainakin pintapuolisesti, mutta se vaatii myös itseltä heittäytymistä ja uskaltamista. Syyslukukaudella opiskelijayhteisöön on luultavasti helpompi päästä mukaan, ja keväällä kannattaa varautua siihen, että kaikkeen tutustumiseen joutuu itse oma-aloitteisesti panostamaan enemmän. Kaikenlaisiin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan ja kokeilla uusia asioita. Kaikesta kannattaa myös kysellä paljon. Luennoilla osallistumiseen auttoi, kun alkoi ajattelemaan englanniksi ja päästi irti liiallisesta itsetietoisuudesta ja oman englannin kieliopillisuuden varmistelusta.

Vaihdon aikana, missä tahansa Yhdysvalloissa onkaan, kannattaa ehdottomasti matkustaa paljon, ainakin Spring Breakillä ja vaihdon päätteeksi. Kotimaan lennot ovat halpoja, kunhan ne varaa hyvissä ajoin. Itse pääsin käymään vaihtoni aikana Chicagossa, Louisvillessa, San Franciscossa, Los Angelesissa, Washington D.C.:ssä, Philadelphiassa ja New Yorkissa, ja matkustaminen Yhdysvaltojen eri osissa oli erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja antoisaa. Lisäksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan tutustua eri elämänvaiheissa oleviin amerikkalaisiin – niin saa paljon laajemman sisäpiirikäsityksen Yhdysvalloista.

Vaihtokertomus: University of North Carolina at Asheville, kevät 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleistä

Opiskelin kevätlukukauden 2018 University of North Carolina at Ashevillessa, Pohjois-Carolinassa. Asheville on pieni, liberaali kaupunki Appalakki-vuoriston kupeessa, jossa harrastetaan valtavasti meditaatiota ja joogaa ja jossa pienpanimoiden lukumäärä on väkilukuun suhteutettuna suurempi kuin missään muualla Yhdysvalloissa. Opiskelen lääketiedettä, ja koska vaihto-opiskelu lääketieteellisessä ei Amerikassa ole mahdollista, valitsin yliopistovaihtoehdoikseni kouluja joissa voi opiskella  terveystieteitä alaani liittyen. Olin kuullut Pohjois-Carolinan olevan kaunista aluetta, ja muutamat lukemani vaihtoraportit saivat Ashevillen kuulostamaan mukavalta ja toimivalta vaihtokohteelta. En katunut UNCA:n valikoitumista vaihtoehtojeni listalle – koulu oli pieni ja sympaattinen, ja koen että sain haluamani todellisen Jenkki-collegekokemuksen. Koulun vaihtaritoiminta on aktiivista ja hyvin järjestettyä. UNCA:ssa on käsittääkseni joka lukukausi suhteellisen paljon vaihto-opiskelijoita, mikä on vaihtarille mukavaa. Viehättävin asia Ashevillessa oli mielestäni sen luonnonläheisyys ja upeat mahdollisuudet ulkoilun harrastamiseen. Innostuin vaihtokevääni aikana patikoimisesta toden teolla.

Kuva: Vilja E.

Ennen lähtöä

ISEP-vaihtoon hakeminen oli työläs ja pitkä prosessi, joka aiheutti ajoittain stressiä mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin suhteellisen sujuva. Ohjeistusta tuli yliopistolta kiitettävästi. Eniten harmaita hiuksia aiheutti omalla kohdallani TOEFL-kielitesti ja siihen valmistautuminen sekä vaihtokohteiden läpikäyminen, kurssien valitseminen ja motivaatiokirjeiden kirjoittaminen, mihin kulutin todella paljon aikaa. Kielitesti oli stressaava ja ärsyttävän kallis, mutta vaikka se tuntui haastavalta, suomalaisella lukioenglantipohjalla ei kokeen läpäisystä tarvitse hermoilla. Suosittelisin kuitenkin hieman valmistautumaan, jotteivät kokeen formaatti ja nopeat vastausajat pääse yllättämään. Itse katsoin lähinnä preppausvideoita Youtubesta.

Aika prosessin alullepanosta hyväksymistietoon oli pitkä, jopa yli vuoden. Erityisesti keväällä vaihtoon lähtevät saavat tiedon vaihtokohteesta myöhään. Oma kohteeni varmistui marraskuussa, mikä on ilmeisesti melko tyypillistä. Tiedon odottaminen oli henkisesti raskasta ja hermoilin erityisesti viisumin saamisesta ajoissa, mutta kaikki sujui ongelmitta kunhan varmistussähköpostin saatuaan toimi reippaasti. En tosin suosittele pitkän reissun suunnittelua ennen vaihdon alkua, sillä ainakaan itse en olisi ehtinyt saada viisumia esim. ennen joulua.

Asuminen

ISEP-vaihtomaksuun kuului majoitus amerikkalaiseen tapaan jaetussa huoneessa kampusasuntolassa. Oman huoneen olisi saanut lisämaksusta. Vaikka koen yleisesti ottaen kaipaavani melko paljon yksityisyyttä ja olen herkkäuninen, päätin  kokeilla jaetussa huoneessa asumista. En katunut ratkaisuani. Kokemus oli mielenkiintoinen ja kaikki sujui hyvin – tulin onnekseni hyvin toimeen kämppisteni kanssa. Yhden lukukauden vaihtoaika on niin lyhyt, että sen pärjää helposti pienemmälläkin omalla tilalla. En viettänyt juuri lainkaan aikaa huoneessani nukkumisen lisäksi. Monet koko vuoden UNCA:ssa opiskelevat vaihtarit olivat päätyneet hankkimaan oman huoneen, minkä olisin ehkä itsekin tehnyt mikäli olisin viettänyt kokonaisen vuoden vaihtarina.

Ruokailu tapahtui kampuksella. Jokainen kampuksella asuva opiskelija valitsee itselleen meal planin, johon kuuluu tietty kiinteä määrä aterioita viikossa kampuksen ”pääravintolassa”, jossa on tarjolla aamupala-, lounas- ja illallisbuffetit. Lisäksi meal planista riippuen kullakin on tietty määrä käyttörahaa, jonka voi kuluttaa muissa kampusravintoloissa. Valitsin 14 ateriaa + $150 (muistaakseni), mikä oli minulle sopiva ratkaisu. Ruoka oli todella hyvää, raikasta ja tuoretta. Valikoima oli valtaisa, ja kasvisvaihtoehtojakin oli runsain mitoin. Ravintolasta löytyi niin terveellisiä kuin epäterveellisiäkin vaihtoehtoja. Jostain syystä paikalliset inhosivat pääruokalan buffet-menua, mitä jaksoimme muiden vaihtareiden kanssa ihmetellä. Runsaudenpulan vuoksi tuli jatkuvasti ylensyötyä, ja ruokailua hankaloitti se ettei ruanlaittomahdollisuuksia käytännössä ollut lainkaan. Oli ihanaa kun ruokailu oli niin helppoa, mutta kevään aikana kehittyi ikävä ruuanlaittoa ja suomalaista ruokarytmiä kohtaan!

Kuva: Vilja E.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalikoimani oli todella erilainen normaaleihin opintoihini verrattuna. Päädyin ottamaan kaksi Health Promotion-alan kurssia, joista toinen käsitteli terveysepätasa-arvoa ja toinen fyysistä aktiivisuutta & terveyttä. Lisäksi kävin Intro to Environmental Science-kurssin sekä meditaatiota käsittelevän kurssin ja olin kuorossa, josta sai yhden creditin. Olin valinnut kurssit jo Suomessa, joten koulun alkaessa vaihtokohteessa suunnitelmani olivat selvät. Oli virkistävää opiskella omaa alaa sivuavia aiheita ja koen, että monet oppimani asiat ovat tulevaisuuteni kannalta erittäinkin hyödyllisiä. Etenkin Health Parity-kurssi oli vaikuttava jaa laajensi kokonaisymmärrystäni terveydestä ja sosiaalioikeudesta merkittävästi. Oli kiinnostavaa tarkastella aiheita Amerikka-perspektiivistä tyypillisen eurooppalaisen katsantokannan sijaan.

Opiskelu oli helppoa, ja opiskelijoiden matala taso yllätti. Sanoisin, että keskiverto suomalainen abiturientti on akateemisilta taidoiltaan monien kohtaamieni amerikkalaisten collegeopiskelijoiden yläpuolella. Opettajat teettivät paljon kotitehtäviä, ja opiskelijoiden täytyi jatkuvasti olla kirjoittamassa jonkin sortin mielipidetekstejä tai lyhyitä esseitä erilaisista aiheista. Ryhmätöitä ja community projecteja harrastettiin myös paljon. Vaikka tehtäviä oli paljon, asiaosaamista ja opitun soveltamiskykyä ei vaadittu läheskään yhtä paljon kuin mihin olen tottunut. Jos pistareissa meni huonosti, pystyi menetetyt pisteet usein saamaan takaisin esimerkiksi johonkin vapaaehtoistyöprojektiin osallistumalla. Arvostelurima oli matalalla – täydet pisteet kokeista tai teksteistä sai välillä uskomattomankin helposti. Kaiken kaikkiaan opin arvostamaan suomalaista koulusysteemiä aivan uudella tavalla. Opin koulussa paljon uutta ja kielitaitoni koheni suullisten esiintymisten ja runsaiden kirjallisten tehtävien ansiosta, mutta kokonaisuudessaan amerikkalainen opiskelutyyli ei tuntunut minusta erityisen mielekkäältä.

Kuva: Vilja E.

Hyödyllistä tietoa seuraaville

Varaudu siihen, että liikkuminen ilman autoa on vaikeaa tai mahdotonta. Ashevillessa toimii todella epäsäännöllisesti liikennöivä paikallisbussi, joka on opiskelijoille ilmainen, ja kampukselta saa myös vuokrata pyörän ilmaiseksi. Lisäksi Uber-sovelluksella voi tilata suhteellisen edullisia kyytejä. Kaupungin keskustaan siis pääsee, mutta esim. patikointireissut vaativat vuokra-auton tai paikallisen kaverin jolla on auto. Vaikka autottomuus oli välillä turhauttavaa, sanoisin kuitenkin että Asheville oli Yhdysvaltain mittapuulla liikkumisen suhteen vaihtariystävällinen kaupunki. Toisin kuin monissa muissa amerikkalaisissa kaupungeissa, keskusta on pieni ja viehättävä ja siellä voi liikkua kävellen ympäriinsä.

Kuva: Vilja E.

Kampuksella oli mainiot liikkumisfasiliteetit, ja viikonloppuisin järjestettiin ulkoiluretkiä. Kannattaa osallistua – reissut ovat halpoja ja hyvä tapa päästä luontoon ilman omaa autoa. Amerikkalaisten hike-käsite on tosin jotain muuta kuin mitä suomalaisena ajattelisi. Alle mailin kävelylenkkeihinkin viitataan usein kyseisellä termillä.. Yhdysvaltalainen avoimuuden ja ystävällisyyden kulttuuri on ihana, ja kun paikalliset kutsuvat jonnekin, kannattaa ehdottomasti sanoa YES niin usein kuin mahdollista.

Vaihtoon lähteminen jännitti itseäni hurjasti. Olen kuitenkin todella iloinen, että lähdin! Kaikki kliseet, joita vaihdossa olemisesta sanotaan, ovat hämmentävän totta. Opin valtavasti itsestäni ja ympäröivästä maailmasta. Itsenäistyin, sain rohkeutta ja opin joustamaan sekä olemaan stressaamatta turhista. Vaikka minulla oli vahva englannin kielitaito jo vaihtoon lähtiessä, opin kieltä paljon enemmän kuin olisin uskonutkaan. Opin myös Yhdysvalloista enemmän kuin millään turistireissulla olisi ollut mahdollista. Matkustin vaihdon aikana mm. Atlantaan, New Orleansiin ja Washington DC:hen. Lukukauden päätyttyä reissasin Kaliforniassa kolme viikkoa. Suosittelen lämpimästi matkustelua eri Yhdysvaltojen osissa mahdollisuuksien mukaan! Tärkeimpiä asioita vaihtoon lähtiessä ovat mielestäni rohkeus ja avoimuus. Kannattaa pitää mielessä, että aika vaihdossa on rajallinen ja hankalatkin hetket menevät hujauksessa ohi. Voin taata, että reissuun lähtöä ei  tule jälkikäteen katumaan.

Kuva: Vilja E.

Vaihtokertomus, Wageningen University & Research, Syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Byrokratia

Vaihtohakemukseni suhteen sattui pieniä epäselvyyksiä: sain esimerkiksi Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorilta tiedon, että englannin kielen tason todistamiseksi riittää suoritettu B2 englannin kurssi. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että vaihtoyliopistoni vaati erillistä englannin kielen todistusta. Sain onneksi asian järjestymään ajoissa, mutta kannattaa olla kaikissa epäselvissä tilanteissa saman tien yhteydessä niin Helsingin kuin vaihtoyliopistonkin vaihtokoordinaattoreihin.

Saatuani hyväksymistiedon vaihtoyliopistosta, sain myös sähköpostilla ohjeita paikalliseen byrokratiaan ja asumiseen liittyen. Wageningenissa on käytäntö, jonka mukaan maassa yli neljä kuukautta oleskelevien EU kansalaisten tulee rekisteröityä kunnan asukkaiksi. Rekisteröintiä varten kunnantalolle tai vastaavalle on vietävä passi, syntymätodistus, mahdollinen vihkitodistus sekä vuokrasopimus. Syntymätodistus kannattaa pyytää maistraatista ajoissa, sillä sen saaminen voi kestää. Sähköpostissa oli myös selkeä ohjeistus siitä, mitä papereita vaihtoyliopistoon tulee rekisteröitymisen yhteydessä toimittaa.

 

Asuminen

Minulle ilmoitettiin heti hyväksymistiedon yhteydessä, että vaihto-opiskelijoille varattuja asuntoja on rajoitetusti, eikä minulle sellaista tultaisi tarjoamaan. Päädyin siis etsimään asuntoa yksityisten vuokraajien kautta ja etenkin paikalliset Facebookin asuntoryhmät osoittautuivat hyödyllisiksi. Wageningenissa esimerkiksi ’Wageningen Student Plaza’ -niminen ryhmä.

Vaihtoehtoina oli joko oman asunnon vuokraaminen tai huoneen vuokraaminen kimppakämpästä. Valitsin jälkimmäisen, koska ajattelin, että yksin asuessa voisi tuntua hieman yksinäiseltä uudessa paikassa. Alankomaissa vallitsee todella vahva student house -kulttuuri, ja useimmat opiskelijat elävätkin siellä kimppakämpissä. Monissa kimppakämpissä ryhmähenki on todella tärkeää, ja asukkaat haluavat valita huolellisesti uuden vuokralaisen, usein järjestämällä valitsemistilaisuuden (Kijkavond). Tähän valitsemistilaisuuteen kutsutaan potentiaalisia vuokralaisehdokkaita, ja illan aikana heihin tutustutaan yleensä muutaman oluen äärellä ja valinta suoritetaan sen perusteella, keneen talossa jo valmiiksi asuvat tykästyivät eniten. Kaikki kimppakämpät eivät kuitenkaan tätä tee ja joskus valinta tehdään ihan vaikka sen perusteella, kuka sattui ensimmäisenä lähettämään vuokrauspyynnön vapaana olevasta huoneesta. Sen vuoksi nopeus on todellakin valttia, ja ilmoitukset uusista vapaista huoneista kannattaa tarkistaa vaikka pari kertaa päivässä.

Itse löysin oman huoneeni Facebook ryhmästä, jossa eräs paikallinen opiskelija tarjosi huonettaan vuokralle oman vaihtonsa ajaksi. Huone oli tilava, asunto melko siisti sekä lähellä kampusta, ja sain vielä omistajan pyörän käyttööni vaihtoni ajaksi. Kämppikset olivat mukavia, mutta ylimpiä ystäviä meistä ei tullut. Jos haluaa taloon, jossa vallitsee todella läheinen yhteishenki, on hyvä, jos pääsee tutustumaan tuleviin kämppiksiin jo etukäteen. Tämä voi kuitenkin olla vaihtarille vaikeaa, sillä itse ainakin halusin, että huone on jo valmiina odottamassa, kun saavun vaihtokohteeseen. Kannattaa myös varautua siihen, että monet ilmoitukset on suunnattu vain paikallisille opiskelijoille, ja useimmiten vaihto-oppilaan on helpompi saada huone talosta, jossa kämppiksetkin ovat kansainvälisiä opiskelijoita.

Polkupyörä on Alankomaissa ehdoton. Kuva: Johanna M.

Vaihdon aikana

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtoni alkoi railakkaissa tunnelmissa: Wageningenissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa Annual Introduction Days (AID) tapahtuma, jonka aikana tutustutaan uusiin opiskelukavereihin, itse kaupunkiin sekä suoritetaan leikkimielisiä erilaisia tehtäviä. Joka ilta on myös lukuisia bileitä, jossa pääsee tutustumaan paikalliseen yöelämään. Itse olen laiska juhlija, joten osallistuin päiväaktiviteetteihin ryhmäni kanssa, mutta illan tullen vetäydyin kotiin lepäilemään. Ei siis huolta, vaikka bilettäminen ei kiinnostaisikaan, ryhmäytyminen tapahtui hyvin ilman juhliakin ja minulla ainakin oli superhauskaa.

Alankomaiden opiskelijakulttuuriin kuuluu myös todella vahvasti opiskelijajärjestötoiminta. Vaihtareille on usein suunnattu omia järjestöjä, jotka järjestävät matkoja ja muita aktiviteetteja, kuten kokkausiltoja ja bileitä. Myös urheilutoimintaan on Alankomaiden yliopistoissa panostettu: Wageningenissa on lukuisia eri urheilukerhoja, joiden jäseneksi voi liittyä. Kannattaa kokeilla itselle uusia lajeja, kuten esimerkiksi melontaa tai maakiekkoa (Field Hockey).

Syksy jatkuu Alankomaissa todella pitkälle: tämä kuva otettu marraskuussa. Kuva: Johanna M.

Opiskelu ja opetus

Oman kokemukseni mukaan opiskelu oli Alankomaissa vaativampaa kuin Suomessa. Luentoja oli todella paljon, joillakin kursseilla joka päivä. Oli tärkeää olla kurssin alusta alkaen hyvin mukana, sillä etenemistahti oli kova. Samalla sain kuitenkin opinnoista paljon irti ja nautin Suomeen verrattuna erilaisesta opetuksesta. Esimerkiksi yhdellä kurssilla harjoittelimme konkreettisesti kehitysprojektin suunnittelua ja valmistelua kolmen viikon mittaisessa projektissa. Tentit osoittautuivat myös hyvin erilaisiksi: Helsingin yliopistossa olen tottunut esseevastauksiin, mutta Wageningenissa tenttikysymyksiin toivottiin vastausta usein maksimissaan kolmella lauseella. Tenteissä oli siis lukuisia kysymyksiä, ja vastausten piti olla hyvin spesifejä. Tenttien ja kurssien läpi pääsemiseksi, arvosanaksi vaadittiin vähintään 5,5 ja 10 oli paras mahdollinen arvosana.

Wageningenin yliopiston Forum rakennus. Kuva: Johanna M.

Terveys

Alankomaissa jokaisella kansalaisella on oltava terveysvakuutus. Vaihto-oppilailta tätä ei kuitenkaan edellytetä, jos heillä on oma vakuutus. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa mukaan Kelalta saatu eurooppalainen sairasvakuutuskortti sekä haluttaessa lisäksi yksityinen matkavakuutus. Paikalliselle terveysasemalle (Huisarts) kannattaa rekisteröityä heti alkajaisiksi, jotta myöhemmin pääsee vaivattomammin asioimaan lääkärin luona, jos tarve yllättää. Myös esimerkiksi sairaalaan pääsee nopeammin hoitoon oman lääkärin kirjoittaman lähetteen kanssa, pois lukien tietysti välitöntä hoitoa vaativat tapaukset.

 

Käytännön vinkit arjen tueksi

Alankomaissa luottokortit eivät ole yleisesti ottaen käytössä juuri missään, joten paikallisen pankkitilin avaaminen voi olla järkevää, ellei valmistaudu kantamaan käteistä aina mukana. Kortilla maksamista kutsutaan termillä ’PIN’ ja esimerkiksi ruokakaupoissa joillakin kassoilla lukee ’PIN ONLY’.

Yleinen hintataso on hieman suomea alhaisempi. Jokaisessa kaupungissa järjestetään tori (market) vähintään kerran viikossa. Toreilta saa ruokaa, etenkin kasviksia ja hedelmiä todella edullisesti, joten suosittelen käymään! Myös vuokrat ovat paikasta riippuen edullisempia Helsinkiin verrattuna, Wageningenissa kohtuullinen huoneen vuokrahinta on 200-400 euroa kuussa.

Kannattaa vierailla myös muissa kaupungeissa, välimatkat ovat todella lyhyitä Suomeen verrattuna – tämä kuva Amsterdamista. Kuva: Johanna M.

Vaihtokertomus, L’Università degli Studi di Torino, Syksy 2017

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Torinon yliopiston hyväksyntä vaihtoon pääsystä tuli heinäkuussa 2017. Ennen sitä sain hankittua asunnon Torinosta perhetuttuni kautta. Jos asuntoa ei olisi löytynyt noin helposti, olisin hankkinut sen paikanpäältä. En juurikaan valmistautunut etukäteen. Vaihdoin puhelinliittymääni Euroopan alueella toimivan ilmaisen netin, ja tutustuin jonkin verran Torinon ja Italian historiaan. Torinoon piti täyttää Learning agreement. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kun menet paikanpäälle, mitään LA:n kursseista ei järjestetä. Todennäköisesti saat pallotella LA:ta useamman kerran yliopistojen välillä, ennen kuin kurssit löytyvät.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suomalaiselle varoituksen sana: Italiassa mitään ei hoideta verkossa, vaan jokainen asia lähtien citypyörästä sähkösopimukseen tulee hoitaa paikanpäällä. Ensimmäiset kaksi viikkoa sujuikin jonottaessa milloin missäkin. Usein vasta luukulla selvisi, että jokin tietty kopio tietystä paperista puuttui, jonka seurauksena se piti hakea kotoa ja tulla takaisin jonottamaan seuraavana päivänä 🙂

Koulun aloituksen oma-aloitteiseen selvittämiseen kannattaa nähdä vaivaa. Meillä selvisi alkuperäisenä aloituspäivänä, että koulu alkaakin vasta seuraavalla viikolla. Samoin oma-aloitteisuus muihin vaihto-oppilaisiin tutustumisessa kannattaa, sillä koulun puolesta ei järjestetä juurikaan ohjelmaa vaihtareille.

Asioita joita ensimmäisinä viikkoina tulee eteen:

  • Fiscal code (Codice fiscale) on Italian ”Sosiaaliturvatunnus”, jota tarvitsee lähes kaikissa virallisissa asioissa. Esimerkiksi vuokra- ja sähkösopimuksissa tuota vaaditaan (samoin kun palauttaa Ikeaan tavaraa J ). Codice Fiscalen saa Porta Susan aseman vierestä osoitteesta Corso Bolzano, 30.
  • Vaihto-oppilaaksi ilmoittautuminen Via Po:lla kannattaa hoitaa mahdollisimman pian. Huomaa että vaihdon aloituspäiväksi tulee se päivä, jolloin käyt ilmoittautumassa Via Pon toimistoon
  • Opiskelijakortti haetaan, kun ilmoittautuminen Via Polla on tehty, osoitteen saa sieltä toimistosta. Varaudu pitkiin jonoihin!
  • Opiskelijakortti toimii bussikorttina. Opiskelija-alennuksen voi ladata Porta Susalla olevassa toimistossa, kannattaa varautua pitkiin jonoihin. Opiskelijalle yksi kuukausi maksaa 25 euroa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen seuraavat kuukaudet voi ladata Tabacchiereista, joita löytyy kaduilta.
  • Sähkösopimus:
  • Tobike, eli Torinolaisten Alepapyörä on tosi kätevä ja hyvä systeemi, jos uskaltautuu heittäytyä italialaiseen liikenteeseen. Tobikea voi käydä jonottamassa Via santa chiara 26:ssa. Yksi vuosi maksaa 18 euroa

Asunnon hankinta

Asunnon hankinta kannattaa tehdä vasta paikanpäällä. Itse löysin asunnon tutun kautta etukäteen, mutta kaksi muuta suomalaista vaihtaria käyttivät asunnon etsintään kaksi viikkoa lähes yötä päivää. Pitkää pinnaa siis tässäkin! Italialaisille sopimus ei aina tarkoita, että asia olisi sovittuJ Käytiin esimerkiksi useammassa asuntonäytössä niin, että asunnon omistaja ei ilmestynyt paikalle ja tuli hukka reissu.

Yliopiston majoitusta voi hyödyntää kaksi viikkoa. Sen lisäksi Torinossa on paljon suhteellisen edullisia Airbnb-huoneita. Osa vaihtareista sai sovittua Airbnb:n koko vaihdon ajaksi.

Yksiön vuokra Torinossa on melkein Suomen hinnoissa ja vaihto-oppilaille suositellaan yhteismajoituksia. Huone kimppakämpässä maksaa noin 350-450e/kk. Tuon lisäksi kannattaa huomioida, että italialaisissa vuokrasopimuksissa lukee usein ”Plus laskut”, eli vuokrasuhteen lopussa saattaa tulla yllätyslasku esimerkiksi sähköstä. Double room on noin 300 euroa. Osoitteita mistä asunnot lopulta löytyivät suhteellisen helposti: subito.it ja camplussa. Asunnon sijainnin suhteen kannattaa olla joustava, Torinossa on monia kivoja alueita! Suosittelen kuitenkin metropysäkkien varrelta etsimistä ensimmäisenä. Vältettäviä alueita ulkomaalaisille ovat Aurora (Mercato Porta Palazzo Turinin ja joen välinen alue) sekä San Salvarion alue lähellä Porta Nuovaa (esimerkiksi Via Nizza).

Opiskelu ja opetus

Koulu oli monella tapaa suomalaiselle elämys, johon ei kannata suhtautua liian vakavasti. Oma-aloitteisuus auttaa, (mutta ei välttämättä pelasta) sillä monet käytännön asiat selvisivät vasta vaihdon ihan loppu vaiheessa. Aikataulut venyvät, tenttejä perutan samana päivänä, uusintaa ei järjestetäkkään, menet tunnille missä selviää, että kurssi siirtyy vuodella jne.

Hyödyllistä tietoa seuraavalle vaihtoon lähtijälle

Torino on turvallinen kaupunki, missä ei pelottanut pyöräillä yöllä kaupungilta kotiin. Siellä rakastetaan jalkapalloa (Juventusta), ruokaa ja viiniä. Nauti italialaisesta kulttuurista ja matkusta!

Torino on täynnä niin uskomattomia ravintoloita ja kahviloita, että niistä kannattaa ottaa kaikki irti! Mieluiten joka päivä ulos syömään 🙂 Italialaisille ruoka ja juoma on suurin ylpeyden aihe, he jaksavat ikuisesti puhua siitä ja kehua sitä, suosittelen olemaan samaa mieltä! Torinossa turisteja on vähän ja ruoka on sitä parempaa, oikeaa italialaista. Monessa paikassa on siesta, eli ruokaa ei saa silloin kun suomalaiset sitä haluaisivat, mutta siihen tottuu nopeasti. Monet ravintolat avaavat iltaan 18-19 aikaan. Varaudu myös siihen, että suomalaisten ruokatavat (esim lounas klo 11) herättää naurua ja hilpeyttä paikallisissa.

MUST:

Apericena: Italialaisten illanviettoa, missä juoma ja seisova pöytä maksaa 10-12 euroa. Ihan paras tapa viettää aikaa! Parhaat Torinossa: Beerba, Zelli, Platti, varaa aina pöytä!

Kahviloita: Joka kulmassa, vanhimmat perustettu 1800-luvulla. Vinkkejä Dezzutto, Platti, Vergnanot, Vittorio Veneton kahvilat

Gelato: La Romana (Maista jokaista makua)

Pizza: Napples, Sarcchiapone, Fratelli Pummaro (Pian huomaat itsekin, että mikä tahansa lätty ei kelpaa;))

Italialaisia: Gerla (Perustettu 1927), DeFilippis, La Taverna Dei Mercanti

 

 

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Heippa kaikki Ruotsiin vaihtoon lähtevät ja lähtemisestä kiinnostuneet!

Olin vaihdossa Tukholman yliopistossa syksyn 2017 opiskellen kulttuurimaantiedettä (kulturgeografi) 30op verran. Opiskelin aivan tavallisessa ruotsinkielisessä opinto-ohjelmassa ruotsalaisten kanssa ja lukuun ottamatta yksittäisiä tenttejä suoritin kaikki opintoni ruotsiksi.

Ennen lähtöä

Ruotsi on lähellä ja sen myötä lähteminen ei ainakaan omalla kohdalla tuntunut erityisen dramaattiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö itseä kannata valmistaa lähtöön. Itselleni tämä tarkoitti etenkin kielen hiomista esimerkiksi kaunokirjallisuutta lukemalla ja tv-ohjelmia katsoen. Mikäli kieltä haluaa todella oppia kannattaa opiskelusta tehdä heti systemaattista, esimerkiksi keräämällä sanoja ja kysymyksiä ylös myöhempää selvittämistä varten.

Lisäksi byrokratia kannattaa hoitaa kerralla kuntoon jotta sitä ei tarvitse tuskailla vaihdon aikana. Tärkeintä on 1) ilmoittaa väliaikaisesta muutosta Ruotsiin ja 2) ilmoittaa vaihdosta Kelalle jotta saat oikeat tuet.

Asuminen

Ruotsiin, ja etenkin Tukholmaan, lähtiessä tärkeintä on aloittaa asunnon etsintä riittävän ajoissa. Jotkin yliopistot tarjoavat vaihtareille asunnon mutta monet eivät ja asuntotilanne on etenkin suuremmissa kaupungeissa hyvin vaikea.

Toisaalta asunnon hankkiminen itsenäisesti onnistuu kyllä varmasti kunhan on valmis  asettamaan vaatimustason tilanteen tasalle. Jos on valmis asumaan alivuokralaisena (inneboende) tai kimppakämpässä asuntoja kyllä löytyy. Lisäksi etenkin Tukholmassa pitkät matkat ovat normi eikä tunnin koulumatka ole mitenkään erityisen pitkä. Itse aloitin asunnon hakemisen vasta juhannuksena (suosittelen aloittamaan vähän aiemmin) mutta löysin asuinpaikan silti muutamassa viikossa.

Kuva: Mikko A.

Alivuokralais/kimppakämppiä haetaan lähinnä blocket.se -sivustolta, joka on tori.fi:tä muistuttava markkinapaikka. Asunto löytyy parhaiten luomalla itsestä vuokralle etsitään -ilmoitus, jossa esittelet itsesi ruotsiksi ja englanniksi. Tällöin vuokranantajat ottavat sinuun itse yhteyttä etsiessään luotettavaa vuokralaista, itse sain noin 10 yhteydenottoa ensimmäisen viikon aikana. Vuokrat kohtuullisen sijainnin asunnoissa pyörivät Tukholmassa 5000 kruunun molemmin puolin, nyrkkisääntönä mitä pienempi kaupunki sitä matalammat vuokrat.

Itse löysin alivuokralaiskämpän eläkeläismiehen luota Danderydistä, noin 8 km päästä Tukholman keskustasta ja yhden pysäkin kanssa kampuksesta. Olin asunnon suhteen hyvin onnekas, sillä asunnon sijainti oli täydellinen, vuokranantaja paljon matkoilla ja vuokra halpa (4700 kruunua).

Danderydin kotimaisemat. Kuva: Mikko A.

Opiskelu ja opetus

Opiskelemani aine oli kulttuurimaantiede (kulturgeografi), joka yhdistää yhteiskunta- ja maantieteitä. Ainakin Tukholman yliopistolla laitokset ovat todella vapaita päättämään opetuksesta joten käytännön asioiden järjestyminen riippuu paljon missä aineessa opiskelee. Opinnot olivat suurelta osin mielenkiintoisia mutta myös haastavia. Kursseissa oli todella monimuotoisia osasuorituksia kuten pieniä tenttejä, esseitä, yhteiskirjoitustehtäviä, harjoitustehtäviä ja artikkelien lukua jotka kaikki tuli suorittaa kurssimerkinnän saadakseen.

Opiskelu on yleisesti Suomea enemmän ryhmätöihin painottuvaa ja korostaa tiedon etsimistä ja koostamista. Suomalaisesta tuntui välillä, että ryhmätyötehtävät olisi tehnyt murto-osassa käytetystä ajasta itse mutta toisaalta samalla pääsi tutustumaan opiskelukavereihin. Eivätkä ruotsalaisetkaan keskustelu kuplivasti jatkuvalla syötöllä, suuri osa kurssien pohjustuksesta oli perinteisiä luentoja joilla keskustelun herättäminen oli opettajalle kotoisan vaikeata.

Omiin opintoihini vaikutti luonnollisesti paljon se, että kaikki opetus oli ruotsiksi. Kielitaidon riittävyys oli luonnollisesti epäilyksiä herättävä asia mutta ilokseni totesin opintojen sujuvan oikein hyvin. Koin myös, että Ruotsin monikulttuurisuus auttaa myös ruotsia opettelevaa vaihtaria sillä ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikki eivät puhu täydellistä ruotsia. Tärkeämpää kuin kielen oikeaoppisuus on puhua sulavasti siinä mielessä ettei puhe töksähtele sillä harva kiinnittää huomiota kielen vajavaisuuksiin kunhan tekee itsensä ymmärretyksi. Kirjoitettua kieltä taas voi opetella opintojen ohessa: tenttikirjat ja esseiden kirjoittaminen olivat erinomaisia tilaisuuksia kerrata myös kielioppia. Lisäksi kun pitää luennolla yliopiston netmotin auki koneella on ruotsiksi opiskelu yllättävän helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ruotsissa todella monen palvelun käyttö terveyspalveluista ruokakaupan etukorttiin vaatii paikallista henkilöturvatunnusta (personnummer). Yliopistolla opiskelu onnistuu ilmankin mutta lähes kaikkialla muualla tulet törmäämään siihen, että asioiden hoitaminen on hankalaa ilman personnummeria. Vaihtarin kannalta harmillista on, että numero myönnetään vain, jos maassa on aikomus asua vähintään yhden vuoden ajan. Toisaalta pohjoismaiden välillä vallitsee vapaa liikkuvuus jonka johdosta asumisaikomustaan ei tarvitse erityisesti todistaa millään. Lisäksi lyhyemmästä asumisesta ei seuraa mitään sanktiota vaikka maasta muuttaisi pois vaikkapa neljän kuukauden jälkeen.

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.

Vaihtokertomus, Higher School of Economics, syksy 2017

Teologisen tiedekunnan opiskelija

 

Moskovassa etsivä löytää –

 vaikka harvemmin sitä, mitä on alun perin etsinyt

Kuva: Mira R.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä tuli aika pakata mukaan liikaa kesävaatteita ja liian vähän arvokkaita hyödykkeitä, kuten villasukkia ja salmiakkia. Asioita, jotka näin jälkeen päin voi todeta ansainneen paikkansa ääriään myöten ahdetussa ja saumoistaan hymyilevässä kassissa, olivat mm. lämpimät neuleet ja hansikkaat. Syksy ja koleat säät tulivat Moskovaan kuin varkain, joten varautuminen kaikkiin neljään vuodenaikaan oli aiheellista.

Matkaani lähti tietenkin myös nippu kopioita ja kopion kopioita kaikista mahdollisista vaihtoaikaan ja matkustukseen liittyvistä asiakirjoista. Tärkeimpiä näistä mm. Passi ja viisumi, Student Exchange Certificate, Matkavakuutustodistus Venäjälle sekä Terveys- ja HIVtodistus.

Asuminen

Saapumiseeni liittyvä alkubyrokratia pääsi käyntiin, kun ennätin asuntolalleni Studencheskayalla. Buddy -ohjelman kautta tapaamani paikallinen opiskelija oli apunani asuntolalla, jossa onnekseni hoitui kaikkien ensimmäisenä päivänä hoidettavien asioiden, kuten rekisteröitymisen selvitys.  Kaupunkiin rekisteröityminen tapahtui aina asuntolan henkilöstön kautta, jonka jälkeen valmiin, mukana kannettavan lapun sai noutaa parin päivän kuluttua yliopiston viisumi- ja rekisteröitymistoimistosta. Rekisteröitymisen lisäksi ensimmäisen saapumiseni aikana allekirjoitettiin järjestyssääntö- ja vuokrasopimus.

Näkymä huoneeni ikkunasta. Kuva: Mira R.

HSE:n kansainväliset opiskelijat olivat asumisen suhteen onnekkaassa asemassa, sillä he majoittuvat pääasiallisesti tasokkaimmissa opiskelija-asuntoloissa, niin siisteyden kuin sijaintinsa puolesta. Toisaalta jotkin yleisesti käytössä olevat opiskelija-asuntoloiden piirteet, kuten kiireettömyys sisälämmityksen aloittamisesta kylmän ilman tullen, vaikuttivat hieman myös omaan asumismukavuuteeni. Talviaikaan sisäilmasto saattoi kuitenkin vaihdella trooppisesta vilakkaan riippuen asuntolasta ja asuttamastaan kerroksesta, sillä lämpö ei usein aivan yltänyt yläkerroksiin saakka, vaikka lämmitystehon saattoikin kokea rakennuksen ensimmäisissä kerroksissa.

Asumisjärjestelyiden puolesta vaihtarit majoittuivat kahden hengen huoneissa, joiden perusvarustukseen kuului sängyn ja Neuvostoliiton aikoja henkivän sisustuksen lisäksi jääkaappi, vaatekaapit, hyllytilaa ja kirjoituspöytä. Kodintavarat ruokailuvälineistä siivousvälineisiin täytyi kuitenkin hankkia itse, joita kuitenkin löytää edullisesti esimerkiksi tavaratalo Auchanista tai hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevasta Ikeasta. Itse päädyin hankkimaan huonekaverin kanssa yhteiset kokkausvälineet ja kerrosnaapureiden kanssa jaettavan imurin, jotka laitoimme kiertoon lähtömme jälkeen.

Asuntolan huone tunnelmavalaistuksessa sekä innokas opiskelija esittelemässä asuntolan omien siivousvälineiden ergonomiaa kerroksen keittiössä

Vaikka yhteiskäyttöisiin tavaroihin ja tiloihin oli alkuun tottumista, yhteisöllinen asuminen, naapureiden kanssa vietetty aika ja mahdollisuus kokemusten jakamiseen muodostivat ison ja tärkeän osan vaihtoaikaa, josta sain mukaani hauskoja muistoja ja ympäri maailmaa asuvia kavereita. Voinkin suositella asuntolamajoitusta lämpimästi – jo pelkästään vuokra-asuntojen yleisen hintatason puolesta.

Opiskelu ja opetus

Uuteen opiskeluympäristöön sopeutumista helpotti huomattavasti HSE:n kansainvälisten opiskelijoiden palvelu, kursseilta saadut paikalliset ja vaihdossa olevat kaverit sekä oman opintosuunnitelman joustavuus. Orientaatioviikon ensimmäisillä päivillä jaetut ohjeet opiskeluun liittyvästä byrokratiasta kannatti säilyttää, sillä siinä oli ylhäällä monet opiskeluun liittyvät deadlinet viisumin uusimisesta periodien tenttiviikkoihin.

Kursseille ilmoittauduttiin ensisijaisesti LMS alustalla. Kun kurssi oli ehtinyt täyttyä esimerkiksi vaihtarikiintiön täyttyessä, tunnuksien toimimattomuuden tai yleisien järjestelmähäiriöiden takia, kurssin vastuuhenkilölle oli lähetettävä motivaatiokirje Kansainvälisten opiskelijoiden palvelun antamien ohjeiden mukaisesti. Sen lisäksi monet käyttivät myös ’ilmesty ensimmäiselle luennolle’ taktiikka, millä saattoi lunastaa itselleen kurssipaikan. Alustalla kannatti myös käydä kokeilemassa ilmoittautumista useamman kerran ilmoittautumisaikana, sillä kurssipaikkoja avautui, mikäli osa opiskelijoista perui ilmoittautumisensa.

Tottuessani kurssi-ilmoittautumisen monimutkaisuuteen opiskelin yhden lukukauden ajan maailmantalouden ja kansainvälisten suhteiden sekä humanistisen tiedekunnan kursseilla englanniksi, joista suurin osa olivat maisteritasoisia. Kokemukseni itse opiskelusta olivatkin kurssikohtaisesti erilaisia ja osoittivat paljon vaihtelua opetustyyleissä ja kurssikäytännöissä. Yleisesti opiskelua oli työmäärältään paljon ja usein ilta-aikaan (klo 15-21), sillä suurin osa maisterivaiheen opiskelijoista kävi myös työssä. Osaksi sen takia kurssin suoritustavoista usein myös joustettiin. Kurssikuulustelut vaihtelivat kirjallisista ja suullisista tenteistä ryhmätöihin ja esseisiin. Esseissä ja kirjallisissa tenteissä, joita tein itse eniten, painotettiin usein aineiston tarkkaa tuntemusta. Mikäli soveltavaa ja tutkivaa työskentelyä toivottiin, siitä mainittiin erikseen (esim. research essay). Oma-aloitteisuutta esimerkiksi esseeaiheiden ja näkökulmien ehdottamisessa katsottiin kuitenkin vain hyvällä, joka mahdollisti paljon myös erityisesti itseä kiinnostavien aiheiden opiskelua. Kurssisuoritusten arvostelukäytäntö ei puolestaan ollut kokemukseni mukaan tiukkaa, josta kuulin kuitenkin joitakin poikkeuksia; lähinnä kansainvälisen kaupan puolella.

Kaiken kaikkiaan opintoni olivat mielenkiintoisia ja sain suoritustapojen joustavuuden puolesta keskittyä paremmin myös aiheisiin, joita lähtiessäni toivoinkin opiskelevani.

Hyödyllistä tietoa, vinkkejä ja harhaluuloja

Matkustustapa muuttokuorman kanssa:

VR:llä sai ottaa mukaansa kaksi matkalaukkua vs. lentokoneella maksutta yhden painorajalla, mutta perille pääsi nopeammin. Jos saapumisasemasi sijaitsee kaukana asuntolastasi, kannattaa joka tapauksessa harkita taksin ottamista määränpäähän jollakin taksisovelluksella.

Nimim. Ruuhka-aikaan hissittömillä juna- ja metroasemilla hikoillut kaupungin toiselle puolelle asti.

Sympaattisin taksimatka Yandex -sovelluksella.

Vapaa-aika: Matkustakaa, hyvät opiskelijat! Vaikka Moskova on täysin oma lukunsa, siitäkin avautuu uusia näkökulmia vaihtelemalla tarkasteluetäisyyttä. Todennäköisyyksien mukaan naapuristasi tai kurssikavereistasi löytyy muitakin opiskelijoita, joita kiinnostaa jahdata revontulia Murmanskissa, tutustua päiväseltään kultaisen kehän kaupunkeihin tai taittaa matkaa vuokratulla Ladalla. Matkustus yleisillä, vuokra-autolla ja usein myös lentokoneella on edullista ja sitä varten voi kurssista ja sen suoritusmahdollisuuksista riippuen yrittää neuvotella aikaa myös opintoviikkoina.

Sekä Moskovan että muiden Venäjän kaupunkien kulttuuritarjontaan, historiaan ja yöelämään voi myös tutustua ESN:n järjestämillä ekskursioilla.

Kielitaito: Vain englannilla ei useinkaan pärjää päivittäisessä- saatikka viranomaisasioinnissa. Kaikki kommunikaation apukeinot (Yandex ja Google translatorit, sanakirjat, muistilaput, kilauta kaverille, käsimerkit, savumerkit…) sallittuja.

Turvallisuus: Läheisten ja tuttujen suusta kuuli usein epäilyjä Moskovan ja Venäjän turvallisuudesta. Välillä muisteltiin Leningradin villejä vuosia ja toisinaan taas kyseltiin Krimin tilanteen vaikutuksista tai virkavallan korruptoituneisuudesta.

Todellisuudessa Moskovan keskusta osoittautui vaihtoni aikana kovin turvalliseksi. Pääkaupungin yleisestä turvallisuudesta pidettiin huolta ja esimerkiksi terroriepäilyihin puututtiin – syystä tai toisesta – näyttävillä evakuoinneilla. Tilanne- ja paikkakohtaisia eroja myös Moskovassa tietenkin on, mutta kuuluisalla ”maalaisjärjellä” pääsee kuitenkin pitkälle – esimerkiksi käyttämällä taksisovelluksia pimeiden taksien sijaan tai käyttämällä alikulkutunneleita ja varomalla katoilta tippuvaa lunta ja jäätä. Yleistä turvallisuutta oli hyödyllistä seurata myös aluekohtaisesti tiedotusvälineiden ja esimerkiksi UM:n matkustustiedotteen avulla.

Sananen kuitenkin henkilökohtaisesta turvallisuudesta – Kokemukseni on mihinkään näkyvään vähemmistöön kuulumattoman suomalaisen vaihto-opiskelijan asemasta käsin. Esimerkiksi rasistista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtui Moskovassa ajoittain, myös vaihtoni aikana.

Epäonnekkaissa tilanteissa: Vaikeuksilta ei – ainakaan oman kokemukseni perusteella– voi vaihtoaikana välttyä. Onkin hyvä asennoitua myös niiden varalle tai ottaa jo valmiiksi selvää, miten toimia esimerkiksi sairastumisen, omaisuusvarkauden tai matkustusasiakirjojen hukkumisen sattuessa. Sairastumisen varalta kannattaa muistaa tarkistaa oman vakuutuksen kattamien terveyspalveluiden lisäksi esimerkiksi kurssikohtaiset poissaolokäytännöt ja mahdollisen lääkärintodistuksen tarve. HSE:ssä myös kyseisen ristin kohdalla noudatetaan usein kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan selvittämällä asiansa kohteliaasti ja ajallaan luennoitsijan ja kansainvälisten opiskelijoiden palvelun kanssa, voi saada joustoa poissaolokiintiöönsä. On kuitenkin hyvä muistaa, että osassa kursseja opiskelutahti saattaa olla niin kova, että muiden kiinni ottaminen voi muodostua kuitenkin hankalaksi.

Poliisin kanssa asioidessa suosittelen puolestaan olemaan mahdollisuuksien mukaan ensin yhteydessä Erasmus Student Networkin paikallisiin opiskelijoihin, asiaa koskevien instanssien lisäksi (kuten Suurlähetystö passiasioissa). Paikallisilla, ennenkin vaihto-opiskelijoita samankaltaisissa tilanteissa auttaneilla ja kielitaitoisilla ESN opiskelijoilla on usein tietoa siitä, miten asiaa on aikaisemmin käsitelty tai esimerkiksi siitä, mikä poliisiasema on tunnettu hitaasta palvelustaan. Myös yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden palvelusta saattaa olla apua. Erityisesti, jos ongelman on matkustusasiakirjat tai suoraan viranomaisten kanssa asiointi. Kansainvälisten opiskelijoiden palvelu ei kuitenkaan tarjoa tukea toimiston ja sen virka-aikojen ulkopuolella.

 

Kirjoittaja on ensimmäisen vaihtonsa tehnyt opiskelija, joka muutti Moskovaan melkein kielitaidottomana, tippui laskuistaan huumorintajua koettelevissa byrokratiaongelmissa ja löysi tähänastisen elämänsä parhaan matkan aikana lähinnä asioita, joita ei osannut aiemmin toivoa.