Humanistisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Viisumi, vakuutus ja lentoliput
Ennen vaihtoa oli paljon hoidettavaa. Piti huolehtia vakuutuksen ja viisumin hankkimisesta, etsiä asunto ja ostaa lentoliput. Sain Melbournen yliopistolta hyväksymiskirjeen noin 6 viikkoa ennen vaihtoon lähtemistäni. Onneksi sekä vakuutuksen että viisumin saaminen tapahtui nopeasti: niissä meni noin kaksi päivää kummassakin. Ensimmäisessä vakuutustodistuksessani oli merkitty vakuutuksen alkamispäiväksi 9.7.2018. Lensin kuitenkin Melbourneen jo 7.7, joten jouduin pyytämään heitä muuttamaan vakuutuksen alkamispäivää viisumihakemustani varten. Tässä ei onneksi mennyt kauaa, mutta vastaavanlaisten pulmien vuoksi kannattaa olla aikaisin liikkeellä hakemusten kanssa.
Lentoliput hankin vasta 4 viikkoa ennen lähtöä. Ostin vain menolipun, sillä en ollut varma koska haluaisin palata Suomeen. Tämä oli tietysti kalliimpi vaihtoehto, mutta itselleni oikea. Sain paljon joustavuutta suunnitella matkaani, ja päädyinkin matkustamaan Kaakkois-Aasiassa sekä Australiassa vielä 2 kk koulun loppumisen jälkeen (17.11.2018-23.1.2019).
Asuminen
Itse hain asuntoa yliopiston suosittelemasta asuntolasta (Student Village Melbourne). Asuntola oli erinomaisella sijainnilla: yliopisto oli noin 5min kävelymatkan päästä, kirjasto 2 min kävelyn päässä, Queen Victoria’s market 5 min kävelyn päässä ja keskustaan pystyi joko kävelemään 15-20min tai ottamaan ilmaisen ratikan (10 min). Itse asuin solussa 3 muun tytön kanssa (meillä jokaisella oli oma makuuhuone, ja vessoja suihkuilla oli 2). Asuntolassa oli myös omia yksiöitä, mutta ne olivat kalliimpia. Vuokra oli noin 1200 aud/reilu 800€ kuukaudessa. Asuntolassa oli pyykinpesuhuone, mutta pesukoneen ja kuivausrummun käyttö maksoivat erikseen. Asuntolassa oli runsaasti “lukuhuoneita” opiskelua varten, sekä “pelihuone” ja “elokuvahuone” hangailuun.
Student Village järjesti paljon yhteistapahtumia, erityisesti orientaatioviikolla. Nämä tapahtumat olivat loistava tilaisuus tutustua muihin opiskelijoihin (niin vaihtareihin kuin paikallisiin) ja tapasin suurimman osan hyvistä vaihto-ystävistäni niissä. Samassa rakennuksessa asuminen helpotti myös yhteisten tapahtumien suunnittelua sekä ajan viettämistä yhdessä; oli todella helppoa mennä sukkasillaan toiselle puolelle käytävää pitämään teehetkeä tai viini-iltaa ystävien kanssa, myös silloin kuin aikaa oli vähemmän.
Asuntolassa oli myös joitakin rajoituksia. Kaikki yövieraat piti kirjata sisälle jonkun asukkaan nimellä ennen klo 22 illalla. Tämän jälkeen kirjaamattomia vieraita ei saanut tuoda asuntolaan ja asuntolaan aikaisemmin saapuneiden kirjaamattomien vieraiden oli poistuttava viimeistään kymmeneltä. Sama vieras sai yöpyä asuntolassa korkeintaan kahtena yönä putkeen. Asuntolassa oli myös noin kerran kolmessa viikossa palohälytys sen vuoksi että joku oli jättänyt jotakin hellalle tai uuniin vahtimatta. Onneksi siitä ei seurannut mitään vakavampaa kuin 2000 dollarin sakko syylliselle (minkä vuoksi kannattaa olla erittäin varovainen ettei aiheuta turhia hälytyksiä”).
Pakkaaminen
Vaihtoon kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti, mutta kuitenkin siten että kaikkiin sääoloihin on varauduttu. Tämä tarkoittaa sitä että valitset mukaan esimerkiksi sellaiset kengät tai takit, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen ja asukokonaisuuteen. Toki paikanpäällä voit ostaa lisää vaatteita, mutta on hyvä pitää mielessä että niiden tuominen takaisin Suomeen saattaa olla ongelma (esimerkiksi tilan puutteen vuoksi). Lisäksi itsestäni tuntui tyhmältä ostaa uusi lämmin takki paikanpäällä, vaikka minulla oli useita hyviä jo kotona. En kuitenkaan ottaisi pakkaamisesta liikaa paineita; Melbourne on suuri kaupunki, joten sieltä löytyy kaikki tarvittava. Tärkeintä on ottaa mukaan omat henkilöllisyystodistukset, lääkkeet ja muu vaikeasti korvattava. Sanoisin kuitenkin että sopiva laukku käsimatkatavaraksi on suuri etu, sillä itse lensin Australiassa ja Aasiassa lähinnä käsimatkan kanssa.
Melbourneen saapuminen
Saapuessani Melbourneen lentokentällä virkamiehillä oli joitakin ongelmia löytää viisumiani järjestelmästä. Odotin noin 2h että he selvittivät asiaa; lopulta viisumi löytyi (en edes tiedä mistä ongelma oli johtunut) ja minun annettiin saapua maahan.
Otin lentokentältä ensin bussin Melbournen keskustaan (Flinder’s Streetille), missä viitoin taksin. Minulla oli kännykässä asuntolani osoite, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut hyvä olla myös paperilla. Asuntolassa kirjauduin sisään, sain lyhyen kierroksen ja jätin tavarani huoneeseeni. Ensimmäinen homma oli etsiä ruokaa. Saavuin Melbourneen varsin myöhään sunnuntai-iltana, joten suuri osa lähialueen ruokakaupoista olivat jo menneet kiinni. Kyselin vastaan tulevilta suuntaneuvoja, ja lopulta löysin Melbourne Centralin Coles-kaupan. Tosin kaupasta palatessani minulla oli uusi ongelma; en osannutkaan suunnistaa enää asuntolalle yhtä hyvin takaisin kuin olin luullut. Päädyin siis eksyilemään pimeässä ja kylmässä Melbournen talviyössä kahden erittäin painavan ruokakassin kanssa. Siispä menin heti seuraavana aamuna ensimmäisenä ostamaan paikallisen sim-kortin, jotta Google Maps vihdoin toimisi!
Pankkitilin avaaminen, opiskelijakortin hankkiminen ja kaikki muu vastaava oli erittäin helppoa. Piti vain marssia sisään passin kanssa ja kysyä apua niin sai hyvin selkeät ohjeet. Paikalliset olivat erittäin mukavia ja avuliaita, ja palvelu pelasi joka paikassa erittäin hyvin. Itse avasin pankkitilin Commonwealth-pankkiin. Se oli yleisin pankki opiskelijoiden parissa, mikä helpotti rahan jakamista ja siirtämistä mm. yhteisten ostosten vuoksi.
Opiskelu ja opetus
Opetustapa
Opetustapa vaihteli suuresti kurssista riippuen. Suurin ero Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna oli, että lähes kaikki kurssit sisälsivät läsnäolopakollisia viikottaisia “työpajoja” (workshops, practicals etc.), joissa tehtiin erilaisia ryhmätöitä. Nämä ryhmätyöt vaikuttivat kurssin loppuarvosanaan. Läsnäolopakon vuoksi omia reissuja ei voinut suunnitella yhtä joustavasti kuin Suomessa.
Kurssit sisälsivät vaihtelevasti joko viikottaisia kotitehtäviä (jotka veivät noin 2-6h) tai kerran kuukaudessa palautettavia isompia tehtäviä (kuten esseitä, kirjallisuuskatsauksia, raportteja). Kotitehtävät olivat pääasiassa yksilötöitä, mutta opetuskerroilla osallistuttiin paljon ryhmätöihin paikan päällä. Kurssien lopussa pidettiin loppukokeet, jotka kestivät noin 2h kappale. Kokeet olivat melko työläitä ja vaativia, joten asiat oli osattava hyvin läpipääsyä varten. Kokeita ei ollut mahdollista uusia, vaan ensimmäisen kerran suoritus jäi voimaan.
Arvosanat
Kurssin arvosana usein koostui esim. 20% ryhmätöistä, 20% kotitehtävistä, 10% tunnin alussa tehdyistä testeistä ja 50% lukukauden lopussa olevasta kokeesta. Opiskelu oli tiukemmin aikataulutettua, läsnäolopakollista opetusta oli enemmän ja arvosanat määräytyivät koko lukukauden aikaisen suoriutumisen mukaan eikä yhden loppukokeen perusteella. Lukuvuoden lopussa vaihtoyliopistolta saadaan todistus tehdyistä kursseista ja niiden arvosanoista. Nämä arvosanat eivät kuitenkaan “käänny” Helsingin yliopistolle, ja weboodista saadussa opintosuoritusotteessa ne näkyvät arvosanalla “hyväksytty” (sillä oletuksella että kurssi on mennyt läpi tietenkin).
Opiskelijaelämä Melbournessa
Kerhot ja järjestöt
Sekä yliopisto että opiskelijoiden asuntolat järjestivät paljon erilaisia tapahtumia, jotka olivat erinomainen tilaisuus tutustua toisiin opiskelijoihin (etenkin vaihtareihin). Yliopistolla oli useita erilaisia kerhoja, joista takuulla löytyy jokin mieluinen kaikille. Esimerkiksi lukuisille eri urheilulajeille, elokuvien tai valokuvaamisen harrastamiselle, ruoalle ja viinille, kielien opiskelulle, käsitöille, kirjallisuudelle ja monelle muulle harrastukselle oli omat kerhonsa. Kerhojen jäsenmaksu vaihteli välillä 2€-10€. Yliopistolla oli myös oma maksullinen kuntosalinsa, joka sisäsi myös pääsyn uima-altaille ja lukuisille ryhmäliikuntatunneilla.
Yöelämä
Useat yökerhot pitivät teemailtoja keskiviikkoisin ja torstaisin, ja suuri osa opiskelijoista juhli arki-iltoina. Yökerhot sulkivat aikaisin (usein viimeistään kahdelta yöllä), ja jonossa tuli olla viimeistään klo 21.30 jos halusi sisälle ennen pahinta ruuhkaa. Yliopiston lähellä sijaitsi myös useita baareja ja yökerhoja (kuten esimerkiksi Worker’s club ja Prince Alfred) joissa vietettiin viikottain epävirallista opiskelijoiden iltaa (eli toisinsanottuna juomat olivat halpoja ja suuri osa yliopiston opiskelijoista saapui baariin klo 9 aikaan viettämään iltaa).
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Kustannukset ja hintataso
Australia on hintatasoltaan melko kallis. Vuokra lähellä keskustaa oli aina kallis. Ruokaan tulee myös menemään paljon rahaa eikä super-halpoja vaihtoehtoja ole. Kannattaa alussa katsastaa eri kauppojen hintoja ja tehdä omaa vertailua; esimerkikisi yksi tuote saattaa olla Coles’issa halvempi, toinen Woolworths’issa. Yleisesti halvin kauppa oli Aldi, mutta ne olivat myös harvinaisempia. Vihannesten ja hedelmien ostaminen oli usein edullisempaa markkinoista (esim. yliopistoa lähellä olevalta Queen Victoroa’s Market’ilta). Markkinoilta ostetut tuoretuotteet kuitenkin sisälsivät vähemmän säilöntäaineita ja pilaantuivat nopeammin, minkä vuoksi ruokailut tuli suunnitella etukäteen.
Sää ja pukeutuminen
Melbournen talvi (kesäkuu–elokuu) yllätti todella kylmyydellänsä. 10 astetta tuulisessa Melbournessa tuntuu paljon kylmemmältä kuin 10 astetta Helsingissä. Itse pakkasin mukaani lähinnä kevyempiä syksy- ja kevättakkeja, ja jouduin jo ensimmäisellä viikolla ostamaan kunnollisen lämpimän takin. Sisälämmitys ei myöskään ole samalla tasolla kuin Suomessa, joten on hyvä pakata mukaan myös huppareita, huiveja, hanskoja, pipo ja villasukkia. Nämä olivat pelastus! Yöllä lämpötila laski pahimmillaan jopa pakkasen puolelle; heräsimme yhtenä aamuna elokuussa katsomaan auringonlaskua vuoren huipulta, ja silloin lämpötila näytti -4. Minulla oli lämmin takki, huppari, neule ja hanskat ja silti olisin kaivannut lisää vaatetta.
Syyskuun lopusta alkaen sää alkaa lämmetä nopeasti. Melbournessa sää vaihtelee rajusti ja peräkkäisten päivien välillä lämpötila heitteli jopa 15-20 astetta! Sateet olivat melko rankkoja (etenkin talvella) ja kesällä lämpötila nousi yli 35 asteen. Melbournessa on siis varauduttava kaikkiin mahdollisiin sääoloihin. Australian aurinko polttaa – siis todella polttaa – joten ihon suojaamisesta aurinkorasvalla ja esim. huiveilla kannattaa pitää hyvää huolta. Kesällä päähineelle tulee takuulla paljon käyttöä. Melbournessa aurinko ei toki ollut yhtä vahva kuin muualla Australiassa, mutta sekin osasi polttaa hyvin salakavalasti, eikä sitä usein huomannut kuin vasta jälkikäteen ihon muuttuessa kirkkaan punaiseksi.
Sopeutuminen
Kuten varmaankin aina ulkomaille muuttaessa, myös Melbournessa tuli koettua pieni kulttuurishokki. Useat toiset opiskelijat olivat Aasiasta kotoisin (suurin osa Intiasta tai Kiinasta), jolloin huomasin että monet käyttäytymistavat jotka olivat itselleni itsestäänselvyys saattoivat olla hyvinkin erikoisia toisille (ja päin vastoin). Itse olin kuitenkin niin innoissani kaikesta uudesta ja jännittävästä, että intoni tuntui ylittävän shokin ja koti-ikävän. Suuri osa ystäväporukastani oli vaihto-opiskelijoita eri puolilta maailmaa, joten olimme kaikki ikään kuin samassa veneessä. En siis kokenut itseäni ulkopuoliseksi tai erityisen oudoksi heidän kanssaan, mikä varmasti helpotti yhdessäoloa ja sopeutumista.
Matkustaminen
Tein ystävieni kanssa paljon reissuja viikonloppuisin sekä väliviikkoina (kun yliopistolla ei ollut paljoa pakollista läsnäoloa). Jäin myös matkustamaan Kaakkois-Aasiaan, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan kahdeksi kuukaudeksi koulun loppumisen jälkeen. Vierailimme useissa Melbournen lähialueen kansallispuistoissa (kuten Grampians tai Wilsons Prom), Sydneyssä, Perthissa, Queenslandissa, Tasmaniassa sekä Länsi-Australiassa. Lisäksi matkustimme Balille, Kambodzassa, Thaimaassa ja Singaporessa. Lennot Australian sisällä eivät ole kovinkaan halpoja, joten niihin on syytä varata runsaasti rahaa. Myös majoitus, auton vuokraaminen sekä muut matkustuskulut olivat melko korkeat Australiassa ja Uudessa Seelannissa.
Sää vaihtelee suuresti eri paikkojen välillä; esimerkiksi maan pohjois-osiin on syytä mennä toukokuun ja elokuun välillä, sillä paikalliseen kesäaikaan sinne ei ole enää asiaa kuumuuden vuoksi. Itseäni harmittaa kovasti, etten tajunnut matkustaa Uluruun ennen kuin sää lämpeni liikaa. Suosittelen siis suunnittelemaan mahdollisia matkustussuunnitelmia mahdollisimman ajoissa, jottei jokin paikka jää näkemättä sesongin sääolosuhteiden vuoksi.
Tärkeintä vaihdossa on pitää hauskaa ja nauttia! Se on aivan ainutlaatuinen kokemus, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Suosittelen lämpimästi ylittämään omia mukavuusrajoja, olemaan aktiivinen, tutustumaan ihmisiin mahdollisimman monesta eri paikasta ja ennen kaikkea tekemään sitä mistä saa itselleen parhaat muistot mukaan!
Onnea matkaan! 🙂