Valtiotieteellinen tiedekunta
Maynoothissa vaihtokohteena houkuttelivat ennen kaikkea kurssivalikoima, pikkukaupungin tunnelma ja stereotyyppiset irlantilaiset pikkupubit livemusiikin kera. En ollut koskaan käynyt Irlannissa, joten oikeastaan en juuri tiennyt, mihin olen itseni laittamassa.
Sain vaihtoprosessiin paljon apua – jopa asunnon sain samassa yliopistossa edellisenä kautena opiskelleen ystäväni kautta. Asunnon hankinnassa kannattaakin ottaa kaikki keinot käyttöön, sillä kampusasuntoa ei Erasmus-opiskelijana saa ja asuntotarjonta on minimaalista.
Edeltävän kesän keräilin rahaa vaihtoon, ja ennen kuin tajusinkaan hyvästelin rinkka selässä rakkaat kämppikseni kyyneleet poskilla – rehellisesti päällimmäisenä ajatuksena oli, että en halua lähteä. Tiesin tunnelman muuttuvan perille päästessä, ja niin se muuttuikin.
Saapuminen
“Pää on täynnä kaikkea, ja huomaan taas olevani maailmanhistorian huonoiten varautunut vaihto-opiskelija. ainii pitääkö täällä tipata? Luulin että intel on paikallisjuna mut näköjään se onkin joku tehdas… Miten en ees tiedä saako täällä juoda hanavettä? Eikä eihän mulla oo edes vakuutusta, noni, taas yks juttu to do listalle…”
-Päiväkirjani saapumispäivältä
Ihana vuokranantajani oli vastassa lentokentällä, tarjosi lounaan ja näytti paikkoja Maynoothin ja Leixlipin (kaupungin, jossa asuin) alueilla. Muistin taas sen ensimmäisten päivien kaaoksen, joka usein uudessa ympäristössä tulee: en tiennyt mitään, en edes sitä miten ravintolassa käyttäydytään, en sitä mitä vastataan kassamyyjälle, joka huikkaa “Hi, how are ya?”, en sitä miten busseja käytetään tai sitä, kuinka monta kertaa uskaltaa kysyä “excuse me” kun ei ymmärrä paikallisen nopeaa puhetta. Olin autuaan eksyksissä ensimmäiset päivät ja kaikki arkisetkin asiat kuluttivat paljon keskittymistä ja energiaa. Onneksi minulla oli neljä päivää aikaa totutella ennen yliopiston orientaatioviikon alkua.
Céad míle fáilte – ensimmäiset viikot
Orientaatioviikolla oli paljon tutustumisohjelmaa, sekä toisiin vaihto-opiskelijoihin että kampukseen, kirjastoon ja eri toimijoihin kuten kampuspoliisiin, vaihtopalveluihin ja ESN-verkostoon. Suurin osa meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuten asiaan kuuluu. Pointtina lieneekin lähinnä esitellä opiskelijoille, keitä kaikkia kampuksella on apuna ja mistä voi kysyä neuvoa.
Orientaation aikaan tervehditään ja jutellaan paljon ja eri ihmisille. Se tapahtui yllättävän luonnostaan, vaikka olinkin jännittänyt toisiin tutustumista. Virallisen ohjelman jälkeen menimme usein kampuspubiin, ja kaikki ovat tervetulleita seuraan (välihuomio: pubeissa vietettiin kokonaisuutena jonkin verran aikaa, mutta se ei läheskään aina ja kaikkien kohdalla tarkoittanut alkoholin käyttöä). Myös ESN (Erasmus Student Network) järjestää paljon tapahtumia ja sen jäsenet tutustuvat aktiivisesti vaihto-opiskelijoihin.
Kun kurssit alkoivat, kävin ensimmäisellä viikolla tutustumassa käytännössä kaikilla kursseilla, mitkä kiinnostivat ja mihin ehdin. Niistä valitsin lopullisen lukujärjestykseni. Valitettavasti moni niistä kursseista, joita olin Suomessa valinnut, oli joko päällekkäin toisen kurssin kanssa tai niitä ei järjestetty ollenkaan.
Olin todella innoissani opinnoista ja kursseista, orientaatioviikolta olin jo saanut kavereita, bussikortti oli hankittuna ja uusi vedenpitävä takki oli todella todistautunut (lähes) vedenpitäväksi – lupaavaa!
Asumista ja arkea
Kuten suurin osa Erasmus-opiskelijoista, minäkin asuin vuokralla huoneessa saman katon alla vuokranantajapariskuntani, heidän aikuisen poikansa ja kolmen kissan kanssa. Kaikki oli sinänsä hyvin ja tulimme hyvin toimeen. Silti huomasin, että asumismuoto kuormittaa minua paljon. Pyrin jatkuvasti häiritsemään mahdollisimman vähän, ja en viitsinyt mennä keittiöön, jos vuokranantajillani oli siellä selkeästi isot kokkailut kesken. Vuokranantajieni sääntöihin ja tapoihin piti keskittyä, vaikka ne eivät olleet kohtuuttomia.
Lohtuna toimi se, että kuvio on niin väliaikainen – jos olisin asunut kampuksella, olisin ehkä hakenut vaihto-opintojen jatkoa myös keväälle. Lisäksi olin kaikesta huolimatta onnekas, kuten onneksi suurin osa opiskelijoista, vaikka myös kauhutarinoita vuokralaisten valvonnasta kameroilla, riidoista ja hulluista säännöistä kuten “saat käyttää suihkua vain klo 18:00-18:10” kiersi. Vaikeisiin kämppäkuvioihin sai kuitenkin usein tukea toisilta opiskelijoilta ja eteläkampuksella on mahdollisuus jokseenkin kohtuuhintaiseen väliaikaismajoittumiseen. Liikaa ei siis kannata säikähtää.
Ilokseni huomasin, että ruokakaupat ovat Irlannissa edullisempia kuin Suomessa. Opiskeluruokailu ja ulkona syöminen taas oli kalliimpaa, joten kokkaamalla saattoi säästää paljonkin, jos siihen oli aikaa ja energiaa. Irlantilaiset syövät usein lounaaksi lähinnä sämpylää tai muuta kevyttä. Kampuksen viereisessä Aldissa oli lounasaikaan usein paljon vilskettä. Itse söin melko usein myös opiskelijaruokalassa tai kampuspubilla, vaikka ruoka oli useimmiten ranskalaisia ja uppopaistettua kanaa.
Koitin käydä lenkeillä aamuisin, ja siihen löytyikin ihania niittymaisemia läheltä sekä kotia että kampusta! Kotoa piti lähteä kampukselle noin tuntia ennen luennnon alkua, vaikka bussimatka itsessään oli vain kymmenisen minuuttia – no, sainpahan arkiliikuntaa. Luentojen välissä juttelin muiden Erasmus –opiskelijoiden kanssa, ostin lukemattomia termarillisia kahvia ja käytin liikaa rahaa välipaloihin kampuksen pikkukaupassa. Sitten opiskelin tai teeskentelin opiskelevani pari tuntia, ja menin illaksi opiskelijatapahtumiin, toisten kanssa pubiin tai syksyn edetessä musikaalitreeneihin. Livemusiikki on minulle tärkeää, ja sitä olikin erinäisten trubaduurien osalta tarjolla usein. Välillä viikonloppuisin vein läppärini pubiin, tilasin tuopin Guinnesia (kyllä, kaikki todella juo sitä Irlannissa, myös paikalliset) ja tein kouluhommia livemusiikkia kuunnellen.
Kursseja ja kokeita
Syyslukukausi kesti reilut kolme kuukautta. Sen keskellä oli “study week” eli itsenäisen opiskelun viikko, jolloin moni reissaa muualle. Itselläni se meni pitkälti rästitehtävien hoitamiseen. Samat kurssit pyörivät lukukauden alusta loppuun, eli samanlaista periodijakoa kahteen eri jaksoon syksyn aikana kuin Helsingin Yliopistossa ei ole. Itselleni se oli haastavaa, sillä täytyi keskittyä useampaan kurssiin samaan aikaan. Lukukausi päättyi juuri ennen joulua. Vaihto-opiskelijoiden (toisin kuin tutkinto-opiskelijoiden) oli palautettava kaikki tehtävät 22.12. mennessä, mikä teki opiskelutahdista todella tiukan.
Koin opiskelun erilaisena kuin Helsingin yliopistossa. Akateemisten lukemistojen lisäksi kursseilla luettiin blogitekstejä ja kuunneltiin podcast-jaksoja. Joillain kursseilla lukemistoista ei juuri puhuttu eli omatoiminen työskentely oli opiskelijoiden vastuulla. Jollain tavalla opiskelu ei tuntunut yhtä “akateemiselta” kuin Helsingissä, mutta tämä varmasti riippuu kursseista. Omista kursseistani olen erittäin kiitollinen, neljä viidestä oli todella antoisa ja yksi kurssi antoi minulle aiheen ja runsaasti taustaa kandityöhöni.
Kokeet, tai lähinnä niiden ajoitus, yllätti minut. Kurssieni välipalautukset osuivat kahden viikon säteelle toisistaan ja loppupalautukset alkoivat käytännössä heti niiden jälkeen. Koska todella suuri osa vapaa-ajastani kului musikaalitreeneissä (josta tuonnempana), olin todella jäljessä ja TODELLA stressaantunut. Lopulta sain erillisellä lomakkeella haettavaa lisäaikaa muutamaan tehtävään ja jätin yhden kurssin kokonaan pois. Arviointien saamiseen meni usein viikkoja. Arviot annettiin prosenttimuodossa ja kuulin, että yli 80 % (/100%) on jostain syystä lähes mahdoton saada – tämä tiedoksi, jos olet tottunut korkeimpiin arvosanoihin.
Iloisena yllätyksenä tuli se, että joistain kokeista on ihan aitoa hyötyä muillekin kuin tekijälle. Eräällä kurssilla digitoimme vuorovesidataa ja osallistuimme siten osaltamme aihetta käsittelevään väitöskirjatutkimukseen. Samalla saimme käsityksen siitä, mitä tutkimus voi konkreettisesti pitää sisällään. Toisella kurssilla lopputyönämme oli blogiteksti, ja osa teksteistä julkaistiin. Tavoitteena oli kirjoittaa helppolukuista ja kansantajuista tekstiä, ja siten harjoitella tieteen saavutettavuuden edistämistä.
Ilmapiiri ei ollut varsinaisesti tiukka. Monet opiskelijat eivät käyneet luennoilla aktiivisesti, ja kaikki luennoijat eivät ottaneet läsnäoloja ylös. Toisaalta sain juuri tällaisen kurssin luennoijalta paljon joustoa ja apua, koska kävin tunneilla: “Those who show up, I help”. Kokeiden ja palautusten aikatauluun kannattaa kuitenkin tutustua hyvissä ajoin, ja tehdä jopa viikkoja ajoissa ne tehtävät, joita voi. Prokrastinointi ei ole samalla lailla mahdollista kuin Helsingin Yliopistossa, kun palautuksia on parin viikon sisällä puoli tusinaa tai enemmän!
Vapaa-aika
“Mikäs siinä, vähän laulua ja tanssia vapaa-ajalla” ajattelin ja menin Musical Societyn minimusikaalien pääsykokeisiin. Pääsin Paavo Pesusieni –musikaalin ensembleen – ja sain huomata, että kyseessä ei todellakaan ole “vähän laulua ja tanssia”. Harjoittelimme 9-16 tuntia viikossa ja musikaaliproduktiosta tuli merkittävä osa vaihtokokemustani. Arki oli rankkaa, mutta en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Musical Society harjoittelee tosissaan ja taso on kova, mutta yhteishenki on lämmin ja harjoitukset olivat käytännössä ainoa paikka, missä tutustuin irlantilaisiin.
Erilaiset klubit ja ryhmät (clubs and societies) on merkittävä osa irlantilaista yliopistoelämää ja TODELLA VAHVASTI KANNUSTAN LIITTYMÄÄN NIIHIN! Maynoothissa toimintaa oli teenjuonnista ja surffausmatkoista aina eri urheilulajeihin ja lautapeleihin. Clubs & Societies on matalan kynnyksen tapa tutustua eri ihmisiin, löytää oman henkistä porukkaa ja päästä tapahtumiin! Eri vaihtoehtoja pääsee tarkastelemaan osoitteessa https://mulife.ie/.
Yksi aktiivinen society on ESN eli Erasmus Student Network. Sen vetäjät ovat aktiivisia ja toimivat monen vaihtarin paikallisena turvana. Esimerkiksi Dublinin marraskuun 2023 mellakoiden aikaan juuri ESN aktiivit päivystivät WhatsApp-ryhmässä ja huolehtivat, että kaikki pääsevät, jos nyt ei kotiin, niin ainakin turvaan.
Moni vaihto-opiskelija ottaa YESTrips-firman matkoja toisiin kaupunkeihin viikonloppuisin. Itse kävin YESTrips matkalla Belfastissa ja voin sanoa, että matkasta saa sitä mistä maksaa eli melko vähän. Belfast itsessään oli ihana ja pakettimatkasta oli toki se ilo, ettei itse tarvinnut pohtia busseja tai auton vuokrausta. Mitään luksusta en toki odottanutkaan.
Itse en vuokrannut missään vaiheessa autoa, ja nyt sanoisin, että se on paras tapa matkustaa Irlannissa. Bussilla ja junallakin pääsee (huom. tiet kapeita ja meno välillä aika hurjaa), mutta silloin missaa helposti pienen pienet kylät, jotka voivat olla ehdottomasti Irlannin parasta antia.
Paluu Suomeen
Palasin Suomeen juuri ennen joulua, 23.12. Olin todella väsynyt tiukasta opiskeluputkesta, musikaalin esityksistä ja toista kuukautta jatkuneista viikottaisista deadlineista. Moni vaihto-opiskelija lähti jo aiemmin, ja siten viimeiset viikot olivat täynnä jäähyväisiä. Olo oli toisaalta haikea, mutta toisaalta odotin kovin sitä, että pääsen Suomeen ja taas asumaan omien kämppisteni kanssa, joiden kanssa ei tarvitse koko ajan miettiä, häiritsenkö.
Kuten usein pitkältäkin reissulta palatessa, oli hämmentävää miten nopeasti vaihto tuntui etäiseltä: se on niin oma erillään oleva maailmansa, johon on vain hyvin vähän konkreettista kosketuspintaa Suomessa. Jatkoimme kuitenkin yhteydenpitoa muutaman ystävän kanssa, ja kuten sanottu, sain kandityöni aiheen vaihto-opinnoistani.
Summaten: vaihto oli rankka mutta monin tavoin antoisa kokemus. Tekisin kaiken uudestaan. Tai no, sillä kertaa aloittaisin muutamat kurssitehtävät aiemmin. Ja nukkuisin enemmän.
Pikatärpit Maynoothiin/Irlantiin lähtevälle/hakevalle:
- Älä tee niin kuin minä vaan hanki matkavakuutus ennen lähtöä. Pääset a) helpommalla ja b) halvemmalla
- Irlantilaiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään 😊
- Liity yliopiston klubeihin ja societyihin! Voit myös hakea niiden hallitukseen.
- Tutustu Irlannin historiaan ja kulttuuriin!
- Edelliseen viitaten; mene katsomaan Rugbypeliä pubiin, vaikka et olisi koskaan katsonut rugbya
- Sää todella on juuri niin huono tai vielä huonompi, kuin mitä siltä odotat. Sateenvarjon voit jättää Suomeen, se hajoaa ensimmäisenä päivänä. Sen sijaan vettä pitävät vaatteet ovat ystäviäsi!
- Bussit ovat myöhässä ja jättävät tulematta usein, mikä kannattaa huomioida aikataulusuunnittelussa.
- Suunnittele koko vaihtoajan opinnot niin hyvin kuin voit ja niin ajoissa kuin voit. Pyydä luennoitsijoilta lukemistot ja kokeiden tehtävänannot mahdollisimman ajoissa.
- Osalle meistä vaihto voi olla rankempi kuin mitä odotamme. Saatat olla väsyneempi kuin ajattelit tai toivoisit. Uuteen sopeutuminen vie energiaa. On enemmän kuin OK levätä.
- Vietä oman näköinen vaihto ja nauti!