Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Alku
Juuri mikään vaihtoni alkamisessa ei mennyt niin kuin suunnittelin. Georgia valikoitui vaihtokohteekseni siksi, että se oli mahdollisimman kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä, että olisin voinut matkustaa sinne maita pitkin. Lentämisen välttämisen lisäksi toinen merkittävä valintakriteeri oli Georgian matala hintataso, koska vaihtokohdetta valitessani en vielä tiennyt saavani Erasmus-rahaa (700 €/kk), enkä ollut enää oikeutettu opintotukiinkaan.
Venäjän keväällä 2022 aloittanut hyökkäyssota tuhosi ensimmäisen matkasuunnitelmani, joka oli junalla Georgiaan matkustaminen. Itäisen Euroopan kautta kulkevan bussimatkan esti taas sairastumiseni koronaan vain muutama päivä ennen laivan lähtöä Helsingistä. En ehtinyt syyskuun alussa alkaville maisterikursseille, joten päätin suosiolla sisällyttää vaihtooni vain syyskuun lopussa alkavia kandikursseja. Tämä oli taas yksi muutos suunnitelmiini, vaikka myöhemmin selvisi, ettei myöhässä aloittaminen olisi ollut ongelma, vaikka sähköposteissa nimenomaan painotettiin, että Georgiassa tulisi olla kurssien alkaessa. Viimeinen naula alkuperäisten ajatusteni arkkuun oli mobilisaatio, jonka Putin määräsi ensimmäisenä päivänäni Georgiassa. Päädyin siis lopulta lentäen maahan, jossa jo sodan jälkeen noussut hintataso räjähti käsiin heti maahan saavuttuani.
Lisäksi epävarmuutta oli myös itse vaihtopaikan olemassaolosta. En saanut sähköpostilla varmistusta dokumenttieni hyväksymisestä edes sitä erikseen kysyessäni ja tunsin vaihtopaikkani varmistuneen vasta, kun näin oman nimeni orientaatiotilaisuudessa kiertäneessä listassa.
Asuminen
Olin etäisesti ajatellut, etten haluaisi asua halvassa, mutta hyvin kaukana keskustassa sijaitsevassa yliopiston asuntolassa, mutta lopulta vain unohdin asuntolailmoittautumisen deadlinen. Asunnon löytyminen oli yksi suurimmista huolenaiheistani Suomessa, mutta päätin jättää majoituksen etsimisen vasta Georgiaan, jossa voisin tehdä sitä mahdollisesti opiskelutovereideni kanssa. Varasin hostellin ensimmäisiksi viikoiksi ja varauduin henkisesti asumaan siellä pysyvästi. Airbnb-majoitus vaikutti helpoimmalta ja turvallisimmalta vuokrakohteelta yksin kielitaidottomana asuntoa etsivälle, mutta niiden hinnat olivat turkulaisten yksiöiden luokkaa. Lopulta yritin hieman etsiä asuntoa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta vuokramarkkinat olivat äärimmäisen kuumentuneet venäläisvirran vuoksi ja liikkeellä oli myös huijauksia. Kysyin mahdollisesti vapautuvia paikkoja yliopiston asuntolasta, mutta tämä oli ainoa asia, jota Georgiassa ei voinut tehdä myöhässä.
Hyvällä sijainnilla olleeseen halpaan hostelliini jääminen alkoi tuntua nopeasti parhaimmalta ratkaisulta. Ensimmäisten viikkojen vaihtuvuuden jälkeen ennen turisteja palvellut hostelli muuttui minun ja joidenkin enimmäkseen venäjältä lähteneiden ihmisten väliaikaiseksi kodiksi. Viihdyin lopulta hostellissa ja siellä asuneiden ihmisten kanssa niin hyvin, etten heidän lisäkseen tutustunut opiskelukavereihini tai muihin vaihto-opiskelijoihin ollenkaan.
Opiskelu
Opiskelin TSU:lla (Tbilisi State University), mutta kaikki kurssini olivat sen kansainväliseltä taloustieteen laitokselta (ISET), jolla oli oma muusta yliopistosta erillinen sijaintinsa ja järjestelmänsä. ISET oli moderni täysin englanninkielinen laitos, jossa opetus tuntui laadukkaalta, viestintä oli selkeää ja kurssien hallinnoimisessa käytettiin Moodlea. TSU:n muilta laitoksilta kuulin tarinoita vanhoista rakennuksista, sähköpostiin ja henkilökohtaisesti kaiken kysymiseen perustuvasta viestinnästä ja heikkolaatuisemmasta opetuksesta. ISET:illä kaikki kuitenkin toimi enkä tuntenut yliopistolla juuri eroa suomessa opiskeluuni. Opettajien ja opiskelijoiden väliset suhteetkin olivat rennot ja mutkattomat.
Selkein ero suomalaiseen järjestelmään oli se, että luentoja oli myös iltaisin ja lauantaisin. Näin on erityisesti maisterikursseilla, sillä paikalliset opiskelijat tekevät kursseja töiden ohessa. Lisäksi arkipyhien luennot siirtyivät sunnuntaille, jolloin oli myös tenttejä.
Välikokeiden aikaan erot suomalaiseen yliopistoon paljastuivat todella. Ensinnäkin kokeet pidettiin keskitetysti yhdessä TSU:n rakennuksessa ISET:in ulkopuolella ja rakennus itsessään oli kaikessa neuvostomaisuudessaan nähtävyys. Toisekseen välikokeet olivat opetuksen tasoon nähden todella helppoja ja saattoivat vastata suoraan etukäteen annettuja esimerkkitehtäviä. En ollut saanut vaihtoni alussa juurikaan opiskeltua, mutta pääsin tenteistä hyvin läpi. Taloustieteen kursseilla töitä joutuu kuitenkin tekemään jonkun verran ja kuulopuheiden mukaan määrä on enemmän kuin muilla TSU:n laitoksilla. Erilaista tenteissä oli myös se, että edes ne eivät alkaneet ajallaan, vaikka opiskelijoita oli kehotettu olemaan paikalla etukäteen.
Kurssit kestävät siis kokonaisen lukukauden ja niissä on sekä väli- että loppukokeet. Kullakin kurssilla on noin kaksi luentoa (1+1 h) viikoittain eikä pakollisia kotitehtäviä juuri annettu. Syyslukukauden virallinen opetus päättyi jouluaattolauantaina ja seuraavalla viikolla olisi ollut vielä esimerkiksi kertaustunteja. Uudenvuoden jälkeen oli hieman lomaa, sillä silloin vietetään paikallista joulua, ja loppukokeet olivat tammikuun puolivälissä. Viimeisiä luentoja väliin jättämällä olisi ollut mahdollista matkustaa Suomeen jouluksi ja pitää lomaa loppukokeisiin saakka.
Hieman yllättävää oli se, että ISET:illä olin ainut ulkomaalainen opiskelija suurimmalla osalla kursseista (3/5), vaikka laitos on täysin englanninkielinen.
Arkielämä
Vaikka hinnat Georgiassa nousivat jatkuvasti ja asuin sekä hostellissa että sittemmin päivävuokralla, 700 € kuukausibudjetti riitti elämiseen helposti. Rahaa jäi jopa säästöön sen verran, että pystyin jäämään Georgiaan kahdeksi ylimääräiseksi kuukaudeksi. En laittanut ruokaa ollenkaan, vaan ostin usein lounaaksi jotain paikallisesta leipomosta (juusto-, papu-, tai pinaattipiirakan) ja iltaruoaksi marketin tai leipomon kylmätiskiltä jotakin valmista ruokaa. Kävin satunnaisesti myös kahviloissa ja ravintoloissa, ostin joitakin tarvitsemiani asioita ja kerran matkustin vuoristoon. Normaalilla suomalaisella opiskelijabudjetilla Georgiassa olisi voinut matkustaa ja nauttia huolettomasti, sillä nousseetkin hinnat olivat keskimäärin Suomea halvempia.
Kasvikset olivat erityisen halpoja ja hyviä, kasvimaidot ja jotkut muut erikoistuotteet taas Suomeakin kalliimpia. Ilman lihaa oli helppo pärjätä, mutta vegaanisuuteen pyrkimisestä luovuin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Papuja käytettiin paljon ja falafelia sai halvalla, mutta muita vegaanista proteiininlähteitä ei ollut kaikkialla helposti tarjolla. Kalliit kasvijuomat olivat ainoita tarjolla olleita vegaanisia maidonkorvikkeita ennen kuin satuin löytämään Europroductista edullisemmin suomalaista kauramaitoa ja kaurakermoja.
Käteistä kannatti pitää mukana koko ajan, sillä katukaupassa se oli ehdoton, eikä kaikissa kivijalkaliikkeissäkään ollut korttikonetta. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksoi yhden larin (0,36 €) lukuun ottamatta kalliimpia köysiratoja, ja matkat pystyi maksamaan kätevästi pankkikortilla. Tbilisi on kuitenkin niin pieni, että kävellenkin pääsi lähes kaikkialle. Liikenne ja varsinkin isojen teiden ylittäminen olivat Georgiassa kaikkein pelottavimpia asioita, mutta muutamissa päivissä autojen eteen ja väliin menemiseenkin tottui. Marshrutkat olivat erittäin halpoja ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja paikkakuntien välillä matkustamiseen ja junaliputkin olivat edullisia.
Pärjäsin englannillani hyvin, mutta en saanut kaikissa tilanteissa asiaani hoidettua, sillä varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät juuri kieltä osaa. Lisäksi myös englannin kieltä osanneet puhuivat minulle systemaattisesti venäjää ja jatkoivat sitä, vaikka itse käytin englantia. En osannut venäjää, mutta toisinaan sanoin venäjäksi, etten ihan oikeasti osaa venäjää. Usein en kuitenkaan jaksanut. Elämä venäläisoletettuna venäläisten kanssa venäläisten miehittämässä maassa oli kaiken kaikkiaan avartava kokemus. Georgiaksi opettelin pienimmät numerot ja normaaleja kohteliaisuusfraaseja. Sillä ja elekielellä pärjäsi esimerkiksi yksinkertaisimmissa kaupankäyntitilanteissa.
Huomioitavaa
Jos mitenkään on mahdollista, suosittelen valitsemaan Georgian vaihtokohteeksi mieluummin keväällä kuin syksyllä. Syksyn vaihdosta pääosa on lumetonta ja harmaata talvikautta, mutta keväällä Georgia on vehreydessään ja vihreydessään paljon kauniimpi ja miellyttävämpi matkustaa.
Toinen varauduttava asia on hinnoista neuvotteleminen ja niiden epäsäännöllisyys sekä mahdollinen nopea nousu. Viimeisinä kuukausina hinnat olivat usein kassalla erisuuruiset kuin hyllyn reunassa, ja myyjät eivät suostuneet keskustelemaan asiasta. Monissa perinteisissä katukaupoissa hintoja ei ole edes nähtävillä. Lisäksi venäläisiltä, venäläisoletetetuilta ja turisteilta yritetään joka paikassa ottaa aina vähän extraa.
Paluu Suomeen
Jäin vaihdon päättymisen jälkeen vielä kahdeksi kuukaudeksi Georgiaan ja muutin Tbilisistä Batumiin. Puolen vuoden poissaolon jälkeen paluu Suomeen tuntui jo hyvältä, vaikka ystävien jättäminen oli haikeaa. Parin viikon Suomessa olon jälkeen aloin kuitenkin jo ikävöidä takaisin Georgiaan, jossa kevät on jo paljon Suomea pidemmällä. Nyt tuntuu, että haluaisin nähdä vielä Georgiaa – ja etenkin sen maaseutua – myös kasvukaudella.