Vaihtokertomus, Université Jean Moulin, kevät 2018

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin vaihdossa Lyonissa, Ranskassa kevätlukukauden 2018. Vaihtoyliopistoni oli Jean Moulin 3, ja opiskelin englanninkielisessä SELF-ohjelmassa. Ennen lähtöä vaihto jännitti luonnollisesti melko paljon. Jännitystä lievitti erinäisten käytännönasioiden hoitaminen. Sain päätöksen vaihtoon hyväksymisestä Helsingin yliopiston puolelta jo alkukeväästä 2017, mutta varmistus kohdeyliopistosta tuli vasta loppuvuodesta, marraskuun kieppeillä. Tässä onkin ensimmäinen asia, joka kannattaa pitää mielessä; malttia. Tiedonkulku ei missään vaiheessa ollut nopeaa tai turhan selkeää. Vaikka on syytä olla kärsivällinen, kannattaa kuitenkin aina varmistaa, että on kartalla kaikista seuraavista vaiheista. Kysyin joka kerta, kun mieltäni askarrutti jokin asia. Ennen lähtöä minulle annettiin ristiriitaista tietoa esimerkiksi sen suhteen, tuleeko minun tehdä englanninkielen kielikoe vai ei, vai riittäisikö esimerkiksi pelkkä Helsingin yliopiston kielitodistus. Aluksi keväällä sain liikkuvuuspalveluista eri tiedon. Olin myös yhteydessä kohdeyliopistoon, josta sain myös tiedon, ettei koetta tarvitsisi tehdä. Myöhemmin syksyllä minuun oltiin yllättäen yhteydessä ja minun pyydettiin toimittamaan yliopiston kielitodistus ja minulle ilmoitettiin, että kielikoe olisi vaadittu, mutta sen suhteen tehtiin poikkeus.

Rekisteröityminen yliopistoon tehtiin kahdessa vaiheessa: ensiksi suomessa, nettisivuilla ja toinen osa Lyonissa. Kurssivalinnat teimme netissä etukäteen, mutta kurssien alussa oli kuitenkin mahdollista muuttaa valintoja paikan päällä. Osa kursseista oli kuitenkin suositumpia kuin muut ja kaikille ei ollut näillä tilaa. Itse olin suunnitellut onneksi valintani jo etukäteen melko hyvin ja en joutunut taistelemaan paikoista paikan päällä. Rekisteröitymissivusto ei ollut toimivuudeltaan parhain ja kurssivalintoja tehdessäni sivustolla oli useita häiriöitä. Jotkut kurssikaverini olivat olleet kohdeyliopistoon suoraan yhteydessä ongelmien ilmetessä, jotta he onnistuivat varmistamaan paikkansa tietyiltä kursseilta. SELF-ohjelmassa kaikkien alojen opiskelijat saavat ottaa mitä tahansa kursseja, joten lähinnä kilpailluimmat kurssit eivät valikoituneet niinkään aiheidensa puolesta, vaan sen suhteen miten ne sijoittuivat yleiseen aikatauluun (suurin osa halusi perjantait vapaaksi matkustamisen vuoksi).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Osa rekisteröitymisestä tuli tosiaan tehdä netissä ja tässä yhteydessä yliopistolle tuli toimittaa tiettyjä papereita etukäteen: kopio eurooppalaisesta sairasvakuutuskortista, passikuva ja nettisivuilta tulostettu todistus rekisteröitymisestä. Käsittääkseni, ei olisi ollut kuitenkaan suuri ongelma, mikäli näitä ei olisi  lähettänyt etukäteen, sillä toimiston sihteeri oli yllättynyt, kun olin ensimmäinen opiskelija, jolla oli kaikki asiakirjat kunnossa. Tämä tosin nopeutti asioiden prosessointia ja sain opiskelijakorttini heti. Opiskelijakorttia puolestaan tarvitsi kaikkiin tärkeimpiin: paikallisen moodlen käyttöön, yliopiston wifiin kirjautumiseen, yliopiston sähköpostiin kirjautumiseen sekä esim. paikallisen matkakorttia haettaessa, opiskelija-alennusta varten. Jotta opiskelijakortin sai, tuli toimistolla näyttää todistus paikallisesta vastuuvakuutuksesta. Tällaisen vakuutuksen pystyi ostamaan esim.  kotivakuutuksen yhteydessä. Ranskassa on tarjolla useampia yhtiöitä, jotka tarjoavat koti- ja vastuuvakuutusta juuri opiskelijoille, eivätkä ne kustantaneet paljoa. Vakuutus oli myös helppo ostaa suoraan netistä.

Asuminen

Yleisesti ottaen Lyonissa asunnot ovat halvempia kuin Helsingissä. Vaihtoehtoja on useampia. Asuin itse opiskelija-asuntolassa, joka oli yksityisen yrityksen omistama ja johon pystyin rekisteröitymään kohdeyliopiston International Association kautta. Tämä ei ollut halvin tapa, mutta helpoin. International Associationin kautta olisi ollut mahdollista hakea myös asuntoa HOASia vastaavasta paikallisen järjestön tarjoamista asuntoloista, jotka olivat halvempia. Rekisteröityminen International Associationin kautta aukesi melko myöhään syksyllä. Ohjeet asunnon hakemiseen tuli samassa vahvistusviestissä, jossa tulivat ohjeet rekisteröitymiseen kohdeyliopistoon. Osa vaihtoystävistäni olivat löytäneet asunnon esim. facebookin kautta, airbnb:n kautta sekä erinäisten kämppishakusivustojen tai asuntoilmoitussivustojen kautta. International Associationin kautta ilmoittautuessa tuli maksaa 400€ deposit, jonka sai myöhemmin takaisin (lukuun ottamatta 50€ käsittelymaksua). Asuntolaan minun tuli maksaa vielä lisäksi erillinen n.500€ deposit, jonka takaisinsaanti kesti 2kk lähdön jälkeen. Asuntoni oli pieni yksiö, jossa oli erillinen kylpyhuone ja keittoliesi. Olin tyytyväinen siihen, sillä sen enempää en olisi tarvinnutkaan. Myöskin ilmoittautumisprosessi oli stressitön ja yksinkertainen. Ilmoittautuessa sai valita 3 mieluisinta vaihtoehtoa, johon opiskelijat laitettiin nopeusjärjestyksessä. Olin katsonut asuntojen sijaintia ja googlettanut asuntojen nettisivuja etukäteen. Asuin itse yliopiston ja keskustan välissä noin 10minuutin kävelymatkan päässä yliopisto.

Opiskelu ja opetus

Opetus SELF-ohjelmassa toteutettiin englanniksi ja opettajat ainakin omilla kursseillani olivat kaikki natiivipuhujia. Kursseja tuli valita neljä ja sen lisäksi kaikille kuului pakollinen ranskanopetus. Ranskanryhmiin jakauduttiin tasokokeen mukaisesti, joka tehtiin ensimmäisellä viikolla. Koe oli monivalinta ja sitä tehtäessä tuli kyllä melkoinen kiire. Omalla kohdallani kurssin taso ei valitettavasti ollut ihan oikea enkä saanut ranskanopinnoistani mielestäni tarpeeksi irti. Tasoa ylempi olisi ollut mahdollisesti parempi, jotta olisin oppinut enemmän. Nyt opetus jäi kertauksen tasolle eikä puhumista harjoiteltu juuri ollenkaan. Kursseilla ryhmäkoot olivat huomattavasti pienemmät erityisesti verrattuna omiin kursseihini Helsingissä ja opettajat tunsivat kaikki opiskelijat nimeltä. Kurssit olivat melko helppoja. Opetus keskittyi vahvasti luentoihin eikä niiden ulkopuolella juurikaan ollut luettavaa tai tehtäviä sen enempää. Jokaiseen kurssiin kuului kuitenkin esitelmä, joko yhdessä tai yksin. Ranskan kurssilla meidän tuli pitää jopa 3 esitelmää yhteensä. Luennot olivat hyvin vuorovaikutteisia ja niissä heijastukin opettajien britti- ja amerikkalaistaustat. Ranskassa tavallisesti luennoilla ei juuri ole vuorovaikutusta ja professorit käyttävät ajan lähes kokonaan yksin luennointiin ja opiskelijat kopioivat kaiken tämän sanomat asiat muistiinpanoihinsa. Tällaista SELF-ohjelmassa ei tosiaan ollut. Kuuntelemalla ja keskittymällä tunnilla, pärjäsi loppukokeissa jo melko pitkälle. Otin pitkin kevättä kuitenkin muistiinpanoja, joista oli erittäin paljon hyötyä myöhemmin. Tiettyjä kirjoja ei ollut luettavana vaan kokeet perustuivat täysin opettajien luentomateriaaleihin. Osa opettajista jakoi luentodiansa esimerkiksi Moodle-alustalla ja osa ei. Lopulta, kaikki kokeet olivat 2 viikon sisällä ja opiskelu painottuikin juuri näille ”koeviikoille”. Kurssimateriaalia ei ollut liikaa, mutta määrä yllätti kyllä. Olisin näin jälkikäteen ajateltuna voinut ehkä aloittaa lukuprosessin aiemmin, jotta viimeisille päiville ei olisi tullut niin kova kiire.

Opiskelijaelämä ja vapaa aika

Vaihtareiden opiskelijaelämä ja vapaa aika oli lähes täysin opiskelijoiden omalla vastuulla. Mitään yhteistä orientaatiota käytännönasioiden ulkopuolella ei järjestetty. Jotkin paikalliset järjestöt järjestivät juhlia omille opiskelijoilleen ja jotkin tietyt koko kaupungin Erasmus-järjestöt järjestivät juhlia myös, mutta niistä tiedottaminen jäi heikoksi ja tietoa niistä oli tarjolla lähinnä sosiaalisen median kanavilla. Yliopiston International Association järjesti muutamia tapahtumia (yhteinen illallinen yms.), mutta niihin mahtui vain rajoitettu määrä opiskelijoita ja ilmoittautua piti erikseen. Ensimmäisellä viikoilla oli tärkeää olla itse aktiivinen, jotta muihin opiskelijoihin tutustui, sillä aloitusluentojen jälkeen ei ollut järjestetty mitään yhteistä ohjelmaa.

Yleisesti Lyonissa oli mahdollista harrastaa ja tehdä paljon asioita. Yliopiston kautta oli mahdollista ostaa 30€ urheilukortti, jolla oli mahdollista liittyä eri lajien joukkueisiin/käydä treeneissä, ottaa tanssitunteja, käydä yogassa tai salilla (ohjatusti). Urheilukortilla sai myös alennuksia esim. seinäkiipeilystä ja uinnista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Lyonissa on hyvä julkinen liikenne. Ostin itse paikallisen matkakortin, joka maksoi kuukaudessa n. 30€ opiskelijalta. Matkakorttiin kuului niin ratikat, bussit sekä metro. Matkakorttia hankkiessa mukaan kannattaa varata, opiskelijakortti, henkilöllisyystodistus sekä yksi passikuva. Kaupungissa oli käytössä myös kaupunkipyörät, joiden käyttö ei maksanut paljoakaan. Näihin pystyi ostamaan, joko päivälipun, viikkolipun sekä vuosilipun. Pyörät toimivat samalla periaatteella kuin Helsingin Alepa-pyörät.

Ranskassa asioiden hoitaminen saattaa sujua hieman hitaasti. Paikallisen hallinnon kanssa asioidessa kannattaa muistaa, että suurin osa toimistoista (pankki, posti, yliopiston kansainvälinen toimisto) on keskellä päivää n. 2 tunnin verran kiinni.

Suomalaiset opiskelijat ovat oikeutettuja hakemaan paikallista opintotukea (CAF), mutta sen prosessoimiseen saattaa mennä jonkin verran aikaa. CAF:in hakemista varten tulee avata ranskalainen pankkitili. Avasin itsekin paikallisen pankkitilin. Minua oli varoiteltu prosessin vaikeudesta, mutta se ei ollut läheskään niin vaikeaa, kuin oli annettu ymmärtää. Pankkiin tuli varata aika, ja tilin avaaminen hoitui yhdellä käyntikerralla, kun oli vaadittavat asiakirjat mukana. Kysyimme aikaa varatessa, mitä meidän tarvitsi ottaa mukaan.

Käytin koko vaihdon ajan suomalaista liittymääni. Omaan sopimukseeni kuului ainakin 10Gt rajatonta nettiä sekä puhelut ja tekstiviestit kuten Suomessakin. Puhelin toimi siellä ja muuallakin Euroopassa vallan mainiosti ja tällä tavoin säästyin uuden liittymän avaamisen vaivalta.

 

 

Vaihtokertomus, Sciences Po Paris, kevät 2017

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja asuminen

Saavuin Pariisiin tammikuussa 2017 viettämään vaihtolukukautta Institut d’Études Politiques de Paris’n Pariisin kampukselle, tuttavallisemmin Pariisin Sciences Pohon. Tilanne oli jännittävä: olin käynyt kaupungissa vain kerran aiemmin ollessani kuusivuotias. Olin opiskellut ranskaa koulussa, mutta huomasin nopeasti että käytännön taidoissani ja ranskalaisten kanssa kommunikoinnissa oli vielä hiomista.

Minulla ei ollut asuntoa tullessani Pariisiin. Onnekseni pääsin samaten Pariisissa vaihdossa olleen kaverini kaverin sohvalle nukkumaan asunnonetsinnän ajaksi. Olin lisäksi ollut pariin asunnonomistajaan yhteydessä ennen lähtöä, ja sopinut heidän kanssaan kämppänäytöistä.

Asunto löytyikin loppujen lopuksi hyvin nopeasti, ja jo toisena päivänäni Pariisissa minusta tuli onnellinen 17. kaupunginosan asukki. Alue oli hyvin miellyttävä asuinpaikka ja tuntui hyvin pariisilaiselta leipä-, juusto-, liha-, hedelmä- ja tupakkakauppoineen. Matka ydinkeskustassa, lähellä Saint-Germain-de-Prés’n kirkkoa sijainneelle koululle taittui puolessa tunnissa kahdella eri metrolla, joka ei Pariisin kokoisessa kaupungissa ole mitenkään ylivoimainen matkustusaika. Muillekin mielenkiintoisille paikoille kaupungissa oli helppoa ja suhteellisen nopeata kulkea, kiitos Pariisin kattavan julkisen liikenteen.

Asuminen Pariisissa on todella kallista, jonka lisäksi asunnot liikkuvat markkinoilla nopeasti. Asuntojen kunto vaihtelee, ja varsinkin opiskelijat joutuvat usein tyytymään vähän erikoisempiin asumisratkaisuihin, tai muuttamaan kauemmas Pariisista johonkin kaupunkia ympäröivistä lähiöistä. Asuntomarkkinoilla liikkuu myös paljon huijareita. Nämä seikat johtivat minutkin hankkimaan asunnon vasta paikan päältä. Asunnon suhteen minua lykästi kyllä toden teolla. Sain kohtuullisen hintaisen yksiön, jossa minulla oli oma keittiö, vessa ja suihku – Suomen oloissa suhteellisen itsestäänselviä ominaisuuksia asunnossa, mutta Pariisin opiskelijakämppäsekenessä kaikkea muuta. Pyykkiä jouduin pesemään pesulassa, eivätkä netti tai sähkö kuuluneet asunnon hintaan. Vuokranantajani, Pariisin ulkopuolella asunut mukava vanhempi pariskunta, auttoivat minua kuitenkin näiden asioiden järjestämisessä. Asuntoa olin etsinyt mm. eri Facebook-ryhmistä ja vuokranvälitysnettisivuilta, ja löysin sen lopulta Sciences Pon omalta kämpänvälityssivulta. Voin suositella sitä lämpimästi, sillä yleinen hintataso asunnoissa tuntui olevan tällä koulun ulkopuolisilta suljetulla foorumilla hieman normaalia alhaisempi. Sciences Polla on Ranskassa eliittikoulun maine. Asuntoa etsiessä ja muitakin käytännön asioita järjesteltäessä kannattaa mainita olevansa vaihtari juuri siellä. Hyvällä lykyllä se saattaa ratkaista kämpän saamisen eduksesi.

Ensimmäisten viikkojen tunnelmat olivat kohdallani vaihtelevat. Itse kaupunkiin ihastuin välittömästi, ja asuntoasian nopea hoituminen rauhoitti mieltä. Uuteen maahan siirtymiseen kuuluu kuitenkin aina oma säätönsä ja byrokratiansa. Esimerkiksi pankissa tai puhelinliittymäkaupassa asioidessani pääsin harjoittelemaan ranskan kielen taitoani. Sinänsä tämä oli hyvä, sillä minulla oli tarkoituksenanikin parantaa vaihdossa kielitaitoani. Vastikään uuteen maahan tulleena eivät nämä käytännön asiat aina kuitenkaan sujuneet aivan kuin Strömsössä, ja niiden hoitaminen oli joskus vaikeaa. Kaikesta kuitenkin selvittiin, ja asiointi ranskaksi ja ranskalaisten tapojen mukaisesti kävi viikko viikolta luontevammin.

Koulu minulla alkoi orientaatioviikon muodossa varsinaisesti toisella viikollani Ranskassa. Tämä toi päiviini lisää tekemistä, ja mikä hauskinta, roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Ei Pariisin kaltaisessa kaupungissa toki tylsää voi tulla, mutta tuntui kieltämättä hyvältä päästä juttelemaan ihmisille, kun ensimmäisen viikon aikana ihmiskontaktini olivat virallisten yhteyksien ulkopuolella olleet jokseenkin rajallisia. Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin lähinnä vain muihin vaihtareihin, ja sama trendi jatkui läpi koko vaihdon: toki paikallisiakin kavereita tuli, mutta valtaosa uusista tutuista ja etenkin läheisemmistä ystävistä muodostui toisista vaihtareista. Tutustuin jo ensimmäisinä koulupäivinä niihin ihmisiin, joista myöhemmin tuli minulle parhaita kavereitani vaihdossa.

 

Arki kohteessa

Arjen lähdettyä uudessa kotikaupungissani rullaamaan, sujui se vallan hyvin. Normipäiväni Pariisissa koostui yleensä 1-2 luennosta Sciences Polla, lounaasta yleensä Ranskan Unicafessa eli CROUSilla ja kirjastolla opiskelusta. Sciences Polla on useampi koulurakennus Pariisin keskustassa, kävelymatkan päässä toisistaan, joiden väliä tulee päivän mittaan kuljettua. Vapaa-aikaa oli vaihtoaikana paljon ja se olikin yksi sen parhaista puolista. Suomessa olen työskennellyt koulun ohella läpi yliopisto-opintojeni, mutta Pariisissa ei työn tai oikeastaan kovin monen muunkaan asian puolesta velvollisuuksia ollut. Koulua piti toki käydä, mutta aikaa jäi runsaasti myös kaupungin tutkimiseen ja kavereiden kanssa hengailuun.

Kuriositeettina Pariisissa opiskelusta mainittakoon koulun tarjoamat mitä moninaisimmat urheilumahdollisuudet. Itsekin kävin kahdesti viikossa treenaamassa jalkapalloa. Koulu ei ainoastaan tarjonnut mahdollisuutta urheiluun, vaan antoi siitä vieläpä opintopisteitä. Itsellänikin on vaihtolukukauden opintosuoritusotteessa 2 noppaa ”Football”-nimisestä kurssista (Suomeen näitä ei kylläkään saa hyväksiluettua).

Liikunnan lisäksi sain futiksen kautta kontaktia myös uusiin kavereihin. Kun lähes kaikki kurssini olivat enimmäkseen vaihto-opiskelijoiden täyttämiä, oli treeneissä hauskaa päästä tutustumaan myös paikallisiin opiskelijoihin. Sciences Po tarjoaa laajasti mahdollisuuksia mitä erilaisimpien lajien kokeiluun, rugbysta laskuvarjohyppyyn (hintaerot näiden kurssien välillä ovat toki merkittäviä). Eikä näitä ”ylimääräisiä” opintopisteitä ole pakko edes hakea urheilun saralta: koulu järjestää myös taide- ja kulttuurityöpajoja ja kursseja aivan laidasta laitaan. Tuskin valehtelen kun sanon Sciences Polta löytyvän lähes jokaiselle jotakin mielekästä oheistoimintaa, ja ehdottomasti kannustan osallistumaan siihen.

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Sciences Pon kurssitarjonta oli laaja ja mielenkiintoinen. Kursseja löytyi niin englanniksi kuin ranskaksikin. Itse otin kursseja vain politiikan tutkimuksen ja kansainvälisten suhteiden saralta, mutta tarjontaa olisi ollut myös taloustieteessä, sosiologiassa, humanistisissa aineissa ja oikeustieteessä.

Vaikka kursseja oli paljon, selvisi pian että että niin oli myös englanninkielisille kursseille haluavia. Sciences Pohon tulee joka lukukausi runsaasti vaihto-opiskelijoita, jonka lisäksi koulussa moni tutkinto-opiskelija tekee tutkintonsa englanniksi. Tämä on tietysti sinällään hienoa, mutta aiheutti ruuhkaa englanninkielisillä kursseilla. Itse en esimerkiksi ollut tietokoneen äärellä päivystämässä, kun kurssi-ilmoittautuminen eräänä päivänä alkoi. Kun sitten illemmalla kurssitarjottimen äären pääsin, sain huomata että tarjolla oli enää yksittäisiä paikkoja kursseille, jotka eivät hirveästi kiinnostaneet.

Tästä ei kuitenkaan kannattanut lannistua, sillä Sciences Po tarjosi vielä yhden mahdollisuuden muokata kevään kurssipalettiani. Muutama päivä varsinaisen ilmoittautumisjakson sulkeuduttua alkoi nimittäin vielä valitusjakso, jolloin oli mahdollista päästä jo ”täynnä” oleville kursseille. Heti valitusjakson alettua lähetin koululle sähköpostia missä selitin tilanteeni (olin tullut vaihtoon tekemään pääaineopintoja, joita minulla ei nyt ollut lainkaan), esitin toiveita kursseista mihin haluaisin päästä, ja kuinka ollakaan pääsinkin lähes jokaiselle toivomalleni kurssille. Pääsin myös eroon kursseista joita en pitänyt niinkään hyödyllisinä. Ei siis kannata lannistua kurssi-ilmoittautumisen suhteen. Siihen kannattaa suhtautua samoin kuin ranskalaisen byrokratian parissa toimimiseen muutenkin: vaikka asiat joskus tuntuvat vaikeilta, sekavilta ja epäjohdonmukaisilta, kun säilyttää kärsivällisyytensä ja pystyy selittämään tilanteensa oikein (tarvittaessa useaan kertaan), asiat useimmiten tuppaavat onnistumaan.

Pääainekurssien lisäksi kävin vaihdossa Sciences Pon järjestämän ranskan kurssin, jota suosittelen lämpimästi. Kursseja löytyy kaikentasoisille, ja ne ovat hyviä paikkoja tutustua paitsi muihin vaihtareihin, myös ei-ranskalaisiin tutkinto-opiskelijoihin.

Yleisesti ottaen ranskalaisesta opetuskulttuurista jäi itselleni kuva suomalaista vastaavaa hierarkkisempana, vaikka opettajien välillä oli toki suuria eroja tässä suhteessa. Tehtiin selväksi, että opettajat olivat opiskelijoita korkeammalla tasolla. He toki antoivat tilaa keskustelulle ja kyseenalaistamiselle, mutta heillä oli myös useimmiten hyvin selkeät käytössäännöt ja toimintamallit, joiden mukaan oli pakko toimia jos halusi päästä kurssista läpi. Monilla kursseilla esimerkiksi kännykänkäyttö oli ehdottomasti pannassa, ja kuri luennoilla oli muutenkin ankarampaa.

Kokeita oli Sciences Possa yleensä kaksi kurssia kohden lukukaudessa. Näistä kokeista toinen oli yleensä pienempi, puolessa välissä lukukautta järjestettävä välikoe, ja toinen laajempi loppukoe, joka pidettiin luentojen päätyttyä. Joillakin kursseilla toisen näistä suorituksista korvasi kotona tehtävä pitkä essee. Esseiden työstäminen oli työlästä mutta palkitsevaa. Näiden lisäksi useimmilla kursseilla oli myös pienempiä testejä, jotka nekin vaikuttivat arvosanaan. Kaiken kaikkiaan tasonmittausta olikin enemmän kuin Suomessa.

Ranskassa arviointijärjestelmä on nollasta kahteenkymmeneen, kymmenen ollessa alin hyväksytty pistemäärä. Ranskalaisen sanonnan mukaan ”20 pistettä on varattu Jumalalle, 19 on liian lähellä Jumalaa, ja 18 on varattu opettajalle”. Vaikka jotkut opettajat käytännössä saattavat antaa 18 tai jopa 19 pistettä poikkeuksellisesta suorituksesta (20 pisteestä en ole kuullut), käytännössä kurssien pistehajonta on yleensä 11 ja 17 pisteen välillä. Sciences Possa suoritusten arvioinnissa vaihto-opiskelijoille ei annettu minkäänlaista siimaa; kaikki opiskelijat olivat arvioinnin suhteen samalla viivalla. Tämä kannusti opettelemaan käsitellyt asiat kunnolla. Vaikka tämä saattoi vähentää lukukaudesta pari Erasmus-bileiltaa, pidin kursseja sisällöltään mielenkiintoisena, joten opiskelu sikäli oli antoisaa.

 

Lukukauden kesto ja lomat

Kevätlukukausi Pariisissa alkoi tammikuun puolessavälissä orientaatioviikolla ja loppui yleensä toukokuun alussa, riippuen vähän siitä milloin viimeinen tentti sattui olemaan. Viimeiset luennot pidettiin jo huhtikuun loppupuolella, jonka jälkeen ohjelmassa olivat vain kokeet.

Lukukauden ensimmäinen loma, talviloma, saapui jo parin viikon opiskelun jälkeen. Kestoltaan loma oli viikon mittainen. Tämän jälkeen ei tällaista pidempää lomaa enää ollutkaan, joskin pitkiä viikonloppuja oli muistaakseni useampi. Kurssi-ilmoittautumisissa saattoi toki yrittää saada vaikkapa sellaista lukujärjestystä, missä luentoja oli vain tiistaista torstaihin. Läsnäolovaatimukset kursseilla olivat hyvin tiukat (yleensä kolmannesta poissaolosta ilman lääkärintodistusta lensi automaattisesti pois kurssilta), ja poissaolo kyllä huomattiin, sillä lähes kaikilla kursseilla ryhmäkoot olivat melko pieniä. En siis suosittele lintsaamaan.

Vapaapäivät ja lomat voi hyödyntää nauttimalla Pariisista tai matkailemalla. Pariisissa riittää luonnollisesti loputtomasti tekemistä mm. häkellyttävän eläväisen kulttuurielämän ja museoiden (joista suurin osa on EU-opiskelijoille ilmaisia) muodossa. Suomalaiselle on myös ihmeellistä se, miten helposti Pariisista pääsee niin moneen eri kaupunkiin ja eri maahan. Ranskassa riittää vaikka mitä mielenkiintoisia paikkoja, jonka lisäksi junalla tai bussilla hurauttaa joissakin tunneissa mm. sellaisiin kaupunkeihin kuin Lontoo, Barcelona ja Amsterdam.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Vaihdossa yllättävintä oli varmaankin kurssien työmäärä. Odotin ettei vaihtarina kouluun tarvitsisi satsata yhtä paljoa kuin paikallisten opiskelijoiden. Sciences Po on kuitenkin alallaan yksi maailman parhaista yliopistoista, ja vaatimustaso oli kohtuullisen kova myös vaihtareille. Kaikesta kuitenkin selvisin kunnialla, ja ehdin tehdä myös paljon muutakin kuin koulutöitä.

Toinen minut yllättänyt seikka oli ranskaksi asioimisen ja keskustelemisen vaikeus. Olin opiskellut ranskaa peruskoulussa, lukiossa ja yliopistolla, mutta sain pian huomata käytännön ranskan taidoissani olevan parantamisen varaa. Ranskalaisten, varsinkin pariisilaisten, puhetyyli on niin nopea ja ei-natiiville puhujalle epäselvä, että usein asiat piti käydä läpi useaan kertaan että ymmärsin mistä oli kyse. Nämä taidot kehittyivät kuitenkin nopeasti; kielitaidon kehittyminen on yksi vaihdon suurimpia etuja. Vähän tahmean alkuvaiheen jälkeen ranskaksi asioiminen ja vaikeistakin asioista keskusteleminen sujui hyvin.

Myös kurssien nopea täyttyminen, mistä jo puhuin, yllätti. Jos menet Sciences Pohon, ilmoittaudu kursseille heti kun ilmoittautuminen aukeaa!

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Sciences Po on kovatasoinen yliopisto. Hakiessasi sinne ota tämä huomioon; jos haluat selvitä vaihdostasi minimityömäärällä, se ei ehkä ole ideaali kohde. Haluan kuitenkin korostaa että vapaa-aikaa oli tästä huolimatta vaihtoaikana runsaasti; huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Suomessa opiskellessani, kun olen tehnyt opintojen ohella töitä.

Huomioi hakiessasi myös se, että Pariisi on iso ja kallis kaupunki. Valmistaudu maksamaan asumisesta vähintään Helsingin normaalin hintatason verran. Myös ruoka on verraten kallista, paitsi juusto ja viini, mistä kannattaakin ottaa ilo irti (hyvän punkkupullon saa marketista helposti alle neljällä eurolla). Baarit, ravintolat ja kahvilat ovat hinnaltaan suunnilleen Helsingin tasoisia, joskin vaihtelua alue- ja paikkakohtaisesti löytyy. Tarjontaa on luonnollisesti Helsinkiä paljon enemmän, ja pienellä tutkiskelulla löytääkin hinta-laatusuhteeltaan huikeita paikkoja.

Pariisiin suuressa koossa on paljon hyviä puolia: nähtävää ja koettavaa riittää loputtomasti. Lukukaudenkin aikana ehdin nähdä konsertteja ja kokea elämyksiä, joihin ei Helsingissä olisi varmaankaan koskaan ollut mahdollisuutta. Suuren koon myötä tulee kuitenkin väistämättä myös huonoja puolia. Saastunut ilma on Pariisissa todellinen ongelma, jolla on terveysvaikutuksia. Turvallisuustilanne on ainakin kaltaiselleni valkoiselle miehelle suurkaupungiksi hyvä. En kokenut oikeastaan missään vaiheessa oloani uhatuksi, en edes liikkuessani yksin kaupungilla yöllä, tai käydessäni Pariisin ”pahamaineissa” lähiöissä. Ymmärsin kuitenkin kavereiltani, että tilanne voi olla hyvin erilainen esimerkiksi yöllä Gare du Nordin aseman lähistöllä yksin kulkevalle naiselle. Ylipäätäänkin tietty varovaisuus on missä tahansa suurkaupungissa tervettä, myös Pariisissa.

Pariisin turvallisuustilanteeseen vaikuttaa nykypäivänä väistämättä myös terrorismi. Tunnelma kaupungissa on erityisesti marraskuun 2015 iskujen jälkeen aiempaa kireämpi. Kaupungissa on siitä asti vallinnut poikkeustila. Tästä poikkeustilasta tehtiin käsittääkseni hiljattain, jo lähdettyäni Pariisista lainsäädännöllisesti pysyvä asiantila, enkä tiedä miten se käytännössä vaikuttaa elämään Pariisissa. Keväällä 2017 poikkeustila näkyi siten, että kaupungilla partioi jatkuvasti paljon poliisi- ja sotilaspartioita. Näillä partioilla on oikeus pysäyttää ja tutkia kenet tahansa milloin tahansa, ja periaatteessa mukanaan pitää kantaa aina jotakin henkilöllisyystodistusta, ulkomaalaisten mielellään passia. Reppua, laukkua tai oikeastaan mitään muutakaan ei saa jättää valvomatta minnekään edes hetkeksi. Metroon unohdettu urheilukassi tarkoittaa automaattisesti pommiuhkaa, joka voi pysäyttää hetkellisesti jopa koko kaupungin metroliikenteen (itsekin sain tätä pari kertaa todistaa, vaikka kyseessä oli joka kerta onneksi väärä hälytys). Sciences Pon tiloihin unohdettu reppu tarkoittaa kaikkien koulun rakennuksien evakuointia ja poliisin pommiryhmän kutsumista paikalle. Ajoittain tällaisia evakuointeja tehdään puhtaasti harjoittelumielessä. Ei siis pidä hätääntyä, vaikka pitäisi painella ulos kesken luennon. Mitään suurempia iskuja ei omana vaihtoaikani tapahtunut, mutta muutama pienempi terrori-iskuksi luokiteltu välikohtaus kylläkin. Ne olivat totta kai todella ikäviä tapauksia, mutta en itse ollut onneksi missään vaiheessa vaarassa. Kiristynyt turvallisuustilanne on valitettavasti osa Pariisin elämää ja se on hyvä ottaa sinne hakiessa huomioon, mutta se ei missään nimessä tarkoita etteikö vaihto Pariisissa voisi olla parasta ikinä. Elämänmeno kaupungissa on poikkeustilasta huolimatta huoletonta, vapaamielistä ja nautinnollista.

 

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen tuntui vähän haikealta. Jouduin jättämään hyvästit kaikille vaihtarikavereilleni, joista suurin osa asui Atlantin toisella puolen. Vaihtoaika oli kokonaisuudessaan upeaa ja vapaata aikaa, ja paluu Suomeen ja arkeen tuntui karulta. Osaltaan tähän vaikutti varmasti se, että aloitin kesätyöt melkein heti Suomeen palattuani. Olin ennen tätä pitänyt kolme viikkoa lomaa Ranskassa, käyden mm. Ranskan Rivieralla, joten olin kyllä saanut jo lomasta nauttia. Suosittelen muillekin lomailua vaihdon jälkeen jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, vaikkapa kohdemaahan tarkemmin tutustuen. Vastaavaa mahdollisuutta tutustua johonkin toiseen maahan harvemmin tulee. Tultuani Suomeen parani tunnelma kuitenkin nopeasti. Arki lähti pian rullaamaan, ja oli ennen kaikkea upeaa nähdä taas perheeni ja kaikki parhaat ystäväni.

Berättelse om utbyte, ISARA-Lyon, vårtermin 2017

 Studerande i näringslära

Innan avfärd

Jag hade alltid velat åka på utbyte, och Frankrike hade jag länge funderat på både på grund av kulturen men också språket. Innan jag åkte, såg jag till att studera franska på Språkcentret, och försökte speciellt betona mina muntliga färdigheter.

En bekräftelse kom från mitt utbytesuniversitet i god tid innan avfärden, samt ett informationspaket om Lyon, mitt boende och om att studera i Frankrike. Jag var även via e-mail i kontakt med studiehandledaren för utbytesstuderandena på ISARA, då jag fick svar på vissa specifika frågor jag hade. Allt detta lugnade mej inför avfärden, och det kändes som jag hade all information jag behövde. Jag skulle rekommendera att anlända till staden minst någon dag innan kurserna börjar. Våren 2017 började första kursen på ISARA den andra januari, och jag anlände på eftermiddagen den första. Det var tungt att den första veckan vid sidan om studierna sköta byråkratiska ärenden och köpa nödvändigheter som t.ex. kökskärl och täcke.

Byråkrati träsket

Under första veckan var det mycket administrativt och byråkratiskt som måste skötas. Och ett som är säkert är att i det franska byråkrati träsket fastnar man lätt. Som ett exempel kan jag ge min ansökningsprocess av bostadsstöd, Caisses d’Allocations Familiales’ta (CAF). Frankrike ger bostadsstöd även åt utbytesstuderande, vilket jag var väldigt tacksam över. Men ansökningsprocessen var verkligen inte lätt. För att skapa ett konto på CAFs hemsida måste man ha ett franskt bankkonto. För att få ett bankkonto måste man ha en adress i Frankrike. För att få ett bostadsintyg av universitetsresidenset behöver man en fransk hemförsäkring. För en hemförsäkring måste man ha ett intyg för var man bor. Och så är man fast. Tur nog fick vi hjälp av studiehandledaren som kunde ge tips om hur man går emot systemet (inofficiellt bostadsintyg till banken, om du är intresserad).

För CAF ansökan behövs också ett franskspråkigt födelsebevis, så detta lönar sig att beställa från Magistraten/kyrkan innan man åker.

Men alla utbytesstuderande är i samma situation, och har samma problem, så man kan hjälpas åt att klara av all byråkrati. Både ISARA samt dess studerande var också väldigt hjälpsamma, det lönar sig att be om hjälp ifall man är osäker.

Boende

Jag var lyckligt lottad med bostaden, eftersom mitt universitet skaffade studiebostäder åt sina utbytesstuderande. Så detta stresselement behövde jag inte fundera över. Jag bodde i en delad

lägenhet med fyra andra utbytesstuderande från samma universitet. Detta var både bra och dåligt. Bra, eftersom vi blev väldigt goda vänner och hade liknande intressen under utbytesvåren, t.ex. reste vi mycket tillsammans. Vi ville alla förbättra vår franska, så vi valde att tala franska med varandra från början. Men detta betydde att hemma talades det mycket dålig franska och ingen var där för att rätta oss. Med tiden lärde vi känna de franska studerandena och de kunde sån tur börja rätta de fel vi gjorde.

Studier och undervisning

Jag valde att studera på franska, eftersom jag verkligen ville förbättra mina språkkunskaper. Jag valde ISARA eftersom jag kunde studera de kurser jag ville just på franska (mer och mer utbyten i Frankrike kan göras på engelska). Det var väldigt tungt med språket i början, då jag talade dygnet runt bara franska. Men alla på skolan var väldigt förstående och hjälpsamma. Här hjälper även fransmännens ökänt dåliga engelska, de var mest bara imponerad att man kunde göra sig förstådd på franska.

På ISARA jobbade vi mycket med grupparbeten, vilket jag tyckte bra om. Det gjorde att jag lärde känna de franska studerandena, eftersom det inte fick vara fler än en utbytesstuderande per grupp. En annan bra sak var att tiden för utförande av arbetena var redan inplacerad i kursschemat, och alla studerande använde sig verkligen av den tiden. Detta gjorde att jag sällan hade något arbete att göra hemma, vilket var väldigt skönt.

Under mitt utbyte bytte jag ut ett par kurser i mitt kontrakt, och det gick utan problem. Jag behövde endast tala med studiehandledaren på ISARA och fylla i ett nytt inlärnings kontrakt som de skrev under. Det kan vara svårt i förväg att veta exakt vilka kurser man vill gå, så jag var glad att jag kunde ändra på det. Men jag vet att på andra universitet i Lyon gick det inte lika lätt att byta, så det lönar sig nog att fundera ordentligt på vilka kurser man väljer.

Mina kurser utvärderades på en skala mellan 1-20, men då de överfördes till WebOodi skrevs de in som ‘godkänd’. Detta är såklart tråkigt om man har fått bra vitsord och skulle vilja få dem uppmärksammade i sitt diplom. Men det är tydligen svårt att omvandla från denna skala till 1-5 skalan.

Studieliv utomlands

Jag skulle rekommendera att verkligen leva fullt studieliv – var aktiv, ta initiativ och våga gå med i nya saker. Det är lätt att lära känna andra Erasmus utbytesstuderande, medan att lära känna de franska studerandena kan vara mer krävande men det lönar sig verkligen. Genom dem kan man få en mycket bättre insyn i den franska kulturen och staden man bor i. Att äta ute är billigare än i Finland, vilket gör det möjligt för en studerande att gå ut på restaurang. Och blir man bjuden på en soirée behöver vinflaskan man hämtar med inte kosta mer än några euro. Allt detta underlättar det sociala umgänget, vilket fransmännen är väldigt inövade på.

Europa är mycket “närmare” från Frankrike än Finland, så jag rekommenderar att utnyttja detta! Med tåg- och buss kan man komma långt, och man behöver inte ha en enorm budget för att resa runt. Jag hade stora planer att resa runt i hela Europa, men i slutändan gjorde jag de flesta resor inom Frankrike eftersom det fanns helt tillräckligt att se inom landet.

Ifall du skulle bli sjuk under utbytet, fungerar läkarbesöken i Frankrike på ett annat sätt än i Finland. Alla fransmän har en familjeläkare, som har en privat mottagning. Som utlänning måste man söka fram en passande läkares mottagning, t.ex. med hjälp av Google (universitetet kan också ha några rekommendationer). Det finns dock också läkarstationer som även är öppna söndagen innan den första maj (allt står stilla i Frankrike den första maj), då man med hög feber måste få antibiotika för angina. Läkarbesöken är privata, men min reseförsäkring täckte i alla fall kostnaderna.

Jag vill ännu säga ett varnande ord om att säkerheten i Frankrike inte är den samma som i Finland. Såklart är det delvis beroende på var man är, men jag skulle vara försiktig med att röra sig ensam på kvällar och nätter eller lämna saker obevakade i t.ex. bibliotek. Men bara man är försiktig och uppmärksam så går det nog bra. Jag stötte inte på något problem, men var mer vaksam än hemma i Finland.

Användbar information för dig som skall på utbyte

1. Våga utmana dig själv med språket bo med en franskspråkig / studera på franska / utnyttja vardagens möjligheter att öva.

2. Kontrollera om din bostad har dyna och täcke, och ifall du är osäker, ta med en sovsäck. Jag hade min sovsäck med och var väldigt glad över detta, eftersom det var ett par dagar innan jag kom åt att köpa täcke och lakan. Sovsäcken kom även till nytta på senare resor runt i Frankrike.

3. Förbered dig på att köerna i matbutiken går långsamt, ha tålamod. Och ju snabbare du lär dig att de flesta muséer och många restauranger är stängda på måndagar, desto färre gånger behöver du bli besviken.

4. Den första veckan var väldigt tung för mej, jag kände mej överväldigad av allt nytt och ganska så ensam. Men efter att vardagen började ta vid, och människorna samt platserna blev bekanta, så blev allt mycket lättare. Och i slutändan gick sex månader förbi väldigt fort!

 

Vaihtokertomus, Université Paris 1 Panthéon-Sorbonne, lukuvuosi 2016-2017

Filosofian opiskelija

Ennen lähtöä

Kun vaihto-opiskelijaksi hakeminen tuli ajankohtaiseksi, olin hieman yllättynyt kuinka paljon papereita asian tiimoilta oli täytettävänä. Mielestäni kuitenkin Liikkuvuuspalveluiden ohjeet asiasta olivat selkeät ja niitä noudattamalla ja pitämällä kiinni deadlineista selviydyin hakuprosessista hyvin.

Jos et ole aiemmin asunut miljoonakaupungissa, tulee muutto Pariisiin olemaan iso muutos. Rapusta kadulle astuessa pörinä ja hälinä alkaa ja vain jatkuu siihen asti kun pääsee sisätilaan. Nekin tosin ovat usein pieniä Pariisia vaivaavan tilanpuutteen takia ja suosittuna turistikohteena varsinkin nähtävyyksiä sisältävät kaupunginosat ovat tupaten täynnä ihmisiä sesonkiaikoihin.

Vaikka Ranska on Euroopassa, on myös kulttuuri jossain määrin erilainen, joten siihen kannattaa varautua. Esimerkiksi tuntemattomia ihmisiä puhuteltaessa tulee käyttää kohteliaita muotoja. Nuorisokaan ei välttämättä osaa edes auttavasti englantia, joten ranskantaito helpottaa myös arkielämää. Pariisilaisten puheenparsi on myös sangen nopeaa, joten kannattanee hieman pyrkiä harjaannuttamaan kuullun ymmärtämisen taitojaan esimerkiksi Pariisiin sijoittuvia sarjoja tai elokuvia katsomalla. Vaikka oma kielitaitoni oli kielikeskuksen kursseilla saavuttanut vaadittavan tason B2, jokapäiväinen asiointi ranskaksi oli melko vaikeaa. Onneksi se kuitenkin helpotti pikkuhiljaa, kunnes joskus kevätlukukauden alussa tajusin ymmärtäväni satunnaiset ohikulkijoiden aiemmin lähinnä nopeaa rytmikästä suhinaa muistuttaneet kysymykset ensi kuulemalta.

Käytännöllisenä vinkkinä ennen lähtöä kannattaa myös hankkia maistraatista “Ote väestörekisteriin kuulumisesta”. Ranskassa saattaa tarvita ns. syntymätodistusta ja suomalaisen järjestelmän vastaava on tuo ote väestörekisteristä. Kyllä sen Ranskaankin saa tilattua olemalla maistraattiin yhteydessä, mutta se on luonnollisesti helpompaa hankkia Suomesta käsin. Syntymätodistusta ainakin tarvitsee, jos hakee CAF:in tukea asumiskustannuksiin. CAF on siis hieman Kelaa muistuttava taho, jolta voi saada asumiskustannuksista riippuen suuripiirtein 100 euroa kuussa tukea asumiseen. (ks. Tarkemmin yliopiston ja CAF:n sivut nykyisistä käytännöistä, byrokratia tähän liittyen oli myös melko vaikeaa ja työlästä, joten budjettiaan ei kannattane tasapainottaa tämä mielessä).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoni alkoi orientaatioviikolla yliopiston 13:sta kaupunginosassa sijaitsevalla kampuksella. Ohjelmassa oli kielikurssi tasoryhmien mukaan, käytännön infoa ja neuvoja kirjallisten töiden laatimista varten.

Alkubyrokratia tarkoitti yliopistoon sisäänkirjautumista ja sitä varten kannattaa varata tarpeelliset ohjeissa mainitut dokumentit mukaan. Vasta sisäänkirjautumisen jälkeen saa opiskelijakortin, jota näyttämällä pääsee ydinkeskustan kampusalueille ja kirjastoihin. Se kannattaa siis hakea mahdollisimman nopeasti.

Byrokratiasta muuten totean, että kohdallani vaihtoajan pidentäminen kesken vaihdon onnistui. Vaihtosopimuksessani luki, että sopimus on vain puoleksi vuodeksi, mutta Suomen päästä sanottiin, että jos Pariisi 1:lle on ok, niin kyllä se onnistuu. Hieman ennen syyslukukauden puolta väliä otin yhteyttä filosofian oppiaineen vaihto-opiskelijoiden yhteyshenkilöön ja hän sanoi pidennyksen onnistuvan. Kirjoitin kaikki mahdolliset viestittelyt aina mahdollisimman kohteliaasti kaikille, mutten tiedä kuinka suuri vaikutus tällä oli. Kuitenkin on huomionarvoista käyttää mahdollisimman kohteliasta kieltä myös kirjallisessa viestinnässä, vaikka sähköpostiviestintä on höllempää Ranskassakin, on kaiketi aina mahdollista törmätä vanhoillisempaan opettajaan tai hallinnon edustajaan.

Asuminen

Pariisin vuokrataso on melko korkea, jopa Helsingin tasoa korkeampi. Asuntojen löytäminen on myös vaikeaa. Myös asuntojen varustelutaso ei ole samaa tasoa. Kannattanee siis varautua joko maksamaan maltaita tai karsimaan vaatimustasoaan ja silti asumaan pienemmällä mukavuustasolla. Esimerkiksi lähijunalla pääsee melko nopeasti keskustaan ja eteläiset lähiöt ovat sinänsä hyvämaineisia.

Asunnon löytäminen vapailta markkinoilta on myös kohtalaisen hankalaa, joten jos se budjettiisi sopii, yksityiset opiskelija-asuntolat lienevät kaikista helpoin ja joustavin ratkaisu. Niissä huone maksaa kuitenkin n. 800-1000 euroa kuussa. Pariisin eteläosassa sijaitsevalla Cité international universitairella on majoitusta tarjolla eri maiden kansalaisille. Suomella ei ole harmillisesti omaa taloa, mutta pari suomalaista tuttuani sai sieltä asunnon. Jos asunto siis puuttuu kannattaa ottaa yhteyttä siellä Maison internationaleen. Pohjoismaalaisista taloista olen myös kuullut hyvää tältä kannalta. Nämä vaihtoehdot ovat jonkin verran halvempia, mutta kuitenkin melko kalliita (500-600 euroa kuussa varustelutasosta riippuen).

Pariisi 1:en sivuilla on jonkinlainen opas asunnon löytämiseen ja siihen kannattaa tutustua. Verkosta löytyy myös erilaisia palveluita, jotka tarjoavat välityspalkkiolla asuntoja. Näiden luotettavuutta kannattaa ensin tarkistella googlettelemalla ja etenkin lyhyemmän vaihdon kustannuksissa yhden kuun vuokransuuruinen välityspalkkio on kieltämättä suurehko. Myös suomalaisten ylläpitämät ryhmät sosiaalisen median palveluissa saattavat olla hyödyllisiä asuntoa etsiessä.

Itselläni oli aluksi huonoa tuuria asunnon suhteen ja jouduin asumaan väliaikaisratkaisuissa. Onneksi syyslukukauden lopussa sain opiskelija-asunnon CROUS:ilta eli Ranskan Hoasia vastaavalta taholta. Vuokra oli naurettavan pieni mutta mukavuudetkin olivat sitä luokkaa (kimppakämpän pohjaratkaisu oli älytön ja asunnon kunto järkyttävä).

Vapailta markkinoilta etsiessä kannattaa googletella ajankohtaiset hyvät sivustot (esim. leboncoin.fr, annoncesetudiant.fr, …) ja olla mahdollisimman nopeasti yhteydessä. Soittamalla saa nopeiten yhteyden. Näyttöihin tulee mennä kaikki tarvittavat paperit mukana (mm. valokopio henkilökortista, todistukset opiskelusta, joko oma tai takaajan verokuitti/todiste viimeisimmistä palkasta).

Ja ehdottoman tärkeää: huijareita on liikkeellä ja heitä kannattaa varoa. Heti jos ennen näyttöä tulee lähetellä rahaa jonnekin, tai takuusummia maksaa kansainvälisillä rahanvälityspalveluilla, kyseessä on huijari. Yleinen käytäntö vapailla markkinoilla on käsitykseni mukaan shekin kirjoittaminen takuuvuokrasta avainten saamisen yhteydessä.

Metro on Pariisin alueilla nopein ja kätevin tapa liikkua, vaikka siinä onkin jonkin verran häiriöitä. Varsinkin ruuhka-aikoina bussit kulkevat hitaasti. Imaginer R-kortin saavat myös alle 26-v. opiskelijat täyttämällä Metroasemilta saatavan hakemuksen. Pyörätieverkko ei ollut kauhean kattava ja vaikka pyöräilen Helsingissä ympärivuotisesta, en uskaltanut edes yrittää kauhistuttuani heti alkuun erilaista autoilukulttuuria. Velib-kaupunkipyöräverkko on kuitenkin kattava ja erittäin edullinen tapa liikkua.

Byrokratia

Ranskalainen byrokratia on aivan syystä pahamaineisen hankalaa ja sen kanssa kannattaa pitää pää kylmänä. Onneksi yliopiston puolesta vaihto-opiskelija pääsee helpolla, mutta esimerkiksi pankin kanssa asiointi oli suomalaisen näkökulmasta hankalaa.

Kaikessa hallinnollisessa ja byrokraattisessa asioimisessa kannattaa käyttäytyä hillitysti ja mahdollisimman kohteliaasti. Jos asia ei onnistu jonkun virkailijan kanssa, kannattaa vielä koittaa onneaan toisena päivänä toisen kanssa tai mennä toiselle toimipisteelle.

Pankkitili oli pakollinen CAF:in tukea saadakseen ja se lienee helpoin saada yliopiston kautta. Otin itse pankkitilin Kansainvälisten opiskelijoiden asioita hoitaneen opiskelijajärjestön kautta.

Jos joutuu tekemään sopimuksia (kuten kotivakuutus, internetyhteys jne.) kannattaa selvittää niitä ottaessa tasan tarkkaan kuinka ne irtisanotaan ja mitkä ovat sopimuskaudet. Jouduin itse maksamaan internetyhteydestä koko vuodelta kun kauppias oli sanonut virheellisesti sen kesken irtisanomisen olevan mahdollista ilman lisäkuluja.

Opiskelu ja opetus

Jos olet menossa vaihtoon opiskelemaan ranskaksi, paranna kielitaitoasi mahdollisimman paljon ennen lähtöä. Itse pystyn tässä puhumaan varmuudella ainoastaan filosofian opinnoista, mutta uskoakseni tietyin varauksin ne antavat osviittaa humanistisista aineista samassa yliopistossa. Filosofiassa maisteriopetus koostui ns.

Kursseja on kahdenlaisia : Cours magistreux ja td eli travail dirigé. Ensimmäiset ovat luentokursseja ja jälkimmäiset pienryhmätyöskentelyyn nojaavia harjoituskursseja. Sorbonne-kampuksella pidetyillä filosofian maisterikursseilla ei ollut mitään power pointteja tai muuta käytössä, joten muistiinpanojen tekemistä kannattaisi varmuuden vuoksi harjoitella. Luennoilla ei myöskään ollut yhtä paljon vuorovaikutusta, kuin mihin olin Helsingissä tottunut.

Filosofiassa kandin kolmannen vuoden kurssien ja maisterikurssien suurin ero oli se, että kandikurssin loppuarvostelu tapahtui pääasiallisesti tentillä, kun taas maisterikursseilla se tapahtui esseellä. Tenttivastauksissa vaaditaan ranskalaisen vastauksen rakennetta, samoin kuin esseissäkin. Nämä asiat käsiteltiin nopeasti orientaatioviikolla, mutta jollei asia jotenkin ihmeen kaupalla ole entuudestaan selvä, kannattaa katsoa pääsisikö osallistumaan näihin asioihin keskittyneelle ranskan kielen kurssille. Siitä oli ainakin itselleni paljon hyötyä.

Vaihto-opiskelijalla esseevastaus on tietysti helpompi, koska siihen voi rauhassa keskittyä. Kirjallisuus tuli kuitenkin itse etsiä. Kursseja varten tulee kuitenkin alkaa työskentelemään heti alusta lähtien, koska kirjallisten töiden tekeminen vaatii oikeasti lukemista. Jos tenttiin päätyy, kannattaa ottaa sanakirja mukaan, suomi-ranska-suomi- sanakirjankin mukaan ottaminen Suomesta voi olla joka tapauksessa hyvä idea.

Ranskalainen arvosteluasteikko on melko tiukka (1-9 hylätty, 10-20 hyväksyttyjä). Ainakin filosofiassa nämä kuitenkin käännettiin armollisesti meidän asteikkoomme. Opettajat myös ottivat mielestäni hyvin huomioon kielitaidosta johtuneet ongelmat vastauksissa ja olin oikein tyytyväinen saamiini arvosanoihin, vaikka työskentelinkin ehkä enemmän niiden eteen kuin mitä Helsingissä olisin työskennellyt.

Yliopiston kirjastot ovat hyviä kokoelmiltaan ja lukupaikkoina, mutta myös kaupunginkirjastoverkko oli kattava ja kokoelmat hyviä. Ranskassa kustannusala on kuitenkin hyvin suuri ja akateemisiakin kirjoja kustannetaan isoina pokkaripainoksina. Esimerkiksi filosofiassa suuri osa mahdollisista materiaaleista oli tarjolla halpoina pokkareina (7-12 e). Isot kirjakaupat myös myyvät käytettyjä kirjoja uusien seassa ja silloin voi saada neljännestä tai puolta halvemmalla kirjan.

Vapaa-aika

Pariisi oli itselleni hieman yksinäinen paikka. Olin vaihtareidenkin joukossa melko vanha monien ranskalaisten opiskelijoiden ollessa parikymppisiä vielä maisterikursseillakin. Minusta tuntui, että tämä hankaloitti ihmisiin tutustumista, mutta olen ehkä hieman introvertti luonteeltani. Lisäksi Pariisissa ei ollut samanlaista tiivistä ja yhteisöllistä opiskelijakulttuuria kuin Suomessa. Kannattaakin yrittää parhaansa asettamasta liikaa paineita sosiaaliselle puolelle. Ainakin toisten vaihtareiden kanssa pääsee varmasti juttuun.

Pariisi itsessään on turistikohde vailla vertaa ja kaupungin turistitoimiston info-opas oli ilmainen ja hämmentävän informatiivinen. Se kannattanee hankkia mahdollisimman pian ja miettiä mitä ainakin haluaa nähdä. Useimpien museoiden peruskokoelmat ovat ilmaisia 26-vuotiaille, mutta jos haluaa käydä useammin vaihtuvissa näyttelyissä kannattanee harkita kanta-asiakaskorttia (museosta riippuen n. 20-60 euroa vuodessa). Myös kohteita Pariisin ulkopuolella kannattaa harkita. Kävin itse Versaillesin lisäksi Villa Savoyessa. Versaillesia kannattanee harkita, sillä jonot olivat erittäin pitkät ja kokemus tungoksen täyteinen – onhan Pariisin lähistöllä muitakin linnoja (Domaine de Chantilly, Fontainebleu jne.).

Vaihtokertomus, University of Clermont Auvergne, lukuvuosi 2016-2017

Humanististen tieteiden opiskelija

Olin Erasmus-vaihdossa lukuvuoden 2016-2017 Ranskan Clermont-Ferrandissa opiskelemassa Euroopan tutkimusta. Clermont-Ferrand on pieni kaupunki aivan keskellä Ranskaa, mutta kuitenkin täynnä opiskelijoita ja kulttuuria. Lähin suurempi kaupunki on Lyon joka on parin tunnin bussimatkan päässä. Bussi Pariisiin on kuutisen tuntia ja Marseilleen noin viisi. Itse tykkään verrata Clermonttia suomalaisittain Jyväskylään: pienehkö opiskelijakaupunki josta pääsee pienellä vaivalla minne vain.  Vaihtovuodesta jäi käteen ennen kaikkea iso kasa ihania muistoja, kavereita ja kokemuksia, mutta myös ihan uudenlainen lähestymiskulma maailmaan, opintoihin ja elämään. Vaikka opin paljon uusia asioita luentosalissa, vielä tärkeämmät oppitunnit olivat sen ulkopuolella. Kuinka toimia vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja vierailla kielillä.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä hoidettavat asiat olivat helposti koko vaihdon stressaavin osuus. Lopulta kuitenkin sain kuitenkin kaiken ilman suurempia ongelmia hoidettua: koko vaihtovuoden voimassa oleva passi, hyväksymiskirje vaihtoyliopistolta, asunto Ranskasta, matkavakuutus, ilmoitukset Kelalle ja maistraatille, sekä lentoliput. Asunnon sain ”paikalliselta HOASilta” eli CROUSilta. Clermonttiin matkustamisen voi hoitaa todella monella tavalla: suoria lentoja Helsingistä ei ole, joten lentää voi joko Pariisiin tai yleensä välilaskun kautta Lyoniin joista matka jatkuu joko bussilla tai junalla itse määränpäähän. Itse suosin Pariisiin lentämistä ja sieltä bussilla jatkamista. Esimerkiksi FlixBus ja OuiBus tarjoavat useita lähtöjä päivässä ja busseissa on sekä wifi että pistorasiat, toisin kuin junissa. Passin ja opiskeluun liittyvien papereiden lisäksi kannattaa hankkia ennen lähtöä maistraatista syntymätodistus, joka vaaditaan ranskalaisen asumistuen, CAFin, hakemiseen. Viimeisenä vinkkinä lähtijöille haluan vielä painottaa kielitaidon tärkeyttä: Ranska on maineensa mukaisesti yksikielinen, ja vaikka byrokratiasta selviää lähes olemattomalla kielitaidollakin, sujuvat asia valtavan paljon mukavammin jos ainakin ranskan perusteet ovat hallussa jo ennen lähtöä.

Alkubyrokratia kohteessa

Alkubyrokratia Clermontissa oli vähintääkin hämmentävä ja paikallisen byrokratian jäykkyys tulee selväksi viimeistään tässä vaiheessa. Kärsivällisyydellä ja täsmällisyydellä tästäkin ovat kaikki kyllä selvinneet. Meille annettiin ohjeeksi etsiä aluksi kansainvälisten asioiden toimisto, josta saimme lisäohjeet ilmoittautumisiin, orientaatiohin ja opintojen aloittamiseen. Niin tarkasti en enää muista jokaista toimistoa, luukkua ja sähköpostiosoitetta että tässä neuvoisin muuta kuin jo edellä mainittua kärsivällisyyttä ja täsmällisyyttä sekä reipasta otetta asioiden hoitamiseen: näitä, kuten mitään muitakaan byrokratiaan liittyviä asioite ei ole viisasta jättää roikkumaan, vaan ne kannattaa hoitaa heti kun vaan ehtii. Yllätyksiä tulee aina ja mikään ei ole niin helppoa kuin voisi luulla.

 Asuminen

Clermontissa asuin siis opiskelija-asuntolassa kuten useimmat muutkin vaihto-opiskelijat. Asuntola oli lähellä kampusta ja kaikki naapurit olivat opiskelijoita. Asuminen ei kuitenkaan ollut aivan täyttä kaaosta, vaan yörauhaa oli valvomassa CROUSin työntekijä. Omassa rakennuksessani huoneissa oli ainoastaan lavuaari ja peili, vessat, suihkut ja keittiöt olivat jaettuja. Monissa muissa asuntoloissa ainoastaan keittiö oli jaettu. Vaihetoehto CROUSin asuntoloille olivat melko kalliit yksityiset asuntolat ja  kohtuullisen edulliset vuokra-asunnot keskustassa tai keskustan lähistöllä. Helsinkiin verrattuna vuokrataso oli suorastaan halpa.

Alla kuvassa näkymät oman huoneeni ikkunasta, taivaanrannassa näkyy kaupungin oma tulivuori Puy de Dôme.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu Clermontissa oli todella erilaista Helsinkiin verrattuna: välivuodet tai asepalvelus eivät ole Ranskassa tyypillisiä ja opiskelu yliopistossa aloitetaankin useimmiten 17- tai 18-vuotiaana. Oman teoriani mukaan tämä vaikuttaa myös siihen, että opiskelu Ranskassa muistuttaa enemmänkin suomalaista lukiota kuin yliopistoa: ensimmäisellä luennollani Ranskassa opettaja kielsi kaikkien elektronisten laitteitten käytön luokassa ja jopa keskeytti opetuksen puuttuakseen puhelimen käyttöön. Myös enemmän tai vähemmän pakollinen läsnäolo, netistä löytyvien diojen puuttuminen, esitelmät, asioiden ulkoa opettelu ja kaiken opettajan sanoman muistiin kirjaaminen tuntuivat aluksi vierailta. Tämä on toki vain oma kokemukseni ja vaihtelu käytännöissä oli suurta jo yhden alan sisällä. Kannattaa kuitenkin varustautua pahimpaan, eli ottaa ainakin ensimmäisille luennoille mukaan paljon paperia, hyvä kynä ja vahva ranne sillä opettajat saattavat olettaa muistiinpanoja useamman sivun verran jokaiselta luennolta. Laiskan opiskelijan näkökulmasta tässä lukiomaisuudessa on toki myös puolensa: kotona luettavaa ei yleensä tullut paljoakaan ja opiskelu painottui luentoihin ja mahdollisesti esitelmien valmisteluun. Mahdollisissa ongelmatilanteissa, eli käytännössä ilmoittautumisissa ja opintosuunnitelman muutoksissa apu löytyi kansainvälisten asioiden toimistolta, jossa kärsivällinen, ystävällinen ja englantia puhuva työntekijä teki ihmeitä meidän vaihtareitten avuksi.

Clermont kaupunkina

Kuten jo aikaisemmin sanoin, tykkään verrata Clermontia Jyväskylään, ja siis ainoastaan positiivisessa mielessä. Molempien kaupunkien asukasluku on 140 000 tienoilla ja opiskelijoiden suosiossa. Suurkaupungin meteliin tottuneita voin lohduttaa Lyonin läheisyydellä: päivämatka shoppailemaan tai viikonloppureissu yöelämään olivat molemmat suosittuja tapoja päästä pois ”maalaisidyllistä”. Minulle Clermont oli juuri sopivan kokoinen: päivittäiset asiat hoituivat kävellen ja julkinen liikenne kuljetti sujuvasti kaupungin ulkopuolelle. Kauppoja, ravintoloita, baareja ja kahviloita löytyi enemmän kuin tarpeeksi ja vaikka kaduilla tulikin usein tuttuja vastaan, ei Clermontissa ollut ainakaan vuoden asumisen jälkeen tunnetta, että kaikki tuntevat kaikki. Suosituin tapa viettää vapaa-aikaa Clermontissa oli ASM rugbyjoukkueen kannattaminen. Tärkeimmät ottelut esitettiin kaupungin torilla ja niitä kerääntyi katsomaan tuhansia ihmisä. ASM myös menestyy hyvin, tänä keväänä jopa Ranskan mestariksi asti. Urheilun lisäksi kulttuuri kiinnostaa: ooppera, konsertit, joulumarkkinat ja tietenkin Clermontin lyhytelokuvafestivaali ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Pikkukaupungin eduksi lasken myös yleisen turvallisuuden: öisinkin uskaltaa kävellä yksin kotiin ja hukkuneet puhelimet useimmiten löytyvät takaisin omistajilleen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Clermontiin, Ranskaan ja muuallekin lähteville vaihtareille haluaisin painottaa kokemuksen ainutlaatuisuutta. Vaihtovuosi on ennen kaikkea mahdollisuus tehdä asioita, jotka kotimaassa ovat usein mahdottomia: vieraalla kielellä ja vieraasta näkökulmasta opiskelu, uuteen tai uusiin kulttuureihin tutustuminen, matkustaminen… Vaihdossa kaikki on mahdollista ja opiskelija itse saa päättää kuinka aikansa käyttää. Itse olin lähellä sortua vanhan sananlaskun mukaiseen malliin, eli ”Erasmuksessa opit tuntemaan kaikki Euroopan kansat, paitsi sen jonka maassa asut”. Vaikka paikallisten kanssa ystävystyminen voi olla työläämpää kuin omassa ”vaihtarikuplassa” pysyminen, on se ehdottomasti vaivan arvoista. Omaa vaihtoani leimaa vahvasti matkustelu: vuoden aikana kävin parissa kymmenessä eri kaupungissa, kymmenessä eri maassa. Paikalliset ystävät antavat aivan ainutlaatuisen kulman turismiin ja keskeltä Ranskaa oli helppoa ja halpaa lähteä joko bussilla tai lentämällä minne vain Euroopassa.  Myös matkaseuran löytäminen tapahtui kuin itsestään, sillä lähes kaikki vaihtoon lähteneet olivat ainakin jossain määrin kiinnostuneita uusien paikkojen näkemiseen ja kokemiseen. Suosittelen!