Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija
Ennen lähtöä
Kun marraskuussa 2018 sain varmistuksen hyväksymisestä Bergenin yliopistoon, olin hyvin iloinen ja helpottunut. Tähän asti oli kaikki Helsingin yliopiston puolelta toiminut kätevästi ja nopeasti – olinhan aloittanut hakuprosessini jo maaliskuussa samaisena vuonna. Saatuani hyväksymissähköpostin Bergenistä oli kuitenkin vielä odotettava joulukuun puoleenväliin asti, sillä vasta silloin sain varmistuksen kurssipaikoista. Joulukuussa liityin myös Bergenin vaihto-opiskelijoille tarkoitettuun Facebook-ryhmään, jossa sai hyvin vertaistukea jo ennen lähtöä.
Kaikki byrokratia sekä Helsingin että Bergenin päässä toimi saumattomasti. Joissain tilanteissa olin epävarma jostain (esimerkiksi millä kielellä voisin kirjoittaa tentit, kun opiskelin kurssit norjaksi), mutta tilanteet selvisivät heti, kun vain viitsi kysyä ja selvittää. Vastauksen sai aina nopeasti.
Byrokratian suhteen Pohjoismaat ovat helppoja vaihtokohteita, sillä Suomesta vaihtoon lähtevän ei tarvitse tehdä paikan päällä oikeastaan mitään byrokratiaan liittyvää. Norjaan tullessani ei minun siis tarvinnut ilmoittautua poliisille eikä kaupungin asukkaaksi. Asiaan vaikutti myös tietysti se, että oleskelun kesto oli alle kuusi kuukautta. Ennen vaihtoa minun tarvitsi ainoastaan ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle vaihdosta ja hakea ulkomaan opintotukea ja asumistukea, sekä ilmoittaa postille ja maistraatille osoitteen muutoksesta. Olin myös tehnyt opintosuunnitelman etukäteen valmiiksi ennen vaihtoon lähtöä ja saanut sen hyväksyttyä sekä Helsingin että Bergenin päässä.
Asunnon löytämisen suhteen kaikki sujui erittäin helposti. Kun on saanut hyväksynnän opiskelupaikasta Bergenin yliopistossa, saa automaattisesti myös takeen asumisesta. Vaihtoehtoja löytyi paljon, ympäri Bergeniä. Itse päädyin valitsemaan vaihtoehdoikseni kolme soluasuntoa keskustasta. Onnekseni sain ensimmäisen toiveeni! Pelkäsin etukäteen, että asuminen Norjassa tulisi maan hintatason takia hyvin kalliiksi, mutta yllätyin tämän suhteen positiivisesti. Bergenin yliopiston opiskelijajärjestön tarjoamat opiskelija-asunnot oli hinnaltaan opiskelijalle sopivat, ja itseasiassa maksoin solustani vähemmän Bergenissä kuin mitä maksoin kimppakämpästä Helsingissä.
Ostin lentolippuni Bergeniin vasta, kun olin saanut viimeisenkin vahvistuksen vaihtoon lähtemisestä. Näin jälkeenpäin mietittynä tämä oli ehkä osaltani pieni virhe, sillä lentolippu oli kaksi viikkoa ennen lähtöä ostettuna hyvinkin kallis. Mukaan pakkasin yllättävän vähän vaatteita (sen verran kuin yhteen matkalaukkuun mahtui), lakanoita ja pyyhkeitä, kenkiä sekä tavaroita, joita käytän opiskellessa.
Vaihtokohteessa
Lukukausi Bergenissä (ja Norjassa ylipäätään) alkaa melko aikaisin uudenvuoden jälkeen, joten lensin vaihtokohteeseeni jo 3. tammikuuta. Heti seuraavana päivänä oli yliopiston yhden päivän perehdytys, joka oli yhteinen kaikille Bergenin yliopiston uusille vaihto-opiskelijoille. Jo täällä pelkoni yksinjäämisestä karisi, sillä kaikki oli hyvin helposti lähestyttäviä. Siis jo toisena päivänäni uudessa maassa sain uusia ystäviä, josta olin ja olen todella iloinen.
Oltuani aikaisemman lukukauden tuutorina Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, olin yllättynyt, ettei Bergenissä ollut minkäänlaista tuutoritoimintaa vaihtareile. Yliopiston puolelta ei muutenkaan järjestetty ohjelmaa opiskelijoille – ainoastaan lukukauden ensimmäisen päivän perehdytys. Muuten tapahtumat ja illanvietot, joihin osallistuin, oli muun muassa ESN (Erasmus Student Network) Bergenin, allekirjoitetun tai ystävien järjestämiä. Tämä ei minua kuitenkaan millään tavalla vaivannut, sillä alussa kavereita sai helposti ESN:n tapahtumista ja myöhemmin, ehkä kuukauden vaihdossa olon jälkeen, keksittiin vain omia menoja kavereiden kanssa.
Mitä opiskeluun tulee, oli se tavallaan aika erilaista kuin Suomessa. Koko kevät (tammikuusta toukokuuhun) koostui yhdestä jaksosta (kuin Suomessa taas kahdesta), ja koko jakson aikana kävin ainoastaan kaksi kurssia, jotka molemmat oli 15 opintopisteen kokonaisuuksia. Koska opiskelen Suomessa ruotsiksi ja äidinkieleni on ruotsi, sain mahdollisuuden opiskella Bergenissä norjaksi. Tämä tuntui aluksi jännittävältä ja pelottavalta, mutta ensimmäisten luentojen jälkeen olin jo päässyt hyvin menoon mukaan. Koin myös, että jouduin Bergenissä opiskelemaan paljon enemmän kuin Helsingissä, mutta tämä riippuu varmaan ihan omasta aineesta. Opetus oli mielestäni korkealaatuista ja siinä mielin samanlaista kuin Suomessa, että opiskelijat koetaan yhdenvertaisiksi opettajien kanssa ja heitä voi kutsua etunimellä ja sinutella.
Itse kampus Bergenissä on aivan ihana. Se muistuttaa osin Helsingin yliopiston keskustakampusta, sillä se koostuu vanhoista taloista keskustan keskellä. Luennot olivat siis hyvin ympäri koko kampusta, eikä aina vaan samassa tilassa. Yliopiston opiskelijajärjestö tarjoaa monipuolisesti eri palveluita, esimerkiksi kuntosaleja, uimahallin, kanttiineja, kirjakauppoja sekä asuntoja. Näitä palveluita suosittelen ehdottomasti hyödyntämään, sillä hinnat ovat kohdillaan ja siellä voi tavata paljon muita opiskelijoita.
Opiskelun ohessa
Opiskelun ohessa Bergenissä tein aika paljon kaikenlaista. Vaihdon alussa, kun kaikki oli uutta ja se jännitti, tunsin, että olisi helpompaa, jos vain keksisin ja suunnittelisin paljon tekemistä niin, etten jäisi yksinomaan huoneeseeni. Olen iloinen, että päätin näin, sillä olen varma, että tätä kautta tutustuin suurempaan määrään ihmisiin ja löysin oikeasti hyviä ystäviä sekä tietenkin näin paljon. Kävin muun muassa viikonloppureissulla Stavangerissa, uuden vaihtarikaverin kanssa Barcelonassa ja tenttien jälkeen Lofooteilla. Innostuin myös kovasti vaeltamisesta – onhan kuitenkin Norjassa (ja Bergenissä) tähän uskomattomat mahdollisuudet – sekä kuntosalilla käymisestä. Jälkikäteen ajateltuna olisin kuitenkin vaihdon loppupuolella voinut säästää enemmän aikaa vaan oleskeluun, kun solu tuntui kodilta ja ystäviä oli ympärillä.
Olen hyvin onnekas siinä, että löysin nopeasti omannäköisen kaveriporukan. Yhdistävä tekijä oli, että me kaikki asuimme keskustassa, jolloin oli aina helppo, lyhyelläkin varoitusajalla, keksiä yhteistä tekemistä; laitoimme ruokaa, kävimme vaelluksilla, teimme reissuja sekä kävimme salilla tai menimme juhlimaan.
Mitä Norjan hintatasoon tulee, olin yllättynyt, miten helposti tietyissä menoissa pystyy säästämään. Koin esimerkiksi, että ruokakauppojen hinnat olivat melko samalla tasolla kuin Suomessakin, mutta muun muassa alkoholi ja konsertti- tai pääsyliput olivat huomattavasti kalliimpia. Bergenissä oli myös hyvät opiskelija-alennukset, tosin usein vain, jos raaskii kysyä.
Vinkkejä vaihtoon
Lopuksi ajattelin vielä kasata vähän vinkkejä vaihtoon lähteville.
- Jännitä, mutta älä liikaa. Pieni jännitys on hyvästä, ja se on luonnollista, kun oma elämä muuttuu kertaheitolla. Pidä kuitenkin mielessä, että yleensä aina kaikki sujuu hyvin. Norjalaiset ovat hyvin samanlaisia kuin suomalaiset ja kulttuuri muistuttaa suomalaista, joten tämän suhteen voit ainakin olla rennoin mielin.
- Ole avoin ja sosiaalinen. Tietenkin siinä määrin kuin se tuntuu luontevalta, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä pääset paljon helpommin piireihin sisään, kun vain uskallat heittäytyä vähän enemmän kuin normaalisti.
- Valmistaudu rahallisesti. Kaikki vaihtoon lähtevät tietävät varmasti, että vaihdossa kuluu rahaa, mutta säästä hieman ylimääräistä. Itse ajattelen, että vaihtoon lähdetään vain kerran (tai kaksi), joten mieluummin käytän hieman enemmän rahaa kuin että kadun jälkeenpäin, että jätin jotain tekemättä.
- Keksi tekemistä. Varsinkin vaihdon alussa voi helposti tuntea yksinäisyyttä, ainakin itse tunsin. Silloin pahin asia, mitä voi tehdä on, että jää yksin omaan huoneeseensa. Lähde ulos, mene vaikka kävelylle, vaeltamaan tai soita kaverille, niin olo helpottuu!
- Muista nauttia. Itselläni meni alussa paljon aikaa hukkaa siihen, kun mietin, milloin olen taas Suomessa ja mitä kaikkea teen taas, kun olen Helsingissä. Ikävä koti-Suomeen kertoo tietysti siitä, että on tyytyväinen omaan arkeensa, mutta jos jättää nauttimatta hetkessä, sitä katuu Suomessa! Ole siis läsnä ja muista, että Suomen arkeen palaat takaisin, mutta vaihtokohteen et.
- Älä unohda Suomea kokonaan. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei unohda perhettään ja ystäviään Suomessa täysin. Muista olla yhteydessä ja kysyä kuulumisia. Muutenkin on hyvä olla unohtamatta ”normaalia” elämää Suomessa, sillä sanotaanhan, että pahin kulttuurishokki tulee, kuin saapuu takaisin kotimaahan.