Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä ja alkubyrokratia
Dublin kaupunkina hurmasi minut jo lomamatkalla muutamaa vuotta aiemmin, ja koska tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan, vaihtokohteen valinta oli helppo. Suurimmat hankaluudet hakuprosessissa tulivat Mobility Onlinen käytön kanssa, mutta niistäkin selvittiin. Helsingin yliopistolta vahvistuksen vaihtoon lähdöstä sain melko pian, Trinity Collegen vahvistusta taas sai odotella elokuuhun asti – sen sain siis noin kuukausi ennen lähtöä.
Ennen lähtöä tein alustavat kurssivalinnat Learning Agreementin avulla, mutta kannattaa muistaa, että se on vain suuntaa antava, ja omat valintani muuttuivatkin varsinaisessa kurssi-ilmoittautumisessa. Trinity ilmoitti hyväksymisen yhteydessä tiedekunnat/opintosuunnat, joista minulla oli oikeus ottaa kursseja – näitä olivat sosiologia eli oma alani, sekä erikseen hakemani business faculty. Trinity halusi todistuksen kielitaidosta, ja onneksi pandemian vuoksi pystyin suorittamaan suunnilleen 50€ maksavan Duolingon etäkielitestin (hintavien IELTS ym. testien sijaan).
Koronapandemia toi mukanaan valtavasti epävarmuutta hakuprosessin joka vaiheessa, mutta kaikki sujui lopulta hyvin. Otin kattavan matkavakuutuksen ja ilmoitin ulkomaille muutosta Kelalle, maistraatille ja ulkoministeriölle (tällöin kaikille suositeltiin matkustusilmoituksen tekemistä). Suomi oli vielä syyskuussa Irlannin ”green listillä”, joten minun ei tarvinnut olla maahan saapuessani karanteenissa. Mitään erityisiä toimenpiteitä ei EU-kansalaisena tarvinnut tehdä.
Asuminen
Asunnon etsiminen aiheutti suurta päänvaivaa vaihtoa suunnitellessa. Dublinissa vuokrat ovat korkeita ja asunnot kiven alla sekä usein huonommassa kunnossa, kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Yksityisillä markkinoilla varoitellaan myös suuresta määrästä huijareita. Trinity tarjosi omia asuntoloitaan, mutta vaihto-opiskelijalle huoneen saaminen vaikutti vähintäänkin epävarmalta.
Pitkän pähkäilyn jälkeen (vasta noin viikko ennen lähtöä) päädyin varaamaan huoneen yksityiseltä, opiskelija-asuntoja tarjoavalta yritykseltä nimeltä Uninest. Vastaavia firmoja ja niiden lukuisia asuntoloita on Dublinissa useita. Vuokra oli korkea (mutta kuitenkin kaupungin yleistä hintatasoa vastaava), yli 1000€ kuukaudessa, ja täytyi maksaa koko vuokra-ajalta etukäteen. Asuin kuitenkin keskustaan ja yliopistoon nähden hyvällä sijainnilla ja turvallisessa kaupunginosassa asuntolassa nimeltä The Tannery, joka oli uusi ja oikein viihtyisä. Vuokraan sisältyivät muun muassa kuntosali, opiskelutilat ja monet ”respan” palvelut. Täällä asuminen tuntui usein siltä, kuin olisi ollut hotellissa.
Meidän asunnossamme huoneita (makuuhuone+kylppäri) oli kahdeksan, mutta koko syksyn meitä asui siellä neljä. Kaikki kämppikseni olivat vaihtareita muualta Euroopasta, tulimme kaikki hyvin toimeen ja meillä oli todella hauska syksy yhdessä. Koronan takia ihmisiin tutustuminen oli hankalaa, ja kämppisten kautta tapasinkin suurimman osan vaihdon aikaisista ystävistäni. Keksimme rajoituksista huolimatta paljon hauskaa tekemistä. Kämppikset pelastivat myös kuuden viikon lockdown-ajan, kun kotoa sai lähteä harvemmin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajaksi! Varsinkin Dublinista yksiöitä on muutenkin hyvin vaikea löytää. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sekä henkilökohtaiset eroavaisuudet että kulttuurierot tulevat kimppakämpässä päivänvaloon. Niistä selvisin itse muistuttamalla itseäni siitä, että jokainen kokemus on opettavainen, ja että vaihto ei tule jatkumaan loputtomiin.
Dubliniin ja Irlantiin yleisesti sopeuduin todella nopeasti ja helposti, enkä kokenut suurta kulttuurishokkia. Hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa ja tuttu kieli (aksentista huolimatta) helpottaa arkeen sopeutumista. Dublin on kaupunkina sopivan pieni, viihtyisä ja tunnelmallinen, mutta nähtävää on kuitenkin paljon. Irlantilaiset ovat uskomattoman lämpimiä ja avoimia ihmisiä ja aina valmiita auttamaan. Minulla ei koskaan ollut turvaton olo, vaikka myös ikävämpiä juttuja kaupungista kuuli joskus. Kodittomuus ja päihteet näkyvät Dublinissa kadulla eri tavalla kuin Suomessa, mutta maalaisjärjen kanssa kulkiessa en ikinä joutunut pelkäämään.
Opiskelu ja opetus
Trinity College on Irlannin vanhin yliopisto ja kovin arvostetussa asemassa – paikallisten reaktiot opiskelupaikkaani olivat yleensä ihastuneita. Oma vaihtolukukauteni oli monella tavalla poikkeuksellinen, muun muassa siksi, että kaikki opiskelu ja yliopiston toiminta ylipäänsä tapahtui etänä. Kampuksella pääsin käymään koko vaihdon aikana yhden kerran (ulkona kävelemässä), mikä on sääli, sillä kampus on todella tunnelmallinen ja yksi kaupungin tunnetuista nähtävyyksistä.
Trinitylla käytettiin kaikessa opiskeluun liittyvässä Blackboard-nimistä sovellusta, jota voisi kuvailla Moodlen ja Zoomin yhdistelmänä. Sen käyttöön tottui nopeasti. Opiskelin 25 opintopisteen edestä kursseja (kolme sosiologian kurssia ja yksi business-kurssi), mikä tuntui oikein sopivalta määrältä itselleni. Käytännössä jokainen kurssi koostui sekä viikoittaisesta opettajavetoisesta luennosta että tutorial-sessiosta, jossa muun muassa pidettiin esitelmiä ja keskusteltiin akateemisista artikkeleista. Jokaista tapaamista varten oli määrätty ”reading”, yleensä 1–3 artikkelia, jotka tuli lukea etukäteen. Luettavan määrä tuntui varsinkin aluksi todella hurjalta, mutta melko pian siihen sopeutui, sekä oppi erottelemaan oleellisen ja vähemmän oleellisen luettavan. Esitelmien pito englanniksi jännitti minua aluksi kovasti, mutta oli lopulta todella palkitseva kokemus. Kursseillani loppusuoritustavat olivat joko essee tai ”take-home assignment”, eli etänä tehtävä tentti.
Opintojen joka viikko edellyttämä työn määrä tuntui välillä todella suurelta, mutta loppujen lopuksi suoriuduin kaikista kursseista hyvin, koin aiheet todella mielenkiintoisina ja opetuksen tasokkaana. Käsitin Trinityn arvostelun olevan melko vaativaa – esimerkiksi 90% on ilmeisesti lähestulkoon mahdotonta saada mistään, oma korkein arvosanani oli vähän yli 70%, joka on silti vitonen, jos asteikon muuntaa. Itse en kokenut, että pärjätäkseni jouduin uurastamaan erityisen paljon enemmän, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Uudenlaiseen ajanhallintaan sopeutuminen on opinnoissa kaikki kaikessa.
Koronan takia myöskään yliopiston järjestämää oheistoimintaa ei juuri ollut. Suosittelen hakeutumaan vaikka muiden vaihtareiden kautta erilaisiin ryhmäkeskusteluihin ym., joissa ohjelmaa järjestetään spontaanisti paljon. Trinitylla oli myös etänä paljon society-toimintaa, eli eräänlaisia kerhoja, jotka keskittyvät esimerkiksi tiettyjen urheilulajien, musiikin tai ruoan ympärille. Näihin en itse lähtenyt mukaan, mutta kuulin muilta vaihtareilta paljon kehuja niiden toiminnasta.
Vinkit seuraaville vaihtoon lähtijöille
Kaikkia vaihtoon lähtijöitä rohkaisisin olemaan ennen kaikkea ennakkoluuloton, avoin, rohkea ja joustava. Kaikki ei varmasti tule menemään suunnitelmien mukaan, mutta odottamattomat jutut olivatkin vaihdossa usein juuri niitä parhaita. Kannattaa lähteä mukaan kaikkeen ja haastaa itseään vähän joka päivä.
Kuten mainitsin, oma vaihtokokemukseni oli monella tavoin ainutlaatuinen. Lähdin Dublinin rajojen sisältä kerran (käymään mielettomän kauniissa Wicklow’n kansallispuistossa), en tavannut yhtäkään kurssikaveria kasvokkain ja kaikki kaupat (paitsi ruokakaupat) ja ravintolat olivat suljettuina melkein puolet koko vaihtoajastani. Seuraavat vaihtoon lähtijät todennäköisesti ja toivottavasti pääsevät näkemään ja kokemaan enemmän Dublinia, Irlantia ja paikallista opiskelijaelämää. En kuitenkaan hetkeäkään kadu päätöstäni lähteä vaihtoon, sillä vaikeassakin maailmantilanteessa se oli upea ja opettavainen kokemus, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Palaan varmasti vielä joskus Irlantiin tekemään kaiken sen, mikä nyt jäi tekemättä.
