Vaihtokertomus, Waseda University, lukuvuosi 2016-2017

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtemistä oli luonnollisesti runsaasti tehtävää. Itse sain Wasedan hyväksymiskirjeen kesäkuun alussa, joten ehdin hyvissä ajoin hoitaa viisumit, vakuutukset, rokotukset ja muut lähtöön liittyvät asiat. Paljon joutui soittelemaan ja juoksemaan asioilla. Tosin, kun lähtöön liittyvät asiat oli selvittänyt hyvissä ajoin, ei tarvinnut juuri ennen lähtöä panikoida.

Asia, jonka huomasin vasta jälkeen päin, oli mukaan otettavan tavaran määrä. Pienempikin määrä esim. vaatteita ja muita päivittäin tarvittavia tuotteita olisi riittänyt. Japanista kuitenkin löytyy kaikkea mahdollista ja vääjäämättäkin tulee ostettua ylimääräistä tavaraa (riippuu toki ihmisestä). Jos jokin loppuu, löytyy varmasti suomalaista tuotetta vastaava tilalle. Ainoa asia, joiden huomasin Japanissa olevan huonompia, oli deodorantit ja hammastahna, joten niitä kannattaa hamstrata mukaan. Mikäli haluaa tuoda kirjoja yms. vuoden mittaan kerääntyneitä tavaroita Suomeen vaihdon loputtua, kannattaa silti lähteä matkaan kahdella laukulla, joista toinen vaikka sitten tyhjänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia oli erittäin hyvin organisoitu Wasedassa. Yliopisto järjesti kaikki orientaatiot sekä pankkitilin avaamiseen tarvittavat info-tilaisuudet ja tutoreiden avustuksella käytiin myös rekisteröimässä osoite ja liittymässä julkiseen terveydenhuoltoon. Tämä koski siis heitä, jotka asuivat Wasedan asuntoloissa. He, jotka etsivät muualta asunnon, joutuvat käymään itse kunnan virastossa hoitamassa kyseiset asiat.  Saapumispäivänä lentokentältä oli järjestetty myös bussikuljetus asuntolalle, jolloin ei tarvinnut raahata painavia laukkuja pitkin Tokion katuja. (Lähtiessä samaa luksusta ei tosin ollut tarjolla, mutta toisen laukun lähettäminen lentokentälle paria päivää ennen lentoa helpottaa huomattavasti sinne matkaamista lähtöaamuna. Itse käytin Kuroneko takkyūbin-lähettipalvelua ja se maksoi runsaat 2000 jeniä eli hieman alle 20 euroa.)

Asuminen

Mikäli haluaa saada asuntolapaikan, suosittelen olemaan hakulomakkeen avauduttua heti sitä täyttämässä, sillä tässä pelissä nopeat syövät hitaat. Lomakkeessa joutuu vastailemaan hassun hauskoihin kysymyksiin, ja mikäli ei halua jaettua huonetta, kannattaa siihen vastata sen mukaisesti. Itse asuin Nishi-Waseda International Student House-nimisessä asuntolassa omassa huoneessa, jossa oli oma parveke, WC ja kylpyhuone. Keittiö oli joka kerroksessa yhteinen. Oma huoneeni oli aivan käytävän päässä kolmannessa kerroksessa. Asuntola oli viihtyisä ja erittäin siisti. Talvella tosin viileä ja kesällä kuuma, ilmastointilaitteesta huolimatta.

Kampus sijaitsi 5-10 minuutin kävelymatkan päässä, joten rahaa ei kulunut koulumatkoihin yhtään. Lähistöllä sijaitsee myös kolme eri ruokakauppaa, joissa kaikissa joutui toisinaan käydä löytääkseen haluamansa tuotteet. Hieman kauempana Wasedan metroaseman läheisyydessä oli myös ruokakauppojen hintatasoon nähden halvempi hedelmä- ja vihanneskauppa, jonne usein kävelin ostamaan omenoita. Asuntolan vieressä on myös Japan Post Bank -pankki, jossa itse avasin tilin.

Yamanote-linjan Takadanobaban asema oli reilun kilometrin päässä, ja sillä pääsi helposti liikkumaan kaupunginosan ulkopuolelle. Shinjukuun, Ikebukuroon ja muutamaan muuhun isompaan kaupunginosaan myös käveli puolessa tunnissa.

Kustannukset ja yleinen hintataso

On selvää, että kalliina maana Japanissa kuluu rahaa. Asumisesta maksoin omasta huoneestani asuntolassani kuukaudessa n. 550 euroa, joka sisälsi veden, sähkön ja lämmityskulut. Eli suhteellisen halpaa, kun ajattelee, että asuu keskellä Tokiota. Kuukaudessa Japanin pakollisiin terveysvakuutusmaksuihin meni n. 14 euroa. Julkinen liikenne on Japanissa hintavaa ja jos päättää matkustella pidemmällekin rahaa kyllä saa käyttää. Itselläni meni kuukaudessa keskimäärin 20-40 euroa. Pankkitili oli maksuton.

Kertakuluja kertyi matkavakuutuksesta n. 700 euroa, rokotuksista n. 500 euroa ja meno-paluulennoista n. 900 euroa. Päivittäistavarat kuten pesuaineet, astiat, käsipyyhkeet ja muut saa halvalla sadan jenin kaupoista.

Ruokakulut ovat varmasti kaikilla erilaiset, mutta suosittelen ruoan laittamista itse. Se tulee kuitenkin pidemmällä tähtäimellä halvemmaksi ja on terveellisempää. Monet suomalaisille arkipäiväiset ruokatuotteet ovat kalliimpia (esim. jogurtti, murot, maito, hedelmät ja vihannekset, makeiset, purukumi jne.) Kasvissyöjänä oli aluksi vaikeaa löytää sopivaa syötävää, mutta lopulta oppi hyödyntämään erilaisia tofuja ja paputuotteita ruuanlaitossa. Mikäli minulla oli keskellä päivää hyppytunti, kävelin usein asuntolalle syömään.

Opiskelu ja opetus

Kokemus Wasedan opetuksesta ja sen tasosta on pelkästään positiivinen. Opettajat olivat mukavia ja yleinen ilmapiiri oli hyvä. Itse opiskelin kieliohjelmassa, joten kävin ainoastaan japanin kielen kursseilla. Kursseissa oli kyllä tehtävää, mutta henkilökohtaisesti asia ei haitannut, paitsi ehkä silloin, kun opintopisteet eivät vastanneet kurssin työmäärää. Pistareita ja muita kokeita oli melko paljon ja riippuen myös kurssista esseitä sai kirjoitella runsaasti. Kannattaa siksi tutkia hyvin opinto-opasta, mikäli tietää millaisesta opiskelusta pitää ja mistä ei pidä.

Poissaoloja tunneilta ei myöskään katsota hyvällä, ja pienikin määrä riittää kurssin keskeytymiseen. Siitä myös varoiteltiin usein. Etenemistahti on myös melko rivakka, mutta mikäli palautti tehtävät ajoissa eikä ollut poissa tunneilta, sai kursseista helposti kiitettäviä arvosanoja. Vapaa-aikaakin oli riittävästi ja kevätloman aikana sitä vasta riitti.

Kursseille rekisteröityminen oli suomalaisittain hieman hämmentävää. Kurssipaikat arvottiin, jos niille oli ilmoittautujia enemmän kuin mitä paikkoja oli vapaana. Lukukausien alussa oli myös viikon mittainen aika, jolloin kursseja sai vaihtaa tai ilmoittautua uudelleen, jos ensimmäisellä tai toisella kierroksella ei jollekin kurssille päässyt tai jokin kursseista ei vastannutkaan odotuksia. Kaiken kaikkiaan hakukierroksia oli kolme. Itselläni kävi tuuri, sillä sain kaikki haluamani kurssit, joista tosin osa osoittautui liian helpoiksi. Kurssitarjonta on todella kattava ja tasoja on yhteensä kahdeksan. Pääosin opetus tapahtui yhdessä kahdeksan kerroksisessa rakennuksessa, mutta tunteja pidettiin toisinaan myös muissa kampuksen rakennuksissa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Varaa rokotusajat ajoissa. Lähtö tulee yllättävän nopeasti ja vapaita aikoja ei välttämättä löydy enää.
  • Tavaran määrää ei kannata liioitella.
  • Suosittelen ottamaan sellaisia kursseja, joista on itselle hyötyä ja ehkä myös hieman haastamaan itseään. Loppujen lopuksi vaikeatkin kurssit ovat hyvin panostettuina ainoastaan plussaa kielitaidolle. Helsingin yliopisto vaatii lukukaudelta 14 sikäläistä opintopistettä, joka tarkoittaa yhteensä 10-14 kurssia. En kuitenkaan säikähtäisi tätä määrää, sillä se on täysin hallittavissa, etenkin jos tehtävät hoitaa ajallaan ja on valinnut sopivasti haastavampia ja helpompia kursseja. Itse esimerkiksi otin japanilaisen runouden kursseja, joissa läksynä kirjoitettiin runoja. Vastapainona yhdellä kurssilla kirjoitettiin yhteensä 13 kertaa essee sekä niiden korjatut versiot.
  • Kosteus tekee Japanin talvesta kylmän, joten talvivaatteiden lisäksi villasukat vetoisten lattioiden vuoksi kannattaa ottaa mukaan.
  • Sen sijaan, että käyttää kulkuneuvoja, suosittelen kävelemään määränpäähänsä. Tällöin voi löytää kivoja uusia paikkoja tai muuten vain nauttia maisemista.
  • Tokio on täynnä kauniita puistoja ja puutarhoja, joissa kannattaa käydä. Nishi-Wasedan kampuksen lähellä ja myös kampuksen sisällä on japanilainen puutarha.

Ritsumeikan Asia Pacific University (APU), syksy 2016

Ympäristötieteiden opiskelija

Hain APU:n pääasiassa kurssien takia: halusin opiskella jotakin aivan muuta kuin pääaineeni, ja vaihtopalveluiden kautta hakiessa kurssien aihepiireissä ei juuri ole rajoituksia. Vaihtoehdot rajautuivat mielenkiintoisten kurssien avulla Islantiin ja APU:n ja hupsista vain, Japaniin sitä mentiin. En ole ikinä ollut Japanista niin valtavan kiinnostunut kuin tiedän monien olevan, minulle se oli lähinnä mielenkiintoinen maa muiden joukossa. Mutta kyllähän lopulta Japani, ja tarkemmin Kuyshu, sydämeni vei.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä APU ja HY:n vaihtopalvelut lähettivät kumpikin lähtöohjeita, joita seurasin orjallisesti. Lähtövalmisteluihin kannattaa varata kunnolla aikaa, koska kiirehtiminen on ikävää, ja esim. viisumia odottelin ihan hyvän tovin. Kokosin ”omat” valmistautumisjutut (pakkaa kämppä, tapaa kavereita jne.), HY:n ohjeissa olleen jutut ja APU:n ohjeet yhteen to do-listaan, jotta pysyin kärryillä siitä, missä mennään. Lensin Fukuokaan, kuten APU:n ohjeissa neuvottiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Japani on tunnettu byrokratiastaan, mutta siitä ei ehdottomasti tarvitse huolehtia. Heittäydy vaan virran vietäväksi ja kaikki kyllä hoituu: ensimmäisten viikkojen aikana kaikki on aikataulutettu, ja koulu auttaa (välillä kirjaimellisesti) kädestä pitäen pankin, vakuutuksen, kaupungintalon ja muiden asioiden kanssa. Buddyt on valtavan iso apu ensimmäisinä päivinä, ja he vievät ostelemaan paistinpannut ja shampoot ja muut. Muutenkaan minkäänlaisia ”Älä sitten unohda!”-ohjeita on turha antaa, APU:ssa kyllä pidetään huolta, ettei unohda. APU:n tulee aivan valtavasti ulkomaalaisia opiskelijoita vaihtareiden lisäksi, joten systeemit on hyvin loppuun asti hiottuja. Ainoa ohje alkuun on, että pistä tarkkaan jemmaan puhelin-, wifi- ja muut sopimukset: Ensimmäisinä viikkoina sitä vaan pää pyörällä allekirjoittaa paperia siellä ja toista täällä, ja sitten kun laskuja alkaa tulla, on aika mukavaa muistaa, mitä sitä lupasikaan.

Asuminen

Kodiksi sain aivan ihanan asuntolahuoneen AP House 4:stä, joka on APU:n taloista ns. luksus-versio, jota paikalliset opiskelijat kovasti kadehtivat. Lähtöni aikoihin juoruttiin siitä, että talo oltaisiin myymässä pois, mutta en tiedä tarkkaa tilannetta. Jos siis päädytkin asumaan johonkin muuhun AP Houseen, on nekin oikein mukavia paikkoja asua, ja kuulemma vähän yhteisöllisempiä kuin APH 4.

Omassa asuntolahuoneessa oli sänky, pöytä, hyllyt, jääkaappi, ja oma kylpyhuone. Joka kerroksella oli oma keittiö, joka pysyi häkellyttävän siistinä joka aamuisten siivoojan käyntien ansiosta. Asumismuoto oli omasta mielestäni aivan optimaalinen: oli omaa rauhaa ja yksityisyyttä, toisaalta parhaat ystävät muutaman oven päässä (kaikki vaihtarit asuivat samassa talossa). Aina löytyi seuraa ja tekemistä, mikä oli varsinkin aluksi ihanaa.

Opiskelu ja opetus

Kurssit olivat hyvin vaihtelevia laadultaan: kävin APU:ssa ehdottomasti yliopistourani parhaat ja huonoimmat kurssit. Kannattaakin selata ahkerasti Facebookista löytyvää Course Review- sivua, ja jos mahdollista, kysellä kursseista ja professoreista vanhemmilta opiskelijoilta. Karttaisin kursseja joista arvio on ”easy A”, sillä se tarkoittaa usein todella helppoa ja tylsää kurssia, jossa paikalliset nukkuvat onnellisena. Myös ns. 100-tason kurssit olivat aivan lukiokamaa, enkä ehkä käyttäisi aikaani niihin. International Relations- laitoksen kurssit olivat todella mielenkiintoisia, laadukkaita ja valitettavasti myös pahamaineisen suuritöisiä. Se kuitenkin palkitsee, ja sain aivan kelpo arvosanoja, vaikkei ihan joka luennon taustamateriaaleja tullutkaan luettua. Muutenkin jossain vaiheessa huomasin, että taustalukemiset (joita tuli aika paljon) olivat pikemminkin suosituksia, joita lukemattakin pärjäsi oikein hyvin.

Opiskelutyyli vaihteli kurssita toiseen aivan valtavasti. Jotkin kurssit olivat pedagogisesti todella laadukkaita (suositus prof Kimuralle!), arvioinniltaan reiluja ja opettavaisia, toiset kurssit taas arvioinniltaan sekavia, pelkkään lopputenttiin tähtääviä kursseja. Paikallisten opiskelijoiden motivaatio, tai motivaatiottomuus, oli alkuvaiheessa jatkuva järkytys, loppuvaiheessa jatkuva vitsien aihe; Enemmän kuin säännönmukaisesti luennoilla nukuttiin, meikattiin, katsottiin kännykältä leffaa tai juteltiin. Siihen tottuu, ja jos opiskeluseuraa kaipaa, löytyi joukosta myös hurjan motivoituneita, fiksuja ja avuliaita opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sain JASSO-apurahan (kannattaa ehdottomasti hakea!) ja rilluttelin aivan onnellisesti sen ja Kelan korotetun opintotuen turvin. Japani on toki kallis maa, ja varsinkin vihannekset ja hedelmät maksoivat ainakin syksyllä 2016 maltaita, mutta halpa asuminen ja olemattomat shoppailumahdollisuudet takasivat, ettei rahaa palanut aivan valtavasti. Söin lähes joka ilta ulkona (laiskuus), enkä silti juuri kajonnut säästöihini. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ensimmäinen JASSO-satsi tulee vasta muutama kuukausi Japaniin tulon jälkeen, joten ekoina kuukausina saa vähän seurata kulutusta.

Elin Beppussa ehdottomasti elämäni parasta aikaa: vaihtariporukkamme oli tiivis ja valtavan rakas, sain paljon paikallisia ystäviä, ja Beppu kaupunkina maisemineen ja pienine suloisine kujineen hurmasi täysin. Paikallisia ystäviä saa helposti ns. circleistä, jotka on ikään kuin harrastuskerhoja luentojen jälkeen. Niihin voi tutustua etukäteen APU:n sivuilta, ja mennä rohkeasti mukaan. Kävin lähinnä seuran takia japaninkielen kerhossa, ja ihanan tanssiryhmän harjoituksissa. Muuten vietettiin tavallista elämää: viikonloppuisin käytiin usein haikkaamassa ympäröivillä vuorilla ja laulamassa karaokea, kirpputoreilla ja second hand-kaupoissa, kävelyillä rannoilla ja lähikaupungeissa turisteeraamassa. Kävin onsen-kylpylässä vähintään kerran viikossa, niitä Beppussa kyllä riittää.  Vaihdon alkuaika on niin intensiivistä aikaa, että todella läheisiä ystävyyssuhteita syntyi todella nopeasti, eikä yksinäisyydestä todellakaan tarvinnut kärsiä.

Japaniin sopeutuminen otti tietysti oman aikansa, ja siinäkin vaihtarikaverit olivat täysin korvaamaton apu. Brittiystäväni kuvasi tunnetta hyvin: Alussa tuntui, kuin olisi Shrek (liian iso, liian kovaääninen, on vahingossa tyly jatkuvasti). Kaikkia tapasääntöjä ei millään voi heti oppia eikä siitä kannata murehtia, ne oppii lopulta nopeasti, ja ennen kun huomaatkaan pyörittelet silmiä turisteille, jotka syö bussissa. Beppussa turvallisuudestakaan ei tarvinnut murehtia.

Nyt aika on kullannut muistot, mutta muistan, että noin vaihdon puolivälistä koko Japani otti päähän aivan hullun lailla, ja unelmoin kovaäänisistä Eurooppalaisista kaduista ja kommunikaation helppoudesta. Siitäkin päästiin yli, lähinnä kiroilemalla ja ajan kanssa, joten negatiivisiakaan tunteita ei kannata pelästyä. Suosittelen puhumaan niistä vaihtokavereiden kanssa! Porukkaan muodostuu helposti sellainen ”vain positiivista”- keskustelukulttuuri, joka raukeaa siitä, että yksi uskaltaa sanoa, että välillä kyllä ärsyttää. Voit tehdä suomalaisella suoruudellasi valtavan palveluksen kaikille!

Vaihto on aivan satumaista, kummallista, onnellista ja hurjaa aikaa: älä odota mitään ja koet varmasti tosi hienoja juttuja. Ei kannata vertailla omaa kokemusta liikaa minun, jonkun vaihtokaverin, tai muiden kokemuksiin, sillä jokainen saa juuri omansa näköisen vaihdon. Beppu on ihana kaupunki ja APU oikein mukava yliopisto: kaikki mahdollisuudet mihin tahansa siis on!

Tokion yliopisto, syksy 2016

Fysiikan opiskelija

Ennen lähtöä

Tarvittavat asiat ennen lähtöä hoituivat aika hyvin yliopistolta tulleita ohjeita noudattaen. Alkuun ohjeet tulivat vain Helsingin yliopistolta ja hyväksymisen jälkeen ohjeet alkoivat tulla enemmän Tokion yliopiston puolelta. Hyväksymistieto tuli hyvässä vaiheessa toukokuussa, jolloin aikaa jäi hyvin vielä paperihommien hoitamiseen. Kunhan hakemukset ja muut sai täytettyä, niin kaikki hoitui sujuvasti. Itselleni ainoa yllättäen ilmennyt asia oli, että CoE on voimassa vain kolme kuukautta ja sen aikana täytyy myös saapua Japaniin. Tästä ei ollut kummankaan yliopiston ohjeissa mainittuna. Japaniin täytyy siis saapua sekä CoE:n että viisumin voimassaoloaikana. Suureksi onnekseni olin sattumalta varannut lentoni juuri CoE:n viimeiselle voimassaolopäivälle, joten ei tarvinnut alkaa selvittämään, mitä ongelmia sen vanheneminen voisi tuottaa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yleistä

Aivan aluksi ensimmäisten päivien aikana oli haettava asumiskortti kaupungintalolta sekä rekisteröidyttävä terveysvakuutukseen, mutta tämä hoitui helposti parissa tunnissa, etenkin japanin kielitaidon avulla. Yliopistolla oli pian Japaniin saapumisen jälkeen orientaatio, jossa selvisi hyvin pikaisesti tehtävät asiat kuten apurahan saaminen. Apurahaa varten tarvitsi tilin Japanissa, mutta siihenkin ohjeet tulivat etukäteen sähköpostilla. Huom. tässä on kyseessä JASSO-apurahasta, joita kaikki lähtijät eivät saa, mutta myönnetään Japanissa. Tokion yliopistolla sekaannusta aiheutti monet erilaiset ulkomaalaiset opiskelijat, jotka usein kuitenkin niputettiin samaan jostakin syystä. Vaihto-opiskelijoita omalle fysiikan laitokselleni saapui yhteensä vain viisi, ja ensimmäinen orientaatio olikin vain meidän kesken ja kertoi juuri vaihtoon tärkeitä asioita. Tässä orientaatiossa jaettiin iso nippu papereita, joissa luki myös tiedot kahdesta muusta orientaatiokerrasta, joista ei oltu aiemmin mainittu. Kun menin toiselle orientaatiokerralle, selvisi, että se olikin lähinnä juuri ulkomaalaisille (90% kiinalaisille) opiskelijoille, jotka opiskelevat koko tutkintonsa Tokion yliopistossa. Tämän takia orientaatiossa oli vaihto-opiskelijalle lähinnä pelkkää turhaa tietoa. Nämä ulkomaalaisten opiskelijoiden yhdistetyt orientaatiokerrat tuottivat hieman hämmennystä, mutta niistäkin sai hyödyllistä tietoa irti, kunhan vältteli itselleen tarpeetonta asiaa kuten netissä tehtävää kurssi-ilmottautumista (vaihtarit hoitavat sen palauttamalla haluamansa kurssit paperilla).

Tarvittavat todistukset ja muut paperit oli etukäteisohjeissa hyvin ilmoitettu ja yllätyksiä ei niiden suhteen tullut. Passikuvia kunhan muistaa ottaa mukaan, niin muuten pärjää aika hyvin jo passin ja vaihtoonhyväksymistodistuksen avulla.

Terveydenhuoltoa en onneksi itse tarvinnut vaihdon aikana ollenkaan, mutta yksi yleinen yliopiston terveystarkastus oli, johon kaikkien piti osallistua. Siellä oli kaikki mielenterveyslomakkeista verikokeisiin ja röntgenkuviin asti. Kunhan matkavakuutus ja Japanin pakollinen terveysvakuutus ovat kunnossa, niin ongelmia ei pitäisi tulla sairaaloiden kanssa sairaustapauksissakaan.

Asuminen ja eläminen

Hain kesällä ennen vaihtoa kolmeen yliopiston asuntolaan, joista pääsin kolmanteen vaihtoehtooni. Kyseessä oli halpa ja vanha ja kaukana kampukseltani oleva asuntola. Vuokra oli yhteensä reilu 100 euroa kuussa laskien mukaan veden, sähkön ja kaasun. Lisäksi piti ostaa metrolippu pitkän matkan takia, joka oli noin 50 euroa kuussa. Ruokaan ja muihin ostoksiin pyrin käyttämään maksimissaan 20 euroa päivässä, mikä riitti todella hyvin, vaikka söin illallisen usein ulkona yliopiston lähellä. Lounasta sai koulun ruokaloissa noin viidellä eurolla päivässä. Kuussa kaikkineen rahaa kului yhteensä elämiseen noin 700 euroa sisältäen ruoat, asumiset ja matkat, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt tarvittaessa.

Asuntolani oli kuin tavallinen kerrostalo, mutta kaikki asukkaat olivat ulkomaalaisia opiskelijoita, tutkijoita tai professoreita. Ylemmissä kerroksissa asui myös paljon pariskuntia sekä lapsiperheitä. Koska asuntola oli kuin tavallinen kerrostalo, muihin asukkaisiin ei tullut pahemmin tutustuttua muuten kuin satunnaisesti törmäämällä käytävillä. Huoneessa oli oma vessa, suihku ja keittiö sekä sänky, pöytä ja kaapit. Lakanat ja peitot sai vuokrattua asuntolalta, mutta hintataso oli samaa puoleksi vuodeksi kuin ostamalla omat. Vuokraaminen lähinnä säästi vaivaa, kun ei ensimmäisenä päivänä tarvitse lähteä lakanaostoksille, vaan kaikki on huoneessa valmiina. Lautaset yms ruokailuvälineet täytyi kuitenkin kaikki ostaa itse, mutta halvalla ostaessa ei niihinkään paria kymmentä euroa enempää kulunut.

Asuntolassa ei muuten ollut asumisen kanssa ongelmia, mutta talvella iso ikkuna ja sen vuotavat reunat laskivat huoneen lämpötilan hyvin alas. Huoneessa oli sähkökäyttöinen ilmastointilämmitys, mutta sitä käytin vain hereillä ollessani. Kun ilmat kylmenivät, täytyi minun ostaa eristeteippiä ikkunan reunoihin, minkä ansiosta sain pidettyä sisälämpötilat siedettävissä lukemissa.

Opiskelu ja opetus

Opintojen valinta täytyi tehdä itse ja omalla vastuulla. Niihin tarvitsee oman valvovan professorin hyväksynnän, mutta itse sain täysin vapaasti valita omat kurssini. Suurinta huomiota täytyi kiinnittää vain Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin eli viisi kurssia per lukukausi Tokion yliopistolle. Kurssien opintopistemäärillä ei ollut väliä.

Ainakin fysiikan laitoksella kurssit vaihtuivat (lähes) kaikki vuosittain, joten edellisen vuoden kurssit ja Helsingin yliopistolle hakemusvaiheessa palautettu kurssilomake eivät auttaneet. Vasta keväällä ja kesällä ennen vaihtoa sain katsottua oikeat kurssit. Lopullisen valinnan tein vasta Japanissa kyselemällä tietoja miettimistäni kursseista valvovalta professoriltani.

Kurssit olivat hyvin helppoja käydä verrattuna Helsingin yliopiston fysiikan kursseihin. Lähes kaikilla kursseilla oli läsnäolopakko, mutta kotona tehtäviä läksyjä ei ollut ja loppukoetta ei ollut millään valitsemistani kursseista. Kurssien arvosanat määräytyivät vain paikallaolojen sekä parin palautettavan lyhyehkön esseen perusteella. Kursseista tunsin pääseväni hyvinkin helpolla ja pienellä vaivalla. Tähän vaikutti myös, että pystyin valitsemaan pieniä ja helppoja kursseja, koska opintopistemäärällä ei ollut merkitystä.

Vaikka kursseja oli vain muutama ja ne olivat helppoja, yliopistolla tuli silti vietettyä suurin osa viikosta. Ajasta lähes kaikki kului tutkimusryhmän parissa. Kuuluminen johonkin tutkimusryhmään on pakollista ja tämän ryhmän johtava professori on oma valvova professori. Koska ryhmän parissa tulee vietettyä kaikki päivät tehden tutkimusta, on sopivan ja kiinnostavan ryhmän valinta tärkeää. Tämä on etenkin fysiikan laitoksella, en tiedä, miten muualla menetellään. Yliopistossa lähes kaikki kaverit syntyivätkin omasta tutkimusryhmästä, kun kaikki aika vietettiin heidän kanssaan jutellen ja työskennellen. Tutkimus oli kiinnostavaa, joten paikallaoleminen ei haitannut. Vaihtarina oli kuitenkin melko vapaata gradua/väikkäriä kirjoittaviin verrattuna, joten omia vapaapäiviäkin sai ainakin omassa ryhmässäni luotua. Tiukemmat professorit tai muuten vaan täysin Tokion elämäntyyliin haluavat voivat kyllä viettää kaiken ajan viikonloppuja myöten ryhmänsä kanssa. Itse olin paikalla suurimman osan arkipäivistä, mutta niinäkin päivinä yliopistolla tuli oltua aamukymmenestä iltakymmeneen.

Hyödyllistä tietoa

Itse olin ollut jo lukiossa vuoden vaihdossa Japanissa ja osasin japaniakin jo hyvin ennen tätä vaihtoa, joten sopeutuminen hoitui todella helposti. Suurin pelkoni oli yksin ruoan laitto, kun paikallisten kauppojen ruokia ei tunne ollenkaan. Tämäkin hoitui kuitenkin melko helposti ja muutamassa viikossa kauppaan ehti tottua hyvin. Tokion yliopistoon on melko korkea Japanin kielen vaatimus etenkin Helsingin yliopiston osalta, joten kielen osalta ei luulisi kenellekään suuria ongelmia koituvan.

Kännykkään netin saaminen mahdollisimman nopeasti on monelle oletettavasti tärkeää. Tässä on ongelmana usein, että virallisen liittymän saamiseen tarvitsee japanilaisen luottokortin, ostaa liittymän sitten mistä tahansa. Itselläni oli onneksi yksi japanilainen ystävä Tokiossa, minkä avulla sain maksettua käteisellä ystävälleni kännykän netti-sim-kortin. Lisäksi on myös tarjolla viikoista muutamiin kuukausiin olevia prepaid-netti-simejä, mutta niiden hintataso on selvästi korkeampi puoleksikin vuodeksi. Yliopistolla sekä asuntolalla oli ilmainen WLAN, mutta muuten liikenteessä on melko vähän langattomia nettejä, joten netin hommaaminen kännykkään kannattaa selvittää jo ennen lähtöä Suomesta.

Hokkaidon yliopisto, lukuvuonna 2015-2016

Aasian tutkimuksen opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymistiedon Hokkaidon yliopistosta syyskuussa alkaviin opintoihin huhtikuussa. Hakemusten palauttaminen viisumia ja asuntolaa varten alkoi heinäkuussa sähköpostin välityksellä. Kommunikointi yliopiston päästä oli nopeaa ja järjestelmällistä sekä ohjeistus erittäin riittävää. Koska vaihto-ohjelmani (JLCSP -ohjelma) on tarkoitettu japanin pääaineopiskelijoille, kaikki kommunikointi hoidettiin pääasiassa japaniksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopisto määräsi jokaiselle vaihto-oppilaalle oman tuutorin, jonka tarkoitus oli opastaa vaihto-opiskelijaa kohdemaan byrokratiassa ja varmistaa, että jokainen tarpeellinen virastoasia tuli suoritettua. Tuutori ei välttämättä ole japanilainen. Oma tuutorini oli kiinalainen, joka osasi sujuvasti englantia, mutta jonka japani oli vaatimattomampaa kuin omani. Tämä oli lievä pettymys, sillä kaikki toimenpiteet hoituivat virastoissa japaniksi eikä näin oman kielitaitoni tullessa vastaan ollut ketään, jolta olisin voinut hakea apua. Kielikompurointia lukuun ottamatta tuutorini hoiti kaikki asiat niin mallikkaasti, ettei minun pitänyt muuta tehdä kuin seurata häntä virastosta toiseen. Virastokierrokseen kuului mm. japanilaisen pankkitilin avaaminen, rekisteröityminen paikalliseen virastoon (区役所), kansallisen sairasvakuutukseen rekisteröityminen sekä ilmoittautuminen yliopistolle. Tuutorin avustuksen ollessa riittämätön kannattaa ystävystyä muiden vaihtareiden kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Alkubyrokratiasta ei kuitenkaan tarvitse ottaa turhaa stressiä, sillä yliopistolla oli ainakin omana vuonnani step by step -ohjeet saapuville opiskelijoille.

Puhelinliittymän avaaminen voi olla haastavaa, sillä monet operaattorit tarjoavat nykyään kytkykauppoja, jossa on ostettava uusi puhelin sekä sitouduttava liittymään ainakin vuodeksi. Liittymän sulkemisesta vuoden sisällä seuraa rangaistusmaksu. Moni vaihto-opiskelija päättikin jättää liittymän avaamatta ja sen sijaan osti paikallisissa tavarataloissa myytävän prepaid-data-kortin, jolla pystyi käyttämään (joskus hidasta) internetiä puhelimessa.

Asuminen

Oman rauhan ja Sapporon Helsinkiä edullisemman hintatason vuoksi päätin hakea omaa asuntoa. Asunto löytyi helposti ottamalla yhteyttä opiskelijakuntaan (Seikyou, 生協 englanniksi CO-OP) josta minut ohjattiin opiskelijoille tarkoitetulle asuntoesittäjille. Sain aivan yliopistokampuksen vierestä pienen, kalustetun yksiön. Asunnon varaaminen hoitui sähköpostitse, vaikkakin saapumisen jälkeen oli luvassa vielä paljon täytettäviä lomakkeita, muun muassa kotivakuutuksen hakeminen. Tämän lisäksi muuttamiseen vaadittiin vähintään vuoden vuokrasopimus (sain neuvoteltua tämän 2 viikkoa lyhemmäksi) sekä yhden kuukauden takuuvuokra. Japanissa kovin yleistä palkkiorahaa ei vaadittu. Normaalisti asunnon vuokraajan olisi pitänyt saapua Japaniin vajaa kaksi viikkoa etukäteen vakuutuksen yms. hoitamisen vuoksi, mutta sain sovittua asian niin että pääsin muuttamaan asuntoon heti seuraavana päivänä saapumisestani. Vaikka Japanissa seurataankin tiukasti sääntöjä, kannattaa aina yritellä neuvotella asiasta.

Ainakin omana vaihtovuotenani vain JLCSP-ohjelman saivat hakea omaa asuntoa. HUSTEP-linjan opiskelijoiden kannattaa varmistaa asia etukäteen yliopistolta.

Elinkustannukset

JLCPS-ohjelman stipendiehdot eroavat HUSTEP-linjasta ja lopulta en saanut vaihtoni ajaksi minkäänlaista stipendiä. Pärjäsin kuitenkin hyvin rahoittamalla elämiseni säästöillä, liikkuvuusapurahalla, opintotuella, osa-aikatöillä, vanhempieni avustuksella sekä pienellä määrällä opintolainaa. Varsinkin töiden saamiseksi verkostoituminen ja nimenomaan paikallisiin ihmisiin tutustuminen on tärkeää. Sain osa-aikatyöni vaivattomasti tuttuni kautta ja avustaessani paikallisessa Suomi-seurassa minua pyydettiin moneen projektiin mukaan, minkä koen olleen erittäin tärkeää kielitaitoni kehittymiselle sekä työkokemusten puolesta. Tapasin myös ihmisiä, joihin voin olla yhteydessä vaihtoni päätyttyä töiden merkeissä.

Syöminen ulkona on edullista ja myös yliopiston kampuksen ruokalat ovat erittäin opiskelijaystävällisiä. Japanissa vihannekset ja hedelmät ovat paljon Suomea kalliimmat, mutta vihannestoreilta saattaa löytää kauden vihanneksia edullisin tarjouksin.

Opiskelu ja opiskelijaelämä

Tutustuessani paikallisiin jätin ehkä satunnaisia tapauksia lukuun ottamatta tietoisesti väliin monet vaihto-oppilastapahtumat. Olin päättänyt vaihto-opiskelun Japanissa olevan ensisijaisesti kieliharjoittelua ja verkostoitumista varten, joten halusin välttää vaihto-opiskelijapiireihin jumittumiseen. Tämän lisäksi yllätyin kovin muiden vaihto-oppilaiden nuoruudesta. Suurin osa vaihto-opiskelijoista oli aasialaisia ja monet heistä olivat minua jopa 5 vuotta nuorempia. Olin itse vaihtoon lähtiessä 24.

Japanilainen yliopisto-opiskelu eroaa suomalaisesta lähinnä koulumaisuudellaan. Ajoissa olemista, aikataulussa pysymistä, ryhmätöitä ja läsnäoloa painotetaan huomattavasti enemmän kuin mihin olin tottunut. Varsinkin syyslukukaudella tämä aiheutti itselleni ahdistusta, koska tunsin, että minua kohdeltiin kuin lasta. Vaatimustaso kursseilla vaikutti myös aluksi hurjalta, mutta saatuani syyslukukauden arvosanat kävikin ilmi, että arvostelu on kovin löysää. Useat kurssit olivat kuitenkin muutamaa hutia lukuun ottamatta laadukkaita ja koin oppivani paljon japanilaisesta yhteiskunnasta ja japanin kielestä. JLCSP- ja HUSTEP-linjan kurssitarjonta on aikalailla samanlainen, mutta JLCSP-linjan opiskelijoille tarjotaan muutama japanin kieleen liittyvä kurssi japaniksi, joille linjan ulkopuoliset eivät voi osallistua. Nämä kurssit tukivat paljon japanin opiskelua.

Opiskeluohjelmaani sisälsi lähinnä japanin kursseja, juuri mainitsemani JLSCP-ohjelman kursseja sekä vapaaehtoisia englanninkielisiä luentoja. Otathan huomioon, että kv-toimiston vaatimukset kurssisuoritusten määrästä ovat korkeammat kuin mitä oma paikallinen vaihto-ohjelmasi saattaa vaatia. Kertaa siis hyvissä ajoin laatimasi opintosuunnitelma ja varmista kurssien riittävyys liikkumisapurahan saamiselle sekä Kelan opintotuelle.

Muuta hyödyllistä tietoa

Sapporo elinympäristönä ei ole suomalaiselle eksoottinen, mutta kooltaan se on loistava pyöräilylle. Talvi on huomattavasti lumisempi kuin Helsingissä ja kaasulämmityksen kalleuden takia kannattaa vaihtoon varautua riittävillä talvivaatteilla. Matkustelin vapaa-ajalla paljon, mutta varsinkin Hokkaidon mahtavat luontonähtävyydet vaativat usein autoa, joten ajokortti tai ajokortillinen ystävä on välttämätön.