Humanistisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Tein oman vaihtohakemukseni keväällä 2017 viimeisenä mahdollisena päivänä. Kaikki alkoi tuntua todelliselta vasta kesällä 2017, kun sain vahvistuksen Würzburgin yliopistolta minun olevan valittu opiskelemaan siellä syyskuusta 2017 heinäkuuhun 2018. Suomen päässä täytyi ainakin tehdä selvitys kelalle ja muuttoilmoitus. Myös vakuutukset ja puhelinliittymät täytyi katsoa kuntoon. Saksaanlähtijöille suosittelen pitäytymään suomalaisessa operaattorissa, sillä saksalaiset ovat usein kalliimpia. Jotta asiat sai pysymään järjestyksessä ja kaikki tuli hoidettua, tein ennen lähtöä lukuisia to do- listoja.
Kun lähtö alkoi lähestyä, alkoi tuntua siltä, kuin en haluaisi oikeastaan edes lähteä. Ystäväni ja perheeni rohkaisivat minua, mutta silti en ollut lähtöpäivänä innoissani, lähinnä kauhusta kankeana. Lähdin matkaan sillä asenteella, että annan itselleni anteeksi mahdollisen mokailuni lentokentällä, olinhan aika kokematon lentämisen kanssa. Tiesin, että vaikka hetkeksi eksyisin lentokentälle Frankfurtissa, joku päivä pääsisin kyllä Würzburgiin asti, eikä kyseessä ole maailman loppu.
Saapuminen
Frankfurtiin selvittyäni täytyi vielä löytää oikea bussipysäkki. Päädyin olemaan neljä tuntia Frankfurtin lentokentällä pyörimässä, oikeaa pysäkkiä etsien. Ensimmäisellä löytämälläni bussipysäkillä oli nuori nainen, jolta rohkeasti kysyin neuvoa. Selvisi, että hänkin oli eksyksissä, mutta etsi samaa bussipysäkkiä kuin minäkin.
Neljä tuntia lentokentällä naisen kanssa pyörittyäni, meitä oli pian kasautunut jo pieni joukko eksyneitä bussipysäkin etsijöitä. Kyselimme suunnilleen kaikilta neuvoa ja menimme shuttlebussilla terminaalista toiseen, kunnes lopuksi me kaikki pääsimme oikeisiin busseihimme. Bussipysäkkien sekavuus johtui poikkeuksellisesta järjestelystä lentokentällä. Vastaavissa tilanteissa suosittelen pitämään pään kylmänä. Vastoinkäymisiä voi tulla vastaan jo lentokentällä. Niistä pääsee kyllä yli ja lopuksi koko ongelma voi olla vain hauska muisto.
Asuminen
Würzburgin yliopiston (Studentenwerk Würzburg) kautta tarjotaan myös vaihtareille edullisia asuntoja: yksiöitä, sekä 1-5 kämppiksen soluasuntoja. Asunnon sijaintia ja tyyppiä saa toivoa, ja asuntoloita sijaitseekin eri kampusten ja keskustan lähettyvillä. Asuntoloissa asuu sekä vaihtareita että paikallisia, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Asunnon voi vuokrata jo ennen varsinaisia opintoja alkavan kuukauden mittaisen kielikurssin ajaksi, ja Studentenwerk:iä voi pyytää vuokraamaan elokuun osalta asunnon eteenpäin, jos haluaa lähteä Suomeen jo heinäkuussa.
Halusin kuitenkin hankkia asuntoni itse: halusin päättää missä se sijaitsee ja kenen kanssa asun. Liityin kaikkiin mahdollisiin Würzburgin Facebook ryhmiin ja sivustoihin, joilta asuntoa voi hakea. Erityisesti suosittelen www.wg-gesucht.de ja www.wg-suche.de.
Saksassa myös yksityiset kimppakämpät ovat yleisiä, ns. ”WG”:t. Kimppakämppiä löytyy opiskelijoille Saksasta joka lähtöön: on kämppiä joissa arvostetaan omaa tilaa ja joskus etsitään kämppistä melkein kuin ystävää ja kaikkea siltä väliltä. Kimppakämpissä jo asuvat valitsevat usein tulevan kämmpiksensä itse. Ollaan todella tarkkoja kuka huoneessa tulee asumaan ja järjestetään esimerkiksi ”näyttöjä” kiinnostuneille. Siellä mahdollinen kämppisehdokas pääsee näkemään asuntoa ja toisaalta asunnossa jo asuvat saavat ensikuvan potentiaalisesta kämppiksestä.
Aloitin asunnonhaun itse heti kun sain Würzburgilta vahvistuksen, että minut oli valittu. Aika kului ja asunnon löytyminen alkoi tuntua mahdottomalta, vaikka olin päässyt muutamaan skype-haastatteluun. Kuitenkin yksi opiskelija otti minuun yhteyttä ja tarjosi huonetta yhdeksi kuukaudeksi, jonka aikana minun oli helpompi etsiä uutta huonetta Saksasta käsin. Kun olisin jo Saksassa, pääsisin osallistumaan näyttöihin ja minun ei tarvitsisi vaatia skypehaastatteluja. Päätin ottaa tarjouksen vastaan.
Saksasta käsin asunnon löytäminen oli helpompaa. Älä siis säikähdä, jos et saa heti asuntoa pitkäksi aikaa, vaan tartu myös lyhyempiin tarjouksiin ja panosta asunnon etsimiseen paikan päällä lisää. Mitä vuokraan tulee, yksi huone keskustan kupeessa kimppakämpässä oli 300-350 euron paikkeilla. Itse ystävystyin kämppikseni kanssa ja pidämme vieläkin yhtyettä. Paikallinen kämppis oli muutenkin kullan arvoinen, pääsin näkemään paikallisten elämää ja mukaan paikallisiin juhlapyhiin. Häneltä myös pystyi kysymään käytännönneuvoja ongelmiin.
Alkubyrokratia
Würzburgissa ensimmäisten päivien aikana kävin ensin ilmoittautumassa yliopistolle. Sähköpostissa oli tarkat ohjeet mitä tarvitsin mukaan ja minne minun tulisi mennä. Ilmoittautumista ei voinut tehdä netissä, vaan piti raahautua paikan päälle. Mukaan tarvitsi mm. passikuvia, henkkarit, kuitin että oli maksanut semesterimaksun ja muitakin papereita. Jos kaikki oli mukana, oli ilmoittautuminen suhteellisen vaivaton. Muutaman viikon kuluessa sai opiskelijakortin, joka toimi myös bussikorttina ja jolla maksettiin yliopiston ruokalassa.
Myös meille tyypillinen muuttoilmoitus piti tehdä paikanpäällä. Kaupungin ”Rathaus” oli paikka, jonne täytyi mennä aamusta alkaen jonottamaan. Siellä ylös otettiin kuka olen, miksi olen Saksassa, olenko kirkossa ja kuinka kauan aion olla, sekä tietenkin osoite. Aina osoitteen muuttuessa ja kun muutti takaisin Suomeen, täytyi käydä uudestaan paikan päällä ilmoittamassa tilanteesta.
Vaikka tuntui hieman turhauttavalta aina mennä moisten asioiden takia paikan päälle, olivat ne loppujen lopuksi helposti hoidettavissa. Itselleni hankalampaa oli ilmoittautua yliopiston kursseille. Aloitin monta kurssia ja karsin semesterin aikana sellaisia kursseja, jotka eivät sopineetkaan minulle. Learning Aggreementin muutoksiin kannattaakin siis henkisesti valmistautua.
Opiskelu
Kurssien suhteen Würzburgin yliopisto oli ymmärtäväinen. Pystyin esimerkiksi soveltamaan kursseja ja valitsemaan kuinka monta opintopistettä tarvitsen ja opettajat antoivat tehtäviä sitten sen mukaan. Teimme suhteellisen paljon kotona tehtäviä kirjoitelmia ja tutkimuksia tenttien sijaan. Se sopi minulle, sillä en ole suurin tenttien fani. Usein kuitenkin myös tentin tekeminen oli mahdollista jos halusi. Joskus voi jopa tehdä molemmat ja tienata näin enemmän opintopisteitä.
Kurssit koostuvat usein luennosta, tutoriumista ja harjoituskerrasta. Näitä on yleensä viikoittain ja itse voi valita mihin osallistuu. Jokaisesta saa erikseen opintopisteitä. Esimerkiksi jos käyt kaikilla luennoilla saat kaksi opintopistettä, jos lisäksi harjoituskerroilla, se on toiset kaksi ja tutoriumista yksi. Eli joskus jopa pelkällä läsnäololla oli mahdollista saada 5 opintopistettä. Itselläni oli yksi tälläinen kurssi, johon tein vielä kaikkien näiden lisäksi tentin, josta sain 8 opintopistettä. Näin kasasin yhdestä kurssista 14 opintopistettä.
Würzburgissa oli paljon kirjastoja ja itse vietin niillä paljon aikaa. Erikoista suomalaisiin kirjastoihin verrattuna oli se, ettei sisälle saanut mennä takki päällä ja tavaroita sisään sai viedä vain läpinäkyvässä muovipussissa. Aluksi kummastutti jättää tavarat aina ulkopuolelle lukittaviin kaappeihin, mutta lopuksi systeemiä oppi arvostamaan.
Opettajien kanssa tuli myöskin olla hieman tarkempi, kuin olin Suomessa tottunut. Jos satuin näkemään opettajan yliopistolla työhuoneellaan (ovi apposen auki), ei se tarkoittanut sitä, että saisi mennä koputtamaan ja kysymään vaikkapa johonkin kurssiin liittyen. Jokaisella opettajalla oli tarkkaan määritelty ”Sprechstunde”, joka oli pyhitetty opiskelijoiden kysymyksille.
Vaihtoelämä ja vinkit
Itselläni oli kyllä pieni alkushokki ja oman paikan löytäminen tuntui vaikealta, harkitsin jopa vaihdon lyhentämistä. Onneksi en luovuttanut vaan annoin Saksalle aikaa. Kannustan ehdottomasti pitämään esimerkiksi rakkaista harrastuksista kiinni myös vaihdossa jos mahdollista ja antamaan muutoksille aikaa. Parin kuukauden kuluttua tuntui jo siltä, etten halua koskaan palata Suomeen.
Vaihtarit pitivät Würzburgissa yhtä, ja muista vaihtareista oli todella helppoa saada uusia ystäviä ja piirit olivat melkoisen pienet. Itse halusin kuitenkin olla tekemisissä myös paikallisten kanssa ja tähän osuuteen oli nähtävä enemmän oma-aloitteisuutta. Paikallinen kämppis, oma-aloitteisuus ja harrastukset ovat tähän avain. Paikallisten avulla vaihtokokemus saa uuden ulottovuuden, kun vaihto ei olekaan vain sitä ”vaihtarielämää” omassa kuplassa, vaan pääse eritavalla mukaan paikallisiin tapoihin ja esimerkiksi juhlapyhiin, joita myös Baijerissa riittää.
Itse opin, että vaihto on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Itse osallistuin aktiivisesti projekteihin ja pyrin tekemään kaikkea sitä, mitä Suomessa en olisi tehnyt tai mikä ei ehkä olisi edes ollut mahdollista Suomessa. Osallistuin esimerkiksi ”Europa macht Schule”- nimiseen projektiin ja olin mukana järjestämässä paikallisia tapahtumia. Nämä ovat kaikki mahdollisuuksia, jotka täytyy itse kaivaa ja lähteä rohkeasti mukaan. Kukaan ei tule kotoota hakemaan. Kesäksi hankin Würzburgista myös ”minijob”:in paikalliselta kioskilta.