Vaihtokertomus, Wageningenin yliopisto, syksy 2022

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saavuin Alankomaihin muutamaa päivää ennen vaihtoyliopistoni Wageningen University & Research (WUR) järjestämää viikon mittaista orientaatioviikkoa. Matkustin Alankomaihin Ruotsista asti junalla, jota suosittelen lämpimästi! Matkustaminen kohteeseen oli helppoa, sillä junailu on tehty helpoksi ja suhteellisen edulliseksi Alankomaissa. Oli siis helppoa päästä Wageningeniinkin, joka on pienempi kaupunki.

Suosittelen lämpimästi osallistumaan kyseiselle orientaatioviikolle, jos vain mahdollista, sillä tämä viikko oli vauhdikas ja todella hauska tapa tutustua paikalliseen opiskelijakulttuuriin, kampukseen, Wageningeniin ja tietysti niin hollantilaisiin kuin kansainvälisiin opiskelijoihin. Orientaatioviikolla tuutoriryhmiin oli laitettu sekaisin sekä vaihtareita ja hollantilaisia. Oli toisaalta mukava tutustua ns. paikallisiin ja heidän englantinsa olikin erinomaista, joten tutustuminen oli helppoa. Toisaalta kuitenkin välillä tuli ulkopuolinen olo muiden puhuessa hollantia. Orientaatioviikon hulinassa en ehtinyt edes miettiä kulttuurishokkiakaan, jonka ei toki muutenkaan pitäisi vaivata Alankomaiden kulttuurin ollessa niin samankaltainen Suomen kulttuuriin verrattuna. Toki koti-ikävä pääsi silti yllättämään aina välillä.

Ensimmäiset viikot orientaatioviikon jälkeen olivat aikamoinen yllätysshokki opiskelujen alkaessa, sillä työmäärä ja vaativuustaso pääsivät todellakin yllättämään, vaikka olin etukäteen kuullut, että Alankomaissa on korkea opiskelutaso. Esimerkiksi yhden kurssin ensimmäisellä luennolla luennoitsija kertoi, että jos luennoille osallistuu aktiivisesti ja lukee kaikki artikkelit (joita oli paljon), on noin 60 % mahdollisuus pelkästään päästä läpi kurssista. Lisäksi sain kuulla, että arviointiasteikon parasta arvosanaa 10 ei lähtökohtaisesti anneta lähes koskaan ja yllättävän monilla kursseilla puolet osallistujista ei päässyt läpi tenteistä. Tällaiset puheet onnistuivat stressaamaan itseäni turhankin paljon syksyn aikana, mutta loppujen lopuksi suoriuduin todella hyvin arvosanoin, joten olisin pärjännyt paljon vähemmälläkin stressaamisella. Kannattaa siis varautua tällaisiin pelottelupuheisiin, mutta muistaa, ettei anna niille liikaa painoa. 😊

Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia ja laadukkaiden kurssien perusteella valitsinkin vaihtokohteen. Opiskelutavat olivat aika samanlaisia kuin Helsingissä, eli kandikurssien selkärankana olivat luennot, joiden lisäksi piti lukea artikkeleita ja tehdä ryhmätyötä ja/tai kirjoittaa luentopäiväkirjaa. Tehtävää siis riitti kursseilla. Tentit olivat vaikeudeltaan samaa luokkaa kuin HY:llä, mutta ne olivat toki lähitenttejä, eikä kurssimateriaaleja saanut olla mukana, joka toki vaikeutti tenttejä. Opetuskulttuuri oli siis kokonaisuudessaan vaativaa, muttei silti liian totista. Lukukausi oli myös samankaltainen kuin HY:llä: syksyllä oli kaksi 8-viikkoista periodia, joista ensimmäinen alkoi syyskuun alussa. Periodin lopussa oli aina ensin yksi lukuviikko ilman luentoja ja tämän jälkeen tenttiviikko. Joulun alla syyslukukausi kesti viikon pidempään kuin HY:llä. Itse olin vain syyslukukauden WUR:issa, mutta keväällä siellä olisi ollut ensin lyhyempi 3.-periodi ja taas kaksi normaalia periodia.

Arkipäivät olivat siis pitkälti opiskeluntäyteisiä ja luentoja oli lähes joka päivä. WUR:issa opiskellaan lähtökohtaisesti samanaikaisesti vain kahta kurssia, joka mielestäni helpotti opiskelun rytmittämistä. Kampus ja sen monipuoliset ja viihtyisät opiskelutilat kannustivat myös opiskeluun. Hollantilaisten opiskelijoiden arkea oli hurjaa seurata, sillä he opiskelivat vain arkipäivinä noin klo. 17 asti, jonka jälkeen alkoivat harrastukset ja/tai opiskelijatapahtumat ja myöhemmin illalla bileet, joita riittikin joka illalle. Paikalliset eivät myöskään opiskelleet juurikaan viikonloppuisin, mitä jaksoimme ihmetellä vaihtareiden kesken.

WUR:in Forum-rakennus ja sen viihtyisät tilat.

Arjen isona osana asuminen Alankomaissa voi tuottaa harmaita hiuksia, sillä asuntokriisi on koko maassa surullisen tunnettu. Itse etsin asuntoa heti touko-kesäkuussa tulevalle syksylle ja hieman kauempaakin kampuksesta, ja olin valmis maksamaan vuokraa jo heinäkuulta, vaikka muutin vasta elokuun lopulla. Nämä seikat auttoivat varmasti asunnon saamisessa, ja sain vuokrattua huoneen yksityisen vuokraajan kodista Edestä, joka oli reilun 5 kilometrin päässä WUR:ista. Vuokrataso oli yllättävänkin korkea, sillä huone isossa solussa kampuksella voi hyvinkin maksaa 500 euroa/kk. Oma huoneeni maksoi 350€/kk. Asunnonhaussa kannattaa hyödyntää erityisesti Facebook-ryhmiä ja Kamernet.nl -sivustoa.

Alankomaat on tunnettu pyöräilykulttuuristaan ja sanoisinkin, että pyörä on ehdoton kulkupeli arjessa. Minun tulikin pyöräiltyä ostamallani yksivaihteisella mummokonkelilla lähes joka päivä edestakaisin kampukselle ja välillä lisäksi illalla kampuksen lähellä asuvien ystävien luo, joten kilometrejä kertyi paljon syksylle. Pyöräily oli kuitenkin yllättävänkin mukavaa, koska Wageningenissa ei satanut läheskään niin paljoa kuin paikalliset pelottelivat ja koska maanpinta on niin tasaista, että tuntuu kuin pyöräilisi sähköpyörällä. Kannattaa varautua siihen, että käytetytkin pyörän maksavat huomattavasti enemmän kuin Suomessa, sillä minunkin konkelini maksoi 120€.

Arkisessa elämässä tuli ikävä Suomen halpaa ja hyvää opiskelijalounasta, sillä WUR:issa lounas maksoi helposti 5-7€, joten kokkailut piti itse hoitaa, että rahaa jäi muuhunkin. Varsinkin me suomalaiset yllätyimme siitä, että paikalliset syövät lounaaksi yleensä vain leipää, jolla ei itse ajattelisi pärjäävän päivälliseen asti.

Tärkeä osa omaa arkea oli paikallinen ESN-järjestö (Erasmus Student Network), joka järjesti aktiivisesti useita tapahtumia joka viikko, muun muassa päiväreissuja hollantilaisiin kaupunkeihin, bileitä ja rennompia hengailuiltoja. Lisäksi he järjestivät myös useamman päivän pituisia matkoja joko Alankomaissa tai esimerkiksi Prahaan. Itsekin osallistuin tälle Prahan reissulla ja sen perusteella voin lämpimästi suositella tällaisia ESN-järjestöjen järjestämiä matkoja!

Vaikka opiskelut tuntuivat välillä puuduttavilta, sain nopeasti ympärilleni ihanan kaveriporukan, jonka kanssa sitten reissasimme lähes joka viikonloppu. Alkusyksystä tutkimme hollantilaisia kaupunkeja (omia suosikkejani olivat Den Haag ja Groningen) ja loppusyksystä lähdimme Pariisiin ja Luxemburgiinkin! Suosittelen siis lämpimästi erityisesti junamatkailua Alankomaissa opiskellessa.

Paluu Suomeen sujui yhtä hyvin kuin kaikki muukin. Lensin suoraa Amsterdamista Helsinkiin, että ehdin jouluksi kotiin. Sain WUR:ilta hyvät ohjeet vaihdon päättyessä, joten tarvittavat dokumentit oli helppo saada tammikuussa, kun viimeisetkin tenttitulokset julkaistiin.