Vaihtokertomus, University of Copenhagen, kevät 2018

 Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Puoli vuotta ennen vaihtoa

Kesällä 2017 tajusin, että seuraavana keväänä olisi opintojeni kannalta oivallinen aika lähteä vaihtoon. Olin haaveillut lähtemisestä jo lukiosta asti ja tiesin, että lähteminen ei loppujen lopuksi vaadi ihmetekoja. Tärkeintä on, että päättää lähtevänsä, ottaa selvää asioista ja hoitaa eteen tulevia tehtäviä sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.

Otin aluksi yhteyttä oman tiedekuntani vaihto-opintovastaavaan ja lueskelin yliopiston sivuilta millaisia mahdollisuuksia syksyn täydennyshaussa ehkä olisi tarjolla. Tutustuin eri yliopistojen ja vaihto-ohjelmien tarjontaan ja lopulta päädyin hakemaan Nordplus -ohjelman kautta Kööpenhaminan yliopistoon Tanskaan. Mietin melko pitkään haluanko hakea mieluummin Huippuvuorille tai Grönlantiin Kööpenhaminan sijaan. Huippuvuorilla ja Grönlannissa minua kiinnosti ennen kaikkea arktinen ja ainutlaatuinen luonto. Kööpenhaminassa puoleensa veti taas mielenkiintoinen kurssivalikoima poikkitieteellisiä ilmastonmuutoksen liittyviä kursseja. Viimeistelin LuK -tutkintoni syksyn 2017 aikana kirjoittaen kandidaatin tutkielmani liittyen kasvihuoneilmiöön ja samalla päätin, että haen Kööpenhaminaan mielenkiintoisen kurssivalikoima vuoksi.

Hakuprosessi oli yksinkertainen ja sujui lähestulkoon ongelmitta, mikä johtui pitkälti siitä, että olin matkalla toiseen Pohjoismaahan. Hakuvaiheeseen liittyi kyllä paljon jännitystä ja pientä stressiä, koska mistään ei voinut olla täysin varma ennen kuin vaihtoyliopiston lähettämä hyväksymiskirje kilahti sähköpostiin. Kööpenhaminan yliopiston nettisivuilla oli tarjolla kattava kurssikatalogi, jonka avulla oli kätevä tehdä alustava kurssisuunnitelma. Halusin osallistua myös pre-periodin kielikurssille, josta oli yliopiston sivuilla hieman ristiriitaista tietoa sen suhteen saako pohjoismaalainen osallistua kurssille. Päädyin lopulta kysymään asiaa sähköpostiste suoraan kyseisestä tiedekunnasta, josta vastattiin, että tervetuloakurssille!

Asuminen

Kun hyväksymiskirje saapui, ryhdyin nopeasti metsästämään asuntoa, sillä Kööpenhaminassa edulliset vuokra-asunnot ovat todella kiven alla. Olen asunut koko opiskeluaikani solussa, joten minulle oli saman tien selvää, että hakisin soluasuntoa myös Kööpenhaminasta. Kööpenhaminan yliopiston alla toimii Housingfoundation, jonka kautta vaihtarina asunnon saaminen osoittautui erittäin käteväksi. Tietenkin hinnat ovat hieman vapaita markkinoita korkeammat, mutta soluasuntoja voi saada melko huokeaan 400-600e/kk hintaan.

Vinkki: Jos päädyt varaamaan asunnon Housingfoundationin kautta suosittelen, että tutstut tarjolla oleviin vaihtoehtoihin etukäteen. Kannattaa tehdä hyvät muistiinpanot siitä, mikä on oma prioriteettilista, jolloin itse varaustilanteessa pystyt toimimaan ripeästi.

Soluasumiseen liittyy aina omat riskinsä, jotka on hyvä tiedostaa. Nautin itse siististä kodista, jossa jokainen hoitaa kotitöitä vuorollaan, minulla on säännöllinen unirytmi, enkä erityisemmin nauti kotibileistä. Köpiskevään aikana tein muutaman kerran kiukuspäissäni tehosiivouksen yhteistiloissa, mutta opin silti sietämään sotkua paremmin kuin ennen. Ostin traktorikuulokkeet ja korvatulpat niiden alle, jotta sain nukuttua, kun kämppikseni bilettivät yömyöhään. Opin siis selviytymään soluelämän negatiivisten puolien kanssa, mutta ennen kaikkea nautin täysin rinnoin positiivisista puolista, kuten tavallisista arkipäivistä kokkaillessamme, katsoessamme telkkaria ja vaihtaessamme päivän kuulumisia, niin  iloja kuin surujakin ihanien kämppisteni kanssa.

Lähes kaikki HF:n asunnoissa asuvat ovat vaihtareita ja niin myös kämppikseni, joiden kanssa törmäsimme siis hyvin samankaltaisiin tilanteisiin kevään aikana ja vinkkejä tuli vaihdettua monen asian suhteen. HF:n taloilla on fb-ryhmiä, johon kannattaa liittyä etukäteen. Ryhmissä jaetaan kaikenlaista tietoa, josta saattaa olla hyötyä.

Asuin siis Ørestadissa sijaitsevassa Signalhusetissa neljän hengen sekasolussa, jossa oli kaksi vessaa ja suihkua, sekä tilava yhteistila keittiöllä ja olohuoneella. Oman huoneen varustukseen kuului peruskalustus. Asunnolta oli matkaa eteläkampukselle, jossa ensimmäisen kuukauden kielikurssi järjestettiin, noin neljä kilometriä. Pohjoiskampukselle ja Fredriksbergin kampuksille matkaa kertyi enemmän, noin 6-10km. Kaikki matkat oli kuitenkin erittäin helppo kulkea pyörällä tai tarvittaessa myös julkisilla.

Ørestad sijaitsee siis samalla Amagerin saarella, kuin Kastrupin lentokenttäkin. Alueelle rakennetaan paljon, mutta sieltä löytyy myös kaksi isoa ulkoilualuetta, joissa on mahdollisuus juosta tai pyöräillä pidempiäkin lenkkejä. Puistoissa on paljon levähdyspaikkoja, joissa voi retkeillessä pysähtyä syömään eväitä. Itse halusin siis asua kauempana kaupungin vilinästä ja lähellä hiekkapolkuja, joita Ørestad mielestäni tarjosi hyvin.

Vinkki: Asunnon loppusiivouksen kanssa kannattaa olla tarkka ja kuvata tarkasti koko asunto muuttaessaan pois. Siivosin ja puunasin itse paikat perusteellisesti ennen lähtöäni, mutta sain silti 50e lisälaskun ja perusteluna oli kuva muun muassa pistorasian listasta, jossa ilmeisesti oli pölyä, jota ei kyllä kuvasta pystynyt erottamaan paljain silmin. Samaisen 50e lisämaksun sai jokainen ystäväni, joka asui HF:llä.

Muita käytännön järjestelyjä

Ennen lähtöä laajensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihtoaikani ja tarkistin miten puhelinliittymäni ja pankki/luottokorttini toimivat Tanskassa. Mitään erityisiä järjestelyjä en joutunut lopulta tekemään, sillä Soneran liittymäni toimi samalla hinnalla myös Tanskassa ja pankkikortin käytöstä tulleet lisämaksut olivat erittäin pieniä. Kööpenhaminassa pärjäsi pääasiassa pelkällä visa electronilla.

Ensimmäisillä viikoilla kävimme hakemassa opiskelijakorttimme yliopiston toimistolta ja osa vaihtareista teki henkilökorttihakemuksia. Itse en hakenut henkilökorttia, sillä pohjoismaalaisena olin oikeutettu opiskelemaan Tanskassa puoli vuotta, suomalaisella henkilöllisyystodistuksella.

Saapuminen ja ensimmäinen kuukausi

Jätin lentolippujen hankkimisen aivan viime tinkaan, mutta löysin vielä kaksi viikkoa ennen lähtöä halvan nuorisolipun SASilta, jolla lensin Helsingistä Kastrupiin. Kööpenhaminaan löytyy yleensä muutamalla kympillä lentoja niin Norwegianilta, SASilta kuin Finnairiltakin.

Olin varmistanut etukäteen, että asuntotoimisto, josta saan avaimet, oli auki, kun saavuin paikalle. Minulla oli varmuuden vuoksi mukana kaikki mahdolliset paperit, hyväksymiskirjeet ja vuokravakuuden kuitit, mutta lopulta sain avaimen pelkkää henkilöllisyystodistusta näyttämällä. HF:llä oli ilmeisesti myös mahdollista valtuutta joku muu noutamaan avain. Avaimen luovutuksen jälkeen sain lyhyen esittelykierroksen pyykkituvasta ja kierrätyssysteemeistä. Signalhusetissa oli ilmainen 24/7 pyykkitupa, joka osoittautui todella hyödylliseksi!

Ensitöikseni kävin ostamassa petivaatteet tien toisella puolella olevasta Field’sin kauppakeskuksesta. Ensimmäinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden ja taisin ymmärtää vasta paikan päällä, että olin todella muuttanut yksin ulkomaille. Olin ilmoittautunu yliopiston tarjoamaan mentorointiohjelmaan ja ensimmäisinä päivinä mentorini tarjosi apuaan lentokentälle ja kutsui mukaan illanviettoon. Olin kuitenkin ensimmäiset päivät flunssassa, joten jätin illanvietot väliin ja lentokentältäkin lupasin selviytyä omin avuin. Kannattaa kuitenkin hyödyntää nämä mahdollisuudet, jos vain suinkin haluat!

Tammikuussa kämppiksinäni asui vielä syyslukukauden vaihtareita, jotka palasivat lomiltaan vasta tammikuun puolivälin paikkeilla eli reilu viikko jälkeeni. Sain siis sulatella rauhassa uutta elämäntilannetta ja nauttia hiljaisuudesta. Virallinen kevätlukukausi alkoi vasta helmikuussa, jolloin myös uudet kämppikset muuttivat asuntoon.

Vinkki: tammikuussa järjestettävä intensiivikielikurssi oli mukava aloitus vaihdolle, joten suosittelen osallistumaan kurssille. Kielikurssin lomassa ehtii hyvin tutustua paremmin uuteen kotikaupunkiin ja löytämään uusia ystäviä.

Opiskelu

Tammikuussa osallistuin siis tanskan kielen kurssille, jota kesti neljä viikkoa maanantaista perjantaihin yhdeksästä neljään. Opettajamme painotti opetuksessa puhumista, joka on tanskan kielessä kaikkein haastavinta ruotsia jonkin verran osaavalle. Pidin siis opetuksesta ja tunsin oppivani tehokkaasti. Lopulta kielikurssilta löytämistäni kavereista tuli myös koko vaihtoaikani läheisimmät ystävät. Kurssin lopuksi oli kaksi koetta, suullinen ja kirjallinen, jotka molemmat oli läpäistävä. Olin tehnyt koko kurssin ajan tunnollisesti kotitehtäviä ja kirjallinen koe oli oikein simppeli. Suulliseen kokeeseen harjoittelimme paljon oppitunneilla ja sekin tuli läpäistyä lopulta erinomaisin arvosanoin. Näitä ei siis ollut syytä jännittää.

Virallinen kevätlukukausi kesti helmikuun alusta kesäkuun loppuun. Kevätlukukauden kurssivalinnat oli mahdollista tehdä vasta tammikuussa eli olin itse jo vaihtokohteessa, kun sain lopullisen varmistuksen siitä, pääsenkö haluamilleni kursseille. Lopulta kaikki kurssi-ilmoittautumiset sujuivat suunnitelmien mukaisesti.

Opiskelu oli mielestäni melko samantyyppistä kuin Suomessa. Opiskelin siis maisterikursseja, joilla osallistujat olivat pääasiassa ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita. Jokaisella kurssilla oli ryhmä- tai projektityö, jota yleensä tehtiin ahkerasti jo usein aamusta alkaen, mutta ei iltamyöhään. Opiskelijoilla oli harrastuksia ja iltatöitä, joten kouluhommat hoidettiin pois alta päiväsaikaan. Eteläkampuksen opiskelutilat olivat oma suosikkini viihtyisyytensä takia.

Kahdella kurssilla oli suullinen koe, joka toimi siis seuraavasti: opiskelijalle arvottiin jokin kurssin aihealueeseen liittyvä aihe (moniste, jossa oli otsikko, kuva ja joitain tarkentavia kysymyksiä) Tämän jälkeen oli 20min aikaa valmistella esitystä/vastauksia kysymykseen, jonka jälkeen oli 20min keskustelu aiheesta luennoitsijan ja sensorin kanssa. Elämäni ensimmäinen suullinen koe jännitti todella paljon, mutta lopulta yllätyin siitä, miten mukava “tenttitilaisuus” lopulta oli. Tunnelma oli kannustava ja arviointi mielestäni löysähkö.

Yhdellä kurssilla oli kirjallinen koe, joka suoritettiin tietokoneella. Kaikki materiaali oli sallittua ottaa mukaan tenttiin omaa tietokonetta lukuunottamatta. Tätä tenttiä en pahemmin panikoinut, mutta se osoittautui lopulta melko haastavaksi ja arvostelukin vaativaksi. Kaiken kaikkiaan luenntoisijat tekivät parhaansa valmentaakseen opiskelijat hyvin tenttitilaisuuksiin.

Kevätlukukaudella oli pitkä pääsisäisloma, sekä muutamia kansallisia vapaapäiviä. Vapaapäivistä tiedotettiin hyvin yliopiston nettisivuilla, joten erilaisten reissujen suunnittelu onnistui helposti etukäteen. Lomailin itse muun muassa Norjassa Erasmus -ohjelman järjestämällä matkalla.

Vinkki: Kannattaa selvittää etukäteen milloin viimeisen periodin mahdolliset tentit järjestetään ja luennot lopetetaan. Toisilla luennoitsijoilla oli tapana lopettaa luennot jo muutamaa viikkoa ennen tenttejä.

 Syö pullaa, pyöräile ja ihastele arkkitehtuuria – vinkkejä Kööpenhaminaan lähtevälle

Kannattaa miettiä pyörän hankintaa jo etukäteen ja tutustua erilaisiin vuokraus- ja ostomahdollisuuksiin. Itse ostin ensimmäisen pyörän facebook -ryhmän kautta toiselta vaihtarilta, mutta lopulta pyörä osoittautui todella huonokuntoiseksi, vaikka olin mielestäni syynännyt sen hyvin koeajolla. Lopulta vuokrasin kaupunkipyörän Copehagen bicyclestä samalla hinnalla, jonka olin maksanut ostamastani pyörästä. Vuokrahintaan sisältyi kaikki tarvittava huolto, jos ongelmia olisi tullut. Oman kokemukseni perusteella siis suosittelisin vuokraamaan pyörän “täyshoidolla”.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan pyörän mahdollisimman pian muutettuasi, sillä kaupungin oppii tuntemaan parhaiten satulan päältä. Suosittelen pyörän hankkimista siinäkin tapauksessa, ettet ole tottunut pyöräilemään kaupungissa, koska Tanskassa pyöräilyn opettelu on erittäin helppoa ja turvallista. Suosittelen kaikille kypärän käyttöä ja käsimerkkien opettelemista.

Vaikka kulkisitkin pyörällä kannattaa silti hankkia Rejsekort eli Köpiksen matkakortti, jolla pääsee käyttämään julkisia myös kaupungin ulkopuolella. Kortti on kuitenkin muistettava leimata niin  kyytiin mennessä että poisjäädessä. Itselläni oli käytössä ystävältäni saatu haltijakohtainen kortti, jonka hinta oli sama kuin yksityisenkin kortin.

Kannattaa muuten pitää mielessä, että Tanskassa suurin osa ravintoloista ja päivittäistavarakaupoista on kiinni pyhäpäivisin, joten on syytä pitää huoli, ettei jääkaappi ole tyhjä pyhäpäivänä. Jos kuitenkin käy kuten itselleni ja asia pääsee unohtumaan, jotkin Netto -ketjun ruokakaupat saattavat olla auki, jossain päin kaupunkia.

Keskiviikkoisin on Onsdags snegl -päivä eli leipomoista ja esimerkiksi Bilkasta voi silloin ostaa jättimäisiä ja herkullisia kanelikierrepullia!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *