Vaihtokertomus, Vrije Universiteit Brussel, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä 

Vaihtoon valmistautuminen alkoi vaihtokohteen valinnalla. Valinnassa minua auttoivat muutamat kriteerit. Se, että halusin suorittaa nimenomaan maisteriopintoja valtiotieteellisessä rajasi kohdevalikoimaa jo jonkin verran. Lisäksi halusin suorittaa opintoni englanniksi. Päädyin Brysseliin, joka houkutteli sen kansainvälisen luonteen ja Euroopan unionin kannalta merkittävän asemansa vuoksi. Belgian pääkaupungissa vaihto-opiskelijoita on erityisesti flaaminkielisessä Vrije Universiteit Brusselissa (VUB), jossa opintoja tarjotaan myös englanniksi ja jossa itsekin opiskelin, sekä ranskankielisessä Université Libre de Bruxellesissa (ULB).

Vaihtohakemuksen teko oli tietynlainen prosessi, mutta palkinto, eli hyväksytty hakemus auttoi unohtamaan hetkittäiset turhautumiset. Hakemuksen liitteeksi pitää lähettää passikuva VUB:in opiskelijakorttia varten sekä todistus matkavakuutuksesta. Tämä takasi myös sen, että matkavakuutus tuli varmasti päivitettyä ja että valmiin opiskelijakortin sai käteen heti orientaatiopäivänä.

Kun kohde ja kurssit oli valittu ja hakemukseni hyväksytty, oli edessä vielä asunnon metsästäminen, lentolippujen ostaminen ja pakkaaminen! Haastavimmaksi näistä osoittautui pakkaaminen, sillä päätin lähteä matkaan yhdellä matkalaukulla – painorajat tulivat vielä lähtöä edeltävänä iltana vastaan, ja kaiken taistelun keskellä otsalle tirahti kyllä pari tuskanhikipisaraa. Jos olisin nyt lähdössä reissuun, ottaisin suosiolla kaksi matkalaukkua ja säästäisin itseni ylimääräiseltä stressiltä.

Lentoliikenne Brysseliin on pääosin työmatkailua ja Finnair on ainoa lentoyhtiö, joka operoi sinne Helsingistä. Suorat lennot Brysseliin ovat – ajankohdasta riippuen – melko hintavia. Halusin säästää budjettiani Belgiassa reissaamiseen, joten otin edulliset lennot, joihin sisältyi välilasku Arlandassa!

Schumanin metroasema.
Schumanin metroasema.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 

Yliopistolla kohtamaani (hyvin maltillinen) byrokratia liittyi lähinnä kurssivalintoihin. Päädyin vaihtamaan pari kurssia, joten jouduin tekemään muutoksia myös learning agreementiin, johon sitten vaadittiin kummankin yliopiston edustajan allekirjoitus. Muuten pääsin melko helpolla! VUBissa ollaan tottuneita vaihto-opiskelijoihin, joita siellä on paljon. Lisäksi ihan tutkinto-opiskelijoinakin on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Omilla maisterikursseillani oli muutama belgialainen ja valtaosa kansainvälisiä opiskelijoita. Näistä syistä yliopistolla on erinomainen kansainvälisten asioiden tiimi, joka auttaa kaikissa ongelmissa ja vastaa nopeasti sähköposteihin. Ennen varsinaista lukukauden alkua järjestetyn orientaatiopäivän aikana esiteltiin kattava infopaketti yliopistosta, kampuksesta ja eri palveluista, joten opintojen alussa oli melko varma olo!

Brysselin byrokratiasta olin lukenut ennen lähtöäni nettikeskusteluista. Vain puoli vuotta Brysselissä asuvana vaihto-opiskelijana välttyy valtaosasta byrokratiasta, varsinkin, jos pitää suomalaisen liittymänsä (varmista kuukausittain käytössä olevan datan riittävyys). Brysselissä täytyy kuitenkin ilmoittautua asukkaaksi johonkin tiettyyn kaupunginosaan. Tämä pitää tehdä paikan päällä, ja tapaamiseen on varattava aika, jonka saattaa saada kuukausien päähän. Itse lähdin takaisin Suomeen jo 1,5 kuukautta Brysselissä oleskeltuani, enkä siksi ehtinyt tehdä tätä rekisteröitymistä. En kyllä myöskään kuullut, että kukaan vaihtareista olisi ilmoittautunut asukkaaksi tai edes varannut aikaa tapaamiseen.

Asuminen 

Bryssel on valtavan kansainvälinen kaupunki, jossa on suuri vaihtuvuus. Opiskelijoiden lisäksi siellä on paljon määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviä viranhaltijoita ja muista maista työharjoitteluaan suorittamaan saapuneita, jotka kaikki etsivät asuntoa tai huonetta. Vastaavasti, kun edelliset lähtevät takaisin kotimaihinsa, vapautuu huoneita ja asuntoja eri puolilta kaupunkia. Aloinkin jo hyvissä ajoin seuraamaan useampaa Facebook-ryhmää, joissa näistä asunnoista tai huoneista ilmoitellaan päivittäin useita kertoja. Ylipäätään suosittelen asumuksen metsästystä ennen lähtöä! Näin välttyy stressiltä. Uskon kuitenkin, että suuren vaihtuvuuden vuoksi asunnon löytäisi vaikka etsisi vasta paikan päällä.

Metsästin aluksi asuntoa Facebookista, mutta päädyin kuitenkin varaamaan huoneen Brussels Destination -sivuston kautta samaan aikaan Brysseliin muuttaneen ystäväni vinkistä. Sivujen vaatimaton ulkomuoto herätti alkuun epäilyjä, mutta onneksi luotin ystävääni ja otin asunnon sieltä. Sivusto on vähän Airbnb:n tyylinen palvelu, jossa on listattuna erilaisia asuntoja ja huoneita eri puolilta Brysseliä. Oma huoneeni sijaitsi Ixellesin kaupunginosassa, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Vuokranantajani asui perheineen alakerroksissa, ja minulla oli huone talon ylimmässä kerroksessa, jossa oli myös kämppikseni huone ja meille kahdelle tarkoitettu kylpyhuone ja keittiö.

Myös yliopiston kampuksella on mahdollista asua. Hinnat olivat kuitenkin mielestäni melko korkeat, sillä huoneissa tai vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa ei ollut ruoanlaittomahdollisuuksia. Yhden hengen huone maksoi saman verran kuin oma huoneeni, kun taas jaettu huone oli muutaman satasen halvempi. Kampuksella asumisessa on tosin hyvänä puolena se, että tutustuu paremmin muihin vaihtareihin. Itse kuitenkin sain omasta kämppiksestäni kaverin. Ylipäätään ehkä suosittelen vaihdossa kämppisasumista, jos vain on yhtään avoin sellaiselle!

Kannattaa muuten selvittää etukäteen huoneen tai asunnon varustelu. Omassa huoneessani oli aika pitkälti kaikki tarvitsemani, mutta monet tuttavistani joutuivat hankkimaan huoneeseensa kaiken peitoista ja tyynyistä lähtien. Brysselissä vaikutti myös olevan tyypillistä, ettei asunnossa ole pesukonetta, joten itselleni tulivat tutuiksi alueen itsepalvelupesulat.

Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.
Osa luennoista järjestettiin luokissa, joissa oli siirreltävät pulpetit.

Opiskelu ja opetus

Opinnot olivat melko työläitä. Kurssit kestivät koko kevätlukukauden, joten niissä ehdittiin käsitellä aiheita melko syvällisesti. Luennoilla kannustettiin osallistumaan keskusteluun aktiivisesti. Ainakin valtiotieteellisen puolella kursseilla vaadittiin aika paljon: lukemista oli reilusti, ryhmätyöt olivat laajoja ja useilla kursseilla jokaiselle luennolle piti valmistautua jotenkin – lukemalla artikkeleita, tekemällä pieniä tehtäviä tai muulla tavoin. Suosittelen aloittamaan opiskelun heti, kun kurssit pyörähtävät käyntiin: näin työmäärä pysyy sopivana koko lukukauden, ja aikaa jää muuhunkin.

VUB:issa suulliset tentit ovat normi, joten kannattaa totutella ajatukseen niistä. Itse jännitin niitä kovasti, mutta lopulta jännittäminen osoittautui turhaksi: koetilanteet muistuttivat enemmänkin keskustelua, ja kun koealueeseen oli perehtynyt, osasi kysymyksiin vastata. Yhdellä kurssillani suullinen tentti korvattiin etäopiskelun vuoksi kirjallisella tehtävällä, ja muut opiskelijat olivat hyvin pettyneitä siihen, että suullista tenttiä ei sillä kurssilla ollutkaan.

Opintojen arvostelu on VUB:issa tiukahkoa. Kuulin muutamalta kokonaista tutkintoa VUBissa suorittavalta, että on tyypillistä reputtaa ainakin joitain kursseja, mutta en kuullut keneltäkään vaihto-opiskelijalta, että kursseista olisi tullut hylättyjä arvosanoja. Arvosanat annetaan 0-20-asteikolla. Läpipääsyyn vaaditaan puolet, eli 10/20. Tyypillinen arvosana on 13/20, ja 16/20-arvosanaan voi olla jo erittäin tyytyväinen. Itse ehdin panostaa opiskeluun, koska korona pakotti eristäytymiseen, joten sain hyviä arvosanoja.

Korona toki vaikutti opiskeluun. Maaliskuun puolivälissä, kun olin ehtinyt olla Brysselissä 1,5kk, opinnot siirtyivät täysin etätyöskentelyksi. Belgiassa tilanne kiristyi nopeasti, ja lähdinkin Suomeen pian sen jälkeen. Etäluennot sujuivat hyvin ja tentit menivät kivasti etänäkin. Etäopinnot muistuttivat HY:n opintoja: osa kursseista oli luentomaisia, kun taas osalla piti osallistua aktiivisesti etänäkin.

Kaiken kaikkiaan opiskelu VUB:issa oli mielenkiintoista. Erityisesti Euroopan unionin tutkimukseen keskittyneellä kurssillani oli upeaa, kun vierailevat luennoitsijat olivat oikeasti töissä merkittävissä rooleissa EU-politiikan parissa. Opinnot vaativat paljon, mutta itse ainakin sain paljon irti niistä.

Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.
Kampuksen cafeteriasta sai halvalla ison aterian.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suurin shokki Brysselissä oli sää! Belgia on sateinen maa. Brysselissä sataa joidenkin lähteiden mukaan 200 päivää vuodesta. Erityisesti talvella Bryssel on harmaa, sateinen ja älyttömän tuulinen – jopa helsinkiläisen mittapuulla. Kannattaa siis varautua siihen ja ottaa sopivat vaatteet ja sateenvarjo mukaan. Toisaalta heti maaliskuun alussa, kun aurinko alkaa näkyä, voi Brysselissä olla lämmin ja kaunista. Terassit täyttyvät ihmisisistä – ellei korona sekoita pakkaa – ja tunnelma on todella ihana.

Hintatasoltaan Bryssel on aika samanlainen kuin Helsinki. Asuminen on melko hintavaa, joskin hyvällä tuurilla voi löytää edullisia huoneita, erityisesti, jos on valmis asumaan useiden kämppisten kanssa. Ulkona syöminen on suurin piirtein saman hintaista kuin Suomessa, mutta alkoholi on toki hieman halvempaa, joten erityisesti belgialaisten erikoisoluiden maistelu mahtui budjettiin. Ruokakauppojen hinnat vaikuttivat samoilta kuin kotona, mutta muutamat tuotteet, kuten kahvi ja karkki olivat kalliimpia. Ruokakauppoja on moneen lähtöön. Kannattaa tutustua muun muassa tukkukauppaa muistuttaan Colruytiin ja lukuisiin ekokauppoihin. Koti-ikävän iskiessä voi suunnata Brysselin merimieskirkolle, jonka Suomi-kaupasta hain itse helpotusta akuuttiin Turkin pippuri -vajeeseen. Valikoimassa on suomalaisia herkkuja korvapuusteista ruisleipään. Hinnat siellä ovat tosin melko korkealla.

Brysselissä toimii erittäin aktiivinen Erasmus Student Network, joka järjestää erilaisia tapahtumia. Kannattaa ainakin alkuun mennä mukaan kaikenlaisiin rientoihin – niissä on helppo tutustua muihin. Kannattaa muutenkin olla avoimin mielin ja esimerkiksi tutustua kaupunkiin laajasti. Brysselin kaupunginosat ovat keskenään erilaisia ja niitä tutkimalla löytää mielenkiintoisia paikkoja.

Tutkimisesta puheen ollen, Bryssel sijaitsee erinomaisella sijainnilla jos haluaa matkailla Belgiassa ja muualla Euroopassa. Mikäli siihen on mahdollisuus, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää Brysselin sijainti! Flixbussit ovat edullisia ja niillä pääsee niin Amsterdamiin kuin Pariisiinkin. Myös Belgian sisällä kannattaa tutustua eri alueisiin. Belgia on mielenkiintoinen sekoitus eri kielialueita, ja kannattaa matkailla mahdollisuuksien mukaan eri puolilla. Bryssel on periaatteessa kaksikielinen, mutta pääosin kaupungilla kuulee ranskaa.

Bryssel on pääosin turvallinen kaupunki. Se on kuitenkin suosittu turistikaupunki, joten esimerkiksi turistijäyniä harjoitetaan vilkkaimmilla paikoilla. Omasta omaisuudesta on myös syytä pitää huolta tarkemmin kuin Helsingissä. Toisaalta kaupungin kansainvälisen luonteen vuoksi turistit eivät välttämättä erotu pysyvästi Brysselissä asuvista helposti – paitsi turistinähtävyyksien luona.

Julkinen liikenne on toimiva Brysselissä. Se myös on hyvin edullista, jos on alle 25-vuotias. Tällöin koko vuoden lippu ostetaan kerralla ja se maksaa 50 euroa. Yli 25-vuotiaille, kuten minulle, lippu maksoi 50 euroa kuukaudessa. Päädyin kuitenkin latailemaan 10 kerran lippuja kortilleni, koska kuljin moneen paikkaan kävellen.

Kaikkiaan Bryssel oli mukava vaihtokohde, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin, ellei korona olisi pakottanut koti-Suomeen! Brysseliin on helppo kotiutua sen kansainvälisen ilmapiirin vuoksi, kun vaihtareita on paljon. Kannattaa ottaa ilo irti EU:n pääkaupungista ja käydä esimerkiksi Place du Luxembourgilla torstaina, jolloin sinne perinteisesti kerääntyy porukka vaihtareista pankkiireihin!

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon vuoden 2019 syksynä täydennyshaussa, joten lähtö oli jo pian vaihtoon hakemisen jälkeen. Tiedon valinnasta sain onneksi melko nopeasti Helsingin yliopistolta, jonka jälkeen minun piti vielä tehdä hakemus kohdeyliopistoon. Sieltäkin tieto tuli melko nopeasti (lokakuun lopussa). Opinnot kannattaa suunnitella hyvin etukäteen, sillä vaihdon alkutohinassa on kiva, että edes jotkin asiat ovat hyvin selvillä. Vaikka Complutensen eli ”complun” sivujen kurssivalikoima piti melko hyvin paikkaansa, päädyin minäkin lopulta vaihtamaan pari kurssia ihan vain senkin takia, että sain perjantait vapaaksi. Ennen vaihtoon lähtöä tein matkustusilmoituksen Ulkoministeriöön ja pidin huolen, että minulla on pitkään voimassa oleva matkavakuutus. Minulla oli jo ennestään eurooppalainen sairaanhoitokortti, mutta jos sitä ei ole vielä hankkinut, kannattaa se hankkia viimeistään nyt. Eräs vaihdossa tapaamani henkilö loukkasi jalkansa heti vaihdon alkumetreillä, muttei uskaltanut mennä sairaalaan, sillä hänellä ei ollut vakuutusta eikä sairaanhoitokorttia ja hän pelkäsi sairaalalaskun olevan todella korkea. Ilmeisesti asia kuitenkin hoitui lopulta!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Olin kuullut, että vaihtoon lähtiessä on hyvin pitkälti omillaan ja että alkubyrokratia olisi todella epäselvää. Kuitenkin saapuessani Madridiin, kaikki oli yllättävän helppoa. Kannattaa lähteä ajatuksella, että kyllä kaikki jotenkin aina järjestyy. Meidän oli mahdollista saada tuutori, jolta pystyimme kysymään opintoihin liittyviä kysymyksiä. Vaikka en tarvinnutkaan tuutoria kovin paljoa, oli kiva, että sellaiseen tarjottiin mahdollisuus. Lukukausi alkoi kaksi viikkoa kestävällä kielikurssilla, josta sainkin ensimmäiset (ja koko vaihdon ajan kestäneet) ystäväni. Kielikurssin jälkeen alkoi orientaatioviikko, jonka alussa oli esimerkiksi infoluentoja, joissa kerrottiin, mitä vaihtareiden pitäisi tehdä seuraavien viikkojen aikana. Tähän kuului esimerkiksi lopullisen Learning Agreenmentin allekirjoitus sekä kuvan vieminen vaihtaritoimistolle. Lisäksi olisi pitänyt hankkia opiskelijakortti, joka olisi myös toiminut yliopiston kirjaston kirjastokorttina. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut varattua aikaa asian hoitamiseen, joten se jäi kokonaan tekemättä minulta. Lisäksi yli kolme kuukautta kestävän oleskelun aikana olisi ilmeisesti tarkoitus hakea ”residencia” eli pysyvä oleskelulupa. Ymmärsin kuitenkin, että sekin jää monilta aika usein tekemättä. Taisin säästyä alkaneen koronapandemian takia monilta byrokraattisilta jutuilta, jotka muuten olisivat tulleet ennemmin tai myöhemmin vastaan. Oleskelin Espanjassa lopulta alle 3 kuukautta.

Asuminen

Asuntoa hankkiessa kannattaa ensinnäkin pohtia sijaintia. Minä halusin asua lähellä keskustaa, vaikka kampukseni oli melko kaukana keskustasta. Matkani yliopistolle kesti jopa 45 minuuttia, mutta mieluummin kuljin matkan edestakaisin päivällä, kun esimerkiksi yöllä tullessani viettämästä iltaa. Madridissa on muutenkin niin hyvä julkinen liikenne, että keskustasta kaikkialle pääsee melko helposti. Madridin asuntojen hintataso on samaa luokkaa kuin Helsingissä, joten suosittelen vaihdon ajaksi kämppisasumista. Se tulee halvemmaksi ja lisäksi voi saada uusia kavereita kämppiksistä! Itse löysin huoneeni ”Badi” nimisestä sovelluksesta, jossa etsitään kämppiksiä. Tykkäsin sovelluksesta, sillä siinä pystyi jo vähän etukäteen tutustumaan potentiaalisiin uusiin kämppiksiin. Halusinkin saada huoneen sellaisesta asunnosta, jossa mielellään asuisi espanjaa puhuvia henkilöitä ja jossa on mahdollisimman vähän muita asukkaita. Kuulin joiltain vaihtarikavereiltani, että he asuivat jopa 12 muun henkilön kanssa. Itse asuin kahden maailman mukavimman tytön kanssa. Vuokrani oli 500 euroa.

Olen kuullut, että Espanjassa tehdään jonkin verran asuntohuijauksia, joten suosittelen tekemään vuokrasopimuksen ennen takuuvuokran maksamista. Itse hommasin asunnon noin kuukausi ennen lähtöä, mutta monet tuttuni menivät myös ensin Madridiin hostelliin, jonka jälkeen etsivät intensiivisesti asuntoa ja kävivät asuntonäytöissä. Tällä tavoin voi olla myös helpompi löytää kivempi ja halvempi asunto ilman riskiä tulla huijatuksi. Kannattaa ottaa huomioon, että kaikissa asunnoissa vesi sekä sähkö ei kuulu vuokran hintaan. Ne voivat olla Espanjassa melko kalliita, joten suosittelen etsimään asunnon, joka sisältää ylimääräiset kulut (gastos incluidos). On olemassa myös nettisivuja kuten easypiso.com sekä uniplaces.com, jotka ovat luotettavia, mutta kalliita. Ne veloittavat usein vähintään muutaman satasen välityspalkkiota.

Opiskelu ja opetus

Ensimmäisten kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja, jonka jälkeen piti vasta tehdä lopullinen päätös kursseille ilmoittautumisesta. Tämä oli mielestäni erittäin hyödyllistä, sillä huomasin heti alussa joidenkin kurssien olevan liian haastavia minulle. Opiskelin kaikki kurssini espanjaksi, vaikka kielitaitoni ei vielä kovin sujuva lähtiessä ollutkaan. Ensimmäinen kuukausi oli melko haastavaa, mutta mitä enemmän espanjaa kuunteli ja luki, sitä helpommaksi se muuttui ajan kuluessa. Yliopisto-opinnot olivat Suomeen verrattuna melko koulumaisia, sillä isojen luentojen sijaan kurssit olivat yleensä luokkahuoneessa ja espanjalaiset opiskelijat kävivät oman vuosikurssinsa kanssa yhteisiä kursseja. Luentoja oli melko paljon ja minulla menikin maanantaista torstaihin hyvin pitkälti luennoilla istuessa. Oma kampukseni oli melko kaukana keskustasta, minkä takia koin helpommaksi hoitaa luennot ns. kerralla pois ja sitten viettää pitkä viikonloppu. Luennot painottuivat aamuun sekä iltaan, joiden välissä oli siesta. Itselläni oli maanantain ja tiistain luennot suunniteltu illalle ja keskiviikon ja torstain aamulle. Molemmissa oli puolensa, sillä aamulla olevien luentojen jälkeen on paljon aikaa tehdä asioita illalla, mutta iltaluennot mahdollistivat illanvieton ja nukkumisen myöhempään.

Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.
Gran Vía kuvattuna Hotel Riu Plazan kattoterassilta, jonne pääsee hissillä maksua vastaan.

Mielestäni kursseissa oli hieman enemmän hommaa, kuin mihin olin Suomen kursseilla tottunut. Usein kursseihin sisältyi jokaviikkoisia (ryhmä)tehtäviä, pidempiä esseitä, ryhmätöitä sekä vielä lopputentit kaikista. Työn määrä ei kuitenkaan ollut mahdoton, kunhan muistaa varata säännöllisesti opiskeluillekin aikaa. Lisäksi koin, etteivät arvosteluperusteet olleet ehkä ihan yhtä vaativat kuin Suomessa, joten oli helppoa saada suhteellisen hyviä arvosanoja. Kampuksella oli mahdollista syödä, mutta ruoka ei todellakaan vastannut Unicafen ruokia. Ruokalassa oli harvoin tarjolla mitään kasvisruokaa ja melkein kaiken kanssa tarjottiin ranskalaisia. Monet opiskelijat ottivatkin omat eväänsä mukaan ja lämmittivät ne mikroissa, jotka sijaitsivat ruokalan läheisyydessä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on ihana kaupunki ja sieltä löytyy tekemistä varmasti jokaiselle. Kavereita saa halutessaan helposti, sillä Madridissa on todella paljon kansainvälisiä opiskelijoita sekä työntekijöitä. Monet eri tahot järjestivät keskustassa kansainvälisiä iltamia, joissa oli tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin ja puhua eri kieliä. Lisäksi ESN eli Erasmuksen opiskelijayhteisö järjesti paljon tapahtumia, joissa pystyi tutustumaan muihin vaihtareihin. Espanjalaisten kanssa tutustumisen koin hieman hankalammaksi. Kursseilla monet tunsivat kaikki jo entuudestaan ja tapahtumissa, joissa kävin, oli harvoin espanjalaisia. Toinen kämppiksistäni oli kuitenkin espanjalainen ja hänen kauttaan tutustuinkin myös muihin espanjalaisiin.

 La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.

La Latinan katuja, joissa järjestettiin joka sunnuntai El Rastro, eli pihakirppis/markkinat.

Madridissa on hyvä julkisen liikenteen verkosto ja matkakortin hinta on erittäin edullinen. Alle 26-vuotiaille henkilökohtainen matkakortti on vain 20 euroa kuukaudessa. Matkakorttiin kuului kaikki vyöhykkeet, joten samalla lipulla pääsi jopa Toledoon asti. Se on kiva pieni kaupunki Madridin lähellä, jossa ehdottomasti suosittelen vierailemaan. ESN järjestää sinne ja moniin muihin Espanjan kaupunkeihin niin päiväreissuja kuin myös viikonloppureissuja. Ne olivat halpoja ja hyvä keino hankkia ystäviä! Itse kävin ESN:n kanssa Cadizissa, Salamancassa sekä Ávilassa. Toledossa, Valenciassa ja Segoviassa kävin itsenäisesti kavereiden kanssa. Kuulin myös, että blablacar (paikallinen kimppakyytipalvelu) olisi hyvä tapa matkustaa kaupungista toiseen, mutta itse matkustin pääosin pitkänmatkan busseilla, jotka olivat junaa todella paljon halvempia. Madrid on täydellinen tukikohta tutkia Espanjaa, sillä se sijaitsee keskellämaata.

Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.
Päiväretki Madridin lähellä sijaitsevaan Toledoon, jonne pääsee matkakortilla ilman lisämaksua.

Hintataso on Madridissa hieman kalliimpi kuin muualla Espanjassa, mutta Suomea huomattavasti halvempi. Esimerkiksi ravintoloissa syöminen oli todella edullista ja sitä tulikin harrastettua todella paljon. Espanjassa ei myöskään ollut sallittua juoda alkoholia julkisilla paikoilla, joten menimme kavereiden kanssa aina joko ravintolaan tai pubiin viettämään iltaa. Espanjalaiset ruoka-ajat ovat myös todella erilaiset Suomeen verrattuna. Espanjassa on tapana syödä lounasta sekä illallista todella myöhään. Esimerkiksi illallinen tapahtui aina kello 21 jälkeen, eivätkä monet ravintolatkaan edes auenneet siestan jälkeen kuin vasta ennen kello 20.  Espanjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat perinteisesti tapakset, joita saa melkein joka ravintolasta. ”Oikeat” tapakset saadaan juoman ostaessa kylkiäisenä, mutta monista paikoista pystyi myös ostamaan erilaisia tapaksia. ESN järjestikin esimerkiksi tapaskierroksen, jossa käytiin Madridin suosituimmissa tapaspaikoissa.

La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.
La Latinan söpöjä tapaspaikkoja, joita löytyy pilvin pimein kadulta nimeltä La calle Cava Baja.
Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.
Malasañan boheemia aluetta, joka oli opiskelijoiden keskuudessa suosittua. Alueella oli myös paljon baareja sekä ravintoloita.

Madrid on upea paikka viettää vaihtolukukausi ja suosittelenkin ottamaan mahdollisuudesta kaiken irti! Jäin reissun jälkeen kaipaamaan takaisin, eikä kaipuu ole lähtenyt vieläkään pois.

Vaihtokertomus, Pietarin valtionyliopisto, Venäjä, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Tässä kertomuksessa en pyri maalaamaan kaunisteltua kuvaa vaihdostani Pietarissa. Erilaiset pienet vastoinkäymiset tuovatkin oman vivahteensa vaihtokokemukseen. Silti vaihtolukukausi Pietarissa oli erittäin rikastava kokemus ja yksi elämäni parhaista. Vaihtoon lähtevän on kuitenkin hyvä henkisesti varautua siihen, että Venäjään liitetyistä sananlaskuista ja stereotypioista valitettavan moni pitää paikkansa.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoa on hyvä hoitaa ajoissa tarvittavat viisumit ja muut asiakirjat kuntoon. Muistaakseni Venäjän puolelta viestintä oli ajantasaista ja sain vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin. On ensiarvoisen tärkeää, että passi on voimassa tarpeeksi pitkään vaihdon jälkeenkin ja nimi viisumissa on kirjoitettu oikein jne. Mobility-palvelu on aina yhtä ilahduttavan selkeä ja helppokäyttöinen, mutta siihen kannattaa silti perehtyä ajan kanssa ja kysyä neuvoa tarvittaessa. Viisumia pitää hakea. Sitä voi hakea esimerkiksi Venäjän suurlähetystöstä, missä voi saada esimakua itänaapurillemme tyypillisestä sydämellisestä asiakaspalvelusta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lähetystövierailun jälkeen seuraava kosketus venäläiseen byrokratiaan tapahtuu rajalla. Olen joka kerta selvinnyt rajamuodollisuuksista ongelmitta, sekä junalla että bussilla matkustaessa. Silti varsin kokemattomana maailmanmatkaajana lyhytkin kanssakäyminen rajaviranomaisten kanssa herättää aina pientä kauhua. Ainoa kerta, kun jotain olisi voinut mennä pieleen, tapahtui palatessani junalla Suomeen: rajavirkailija huomasi, että passissani oli väärä leima (maastalähtö maahantulon sijaan). Tovin väiteltyään toveriensa kanssa ratkaisuksi osoittautui vanhan leiman korjaaminen kuulakärkikynällä (nuoli osoitti väärään suuntaan).

Raja on kuitenkin vasta alkua. Bysantismi on osuva käsite kuvaamaan kolmannen Rooman byrokratian viidakkoa, joka saattaa herättää epätoivoa verkkoasiointiin ja ystävälliseen asiakaspalveluun tottuneelle suomalaiselle. Kuitenkin se on kiinteä osa vaihtokokemusta ja siihen kannattaa suhtautua stoalaisen tyynesti, ja arvostaa sen kafkamaista absurdiutta. Lohduttavaa on se, että kaikki vaihto-opiskelijat ovat lähtökohtaisesti samassa tilanteessa. Byrokratian solmujen selvittäminen yhdessä on omiaan luomaan solidaarisuutta kanssakärsijöiden kesken. Vertaistukea saa ja kannattaakin hakea muilta samassa tilanteessa kärvisteleviltä.

Varsinainen byrokratian määrä riippuu kuitenkin paljon siitä, minkälaisia valintoja vaihdon suhteen tekee. Jos päätät asua asuntolassa (mitä suosittelen vahvasti), hoitaa paikallinen koordinaattori rekisteröitymiseen liittyvät toimenpiteet. Sinun täytyy vain muistaa ilmoittaa matkoistasi ja toimittaa rekisteröitymiseen liittyvät asiakirjat muista kohteistasi. Jos asut päätät asua yksityisellä, tulee sinun sopia rekisteröityminen vuokranantajasi kanssa, mikä voi osoittautua ongelmalliseksi.

Samoin kurssivalinnat voivat vaatia enemmän tai vähemmän vaivannäköä riippuen siitä, mitä opiskelet ja missä. Itse opiskelin ainoastaan venäjän kielikursseja, jotka eivät vaatineet erillisiä toimia. Muita pienempiä byrokraattisia toimenpiteitä opiskelija- ja matkakortin hankkimisesta pyykkipolettien ostamiseen on lukematon määrä, enkä käsittele niitä kaikkia tässä. Erikseen on hyvä kuitenkin varautua siihen, että joudut luopumaan passistasi useaksi viikoksi tai jopa kuukausiksi opiskelijaviisumihakemusta varten.

Asuminen

Kuten jo mainitsin, suosittelen vahvasti kaikille asuntola-asumista. Yksityinen asunto saattaa olla sijaintinsa, asuintoveriensa ja siisteytensä puolesta edullisempi vaihtoehto, mutta katson asuntolan olevan erottamaton osa vaihtokokemusta. Lisäksi ainakin omalla kohdallani asuntolan puolesta puhui se, että se on HY:n valitsemille vaihto-opiskelijoille ilmainen (Pietari on yllättävän kallis kaupunki asua). Asuntolaan kannattaa suhtautua samalla fatalistisella, stoalaisella, kafkamaisella ja buddhalaisella asenteella kuin kaikkeen muuhunkin Venäjällä. Samalla pidä mielessä, että jos asuntolan olot eivät täytä vaatimuksiasi asuinmukavuuksien suhteen, paikalliset opiskelijat asuvat huomattavasti huonommissa oloissa.

Itse asuin Vasilinsaarella Kapitajanskaja 3:n asuntolassa, jossa lähes kaikki asukkaat ovat vaihto-opiskelijoita. Asuntolan sijainti on melko hyvä, jos opiskelet venäjän kieltä: matkaa kieli-instituuttiin on 30–45 minuuttia ruuhkasta ja tuurista riippuen. Kaikki huoneet ovat jaettuja kahden–neljän hengen kesken, joskin aina jotkut jäävät ilman huonetoveria. Huoneiden taso vaihtelee huimasti. Itselläni oli tuuria ja sain 2000-luvulla remontoidun huoneen, mutta suuri osa pääsee aikamatkalle Neuvostoliittoon. Asuntolassa elää myös sitkeä torakkakanta, jota myrkytetään säännöllisesti. Sanottakoon kuitenkin, että itse en pääsyt näkemään ainuttakaan elävää torakkaa, joten niiltä voi välttyä. Kaikkine vajavaisuuksineen asuntolaelämä on erittäin elähdyttävää ja yhteisöllistä. Pienet hassunhauskat tapaukset kuten palohälytykset ja rikkinäiset hissit vain tekevät kokemuksesta rikkaamman.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelin vain kielikursseja, joten kokemukseni opetuksesta ovat varsin rajoittuneet. Rohkeat ja taitavat (ja HY:n vaihtovalinnoissa vähintään B2-taitotason todistaneet) voivat osallistua venäjänkielisiin opetukseen, jonka taso on vahvasti riippuvainen yksittäisistä professoreista. Kieliopetus on saanut vahvoja vaikutteita neuvostokoulutusjärjestelmästä, jonka kasvatteja opettajat ovat. Voimansa tunnoissa olevat opettajat saattavatkin olla pelottavia (näen vieläkin painajaisia eräästä), mutta suurin osa heistä on erittäin sydämellisiä ja lähestyttäviä. Opetuksen tehokkuutta en osaa täysin arvioida. Opin yhtä ja toista, mutta luokkahuoneessa kieltä oppii vain tiettyyn pisteeseen saakka, loppu oppi on hankittava itse puhumalla venäjää venäläisten kanssa.

Asia, joka hieman huoletti minua vaihtoni aikana, oli opintojen arvostelu ja vaatimustaso. Lisäksi sairastelin aluksi tiuhaan ja kerrytin poissaoloja luennoilta. Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ainakin kieliopinnoissa vaihto-opiskelijoita kohdellaan silkkihansikkain ja suoritusvaatimuksista ei olla turhantarkkoja. Loppukoekaan ei osoittautunut vaikeaksi. Jos kielikurssit tuntuvat liian vaikeilta tai helpoilta, on ensimmäisten viikkojen aikana mahdollista vaihtaa ryhmää eri tasolle. Vaihto-opiskelijoiden asiaa ajoi erittäin pätevä ja joustava koordinaattori, johon kannattaa olla yhteydessä kaikissa opiskeluun liittyvissä kysymyksissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • Sairastapauksissa suosittelen Pietarin Euromed -klinikkaa, josta minulla on hyviä kokemuksia.
  • Monien kokemuksen mukaan vaihdossa on vaikeaa tutustua paikallisiin. Suosittelenkin osallistumaan tandem-kieliopiskeluun ja muutenkin käymään paikallisen opiskelijajärjestön järjestämissä tapahtumissa.
  • Mainitsen vielä uudelleen: joudut luopumaan passistasi pian saavuttuasi Venäjälle opiskelijaviisumihakemuksen ajaksi. Tuona noin kuukauden kestävänä aikana et voi juuri matkustella tai poistua maasta ilman erityisjärjestelyitä.
  • Suhtaudu rekisteröitymiseen ja muihin byrokraattisiin seikkoihin niiden vaatimalla vakavuudella. Älä jätä pakollisia maksuja tms. viimeiseen päivään, sillä et ole ainoa, joka tekee näin ja jonot saattavat venyä pitkiksi. Varaudu muutenkin jonottamaan ja odottamaan kaikissa hallinnollisissa asioissa.
  • Älä melua julkisissa liikennevälineissä ja anna istumapaikka aina sinua vanhemmille ja raskaana oleville naisille.
  • Pietari ja Moskova ovat hienoja paikkoja, mutta ne eivät ole millään lailla tyypillisiä venäläisiä kaupunkeja. Vieraile myös muualla, mikäli suinkin pystyt.
  • Pietarilaiset osaavat englantia varsin hyvin, ainakin verrattuna muihin Venäjän kaupunkeihin. Venäjäntaidosta on kuitenkin hyötyä, ja kielestä kannattaa opetella ainakin alkeet.
  • Jos nimesi sisältää ääkkösiä, varaudu setvimään asiaa matkustaessasi Venäjällä. Itse jouduin kerran kohtaamaan konduktöörin, joka oli pahastunut siitä, että junalipussani nimeni kirjoitusasu poikkesi passistani. Tuolloin pääsin kuitenkin junaan ilman lisämaksuja.
  • Kaikista tärkein neuvo on kuitenkin tämä: Nauti vaihtoajastasi, vaikka kaikki kokemukset eivät olisi myönteisiä. Haastavat hetket tekevät hyvistä kokemuksista entistä nautinnollisempia!

Vaihtokertomus, KU Leuven, Belgia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Lähdin helmikuussa 2020 vaihtoon Belgiaan KU Leuvenin yliopistoon valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Hakuprosessini vaihtoon Belgiaan alkoi jo reilu vuosi ennen lähtöä vaihtokohteen pohdinnalla ja learning agreementin suunnittelulla. Leuven ei ollut minulle ilmiselvä vaihtokohdevalinta – en ollut ennen hakuprosessia kuullut edes koko kaupungin olemassaolosta. Selvää, minulle kuitenkin oli, että halusin Erasmus-vaihtoon ja pian kirkastui myös, että haluan Keski-Eurooppaan. Olennaista kohteen valinnassa oli myös, että opintoja löytyi englanniksi. Alkuvuodesta 2019 Leuven karsiutui ensimmäiseksi hakukohteekseni ja helmikuussa 2019 oli varsinainen Helsingin yliopiston vaihtohaku.

Hyvin pian vaihtohaun loppumisen jälkeen sain Helsingin yliopistolta valintaani puoltavan päätöksen, ja myöhemmin keväällä sain KU Leuvenista hakuohjeet virallista valintaa varten. Viestissä oli myös paljon infomateriaalia niin yliopistosta ja siellä opiskelusta, Leuvenista kaupunkina kuin muun muassa sosiaaliturvasta. Yliopiston vaihtareille suunnattu esite oli todella kattava ja suosittelenkin tulevia vaihtareita perehtymään siihen huolella. Hakuprosessi KU Leuvenin puolelta sujui varsin kivuttomasti, esimerkiksi erillisiä todistuksia kielitaidosta tms. ei tarvittu ja hakulomake täytettiin sähköisesti. KU Leuvenin käsiteltyä hakemuksen sain sähköpostilla virallisen hyväksymiskirjeen, joka piti tulostaa, sillä sitä tarvitsi vaihtokohteen alkubyrokratioihin.

Ennen lähtöä kannattaa varmistaa, että passi tai henkilökortti on voimassa koko vaihdon ajan, samoin kuin eurooppalainen sairaanhoitokortti. Belgiassa myös erinäisiä asiakirjoja tarvitsi tulostettuna enemmän kuin Suomessa, joten tärkeät asiakirjat on hyvä olla valmiiksi tulostettuna mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

KU Leuvenilla oli vaihtareille oma orientaatio-ohjelmansa, johon tuli etukäteen ilmoittautua netissä. Orientaatioviikon yleisen ohjelman lisäksi oli ylimääräisiä, erillistä ilmoittautumista vaativia vaihtaritapahtumia kuten international dinner sekä kaupunkikierroksia Leuvenissa. Yliopiston orientaatio oli hyvin ja selkeästi organisoitu ja vaihtareita ei todellakaan jätetty yksin. Orientaatioon ilmoittautuneille lähetettiin orientaatioviikolla joka aamu sähköposti, jossa kerrattiin päivän aikataulut. Kaikille oli pakollista ilmoittautua yhteen useista yliopiston rekisteröitymistilaisuuksista, joissa saatiin tärkeää infoa, täytettiin papereita sekä valokuvattiin kaikki opiskelijat opiskelijakorttia varten. Valmiin opiskelijakortin sekä yliopiston käyttäjätunnukset sai myöhemmin noutaa yliopistolta. Opiskelijakortti on ilmainen ja KU Leuvenin opiskelijaelämässä todella tärkeä, sillä sitä ilman ei muun muassa pääse kirjastoihin sisälle – kortti täytyy skannata aina ovella. Opiskelijakortin avulla saa myös edullista opiskelijaruokaa kampusten Alma-ravintoloista. KU Leuven on yleisesti ottaen todella kansainvälinen ja kv-opiskelijoille riitti aktiviteetteja ja neuvontaa.

Yliopistolle rekisteröitymisen lisäksi EU-kansalaisten, jotka asuvat Belgiassa yli 3kk tulee rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Rekisteröityminen vaati visiitin kaupungintalolla. Ajan rekisteröitymiseen pystyi varaamaan netissä ja mukaan tuli ottaa muun muassa henkilöllisyystodistus, eurooppalainen sairaanhoitokortti (huom. tämän tarvitsee vaikka olisi yksityinen matkavakuutus ja kortin tulee olla voimassa vaihdon loppuun asti) sekä passikuva. Yliopiston infoissa tuli kattavampi lista mukaan otettavista asiakirjoista ja yliopistolla oli tulostusmahdollisuus. Kaikki ohjeet alkubyrokratiaan selveni siis viimeistään orientaatioviikolla – ja kunhan itse rohkeasti kysyy, mikäli jokin on epäselvää.

Asuminen
Leuven on vilkas opiskelijakaupunki ja opiskelija-asuntoja on joka paikassa. Opin paikallisilta, että tyypillisesti belgialaiset opiskelijat asuvat virallisesti vanhemmillaan kotipaikkakunnillaan ja asuvat opiskelijakämpissään vain viikolla – tämä on mahdollista, koska Belgiassa etäisyydet kaupunkien välillä ovat Suomeen verrattuna todella lyhyitä. Hassua olikin, että paikalliset opiskelijat eivät olleet virallisesti Leuvenin kaupungin asukkaita. Ymmärtääkseni useimmat opiskelijat asuivat Leuvenissa yksityisessä tai yliopiston asuntolassa/asunnossa, jossa heillä oli oma huone ja jaetut keittiö- ja pesutilat. Kämppisten määrä vaihteli kuulemani perusteella yhdestä kämppiksestä jopa useaan kymmeneen.

KU Leuven omistaa rajallisen määrän opiskelija-asuntoloita, residence hall, joita ei valitettavasti riitä kaikille, mutta joiden haku oli helppoa yliopiston sivujen kautta. Haku tapahtui muistaakseni marraskuussa ja hyvin pian residencen johtaja laittoi viestiä asuntotarjouksesta. Yliopiston residence hall  likin omalla kokemuksella helppo ja luotettava asumisratkaisu. Yliopistolla oli lisäksi toimisto, joka auttoi vaihtareita asunnon hankinnassa ja kyseisestä toimistosta olisi voinut saada puhelimitse muun muassa apua paikallisen vuokrasopimuksen kääntämiseen englanniksi. Yliopisto suosittelikin, että mikäli vuokraa huoneen yksityiseltä vuokranantajalta, kannattaa ensin varmistaa heiltä vuokranantajan luotettavuus.

Oma asuntolani oli kohtuullisen hintainen, mutta Leuvenin asteikolla vuokra oli korkeammasta päästä, sillä asuntola oli kohtuullisen uusi ja huoneissa oli omat kylpyhuoneet. Keittiöt olivat yhteiset ja jokaisen keittiön jakoi 14 henkilöä.  Tämä ajatuksena alkuun hieman kauhistutti minua, mutta loppujen lopuksi monet vaihdon parhaista muistoista olivatkin kämppisten kanssa. Keittiössäni kaikki olivat vaihtareita, ja tunnelma oli äänekäs ja kansainvälinen. Parasta oli, että aina löytyi juttuseuraa ja kämppikset saattoivat pyytää spontaanisti mukaan erinäisiin tapahtumiin tai istumaan iltaa kaupungille. Kämppisten kanssa asuminen opetti paljon eri kulttuureista ja avasi maailmankuvaa.

Asuntolan huoneet itsessään olivat perussiistejä ja valmiiksi kalustettuja, mutta ei erityisen kodikkaita. Kätevää oli, että asuntolasta löytyi myös pesutupa. Lisäksi asuntolassa oli koko talon yhteinen oleskelutila, jossa ehdittiin järjestää muutamat juhlat ennen koronatilanteen pahentumista.
Koronapandemian myötä maaliskuussa asuntolan yleiset tilat suljettiin yliopiston siirryttyä etäopetukseen. En itse jäänyt loppukevääksi Belgiaan, kuten ei suurin osa kämppiksistänikään, mutta silti kämppikset olivat valtava tuki ja ilo viimeisen vajaa viikon aikana koronarajoitusten alettua. Ilman kämppiksiä ulkomailla pandemian alkaessa oleminen olisi ollut aika yksinäistä.
Kokonaisuutena olin siis todella tyytyväinen majoitusvalintaani.

Opiskelu ja opetus

Ennen koronatilanteen eskaloitumista ehdin nauttia normaalista opetuksesta ja opiskelijaelämästä Leuvenissa reilun kuukauden. Opetus KU Leuvenissa ei eronnut dramaattisesti siitä, mihin olen tottunut Suomessa – luentoni olivat massaluentoja – mutta myös selkeitä eroja oli. KU Leuven on korkeasti rankattu yliopisto ja se näkyi professorien vaatimuksissa. Kurssivaatimukset eivät ole mahdottomat, mutta silti edes läpipääsemisen eteen tulee oikeasti tehdä työtä. Suomeen verrattuna yliopisto oli myös hierarkisempi ja osin hieman perinteisempi – kyseessä onkin maailman vanhin yhä toimiva katolinen yliopisto.

Kovien odotusten vastapainona professorit myös itse tuntuivat olevan todella omistautuneita ja innostuneita. Suurimmalla osalla kursseistani luennot olivat mielenkiintoisia ja luennoitsijat karismaattisia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa – kielikursseja lukuunottamatta. Useimmilla kursseilla luentoja oli kerran viikossa.

Yliopisto on Leuvenissa sijoitettu ympäri kaupunkia uudempiin ja vanhempiin rakennuksiin. Lisäksi osa tiedekunnista on omalla kampuksellaan hieman kaupungin ulkopuolella – josta löytyy myös paikallinen unisport. Yliopistolla on keskustassa pääkirjasto ja lisäksi opiskelutilaa löytyi tiedekuntakohtaisista kirjastoista.

Kenties selkeimpänä erona Helsingin yliopistoon oli, että kurssit kestävät koko lukukauden. Samoja kursseja käydään siis helmikuusta kesäkuuhun ja kesäkuu on tenttiperiodi. Mahdollisuus uusintatenteille olisi ollut elokuussa. Paikallisilta opin, että useimmat opiskelijat pänttäävät suurimman osan kurssien sisällöstä vasta touko-kesäkuussa ja silloin myös minulla oli selkeästi suurin osa deadlineistani. Tämä oli siis todella konkreettinen ero Suomen neljään opetusperiodiin tottuneena.

Kurssien arvostelu eroaa selkeästi Suomessa totutusta; arvostelu tapahtui asteikolla 0-20 ja vasta arvosanalla 10 pääsi läpi. Belgian järjestelmässä yliopistoon ei ole pääsykokeita ja on ilmeisesti tavallista reputtaa monia kursseja ensimmäisenä vuonna. Leuvenissa vaihdossa ollessa ei kannatakaan stressata, vaikka ei saisi korkeimpia arvosanoja, sillä heti kättelyssä sanottiin näiden antamisen olevan harvinaisuus. Arvostelun ollessa kohtalaisen tiukkaa, on läpipääseminen jo hyvä saavutus! Kurssien vaatimustaso ei kuitenkaan ole mitenkään mahdoton, eikä sitä kannata pelästyä liikaa.

Myös kurssien suoritustavat erosivat hieman. Omilla kursseillani soveltavia esseitä, joihin aihe tuli keksiä enemmän tai vähemmän itse oli selkeästi enemmän kuin Suomessa. Opinnoissa valtiotieteellisessä tuntui korostuvan paljon erilaisten kansainvälisten instituutioiden kuten EU:n ja YK:n rooli, ja eri organisaatioiden toimintaa sekä muita konkreettisia ”case-esimerkkejä” käytiin paljon läpi teorian ohessa. Tämä toki vaihtelee varmasti todella paljon kurssien mukaan. Tenttien osalta taas suulliset tentit ovat Belgiassa yleinen käytäntö ja korona-aikaan ne järjestyivät videoyhteyksin. Kysymykset suullisessa tentissä olivat aika laajoja ja soveltavia. Vaikka suullinen tentti oli itselleni täysin uusi ja hieman jännittävä kokemus, siitä kuitenkin lopulta selvisi kunnialla.

Koronan myötä yliopisto joutui tekemään aikamoisen digiloikan, sillä alun perin ohjeena oli ollut esimerkiksi palauttaa esseet luennolla paperisina. Etäopetuksen alku olikin hieman sekavaa ja opetusmateriaalin, esim. luentotallenteiden, määrä vaihteli paljon kursseittain. Hauskaa oli kuitenkin myös huomata, miten innolla osa professoreista panosti videoluentoihin ja niiden leikkaamiseen ja editoimiseen ja jopa alkumusiikkiin. Mutta kuten sanottu, tässä oli kurssien välillä paljon eroa ja selkeitä viikkoaikatauluja ei etäopetuksessa enää ollut. Muutama luento oli liveluentoina, mutta pääosin minulla oli luentotallenteita, esseitä ja lukemista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leuven on pieni, mutta todella eloisa opiskelijakaupunki vain 20 minuutin junamatkan päässä Brysselin lentokentältä. Kohteena Leuven täytti odotukseni; se oli kompaktin kokoinen ja todella nätti ja sympaattinen opiskelijakaupunki, jossa ihmisiin tutustuminen ja kaupungissa liikkuminen oli vaivatonta. Lähes kaikkialle pystyi kävellä ja kaupunki oli hyvin opiskelijaystävällinen. Lisäksi kulkuyhteydet muualle Belgiaan olivat erinomaiset ja Brysseliin suurkaupungin sykkeeseen pääsi junalla nopeasti ja edullisesti. Keväällä 2020 korona-pandemia valitettavasti sekoitti vaihtosuunnitelmat ja lähdin kesken vaihdon kotiin Suomeen ja suoritin opinnot loppuun etänä. Aikana, jonka ehdin viettää Leuvenissa opin kuitenkin hurjasti Belgiasta ja sain lukuisia lämpimiä muistoja.

 

 

 

Vaihtokertomus, University of Bergen, Norja, kevät 2020

Svenska social- och kommunalhögskolan 

Ennen lähtöä

Olin aina tiennyt, että kun pääsen opiskelemaan, niin aion lähteä vaihtoon. Niinpä syksyllä 2019 aloitin katsomaan vaihtoyliopistoja Euroopassa, ja päädyin sitten hakemaan Norjaan, Bergenin yliopistoon. En ollut ennen käynyt Norjassa, mutta kurssit vaikuttivat kiinnostavilta ja kaunis luonto kiinnosti. Saatuani Helsingin Yliopistolta hyväksynnän, laitoin vielä virallisen haun Bergenin Yliopistoon ja sain varmistuksen vaihtoon pääsemisestä marraskuun alussa. Loppuvuosi menikin nopeasti, ja kohta oli jo aika pakata tavarat ja lentää Norjaan!

Asuminen

Olin marraskuussa hakenut Sammenilta opiskelija-asuntoa, ja pääsinkin ekaan vaihtoehtoon! Asuin Bergenin keskustassa parin minuutin päästä yliopistolta, neljän muun opiskelijan kanssa. Asunnossa oli keittiö, 2 kylpyhuonetta ja kaikilla oli omat n. 13m2 huoneet. Kämppiksinä minulla oli yksi toinen vaihtari Tanskasta, muut olivat norjalaisia.

Huoneessa ei ollut muuta kuin sänky, vaatekaappi, työpöytä ja tuoli. Ikeasta hankin sitten kaikki tarvittavat tavarat huoneeseen. Keittiötarvikkeita en tarvinnut ostaa, mutta jos asuu yksiössä niin kannattaa huomioida että myös nämä pitää ostaa sitten paikan päältä (jos edellinen asukas ei ole niitä jättänyt asuntoon). Opiskelija-asuntola Fantoft järjestää kuitenkin lukukauden alussa kirpputoreja, joista voi ostaa edullisesti käytettyjä tarvikkeita.

Näkymä opiskelija-asunnosta
Näkymä opiskelija-asunnosta

Sosiaalinen elämä vaihdossa

Kun tulin Bergeniin, en tuntenut sieltä ketään ja ensimmäiset päivät olivat aika yksinäisiä. En ollut tavannut vielä kämppiksiä. Liityin sitten vaihtareiden WhatsApp-ryhmään, ja siellä tutustuin viiteen muuhun vaihtariin, joista myöhemmin tulikin sitten minun parhaat kaverit vaihdon aikana. Etenkin korona-aikana sosiaalinen elämä on vielä haastavampaa, joten kannattaa itse olla aktiivinen ja pyytää muita mukaan esim. vaeltamaan, kävelylle tai kahville. Kannattaa rohkeasti mennä mukaan menoihin, myöhemmin voi kaduttaa jos on jäänyt kotiin.

Bryggen, Bergenin keskustassa
Bryggen, Bergenin keskustassa
Ulriken-vuorella
Ulriken-vuorella

Opiskelu ja opetus

Otin vaihdossa kaksi kurssia, joista molemmista sai 15 opintopistettä. Opiskelin vaihdossa ympäristöpsykologiaa englanniksi ja norjan kieltä. Opiskelu oli hyvin samanlaista kuin Suomessa, ainoa ero oli että kurssit kestivät koko lukukauden joten kurssit olivat kattavampia ja lukemista oli siten enemmän. Opetuksen taso ja ‘’vaikeus’’ oli myös samanlaista kuin Suomessa. Molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä, esitelmiä ja lopussa tentti. Kursseilla oli hyvä ja kannustava ilmapiiri ja oli kiva päästä tutustumaan niin paikallisiin kuin vaihtareihinkin. Kurssit arvosteltiin asteikolla A-F.

Vaihto ja koronapandemia

Maaliskuun alussa iski koronapandemia Norjaan ja muualle Eurooppaan kunnolla. Norjan ja Suomen rajat menivät kiinni, yliopisto suljettiin ja kohta Bergen alkoi muistuttamaan aavekaupunkia. Yhtäkkiä kaverit alkoivat lähtemään kotiin, mutta minä sinnittelin vielä pari viikkoa parin ystävän kanssa uskossa että ehkä tämä tästä. Kun Helsingin Yliopistolta viimein tuli vahva suositus tulla kotiin, päätin pakata tavarat ja lähteä kotiin.

Kotiinlähtö tuntui ikävältä. Olin odottanut vaihtoa niin kauan, ja nyt sainkin viettää Norjassa vain 2,5 kuukautta. Kotona Suomessa suoritin kuitenkin kurssit loppuun etänä, ja tämä sujui hyvin, vaikka mielelläni olisin jatkanut opiskelua Bergenissä.

Hyödyllistä tietoa seuraaviille vaihtoon lähtijöille:

  • Liity vaihtareiden Facebook-ryhmiin (UIB Exchange Students & Erasmus Bergen). Sieltä voit löytää kavereita, tapahtumia ja muuta vaihtoon liittyvää infoa. Vaihtareille ei yliopiston puolesta järjestetty erillistä ohjelmaa missä pääsisi tutustumaan muihin, joten Facebook ja WhatsApp ryhmät ovat hyviä tapoja löytää tuttavuuksia!
  • Lataa Skyss-app, joka toimii samalla tavalla kuin HSL
  • Melkein kaikki kaupat ovat suljettuna sunnuntaisin, joitain ruokakauppoja lukuunottamatta. Alkoholia ei myöskään voi ostaa sunnuntaisin.
  • Det Akademiska Kvarteret – opiskelijoiden ravintola/kahvila/baari/tapahtumatila! Lauantaisin suosittu Silent Disco ja tiistaisin Quiz Night.
  • Poliisille ei tarvitse ilmoittautua, jos olet pohjoismaiden kansalainen
  • Norjassa kannattaa nauttia kauniista luonnosta. Bergenissä on 7 vuorta, ja siellä kannattaa kokeilla vaeltamista, vaikka ei ennen ole sitä kokeillut! Itse matkustin myös Tromssaan katsomaan revontulia ja Vossiin ihastelemaan luontoa. Monet lähtivät myös lukukauden päätyttyä roadtripille läpi Norjan, esim. Lofooteille.

Nauttikaa vaihdosta! Vaihdossa kannattaa olla ennakkoluuloton, hankkia uusia kokemuksia, nauttia luonnosta, ja varsinkin tutustua muihin vaihtareihin ja paikallisiin. Vaihtoon lähteminen on yksi parhaimmista päätöksistä, enkä kadu sitä hetkeäkään 🙂

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, Espanja, kevät 2018

Valtiotieteellinen tiedekunta

Opiskelin kevään 2018 Espanjassa Universidad Complutense de Madridissa, missä suoritin kursseja kandivaiheen valtio-opin sivuaineeseeni Somosaguasin kampuksella politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella. Madrid on täydellinen kaupunki opiskelijavaihdolle erityisesti, jos nautit taiteesta, kulttuurista, historiasta ja hyvästä yöelämästä. Madrid on keskeisen sijaintinsa ansiosta hyvä valinta myös Espanjan sisällä matkustamisen kannalta, eikä Portugaliinkaan ole pitkä matka.

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä ei juurikaan tarvinnut tehdä muuta, kuin tavallisen Erasmus-haun ohjeistuksen mukaiset toimenpiteet. Kielitasotodistusta ei Complutenseen tuolloin tarvittu, mutta vaadittu espanjan taso oli kuitenkin B1. Helsingin yliopiston valinnan jälkeen kohdeyliopistoon haettiin helmikuussa alkavan kevätlukukauden osalta vasta lokakuussa ja vahvistus vaihdosta tuli joulukuussa. Yliopisto tarjosi mahdollisuuden osallistua espanjan intensiivikurssille ennen lukukauden alkua, ja sinne piti tietysti ilmoittautua etukäteen.

Jos aiot korvata pakollisia tai sivuaineopintoihisi liittyviä opintoja vaihtokursseilla, kannattaa vastuuopettajilta varmistaa etukäteen mitkä kurssit kohtaan käyvät. Myös täysin oman kokonaisuuden kokoaminen vaihto-opinnoista on mahdollista ja tarjoaa aivan eri tavalla joustavuutta. Alustavia kurssivalintoja voi tehdä jo netistä löytyvän kurssikatalogin avulla, mutta kannattaa myös valmistautua siihen, että lukukauden alkaessa joudut tekemään paljon muutoksia Learning Agreementiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Byrokratiaa ei joudu Espanjassa juurikaan miettimään. Paikallinen ESN-verkosto oli todella aktiivinen ja he neuvoivat kaikissa käytännön asioissa. Esimerkiksi opiskelijakortin saaminen Complutenselta oli hieman monimutkaista ja vaati monen toimiston kautta käymistä, mutta tähän oli hyvät ohjeistukset. Lisäksi henkilökohtaisen julkisen liikenteen matkakortin hankkimista varten tuli myös varata aika metroaseman palvelupisteelle. Ilmeisesti Madridin kaupungille olisi myös pitänyt rekisteröityä, mutta tätä ei kovin moni tietääkseni tehnyt.

Asuminen

Asuin vaihtoni aikana Argüellesissa lähellä Moncloaa, josta lähti bussi Somosaguasin kampusalueelle Casa de Campon toiselle puolelle. Asuinalueeni oli hyvin rauhallinen, mutta sieltä pääsi keskustaan nopeasti metrolla tai jopa kävellen, ja myös Complutensen toinen kampusalue Ciudad Universitaria oli vain parin metropysäkin päässä. Suosittelen tätä vaihtoehtoa niille Complutenseen lähtijöille, jotka etsivät keskeistä sijaintia keskustan ja kampusalueen välimaastossa. Somosaguasin kampuksen lähellä ei ole juuri mitään eikä myöskään Ciudad Universitaria vaikuta kaikkein eläväisimmältä kaupunginosalta. Ruuhka-aikaan Madridissa matkustaminen ottaa oman aikansa, sillä bussiin tai metroon ei välttämättä mahdu ollenkaan sisään.

Ennen lähtöäni kaikki suosittelivat, että etsisin asunnon vasta Madridiin päästyäni. En kuitenkaan malttanut jättää sen varaan, vaan varasin asunnon välittäjäfirman kautta jo etukäteen. Vältyin kyllä pahimmalta stressiltä ja olin tyytyväinen asunnon sijaintiin. Toisaalta maksoin aivan liikaa vuokraa erittäin pienestä huoneesta eikä minulla ollut mahdollisuutta esimerkiksi vaikuttaa kämppiksiini, joiden vaihtuvuus oli lukuvuoden loppua kohden suuri. Lisäksi asunnon todellista kuntoa oli vaikea hahmottaa kuvista, enkä ottanut huomioon kuinka kylmä vanhassa asuinrakennuksessa voi olla talvisin.

Kokemukseni jälkeen suosittelen siis itsekin varaamaan pari viikkoa aikaa ennen lukukauden alkua asunnon etsimistä varten paikan päällä yllätyksien välttämiseksi. Asunnon löytäminen voi tuntua vaikealta, mutta kaikki sellaisen lopulta kuitenkin löytävät. Jos haluat välttämättä varata asunnon etukäteen, kannattaa turvautua asunnonvälitysfirmoihin (esim. Uniplaces), jotka tarjoavat ainakin jonkinlaista tukea, jos asunto ei ole yhtään toivotunlainen. ESN-verkosto saattaa myös tarjota joitain alennuskoodeja näihin palveluihin. Paikan päällä huoneen etsiminen kannattaa aloittaa Idealista -nettisivulta, jota paikalliset itse käyttävät ahkerasti.

Opiskelu ja opetus

Osassa espanjalaisista yliopistoista voi opiskella myös englanniksi, mutta minulle oli tärkeää opiskella kokonaan espanjaksi, sillä uskoin sen kannustavan minua oppimaan kielen paremmin kuin sen käyttäminen pelkästään vapaa-ajalla. Tämä yhdessä englantia osaamattomien kämppisten kanssa osoittautui hyväksi taktiikaksi. Politiikan ja kansainvälisten suhteiden laitoksella ei ollut kuin yksi tai kaksi kurssia englanniksi koko lukukauden aikana, mutta laitosten välillä oli tässä suhteessa suurta vaihtelua.

Opiskelin hyvin perustason valtio-opin kursseja Complutensessa, joten tein monia kursseja ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa. Ainakin ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittavat kaikki peruskurssit samaan tahtiin melkein luokkamuotoisesti ja tämä ehkä osaltaan vaikutti siihen, että opiskelu tuntui hieman koulumaiselta. Massaluentoja ei ainakaan omalla laitoksellani ollut, vaan ryhmät olivat melko pieniä ja professorit usein muistivat opiskelijoiden nimetkin ulkoa.

Yliopiston toimintatavat olivat monella tapaa hieman vanhanaikaisia. Lukukauden kahden ensimmäisen viikon ajan sai käydä kokeilemassa eri kursseja, ennen kuin teki lopulliset kurssivalintansa. Kurssivalintoja varten oli hyvä olla mukana pieniä passikuvia, sillä lopullisen päätöksen tekeminen vaati paperisen ilmoittautumiskortin täyttämistä ja oman kuvansa liittämistä siihen. Nämä kortit annettiin kunkin kurssin opettajalle ja lopullinen kurssilista vietiin vielä vahvistettavaksi kansainväliseen toimistoon.

Professoreilla ei ollut tapana tehdä kuin korkeintaan suuntaa antava kurssisuunnitelma kurssin aluksi, mutta yleisesti suoritukseen kuuluivat usein joko essee tai ryhmätyö, välitentti ja lopputentti. Vanhanaikaisimmat professorit saattoivat pyytää esseet käsin kirjoitettuina. Kursseilla oli usein läsnäolopakko ja sille oli hyvä syy: monet professorit luennoivat ilman suurempia diaesityksiä, eivätkä sähköiset oppimisalustat olleet kovin laajassa käytössä. Tästä syystä olikin erittäin tärkeää ottaa muistiinpanoja, sillä tenteissä tietysti kysyttiin juuri luennolla suullisesti läpikäytyjä asioita. Paikalliset opiskelijat ovat kuitenkin hyvin avuliaita ja jakavat mielellään muistiinpanojaan ja vinkkejä opiskeluun, jos vain uskaltaa kysyä!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleinen hintataso on Espanjassa hieman Suomea matalampi. Asuminen on suurin piirtein yhtä kallista kuin Helsingissäkin, mutta ruoka, juoma ja kaupungin sisällä liikkuminen on halvempaa. Kaupunkien välillä matkustaminen on myös melko kallista ja viiden tunnin bussimatka toiseen kaupunkiin saattaa hyvinkin maksaa vaikka 50-60 euroa. Madrid on yleisesti turvallinen kaupunki, mutta kannattaa kuitenkin ennen asuntoon sitoutumista tutustua kyseessä olevaan naapurustoon. Taskuvarkaita Madridista löytyy, joten erityisesti metrossa ja yökerhoissa kannattaa pitää omaisuudestaan hyvin huolta.

Espanjaan sopeutuminen ei ainakaan itselleni tuntunut hankalalta, sillä kulttuuri ei ollut kuitenkaan täysin entuudestaan vieras. Kannattaa kuitenkin varautua esimerkiksi espanjalaisiin poskisuudelmiin sekä siihen, että asiat hoituvat ehkä hieman Suomessa totuttua hitaammin, mutta hoituvat kuitenkin.

Madrid on hyvin eläväinen ja kansainvälinen kaupunki. Suomen kaltaista opiskelijaelämää siellä ei ole ja vaikutti siltä, että kaikki vapaa-ajan opiskelijatapahtumat ovat käytännössä ESN-verkoston järjestämiä. Jos todella haluat saada kielen haltuun vaihtosi aikana, suosittelenkin siis lämpimästi kokonaan espanjaksi opiskelemista! Vaihto-opiskelijoita kaupungissa on niin paljon, että omalta mukavuusalueelta poistuminen saattaa osoittautua haastavaksi, jos ei ole aivan pakko puhua espanjaa. Paikallisten englannin kielitaito ei ole kovin hyvä, joten kannattaa opiskella vähintään espanjan perusteet ennen lähtöä tai vaihdon aluksi, vaikka sujuva kielen osaaminen ei olisikaan tavoitteenasi.

Vaihtokertomus, University of Glasgow, Iso-Britannia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen vaihtoon lähtöä

Vaihtokohteekseni päädyin valitsemaan juuri Glasgow’n siksi, että siinä yhdistyi niin suuren kaupungin hulinat kuin kaunis luonto. University of Glasgow’n satumaisella Tylypahkamaisuudella saattoi myös olla osuutensa asiaan. Sain hyväksymistiedon Glasgow’n yliopistolta lokakuun alussa, jonka jälkeen pääsinkin aloittamaan käytännön järjestelyt. Tein muun muassa matkustusilmoituksen ja tarkistin, että rokotukseni olivat voimassa ja hoidin itselleni kattavan matkavakuutuksen. Posteja en siirtänyt vaihtokohteeseeni, koska poikaystäväni jäi asumaan yhteiseen asuntoomme vaihtoni ajaksi.

 

Kun tieto hyväksymisestä oli tullut, pääsin hakemaan yliopiston asuntolapaikkaa ja ostamaan lentoliput kohteeseen. Asunnon hakemisesta meni noin viikko, että sain kuulla saaneeni paikan yliopiston asuntolasta solukämpästä. Alkujärjestelyt sujuivat hyvin, mutta hieman ennen vaihtoon lähtöä sain tiedon, että en päässyt yhdellekään valitsemalleni kurssille. Minulle kuitenkin kerrottiin, että asia hoidettaisiin vasta vaihtokohteessa. Tammikuun alussa lähdinkin laukkuineni kohti Glasgow’ta.

 

Asuminen

Kuten aiemmin mainitsin, asuin siis yliopiston asuntolassa solussa neljän muun kanssa. Kolme heistä oli myös vaihtareita: kaksi Japanista ja yksi Australiasta. Yksi heistä oli liettualainen koko tutkintoa Glasgow’ssa suorittava. Meillä jokaisella oli omat lukolliset makuuhuoneet ja lisäksi meillä oli yhteinen vessa, suihku ja keittiö. Vuokra oli 125 puntaa/viikko per naama eli vajaa 600€/kk, mikä oli aika tyyris hinta soluasunnosta. Yliopiston asuntolan hintaan kuitenkin sisältyi vesi, sähkö, netti ja yliopiston hyvin varustellun kuntosalin ja uimahallin käyttö. Samalla kadulla oli pelkästään opiskelija-asuntoloita, joten myös hyvin moni kavereistani asui samalla kadulla, mikä oli kivaa. Oma asuntolani myös sijaitsi myös lyhyen kävelymatkan päässä yliopistosta.

 

Osa vaihtareista oli myös saanut asunnon yksityisen kautta. Hyviä paikkoja etsiä asuntoja yksityisen kautta ovat muun muassa erilaiset Facebook-ryhmät kuten Student Accommodation in Glasgow, Accommodation in Glasgow ja Finns in Scotland – Skotlannin suomalaiset. Yksityisen kautta kämppää etsiessä tulee kuitenkin olla varovainen ja tarkka välttyäkseen mahdollisilta huijauksilta.

 

Alkubyrokratia Glasgow’ssa

Glasgow’hun saapuessa ei juurikaan ollut suurempia alkubyrokratioita. Lentomatkalla kannattaa varautua useampiin passien tarkastuksiin Brexitistä johtuen, joten passi on koko matkan ajan hyvä pitää helposti saatavilla. Itse Glasgow’hun saapuessa kävin ilmoittautumassa asuntolani vastaanottoon, josta sain asuntoni avaimet ja muuta hyödyllistä tietoa. Tein ensimmäisenä iltana vaihtokohteessa muuttoilmoituksen, koska sain tietää vasta silloin tarkemman osoitteeni. Ensimmäisten päivien aikana kävin ilmoittautumassa yliopistolle, josta sain paikallisen opiskelijakortin. Lisäksi ilmoittauduin yliopiston terveydenhuollon jäseneksi.

 

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin mainitsin, en päässyt millekään etukäteen valitsemalleni kurssille. Sama tilanne oli hyvin monella muulla vaihtarilla. Jouduinkin jonkin aikaa tuskailemaan asian kanssa, kunnes sovimme oman alani koordinaattorin kanssa tapaamisen ja saimme valittua minulle kurssit. Skotlannissa monet kurssit ovat paikallisella asteikolla 20op, mikä vastaa Suomen 10op. Hyvin tavallista olikin ottaa kolme kurssia, kuten myös itse tein. On hyvä huomioida, että Glasgow’ssa etenkin kevätlukukaudella joissain opintosuunnissa kursseja on vaihto-opiskelijoille saatavilla vain rajallisesti.

 

Skotlannissa opetus oli hyvin keskustelevaa ja opiskelijoita aktivoivaa. Tunneilla tehtiin paljon esimerkiksi ryhmätöitä ja esitelmiä. Professorit vaikuttivat olevan todella motivoituneita työssään ja innostuneita. He olivat myös todella helposti lähestyttäviä ja antoivat paljon tukea meille vaihtareille. Hauskana faktana täytyy mainita, että Suomi mainittiin melkein jokaisella luennolla. Skotlannissa oltiin suuria suomalaisen koulutusjärjestelmän faneja. Luennoilla ja ryhmätunneilla oli pitkälti läsnäolopakko ja opiskelijakortti skannattiin jokaisella luennolla.

 

Itselläni oli todella rentoa, koska minulla oli tunteja vain maanantaisin ja torstaisin. Minulla ei myöskään ollut välitenttejä, vaan kaikki tentit olisivat olleet toukokuun aikana eli vaihdon lopuksi. Koronan ilmestymisen takia lopputentit muuttuivatki minulla esseiksi. Monilla vaihtokavereillani oli kuitenkin paljon tiukempaa ja heillä saattoi olla joka päivä opetusta ja myös välitenttejä. Tämä siis riippui täysin opintosuunnasta ja kursseista.

 

Opiskelijaelämä

Glasgown’n yliopistolla oli hyvin vilkas opiskelijaelämä. Erilaisia kerhoja ja seuroja oli satoja erilaisia. Löytyi kaikenlaista huonojen elokuvien kerhosta laskuvarjohyppäyskerhoon. Oli siis runsaasti varaa valita. Nämä kerhot järjestivät aktiivisesti erilaisia aktiiviteetteja ja tapahtumia. Myös paikallinen Erasmus Student Network Glasgow järjesti paljon tapahtumia vaihtareille. Yliopistolla oli mahdollista liittyä yhden tai useamman ylioppilaskunnan jäseneksi ja nämä järjestivät myös paljon erilaista ohjelmaa. Joka viikonloppu oli tarjolla erilaisia retkiä ja itseltäni ainakin valtaisa suositus sellaiselle retkien järjestäjälle kuin The Celtic Ginger. Todella hauska, asiantunteva ja innostunut opas, joka järjestää retkiä nimenomaan vaihtareille.

 

Hyödyllisiä vinkkejä seuraaville vaihtareille

On ihan fakta, että Glasgow’ssa tuulee ja sataa hyvin usein, joten esimerkiksi hyvä vettä ja tuulta pitävä kuoritakki on aivan voittajavalinta, koska sateenvarjoa ei pysty aina kovan tuulen takia käyttämään. Mukaan on hyvä varata myös hyvät kengät, koska käveltyä tulee todella paljon. Glasgow’ssa nimittäin paikasta toiseen liikkuminen on kaikkein helpointa kävellen, koska esimerkiksi linja-autot ovat siellä aika monimutkaisia käyttää. Mukaan kannattaa muistaa pakata myös adapteri ja useamman adapterin sijaan kannattaa matkaan napata mukaan jatkojohto.

 

Skotlannissa on lailla kiellettyä juoda alkoholia kadulla ja siitä voi saada sakot. En siis suosittele kokeilemaan. Skotlannissa myös lähes kaikki museot ovat ilmaisia ja tätä suosittelenkin hyödyntämään, koska museoita löytyy vaikka mihin lähtöön. Myös liikkuminen Glasgow’n ja lähipaikkojen, kuten Edinburghin välillä on helppoa junalla.

 

Glasgow’ssa on pimeän tullen todella tärkeää muistaa, että yksin ei kannata liikkua vaan aina kannattaa liikkua porukassa tai ottaa esimerkiksi Uber. Itselleni tai vaihtokavereilleni ei onneksi sattunut mitään pelottavia tilanteita, mutta riski joutua niihin on huomattavasti suurempi Glasgow’ssa kuin Helsingissä. Tähän on siis hyvä suhtautua vakavasti.

 

Skotlannissa hintataso on aika samoissa Suomen hintojen kanssa. Maassa pärjää pitkälti kortin kanssa, mutta käteistä on aina hyvä olla matkassa mukana, koska sitä tarvitsee aina välillä. Budjettiin on hyvä laskea myös yllättävät kustannukset kuten se, että esimerkiksi yliopiston asuntoloissa saatat joutua ostamaan paljon tarvikkeita kämppääsi, kuten esimerkiksi keittiövälineitä.

 

Kannattaa muistaa, että jos vaihdon aikana iskee koti-ikävä, se on täysin normaalia varsinkin vaihdon alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta. Sopeutumiseen auttaa se, että pyrkii löytämään rutiinit uudesta kotipaikasta. Se voi olla esimerkiksi päivittäinen lenkki tai suosikkisarjan jakson katsominen. Kun paikat, ihmiset, kieli ja rutiinit käyvät tutuksi, alkaa arkikin rullaamaan kivasti. Ikävän tuntemuksista kannattaa puhua vaihtokaverien kanssa, koska he luultavasti käyvät läpi samankaltaisia tuntemuksia ja ovat siksi sinulle paras vertaistuki.

 

Lähde vaihtosi aikana rohkeasti mukaan kaikkeen ja kokeile uusia upeita asioita. Vaihto tulee olemaan elämän parhaita ja ikimuistoisempia kokemuksia, jos vain niin haluat. Ei myöskään kannata vertailla omaa vaihtoa kenenkään toisen vaihtoon, koska jokainen vaihto on uniikki. Nauti joka hetkestä ja kauniista Skotlannista, ikimuistoista vaihtoa!

Vaihtokertomus, Paris Descartes, Ranska, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo opintojeni alussa, että minua kiinnostaisi lähteä vaihtoon ja sopivaksi ajankohdaksi valikoitui kolmannen vuoden kevät. Opiskelen sosiaalitieteitä valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja opintosuuntani on sosiaalipsykologia. Vaihtokohteen valinnassa kieli oli minulle ensisijainen kriteeri. Olen opiskellut peruskoulussa pitkän ranskan ja halusin vaihtokohteen, jossa voin opiskella ranskaksi, jotta voisin vahvistaa kielitaitoani. Paikka aukesikin ensimmäisestä hakukohteestani ja unelmieni kaupungista, Pariisista. Pariisissa on yli kymmenen yliopistoa ja ne onkin numeroitu, opiskelin itse Paris Descartesissa, jonka numero oli 5. Vuoden 2020 alussa Paris Descartes fuusioitui yhteen muutaman muun yliopiston kanssa ja niiden uusi yhteinen nimi on Université de Paris.

Kun hakee vaihtoon opiskelemaan jollain muulla kielellä kuin englanniksi on hyvä miettiä ajoissa, mistä saa oikeinlaisen todistuksen kielitaidosta. Minulla oli olemassa jo lukiossa suoritettu B2 tason DELF-kielitaitotodistus, joka oikeuttaa yliopisto-opintoihin Ranskassa. Ennen lähtöäni kävin myös kielikeskuksen ranskan kurssilla, pelailin duolingoa ja katsoin Netflix sarjoja ranskaksi, jotta kielitaitoni ei olisi aivan ruosteessa. Sarjasuosituksena Yle Areenasta löytyy nyt ranskalainen Vakoojaverkosto (Le bureau des legends), joka on kahminut Ranskassa palkintoja ja suosiota vuonna 2020!

Sain vahvistuksen yliopistoltani Pariisista marras-joulukuun vaihteessa ja ostin tällöin menolennon ja matkavakuutuksen. Minulla oli jo olemassa matkavakuutus, mutta se kattoi vain enintään 3 kuukautta kestävät matkat, joten päädyin ostamaan siihen ”lisäaikaa”, jotta sain vakuutuksen riittämään 6 kuukauden vaihdon ajaksi.

 

Asuminen

Ranskalainen byrokratia on tunnettu hitaudestaan ja jäykkyydestään. Stereotypia osoittautui todeksi, kun etsin Pariisista asuntoa. CROUS:in (Pariisin ”HOAS”) haku ei tärpännyt, joten etsin asuntoa yksityiseltä. Päädyin käyttämään yliopistoni suosittelemaa ParisAttitude-sivustoa, jolta löytyy kalustettuja asuntoja. Asunnon saamiseksi vuokralaisen on Ranskassa koottava yleensä ”portfolio”, jossa on esimerkiksi takaajan tietoja ja mahdollinen työsopimus tai todistus opiskelupaikasta. Koska minulla oli takaaja, vuokra oli hieman pienempi, ilman takaajaa asuntoa voi olla vaikeaa löytää tai siitä voi joutua maksamaan enemmän. Takaajan tuli myös tienata vähintään 3 kertaa kuukauden vuokran verran ja tämä piti todistaa takaajan palkkakuiteilla. Pariisin vuokrat ovat korkeita, joten asumisesta kannattaa valmistautua maksamaan! Asuin itse 3. arrondissementissa 15 neliön yksiössä ja vuokraa maksoin noin 1000 euroa kuussa.

Olin kuitenkin itse oikein tyytyväinen asumisjärjestelyyni! Asuntoni oli siisti, kompakti ja toimiva ja ennen kaikkea sen sijainti oli täydellinen. Minusta oli ihanaa asua Marais’issa, joka on pullollaan kivijalkaliikkeitä, tunnelmallisia ravintoloita ja taidegallerioita. Kotoani oli myös hyvät yhteydet yliopistolle. Ainoa miinus oli pyykkikoneen puute. Vanhoissa pariisilaistaloissa ei ole pyykkitupia, joten jouduin pesemään pyykkini pesulassa, mihin kului jonkin verran rahaa ja aikaa.

 

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen suoritettiin vasta Pariisissa täyttämällä erilaisia papereita. Kurssi-ilmoittautumisen hoitaminen oli melko hankalaa, sillä orientoiva ranskan kurssini oli samaan aikaan kuin vaihtokoordinaattorin toimiston aukioloajat. Lisäksi suunnitellessani opintojani minulla ei vielä ollut tietoa kurssien aikatauluista, joten suunnitelmia piti vähän muuttaa, jottei minulla olisi päällekkäisiä luentoja. Päädyin tekemään ranskan kielen kurssin, joka oli suunnattu vaihtareille sekä 4 oman alani kurssia.

Opetus oli melko erilaista kuin Suomessa. Opettajat lähinnä luennoivat, muutama saattoi käyttää dioja, mutta suurin osa ei käyttänyt. Luentomuistiinpanot olivat ensisijainen opiskeltava materiaali, mutta sen lisäksi joillain kursseilla jaettiin artikkeleja luettavaksi ja usein myös kirjalista, jonka kirjoihin sai tutustua, jos halusi syventyä kurssin aiheisiin. Luentojen seuraaminen ranskaksi oli aluksi haastavaa ja väsyttävää, mutta paikallisten opiskelijoiden muistiinpanoista oli paljon hyötyä! Lisäksi opettajat olivat todella mukavia, jos heiltä pyysi neuvoa kurssin suhteen ja kertoi olevansa vaihto-opiskelija. Mielestäni kannattaa uskaltaa pyytää apua niin opettajilta kuin muilta opiskelijoiltakin, kun opiskelee vieraalla kielellä!

Koska koronakevät mullisti vaihtoni suoritin kurssini loppuun etänä. Etäopetukseen siirtyminen oli suhteellisen kaoottinen, sillä opettajilla ei ollut hääppöisiä digivalmiuksia. Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen kaikki kurssit jatkuivat muodossa tai toisessa: Yksi opettaja videoi kotonaan luentoja, muutama lähetti omat luentomuistiinpanonsa, joista olisi luennoinut luokassa ja eräs lähetti artikkeleita luettavaksi. Myös tentit suoritettiin etänä, osa moodlessa ja osa sähköpostitse. Koska tentit olivat etänä, minua etukäteen jännittäneet suulliset tentit jäivät kokematta, niitä kuitenkin käytetään usein ranskalaisissa yliopistoissa!

Ylipäätään koin opintojeni olevan sisällöltään vähemmän vaativia kuin Helsingissä, vaikka opiskelin samoja kursseja kuin paikallisen Sciences sociales -ohjelman kolmannen vuoden opiskelijat. Arviointiasteikko on Ranskassa 0-20 ja arvosanat 10-20 tarkoittavat läpäistyä kurssia. Arvosanoja 18-20 ei käytännössä jaella, vaan ne edustavat tavoittamattomissa olevaan täydellisyyttä ainakin perinteisesti. Koin että vaihtarina minua arvioitiin suhteellisen rennosti ja minua ohjattiin kirjoittamaan aina kaikkiin palautuksiin, että olen Erasmus-opiskelija, jotta se huomioidaan arvostelussa. En siis erityisemmin stressannut arvosanoista tai kurssien läpäisemisestä!

Kampukseni sijaitsi 6. arrondissementissa ja koostui kahdesta rakennuksesta ja kirjastosta. Kampukselle päästäkseen tuli aina esittää opiskelijakortti, joten kaksi ensimmäistä viikkoani, kun opiskelijakorttini ei ollut vielä saapunut, jouduin aina selittämään järjestyksenvalvojille tilannettani. Onneksi Ranskassa puhumalla pääsee yllättävänkin pitkälle, kunhan uskaltaa vaatia. Kampukselta löytyi myös CROUS:in ruokala (josta sai lounaan noin 3 eurolla) ja jonkinlainen terveydenhoitajan vastaanotto, jossa en tosin käynyt kertaakaan. Pariisista löytyy yliopistojen omien kirjastojen lisäksi muita kirjastoja, joissa voi opiskella, co-working tiloja ja kahviloita. Itse hankin kortin Bibliothèque Sainte-Barbeen, joka oli mielestäni hyvä opiskelukirjasto.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Olin ainoa vaihtari omassa ohjelmassani ja koko yliopistossanikin vaihtareita taisi olla vain muutama, tai ainakin ranskan kielen kurssillamme taisi olla 5 opiskelijaa aluksi ja lopuksi 3. Siksi minulle ESN (Erasmus Student Network) oli tärkeä väylä tavata muita vaihtareita ja tutustua. Pariisin ESN järjestää paljon tapahtumia viikoittaisista hengailuista viikonlopun mittaisiin retkiin. Ehdin käydä viikonloppuretkellä Loiren laakson linnoissa ja se oli yksi vaihdon kohokohdista.

Pariisi on tunnettu kauneudestaan, mutta sinne mahtuu muutakin. Taskuvarkaat, rotat ja metrossa lääppivät miehet ovat myös osa arkea Pariisissa. Omista tavaroista kannattaa olla tarkkana aina kun liikkuu julkisilla paikoilla ja ranskaa kannattaa osata ainakin sen verran, että voi pyytää tuntematonta jättämään sinut rauhaan. Lisäksi Pariisin eri alueet ovat hyvin erilaisia turvallisuuden suhteen, esimerkiksi Pariisin pohjoisia arrondissementteja 18-20 pidetään suhteellisen rauhattomina. Kaiken kaikkiaan Pariisissa on mielestäni kuitenkin turvallista ja kaupunki on häkellyttävän kaunis paikka asua!

Koronavirus lisäsi omaan vaihtooni kierroksia, sillä Pariisissa koronatilanne oli jo maaliskuussa hyvin kriittinen. Kaduilla asiaa ei juuri huomannut, mutta mediasta sain tietää, että sairaalat olivat täynnä ja tauti levisi hallitsemattomasti. Kun Pariisiin julistettiin ulkonaliikkumiskielto, aloin pohtia lähtöä Suomeen. Minulla oli onneksi Pariisissa yksi suomalainen vaihtariystävä, jonka kanssa päätimme yhdessä lähteä Suomeen, sillä olisimme molemmat jäänyt muutoin yksin jumiin pikkuisiin yksiöihimme. Toisista vaihtareista sai onneksi stressaavassa tilanteessa paljon vertaistukea ja tietyllä tapaa poikkeukselliset olot hitsasivat yhteen vaihtokavereiden kanssa poikkeuksellisen nopeasti.

Lopuksi vielä muutama käytännön vinkki:

  • Mukaan Ranskaan kannattaa ehdottomasti ottaa passikuvia, sillä niitä tarvitaan kaikkialla: opiskelijakorttiin, bussikorttiin, kirjastokorttiin, kurssi-ilmoittautumislomakkeeseen.
  • Jos asut Pariisissa lataa CityMapper, se on paras sovellus Pariisin julkisen liikenteen käyttöön! CityMapper on parhaiten perillä ruuhkista ja lakoista, joita Rankassa riittää ja se kertoo myös mihin kohtaan metroa kannattaa nousta, jotta välttää pitkät kävelyt asemilla.
  • Opettele ainakin ranskan kielen perusteet! On totta, että ranskalaiset eivät halua puhua englantia. Monessa paikassa palvelua saa paremmin Ranskaksi ja asiansa saa helpommin läpi.

Vaihtokertomus Universidad Nacional Autónoma de México, Meksiko, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin UNAMissa (Universidad Nacional Autónoma de México) syyslukukauden 2019 (elo-joulukuu). Hain ja pääsin opiskelemaan UNAMin Meridassa (Yucatanin niemimaan päääkaupunki) olevalle kampukselle interkulttuurisen kehittämisen ja johtamisen (Desarrollo y Gestión Interculturales ) ohjelmaan. Pääkampus ja suurin osa tiedekunnista sijaitsevat Mexico Cityssä. Hain ensisijaisesti juuri tälle kampukselle sen sijainnin ja opintojen sisältöjen takia. Opiskelen sosiaalipsykologiaa valtiotieteellisessä, joten kyseinen ohjelma sopi täydellisesti sivuaineeksi, sillä se yhdisti minulle jo jonkun verran tuttuja asioita, kuten yhdenvertaisuuden teemoja, aivan uuteen kulttuuriseen näkökulmaan. Suosittelenkin selaamaan jo hakuvaiheessa UNAMin eri tiedekuntia sekä eri kampuksia, sillä niitä on ympäri Meksikoa.

Palenquen Maya-pyramidi
Palenquen Maya-pyramidi
Ennen lähtöä

UNAMiin hakiessa hakuprosessi heidän päässään oli yhtä työläs, ellei jopa työläämpi, kuin Helsingin yliopistossa. Minun piti lähettää heille useita erilaisia dokumentteja kuten suosituskirje yliopistolta, kielitodistus, motivaatiokirje espanjaksi yms. Vaikka tämä byrokraattinen hakuprosessi tuntui työläältä, voin sanoa: se todellakin kannatti!

Tein hakuprosessin alkuvuodesta 2019 ja vaihtopaikka minulle varmistettiin toukokuussa. UNAMin puolelta minulle tuli ensiksi vahvistus pääsystä vaihtoon ja ohjeistuksia vaihtoon liittyen sain kesäkuussa noin 6 viikkoa ennen lähtöä. Ohjeistus sisälsi läsnäolotodistuksen (tämä kannattaa tulostaa varmuuden vuoksi maahantuloa varten; maassa saa oleskella 6kk ilman viisumia turistina, mutta joskus minulta on kysytty kyseistä paperia lentokentällä maahan tullessa) sekä kutsun vaihtareille tarkoitettuun tervetulotapahtumaan ennen virallista koulun alkua. Kyseinen tapahtuma oli kuitenkin Mexico Cityssä, joten en päässyt itse sinne paikalle. Olin tämän johdosta itse yhteydessä Meridan kampukseen ja otin selvää siitä koska minun pitäisi olla siellä paikalla. Minua ohjeistettiin vain saapumaan ennen kurssien alkua ja tulemaan paikan päälle selvittämään kurssi-ilmoittautuminen, koska kaikkia valitsemiani kursseja ei kyseisenä syksynä järjestettäisikään.

Ennen lähtöä hoidin kaikki perusasiat kuntoon eli omassa tapauksessa kämpän irtisanominen ja tavaroiden vieminen vanhempien kellariin, vakuutus, lentoliput, eri liittymien irtisanominen/tauolle laittaminen yms. Lisäksi etsin ja liityin muutamiin Meridan asuntoryhmiin Facebookissa (Renta de casas Merida, Roomies Merida etc.). Koska olin ollut jo aikaisemmin vaihdossa Meksikossa, tiesin, että asuntomarkkinat ovat todella hyvät ja vuokra-asuntoja löytää nopeastikin paikan päältä. Lisäksi tiesin, että asunto kannattaa aina käydä katsomassa itse, jotta saa oikean kuvan asunnosta. Näin ollen jätin asunnon etsinnän ja hankinnan vasta paikanpäälle ja varasin itselleni hostellin ensimmäisiksi päiviksi.

Asuminen

 Asuntomarkkinat ovat lähtökohtaisesti Meksikossa todella hyvät ja joustavat. Asuntoja siis on tarjolla vuokralle paljon ja muuttamaan pääsee yleensä lyhyellä varotusajalla (jopa samana päivänä!). Asuntoja kannattaa etsiä ensisijaisesti Facebookista ja netistä. Kannattaa vaan etsiä eri ryhmiä asumiseen liittyvillä sanoilla ja liittyä niihin. Sieltä voi sitten selailla ilmoituksia. Samalla saa hyvän kuvan myös alueen hintatasosta.

Meksikossa toimii erilaisia vaihtarijärjestöjä/yrityksiä, jotka vuokraavat huoneita kimppakämpistä ja järjestävät matkoja ja bileitä vaihtareille. Integrate on yksi näistä järjestöistä, joka toimii eripuolilla Meksikoa. Meridassa toimi lisäksi Mexplorando. Muualla saattaa toimia myös Hang Out Mexico. Periaatteessa kaikki nämä järjestöt toimivat samalla tavalla ja tarjoavat samoja palveluita. Kyseisten organisaatioiden tarjoamat asunnot ovat kuitenkin markkinahintoihin nähden kalliimpia, mutta toisaalta asunnot ovat yleensä isoja ja niissä kämppisporukka koostuu juurikin vaihtareista. Näissä kämpissä niitä vuokraava organisaatio saattaa myös järjestää bileitä tai etkoja, joihin ovat tervetulleita kaikki vaihtarit. Vaikka heidän asuntonsa eivät kiinnostaisikaan, kannattaa heihin olla yhteydessä sillä yliopistot eivät itsessään järjestä paljoa koulun ulkopuolista toimintaa, joten nämä organisaatiot ovat suosittuja kaikkien vaihtareiden keskuudessa ja niiden kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Etsin asunnon paikanpäältä ja ensimmäisellä viikolla käytinkin paljon aikaa selailemalla fb:n eri ryhmiä ja nettisivuja etsien sopivaa kalustettua asuntoa. Kontaktoin useita eri vuokranantajia ja kävin katsomassa varmaan noin 10 asuntoa. Päädyin lopuilta hyvämaineiselle alueelle isoon taloon, jossa oli isot asuinhuoneet omalla suihkulla ja vessalla varustettuna 10 henkilölle sekä uima-allas(!) pihalla. Vuokrani oli 6000MXN eli tuohon aikaan olevalla kurssilla noin 300e. Vuokra oli paikalliseen hintatasoon todella korkea, sillä kyseisellä summalla, ja myös halvemmallakin, voisi Meksikossa vuokrata kokonaisen asunnon itselleen. Olin kuitenkin valmis maksamaan tämän vuokran, koska kyseinen asunto täytti kaikki odotukseni (joita minulla oli melkoinen lista). Lähtökohtaisesti kuitenkin huoneen saa vuokrattua jopa 1000MXN kuukaudessa, jos haluaa asua vaatimattomammin. Asuntoja löytyy siis laidasta laitaan niin hinta- kuin laatutasolla, joten kannattaa vaan ottaa yhteyttä eri tahoihin ja käydä katselemassa eri vaihtoehtoja ja eri alueita, jotta löytää sen omalle budjetilleen ja mielelleen sopivimman vaihtoehdon!

Opiskelu ja opetus

Päästyäni paikalle Meridaan kävin koulullani tapaamassa ohjelman koordinaattoria, joka antoi minulle eri vuosikurssien syksyn opintojen aikataulut ja kurssikuvaukset. Sain itse valita kaikista syksyllä menevistä kursseista minua eniten kiinnostavat kurssit, koska etukäteen suunnittelemani opintosuunnitelmani ei toiminutkaan enää. Päädyin valitsemaan kolmannen vuoden opiskelijoiden kursseja, jotka olivat valinnaisia tai syventäviä kursseja. Kurssien mielenkiintoisuuden lisäksi pohdin myös kurssiaikatauluja ja sain tehtyä itselleni lukujärjestyksen, jossa minulla oli luentoja maanantaista keskiviikkoon. Otin 4 kurssia, jotka olivat laajuudeltaan 6 opintopistettä per kurssi. Luennot olivat 3-4h pituisia.

Opiskelin kurssit (vapaasti käännettynä): Rauhan ja väkivallattomuuden kulttuuri, Interkulttuurinen viestintä ja medianhallinta monimuotoisuuden lisäämiseksi, Interkulttuurinen sovittelu, Välineet interkulttuuriseen johtamiseen ja kehitykseen. Kurssit olivat supermielenkiintoisia ja opettajat olivat todella inspiroivia ja ammattimaisia. Suurimmalle osalle käsiteltävät aiheet olivat jollain tavalla henkilökohtaisia ja heillä oli paljon kerrottavaa ja annettavaa käsiteltäviin aiheisiin. Koin itse opiskelun todella inspiroivaksi ja uusia näkökulmia maailmaan avaavaksi.

Luentojen sisältö riippui paljolti kurssin vetäjästä. Osa luennoista oli todella interaktiivisia ja niillä tehtiin paljon ryhmäharjoituksia tai keskusteltiin paljon yhdessä. Toisilla kursseilla taas kurssin vetäjät pitäytyivät traditionaalisemmassa luentomaisessa struktuurissa. Kurssien koot olivat pieniä (5-20 opiskelijaa), joten kursseilla oli myös todella helppoa tutustua muihin opiskelijoihin. Yllätyksekseni olin ainoa sekä ensimmäinen ulkomailta tullut vaihtari kyseiselle kampukselle. Näin ollen opettajat ja oppilaat ottivat minut mielenkiinnolla vastaan.

UNAMin rakennus Meridassa
UNAMin rakennus Meridassa

Luennoille piti usein, muttei aina, lukea jokin artikkeli tai joskus jopa kokonainen kirja. Kielen takia tämä tuntui aluksi hieman stressaavalta, mutta kaikki opettajat kuitenkin ymmärsivät, ettei espanja ole äidinkieleni eivätkä odottaneet minulta niin paljoa kontribuutiota keskusteluihin tunneilla eivätkä myöskään asettaneet minua vaikeisiin tilanteisiin. Arviointi perustui suurimmaksi osaksi lukukauden lopuksi palautettaviin esseisiin. Lukukauden aikana opiskelu olikin siis todella rentoa, mutta viimeiset viikot kuluivat kirjoitellen espanjan kielisiä akateemisia n. 5 sivun esseitä. Tästä kuitenkin selvisi, kun oli lukenut artikkeleita ja kirjoja espanjan kielellä lukukauden aikana. Lisäksi oli todella palkitsevaa huomata, kun oma espanja oli jo sillä tasolla, että akateeminen tekstintuotanto alkoi luistaa!

Uskon, että opiskelu voi erota merkittävästi eri kampuksilla, eri tutkinto-ohjelmissa ja eri opettajien vetämillä kursseilla UNAMissa. Tämä kannattaa pitää mielessä opintoja valitessa ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä etsimään kurssien sisältökuvaus UNAMin sivuilta tai kysyä vaikka paikallisilta opiskelijoilta suosituksia ja kokemuksia!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Perusjutuista hyödyllistä on tosiaan tietää, että Meksikoon ei tarvitse viisumia alle 180 päivän oleskeluun eikä opiskeluun itsessään. Hyödyllistä on kuitenkin varmuuden vuoksi tulostaa UNAMilta saatava todistus opinnoista, jonka voit tarvittaessa näyttää maahantulossa, jos sitä erikseen kysytään. Omalla kohdallani sitä kerran kysyttiin, kun kerroin tulevani maahan opiskelemaan. Maahan tullessa saa pienen leimatun paperisen maassaololapun, jota kannattaa pitää mukana matkustaessa maan sisällä ja säilyttää se maasta poistumiseen asti. Maasta poistuessa kyseinen lappu annetaan takaisin ja siitä katsotaan maassa vietetty aika. Jos ajan ylittää tai lapun hävittää, niin joutuu maksamaan pienen sakon lentokentällä.

Vaihtoon lähtiessä kannattaa hankkia matkavakuutus. UNAMilla oli käsittääkseni jonkinlainen perusterveydenhuolto opiskelijoillensa, mutta en osaa sanoa oliko palvelu käytössä myös vaihtareille. Itse en sitä käyttänyt tai selvittänyt sen kummemmin siihen liittyviä yksityiskohtia. Opiskelukavereideni mukaan jonot ovat pitkiä ja ajansaaminen hankalaa sitä kautta. Vakuutuksen kanssa lääkärissä käyminen on helppoa ja hoitoon pääsee heti ilman ongelmia. Yleensä se korvaa myös lääkärin määräämät lääkkeet, joita lääkärit tuntuvat määräävään suurempia määriä kuin suomessa yleensä.

Usein Meksikon yhteydessä puhutaan maan turvallisuuteen liittyvistä asioista. Turvallisuus on tärkeä asia, joka pitää pitää mielessä niin Meksikossa kuin myös ihan Euroopassa matkustaessa. Perus maalaisjärjellä pärjää yleensä varsin hyvin. Arvotavaroista kannattaa pitää siis huolta, eikä niitä kannata sen kummemmin pitää näyttävästi esillä kaduilla kulkiessa. Lähtökohtaisesti pimeällä ei kannata kulkea yksin syrjäisillä tai tyhjillä kaduilla. Uber/Didi/Indriver ovat suosittuja taksipalveluita, jotka ovat halpoja ja helppoja käyttää. Muutamien kilometrien matkan hinnaksi tulee keskimäärin alle 2e. Ainakin Uberilla on lisäksi mahdollisuus lähettää oma sijainti kaverille seurattavaksi kyydin ajaksi. Tätä ominaisuutta suositellaan erityisesti naisten käytettäväksi iltaisin yksin matkustaessa.

Lähtökohtaisesti turvallisuuteen liittyen naisten kannattaa ottaa huomioon nimenomaan illalla yksin liikkumiseen liittyvät riskit, mutta tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö yksin voisi ikinä liikkua esim. Uberilla. Meksiko on iso maa ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa kannattaa asiat suhteuttaa Meksikon kokoon ja asukaslukuun. Perusvarovainen kannattaa olla ja pitää maalaisjärjestä kiinni, mutta ei kannata kuitenkaan liikaa stressata tai pelätä. Itse jätin esimerkiksi kalliimman omaisuuden ottamatta mukaan ja sen sijaan valitsin mukaan tavaraa, jonka olisin huonoimmassa skenaariossa valmis menettämään, jos jotain ikävää kävisi. Näin ollen minun ei tarvinnut huolehtia tai stressata liikaa omaisuuteni puolesta, vaan pystyin keskittymään nauttimaan täysin matkustamisesta tässä upeassa maassa!

Yleinen hintataso on Meksikossa todella matala ja melko pienellä budjetilla pystyy elämään melkoista luksuselämää. Katuravintoloissa paikallisella ruoalla, kuten tacoilla, mahan saa täyteen ihan muutamalla eurolla. Hienommassa ravintolassa lasku jää helposti 10 euroon tai alle. Leffaan pääsee muutamalla eurolla ja kahviloissa aikaa voi viettää nautiskellen muutaman euron erikoiskahveja. Matkustaminen on myös halpaa, sillä hostellit ja airbnb:t maksavat yleensä n. 10e/yö/henkilö. Halvempia vaihtoehtoja löytyy myös helposti eri osavaltioista ja alueilta. Matkustaessa kaupungin sisällä julkinen liikenne maksaa muutamia kymmeniä senttejä. Maan sisäisessä liikenteessä suosittuja ovat pitkänmatkan bussit, joiden hinnat vaihtelevat suuresti. Osa bussiyhtiöistä on melko kalliita, mutta kyseessä on silloin usein luksusbussit, joissa kaikilla on mm. oma näyttö, josta voi valita leffan katsottavaksi ja lisäksi saattaa saada eväät bussimatkaksi. Pitkänmatkan bussien hinnat vaihtelevatkin alueesta riippuen ihan muutamista euroista useisiin kymmeniin euroihin. Kannattaa googlailla eri yrityksiä sekä kysellä paikallisilta eri vaihtoehdoista, sillä halvemmilla yrityksillä ei ole välttämättä omia nettisivuja.

Viimeisenä ja yhtenä tärkeimpänä asiana, josta kannattaa Meksikossa ottaa kaikki irti, on maan kulttuuri ja erityisesti ruokakulttuuri! Meksiko on älyttömän kaunis maa kaikin puolin ja ihmiset ovat super ystävällisiä ja mukavia. Ystäviä on helppo saada ja uusiin ihmisiin voi tutustua missä vain. Ruokakulttuuri on älyttömän laaja, sillä jokaisella osavaltiolla ja alueella on omia perinneruokiaan. Paikallisilta kannattaa rohkeasti kysellä erilaisia suosituksia. Varsinkin aluksi ruokalistojen sisältöjen hahmottaminen saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä, joten paikallisista kavereista on jo heti alussa suurta apua, kun he voivat selittää ruokien eroavaisuuksia. Kokeilla kannattaa erityisesti erilaisia tacoja, quesadilloja, tamaleseja, horchataa…. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka! Ruokakulttuuri on melko lihapainotteista, mutta vegevaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita on kuitenkin melko helppo löytää. Kaktus eli nopal on esimerkki yhdestä paikallisesta vegevaihtoehdosta, jota kannattaa ehdottomasti testata.

Chilaquiles
Chilaquiles

Lopuksi vielä onnittelut, jos olet päässyt Meksikoon vaihtoon, ajastasi siellä tulee varmasti ikimuistoinen! Jos taas olet vielä pohtimassa hakemista, niin voin kaksi kertaa siellä vaihdossa käyneenä ehdottomasti suositella hakemaan Meksikoon, sillä siihen valintaan ei voi todellakaan pettyä!

Vaihtokertomus Universidad de los Andes, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Varmistus Universidad de Los Andesin puolelta tuli vasta myöhään marraskuussa, mutta olin riskillä ostanut jo menolipun aikaisemmin. Ajattelin, että vaikka vaihto jostain syystä peruuntuisi, voisin viettää kuukauden muuten vain Kolumbiassa, mahdollisesti tehden verkkokursseja. Kun ilmoitus vihdoin tuli, tuli myös helpotus ja hienoinen jännitys. Itselläni oli jo keltakuumerokote aikaisemmasta matkasta, mutta sitä suositellaan Kolumbiaan lähteville. Bogotassa ei esiinny keltakuumetta, mutta jos aikoo seikkailla rannikolla tai viidakoissa, se kannattaa ottaa. Kuulin tosin myös edellisen vuoden Kolumbian vaihtarilta, että keltakuumerokotteen saa ilmaiseksi lentokentältä Kolumbiaan saavuttaessa. Rokoteasiat kannattaa kuitenkin tarkistaa YTHS:stä. Jo ennen lähtöä kannattaa myös liittyä kohdeyliopiston Fb-ryhmään, ainakin UniAndesilla oli hyödyllistä tietoa ja esimerkiksi ilmoituksia vuokrattavista asunnoista. Vakuutus kannattaa muistaa hoitaa kuntoon ennen lähtöä. Voi myös olla oman mielenrauhan vuoksi kivampi ottaa lento, joka ei saavu yöllä.

Vuoristonäkymä Kolumbiasta

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 


Saavuin Kolumbiaan tammikuun 4. päivä, eli pari viikkoa ennen kuin kurssit ja orientaatio alkoi. Tämä oli mielestäni hyvä liike, sillä vuoristoilmaan ja aikaeroon tottumiseen menee aikaa. Yliopiston puolelta ei ollut kovinkaan kummoista byrokratiaa, kerran taisin joutua käymään toimistolla hakemassa kulkulätkän, jolla pääsee yliopistolla liikkumaan. Kaikki sujui mielestäni kivuttomasti ja UniAndesin vaihtokoordinoija oli aina avulias.

Asuminen

Olin pohtinut erilaisia vaihtoehtoja jo useamman kuukauden ajan ennen Kolumbiaan lähtöä. Lopuksi päädyin ratkaisuun, jossa vuokrasin Airbnb:n kautta paikan koko ajalle. Tämä kustansi noin 250e kuussa (meitä oli kaksi, eli yhteensä 500), aivan yliopiston vierestä. Halvemmalla pääsee varmasti, kun vuokraa yksityiseltä. Voi kuitenkin olla ihan varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi ottaa Airbnb ensimmäiselle kuukaudelle, jonka aikana etsii toisen paikan. Olin harkinnut myös Uniandesin opiskelijamajoitusta, mutta suositusten perusteella päädyin jättämään väliin. Siitä voi lukea kokemuksia esimerkiksi viime vuoden Kolumbian tuutorin vaihtokertomuksesta. Joka tapauksessa, kannattaa valita asumispaikka läheltä yliopistoa, sillä julkiset toimivat hitaasti ja ovat usein aivan täynnä. Suosittelen kävelyetäisyyttä.

Opiskelu ja opetus 


UniAndesilla opetus oli laadukasta ja professorit innostuneita.

UniAndes kampus

Suomeen verrattuna meininki on aavistuksen verran holhoavampaa ja esimerkiksi läsnäolopakot olivat sangen tiukkoja. Toki opiskelijat ovat myös piirun verran nuorempia kuin Suomessa, jotkut fuksit jopa 16-vuotiaita. Kurssit valittiin Uniandesin nettialustalla, joskin kurssien kuvaukset olivat ajoittain aika vähäisiä. Kannattaa siis valita useampi kurssi kuin aikoo käydä, näin pääsee makustelemaan ensin ja päättämään sitten. Suoritin itse lopulta 3 kurssia ja espanjan kielikurssin, jotka vastasivat Suomessa 24 noppaa. Työmäärä oli verrattavissa HY:n työmäärään.

Mitä tulee kurssien arvosteluun, sain kursseista aika lailla samaa arvosanaa kuin Suomessaki n. Helpottavana seikkana todettakoon, että kun opintopisteet hyväksiluetaan Suomessa, ne arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Itse asiassa, CoVid-19 tilanteen takia, myös UniAndesilla kaikki kurssit olivat asteikolla hyväksytty/hylätty. Otin itse kaikki kurssit espanjaksi ja suosittelen kyllä sitä muillekin, sillä vaikka en ollut ennen akateemista tekstiä pahemmin lukenut espanjaksi, niin nopeasti siinä oppi. Esseet ja jopa tentit sai usein myöskin kirjoittaa englanniksi, jos halusi. Näin ainakin politiikan tutkimuksen kursseilla.

Yliopisto tarjosi myös huikean määrän erilaisia urheilukursseja ja avoimia tunteja. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä suositut kurssit varataan minuuteissa loppuun, kun kurssien valitseminen aukeaa. Suosittelen erityisesti salsa & bachata kursseja ja tunteja, jos CoVid-19 tilanne ne sallivat.

Hyödyllistä tietoa
Bogota katunäkymä

Hintataso on Kolumbiassa reilusti Suomea alempana. Kuitenkin myös vähän erikoisempia ruoka-aineita voi olla vähän vaikeaa löytää, eli sellaisia voi tietysti tuoda. Muutenkin kannattaa tosiaan tuoda jotain suomalaisia herkkuja, joita voi sitten lukuvuosittain järjestettävässä vaihtareiden potluck-tapahtumassa tarjoilla (tein itse ruisleipää ja munavoita, joka oli menestys).

Turvallisuudesta sen verran että vaikka sukulaiset ovat varmasti jo ehtineet pelotella, niin Bogotassa on kyllä turvallista, jos pitää itsestään huolen. Pimeällä kannattaa kuitenkin pysytellä ryhmissä, tutuilla paikoilla ja kännykkä pitää taskussa kadulla. Esimerkiksi sellaista tapahtuu, että puhuessasi puhelimessa, vaikka bussin sisällä, puhelin napataan ikkunasta. Yksi vaihtari onnistui peräti menettää kaksi kännykkää jossain bailussa. Jos kuitenkin pitää huolellisesti tavarat piilossa ja repun hallussa, niin ei ole hätää. Jos mikään huolettaa, kannattaa ehdottomasti kysyä tuutoreilta.

Kännykkä muuten pitää rekisteröidä kuukauden kuluessa saapumisesta ja liittymällä on väliä. Claro on kuuleman mukaan helppo rekisteröidä mutta Movistar, joka tuli valittua ilman parempaa tietoa, oli aikamoista ramppaamista toimistolla ja lomakkeiden täyttelyä. Kerran myös puhelin blokattiin viikoksi heidän virheestään.

Hanavesi Bogotassa on juotavaa, vaikka ei kovin maukasta. Taksi lentokentältä keskustaan on noin 30 000 pesoa, kannattaa ottaa virallinen lentokenttätaksi. Uber tai Beat ovat hyvä vaihtoehto illanvietoissa yms., sillä takseissa tapahtuu paljon vedättämistä.

Koronaan liittyen

Minulle kävi vaihdossa tosiaan niin että noin puolessa välissä vaihtoa kaikki kurssit siirtyivät kokonaan etätyöhön ja myös liikuntakurssit ja -tunnit peruttiin. Etätyöt sujuivat hyvin ja myös kaikki kokeet muutettiin loppuessee tyyppisiksi ratkaisuiksi, joten sinänsä kurssit sain kyllä suoritettua helposti loppuun. Toivottavasti näin ei ole seuraavilla!