Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Hakuprosessi sujui ongelmitta. Sen jälkeen, kun olin saanut yliopistolta päätöksen nominoinnista ja ottanut paikan vastaan, yliopisto lähetti tietoni Milanoon. Ei mennyt kauaa, kun sain sieltä vastauksen ja ohjeet paikallisen haun tekemiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti yhden lomakkeen täyttämistä. Lomakkeella ilmoitettiin saapumis- ja lähtöpäivät ja valittiin samalla haluaako yliopiston asunnon vai ei ja haluaako osallistua italiankielen kursseille ja jos niin, mille tasolle. Tästä olisiko ollut kuukauden päästä tuli vahvistus vaihdosta, yliopiston käyttäjätunnukset, todistus opiskelijastatuksesta ja Erasmus-vaihdosta ja tarkemmat ohjeet asunnon hankkimiselle.
Asunnon hankkiminen käytännössä tarkoitti sähköpostin lähettämistä asuntoyksikköön, josta tuli tarkemmat ohjeet ja linkki asunnonvalintasivulle. Tänne sivulle kirjauduttiin yliopistolta saamilla tunnuksilla, valittiin asuntola ja hyväksymisen jälkeen asunnon numero tuli välittömästi järjestelmästä. Päivämäärät siirtyvät hakemuslomakkeelta. Tästä tuli vahvistus sähköpostiin ja ohjeet ensimmäisen kahden kuukauden vuokran maksamiselle. Samalla sain sähköpostiini asuntolan sisäänottokirjeen (Lettera d’ammissione), jolla sain avaimet asuntolaan.
Tämän jälkeen tehtäväksi jäi enää ostaa menolento, tehdä osoitteenmuutokset ja -siirrot, tehdä tarvittavat ilmoitukset Kelalle, järjestää oman asunnon kohtalo vaihdon ajaksi ja järjestellä matkavakuutus. Yliopisto edellyttää vakuutuksen olemassaoloa. En osaa sanoa tarkoittaako tämä sitä, että riittäisi, että ilmoittaa kuuluvansa Suomen sosiaaliturvaan vai tarkoittaako tämä erillistä matkavakuutusta. Minulla joka tapauksessa oli erillinen matkavakuutus, samoilla ehdoilla kuin mille tahansa muullekin matkalle.
Pakkaamisen aloitin edeltävänä viikonloppuna. Pakkasin ensin olennaisimmat, jonka jälkeen punnitsin laukun ja totesin, että sinne mahtuu vielä vaikka mitä ja otin sitten muutamia kirjoja ja muita ei niin oleellisia asioita. Monta asiaa jätin myös sen varaan, että ostan paikanpäältä. Näitä oli mm. keittiötarvikkeet.
Mukaan tulee ottaa useita passikuvia paperisessa muodossa! Itsellä oli sellainen perus 6 kpl paketti ja se riitti hyvin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Milanoon saavuttuani suuntasin ensin kentältä keskustaan. Saavuin junalla päärautatieasemalle ja suuntasin heti ensimmäiseksi ATM Pointille eli paikallisen HSL:n palvelupisteelle hankkiakseni matkakortin. Näytin saamaani todistusta, jolla sain opiskelijastatuksen itselleni. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen sain kortin heti mukaani, jolla oli opiskelijan kuukausilippu. Lippu maksaa 22€ kuukaudessa ja kelpaa koko Milanon urbaanin alueen (erittäin laaja keskusta) matkoihin.
Tästä jatkoin julkisilla kulkuvälineillä ja uudella hienolla kuvallisella matkakortillani kohti asuntolaa. Tänne päästyäni annoin heille lettera d’ammissionen ja lisäksi näytin henkilötodistuksen ja annoin yhden passikuvan liitettäväksi heidän arkistoonsa.
Minulle oli seuraavalle päivälle varattu tapaaminen yliopiston Erasmus-koordinaattorin kanssa. Tämä oli ilmeisesti vain muodollisuus sillä tapaaminen kesti n. 5 minuuttia ja sain opiskelijakorttini mukaan, jota tarvitaan erittäin harvoin.
Byrokratia oli toisin sanoen todella yksinkertaista. Joissakin paikoissa kysytään codice fiscalesta. Tämä veronumero on paikallinen henkilötunnus. Itse pärjäsin jättämällä kaikki kohdat tyhjiksi, joissa tätä kysyttiin (esim. matkakorttihakemus). Tämän saa hankittua etukäteen joko Italian suurlähetystön kautta tai sitten ilmeisesti paikallisista väestökirjanpitotoimistoista (Anagrafe).
Asuminen
Asuin yliopiston asuntolassa soluasunnossa. Minulla oli oma huone ja kaksi kämppistä. Jaoimme keittiön ja kylpyhuoneen. Asuntolassa oli lisäksi pyykkitupa, jossa on pesukoneita ja kuivausrumpuja, joiden käyttö maksaa 1€/kone/kerta. Lisäksi asuntolassa on tv-huone, opiskeluhuone/”kirjasto” ja kahvi- ja välipala-automaatti.
Asuntolassa on 24h vastaanottovirkailija, jolle mm. jätetään avaimet lähtiessä ulos ja tämä vastaanottaa myös tulevan postin. Vastaanotossa on lisäksi mahdollisuus tulostaa ja kopioida.
Asuntolaan saa tuoda vieraita korkeintaan kaksi kerrallaan. Nämä tulee kirjata vastaanotossa olevaan rekisteriin ja heidän tulee jättää jotain pantiksi, jotta he lähtevät pois vierailuaikojen puitteissa. Vieraita sai olla kello 9 ja puolenyön välillä. Yöksi ei siis esimerkiksi saa jäädä.
Vuokra maksetaan kortilla ja linkki tätä varten tulee kuukausittain yliopiston sähköpostiin. Mikäli valitsee toisen vaihtoehdon, joka on tarjolla (tilillepanolomake), vuokra pitää käydä maksamassa käteisellä pankin konttoriin. Mukaan pitää ottaa tulostettu lappu.
Kuva huoneesta
Opiskelu ja opetus
Opiskelu on melko paljon rennompaa kuin Suomessa. Milanossa ei ole jaksoja vaan samoja kursseja opiskellaan koko kevät. Opetus tapahtuu ympäri Milanoa. Oikeustieteellisen opinnot tapahtuivat pääasiassa yliopiston päärakennuksella Via Festa del Perdonolla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun varaa asuntolaa.
Luennot olivat n. 1,5 tunnin mittaisia pääosin. Aika on ilmoitettu kahtena tuntina (esim. 12.30-14.30), mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luento päättyy klo 14 ja alkaa kun opettaja tulee. Italiassa on erittäin yleistä, että opettaja tulee myöhässä (parhaimmillaan 35 min). Jotkut opettajat pitävät luentonsa kuitenkin tappiin eli ilmoitettuun loppumisaikaan saakka.
Materiaalit tulivat saataville Ariel-alustalle. Alussa englannin aksenttiin tottuminen vei hetken, mutta sen jälkeen luentojen seuraaminen oli helppoa. Toki uutta termistöä tuli valtavasti. Opetusmenetelmät vaihtelevat hirveästi opettajasta riippuen. Oli enemmän ja vähemmän osallistavaa. Lisäksi vierailevia professoreja oli runsaasti. Luennoilla on lisäksi läsnäolopakko 60-80%:iin saakka.
Yhden kurssin loppukoe oli 10-20-sivuinen essee, jota voi kirjoittaa koko kurssin ajan, yhdellä kirjallinen koe, kahdella suullinen koe. Suulliset kokeet ovat pääsääntö Italiassa.
Italian kielen opetus tapahtui iltaisin kahtena päivänä viikossa. Ennen opetuksen alkamista opiskelijoille teetettiin tasokoe, jonka perusteella opiskelijat jaettiin ryhmiin. Opetus meillä perustui todella vahvasti siihen millä tasolla opiskelijat olivat ja mitä kukin osasi tai ei osannut. Lopussa on tasokoe, jolla katsotaan, onko opiskelija oletetun mukaisesti siirtynyt seuraavalle kielen osaamisen tasolle. Itse olin tasolla A2 ja opetus tapahtui italiaksi.
Kuva yliopistolta
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Italiassa englannin kielen osaaminen on melko kiven alla. Milanossa kuulemma puhutaan parasta englantia. Italian kielen osaaminen ei ole muodollinen edellytys, mutta suuri suositus. Asuntolassa henkilökunta ei puhu englantia lähes ollenkaan ja suurin osa ilmoituksista seinillä on italiaksi. Moni käytti Google Translateria tarvittaessa kommunikoinnissa henkilökunnan kanssa.
Ennen lähtöä saat lisäksi viestiä ESN:ltä (Erasmus Student Networkilta). Tähän kannattaa liittyä, sillä jäsenkortilla saa paljon alennuksia ja muita etuja. ESN:n toimintaan kannattaa muutenkin osallistua aktiivisesti. He tarjoavat kaikkea biletyksestä aina kaupunkikierroksiin ja muihin akateemisempiin tapahtumiin. Lisäksi heidän kauttaan voi hankkia itselleen ESN Buddyn. Tämä on eräänlainen henkilökohtainen tutori, jonka kanssa voi harjoitella italian kieltä, kysyä neuvoa missä vaan paikallisessa ongelmassa. Itse harjoittelin Buddyni kanssa italiaa ja lisäksi kysyin neuvoja mm. luokkahuoneiden löytämisessä ja Italian yleisten julkisen liikenteen lakkojen merkityksestä.
Tarkista puhelinliittymäsi ja nettisi toimivuus Italiassa. Itselle riittii hyvin Suomen liittymä enkä tarvinnut paikallista liittymää. Sama asia oli pankin suhteen. Kansainväliset pankkikortit (Visa, Mastercard ym.) hyväksytään monessa paikassa, mutta silti käteistä olisi hyvä olla aina mukana.
Italia varmasti on mielenkiintoinen kohde lähteä vaihtoon! Italiasta lähtee kokemusta rikkaampana ja näkee maailmaa ja etenkin Suomen erilaisessa valossa!
Kuva Milanon Duomon katolta