Vaihtokertomus, Stockholms universitet, kevät 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Suoritin kandivaiheen vaihto-opintoni Tukholman yliopistossa kevätlukukautena 2018.
Tukholman yliopistoon hakeminen oli varsin helppoa: lähetettyäni yliopiston nettisivuilta löytyvän hakemuksen, englanninkielisen motivaatiokirjeen sekä virallisen opintorekisteriotteeni sähköpostitse vaihtoyliopistoni koordinaattorille sain parin viikon kuluttua yliopiston asumispalveluiden ohjeet asunnon hakemiseksi. Olin hieman skeptinen valitessani ensisijaiseksi toiveekseni yksiön, mutta yllätyksekseni sain kuin sainkin toivomani asunnon Lidingöstä! Kun olin saanut Tukholman yliopistolta hyväksymiskirjeen sekä solminut vuokrasopimuksen, uskalsin viimein ostaa menolipun Tukholmaan.

Vaihdon alussa

Ensimmäiset viikot Tukholmassa menivät käytännön asioita hoitaessa. Yksi tärkeimpiä ja ensimmäisten joukossa hankittavia asioita on Access-matkakortti, jonka voi ostaa miltä tahansa Pressbyrånilta. Vaikka suurin osa opiskelija-asunnoista on jo valmiiksi kalustettuja (sänky, pöytä + tuolit jne.), ei huonekaluostoksilta voi täysin välttyä. Rahan säästämiseksi suosittelen shoppailun keskittämistä Ikeaan, johon kulkee arkisin useita maksuttomia bussivuoroja. Yliopiston järjestämä orientaatioviikko on myös hyvin hyödyllinen uuden opiskelijan näkökulmasta. Orientaatioviikko pitää sisällään infotilaisuuksia käytännön asioista, hauskoja aktiviteetteja sekä uusiin ihmisiin tutustumista. Osallistuin omalla orientaatioviikollani muun muassa kampuskierrokselle, turistikiertoajelulle sekä tervetulojuhlaan.

Asuminen

Tukholma on Helsinkiä kalliimpi kaupunki asua niin vuokrien kuin myös matkustamisen sekä ruoan suhteen. Matkakortti kustantaa opiskelijalle noin 570 kruunua kuukaudessa, mutta kirpaisevaa hintaa kompensoi laaja matkustusalue. Olin onnekas saadessani yksiön Tukholman yliopiston asumispalvelujen kautta, sillä maksoin 24 neliön asunnostani vain 4500 kruunua kuukaudessa. Opiskelijat, jotka vuokrasivat asunnon yksityisiltä vuokranantajilta, saattoivat maksaa jopa 9000 kruunun kuukausivuokraa. Ruotsissa ei ole myöskään tuettua kouluruokailua, jonka vuoksi suosittelen pienellä budjetilla matkustavia opiskelijoita varautumaan henkisesti omien eväiden valmistamiseen. Frescati-kampukselta löytyy paitsi lukuisia mikroaaltouuneja, myös useita lounasravintoloita, joissa ruokien hinnat vaihtelevat 50 kruunusta 100 kruunuun. Halvin (ja paras) lounas löytyy Matbutikenista, josta voi ostaa täyttävän vegaanisen lounaan 50 kruunulla. Kasvisruokailu tulee Tukholmassa yleisestikin ottaen edullisemmaksi kuin sekaruokavalio, sillä lihan hinta on kaupoissa huomattavasti korkeampi kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin Tukholman yliopistossa filosofiaa niin ruotsiksi kuin myös englanniksi. Suoritin mm. seuraavat kurssit:

– lääketieteen etiikka (15 op)
– ruotsin kurssi (9 op)
– kielifilosofia (7,5 op) sekä
– metafysiikka (5 op)

Kursseilla tehtiin paljon ryhmätöitä, joka osoittautui paikoittain hieman haasteelliseksi puutteellisen ruotsin kielitaitoni vuoksi. Helsingin yliopistoon verrattuna kursseista sai vähemmällä työllä enemmän opintopisteitä sekä parempia arvosanoja, jonka vuoksi opiskelu oli hyvin rentoa ja mukavaa vaihtelua. Suomesta poiketen lähes jokaiselle kurssille piti ostaa oppikirjat, jotka maksoivat useita satoja kruunuja. Kampukselta löytyy käytettyjä oppikirjoja myyvä kauppa, josta suosittelen etsimään kirjoja ensisijaisesti.

Muihin Ruotsin yliopistoihin verrattuna Tukholmassa ei ole juurikaan opiskelijaelämää, vaan paljon on opiskelijan oman aktiivisuuden varassa. Frescati-kampukselta löytyy esimerkiksi humanistisen sekä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan ’’villoja’’, joissa järjestetään viikottain baari-iltoja, joissa pääsee nauttimaan edullisista juomista. Harva kuitenkaan jaksaa viettää jokaista viikonloppuaan kampuksella, joten suosittelen lämpimästi keksimään muita hauskoja ajanviettotapoja muiden opiskelijoiden kanssa – Tukholmasta ei nimittäin tekeminen lopu.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannustan kaikkia uusia vaihtoon lähtijöitä kokeilemaan rohkeasti ruotsinkielisille kursseille osallistumista kielitaidon kehittymisen kannalta. Riikinruotsia oppii parhaiten kuuntelemalla ja keskustelemalla, ja kevään lopussa se ei tunnu enää lainkaan niin vaikealta kuin vaihdon alussa. Lisäksi suosittelen osallistumaan yliopiston järjestämiin kielikahviloihin, joissa ruotsinkielinen opiskelija keskustelee ruotsiksi opiskelijoiden kanssa, jotka haluavat parantaa ruotsin kielen osaamistaan. Tukholman yliopisto tarjoaa myös erinomaisia koko kevään ajan kestäviä ruotsin kielen kursseja, jotka koin itse todella hyödyllisiksi ja hauskoiksi. Ruotsissa ihmiset suhtautuvat hyvin ihmisiin, jotka vielä harjoittelevat kyseistä kieltä. Käytä siis rohkeasti ruotsia missä tahansa se vain on mahdollista, niin kevään lopussa osaaminen on kasvanut jo valtavasti

Vaihtokertomus, University of Reykjavík, Syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Valmistauduin vaihtoon lähtöön seuraamalla lähtijän ohjeita Flammasta sekä toteuttaen niihin sisältyvän muistilistan kohtia vaihe vaiheelta. Tein esimerkiksi muuttoilmoituksen sekä maistraattiin, Kelaan että Postiin (mutta en saanut kirjeen kirjettä Islannin osoitteeseeni koko syksyn aikana). Tärkeää oli myös muistaa hoitaa kaikki reseptilääkkeet valmiiksi neljää kuukautta varten. Kelan lääkekorvaus koskee kassalla ainoastaan normaalia annosta, mutta korvaukset ylimenevästä määrästä pystyi hakemaan jälkikäteen. Koska Islanti kuuluu Schengen-alueeseen, ei lääkkeille tarvitse hankkia erillisiä todistuksia.

Asuntotilanne Reykjavíkissa on vähintäänkin haastava, joten asuntoa on syytä alkaa etsiä heti kun tieto vaihtoon pääsystä on tavoittanut. Kävin asuntoilmoituksia läpi pääasiallisesti Islannin yliopiston nettisivuilla tarjotun ilmoitustaulun kautta. Toiveenani oli löytää yksiö, jossa kaikki tilat olisivat vain omassa käytössäni. Tyypillistä kuitenkin on, että pienkerros- ja rivitaloissa on jaettu pesutupa. Erään netti-ilmoituksen perusteella sitten sovin ottavani asunnon koko syyslukukaudeksi. Asunnon hyvät puolet olivat siisti kylppäri, keittiö ja erillinen makuuhuone sekä kätevä sijainti niin keskustaan kuin yliopistoon nähden.

Kun on täyttänyt matkustusilmoituksen netissä ja liittynyt ulkoministeriön postituslistalle vastaanottaa automaattisesti tiedotteita paikallisissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista kuten maajäristyksistä tai tiesuluista. Tämä on Islannissa erityisen käytännöllistä, sillä varsinkin syksyn edetessä vaikeat sääolot vaikuttavat liikkumiseen ja saattavat aiheuttaa myös mahdollisia vaaratilanteita. Myrskytuuli, tulvivat tiet, tielle kasautunut sora tai sankka lumisade ovat esimerkkejä säätiloista, jotka saattavat muuttaa suunnitelmia äkisti. Koska Islantia kiertää vain yksi päätie, voi sen katkeaminen helposti estää matkustamisen tyystin tietylle alueelle.

Reykjavík sijaitsee sen verran suojassa, etteivät talvimyrskyt riepotelleet sen katuja kovin pahasti. Muutaman otteeseen syystalvesta antoi valtakunnallinen sääkanava ulkonaliikkumisvaroituksen tuulen vuoksi, ja silloin olikin syytä pysyä sisällä ihan jo mukavuus- mutta myös turvallisuussyistä. Myrskybongaus on ehkä mediaseksikäs harrastus, mutta en suosittelisi sitä tai ylipäätään sään uhmaamista kenellekään. Islannissa on paras pitäytyä revontulien jahtaamisessa! Revontuliennusteet kertovat revontulien voimakkuudesta ja lisäksi pilvipeitteen rakoilusta, joten niihin kannattaa tutustua.

Alku vaihtokohteessa

Ensimmäiseksi osallistuin pakolliseen orientaatioviikkoon, jonka aikana kirjauduin virallisesti yliopistolle. Sain opiskelijakortin, -tunnuksen sekä pääsyn yliopiston sisäisille tiedotus- ja oppimisalustoille. Tilasin myös kirjastokortin. Tärkein viestinnällinen työkalu koululla oli sähköposti sekä Helsingin yliopistostakin tuttu Moodle-alusta. Lisäksi Ugla-palvelusta oli hyötyä, sillä sieltä näki oman lukujärjestyksensä, opetustilat, kursseilla käytettävät kirjallisuuslistat, koepäivät ja opettajasta riippuen myös kurssin tehtävänannot sekä luentodiat. Uglasta saattoi tarkastaa muun muassa yliopiston ruokalan lounastarjonnankin ja kaikille avoimien tilaisuuksien kuten luentosarjojen ajankohdat.

Ainoa byrokratialta haiskahtava seikka Islantiin saapuessa ja siellä asuessa oli paikallisen sosiaaliturvatunnuksen eli kennitalan alituinen peräänkuulutus. Itselläni eikä muillakaan vaihtareilla sellaista ollut, sillä viivyimme maassa niin vähän aikaa. Islantiin lähtijän kannattaa varautua vastaamaan useasti kennitalaa-koskeviin kysymyksiin ja esittämään vaihtoehtoisesti suomalaisen Kela-korttinsa tai paikallisen opiskelijakorttinsa esimerkiksi kulttuuri-instituutioissa (museot, kirjastot) vieraillessa tai erinäisiä nettilomakkeitta täyttäessä (monesti kennitalaa penätään käyttäjätunnukseksi).   

Asuminen

Asumisjärjestelyiden kuntoon saattaminen oli vaihtoaikani suurin koetus. Maahan saavuttuani jouduin pettymyksekseni toteamaan, ettei asuntoni vastannut kuvien välittämää mielikuvaa, joten jouduin irtisanoutumaan (epävirallisesta) vuokrasopimuksestani ja muuttamaan hotelliin. Etsin kuumeisesti uutta asuntoa ja mainitsin tilanteestani mahdollisimman monelle asuntovinkkien toivossa. Onni oli niin budjettini kuin hermojeni vakaana pysymisen kannalta, että uusi asunto löytyi pian ja viikon hotellielämän jälkeen pääsin muuttamaan ihanaan kotiin. Vuokraisäntäni olivat äärimmäisen auttavaisia kaikessa, mikä kokemukseni mukaan on tyypillistä islantilaisille; ihmiset ovat avuliaita, käytännönläheisiä ja rehellisiä. Maksoin vuokran aina sähköisesti euroissa, joten en tarvinnut Suomessa toimivan tilini ja verkkopankin lisäksi mitään muuta.

Opiskelu

Opiskelu Islannin yliopistossa oli erittäin antoisaa ja opetus korkeatasoista. Erona Suomeen nähden oli se, että useat materiaalit piti joko ostaa tai lainata kirjastosta. Tosin yliopistokirjastossa oli paljon aineistoa, joka oli käytössä vain selailukappaleina. Kaupunginkirjaston tarjonta oli onneksi parempi ja kotilainat yleensä mahdollisia. Opettajat jakoivat netissä verrattain vähän materiaalia ja jopa olettivat oppilaiden ostavan kaikki kurssikirjat omakseen. Yhdellä kurssilla tarvittiin myös monistenippua (erinäisistä lähteistä kopioituja dokumentteja), joka piti tilata varsin kalliiseen hintaan koulun kirjapainosta. Syömisen jälkeen eniten rahaa minulla menikin kirjahankintoihin. Yliopiston kampuksen kirjakauppa oli valikoimaltaan jopa liiankin houkutteleva!

Opiskelijana pystyin säästämään muun muassa syömällä kotona tai ottamalla kouluun eväät kampuksella syömisen sijaan (lounas olisi maksanut kouluruokalassa seitsemästä kymmeneen euroa). Lisäksi opiskelija-alea sai museoiden sisäänpääsymaksuista ja esimerkiksi Airwaves-festareiden lipusta.

Koulutyö vei minulta aikaa lähinnä arki-iltoina, joten viikonloput pystyin käyttämään Islantiin tutustumiseen joko jalan tai autolla. Minulla oli kolme kymmenen opintopisteen kurssia. Niiden suoristukseen kuului ryhmätöitä, välikokeet, suullinen esitelmä, muutama essee ja loppukokeet. Kaksi loppukoetta tehtiin kirjallisina ja yksi suullisen kuulusteluna. Läsnäolo oli pakollista vain yhdellä kursseista, mutta toisaalta koulu oli parasta ajanvietettäni joten kävin tunnollisesti joka luennolla. Usein vierailimme historiallisesti tai kulttuurisesti merkittävissä kohteissa kurssin kanssa, mikä oli varsin mukavaa sekä opettavaista.

Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, lukuvuosi 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Costa Rica on tosi kiva maa. Olen varma, että jokainen tänne lähtevä sen huomaa. Ihmiset on ystävällisiä, ei tule kylmä, luonto on tosi upeaa ja viikonloppumatkoilla voi mennä katsomaan laiskiaisia, kilpikonnia, valaita… Kohteita riittää! Itse lähdin matkaan tuntematta yhtään costaricalaista ja tietämättä käytännössä mitään paikallisesta todellisuudesta. Täällä pärjää kyllä! Tervetuloa!

Costa Rican vaihtoaika on käytännössä noin 28.2.-15.7. ja 1.8.-15.12. Kuten huomaat, ei välissä ole juurikaan ”kesälomaa” – koska täällä Väli-Amerikan sijainnista huolimatta noudatetaan eteläisen pallonpuoliskon lukukausiaikoja, eli pitkä loma on meidän talviloma. Kevätlukukaudeksi lähtevä saa nauttia kolme kuukautta sateetonta kesäsäätä, syyslukukaudelle lähtevä pääsee kokemaan sadekauden täysimittaisena. 🙂

Kielitaito? Olin opiskellut aiemmin jonkun verran espanjaa. Costa Rican yliopiston vaatimuksissa on C1-tason espanja, mutta tässä vaiheessa voin kyllä kai jo tunnustaa, etten kyllä ole sillä tasolla. Olen mielestäni iloinen B2, joka vaihtoon lähtiessään lupasi itselleen olla kärsivällinen ja yrittää parhaansa – ja sillä pärjää täällä mainiosti! Sain kielikeskuksesta opettajalta tsemppitoivotukset ja paperin, jossa luki, että kielitasoni on C1. Stressasin kieltä aluksi aika paljon, mutta opinnot aloitettuani tajusin, että pärjään ihan hyvin. Täällä ei ole tarjolla englanninkielisiä kursseja. Monella muulla vaihtarilla (esim. Yhdysvalloista tai Hollannista) on aika olematon espanjan kielitaito, ja jään vain miettimään, että mitenköhän he ovat todistaneet ”C1”-tasonsa, vai onko eri yliopistoille eri säännöt. Toisaalta vaihtokohteena Costa Rica on sellainen, että tänne osuu aika sekalaista sakkia – monilla on joku aiempi side maahan, ja jotkut taas tulevat tänne surffaamaan eikä opiskelemaan.

Sain ennen lähtöä ihan hyvät ohjeet vaihtoyliopistosta. Jos eräpäivä on mennyt eikä mitään kuulu, ei kannata stressata – täällä eletään paikallista aikaa, joka hämmentää täsmällistä suomalaista. Jos menee reilulla viikolla yli, niin sitten kannattaa laittaa viestiä. Ohjeissa lukee mitä papereita pitää ottaa mukaan.

Asuminen

Saavuin itse Costa Ricaan vasta edellisenä päivänä ennen orientaatiota. Minulle se oli hyvä ratkaisu. Asuin ensimmäisen kuukauden etukäteen varaamassani AirBnB-huoneessa paikallisen perheen luona. Se toimi tosi hyvin, kun sai apua tarvittaessa ja oppi tuntemaan ympäristöä. Sieltä käveli n. 15 minuuttia yliopistolle, mikä toimi mainiosti. Kyselemällä muilta vaihtareilta löysin sitten seuraavia asumisvaihtoehtoja. Aika moni tuntuu asuvan hostelleissa, jotka vuokraavat myös pidempiaikaisia huoneita. Usein nimi on Casa jotain. Ilmeisesti maksavat n. 300 euroa kuussa.

Toinen yleinen asumismuoto on vuokrata huone kimppakämpästä paikallisten kanssa. Näitä on joka lähtöön, ja myös aika edullisia. Halvin mistä kuulin oli 15 min bussimatkan (n. 300 colones/matka) päässä yliopistolta, ja maksoi n. 120 000 colonesia eli 185 euroa kuussa, mutta yleensä hintaa on reilu 200 euroa. Aika monta tällaista nähneenä voin sanoa, että tyypillistä näille on esim. vain kattoikkuna/ikkuna autotalliin ja tosi pieni huonekoko. Ei kannata odottaa juurikaan kalusteita niin huoneessa kuin välttämättä yhteistiloissakaan. Toisaalta en halua yleistää liikaa – osa on varmasti tosi kivoja. Kannattaa käydä ensin katsomassa!

Opiskelija-asuntoloita ei ole yliopistolla, ja minun mielestäni tarjotun isäntäperhemajoituksen hinta oli ihan liian korkea. Yhden chileläisen vaihtarin suosituksesta löysin kuitenkin asuntolatyyppisemmän majoituksen, Campus Residencias (niillä on myös nettisivut), johon on 10 min kävely yliopistolta. Se on aidattu kerrostalo, jossa asuu n. 200 opiskelijaa sekä soluissa että yksiöissä. Tässä on kivaa se, että alue on aidattu, portilla vartija 24/7 joka tuntee nimeltä mut ja kaverit, ja ulko-ovessa jopa sormenjälkilukko. Käytössä on myös kuntosali, kattoterassi, leffahuone ja opiskelutiloja sekä yksin että ryhmille. 🙂 Tästä saan sitten maksaakin vähän enemmän, eli 4 hengen solussa huone on 420USD (370 eur). Mun mielestä se oli hyvä hinta-laatusuhde, varsinkin kun mun ilmastoidusta huoneessa on kiva näköala kaupungin yli vuorille, ja tämä uudehko talo on ainoa tietämäni paikka, jossa ei ole torakoita keittiössä! Täällä ilmanalassa niistä ei oikeasti pääse eroon, vaan niitä on kaduilla ja asunnoissa joka paikassa.

Liikkuvuuspalveluiden ohjeessa annettiin seuraavat summat: AsuminenUS$685-ylöspäin/kuukausi, muut menotUS$700-900/kuukausi. Itse sanoisin, että mun menot on n. 400e/kk asuminen ja toinen samanlainen ruokaan ja elämään ilman matkoja. Voisin elää halvemmalla, mutta tykkään esimerkiksi käydä välillä paikallisissa ravintoloissa syömässä tai tilata pitsan kotiin, jos siltä tuntuu. Lisäksi paikallinen perusruoka riisi+mustat pavut+vaihtuva ainesosa alkaa olla tylsä aika nopeasti, ja se on käytännössä ainoa halpa ruoka.

Tässä vaiheessa sanon, että Costa Rica EI OLE halpa maa esim. ruoan suhteen! 1000 colones on noin 1,5 euroa. Myös esim. hygieniatarvikkeet ovat välillä selkeästi kalliimpia kuin suomessa. Kannattaa olla tarkkana, mistä ostaa mitäkin. Varsinkin liha- ja juustotuotteet ovat suomalaisellekin kalliita, joten olen siirtynyt kotikokkauksessa aika pitkälti kasviksiin ja pastaan.

  • Lounas yliopistolla: 2000 colones (lämmin ruoka, juoma, hedelmä) (3e)
  • Lounas paikalliseen tyyliin (soda): 3000-3500 colones (5e)
  • McDonald’s ateria: 4000-5000 colones (6-8e)
  • Leffalippu: 2500 colones (3,75e)
  • 500g paketti jauhelihaa: 5000 colones (8e)
  • Kokonainen ananas: 1000 colones (1,5e)
  • Bussilippu keskustaan: 280 colones (45 snt)
  • Keskihintainen ravintolaruokailu + juoma per henkilö: 8000 colones (12e)
  • Normideodorantti, esim. Dove: 2500 colones (3,75e)

Turvallisuus on ihan hyvää. Paikalliset varoittavat kävelemästä pimeän jälkeen (eli kello iltakuuden jälkeen) ja suosittelevat ottamaan taksin. Mun torstain luento loppuu 19.30, ja olen kyllä sieltä kävellyt kotiin eikä käynyt mitään. Toisaalta ainakin yksi tuttu vaihtarikaveri ryöstettiin aseella uhaten 50 metriä kotiovelta, veivät laukun ja lähtivät. Joten sellaistakin tapahtuu. Jätän ylimääräiset laitteet ja rahat kotiin, jos lähden illemmalla ulos. Suomen ajokortti kelpaa henkkarista, niin passi saa olla turvassa kotona.

Byrokratia

Yliopiston orientaatiopäivä on pakollinen kaikille. Vaikka infromaatioarvo ei ollutkaan hirvittävän suuri, sieltä sai todella tärkeät alkukontaktit muihin vaihtareihin. Niitä kannattaa vaalia! Orientaatiopäivä oli alkupotku oleskelulupahärdellille, joka ei ole ihan yksinkertainen.

Ennen saapumista oli tullut ilmoitus käydä hakemassa ”esiviisumi” Costa Rican lähetystöstä. Lähimmät on vissiin Lontoo, Praha, Bryssel (Oslo suljettu 2015). Vaihtoehtona on tulla maahan turistina (eli pelkkä passi riittää) ja maksaa ”oleskelulupaperusteen vaihtomaksu” n. 170 euroa. Valitsin mennä turistina, logiikkana se, että lähetystössä käyminen olisi tullut varmaan kalliimmaksi. Jälkeenpäin totean, että oli oikea ratkaisu. Täällä päässä ei ole mitään eroa, kumman teki. Tässä menee 1-2 viikkoa. Ei siis kannata katsoa kalenteria ja todeta, että orientaation ja kurssien alkamisen välillä on kaksi viikkoa, että ehtisi vaikka rannalle. Ei ehdi, koska tähän kaikkeen menee niin paljon aikaa. Oleskelulupaprosessin lisäksi tänä aikana hoidetaan yliopiston kurssivalinnat (vain henkilökohtaisesti, ei muuta vaihtoehtoa!), sähköpostit, opiskelijakortit jne. Muista vaihtareista on paljon apua tänä aikana!

Opiskelu ja opetus

Kurssien määrä: 4-5 kurssia (kukin kurssi UCR creditos) / lukukausi (=12-18 UCR creditos = n. 25-30 op.)

Halusin vaihtoon suorittamaan Latinalaisen Amerikan tutkimuksen laaja sivuainekokonaisuuden. Minä otin viisi kurssia: kaksi maantieteen, yksi historian, ja kaksi politiikan. Kaikki ovat kivasti samalla kampuksella (Kampus 2, Ciudad de Investigación), joten minun ei normaalisti tarvitse reissata kampusten väliä kampusbussilla. Jälkeenpäin työmäärää katsoen mietin, että ehkä neljä kurssia olisi ollut parempi valinta minulle.

Moni vaihtari on tehnyt kurssien suhteen tietoisia arvovalintoja, esim. valinnut kurssit enemmän niiden lukujärjestyksen mukaan kuin kurssisisällön. Tämä on tiettyyn asti ihan fiksua: viikonloppuretket onnistuvat paremmin, jos on esim. perjantai vapaa. Kurssit ovat yleensä 3 tuntia putkeen kerran viikossa, historiassa ilmeisesti 4 tuntia putkeen. Minulla on yksi kurssi ma, ti ja ke, ja torstaina kaksi kurssia. Jälkikäteen olisin ehkä strategioinut vielä enemmän niin, että maanantai olisi ollut myös vapaa, jolloin neljä päivää olisi ollut vielä parempi viikonloppumatkailuun. 🙂

Kursseja miettiessäsi suosittelen odottamaan paikan päälle ja juttelemaan avoimesti muiden vaihtareiden kanssa mitä he ottavat. Kannattaa myös miettiä poikkitieteellisiä valintoja. Täällä on esimerkiksi monta vaihtaria ihan muilta aloilta biologian kurssilla, jonka aiheena ovat kilpikonnat. Siihen sisältyy mm. 3 kenttäretkeä katsomaan kilpikonnia! Kuulemma on myös samanlainen kurssi haikaloista. Osa on myös ottanut esim. piirtämiskurssin, liikuntaa tai orkesterin.

Opiskelutyyli ja arvostelu

Täällä ensimmäisen kahden viikon aikana jokainen kurssin vetäjä antaa kurssiohjelman, jossa on listattu arvosanaan vaikuttavat tehtävät prosentin tarkkuudella. Kursseilla on yleensä kaksi tenttiä: yksi puolivälissä ja yksi lopussa. Molempien arvo on mun kokemuksen mukaan 25-30% kokonaisarvosanasta. Sen lisäksi voi olla esimerkiksi essee esim. 10%, kaksi elokuvasta tai tapahtumasta kirjoitettavaa raporttia á la 5%… Tämän takia kurssit on itse asiassa helpompi päästä läpi kuin Suomessa. Suomessa kun usein kurssissa on yksi tentti, ja siinä se – feilaa tentti, feilaat kurssin. Täällä on siis suhteessa helpompi päästä läpi.

Vaihtarille opettajat on toisaalta aika sallivia, esim. historian tentissä ymmärsin kysymyksen eri tavalla ja kirjoitin aiheen ohi, mutta sain siitäkin kuitenkin hyvät pisteet. Esseitä voi pyytää saada kirjoittaa englanniksi, jos espanja tuntuu vaikealta. Toisaalta opettajien vaihtaria kohden osoittama kärsivällisyys näyttää korreloivan sen kanssa, miten on paikalla tunneilla – eli tunneilla olo koetaan tosi, tosi tärkeäksi.

Kaikkiin viiteen kurssiini kuuluu yllättävän paljon artikkeleiden lukemista, luen noin 6-7 artikkelia joka viikko. Artikkelit ovat lähes poikkeuksetta espanjaksi, ja niiden kahlaaminen on välillä tosi raskasta. Toisaalta valitsemani aineet kuten historia ja politiikka ovat täällä tunnetusti raskaita lukemistoineen, ja esim. maantieteen kursseilla pääsee paljon vähemmällä lukemisella. Mantsaa suosittelen vaihtarille myös siksi, että niillä kursseilla on usein kenttäretkiä. Minun mantsan kurssillani ”Geografia Cultural”, olimme kolme päivää Costa Rican kaakkoiskulmassa bribri-alkuperäiskansan territoriossa vieraana. Se oli jännittävää!

Opiskelun tavoitteellisuus on aika unohtunut täällä, kun Suomeen siirrettäessä kurssit siirtyvät hyväksytty-hylätty –asteikolla. Arvosanalla ei siis ole käytännössä väliä. Sama juttu on joillain muillakin mailla, esim. Ruotsi, Tanska, Australia, Hollanti. Toisaalta opin asioita koko ajan. Olen kuitenkin todennut, että munkin B2-kielitaidolla hyvien arvosanojen saaminen on ihan mahdollista, se vain vaatii opiskelumotivaatiota ja paneutumista.

Täällä ei oikeastaan ollut erityisempiä ongelmia. Kannattaa olla avoimin mielin ja ottaa ekstramäärä kärsivällisyyttä mukaan!

Vaihtokertomus, Wageningen University & Research, Syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Byrokratia

Vaihtohakemukseni suhteen sattui pieniä epäselvyyksiä: sain esimerkiksi Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorilta tiedon, että englannin kielen tason todistamiseksi riittää suoritettu B2 englannin kurssi. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että vaihtoyliopistoni vaati erillistä englannin kielen todistusta. Sain onneksi asian järjestymään ajoissa, mutta kannattaa olla kaikissa epäselvissä tilanteissa saman tien yhteydessä niin Helsingin kuin vaihtoyliopistonkin vaihtokoordinaattoreihin.

Saatuani hyväksymistiedon vaihtoyliopistosta, sain myös sähköpostilla ohjeita paikalliseen byrokratiaan ja asumiseen liittyen. Wageningenissa on käytäntö, jonka mukaan maassa yli neljä kuukautta oleskelevien EU kansalaisten tulee rekisteröityä kunnan asukkaiksi. Rekisteröintiä varten kunnantalolle tai vastaavalle on vietävä passi, syntymätodistus, mahdollinen vihkitodistus sekä vuokrasopimus. Syntymätodistus kannattaa pyytää maistraatista ajoissa, sillä sen saaminen voi kestää. Sähköpostissa oli myös selkeä ohjeistus siitä, mitä papereita vaihtoyliopistoon tulee rekisteröitymisen yhteydessä toimittaa.

 

Asuminen

Minulle ilmoitettiin heti hyväksymistiedon yhteydessä, että vaihto-opiskelijoille varattuja asuntoja on rajoitetusti, eikä minulle sellaista tultaisi tarjoamaan. Päädyin siis etsimään asuntoa yksityisten vuokraajien kautta ja etenkin paikalliset Facebookin asuntoryhmät osoittautuivat hyödyllisiksi. Wageningenissa esimerkiksi ’Wageningen Student Plaza’ -niminen ryhmä.

Vaihtoehtoina oli joko oman asunnon vuokraaminen tai huoneen vuokraaminen kimppakämpästä. Valitsin jälkimmäisen, koska ajattelin, että yksin asuessa voisi tuntua hieman yksinäiseltä uudessa paikassa. Alankomaissa vallitsee todella vahva student house -kulttuuri, ja useimmat opiskelijat elävätkin siellä kimppakämpissä. Monissa kimppakämpissä ryhmähenki on todella tärkeää, ja asukkaat haluavat valita huolellisesti uuden vuokralaisen, usein järjestämällä valitsemistilaisuuden (Kijkavond). Tähän valitsemistilaisuuteen kutsutaan potentiaalisia vuokralaisehdokkaita, ja illan aikana heihin tutustutaan yleensä muutaman oluen äärellä ja valinta suoritetaan sen perusteella, keneen talossa jo valmiiksi asuvat tykästyivät eniten. Kaikki kimppakämpät eivät kuitenkaan tätä tee ja joskus valinta tehdään ihan vaikka sen perusteella, kuka sattui ensimmäisenä lähettämään vuokrauspyynnön vapaana olevasta huoneesta. Sen vuoksi nopeus on todellakin valttia, ja ilmoitukset uusista vapaista huoneista kannattaa tarkistaa vaikka pari kertaa päivässä.

Itse löysin oman huoneeni Facebook ryhmästä, jossa eräs paikallinen opiskelija tarjosi huonettaan vuokralle oman vaihtonsa ajaksi. Huone oli tilava, asunto melko siisti sekä lähellä kampusta, ja sain vielä omistajan pyörän käyttööni vaihtoni ajaksi. Kämppikset olivat mukavia, mutta ylimpiä ystäviä meistä ei tullut. Jos haluaa taloon, jossa vallitsee todella läheinen yhteishenki, on hyvä, jos pääsee tutustumaan tuleviin kämppiksiin jo etukäteen. Tämä voi kuitenkin olla vaihtarille vaikeaa, sillä itse ainakin halusin, että huone on jo valmiina odottamassa, kun saavun vaihtokohteeseen. Kannattaa myös varautua siihen, että monet ilmoitukset on suunnattu vain paikallisille opiskelijoille, ja useimmiten vaihto-oppilaan on helpompi saada huone talosta, jossa kämppiksetkin ovat kansainvälisiä opiskelijoita.

Polkupyörä on Alankomaissa ehdoton. Kuva: Johanna M.

Vaihdon aikana

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vaihtoni alkoi railakkaissa tunnelmissa: Wageningenissa järjestetään kaksi kertaa vuodessa Annual Introduction Days (AID) tapahtuma, jonka aikana tutustutaan uusiin opiskelukavereihin, itse kaupunkiin sekä suoritetaan leikkimielisiä erilaisia tehtäviä. Joka ilta on myös lukuisia bileitä, jossa pääsee tutustumaan paikalliseen yöelämään. Itse olen laiska juhlija, joten osallistuin päiväaktiviteetteihin ryhmäni kanssa, mutta illan tullen vetäydyin kotiin lepäilemään. Ei siis huolta, vaikka bilettäminen ei kiinnostaisikaan, ryhmäytyminen tapahtui hyvin ilman juhliakin ja minulla ainakin oli superhauskaa.

Alankomaiden opiskelijakulttuuriin kuuluu myös todella vahvasti opiskelijajärjestötoiminta. Vaihtareille on usein suunnattu omia järjestöjä, jotka järjestävät matkoja ja muita aktiviteetteja, kuten kokkausiltoja ja bileitä. Myös urheilutoimintaan on Alankomaiden yliopistoissa panostettu: Wageningenissa on lukuisia eri urheilukerhoja, joiden jäseneksi voi liittyä. Kannattaa kokeilla itselle uusia lajeja, kuten esimerkiksi melontaa tai maakiekkoa (Field Hockey).

Syksy jatkuu Alankomaissa todella pitkälle: tämä kuva otettu marraskuussa. Kuva: Johanna M.

Opiskelu ja opetus

Oman kokemukseni mukaan opiskelu oli Alankomaissa vaativampaa kuin Suomessa. Luentoja oli todella paljon, joillakin kursseilla joka päivä. Oli tärkeää olla kurssin alusta alkaen hyvin mukana, sillä etenemistahti oli kova. Samalla sain kuitenkin opinnoista paljon irti ja nautin Suomeen verrattuna erilaisesta opetuksesta. Esimerkiksi yhdellä kurssilla harjoittelimme konkreettisesti kehitysprojektin suunnittelua ja valmistelua kolmen viikon mittaisessa projektissa. Tentit osoittautuivat myös hyvin erilaisiksi: Helsingin yliopistossa olen tottunut esseevastauksiin, mutta Wageningenissa tenttikysymyksiin toivottiin vastausta usein maksimissaan kolmella lauseella. Tenteissä oli siis lukuisia kysymyksiä, ja vastausten piti olla hyvin spesifejä. Tenttien ja kurssien läpi pääsemiseksi, arvosanaksi vaadittiin vähintään 5,5 ja 10 oli paras mahdollinen arvosana.

Wageningenin yliopiston Forum rakennus. Kuva: Johanna M.

Terveys

Alankomaissa jokaisella kansalaisella on oltava terveysvakuutus. Vaihto-oppilailta tätä ei kuitenkaan edellytetä, jos heillä on oma vakuutus. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa mukaan Kelalta saatu eurooppalainen sairasvakuutuskortti sekä haluttaessa lisäksi yksityinen matkavakuutus. Paikalliselle terveysasemalle (Huisarts) kannattaa rekisteröityä heti alkajaisiksi, jotta myöhemmin pääsee vaivattomammin asioimaan lääkärin luona, jos tarve yllättää. Myös esimerkiksi sairaalaan pääsee nopeammin hoitoon oman lääkärin kirjoittaman lähetteen kanssa, pois lukien tietysti välitöntä hoitoa vaativat tapaukset.

 

Käytännön vinkit arjen tueksi

Alankomaissa luottokortit eivät ole yleisesti ottaen käytössä juuri missään, joten paikallisen pankkitilin avaaminen voi olla järkevää, ellei valmistaudu kantamaan käteistä aina mukana. Kortilla maksamista kutsutaan termillä ’PIN’ ja esimerkiksi ruokakaupoissa joillakin kassoilla lukee ’PIN ONLY’.

Yleinen hintataso on hieman suomea alhaisempi. Jokaisessa kaupungissa järjestetään tori (market) vähintään kerran viikossa. Toreilta saa ruokaa, etenkin kasviksia ja hedelmiä todella edullisesti, joten suosittelen käymään! Myös vuokrat ovat paikasta riippuen edullisempia Helsinkiin verrattuna, Wageningenissa kohtuullinen huoneen vuokrahinta on 200-400 euroa kuussa.

Kannattaa vierailla myös muissa kaupungeissa, välimatkat ovat todella lyhyitä Suomeen verrattuna – tämä kuva Amsterdamista. Kuva: Johanna M.

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Heippa kaikki Ruotsiin vaihtoon lähtevät ja lähtemisestä kiinnostuneet!

Olin vaihdossa Tukholman yliopistossa syksyn 2017 opiskellen kulttuurimaantiedettä (kulturgeografi) 30op verran. Opiskelin aivan tavallisessa ruotsinkielisessä opinto-ohjelmassa ruotsalaisten kanssa ja lukuun ottamatta yksittäisiä tenttejä suoritin kaikki opintoni ruotsiksi.

Ennen lähtöä

Ruotsi on lähellä ja sen myötä lähteminen ei ainakaan omalla kohdalla tuntunut erityisen dramaattiselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö itseä kannata valmistaa lähtöön. Itselleni tämä tarkoitti etenkin kielen hiomista esimerkiksi kaunokirjallisuutta lukemalla ja tv-ohjelmia katsoen. Mikäli kieltä haluaa todella oppia kannattaa opiskelusta tehdä heti systemaattista, esimerkiksi keräämällä sanoja ja kysymyksiä ylös myöhempää selvittämistä varten.

Lisäksi byrokratia kannattaa hoitaa kerralla kuntoon jotta sitä ei tarvitse tuskailla vaihdon aikana. Tärkeintä on 1) ilmoittaa väliaikaisesta muutosta Ruotsiin ja 2) ilmoittaa vaihdosta Kelalle jotta saat oikeat tuet.

Asuminen

Ruotsiin, ja etenkin Tukholmaan, lähtiessä tärkeintä on aloittaa asunnon etsintä riittävän ajoissa. Jotkin yliopistot tarjoavat vaihtareille asunnon mutta monet eivät ja asuntotilanne on etenkin suuremmissa kaupungeissa hyvin vaikea.

Toisaalta asunnon hankkiminen itsenäisesti onnistuu kyllä varmasti kunhan on valmis  asettamaan vaatimustason tilanteen tasalle. Jos on valmis asumaan alivuokralaisena (inneboende) tai kimppakämpässä asuntoja kyllä löytyy. Lisäksi etenkin Tukholmassa pitkät matkat ovat normi eikä tunnin koulumatka ole mitenkään erityisen pitkä. Itse aloitin asunnon hakemisen vasta juhannuksena (suosittelen aloittamaan vähän aiemmin) mutta löysin asuinpaikan silti muutamassa viikossa.

Kuva: Mikko A.

Alivuokralais/kimppakämppiä haetaan lähinnä blocket.se -sivustolta, joka on tori.fi:tä muistuttava markkinapaikka. Asunto löytyy parhaiten luomalla itsestä vuokralle etsitään -ilmoitus, jossa esittelet itsesi ruotsiksi ja englanniksi. Tällöin vuokranantajat ottavat sinuun itse yhteyttä etsiessään luotettavaa vuokralaista, itse sain noin 10 yhteydenottoa ensimmäisen viikon aikana. Vuokrat kohtuullisen sijainnin asunnoissa pyörivät Tukholmassa 5000 kruunun molemmin puolin, nyrkkisääntönä mitä pienempi kaupunki sitä matalammat vuokrat.

Itse löysin alivuokralaiskämpän eläkeläismiehen luota Danderydistä, noin 8 km päästä Tukholman keskustasta ja yhden pysäkin kanssa kampuksesta. Olin asunnon suhteen hyvin onnekas, sillä asunnon sijainti oli täydellinen, vuokranantaja paljon matkoilla ja vuokra halpa (4700 kruunua).

Danderydin kotimaisemat. Kuva: Mikko A.

Opiskelu ja opetus

Opiskelemani aine oli kulttuurimaantiede (kulturgeografi), joka yhdistää yhteiskunta- ja maantieteitä. Ainakin Tukholman yliopistolla laitokset ovat todella vapaita päättämään opetuksesta joten käytännön asioiden järjestyminen riippuu paljon missä aineessa opiskelee. Opinnot olivat suurelta osin mielenkiintoisia mutta myös haastavia. Kursseissa oli todella monimuotoisia osasuorituksia kuten pieniä tenttejä, esseitä, yhteiskirjoitustehtäviä, harjoitustehtäviä ja artikkelien lukua jotka kaikki tuli suorittaa kurssimerkinnän saadakseen.

Opiskelu on yleisesti Suomea enemmän ryhmätöihin painottuvaa ja korostaa tiedon etsimistä ja koostamista. Suomalaisesta tuntui välillä, että ryhmätyötehtävät olisi tehnyt murto-osassa käytetystä ajasta itse mutta toisaalta samalla pääsi tutustumaan opiskelukavereihin. Eivätkä ruotsalaisetkaan keskustelu kuplivasti jatkuvalla syötöllä, suuri osa kurssien pohjustuksesta oli perinteisiä luentoja joilla keskustelun herättäminen oli opettajalle kotoisan vaikeata.

Omiin opintoihini vaikutti luonnollisesti paljon se, että kaikki opetus oli ruotsiksi. Kielitaidon riittävyys oli luonnollisesti epäilyksiä herättävä asia mutta ilokseni totesin opintojen sujuvan oikein hyvin. Koin myös, että Ruotsin monikulttuurisuus auttaa myös ruotsia opettelevaa vaihtaria sillä ihmiset ovat tottuneet siihen, että kaikki eivät puhu täydellistä ruotsia. Tärkeämpää kuin kielen oikeaoppisuus on puhua sulavasti siinä mielessä ettei puhe töksähtele sillä harva kiinnittää huomiota kielen vajavaisuuksiin kunhan tekee itsensä ymmärretyksi. Kirjoitettua kieltä taas voi opetella opintojen ohessa: tenttikirjat ja esseiden kirjoittaminen olivat erinomaisia tilaisuuksia kerrata myös kielioppia. Lisäksi kun pitää luennolla yliopiston netmotin auki koneella on ruotsiksi opiskelu yllättävän helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ruotsissa todella monen palvelun käyttö terveyspalveluista ruokakaupan etukorttiin vaatii paikallista henkilöturvatunnusta (personnummer). Yliopistolla opiskelu onnistuu ilmankin mutta lähes kaikkialla muualla tulet törmäämään siihen, että asioiden hoitaminen on hankalaa ilman personnummeria. Vaihtarin kannalta harmillista on, että numero myönnetään vain, jos maassa on aikomus asua vähintään yhden vuoden ajan. Toisaalta pohjoismaiden välillä vallitsee vapaa liikkuvuus jonka johdosta asumisaikomustaan ei tarvitse erityisesti todistaa millään. Lisäksi lyhyemmästä asumisesta ei seuraa mitään sanktiota vaikka maasta muuttaisi pois vaikkapa neljän kuukauden jälkeen.

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itselleni vaihtoon lähteminen oli pitkä prosessi, sillä asiat eivät menneet ihan niin kuin suunnittelin ja jossain kohtaa mietin jo, että onko tämä kaikki sen arvoista. Oli se! Ensimmäisellä hakukerralla olin vasta kolmannen vuoden opiskelija, jolloin opintopisteeni eivät riittäneet valituksi tulemiseksi. Seuraavana vuonna tärppäsi, mutta TOEFL-testin tulokseni eivät riittäneet siihen yliopistoon, johon hain. Minulla on keskivaikea lukihäiriö, enkä saanut mitään kompensaatiota testissä, eikä neurologin lausunto auttanut asiassa. Olisin voinut tehdä testin uudestaan, mutta se oli kovin kallis, jolloin ”tyydyin” toiseen tarjottuun paikkaan, johon pisteeni riittivät. Nyt jälkeenpäin voin sanoa, etten haluaisi muuttaa päätöstäni, vaikka voisin.

Viisumihakemukseen kannattaa käyttää aikaa ja tehdä se ajoissa. Itseäni jännitti tosi paljon konsulaattiin meno, sillä olin kuullut hieman negatiivisia asioita muilta. Itse kävin konsulaatissa vajaa 2 kuukautta ennen lähtöä, viikolla aamulla aikaisin. Menin vielä hyvissä ajoin paikalle, mutta jouduin seisomaan ulkosalla ehkä vartin verran, ennen kuin pääsin turvatarkastukseen. On hyvä mennä ajoissa, mutta kannattaa tiedostaa, ettei sisälle pääse ennen kuin haastatteluaika on ilmoitettu. Kaikki vartijat olivat suomalaisia ja samoin ensimmäinen virkailija, jolle jätin paperini. Hetken odotettua, seuraava virkailija vieressä kutsui luokseen ja hän oli ensimmäinen (ja ainoa), jolle pääsin englantia puhumaan. Minulta ei kysytty kuin kolme kysymystä haastattelun aikana, jotka liittyivät opiskeluihini täällä ja vaihtoyliopistossa ja valmistumiseeni. Konsulaatissa asioimiseen meni noin 20 minuuttia.Viisumi tuli viikon päästä postissa. Ostin lentoliput tuolloin. Olin jo päättänyt, että jään opiskeluiden jälkeen reissaamaan kolmeksi viikoksi, sillä viisumin umpeuduttua, minulla oli 30 päivää aikaa poistua maasta. Ostin siis myös paluuliput samalla.

Ensimmäiset kokemukset vaihtokohteesta

Ensimmäisellä koneenvaihdossa Yhdysvalloissa piti ennen maahan astumista täyttää pieni sininen paperi, jossa vielä selvitettiin, miksi olin tulossa maahan. Turvatarkastuksessa virkailija katsoi paperin läpi, mutta ilmeisesti opiskelijalle tämä on aika taputeltu juttu, kun paperit ovat kunnossa. Minulla oli kaikki paperit, jotka vaihtoyliopistoni Indiana University of Pennsylvania (IUP) oli minulle lähettänyt sekä tiliotteeni pankista, joita en kyllä tarvinnut koko matkalla.

Vakuutusasiakirjat olisi kannattanut olla tulostettuna mukana, sillä niitä pyydettiin heti seuraavana päivänä. Saavuin orientointia edeltävänä iltana ja olin varannut yliopistolta kuljetuksen kampukselle. Olin tilannut vuodevaatteita ennen lähtöäni ja kysynyt vielä olivatko ne jo huoneessani, mutta niitä ei oltu toimitettu, vaan paketti piti hakea postitoimistosta. Makuupussi olisi kannattanut siis olla.

Ensimmäisenä orientaatiopäivänä olin pihalla kun lumiukko, johtuen osittain matkustamisen aiheuttamisesta väsymyksestä ja yrityksestä sopeutua uuteen vuorokausirytmiin. Minulla meni vajaa viikko sopeutua täydellisesti seitsemän tunnin aikaeroon. Aamuisin soittelin Suomeen perheelle ja ystäville, jotka olivat töistä ja koulusta juuri päässeet.

Orientaatio oli kolmepäiväinen ja hyvin selkeä ja väljä. Aikaa jäi paljon, tehdä uusia ystäviä, kun kampuksella ei ollut muita kuin me muutaman kymmen vaihto-opiskelijaa. Hyvin nopeasti muodostimme kymmenen hengen porukan, joista tuli hyvin läheisiä ystäviäni vaihdon ajaksi ja sen jälkeenkin.

Ensimmäinen orientaatiopäivä oli oikeastaan vain tutustumista ja eri tahojen (rehtorin, terveydenhuollon, kv-toimiston työntekijöiden) esittäytymistä. Toisena päivänä pääsin tapaamaan henkilökohtaisen opintoneuvojani, joka oli kahden kurssini opettaja. Kävimme hänen kanssaan läpi kurssisuunnitelmani ja tavoitteeni. Jouduin vaihtamaan kolme valitsemaani kurssia, sillä niitä ei tarjottu kevätlukukautena, mutta sain hyvät kurssit vaihdetuksi tilalle. Minulla oli kaksi fuksivuoden ja kaksi viimeisen vuoden kurssia, jolloin tasapainotin undergraduate-tason opintojani. Kolmantena päivänä hoidimme kootusti viralliset kurssille kirjautumiset opettajan johdolla.

Kampuksella

Asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa neljän makuuhuoneen, olohuoneen ja kahden kylpyhuoneen asunnossa. Minulla oli oma huone, mutta jaoin kylpyhuoneen yhden kämppikseni kanssa. Kaikki kämppikseni olivat toisen vuoden amerikkalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vietin aikaa välillä ja pääasiassa kysyin neuvoja.

Huoneeni kampuksella. Kuva: Jenny M.

Asuntolassa oli CA-opiskelijoita, jotka olivat pääasiassa kuin vahtimestareita. Heidän tehtävänään oli pitää asuntolan järjestyksestä huolta, avata huoneen ovia, jos avain oli unohtunut, selvittää naapurusten välisiä kinoja ja pitää huolta, että kaikilla oli kivaa ja hyvä olla.

Ruokailu kampuksella toimi ruokalaoissa, joihin toimi opiskelijakortille (joka toimi avaimena ja bussikorttina myös) ennen lähtöä valittu meal plan. Kassalla korttia näyttämällä pääsi nauttimaan puffet-pöydän antimista. Kampuksella oli kaksi pääasiallista ruokalaa sekä kaksi muuta ruokalaa, joissa sai ostettua käteisellä ja/tai opiskelijakortille ladatulla Crimson cash/Flex- valuutalla aterioita. Hämmästyin, kuinka nopeasti totuin amerikkalaiseen ruokakulttuuriin, mutta onneksi kävin ahkerasti salilla (johon ei tarvinnut ostaa jäsenyyttä, opiskelijakorttia näyttämällä pääsi sisään), jolloin sain pidettyä vartalonmittani suunnilleen samoissa lukemissa.

Vasemmalla ruokalarakennus North Dinning Hall, oikealla asuntola, jossa asuin Wallwork Hall. Kuva: Jenny M.

Opetus oli hyvää. Kaksi helpomman tason kurssiani olivat massaluentoja, sillä ne olivat pakollisia kaikille opiskelijoille, riippumatta opintoalasta (maailmanuskonnot sekä taidehistoria). Näillä kursseilla minulla oli tietämys korkeammalla kuin opiskelutovereillani, mutta oli kiva olla pari helpompaa kurssia, joissa menestyin hyvin. Kaksi toista kurssiani olivat vaikean tason kursseja, ja moni kurssitoverini valmistui tänä keväänä. Toinen kurssi oli kristinuskon teemakurssi, joka keskittyi ihmisyyden, synnin ja pelastuksen tarkasteluun. Toinen oli Amerikan alkuperäisasukkaiden uskonnollisuuteen ja kulttuuriin keskittyvä kurssi. Kurssini olivat taidehistoriaa lukuun ottamatta uskontotieteellisen tiedekunnan kursseja, joista yksi oli keskittynyt teologiaan.

Kursseilla käytettiin oppikirjoja, jotka ostin kampuksen kirjakaupasta, sillä niitä käytettiin koko lukukausi. Osan kirjoista sai vuokrattua halvemmalla hinnalla, ja ne piti palauttaa lukukauden päätyttyä. Ostin muutaman kirjan, jotka halusin pitää opintojen päätyttyä. Kirjojen takaisinmyynnistä ei saanut rahoista kuin hyvin murto-osan takaisin, joten kannattaa miettiä, mitä tekee ostetulle kirjalla.

Kurssien opetuksesta voin sanoa sen verran, että opettajat olivat hyvin erilaisia ja kursseilla tehtiin hyvin erilaisia tehtäviä. Jokaisella kurssilla kirjoitin vähintään yhden esseen. Kahdessa helpomman tason kurssissa oli kolme koetta ja kahdessa toisessa oli kaksi koetta. Moodleen tehtäviä kotitehtäviä oli yhdellä kurssilla, sekä lukukappaleen tehtävämonisteita käsiteltävästä tekstistä piti tehdä tietty määrä. Näistä sai kurssin osallistumisarvosanan, joka vaikutti loppunumeroon. Myös extra-pisteiden tekemiseen oli mahdollisuus, jos halusi nostaa kurssiarvosanaa. Näitä olivat pääasiassa erilaisiin esitelmäluentoihin osallistuminen ja vastauksen kirjoittaminen.

Skill Zone- oppimiskeskus oli erityisesti vaihto-opiskelijoille tarkoitettu paikka, missä saattoi ilmaiseksi tulostaa ja saada tuutorointia vaikkapa kotitehtävien tekemiseen. Itse käytin palvelua esseideni kielen tarkastukseen. Skill Zone oli mahtava paikka ja tuutorit olivat tosi mukavia ja auttavaisia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville/ vinkkejä

Niagaran putoukset kanadan puolelta. Kuva: Jenny M.

Spring Break oli viikon mittainen loma maaliskuussa. Matkustin tuolloin Torontoon ja New Yorkiin. Kanadaan vuokrasimme ystävieni kanssa auton. Koska minä olin 25 täyttänyt sain auton halvemmalla, kun sitä nuoremmat joutuvat maksamaan vähän lisää veroa ja vakuutuksia. New Yorkiin menimme bussilla. Yövyimme kummassakin kohteessa Airbnb-kohteessa, mikä oli varsin hyvä opiskelijabudjetilla. Kanadan rajan ylitys sujui hyvin ja samoin paluu takaisin Yhdysvaltoihin. Tämä vain kun viisumi on vielä voimassa, viisumin umpeuduttua maahan ei pääse takaisin.

 

Washington D.C. Kuva: Jenny M.
Vapauden patsas, kevätlomalla. Kuva: Jenny M.
New Yorkissa Empire State Building. Kuva : Jenny M.

Kampus on alkoholiton ja edes tyhjän alkoholipullon hallussa pitäminen on kielletty rangaistuksen uhalla. Opiskelijabileitä kyllä riittää kampuksen ulkopuolella, jos mielii viihteelle. Ikäraja on 21-vuotta. Tämä on hyvä muistaa.

Indiana on varsin pieni kaupunki, mutta ravintoloita, elokuvateatteri, uimahalli, keilarata löytyvät, joten minulle riitti tekemistä vapaa-ajalleni. Samoin yliopisto ja asuntolat järjestävät erilaisia tempauksia ja retkiä vaikkapa Pittsburghiin ja Washington D.C:hen. Itse vietin paljon aikaa myös asuntolan aulassa pelaten biljardia kavereideni kanssa.

Vaihtokertomus, Renmin University of China, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä: mitä mukaan ja miten valmistautua vaihtoon?

Noin paria kuukautta ennen vaihtoon lähtöä Renmin–yliopisto lähettää opiskelijalle kirjeen, jossa on yleistietoa koulusta ja kampuksesta. Alkupaketti ei ole kovin kattava, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli varsin riittävä alkuun pääsemiseksi. Kaikki  oikeasti tärkeä selviää paikan päällä. Varmuuden vuoksi passikuvia ja kopioita passista/viisumista kannattaa ottaa muutama enemmän kuin mitä virallisissa ohjeissa ohjeistetaan. Niitä kun saattaa tarvita muuallakin kuin pelkässä yliopiston byrokratiassa (esim. pankissa).

Kiina on edullisen hintatason maa. Lähes kaiken tarvittavan saa halvalla paikan päältä. On kuitenkin fiksua välttää ajattelutapaa “ostan kaiken tarvittavan Kiinasta ja heitän ne sitten vuoden päätteeksi pois”. Lukuvuoden lopussa näyttäytyvä ilmiö, jossa asuntoloiden käytävät täyttyvät henkareista, sateenvarjoista, siivousvälineistä, suihkutossuista, jatkojohdoista jne. tavaroista jotka ovat matkalla kaatopaikalle, on surullinen.

Länsimaalaiset lääkkeet ja perusvoiteet ovat asia, joita voi olla vaikea löytää Kiinasta. Olo voi olla orpo jos sairastuu, yrittää löytää rajoittuneella kielitaidolla lääkettä, ja ainoat joita tarjotaan ovat kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvia yrttejä ja liemiä. Hajusteettomat, herkän ihon voiteet, pesuaineet, shampoot jne. voivat myös olla hankalia löytää. Pekingin talvi on erityisen kuiva, joten jos on taipumusta iho-ongelmiin, niin omien rasvojen tuonti saattaa helpottaa elämää suuresti. Myös esimerkiksi aurinkovoidetta joka EI ole valkaiseva voi olla haastavaa löytää.

Jos tietokoneeseen haluaa asentaa VPN–ohjelman, on lataus suoritettava kotona, sillä pääsy lataussivustolle on todennäköisesti estetty Kiinassa. Puhelimeen on hyvä ladata valmiiksi WeChat–sovellus, kiinalainen Whatsapp, joka toimii pikaviestisovelluksena, lompakkona ja monena muuna.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kampukselle saapuessa tulee ensin ottaa suunta kohti International Culture Exchange Centeriä (tunnetaan paremmin nimellä 高丽楼, Gaoli building tai Korea building). Tämä on se rakennus, joissa suurin osa suomalaisista yliopistoista tulleista opiskelijoista todennäköisesti asuu. Saapumisesta tulee ilmoittaa tämän hotellinkaltaisen rakennuksen “front deskille” eli respaan. Näin tulee tehdä siinäkin tapauksessa, että on hakenut asuntolapaikkaa jostain toisesta asuntolarakennuksesta. Jonot voivat olla pitkiä, sillä suuri määrä uusia opiskelijoita on tullut tekemään saman kuin sinäkin: maksamaan vuokran ja hakemaan opiskelijoiden aloituspakettia jossa on mukana mm. Renminin opaskirja, asuntolan säännöt jne. Pitkien odotusaikojen välttämiseksi onkin suositeltavaa saapua Gaoli-rakennukselle heti aamusta. Etenkin Finnairin suoraa Pekingin reittiä käyttävälle tämä on kätevää, sillä lento saapuu aikaisin aamulla.

Ensimmäinen viikko Renmin–yliopistolla on orientaatioviikko. Varsinainen opiskelijaksi rekisteröityminen alkaa muutama päivä sen jälkeen kun asuntolapaikka on otettu vastaan (huomaa siis, että asuntolaan kirjautuminen ja vuokran maksaminen ei vielä tarkoita läsnäolevaksi ilmoittautumista). Opiskelijaksi ilmoittautuminen tapahtuu askel askeleelta tyyliin: täytä perustietosi ja siirry rastille 1, allekirjoita noudattavasti Kiinan ja ylipiston sääntöjä, sitoudu olemaan käyttämättä huumeita jne. ja siirry rastille 2, anna passi, valokuva, kaavakkeet virkailijalle ja siirry kohtaan 3 jne. Todennäköisesti tämän prosessin yhteydessä paikanpäällä on ChinaMobilen tai muun operaattorin piste, josta voi kätevästi hankkia köntsäsummalla liittymän koko vuodeksi. Rekisteröitymisen päätteeksi saa kasan papereita, joissa ilmoitetaan tasokokeiden luokkahuoneet ja kellonajat (mikäli opiskelija on valinnut opiskelevansa vain kiinan kieltä), yhteislähtö terveystarkastukseen, tervetulotilaisuuden ajankohta jne. Tervetulotilaisuuteen osallistuminen ei ole pakollista, mutta sieltä saa hyvää yleistietoa viisumeista, koulun käytännöistä, opiskelijakortin käytöstä jne.

Opiskelijat jotka ovat Kiinassa yli yhden lukukauden tarvitsevat opiskelijaviisumin joka muutetaan väliaikaiseksi asumisluvaksi. Tämän edellytyksenä tulee suorittaa kattava terveystarkastus joka pitää sisällään kaiken aina pituuden, painon, verenpaineen ja näön mittaamisesta sydänfilmiin, keuhkoröntgeniin ja HIV-testiin. Tarkastuksen voi suorittaa Kiinassa omatoimisesti ulkomaalaisklinikalla, mutta ylivoimaisesti helpoin tapaa hoitaa asia pois alta on osallistua Renminin järjestämään yhteislähtöön orientaatioviikolla. Tarkastukseen osallistuvat lähtevät aamulla bussilla sairaalaan (huom. ei ruokaa ja juomaa aamulla!). Paikalla on todennäköisesti myös muut Pekingin yliopistot joiden uudet opiskelijat tarvitsevat terveystarkastuksen, joten päivästä voi tulla pitkä. Noin viikon odottelun jälkeen tarkastuksen tulokset saapuvat. Jos kaikki on ok, on opiskelija oikeutettu hakemaan asumislupaa. Tämän voi suorittaa itse yliopistolla. Virkailijalle toimitetaan vino pino papereita, hieman rahaa, terveystarkastuksen tulokset sekä itse passi, josta ne menevät eteenpäin poliisille 1–2 viikoksi käsittelyyn. Jos haluaa passin itselleen nopeammin takaisin, voi tämän kaiken hoitaa myös menemällä itse poliisilaitokselle.

On tärkeää muistaa liittyä yliopiston ja fuksien erilaisiin WeChat-ryhmiin, joissa etenkin ensimmäisten viikkojen aikana jaetaan tärkeää tietoa ja joissa voi kysyä kysymyksiä: miksi Internet ei vieläkään toimi tunnuksillani? Milloin ja mihin tasokokeen tuloksen tulevat? Tietääkö joku missä on kirjakauppa? Onko arvioita milloin opiskelijakortit saapuvat? Ryhmissä on mukana kansainvälisen toimiston työntekijöitä, jotka vastailevat kysymyksiin.

Asuminen

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla useita eri asuntolavaihtoehtoja joihin tulee ilmoittautua etukäteen seuraamalla yliopiston lähettämiä ohjeita. Niin sanotusti paras ja suosituin rakennus on Korea building, joka tarjoaa lähes hotellimaiset puitteet. Majoittuminen tapahtuu yhden hengen huoneissa, jotka on varusteltu sängyllä, vaatekaapilla, kirjoituspöydällä, hyllyllä, televisiolla ja kylpyhuoneella jossa on oma länsimaalaistyylinen vessa. Lämmin vesi toimii ympäri vuorokauden. Lakanat saa vaihtaa kahden viikon välein, kannattaa tarkkailla hisseissä olevia ilmoituksia. Niissä ilmoitetaan lakanoidenvaihtopäivistä ja muista tärkeistä rakennuksen asioista (esim. talvisin mahdollisista tauoista veden ja sähkön jakelussa). Useimmissa kerroksissa on pyykinpesukoneet ja vaatimaton keittiö. Keittiöistä löytyy induktioliesi, kraana ja mikro. Jos ruokaa haluaa itse tehdä, jääkaapit, pannut ja muut tarvikkeet tulee hankkia itse. Roskat voi laittaa illalla huoneen oven eteen, josta siivoojat tulevat ne aikaisin aamulla keräämään. Siivoojat tulevat myös kerran viikossa huoneisiin sisälle “siivoamaan” kylpyhuoneet, joskin he kierrättävät samoja likaisia rättejä ja moppeja huoneesta toiseen. Hygieenisempää lieneekin jos itse siivoaa oman kylpyhuoneensa.

Päivisin Korea-rakennukseen saa tulla kuka vaan. Virallisesti vierailijoita vaaditaan rekisteröimään omat tietonsa respaan henkilökortin kera, mutta käytännössä tätä ei valvota. Iltaisin n. kello 9–10 jälkeen ovet menevät kiinni ja sisään pääsee vaan huonekortilla. Aulassa istuu vartijoita, jotka saattavat vaatia yöllä kotiin tulevaa täyttämään huoneen numeron, saapumisajan jne. erillisille lipukkeelle, tämäkin tosin riippuu siitä, kuka työvuorossa sattuu olemaan.

Korea–rakennuksen alakerrassa on suosittu Laneway–kahvila, suosittu paikka iltapäivien hengailuille ja opiskelulle. Alakerrassa on myös pieni supermarket ja vaatimaton kuntosali.

Muissa asuntoloissa on pääosin (mutta ei pelkästään) kahden hengen huoneita. Näissä edullisemmissa rakennuksissa asuu etenkin Kiinan valtion stipendillä saapuneita opiskelijoita jotka nauttivat ilmaisesta asumisesta. Näissäkään puitteet eivät ole pahimmasta päästä: rakennukset ovat perussiistejä ja ne on varusteltu julkisilla keittiöillä ja pesukoneilla. Suomalaisen näkökulmasta suurin miinuspuoli saattaa olla useiden ihmisten kanssa jaetut kylpyhuoneet ja epäsiistit käymälät, jotka ovat kaiken lisäksi kiinalaiseen tyyliin pelkät reiät lattiassa.

Kampus

Kuten valtaosa Pekingin yliopistoista, myös Renmin–yliopisto sijaitsee Pekingin Haidian–nimisellä alueella. Kampuksen itäportti on kätevästi muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolinjan 4 pysäkistä Renmin University, 人民大学. Kävelymatkan päässä kampukselta on ainakin neljä isoa ostoskeskusta ja erittäin runsaasti ravintoloita. Baarit ovat Pekingissä tyypillisesti keskittyneet vain tietyille alueille, joten yöelämää kaipaavan on hypättävä joko metron, bussin, taksin tai kaupunkipyörän kyytiin. Itse kampus on porteilla aidattu suuri ja kaunis alue. Sisältä löytyy puistoja, suihkulähteitä, istutuksia, monta ruokalaa, ravintoloita, kahviloita, kauppoja, kirjasto, uimahalli, yleisurheilurata, kuntosaleja, sairaala ja paljon muuta. Teoriassa koko kampukselta ei tarvitse koskaan poistua, sillä kaikki tarvittava pankkia lukuun ottamatta löytyy sen sisältä. Toisin kuin joidenkin Pekingin yliopistojen kampukset, Renminin kampukselle on vapaa pääsy myös ulkopuolisille.

Opiskelu ja opetus

Renmin–yliopistossa voi opiskella monia eri aineita riippuen siitä, minkälaiseen vaihto–ohjelmaan on hakenut mukaan. Itse hain opiskelemaan pelkkää kiinaa, joten pystyn jakamaan kokemukseni pelkästä kieliohjelmasta. Pelkkää kieltä opiskelevien lukujärjestys, tenttien aikataulut, opetuksen tyyli, läsnäolovelvollisuus, kursseille ilmoittautuminen yms. poikkeaa huomattavasti niistä, jotka opiskelevat esimerkiksi lakia.

Luokka valitaan puolestasi orientaatioviikon tasokokeen menestyksen mukaisesti. Jos ensimmäisen viikon aikana tuntuu siltä, että osoitettu taso on liian helppo tai liian vaikea, voi sitä vielä vaihtaa. Jos mielii korkeammalle tasolle, tulee osallistua uuteen tasokokeeseen. Kirjat tulee ostaa itse kampuksen kirjakaupasta. Ei kannata tehdä niihin merkintöjä ennen kuin on täysin varma oman tason sopivuudesta.

Lukujärjestykset annetaan valmiina, kursseja ja aikatauluja ei siis voi itse valita. Oppitunteja on kaksi päivässä (1,5h x 2), välissä on puolen tunnin tauko. Tunnit ovat maanantaista perjantaihin kello 8–11.30. Oppiaineet ovat Intensive reading (精读), kuullunymmärtäminen (听力), puhuminen (口语), kirjoitus (写作) ja lukeminen (阅读). Opetuksen tyyli on täysin riippuvainen opettajasta. Esimerkiksi oman vaihtovuoteni syyslukukaudella ei 写作-kirjaa täytynyt edes ostaa ja 口语-tunti koostui lähinnä siitä, että kuuntelimme kun opettaja puhuu. Kevätlukukaudella taas seurasimme 写作-kirjaa orjallisesti, ja tehtävänämme oli kirjoittaa yksi essee viikossa. Keväällä 口语-tunneilla pääsi myös onneksi itsekin ääneen, mikä on tietysti koko puhetuntien ydin.

Läsnäoloa vaaditaan virallisesti 2/3 oppitunneista, tosin nimien kirjaaminen ylös riippuu sekin hieman opettajasta. Läksyjen määrä on niin ikään riippuvainen opettajista.

Kokeita on lukukaudessa kaksi, lukukauden puolivälissä ja tietysti lukukauden päätteeksi.

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä

Säästä aina kaikki kuitit ja tositteet jotka saat, etenkin ne, jotka saat kun maksat vuokrat, hankit puhelinliittymän, ostat oppikirjat jne. Ensimmäisen viikon aikana on hyvä kantaa mukana kansiota, jossa on mukana kaikki saadut tositteet, niitä saatetaan kysyä. Kannattaa kirjoittaa oma opiskelijanumero, puhelinnumero yms. kätevästi saatavilla olevaan paikkaan, sillä omia tietoja tulee täyttää useille eri kaavakkeille. Myös terveystarkastukseen mentäessä kannattaa suosiolla mukaan kaikki dokumentit, myös kopioita viisumista ja passista, vaikka niitä ei erikseen mainittaisikaan mukaan tarvittavien paperien listalla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että jonottaa ensin tunnin tai pari vain todetakseen että jostain syystä juuri sinulta (ja VAIN sinulta) vaaditaankin ekstrakopioita jostain, ja joudut lähteä etsimään kopiokonetta ja tietysti jonottamaan uudestaan.

Pankkitilin avaaminen on lähestulkoon pakollista. Tilin avaamiseen saattaa mennä aikaa ainakin heillä, jotka opiskelevat koko vuoden. Pankkitilin voi avata vasta sitten kun oleskelulupa on myönnetty, jonka edellytyksenä puolestaan on terveystarkastus, terveystarkastuksen tulosten odottelu, passin toimittaminen poliisilaitokselle ja odottelu sen takaisin saamiseksi. Pankkitilin avaaminen on tärkeää ainakin kahdesta syystä: 1. vain näin voit siirtää rahaa opiskelijakorttiisi, joka toimii maksuvälineenäsi ruokalassa 2. vain näin voit ottaa käyttöön mobiilimaksamisen esim. Wechatillesi (微信支付). WeChat-tilisi yhdistetään pankkitiliisi, jonka jälkeen voit maksaa suoraan sovelluksessa. Suomessa mobiilimaksaminen ei ole vielä yleistä, ja itse vierastin ajatusta monta kuukautta. Lopulta elo alkoi käydä mahdottomaksi: esimerkiksi useissa ravintoloissa tilaus suoritetaan Wechatissa ja maksetaan siellä suoraan. Joissain paikoissa käteistä ei enää edes huolita. Kaupunkipyörät toimivat vain kännykällä maksaessa. Ylipäätään Alipay ja WeChatillä maksaminen nopeuttaa ja helpottaa arkea huomattavasti. Myös katusoittajat, katujen hedelmäkauppiaat jne. haluavat maksunsa mieluiten kännykällä.

Tiedonkulku Renminin sisällä on usein puutteellista. Esimerkiksi lukukauden tarkka päättymisaika, loppukokeiden ajat, arvosanojen lähettäminen kotiyliopiston ja yleisesti ottaen vähän kaikki riippuu vähän siitä, keneltä kysyy. Koulun henkilökunta ei juuri puhu englantia, mikä saattaa olla ongelmallista heille joiden kiina ei vielä ole edistyneellä tasolla. Lentolippuja, lomia ja muita suunniteltaessa kannattaa varmistella useaan otteeseen päivämäärät.

Metro on ylivoimaisesti kätevin ja edullisin tapa liikkua paikasta toiseen. Pekingin metrosysteemi on suuruudestaan huolimatta kadehdittavan selkeä, täsmällinen, nopea ja edullinen. Metrolla liikkumista helpottaa älypuhelimeen ladattavat sovellukset, kuten MetroMan. Sovellus hakee puolestasi tarkat reittiohjeet, kellonajat ja hinnat.

Renmin–yliopistolla on vaihtosopimus monien suomalaisten yliopistojen kanssa. Siksi kampuksella voi törmätä yllättävän suureen määrään suomalaisia. Ylivoimaisesti suurin osa vaihto-opiskelijoista on korealaisia. Lukukausien (etenkin syyslukukauden) alussa yliopisto järjestää muutamia (kesyjä ja alkoholittomia) tutustumispirskeitä joissa uudet opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Käytännössä uusiin ihmisiin tutustuu parhaiten kursseilla, asuntoloissa ja esim. Laneway–kahvilassa (ks. kohta Asuminen). En kuitenkaan voi painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on pyrkiä tutustumaan paikallisiin kiinalaisiin. Tässä täytyy olla oma-aloitteinen. Kiinalaisen ystävän saaminen voi olla vaikeaa, mutta samalla se voi olla avain koko Pekingin ja kiinalaisen kulttuurisen kokemiseen. Vaihtaripiireissä pyörimisessä ei ole mitään väärää, usein juuri muut vaihto-oppilaat ymmärtävät läpikäymäsi asiat ja ongelmat parhaiten. Pyri silti parhaasi mukaan altistamaan itsesi Kiinalle, kiinalle ja kiinalaisille ihmisille. Jos paikallisiin tutustuminen tuntuu vaikealta kasvotusten, muista että elämme sosiaalisen median aikakautta ja voit hyvin lähestyä ihmisiä erilaisten WeChat-ryhmien ja puhelinappien avulla. Tinder ei Kiinassa toimi, mutta esimerkiksi sovellus nimeltä Tantan (探探) ajavat Kiinassa saman asian.

Vaihtokertomus, Seoul National University, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin maisteriopintoihini kuuluvan vaihtojakson Etelä-Koreassa kohdeyliopistonani Seoul National University. Vaihtoon valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä tehtävää on varsin paljon ja aikataulujen kanssa on oltava tarkkana. Liikkuvuuspalvelusta sai hyvät ja ajantasaiset ohjeet, joita noudattamalla urakasta selvisi kunnialla. Lisäksi vaihtoyliopistoni liikkuvuuskoordinaattori auttoi tarvittaessa sähköpostitse. Paikan päällä kokemuksia vaihtaessa sain kuulla, että monen seikan kanssa oltiin joustettu, vaikka ohjeissa oltiin hyvin ehdottomia. Kannattaa siis aina kysyä asiaa vastaanottavalta yliopistolta, mutta valmistautua ohjeita noudattamalla kuitenkin mahdollisimman tarkasti. Sain tiedon helmikuun lopussa alkaneen vaihdon virallisesta hyväksymisestä joulukuun alussa sekä kirjeitse että sähköpostitse. Kirjeen liitteenä tulleita dokumentteja tarvittiin Suomen päässä viisumia haettaessa ja sähköpostitse saapuvissa ohjeissa käsiteltiin perin pohjin muun muassa kurssi-ilmoittautumista ja opiskelija-asunnon hakemista. Viisumin lisäksi Etelä-Korean päässä tarvittiin vielä ARC-kortti, joka mahdollisti matkustamisen ulkomaille vaihdon aikana. Kortin saamisessa kesti 1,5 kuukautta, joten tämä kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Jos olet varannut matkan vaihtosi alkuun eikä kortti ole vielä saapunut, voit käydä hakemassa maahanmuuttovirastosta dokumentin, joka todistaa sinun hakeneen ARC-korttia. Vaihtoa varten Suomesta haetulla viisumilla pääsee maahan vain kerran, joten ilman ARC-korttia tai todisteena toimivaa dokumenttia ei olisi päässyt enää Etelä-Koreaan takaisin. Seoul National University tiedotti prosessista sähköpostitse ja pientä lisämaksua vastaan korttia oli mahdollista hakea kampuksella järjestetystä pop-up -pisteestä.

Suosittelen lämmöllä vaihtoyliopistoni SNU Buddy -järjestöön liittymistä. Valtaosa vaihto-opiskelijoista liittyi mukaan, joten ryhmän kautta sai helposti ystäviä ja erilaisia aktiviteetteja kampuslounaista karaokeiltoihin järjestettiin pitkin kevättä. Noin kuukausi ennen vaihtoa saapuivat ohjeet, kuinka liittyä mukaan ja rekisteröityä omaan ryhmään. Vietin vapaa-aikaani pitkälti SNU Buddy -ryhmästä muodostuneen ystäväpiirin kanssa, kuten monet muutkin, lisäksi sain ystäviä yhteisten luentojen ja ryhmätöiden myötä. Korealaiset opiskelijat olivat varsin kiireisiä ja stressasivat opinnoistaan, mutta SNU Buddyn kautta tutustuin myös paikallisiin. Tästä oli erityisesti hyötyä, kun ei itse osannut kieltä ja sai arvokkaita neuvoja. Esimerkiksi sairastuessani sain hyviä vinkkejä tuutoreilta, joiden kanssa viestittiin paikallisessa Whatsappissa eli KakaoTalkissa. Suosittelen lataamaan applikaation jo ennakkoon tutustuaksesi käyttöön, sillä sitä käytettiin myös opiskelija-asuntolan viralliseen viestintään. Kampuksen terveyskeskuksesta sai apua sairauden sattuessa ja muutaman euron maksu tapahtui käynnin yhteydessä. Vapaa-aikaa vietin muutenkin paljon kampuksella, joka on todella viihtyisä ja monipuolinen, ympäristö vehreä ja kaikki kävelyetäisyydellä. Matka keskustaan sujui kätevästi metron ja bussin yhdistelmällä, mutta aikaa kannatti varata noin tunti per suunta, meni minne tahansa. Soulin metrojärjestelmä on todella kattava ja keskiyöllä sen sulkeutuessa taksi verrattain edullinen, keskustasta kampukselle jaetulla matkalla pääsee muutamalla eurolla. Metrojärjestelmän ainut miinuspuoli oli, ettei T-money -matkakortille voinut ladata aikaa vaan arvoa, jolloin metromatkustaminen tuli suhteellisen kalliiksi. Fiksuinta oli mennä aina yhdelle alueelle per päivä ja tutustua kaupunkiin vähitellen. Vaikka kaupunki onkin valtavan kokoinen, useamman metrovälin voi kävellä etenkin keskustan alueella, jolloin rahaa säästyy pitkällä tähtäimellä.

Sain itse vaihtokevään ajaksi opiskelija-asunnon yliopiston asuntolasta. Asuntojen valinta suoritettiin arpomalla, joten asunnon saamisesta ei ollut varmuutta – moni vaihto-opiskelija jäi myös ilman kampusmajoitusta. Maisteriopiskelijat saivat tiedon asunnon saamisesta joulukuussa, mutta kandidaattivaihtoon tulleet vasta helmikuussa pari viikkoa ennen vaihdon alkua. Varmuuden vuoksi varalle kannattaa siis katsoa muitakin vaihtoehtoja, usea tuttava oli vuokrannut paikallisen majatalon eli Goshiwonin huoneen itselleen muutamaksi kuukaudeksi, mikä on Aasiassa yleinen käytäntö. Itselläni kävi tuuri kampusasuntolan suhteen, mutta suomalaisesta omaan tilaan tottuneesta näkökulmasta huoneen jakaminen jännitti ennakkoon. Vain kourallinen vaihto-opiskelijoita sai oman yksityisen huoneen, ja nämä olivat kalliimpia kuin jaetut. Oma jännittämiseni etukäteen oli turhaa, sillä yhteisasuminen sujui varsin mallikkaasti. Tietenkin se vaati joustoa molemmilta osapuolilta erilaisten aikataulujen ja elintapojen erojen suhteen, mutta onnekseni meillä oli varsin samanlainen rytmi ja elämäntavat. Jaoin asuntoni viiden korealaisen opiskelijan kanssa ja huoneeni yhden heistä kanssa. Huone oli todella pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava, kävely luennoille sujui kymmenessä minuutissa ja hinta koko lukukaudelta oli todella halpa. Opiskelija-asunnon haku oli kuitenkin aikaa vievä prosessi, jossa oli monta muistettavaa seikkaa ja aikatauluja oli noudatettava tarkasti. Suosittelen lukemaan ohjeet todella huolellisesti ja valmistautumaan hyvissä ajoin ennakkoon, jotta tarvittavat dokumentit on valmis lähettämään kirjeitse heti valinnan varmistuttua.

Kampusmajoitus kannatti siinäkin mielessä, että läsnäoloa vaadittiin jokaisella käymälläni kurssilla, joten vietin kampuksella päivittäin aikaa opintojen parissa. Opetus erosi todella paljon suomalaisesta yliopisto-opetuksesta juuri interaktiivisuudellaan, jossa jokaiselta opiskelijalta vaadittiin aktiivista osallistumista läpi kurssin. Moni kursseista oli lisäksi pilkottu erilaisiin pienempiin osiin, jolloin suorituksen saamiseksi yhdellä kurssilla oli tehtävänä esseiden lisäksi esityksiä ja ryhmätöitä. Etenkin kesän kynnyksellä erilaista tehtävää deadlineineen oli todella paljon, joten matkasuunnitelmat kannattaa suunnitella opintojen ympärille niin, että poissaolojen sijaan hyödyntää korealaisia juhlapyhiä lomapäivinään. Kurssivalinnat tehtiin ennakkoon ennen vaihdon alkua sähköisesti, mutta valittuja opintoja oli mahdollista vaihdella vielä paikan päällä ensimmäisten viikkojen aikana. Ilmoittautuminen alkoi paikallisen aikavyöhykkeen aikataulussa, mikä Suomen päässä tarkoitti keskellä yötä. Valvominen kuitenkin kannatti, sillä moni kursseista meni minuuteissa täyteen. Kannattaa siis ennakkoon käydä läpi valikoimaa ja tehdä paikallisessa WebOodissa sähköinen muistilista, josta kurssit on kätevä lisätä ilmoittautumisten alkaessa. Viimeiset tentit järjestettiin aivan lukukauden lopussa, joten ylimääräistä aikaa kaupungin tutkimiseen ennen kotiinpaluuta ei juuri ollut. Jälkikäteen ajateltuna kannattaa siis hyödyntää jokainen viikonloppu suurkaupungin koluamiseen, kirjastolla vietettyä aikaa unohtamatta.

Itse en kokenut sen suurempaa kulttuurishokkia, mutta siihen voi vaikuttaa, että olen ollut lomamatkalla Etelä-Koreassa pari vuotta sitten. Esimerkiksi ruoka on todella hyvää, mutta sen tulisuus saattaa tulla monille yllätyksenä. Lisäksi väenpaljous, ilman saasteisuus ja ruuhka liikennevälineissä voi toisinaan tuntua ahdistavalta. Kaiken kaikkiaan Soul on kuitenkin erittäin turvallinen kaupunki, jossa asukkaiden viihtyvyyteen on panostettu monin eri tavoin. Vaihtokohteena se on mielestäni erinomainen, sillä aika kaupungissa kuluu silmänräpäyksessä ja koettavaa riittää jokaiselle päivälle. Syöminen on suhteellisen halpaa, samoin opiskelija-asunto ja etenkin kampuksella aikaa viettäessä selviää muutamalla eurolla per päivä, vaikkakin kahviloissa on mielestäni kampuksellakin kalliimpaa kuin Suomessa. Tekemistä Soulissa riittää valtavasti, joten budjettiin kannattaa suunnitella joustovaraa sen verran, että voi tarttua spontaaneihin tilaisuuksiin niiden osuessa kohdalle. Kampuksen lähialueen vehreys ja ympäröivät vuoret kannustivat kiipeilyyn ja rauhoittumiseen vastapainona kaupungin sykkeelle, joten uskon kohteesta löytyvän jokaiselle jotakin.

Vaihtokertomus, Kobenhavns universitet, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Omalta osaltani vaihtoon valmistautuminen alkoi ensimmäisestä vaihtoinfosta. En muista tarkalleen koska se oli, mutta hyvissä ajoin ennen vaihtoon hakemista. Tämän jälkeen päätin oikeasti hakea vaihtoon ja aloin tutkia mitä Kööpenhaminan yliopistolla olisi minulle tarjolla. Kun olin löytänyt sopivia kursseja, aloin täyttämään mobility onlinea. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä täyttä varmuutta kursseista mutta jotain suuntaa antavaa. Kyselin kavereiltani, jotka olivat olleet vaihdossa Kööpenhaminan yliopistossa mitä kursseja heillä oli ja hekin kertoivat, että kaikki ei ollut tässä vaiheessa varmaa. Yhdellä oli kurssit menneet kokonaan uusiksi vielä Tanskassa.

Mobility online tuntui välillä tylsältä täyttää, mutta tässä vaiheessa hinku Tanskaan oli jo niin kova, että motivaatio saada paperit valmiiksi oli kova. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, vaikka mobility online tuntui vähän vanhanaikaiselta täyttää. Ei mennyt kauaa ennen kuin sain tietää, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon mukaan. Tässä vaiheessa aloin hakea Köpiksen yliopistoon. Jos muistan oikein, minun ei tarvinnut täyttää kuin yksi sivu netissä vaihtoyliopistoon. Tässä vaiheessa aloin ottaa enemmän selvää kursseista Tanskassa ja kyselin opettajilta täällä Suomessa, miten voisin hyväksi lukea ne täällä. Rajasin kurssini kolmeen; Danish culture course (7,5op), Nordic mythology (15op) ja Dansk (7,5op). Kun olin nämä valinnut ja katsonut, hain vaihtoyliopistoon.

Tuntui, että en saa vastausta ikinä! Jälkeenpäin, kun katsoin sähköpostista kauan kesti saada tieto pääsystä Köpikseen, niin siihen meni vain 3 viikkoa. Mutta tuolloin tuntui, että en saa vastausta ikinä! Kun vihdoin toukokuun alussa tuli tieto pääsystä Köpiksen yliopistoon, olin ikionnellinen! Kaikki se vaiva ja stressi olivat sen arvoista. Vielä en halunnut alkaa stressata uusista asioista, kuten muutosta ja kämpästä, vaan nauttia hetkestä. Otin opiskelupaikan vastaan, ilmoitin kurssini mitä halusin opiskella ja aloin hakea stipendiä. Se osoittautui tämän vaihdoin ärsyttävimmäksi asiaksi, koska vastuuyliopisto oli vaihtunut. Se taisi minun kohdallani olla Jyväskylän yliopisto ja tuntui ettei siellä tiedetty mitä pitää tehdä. Ja kun kysyin täältä Helsingistä apua, hekään eivät tienneet mitä ihmiset siellä oikein tekivät. Mutta kaikkien väärinkäsitysten ja papereiden lähettämisen jälkeen sekin onnistui lopulta.

Kesä menikin sitten asuntoa etsiessä Kööpenhaminasta. Hain asuntoa oikeasti koko kesän. Olin erilaisissa facebook-ryhmissä, rekisteröityneenä ainakin kolmella eri asunnonhaku nettisivuilla sekä monilla muilla nettisivuilla. Maksoin yhdestä jäsenyydestä muistaakseni 5e per kuukausi tai viikko, en ole aivan varma. Vasta 2 viikkoa enne lähtöäni löysin huoneen! Muuten kaikki sujui hyvin; Kööpenhaminan yliopisto saadut tunnukset toimivat, opiskelijakortti oli saatu tilattua ja kaikki matkustusasiakirjat tehtyä.

Vaihdon jälkeen piti vielä saada allekirjoitukset stipendipapereihin ja kotiyliopiston papereihin, mutta tämä sujui helposti. Omalta osaltani Kööpenhaminan yliopisto ei halunnut mitään matkakertomusta, mutta stipendi-ihmisille ja kotiyliopistoon sen kirjoitin. Vaihto oli ohi, kun liikkuvuuspalvelut olivat saaneet todistukseni Köpiksen yliopistosta ja pääsin rekisteröimään kurssini. Itse lisäsin kaikki vaihtokurssini opintoihin sivuaineena.

Asuminen/eläminen Kööpenhaminassa

Koska olin vaihdossa vain n.4,5kk, en hakenut cpr numeroa, eli tanskalaista henkilötunnusta. Onneksi asumiseeni sitä ei tarvinnut, mutta yleensä ihmiset kysyvät sitä sopimusta tehdessä. Olin lukenut netistä, että pohjoismaalainen pärjää hyvin ilman tuota cpr numeroa ja itse päätin kokeilla samaa. Pohjoismaalainen saa asua Tanskassa 6kk ilman tuota numeroa ja saa kaikki samat oikeudet terveydenhuoltoon yms. silti. Tämän huomasin, että se toimii, koska jouduin käymään sairaalassa kerran päivystyksessä hakemassa antibiootteja. Tietojen haku kesti ehkä vähän kauemmin kuin Suomessa, mutta muuten samanlaista kohtelua kuin kotona Suomessa. Lääkkeet maksoivat enemmän koska ei ollut cpr numeroa. Muuta byrokratiaa vaihdon alussa Tanskassa en juuri tehnyt. Kaikki oli tehty jo valmiiksi ennen Tanskaan saapumista.

Sain huoneen asunnosta, jonka omisti aivan ihana nainen, josta tuli kuin äiti minulle myöhemmin. Huone oli aika kallis (muistaakseni 3400dkk), mutta olin ottanut opintolainaa vaihtoa varten. Asuin Valby:ssa, joka osoittautui oikein sopivaksi paikaksi. Se on hyvien matkojen päässä sekä keskustasta että yliopiston etelä kampukselta. Pyöräilin sieltä kouluun ja muualle. Julkinen liikenne oli kallista, joten käytin sitä mahdollisimman vähän, lähinnä silloin kun lähdimme kaupungille. Minulla oli oma pyörä ja pyörä oli oikeasti sopivin kulkuväline, pyörätiet hyvässä kunnossa (paremmassa kuin jalkatiet) ja autoilijat tottuneita pyöräilijöihin. Suurin osa kavereistanikin pyöräili, vain muutama kulki julkisilla.

Jos minulla oli ongelmia, vuokraemäntäni auttoi minua aina kaikessa. Esimerkiksi juuri vei sairaalan ja auttoi, miten siellä toimitaan. Lähin halpakauppa oli Netto, mutta sieltä löytyi aina kaikki tarvittava. Bussit, metrot ja junat kulkivat ympäri vuorokauden ja pysäkit olivat lähellä siellä missä asuin. Tanskalaiset olivat omalla kohdallani aina ystävällisiä ja asuminen ja eläminen oli ihanaa ja kaikki sujui. Oloni oli turvallinen melkein koko ajan (näin pari tappelua yöllä) ja muutenkin tuntui samalta kuin Suomessa. Mitään suurempia ongelmia omalla kohdallani ei ollut. Ainoa miinus mitä keksin on, että Tanskassa ja varsinkin Kööpenhaminassa on kallista elää.

Yritin käyttää tanskan kieltä mahdollisimman paljon, koska se oli kuitenkin se mitä olin mennyt opiskelemaan. Sairaalassa, kaupoissa, koulussa ja jos asioin muuten jossain, käytin tanskan kieltä. Melkein kaikki kaverini olivat muita vaihtareita, joten englantia puhuin enimmäkseen, mutta sanoisin silti, että tanskan kielitaito tuli paremmaksi. Kotona käytin sekä tanskaa että englantia.

Opiskelu/opetus

Minulle tuntui, että opiskelu oli aika samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa luennoistani oli massaluentoja, joten paikalla oli useampi kymmen muita opiskelijoita. Ainoastaan tanskan ryhmässä oli kahdeksan opiskelijaa yhteensä. Opetus oli intensiivistä, kaksi kertaa viikossa ja joka kerta aika paljon tehtäviä. Vaikka välillä tanska tuntui rankalta, niin se oli tehokasta. Tuntui etten ole oppinut missään niin hyvin kieltä kuin vaihdossa tuolla kurssilla. Opetuksessa oli enemmän vuorovaikutusta opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Ainakin omasta mielestä ja verrattuna Suomeen. Tunneilla piti osallistua opetukseen erilaisten tehtävien kautta ja jutella opettajan kanssa. Kirjalliset tehtävät tehtiin kotiläksynä. Suomeen verrattuna, tällä kurssilla ei ollut mitään pelkästään istumista ja opettajan kuuntelemista.

Massaluennoilla tunnelma oli sama kuin Suomessa. Istuimme isossa luentosalissa ja kuuntelimme opettajaa. Culture course oli siitä erilainen, että joka luennolla oli eri opettaja tai jokaisella aihealueella oli oma opettaja. Joitain eroja opettajien välillä oli, mutta kaikki tykkäsivät ottaa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Muuten se oli istumista ja kuuntelemista.

Parasta näillä kursseilla oli ekskut! Teimme retkiä Danish culturen ja mytologia kurssin kanssa ympäri Tanskaa ja Ruotsia. Matkat olivat ilmaisia meille ja kuljetukset ja kaikki järjestetty. Ainoastaan omat eväät piti kustantaa itse. Retket olivat aina viikonloppuisin ja yleensä aamulla ja päivällä. Jotkut saattoivat kestää pidempään, jos olimme esimerkiksi Ruotsissa, mutta minua tämä ei haitannut yhtään.

Vapaa-aika

Kööpenhamina on kaunis kaupunki, jossa löytää aina jotain tekemistä, yksin tai yhdessä. Nähtävyyksiä on paljon ja paikkoja missä käydä. Suosittelen, että kun Köpis on nähty, niin tekisi myös retkiä muualle Tanskaan. Muita ihania kaupunkeja ovat esimerkiksi Odense ja Roskilde. Monet kavereistani kävivät myös Århus: issa. Vaikka Tanskaan oli tultu opiskelemaan, niin kannattaa silti ottaa kaikki irti kaupungista. Koska itse asuin yksityisellä, kävin paljon kavereideni luona opiskelija-asuntoloissa. Yöelämä Köpiksessä kannattaa kokeilla. Itse kävin usein ulkona kavereideni kanssa ja joka kerta oli hauskaa.

Vaikka tämä kuulostaa tosi kliseeltä, niin vaihto oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista ja tekisin sen kaiken uudestaan. Vaikka välillä tuntui, että alussa asiat eivät etene ja vaihdossa saattoi tulla hetkiä, jolloin tuntui tylsältä, niin en silti vaihtaisi kokemusta mihinkään. Tanska on ihana maa ja Kööpenhamina ihana kaupunki. Toivottavasti moni pääsisi kokemaan saman kuin minä.

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Odotin vaihtolukukauttani Madridissa innolla (sekä suurella jännityksellä) koko edeltävän kesän ja jo koti-Suomessa päätin laittaa asiani mahdollisimman hyvään järjestykseen ennen tulevaa koitosta. Etsin asuntoa useista eri paikoista ja päädyin varaamaan huoneen Uniplacesin kautta jo melkein kaksi kuukautta ennen vaihdon alkua. Lisäksi tein Kelaan selvityksen ulkomaille muutostani, tein ulkoministeriöön matkustusilmoituksen ja laitoin Helsingin asuntoni vuokralle. Lisäksi kävin neuvottelemassa itselleni isomman EU-nettipaketin puhelinliittymääni (nykyään vähintään 10 gigan EU-roamingin saa halvalla ihan suomalaiseen liittymään), varmistin että pankkikortit, passit yms. ovat voimassa koko vaihdon ajan ja hankin kattavan matkavakuutuksen. Itse en tehnyt tätä, mutta ässävinkkinä suosittelen tilaamaan Madridin metrokortin jo valmiiksi, jos tuleva postiosoite on selvillä.

Lisäksi kävin juttelemassa oman pääaineeni professorin kanssa kurssien vastaavuuksista ja minkä tyyppisiä kursseja minun olisi mahdollista Madridissa suorittaa. Autonomassa kursseille ilmoittauduttiin alustavasti kesällä, joten jo Suomessa mietin lukujärjestyksen valmiiksi. Sitten vain laukku valmiiksi ja suunta kohti Madridia!

Alkubyrokratia

Omalla kohdallani alkubyrokratia meni yllättävän kivuttomasti, sillä olin varautunut huomattavasti pahempaan. Menin viikkoa ennen luentojen alkua muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa ilmoittautumaan läsnäolevaksi yliopistolle. Kävimme ensiksi koulun yleisessä kansainvälisessä toimistossa ilmoittautumassa ja sieltä meidät ohjattiin omien tiedekuntiemme toimistoihin, joissa saimme ohjeet muutaman viikon päästä olevaan varsinaiseen kurssi-ilmoittautumiseen. Pahin byrokratiasotku ehkä oli kielikurssin maksun kanssa, kun se piti maksaa käteisellä juuri tiettyyn pankkiin ja toimittaa paperinen maksukuitti tositteena kurssille pääsemistä vastaan (kuulostaa helpolta, mutta mikään ei espanjalaiseen tapaan sujunut kovin helposti tai vauhdikkaasti). Lisäksi kannattaa varautua siihen, että kaikki mahdollinen vaaditaan paperisena versiona, joten paikallinen kopiokauppa tulee tutuksi.

Asuminen

Itse hankin asuntoni jo Suomesta käsin Uniplaces sivuston kautta. Monet tykkäävät etsiä asuntoa vasta paikan päältä ja tämäkin Madridissa onnistuu mainiosti, sillä hostellit, joissa yöpyä etsinnän ajan, ovat halpoja ja asuntoja on paljon tarjolla. Kannattaa kuitenkin varautua asunnon etsimiseen paikan päällä suurella kärsivällisyydellä ja vesipullolla, sillä Madridin elokuun 35 asteen helle saattaa saada vastaanottamaan ensimmäisen rotankolon asunnoksi silkasta uupumuksesta. Itse olen kuitenkin sen verran suunnitelmallinen ihminen, että halusin etsiä asunnon etukäteen. Tähän tarkoitukseen hyviä ovat esimerkiksi Uniplaces, Idealista, Spot-a-home sekä Facebookin lukuisat ryhmät. Uniplacesin hyvä puoli on, että vaikka asunnon varaa Suomesta, on paikan päällä 24 tuntia aikaa päättää ottaako asunnon vai ei. Lisäksi heistä voi olla apua, jos vakuuden takaisinsaannin kanssa on ongelmia. Usealla tutullani oli ongelmia saada vuokravakuuttaan takaisin, joten suosittelen tekemään kirjallisen sopimuksen vakuudesta ja viimeistään viikkoa ennen lähtöä alkaa huutelemaan vakuuden perään (koska tähänkin saattaa espanjalaiseen tapaan mennä aikaa).

Autónoma on kaupungin ulkopuolella, joten itse koin ehdottomasti parhaaksi asua keskustassa, jossa kaikki muu on lähellä ja yliopistollekin matkaa vain 20 minuuttia junalla. Päädyin asumaan ihanaan Malasañan kaupunginosaan ja vuokranantajanani ja kämppiksenäni oli paikallinen nainen. Madridista löytyy valtavasti opiskelijoille sekä myös erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnattuja yhteisasuntoja, joissa seura on varmasti taattu. Itse asuin kahdestaan vuokranantajani kanssa, mutta tämäkin toimi mainiosti ja sain kosketusta aitoon paikalliseen elämään. Yksiöitä Madridista on lähes mahdotonta löytää, mutta jos pientä yksityisyyttä kaipaa, on tarjolla paljon huoneita, joiden yhteydessä on oma kylpyhuone.

Opiskelu ja opetus

Omat opiskeluni sijoittuvat Universidad Autónoma de Madridin humanistisen tiedekunnan historian kursseille ja kurssien laatu ja sisältö vaihtelivat huomattavasti luennoitsijasta riippuen. Yleisesti kaikilla kursseilla pitäisi olla viikossa kaksi tuntia luentoja ja yksi tunti käytännön opetusta (esimerkiksi jutellaan tekstistä, joka ollaan luettu tuntia varten valmiiksi) ja kurssit arvostellaan arvosanoilla 1-10 ja 5 on ensimmäinen, jolla pääsee läpi. Autónomassa luennot olivat jakautuneet aamulle (8-14) ja illalle (18-22) ja välissä oli siesta. Tämä oli käytäntö, joka tuntui minusta hyvin oudolle, ja varmistin kursseja suunnitellessani, että kaikki luentoni osuvat aamupätkään. Toinen kummallinen asia minusta oli, että luokkien seinillä ei ollut kelloja. Luennoitsijat saattoivat olla hyvinkin tiukkoja puhelimen käytöstä, joten suosittelen pakkaamaan rannekellon matkaan.

Kävin kaikki kurssini espanjaksi ja opettajat olivat pääsääntöisesti hyvin ymmärtäväisiä vajavaisen kielitaitoni kanssa. Sain käyttää kaikissa kokeissa sanakirjaa ja jos en osannut vastata kysymykseen, minua ei enempää hiillostettu. Erään esseenkin olisin saanut kirjoittaa englanniksi, mutta päätinkin tsempata ja kirjoittaa senkin espanjaksi. Mutta yleisesti kurssien suoritus on varmasti neuvoteltavissa opettajien kanssa oman kielitaidon tasolle. Omien kurssieni suorituksiin kuului tenttien lisäksi esseitä, ryhmätöitä sekä tekstianalyyseja.

Vapaa-aika

Madridissa on valtavasti tekemistä ja vapaa-ajalla ei taatusti tule tylsää. Jos kaipaa järjestettyä toimintaa, ESN ja muut järjestöt (esim. Erasmus Madrid ja CityLife) järjestävät valtavasti juhlia, kaupunkikierroksia, tanssitunteja ja keskusteluiltoja. Madridissa on paljon nähtävää ja koettavaa ja ravintoloita/baareja on kuulemani mukaan per neliökilometri enemmän kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Madrid on kulttuurin kaupunki, josta löytyy Louvren jälkeen Euroopan hienoimmat taidemuseot, joihin kaikkiin on ilmainen sisäänpääsy alle 25-vuotiailta opiskelijoilta. Kaupungista löytyy myös todella kauniita puistoalueita, joista Parque del Retiro on hienostuneen eurooppalainen promenadeineen ja Casa de Campo ja Parque del Oeste enemmän lenkkeilijän makuun. Kaikista Madridilaisinta ajanvietettä on kuitenkin istua jonkin ravintolan terassilla yöhön asti (sanonnan mukaan, jos Madridissa tulet kotiin ennen kello kolmea aamulla, et ole ollut juhlimassa, vaan ainoastaan syömässä pitkää illallista).

Madrid sijaitsee keskellä Espanjaa, joten vapaina viikonloppuina ja lomapäivinä kannattaa ehdottomasti suunnatta muualle Espanjaan. Itse tuli vaihdon aikana koettua päiväretket Segoviaan, Toledoon ja Alcala de Henaresiin (joista kahteen viimeiseen pääsee Madridin metrokortilla) sekä viikonloppureissut muun muassa Barcelonaan, Sevillaan, Teneriffalle, Bilbaohon ja San Sebastianiin, joista varsinkin viimeinen oli pysäyttävän ihana paikka.

Kaikin puolin Madrid on aivan uskomattoman ihana kaupunki ja loistava paikka viettää vaihtovuosi. Kliseisenä lopetuksena neuvon pakkaamaan mukaan aimo annoksen kärsivällisyyttä ja seikkailunhalua sekä rohkeutta puhua kieltä, tutustua ihmisiin, kokeilla uusia asioita ja kokea Madrid ja Espanja täysillä.