Vaihtokertomus, University of Copenhagen, kevät 2018

 Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Puoli vuotta ennen vaihtoa

Kesällä 2017 tajusin, että seuraavana keväänä olisi opintojeni kannalta oivallinen aika lähteä vaihtoon. Olin haaveillut lähtemisestä jo lukiosta asti ja tiesin, että lähteminen ei loppujen lopuksi vaadi ihmetekoja. Tärkeintä on, että päättää lähtevänsä, ottaa selvää asioista ja hoitaa eteen tulevia tehtäviä sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.

Otin aluksi yhteyttä oman tiedekuntani vaihto-opintovastaavaan ja lueskelin yliopiston sivuilta millaisia mahdollisuuksia syksyn täydennyshaussa ehkä olisi tarjolla. Tutustuin eri yliopistojen ja vaihto-ohjelmien tarjontaan ja lopulta päädyin hakemaan Nordplus -ohjelman kautta Kööpenhaminan yliopistoon Tanskaan. Mietin melko pitkään haluanko hakea mieluummin Huippuvuorille tai Grönlantiin Kööpenhaminan sijaan. Huippuvuorilla ja Grönlannissa minua kiinnosti ennen kaikkea arktinen ja ainutlaatuinen luonto. Kööpenhaminassa puoleensa veti taas mielenkiintoinen kurssivalikoima poikkitieteellisiä ilmastonmuutoksen liittyviä kursseja. Viimeistelin LuK -tutkintoni syksyn 2017 aikana kirjoittaen kandidaatin tutkielmani liittyen kasvihuoneilmiöön ja samalla päätin, että haen Kööpenhaminaan mielenkiintoisen kurssivalikoima vuoksi.

Hakuprosessi oli yksinkertainen ja sujui lähestulkoon ongelmitta, mikä johtui pitkälti siitä, että olin matkalla toiseen Pohjoismaahan. Hakuvaiheeseen liittyi kyllä paljon jännitystä ja pientä stressiä, koska mistään ei voinut olla täysin varma ennen kuin vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje kilahti sähköpostiin. Kööpenhaminan yliopiston nettisivuilla oli tarjolla kattava kurssikatalogi, jonka avulla oli kätevä tehdä alustava kurssisuunnitelma. Halusin osallistua myös pre-periodin kielikurssille, josta oli yliopiston sivuilla hieman ristiriitaista tietoa sen suhteen saako pohjoismaalainen osallistua kurssille. Päädyin lopulta kysymään asiaa sähköpostiste suoraan kyseisestä tiedekunnasta, josta vastattiin, että tervetuloakurssille!

Asuminen

Kun hyväksymiskirje saapui, ryhdyin nopeasti metsästämään asuntoa, sillä Kööpenhaminassa edulliset vuokra-asunnot ovat todella kiven alla. Olen asunut koko opiskeluaikani solussa, joten minulle oli saman tien selvää, että hakisin soluasuntoa myös Kööpenhaminasta. Kööpenhaminan yliopiston alla toimii Housingfoundation, jonka kautta vaihtarina asunnon saaminen osoittautui erittäin käteväksi. Tietenkin hinnat ovat hieman vapaita markkinoita korkeammat, mutta soluasuntoja voi saada melko huokeaan 400-600e/kk hintaan.

Vinkki: Jos päädyt varaamaan asunnon Housingfoundationin kautta suosittelen, että tutstut tarjolla oleviin vaihtoehtoihin etukäteen. Kannattaa tehdä hyvät muistiinpanot siitä, mikä on oma prioriteettilista, jolloin itse varaustilanteessa pystyt toimimaan ripeästi.

Soluasumiseen liittyy aina omat riskinsä, jotka on hyvä tiedostaa. Nautin itse siististä kodista, jossa jokainen hoitaa kotitöitä vuorollaan, minulla on säännöllinen unirytmi, enkä erityisemmin nauti kotibileistä. Köpiskevään aikana tein muutaman kerran kiukuspäissäni tehosiivouksen yhteistiloissa, mutta opin silti sietämään sotkua paremmin kuin ennen. Ostin traktorikuulokkeet ja korvatulpat niiden alle, jotta sain nukuttua, kun kämppikseni bilettivät yömyöhään. Opin siis selviytymään soluelämän negatiivisten puolien kanssa, mutta ennen kaikkea nautin täysin rinnoin positiivisista puolista, kuten tavallisista arkipäivistä kokkaillessamme, katsoessamme telkkaria ja vaihtaessamme päivän kuulumisia, niin  iloja kuin surujakin ihanien kämppisteni kanssa.

Lähes kaikki HF:n asunnoissa asuvat ovat vaihtareita ja niin myös kämppikseni, joiden kanssa törmäsimme siis hyvin samankaltaisiin tilanteisiin kevään aikana ja vinkkejä tuli vaihdettua monen asian suhteen. HF:n taloilla on fb-ryhmiä, johon kannattaa liittyä etukäteen. Ryhmissä jaetaan kaikenlaista tietoa, josta saattaa olla hyötyä.

Asuin siis Ørestadissa sijaitsevassa Signalhusetissa neljän hengen sekasolussa, jossa oli kaksi vessaa ja suihkua, sekä tilava yhteistila keittiöllä ja olohuoneella. Oman huoneen varustukseen kuului peruskalustus. Asunnolta oli matkaa eteläkampukselle, jossa ensimmäisen kuukauden kielikurssi järjestettiin, noin neljä kilometriä. Pohjoiskampukselle ja Fredriksbergin kampuksille matkaa kertyi enemmän, noin 6-10km. Kaikki matkat oli kuitenkin erittäin helppo kulkea pyörällä tai tarvittaessa myös julkisilla.

Ørestad sijaitsee siis samalla Amagerin saarella, kuin Kastrupin lentokenttäkin. Alueelle rakennetaan paljon, mutta sieltä löytyy myös kaksi isoa ulkoilualuetta, joissa on mahdollisuus juosta tai pyöräillä pidempiäkin lenkkejä. Puistoissa on paljon levähdyspaikkoja, joissa voi retkeillessä pysähtyä syömään eväitä. Itse halusin siis asua kauempana kaupungin vilinästä ja lähellä hiekkapolkuja, joita Ørestad mielestäni tarjosi hyvin.

Vinkki: Asunnon loppusiivouksen kanssa kannattaa olla tarkka ja kuvata tarkasti koko asunto muuttaessaan pois. Siivosin ja puunasin itse paikat perusteellisesti ennen lähtöäni, mutta sain silti 50e lisälaskun ja perusteluna oli kuva muun muassa pistorasian listasta, jossa ilmeisesti oli pölyä, jota ei kyllä kuvasta pystynyt erottamaan paljain silmin. Samaisen 50e lisämaksun sai jokainen ystäväni, joka asui HF:llä.

Muita käytännön järjestelyjä

Ennen lähtöä laajensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihtoaikani ja tarkistin miten puhelinliittymäni ja pankki/luottokorttini toimivat Tanskassa. Mitään erityisiä järjestelyjä en joutunut lopulta tekemään, sillä Soneran liittymäni toimi samalla hinnalla myös Tanskassa ja pankkikortin käytöstä tulleet lisämaksut olivat erittäin pieniä. Kööpenhaminassa pärjäsi pääasiassa pelkällä visa electronilla.

Ensimmäisillä viikoilla kävimme hakemassa opiskelijakorttimme yliopiston toimistolta ja osa vaihtareista teki henkilökorttihakemuksia. Itse en hakenut henkilökorttia, sillä pohjoismaalaisena olin oikeutettu opiskelemaan Tanskassa puoli vuotta, suomalaisella henkilöllisyystodistuksella.

Saapuminen ja ensimmäinen kuukausi

Jätin lentolippujen hankkimisen aivan viime tinkaan, mutta löysin vielä kaksi viikkoa ennen lähtöä halvan nuorisolipun SASilta, jolla lensin Helsingistä Kastrupiin. Kööpenhaminaan löytyy yleensä muutamalla kympillä lentoja niin Norwegianilta, SASilta kuin Finnairiltakin.

Olin varmistanut etukäteen, että asuntotoimisto, josta saan avaimet, oli auki, kun saavuin paikalle. Minulla oli varmuuden vuoksi mukana kaikki mahdolliset paperit, hyväksymiskirjeet ja vuokravakuuden kuitit, mutta lopulta sain avaimen pelkkää henkilöllisyystodistusta näyttämällä. HF:llä oli ilmeisesti myös mahdollista valtuutta joku muu noutamaan avain. Avaimen luovutuksen jälkeen sain lyhyen esittelykierroksen pyykkituvasta ja kierrätyssysteemeistä. Signalhusetissa oli ilmainen 24/7 pyykkitupa, joka osoittautui todella hyödylliseksi!

Ensitöikseni kävin ostamassa petivaatteet tien toisella puolella olevasta Field’sin kauppakeskuksesta. Ensimmäinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden ja taisin ymmärtää vasta paikan päällä, että olin todella muuttanut yksin ulkomaille. Olin ilmoittautunu yliopiston tarjoamaan mentorointiohjelmaan ja ensimmäisinä päivinä mentorini tarjosi apuaan lentokentälle ja kutsui mukaan illanviettoon. Olin kuitenkin ensimmäiset päivät flunssassa, joten jätin illanvietot väliin ja lentokentältäkin lupasin selviytyä omin avuin. Kannattaa kuitenkin hyödyntää nämä mahdollisuudet, jos vain suinkin haluat!

Tammikuussa kämppiksinäni asui vielä syyslukukauden vaihtareita, jotka palasivat lomiltaan vasta tammikuun puolivälin paikkeilla eli reilu viikko jälkeeni. Sain siis sulatella rauhassa uutta elämäntilannetta ja nauttia hiljaisuudesta. Virallinen kevätlukukausi alkoi vasta helmikuussa, jolloin myös uudet kämppikset muuttivat asuntoon.

Vinkki: tammikuussa järjestettävä intensiivikielikurssi oli mukava aloitus vaihdolle, joten suosittelen osallistumaan kurssille. Kielikurssin lomassa ehtii hyvin tutustua paremmin uuteen kotikaupunkiin ja löytämään uusia ystäviä.

Opiskelu

Tammikuussa osallistuin siis tanskan kielen kurssille, jota kesti neljä viikkoa maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään. Opettajamme painotti opetuksessa puhumista, joka on tanskan kielessä kaikkein haastavinta ruotsia jonkin verran osaavalle. Pidin siis opetuksesta ja tunsin oppivani tehokkaasti. Lopulta kielikurssilta löytämistäni kavereista tuli myös koko vaihtoaikani läheisimmät ystävät. Kurssin lopuksi oli kaksi koetta, suullinen ja kirjallinen, jotka molemmat oli läpäistävä. Olin tehnyt koko kurssin ajan tunnollisesti kotitehtäviä ja kirjallinen koe oli oikein simppeli. Suulliseen kokeeseen harjoittelimme paljon oppitunneilla ja sekin tuli läpäistyä lopulta erinomaisin arvosanoin. Näitä ei siis ollut syytä jännittää.

Virallinen kevätlukukausi kesti helmikuun alusta kesäkuun loppuun. Kevätlukukauden kurssivalinnat oli mahdollista tehdä vasta tammikuussa eli olin itse jo vaihtokohteessa, kun sain lopullisen varmistuksen siitä, pääsenkö haluamilleni kursseille. Lopulta kaikki kurssi-ilmoittautumiset sujuivat suunnitelmien mukaisesti.

Opiskelu oli mielestäni melko samantyyppistä kuin Suomessa. Opiskelin siis maisterikursseja, joilla osallistujat olivat pääasiassa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita. Jokaisella kurssilla oli ryhmä- tai projektityö, jota yleensä tehtiin ahkerasti jo usein aamusta alkaen, mutta ei iltamyöhään. Opiskelijoilla oli harrastuksia ja iltatöitä, joten kouluhommat hoidettiin pois alta päiväsaikaan. Eteläkampuksen opiskelutilat olivat oma suosikkini viihtyisyytensä takia.

Kahdella kurssilla oli suullinen koe, joka toimi siis seuraavasti: opiskelijalle arvottiin jokin kurssin aihealueeseen liittyvä aihe (moniste, jossa oli otsikko, kuva ja joitain tarkentavia kysymyksiä) Tämän jälkeen oli 20min aikaa valmistella esitystä/vastauksia kysymykseen, jonka jälkeen oli 20min keskustelu aiheesta luennoitsijan ja sensorin kanssa. Elämäni ensimmäinen suullinen koe jännitti todella paljon, mutta lopulta yllätyin siitä, miten mukava “tenttitilaisuus” lopulta oli. Tunnelma oli kannustava ja arviointi mielestäni löysähkö.

Yhdellä kurssilla oli kirjallinen koe, joka suoritettiin tietokoneella. Kaikki materiaali oli sallittua ottaa mukaan tenttiin omaa tietokonetta lukuunottamatta. Tätä tenttiä en pahemmin panikoinut, mutta se osoittautui lopulta melko haastavaksi ja arvostelukin vaativaksi. Kaiken kaikkiaan luenntoisijat tekivät parhaansa valmentaakseen opiskelijat hyvin tenttitilaisuuksiin.

Kevätlukukaudella oli pitkä pääsisäisloma, sekä muutamia kansallisia vapaapäiviä. Vapaapäivistä tiedotettiin hyvin yliopiston nettisivuilla, joten erilaisten reissujen suunnittelu onnistui helposti etukäteen. Lomailin itse muun muassa Norjassa Erasmus -ohjelman järjestämällä matkalla.

Vinkki: Kannattaa selvittää etukäteen milloin viimeisen periodin mahdolliset tentit järjestetään ja luennot lopetetaan. Toisilla luennoitsijoilla oli tapana lopettaa luennot jo muutamaa viikkoa ennen tenttejä.

 Syö pullaa, pyöräile ja ihastele arkkitehtuuria – vinkkejä Kööpenhaminaan lähtevälle

Kannattaa miettiä pyörän hankintaa jo etukäteen ja tutustua erilaisiin vuokraus- ja ostomahdollisuuksiin. Itse ostin ensimmäisen pyörän facebook -ryhmän kautta toiselta vaihtarilta, mutta lopulta pyörä osoittautui todella huonokuntoiseksi, vaikka olin mielestäni syynännyt sen hyvin koeajolla. Lopulta vuokrasin kaupunkipyörän Copehagen bicyclestä samalla hinnalla, jonka olin maksanut ostamastani pyörästä. Vuokrahintaan sisältyi kaikki tarvittava huolto, jos ongelmia olisi tullut. Oman kokemukseni perusteella siis suosittelisin vuokraamaan pyörän “täyshoidolla”.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan pyörän mahdollisimman pian muutettuasi, sillä kaupungin oppii tuntemaan parhaiten satulan päältä. Suosittelen pyörän hankkimista siinäkin tapauksessa, ettet ole tottunut pyöräilemään kaupungissa, koska Tanskassa pyöräilyn opettelu on erittäin helppoa ja turvallista. Suosittelen kaikille kypärän käyttöä ja käsimerkkien opettelemista.

Vaikka kulkisitkin pyörällä kannattaa silti hankkia Rejsekort eli Köpiksen matkakortti, jolla pääsee käyttämään julkisia myös kaupungin ulkopuolella. Kortti on kuitenkin muistettava leimata niin  kyytiin mennessä että poisjäädessä. Itselläni oli käytössä ystävältäni saatu haltijakohtainen kortti, jonka hinta oli sama kuin yksityisenkin kortin.

Kannattaa muuten pitää mielessä, että Tanskassa suurin osa ravintoloista ja päivittäistavarakaupoista on kiinni pyhäpäivisin, joten on syytä pitää huoli, ettei jääkaappi ole tyhjä pyhäpäivänä. Jos kuitenkin käy kuten itselleni ja asia pääsee unohtumaan, jotkin Netto -ketjun ruokakaupat saattavat olla auki, jossain päin kaupunkia.

Keskiviikkoisin on Onsdags snegl -päivä eli leipomoista ja esimerkiksi Bilkasta voi silloin ostaa jättimäisiä ja herkullisia kanelikierrepullia!

Vaihtokertomus, University of Glasgow, syksy 2017

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja vaihdon alussa

Valitsin vaihtokohteeni muutamalla perusteella: kohdepaikkakunnan tuli olla oikea kaupunki (ei kampuselämää, kiitos), opintotarjonnan tuli olla kiinnostavaa ja kohdemaan tukea mahdollisuuttani kehittyä englannin kielessä. Glasgow’n yliopisto valikoitui näillä hakukriteereillä muiden kohdeyliopistojen joukosta luontevasti. Hain vain yhteen kohteeseen ja sain tiedon valinnastani nopeasti. Kursseille ilmoittautuminen oli helppoa ja sähköpostitse saapunut info yliopistolta oli runsasta ja selkeää.

Saavuttuani Glasgow’hun tilanteeni oli opintojeni suhteen melko epäselvä, sillä olin vain noin viikkoa ennen lähtöäni saanut sähköpostin siitä, ettei opintosuunnitelmaani vaihtoajalle oltu hyväksytty. Tästä oppimani kullanarvoinen vinkki on se, että sen lisäksi, että lähettää yliopistolle englanninkielisen opintosuoritusotteensa sekä ottaa kopion mukaan vaihtoon, kannattaa myös varmistaa, että kaikkien kurssien nimet ovat kääntyneet suoritusotteelle suomesta englanniksi. Oma pääsyni yhdelle kursseista lähes evättiin sen vuoksi, että kohdemaassa kurssien tarjonnasta päättänyt professori ei ollut ymmärtänyt yhden tärkeän kurssini sisältöä, koska kurssista HY:ssä vastaava opettaja oli kirjoittanut kurssin otsikon vain suomeksi. Väärinkäsitys selvisi vasta päivä ennen ensimmäinen jakson alkua jonotettuani pitkään professorin vastaanotolle. Hämärässä kokolattiamatoin vuoratussa käytävässä kymmenien muiden turhautuneiden vaihto-oppilaiden kanssa odottaminen on vain yksi esimerkki tilanteesta, joissa tunsin olevani erilaisen yliopistokulttuurin piirissä kuin aikaisemmin, ja orientoivana kokemuksena hetki tuntuu jälkikäteen jopa tärkeältä.

Glasgow’ssa ei tarvinnut ilmoittautua virallisesti kaupungin asukkaaksi tai poliisille. Pankkitilin avaamista suositeltiin, mutta itse en kokenut tilin avaamista alle viiden kuukauden takia järkevänä ja pärjäsin hyvin ilmankin. Terveydenhuoltopalveluita en vaihdon aikana tarvinnut, mutta yliopiston puolella opiskelijahuolto toimi todella hyvin ja kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvointiin panostettiin. Glasgow’n yliopisto on hyvin kansainvälinen yliopisto, ja opiskelijaterveydenhuollosta sai hyvin ymmärrystä ja juttuseuraa esimerkiksi vaihto-opiskelun nostattaville stressaaville tunteille ja koti-ikävälle, jos tukea tarvitsi. Mielestäni vaihto-opiskelijoille järjestetystä orientaatioviikosta sai kaiken tarvitsemansa tiedon opintojen kulkuun ja tukipalveluihin liittyen, ja koulun yleisestä neuvontasähköpostista vastattiin aina saman päivän kuluessa kysymyksiin, jos infoa ei löytänyt muuta kautta. Suosittelen orientaatioviikolle osallistumista tiedonsaannin lisäksi myös ihmisten tapaamisen ja ensikontaktien löytämisen takia.

Asuminen

Glasgow’n yliopistolla oli mahdollista päästä asumaan asuntolaan vain, jos oli tulossa vaihtoon koko lukuvuodeksi. En siis olisi saanut yliopistolta soluhuonetta, mutta yliopiston huoneet olivat yleiseen vuokratasoon nähden sen verran hintavia, että hieman epävarmuutta sietävälle vaihtarille suosittelisin yksityisiin vuokramarkkinoihin tutustumista joka tapauksessa. Saavuin Glasgow’hun noin puolitoista viikkoa ennen orientaatioviikon alkua, ja asuin ensimmäisen viikon ajan kaupungin halvimmassa hostellissa ja käytin päivät asunnon etsimiseen eri verkkopalveluista, verkostojen luomiseen sekä kämppishakemusten kirjoittamiseen. Kävin katsomassa paria asuntoa viikon aikana, mutta molemmissa vuokrasopimus olisi pitänyt solmia seuraavaan syksyyn asti niin, että olisin joutunut alivuokraamaan huoneen seuraavalle vaihtarille lähdettyäni itse takaisin Suomeen. Lisäksi molemmissa huoneen vuokra oli melko korkea (muistaakseni lähes 500 puntaa kuukaudessa) ja koko syksyn vuokrasumma olisi pitänyt maksaa kerralla vuokrasopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Pitkät vuokrasopimukset ja kerralla maksettava pitkän ajan vuokra ovat Skotlannin yksityisillä vuokramarkkinoilla hyvin tavallisia. Lopulta löysin uusien kontaktieni kautta toisen opiskelijan, joka oli saanut kaksi asuntotarjousta ja antoi yhteystietoni ylimääräiseksi jääneeseen tarjoukseen. Lopulta päädyin tätä kautta asumaan ihanan jo työelämässä olleen kämppiksen, koiran ja kissan kanssa mukavalle alueelle noin 20 minuutin bussimatkan päähän yliopistolta alle 300 punnalla kuussa. Kannattaa siis hyödyntää kaikki mahdolliset verkostot ja tavat löytää asunto, jos haluaa säästää rahaa ja asua alueella, jossa on myös paikallisia. Glasgow’ssa yliopistoa ympäröivä alue on todella trendikästä, mutta alueella on vaikea saada tuntumaa kaupungin todelliseen henkeen. Kannattaa kuitenkin asuinaluetta valitessaan tiedostaa, että osa Glasgow’sta on turvallisempaa ja osa turvattomampaa, etenkin Glasgow’n itäpuolella on kaupunginosia, joilla asumista en säästösyistäkään suosittelisi. Yleisesti kannattaa tiedostaa, että Glasgow on kokoonsa nähden melko turvaton kaupunki esimerkiksi Helsinkiin verrattuna, ja voi ainakin yksin kulkevalle naiselle tuntua hyvin turvattomalta.

Vaihdonaikainen asunto oli muuten mainio, mutta siellä oli varsinkin marras- ja joulukuussa todella kylmä, koska pidimme lämmitystä kuluissa säästääksemme päällä vain muutaman tunnin päivässä. Tähän kuitenkin tottui nopeasti asennoitumalla niin, että lämpötila on pukeutumiskysymys. Suomessa on totuttu niin korkeisiin asumisstandardeihin, että pieneen epämukavuuteen on hyvä varautua sekä henkisesti että villapaidoin etukäteen.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ei mielestäni eronnut juurikaan Helsingissä opiskelusta. Opiskelu oli pääaineelleni ominaisesti hyvin itsenäistä, ja kurssit suoritettiin esseiden sekä data-analyysiprojektin avulla. Arvostelussa erityisen mukava yllätys oli se, että sain jokaisesta palauttamastani työstä numeerisen arvosanan lisäksi vähintään puolen sivun pituisen arvostelun ja palautteen.

Itsenäinen opiskelu yliopistolla oli helppoa ja mukavaa, koska isosta kirjastosta löytyi aina rauhallisia kolkkia, joissa oli tilaa opiskella. Kirjastoon pääsi sisään sähköisistä porteista vain opiskelijakortin avulla, joten kirjastoa käyttivät vain opiskelijat. Kirjasto oli iltaisin auki kahteen asti yöllä ja tenttiviikon lähestyessä kirjaston aukioloajat laajenivat niin, että kirjasto pysyi auki ympäri vuorokauden.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tärkein vinkkini vaihtoon lähtevälle on se, että mieli kannattaa pitää avoimena ja tehdä asiat kohdemaassa tavalla, mikä itselle tuntuu parhaalta. Olin geneeriseksi vaihto-opiskelijaksi jo hieman vanhempi kuin muut ja elänyt itsenäistä elämää pitkään, joten ohitin suosiolla soluasunnot ja Erasmus-bileet ja etsin uusia tuttavuuksia omien harrastusten ja kiinnostustenkohteiden parista. Koska muusta yliopistoajastani poiketen en voinut (onneksi) käydä vaihtoaikana töissä, löysin uusia harrastuksia ja aloitin vanhoja uudelleen – krav magaa, ilmajoogaa, nykytanssia. Vaihtoajasta kannattaa tehdä omannäköistä. Harrastaminen on muutenkin Glasgow’ssa todella edullista, ja esimerkiksi tanssitunneilla käyminen maksoi murto-osan siitä, mitä Helsingissä. A play, a pie, a pint -lounasteatteri kannattaa kokea, yliopiston lähettyvillä on tunnelmallinen The Grosvenor -leffateatteri ja vanhoissa pubeissa järjestettävät pubivisat ovat parasta iltatekemistä kaveriporukassa. Matkustaa ehdottomasti Skotlannissa kannattaa, ja Student tours Scotland järjestää viihdyttäviä ja edullisia päiväreissuja highlandseille useita kertoja viikossa. Kiertoajeluiden lisäksi tein itsenäisiä reissuja Edinburghiin ja patikoimaan West Highland Waylle, jota suosittelen myös. Pidemmille reissuille pohjoiseen kannattaa pohtia auton vuokraamisen vaihtoehtoa, mutta julkisillakin pärjää.

Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, ja hyödyllisin neuvo mitä voin antaa on ehkä se, että kannattaa käyttää energiaansa fiilistelyyn, ihmisiin ja kohdemaan kulttuuriin tutustumiseen, itseensä tutustumiseen, opiskeluun tai juuri niihin juttuihin jotka itselle tuntuvat tärkeältä. Vaikka käytännön asiat voivat tuntua ennen vaihtoa ja osittain vaihdon aikanakin hankalilta ja ylitsepääsemättömiltä, niin kaikki lopulta järjestyy.

Vaihtokertomus, Universität Würzburg, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tein oman vaihtohakemukseni keväällä 2017 viimeisenä mahdollisena päivänä. Kaikki alkoi tuntua todelliselta vasta kesällä 2017, kun sain vahvistuksen Würzburgin yliopistolta minun olevan valittu opiskelemaan siellä syyskuusta 2017 heinäkuuhun 2018. Suomen päässä täytyi ainakin tehdä selvitys kelalle ja muuttoilmoitus. Myös vakuutukset ja puhelinliittymät täytyi katsoa kuntoon. Saksaanlähtijöille suosittelen pitäytymään suomalaisessa operaattorissa, sillä saksalaiset ovat usein kalliimpia. Jotta asiat sai pysymään järjestyksessä ja kaikki tuli hoidettua, tein ennen lähtöä lukuisia to do- listoja.

Kun lähtö alkoi lähestyä, alkoi tuntua siltä, kuin en haluaisi oikeastaan edes lähteä. Ystäväni ja perheeni rohkaisivat minua, mutta silti en ollut lähtöpäivänä innoissani, lähinnä kauhusta kankeana. Lähdin matkaan sillä asenteella, että annan itselleni anteeksi mahdollisen mokailuni lentokentällä, olinhan aika kokematon lentämisen kanssa. Tiesin, että vaikka hetkeksi eksyisin lentokentälle Frankfurtissa, joku päivä pääsisin kyllä Würzburgiin asti, eikä kyseessä ole maailman loppu.

Saapuminen

Frankfurtiin selvittyäni täytyi vielä löytää oikea bussipysäkki. Päädyin olemaan neljä tuntia Frankfurtin lentokentällä pyörimässä, oikeaa pysäkkiä etsien. Ensimmäisellä löytämälläni bussipysäkillä oli nuori nainen, jolta rohkeasti kysyin neuvoa. Selvisi, että hänkin oli eksyksissä, mutta etsi samaa bussipysäkkiä kuin minäkin.

Neljä tuntia lentokentällä naisen kanssa pyörittyäni, meitä oli pian kasautunut jo pieni joukko eksyneitä bussipysäkin etsijöitä. Kyselimme suunnilleen kaikilta neuvoa ja menimme shuttlebussilla terminaalista toiseen, kunnes lopuksi me kaikki pääsimme oikeisiin busseihimme. Bussipysäkkien sekavuus johtui poikkeuksellisesta järjestelystä lentokentällä. Vastaavissa tilanteissa suosittelen pitämään pään kylmänä. Vastoinkäymisiä voi tulla vastaan jo lentokentällä. Niistä pääsee kyllä yli ja lopuksi koko ongelma voi olla vain hauska muisto.

Asuminen

Würzburgin yliopiston (Studentenwerk Würzburg) kautta tarjotaan myös vaihtareille edullisia asuntoja: yksiöitä, sekä 1-5 kämppiksen soluasuntoja. Asunnon sijaintia ja tyyppiä saa toivoa, ja asuntoloita sijaitseekin eri kampusten ja keskustan lähettyvillä. Asuntoloissa asuu sekä vaihtareita että paikallisia, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Asunnon voi vuokrata jo ennen varsinaisia opintoja alkavan kuukauden mittaisen kielikurssin ajaksi, ja Studentenwerk:iä voi pyytää vuokraamaan elokuun osalta asunnon eteenpäin, jos haluaa lähteä Suomeen jo heinäkuussa.

Halusin kuitenkin hankkia asuntoni itse: halusin päättää missä se sijaitsee ja kenen kanssa asun. Liityin kaikkiin mahdollisiin Würzburgin Facebook ryhmiin ja sivustoihin, joilta asuntoa voi hakea. Erityisesti suosittelen www.wg-gesucht.de ja www.wg-suche.de.

Saksassa myös yksityiset kimppakämpät ovat yleisiä, ns. ”WG”:t. Kimppakämppiä löytyy opiskelijoille Saksasta joka lähtöön: on kämppiä joissa arvostetaan omaa tilaa ja joskus etsitään kämppistä melkein kuin ystävää ja kaikkea siltä väliltä. Kimppakämpissä jo asuvat valitsevat usein tulevan kämmpiksensä itse. Ollaan todella tarkkoja kuka huoneessa tulee asumaan ja järjestetään esimerkiksi ”näyttöjä” kiinnostuneille. Siellä mahdollinen kämppisehdokas pääsee näkemään asuntoa ja toisaalta asunnossa jo asuvat saavat ensikuvan potentiaalisesta kämppiksestä.

Aloitin asunnonhaun itse heti kun sain Würzburgilta vahvistuksen, että minut oli valittu. Aika kului ja asunnon löytyminen alkoi tuntua mahdottomalta, vaikka olin päässyt muutamaan skype-haastatteluun. Kuitenkin yksi opiskelija otti minuun yhteyttä ja tarjosi huonetta yhdeksi kuukaudeksi, jonka aikana minun oli helpompi etsiä uutta huonetta Saksasta käsin. Kun olisin jo Saksassa, pääsisin osallistumaan näyttöihin ja minun ei tarvitsisi vaatia skypehaastatteluja. Päätin ottaa tarjouksen vastaan.

Saksasta käsin asunnon löytäminen oli helpompaa. Älä siis säikähdä, jos et saa heti asuntoa pitkäksi aikaa, vaan tartu myös lyhyempiin tarjouksiin ja panosta asunnon etsimiseen paikan päällä lisää. Mitä vuokraan tulee, yksi huone keskustan kupeessa kimppakämpässä oli 300-350 euron paikkeilla. Itse ystävystyin kämppikseni kanssa ja pidämme vieläkin yhtyettä. Paikallinen kämppis oli muutenkin kullan arvoinen, pääsin näkemään paikallisten elämää ja mukaan paikallisiin juhlapyhiin. Häneltä myös pystyi kysymään käytännönneuvoja ongelmiin.

Alkubyrokratia

Würzburgissa ensimmäisten päivien aikana kävin ensin ilmoittautumassa yliopistolle. Sähköpostissa oli tarkat ohjeet mitä tarvitsin mukaan ja minne minun tulisi mennä. Ilmoittautumista ei voinut tehdä netissä, vaan piti raahautua paikan päälle. Mukaan tarvitsi mm. passikuvia, henkkarit, kuitin että oli maksanut semesterimaksun ja muitakin papereita. Jos kaikki oli mukana, oli ilmoittautuminen suhteellisen vaivaton. Muutaman viikon kuluessa sai opiskelijakortin, joka toimi myös bussikorttina ja jolla maksettiin yliopiston ruokalassa.

Myös meille tyypillinen muuttoilmoitus piti tehdä paikanpäällä. Kaupungin ”Rathaus” oli paikka, jonne täytyi mennä aamusta alkaen jonottamaan. Siellä ylös otettiin kuka olen, miksi olen Saksassa, olenko kirkossa ja kuinka kauan aion olla, sekä tietenkin osoite. Aina osoitteen muuttuessa ja kun muutti takaisin Suomeen, täytyi käydä uudestaan paikan päällä ilmoittamassa tilanteesta.

Vaikka tuntui hieman turhauttavalta aina mennä moisten asioiden takia paikan päälle, olivat ne loppujen lopuksi helposti hoidettavissa. Itselleni hankalampaa oli ilmoittautua yliopiston kursseille. Aloitin monta kurssia ja karsin semesterin aikana sellaisia kursseja, jotka eivät sopineetkaan minulle. Learning Aggreementin muutoksiin kannattaakin siis henkisesti valmistautua.

Opiskelu

Kurssien suhteen Würzburgin yliopisto oli ymmärtäväinen. Pystyin esimerkiksi soveltamaan kursseja ja valitsemaan kuinka monta opintopistettä tarvitsen ja opettajat antoivat tehtäviä sitten sen mukaan. Teimme suhteellisen paljon kotona tehtäviä kirjoitelmia ja tutkimuksia tenttien sijaan. Se sopi minulle, sillä en ole suurin tenttien fani. Usein kuitenkin myös tentin tekeminen oli mahdollista jos halusi. Joskus voi jopa tehdä molemmat ja tienata näin enemmän opintopisteitä.

Kurssit koostuvat usein luennosta, tutoriumista ja harjoituskerrasta. Näitä on yleensä viikoittain ja itse voi valita mihin osallistuu. Jokaisesta saa erikseen opintopisteitä. Esimerkiksi jos käyt kaikilla luennoilla saat kaksi opintopistettä, jos lisäksi harjoituskerroilla, se on toiset kaksi ja tutoriumista yksi. Eli joskus jopa pelkällä läsnäololla oli mahdollista saada 5 opintopistettä. Itselläni oli yksi tälläinen kurssi, johon tein vielä kaikkien näiden lisäksi tentin, josta sain 8 opintopistettä. Näin kasasin yhdestä kurssista 14 opintopistettä.

Würzburgissa oli paljon kirjastoja ja itse vietin niillä paljon aikaa. Erikoista suomalaisiin kirjastoihin verrattuna oli se, ettei sisälle saanut mennä takki päällä ja tavaroita sisään sai viedä vain läpinäkyvässä muovipussissa. Aluksi kummastutti jättää tavarat aina ulkopuolelle lukittaviin kaappeihin, mutta lopuksi systeemiä oppi arvostamaan.

Opettajien kanssa tuli myöskin olla hieman tarkempi, kuin olin Suomessa tottunut. Jos satuin näkemään opettajan yliopistolla työhuoneellaan (ovi apposen auki), ei se tarkoittanut sitä, että saisi mennä koputtamaan ja kysymään vaikkapa johonkin kurssiin liittyen. Jokaisella opettajalla oli tarkkaan määritelty ”Sprechstunde”, joka oli pyhitetty opiskelijoiden kysymyksille.

Vaihtoelämä ja vinkit

Itselläni oli kyllä pieni alkushokki ja oman paikan löytäminen tuntui vaikealta, harkitsin jopa vaihdon lyhentämistä. Onneksi en luovuttanut vaan annoin Saksalle aikaa. Kannustan ehdottomasti pitämään esimerkiksi rakkaista harrastuksista kiinni myös vaihdossa jos mahdollista ja antamaan muutoksille aikaa. Parin kuukauden kuluttua tuntui jo siltä, etten halua koskaan palata Suomeen.

Vaihtarit pitivät Würzburgissa yhtä, ja muista vaihtareista oli todella helppoa saada uusia ystäviä ja piirit olivat melkoisen pienet. Itse halusin kuitenkin olla tekemisissä myös paikallisten kanssa ja tähän osuuteen oli nähtävä enemmän oma-aloitteisuutta. Paikallinen kämppis, oma-aloitteisuus ja harrastukset ovat tähän avain. Paikallisten avulla vaihtokokemus saa uuden ulottovuuden, kun vaihto ei olekaan vain sitä ”vaihtarielämää” omassa kuplassa, vaan pääse eritavalla mukaan paikallisiin tapoihin ja esimerkiksi juhlapyhiin, joita myös Baijerissa riittää.

Itse opin, että vaihto on juuri sitä, mitä siitä itse teet. Itse osallistuin aktiivisesti projekteihin ja pyrin tekemään kaikkea sitä, mitä Suomessa en olisi tehnyt tai mikä ei ehkä olisi edes ollut mahdollista Suomessa. Osallistuin esimerkiksi ”Europa macht Schule”- nimiseen projektiin ja olin mukana järjestämässä paikallisia tapahtumia. Nämä ovat kaikki mahdollisuuksia, jotka täytyy itse kaivaa ja lähteä rohkeasti mukaan. Kukaan ei tule kotoota hakemaan. Kesäksi hankin Würzburgista myös ”minijob”:in paikalliselta kioskilta.

Vaihtokertomus, University of Bath, syksy 2017

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden puolelta kaikki meni sujuvasti ja apua sai tarvittaessa hyvin. Bathin yliopiston puolelta oli sitten ongelmia senkin edestä. Ihan alkajaisiksi hakuvaiheessa vastaus hyväksymisestä tai hylkäämisestä piti tulla noin kolmessa viikossa. Kolmen viikon kuluttua, kun en edelleenkään ollut kuullut Bathista mitään laitoin sähköpostia heidän vaihtopalveluille. Kuuden viikon odottelun jälkeen selvisi, että minun piti todistaa kielitaitoni olevan B2. Ylioppilastodistuksen pitkän englannin piti riittää kielitaidon todistamiseen heidän nettisivujensa mukaan ja todistuksen olinkin heille jo lähettänyt jo haku vaiheessa. Vaihtoehdoiksi kerrottiin viralliset Cambridge- ja TOEFL-kielitestit. Siinä sitten kiireesti lähdin selvittämään, että seuraavat yli sata euroa maksavat testit järjestettäisiin Suomessa vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Silloin otin yhteyttä Helsingin yliopiston vaihtopalveluihin. Heille kerrottiin Bathin yliopistosta, että myös Helsingin yliopiston tarjoama virallinen kielitodistus riittää. Sellaisen sain aikaisemman englanninkurssini opettajalta saman viikon aika helposti sopimalla tapaamisen ja tuomalla sinne kirjottamani parisivuisen tekstin ja lukemani tieteellisen artikkelin. Kielitodistuksen toimittamisen jälkeen meni vielä parisen viikkoa hyväksymisilmoituksen saamiseen. Jostain syystä sähköpostiosoitteeni oli vaihtunut tämän selvityksen seurauksen Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostiksi ja kaikki viestintä kulki nyt Helsingin vaihtopalveluiden kautta, vaikka he muutamaankin kertaan yrittivät sitä lopettaa ja itse yritin myös monessa viestissä sitä saada korjatuksi.

Lopullisen hyväksynnän jälkeen minulla oli ruhtinaalliset neljä päivää aikaa hakea Bathin yliopiston kautta asuntoa ja siinäkin jouduin ottamaan yliopistoon yhteyttä, kun tunnukseni eivät toimineet. Lopulta pääsin tekemään hakemuksen hakuajan viimeisenä päivänä. Sain siitä huolimatta huoneen yliopiston asuntolasta, jossa minulla oli oma huone ja vessan jaoin neljän ihmisen ja keittiön 12 ihmisen kanssa.

Syystä tai toisesta minua ei oltu liitetty yleiselle Bathin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostilistalle ja siksi en saanut esimerkiksi ensimmäisen viikon aikataulua tai mitään muuta tärkeää informaatiota opintojen aloittamisesta. Sain kuitenkin viestejä accommodation teamilta, joten aikataulun puuttumista ja muutenkin informaation olemattomuutta aloin ihmetellä vasta reilua viikkoa ennen lähtö. Eikä kukaan tietenkään sähköposteihin vastannut lähtöviikon aikana. Onnekseni asuntolassa oli muitakin vaihto-oppilaita, joilta sain ensimmäisen viikon aikataulun.

Perillä

Ensimmäisen viikon aikana Bathissa oli freshman week, jolloin yliopistolla oli vain fukseja ja vaihtareita. Sen aikana sain selvitettyä kaikki sähköpostilistat, aikataulut ja kurssit (vaikka vaihdoinkin kaikki kurssit toisiin kuin mitä aluksi olin suunnitellut). Kaikkien allekirjoitusten hankkiminen vaihtotodistuksiinkin onnistui ensimmäisen viikon aikana sujuvasti. Farmasian tiedekunnassa oli vain yksi toinen vaihto-opiskeija minun lisäkseni. Vaihtareille järjestetyissä freshman week -tapahtumissa luotiin epävirallinen Whats app -ryhmä vaihtareille, jonka kautta löysimme toisemme tämän toisen farmasian vaihtarin kanssa. Hänen kanssaan menimme yhdessä ensimmäisiin tapaamisiin farmasian tiedekunnan vaihtarikoordinaattorien kanssa ja lopulta meillä oli kaksi yhteistä kurssiakin, joten opiskelu Bathissa alkoi oikein hyvin.

Halusin vaihtaa kaikki alun perin valitsemani kurssit toisiin kursseihin ja koska lähdin vaihtoon suorittamaan valinnaisia kursseja (farmaseutin tutkinnossa on hankala saada pakollisia kursseja suoritettua ulkomailla) ei niiden vaihtaminen ollut ongelma kummassakaan päässä. Minun ja toisen farmasian tiedekunnan vaihtarin lopulliset kurssivalinnat ja kursseille ilmoittautuminen tehtiin yhdessä tiedekunnan kv-koordinaattorin kanssa. Heihin oli helppo pitää yhteyttä koko vaihdon ajan opiskeluihin liittyvissä asioissa ja he olivat saapumisen jälkeen oikeastaan vastuussa meistä vaihtopalvelujen sijaan. Muutenkin yliopistolla luennoitsijat aina kannustivat ottamaan yhteyttä, jos oli mitään kysyttävää esimerkiksi kurssin aiheeseen liittyviä lisäkysymyksiä. Se oli yksi suurimmista eroista Suomen ja Brittien välillä, koska opiskelijat oikeasti kysyivät luennoitsijoilta sähköpostilla lisäkysymyksiä esimerkiksi metaboliasta.

Koska olin EU:n kansalainen niin minun ei tarvinnut edes ilmoittautua poliisille. Yliopiston terveysasemalla piti käydä rekisteröitymässä eli täyttämässä paperi omista terveystiedoista ja sen prosessoinnissa meni noin pari viikkoa. Rekisteröityminen kannatti tehdä heti, sillä ennen hoitoon pääsyä se oli kuitenkin tehtävä. Sairastuessa olisi siis pitänyt odottaa pari viikkoa ennen hoitoon pääsyä tai mennä hoitoon jonnekin muualle. Sairastuinkin heti ensimmäisillä viikoilla, mutta koska rekisteröityminen oli hoidettu, pääsin nopeasti ja ongelmitta hoitoon. Hoito oli myös ilmaista, mutta lääkkeet jouduin itse maksamaan.

Asuminen ja eläminen

Asuntola oli kv-opiskelijoille, joista valtaosa oli kiinalaisia, niin myös puolet keittiökavereistani. Kulttuurieroja oli esimerkiksi siisteyden suhteen. Siivooja kävi vain kerran viikossa, joten rasvaisiin ja likaisiin liesiin oli vain totuttava. Muuten yhteiselo sujui oikein mukavasti. Sain myös parhaimmat vaihtarikaverit keittiökunnastamme. Asuminen oli kallista, itse maksoin huoneestani noin 600€ kuukaudessa ja koko lukukauden vuokra piti maksaa kerralla ennen saapumista. Hintatasoltaan Britit ovat aika lähellä Suomea ja esimerkiksi ruoka on hyvin saman hintaista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Iso-Britanniassa yliopistoilla on todella paljon erilaista järjestötoimintaa (societies) aina viininmaistelusta vaellukseen. Niistä kannattaakin ottaa heti selvää, koska ne ovat helppo tapa päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja jos esimerkiksi vaeltaminen kiinnostaa niin siinä pääsee samalla matkustelemaan ympäri Britanniaa halvalla ja hyvässä seurassa. Itse kävin jousiammunnan peruskurssin.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa vaihtareista saa kavereita lähinnä toisista vaihtareista, sillä luentokursseilla on hankalaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vapaa-ajalla vaihtareille järjestetään keskenään omaa toimintaa. Kaikki on tietenkin kiinni omasta aktiivisuudesta ja juuri järjestötoiminnan kautta paikallisiin varmasti tutustuu hyvin.

Kannattaa myös matkustella maan sisällä niin paljon kuin vain on mahdollista. Matkustelu oli helppoa busseilla ja junilla sekä yksityisten yritysten järjestämillä päivämatkoilla. Niidenkin hintataso oli sama kuin Suomessa tai jopa edullisempia. Itse kävin melkein joka viikonloppu uudessa kaupungissa tai kylässä.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan

Bathissa minun ei tarvinnut todistaa enää kielitaitoani enkä tarvinnut muitakaan papereita. Olin Suomessa tulostanut vaihtosopimuksen ja Learning agreenmentin. Suomessa mukaan tulostin myös hyväksymiskirjeen Bathin yliopistosta, mutta sitäkään en tarvinnut missään vaiheessa.

Opinnot, opintojen suunnittelu, opintosuunnitelma, opiskelutyyli ja arvostelu

Vaihdossa suoritin vain valinnaisia opintoja ja kurssit valitsin oman mielenkiintoni mukaan. Kaksi kursseista (12 op. kumpikin) oli toisen vuoden farmasian opiskelijoille ja niiden sisällöstä osa oli sellaista, mitä olin Suomessa jo aikaisemmin opiskellut. Mutta paljon oli myös uutta. Nuo kaksi kurssia sisälsivät luentoja, laboratorioharjoituksia, laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Niihin kursseihin kuului myös kaksi sairaalavierailua ja potilashaastattelua. Muilla kursseilla olisi päässyt tutustumaan esimerkiksi steriileihin tiloihin lääketehtaassa. Kolmas kurssi oli farmakologian osastolta (siellä farmakologi ja farmasisti olivat omina tutkintoina) neurofarmakologian kurssi (6 op.) ja se olikin haastavampi kuin mitä olin ajatellut. Kurssi oli luentokurssi ja luennoitsija oli aivan mahtava. Lisäksi otin kolmen opintopisteen Cambridge-englannin kielen kurssin, joka valmisteli virallisen kokeen tekemiselle. Virallinen koe oli kuitenkin maksullinen niin en sitä tehnyt eikä sen tekeminen ollut edellytys kurssille, vaan kurssilla oli myös omat kokeet (kuuntelu-, kirjoitus- ja puheosuus).

Luentoja oli vaihtelevasti, joinain päivinä 8-14 ja joinain vain yksi. Luennot kestivät 45 minuuttia ja usein niiden välissä jouduimme vaihtamaan luentosalia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta silti koko vuosikurssi kävi tunnollisesti jokaisella luennolla.

Suurin ero opinnoissa on se, että tentit järjestetään vain kahdesti vuodessa ja yhden tentin aihealue on todella laaja. Yhteen kurssiin oli sisällytetty mikrobiologiaa, erilaisia lääkevalmistemuotoja, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa ja formulointia. Niitä kaikkia piti opiskella tenttiä varten, vaikka rajallisen ajan takia läheskään kaikista aiheista ei kysytty. Tentin kesto oli kaksi tuntia ja siihen tosiaan meni se tasan kaksi tuntia ja tentin tarkistamiseen ei omalla kohdalla jäänyt ollenkaan aikaa. Suurin osa tenteistä oli monivalintatehtäviä, mutta kahdessa farmasian tentissä oli mukana myös muutama essee ja laskutehtävä. Tenteissä käytettiin nimen sijaan kokelasnumeroa, joka piti kirjata papereihin.

Opiskelin samalla tavalla ja saman verran kuin Suomessakin ja sillä pääsin tentit kyllä läpi, mutta arvosanassa ei ole kehumista. Osana vaikuttamassa oli tietenkin myös kielitaito ja kiire tentin tekemisessä. Työmäärältään kurssit olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, mutta toisaalta kursseilla oli myös pakko hallita kaikki hyvin ja muistaa opitut asiat myös lukukauden alusta, sillä tentissä kysymyksiä oli laajasti kaikkiin opetettuihin aiheisiin liittyen.

Vaihtokertomus, Wageningen University, syksy 2017

Maatalous-metsätieteellisen opiskelija, Elinterviketeknologia

Opiskelijavaihtoon, totta kai! Mutta kun niin moni paikka kiinnostaa, ensin on siis rajattava vaihtoehtoja..

Ennen vaihtokohteen valitsemista ja vaihtoon lähtöä suosittelen miettimään, mitkä ovat itselle ne tärkeimmät motivaatiotekijät vaihtoon lähtemiselle. Tämä helpottaa vaihtokohteen valitsemista, kun mielenkiintoisia vaihtoehtoja on useita, ja eri maat ja yliopistot kiinnostavat myös eri syistä. Omat tavoitteet, haaveet ja mielenkiinnon kohteet kannattaa siis pitää mielessä, sillä ne tulevat tukemaan sinua koko vaihdon ajan: myös sellaisina yllättävinä hetkinä, kun huomaat todella ikävöiväsi omien rakkaiden luo tai ikävöidessäsi vaikka jotain tuttuja toimintatapoja.

Halusin vaihtoon Eurooppaan, ja mietin vaihtoehtoja lähinnä eri Keski-Euroopan maiden välillä. Wageningenin yliopisto valikoitui vaihtokohteekseni siksi, koska olin kuullut suosituksia yliopistosta sekä siellä opiskelleilta kavereiltani että opettajiltani. Valtaosa Wageningenin yliopiston kursseista tarjotaan englannin kielellä ja kurssivalintojen tekeminen vaihto-opiskelijalle oli myös hyvin vapaata. Ymmärsin, että kurssit olisi myös helppo sisällyttää tutkintooni ja voisin myös korvata niillä tiettyjä tutkintooni kuuluvia kursseja. Nämä olivat tärkeitä kriteerejä minulle. Olin myös ennakkoon kuullut, että Wageningenissa opiskelijalta vaaditaan aktiivisempaa opiskelutahtia kuin mihin Suomessa on totuttu. Päätin ottaa tämän haasteena: ajattelin että uudenlaisen opiskelurytmin ja tapojen opettelu olisi myös tervetullutta minulle.

Pyöräilyn ja vahvanmakuisten juustojen ystävänä olin myös innokas tutustumaan Alankomaiden pyöräily- ja juustokulttuurin. Tutustuttuani ennakkoon Wageningenin yliopistojärjestöjen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin huomasin myös ilokseni, että pystyisin myös jatkamaan rakasta swingtanssiharrastustani vaihtoni ajan.

Ennen lähtöäni en päässyt osallistumaan vaihto-orientaatioon Helsingissä, enkä ollut tietoinen myöskään opinder-palvelusta, missä tuutorointia tarjotaan etänä vaihtoon lähteville. Kyselin ennakkoon siis paljon vinkkejä kavereiltani, joiden tiesin opiskelleen Wageningenissa kokonaisen tutkinnon tai vaihto-opintojen ajan, sekä lisäksi etsin itse aktiivisesti tietoa.

Asuminen

Sain hyväksynnän Wageningenin yliopistolta vaihtoon pääsemisestä vasta heinäkuun puolen välin jälkeen, vaikka opintoni alkoivat jo syyskuun alussa.  Sain sähköpostitse vinkkejä myös asumiseen liittyen, ja asunnon etsintä kannattaakin aloittaa heti, sillä edullisista opiskelija-asunnoista on pulaa. Tarjolla on sekä kalustamattomia että valmiiksi kalustettuja huoneita, vuokrat ovat samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijakaupungeissa. Facebookista löytyy hyviä yliopisto- ja kaupunkikohtaisia asunnonvälityssivuja, joissa etsitään kämppiksiä soluasuntoihin, kommuuneihin tai alivuokralaisia.

Hyvällä tuurilla onnistuin samaan viihtyisän ja edullisen asunnon viikossa, vaikka aloitin asunnon haun vasta heinäkuussa. Löysin valmiiksi kalustetun ja rauhallisen kodin ihan Wageningenin keskustasta. Alivuokrasin huoneen siis toiselta opiskelijalta: huoneessani oli pieni keittonurkkaus ja parvi, kylpyhuoneen jaoin kahden muun opiskelijan kanssa jotka asuivat samassa kerroksessa. Vesi, sähkö, netti ja jätteiden nouto kerrostalon pihasta kuuluivat vuokraan, mutta näin ei ole kaikissa tapauksissa ja siksi nämä on hyvä tarkistaa ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista.

Löysin kotini täältä: https://kamernet.nl/en (sivulle kannattaa rekisteröityä ja minulle palvelu maksoi muistaakseni 20-30 €). Sivulta voi etsiä ilmoituksia eri kaupungeista, ja sieltä löytyy niin kimppakämppiä, soluasuntoja, yksiöitä kuin isompiakin asuntoja. Kuulin tästä nettisivustosta Wageningenissa pitkään asuneelta opiskelijalta, ja palvelu onkin enemmän paikallisten käytössä.

Saavuttuani Wageningeniin kuulin monien vaihtareiden etsineen kotia useamman kuukauden ajan ja jotkut olivat jatkaneet paremman kodin etsintää vielä Alankomaihin muutettuaankin. Tärkeää on siis varata ensin joku paikka, asuntoa voi tarvittaessa vaihtaa.

Polkupyörä

Polkupyörä kuuluu ensimmäisiin hankintoihin heti asunnon jälkeen. Käytetty pyörä kannattaa ostaa, ellet saa sellaista lainattua joltain tai ellei pyörä kuulu asunnon vuokraan. Lukkoon kannattaa myös panostaa, sillä pyörävarkauksia tapahtuu Wageningenissakin vaikka se niin rauhallinen ja sympaattinen pikkukaupunki onkin. Käytettyjen pyörien hinnat vaihtelevat paljon, eli kannattaa tehdä ensin hintavertailua ja kauppoja tehdessä sitten tinkiä. Ulkomaalainen maksaa käytetystä pyörästä helposti enemmän kuin paikallinen. FB on tässäkin hyvä apu, joka tarjoaa kaupunkikohtaisia ja yliopistokohtaisia myyntisivuja. Esim. Amsterdamissa hakusanoilla: ”Bike Marketplace – Amsterdam”

Itselleni pyörä oli myös tapa tutustua maahan, sillä tein myös pyöräretkiä vapaa-ajallani. Ostin käytetyn pyörän Wageningenissa toimivalta käytettyjen pyörien myyjältä: löysin myyjän yhteystiedot fb-sivulta ”Wageningen Student Plaza” (hyvä sivusto tavaroiden myyntiin ja ostamiseen!) Myin myös oman pyöräni FB:n kautta eteenpäin.

Rekisteröityminen kaupungin asukkaaksi ja pankkitilin avaaminen

Rekisteröityminen on välttämätöntä, jos olet vaihdossa yli 4kk. Rekisteröityminen helpottaa myös arkea, sillä rekisteröitymisen jälkeen voit avata myös paikallisen pankkitilin. Rekisteröityminenkin kannattaa hoitaa heti ensimmäisten asioiden joukossa, sillä vahvistuksen saamisessa voi mennä muutamia päiviä / yli viikko.

Avasin itse tilin pankkiin ABN AMRO. Paikallisen pankkitilin ja -kortin myötä helpottuivat ov-chipkaartin lataaminen, kaupoissa käynnit, ruokailu yliopistolla yms. Master Card / Visa / Visa Electron eivät käy läheskään kaikkialla, ja joistakin palveluista maksaminen voi olla myös edullisinta paikallisella pankkikortilla.

Tutustuminen muihin vaihtareihin ja paikallisiin

Orientaatioviikot Wageningenissa järjestettiin jo elokuun alkupuolella enkä päässyt niihin kesätöiden vuoksi osallistumaan. Syyskuun alussa opintojen alettua pääsin kuitenkin mukaan ohjelmaan “buddy family”, joka on opiskelijajärjestön IxESN järjestämä. Suosittelen ”buddy family” ryhmään liittymistä, jos saat sähköpostiisi tietoa tästä toiminnasta! Omassa ryhmässäni (n. 10 henkeä) oli kaksi paikallista opiskelijaa ja eri alojen opiskelijoita ympäri maailmaa. Kävi myös ilmi, ettei ryhmämme vaihto-opiskelijoista kukaan ollut päässyt osallistumaan virallisille orientaatiopäiville.

IxESN toimii monessa opiskelijakaupungissa, IxESN:n lisäksi kannattaa myös liittyä kansainväliseen järjestöön ISOW (=International Student Organization Wageningen). Molemmat järjestöt järjestävät retkiä ja tapahtumia, ISOW tarjoaa myös laajat harrastusmahdollisuudet ja kielikursseja. Vaihto-opiskelijana voit itsekin osallistua ohjelman järjestämiseen: itse päädyin opettamaan swingtanssia lindy hop kolmen muun opiskelijan kanssa viikoittaisilla tunneilla. Lisäksi yliopistolla on myös muita opiskelijajärjestöjä ja kerhoja. Kampuksella toimii myös monipuoliset liikuntapalvelut tarjoava liikuntakeskus, suosittelen: https://www.wur.nl/en/sports-centre-de-bongerd.htm

Minua ei siis lopulta haitannut vaikken kesän aikana virallisille orientaatiopäiville Helsingissä taikka Wageningenissa ehtinytkään, sillä sain riittävästi apua ja vinkkejä muilta opiskelijoilta ja tuutoreilta Wageningenissa. Alankomaat on hyvin kansainvälinen maa, ja ihmisiin (myös paikallisiin) on helppo tutustua etenkin kansainvälisten opiskelijajärjestöjen tapahtumissa ja vaikka ryhmätöiden yhteydessä.

Opiskelu ja opetus

Opiskelutahti oli nopeampi mihin Suomessa olin tottunut, mutta tykkäsin kun yhdessä periodissa sai keskittyä vain kahteen kurssiin kerrallaan (yksi kurssi aamulla, toinen iltapäivällä, 1 kurssi = 6 op) eikä päällekkäisyyksiä luentojen suhteen ollut. Järjestely saattaa olla erilainen muissa yliopistoissa, jos kurssien opintopistemäärät ovat erilaiset.

Kurssivalinnoissa on suuri joustavuus Wageningenissa: tarjolla paljon on monitieteisiä kursseja, joista olin itse erityisen kiinnostunut. Maisteriopiskelijana voit valita sekä kandi- että maisteritason kursseja. Kanditason kurssi voi sisällöltään vastata Suomessa maisteritason kurssia, jolloin saat sillä korvattua maisterikurssin.

Suurena erona opiskelussa oli se, etten saanut kurssikirjojani kirjastosta vaan ostin ne käytettyinä. Kirjoja kannattaa olla myös ajoissa etsimässä, jos haluaa löytää ne käytettyinä. (Yliopistokohtaiset fb-sivut kirjojen yms. myymiseen auttavat tässä.) Itse tarvitsin kurssikirjat (1-2) jokaiselle kurssilleni, enkä olisi pärjännyt tentissä pelkästään opettajien laatimien luentomateriaalien ja omien muistiinpanojen avulla. Opiskelu oli myös hyvin koulumaista: odotuksena oli että luennoille valmistauduttiin ja joillekin luennoille oli viikoittaisia tehtäviä. Monia luentoja on mahdollista seurata myös etänä, mutta itse kävin lähes kaikilla luennoilla ja olin poissa vain kun olin kipeänä.

Opettajat kursseillani olivat hyvin motivoituneita, hyvin valmistautuneita ja useimmat heistä myös hyvin innostavia. Ryhmätöitä tein opinnoissani paljon, mikä oli myös antoisaa. Wageningenissa kurssitenttejä tarjottiin vain yksi, ja uusinnat olivat mahdollisia vain kahdesti vuodessa: helmikuussa ja elokuussa. Opiskelijan olisi siis paras läpäistä tentti ensimmäisellä kerralla. Arvostelu tenteissä on tiukempaa mihin olin Suomessa tottunut: kuulin myös, että kiitettäviä arvosanoja annetaan hyvin harvoin, täysiä ei välttämättä koskaan. Tärkeintä olikin saada kurssit hyväksytysti läpi, kurssiarvosanat Suomessa näkyvät joka tapauksessa suoritusmerkintänä vaihdon jälkeen (näin ainakin elintarviketieteiden maisteriohjelmassa).

Itselleni kävi niin, että ensimmäisen periodin tentit järjestettiin samana päivänä peräkkäin, eri rakennuksissa. Myös uusinnat näissä kyseisissä kursseissa osuivat keskenään samalle päivälle sekä myös samalle ajalle. En valitettavasti saanut joustoa järjestelyihin, olin yhteydessä niin kurssiopettajiin kuin tuutoriini. Tässä tilanteessa en siis voinut tehdä molempia tenttejä. Kannattaa kysellä siis ennakkoon tenttikäytännöistä ja -päivistä!

Julkinen liikenne

Alla olevaan julkisen liikenteen nettisivustoon ”NS” kannattaa tutustua viimeistään Alankomaissa.

https://www.ns.nl/en/travel-information/traveling-with-the-ov-chipkaart/combined-travel-discount.html

Näistä matkakorteista ja alennusvaihtoehdoista kannattaa jutella paikallisten tuutoreiden ja kavereiden kanssa. Systeemi matkakorttien suhteen on erilainen kuin meillä ja se on helpompi oppia paikan päällä. Itse hankin ensin matkakortin (OV-chipkaart) ”anonymous”, koska se oli nopeampi saada ja sen jälkeen hankin myös henkilökohtaisen matkakortin, jolla saa 40 % alennuksen ruuhka-aikojen ulkopuolella ja viikonloppuisin matkustettaessa. Kortin alennusta voi myös jakaa muiden kanssa.

Henkilökohtainen matkakortti oli minulle hyvä ostos, sillä sain ostettua sen 40 %:n alennusominaisuuden myös puoleen hintaan alennuskampanjan aikana ja ehdin myös hyödyntämään tätä 40 %:n alennusta paljon matkustamalla muihin kaupunkeihin. Pienissä kaupungeissa (kuten Wageningen) pärjää loistavasti pelkällä pyörällä.

Muita vinkkejä vaihtoon lähteville

  • Hakeudu vaihtoon kun se tuntuu Sinulle oikealta.

Jollain opettajalla tai läheisellä voi olla tästä myös eriävä mielipide, mutta onko perustelut näiden eriävien mielipiteiden takana oikeasti merkityksellisiä sinulle? Pelko opintojen venymisestä on usein myös turha, sillä tulet takaisin monta kokemusta rikkaampana, vahvempana ja opit uutta myös itsestäsi.

  • Jos elät parisuhteessa ja rakkaasi jäisi vaihdon ajaksi Suomeen, niin keskustele rakkaasi kanssa ennakkoon käytännön asioista. Sopikaa miten pidätte yhteyttä, matkustatteko välillä tapaamaan toisianne vaihdon aikana ja miten usein. Omasta kokemuksesta voin myöntää, että etäisyys aiheuttaa toki ikävää, mutta arjen jakaminen ja tapaamiset vaihdon aikana lievittävät sitä. Etäisyys voi myös lujittaa parisuhdetta, kun molemmat ylläpitävät yhteydenpitoa ja kokevat, että etäisyys on vain väliaikaista. Olen tyytyväinen, että pystyin toteuttamaan haaveeni vaihtoon lähtemisestä, vaikka poikaystäväni joutuikin jäämään Helsinkiin töidensä takia. 
  • Säästä rahaa, sillä haluat varmasti matkustaa vaihtokohteessasi, ja mahdollisesti myös naapurimaissa. Vaihdon aikana voit kohdata myös yllättäviä taloudellisia menoja.
  • Tee vaihdosta itsesi näköinen. Jos tietyt aktiviteetit, harrastukset ja asiat ovat sinulle rakkaita, etsi niistä tietoa ja kysele paikallisilta. Opiskelijoille tarjotaan Wageningenissa paljon valmista ohjelmaa: valitse niistä sinua kiinnostavimmat ja sinun aikatauluihisi sopivat. Ehkä näiden lisäksi haluat tehdä retkiä myös omatoimisesti muiden vaihtareiden, paikallisten ja Suomesta vierailevien ystävien kanssa? Tutustu myös paikallisiin, niin et jumitu pelkästään vaihtareiden omaan kuplaan. 😀
  • Kun teet sopimuksen paikallisen palvelun tarjoajan kanssa (vuokra-asunto, rekisteröityminen kaupungin asukkaaksi, pankkitili, julkisen liikenteen henkilökohtainen matkakortti etc.), muista myös irtisanoa kaikki sopimuksesi ajoissa. Tarkista, että sinulla on tarvittavat leimat ja todistukset yliopistolta kunnossa ennen kotiin paluutasi. Jos saat kurssiarvosanat- ja todistukset vasta vaihtosi päättymisen jälkeen, sovi yliopistolla ennakkoon että saat kurssisuoritukset Suomessa käyttämääsi sähköpostiisi.
  • Voit lähteä vaihtoon useasti, ja voithan tehdä myös työharjoittelun ja maisterityönkin ulkomailla. Pidä myös nämä vaihtoehdot mielessäsi, kun punnitset vaihtoehtoja eri kohteiden välillä.

Utbytesberättelse, Johannes Kepler Universität Linz, våren 2018

Studerande vid Svenska social- och kommunalhögskolan

Före utbytet

Jag var på utbyte i Österrike i Linz våren 2018. Linz är en liten stad i norr ganska nära gränsen till Tjeckien drygt en och en halv timme från Wien.

Ansökningsprocessen började med att bli nominerad från Helsingfors universitet som utbytesstuderande. För att kunna söka till Österrike och Tyskland måste en i allmänhet uppfylla Helsingfors universitet språkkrav i tyska, och dessa kan avvika från själva utbytesuniversitetets krav. Det lönar sig därför att först kolla vilka krav HU har, och sedan först utbytesuniversitetets krav eftersom att en inte kan bli nominerad av HU ifall språkkraven från deras sida inte är uppfyllda.

Själva ansökningsprocessen till Johannes Kepler Universität (JKU) var ganska lätt. Jag behövde bara fylla i en online ansökan där jag skulle bifoga alla dokument, även språkintyg där det framkommer att mina språkkunskaper är på minst B2 nivå. Innan online ansökningen hade jag utfört ett språkprov på språkcentret för att intyga mina språkkunskaper. Jag gjorde även en preliminär learning agreement som HU behövde innan jag åkte iväg.

Byråkrati

Efter min ankomst var det introduktion på universitetet. Vi fick info om allt från kursanmälan till sjukförsäkring samtidigt som alla utbytesstuderanden träffades och introducerades för varandra. Jag och fyra andra utisar fick en gemensam mentor som hjälpte oss med typ allting. Vi skrev in oss på universitetet, fick studiekort och så måste vi även skriva in oss som tillfälliga invånare i Linz.

Under introduktionen hade vi fått info om vem som är ens akademiska koordinator. Jag hade ett möte med min koordinator efter några dagar där vi gick igenom min learning agreement. Efter all praktisk info började min intensivkurs i tyska som var valfri. Den pågick i två veckor före själva terminen började i mars.

Som EU-medborgare behövdes ingenting annat än det europeiska sjukförsäkringskortet för eventuell sjukvård. Jag var en gång hos läkaren och det gick väldigt smidigt. I Österrike (eller åtminstone i Oberösterreich där jag var) har alla en lokal läkare med mottagning dit en bara ringer och beställer tid. Jag behövde inte vänta länge och visade bara mitt europeiska sjukförsäkringskort.

Boende

I samband med online anmälan gick det även att välja boende alternativ. Universitetet kan alltså på förhand fixa allt med boendet ifall en så önskar. Jag hade valt detta alternativ eftersom det var lättast. Det gick att välja mellan ettor, tvåor och det billigaste var att dela ett rum med någon. Jag valde en etta med kök som jag betalade 370 € i månade för. I priset ingick även städning och byte av lakan. Studielägenheterna låg alldeles nära campuset och där bodde mest andra utisar.

Studierna

Mina studier gick helt på tyska vilket betyder att jag inte hade så mycket kontakt med de andra utisarna under skoldagarna, eftersom att de flesta andra utisarna studerade på engelska. Därför var det speciellt viktigt för mig att delta i alla gemensamma aktiviteter och fester som mentorerna ordande för utisarna, så att jag lärde känna de andra. Men det rekommenderas nog i vilket fall som helst att gå på evenemangen!

Studierna var sådär, vissa kurser hade föreläsningar i 5 timmar i sträck medan andra bara var en och en halv timme. Jag hade också kurser som endast räckte i 3 dagar men det var föreläsning hela dagen, det vill säga 8 timmar i sträck. Oftast behövdes det inte läsas annat än föreläsningsmaterial, så lånade sällan böcker från bibban för någon kurs. Innehållsmässigt var kurserna varierande, en del kurser motsvarade inte alls det som jag hade förväntat mig och prestationssätten var också olika. Tenterna kunde bestå av flervalsfrågor eller korta öppna frågor men inga essä svar förekom. Jag måste dock skriva essäer och grupparbeten var det mycket av.

Jag tyckte inte att mina kurser var så givande men det kan ha att göra med mitt ämne. Jag gjorde mina biämnesstudier i psykologi vid JKU (Johannes Kepler Universität), men kunde konstatera att universitetet inte hade så hög nivå inom det området. Det är mera känt för ekonomi och datateknink, och de flesta av de andra utisarna studerade också någondera va dessa ämnen.

Bra att veta

Linz är en väldigt liten stad och barer och nattklubbar finns det måttligt av. Jag upplevde ändå staden som mysig med ett livligt kulturliv och fin natur alldeles nära. Floden Donau rinner igenom Linz och det finns en fin liten gammal del av staden som är idyllisk och trevlig. Campuset och studielägenheterna ligger utanför stan (ca. 20 minuter med spårvagn) och kan kännas lite öde. Camupset var ända kiva men studiebostäderna var ganska dystra. Ifall en vill bo mera centralt och hemtrevligt kan det löna sig att inte välja studiebostäderna som universitetet erbjuder, utan hyra en vanlig lägenhet i stan. Levnadskostnaderna är lägre än i Finland, så kan tänka mig att hyrorna inte är särskilt höga på fria marknaden i en liten stad som Linz. De flesta utbytesstuderanden bor ändå i studiebostäderna vid campus och där umgås och festas det en hel del.

Kursutbudet kan ändra på JKU. Min ursprungliga learning agreement ändrades en hel del, och vissa kurser jag valt ordandes inte alls under den terminen. Så det kan vara bra att förbereda sig på detta.

Tyskan i Oberösterreich är ganska obegriplig. Jag talar tyska flytande men hade ändå problem med att förstå de lokala. I och med att jag gått intensivkursen så hade jag lärt mig en del ord som används och efter en tid började jag vänja mig. Folk talar nog också engelska men nivån kan variera.

Linz är bra beläget för att resa. Med tåg och buss går det smidigt resa både inom landet och till andra länder. Själv gjorde jag resor till Italien och Ungern. Österrike är också väldigt vackert och det lönar sig definitivt att besöka Wien, Salzburg och Hallstatt. Naturen är fantastisk och det är verkligen värt att åka till alperna ifall en har möjlighet.

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Vietin kevätlukukauden 2018 Reykjavikissa opiskellen Islannin yliopistossa. Islannin luonto oli suurimpia syitä, miksi halusin opiskella juuri tässä maassa. Onneksi tämä oli myös monen muun vaihto-opiskelijan syy valita tämä vaihtokohde, sillä siten löytyi helposti monia samanhenkisiä kavereita. Kaupunkina Reykjavik on hyvin pieni ja sympaattinen, mutta loppujen lopuksi ei ehkä maan parhainta antia. Kuten sanotaan, Islanti alkaa vasta sieltä mihin Reykjavik loppuu. Suosittelenkin siis tutkimaan tätä maata ja jo lukukauden aikana samat paikat voivat näyttää hyvin erilaisilta riippuen ajankohdasta. Lumisen ja pimeän talven jälkeen oli mahtavaa nähdä, kun laavakentät ja vuorenrinteet alkoivat viimein vihertää. Islanti on upea maa, jonka eri kolkat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia.

Ennen lähtöä

Kun Helsingin yliopisto on tehnyt hyväksynnän vaihto-opiskelijaksi, pitää vielä tehdä haku itse vaihtoyliopistoon. Islannin yliopistolta tulee selkeä listaus mitä dokumentteja yliopistoon haku vaatii ja milloin niiden on oltava perillä yliopistolla. Määräaikojen kanssa kannattaa olla tarkkana ja hankkia tarvittavat paperit ajoissa. Hakeminen Islannin yliopistoon vaatii muun muassa passikuvan sekä opintosuoritusotteen allekirjoitettuna ja leimattuna (suoritusotteen pitää olla oikeasti leimattu eikä vesileima välttämättä riitä). Hakemus sisältää monia muita tietoja, kuten alustavan kurssisuunnitelman ja lyhyen motivaatiokirjeen. Minun piti tehdä joitain korjauksia hakemukseeni, mutta muuten hakuprosessi oli melko selkeä.

Asuminen

Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa, sillä etenkin edullisemmista asunnoista voi olla kova kilpailu. Toisaalta on hyvä odottaa siihen asti, kunnes vaihtoon lähteminen on varmistunut ja tässä voi mennä melko pitkään. Kuulin myös juttuja, että jotkin opiskelijat olivat asuneet syyslukukauden alussa teltassa, koska asuntoa ei ollut vaihtoon lähtöä löytynyt. Monet vaihto-opiskelijat asuvat kimppakämpissä tai majataloissa, jotka majoittavat talvikaudeksi vaihto-opiskelijoita. Keskustassa (Reykjavik 101) tai lähellä yliopistoa asuminen voi olla kannattavaa, vaikka vuokra olisi korkeampi, sillä silloin ei tarvitse käyttää rahaa busseihin.

Itse asuin vuokranantajani pihapiiriin kuuluvassa autotalliin rempatussa yksiössä, jonka löysin HousingAnywhere-sivuston kautta. Asuntotilanteesta kertoo jotain, että samaa asuntoa minun lisäkseni oli hakemassa seitsemän muuta ja minun piti lähettää vuokranantajalleni CV, joka oli yksi valintaperuste. Asunto oli suomalaisittain kallis, mutta Islannissa vuokra oli yksiöstä jopa melko kohtuullinen. Asunto oli hyvin siisti, ja sijainti lähellä merta ja Grotta-majakkaa oli mahtava. Asuntoni sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta ja noin 30 min kävelymatkan päässä kampukselta. Joissain tapauksissa keskustassa asuminen olisi ollut paljon käytännöllisempää, sillä julkinen liikenne ei aina välttämättä ole niin sujuvaa.

Opiskelija-asuntoja voi olla saatavilla joitain, mutta ilmeisesti vaihto-oppilaiden on hyvin vaikea saada niitä. Kannattaa kuitenkin tarkistaa tämäkin vaihtoehto. Yliopisto ei siis oikeastaan tarjoa minkäänlaista apua asunnon löytämiseen. Suomalaisena ei tarvitse hankkia paikallista henkilötunnusta tai ilmoittautua poliisille, mutta tilanne saattaa olla toinen, jos maassa asuu pidempään kuin lukukauden verran.

Opiskelu ja opetus

Islantiin saavuttua ja ennen opintojen alkua piti yliopistolle käydä ilmoittautumassa ja hankkimassa paikallinen opiskelijakortti. Orientaatio yliopistolla oli aika vähäistä eikä muutaman puheen ja kävelykierroksen lisäksi juuri muuta ohjelmaa ollut. Onneksi tästä huolimatta muihin vaihtareihin tutustuu kyllä ja yliopiston käytänteet tulevat nopeasti tutuiksi.

Ennen lähtöä tehtiin alustava suunnitelma kursseista, mutta tähän ei kannata liiaksi kiintyä, sillä kurssit menevät todennäköisesti uusiksi. Itselläni valitsemistani kursseista yksi oli peruttu ja pari meni päällekkäin, joten minun piti valita kurssit lähes kokonaan uudelleen. Kurssien aikataulujen sumpliminen voi olla haastavaa ja monella olikin vaikeuksia löytää kursseja, jotka eivät mene päällekkäin.

Kursseille ilmoittautumista varten on takaraja, jota ennen on pitänyt päättää mitkä kurssit lopulta tekee. Iso osa kursseista kestää koko lukukauden. Kurssien käytännöt vaihtelevat paljon kurssista ja kurssin vetäjästä riippuen. Yleisesti ottaen opiskelu Islannissa oli melko samanlaista kuin Suomessa, mutta monilla kursseilla voi olla esitelmiä enemmän kuin Suomessa. Yhtenä erona Suomeen myös on, että kurssikirjat pitää lähes poikkeuksetta ostaa itse. Kampukselta löytyy kirjakauppa, josta löytyvät lähes kaikki tarvittavat kirjat. Riippuu toki paljon kurssista tarvitseeko kirjoja ostaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suomalaisena on melko helppo sopeutua Islantiin, enkä potenut juuri minkäänlaista kulttuurishokkia. Kulttuuri ei periaatteessa hirveästi poikkea suomalaisesta, joskin Islannissa otetaan ehkä jotkin asiat rennommin eikä kaikki ole niin tarkkaa kuin Suomessa. Tämä voi joskus ehkä aiheuttaa päänvaivaa, kun esimerkiksi kurssien aikataulut selviävät aivan viime tipassa. Yksi parhaimmista islantilaisista tavoista on vapaa-ajan vietto altailla. Reykjavikista näitä geotermisellä energialla lämpiäviä altaita löytyy useita – esimerkiksi yliopiston lähistöllä oleva Vesturbæjarlaug on ehdottomasti vierailun arvoinen. Mikä olisikaan parempaa kuin kylmänä ja sateisena päivänä mennä rentoutumaan altaille.

Vaikka Suomi on kallis maa, niin Islanti vasta kallis onkin. Onneksi ruokakaupat ovat melko samanhintaisia, mutta muuten lähes kaikki onkin sitten kalliimpaa. Ruokakaupassa käynti saattaa alkuun vaatia myös opettelua, sillä ensin pitää tuntea eri ruokaketjujen hyvät ja huonot puolet: Bonus on yleensä halvin, mutta Kronanissa saattaa olla paremmat valikoimat, Netto on paljon kalliimpi, mutta sieltä voi löytää sellaista mitä kahdesta edellisestä ei löydä, Hagkaup vasta kallis onkin ja parista porkkanasta ja perunasta voi joutua pulittamaan lähemmäs kymmenen euroa. Helsingissä on tottunut, että ruokakauppoja on melkein joka nurkalla, mutta Islannissa tämä on toisin ja ruokakaupassa käydäkseen voi joskus joutua tekemään pitkiäkin reissuja.

Islanti on pääsääntöisesti hyvin turvallinen maa, jolloin arkijärjellä pääsee pitkälle. Mutta luonnonolojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos säätiedotus osoittaa keltaista tai jopa punaista varoitusta, kannattaa silloin miettiä minne kannattaa mennä tai lähteäkö liikkeelle ollenkaan. Jos matkustaa Islannissa, ei suunnitelmia kannata koskaan tehdä liian tiukoiksi. Koskaan ei tiedä milloin tiet menevät poikki sankkojen lumimyrskyjen ja kovien tuulien takia, ja joutuu jäämään pikkukylään ylimääräiseksi yöksi. Toisinaan taas lautat eivät kulje liian suurien aaltojen seurauksena. Jäiset ja lumiset vuoristotiet saattavat myös hidastaa matkantekoa, vaikka voisi luulla, että toukokuussa tiet olisivat jo kohtalaisessa kunnossa. Auton vuokraaminen on kätevin tapa matkustaa Islannissa. Matkustusseuraakaan ei ole vaikeaa löytää, sillä iso osa vaihtareista on tullut Islantiin näkemään sen upeaa luontoa. Kannattaa seurata näitä kahta sivustoa matkustaessa Islannissa: https://www.vedur.is/ ja http://www.road.is/

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, lukuvuosi 2017-2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Valmistelut

Olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että haluan Trinity Collegen vaihtoon. Olin käynyt Irlannissa jo ennen opintojen alkua ja ajatus siellä opiskelusta jäi itämään. Helsingin yliopiston suositeltua minua vaihtoyliopistolle Erasmus -vaihtoon, olin jo suhteellisen varma vaihtopaikasta, mutten halunnut tehdä paljoa konkreettisia valmisteluita ennen kuin saisin vahvistuksen vaihtopaikasta Irlannista. Tätä vahvistusta jouduinkin odottamaan pitkään ja lopulta sain sen vasta elokuun puolivälissä, kun erikseen pyysin Trinity Collegea sen vahvistamaan – ilmeisesti olisi pitänyt tulla jo aikaisemmin, mutta jotakin oli mennyt pieleen. Onneksi Irlannista tuli tietoa jo pitkin kesää tulevasta vuodesta, vaikkakin virallista vahvistusta sai odottaa.

Vahvistuksen saatuani oli aika toimia nopeasti. Liityin erinäisiin vaihtariryhmiin Facebookissa, mistä oli paljon iloa saapumisen ja opiskelun alkamisen välisenä aikana. Laajensin vakuutukseni kattamaan Irlannissa vietetyn ajan ja toimitin KELA:lle tarvittavat tiedot, jotta tuet olisivat ajan tasalla heti lukuvuoden alkaessa. Varasin lennon Dubliniin siten, että saapuisin n. 2 viikkoa ennen orientaatiota, kuten yliopistolta suositeltiin. Lisäksi varasin hostellista paikan viikoksi toiveenani löytää asunto nopeasti – tästä lisää myöhemmin!

Muita valmisteluja ei Dubliniin lähtiessä oikeastaan vaadittu. Irlanti on EU -maa, joten vaihtoon lähteminen on helppoa.

Saapuminen ja asuminen

Saavuin Irlantiin pari viikkoa ennen luentojen alkua kuten yliopisto suositteli. Mitään toimenpiteitä ei tarvinnut kaupungissa tehdä rekisteröidäkseen saapumisen tms. Nuo pari viikkoa käytin asunnonetsimiseen ja tapasin paljon muita vaihtareita, jotka olivat myös liittyneet vaihtariryhmiin. Ihmisiin tutustuminen oli hyvää vastapainoa asunnonetsimisen stressille. Yliopistolla ei vielä tässä vaiheessa voinut hoitaa pakollisia paperitöitä, vaan niiden kanssa oli odotettava lukuvuoden alkua. Kampuksen Global Room oli kuitenkin jo auki, ja sieltä annetaan tarpeen vaatiessa kaikessa mikä kansainvälisiä opiskelijoita saattaa askarruttaa!

Asuntotilanne Dublinissa on huono, siitä ei ole kysymystäkään. Erityisen vaikea se on lukuvuoden alussa, kun kaupunkiin saapuu suuri määrä uusia opiskelijoita, jotka etsivät asuinpaikkaa – paikalliset asuvatkin kotonaan huomattavasti todennäköisemmin kuin Helsingin yliopiston opiskelijat. Ainakaan vuonna 2017-18 Trinity College Dublin ei tarjonnut vaihto-opiskelijoille mahdollisuutta asua yliopiston opiskelija-asuinnoissa, enkä laskisi niiden varaan muutenkaan, sillä asuntoja on vähän. Ensimmäisen viikkoni Dublinissa kolusin erinäisten asunnonvälityssivustojen tarjontaa lähettäen lukuisia CV:n kaltaisia viestejä ilmaistakseni kiinnostukseni vuokrattavana olleesta huoneesta – tähän on jo hyvä varautua, sillä täysin oma yksiö/asunto on erittäin epätodennäköistä saada, ellei ole valmis maksamaan huomattavan paljon.

Reilun viikon Dublinissa oltuani ja lukuisissa näytöissä käytyäni löysin lopulta huoneen kimppakämpästä. Asuin n. puolen tunnin päässä kampukselta, mutta vastaavasti maksoin noin puolet vähemmän vuokraa kuin keskustan tuntumassa asuneet vaihtarit. Suurin osa vaihtareista asuu ammattimaisesti opiskeluasuntoja tarjoavien firmojen huoneissa, joissa on yhteinen keittiö, mutta oma huone ja kylpyhuone – tällaisia ovat mm. Aparto ja Uninest, joiden vuokraamat huoneet ovat siistejä ja hyväkuntoisia. Niiden vuokra on n. 1060€/kk ja tulee maksaa etukäteen koko vuokrausajalta, joten ne eivät ole erityisen hyviä väliaikaiseksi ratkaisuksi.

Kaiken kaikkiaan Dublinissa ollessa pitää varautua maksamaan asumisesta huomattavasti enemmän kuin Helsingissä, eikä ole lainkaan tavatonta, että Dublinissa ihmiset voivat jakaa jopa samaa huonetta pienentääkseen asuinkuluja.

Opiskelu ja opetus

Lopulta löysin asunnon ja muutin muutama päivä ennen luentojen alkua. Koulu alkoi orientaatioviikolla, jolloin tuli täyttää sama opintosuunnitelma kuin hakuvaiheessakin ja hakea jokaisen suoritettavan kurssin (module) osalta allekirjoitus kurssin vastuuyksiköltä – itse suoritin kursseja kahden yksikön alaisuudesta, joten tarvitsin allekirjoitukset molemmista. Tämän jälkeen paperi oli vietävä Academic Registryyn, missä kurssivalinnat lopulta rekisteröitiin kunnolla. Valintojaan sai muuttaa vielä n. viikon ajan varsinaisen opetuksen alettua, mikäli tuli katumapäälle tai toinen aihe vaikutti kiinnostavammalta. Tällöin nimikirjoitukset ja rekisteröinnit tuli luonnollisesti tehdä uudestaan muutosten osalta.

Oikeustieteen opiskelu Trinity Collegessa oli varsin erilaista kuin Helsingissä, joskin Iso Pyörä -uudistus on vienyt Helsingin yliopistoa samaan suuntaan. Useimmilla kursseilla oletus oli, että ennakkovalmistautuminen on todella tehty ja opetuksessa ei turhaan aikailtu perusasioiden parissa. Useilla kursseilla on myös seminaarityöskentelyä, joita varten todella kannattaa valmistautua. Itse keskityin lähinnä kursseihin, joilla on kansainvälinen ulottuvuus, mutta Irlannin oikeuteen keskittyvät kurssit ovat luonnollisesti erilaisia kuin Suomen kansallista oikeutta käsittelevät: Irlanti on Common Law -maa, joten oikeustapausten opiskelulla ja ulkoaopettelulla on aivan eri rooli. Kurssit suoritetaan joko kirjoitustyöllä, taikka tenttimällä pääsääntöisesti. 5op ja 10op kirjoitustöillä suoritettavat kurssit vaativat lähes saman verran työtä, joten siinä mielessä 10op kurssit ovat suhteessa huomattavasti anteliaampia. Yleisesti ottaen, kirjoitettujen kurssien arvostelu tuntui vähemmän ankaralta kuin Helsingissä. Kaikki kurssit kestävät yleensä lukukauden ajan, eli samoja aiheita opiskellaan syksystä jouluun asti ja kevätlukukaudella alkavat uudet kurssit.

Tenttiminen oli huomattavan erilaista Trinityssä, joskin ymmärtääkseni systeemiä on muutettu täksi vuodeksi. Opiskellessani Irlannissa kaikki tentit koko lukuvuodelta suoritettiin vasta keväällä opetuksen loputtua, eli kurssin opetuksen loputtua saattoi hyvinkin tulla 4kk väli ennen kuin pääsi tenttimään ko. kurssia. Kurssien sisältöä tulee siis kerrata pitkin vuotta. Tämä systeemi on tosiaan saattanut muuttua siihen, että kummankin lukukauden päätteeksi on oma tenttijaksonsa. Trinityssä tentteihin sisältyy oma lisäpaineensa, joka on relevantti lähinnä tutkinnonsuorittajille – hylätyn tenttisuorituksen saa uusia vain kerran (kesän lopulla) ja mikäli uusinnasta ei saa hyväksyttyä suoritusta, niin koko lukuvuosi on uusittava ja lukuvuosimaksu luonnollisesti maksettava uudelleen.

Opiskeluelämä

Kampuksen pääaukio on koko orientaatioviikon ajan täynnä erilaisten opiskelijajärjestöjen ja urheiluseurojen ständejä. Kukin järjestöistä järjestää huomattavan määrän oman aihepiirinsä ohjelmaa ja tapahtumia ja urheiluseurat taasen mahdollistavat aivan uusiin lajeihin tutustumisen ja aktiivisen harjoittelun. Luonnollisestikin kaupungissa on myös erinäisiä vaihtareille järjestettyjä juhlia runsain mitoin. Suosittelen liittymään aktiivisesti mukaan opiskelijajärjestöihin, mikäli paikallisiin tutustuminen kiinnostaa – itse olin aktiivisesti mukana soutujoukkueessa, mitä myötä pääsin kilpailemaan kansainvälisellä tasolla ja Irlannin mestaruuskisoissa asti ja tutustuin erittäin hyvin paikallisiin opiskelijoihin. Soutu vaati sitoutumista, etenkin jos tähtäsi kilpailemaan (6.00 aamutreenit talvella tulivat tutuiksi), mutta siitä sai kaikin puolin erittäin paljon irti. Myös urheiluseurojen toimintaan liittyvät illanvietot, etenkin kilpailujen jälkeen.

Yliopiston suurimpia kerhoja ovat sen kaksi väittelyseuraa The Phil ja The Hist. Kerhoilla on pitkä historia ja oma rakennuksensa aivan kampuksen keskellä ja suuren kokonsa ansiosta järjestävät paljon erilaista ohjelmaa väittelytilaisuuksista juhliin. Kerhot myös houkuttelevat maailmanluokan puhujia tilaisuuksiinsa, ja viimeisimpinä vuosina mm. Joe Biden ja Martin Scorsese ovat puhuneet The Philissä. Mikäli autenttinen angloamerikkalainen väittely kiinnostaa, niin näitä seuroja kannattaa harkita.

Yleistä hintatasosta ja muita vinkkejä

Dublin ei ole halpa kaupunki. Asuinkustannuksiltaan se on yksi kalleimpia Euroopassa ohittaen joissain vertailuissa Lontoon vuonna 2018. Julkinen liikenne on myös kallista verrattuna Helsinkiin, bussikortti maksaa n. 100e kuukaudessa opiskelijahinnalla ja enemmän, jos käyttää myös raitiovaunua tai junaa. Suosittelenkin ostamaan pyörän, mikäli Irlannin vasemmanpuoleinen liikenne ei pelota. Itse ostin pyörän pian löydettyäni asunnon ja se helpottaa huomattavasti liikkumista, joskin paikalliset pyörätiet, tai niiden puute, jättävät toivomisen varaa. Käytetyn pyörän saa kaupungista halvalla, ja kannattaa sijoittaa myös tuplalukkoon, sillä pyörävarkaudet ovat erittäin yleisiä Dublissa.

Trinityssä ei ole vastaavanlaista tuettua opiskelijaruokailua kuin Suomessa ja useilla lounas tarkoittaa voileipää eikä lämmintä ateriaa. Kampuksella on luonnollisesti ravintola ja kahviloita, mutta ne ovat kalliimpia kuin Suomessa. Kampuksen ympärillä on useissa ravintoloissa opiskelijatarjouksia, jotka voivat olla n. 5 euron luokkaa. Vahtoehtoisesti voi harkita oman ruoan valmistamista etukäteen.

Ruokakaupat ovat hiukan halvempia kuin Suomessa. Iltaisin ravintolat ovat merkittävästi edullisempia, etenkin jos menee Early Bird -aikaan, jolloin on mahdollista saada jopa kolmen ruokalajin menu halvemmalla kuin Helsingistä saisi yhden pääruoan. Alkoholi on baareissa yleisesti suurinpiirtein samanhintaista kuin Helsingissäkin, pl. Guinness, joka on kaupungin halvin ja maukkain vaihtoehto – yleisesti ottaen Guinness-tuopin voi olettaa olevan n. 5 euron tienoilla. Kaupoissa alkoholi on hiukan halvempaa kuin Suomessa.

Lopuksi

Irlanti on hieno maa, ja vaihtokokemus tulee varmasti olemaan mahtava! Itse jäin Irlantiin vielä muutamaksi kuukaudeksi lukuvuoden päättymisen jälkeen kilpailemaan soudussa, ja viettämään kesää paikallisten ystävieni kanssa. Vaihto Irlannissa ei ole halpaa lystiä, mutta apurahojen ja tukien avulla pysyy täysin kohtuullisena. Vaihdon aikana kannattaa lähteä aktiivisesti mukaan erilaiseen toimintaan ja kokeilla uutta, ja vaikka tuntuisikin pitkältä ajalta poistua Suomesta melkein vuodeksi, niin aika vaihdossa kuluu nopeammin kuin uskookaan!

Vaihtokertomus, Eötvös Loránd Tudományegyetem (Budapest), lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Valmistelut

Aloittaessani unkarin kielen opinnot yliopistolla tiesin jo haluavani lähteä Unkariin vaihtoon. Tutkintoomme kuuluu käynti Unkarissa ja siellä opiskelu esimerkiksi kesäkurssilla, mutta halusin itse opiskella maassa pidempään. Toisen opiskeluvuoteni keväällä päätin sitten vihdoin hakea vaihto-oppilaaksi Budapestiin ja olin hyvin onnellinen, kun minut hyväksyttiin. Olin ainoa hakija laitokseltamme, joten pääsin opiskelemaan Unkariin koko lukuvuodeksi.

Ennen lähtöä kesällä hoidin tärkeimpiä asioita kuntoon. Hankin isomman matkalaukun, eurooppalaisen sairasvakuutuskortin, uuden passin ja kansainvälisen opiskelijakortin. Koska Unkari on myös EU-maa, lähtöön valmistautuminen oli hyvin helppoa. Virallinen hyväksymissähköposti Budapestista tuli vasta elokuussa, jolloin sain täyttää virallisia dokumentteja yliopistoa varten. Liityin myös Facebookissa vaihtariryhmiin ja aloin etsiä itselleni kämppäkaveria, ja löysinkin toisen suomalaisen, joka oli tulossa opiskelemaan samaan kouluun.

Saapuminen

Lähdin vihdoin Budapestiin elokuun viimeisenä päivänä äitini kanssa. Vietimme ensin pientä lomaa tutustuessamme kaupunkiin. Asuimme muutaman päivän hotellissa aivan Sankareiden aukion vieressä ja kävimme katsomassa nähtävyyksiä. Unkarilainen ystäväni näytti meille kaupunkia ja vei meidät Budan linnalle yön pimetessä. Lämpöä oli ainakin 30 astetta ja kesää tuntui riittävän.

Hősök tere (Sankareiden aukio). Kuva: Mirka T.

Minulla ei vielä ollut asuntoa, joten aloitin etsinnän heti ensimmäisenä iltana ja löysinkin asunnon aivan Budapestin keskustasta. Menin katsomaan sitä seuraavana päivänä vuokranantajan kanssa ja asunto oli siltä istumalta minun. Myös tapaamani suomalainen vaihto-opiskelija piti asunnosta ja tuli kämppiksekseni. Vuokra ja muut asumiskulut olivat yhteensä noin 400€/kk kummaltakin, sillä Unkarissa käytetään lämmitykseen (niin pattereihin kuin veteenkin) kaasua ja siitä joutuikin maksamaan talvella enemmän.

Orientaatio

Orientaatioviikolla osallistuin muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa muutamaan orientaatiotilaisuuteen, jossa meille kerrottiin yliopistosta, opiskelusta ja vaihtarijärjestöistä. Myös oma laitokseni, suomalais-ugrilaisten kielten laitos, järjesti pienen tutustumishetken, jossa tapasimme opettajia ja muita opiskelijoita. Isoin yllätys oli, kun astuin rakennukseen sisään ja yhtäkkiä kaikki puhuivatkin suomea. Jopa kirjastonhoitaja puhui meille sujuvaa suomea, vaikka ei sitä omasta mielestään hirveästi osannut.

Muut orientaatiot olivat kuitenkin englanniksi. Virallinen rekisteröityminen tapahtui Erasmus-koordinaattorin luona ja sen jälkeen meidän piti hakea omat tunnuksemme yliopiston järjestelmiin. Salasana piti hakea erillisestä toimistosta ja olikin ensimmäinen hetki, kun ikävöin Suomea. Jonotin omaa salasanaani ja opiskelijakorttiani melkein 5 tuntia! Mietin vieläkin, miksei näitä asioita olisi voinut hoitaa netissä.

Opiskelu

Opiskelin sekä suomalais-ugrilaisella että unkari vieraana kielenä -laitoksella. Unkarin tunnit olivat pelkästään unkariksi, sillä opiskelijat olivat kaikki kotoisin eri maista, joten muita opetuskieliä ei käytetty.

Kursseja oli monia kieliopista kuullun ymmärtämiseen. Opiskelu oli kuitenkin hyvin vapaata ja olimme vastuussa itse omista opinnoistamme. Kursseille ilmoittauduttiin kirjoittamalla nimi paperiin ja ilmestymällä paikalle. Kokeita ei pidetty ja arvosanan sai, jos oli ollut paikalla.

Suomalais-ugrilaisella laitoksella opiskelin sekä suomeksi että viroksi. Siellä opiskelu oli virallisempaa eikä poissaoloja saanut tulla liikaa. Tunteja minulla oli kuitenkin aika vähän ja kevätlukukaudella kävin yliopistolla vain muutamana päivänä viikosta, kun luentoni pakkautuivat samoille päiville.

Suomalais-ugrilaisella laitoksella arviointi oli myös tiukempaa. Suomessa ykkösellä pääsee jo läpi, mutta Unkarissa vasta 2 on hyväksytty. Opiskelu oli kuitenkin hyvin rentoa ja laitos niin pieni, että tutustuimme hyvin toisiimme ja opettajiin.

Eötvös Loránd Tudományegyetem. Kuva: Mirka T.

Elämä Unkarissa

Ensimmäisten viikkojen aikana tunsin olevani edelleen lomalla. Oli vaikea uskoa, että asuin oikeasti Budapestissa eikä minun ollut tarkoitus lähteä kotiin pitkään aikaan. Lähdin usein ulos muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa ja kävimme paljon Erasmus Life Budapestin järjestämissä tapahtumissa ja juhlissa. Ensimmäinen ”ulkomaanmatka” järjestettiin jo syyskuun lopulla, kun lähdimme isolla vaihtariporukalla Serbiaan viikonlopuksi.

Ilmojen kylmetessä piti kuitenkin laittaa jäitä hattuun, kun aloin sairastella paljon. Uusi maa ja uudet virukset alkoivat hyökätä kaikkien vaihtareiden kimppuun ja jäimme jokainen vuoroltamme sängyn pohjalle. Muutaman kuukauden jälkeen alkoi helpottaa.

Myös elämä helpottui ja asioista tuli rutiinia. Opiskelusta ja elämisestä tuli normaalia eikä minulla koskaan ollut minkäänlaista kulttuurishokkia. Budapest on hyvin eurooppalainen kaupunki eikä normaali elämä ollut mitenkään erilaista Suomeen verrattuna. Suomen itsenäisyyspäivänä laitoksellamme pidettiin jopa Suomi100-juhlat ja koulun opiskelijaravintolasta sai makaronilaatikkoa.

Budan linna. Kuva: Mirka T.

Joulukuussa suurin osa tuntemistani vaihto-opiskelijoista lähti takaisin kotiin. Lensin itsekin Suomeen perheeni luokse viettämään joulua, mutta tammikuun alussa palasin taas takaisin Unkariin, omaan kotiini. Budapestista oli tullut kotini. Opintoni jatkuivat helmikuun lopulla ja elin tavallista elämää. Jouduin etsimään uuden kämppäkaverin, jonka löysin tällä kertaa Saksasta.

Keväällä matkustelin paljon. ELB järjesti matkoja Slovakiaan, Tšekkeihin ja Kroatiaan ja olin aina mukana. Pari ystävääni sekä äitini ja siskoni vierailivat myös luonani. Siskoni kanssa kävin kesän alussa pienellä roadtripillä Unkarin eteläosissa. Keski-Euroopassa ollessa on hyvin helppoa matkustella ympäriinsä sillä välimatkat ovat pieniä. Vaihtarireissuille kannattaakin lähteä aina mukaan!

Hyvä tietää

Budapestissa on hyvä ja toimiva julkinen liikenne. BKK:n automaateista saa ostettua halvalla opiskelijalipun, joka on voimassa koko lukukauden! Sen käyttämiseen suositeltiin virallista opiskelijatodistusta, mutta lipuntarkastajille kelpasivat myös kansainväliset opiskelijakortit. Opiskelijatodistuksen sai yliopistolta, mutta se piti uusia joka kolmas kuukausi, joten itse päädyin vain käyttämään kansainvälistä korttia.

Muutenkin hintataso on Unkarissa paljon alhaisempi. Ruoat ja juomat ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa, mutta vaatteet, meikit ja muut hygieniatarvikkeet maksavat saman verran kuin Suomessakin. Parhaat ja halvimmat baarit ja ravintolat löytyvät Erzsébet körút -tien varrelta. Tonavan rannalla kaikki on kalliimpaa ja jos haluaa vältellä turisteja, sinne ei kannata mennä.

Asuminen on myös halvempaa ja suomalaiselle löytyy suhteellisen halpoja asuntoja myös ihan keskustasta. Ilmoittautumisen yhteydessä pystyi myös hakemaan huonetta asuntoloista, mutta kuulin niiden olevan aika huonossa kunnossa. Itse päädyin hankkimaan asuntoni ihan yksityiseltä.

Lämpötilat Unkarissa vaihtelevat paljon eri vuodenaikoina. Kesällä on kuuma, yli 30 astetta, mutta talvella menee helposti pakkasen puolelle. Lunta voi myös sataa, mutta se jää harvoin maahan. Yleinen lämpötila talvella on nollan ja viiden asteen välillä.

Jos aikoo matkustaa paljon, pitää olla jonkinlainen matkavakuutus. ELB ainakin vaati sitä osallistujilta. Itselläni oli Suomesta hankittu matkavakuutus koko vuodeksi. Minulla ei myöskään ollut mitään ongelmia oman suomalaisen pankkitilini kanssa. Se kelpasi hyvin ostoksia ja maksuja maksaessa.

Suosittelenkin Budapestia kaikille! Vietin itse siellä loistavan vaihtovuoden ja odotan jo innolla seuraavaa matkaa Unkariin.

Országház (Parlamentti). Kuva: Mirka T.

Vaihtokertomus, Göteborgs universitet, syksy 2017

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin Nordplus-vaihdossa Göteborgin yliopistossa psykologian maisteriopintojeni loppupuolella. Voin lämpimästi suositella niin Göteborgia kaupunkina kuin vaihtoon lähtemistä vielä maisterivaiheessakin.

Göteborg.

Ennen lähtöä

Göteborgin yliopiston sivuilla on selkeät ohjeet siihen, miten vaihtohakemuksen kanssa toimitaan sen jälkeen, kun hyväksynnän on saanut kotiyliopistolta. Ohjeet tuntuivat kuitenkin koskevan ensisijaisesti Erasmus-vaihtoon lähtijöitä, minkä uskon johtaneen siihen, etten saanut virallista hyväksyvää päätöstä Göteborgin yliopistolta, ennen kuin sen perään lähdin kyselemään toukokuussa. Hyväksyntä oli kuitenkin sinänsä pääteltävissä siitä, että olin saanut Helsingin yliopistolta sähköpostin, jossa minua ohjeistettiin ottamaan yhteyttä Göteborgin yliopiston psykologian opintokoordinaattoriin suunnittelemieni kurssivalintojen vahvistamiseksi. Sain haluamani kurssit ja myöhemmin opintokoordinaattori myös kirjoitti minulle pyynnöstäni hyväksymiskirjeen. Koska Nordplus-ohjelmassa opiskellaan pohjoismaisella kielellä, asioin heti alusta alkaen ruotsiksi yliopiston päähän. Kielen käyttämistä ei kannatakaan arastella, vaan ottaa hyöty irti kaikista harjaantumismahdollisuuksista.

Pientä päänvaivaa ennen lähtöä aiheutti myös apuraha, joka toimii eri tavalla Nordplus-ohjelmassa kuin Erasmus-ohjelmassa. Lukemani ohjeet antoivat ymmärtää, että apurahaa tulisi hakea ennen vaihtoon lähtöä, mutta en saanut tietoa tai ohjeistusta sen hakemisesta. Helsingin yliopistolta oltiin puolestani yhteydessä psykologian Nordplus-verkostoon, mutta sieltä ei kuulunut vastausta. Lopulta Helsingin yliopisto maksoi apurahani. Nordplus-verkostosta oltiin minuun yhteydessä vasta vaihtoni lopussa ja koko vuoden Göteborgissa vaihdossa olleelta psykologian opiskelijalta kuulin, että apuraha maksettiin hänelle vasta tammikuussa. Nordplus-verkostot ovat kuitenkin oppiainekohtaisia, joten toivon mukaan asiat hoituvat sutjakammin muiden aineiden verkostoissa.

Nordplus-ohjelman kautta vaihtoon lähtemisessä isona etuna on taattu opiskelija-asunto SGS Studentbostäderiltä. Asuntohakemuksen tekoon löytyy suora linkki yliopiston sivuilta ja kesäkuun puolessa välissä SGS lähetti sähköpostilla ohjeen tarkemman hakemuksen rekisteröimisestä. Rekisteröinti on tärkeä tehdä mahdollisimman nopeasti, koska taatusta asunnosta huolimatta asuntotilanne on Göteborgissa tiukka ja asumiskuviot on mukava saada varmistettua ajoissa. Heinäkuun alussa sain tarjouksen asunnosta. Kesäkuun aikana yliopistolta tuli erilaisia infoviestejä, ja kaiken kaikkiaan lähtövalmistelut sujuivat kivuttomasti niin kohdeyliopiston kuin Helsingin yliopistonkin selkeiden ohjeiden avulla. Vaihtoon valmistauduin muuten virittäytymällä ruotsin kieleen lukemalla ruotsinkielisiä kirjoja ja kuuntelemalla Ruotsin yleisradion (SR) kanavia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ruotsissa ei sen suurempaa byrokratiaa tarvinnut kohdata. Ensimmäisenä päivänä avainten hakua varten on mukana oltava henkilöpaperit, kuitti maksetusta vuokrasta ja todistus opinto-oikeudesta. Olin sopinut ensimmäisille päivillä tapaamisen psykologian opintokoordinaattorin kanssa, joka rekisteröi minut opiskelijaksi valitsemilleni kursseille. Yliopiston ATK-tunnukset piti hakea valitsemastaan servicecenteristä, mutta siihen saa ohjeet yliopiston nettisivuilta ja orientaatioviikon infotilaisuuksissa.

Brännö.

Asuminen

Sain asunnon Olofshöjdin suurelta opiskelija-asuntoalueelta, jonka otin iloisin mielin vastaan. Asuinalue on hyvien liikenneyhteyksien päässä ja myös kävelyetäisyydellä Göteborgin keskustasta. Toinen asuinalue, jonne Nordplus-opiskelijoita sijoitetaan, on Ostkupan, joka on hieman kauempana keskustasta ja sen asunnoissa myös kylpyhuone jaetaan. Olofshöjdissa asuntonani oli 18 neliömetrin huone remontoidulla kylpyhuoneella. Kalustetun asunnon varusteisiin kuuluvat sänky, lipastollinen kirjoituspöytä, tuoli, nojatuoli ja kirjahylly. Lisäksi eteisessä oli reilusti kaappitilaa. Talot ovat pienkerrostaloja, joissa jaettuun keittiöön kuljetaan rappukäytävän kautta. Keittiön jakoi 8 asukasta. Jokaisella huoneistolle oli osoitettu numerokyltein yksi kuivakaappi ja yksi vetolaatikko. Keittiössä oli neljä jääkaappia, mutta jääkapeissa selkeää hyllyjakoa ei oltu tehty. Koin vaikeaksi yhteisten sääntöjen luomisen keittiöön ja siisteydessä oli usein parantamisen varaa. Ikävä vastuun hajautumisen ilmiö oli nähtävissä muun muassa ylitsepursuavissa roskapusseissa. Keittiöissä on vaihtelevasti muiden jättämiä astioita ja ruoanlaittovälineitä. Itse hankin muutaman astian ja ruokailuvälineet, mutta kattilat ja pannut löytyivät keittiöstä. Hintaa asunnolla oli 3662 kruunua. Käytössä oli monta nettivaraussysteemillä toimivaa pesutupaa ja sauna, jota en käyttänyt.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin syksyn aikana vain kaksi kurssia, jotka molemmat olivat 15 opintopistettä ja jatkuivat siten koko syksyn ajan. Opintopisteiden määrä tuntui silti suurelta verrattuna Helsingin yliopiston opintoihin, vaikka niiden pitäisi olla vertailukelpoisia. Keveyden tuntu liittyi vahvasti siihen, että minulla oli vain kaksi luentoa viikossa, enkä käynyt samaan aikaan töissä, kuten Helsingissä olin tehnyt. Sinänsä kursseihin sai kuitenkin käytettyä paljon aikaa, sillä niihin sisältyi paljon palautettavia töitä ja etukäteisvalmisteluja vaativaa työskentelyä. Kurssit olivat keskenään eri tyyliset, mutta molemmat olivat ns. fristående kurser, jotka eivät siis olleet osa psykologian tutkinto-opintoja. Missbrukspsykologi –kurssilla oli paljon valmistuneita psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja muita ammattilaisia. Kurssi oli jaettu kahteen osaan, jossa ensimmäisellä kuunneltiin perinteisiä luentoja ilta-aikaan ja noin puolessa välissä annettiin ohjeistus kotitenttiin. Tentissä oli neljä kysymystä, joihin tuli kirjoittaa kahden sivun vastaukset lähdeviitoituksin. Tenttiä oli aikaa kirjoittaa melkein kuukausi, mikä oli ruhtinaallisesti minulle, jolla ei ollut päivätyötä. Toinen osa oli soveltavampi ja sen aikana tuli palauttaa lyhyitä tehtäviä tapausesimerkkiin liittyen. Toisen osan aikana tehtiin myös ryhmätyötä, jonka esitykset pidettiin viimeisellä kerralla. Tentti arvosteltiin hylätty, hyväksytty (G) tai VG (väl godkänd). Socialpsykologi –kurssilla opiskelijoita oli vain kourallinen, mikä teki seminaarimuotoisista keskustelupainotteisista opetuskerroista kuumottavia. Jokaiseen seminaariin piti valmistautua kahdella kirjallisella vastauksella ja 2-3 keskusteluvastauksella. Lisäksi piti keksiä omia keskustelukysymyksiä ennakkomateriaalin pohjalta. Kirjallisista vastauksista sai henkilökohtaista palautetta. Kurssin loppupuolella annettiin runsaammin aikaa 5-8 sivun kirjallisuuskatsauksen kirjoittamiseen, jonka pohjalta kurssin arvosana muodostui (G tai VG). Viimeisellä kerralla omasta katsauksesta tuli pitää esitelmä. Kurssi oli haastava ja kehittävä sekä akateemisesti että kielitaidon kannalta. Ruotsiksi opiskeleminen tuntui antoisalta ja erityisesti kirjoittamisen suhteen kehitystä tapahtui nopeasti. Puheen harjaantumisen kannalta olisin kaivannut lisää kontaktiopetusta viikkoon. Ruotsi on kaikesta huolimatta ryhmätöiden ja keskustelemisen luvattu maa, joten Nordplus-vaihdossa suun avaamiselta ruotsiksi ei voi kokonaan välttyä.

Psykologian laitos.

Vapaa-aika ja muu eläminen

Ennen vaihtoa sai ilmoittautua Student Buddy –toimintaan, jossa saapuvat vaihto-opiskelijat jaettiin pienempiin ryhmiin, jotta ryhmäytyminen onnistuisi paremmin. Vaihto-opiskelijoille järjestettiin paljon hauskaa toimintaa, eikä alussa jaettu ryhmä lopulta vaikuttanut kohdallani siihen, keiden kanssa vaihtoaikani vietin. Yliopiston tutortoiminnan lisäksi Student Göteborg järjestää erilaisia ilmaistapahtumia kaikille opiskelijoille. Alkuun uusiin ihmisiin tutustui helposti myös vaihtareiden Facebook-ryhmän kautta, jossa ihmiset huhuilivat seuraa esimerkiksi saaristoretkille. Göteborgin luonto ja erityisesti kaunis saaristo ihastuttivatkin minua suuresti. Tein vaihdon aikana reissut Tukholmaan, Malmöön ja Kööpenhaminaan. Myös Osloon on Göteborgista hyvät kulkuyhteydet. Kävin yliopiston järjestämän ruotsin kurssin korkeimman (4) tason, mutta sekin oli odotettavasti liian helppo. Kurssilla tapasi kuitenkin muita vaihtareita ja antoisinta oli päästä höpöttelemään ruotsiksi tanskalaisen vaihtarin kanssa, joka myös osasi ruotsia hyvin. Göteborgissa on opiskelijoille suunnattu liikuntakeskus, mutta sen hinnat ovat aivan toista luokkaa kuin meidän Unisportilla. Päädyin ottamaan jäsenyyden paremman sijainnin ja silloisen tarjouksen vuoksi Nordic Wellness –ketjulta, johon olin tyytyväinen. Myös joukkoliikenne on opiskelija-alennuksesta huolimatta kalliimpaa. Göteborg on kaunis ja sopivan kokoinen kaupunki, jossa raitiovaunut kuljettavat joka suuntaan. Göteborgissa puhutaan letkeää, mutta selkeää ruotsia ja pidin erityisesti siitä, etteivät ruotsalaiset koskaan vaihtaneet kanssani englantiin, kuten Tukholmassa usein kuulee käyvän.

Galterö.