Vaihtokertomus, Uniwersytet Rolniczy (Krakovan maataloustieteellinen yliopisto), syksy 2017

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Maisemat Tatravuorilta Zakopanessa, Puolan ja Slovakian rajalla, olivat metsäopiskelijalle unohtumaton kokemus.

Ennen lähtöä

Hain Krakovan maataloustieteelliseen yliopistoon opiskelemaan metsätieteitä. Ajatus lähteä opiskelijavaihtoon syntyi spontaanisti – irtiotto kandiksi valmistumisen jälkeen kotimaan opinnoista tuntui vain houkuttelevalta. Pidin ulkomailla tehtäviä opintoja mahdollisuutena vahvistaa työelämässä ja opinnoissa tarvittavaa englannin kielen taitoa. Puolassa vaihtokohteena kiehtoi se, että maasta tai sen koulutusmahdollisuuksista oli hyvin vähän aikaisempaa kokemusta tiedekunnassamme.

Kun Helsingin yliopisto antoi puoltavan päätöksen vaihto-opinnoille, alkoi hakuprosessi kohdeyliopistoon. Kohdeyliopiston vaatimia dokumentteja olivat hakulomake, kopio henkilöllisyystodistuksesta, valokuva opiskelijakorttia varten, ja todistukset riittävästä englannin kielen taidosta (B2-taso) sekä voimassa olevasta sairasvakuutuksesta. Matkavakuutuksen solmiminen, ja Kelalta saatavan eurooppalaisen sairasvakuutuskortin tilaaminen kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen lähtöä.

Hakemuspapereiden lähettämisen jälkeen laadin opintosuunnitelman kohdeyliopiston kurssitarjonnan pohjalta. Metsäopinnoista löytyi useita kiinnostavia ja ainutlaatuisia aiheita. Kurssien järjestämisen kriteeri oli kuitenkin vähintään kuusi ilmoittautunutta opiskelijaa. Lähetin opintosuunnitelman sähköisesti yliopistolle, ja jäin odottamaan hyväksymiskirjettä ja lisätietoja opetuksen järjestämisestä. Elokuun lopussa tuli yllätysuutinen: Olin ainoa opiskelija, joka oli hakenut yliopistoon vaihto-opiskelemaan metsätieteitä.

Vaihtohaaveet eivät kaatuneet siihen, että englanninkieliset metsäkurssit peruttiin kokonaan. Kohdeyliopiston ystävällinen opintoneuvoja kehotti valitsemaan kursseja ympäristötekniikan laitokselta, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Paikallisesti tärkeät teemat näkyivät kurssivalinnoissani, jotka käsittelivät maaperän suojelua, vesistösuunnittelua ja uusiutuvia energialähteitä. Opintosuunnitelman hyväksyminen ja epäselvyyksien ratkaiseminen onnistuivat hyvin yliopiston opiskelijapalveluissa.

Vaihdon alku ja asuminen

Saavuin Puolaan jo kaksi viikkoa ennen lokakuun alussa tapahtuvaa lukukauden aloitusta tutustuakseni kaupunkiin ja hoitaakseni viranomaisasiat. Puolassa rekisteröityminen kaupungin asukkaaksi on pakollista, kun maassa viivytään yli 3 kuukautta. Rekisteröityminen tehdään ulkomaanasioiden virastossa, eikä asiointi edellytä muuta kuin riittävästi jonotusaikaa ja passin. Opiskelija-asunnot vapautuivat vasta juuri ennen lukukauden alkua, joten asunnoksi vuokrasin huoneen soluasunnosta asuntovuokrausyrityksen kautta. Suosittelen kuitenkin asumista yliopiston asuntolassa, joka oli siisti ja vuokratasoltaan erittäin edullinen. Merkittävin etu asuntolassa asumisessa on parempi mahdollisuus tutustua oman yliopiston vaihto-opiskelijoihin yhteisen vapaa-ajan vieton, ja esimerkiksi ruuan laiton, parissa.

Sopeutuminen uuteen ympäristöön oli helppoa. Krakovassa pärjää hyvin englannin kielellä, vaikka paikallisten kielitaito on usein puutteellista – pääasiassa nuoret puolalaiset puhuvat kuitenkin sujuvaa englantia. Aluksi ulkomailla asuminen tuntui pidennetyltä ulkomaanmatkalta, ja aika kului kulttuurikohteita ja nähtävyyksiä kiertäen. Kuitenkin pysyvämpi asuminen näkyi elämässä heti. Kotona kämppisten kanssa ratkaistiin asioita, kuten mistä hankkia kodin tarvikkeita, tai miten yhteisten tilojen kotityöt jaetaan. Kun ulkomaille kerran oli päässyt, piti suunnitella, miten vapaa-ajan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Parin viikon asumisen jälkeen arkeen tulivat mukaan vastaavat rutiinit, joita minulla oli Suomessa. Yksi esimerkki on uintiharrastus, jota varten Krakovasta löytyi hyvä uimahalli.

Opetus yliopistolla

Lukukauden alkaessa kaikkien kurssien aloitusaikataulu ei ollut vielä tarkentunut, joten koulu ei lähtenyt heti täysipainotteisesti käyntiin. Vaihto-opiskelijoille ei tehty omia tunnuksia koulun tietojärjestelmiin, vaan opinto-ohjaaja teki kurssi-ilmoittautumiset opintosuunnitelmien pohjalta opiskelijoiden puolesta. Englanninkieliset kurssit järjestettiin erikseen Erasmus-opiskelijoille, mikä hankaloitti tutustumista puolalaisiin opiskelijoihin. Opiskelu yliopistossa tapahtui yhdessä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Muut opiskelijat koostuivat pääasiassa espanjalaisista, ranskalaista ja turkkilaisista.

Kokonaisuutena opetus oli hyvällä tasolla, ja kurssien vaatima työmäärä oli mielekäs. Ryhmätöitä kursseilla ei tehty, mikä oli itselle pettymys. Tietotekniikkaa opetuksessa hyödynnettiin melko vähän, sillä kursseilla ollut esimerkiksi omia Moodle-sivuja. Laskuharjoituksissa oli käytössä vielä perinteinen piirtoheitin ja kalvot sekä liitutaulu. Opettajien englannin kielen taito vaihteli erinomaisesta tyydyttävään. Yhdellä kurssilla opettajan vaikeudet kommunikoida englanniksi laski myös opetuksen laatua. Luennoilla oli läsnäolopakko, mutta yksittäisiä luentoja sallittiin jätettävän väliin. Kaikista kursseista ei järjestetty tenttiä, mutta tällöin kurssien suorittaminen edellytti vähintään esityksen ja/tai harjoitustehtävien tekemistä. Kurssit arvosteltiin asteikolla 2.0-5.0, ja 3.0 oli läpipääsyn edellytys. Kahdella kurssilla järjestettiin retkiä Krakovan lähiympäristöön. Pääsimme tutustumaan vesivoimalaan, jätteenpolttolaitokseen ja erilaisiin jokisuunnittelukohteisiin.

Vinkkejä seuraaville vaihtoon lähteville

Opiskelijalle maan paras puoli lienee alhainen kustannustaso. Maassa rahayksikkö on Puolan zloty, jonka arvo on noin neljäsosa eurosta. Kärjistetysti sanottuna välillä tuntui jopa siltä, että ainoa muutos hinnoissa oli eri valuutta. Halpa hintataso kannattaa hyödyntää ravintoloissa ja kahviloissa. Mikään ei ole koleana talvipäivänä parempaa, kun nauttia annos kuumaa puolalaista Zurek-keittoa. Puolan ruokakulttuuri ei ole kuitenkaan erityisen rikas tai eksoottinen. Koulussa ei ollut varsinaista ruokalaa lounaslinjastoineen, joihin Suomessa olin tottunut. Yleensä kunnon lounas tuli korvattua koulun kahvilasta haetulla sämpylällä.

Parasta vaihto-opiskelussa oli uuteen kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen. Yliopisto ei järjestänyt opiskelijoille erikseen vapaa-ajan toimintaa, mutta vapaa-aika täyttyi omien ideoiden toteutuksen parissa. Krakova on kulttuurikaupunki täynnä nähtävää ja koettavaa. Halpa matkustaminen maan sisällä ja maan rajojen ulkopuolelle kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Kaupungissa oli halpa julkinen liikenne ja hyvät kulkuyhteydet esimerkiksi naapurimaiden pääkaupunkeihin. Suositeltavia ja suosittuja matkakohteita ovat maan pääkaupunki Varsova, vanha saksanaikainen kaupunki Wroclaw, ja tunteita herättävä keskitysleirimuseo Auschwitz. Ulkomaille pääsi kätevästi käymään bussilla tai junalla. Itse kävin esimerkiksi Tsekin Prahassa, Itävallan Wienissä ja Unkarin Budapestissä viikonloppumatkoilla. Talviaikaan teimme opiskelijaporukalla lasketteluretken Slovakiaan.

Opintokokemus antoi uutta näkökulmaa myös metsäalan opintoihin. Minulle unohtumattomia metsäkokemuksia olivat kansallispuistojen lehti- ja sekametsien, sekä Tatravuorten kirjanpainajatuhojen näkeminen. Tutustuminen maahan, jossa maatalous on vahva toimiala ja metsävarat ovat rajallisemmat, auttoi ymmärtämään suomalaisen metsäsektorin ainutlaatuisuutta.

Puolassa asumisen aikana en kohdannut erityisiä ongelmia. Kuitenkin Krakovassa on yksi huomionarvoinen seikka, joka lähtijän kannattaa ottaa huomioon. Ilmanlaatu kaupungissa vaihtelee paljon, ja erityisesti talvella lämmityskauden aikana ilmanlaatu voi olla huono. Jos sairastat hengitystiesairauksia, ilmanlaadun vaihtelu voi olla ongelma. Väliaikaisesta asumisesta kaupungissa ei pitäisi kuitenkaan koitua pysyvää haittaa terveydelle.

Vaihto-opiskelu oli ainutlaatuinen tilaisuus kehittää omaa osaamista kansainvälisessä ympäristössä. Puolalla on paljon enemmän annettavaa, kuin mitä Suomessa osataan ajatella. Puolassa talouskehitys on vahva, ja myös suomalaisilla yrityksillä on paljon toimintaa maassa. Vaihto-opiskelu oli ainutkertainen tapa yhdistää opinnot ja tutustuminen Puolan vaiheikkaaseen historiaan ja kehitykseen neuvostoajan jälkeen. Tulevaisuudessa suoritettu vaihto-opiskelu voi avata uusia työ- ja muita mahdollisuuksia niin Puolassa kuin kotimaassakin. Arvosanaksi kohdeyliopistolle annan peruskouluasteikolla kahdeksan, mutta vaihtokokemukselle täyden kympin!

Vaihtokertomus, Universidad de Valladolid (Espanja), kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valmistautuminen lähtöön

Valitsin Valladolidin kaikista Espanjan vaihtokohteista omakseni, sillä vaihtoni ykköstavoite oli oppia kieltä. Päättelin, että Valladolidissa puhuttaisiin mahdollisimman puhdasta castellanoa. Lisäksi Valladolid osoittautuikin kauniiksi, turvalliseksi, siistiksi kaupungiksi, jossa ihmiset ovat todella ystävällisiä. Valladolid on vaihtokaupunkina täydellinen, sillä se ei ole liian iso eikä liian pieni: kaupungille lähtiessä todennäköisesti törmää tuttuihin, mutta myös vaihtarivapaita, uusia ravintoloita ja baareja on helppo löytää. Kaupungista löytyy myös yllättävän monta museota, ja vielä viimeiselläkin viikolla huomasin eksyneeni sokkelokujilla. Kaupungista on myös helppo matkustaa bussilla tai junalla, ja löytyypä Valladolidista oma lentokenttäkin, josta pääsee halvalla Barcelonaan, Sevillaan tai Mallorcalle. Valladolidin yliopistoon vaadittiin espanjan B1-kielitaso. Koska olin oppinut kielen itsenäisesti, minulla ei ollut todistusta osaamisestani, mutta sain sellaisen helposti ottamalla yhteyttä Kielikeskuksen espanjan opettajaan. Hän järjesti minulle sekä kirjallisen että pienen suullisen kokeen, ja sain todistukseni. Espanjan kielitaitoa todella tarvitaan, sillä yllättävän harva osaa englantia, ja arjessa kaikki hoituu espanjaksi. Jo Suomen puolella kannattaa printtailla tarvittavia papereita ja käydä teettämässä paperisia naamakuvia, sillä niitä kysytään vähän joka paikasssa.

Ensimmäiset viikot ja fiilikset

Lensin Madridiin ja otin siellä junan (alle tunti, Alsa bussilla n. 2-3 tuntia), johon olin ostanut lipun jo etukäteen. Valladolidissa hauska taksikuski veti turistikierroksen kuultuaan, että kaupunki oli minulle uusi tuttavuus. Saavuimme myöhään perjantai-iltana, ja alakerran klubien jumputtaessa reggaeton biittejään itkin keittiössä väsymystä ja järkytystä keittiön likaisuudesta. Kunnon yöunien jälkeen jynssäsin koko keittiön, ja hankin Ikeasta omat ruokailuvälineet ja pari kasvia, jolloin asunto alkoi jo tuntua omalta. Alussa varmasti väsyttää ja mahdolliset vastoinkäymiset saattavat tuntua isoilta. Tunne kuitenkin tasaantuu hyvin pian.

Saavuin kohteeseen jo pari viikkoa ennen luentojen alkua. Siinä oli sekä hyvät että vähemmän hyvät puolensa: kaupunkiin ehti tutustua rauhassa ja omalla ajallaan, pystyi nukkumaan jännitystä pois pitkillä yöunilla, ja erilaisia käytännön asioita sai hoidettua pois alta ennen opiskelijamassojen saapumista. Orientaatiota, jossa tapaa muita vaihtareita, piti kuitenkin odotella viikko, ja aika meinasi välillä käydä pitkäksi. Orientaatioviikolla sosiaalinen elämä alkoi kuitenkin rytinällä: retkiä, bileitä, peli-iltoja ja muuta ohjelmaa joka päivä. Orientaatioviikon infotilaisuudessa sai kattavan listan siitä, mitä kaikkea pitää hoitaa, mm. asukkaaksi ilmoittautuminen poliisiasemalla (jonne piti mennä paikan päälle ensin varaamaan aika) ja opiskelijakortin hankinta.

Parque Campo Grande. Puistossa käyskenteli vapaana mm. riikinkukkoja.
Yksi monista kirkoista Valladolidissa.

Asuminen

Monessa Espanjan kohteessa asunnon löytäminen jää opiskelijan omalle vastuulle. Valladolidin yliopistolta sai pyytää apua asunnon etsintään, mutta koska opiskelija-asunnot ovat usein aika kortilla, kannattaa asunnon etsintä aloittaa myös yksityisellä puolella jo hyvissä ajoin Suomessa stressin välttämiseksi (en tiennyt ketään joka olisi saanut keväällä asuntoa yliopiston asuntolasta). Itse yritin ensin löytää yksiötä tai kaksiota jaettavaksi poikaystäväni kanssa, mutta jouduimme luopumaan suunnitelmasta, sillä kukaan ei suostunut vuokraamaan kokonaista asuntoa alle vuodeksi. Niinpä vuokrasimme kaksi huonetta samasta solukämpästä. Kämppiksemme oli espanjalainen, ja suosittelenkin paikallisen kanssa asumista: siinä oppii maan tapojen lisäksi kaikkien parhaiden baarien sijainnit ja yllättäviä lentäviä lauseita. Soluasuntoja oli vapailla markkinoilla Valladolidissa runsaasti tarjolla. Espanjaksi googlettelemalla (esimerkiksi alquilar habitacion Valladolid) löytyi monia potentiaalisia huoneita. Meitä pyydettiin maksamaan takuuvuokra jo etukäteen Suomessa, ja tässä pitääkin muistaa pitää mielessä huijauksen mahdollisuus. Vuokraajalta voi pyytää passikopiota tai Skype-kierrosta ym., ja yrittää järjestää niin, ettei ainakaan isoja takuuvuoria tarvitsisi maksaa ennen kuin on itse paikan päällä. Vuokra minulla oli n. 280 euroa kuussa, sisältäen netin, veden ja sähkön. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta halusin asua aivan vanhan kaupungin kupeessa, josta yliopistolle ja pikkuiselle rannalle oli kävelymatka. Bussia käytin kaupungin sisällä viiden kuukauden aikana ehkä kolme kertaa.

Raha-asiat

Minulla yliopiston apuraha ja Kelan tuet (+ noin 800e omia säästöjä) riittivät hyvin koko vaihdon ajaksi. Vuokra voi olla hyvinkin alhainen, samoin kuin ruoan hintataso. Olin myös päättänyt, että tällä kertaa vaihdossa reissaan vain Espanjassa ja mahdollisesti Portugalissa. Teinkin Portugalin reissun lisäksi paljon päivä- ja viikonloppu reissuja Espanjan eri kaupunkeihin, sekä vaihdon lopuksi oleskelin pitempään Barcelonassa, ja rahat riittivät turhia säästelemättä hyvin!

Yliopistolla

Luentoja oli 8 ja 21 välillä. Espanjalaiset opiskelevat koko opintonsa oman luokkansa kanssa, ja luentojen ajat on suunniteltu niin, että kaikki valitsevat samat kurssit. Itse napsin kursseja eri vuosikursseilta, joten luennotkin sijoittuivat hujan hajan koko päivälle. Tauoilla kävin salilla tai vietin siestaa kotona. Valitsemani kurssit olivat lähinnä luentokursseja, joihin espanjalaiseen tyyliin kuului paljon ryhmätöitä. Itsenäisenä suomalaisena ärsyynnyin tästä, mutta nopeasti tajusin, että tämä oli hyvä tapa tutustua moniin paikallisiin. Omilla luennoillani ei läsnäoloa kontrolloitu, mutta kursseista ei olisi päässyt läpi osallistumatta opetukseen, sillä materiaali hankittiin tekemällä tarkkoja muistiinpanoja luennoitsijan puheesta. Kurssien alussa muodostettiin keskusteluryhmät, joissa noin kerran viikossa keskustelimme kotona luetuista teksteistä, tai teimme niistä loppuarvosanaan vaikuttavat kirjalliset pohdinnat. Myös tästä syystä tunneilta ei juurikaan uskaltanut olla pois, kirjalliset osuudet kun olivat ”pistokokeita”. Kurssien aikana tehtiin myös tutkielmia ym. muita pienempiä kirjallisia tehtäviä. Yliopiston kurssien lisäksi oli mahdollista osallistua maksullisiin kielikursseihin, ja suosittelenkin ottamaan ainakin yhden kohdemaan kielen kurssin.

Facultad de Filosofía y Letras.

Tenttikausi oli keväällä touko-kesäkuun vaihteessa. Tentit oli sijoitettu heti luentojen perään, eli varsinaista lukuaikaa tentteihin ei ollut. Omissa tenteissäni piti kirjoittaa sekä esseevastauksia, että lyhyitä, muutaman sanan vastauksia. Joillain kursseilla tenttien sijaan myös laajat esseet olivat mahdollisia. Arvosanat näki muutaman päivän kuluttua kurssiympäristössä. Jos tenttiä ei päässyt läpi, oli kesäkuun lopulla uusintamahdollisuus. Itse en päässyt yhden tentin ensimmäiseen suoritusmahdollisuuteen, koska lentoni toisesta kaupungista oli peruttu, ja keskusteltuani opettajan kanssa hän järjesti minulle uuden henkilökohtaisen ajan, jottei minun olisi tarvinnut jäädä sen vuoksi pariksi ylimääräiseksi viikoksi. Kaikki opettajani olivat hyvin mukavia ja joustavia. Kurssien vaatimustaso vaihteli hieman vuosikurssin mukaan. Suomen vaatimustasoon tottuneella ei kuitenkaan pitäisi olla mitään hätää, itse opiskelin samalla intensiteetillä kuin Suomessa, ja sain erinomaisia ja kiitettäviä numeroita.

Yliopistolla oli jonkinlaisia ravintoloita, mutta kävin itse siellä vain pari kertaa kahvittelemassa. Ainakin Filosofia y Letras –rakennuksessa ruoka oli ranskalaiset + pihvi -luokaa, joten kipaisin aina kotiin tai tapasbaariin lounaalle.

Lukukauden kesto ja lomat

Kevätlukukausi kestää noin helmikuun puolesta välistä touko-kesäkuun vaihteeseen. Kevätlukukaudelle osuu usein paljon pikkulomia, sekä yli viikon mittainen pääsiäisloma. Itse piipahdin Valencian lisäksi Suomessa pääsiäisenä vaihtamassa talvivaatteita kesävaatteisiin (vaikka untuvatakista ei todellakaan voinut vielä luopua, Keski-Espanjassa voi sataa jopa lunta vielä maaliskuun alussa, ja meidän kohdallemme sattui sateisin kevät vuosikymmeniin). Suosittelen kuitenkin viettämään ainakin muutaman pääsiäispäivän Valladolidissa, sillä kaupunki on tunnettu pääsiäisjuhlistaan, ja turisteja saapuu runsain mitoin spektaakkelia katsomaan. Koko kevät tuntui olevan yhtä paraatia (tai mielenosoitusta), espanjalaiset keksivät näille molemmille syitä vaikka mistä.

Pääsiäisen juhlintaa.
ESN-matkalla Portossa.

Arki kohteessa

Arki kohteessa oli melko normaalia arkea, mitä nyt bileitä oli paljon useammin, ja viikonloppureissuja tiheämmin. Vaihtareille tekemistä tarjoava ESN-järjestö on Valladolidissa hyvin aktiivinen: bileiden, urheilun ja tapas-iltojen lisäksi he järjestävät matkoja, joista itse osallistuin Portugalin reissuun. Vaikeinta Valladolidssa oli ehkä suunnistaminen ruokakaupassa. Kasvisruokavalio on Espanjassa vielä aika alkutekijöissä, ja mielikuvitusta tarvitaan ruoanlaitossa. Muutenkin perusjuttuja sai hieman metsästää, ja pientä raivoa aiheutti espanjalaisten rakkaus muovisia hedelmäpusseja kohtaan. Muutenkin kauppojen aukioloajat (sunnuntaisin kiinni, joissain siesta), aiheuttivat välillä ongelmia, mutta myös joka päivä myöhään auki olevia kauppoja oli pari (Carrefour Express). Espanjassa tottui tietysti aivan erilaiseen rytmiin, kun esimerkiksi illalliselle mentiin vasta yhdeksän jälkeen. Yleisesti elämä vaihdossa on hyvin vapaata ja huoletonta, kaikkeen suhtautuu rennommin ja varauksettomammin. Valladolidin yliopiston kuntosalille sai melko edullisen kausikortin, johon kuului myös ohjatut tunnit ja uinti. Treenin jälkeen pääsi rentoutumaan jaquzziin ja sauna finlandesaan.

Viinijuhlat Plaza Mayorilla.

Paluu Suomeen

Kokeitten jälkeen matkustelin vielä muutaman viikon Espanjassa. Kotiinlähtö oli haikeaa, mutta sitä helpotti se, että suurin osa vaihtareista lähti heinäkuun alussa. Ikävä jäi sitä vapauden tunnetta, mikä vaihdossa usein vallitsee. Kesäiltoina oli ihanaa napata vain hieman käteistä ja avaimet mukaan, ja kävellä muutama metri vanhaan kaupunkiin extempore-viinille kavereiden kanssa. Parasta vaihdossa onkin oman maailman avartuminen. Suomen päässä osallistuin liikkuvuus- ja urapalveluiden järjestämään Mitä opin vaihdossa- tilaisuuteen, joka auttoi sanoittamaan oppimaani esimerkiksi työnhaussa. Vaihto nimittäin antaa niin hirveästi, että sen kaiken ilmaiseminen ulkopuoliselle saattaa olla haastavaa!

Vaihtokertomus, University of Copenhagen, kevät 2018

 Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Puoli vuotta ennen vaihtoa

Kesällä 2017 tajusin, että seuraavana keväänä olisi opintojeni kannalta oivallinen aika lähteä vaihtoon. Olin haaveillut lähtemisestä jo lukiosta asti ja tiesin, että lähteminen ei loppujen lopuksi vaadi ihmetekoja. Tärkeintä on, että päättää lähtevänsä, ottaa selvää asioista ja hoitaa eteen tulevia tehtäviä sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.

Otin aluksi yhteyttä oman tiedekuntani vaihto-opintovastaavaan ja lueskelin yliopiston sivuilta millaisia mahdollisuuksia syksyn täydennyshaussa ehkä olisi tarjolla. Tutustuin eri yliopistojen ja vaihto-ohjelmien tarjontaan ja lopulta päädyin hakemaan Nordplus -ohjelman kautta Kööpenhaminan yliopistoon Tanskaan. Mietin melko pitkään haluanko hakea mieluummin Huippuvuorille tai Grönlantiin Kööpenhaminan sijaan. Huippuvuorilla ja Grönlannissa minua kiinnosti ennen kaikkea arktinen ja ainutlaatuinen luonto. Kööpenhaminassa puoleensa veti taas mielenkiintoinen kurssivalikoima poikkitieteellisiä ilmastonmuutoksen liittyviä kursseja. Viimeistelin LuK -tutkintoni syksyn 2017 aikana kirjoittaen kandidaatin tutkielmani liittyen kasvihuoneilmiöön ja samalla päätin, että haen Kööpenhaminaan mielenkiintoisen kurssivalikoima vuoksi.

Hakuprosessi oli yksinkertainen ja sujui lähestulkoon ongelmitta, mikä johtui pitkälti siitä, että olin matkalla toiseen Pohjoismaahan. Hakuvaiheeseen liittyi kyllä paljon jännitystä ja pientä stressiä, koska mistään ei voinut olla täysin varma ennen kuin vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje kilahti sähköpostiin. Kööpenhaminan yliopiston nettisivuilla oli tarjolla kattava kurssikatalogi, jonka avulla oli kätevä tehdä alustava kurssisuunnitelma. Halusin osallistua myös pre-periodin kielikurssille, josta oli yliopiston sivuilla hieman ristiriitaista tietoa sen suhteen saako pohjoismaalainen osallistua kurssille. Päädyin lopulta kysymään asiaa sähköpostiste suoraan kyseisestä tiedekunnasta, josta vastattiin, että tervetuloakurssille!

Asuminen

Kun hyväksymiskirje saapui, ryhdyin nopeasti metsästämään asuntoa, sillä Kööpenhaminassa edulliset vuokra-asunnot ovat todella kiven alla. Olen asunut koko opiskeluaikani solussa, joten minulle oli saman tien selvää, että hakisin soluasuntoa myös Kööpenhaminasta. Kööpenhaminan yliopiston alla toimii Housingfoundation, jonka kautta vaihtarina asunnon saaminen osoittautui erittäin käteväksi. Tietenkin hinnat ovat hieman vapaita markkinoita korkeammat, mutta soluasuntoja voi saada melko huokeaan 400-600e/kk hintaan.

Vinkki: Jos päädyt varaamaan asunnon Housingfoundationin kautta suosittelen, että tutstut tarjolla oleviin vaihtoehtoihin etukäteen. Kannattaa tehdä hyvät muistiinpanot siitä, mikä on oma prioriteettilista, jolloin itse varaustilanteessa pystyt toimimaan ripeästi.

Soluasumiseen liittyy aina omat riskinsä, jotka on hyvä tiedostaa. Nautin itse siististä kodista, jossa jokainen hoitaa kotitöitä vuorollaan, minulla on säännöllinen unirytmi, enkä erityisemmin nauti kotibileistä. Köpiskevään aikana tein muutaman kerran kiukuspäissäni tehosiivouksen yhteistiloissa, mutta opin silti sietämään sotkua paremmin kuin ennen. Ostin traktorikuulokkeet ja korvatulpat niiden alle, jotta sain nukuttua, kun kämppikseni bilettivät yömyöhään. Opin siis selviytymään soluelämän negatiivisten puolien kanssa, mutta ennen kaikkea nautin täysin rinnoin positiivisista puolista, kuten tavallisista arkipäivistä kokkaillessamme, katsoessamme telkkaria ja vaihtaessamme päivän kuulumisia, niin  iloja kuin surujakin ihanien kämppisteni kanssa.

Lähes kaikki HF:n asunnoissa asuvat ovat vaihtareita ja niin myös kämppikseni, joiden kanssa törmäsimme siis hyvin samankaltaisiin tilanteisiin kevään aikana ja vinkkejä tuli vaihdettua monen asian suhteen. HF:n taloilla on fb-ryhmiä, johon kannattaa liittyä etukäteen. Ryhmissä jaetaan kaikenlaista tietoa, josta saattaa olla hyötyä.

Asuin siis Ørestadissa sijaitsevassa Signalhusetissa neljän hengen sekasolussa, jossa oli kaksi vessaa ja suihkua, sekä tilava yhteistila keittiöllä ja olohuoneella. Oman huoneen varustukseen kuului peruskalustus. Asunnolta oli matkaa eteläkampukselle, jossa ensimmäisen kuukauden kielikurssi järjestettiin, noin neljä kilometriä. Pohjoiskampukselle ja Fredriksbergin kampuksille matkaa kertyi enemmän, noin 6-10km. Kaikki matkat oli kuitenkin erittäin helppo kulkea pyörällä tai tarvittaessa myös julkisilla.

Ørestad sijaitsee siis samalla Amagerin saarella, kuin Kastrupin lentokenttäkin. Alueelle rakennetaan paljon, mutta sieltä löytyy myös kaksi isoa ulkoilualuetta, joissa on mahdollisuus juosta tai pyöräillä pidempiäkin lenkkejä. Puistoissa on paljon levähdyspaikkoja, joissa voi retkeillessä pysähtyä syömään eväitä. Itse halusin siis asua kauempana kaupungin vilinästä ja lähellä hiekkapolkuja, joita Ørestad mielestäni tarjosi hyvin.

Vinkki: Asunnon loppusiivouksen kanssa kannattaa olla tarkka ja kuvata tarkasti koko asunto muuttaessaan pois. Siivosin ja puunasin itse paikat perusteellisesti ennen lähtöäni, mutta sain silti 50e lisälaskun ja perusteluna oli kuva muun muassa pistorasian listasta, jossa ilmeisesti oli pölyä, jota ei kyllä kuvasta pystynyt erottamaan paljain silmin. Samaisen 50e lisämaksun sai jokainen ystäväni, joka asui HF:llä.

Muita käytännön järjestelyjä

Ennen lähtöä laajensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihtoaikani ja tarkistin miten puhelinliittymäni ja pankki/luottokorttini toimivat Tanskassa. Mitään erityisiä järjestelyjä en joutunut lopulta tekemään, sillä Soneran liittymäni toimi samalla hinnalla myös Tanskassa ja pankkikortin käytöstä tulleet lisämaksut olivat erittäin pieniä. Kööpenhaminassa pärjäsi pääasiassa pelkällä visa electronilla.

Ensimmäisillä viikoilla kävimme hakemassa opiskelijakorttimme yliopiston toimistolta ja osa vaihtareista teki henkilökorttihakemuksia. Itse en hakenut henkilökorttia, sillä pohjoismaalaisena olin oikeutettu opiskelemaan Tanskassa puoli vuotta, suomalaisella henkilöllisyystodistuksella.

Saapuminen ja ensimmäinen kuukausi

Jätin lentolippujen hankkimisen aivan viime tinkaan, mutta löysin vielä kaksi viikkoa ennen lähtöä halvan nuorisolipun SASilta, jolla lensin Helsingistä Kastrupiin. Kööpenhaminaan löytyy yleensä muutamalla kympillä lentoja niin Norwegianilta, SASilta kuin Finnairiltakin.

Olin varmistanut etukäteen, että asuntotoimisto, josta saan avaimet, oli auki, kun saavuin paikalle. Minulla oli varmuuden vuoksi mukana kaikki mahdolliset paperit, hyväksymiskirjeet ja vuokravakuuden kuitit, mutta lopulta sain avaimen pelkkää henkilöllisyystodistusta näyttämällä. HF:llä oli ilmeisesti myös mahdollista valtuutta joku muu noutamaan avain. Avaimen luovutuksen jälkeen sain lyhyen esittelykierroksen pyykkituvasta ja kierrätyssysteemeistä. Signalhusetissa oli ilmainen 24/7 pyykkitupa, joka osoittautui todella hyödylliseksi!

Ensitöikseni kävin ostamassa petivaatteet tien toisella puolella olevasta Field’sin kauppakeskuksesta. Ensimmäinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden ja taisin ymmärtää vasta paikan päällä, että olin todella muuttanut yksin ulkomaille. Olin ilmoittautunu yliopiston tarjoamaan mentorointiohjelmaan ja ensimmäisinä päivinä mentorini tarjosi apuaan lentokentälle ja kutsui mukaan illanviettoon. Olin kuitenkin ensimmäiset päivät flunssassa, joten jätin illanvietot väliin ja lentokentältäkin lupasin selviytyä omin avuin. Kannattaa kuitenkin hyödyntää nämä mahdollisuudet, jos vain suinkin haluat!

Tammikuussa kämppiksinäni asui vielä syyslukukauden vaihtareita, jotka palasivat lomiltaan vasta tammikuun puolivälin paikkeilla eli reilu viikko jälkeeni. Sain siis sulatella rauhassa uutta elämäntilannetta ja nauttia hiljaisuudesta. Virallinen kevätlukukausi alkoi vasta helmikuussa, jolloin myös uudet kämppikset muuttivat asuntoon.

Vinkki: tammikuussa järjestettävä intensiivikielikurssi oli mukava aloitus vaihdolle, joten suosittelen osallistumaan kurssille. Kielikurssin lomassa ehtii hyvin tutustua paremmin uuteen kotikaupunkiin ja löytämään uusia ystäviä.

Opiskelu

Tammikuussa osallistuin siis tanskan kielen kurssille, jota kesti neljä viikkoa maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään. Opettajamme painotti opetuksessa puhumista, joka on tanskan kielessä kaikkein haastavinta ruotsia jonkin verran osaavalle. Pidin siis opetuksesta ja tunsin oppivani tehokkaasti. Lopulta kielikurssilta löytämistäni kavereista tuli myös koko vaihtoaikani läheisimmät ystävät. Kurssin lopuksi oli kaksi koetta, suullinen ja kirjallinen, jotka molemmat oli läpäistävä. Olin tehnyt koko kurssin ajan tunnollisesti kotitehtäviä ja kirjallinen koe oli oikein simppeli. Suulliseen kokeeseen harjoittelimme paljon oppitunneilla ja sekin tuli läpäistyä lopulta erinomaisin arvosanoin. Näitä ei siis ollut syytä jännittää.

Virallinen kevätlukukausi kesti helmikuun alusta kesäkuun loppuun. Kevätlukukauden kurssivalinnat oli mahdollista tehdä vasta tammikuussa eli olin itse jo vaihtokohteessa, kun sain lopullisen varmistuksen siitä, pääsenkö haluamilleni kursseille. Lopulta kaikki kurssi-ilmoittautumiset sujuivat suunnitelmien mukaisesti.

Opiskelu oli mielestäni melko samantyyppistä kuin Suomessa. Opiskelin siis maisterikursseja, joilla osallistujat olivat pääasiassa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita. Jokaisella kurssilla oli ryhmä- tai projektityö, jota yleensä tehtiin ahkerasti jo usein aamusta alkaen, mutta ei iltamyöhään. Opiskelijoilla oli harrastuksia ja iltatöitä, joten kouluhommat hoidettiin pois alta päiväsaikaan. Eteläkampuksen opiskelutilat olivat oma suosikkini viihtyisyytensä takia.

Kahdella kurssilla oli suullinen koe, joka toimi siis seuraavasti: opiskelijalle arvottiin jokin kurssin aihealueeseen liittyvä aihe (moniste, jossa oli otsikko, kuva ja joitain tarkentavia kysymyksiä) Tämän jälkeen oli 20min aikaa valmistella esitystä/vastauksia kysymykseen, jonka jälkeen oli 20min keskustelu aiheesta luennoitsijan ja sensorin kanssa. Elämäni ensimmäinen suullinen koe jännitti todella paljon, mutta lopulta yllätyin siitä, miten mukava “tenttitilaisuus” lopulta oli. Tunnelma oli kannustava ja arviointi mielestäni löysähkö.

Yhdellä kurssilla oli kirjallinen koe, joka suoritettiin tietokoneella. Kaikki materiaali oli sallittua ottaa mukaan tenttiin omaa tietokonetta lukuunottamatta. Tätä tenttiä en pahemmin panikoinut, mutta se osoittautui lopulta melko haastavaksi ja arvostelukin vaativaksi. Kaiken kaikkiaan luenntoisijat tekivät parhaansa valmentaakseen opiskelijat hyvin tenttitilaisuuksiin.

Kevätlukukaudella oli pitkä pääsisäisloma, sekä muutamia kansallisia vapaapäiviä. Vapaapäivistä tiedotettiin hyvin yliopiston nettisivuilla, joten erilaisten reissujen suunnittelu onnistui helposti etukäteen. Lomailin itse muun muassa Norjassa Erasmus -ohjelman järjestämällä matkalla.

Vinkki: Kannattaa selvittää etukäteen milloin viimeisen periodin mahdolliset tentit järjestetään ja luennot lopetetaan. Toisilla luennoitsijoilla oli tapana lopettaa luennot jo muutamaa viikkoa ennen tenttejä.

 Syö pullaa, pyöräile ja ihastele arkkitehtuuria – vinkkejä Kööpenhaminaan lähtevälle

Kannattaa miettiä pyörän hankintaa jo etukäteen ja tutustua erilaisiin vuokraus- ja ostomahdollisuuksiin. Itse ostin ensimmäisen pyörän facebook -ryhmän kautta toiselta vaihtarilta, mutta lopulta pyörä osoittautui todella huonokuntoiseksi, vaikka olin mielestäni syynännyt sen hyvin koeajolla. Lopulta vuokrasin kaupunkipyörän Copehagen bicyclestä samalla hinnalla, jonka olin maksanut ostamastani pyörästä. Vuokrahintaan sisältyi kaikki tarvittava huolto, jos ongelmia olisi tullut. Oman kokemukseni perusteella siis suosittelisin vuokraamaan pyörän “täyshoidolla”.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan pyörän mahdollisimman pian muutettuasi, sillä kaupungin oppii tuntemaan parhaiten satulan päältä. Suosittelen pyörän hankkimista siinäkin tapauksessa, ettet ole tottunut pyöräilemään kaupungissa, koska Tanskassa pyöräilyn opettelu on erittäin helppoa ja turvallista. Suosittelen kaikille kypärän käyttöä ja käsimerkkien opettelemista.

Vaikka kulkisitkin pyörällä kannattaa silti hankkia Rejsekort eli Köpiksen matkakortti, jolla pääsee käyttämään julkisia myös kaupungin ulkopuolella. Kortti on kuitenkin muistettava leimata niin  kyytiin mennessä että poisjäädessä. Itselläni oli käytössä ystävältäni saatu haltijakohtainen kortti, jonka hinta oli sama kuin yksityisenkin kortin.

Kannattaa muuten pitää mielessä, että Tanskassa suurin osa ravintoloista ja päivittäistavarakaupoista on kiinni pyhäpäivisin, joten on syytä pitää huoli, ettei jääkaappi ole tyhjä pyhäpäivänä. Jos kuitenkin käy kuten itselleni ja asia pääsee unohtumaan, jotkin Netto -ketjun ruokakaupat saattavat olla auki, jossain päin kaupunkia.

Keskiviikkoisin on Onsdags snegl -päivä eli leipomoista ja esimerkiksi Bilkasta voi silloin ostaa jättimäisiä ja herkullisia kanelikierrepullia!

Vaihtokertomus, University of Glasgow, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja vaihdon alussa

Valitsin vaihtokohteeni muutamalla perusteella: kohdepaikkakunnan tuli olla oikea kaupunki (ei kampuselämää, kiitos), opintotarjonnan tuli olla kiinnostavaa ja kohdemaan tukea mahdollisuuttani kehittyä englannin kielessä. Glasgow’n yliopisto valikoitui näillä hakukriteereillä muiden kohdeyliopistojen joukosta luontevasti. Hain vain yhteen kohteeseen ja sain tiedon valinnastani nopeasti. Kursseille ilmoittautuminen oli helppoa ja sähköpostitse saapunut info yliopistolta oli runsasta ja selkeää.

Saavuttuani Glasgow’hun tilanteeni oli opintojeni suhteen melko epäselvä, sillä olin vain noin viikkoa ennen lähtöäni saanut sähköpostin siitä, ettei opintosuunnitelmaani vaihtoajalle oltu hyväksytty. Tästä oppimani kullanarvoinen vinkki on se, että sen lisäksi, että lähettää yliopistolle englanninkielisen opintosuoritusotteensa sekä ottaa kopion mukaan vaihtoon, kannattaa myös varmistaa, että kaikkien kurssien nimet ovat kääntyneet suoritusotteelle suomesta englanniksi. Oma pääsyni yhdelle kursseista lähes evättiin sen vuoksi, että kohdemaassa kurssien tarjonnasta päättänyt professori ei ollut ymmärtänyt yhden tärkeän kurssini sisältöä, koska kurssista HY:ssä vastaava opettaja oli kirjoittanut kurssin otsikon vain suomeksi. Väärinkäsitys selvisi vasta päivä ennen ensimmäinen jakson alkua jonotettuani pitkään professorin vastaanotolle. Hämärässä kokolattiamatoin vuoratussa käytävässä kymmenien muiden turhautuneiden vaihto-oppilaiden kanssa odottaminen on vain yksi esimerkki tilanteesta, joissa tunsin olevani erilaisen yliopistokulttuurin piirissä kuin aikaisemmin, ja orientoivana kokemuksena hetki tuntuu jälkikäteen jopa tärkeältä.

Glasgow’ssa ei tarvinnut ilmoittautua virallisesti kaupungin asukkaaksi tai poliisille. Pankkitilin avaamista suositeltiin, mutta itse en kokenut tilin avaamista alle viiden kuukauden takia järkevänä ja pärjäsin hyvin ilmankin. Terveydenhuoltopalveluita en vaihdon aikana tarvinnut, mutta yliopiston puolella opiskelijahuolto toimi todella hyvin ja kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvointiin panostettiin. Glasgow’n yliopisto on hyvin kansainvälinen yliopisto, ja opiskelijaterveydenhuollosta sai hyvin ymmärrystä ja juttuseuraa esimerkiksi vaihto-opiskelun nostattaville stressaaville tunteille ja koti-ikävälle, jos tukea tarvitsi. Mielestäni vaihto-opiskelijoille järjestetystä orientaatioviikosta sai kaiken tarvitsemansa tiedon opintojen kulkuun ja tukipalveluihin liittyen, ja koulun yleisestä neuvontasähköpostista vastattiin aina saman päivän kuluessa kysymyksiin, jos infoa ei löytänyt muuta kautta. Suosittelen orientaatioviikolle osallistumista tiedonsaannin lisäksi myös ihmisten tapaamisen ja ensikontaktien löytämisen takia.

Asuminen

Glasgow’n yliopistolla oli mahdollista päästä asumaan asuntolaan vain, jos oli tulossa vaihtoon koko lukuvuodeksi. En siis olisi saanut yliopistolta soluhuonetta, mutta yliopiston huoneet olivat yleiseen vuokratasoon nähden sen verran hintavia, että hieman epävarmuutta sietävälle vaihtarille suosittelisin yksityisiin vuokramarkkinoihin tutustumista joka tapauksessa. Saavuin Glasgow’hun noin puolitoista viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, ja asuin ensimmäisen viikon ajan kaupungin halvimmassa hostellissa ja käytin päivät asunnon etsimiseen eri verkkopalveluista, verkostojen luomiseen sekä kämppishakemusten kirjoittamiseen. Kävin katsomassa paria asuntoa viikon aikana, mutta molemmissa vuokrasopimus olisi pitänyt solmia seuraavaan syksyyn asti niin, että olisin joutunut alivuokraamaan huoneen seuraavalle vaihtarille lähdettyäni itse takaisin Suomeen. Lisäksi molemmissa huoneen vuokra oli melko korkea (muistaakseni lähes 500 puntaa kuukaudessa) ja koko syksyn vuokrasumma olisi pitänyt maksaa kerralla vuokrasopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Pitkät vuokrasopimukset ja kerralla maksettava pitkän ajan vuokra ovat Skotlannin yksityisillä vuokramarkkinoilla hyvin tavallisia. Lopulta löysin uusien kontaktieni kautta toisen opiskelijan, joka oli saanut kaksi asuntotarjousta ja antoi yhteystietoni ylimääräiseksi jääneeseen tarjoukseen. Lopulta päädyin tätä kautta asumaan ihanan jo työelämässä olleen kämppiksen, koiran ja kissan kanssa mukavalle alueelle noin 20 minuutin bussimatkan päähän yliopistolta alle 300 punnalla kuussa. Kannattaa siis hyödyntää kaikki mahdolliset verkostot ja tavat löytää asunto, jos haluaa säästää rahaa ja asua alueella, jossa on myös paikallisia. Glasgow’ssa yliopistoa ympäröivä alue on todella trendikästä, mutta alueella on vaikea saada tuntumaa kaupungin todelliseen henkeen. Kannattaa kuitenkin asuinaluetta valitessaan tiedostaa, että osa Glasgow’sta on turvallisempaa ja osa turvattomampaa, etenkin Glasgow’n itäpuolella on kaupunginosia, joilla asumista en säästösyistäkään suosittelisi. Yleisesti kannattaa tiedostaa, että Glasgow on kokoonsa nähden melko turvaton kaupunki esimerkiksi Helsinkiin verrattuna, ja voi ainakin yksin kulkevalle naiselle tuntua hyvin turvattomalta.

Vaihdonaikainen asunto oli muuten mainio, mutta siellä oli varsinkin marras- ja joulukuussa todella kylmä, koska pidimme lämmitystä kuluissa säästääksemme päällä vain muutaman tunnin päivässä. Tähän kuitenkin tottui nopeasti asennoitumalla niin, että lämpötila on pukeutumiskysymys. Suomessa on totuttu niin korkeisiin asumisstandardeihin, että pieneen epämukavuuteen on hyvä varautua sekä henkisesti että villapaidoin etukäteen.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ei mielestäni eronnut juurikaan Helsingissä opiskelusta. Opiskelu oli pääaineelleni ominaisesti hyvin itsenäistä, ja kurssit suoritettiin esseiden sekä data-analyysiprojektin avulla. Arvostelussa erityisen mukava yllätys oli se, että sain jokaisesta palauttamastani työstä numeerisen arvosanan lisäksi vähintään puolen sivun pituisen arvostelun ja palautteen.

Itsenäinen opiskelu yliopistolla oli helppoa ja mukavaa, koska isosta kirjastosta löytyi aina rauhallisia kolkkia, joissa oli tilaa opiskella. Kirjastoon pääsi sisään sähköisistä porteista vain opiskelijakortin avulla, joten kirjastoa käyttivät vain opiskelijat. Kirjasto oli iltaisin auki kahteen asti yöllä ja tenttiviikon lähestyessä kirjaston aukioloajat laajenivat niin, että kirjasto pysyi auki ympäri vuorokauden.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tärkein vinkkini vaihtoon lähtevälle on se, että mieli kannattaa pitää avoimena ja tehdä asiat kohdemaassa tavalla, mikä itselle tuntuu parhaalta. Olin geneeriseksi vaihto-opiskelijaksi jo hieman vanhempi kuin muut ja elänyt itsenäistä elämää pitkään, joten ohitin suosiolla soluasunnot ja Erasmus-bileet ja etsin uusia tuttavuuksia omien harrastusten ja kiinnostustenkohteiden parista. Koska muusta yliopistoajastani poiketen en voinut (onneksi) käydä vaihtoaikana töissä, löysin uusia harrastuksia ja aloitin vanhoja uudelleen – krav magaa, ilmajoogaa, nykytanssia. Vaihtoajasta kannattaa tehdä omannäköistä. Harrastaminen on muutenkin Glasgow’ssa todella edullista, ja esimerkiksi tanssitunneilla käyminen maksoi murto-osan siitä, mitä Helsingissä. A play, a pie, a pint -lounasteatteri kannattaa kokea, yliopiston lähettyvillä on tunnelmallinen The Grosvenor -leffateatteri ja vanhoissa pubeissa järjestettävät pubivisat ovat parasta iltatekemistä kaveriporukassa. Matkustaa ehdottomasti Skotlannissa kannattaa, ja Student tours Scotland järjestää viihdyttäviä ja edullisia päiväreissuja highlandseille useita kertoja viikossa. Kiertoajeluiden lisäksi tein itsenäisiä reissuja Edinburghiin ja patikoimaan West Highland Waylle, jota suosittelen myös. Pidemmille reissuille pohjoiseen kannattaa pohtia auton vuokraamisen vaihtoehtoa, mutta julkisillakin pärjää.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, ja hyödyllisin neuvo mitä voin antaa on ehkä se, että kannattaa käyttää energiaansa fiilistelyyn, ihmisiin ja kohdemaan kulttuuriin tutustumiseen, itseensä tutustumiseen, opiskeluun tai juuri niihin juttuihin jotka itselle tuntuvat tärkeältä. Vaikka käytännön asiat voivat tuntua ennen vaihtoa ja osittain vaihdon aikanakin hankalilta ja ylitsepääsemättömiltä, niin kaikki lopulta järjestyy.

Vaihtokertomus, Universität Würzburg, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tein oman vaihtohakemukseni keväällä 2017 viimeisenä mahdollisena päivänä. Kaikki alkoi tuntua todelliselta vasta kesällä 2017, kun sain vahvistuksen Würzburgin yliopistolta minun olevan valittu opiskelemaan siellä syyskuusta 2017 heinäkuuhun 2018. Suomen päässä täytyi ainakin tehdä selvitys kelalle ja muuttoilmoitus. Myös vakuutukset ja puhelinliittymät täytyi katsoa kuntoon. Saksaanlähtijöille suosittelen pitäytymään suomalaisessa operaattorissa, sillä saksalaiset ovat usein kalliimpia. Jotta asiat sai pysymään järjestyksessä ja kaikki tuli hoidettua, tein ennen lähtöä lukuisia to do- listoja.

Kun lähtö alkoi lähestyä, alkoi tuntua siltä, kuin en haluaisi oikeastaan edes lähteä. Ystäväni ja perheeni rohkaisivat minua, mutta silti en ollut lähtöpäivänä innoissani, lähinnä kauhusta kankeana. Lähdin matkaan sillä asenteella, että annan itselleni anteeksi mahdollisen mokailuni lentokentällä, olinhan aika kokematon lentämisen kanssa. Tiesin, että vaikka hetkeksi eksyisin lentokentälle Frankfurtissa, joku päivä pääsisin kyllä Würzburgiin asti, eikä kyseessä ole maailman loppu.

Saapuminen

Frankfurtiin selvittyäni täytyi vielä löytää oikea bussipysäkki. Päädyin olemaan neljä tuntia Frankfurtin lentokentällä pyörimässä, oikeaa pysäkkiä etsien. Ensimmäisellä löytämälläni bussipysäkillä oli nuori nainen, jolta rohkeasti kysyin neuvoa. Selvisi, että hänkin oli eksyksissä, mutta etsi samaa bussipysäkkiä kuin minäkin.

Neljä tuntia lentokentällä naisen kanssa pyörittyäni, meitä oli pian kasautunut jo pieni joukko eksyneitä bussipysäkin etsijöitä. Kyselimme suunnilleen kaikilta neuvoa ja menimme shuttlebussilla terminaalista toiseen, kunnes lopuksi me kaikki pääsimme oikeisiin busseihimme. Bussipysäkkien sekavuus johtui poikkeuksellisesta järjestelystä lentokentällä. Vastaavissa tilanteissa suosittelen pitämään pään kylmänä. Vastoinkäymisiä voi tulla vastaan jo lentokentällä. Niistä pääsee kyllä yli ja lopuksi koko ongelma voi olla vain hauska muisto.

Asuminen

Würzburgin yliopiston (Studentenwerk Würzburg) kautta tarjotaan myös vaihtareille edullisia asuntoja: yksiöitä, sekä 1-5 kämppiksen soluasuntoja. Asunnon sijaintia ja tyyppiä saa toivoa, ja asuntoloita sijaitseekin eri kampusten ja keskustan lähettyvillä. Asuntoloissa asuu sekä vaihtareita että paikallisia, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Asunnon voi vuokrata jo ennen varsinaisia opintoja alkavan kuukauden mittaisen kielikurssin ajaksi, ja Studentenwerk:iä voi pyytää vuokraamaan elokuun osalta asunnon eteenpäin, jos haluaa lähteä Suomeen jo heinäkuussa.

Halusin kuitenkin hankkia asuntoni itse: halusin päättää missä se sijaitsee ja kenen kanssa asun. Liityin kaikkiin mahdollisiin Würzburgin Facebook ryhmiin ja sivustoihin, joilta asuntoa voi hakea. Erityisesti suosittelen www.wg-gesucht.de ja www.wg-suche.de.

Saksassa myös yksityiset kimppakämpät ovat yleisiä, ns. ”WG”:t. Kimppakämppiä löytyy opiskelijoille Saksasta joka lähtöön: on kämppiä joissa arvostetaan omaa tilaa ja joskus etsitään kämppistä melkein kuin ystävää ja kaikkea siltä väliltä. Kimppakämpissä jo asuvat valitsevat usein tulevan kämmpiksensä itse. Ollaan todella tarkkoja kuka huoneessa tulee asumaan ja järjestetään esimerkiksi ”näyttöjä” kiinnostuneille. Siellä mahdollinen kämppisehdokas pääsee näkemään asuntoa ja toisaalta asunnossa jo asuvat saavat ensikuvan potentiaalisesta kämppiksestä.

Aloitin asunnonhaun itse heti kun sain Würzburgilta vahvistuksen, että minut oli valittu. Aika kului ja asunnon löytyminen alkoi tuntua mahdottomalta, vaikka olin päässyt muutamaan skype-haastatteluun. Kuitenkin yksi opiskelija otti minuun yhteyttä ja tarjosi huonetta yhdeksi kuukaudeksi, jonka aikana minun oli helpompi etsiä uutta huonetta Saksasta käsin. Kun olisin jo Saksassa, pääsisin osallistumaan näyttöihin ja minun ei tarvitsisi vaatia skypehaastatteluja. Päätin ottaa tarjouksen vastaan.

Saksasta käsin asunnon löytäminen oli helpompaa. Älä siis säikähdä, jos et saa heti asuntoa pitkäksi aikaa, vaan tartu myös lyhyempiin tarjouksiin ja panosta asunnon etsimiseen paikan päällä lisää. Mitä vuokraan tulee, yksi huone keskustan kupeessa kimppakämpässä oli 300-350 euron paikkeilla. Itse ystävystyin kämppikseni kanssa ja pidämme vieläkin yhtyettä. Paikallinen kämppis oli muutenkin kullan arvoinen, pääsin näkemään paikallisten elämää ja mukaan paikallisiin juhlapyhiin. Häneltä myös pystyi kysymään käytännönneuvoja ongelmiin.

Alkubyrokratia

Würzburgissa ensimmäisten päivien aikana kävin ensin ilmoittautumassa yliopistolle. Sähköpostissa oli tarkat ohjeet mitä tarvitsin mukaan ja minne minun tulisi mennä. Ilmoittautumista ei voinut tehdä netissä, vaan piti raahautua paikan päälle. Mukaan tarvitsi mm. passikuvia, henkkarit, kuitin että oli maksanut semesterimaksun ja muitakin papereita. Jos kaikki oli mukana, oli ilmoittautuminen suhteellisen vaivaton. Muutaman viikon kuluessa sai opiskelijakortin, joka toimi myös bussikorttina ja jolla maksettiin yliopiston ruokalassa.

Myös meille tyypillinen muuttoilmoitus piti tehdä paikanpäällä. Kaupungin ”Rathaus” oli paikka, jonne täytyi mennä aamusta alkaen jonottamaan. Siellä ylös otettiin kuka olen, miksi olen Saksassa, olenko kirkossa ja kuinka kauan aion olla, sekä tietenkin osoite. Aina osoitteen muuttuessa ja kun muutti takaisin Suomeen, täytyi käydä uudestaan paikan päällä ilmoittamassa tilanteesta.

Vaikka tuntui hieman turhauttavalta aina mennä moisten asioiden takia paikan päälle, olivat ne loppujen lopuksi helposti hoidettavissa. Itselleni hankalampaa oli ilmoittautua yliopiston kursseille. Aloitin monta kurssia ja karsin semesterin aikana sellaisia kursseja, jotka eivät sopineetkaan minulle. Learning Aggreementin muutoksiin kannattaakin siis henkisesti valmistautua.

Opiskelu

Kurssien suhteen Würzburgin yliopisto oli ymmärtäväinen. Pystyin esimerkiksi soveltamaan kursseja ja valitsemaan kuinka monta opintopistettä tarvitsen ja opettajat antoivat tehtäviä sitten sen mukaan. Teimme suhteellisen paljon kotona tehtäviä kirjoitelmia ja tutkimuksia tenttien sijaan. Se sopi minulle, sillä en ole suurin tenttien fani. Usein kuitenkin myös tentin tekeminen oli mahdollista jos halusi. Joskus voi jopa tehdä molemmat ja tienata näin enemmän opintopisteitä.

Kurssit koostuvat usein luennosta, tutoriumista ja harjoituskerrasta. Näitä on yleensä viikoittain ja itse voi valita mihin osallistuu. Jokaisesta saa erikseen opintopisteitä. Esimerkiksi jos käyt kaikilla luennoilla saat kaksi opintopistettä, jos lisäksi harjoituskerroilla, se on toiset kaksi ja tutoriumista yksi. Eli joskus jopa pelkällä läsnäololla oli mahdollista saada 5 opintopistettä. Itselläni oli yksi tälläinen kurssi, johon tein vielä kaikkien näiden lisäksi tentin, josta sain 8 opintopistettä. Näin kasasin yhdestä kurssista 14 opintopistettä.

Würzburgissa oli paljon kirjastoja ja itse vietin niillä paljon aikaa. Erikoista suomalaisiin kirjastoihin verrattuna oli se, ettei sisälle saanut mennä takki päällä ja tavaroita sisään sai viedä vain läpinäkyvässä muovipussissa. Aluksi kummastutti jättää tavarat aina ulkopuolelle lukittaviin kaappeihin, mutta lopuksi systeemiä oppi arvostamaan.

Opettajien kanssa tuli myöskin olla hieman tarkempi, kuin olin Suomessa tottunut. Jos satuin näkemään opettajan yliopistolla työhuoneellaan (ovi apposen auki), ei se tarkoittanut sitä, että saisi mennä koputtamaan ja kysymään vaikkapa johonkin kurssiin liittyen. Jokaisella opettajalla oli tarkkaan määritelty ”Sprechstunde”, joka oli pyhitetty opiskelijoiden kysymyksille.

Vaihtoelämä ja vinkit

Itselläni oli kyllä pieni alkushokki ja oman paikan löytäminen tuntui vaikealta, harkitsin jopa vaihdon lyhentämistä. Onneksi en luovuttanut vaan annoin Saksalle aikaa. Kannustan ehdottomasti pitämään esimerkiksi rakkaista harrastuksista kiinni myös vaihdossa jos mahdollista ja antamaan muutoksille aikaa. Parin kuukauden kuluttua tuntui jo siltä, etten halua koskaan palata Suomeen.

Vaihtarit pitivät Würzburgissa yhtä, ja muista vaihtareista oli todella helppoa saada uusia ystäviä ja piirit olivat melkoisen pienet. Itse halusin kuitenkin olla tekemisissä myös paikallisten kanssa ja tähän osuuteen oli nähtävä enemmän oma-aloitteisuutta. Paikallinen kämppis, oma-aloitteisuus ja harrastukset ovat tähän avain. Paikallisten avulla vaihtokokemus saa uuden ulottovuuden, kun vaihto ei olekaan vain sitä ”vaihtarielämää” omassa kuplassa, vaan pääse eritavalla mukaan paikallisiin tapoihin ja esimerkiksi juhlapyhiin, joita myös Baijerissa riittää.

Itse opin, että vaihto on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Itse osallistuin aktiivisesti projekteihin ja pyrin tekemään kaikkea sitä, mitä Suomessa en olisi tehnyt tai mikä ei ehkä olisi edes ollut mahdollista Suomessa. Osallistuin esimerkiksi ”Europa macht Schule”- nimiseen projektiin ja olin mukana järjestämässä paikallisia tapahtumia. Nämä ovat kaikki mahdollisuuksia, jotka täytyy itse kaivaa ja lähteä rohkeasti mukaan. Kukaan ei tule kotoota hakemaan. Kesäksi hankin Würzburgista myös ”minijob”:in paikalliselta kioskilta.

Vaihtokertomus, University of Bath, syksy 2017

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden puolelta kaikki meni sujuvasti ja apua sai tarvittaessa hyvin. Bathin yliopiston puolelta oli sitten ongelmia senkin edestä. Ihan alkajaisiksi hakuvaiheessa vastaus hyväksymisestä tai hylkäämisestä piti tulla noin kolmessa viikossa. Kolmen viikon kuluttua, kun en edelleenkään ollut kuullut Bathista mitään laitoin sähköpostia heidän vaihtopalveluille. Kuuden viikon odottelun jälkeen selvisi, että minun piti todistaa kielitaitoni olevan B2. Ylioppilastodistuksen pitkän englannin piti riittää kielitaidon todistamiseen heidän nettisivujensa mukaan ja todistuksen olinkin heille jo lähettänyt jo haku vaiheessa. Vaihtoehdoiksi kerrottiin viralliset Cambridge- ja TOEFL-kielitestit. Siinä sitten kiireesti lähdin selvittämään, että seuraavat yli sata euroa maksavat testit järjestettäisiin Suomessa vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Silloin otin yhteyttä Helsingin yliopiston vaihtopalveluihin. Heille kerrottiin Bathin yliopistosta, että myös Helsingin yliopiston tarjoama virallinen kielitodistus riittää. Sellaisen sain aikaisemman englanninkurssini opettajalta saman viikon aika helposti sopimalla tapaamisen ja tuomalla sinne kirjottamani parisivuisen tekstin ja lukemani tieteellisen artikkelin. Kielitodistuksen toimittamisen jälkeen meni vielä parisen viikkoa hyväksymisilmoituksen saamiseen. Jostain syystä sähköpostiosoitteeni oli vaihtunut tämän selvityksen seurauksen Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostiksi ja kaikki viestintä kulki nyt Helsingin vaihtopalveluiden kautta, vaikka he muutamaankin kertaan yrittivät sitä lopettaa ja itse yritin myös monessa viestissä sitä saada korjatuksi.

Lopullisen hyväksynnän jälkeen minulla oli ruhtinaalliset neljä päivää aikaa hakea Bathin yliopiston kautta asuntoa ja siinäkin jouduin ottamaan yliopistoon yhteyttä, kun tunnukseni eivät toimineet. Lopulta pääsin tekemään hakemuksen hakuajan viimeisenä päivänä. Sain siitä huolimatta huoneen yliopiston asuntolasta, jossa minulla oli oma huone ja vessan jaoin neljän ihmisen ja keittiön 12 ihmisen kanssa.

Syystä tai toisesta minua ei oltu liitetty yleiselle Bathin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostilistalle ja siksi en saanut esimerkiksi ensimmäisen viikon aikataulua tai mitään muuta tärkeää informaatiota opintojen aloittamisesta. Sain kuitenkin viestejä accommodation teamilta, joten aikataulun puuttumista ja muutenkin informaation olemattomuutta aloin ihmetellä vasta reilua viikkoa ennen lähtö. Eikä kukaan tietenkään sähköposteihin vastannut lähtöviikon aikana. Onnekseni asuntolassa oli muitakin vaihto-oppilaita, joilta sain ensimmäisen viikon aikataulun.

Perillä

Ensimmäisen viikon aikana Bathissa oli freshman week, jolloin yliopistolla oli vain fukseja ja vaihtareita. Sen aikana sain selvitettyä kaikki sähköpostilistat, aikataulut ja kurssit (vaikka vaihdoinkin kaikki kurssit toisiin kuin mitä aluksi olin suunnitellut). Kaikkien allekirjoitusten hankkiminen vaihtotodistuksiinkin onnistui ensimmäisen viikon aikana sujuvasti. Farmasian tiedekunnassa oli vain yksi toinen vaihto-opiskeija minun lisäkseni. Vaihtareille järjestetyissä freshman week -tapahtumissa luotiin epävirallinen Whats app -ryhmä vaihtareille, jonka kautta löysimme toisemme tämän toisen farmasian vaihtarin kanssa. Hänen kanssaan menimme yhdessä ensimmäisiin tapaamisiin farmasian tiedekunnan vaihtarikoordinaattorien kanssa ja lopulta meillä oli kaksi yhteistä kurssiakin, joten opiskelu Bathissa alkoi oikein hyvin.

Halusin vaihtaa kaikki alun perin valitsemani kurssit toisiin kursseihin ja koska lähdin vaihtoon suorittamaan valinnaisia kursseja (farmaseutin tutkinnossa on hankala saada pakollisia kursseja suoritettua ulkomailla) ei niiden vaihtaminen ollut ongelma kummassakaan päässä. Minun ja toisen farmasian tiedekunnan vaihtarin lopulliset kurssivalinnat ja kursseille ilmoittautuminen tehtiin yhdessä tiedekunnan kv-koordinaattorin kanssa. Heihin oli helppo pitää yhteyttä koko vaihdon ajan opiskeluihin liittyvissä asioissa ja he olivat saapumisen jälkeen oikeastaan vastuussa meistä vaihtopalvelujen sijaan. Muutenkin yliopistolla luennoitsijat aina kannustivat ottamaan yhteyttä, jos oli mitään kysyttävää esimerkiksi kurssin aiheeseen liittyviä lisäkysymyksiä. Se oli yksi suurimmista eroista Suomen ja Brittien välillä, koska opiskelijat oikeasti kysyivät luennoitsijoilta sähköpostilla lisäkysymyksiä esimerkiksi metaboliasta.

Koska olin EU:n kansalainen niin minun ei tarvinnut edes ilmoittautua poliisille. Yliopiston terveysasemalla piti käydä rekisteröitymässä eli täyttämässä paperi omista terveystiedoista ja sen prosessoinnissa meni noin pari viikkoa. Rekisteröityminen kannatti tehdä heti, sillä ennen hoitoon pääsyä se oli kuitenkin tehtävä. Sairastuessa olisi siis pitänyt odottaa pari viikkoa ennen hoitoon pääsyä tai mennä hoitoon jonnekin muualle. Sairastuinkin heti ensimmäisillä viikoilla, mutta koska rekisteröityminen oli hoidettu, pääsin nopeasti ja ongelmitta hoitoon. Hoito oli myös ilmaista, mutta lääkkeet jouduin itse maksamaan.

Asuminen ja eläminen

Asuntola oli kv-opiskelijoille, joista valtaosa oli kiinalaisia, niin myös puolet keittiökavereistani. Kulttuurieroja oli esimerkiksi siisteyden suhteen. Siivooja kävi vain kerran viikossa, joten rasvaisiin ja likaisiin liesiin oli vain totuttava. Muuten yhteiselo sujui oikein mukavasti. Sain myös parhaimmat vaihtarikaverit keittiökunnastamme. Asuminen oli kallista, itse maksoin huoneestani noin 600€ kuukaudessa ja koko lukukauden vuokra piti maksaa kerralla ennen saapumista. Hintatasoltaan Britit ovat aika lähellä Suomea ja esimerkiksi ruoka on hyvin saman hintaista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Iso-Britanniassa yliopistoilla on todella paljon erilaista järjestötoimintaa (societies) aina viininmaistelusta vaellukseen. Niistä kannattaakin ottaa heti selvää, koska ne ovat helppo tapa päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja jos esimerkiksi vaeltaminen kiinnostaa niin siinä pääsee samalla matkustelemaan ympäri Britanniaa halvalla ja hyvässä seurassa. Itse kävin jousiammunnan peruskurssin.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa vaihtareista saa kavereita lähinnä toisista vaihtareista, sillä luentokursseilla on hankalaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vapaa-ajalla vaihtareille järjestetään keskenään omaa toimintaa. Kaikki on tietenkin kiinni omasta aktiivisuudesta ja juuri järjestötoiminnan kautta paikallisiin varmasti tutustuu hyvin.

Kannattaa myös matkustella maan sisällä niin paljon kuin vain on mahdollista. Matkustelu oli helppoa busseilla ja junilla sekä yksityisten yritysten järjestämillä päivämatkoilla. Niidenkin hintataso oli sama kuin Suomessa tai jopa edullisempia. Itse kävin melkein joka viikonloppu uudessa kaupungissa tai kylässä.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan

Bathissa minun ei tarvinnut todistaa enää kielitaitoani enkä tarvinnut muitakaan papereita. Olin Suomessa tulostanut vaihtosopimuksen ja Learning agreenmentin. Suomessa mukaan tulostin myös hyväksymiskirjeen Bathin yliopistosta, mutta sitäkään en tarvinnut missään vaiheessa.

Opinnot, opintojen suunnittelu, opintosuunnitelma, opiskelutyyli ja arvostelu

Vaihdossa suoritin vain valinnaisia opintoja ja kurssit valitsin oman mielenkiintoni mukaan. Kaksi kursseista (12 op. kumpikin) oli toisen vuoden farmasian opiskelijoille ja niiden sisällöstä osa oli sellaista, mitä olin Suomessa jo aikaisemmin opiskellut. Mutta paljon oli myös uutta. Nuo kaksi kurssia sisälsivät luentoja, laboratorioharjoituksia, laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Niihin kursseihin kuului myös kaksi sairaalavierailua ja potilashaastattelua. Muilla kursseilla olisi päässyt tutustumaan esimerkiksi steriileihin tiloihin lääketehtaassa. Kolmas kurssi oli farmakologian osastolta (siellä farmakologi ja farmasisti olivat omina tutkintoina) neurofarmakologian kurssi (6 op.) ja se olikin haastavampi kuin mitä olin ajatellut. Kurssi oli luentokurssi ja luennoitsija oli aivan mahtava. Lisäksi otin kolmen opintopisteen Cambridge-englannin kielen kurssin, joka valmisteli virallisen kokeen tekemiselle. Virallinen koe oli kuitenkin maksullinen niin en sitä tehnyt eikä sen tekeminen ollut edellytys kurssille, vaan kurssilla oli myös omat kokeet (kuuntelu-, kirjoitus- ja puheosuus).

Luentoja oli vaihtelevasti, joinain päivinä 8-14 ja joinain vain yksi. Luennot kestivät 45 minuuttia ja usein niiden välissä jouduimme vaihtamaan luentosalia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta silti koko vuosikurssi kävi tunnollisesti jokaisella luennolla.

Suurin ero opinnoissa on se, että tentit järjestetään vain kahdesti vuodessa ja yhden tentin aihealue on todella laaja. Yhteen kurssiin oli sisällytetty mikrobiologiaa, erilaisia lääkevalmistemuotoja, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa ja formulointia. Niitä kaikkia piti opiskella tenttiä varten, vaikka rajallisen ajan takia läheskään kaikista aiheista ei kysytty. Tentin kesto oli kaksi tuntia ja siihen tosiaan meni se tasan kaksi tuntia ja tentin tarkistamiseen ei omalla kohdalla jäänyt ollenkaan aikaa. Suurin osa tenteistä oli monivalintatehtäviä, mutta kahdessa farmasian tentissä oli mukana myös muutama essee ja laskutehtävä. Tenteissä käytettiin nimen sijaan kokelasnumeroa, joka piti kirjata papereihin.

Opiskelin samalla tavalla ja saman verran kuin Suomessakin ja sillä pääsin tentit kyllä läpi, mutta arvosanassa ei ole kehumista. Osana vaikuttamassa oli tietenkin myös kielitaito ja kiire tentin tekemisessä. Työmäärältään kurssit olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, mutta toisaalta kursseilla oli myös pakko hallita kaikki hyvin ja muistaa opitut asiat myös lukukauden alusta, sillä tentissä kysymyksiä oli laajasti kaikkiin opetettuihin aiheisiin liittyen.

Vaihtokertomus, Wageningen University, syksy 2017

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija, Elinterviketeknologia

Opiskelijavaihtoon, totta kai! Mutta kun niin moni paikka kiinnostaa, ensin on siis rajattava vaihtoehtoja..

Ennen vaihtokohteen valitsemista ja vaihtoon lähtöä suosittelen miettimään, mitkä ovat itselle ne tärkeimmät motivaatiotekijät vaihtoon lähtemiselle. Tämä helpottaa vaihtokohteen valitsemista, kun mielenkiintoisia vaihtoehtoja on useita, ja eri maat ja yliopistot kiinnostavat myös eri syistä. Omat tavoitteet, haaveet ja mielenkiinnon kohteet kannattaa siis pitää mielessä, sillä ne tulevat tukemaan sinua koko vaihdon ajan: myös sellaisina yllättävinä hetkinä, kun huomaat todella ikävöiväsi omien rakkaiden luo tai ikävöidessäsi vaikka jotain tuttuja toimintatapoja.

Halusin vaihtoon Eurooppaan, ja mietin vaihtoehtoja lähinnä eri Keski-Euroopan maiden välillä. Wageningenin yliopisto valikoitui vaihtokohteekseni siksi, koska olin kuullut suosituksia yliopistosta sekä siellä opiskelleilta kavereiltani että opettajiltani. Valtaosa Wageningenin yliopiston kursseista tarjotaan englannin kielellä ja kurssivalintojen tekeminen vaihto-opiskelijalle oli myös hyvin vapaata. Ymmärsin, että kurssit olisi myös helppo sisällyttää tutkintooni ja voisin myös korvata niillä tiettyjä tutkintooni kuuluvia kursseja. Nämä olivat tärkeitä kriteerejä minulle. Olin myös ennakkoon kuullut, että Wageningenissa opiskelijalta vaaditaan aktiivisempaa opiskelutahtia kuin mihin Suomessa on totuttu. Päätin ottaa tämän haasteena: ajattelin että uudenlaisen opiskelurytmin ja tapojen opettelu olisi myös tervetullutta minulle.

Pyöräilyn ja vahvanmakuisten juustojen ystävänä olin myös innokas tutustumaan Alankomaiden pyöräily- ja juustokulttuurin. Tutustuttuani ennakkoon Wageningenin yliopistojärjestöjen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin huomasin myös ilokseni, että pystyisin myös jatkamaan rakasta swingtanssiharrastustani vaihtoni ajan.

Ennen lähtöäni en päässyt osallistumaan vaihto-orientaatioon Helsingissä, enkä ollut tietoinen myöskään opinder-palvelusta, missä tuutorointia tarjotaan etänä vaihtoon lähteville. Kyselin ennakkoon siis paljon vinkkejä kavereiltani, joiden tiesin opiskelleen Wageningenissa kokonaisen tutkinnon tai vaihto-opintojen ajan, sekä lisäksi etsin itse aktiivisesti tietoa.

Asuminen

Sain hyväksynnän Wageningenin yliopistolta vaihtoon pääsemisestä vasta heinäkuun puolen välin jälkeen, vaikka opintoni alkoivat jo syyskuun alussa.  Sain sähköpostitse vinkkejä myös asumiseen liittyen, ja asunnon etsintä kannattaakin aloittaa heti, sillä edullisista opiskelija-asunnoista on pulaa. Tarjolla on sekä kalustamattomia että valmiiksi kalustettuja huoneita, vuokrat ovat samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijakaupungeissa. Facebookista löytyy hyviä yliopisto- ja kaupunkikohtaisia asunnonvälityssivuja, joissa etsitään kämppiksiä soluasuntoihin, kommuuneihin tai alivuokralaisia.

Hyvällä tuurilla onnistuin samaan viihtyisän ja edullisen asunnon viikossa, vaikka aloitin asunnon haun vasta heinäkuussa. Löysin valmiiksi kalustetun ja rauhallisen kodin ihan Wageningenin keskustasta. Alivuokrasin huoneen siis toiselta opiskelijalta: huoneessani oli pieni keittonurkkaus ja parvi, kylpyhuoneen jaoin kahden muun opiskelijan kanssa jotka asuivat samassa kerroksessa. Vesi, sähkö, netti ja jätteiden nouto kerrostalon pihasta kuuluivat vuokraan, mutta näin ei ole kaikissa tapauksissa ja siksi nämä on hyvä tarkistaa ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista.

Löysin kotini täältä: https://kamernet.nl/en (sivulle kannattaa rekisteröityä ja minulle palvelu maksoi muistaakseni 20-30 €). Sivulta voi etsiä ilmoituksia eri kaupungeista, ja sieltä löytyy niin kimppakämppiä, soluasuntoja, yksiöitä kuin isompiakin asuntoja. Kuulin tästä nettisivustosta Wageningenissa pitkään asuneelta opiskelijalta, ja palvelu onkin enemmän paikallisten käytössä.

Saavuttuani Wageningeniin kuulin monien vaihtareiden etsineen kotia useamman kuukauden ajan ja jotkut olivat jatkaneet paremman kodin etsintää vielä Alankomaihin muutettuaankin. Tärkeää on siis varata ensin joku paikka, asuntoa voi tarvittaessa vaihtaa.

Polkupyörä

Polkupyörä kuuluu ensimmäisiin hankintoihin heti asunnon jälkeen. Käytetty pyörä kannattaa ostaa, ellet saa sellaista lainattua joltain tai ellei pyörä kuulu asunnon vuokraan. Lukkoon kannattaa myös panostaa, sillä pyörävarkauksia tapahtuu Wageningenissakin vaikka se niin rauhallinen ja sympaattinen pikkukaupunki onkin. Käytettyjen pyörien hinnat vaihtelevat paljon, eli kannattaa tehdä ensin hintavertailua ja kauppoja tehdessä sitten tinkiä. Ulkomaalainen maksaa käytetystä pyörästä helposti enemmän kuin paikallinen. FB on tässäkin hyvä apu, joka tarjoaa kaupunkikohtaisia ja yliopistokohtaisia myyntisivuja. Esim. Amsterdamissa hakusanoilla: ”Bike Marketplace – Amsterdam”

Itselleni pyörä oli myös tapa tutustua maahan, sillä tein myös pyöräretkiä vapaa-ajallani. Ostin käytetyn pyörän Wageningenissa toimivalta käytettyjen pyörien myyjältä: löysin myyjän yhteystiedot fb-sivulta ”Wageningen Student Plaza” (hyvä sivusto tavaroiden myyntiin ja ostamiseen!) Myin myös oman pyöräni FB:n kautta eteenpäin.

Rekisteröityminen kaupungin asukkaaksi ja pankkitilin avaaminen

Rekisteröityminen on välttämätöntä, jos olet vaihdossa yli 4kk. Rekisteröityminen helpottaa myös arkea, sillä rekisteröitymisen jälkeen voit avata myös paikallisen pankkitilin. Rekisteröityminenkin kannattaa hoitaa heti ensimmäisten asioiden joukossa, sillä vahvistuksen saamisessa voi mennä muutamia päiviä / yli viikko.

Avasin itse tilin pankkiin ABN AMRO. Paikallisen pankkitilin ja -kortin myötä helpottuivat ov-chipkaartin lataaminen, kaupoissa käynnit, ruokailu yliopistolla yms. Master Card / Visa / Visa Electron eivät käy läheskään kaikkialla, ja joistakin palveluista maksaminen voi olla myös edullisinta paikallisella pankkikortilla.

Tutustuminen muihin vaihtareihin ja paikallisiin

Orientaatioviikot Wageningenissa järjestettiin jo elokuun alkupuolella enkä päässyt niihin kesätöiden vuoksi osallistumaan. Syyskuun alussa opintojen alettua pääsin kuitenkin mukaan ohjelmaan “buddy family”, joka on opiskelijajärjestön IxESN järjestämä. Suosittelen ”buddy family” ryhmään liittymistä, jos saat sähköpostiisi tietoa tästä toiminnasta! Omassa ryhmässäni (n. 10 henkeä) oli kaksi paikallista opiskelijaa ja eri alojen opiskelijoita ympäri maailmaa. Kävi myös ilmi, ettei ryhmämme vaihto-opiskelijoista kukaan ollut päässyt osallistumaan virallisille orientaatiopäiville.

IxESN toimii monessa opiskelijakaupungissa, IxESN:n lisäksi kannattaa myös liittyä kansainväliseen järjestöön ISOW (=International Student Organization Wageningen). Molemmat järjestöt järjestävät retkiä ja tapahtumia, ISOW tarjoaa myös laajat harrastusmahdollisuudet ja kielikursseja. Vaihto-opiskelijana voit itsekin osallistua ohjelman järjestämiseen: itse päädyin opettamaan swingtanssia lindy hop kolmen muun opiskelijan kanssa viikoittaisilla tunneilla. Lisäksi yliopistolla on myös muita opiskelijajärjestöjä ja kerhoja. Kampuksella toimii myös monipuoliset liikuntapalvelut tarjoava liikuntakeskus, suosittelen: https://www.wur.nl/en/sports-centre-de-bongerd.htm

Minua ei siis lopulta haitannut vaikken kesän aikana virallisille orientaatiopäiville Helsingissä taikka Wageningenissa ehtinytkään, sillä sain riittävästi apua ja vinkkejä muilta opiskelijoilta ja tuutoreilta Wageningenissa. Alankomaat on hyvin kansainvälinen maa, ja ihmisiin (myös paikallisiin) on helppo tutustua etenkin kansainvälisten opiskelijajärjestöjen tapahtumissa ja vaikka ryhmätöiden yhteydessä.

Opiskelu ja opetus

Opiskelutahti oli nopeampi mihin Suomessa olin tottunut, mutta tykkäsin kun yhdessä periodissa sai keskittyä vain kahteen kurssiin kerrallaan (yksi kurssi aamulla, toinen iltapäivällä, 1 kurssi = 6 op) eikä päällekkäisyyksiä luentojen suhteen ollut. Järjestely saattaa olla erilainen muissa yliopistoissa, jos kurssien opintopistemäärät ovat erilaiset.

Kurssivalinnoissa on suuri joustavuus Wageningenissa: tarjolla paljon on monitieteisiä kursseja, joista olin itse erityisen kiinnostunut. Maisteriopiskelijana voit valita sekä kandi- että maisteritason kursseja. Kanditason kurssi voi sisällöltään vastata Suomessa maisteritason kurssia, jolloin saat sillä korvattua maisterikurssin.

Suurena erona opiskelussa oli se, etten saanut kurssikirjojani kirjastosta vaan ostin ne käytettyinä. Kirjoja kannattaa olla myös ajoissa etsimässä, jos haluaa löytää ne käytettyinä. (Yliopistokohtaiset fb-sivut kirjojen yms. myymiseen auttavat tässä.) Itse tarvitsin kurssikirjat (1-2) jokaiselle kurssilleni, enkä olisi pärjännyt tentissä pelkästään opettajien laatimien luentomateriaalien ja omien muistiinpanojen avulla. Opiskelu oli myös hyvin koulumaista: odotuksena oli että luennoille valmistauduttiin ja joillekin luennoille oli viikoittaisia tehtäviä. Monia luentoja on mahdollista seurata myös etänä, mutta itse kävin lähes kaikilla luennoilla ja olin poissa vain kun olin kipeänä.

Opettajat kursseillani olivat hyvin motivoituneita, hyvin valmistautuneita ja useimmat heistä myös hyvin innostavia. Ryhmätöitä tein opinnoissani paljon, mikä oli myös antoisaa. Wageningenissa kurssitenttejä tarjottiin vain yksi, ja uusinnat olivat mahdollisia vain kahdesti vuodessa: helmikuussa ja elokuussa. Opiskelijan olisi siis paras läpäistä tentti ensimmäisellä kerralla. Arvostelu tenteissä on tiukempaa mihin olin Suomessa tottunut: kuulin myös, että kiitettäviä arvosanoja annetaan hyvin harvoin, täysiä ei välttämättä koskaan. Tärkeintä olikin saada kurssit hyväksytysti läpi, kurssiarvosanat Suomessa näkyvät joka tapauksessa suoritusmerkintänä vaihdon jälkeen (näin ainakin elintarviketieteiden maisteriohjelmassa).

Itselleni kävi niin, että ensimmäisen periodin tentit järjestettiin samana päivänä peräkkäin, eri rakennuksissa. Myös uusinnat näissä kyseisissä kursseissa osuivat keskenään samalle päivälle sekä myös samalle ajalle. En valitettavasti saanut joustoa järjestelyihin, olin yhteydessä niin kurssiopettajiin kuin tuutoriini. Tässä tilanteessa en siis voinut tehdä molempia tenttejä. Kannattaa kysellä siis ennakkoon tenttikäytännöistä ja -päivistä!

Julkinen liikenne

Alla olevaan julkisen liikenteen nettisivustoon ”NS” kannattaa tutustua viimeistään Alankomaissa.

https://www.ns.nl/en/travel-information/traveling-with-the-ov-chipkaart/combined-travel-discount.html

Näistä matkakorteista ja alennusvaihtoehdoista kannattaa jutella paikallisten tuutoreiden ja kavereiden kanssa. Systeemi matkakorttien suhteen on erilainen kuin meillä ja se on helpompi oppia paikan päällä. Itse hankin ensin matkakortin (OV-chipkaart) ”anonymous”, koska se oli nopeampi saada ja sen jälkeen hankin myös henkilökohtaisen matkakortin, jolla saa 40 % alennuksen ruuhka-aikojen ulkopuolella ja viikonloppuisin matkustettaessa. Kortin alennusta voi myös jakaa muiden kanssa.

Henkilökohtainen matkakortti oli minulle hyvä ostos, sillä sain ostettua sen 40 %:n alennusominaisuuden myös puoleen hintaan alennuskampanjan aikana ja ehdin myös hyödyntämään tätä 40 %:n alennusta paljon matkustamalla muihin kaupunkeihin. Pienissä kaupungeissa (kuten Wageningen) pärjää loistavasti pelkällä pyörällä.

Muita vinkkejä vaihtoon lähteville

  • Hakeudu vaihtoon kun se tuntuu Sinulle oikealta.

Jollain opettajalla tai läheisellä voi olla tästä myös eriävä mielipide, mutta onko perustelut näiden eriävien mielipiteiden takana oikeasti merkityksellisiä sinulle? Pelko opintojen venymisestä on usein myös turha, sillä tulet takaisin monta kokemusta rikkaampana, vahvempana ja opit uutta myös itsestäsi.

  • Jos elät parisuhteessa ja rakkaasi jäisi vaihdon ajaksi Suomeen, niin keskustele rakkaasi kanssa ennakkoon käytännön asioista. Sopikaa miten pidätte yhteyttä, matkustatteko välillä tapaamaan toisianne vaihdon aikana ja miten usein. Omasta kokemuksesta voin myöntää, että etäisyys aiheuttaa toki ikävää, mutta arjen jakaminen ja tapaamiset vaihdon aikana lievittävät sitä. Etäisyys voi myös lujittaa parisuhdetta, kun molemmat ylläpitävät yhteydenpitoa ja kokevat, että etäisyys on vain väliaikaista. Olen tyytyväinen, että pystyin toteuttamaan haaveeni vaihtoon lähtemisestä, vaikka poikaystäväni joutuikin jäämään Helsinkiin töidensä takia. 
  • Säästä rahaa, sillä haluat varmasti matkustaa vaihtokohteessasi, ja mahdollisesti myös naapurimaissa. Vaihdon aikana voit kohdata myös yllättäviä taloudellisia menoja.
  • Tee vaihdosta itsesi näköinen. Jos tietyt aktiviteetit, harrastukset ja asiat ovat sinulle rakkaita, etsi niistä tietoa ja kysele paikallisilta. Opiskelijoille tarjotaan Wageningenissa paljon valmista ohjelmaa: valitse niistä sinua kiinnostavimmat ja sinun aikatauluihisi sopivat. Ehkä näiden lisäksi haluat tehdä retkiä myös omatoimisesti muiden vaihtareiden, paikallisten ja Suomesta vierailevien ystävien kanssa? Tutustu myös paikallisiin, niin et jumitu pelkästään vaihtareiden omaan kuplaan. 😀
  • Kun teet sopimuksen paikallisen palvelun tarjoajan kanssa (vuokra-asunto, rekisteröityminen kaupungin asukkaaksi, pankkitili, julkisen liikenteen henkilökohtainen matkakortti etc.), muista myös irtisanoa kaikki sopimuksesi ajoissa. Tarkista, että sinulla on tarvittavat leimat ja todistukset yliopistolta kunnossa ennen kotiin paluutasi. Jos saat kurssiarvosanat- ja todistukset vasta vaihtosi päättymisen jälkeen, sovi yliopistolla ennakkoon että saat kurssisuoritukset Suomessa käyttämääsi sähköpostiisi.
  • Voit lähteä vaihtoon useasti, ja voithan tehdä myös työharjoittelun ja maisterityönkin ulkomailla. Pidä myös nämä vaihtoehdot mielessäsi, kun punnitset vaihtoehtoja eri kohteiden välillä.

Vaihtokertomus, Aberystwyth University, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Itse hain kevään kestävään vaihtoon edeltävän syksyn jälkihaussa. Kun Helsingin yliopisto oli hyväksynyt minut Aberystwythiin (eli Aberiin), oli edessä vielä hakeminen vastaanottavaan yliopistoon. Hakeminen oli lähinnä muodollisuus, sillä Helsingin yliopisto lähetti listan esittämistään opiskelijoista Aberiin. Aberista lähetettiin tämän jälkeen minulle sähköposti, jossa pyydettiin toimittamaan sähköpostitse learning agreement ja muutama muu asiakirja. Osaan asiakirjoista piti hankkia allekirjoitus Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluista. Asiakirjojen lähettämisen jälkeen niitä käsiteltiin Aberystwythissä yllättävän pitkään, mikä aiheutti ihmetystä. Lopulta sain sähköpostitse hyväksymistiedon ja linkin yliopiston sähköpostin käyttöönottoa varten.

Olin laiska valmistelemaan vaihtoon lähtemistä, joten varasin lennot ja matkat melko myöhään. Tämä valinta aiheutti luonnollisestikin lisäkuluja, jotka olisi voinut helposti välttää olemalla aktiivisempi.

Asuminen

Syksyllä Aberista lähetettiin linkki asumispalveluiden sivuille, joiden kautta pystyi hakemaan yliopiston tarjoamaa asuntoa. Yliopiston tarjoamat asunnot olivat yllättävän kalliita soluasuntoja, joita sijaitsi ympäri kaupunkia. Jokaiselle vaihto-opiskelijalle oli taattu asunto, mutta hakija sai ainoastaan esittää toiveita siitä, missä haluaisi asua. Itselleni tarjottiin solua merenrantatalosta, jonka hyväksyin.

Asunnon hakeminen ja vuokrasopimuksen solmiminen oli sinänsä helppoa sähköisen palvelun välityksellä. Jostakin syystä vuokrasopimus oli laitettu kestämään paikallisen lukuvuoden loppuun, vaikka oma vaihtojaksoni loppui lähes kuukautta aikaisemmin. Vuokrasopimus myös alkoi vasta lukuvuoden – ja vaihtojaksoni – alkupäivänä. Asuntoon sai tosin muuttaa jo muutaman päivän ennen lukukauden ja vuokrasopimuksen alkua, mikä on mukavaa. Tätä täytyi tosin ymmärtää erikseen pyytää. Vuokrasopimuksessani oli lisäksi päivämäärävirheitä, joista huomautin sähköpostitse. Sain lopulta pienen väännön jälkeen sovittua yliopiston kanssa, että he palauttavat rahat vaihtojaksoni ja vuokrasopimuksen päättymisen väliseltä ajalta.

Aberystwythin kaupungissa olisi ollut tarjolla myös paljon yksityisiä asunnonvuokraajia, joilta olisi saattanut saada asunnon yliopistoa halvemmalla. Itse en tosin ollut halukas solmimaan vuokrasopimusta yksityisen vuokranantajan kanssa asunnosta ilman, että olisin edes nähnyt koko huoneiston kuntoa ja olemassaoloa. Aber varoitti, että monia vaihto-opiskelijoita yritetään huijata vuokra-asuntomarkkinoilla.

Yleisesti asumisen laatu opiskelija-asunnoissa ainakin Aberytwythissä oli sanalla sanoen karu. Lähes kaikki yliopiston tarjoamat asunnot olivat 4-12 hengen soluasuntoja. Soluissa asui usein sekaisin paikallisia sekä vaihto-opiskelijoita. Hyvin harvassa solussa oli oma kylpyhuone tai vessa, ja asuntojen kunto oli muutoinkin hyvin vaatimaton. Lisäksi paikallisten käsitys siisteydestä poikkesi jossakin määrin ainakin omastani. Oman soluhuoneistoni kanssa-asujat olivat yllättävänkin hiljaisia ja ujoja, joten en viettänyt kamalasti aikaa heidän kanssaan. Vietinkin lähes kaiken vapaa-aikani muiden vaihtarien asunnoissa.

Olin itse hyvinkin yllättynyt siitä, että soluasuntoihin tehtiin ennalta-ilmoitettuja siisteystarkastuksia. Toisaalta siisteystarkastukset pakottivat muutkin asukkaat siivoamaan. Palovaroittimet testattiin joka ikinen viikko niin, että palovaroilmaisimen soittoon heräsi aamulla. Muutenkin brittien maine lähes hysteerisinä turvallisuusasioihin keskittyjinä pitää pitkälti paikkansa. Tämän huomasi erityisen selvästi silloin, kun Aberystwythiin satoi noin sentti lunta. Tällöin kaikki yliopiston rakennukset suljettiin ja opiskelijoita varoitettiin liikkumasta ulkona, sillä siellä oli kuulemma liukasta ja vaarallista.

Ostin peitot, täkit, astiat ja vastaavat vasta paikan päältä. Tämä olikin hyvä vaihtoehto, sillä briteissä kulutustavaroita voi saada todella halvalla. Ruokakin oli jossakin määrin halvempaa kuin Suomessa. Toisaalta opiskelijaruoka oli jopa Unicafeehen verrattuna huonoa ja yli kaksi kertaa kalliimpaa. Pubeissa syöminen oli puolestaan todella halpaa – ja epäterveellistä. Gourmet-elämyksiä Isosta-Britanniasta ei lähtökohtaisesti kannata suurten kaupunkien ulkopuolelta lähteä etsimään, vaikka virkistäviä poikkeuksiakin toki oli. Teimmekin usein ruokaa yhdessä muiden vaihtarien kanssa. Tätä kautta pääsi tutustumaan helposti muihin ruokakulttuureihin natiivien opastuksella.

Opiskelu ja opetus

Alkubyrokratia yliopistolla oli yllättävänkin yksinkertainen ja koostui yliopiston ja laitoksen tervetulotilaisuuksiin osallistumisista. Meidät oli valmiiksi ilmoitettu niille kursseille, jotka olimme learning agreementissa ilmoittaneet. Osa kursseista oli valitettavasti peruttu, joten jouduimme valitsemaan niiden tilalle muita kursseja. Aberissa oli politiikkana, että muutaman ensimmäisen viikon aikana kursseja sai muutoinkin vaihtaa, mikäli valittu kurssi ei ollutkaan mieleinen. Samaten maisteri- ja kandiohjelmien välillä pystyi vaihtamaan vapaasti alkuviikkojen aikana.

Sopeutuminen vaihtoyliopistoon oli mielestäni helppoa, sillä kulttuurierot Ison-Britannian ja Suomen välillä eivät ole kovinkaan suuret. Ihmiset olivat mukavia ja avuliaita. Suomi oli suurimmalle osalle hyvinkin tuntematon paikka. Eräs professorimme ihmetteli esimerkiksi sitä, suljetaanko Suomessa koulut aina talveksi, kun on kylmää ja lumista.

Paikan päällä meitä suositeltiin lämpimästi ilmoittautumaan paikallisen julkisen terveydenhuoltosäätiön (NHS) asiakkaiksi. Ilmoittautuminen tapahtui vapaavalintaisella terveysklinikalla, jossa täytettiin muutama paperi. Yliopisto tarjosi listan lähellä olevista klinikoista. Itselleni ei tullut tarvetta terveydenhuoltopalveluille, mutta ne kuulemma toimivat kohtuullisesti ja olivat lähtökohtaisesti maksuttomia.

Oikeustieteen vaihto-opiskelijoille tarjotut maisteritason kurssit yliopistolla olivat kaikki seminaareja, joihin kuului noin yksi tapaamiskerta viikossa lähes koko kevään ajan. Lisäksi kullekin kurssille tuli laatia lyhyt suullinen esitys sekä noin 5000 sanan essee. Kurssit olivat kaikki 20 paikallisen opintopisteen eli 10 ECTS-opintopisteen laajuisia.

Kurssien rakenne ja niiden sisältö poikkesi merkittävästi siitä, minin olin Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tottunut. Jokaiselle seminaaritapaamiselle tuli lukea määrätty aineisto, jota käsiteltiin tilaisuudessa. Osalla kursseista aineiston lukuvastuu jaettiin osallistujien kesken siten, että jokaisen oletettiin kertovan luetun aineiston tai vaikkapa oikeustapauksen sisältö muille opiskelijoille. Tämä opetustapa edellytti täysin erilaista suhtautumista seminaaritapaamisia kohtaan, sillä ennakkovalmistautumiseen meni yllättävänkin paljon aikaa.

Kurssit olivat myös hyvin yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneita. Yksittäisiä pykäliä ei tarvinnut tankata, vaan keskustelimme kursseilla esimerkiksi kriminologiaan ja Internetin regulaatioon liittyvistä yleisemmistä kysymyksistä. Paikallista oikeutta ei omilla kursseillani käsitelty juuri lainkaan.

Suoritin kevään aikana 30 ECTS-opintopistettä ja koin, että niiden suorittamiseksi tarvittava työmäärä ei ollut liian suuri. Yleisesti kursseilla vaadittu osaamistaso oli mielestäni hieman alhaisempi kuin Helsingin yliopistossa.

Olin jossakin määri yllättynyt siitä, kuinka vaihtelevia muiden maiden vaihto-opiskelijoiden englanninkielen taidot olivat. Suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kielitaidot olivat erinomaiset eikä kenellekään tuottanut ongelmia opiskella englanniksi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Paikallinen byrokratia on paikoitellen melko turhauttavaa, sillä asioiden etenemistä joutuu valvomaan jatkuvasti itse. Usein asiansa hoitaakseen joutuu lähettämään useita muistutussähköposteja. Kuitenkin asiat tapasivat aina lopulta järjestymään.

Aberystwythissä ei edellytetty puhuttelua tai muitakaan muodollisuuksia sähköpostitse taikka suullisesti asioitaessa. Professoreita sai sinutella eikä seminaaritapaamisiin tarvinnut pukeutua mitenkään erikoisesti. Suosittelen kuitenkin ainakin aloittamaan sähköpostikeskustelut asianmukaisia etikettisääntöjä noudattaen. Tämän jälkeen voi siirtyä vapaamuotoisempaan keskusteluun, mikäli vastaanottaja alkaa sinuttelemaan.

Matkustaminen Isossa-Britanniassa on halpaa kaikilla muilla kulkuneuvoilla paitsi junilla. Busseilla matkustaminen on toisaalta usein merkittävästi hitaampaa kuin junilla. Opiskelijat voivat hankkia 18–25 -vuotiaille tarkoitetun raideliikenteen alennuskortin muutamalla kympillä. Kortti maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti, mikäli junia käyttää. Sillä saa alennusta myös Lontoon metroissa.

Junayhtiöt on yksityistetty ja kilpailutettu siten, että jokaisella liikennöitsijällä on oma alue, jota se liikennöi yksinoikeudella. Junalippuja mihin tahansa junaan voi silti ostaa minkä tahansa junayhtiön sivuilta. Liput kannattaa kulkuvälineestä huolimatta ostaa ennakkoon, mikäli haluaa säästää rahaa.

Walesin toinen virallinen kieli, kymri, näkyy arjessa, sillä kaiken virallisen viestinnän on oltava myös kymriksi. Tästä huolimatta en kuullut kieltä puhuttavan kuin muutaman kerran koko keväänä.

Suosittelen varaamaan mukaan lämpimiä vaatteita, sillä saarivaltakunnassa on tunnetusti tuulista. Kannattaa myös huomioida, että Briteissä käytetään erilaisia pistorasioita kuin Suomessa, joten adaptereiden ostamiseen kannattaa varautua.

Utbytesberättelse, Johannes Kepler Universität Linz, våren 2018

Studerande vid Svenska social- och kommunalhögskolan

Före utbytet

Jag var på utbyte i Österrike i Linz våren 2018. Linz är en liten stad i norr ganska nära gränsen till Tjeckien drygt en och en halv timme från Wien.

Ansökningsprocessen började med att bli nominerad från Helsingfors universitet som utbytesstuderande. För att kunna söka till Österrike och Tyskland måste en i allmänhet uppfylla Helsingfors universitet språkkrav i tyska, och dessa kan avvika från själva utbytesuniversitetets krav. Det lönar sig därför att först kolla vilka krav HU har, och sedan först utbytesuniversitetets krav eftersom att en inte kan bli nominerad av HU ifall språkkraven från deras sida inte är uppfyllda.

Själva ansökningsprocessen till Johannes Kepler Universität (JKU) var ganska lätt. Jag behövde bara fylla i en online ansökan där jag skulle bifoga alla dokument, även språkintyg där det framkommer att mina språkkunskaper är på minst B2 nivå. Innan online ansökningen hade jag utfört ett språkprov på språkcentret för att intyga mina språkkunskaper. Jag gjorde även en preliminär learning agreement som HU behövde innan jag åkte iväg.

Byråkrati

Efter min ankomst var det introduktion på universitetet. Vi fick info om allt från kursanmälan till sjukförsäkring samtidigt som alla utbytesstuderanden träffades och introducerades för varandra. Jag och fyra andra utisar fick en gemensam mentor som hjälpte oss med typ allting. Vi skrev in oss på universitetet, fick studiekort och så måste vi även skriva in oss som tillfälliga invånare i Linz.

Under introduktionen hade vi fått info om vem som är ens akademiska koordinator. Jag hade ett möte med min koordinator efter några dagar där vi gick igenom min learning agreement. Efter all praktisk info började min intensivkurs i tyska som var valfri. Den pågick i två veckor före själva terminen började i mars.

Som EU-medborgare behövdes ingenting annat än det europeiska sjukförsäkringskortet för eventuell sjukvård. Jag var en gång hos läkaren och det gick väldigt smidigt. I Österrike (eller åtminstone i Oberösterreich där jag var) har alla en lokal läkare med mottagning dit en bara ringer och beställer tid. Jag behövde inte vänta länge och visade bara mitt europeiska sjukförsäkringskort.

Boende

I samband med online anmälan gick det även att välja boende alternativ. Universitetet kan alltså på förhand fixa allt med boendet ifall en så önskar. Jag hade valt detta alternativ eftersom det var lättast. Det gick att välja mellan ettor, tvåor och det billigaste var att dela ett rum med någon. Jag valde en etta med kök som jag betalade 370 € i månade för. I priset ingick även städning och byte av lakan. Studielägenheterna låg alldeles nära campuset och där bodde mest andra utisar.

Studierna

Mina studier gick helt på tyska vilket betyder att jag inte hade så mycket kontakt med de andra utisarna under skoldagarna, eftersom att de flesta andra utisarna studerade på engelska. Därför var det speciellt viktigt för mig att delta i alla gemensamma aktiviteter och fester som mentorerna ordande för utisarna, så att jag lärde känna de andra. Men det rekommenderas nog i vilket fall som helst att gå på evenemangen!

Studierna var sådär, vissa kurser hade föreläsningar i 5 timmar i sträck medan andra bara var en och en halv timme. Jag hade också kurser som endast räckte i 3 dagar men det var föreläsning hela dagen, det vill säga 8 timmar i sträck. Oftast behövdes det inte läsas annat än föreläsningsmaterial, så lånade sällan böcker från bibban för någon kurs. Innehållsmässigt var kurserna varierande, en del kurser motsvarade inte alls det som jag hade förväntat mig och prestationssätten var också olika. Tenterna kunde bestå av flervalsfrågor eller korta öppna frågor men inga essä svar förekom. Jag måste dock skriva essäer och grupparbeten var det mycket av.

Jag tyckte inte att mina kurser var så givande men det kan ha att göra med mitt ämne. Jag gjorde mina biämnesstudier i psykologi vid JKU (Johannes Kepler Universität), men kunde konstatera att universitetet inte hade så hög nivå inom det området. Det är mera känt för ekonomi och datateknink, och de flesta av de andra utisarna studerade också någondera va dessa ämnen.

Bra att veta

Linz är en väldigt liten stad och barer och nattklubbar finns det måttligt av. Jag upplevde ändå staden som mysig med ett livligt kulturliv och fin natur alldeles nära. Floden Donau rinner igenom Linz och det finns en fin liten gammal del av staden som är idyllisk och trevlig. Campuset och studielägenheterna ligger utanför stan (ca. 20 minuter med spårvagn) och kan kännas lite öde. Camupset var ända kiva men studiebostäderna var ganska dystra. Ifall en vill bo mera centralt och hemtrevligt kan det löna sig att inte välja studiebostäderna som universitetet erbjuder, utan hyra en vanlig lägenhet i stan. Levnadskostnaderna är lägre än i Finland, så kan tänka mig att hyrorna inte är särskilt höga på fria marknaden i en liten stad som Linz. De flesta utbytesstuderanden bor ändå i studiebostäderna vid campus och där umgås och festas det en hel del.

Kursutbudet kan ändra på JKU. Min ursprungliga learning agreement ändrades en hel del, och vissa kurser jag valt ordandes inte alls under den terminen. Så det kan vara bra att förbereda sig på detta.

Tyskan i Oberösterreich är ganska obegriplig. Jag talar tyska flytande men hade ändå problem med att förstå de lokala. I och med att jag gått intensivkursen så hade jag lärt mig en del ord som används och efter en tid började jag vänja mig. Folk talar nog också engelska men nivån kan variera.

Linz är bra beläget för att resa. Med tåg och buss går det smidigt resa både inom landet och till andra länder. Själv gjorde jag resor till Italien och Ungern. Österrike är också väldigt vackert och det lönar sig definitivt att besöka Wien, Salzburg och Hallstatt. Naturen är fantastisk och det är verkligen värt att åka till alperna ifall en har möjlighet.

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Vietin kevätlukukauden 2018 Reykjavikissa opiskellen Islannin yliopistossa. Islannin luonto oli suurimpia syitä, miksi halusin opiskella juuri tässä maassa. Onneksi tämä oli myös monen muun vaihto-opiskelijan syy valita tämä vaihtokohde, sillä siten löytyi helposti monia samanhenkisiä kavereita. Kaupunkina Reykjavik on hyvin pieni ja sympaattinen, mutta loppujen lopuksi ei ehkä maan parhainta antia. Kuten sanotaan, Islanti alkaa vasta sieltä mihin Reykjavik loppuu. Suosittelenkin siis tutkimaan tätä maata ja jo lukukauden aikana samat paikat voivat näyttää hyvin erilaisilta riippuen ajankohdasta. Lumisen ja pimeän talven jälkeen oli mahtavaa nähdä, kun laavakentät ja vuorenrinteet alkoivat viimein vihertää. Islanti on upea maa, jonka eri kolkat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia.

Ennen lähtöä

Kun Helsingin yliopisto on tehnyt hyväksynnän vaihto-opiskelijaksi, pitää vielä tehdä haku itse vaihtoyliopistoon. Islannin yliopistolta tulee selkeä listaus mitä dokumentteja yliopistoon haku vaatii ja milloin niiden on oltava perillä yliopistolla. Määräaikojen kanssa kannattaa olla tarkkana ja hankkia tarvittavat paperit ajoissa. Hakeminen Islannin yliopistoon vaatii muun muassa passikuvan sekä opintosuoritusotteen allekirjoitettuna ja leimattuna (suoritusotteen pitää olla oikeasti leimattu eikä vesileima välttämättä riitä). Hakemus sisältää monia muita tietoja, kuten alustavan kurssisuunnitelman ja lyhyen motivaatiokirjeen. Minun piti tehdä joitain korjauksia hakemukseeni, mutta muuten hakuprosessi oli melko selkeä.

Asuminen

Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa, sillä etenkin edullisemmista asunnoista voi olla kova kilpailu. Toisaalta on hyvä odottaa siihen asti, kunnes vaihtoon lähteminen on varmistunut ja tässä voi mennä melko pitkään. Kuulin myös juttuja, että jotkin opiskelijat olivat asuneet syyslukukauden alussa teltassa, koska asuntoa ei ollut vaihtoon lähtöä löytynyt. Monet vaihto-opiskelijat asuvat kimppakämpissä tai majataloissa, jotka majoittavat talvikaudeksi vaihto-opiskelijoita. Keskustassa (Reykjavik 101) tai lähellä yliopistoa asuminen voi olla kannattavaa, vaikka vuokra olisi korkeampi, sillä silloin ei tarvitse käyttää rahaa busseihin.

Itse asuin vuokranantajani pihapiiriin kuuluvassa autotalliin rempatussa yksiössä, jonka löysin HousingAnywhere-sivuston kautta. Asuntotilanteesta kertoo jotain, että samaa asuntoa minun lisäkseni oli hakemassa seitsemän muuta ja minun piti lähettää vuokranantajalleni CV, joka oli yksi valintaperuste. Asunto oli suomalaisittain kallis, mutta Islannissa vuokra oli yksiöstä jopa melko kohtuullinen. Asunto oli hyvin siisti, ja sijainti lähellä merta ja Grotta-majakkaa oli mahtava. Asuntoni sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta ja noin 30 min kävelymatkan päässä kampukselta. Joissain tapauksissa keskustassa asuminen olisi ollut paljon käytännöllisempää, sillä julkinen liikenne ei aina välttämättä ole niin sujuvaa.

Opiskelija-asuntoja voi olla saatavilla joitain, mutta ilmeisesti vaihto-oppilaiden on hyvin vaikea saada niitä. Kannattaa kuitenkin tarkistaa tämäkin vaihtoehto. Yliopisto ei siis oikeastaan tarjoa minkäänlaista apua asunnon löytämiseen. Suomalaisena ei tarvitse hankkia paikallista henkilötunnusta tai ilmoittautua poliisille, mutta tilanne saattaa olla toinen, jos maassa asuu pidempään kuin lukukauden verran.

Opiskelu ja opetus

Islantiin saavuttua ja ennen opintojen alkua piti yliopistolle käydä ilmoittautumassa ja hankkimassa paikallinen opiskelijakortti. Orientaatio yliopistolla oli aika vähäistä eikä muutaman puheen ja kävelykierroksen lisäksi juuri muuta ohjelmaa ollut. Onneksi tästä huolimatta muihin vaihtareihin tutustuu kyllä ja yliopiston käytänteet tulevat nopeasti tutuiksi.

Ennen lähtöä tehtiin alustava suunnitelma kursseista, mutta tähän ei kannata liiaksi kiintyä, sillä kurssit menevät todennäköisesti uusiksi. Itselläni valitsemistani kursseista yksi oli peruttu ja pari meni päällekkäin, joten minun piti valita kurssit lähes kokonaan uudelleen. Kurssien aikataulujen sumpliminen voi olla haastavaa ja monella olikin vaikeuksia löytää kursseja, jotka eivät mene päällekkäin.

Kursseille ilmoittautumista varten on takaraja, jota ennen on pitänyt päättää mitkä kurssit lopulta tekee. Iso osa kursseista kestää koko lukukauden. Kurssien käytännöt vaihtelevat paljon kurssista ja kurssin vetäjästä riippuen. Yleisesti ottaen opiskelu Islannissa oli melko samanlaista kuin Suomessa, mutta monilla kursseilla voi olla esitelmiä enemmän kuin Suomessa. Yhtenä erona Suomeen myös on, että kurssikirjat pitää lähes poikkeuksetta ostaa itse. Kampukselta löytyy kirjakauppa, josta löytyvät lähes kaikki tarvittavat kirjat. Riippuu toki paljon kurssista tarvitseeko kirjoja ostaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suomalaisena on melko helppo sopeutua Islantiin, enkä potenut juuri minkäänlaista kulttuurishokkia. Kulttuuri ei periaatteessa hirveästi poikkea suomalaisesta, joskin Islannissa otetaan ehkä jotkin asiat rennommin eikä kaikki ole niin tarkkaa kuin Suomessa. Tämä voi joskus ehkä aiheuttaa päänvaivaa, kun esimerkiksi kurssien aikataulut selviävät aivan viime tipassa. Yksi parhaimmista islantilaisista tavoista on vapaa-ajan vietto altailla. Reykjavikista näitä geotermisellä energialla lämpiäviä altaita löytyy useita – esimerkiksi yliopiston lähistöllä oleva Vesturbæjarlaug on ehdottomasti vierailun arvoinen. Mikä olisikaan parempaa kuin kylmänä ja sateisena päivänä mennä rentoutumaan altaille.

Vaikka Suomi on kallis maa, niin Islanti vasta kallis onkin. Onneksi ruokakaupat ovat melko samanhintaisia, mutta muuten lähes kaikki onkin sitten kalliimpaa. Ruokakaupassa käynti saattaa alkuun vaatia myös opettelua, sillä ensin pitää tuntea eri ruokaketjujen hyvät ja huonot puolet: Bonus on yleensä halvin, mutta Kronanissa saattaa olla paremmat valikoimat, Netto on paljon kalliimpi, mutta sieltä voi löytää sellaista mitä kahdesta edellisestä ei löydä, Hagkaup vasta kallis onkin ja parista porkkanasta ja perunasta voi joutua pulittamaan lähemmäs kymmenen euroa. Helsingissä on tottunut, että ruokakauppoja on melkein joka nurkalla, mutta Islannissa tämä on toisin ja ruokakaupassa käydäkseen voi joskus joutua tekemään pitkiäkin reissuja.

Islanti on pääsääntöisesti hyvin turvallinen maa, jolloin arkijärjellä pääsee pitkälle. Mutta luonnonolojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos säätiedotus osoittaa keltaista tai jopa punaista varoitusta, kannattaa silloin miettiä minne kannattaa mennä tai lähteäkö liikkeelle ollenkaan. Jos matkustaa Islannissa, ei suunnitelmia kannata koskaan tehdä liian tiukoiksi. Koskaan ei tiedä milloin tiet menevät poikki sankkojen lumimyrskyjen ja kovien tuulien takia, ja joutuu jäämään pikkukylään ylimääräiseksi yöksi. Toisinaan taas lautat eivät kulje liian suurien aaltojen seurauksena. Jäiset ja lumiset vuoristotiet saattavat myös hidastaa matkantekoa, vaikka voisi luulla, että toukokuussa tiet olisivat jo kohtalaisessa kunnossa. Auton vuokraaminen on kätevin tapa matkustaa Islannissa. Matkustusseuraakaan ei ole vaikeaa löytää, sillä iso osa vaihtareista on tullut Islantiin näkemään sen upeaa luontoa. Kannattaa seurata näitä kahta sivustoa matkustaessa Islannissa: https://www.vedur.is/ ja http://www.road.is/