Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija
Opiskelen kestävyystieteitä, ja päätin lähteä vaihto-opiskelemaan maisteriopintojeni toisena vuotena, kun alkuperäinen kandivaiheen vaihtoni peruuntui koronapandemian vuoksi. Vaikka toisinaan kuulee ihmisten miettivän, onko maisterivaiheessa enää aikaa tai järkeä lähteä vaihtoon, niin mielestäni vaihtoon kannattaa aina mennä, jos siihen löytyy vähänkin kiinnostusta, jaksamista ja taloudellisia resursseja. Halusin vielä ennen valmistumista vahvistaa kielitaitoani espanjan (paikalliset ainakin Kataloniassa viittaavat espanjan kieleen castellano-nimityksellä kielipoliittista syistä, mutta tässä tekstissä käytän kielestä espanja-nimitystä selvyyden vuoksi) osalta, ja valitsin siksi lähteä Universidad de Barcelonaan (UB) tiedekuntien välisellä vaihtosopimuksella. Vaikka alueen virallinen kieli on katalaani, on siellä paljon mahdollisuuksia opiskella espanjaksi.
Ensimmäisten viikkojen tunnelmat
Saavuin Barcelonaan syyskuussa muutamaa päivää ennen tiedekunnan vaihto-opiskelijoilleen järjestämää tervetulotilaisuutta. Ensimmäiset päivät menivät yli 30 asteen helteeseen totutteluun – kivinen kaupunki hohkasi lämpöä ja elämää. Tämä näkyi myös tervetulotilaisuudessa: hikoilevat vaihto-opiskelijat otettiin lämpimästi vastaan, ja yleisten infojen ja Erasmus-toiminnan esittelyjen jälkeen tiedekunnan kansainvälinen toimisto tarjoili meille naposteltavaa paikalliseen tyyliin: pica-pica-tarjoilu tarkoitti sipsiä ja koreittain olutta kampuksen pihassa.
Ensimmäisten viikkojen aikana keskityin erityisesti asunnon etsimiseen. Airbnb:n kyseenalaisuudesta huolimatta hankin sen kautta (varsin kalliin) huoneen kimppakämpästä vaihtoni ensimmäiseksi kuukaudeksi. En ollut halunnut hankkia pitkäaikaisempaa asuntoa etukäteen Suomesta käsin monestakin syystä. Asuntohuijaukset Barcelonassa (kuten muissakin suurkaupungeissa) ovat hyvin yleisiä, ja halusin olla varma asunnon olemassaolosta ja kunnosta ennen vuokrasopimuksen tekemistä. Kuulinkin muutamasta vaihto-opiskelijasta, jotka olivat tulleet huijatuiksi ja joutuivat asumaan hostelleissa useita viikkoja, kun eivät saaneetkaan heille luvattuja vuokrahuoneita. Kaupungissa valmiiksi asuminen auttoi myös hahmottamaan paremmin, mistä kannattaa yrittää saada asunto. Lisäksi asuntomarkkinat Barcelonassa ovat hyvin vilkkaat, ja vapaita asuntoja ilmoitetaan tyypillisesti vain paria viikkoa ennen niiden vapautumista. Siksi asuntoa monta kuukautta etukäteen etsiessä löytyy lähinnä kalliita ulkomaisille opiskelijoille suunnattuja asuntoloita. Löysin lopulta suhteellisen nopeasti kimppakämpän paikallistenkin käyttämältä Badi-sivustolta. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä pääsin vahvistamaan espanjaani kahden venezuelalaisen kämppiksen kanssa.
Toinen ensimmäisten viikkojen haaste tuli hieman yllätyksenä, sillä kaupunkiin saavuttuani sain kuulla, etten ollutkaan mahtunut suurimmalle osalle niistä kursseista, joille olin keväällä ilmoittautunut. Paikalliset opiskelijat ovat ilmoittautumisissa (ymmärrettävästi) etusijalla, ja kaikista kiinnostavimmat esim. luonnonpuistovierailuja sisältävät kurssit olivat täynnä. Myöskin kaikki osaamisprofiiliini sopivimmat ympäristötieteitä soveltavat kurssit olivat täynnä (enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan esim. mikrobiologiaa nollaosaamisellani…), joten päädyin opiskelemaan meribiologiaa, mertensuojelua ja suojelubiologiaa omassa tiedekunnassani, ja lisäksi löysin historian ja maantieteen tiedekunnasta kiinnostavia ympäristöhallinnon kursseja.
Lukukauden aikana on opiskeltava vähintään 20 opintopisteen edestä, ja suoritettavista opintopisteistä 51 % pitää olla omasta tiedekunnasta. Eri maisteriohjelmien ja tiedekuntien päällekkäiset ja toisiinsa sopimattomat aikataulut hankaloittivat kiireellistä suunnittelua entisestään, ja koska maisteriopiskelijoiden lukukausi ei ollut varsinaisesti vielä alkanut, vastailtiin viesteihini monen päivän viiveellä. Uusien kurssivalintojen vahvistamisessa kesti UB:n osalta hyvin kauan, ja osa kursseista ehti alkaa ennen kuin olin saanut vahvistuksen mahtumisestani. Turhauttavinta oli, kun olin toiveikkaana mennyt suojelubiologian kurssille ja saanut ymmärtää opettajalta, että kurssille varmasti mahtuisi. Seuraavalla viikolla, kolmen luennon jälkeen, sain kuitenkin viestin maisteriohjelman johtajalta, että kurssi on täynnä. Jotakin opiskelukulttuurista kertoo kuitenkin se, että kertoessani epäselvyydestä ja opettajan lupailuista sain luvan jatkaa kurssilla.
Kieli
Suurin osa kandikursseista opetetaan UB:ssa katalaaniksi, ja vaikka olisin halunnut opiskella paikallista kieltä, päätin aivokapasiteettia säästääkseni priorisoida espanjankieliset kurssit, joita suuri osa maisterikursseista onneksi olikin. Kuitenkin joillakin kursseilla ilmoitettiin olevan opetusta myös katalaaniksi. Tämä oli hieman haastava lisä, sillä espanjaa osaavalle katalaani on arkikontekstissa ehkä jollain tasolla ymmärrettävää, mutta yliopisto-opetuksessa ainakin omasta mielestäni hyvin vaikeaa. Kannattaa siis huomioida, että katalaani on oma kielensä, ei espanjan murre. Opettajat olivat varsin armollisia vaihto-opiskelijoille, ja joillakin kursseilla oli opettajasta riippuen mahdollisuus tehdä kurssisuorituksia myös englanniksi.
Opiskelukulttuuri
Opiskelukulttuuri UB:ssa eroaa suomalaisista yliopistoista monella tavalla. Opiskelu on tietyllä tavalla varsin koulumaista ja perustuu ensisijaisesti luento-opetukselle, jota on viikossa hyvin paljon. Päivässä saattaa helposti olla kolmekin eri luentoa peräkkäin, ja yleensä luentoja on joka päivä. Luennot kestävät kaksi tuntia, ja suurimman osan ajasta opettajat ovat yksin äänessä powerpoint-esityksiään selostaen. Luentojen välillä ei pidetä virallisia taukoja, ja joskus opiskelijat saattavat istua monta luentoa putkeen ilman kunnollisia taukoja. Itselleni tämä järjestely ei sopinut ollenkaan, ja olinkin ensimmäisen luennon jälkeen usein niin väsynyt, että seuraavan/seuraavien luentojen seuraaminen ilman taukoa teki tiukkaa. Lisäksi maisterikurssit UB:ssa järjestetään iltapainotteisesti: luentoni sijoittuivat tyypillisesti kello kolmen ja seitsemän väliin. Onnistuin välttämään iltayhdeksään kestävät kurssit, mutta niitä oli kyllä runsaasti tarjolla.
Vastapainoksi huomattavalle luentoistumiselle kursseihin sisältyi oli melko paljon hauskoja päiväretkiä. Kävin esimerkiksi Barcelonan jätteidenkäsittelylaitoksella, Costa Bravalla sijaitsevalla merensuojelualueella sekä erinomaista paikallishallintoa edustavassa Cervellon pikkukylässä Barcelonan kyljessä. Joillakin kursseilla meitä oli vain kuusi opiskelijaa, mikä mahdollisti rennot ja tuttavalliset välit opettajiin (eräs heistä tarjosi meille aamupalat ja iltapäiväoluet eräällä kaupunkiretkellä), ja joillakin suuremmilla kursseilla opettajat pysyttelivät tarkoituksellisen etäisinä ja heitä tuli puhutella teititellen.
Kurssisuoritukset
Suurin osa kurssisuorituksistani oli erilaisia ryhmätöitä ja -esityksiä. Tenttejä oli vain yksi, ja sekin oli pieni monivalintakoe varsinaisten kurssitöiden rinnalla. Itseopiskelua on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, mutta luentoja sen sijaan enemmän. Joillakin kursseilla luentoja saattoi olla kolmekin kertaa viikossa, mutta itsenäistä lukemista ja kirjoittamista hyvin vähän. Joillakin kursseilla oli 80 % läsnäolovelvoite, mutta joillakin sitä ei vaadittu. Mielestäni kurssien vaativuus ei ollut yhtä korkea kuin Suomessa, mutta sekin riippunee varmasti opettajasta ja oppiaineesta.
Lukukauden kesto ja lomat
UB:n nettisivut olivat vaihtopaikkaa hakiessani osittain hyvin vanhentuneet, ja tuorein tieto lukuvuoden kestosta oli vuodelta 2019. Minulle selvisi vasta paikan saatuani, että lukukausi kestää syys-lokakuusta (kandeilla alkaa syyskuussa, maistereilla lokakuussa) tammikuun lopulle niin, että luennot pidetään joululomaan asti, ja mahdolliset tentit järjestetään tammikuun aikana. Lukukautta rytmittävät erilaiset juhlapyhät, joille jokaiselle tuntuu olevan oma värikäs ja äänekäs juhlaperinteensä.
Paluu Suomeen
Palasin vaihdosta hieman etuajassa, sillä minulla alkoi graduprojekti tutkimusryhmässä tammikuussa. Puristin kaikki opinnot syksyn aikana kasaan, mikä oli hieman raskasta. Sain kuitenkin kaiken hoidettua ja paikalliset vaihtokoordinaattorit olivat hyvin ymmärtäväisiä lähdön syystä. Suomeen palattuani sain odotella opintosuoritusotetta usean kuukauden, sillä eriaikaisten lukukausien vuoksi suoritusten kirjaaminen venyi UB:ssa helmi-maaliskuulle. Hoidettavat asiat ovat hoituneet hieman viiveellä, ja monesti sähköposteja on saanut lähettää useamman, jotta saa vastauksen. En kokenut mitään suurempaa kulttuurishokkia palatessani, joskin ikävöin Barcelonan aurinkoa ja ympärivuotisesti vehreää kasvillisuutta (ja vaihdossa saamiani ihania ystäviä ja kavereita!).
Mitä vaihtoyliopistoon hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäni huomioida
- Syyslukukausi menee tammikuun kohdalla päällekkäin HY:n kolmannen periodin kanssa.
- UB tarjoaa melko vähän kursseja englanniksi, joten kannattaa osata espanjaa.
- UB:n hallinto on aika hidas ja prosessit monesti epämääräisiä, joten ajoittainen turhautuminen kuuluu asiaan. Kaikki kuitenkin järjestyy aina lopulta, jos jaksaa olla sinnikäs.
- Opetuksen taso ei välttämättä vastaa täysin HY:n tasoa (joskin osa opettajistani oli loistavia niin pedagogisesti kuin akateemisesti) – kannattaa siis priorisoida kokonaiskokemus kurssisisältöjen edelle.
- Barcelona on värikäs kaupunki, jossa asuu iloisia, äänekkäitä ja lämpimiä ihmisiä. Tekemisestä ei ole koskaan pulaa, sillä aina jollakin kadulla on markkinat tai juhlat.