Vaihtoni Kiotossa, Japanissa toteutui kaikkia odotuksiani vastaan, sillä hakiessani vaihtoon Japani oli edelleen koronan jäljiltä suljettuna jopa opiskelijoille. Kevään mittaan maa kuitenkin aukesi ja uskomatonta kyllä, vajaata kahta viikkoa ennen lähtöä tepastelin ulos Japanin suurlähetystöstä kädessäni viisumilla varustettu passi.
Saapuminen Japaniin sujui mukavasti. Sain huoneen yliopiston kansainvälisestä asuntolasta, jonne saavuin yhden ystävän luona vietetyn yön jälkeen. Ensimmäiset viikot kuluivat asuntolaelämään totutellessa. Tutustuin heti ensimmäisinä päivinä asuntolassa muutamaan ihanaan ihmiseen, jotka pysyivät mukanani koko vaihdon ajan. Koulun alkuun oli saapumispäivästäni vielä kaksi viikkoa, jotka käytimme uusien ystävieni kanssa Kiotossa turistia leikkimiseen. Osittain alku sujui hyvin varmasti myös kielitaitoni ansiosta: puhuin japania jo valmiiksi, eli kielimuuri ei menoa hidastanut. Byrokratiaa Japaniin muuttaessa on paljon, mutta siihen sai onneksi apua asuntolan henkilökunnalta.
Arki Japanissa sujui mukavasti. Asuntola sijaitsi yliopiston läheisyydessä, mutta ei kuitenkaan ihan kampuksella. Kävellen pääsi perille oikein mukavasti, ja kävinkin vaihdon ajan kampuksella lähes joka päivä. Japanissa opetuksessa tulee aina olla läsnä, joten kampusarki kuului elämääni vahvasti. Ritsumeikanin Kinugasa-kampus oli oikein viihtyisä, ja siellä olikin mukava viettää aikaa. Opintojen lisäksi aikaa kului yliopistoni street-tanssiklubin treeneissä ja Kiotoa sekä sen lähimaastoja tutkiskellessa. Kansai on alueena täynnä erilaisia mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee helposti ja suhteellisen halvalla paikallisia lähijunia käyttäen.
Kursseja minulla oli vaihtoni aikana 9, jotka jatkuivat koko lukukauden ajan. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, mutta työmäärä oli yllättävän kevyt. Tähän vaikutti kuitenkin varmasti kurssivalintani: kävin esimerkiksi kolme Japanin kulttuuriin keskittyvää vaihtareille suunnattua kurssia, joilla ei ollut palautuksia tai loppukokeita oikeastaan ollenkaan. Lisäksi kielikurssieni taso oli juuri minulle sopiva etukäteen tehdyn tasokokeen ansiosta. Ne tarjosivat sopivasti haastetta olematta kuitenkaan liian kuormittavia. Kursseilla oli lähtökohtaisesti kokeita sekä lukukauden puolessa välissä että lopussa. Pitkin kursseja oli myös viikottaisia palautuksia ja ihan perinteisiä läksyjä. Ritsumeikanissa opetuksessa on läsnäolopakko ja muutenkin opetuskulttuuri muistutti minua enemmän lukion kuin Helsingin yliopiston opetuskulttuuria. Samankaltaista ”akateemista vapautta” ei oikein ole. Se kuitenkin sopi itselleni oikein hyvin, sillä sain siitä mukavaa rakennetta elämääni ja viikkoihini.
Asuin koko vaihtoni ajan yliopiston asuntolassa, jossa asui vain kansainvälisiä opiskelijoita. Heistä tulikin itselleni vaihdon ajaksi tuki ja turva silloin, kun paikallinen kulttuuri riipi välillä hieman hermoja ja kaipasin länsimaalaisia tapoja toimia. Asuntolassa pärjäsi hyvin myös pelkällä englannilla, mutta itse hoidin asiani pääosin japaniksi. Asuntola oli uusi ja oman pienen huoneen lisäksi käytössä oli yhteiset suihkutilat, keittiö ja olohuone. Aluksi tämä hieman jännitti yksin asumiseen tottuneena, mutta lopulta arki sujui todella hyvin. Suihkuja oli aina vapaana tarvittaessa ja keittiössä sai kokattua jouluna porkkanalaatikkoa.
Lukukausi kesti syyskuun loppupuolelta tammikuun lopulle. Uudenvuoden aikaan lukukauden päätteeksi lomaa oli noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen tammikuussa jäljelle jäi lähinnä loppuesitelmien ja kokeiden täyttämää aikaa. Japanissa on myös yksittäisiä vapaapäiviä erilaisten kalenterijuhlien takia, mutta itse en näistä päässyt hyötymään: Ritsumeikan järjestää yksityisenä yliopistona opetusta myös noina päivinä. Poikkeuksena tästä oli Seijin no Hi, jolloin kaikki 20 vuotta täyttävät juhlivat täysi-ikäistymistä. Opetusta olisi periaatteessa voinut olla myös lauantaisin, mutta itse en valinnut kursseja, joiden opetus olisi lauantaille osunut. Myös korvaavaa opetusta saatettiin järjestää lauantaisin.
Vaihdon aikana minut yllätti vaihtarikulttuuri. Olin aiemmin lukiovaihdossa Tokiossa, jossa vietin aikaa lähinnä paikallisten kanssa. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin päinvastainen, ja aikaa kului enemmän vaihtariyhteisössä. Se yllätti minut positiivisesti, sillä olin hieman skeptinen siitä, tuntuisiko Japanissa ajan viettäminen pääasiassa ulkomaalaisten kanssa oudolta. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä muiden vaihtareiden kanssa pääsi purkamaan ajatuksia ja hyviä sekä huonoja hetkiä tavalla, jota paikalliset tutut eivät olisi voineetkaan ymmärtää.
Jos haluat hakea Ritsumeikaniin, kannattaa huomioida juuri opetuskulttuurin erot Suomeen. Opiskelu on paljon enemmän koulunkäyntimäistä, mikä voi tulla vapauteen tottuneelle suomalaisopiskelijalle yllätyksenä ja ärsyttää. Kannattaa siis suhtautua opintoihin Japanissa jo alusta asti sillä asenteella, että kyseessä on siirtymä hieman erilaiseen opiskelukulttuuriin.
Paluu Suomeen sujui itselläni todella kivuttomasti. Opintojen päätyttyä piti hoitaa taas jonkin verran paperihommia (jotka Japanissa tosiaan ovat edelleen fyysisiä paperihommia!), ja viimeiset viikot vietin lähinnä kavereiden kanssa hengaillen ja nähtävyyksiä tarkastellen. Suomessa odotti uuden harjoittelujakson alku sekä kiireinen kalenteroitu elämä, joten aikaa haikailla takaisin Japaniin ei ole pahemmin ollut. Vaihto oli myös juuri sopivan mittainen – 5 kuukautta sujui hujauksessa, ja kotiin paluu tuntui juuri oikealta helmikuun alussa.
Hei kaikille vaihtoon lähtemistä pohdiskeleville! Olen kolmannen vuoden valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija, joka teki reilu vuosi sitten yhden elämänsä parhaista päätöksistä ja hyppäsi tuntemattomaan, nimittäin kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi vaihtoon Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin. Lopputuloksena oli seikkailu täynnä taianomaisia – ja vähän tavallisempiakin – hetkiä!
Sinä päivänä
Pölähdin Skotlannin maaperälle sattumalta historiallisella hetkellä. Syyskuun 8. päivän ensimmäisinä tunteina astuin Edinburghin myöhäiskesän yöhön, ja samana iltapäivänä korviini kantautui tieto kuningatar Elisabet II:n kuolemasta. Vaihtoni alkoi hämmentyneen dramaattisissa tunnelmissa keskellä haikeaa hiljaisuutta ja massiivisia tiesulkuja. Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä päädyin ex tempore kymmenien tuhansien ihmisten kanssa jonottamaan St Gilesin katedraaliin, jonne kuningattaren arkku tuotiin Balmoralin linnasta. Viiden tunnin odotukseni oli verrattain lyhyt, sillä jotkut seisoivat jonossa yön yli. Totesin pian, että tämän peribrittiläisempää asiaa tulen tuskin koskaan elämässäni tekemään.
Ihmisiä jonottamassa St Gilesin katedraaliin kunnioittamaan edesmenneen kuningatar Elisabet II:n muistoa illan pimennyttyä 12. syyskuuta 2022.
Alku aina hankalaa…
…niin myös ainakin omassa vaihdossani. Monilta vaikeuksilta voi kuitenkin välttyä huolellisella ja ajoissa hoidetulla valmistautumisella. Omalla kohdallani esimerkiksi asunnon metsästyksestä kehkeytyi vähän liiankin jännittävä prosessi. Edinburghissa oli pulaa asunnoista, eikä EU:n alueelta tuleville vaihto-opiskelijoille taattu Edinburghin yliopiston asuntoloista asuntoa, mutta sitä kehotettiin silti kaiken varalta hakemaan. Asuntohakemuksen pystyi jättämään vasta, kun oli saanut vaihtopaikan yliopistolta, ja hakemusta täyttäessäni kävikin ilmi, että yliopistolla oli vaihtosyksynäni poikkeuksellisen hyvä asuntotilanne. Viikkoa ennen lähtöäni Edinburghiin sain kuitenkin tietää, ettei yliopistolla ollutkaan tarjota minulle asuntoa, vaikka vielä heinäkuun lopussa minulle oli kerrottu asunnon saamisen olevan erittäin todennäköistä. Huonoja uutisia seurasi vuorokauden ajan paniikinomaista vuokrailmoituksiin vastailemista ja yliopiston asuntoloiden nettisivujen chat-palveluun valittamista, minkä jälkeen sain yllättäen yliopistolta asuntotarjouksen. Myöhemmin kävi ilmi, että ne vaihtarit, jotka olivat jättäneet hakemuksensa aiemmin (tai joissain tapauksissa soittaneet yliopiston työntekijöille kolme kertaa päivässä), olivat saaneet asunnon. Mitä tästä opin? Hakemus vaihtokohteeseen kannattaa jättää niin pian kuin mahdollista! Ensimmäiset kolme yötä asunnossani nukuin ilman tyynyä ja peittoa, sillä etukäteen tilaamani tavarat olivat eksyneet matkan varrella. Onneksi syyskuun puolivälissä oli vielä lämmin kesäsää ja sain korvaavan tilauksen maksutta. Soluasuntoni osoittautui viihtyisäksi ja kolme kämppistäni todella mukaviksi. Huoneeni pienuus ei haitannut, sillä suurimman osan valveillaoloajastani vietin kampuksella, tapahtumissa sekä Edinburghia ja Skotlantia kierrellen.
Asunnon löytämisen lisäksi erityistä päänvaivaa monille vaihtareille aiheutti kurssi-ilmoittautuminen. Edinburghin yliopistolla on pitkä lista aloista, joiden kurssit ovat erittäin suosittuja, joten jos haaveilee niille pääsystä, kannattaa takataskussa olla runsaasti varavaihtoehtoja. Kurssivalinnoissa etusijalla ovat tutkinto-opiskelijat ja heidän jälkeensä alakohtaisella vaihtosopimuksella tulevat vaihtarit. Koska oma sopimukseni oli yliopistonlaajuinen ja minua kiinnostaneet kurssit lukeutuivat erittäin suosittuihin, jouduin päivystämään kesällä sähköpostin ääressä odottaessani kyseisten kurssien ilmoittautumisen aukeamista kaikille vaihtareille. Ilmoittautumisessa piti olla vikkelä, sillä nopeat söivät hitaat. Jäljellä olleet kurssipaikat täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä, ja jos kurssivalintoihinsa halusi tehdä muutoksia, oli joka kerta täytettävä sama lomake uudelleen ja toivottava, että joku muu oli juuri hetkeä aiemmin perunut ilmoittautumisensa havitellulle kurssille. Mitään jonotuslistaa ei siis ollut käytössä. Kannattaa myös huomioida, että kolmannen ja neljännen vuoden kursseille osallistuvilta edellytetään C1-tason englannin kielen taitoa. Todistukseksi kielitaidosta kelpasivat ainoastaan kansainvälisesti hyväksyttyjen kielikokeiden tulokset, joten suoritin keväällä ennen vaihtoani IELTS-kokeen. Mahdollisten kielikokeiden aiheuttamiin lisäkustannuksiin kannattaa siis varautua etukäteen.
Lähtöorientaatiossa oli puhuttu siitä, millaisia sopeutumisen vaiheita vaihtoon tyypillisesti liittyy, ja olinkin pohtinut etukäteen paljon sitä, millainen sopeutumisen kehityskaari omalla kohdallani olisi. Vaihtoni ei startannut tavanomaisella alkuhuumalla vaan pikemminkin jonkinlaisella jännityksen ja ahdistuksen sekavalla yhdistelmällä. Asiaan vaikuttivat paitsi stressaavat lähtövalmistelut, alkubyrokratia ja täysin tuntemattomassa paikassa oleminen ilman tuttuja tukiverkkoja myös se, että vaihtoon lähtiessäni muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Minulle vaihdon ensimmäiset päivät olivatkin ne kaikista haastavimmat.
Urbaanin legendan – joita Edinburghissa muuten riittää – mukaan opiskelijoiden on kiivettävä sammuneen tulivuoren Arthur’s Seatin huipulle ennen lukuvuoden alkua, mikäli mielivät läpäistä kurssinsa. Kannattaa myös huomata, että kukkulalle on kiivettävä pariton määrä kertoja. Itse mokasin tämän kapuamalla ylös kahdesti, mutta läpi pääsin silti!
Opiskelusta
Alkukankeuksien jälkeen haltioituneisuus vaihdossa olemisesta otti minut toden teolla valtaansa. Siitä eteenpäin vuorottelivatkin innostus uuteen arkeen, kulttuuriin ja ihmisiin tutustumisesta, ajoittainen turhautuminen asioihin, jotka mielestäni toimivat Suomessa paremmin, sekä jatkuva epäuskoisuus ja onnen tunne siitä, että elämäni Edinburghissa oli totisinta totta.
Innostustani vaihto-opintoihini lisäsi se, että koronafuksina ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistani olivat kuluneet etänä ja vaihdossa sain ensimmäistä kertaa viettää normaalia opiskelijaelämää kampuksella. Vaikken päässyt yhdellekään minua eniten kiinnostaneista kursseista siitäkään huolimatta, että täytin ilmoittautumislomakkeen toistakymmentä kertaa, olin loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen kursseihini. Näin jälkikäteen ajatellen kurssivalintoja ei olisi kannattanut stressata niin paljon, sillä Edinburghin yliopistolla oli mielestäni laaja ja mielenkiintoinen kurssitarjonta vaihtareille. Kurssien laajuus Edinburghissa vastasi tyypillisesti kymmentä opintopistettä, joten suoritin yhteensä kolme kurssia politiikan tutkimuksesta, maailmanpolitiikasta ja sukupuolentutkimuksesta. Omien kurssieni parhaita puolia olivat paitsi erittäin kiinnostavat ja kriittiseen ajatteluun kannustavat sisällöt myös omistautuvat opettajat ja motivoituneet kanssaopiskelijat sekä silmiä avaavat keskustelut. Siinä missä Helsingissä kandivaiheen opintoni koostuivat pääasiassa massaluennoista, Edinburghissa luentojen lisäksi järjestettiin tutoriaaleja eli pienryhmäopetusta, jossa keskusteltiin luennoista ja kurssikirjallisuudesta. Minulle tutoriaalit olivat sekä kaikkein haastavin että antoisin osa vaihto-opintojani, sillä ne edellyttivät huolellista valmistautumista ja akateemista argumentointia vieraalla kielellä mutta toisaalta syvensivät oppimistani ja tutustuttivat kurssikavereihin.
Toinen keskeinen ero yhteiskuntatieteiden opetuksessa oli Edinburghin yliopiston aktiivinen office hours -kulttuuri: opettajat tarjosivat opiskelijoille viikoittain mahdollisuuksia tavata kasvotusten ja keskustella mistä tahansa kursseihin liittyvästä tai pyytää vaikkapa apua esseeaiheen rajaamiseen. Myös arviointi- ja palautekulttuuri oli hyvin erilainen. Kurssitehtävät palautettiin anonyymisti, eli opettajat eivät ainakaan teoriassa tienneet, mikä palautus oli kenenkin. Lisäksi jokaisen arvioitavan kirjallisen kurssitehtävän alkuun tuli liittää palautelomake, johon opettajat sitten hyvin yksityiskohtaisesti kommentoivat suorituksen vahvuuksia ja kehityskohteita sekä antoivat parannusehdotuksia. Arvostin tätä erittäin paljon, sillä Helsingin yliopistossa olin tottunut saamaan arvosanojen lisäksi enimmäkseen niukkasanaista ja melko ympäripyöreää palautetta, jos sitäkään. Työmäärältään vaihtokurssini vastasivat mielestäni melko pitkälti kurssejani Helsingissä.
Syksyllä vaihtoon lähtevän kannattaa ottaa huomioon, että syyslukukausi Edinburghin yliopistossa on todella lyhyt: orientaatioviikko järjestettiin syyskuun puolessavälissä, kaksi viikkoa myöhemmin kuin Helsingissä, ja viimeiset kurssisuoritukseni sain pakettiin jo joulukuun ensimmäisinä päivinä. Lomaa ei välissä ollut, joten opiskelurupeama oli hyvin tiivis. Virallisia tenttiviikkoja oli kaksi, mutta kaikki omat kurssitehtäväni olivat erilaisia esseitä ja muita samankaltaisia tekstejä, joiden palautuspäivät olivat jo ennen tenttiviikkojen alkua. Tyypillisesti kurssien puolivälissä piti palauttaa lyhyempi kurssitehtävä ja kurssin lopussa pidempi. Vaikka tutkinto-opiskelijana Edinburghin yliopiston tiivis opiskelurytmi olisi todennäköisesti tuntunut raskaalta, vaihtarina iloitsin siitä, että opintojen päättymisen jälkeen minulla oli vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa ottaa rennosti, nähdä kavereita sekä seikkailla ympäri Edinburghia ja Skotlantia ennen paluutani Suomeen joulunviettoon.
Edinburghin yliopisto on perustettu vuonna 1583, joten monet sekä rakennuksista että perinteistä ovat vanhoja. Kuvassa käynnissä uusien opiskelijoiden tervetuliaisseremonia säkkipillimusiikin säestyksellä McEwan Hallissa.
Arjen ihanuuksia ja ikävyyksiä
Skotlannissa on sanonta, jonka mukaan yhden päivän aikana voi kokea neljä vuodenaikaa. Fraasissa on perää, sillä Skotlannin sää voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Stereotypiat surkeasta säästä ovat kuitenkin mielestäni liioiteltuja, ja juuri sää yllättikin minut erittäin positiivisesti. Vaikka vaihtoni ajoittui pitkälti pimeään ja kylmään vuodenaikaan, sää oli suurimman osan ajasta todella hyvä! Toki on syytä varustautua myös tuuleen ja sateeseen, sillä niitä Edinburghissa asuva saa taatusti ajoittain niskaansa.
Yksi parhaista eduista nuorena Skotlannissa asuvana on Young Scot Card. Se on henkilöllisyystodistuksenakin usein kelpaava kortti, jolla alle 26-vuotiaat saavat alennuksia esimerkiksi julkisesta liikenteestä ja kulttuuripalveluista, kuten museokäynneistä. (Valtaosa ainakin Edinburghin museoista on tosin kaikille ilmaisia, joten niissä voi kierrellä huoletta sydämensä kyllyydestä.) Alle 22-vuotiaat saavat lisäksi matkustaa ilmaiseksi busseilla kaikkialla Skotlannissa. Edinburgh on sen verran tiivis kaupunki, että kävellen ja pyöräillen pääsee helposti paikasta toiseen, mutta itse kuljin busseilla melko usein, sillä asuntolani sijaitsi yli puolen tunnin kävelymatkan päässä kampukseltani. Young Scot -korttini saapumiseen kului tosin kuukauden päivät, ja Edinburghin bussiaikataulut olivat pelkkä vitsi: oli sääntö eikä poikkeus, että bussit tulivat 10–15 minuuttia myöhässä – paitsi viikonloppuaamuisin, jolloin ne saapuivat reippaasti etuajassa. Bussinkuljettajat ja muut kaupunkilaiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä, mikä teki aamuruuhkassa jumittamisesta jos ei nyt mukavaa niin ainakin siedettävää.
HSL:n lisäksi vaihdon aikana tuli ikävä UniCafeta. Kampuksilla oli kyllä yliopiston omistamia kahviloita ja joitain ruokaloitakin, mutta opiskelijahintaista lounasta ei tunnettu. Niinpä päädyin monien muiden tavoin tekemään itselleni lounaseväät kampukselle. Opiskelijoille ei ollut myöskään omaa terveydenhuoltoa, vaan se hoitui julkisissa terveyskeskuksissa. Terveyskeskukseen rekisteröityminen osoittautui kärsivällisyyttä vaativaksi toimenpiteeksi, sillä lähimpään terveyskeskukseeni otettiin uusia asiakkaita enintään 30 viikossa ja rekisteröityminen onnistui ainoastaan paikan päällä. Jos halusi varmistaa itselleen paikan, piti viikon alussa mennä jonottamaan puolitoista tuntia ennen terveyskeskuksen aukeamista. Rekisteröitymistä kannattaa kuitenkin harkita, vaikka vaihto kestäisikin vain yhden lukukauden, sillä se varmasti helpottaa hoidon saamista tarpeen tullen. Omassa vaihdossani kurjinta oli se, että sairastuin peräti kolme kertaa, mutta lääkärissä minun ei kuitenkaan lopulta tarvinnut käydä. Tarvittaessa olisin myös pärjännyt eurooppalaisen sairaanhoitokortin – joka kelpaa Britanniassa edelleen brexitistä huolimatta – ja kattavan matkavakuutuksen turvin.
Koin oloni koko vaihtoni ajan Edinburghissa ja muuallakin Skotlannissa todella turvalliseksi. Hieman huolta aiheutti ainoastaan digitaalinen turvallisuus, sillä netissä ja sosiaalisessa mediassa liikkui jatkuvasti monenlaisia huijauksia. Erityisen tarkkana on syytä olla, jos etsii asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Asuntohuijausten lisäksi kannattaa varoa etenkin sosiaalisessa mediassa liikkuvia, vaihtareihin ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin usein kohdistettuja huijausyrityksiä, kuten huijaustarkoituksessa perustettuja sosiaalisen median ryhmiä ja epäaitojen tapahtumalippujen myyntiä.
Edinburghin kaupunki ja yliopisto ovat molemmat todella kansainvälisiä, noin 45 prosenttia yliopiston opiskelijoista tulee Britannian ulkopuolelta. Kansainvälisyyden aistiikin helposti esimerkiksi kaupungin kulttuuri-, ravintola- ja myymälätarjonnassa. Voimakkaan inflaation vuoksi hinnat olivat vaihtoni ajan Skotlannissa korkealla, etenkin asuntojen vuokrataso. Myös brexit vaikutti vaihtooni siinä määrin, ettei Britanniaan lähteneiden vaihtoapurahaa voitu inflaation myötä korottaa toisin kuin muihin Erasmus+-vaihtoihin lähteneiden. Vaihdon kustannuksiin pystyy onneksi itse vaikuttamaan sillä, millaisiin hankintoihin rahojaan käyttää. Suosittelen kuitenkin mahdollisuuksien mukaan säästämään vaihtoa varten ja panostamaan erityisesti aineettomiin elämyksiin!
Edinburghin kahvilatarjonnan ihanuuksilla herkuttelu on mahtava tapa tavata ystäviä kylmenevinä syysiltoina!
On the bonnie, bonnie banks…
Koska Edinburghin yliopistossa ei ole vanhempien opiskelijoiden uusille järjestämää tuutorointia, suosittelen vahvasti lähtemään mukaan mahdollisimman monen opiskelijajärjestön toimintaan. Toisin kuin Helsingissä Edinburghissa valtaosa järjestöistä on keskittynyt jonkin tietyn harrastuksen tai kiinnostuksen kohteen, ei opiskeltavan alan, ympärille. Parhaiten järjestöihin pääsee tutustumaan orientaatioviikon tapahtumissa. Olen ikuisesti kiitollinen paikalliselle ESN-järjestölle, jonka kautta tutustuin suurimpaan osaan vaihtokavereistani, vihkiydyin skottiperinteiden saloihin sekä näin ja opin ympäri Skotlantia (ja Pohjois-Englantia) tehdyillä reissuilla enemmän kuin olisin koskaan omatoimimatkoilla kyennyt. ESN järjesti suhteellisen edullisia päivä- ja viikonloppuretkiä yhteistyössä paikallisen yrityksen kanssa, jonka osaavat oppaat ja huolella valmistellut matkasuunnitelmat takasivat unohtumattoman reissun toisensa perään. Halusin vaihtoni aikana sukeltaa mahdollisimman syvälle skottikulttuuriin, joten liityin myös perinteisiin skotlantilaisiin tansseihin erikoistuneeseen järjestöön. Kävin viikoittain ceilidh ja country -tunnilla, ja yllätyksekseni skotlantilainen kansantanssi osoittautui nopeasti tutuksi: monet lukion vanhojen tansseissa esitettävistä tansseista ovat muunnelmia ceilidh- ja country-tansseista! Juhlapäivinä järjestettävät ceilidh’t luovat käsinkosketeltavan yhteisöllisyyden tunteen ja saavat taatusti hyräilemään Auld Lang Syne -kansanlaulua jo ennen sanojen oppimista.
Kuten opiskelijajärjestöjen tarjonnasta Edinburghista ja Skotlannista löytyy taatusti jokaiselle jotakin: herkkusuille toinen toistaan ihastuttavampia itsenäisiä kahviloita, joissa maistella perinteisiä skottileivonnaisia, fyysistä haastetta kaipaaville Seven Hills of Edinburgh -haaste, jossa valloitetaan kaikki kaupungin kukkulat (yhdessä päivässä), kulttuuri- ja historiaintoilijoille lukuisia museoita ja mahtavia linnoja, joissa vaellella tuntikausia putkeen, tanssilattialle hinkuville vilkas yöelämä sekä reissaajille tietenkin henkeäsalpaavat Ylämaat, Skotlannin suurimmat kaupungit ja tarvittaessa myös muu Britannia hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Vaikka historian havinaa huokuva Edinburgh on lumoavan kaunis kaupunki, jossa itsessään riittää nähtävää, tehtävää ja koettavaa koko vaihdon ajaksi, kannattaa ehdottomasti uskaltautua seikkailemaan myös pääkaupungin ulkopuolelle. Valtaosan vaihtoni ikimuistoisimmista hetkistä koinkin Skotlannin käsittämättömän upeassa luonnossa. Kaikkein pysäyttävimmän hetken koin paikassa, jossa kenenkään Skotlannissa vierailevan ei pitäisi jättää käymättä. Isle of Skye on suuri saari Luoteis-Skotlannissa, ja kavutessani kirpeän raikkaassa aamu-usvassa pilvien tasalle The Old Man of Storr -nimellä tunnetun jyrkkärinteisen kalliokukkulan juurelle katosivat viimeisetkin ihmetyksen rippeeni sen suhteen, miksi lukemattomat eri alojen taiteilijat ovat saaneet inspiraationsa juuri Skotlannista. Maisema ja tunnelma olivat kuin toisesta maailmasta, mahdottomia vangita valokuviin.
Näkymä The Old Man of Storr -kukkulan juurelta Isle of Skye -saarella.
A weepiece of advice
Lähtövalmistelujen, alkubyrokratian ja vieraan paikan aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta kaikkein eniten stressasin sitä, saisinko vaihdon aikana kavereita ja löytäisinkö uudesta yhteisöstä paikkani. Kun oivalsin, ettei minun tarvitse yrittää saada vaihdosta elinikäisiä sydänystäviä, sosiaaliset paineet helpottivat ja ihmisiin oli helpompi tutustua. Vaihtareille tyypillisesti paikallisiin opiskelijoihin tutustuminen oli kaikkein vaikeinta, mutta tapasin lukuisia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa, joiden ansiosta pääsin perehtymään moniin muihinkin kuin skotlantilaiseen kulttuuriin. Myöhemmin selviää, jäävätkö jotkut heistä elämääni pysyvämminkin. Tärkeintä minulle oli kuitenkin se, että sain jakaa ikimuistoisen elämänvaiheen ihanien ihmisten kanssa!
Vaihdossa oleminen tuntui minusta loppuun saakka ja vielä jälkikäteenkin hyvin hämmentävältä, sillä yhdessä hetkessä elin paikallisen asukkaan arkea ja toisessa kirmasin turistina ympäri maita ja mantuja. Juuri tämä olikin mielestäni yksi vaihtoon lähtemisen parhaista puolista: pääsin paljon syvemmälle paikalliseen kulttuuriin kuin turistilomalla olisi ollut mahdollista, mutta toisaalta pystyin ottamaan rennosti ja nauttimaan vapaa-ajan elämyksistä samalla, kun tutkinto-opiskelijat hikoilivat opintojensa kimpussa. Vaihtoni päättyessä olinkin muutamassa kuukaudessa nähnyt enemmän Skotlantia kuin skotlantilainen kämppikseni koko elämänsä aikana.
Vaihtoon kannattaa mielestäni suhtautua jalat maassa pitävällä mutta luottavaisella asenteella: varmaa on, ettei kaikki mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita, että eteen tulevat haasteet olisivat ylitsepääsemättömiä. Vaihto on todennäköisesti helpoin ja edullisin tapa kokeilla ulkomailla elämistä. Se on myös ainutlaatuinen tilaisuus oppia itsestä, toisista ja maailmasta sekä kasvaa ihmisenä – hyvin kliseistä mutta totta. Minulle vaihto oli yksi tähänastisen elämäni parhaista kokemuksista, ja uskon, että se on sitä monille muillekin. Jos tämä kertomus ei vielä vakuuttanut, suosittelen lukemaan muiden Edinburghissa vaihdossa olleiden tarinoita Edinburghin yliopiston ylläpitämästä blogista. Hyppää sinäkin tuntemattomaan ja nauti vaihdostasi, Edinburghissa tai jossain muualla!
Slàinte mhath!
Legendaarisen Loch Nessin rannalla. Hirviö jäi tällä kertaa bongaamatta.
P.S. Vaikka vahvasta skottiaksentista tuskin saa selvää vielä vaihdon päättyessäkään, siihen ei voi olla ihastumatta. Ehkä se on se tutun kuuloinen R-kirjain…
P.P.S. Kotiinpaluun koitettua iskee todennäköisesti piinaava Skotlannin-ikävä, jonka lievittämiseksi voi vaikkapa katsoa Outlander – Matkantekijä -sarjaa.
P.P.P.S. Vaihdon ei tarvitse olla kerran elämässä -kokemus. Omani ylitti odotukseni siinä määrin, että aion suunnata uuteen vaihtoseikkailuun syksyllä 2024!
Keskeneräiseksi jäänyt Skotlannin kansallismonumentti Calton Hill -kukkulalla ja viimeinen kokonainen päiväni Edinburghissa.
Syyslukukausi Javerianan yliopistossa alkoi jo heinäkuun puolivälissä ja loppui marraskuun lopussa. Lähtiessä minusta tuntui, että Suomen kesä jäi kesken ja aluksi se harmitti minua. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että aikainen lukukauden aloitus mahdollisti minulle enemmän aikaa kohteessa ja koulun loputtua jäi myös runsaasti aikaa reissaamiseen ennen Suomeen paluuta.
Ennen lähtöä olin jännittynyt ja erityisen huolissani turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, joten päätin jo etukäteen tehdä vuokrasopimuksen opiskelija-asuntolan kanssa, joka sijaitsi ainoastaan viiden minuutin kävelymatkan päästä yliopistolta. Näin jälkeenpäin ajatellen, koen että päätökseni oli hiukan hätiköity. Monet muut vaihtarit etsivät asuntoa vasta saapumisensa jälkeen ja löysivät todella kivoja kimppakämppiä yliopiston läheisyydestä. Asuntola jonne muutin, oli siisti ja suhteellisen halpa (n. 230 e/kk) hyvällä sijainnilla. Jälkeenpäin ajateltuna olisin kuitenkin suosinut toisenlaista asumismuotoa, koska asuntolassa oli usein meluista ja vieraista joutui maksamaan ylimääräistä. Suosittelisin siis varaamaan esim. Airbnb:n viikoksi ja etsimään kämppää vasta saapumisen jälkeen. Jo ennen koulun alkua vaihtareille luodussa Whatsapp-ryhmässä on monia, joiden kanssa voi yhdessä etsiä majoitusta. Bogotassa on paljon asuntoja tarjolla ja hintaluokka on Suomeen nähden edullinen.
Bogota on valtava kaupunki ja liikenne on siellä välillä täysin tukossa, joten suosittelen valitsemaan majoituksen, joka on kävelymatkan päässä yliopistolta. Transmilenio eli julkinen bussi, jolla on omat ajokaistat, on suhteellisen nopea liikkumismuoto, jos sattuu olemaan ruuhka-aikaan liikenteessä. Uberit ovat myös todella edullisia ja niillä on turvallista liikkua myös pimeän aikaan. Javeriana sijaitsee mukavassa naapurustossa, josta on lyhyt matka niin historialliseen keskustaan kuin kaupungin pohjoisiinkin osiin, joista löytyy monia söpöjä ravintoloita, baareja ja kauppoja.
Bogota kaupunkina on valtava ja siellä on paljon tekemistä sekä kulttuuria, mutta sää ei ole ihanteellisin. Lämpöasteet pysyvät 15 asteen paikkeilla vuoden ympäri, mutta sateen määrä vaihtelee. Viiden kuukauden oleskeluni aikana Bogotassa, näin sinisen pilvettömän taivaan ehkä yhteensä viisi kertaa. Sää vaihteli välillä jopa tunneittain ja sateet olivat päivittäisiä. Bogotassa on siis järkevää aina pitää sateenvarjo mukana. Kannattaa myös huomioida, että kun aurinko aina silloin tällöin paistaa se on todella kuuma ja vahva, joten myös aurinkorasvalle on tarvetta.
Oma vaihtokokemukseni Javerianassa
Olin etukäteen kuullut hurjista tilanteita, joissa vaihtarit olivat joutuneet aseistettujen ryöstöjen kohteiksi, joten olin todella varuillani ensin saavuttuani kohteeseen. Chapinero eli Bogotan kaupunginosa, jossa Javeriana sijaitsee, on kuitenkin yksi Bogotan vauraimmista naapurustoista ja siellä on suhteellisen turvallista, joten jo muutaman päivän aikana rentouduin huomattavasti. On hyvä pitää huoli siitä, ettei esimerkiksi ota kännykkää kadulla esiin tai kävele yksin pimeällä, koska siihen liittyy aina riski. Itse kuitenkin elin aika huolettomasti, enkä ikinä kokenut oloani turvattomaksi.
Koska asuin yliopiston lähellä, vietin yleensä paljon aikaa yliopistolla silloinkin, kun minulla ei ollut luentoja. Koulun ympärillä oli paljon lounaspaikkoja, joissa pystyi edullisesti syömään (n. 3e) joka päivä. Lisäksi koulun sali oli oppilaille ilmainen ja yliopisto tarjosi kaikenlaisia urheilutunteja, joihin osallistuin viikoittain. Kävin myös kaksi kertaa viikossa yliopiston järjestämillä salsatunneilla. Kolumbialaisilla musiikki on veressä ja he rakastavat tanssia, joten suosittelen osallistumaan yliopiston tarjoamille tanssitunneille, jos ne vain kiinnostavat.
Itse olen maisterivaiheen opiskelija, joka oli vaihtareiden keskuudessa suhteellisen harvinaista. Monet paikalliset maisteriopiskelijat käyvät kokopäivätöissä, joten kurssiluennot olivat yleensä joko myöhään illalla (18-21) tai viikonloppuisin. Yleensä luennot järjestettiin kerran viikossa ja ne kestivät kolmesta neljään tuntiin, mutta ne alkoivat aina noin 10-30 min myöhässä. Kolumbialaiset ovat rentoja tyyppejä ja luennolle ajallaan ilmaantuminen katsotaan oudoksi käyttäytymiseksi. Itse yleensä pyrin saapumaan luennoille noin 10 min myöhässä, joka paikallisten standardien mukaan oli “ajoissa” saapumista. On kuitenkin hyvä mennä ensimmäisille luennoille oikeaan aikaan, jotta voi nähdä minkälainen professori on kyseessä.
Javerianassa maisterivaiheen luennoilla oppilaita oli yleensä 5-10, mutta otin myös kaksi kandikurssia, joissa oppilasmäärä oli noin 20. Oppitunneilla oli siis helppo tutustua muihin oppilaisiin ja kysyä henkilökohtaista apua professoreilta tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan, kurssini olivat todella mielenkiintoisia ja työmäärältään vastasivat pitkälti HYY:n tasoa. Kanditason kurssiarviointi rakentui suurimmaksi osaksi tenteistä ja ryhmätöistä, kun taas maisterikursseilla arviointi muodostui esitelmistä ja esseitä. Suoritin kaikki kurssini espanjaksi yhtä kurssia lukuun ottamatta, mikä oli minulle alussa todella haastavaa. Professorit olivat kuitenkin todella ymmärtäväisiä ja nettikäännösohjelmista oli paljon apua etenkin ensimmäisinä kuukausina.
Matkustelu
Bogotassa oleskelussa on etuna myös se, että sieltä on hyvät matkustusyhteydet muihin Kolumbian kohteisiin. Kolumbia on todella monipuolinen ja kulttuuririkas maa ja suosittelen ehdottomasti hyödyntämään koulusta saadut vapaapäivät matkustelemalla. Syysloma oli esim. viikon pituinen ja yksittäisiä pyhäpäiviä oli useasti. Monet kohteet ovat sen verran kaukana Bogotasta kuten esim. rannikkoalueet ja Amazonin sademetsä, että niihin lentäminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Jos lippujen oston hoitaa ajoissa, saattaa yhdensuuntaisen lentolipun saada jopa 20 eurolla. Julkiset bussit ovat myös hyvä ja edullinen tapa matkustaa. Bogotan lähistöllä on paljon söpöjä kyliä, jonne suosittelen lähtemään viikonloppuretkille. Bogotan pilvisyyttä ja kylmyyttä voi helposti paeta vain muutaman tunnin kestävällä bussimatkalla.
Vaikka Suomalaiset eivät tarvitse viisumia Kolumbiaan ja lisäaikaa oleskeluun saa helposti haettua netistä, itse jouduin ongelmiin maahanmuuttoviraston kanssa kaksi kertaa. Hakiessani lisäaikaa oleskelulupaan sain vahvistuksen, että hakemukseni on vastaanotettu, mutta myöhemmin minulle selvisi, että sitä ei oltu ikinä todellisuudessa käsitelty. Tämä johti siihen, että kun olin lähdössä reissuun Costa Ricaan, myöhästyin lennoltani, sillä migrin virkailijat eivät päästäneet minua passitarkastuksesta läpi. Asia lopulta ratkesi suhteellisen kivuttomasti, mutta menetin lentoni ja jouduin ostamaan uudet liput. Myös saapuessani takaisin Kolumbiaan, minut pysäytettiin maahantuloselvityksessä ja minulle ilmoitettiin, että olin ylittänyt sallitun 180 oleskelupäivän rajan ja että minun tulisi poistua maasta välittömästi. Olin todella hämmentynyt ja stressaantunut, sillä en voinut uskoa sitä todeksi. Selvittelyn jälkeen migri totesi, että heidän tietokantansa oli virheellinen ja todellisuudessa minulla olikin oleskelulupaa jäljellä vielä kuukauden ajan.
Koulun loputtua marraskuussa matkustelin kaksi kuukautta, jonka jälkeen palasin Suomeen. Suomeen paluu sujui suhteellisen kivuttomasti, vaikka aurinkoisesta Etelä-Amerikasta olikin masentavaa palata pimeän talven keskelle. Arvosanat Javerianasta sain helmikuussa, jonka jälkeen pystyin hakemaan opintopisteitä suorittamistani kursseista. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen päätökseeni hakea vaihtoon Kolumbiaan ja suosittelen sitä kaikille, keiltä löytyy kiinnostusta latinalaisamerikkalaista kulttuuria kohtaan.
Vietin syyslukukauden 2021 vaihdossa Lissabonissa, Nova School of Social Sciences & Humanities- yliopistossa. Opiskelen pääaineenani yhteiskuntapolitiikkaa, mutta vaihtoyliopistooni kirjauduin sosiologian laitoksen kautta. Ennen vaihdon alkamista sain tiedon hyväksymisestäni, sekä kattavan ohjekirjan koskien yliopistoa, sähköisiä järjestelmiä sekä vaihto-opiskelua Lissabonissa. Learning Agreement tuli palauttaa yliopiston oman järjestelmän kautta ennen vaihdon alkamista, johon saimme myös yksityiskohtaiset ohjeet etukäteen. Novan vaihtokoordinaattori kirjasi kurssi-ilmoittautumisemme järjestelmään heti orientaatiotilaisuudessa, ja muutoksia kursseihin pystyi vielä tämän jälkeen tekemään sähköpostin välityksellä. Myös ensimmäiseen orientaatiopäivään tuli ilmoittautua etukäteen sähköisen järjestelmän kautta.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Orientaatiopäivä antoi kuvaavan ensikosketuksen portugalilaiseen kulttuurin; tilaisuus alkoi myöhässä, ja kesti alle puolet ilmoitetusta ajasta, sillä opiskelijat haluttiin päästää nauttimaan kauniista säästä. Kaupungin asukkaaksi ei tarvinnut ainakaan neljän kuukauden vaihtoajalle ilmoittautua.
Yhteydenpito vaihtoyliopiston kanssa oli melko mutkatonta, kysymyksiin sai nopeasti vastauksen vaihtokoordinaattorilta ja tärkeistä ilmoittautumisista ja päivämääristä tiedotettiin etukäteen. Kurssitiedot syksyn kursseista julkaistiin kuitenkin myöhään, ja ensimmäinen Learning Agreement- tulikin tehdä vanhoilla kurssitiedoilla. Muutama viikko ennen lähtöäni sain tiedon englanniksi järjestettävistä kanditason kursseista, mutta maisteritason kurssit julkaistiin vasta jo maassa ollessani, pari viikkoa ennen opintojen alkamista. Lisäksi sain tietää vasta maahan päästyäni, että olin velvoitettu suorittamaan vähintään yhden sosiologian kurssin vaihtoni aikana. Sosiologian kursseja ei ollut tarjolla englanniksi, mutta sain sovittua erillisjärjestelyistä, ja suorittaa yhden kurssin englanniksi tenttimällä. Jouduin siis tekemään Learning Agreementin useampaan kertaan, ja kurssisuunnittelu aiheutti alkuun hienoista stressiä ja vilkasta sähköpostien vaihtoa yliopiston henkilökunnan kanssa. Lopulta sain kuitenkin kurssivalinnat tehtyä, ja opiskelut lähtivät käyntiin heti alkuun yhtä vaikeuksien kautta voittoon kokemusta rikkaampana. Käsittääkseni yliopiston yleisenä käytäntönä on, että vähintään yksi kurssi on suoritettava vastaanottavan laitoksen (omassa tapauksessani siis sosiologian) kurssivalikoimasta, ja näistä ei välttämättä aina löydy englanninkielisiä vaihtoehtoja. Tähän kannattaa siis varautua, mutta kuten omassakin tapauksessani, pienen säädön jälkeen asiat saa varmasti sovittua ja yliopiston henkilökunta auttaa parhaansa mukaan.
Opiskelu ja opetus
Opiskelin vaihdossa lähinnä historiaa, sillä vaihtovuonnani historian kursseja oli tarjolla monipuolisesti englanniksi myös maisteritasolla. Opetustyyli riippuu varmasti paljon professorista ja opiskeltavasta aineesta, mutta Suomeen verrattuna luennot olivat luonteeltaan keskustelevampia ja opiskelijoita osallistavampia; usein luentoja varten luettiin etukäteen yksi artikkeli, josta myöhemmin keskusteltiin. Toisaalta luentojen rakenne ei ollut yhtä systemaattinen kuin Suomessa, professorit eksyivät usein aiheesta pitkää puheenvuoroa pitäessään, ja esimerkiksi diaesityksistä ei ollut tietoakaan. Tämä teki opetuksen kuuntelemisesta toisaalta paikoin raskasta, mutta parhaimmillaan hyvin viihdyttävää. Kurssinumero muodostui lähinnä loppuesseiden kirjoittamisesta, ja aiheen sai valita yllättävän vapaasti. Lisäksi valmiista esseestä käytiin usein myös kahdenkeskeinen palautekeskustelu professorin kanssa kurssin lopuksi. Aktiivinen osallistuminen keskusteluun oli lähes aina mainittu kurssinumeroon vaikuttavana tekijänä, mutta professorit tuntuivat huomioivan tämän vaihtelevasti. Maisteritasolla kurssin luennot järjestettiin useimmiten kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan, kanditasolla opetus oli jaettu kahteen puolentoista tunnin sessioon viikossa. Portugalin opiskelutyylissä yllätti erityisesti se, miten myöhään osa kursseista järjestettiin: erityisesti moni maisterikursseista saattoi jatkua kymmeneen asti illalla. Omat kurssini ajoittuivat kuitenkin mukavasti kahden ja viiden välille.
Asuminen
Asunnon etsimiseen kannattaa hyödyntää Facebookista löytyviä asuntoryhmiä, joista suurin osa vaihtareista löysi asunnon, tai luotettavia vuokranvälityssivustoja. Valitettavasti asuntomarkkinoilla on liikkeellä myös huijareita, joista ei takuuvuokran maksamisen jälkeen kuulu mitään: varovaisuutta tulee siis asuntoa etsiessä harjoittaa. Lisäksi kannattaa olla suhteellisen aikaisin liikkeellä, erityisesti jos haluaa asunnon keskeiseltä sijainnilta. Asuntoja on kaupungissa kuitenkin tarjolla paljon, ja erityisesti kimppakämppäasunnon löytää suhteellisen edullisesti. Kämppisasuminen on myös mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin! Talvella tulee varautua siihen, että asunnot ovat hyvin kylmiä ja lämmitys olematonta (myös yliopiston tiloissa), eli villasukat kannattaa pakata mukaan.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Kaupunkina Lissabon on uskomattoman eläväinen, värikäs ja monipuolinen. Pitkään jatkuvat illalliset ystävien ja perheen kanssa, viini lounaalla kesken työpäivän ja kahvittelu toista tuntia paikallisen pastelarian terassilla kuvastavat sitä rentoa ja nautiskelevaa elämänasennetta, johon kaupungissa pääsee käsiksi. Alkuun systemaattisuuden puute ja hidas tyyli kaiken hoitamiseen saattavat ärsyttää; kun bussi yliopistolle on tuttuun tapaansa reilusti myöhässä, kahvilan työntekijät vitsailevat keskenään ennen tilauksen vastaanottamista tai kaupan kassa jää rupattelemaan edelliselle asiakkaalle kymmeneksi minuutiksi, kärsivällisyys voi olla koetuksella. Hitaampaan tapaan hoitaa asioita kuitenkin tottuu, ja rento elämäntyyli vie mennessään. Paikalliset ovat myös hyvin avuliaita ja ystävällisiä, ja englannin kielen taso on hyvä. Koska ravintoloiden hintataso on Suomea alhaisempi, ulkona pääsee opiskelijanakin syömään (ja juomaan) useammin, ja kaupungista löytyykin lukemattomia erinomaisia ravintoloita ja kuppiloita. Edullisen hintatason ansiosta myös Portugalin muihin kaupunkeihin, kuten Sintraan tai Portoon matkustaminen onnistuu vaihdon aikana mukavasti. Turvallisuus on hyvällä tasolla, vaikka taskuvarkaat saattavat olla välillä ongelma ja tähän kannattaa tietysti kiinnittää huomiota; toisaalta paikalliset esimerkiksi myös auttavat turisteja huomauttamalla metrossa liian auki olevasta laukusta.
Lissabon on täydellinen yhdistelmä urbaania kaupunkielämää ja upeita rantoja, ja kaupunkia värittävät lukuisat ulkoilmateatterit, open jam- illat ja second hand-pihakirppikset. Myös Erasmus- toiminta erilaisine bileineen ja aktiviteetteineen on suosittua ja vilkasta, mutta itse halusin vaihtokokemukseltani jotain erilaista. Kaupunki on kansainvälistynyt kymmenen vuoden sisällä huomattavasti, ja turismin vaikutus näkyy kaupungissa ja sen kehityksessä; silti Lissabonin omaleimainen rosoisuus näkyy kaupunkikuvassa edelleen ja saa ihastumaan kaupunkiin yhä uudestaan ja uudestaan.
Gamarjoba, Olen ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelmassa. Pääaineeni on poliittinen historia. Olen vaihdossa Georgiassa, Ivane Javakhishvili Tbilisi State Universityssa (TSU) syyslukukauden 2021.
Päätökseni lähteä Georgiaan vaihtoon oli monen tekijän summa. Halusin päästä laajentamaan maailmankuvaani menemällä täysin minulle uuteen kulttuuriin. Georgian sijainti myös miellytti minua – se on tarpeeksi lähellä, mutta toisaalta tarpeeksi kaukana. Halusin lähteä haastamaan itseäni ja oppimaan paljon uutta sekä uudesta maasta että itsestäni.
Kuvateksti: Kirkko vuorella. Vaellus tänne oli raskas, mutta maisemat olivat sen arvoiset.
Ennen lähtöä
Helsingin yliopiston laatima vaihto-opiskelijan muistilista oli tukenani ennen vaihtoa. Se auttoi minua pysymään perässä, mitä kaikkea tulee tehdä ennen lähtöä. Hakemisprosessi TSU:n oli hämmentävä epäselvien ohjeiden vuoksi. En ollut varma mihin sähköpostiosoitteeseen tarvittavat liitteet tuli TSU:ssa lähettää, jonka vuoksi lähetin ne useaan osoitteeseen, jotka löysin yliopiston ohjeista. Sain vastauksen, että viesti on tullut perille, jonka jälkeen valinnasta ei enää kuulunut. Minua onneksi odotti vaihtopaikka TSU:ssa, vaikka hakuprosessi olikin hämmentävä.
Alussa suuri tuki oli TSU:n koordinaattori Mariam, joka vastasi sähköpostitse kaikkiin kysymyksiini nopeasti. Sain myös paikalliselta Erasmus Student Network Tbilisi – ESN Tbilisiltä buddyn, joka auttoi minua, mikäli jokin asia mietitytti. En ollut esimerkiksi varma, noudattaako Georgia niin sanottua kuuden kuukauden sääntöä passin osalta (passin tulisi olla voimassa kuusi kuukautta matkan jälkeen). Hän selvitti minulle asian paikalliselta rajavartiolaitokselta. Selvisi, että Georgiassa riittää, että passi on voimassa matkan ajan.
Alkubyrokratia kohteessa
Saapuminen Tbilisiin oli pienoinen shokki, sillä matkatavarani eivät saapuneet. Lentokentällä oli kuitenkin palvelu hävinneille matkatavaroille, ja onnistuimme ilmoittamaan kadonneista matkatavaroista. Kentällä minua ja toista suomalaista vaihto-oppilasta odotti yliopiston tilaamaa taksi, jonka avulla pääsimme helposti ja turvallisesti asuntolaan, jossa tulisimme asumaan. Mukana minulla kulki passi, koronatodistus ja varmuuden varalta todistus vaihto-opinnoista (Helsingin yliopiston Student Exchange Certificate) ja vakuutustodistus. Alkuun ei liittynyt juuri byrokratiaa ja asutolaan liittyvä sopimuskin kirjoitettiin vasta kuukauden päästä saapumisesta. Puhelinliittymän hankkiminen onnistui kätevästi keskustassa paikallisen puhelinliittymän konttorissa.
TSU:n vaihto-oppilaiden orientaatiopäivässä meille esiteltiin tarjottavat kurssit, joihin ilmoittauduimme sähköpostitse. Tämä oli hämmentävää, sillä osa kurssien vetäjistä vastasi ja vahvisti kurssi-ilmoittautumisen – osasta ei kuulunut mitään. Myös kurssien alkamisajakohdat ja sisällöt olivat epäselviä, ja tietoja joutui kysymään sähköpostitse. Osa vaihto-opiskelijoista sai tiedot ja osa ei. Onneksi muiden vaihto-opiskelijoiden tuella saimme tarvittavat tiedot kursseista ja yliopistoelämä oli valmis alkamaan.
Asuminen
Minun vaihtosopimukseeni sisältyi maksuton asuminen yliopiston asuntolassa. Jaoin huoneen toisen suomalaisen kanssa. Asuntolassa oli valmiiksi lakanat, mutta kaikki muut mukavuudet tuli vaihto-opiskelijan hankkia itse. Ensimmäiselle yölle – varsinkin jos saapuu kohteeseen meidän tapaan yöllä – on hyvä varata vessapaperia, saippuaa ja oma pyyhe, sillä muun muassa näitä ei ollut. Asuntola sijaitsee suhteellisen kaukana keskustasta, mikä on ehdottomasti yksi asuntolan heikkouksista. Keskustaan kestää julkisilla hieman yli tunti, taksilla menee reilu puoli tuntia.
Asuntolan yleinen siisteystaso on kohtuullinen. Siivous on asukkaan omalla vastuulla. Kaikki keittiövälineet tulisi lähtökohtaisesti hankkia itse, mutta esimerkiksi minun kerroksen keittiöstä löytyy pannuja ja muita keittiövälineitä yhteiseen käyttöön. Keittiössä on hella, lavuaari, jääkaappi ja pakastin. Omat ruuat on hyvä merkata erikseen. Minulle asuntola tuli shokkina aluksi. Asuntolan siisteys ja ympäröivä ympäristö kauhistutti aluksi. Mutta näin kuukauden jälkeen, se on alkanut tuntua kodilta ja olen sopeutunut.
Kuvateksti: Näkymä asuntolasta
Asuntolan ehdoton plussa on yhteisöllisyys, mikä on ollut erittäin tärkeää näin poikkeusolojen aikaisessa vaihdossa. Tuemme toisiamme, teemme yhdessä ruokaa ja jaamme taksimatkoja päästääksemme nopeammin liikkumaan keskustaan.
Kuvateksti: Vaellus vesiputoukselle Kazbegissa
Opiskelu ja opetus
Tällä hetkellä kaikki opintoni ovat etänä. Tietysti tämä harmittaa, ja olisi ihana päästä opiskelemaan TSU:n kauniissa rakennuksessa. Toisaalta etäopinnot ovat mahdollistaneet matkustelun.
Isoin kulttuurishokki opintoihin liittyen on niiden epäjärjestelmällisyys. Kommunikointi hoituu pääasiassa sähköpostitse. Tässä oli sama ongelma kuin ilmoittautumisessa – tieto kulki ristiriitaisesti ja jouduimme pyytelemään lisäämistä sähköpostilistoille. Meillä on myös pääsy e-learning -alustalle, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on hoitunut sähköpostien välityksellä. Kaikki kurssini ovat englanniksi. Toistaiseksi kurssien sisällöt ovat vaikuttaneet todella mielenkiintoisilta ja työmäärä vaikuttaa olevan lähellä Helsingin yliopiston kursseja. Lukukausi kestää koko vaihdon aikana, joten kurssini pysyvät samana koko vaihdon ajan. Syyslukukausi alkaa lokakuussa ja loppuu tammi-helmikuun vaihteilla. Tämä toki riippuu hieman kursseista. Lukukausi sisältää mid-term- ja loppukokeen.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
Paikallista valuutta – georgian lareja – en pystynyt vaihtamaan Suomessa, mutta paikan päällä se onnistui. 30 laria vastaa noin 10 euroa. Käteistä on hyvä kantaa mukana, sillä maassa suositaan suhteellisen paljon käteistä varsinkin pienemmissä ravintoloissa ja kaupoissa.
Georgian hintataso on Suomeen verrattuna todella alhainen. Kattavan illallisen saa hieman päälle viidellä eurolla ja taksimatkat keskustaan ovat olleet samaa hintaluokkaa. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksaa puoli laria eli 50 tetriä. Takseissa on hyvä suosi sovelluksia kuten Bolt ja Yandex, sillä muuten turisteja voidaan helposti maksamaan paljon enemmän kuin paikalliset maksaisivat. Muutenkin hintojen kanssa on hyvä olla tarkkana, sillä ”turist tax” on valitettavasti turistien kiusaus.
Koronatestit maksavat täällä noin 60–80 laria. Testeihin pääsee nopeasti ja tulokset ovat tulleet 24 tunnin sisällä. Muuten en ole tähän mennessä terveydenhuollon palveluja käyttänyt.
Olen pärjännyt maassa suhteellisen hyvin englannilla. Minulla on myös georgian kielen kurssi, jonka toivon auttavan minua arjessa. Venäjällä pärjäisi myös hyvin. Venäjän kanssa on tosin hyvä olla varovainen, sillä asenteet Venäjää kohtaan voivat olla negatiivisia eikä kielen puhumista saateta katsoa hyvällä. Oman kokemukseni mukaan paikalliset ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä, mikäli yhteinen kieli on löytynyt.
Kuvateksti: Asenteet Venäjää kohtaan ovat näkyvissä monesti katutaiteessa
Myös paikallinen liikennekulttuuri vaati totuttelemista. Tähän olin tosin jo valmistautunut henkisesti, sillä ulkoministeriö varoitteli asiasta. Liikennesääntöjä ei juuri ole, ja liikenne voi paikoittain tuntua vaaralliselta. Ruuhkat ovat myös tavallisia kellonajasta huolimatta. Taksisovelluksista Boltia pidetään Yandexia turvallisempana, jonka vuoksi olen itse suosinut Boltia. Georgia on kuitenkin yllättänyt minua todella positiivisesti. Jo ennen tänne tuloa olin tietoinen paikallisten vieraanvaraisuudesta, ja tämä stereotypia pitää todellakin paikkaansa. Sain todistaa sitä muun muassa matkalaukkujemme kanssa, jotka saapuivat turvallisesti perille vaihtokoordinaattorin ja paikallisten asuntolassa asuvien ansiosta.
Georgiaa ollaan myös kutsuttu matkailun osalta ”löytämättömäksi” helmeksi. Suosittelen tulevalle vaihto-opiskelijalle ottamaan kaiken ilon irti matkailusta maan sisäisestä matkailusta, mikäli se on mahdollista. Vuoristoalueet ovat henkeäsalpaavia ja viinialueilla pääsee ihastelemaan silmin kantamattomiin siintäviä viinitarhoja. Historia huokuu vanhassa Tbilisissä ja maa on täynnä upeita historiallisia kirkkoja ja luostareita.
Opiskelijaelämä on ollut suhteellisen hiljaista koronan aiheuttamien rajoituksien vuoksi. Tästä huolimatta olen päässyt näkemään maata ja kerännyt ympärilleni muita vaihto-opiskelijoita, keiden kanssa olen päässyt nauttimaan tästä ikimuistoisesta kokemuksesta. Olen todella tyytyväinen valintaani lähteä Georgiaan vaihtoon, ja odotankin innolla mitä kaikkea tällä upealla maalla on vielä annettavanaan.
Olin vaihto-opiskelijana Brasilian São Paulossa, USP-yliopistossa alkuvuodesta 2020, missä opiskelin kansainvälisiä suhteita. Saavuin Brasiliaan jo tammikuun alussa, sillä halusin matkustella ennen opintojen alkamista helmikuun alkuopuolella. Fyysisiä opintoja USP:ssa ehdin tehdä vain noin puolentoista kuukauden ajan, ennen kuin Covid-19-pandemian myötä päätin palata takaisin Suomeen. Suoritin kuitenkin vaihdon loppuun etänä, mikä oli mielenkiintoisten kurssien vuoksi melko antoisaa. Opiskelu USP:ssa oli unelmien täyttymys, ja jo aiemmin tuttu maa Brasilia sai uusia syvyyksiä kolmen kuukauden visiittini aikana, vaikka loppuikin ennen aikojaan. USP lukeutuu brasilian parhaimpiin yliopistoihin, ja sen huomaa. Yliopiston henki oli hieno, ja pidin kovasti opiskelukavereistani ja henkilökunnasta.
Ennen lähtöä
Vaihtoon vaadittiin B1-kielitaito, josta sain todistuksen Helsingin yliopiston kielikeskuksen portugalin kielen opettajalta. Todistuksen sai tekemällä pienimuotoisen suullisen kokeen, jossa käy ilmi kielitaidon taso. Suoritin Helsingin yliopistolla alkeiskurssin ja jatkokurssin, minkä lisäksi opiskelin kieltä itsenäisesti. Suoritin myös Brasiliassa kurssini portugaliksi, mutta saatavilla oli myös englanninkielisiä kursseja.
Brasiliaan piti hakea vaihtoon jo lähes puolitoista vuotta ennen, eli edeltävän vuoden lokakuussa. Lukukaudet ajoittuvat hieman eri aikoihin kuin Suomessa: Lukuvuosi alkaa helmikuussa, ja loppuu vuoden loppupuolella, minkä välissä on tietysti kesäloma. “Kevätlukukausi” jatkuu siis kesäkuulle ja jopa mahdollisesti heinäkuun alkuun. Vaikka lukuvuosi alkaa helmikuussa, brasilialaisten vuoden kohokohta karnevaali alkaa jo helmikuun lopussa ja kestää pari viikkoa, jolloin ei oikein luentoja ole – kaikki ovat kaduilla juhlimassa! Suosittelen lämpimästi omistautumaan tälle pariviikkoiselle täydestä sydämestä, sillä luvassa on uskomattoman elämäniloista riemua ja elämän juhlaa, jossa kaikki ovat mukana.
Brasiliaan tarvitsee yli 90 päivän oleilua varten viisumin, tässä tapauksessa opiskelijaviisumin, joka haetaan suurlähetystön nettisivujen ohjeiden mukaan. Viisumihakemusta varten pitää täyttää viisumihakemus Brasilian ulkoministeriön nettisivuilla, ja hankkia seuraavat dokumentit (tiedot Brasilian suurlähetystön nettisivuilta:
Notarisoitu ( =Apostille) väestörekisteriote englanniksi, josta näkyy vanhempien nimet
Opiskelijavaihtoon tarvitsee lisäksi:
Todistus taloudellisesta toimeentulosta Brasiliassa (esim. todistus apurahasta tai Kelan myöntämästä opintotuesta)
Hyväksymiskirje brasilialaisesta yliopistosta, josta ilmenee että viikottainen tuntimäärä on vähintään 15h/vko. Jos yliopisto ei ole valtion/julkinen yliopisto, tulee kirjeen olla allekirjoitettu, alkuperäinen sekä notarisoitu Brasiliassa. (Yliopistolla tulee olla CNPJ).
Alkuperäinen kirje suomalaisesta korkeakoulusta, jossa todetaan että viisuminhakija on yliopistossa kirjoilla ja että yliopisto hyväksyy kyseisen vaihdon.
Rikosrekisteri ja notarisoitu väestörekisteri kannattaa tilata hyvissä ajoin, samoin muut asiakirjat. Kannattaa myös olla erittäin tarkkana tietojen paikkansa pitävyyden kanssa, sillä brasilian viranomaiset ovat melko tiukkoja.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Sim-kortin hankkiminen oli suhteellisen helppoa, piti vain käydä paikallisen puhelinliittymän luona. Tätä varten tarvitaan brasilialainen henkilöturvatunnus, joka saadaan viisumihakemuksen myötä. Tämä henkilöturvatunnus on brasiliassa tärkeä, ja se kannattaa opetella ulkoa, sillä sitä kysytään monissa paikoissa.
Vaihtokohteessa tulee käydä ilmoittautumassa paikalliselle poliisille (polícia federal) 90 päivän kuluessa maahan saapumisesta. Tämä oli byrokratian raskain osa, sillä – ainakin São Paulossa – poliisiasemalle piti saapua lähes aamuyöstä, ja jo silloinkin oven edessä oli kymmenien metrien jono. Päädyimme jonottamaan puoleen päivään saakka, kunnes oli vuoronumeromme aika. Poliisiasemalle mentäessä kannattaa varmistaa että kaikki dokumentit on mukana, ja että vaaditut passikuvat vastaavat annettuja vaatimuksia. Poliisiasemalla käymisen jälkeen voit käydä n. 3 viikon– kuukauden päästä hakemassa poliisiasemalta brasilialaisen henkilökorttisi (RNM-kortti, national migration registry card), jolla voit saada opiskelija-alennusta julkisen liikenteen kortista. Kannattaa siis käydä poliisiasemalla mahdollisimman pian saapumisen jälkeen, jotta et turhaan maksa täyttä hintaa julkisissa.
Asuminen
Suomeen verrattuna Brasilia on melko edullinen kaupunki. Vuokrien hinnat vaihtelevat paljon asuntojen kunnon ja asuinalueen mukaan, yleensä n. 200€-400€. 500-600€ saa jo melko hulppean asumuksen. Joissakin asunnoissa hintaan kuuluu condomínio eli rakennus on aidattu ja valvottu, mikä voi tuoda turvallisuudentunnetta.
Asuminen USP:ssa opiskellessa tapahtuu usein yksityisten vuokramarkkinoiden kautta, sillä kampuksen asuntoloihin on erittäin vaikea päästä ja niitä on melko vähän. Itse katsoin huoneita esimerkiksi osoitteesta webquarto.com, minkä lisäksi katselin paikallisten Facebook sivujen kautta (esim. Aluguel SP – Quartos, Repúblicas, Casas e Apartamentos em São Paulo). Löysinkin asuntoni paikallisen nuoren naisen luota, joka vuokrasi toista huonetta asunnostaan n. 400€/kk. Asuin Jardins-nimisellä asuinalueella n. 20-30 min bussimatkan päässä kampuksesta, halvemmalla olisi päässyt asumalla hieman lähempänä kampusta tai eri alueella. Kampus sijaitsee Butantãn alueella. Suosituimpia/trendikkäimpiä alueita São Paulossa ovat esimerkiksi Pinheiros ja Vila Madalena, joissa on paljon ihania ravintoloita ja paikkoja. Jotkut ystäväni myös vuokrasivat asunnon suoraan esimerkiksi Airbnb:n kautta, sopien majoittajan kanssa pidemmästä vuokrasopimuksesta ja hinnasta.
11 miljoonan asukkaan São Paulo on suuri, mutta yllättävän rauhallinen kaupunki. Kuten mikä tahansa miljoonakaupunki se voi myös olla vaarallinen – kannattaa siis olla tarkkaavainen ja varovainen, pelkäämiseen ei kuitenkaan ole syytä. Itselleni ei ole koskaan mitään Brasiliassa sattunut, mutta riski on aina olemassa. Esimerkiksi taskuvarkaudet ovat melko yleisiä. Maalaisjärjellä pärjää: älä käytä esim. kännykkää näkyvästi kadulla, matkusta iltaisin ja öisin mieluummin Uberilla, älä liiku pimeällä yksin. Yöelämässä laita arvotavarasi rahavyöhön tms. Turvattomuus ja väkivalta myös jakaantuvat Brasiliassa vahvasti alueittain, minkä vuoksi tietämys ympäröivistä alueista on tärkeää. Joillakin alueilla voi kulkea huoletta pimeän jälkeenkin, toisaalla voi olla vaarallista päiväsaikaankin. Usein tuntuu, että Brasilia on paljon mainettaan turvallisempi, ja median negatiivissävytteiset uutiset maalaavat kuvaa jokapäiväisestä väkivallasta. Tosiasiassa Brasilia on kuitenkin valtava maa, johon mahtuu runsaasti erilaisia todellisuuksia ja konteksteja.
Opiskelu ja opetus
USP on tosiaan yksi Brasilian arvostetuimpia yliopistoja, ja sen huomasi mielestäni akateemisestä hengestä kampuksella, sekä hienoista tiluksista. Opettajat ja professorit olivat huippuja, minkä lisäksi opiskelutoverini olivat erittäin motivoituneita ja mielipiteikkäitä. Luentojen ote olikin usein erittäin pohtivat, osallistava ja keskusteleva, mistä pidin kovasti. Suoritin opintoni portugaliksi, mikä oli erityisen kivaa siksi, että pääsin tutustumaan paikallisiin kurssikavereihin helposti. Englanninkielisiäkin kursseja on myös tarjolla, ja niihin osallistuu sekä brasilialaisia että vaihto-opiskelijoita.
Kursseja ei ole pakko valita vain omasta tiedekunnasta, vaan niitä voi valita myös laajemmin. Itse valitsin esimerkiksi humanistisesta tiedekunnasta loistavan kurssin, jolla käsiteltiin jalkapallon roolia politiikassa ja yhteiskunnassa.
Opiskelin USP:ssa kansainvälisiä suhteita, ja kurssit valittiin etukäteen mobility online-sivustolla, mutta päädyin kuitenkin ottamaan paikallisessa kurssivalinnassa joitakin eri kursseja brasilialaisten kurssikaverieni suositusten mukaan. Kurssit kestivät koko lukuvuoden, ja niistä sai 8 suomalaista opintopistettä. Opiskelu kursseilla oli mielestäni melko samanlaista kuin Suomessa – siihen kuului ryhmätöitä ja loppuesseitä, joitakin pienempiä palautustehtäviä. Meillä ei ollut yhtäkään tenttiä, vaan kurssien lopputyönä oli yleensä suuremman ryhmätyön palautus tai laajempi essee. Opiskelijoiden ja professoreiden välinen suhde oli mukavan läheinen ja välitön, ilman turhia hierarkioita.
USP:ssa ainakin kv-suhteiden opinnot jakautuivat niin, että kurssit sijoittuvat joko aamupäivälle tai illalle klo 18-19 eteenpäin. Yksi luento kestää n. 2-4 tuntia, eli pisimmillään koulusta saattaa päästä vasta klo 23 aikoihin, mikä itselleni oli aika myöhään. Kaikki kurssit oli kuitenkin saatavilla sekä aamuisin että iltaisin, joten voi valita oman mieltymyksen ja aikataulujen mukaan.
Pidin todella paljon USP:n opetuksesta ja hengestä, ja São Paulon kampus oli upea. Kampus oli kuin suuri, laajalle levittäytyvä puisto, johon eri tiedekunnat jakautuivat ympäriinsä. Tiedekunnilla oli paljon toimintaa, juhlia ja tempauksia, joita oli mielenkiintoista nähdä ja kokea. USP:ssa on kampuksella myös loistavat urheilumahdollisuudet: maauimala (!), juoksukentät, boulder-seiniä seinäkiipeilyyn, kaikki ilmaiseksi opiskelijakortilla. USP:ssa oli myös paikallinen opiskelijaruokala, bandeijão, joka oli mielestäni todella hyvä. Ruoka maksoi n. 50snt aterialta, ja saatavilla oli myös kasvisruokaa. Kampukselta löytyi siis kaikki tarvittava, eikä sieltä olisi tehnyt mieli lähteä pois laisinkaan. Eniten jäin kaipaamaan yliopiston urheilutarjontaa ja juurikin sitä maauimalaa, jossa oli ihana rauhassa uida matkaa aamuauringossa ennen luentojen alkua. Kävin myös forró -tanssitunneilla, joita järjestettiin kampuksella ulkoilmassa sekä aloittelijoille että kokeneemmille, mikä oli hieno kokemus. USP:lla oli myös oma elokuvateatteri, jossa en ennättänyt harmikseni ennen lähtöäni käydä.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Oma vaihtoni ja sitä edeltävä matkani Bahían osavaltiosta Rion, Paranán ja Santa Catarinan kautta São Pauloon sujui mahtavasti. Mieleeni ei tule haastavia tilanteita, paitsi tietysti äkillisen pandemian puhkeaminen, jonka vuoksi jouduin lähteä kotiin etuajassa. Brasilialaiset ovat usein erittäin sosiaalisia ja avoimia, joten ihmisiin tutustuminen on melko helppoa, jos itse on avoimin mielin. Brasilia on valtava ja upea maa asua ja matkustaa, johon on ihana syventyä ajan kanssa. Itselleni kokemus oli ikimuistoinen, ja tiedän palaavani Brasiliaan vielä tulevaisuudessa, toivottavasti pidemmäksi aikaa. Suosittelen Brasiliaa vaihtokohteeksi ihan kaikille!
Koottuja vinkkejä:
Brasiliassa taksit ovat nykyään käytännössä vain Ubereita, jotka ovat luotettavia ja kohtuuhintaisia.
Sää São Paulossa on lukuvuoden alkaessa helmikuussa todella kuuma, mutta huhti-toukokuussa alkaa jo hieman viilenemään, joten kannattaa ottaa kevyt takki mukaan.
USP tarjoaa vaihto-oppilaille paikalliset buddyt, joihin kannattaa tutustua. Omasta buddystani tuli hyvä kaverini, jonka kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
Kannattaa panostaa portugalin kielen opiskeluun, sillä monet eivät puhu kovin hyvää englantia. Brasilialaiset ovat usein kärsivällisiä kieltä oppivien kanssa ja auttavat mielellään.
Kannattaa selvittää lähin tori ja käydä sieltä ostamassa tuoreita vihanneksia, herkullisia hedelmiä ja muuta! Toreja on ympäri kaupunkia sunnuntaisin, jotkut avoinna myös muina päivinä.
Karnevaalit, karnevaalit ja vielä kerran karnevaalit! Kannattaa valmistautua hyvin, pukeutua asuihin ja hullutella. Karnevaali on erilainen kokemus riippuen missä päin Brasiliaa sitä juhlii, joten kannattaa harkita matkustavansa esimerkiksi Rioon katsomaan tunnelmia. itse olin São Paulossa, mikä oli unohtumaton kokemus. Kaupungin kadut täyttyvät blocoista, eli karnevaaliblokeista, jotka etenevät voimakkaan rummutuksen, tanssin ja laulun säestäminä.
Covid-19-pandemian aiheuttamista poikkeusoloista huolimatta vietin syyslukukauden 2020 vaihdossa Tbilisissä, Georgiassa. Vaihdon toteutuminen näin erikoislaatuisessa tilanteessa oli hyvin epävarmaa loppuun asti – jopa vielä matkalla Georgiaan. Tähän epävarmuuteen koitin sopeutua parhaani mukaan, lähinnä olemalla ajattelematta asiaa liikaa ja menemällä virran mukana. Rento asenteeni saavutti rajansa vain kerran, kun yllätys matkustusrajoituksissa sai vihdoin stressin purkautumaan välilaskukohteessani Amsterdamissa. Schipholin lentokentällä kokemani epätoivo ei kuitenkaan seurannut minua Tbilisiin asti, vaan tämä jälkikäteen vaatimaton vastoinkäyminen jäi vaihtokokemukseni suurimmaksi kriisiksi.
Vaikka koronarajoitukset ymmärrettävästi vaikuttivat oleskeluuni ja opiskeluuni Georgiassa, vaihto oli ikimuistoinen kokemus ja mahtava tilaisuus päästä kokeilemaa asumista ja opiskelua vieraassa maassa. Tbilisiä vaihtokohteena suosittelen lämpimästi. Vaihtoyliopistoni Tbilisi State University (TSU) oli vuonna 2020 tarjolla uutena vaihtokohteena, jonne pääsin lähtemään ensimmäisenä Helsingin yliopiston opiskelijana.
Ennen lähtöä
Georgiaan lähtö on Suomen kansalaiselle periaatteessa helppoa, sillä alle vuoden oleskelulle ei tarvita viisumia. Suoria lentoja Georgiaan ei tosin Suomesta tällä hetkellä ole, vaikkakin niitä on suunnitteella. Rokotuksista kannattaa harkita perusrokotusten lisäksi A- ja B-hepatiittirokotteen ottoa. Huomioitavaa on myös vaihdon ajoituksessa. Lukukaudet ajoittuvat Georgissa hieman eri kuukausille, kuin Suomessa: syyslukukausi syys-/lokakuulta tammi-/helmikuulle ja kevätlukukausi helmi-/maaliskuulta aina heinäkuulle asti. Kannattaa siis suunnitella etukäteen, miten toimit, jos palaat Suomeen esimerkiksi puolessa välissä oman yliopistosi kolmatta periodia.
Matkustusjärjestelyjen helppoudesta huolimatta maailmanlaajuinen poikkeustila laittoi omassa tapauksessani hieman kapuloita rattaisiin. Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymiskirjeen sähköpostitse heinäkuun alussa, mutta näissä olosuhteissa yliopisto ei vielä suositellut lentolippujen ostamista tai muiden suurempien maksujen maksamista. Olin alun perin suunnitellut lähteväni Georgiaan jo elokuun puolella, mutta jouduin odottamaan matkustusrajoitusten avautumista aivan viime tinkaan saakka. Kommunikointi sekä Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden että TSU:n vaihtokoordinaattorin kanssa sujui tänä aikana (ja myöhemmin) hyvin, ja sain tukea epätavalliseen tilanteeseen. Georgialla ei ole Suomessa varsinaista suurlähetystöä, mutta olin yhteyksissä myös Georgian lähetystöneuvokseen, jolta sain paljon apua.
Syyskuun alussa vaihtoyliopisto lopulta ilmoitti maahanpääsyn olevan mahdollista, ja pääsin matkaan reilu viikkoa myöhemmin 14.9. Valitettavasti yliopiston tiedot maahanpääsyrajoituksista olivat kuitenkin vajanaiset: lentoyhtiöni Georgian Airways vaati myös opiskelutarkoituksessa maahan tulevilta suomalaisilta kulttuuri- ja opetusministeriön kirjallista lupaa, mistä emme tienneet etukäteen. En siten päässyt ensimmäiselle jatkolennolleni Tbilisiin, ja jouduin odottamaan välilaskukohteessani Amsterdamissa viisi päivää uutta lentoa, jonka TSU tarjoutui huomaavaisesti kustantamaan. Etenkin tässä yllättävässä tilanteessa olisin saattanut jäädä neuvottomaksi ilman Georgian lähetystöneuvoksen ystävällistä apua. Mikäli vaihtoon on lähdössä edelleen jatkuvissa poikkeusolosuhteissa, tällaisen luvan tarvetta kannattaa mahdollisesti tiedustella muiltakin tahoilta, kuin omalta yliopistolta.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Omalle kohdalleni osui Georgiaan saavuttaessa kahdeksan päivän hotellikaranteeni, jonne siirryttiin suoraan lentokentältä yhteiskuljetuksella. Myös tämän karanteenin vaihtoyliopisto päätyi ystävällisesti kompensoimaan sinne joutuneille opiskelijoille – muussa tapauksessa viikko olisi ollut omakustanteinen. Saapuessa Tbilisiin ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai tehdä muitakaan ilmoituksia. Rahaa kannattaa tietysti nostaa mahdollisimman pian, vaikka Visa Electronillakin pystyy yleensä maksamaan kaupoissa ja ravintoloissa. Georgian larien vaihtokurssi on hieman muuttunut vaihtosyksystäni, mutta karkeasti euro on noin neljä laria. Puhelinliittymän hankkiminen kävi helposti, ja paikallisten operaattoreiden (esim. Magti) toimipisteitä on kaupungissa kaikkialla. Ostamani liittymä maksoi muistaakseni 12 laria eli noin kolme euroa kuussa. Myös julkista liikennettä varten kannattaa hankkia matkakortti, vaikka Tbilisissä toimivat myös Bolt ja muut hyvin edulliset taksipalvelut. Kaupungissa Bolt-kyytien hinnat saattoivat olla lyhyelle matkalle vain pari laria, pidemmät matkat 10–15 (ilman tippiä). Matka julkisella liikenteellä kustansi 50 tetriä eli alle 15 senttiä.
Asuminen
Tbilisi on vaihto-opiskelijalle monella tapaa erinomainen valinta. Georgia on suhteellisen pienestä koostaan huolimatta täpö täynnä upeita kohteita, joista monet ovat vain muutamien tuntien ajomatkan päässä pääkaupungista. Kukkuloiden ympäröimässä Tbilisissä on kauniita vanhoja alueita, paljon tekemistä ja hyvää ruokaa. Hintataso on Suomeen verrattuna hyvin alhainen, mitä paikalliset eivät tosin välttämättä pidä kohteliaana päivitellä kovaan ääneen. Julkinen liikenne toimii kohtuullisesti ja etäisyydet ovat kuitenkin tarpeeksi lyhyitä, ettet todennäköisesti asu kovin kaukana muista vaihto-opiskelijoista. TSU tarjoaa vaihtareille myös omaa asuntolaansa huokeaan hintaan (noin 40€/kk), mutta sen syrjäisesti sijainnista johtuen päädyin vuokraamaan asunnon itsenäisesti. Asunnon etsinnässä tarjoutuivat ystävällisesti auttamaan poikaystäväni georgialaiset sukulaiset, joten en osaa kertoa enempää asunnonvälityssivustojen toiminnasta. Vuokrataso vaihto-opiskelijoiden keskuudessa oli yleensä 200–300 euron luokkaa, mutta halvempia ja kalliimpiakin asuntoja löytyy. Maksuautomaattien käyttö erilaisten laskujen maksamiseen on yleistä.
En kokenut sopeutumista uuteen ympäristöön kovin vaikeaksi. Paremmasta georgian tai venäjän kielen taidosta olisi ollut monesti hyötyä, sillä englantia osaavat lähinnä nuoret. Myös georgian kirjaimiston opettelu oli välillä avuksi, mutta tämäkään ei ole välttämätöntä. Etenkin omalle kohdalleni osuneissa olosuhteissa oli tärkeää olla omatoiminen muihin opiskelijoihin tutustumisen suhteen, sillä yliopisto joutui perumaan lähes kokonaan normaalit orientaatiotapahtumat. En osaa myöskään kertoa mitään TSU:n muusta opiskelijatoiminnasta, joka olisi normaaliolosuhteissa ollut varmaankin aktiivisempaa. Muuten olin onnekas siinä, etteivät koronarajoitukset olleet ensimmäisten vaihtokuukausieni aikana kovin tiukkoja. En kokenut juuri koskaan Georgiassa oloani turvattomaksi, mutta perusvarovaisuutta kannattaa noudattaa. Esimerkiksi jalankulkijana kannattaa pysyä varuillaan myös vihreillä valoilla tietä ylittäessä. Lisäksi rahaa vaihtaessa kannattaa pitää tarkasti huolta omistaan, vaikka asioisi maan suurimman pankin toimistossa. En myöskään sairastellut vaihtoni aikana, joten paikalliset terveyspalvelut jäivät kokematta.
Suomesta poiketen ruokaostosreissuni sisälsivät tyypillisesti pysähdyksiä monessa eri paikassa. Paras valikoima tuoreita hedelmiä ja vihanneksia löytyy yleensä vihannesmyyjiltä, joiden kojuja on kaupungissa tiheään. Muut perustavarat ostin Carrefourista tai paikallisilta ketjuilta, mutta näiden leipävalikoima on jostain syystä heikko. Täten oli välillä suunnattava vielä erikseen leipäostoksille, johon liittyen suosittelen paikallisten suosimia, shoti-leipää yleensä yhden larin hintaan myyviä pieniä leipomoita. Suuremmissa kaupoissa on ihan hyvä valikoima kansainvälisiäkin tuotteita (myös Valion), mutta jotkut suomalaisesti lähikaupasta löytyvät perusjutut, esimerkiksi tofu, olivat aika kiven alla. Sen sijaan paikallisen satokauden herkkuja – ja muuta tavaraa – kannattaa suunnata ihailemaan lähikojujen lisäksi basaareille, kuten päärautatieaseman läheisyydestä levittäytyvä Dezerter Bazaar, jota on kokonaisuudessaan varmaan lähes mahdoton kahlata läpi yhdelle visiitillä. Kaikkialla myytävä paikallinen välipala churchkhela päätyy sekin hyvin helposti osaksi arkeasi.
Opiskelu ja opetus
Koronan aiheuttama poikkeustilanne vaikeuttaa kurssitarjonnan ja opetuksen tason reilua arviointia vaihtoyliopistossani. Ennen vaihtoa olin varautunut siihen, että yliopiston todellinen kurssitarjonta tuskin vastaisi täydellisesti niitä TSU:n sivuilta löytyneitä listauksia, joihin olin perustanut learning agreementini. Yliopiston yrittäessä sopeutua muuttuvaan tilanteeseen ja vaihto-opiskelijoiden tavallista pienempään määrään suuri osa vielä syyskuun lopussa valitsemistani kursseista päädyttiin perumaan. Onneksi sain kuitenkin valittua riittävän määrän kiinnostavia kursseja, joista sain koottua tutkintooni yhtenäisen valinnaisten opintojen kokonaisuuden. Yliopistolla oltiin ilmoittautumisen aikarajojen suhteen varsin rentoja, ja vaihto-opiskelijoiden toiveet pyrittiin täyttämään mahdollisuuksien mukaan. Tämä rentous päti tosin myös toiseen suuntaan, ja osalta opettajia olisin toivonut parempaa kykyä pitäytyä sovituissa opetusajoissa ja kurssiaikataulussa, joihin saattoi tulla äkkinäisiäkin muutoksia. Suomalaiseen opetukseen tottuneelle tämä voi tulla yllätyksenä, mutta hyvänä puolena poissaolojen suhteen ei oltu kovin tiukkoja.
Kurssini olivat kaikki 5 ECTS:n arvoisia, ja samat kurssit jatkuivat koko lukukauden. Tärkeimmät kurssisuoritukset olivat midterm-tentit, lopputentit ja esseet, vaikka myös tuntiaktiivisuutta otetiin arvostelussa huomioon. Pidin kurssien arvostelua varsin kevyenä, mutta poikkeukselliset olosuhteet saattoivat vaikuttaa tähänkin. Taloustieteen opiskelijoille työtä vaikutti riittävän huomattavasti enemmän, kuin muille yhteiskuntatieteiden aloille. Koronatilanteen takia kaikki opetus tapahtui lisäksi etänä Zoomissa muutamaa poikkeustapaamista lukuun ottamatta. Olin siis hieman turhaan valinnut asunnon aivan yliopiston vierestä. Tämä ei kuitenkaan sinänsä ollut ongelma, sillä TSU:n pääkampus sijaitsee kauniilla alueella lähellä keskustaa, ja kampuksen ravintola tarjosi viihtyisällä terassilla lounasta jopa paikalliseen tasoon nähden edullisesti. Lisäksi etäopetus mahdollisti aikaiset lähdöt viikonloppureissuille.
Eräs paikan päällä ilmennyt erikoisuus oli luentojen kellonaika. Georgiassa maisteritason opiskelijat käyvät usein opintojensa ohella töissä, mistä johtuen kaikki luentoni georgian kielikurssia lukuun ottamatta alkoivat aikaisintaan neljältä iltapäivällä, myöhimmillään yhdeksän aikoihin illalla. Lisäksi luennot keskittyivät tiistaille, keskiviikolle ja torstaille, ja useimmille vaihtareille ainakin perjantai jäi vapaapäiväksi. Georgiassa joulua juhlitaan juliaanisen kalenterin mukaisesti 7.1. Uuttavuotta sitä vastoin vietetään sekä virallisesti gregoriaanisen kalenterin mukaisesti 1.1. että epävirallisemmin 14.1. Siten yliopistojen talviloma alkaa yleensä vasta suomalaisen joulun jälkeen. Ainakaan omilla kursseillani opettajat eivät tosin panneet pahakseen, mikäli vaihto-opiskelijat eivät osallistuneet luennoille jouluaattona. Loman jälkeen pidettiin vielä viikko tai pari normaalia opetusta, minkä jälkeen oli lopputenttien aika.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Vaihdon aikana tulee varmasti tutustuttua paikalliseen ruokakulttuuriin, mukaan lukien georgialaiseen supraan eli juhlaillalliseen. Myös viinien ystävän kannattaa valita vaihtokohteeksi Georgia, sillä maa kuuluu maailman vanhimpiin viininviljelyalueisiin. Jos paikallinen ruoka alkaa jossain vaiheessa herkullisuudestaan huolimatta kyllästyttämään, vaihtoehtojen puutetta ei tarvitse Tbilisissä pelätä, sillä muutkin ruokakulttuurit ovat kaupungissa edustettuina. Tbilisi itsessään on aika kosmopoliittinen ja vapaamielinen kaupunki, mutta etenkin maaseudulla voi varautua konservatiivisempaan kulttuuriin. Georgia on lisäksi kuuluisa vieraanvaraisuudestaan, ja monet vaihtoni unohtumattomimmista kokemuksista liittyvät juuri tähän piirteeseen. Välillä tuntui hieman epämukavaltakin saada apua tai ottaa vastaan ruokaa tuntemattomilta ihmisiltä, jos meillä vierailla ei ollut tarjota mitään vastalahjaa. Oli vain muistutettava itselleni, että vieraanvaraisuus on maan kulttuurissa suuresti arvostettu piirre, jossa ei ole kyse rahallisesta vaihtokaupasta.
Jos lähdet vaihtoon syksyllä, kannattaa mahdollisuuksien mukaan toteuttaa haluamiasi reissuja jo syys- ja lokakuussa, kun säät ovat lämpimät. Esimerkiksi viininviljelystä tunnettuun Kakhetin maakuntaan kannattaa suunnata sadonkorjuun aikaan syys- ja lokakuun vaihteessa. Matkustaminen onnistuu helpoiten ja halvinten minibusseilla (marshrutka), joiden aikatauluja ja hinnastoja voi kysellä suoraan kuskeilta bussiasemilla. Liikkuminen näillä busseilla on toki vuoristoisilla seuduilla ajoittain vähän hurjaa. Muutaman kerran vuokrasimme myös auton vaihtariporukalla, mikä ei tuottanut mitään ongelmia, kunhan porukasta löytyy riittävän vanhoja kuskeja.
Vietin poikkeuksellisen “pandemiakevään” 2021 vaihdossa Espanjassa opiskellen Universidad Autónoma de Madridin (UAM) talous- ja kauppatieteiden laitoksella. Lukukauden aikana opiskelin kaksi maisteritason kurssia kehitystutkimuksesta sekä kaksi kanditason kurssia, jotka käsittelivät taloudellisen ajattelun historiaa ja yritysvastuuta. Madrid oli itselleni jo ennalta tuttu kaupunki, mutta vaihto-opiskelu auttoi minua huomattavasti kielitaitoni kanssa sekä syvensi henkilökohtaista suhdettani Espanjaan.
Ennen lähtöä
Omalla kohdallani vaihtoon hakeminen ja valmistautuminen sujuivat erittäin sulavasti. Hain syksyn 2020 täydennyshaussa muutamaan Madridin yliopistoon kevätlukukaudeksi, sillä olin jo syyslukukauden alussa muuttanut kaupunkiin henkilökohtaisista syistä. Vaihtoon vaadittiin B2-kielitaito, jonka pystyin osoittamaan Kielikeskuksen opettajan allekirjoittamalla todistuksella. Olin aloittanut espanjan opiskelun vasta kahta vuotta ennen vaihtoon hakemista, mutta kielitaitoa oli karttunut intensiivisen opiskelun ja Espanjassa vietetyn ajan takia. Etukäteen jännitin kursseilla pärjäämistä, mutta lopulta yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin pystyin seuraamaan kursseja sekä lukemaan vaadittavia materiaaleja.
Ennen vaihtoa sain UAM:lta useita viestejä, joissa muistutettiin pandemiatilanteesta ja kuinka se vaikuttaisi myös opiskelijavaihtoomme. Olin saanut varmistuksen vaihtopaikastani jo lokakuun aikana, minkä jälkeen aloin selailla tiedekunnan kurssivalikoimaa. UAM vaatii, että vaihto-opiskelijat suorittavat vähintään 51% opinnoistaan siinä tiedekunnassa, jonka kautta he ovat päässeet vaihtoon, mutta tämän lisäksi opiskelijat voivat hakea muiden tiedekuntien kursseille. Kannattaa huomioida, että muiden tiedekuntien kursseille haku tulee tehdä jo hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtöä, joten yliopiston kurssivalikoimaan kannattaa perehtyä jo piakkoin vaihtopaikan vastaanottamisen jälkeen. Itse päädyin ottamaan kursseja ainoastaan omasta tiedekunnastani, mutta päästäkseni maisteritason kursseille, oli minun lähetettävä erikseen motivaatiokirje ja ansioluetteloni yliopistolle, jossa sitten arvioitiin motivaationi näitä kursseja kohtaan.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Itselläni Madridiin asettuminen sujui ongelmitta. Olin tullut kaupunkiin jo syksyllä 2020, joten olin tehnyt matkustusilmoituksen Ulkoministeriölle jo aikaisemmin. Vuoden aikana en ottanut selvää julkisesta terveydenhuollosta, sillä olin vaihdossa omalla matkavakuutuksella. Espanjan koronatilanne oli koko vuoden huomattavasti Suomen tilannetta heikompi, ja matkavakuutukselleni tulinkin käyttöä, kun sairastin koronan syksyn 2020 aikana. Koska oleskelu toisessa EU-maassa on tehty todella helpoksi, en kokenut Espanjaan saapumisen aiheuttavan paljoa byrokratiaa – itse en ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, avannut pankkitiliä tai hankkinut espanjalaista puhelinnumeroa.
Lukukauden alussa kävin yliopistolla noutamassa opiskelutodistuksen sekä teetättämässä opiskelijakortin. Näitä tapaamisia varten oli varattava aika yliopiston järjestelmän kautta, joten ne sujuivat nopeasti ilman jonottamisia. Mukana näissä tapaamisissa minulla oli henkilökortti, mutta muita todistuksia tai papereita ei vaadittu.
Asuminen
Vaikka eläminen Madridissa on Suomea halvempaa, ovat Madridin keskustan vuokrat Helsingin tasolla. Pandemiasta johtuen useita turisteille suunnattuja asuntoja oli vapautunut vuokramarkkinoille, mikä oli omalta kannaltani onni. Näin ollen pystyin asumaan kumppanini kanssa koko vuoden lähellä ydinkeskustaa vastikään kunnostetuissa asunnoissa. Asuimme ensin syksyn Lavapiésin kaupunginosassa keskustan eteläpuolella ja sitten kevään Malasañassa Gran Vían pohjoispuolella. Näin jälkikäteen ajateltuna en ehkä muuttaisi Malasañan kaupunginosaan sen meluisuuden ja vilkkauden takia, vaan katsoisin asuntoja myös esimerkiksi Huertas-Cortesin, Chamberin tai La Latinan alueilta. Nyt turistien palatessa kannattaa etsiä asuntoa Idealista.es-sivuston kautta tai kysellä esimerkiksi Facebookista löytyvän Suomalaiset Madridissa -ryhmän kautta.
Kaupungissa vehreyttä voi kokea El Retiron puistossa, joka on myös paikallisten kuntoilijoiden suosiossa.
Länsieurooppalaiseen hintatasoon tottuneena Madrid näyttäytyy melko edullisena pääkaupunkina. Ulkona syöminen ja terassilla istuskelu tulee Madridissa huomattavasti Suomea halvemmaksi, kuten myös ruokakaupassa asiointi. Elokuvissa käyminen on edullista erityisesti keskiviikkoisin, ja suurimpaan osaan museoista pääsee ilmaiseksi alle 25-vuotiaana tai opiskelijakortilla. Alle 26-vuotiaille koko Madridin itsehallintoalueen kattava julkisen liikenteen kuukausikortti maksaa vain 20 euroa. Itse koen Madridin turvalliseksi kaupungiksi, mutta kuulin vuoden aikana useita tarinoita taskuvarkaiden viemistä puhelimista ja lompakoista, joten omien tavaroiden perään on hyvä katsoa hieman huolellisemmin kuin Suomessa.
Opiskelu ja opetus
Tein alustavat kurssivalintani tammikuun puolella, mutta kokeiltuani muutamaa kurssia päädyin vielä päivittämään valintojani helmikuun aikana. Opintoneuvonnassa tähän suhtauduttiin tyynesti, sillä Autonómassa opiskelijoilla on kaksi viikkoa aikaa käydä vapaasti luennoilla ennen lopullisia kurssivalintoja. Itselleni UAM:n tietotekniikan matala taso tuli yllätyksenä – järjestelmät vaikuttivat hyvin epäkäytännöllisiltä eivätkä ne juuri kommunikoineet keskenään. Tämä vaikutti myös kurssivalintoja tehtäessä, sillä yliopiston sivuilta tietoa oli usein vaikea löytää tai se löytyi älyttömän monen mutkan takaa. Näin ollen vaihto sai minut arvostamaan HY:n tietoteknisiä järjestelmiä sekä kurssivalintojen helppoutta, vaikka niitäkin kuulee usein parjattavan.
Monien suomalaisten yllätykseksi Madridissa järjestettiin lähiopetusta myös lukuvuoden 2020-21 aikana. Autónoman yliopisto sijaitsee kaupungin ulkopuolella Cantoblancon kampuksella, jonne pääsee keskustasta (Atochan, Solin ja Nuevos Ministeriosin asemat) kätevästi lähijunalla n. 20 minuutissa. Näin pandemia-aikaan yliopistokampus ei kuitenkaan ollut kovin elävä, joten tulin kampukselle lähinnä pakollisia luentoja ja kokeita varten. Maisteritason kursseilla läsnäolo oli pakollista, kun taas kandikursseilla oli mahdollisuus valita, haluaako luennolle osallistua Teamsin välityksellä tai tulla paikan päälle. Minulle paikan päällä opiskelu kerran viikossa oli riittävästi, joten valitsin usein vaihtoehdon seurata luentoa netin välityksellä.
Pandemian takia yliopiston tiloissa oleskelua oli rajattu huomattavasti, mutta säiden lämmitessä opiskelijat viettivät kuitenkin aikaa esimerkiksi kampuksen kahviloissa sekä nurmialueilla.
Mielestäni espanjalainen opiskelutyyli poikkesi huomattavasti suomalaisesta. Yliopiston opettaja-oppilas-suhde vaikutti paljon suomalaista mallia hierarkkisemmalta, ja osalla kursseista painotettiin paljon ulkoa opiskelua. Maisteritasolla kurssit vaikuttivat kanditasoa soveltavammilta, mutta kaikki kurssit olivat melko opettajalähtöisiä, eivätkä ne mielestäni kannustaneet oppilaita keskusteluihin samalla tavalla kuin suuri osa Suomessa käymistäni kursseista. Ilmassa oli havaittavissa myös Zoom- ja pandemiaväsymystä, vaikka osa opinnoista tehtiin myös yliopistolta käsin. Espanjassa kurssien arvosteluasteikko on 0-10, jossa läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5. Mielestäni osalla kursseista arvostelu oli melko tiukkaa, mutta ilmeisesti vaihto-opiskelijoita kohdellaan tutkinto-opiskelijoita hieman hellemmin arvostelutilanteissa. Näin ollen, jos kurssimateriaalit opiskelee jokseenkin huolellisesti, läpipääsystä ei tarvitse liikoja stressata.
Junamatkalla yliopistolle voi ihailla pittoreskia peltomaisemaa. Keskustaan palatessa ikkunasta näkyävät Chamartinin alueen korkeat tornitalot, jotka ovat uudistaneet kaupungin ääriviivoja.
Koska vaihto-opiskelu ei ollut itselleni pääasiallinen syy Madridissa oleskeluun, en juuri osallistunut paikalliseen opiskelijaelämään. Pandemiasta huolimatta yliopistolla oli jonkun verran vaihto-opiskelijoita, joille yliopisto järjesti muutamia tapahtumia lukukauden alussa. Kavereita voi etsiä myös sosiaalisten median sivustojen kautta, kuten Facebookista löytyvistä Erasmus-ryhmistä ja Girl Gone International Madrid -ryhmästä. Tämän lisäksi esimerkiksi Bumble-sovelluksen BFF-ominaisuuden avulla voi etsiä seuraa “kaveritreffeille” – itse käytin sovellusta vuoden aikana muutamaan otteeseen menestyksekkäästi.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Madrid on kansainvälinen, aurinkoinen ja sykähdyttävä kaupunki, joka kannustaa nauttimaan elämästä lukuisine terasseineen ja ravintoloineen. Ruoan lisäksi nautin kaupungin kovatasoisesta ja melko edullisesta kahvikulttuurista, jota edustavat muun muassa Hola Coffeen ja Toma Cafen kaltaiset toimijat. Taiteen ystävälle Madrid on aarreaitta lukuisten korkeatasoisten museoidensa ansioista. Vaihdon aikana kannattaa tutustua erityisesti kolmen suuren eli El Pradon, Reina Sofian ja Thyssen-Bornemiszan kokoelmiin sekä CaixaForumin tarjontaan. Itse ihastuin myös Matadero Madridin kulttuurikeskittymään sekä Conde Duquen nykytaiteen keskukseen.
Madrid on myös kahvin ja juurileivän ystävien suosiossa. Suomaiseen hintatasoon tottuneille erikoiskahvien ja leipomotuotteiden hinnat ovat kaupungissa melko huokeita.
On kuitenkin muistettava, että suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Madrid on suuri kaupunki, jonka metropolialueella asuu yli 6,5 miljoonaa ihmistä. Ihmismäärää pääsee pakoon kaupungin lähettyvillä sijaitseville ulkoilualueille, jonne pääsee melko kätevästi lähijunilla. Itse vierailin muutamaan otteeseen kaupungin pohjoispuolella sijaitsevassa Cuenca Alta del Manzanaresin kansallispuistossa sekä Navacerradan kylässä, joita voin suositella luonnon rauhaan kaipaaville. Kaupungin keskellä sijaitsee myös paikallisten arvostama vihreä keidas, Retiron puisto, joka on myös juoksijoiden ja joogaajien suosiossa. Madridissa on tarjolla myös englanninkielisiä jooga- ja ryhmäliikuntatunteja, joista nautin itse kaupungissa vietetyn vuoden aikana.
Viikonloppuisin paikalliset pakenevat massoittain kaupungin hälinää kaupungin pohjoispuolella sijaitseville luontopoluille.
Madridissa vietetty pandemiavuosi selvensi itselleni, että haluan palata asumaan tähän aurinkoiseen kaupunkiin vielä tulevaisuudessakin. Huolimatta pienistä haasteista kurssien kanssa oli vaihto-opintojen suorittaminen Madridissa hyvä päätös, joka auttoi minua ymmärtämään espanjalaista yhteiskuntaa entistä syvemmin ja toi itseluottamusta espanjan kielen käytön suhteen.
Dublin kaupunkina hurmasi minut jo lomamatkalla muutamaa vuotta aiemmin, ja koska tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan, vaihtokohteen valinta oli helppo. Suurimmat hankaluudet hakuprosessissa tulivat Mobility Onlinen käytön kanssa, mutta niistäkin selvittiin. Helsingin yliopistolta vahvistuksen vaihtoon lähdöstä sain melko pian, Trinity Collegen vahvistusta taas sai odotella elokuuhun asti – sen sain siis noin kuukausi ennen lähtöä.
Ennen lähtöä tein alustavat kurssivalinnat Learning Agreementin avulla, mutta kannattaa muistaa, että se on vain suuntaa antava, ja omat valintani muuttuivatkin varsinaisessa kurssi-ilmoittautumisessa. Trinity ilmoitti hyväksymisen yhteydessä tiedekunnat/opintosuunnat, joista minulla oli oikeus ottaa kursseja – näitä olivat sosiologia eli oma alani, sekä erikseen hakemani business faculty. Trinity halusi todistuksen kielitaidosta, ja onneksi pandemian vuoksi pystyin suorittamaan suunnilleen 50€ maksavan Duolingon etäkielitestin (hintavien IELTS ym. testien sijaan).
Koronapandemia toi mukanaan valtavasti epävarmuutta hakuprosessin joka vaiheessa, mutta kaikki sujui lopulta hyvin. Otin kattavan matkavakuutuksen ja ilmoitin ulkomaille muutosta Kelalle, maistraatille ja ulkoministeriölle (tällöin kaikille suositeltiin matkustusilmoituksen tekemistä). Suomi oli vielä syyskuussa Irlannin ”green listillä”, joten minun ei tarvinnut olla maahan saapuessani karanteenissa. Mitään erityisiä toimenpiteitä ei EU-kansalaisena tarvinnut tehdä.
Asuminen
Asunnon etsiminen aiheutti suurta päänvaivaa vaihtoa suunnitellessa. Dublinissa vuokrat ovat korkeita ja asunnot kiven alla sekä usein huonommassa kunnossa, kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Yksityisillä markkinoilla varoitellaan myös suuresta määrästä huijareita. Trinity tarjosi omia asuntoloitaan, mutta vaihto-opiskelijalle huoneen saaminen vaikutti vähintäänkin epävarmalta.
Pitkän pähkäilyn jälkeen (vasta noin viikko ennen lähtöä) päädyin varaamaan huoneen yksityiseltä, opiskelija-asuntoja tarjoavalta yritykseltä nimeltä Uninest. Vastaavia firmoja ja niiden lukuisia asuntoloita on Dublinissa useita. Vuokra oli korkea (mutta kuitenkin kaupungin yleistä hintatasoa vastaava), yli 1000€ kuukaudessa, ja täytyi maksaa koko vuokra-ajalta etukäteen. Asuin kuitenkin keskustaan ja yliopistoon nähden hyvällä sijainnilla ja turvallisessa kaupunginosassa asuntolassa nimeltä The Tannery, joka oli uusi ja oikein viihtyisä. Vuokraan sisältyivät muun muassa kuntosali, opiskelutilat ja monet ”respan” palvelut. Täällä asuminen tuntui usein siltä, kuin olisi ollut hotellissa.
Meidän asunnossamme huoneita (makuuhuone+kylppäri) oli kahdeksan, mutta koko syksyn meitä asui siellä neljä. Kaikki kämppikseni olivat vaihtareita muualta Euroopasta, tulimme kaikki hyvin toimeen ja meillä oli todella hauska syksy yhdessä. Koronan takia ihmisiin tutustuminen oli hankalaa, ja kämppisten kautta tapasinkin suurimman osan vaihdon aikaisista ystävistäni. Keksimme rajoituksista huolimatta paljon hauskaa tekemistä. Kämppikset pelastivat myös kuuden viikon lockdown-ajan, kun kotoa sai lähteä harvemmin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajaksi! Varsinkin Dublinista yksiöitä on muutenkin hyvin vaikea löytää. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sekä henkilökohtaiset eroavaisuudet että kulttuurierot tulevat kimppakämpässä päivänvaloon. Niistä selvisin itse muistuttamalla itseäni siitä, että jokainen kokemus on opettavainen, ja että vaihto ei tule jatkumaan loputtomiin.
Asuntolan sisapiha
Dubliniin ja Irlantiin yleisesti sopeuduin todella nopeasti ja helposti, enkä kokenut suurta kulttuurishokkia. Hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa ja tuttu kieli (aksentista huolimatta) helpottaa arkeen sopeutumista. Dublin on kaupunkina sopivan pieni, viihtyisä ja tunnelmallinen, mutta nähtävää on kuitenkin paljon. Irlantilaiset ovat uskomattoman lämpimiä ja avoimia ihmisiä ja aina valmiita auttamaan. Minulla ei koskaan ollut turvaton olo, vaikka myös ikävämpiä juttuja kaupungista kuuli joskus. Kodittomuus ja päihteet näkyvät Dublinissa kadulla eri tavalla kuin Suomessa, mutta maalaisjärjen kanssa kulkiessa en ikinä joutunut pelkäämään.
Opiskelu ja opetus
Trinity College on Irlannin vanhin yliopisto ja kovin arvostetussa asemassa – paikallisten reaktiot opiskelupaikkaani olivat yleensä ihastuneita. Oma vaihtolukukauteni oli monella tavalla poikkeuksellinen, muun muassa siksi, että kaikki opiskelu ja yliopiston toiminta ylipäänsä tapahtui etänä. Kampuksella pääsin käymään koko vaihdon aikana yhden kerran (ulkona kävelemässä), mikä on sääli, sillä kampus on todella tunnelmallinen ja yksi kaupungin tunnetuista nähtävyyksistä.
Trinity College
Trinitylla käytettiin kaikessa opiskeluun liittyvässä Blackboard-nimistä sovellusta, jota voisi kuvailla Moodlen ja Zoomin yhdistelmänä. Sen käyttöön tottui nopeasti. Opiskelin 25 opintopisteen edestä kursseja (kolme sosiologian kurssia ja yksi business-kurssi), mikä tuntui oikein sopivalta määrältä itselleni. Käytännössä jokainen kurssi koostui sekä viikoittaisesta opettajavetoisesta luennosta että tutorial-sessiosta, jossa muun muassa pidettiin esitelmiä ja keskusteltiin akateemisista artikkeleista. Jokaista tapaamista varten oli määrätty ”reading”, yleensä 1–3 artikkelia, jotka tuli lukea etukäteen. Luettavan määrä tuntui varsinkin aluksi todella hurjalta, mutta melko pian siihen sopeutui, sekä oppi erottelemaan oleellisen ja vähemmän oleellisen luettavan. Esitelmien pito englanniksi jännitti minua aluksi kovasti, mutta oli lopulta todella palkitseva kokemus. Kursseillani loppusuoritustavat olivat joko essee tai ”take-home assignment”, eli etänä tehtävä tentti.
Opintojen joka viikko edellyttämä työn määrä tuntui välillä todella suurelta, mutta loppujen lopuksi suoriuduin kaikista kursseista hyvin, koin aiheet todella mielenkiintoisina ja opetuksen tasokkaana. Käsitin Trinityn arvostelun olevan melko vaativaa – esimerkiksi 90% on ilmeisesti lähestulkoon mahdotonta saada mistään, oma korkein arvosanani oli vähän yli 70%, joka on silti vitonen, jos asteikon muuntaa. Itse en kokenut, että pärjätäkseni jouduin uurastamaan erityisen paljon enemmän, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Uudenlaiseen ajanhallintaan sopeutuminen on opinnoissa kaikki kaikessa.
Koronan takia myöskään yliopiston järjestämää oheistoimintaa ei juuri ollut. Suosittelen hakeutumaan vaikka muiden vaihtareiden kautta erilaisiin ryhmäkeskusteluihin ym., joissa ohjelmaa järjestetään spontaanisti paljon. Trinitylla oli myös etänä paljon society-toimintaa, eli eräänlaisia kerhoja, jotka keskittyvät esimerkiksi tiettyjen urheilulajien, musiikin tai ruoan ympärille. Näihin en itse lähtenyt mukaan, mutta kuulin muilta vaihtareilta paljon kehuja niiden toiminnasta.
Liffey-joki
Vinkit seuraaville vaihtoon lähtijöille
Kaikkia vaihtoon lähtijöitä rohkaisisin olemaan ennen kaikkea ennakkoluuloton, avoin, rohkea ja joustava. Kaikki ei varmasti tule menemään suunnitelmien mukaan, mutta odottamattomat jutut olivatkin vaihdossa usein juuri niitä parhaita. Kannattaa lähteä mukaan kaikkeen ja haastaa itseään vähän joka päivä.
Kuten mainitsin, oma vaihtokokemukseni oli monella tavoin ainutlaatuinen. Lähdin Dublinin rajojen sisältä kerran (käymään mielettomän kauniissa Wicklow’n kansallispuistossa), en tavannut yhtäkään kurssikaveria kasvokkain ja kaikki kaupat (paitsi ruokakaupat) ja ravintolat olivat suljettuina melkein puolet koko vaihtoajastani. Seuraavat vaihtoon lähtijät todennäköisesti ja toivottavasti pääsevät näkemään ja kokemaan enemmän Dublinia, Irlantia ja paikallista opiskelijaelämää. En kuitenkaan hetkeäkään kadu päätöstäni lähteä vaihtoon, sillä vaikeassakin maailmantilanteessa se oli upea ja opettavainen kokemus, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Palaan varmasti vielä joskus Irlantiin tekemään kaiken sen, mikä nyt jäi tekemättä.
Yllätin monet ystäväni kertoessani sosiaalisessa mediassa lähteväni tässä maailmantilanteessa opiskelijavaihtoon toiselle puolelle Eurooppaa. Vaihdon onnistuminen oli oikeastaan yllätys myös itselleni ja päädyinkin hoitamaan lähtövalmistelut varsin viime tipassa. Tuntui todella absurdilta lähteä keskellä vuosisadan pahinta pandemiaa viettämään syyslukukautta taloustieteen parissa Lissabonin Nova School of Business and Economicsiin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Pandemian takia maassa oli voimassa varsin tarkat turvamääräykset ja monelta osin pääsin totuttelemaan varsin poikkeukselliseen arkeen. Kaikkialla sisätiloissa sekä myös kaupungeissa liikkuessa on sakon uhalla käytettävä maskia. Kaikkiin kauppoihin ja ravintoloihin oli todella tiukat kävijämäärärajoitukset ja ihmisvirtojen ohjailua varten monenlaisia luovia ratkaisuja. Ihmiset kuitenkin olivat tottuneet rajoituksiin keväästä alkaen ja täten yhteiskunta pystyttiin pitämään suhteellisen avoimena. Käytännössä melkein kaikki isommat tapahtumat oli peruttu, mutta ravintolat, kaupat ja baarit saavat olla auki tiukkojen asiakasmäärärajoitusten ja maskipakon kanssa.
Asuminen
Majoituin vaihdossa SmartStudios-nimisen yksityisen yrityksen varsin korkealaatuisessa yhteisöllisessä asumiskompleksissa. Kyseinen firma tarjoaa yksiöitä laajoilla yhteisillä tiloilla suomalaisesta näkökulmasta kohtuulliseen hintaan, noin kuudellasadalla eurolla kuukaudessa. Valitsin kyseisen majoituksen myös siksi, että Portugalissa rakentamisen laatu on perinteisesti varsin erilaista kuin Suomessa ja syksyn kylmät yöt eivät olisi olleet ilman keskuslämmitystä kovin miellyttäviä.
Asuin siis Carcaveloksessa kampuksen lähellä minimoidakseni julkisen liikenteen käyttöä. Matka Lissabonin keskustaan kesti sieltä junalla noin 20–30 minuuttia. Se kulki vartin välein lähes ympäri vuorokauden. En kuitenkaan hankkinut joukkoliikennekorttia, vaan koronan takia päädyin vuokraamaan skootterin, jolla pääsi matkailemaan Lissabonin alueella erittäin näppärästi.
Opiskelu ja opetus
Koronatilanteesta huolimatta, vaihtoyliopistoni pyrki järjestämään niin paljon lähiopetusta kuin vaan mahdollista. Täten arki rullasi pienryhmissä maskien kanssa varsin normaalisti. Rajoitettujen ihmismäärien ja puuttuvien tuolien lisäksi koronasta muistuttivat yliopistolla lähinnä ”koronavartijat”, jotka valvovat jatkuvasti, että kaikilla on maski käytössä. Tämä toi suorastaan apokalyptista tunnelmaa opiskelupäiviin.
Periaatteellinen pyrkimys lähiopetuksen mahdollistamiseen aiheutti ainakin kertaalleen hieman nurinkurisen tilanteen. Eräänä päivänä luennon pitäjä oli jäänyt kotiin mahdollisen altistumisen takia. Siitä huolimatta olimme läsnäolopakon valvomisen takia koko luokka luentosalissa kuuntelemassa etäluentoa.
Koko maassa ei ollut kovin montaa suomalaisia vaihto-opiskelijaa, lähes kaikkien suomalaisten yliopistojen peruttua vaihdot. Onneksi kuitenkin muut Euroopan maat lähettivät opiskelijoita vaihtoon ihan normaaliin tapaan. Yliopistolla tutustuin aika paljon paikallisiin opiskelijoihin, sillä koulu on todella kansainvälinen ja lähes kaikki toiminta tapahtuu englanniksi.
Erilaisten juhlien ja illanistujaisten loistaessa poissaolollaan oli kaikesta huolimatta vaihto-opiskelijoille järjestetty retkiä ja vierailuja erilaisiin nähtävyyksiin. Lisäksi viikonloppuisin pääsimme tutustumaan maan muihin kaupunkeihin ja muihin kulttuurikohteisiin, jotka turistimassojen puuttumisen myötä olivat poikkeuksellisen rauhallisia vierailukohteita.
Ajatuksia vaihdosta
Kokonaisuutena vaihtoseikkailu oli koronan tuoman kontrastin takia erityisen kiehtova ja hämmentävä kokonaisuus. Oli samaan aikaan todella ihanaa, sekä myös absurdia nauttia lähiopetuksesta, hyvästä säästä, ulkona olemisesta, tapahtumista ja uusiin ihmisiin tutustumisesta Portugalin auringon alla.
Vaihto opetti uudessa kulttuurissa elämisen hienouksia ja kommervenkkeja. Opin sopeutumaan yhä paremmin yllättäviin epävarmuustekijöihin ja löytämään omanhenkisiä ihmisiä myös varsin erilaisessa ympäristössä. Innostuin myös johtamisen sekä taloustieteen opinnoista ihan uudella tavalla. Opintojen ohessa hurahdin myös täysillä surffaamiseen ja kehityin golfissa todella paljon.
