Tag: Faculty of Arts

Posted on

Utbytesberättelse, Université de Montréal, hösten 2017

Studerande vid humanistiska fakultetet

Före utbytet

Jag gjorde mitt utbyte vid Université de Montréal hösten 2017. Ansökningsprocessen var relativt lång och började redan i november 2016. Det var relativt många papper man skulle fylla i, först har Helsingfors Universitet en egen ansökning och efter att man blivit vald måste man dessutom skicka in nya papper till utbytesuniversitet, allt från motivationsbrev till språkintyg. Dock finns det ganska klara instruktioner för den arbetsdryga processen, så bara man läser igenom dem noggrant så klarar man sig.
Efter att jag blivit antagen skickade universitetet en del info per e-post till mig, men jag rekommenderar även att gå in på deras sidor för nya studeranden där det finns utförligare information för den som vill ha.

Byråkrati

Då man åker till Montréal finns det en hel del byråkratin man bör sköta vid ankomst, både med myndigheterna och vid universitet.

Vid universitetet bör man gå till den internationella byrån med sitt pass för att identifiera och registrera sig. Där får man också en checklist på all byråkrati man måste sköta under de första veckorna.

Att registrera sig till kurserna är tyvärr mycket krångligare i Montréal än vid Helsingfors Universitet. Man måste först bestämma tid med en “akademisk rådgivare” som godkänner dina kursval och sedan bestämmer man tid med en annan person,  sin “TGDE”, som sedan registrerar dig på kurserna. Först när man är inskriven på kurserna kan man skaffa sig sitt studiekort och få rabatt på kollektivtrafiken.

Quebec och Finland har ett avtal som gör att man får gratis sjukvård där och inte behöver skaffa en sjukvårdsförsäkring, vilket man måste göra om man åker till de övriga delstaterna i Kanada. Detta innebär att man före man åker måste be om en speciell blankett från FPA och sedan när man är i Kanada bör man beställa tid till Kanadas motsvarighet till FPA för att registrera sig och på så sätt få sitt sjukvårdskort. Mer instruktioner för detta fås från universitetets internationella byrå.

Logi

Det finns bostäder att få via universitet, men de delas främst ut till studeranden som är där för hela året och det är relativt långa köer till dem. Men universitet har en hemsida där människor kan lägga upp bostadsannonser, det var via den sidan som jag hittade mitt boende hemma hos en lite äldre kvinna. Det finns också många facebook-sidor med bostadsannonser där det lönar sig att leta. De flesta i Montréal bor i kollektiv, så var beredd på det då du åker iväg då det kan vara svårt att hitta ettor. Jag letade efter bostad då jag ännu var i Finland och hittade en före jag åkte, men många bor på Airbnb de första dagarna och letar efter bostad först på plats i Montréal. Jag skulle säga att kostnaderna för boendet i Montréal är lite lägre än i Helsingfors. Jag betalade 500 dollar för mitt rum i ett kollektiv, vilket är ca 350 euro, och mina vänner hade liknande hyror.

Studierna

I början av terminen ordnades en introvecka, där det fanns olika info-tillfällen och aktiviteter man kunde prova på. Jag rekommenderar varmt för alla att delta i denna vecka, då får man veta hur allt fungerar, lära känna Montréal och framför allt träffa nya människor.

Studierna i Montréal är relativt intensiva, särskilt om ens franska inte är helt flytande. Jag gick fyra kurser under en termin och anser att det var en passlig mängd. Varje kurs hade mycket kurslitteratur man skulle läsa inför varje föreläsning och de flesta hade även en skriftligt arbete som skulle göras, oftast en längre essä. Dessutom hade vi två tenter i varje kurs, en i mellantent i oktober och en sluttent i december. Då de flesta essäer hade deadline i slutet av november, innebar detta att november-december blev ganska studieintensiva. Man måste själv köpa sina kursböcker och som nya kostar de relativt mycket, men jag rekommenderar att köpa dem begagnade eller låna dem från biblioteket i mån av möjlighet.

Jag var tyvärr ganska missnöjd med undervisningen, då jag mest fick gå på massföreläsningar där professorerna föreläste i tre timmar i sträck. Jag vet dock att många andra haft en bättre upplevelser än jag och varit nöjda med sina kurser.

Bra att veta

Universitet har ett gym och simhall. Det är gratis att simma och att boka spelplaner för att spela t.ex. tennis eller badminton. Gymmet ingår inte, men har ett förmånligt månadspris. Gymmet ordnar även olika kurser i de flesta idrottsgrenar om man vill prova på något nytt.

Jag uppmanar alla att modigt prata franska vid alla tillfällen. I själva staden Montréal klarar man sig på engelska men folk uppskattar att man försöker med franskan. Universitet ordnar dessutom både språkkurser och språkateljéer som är gratis för studerande. Själv deltog jag i några grammatikateljéer och i en diskussionsgrupp som träffades 10 gånger under terminen.

Prisnivån i Montréal är ungefär samma som i Finland, ibland lite billigare. Det man bör komma ihåg är att priserna anges utan skatt i butiker och restauranger, vilket innebär att det slutliga priset alltid är dyrare. Dessutom skall man betala dricks till all servicepersonal i Montréal, 10 % i caféen och restauranger och 1 dollar per dricka i barer och dylikt.

Montréal är en fantastisk stad, en blandning av europeiskt och amerikanskt  och jag är väldigt glad över att jag åkte.Staden är trygg att röra sig i, människorna är vänliga och det finns alltid någonting att göra.

Det lönar sig att åka runt till olika kvarter och bara strosa runt; på det sättet kan man lätt hitta mysiga kaféen och butiken. Själv tycker jag inte att själv “downtown” har så mycket att ge, utan att de flesta andra kvartérna har mer charm och karaktär.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Reykjavík, Syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Valmistauduin vaihtoon lähtöön seuraamalla lähtijän ohjeita Flammasta sekä toteuttaen niihin sisältyvän muistilistan kohtia vaihe vaiheelta. Tein esimerkiksi muuttoilmoituksen sekä maistraattiin, Kelaan että Postiin (mutta en saanut kirjeen kirjettä Islannin osoitteeseeni koko syksyn aikana). Tärkeää oli myös muistaa hoitaa kaikki reseptilääkkeet valmiiksi neljää kuukautta varten. Kelan lääkekorvaus koskee kassalla ainoastaan normaalia annosta, mutta korvaukset ylimenevästä määrästä pystyi hakemaan jälkikäteen. Koska Islanti kuuluu Schengen-alueeseen, ei lääkkeille tarvitse hankkia erillisiä todistuksia.

Asuntotilanne Reykjavíkissa on vähintäänkin haastava, joten asuntoa on syytä alkaa etsiä heti kun tieto vaihtoon pääsystä on tavoittanut. Kävin asuntoilmoituksia läpi pääasiallisesti Islannin yliopiston nettisivuilla tarjotun ilmoitustaulun kautta. Toiveenani oli löytää yksiö, jossa kaikki tilat olisivat vain omassa käytössäni. Tyypillistä kuitenkin on, että pienkerros- ja rivitaloissa on jaettu pesutupa. Erään netti-ilmoituksen perusteella sitten sovin ottavani asunnon koko syyslukukaudeksi. Asunnon hyvät puolet olivat siisti kylppäri, keittiö ja erillinen makuuhuone sekä kätevä sijainti niin keskustaan kuin yliopistoon nähden.

Kun on täyttänyt matkustusilmoituksen netissä ja liittynyt ulkoministeriön postituslistalle vastaanottaa automaattisesti tiedotteita paikallisissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista kuten maajäristyksistä tai tiesuluista. Tämä on Islannissa erityisen käytännöllistä, sillä varsinkin syksyn edetessä vaikeat sääolot vaikuttavat liikkumiseen ja saattavat aiheuttaa myös mahdollisia vaaratilanteita. Myrskytuuli, tulvivat tiet, tielle kasautunut sora tai sankka lumisade ovat esimerkkejä säätiloista, jotka saattavat muuttaa suunnitelmia äkisti. Koska Islantia kiertää vain yksi päätie, voi sen katkeaminen helposti estää matkustamisen tyystin tietylle alueelle.

Reykjavík sijaitsee sen verran suojassa, etteivät talvimyrskyt riepotelleet sen katuja kovin pahasti. Muutaman otteeseen syystalvesta antoi valtakunnallinen sääkanava ulkonaliikkumisvaroituksen tuulen vuoksi, ja silloin olikin syytä pysyä sisällä ihan jo mukavuus- mutta myös turvallisuussyistä. Myrskybongaus on ehkä mediaseksikäs harrastus, mutta en suosittelisi sitä tai ylipäätään sään uhmaamista kenellekään. Islannissa on paras pitäytyä revontulien jahtaamisessa! Revontuliennusteet kertovat revontulien voimakkuudesta ja lisäksi pilvipeitteen rakoilusta, joten niihin kannattaa tutustua.

Alku vaihtokohteessa

Ensimmäiseksi osallistuin pakolliseen orientaatioviikkoon, jonka aikana kirjauduin virallisesti yliopistolle. Sain opiskelijakortin, -tunnuksen sekä pääsyn yliopiston sisäisille tiedotus- ja oppimisalustoille. Tilasin myös kirjastokortin. Tärkein viestinnällinen työkalu koululla oli sähköposti sekä Helsingin yliopistostakin tuttu Moodle-alusta. Lisäksi Ugla-palvelusta oli hyötyä, sillä sieltä näki oman lukujärjestyksensä, opetustilat, kursseilla käytettävät kirjallisuuslistat, koepäivät ja opettajasta riippuen myös kurssin tehtävänannot sekä luentodiat. Uglasta saattoi tarkastaa muun muassa yliopiston ruokalan lounastarjonnankin ja kaikille avoimien tilaisuuksien kuten luentosarjojen ajankohdat.

Ainoa byrokratialta haiskahtava seikka Islantiin saapuessa ja siellä asuessa oli paikallisen sosiaaliturvatunnuksen eli kennitalan alituinen peräänkuulutus. Itselläni eikä muillakaan vaihtareilla sellaista ollut, sillä viivyimme maassa niin vähän aikaa. Islantiin lähtijän kannattaa varautua vastaamaan useasti kennitalaa-koskeviin kysymyksiin ja esittämään vaihtoehtoisesti suomalaisen Kela-korttinsa tai paikallisen opiskelijakorttinsa esimerkiksi kulttuuri-instituutioissa (museot, kirjastot) vieraillessa tai erinäisiä nettilomakkeitta täyttäessä (monesti kennitalaa penätään käyttäjätunnukseksi).   

Asuminen

Asumisjärjestelyiden kuntoon saattaminen oli vaihtoaikani suurin koetus. Maahan saavuttuani jouduin pettymyksekseni toteamaan, ettei asuntoni vastannut kuvien välittämää mielikuvaa, joten jouduin irtisanoutumaan (epävirallisesta) vuokrasopimuksestani ja muuttamaan hotelliin. Etsin kuumeisesti uutta asuntoa ja mainitsin tilanteestani mahdollisimman monelle asuntovinkkien toivossa. Onni oli niin budjettini kuin hermojeni vakaana pysymisen kannalta, että uusi asunto löytyi pian ja viikon hotellielämän jälkeen pääsin muuttamaan ihanaan kotiin. Vuokraisäntäni olivat äärimmäisen auttavaisia kaikessa, mikä kokemukseni mukaan on tyypillistä islantilaisille; ihmiset ovat avuliaita, käytännönläheisiä ja rehellisiä. Maksoin vuokran aina sähköisesti euroissa, joten en tarvinnut Suomessa toimivan tilini ja verkkopankin lisäksi mitään muuta.

Opiskelu

Opiskelu Islannin yliopistossa oli erittäin antoisaa ja opetus korkeatasoista. Erona Suomeen nähden oli se, että useat materiaalit piti joko ostaa tai lainata kirjastosta. Tosin yliopistokirjastossa oli paljon aineistoa, joka oli käytössä vain selailukappaleina. Kaupunginkirjaston tarjonta oli onneksi parempi ja kotilainat yleensä mahdollisia. Opettajat jakoivat netissä verrattain vähän materiaalia ja jopa olettivat oppilaiden ostavan kaikki kurssikirjat omakseen. Yhdellä kurssilla tarvittiin myös monistenippua (erinäisistä lähteistä kopioituja dokumentteja), joka piti tilata varsin kalliiseen hintaan koulun kirjapainosta. Syömisen jälkeen eniten rahaa minulla menikin kirjahankintoihin. Yliopiston kampuksen kirjakauppa oli valikoimaltaan jopa liiankin houkutteleva!

Opiskelijana pystyin säästämään muun muassa syömällä kotona tai ottamalla kouluun eväät kampuksella syömisen sijaan (lounas olisi maksanut kouluruokalassa seitsemästä kymmeneen euroa). Lisäksi opiskelija-alea sai museoiden sisäänpääsymaksuista ja esimerkiksi Airwaves-festareiden lipusta.

Koulutyö vei minulta aikaa lähinnä arki-iltoina, joten viikonloput pystyin käyttämään Islantiin tutustumiseen joko jalan tai autolla. Minulla oli kolme kymmenen opintopisteen kurssia. Niiden suoristukseen kuului ryhmätöitä, välikokeet, suullinen esitelmä, muutama essee ja loppukokeet. Kaksi loppukoetta tehtiin kirjallisina ja yksi suullisen kuulusteluna. Läsnäolo oli pakollista vain yhdellä kursseista, mutta toisaalta koulu oli parasta ajanvietettäni joten kävin tunnollisesti joka luennolla. Usein vierailimme historiallisesti tai kulttuurisesti merkittävissä kohteissa kurssin kanssa, mikä oli varsin mukavaa sekä opettavaista.

Posted on

Vaihtokertomus, Renmin University of China, lukuvuosi 2017-2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä: mitä mukaan ja miten valmistautua vaihtoon?

Noin paria kuukautta ennen vaihtoon lähtöä Renmin–yliopisto lähettää opiskelijalle kirjeen, jossa on yleistietoa koulusta ja kampuksesta. Alkupaketti ei ole kovin kattava, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli varsin riittävä alkuun pääsemiseksi. Kaikki  oikeasti tärkeä selviää paikan päällä. Varmuuden vuoksi passikuvia ja kopioita passista/viisumista kannattaa ottaa muutama enemmän kuin mitä virallisissa ohjeissa ohjeistetaan. Niitä kun saattaa tarvita muuallakin kuin pelkässä yliopiston byrokratiassa (esim. pankissa).

Kiina on edullisen hintatason maa. Lähes kaiken tarvittavan saa halvalla paikan päältä. On kuitenkin fiksua välttää ajattelutapaa “ostan kaiken tarvittavan Kiinasta ja heitän ne sitten vuoden päätteeksi pois”. Lukuvuoden lopussa näyttäytyvä ilmiö, jossa asuntoloiden käytävät täyttyvät henkareista, sateenvarjoista, siivousvälineistä, suihkutossuista, jatkojohdoista jne. tavaroista jotka ovat matkalla kaatopaikalle, on surullinen.

Länsimaalaiset lääkkeet ja perusvoiteet ovat asia, joita voi olla vaikea löytää Kiinasta. Olo voi olla orpo jos sairastuu, yrittää löytää rajoittuneella kielitaidolla lääkettä, ja ainoat joita tarjotaan ovat kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvia yrttejä ja liemiä. Hajusteettomat, herkän ihon voiteet, pesuaineet, shampoot jne. voivat myös olla hankalia löytää. Pekingin talvi on erityisen kuiva, joten jos on taipumusta iho-ongelmiin, niin omien rasvojen tuonti saattaa helpottaa elämää suuresti. Myös esimerkiksi aurinkovoidetta joka EI ole valkaiseva voi olla haastavaa löytää.

Jos tietokoneeseen haluaa asentaa VPN–ohjelman, on lataus suoritettava kotona, sillä pääsy lataussivustolle on todennäköisesti estetty Kiinassa. Puhelimeen on hyvä ladata valmiiksi WeChat–sovellus, kiinalainen Whatsapp, joka toimii pikaviestisovelluksena, lompakkona ja monena muuna.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kampukselle saapuessa tulee ensin ottaa suunta kohti International Culture Exchange Centeriä (tunnetaan paremmin nimellä 高丽楼, Gaoli building tai Korea building). Tämä on se rakennus, joissa suurin osa suomalaisista yliopistoista tulleista opiskelijoista todennäköisesti asuu. Saapumisesta tulee ilmoittaa tämän hotellinkaltaisen rakennuksen “front deskille” eli respaan. Näin tulee tehdä siinäkin tapauksessa, että on hakenut asuntolapaikkaa jostain toisesta asuntolarakennuksesta. Jonot voivat olla pitkiä, sillä suuri määrä uusia opiskelijoita on tullut tekemään saman kuin sinäkin: maksamaan vuokran ja hakemaan opiskelijoiden aloituspakettia jossa on mukana mm. Renminin opaskirja, asuntolan säännöt jne. Pitkien odotusaikojen välttämiseksi onkin suositeltavaa saapua Gaoli-rakennukselle heti aamusta. Etenkin Finnairin suoraa Pekingin reittiä käyttävälle tämä on kätevää, sillä lento saapuu aikaisin aamulla.

Ensimmäinen viikko Renmin–yliopistolla on orientaatioviikko. Varsinainen opiskelijaksi rekisteröityminen alkaa muutama päivä sen jälkeen kun asuntolapaikka on otettu vastaan (huomaa siis, että asuntolaan kirjautuminen ja vuokran maksaminen ei vielä tarkoita läsnäolevaksi ilmoittautumista). Opiskelijaksi ilmoittautuminen tapahtuu askel askeleelta tyyliin: täytä perustietosi ja siirry rastille 1, allekirjoita noudattavasti Kiinan ja ylipiston sääntöjä, sitoudu olemaan käyttämättä huumeita jne. ja siirry rastille 2, anna passi, valokuva, kaavakkeet virkailijalle ja siirry kohtaan 3 jne. Todennäköisesti tämän prosessin yhteydessä paikanpäällä on ChinaMobilen tai muun operaattorin piste, josta voi kätevästi hankkia köntsäsummalla liittymän koko vuodeksi. Rekisteröitymisen päätteeksi saa kasan papereita, joissa ilmoitetaan tasokokeiden luokkahuoneet ja kellonajat (mikäli opiskelija on valinnut opiskelevansa vain kiinan kieltä), yhteislähtö terveystarkastukseen, tervetulotilaisuuden ajankohta jne. Tervetulotilaisuuteen osallistuminen ei ole pakollista, mutta sieltä saa hyvää yleistietoa viisumeista, koulun käytännöistä, opiskelijakortin käytöstä jne.

Opiskelijat jotka ovat Kiinassa yli yhden lukukauden tarvitsevat opiskelijaviisumin joka muutetaan väliaikaiseksi asumisluvaksi. Tämän edellytyksenä tulee suorittaa kattava terveystarkastus joka pitää sisällään kaiken aina pituuden, painon, verenpaineen ja näön mittaamisesta sydänfilmiin, keuhkoröntgeniin ja HIV-testiin. Tarkastuksen voi suorittaa Kiinassa omatoimisesti ulkomaalaisklinikalla, mutta ylivoimaisesti helpoin tapaa hoitaa asia pois alta on osallistua Renminin järjestämään yhteislähtöön orientaatioviikolla. Tarkastukseen osallistuvat lähtevät aamulla bussilla sairaalaan (huom. ei ruokaa ja juomaa aamulla!). Paikalla on todennäköisesti myös muut Pekingin yliopistot joiden uudet opiskelijat tarvitsevat terveystarkastuksen, joten päivästä voi tulla pitkä. Noin viikon odottelun jälkeen tarkastuksen tulokset saapuvat. Jos kaikki on ok, on opiskelija oikeutettu hakemaan asumislupaa. Tämän voi suorittaa itse yliopistolla. Virkailijalle toimitetaan vino pino papereita, hieman rahaa, terveystarkastuksen tulokset sekä itse passi, josta ne menevät eteenpäin poliisille 1–2 viikoksi käsittelyyn. Jos haluaa passin itselleen nopeammin takaisin, voi tämän kaiken hoitaa myös menemällä itse poliisilaitokselle.

On tärkeää muistaa liittyä yliopiston ja fuksien erilaisiin WeChat-ryhmiin, joissa etenkin ensimmäisten viikkojen aikana jaetaan tärkeää tietoa ja joissa voi kysyä kysymyksiä: miksi Internet ei vieläkään toimi tunnuksillani? Milloin ja mihin tasokokeen tuloksen tulevat? Tietääkö joku missä on kirjakauppa? Onko arvioita milloin opiskelijakortit saapuvat? Ryhmissä on mukana kansainvälisen toimiston työntekijöitä, jotka vastailevat kysymyksiin.

Asuminen

Vaihto-opiskelijoille on tarjolla useita eri asuntolavaihtoehtoja joihin tulee ilmoittautua etukäteen seuraamalla yliopiston lähettämiä ohjeita. Niin sanotusti paras ja suosituin rakennus on Korea building, joka tarjoaa lähes hotellimaiset puitteet. Majoittuminen tapahtuu yhden hengen huoneissa, jotka on varusteltu sängyllä, vaatekaapilla, kirjoituspöydällä, hyllyllä, televisiolla ja kylpyhuoneella jossa on oma länsimaalaistyylinen vessa. Lämmin vesi toimii ympäri vuorokauden. Lakanat saa vaihtaa kahden viikon välein, kannattaa tarkkailla hisseissä olevia ilmoituksia. Niissä ilmoitetaan lakanoidenvaihtopäivistä ja muista tärkeistä rakennuksen asioista (esim. talvisin mahdollisista tauoista veden ja sähkön jakelussa). Useimmissa kerroksissa on pyykinpesukoneet ja vaatimaton keittiö. Keittiöistä löytyy induktioliesi, kraana ja mikro. Jos ruokaa haluaa itse tehdä, jääkaapit, pannut ja muut tarvikkeet tulee hankkia itse. Roskat voi laittaa illalla huoneen oven eteen, josta siivoojat tulevat ne aikaisin aamulla keräämään. Siivoojat tulevat myös kerran viikossa huoneisiin sisälle “siivoamaan” kylpyhuoneet, joskin he kierrättävät samoja likaisia rättejä ja moppeja huoneesta toiseen. Hygieenisempää lieneekin jos itse siivoaa oman kylpyhuoneensa.

Päivisin Korea-rakennukseen saa tulla kuka vaan. Virallisesti vierailijoita vaaditaan rekisteröimään omat tietonsa respaan henkilökortin kera, mutta käytännössä tätä ei valvota. Iltaisin n. kello 9–10 jälkeen ovet menevät kiinni ja sisään pääsee vaan huonekortilla. Aulassa istuu vartijoita, jotka saattavat vaatia yöllä kotiin tulevaa täyttämään huoneen numeron, saapumisajan jne. erillisille lipukkeelle, tämäkin tosin riippuu siitä, kuka työvuorossa sattuu olemaan.

Korea–rakennuksen alakerrassa on suosittu Laneway–kahvila, suosittu paikka iltapäivien hengailuille ja opiskelulle. Alakerrassa on myös pieni supermarket ja vaatimaton kuntosali.

Muissa asuntoloissa on pääosin (mutta ei pelkästään) kahden hengen huoneita. Näissä edullisemmissa rakennuksissa asuu etenkin Kiinan valtion stipendillä saapuneita opiskelijoita jotka nauttivat ilmaisesta asumisesta. Näissäkään puitteet eivät ole pahimmasta päästä: rakennukset ovat perussiistejä ja ne on varusteltu julkisilla keittiöillä ja pesukoneilla. Suomalaisen näkökulmasta suurin miinuspuoli saattaa olla useiden ihmisten kanssa jaetut kylpyhuoneet ja epäsiistit käymälät, jotka ovat kaiken lisäksi kiinalaiseen tyyliin pelkät reiät lattiassa.

Kampus

Kuten valtaosa Pekingin yliopistoista, myös Renmin–yliopisto sijaitsee Pekingin Haidian–nimisellä alueella. Kampuksen itäportti on kätevästi muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolinjan 4 pysäkistä Renmin University, 人民大学. Kävelymatkan päässä kampukselta on ainakin neljä isoa ostoskeskusta ja erittäin runsaasti ravintoloita. Baarit ovat Pekingissä tyypillisesti keskittyneet vain tietyille alueille, joten yöelämää kaipaavan on hypättävä joko metron, bussin, taksin tai kaupunkipyörän kyytiin. Itse kampus on porteilla aidattu suuri ja kaunis alue. Sisältä löytyy puistoja, suihkulähteitä, istutuksia, monta ruokalaa, ravintoloita, kahviloita, kauppoja, kirjasto, uimahalli, yleisurheilurata, kuntosaleja, sairaala ja paljon muuta. Teoriassa koko kampukselta ei tarvitse koskaan poistua, sillä kaikki tarvittava pankkia lukuun ottamatta löytyy sen sisältä. Toisin kuin joidenkin Pekingin yliopistojen kampukset, Renminin kampukselle on vapaa pääsy myös ulkopuolisille.

Opiskelu ja opetus

Renmin–yliopistossa voi opiskella monia eri aineita riippuen siitä, minkälaiseen vaihto–ohjelmaan on hakenut mukaan. Itse hain opiskelemaan pelkkää kiinaa, joten pystyn jakamaan kokemukseni pelkästä kieliohjelmasta. Pelkkää kieltä opiskelevien lukujärjestys, tenttien aikataulut, opetuksen tyyli, läsnäolovelvollisuus, kursseille ilmoittautuminen yms. poikkeaa huomattavasti niistä, jotka opiskelevat esimerkiksi lakia.

Luokka valitaan puolestasi orientaatioviikon tasokokeen menestyksen mukaisesti. Jos ensimmäisen viikon aikana tuntuu siltä, että osoitettu taso on liian helppo tai liian vaikea, voi sitä vielä vaihtaa. Jos mielii korkeammalle tasolle, tulee osallistua uuteen tasokokeeseen. Kirjat tulee ostaa itse kampuksen kirjakaupasta. Ei kannata tehdä niihin merkintöjä ennen kuin on täysin varma oman tason sopivuudesta.

Lukujärjestykset annetaan valmiina, kursseja ja aikatauluja ei siis voi itse valita. Oppitunteja on kaksi päivässä (1,5h x 2), välissä on puolen tunnin tauko. Tunnit ovat maanantaista perjantaihin kello 8–11.30. Oppiaineet ovat Intensive reading (精读), kuullunymmärtäminen (听力), puhuminen (口语), kirjoitus (写作) ja lukeminen (阅读). Opetuksen tyyli on täysin riippuvainen opettajasta. Esimerkiksi oman vaihtovuoteni syyslukukaudella ei 写作-kirjaa täytynyt edes ostaa ja 口语-tunti koostui lähinnä siitä, että kuuntelimme kun opettaja puhuu. Kevätlukukaudella taas seurasimme 写作-kirjaa orjallisesti, ja tehtävänämme oli kirjoittaa yksi essee viikossa. Keväällä 口语-tunneilla pääsi myös onneksi itsekin ääneen, mikä on tietysti koko puhetuntien ydin.

Läsnäoloa vaaditaan virallisesti 2/3 oppitunneista, tosin nimien kirjaaminen ylös riippuu sekin hieman opettajasta. Läksyjen määrä on niin ikään riippuvainen opettajista.

Kokeita on lukukaudessa kaksi, lukukauden puolivälissä ja tietysti lukukauden päätteeksi.

Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä

Säästä aina kaikki kuitit ja tositteet jotka saat, etenkin ne, jotka saat kun maksat vuokrat, hankit puhelinliittymän, ostat oppikirjat jne. Ensimmäisen viikon aikana on hyvä kantaa mukana kansiota, jossa on mukana kaikki saadut tositteet, niitä saatetaan kysyä. Kannattaa kirjoittaa oma opiskelijanumero, puhelinnumero yms. kätevästi saatavilla olevaan paikkaan, sillä omia tietoja tulee täyttää useille eri kaavakkeille. Myös terveystarkastukseen mentäessä kannattaa suosiolla mukaan kaikki dokumentit, myös kopioita viisumista ja passista, vaikka niitä ei erikseen mainittaisikaan mukaan tarvittavien paperien listalla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että jonottaa ensin tunnin tai pari vain todetakseen että jostain syystä juuri sinulta (ja VAIN sinulta) vaaditaankin ekstrakopioita jostain, ja joudut lähteä etsimään kopiokonetta ja tietysti jonottamaan uudestaan.

Pankkitilin avaaminen on lähestulkoon pakollista. Tilin avaamiseen saattaa mennä aikaa ainakin heillä, jotka opiskelevat koko vuoden. Pankkitilin voi avata vasta sitten kun oleskelulupa on myönnetty, jonka edellytyksenä puolestaan on terveystarkastus, terveystarkastuksen tulosten odottelu, passin toimittaminen poliisilaitokselle ja odottelu sen takaisin saamiseksi. Pankkitilin avaaminen on tärkeää ainakin kahdesta syystä: 1. vain näin voit siirtää rahaa opiskelijakorttiisi, joka toimii maksuvälineenäsi ruokalassa 2. vain näin voit ottaa käyttöön mobiilimaksamisen esim. Wechatillesi (微信支付). WeChat-tilisi yhdistetään pankkitiliisi, jonka jälkeen voit maksaa suoraan sovelluksessa. Suomessa mobiilimaksaminen ei ole vielä yleistä, ja itse vierastin ajatusta monta kuukautta. Lopulta elo alkoi käydä mahdottomaksi: esimerkiksi useissa ravintoloissa tilaus suoritetaan Wechatissa ja maksetaan siellä suoraan. Joissain paikoissa käteistä ei enää edes huolita. Kaupunkipyörät toimivat vain kännykällä maksaessa. Ylipäätään Alipay ja WeChatillä maksaminen nopeuttaa ja helpottaa arkea huomattavasti. Myös katusoittajat, katujen hedelmäkauppiaat jne. haluavat maksunsa mieluiten kännykällä.

Tiedonkulku Renminin sisällä on usein puutteellista. Esimerkiksi lukukauden tarkka päättymisaika, loppukokeiden ajat, arvosanojen lähettäminen kotiyliopiston ja yleisesti ottaen vähän kaikki riippuu vähän siitä, keneltä kysyy. Koulun henkilökunta ei juuri puhu englantia, mikä saattaa olla ongelmallista heille joiden kiina ei vielä ole edistyneellä tasolla. Lentolippuja, lomia ja muita suunniteltaessa kannattaa varmistella useaan otteeseen päivämäärät.

Metro on ylivoimaisesti kätevin ja edullisin tapa liikkua paikasta toiseen. Pekingin metrosysteemi on suuruudestaan huolimatta kadehdittavan selkeä, täsmällinen, nopea ja edullinen. Metrolla liikkumista helpottaa älypuhelimeen ladattavat sovellukset, kuten MetroMan. Sovellus hakee puolestasi tarkat reittiohjeet, kellonajat ja hinnat.

Renmin–yliopistolla on vaihtosopimus monien suomalaisten yliopistojen kanssa. Siksi kampuksella voi törmätä yllättävän suureen määrään suomalaisia. Ylivoimaisesti suurin osa vaihto-opiskelijoista on korealaisia. Lukukausien (etenkin syyslukukauden) alussa yliopisto järjestää muutamia (kesyjä ja alkoholittomia) tutustumispirskeitä joissa uudet opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Käytännössä uusiin ihmisiin tutustuu parhaiten kursseilla, asuntoloissa ja esim. Laneway–kahvilassa (ks. kohta Asuminen). En kuitenkaan voi painottaa tarpeeksi sitä, kuinka tärkeää on pyrkiä tutustumaan paikallisiin kiinalaisiin. Tässä täytyy olla oma-aloitteinen. Kiinalaisen ystävän saaminen voi olla vaikeaa, mutta samalla se voi olla avain koko Pekingin ja kiinalaisen kulttuurisen kokemiseen. Vaihtaripiireissä pyörimisessä ei ole mitään väärää, usein juuri muut vaihto-oppilaat ymmärtävät läpikäymäsi asiat ja ongelmat parhaiten. Pyri silti parhaasi mukaan altistamaan itsesi Kiinalle, kiinalle ja kiinalaisille ihmisille. Jos paikallisiin tutustuminen tuntuu vaikealta kasvotusten, muista että elämme sosiaalisen median aikakautta ja voit hyvin lähestyä ihmisiä erilaisten WeChat-ryhmien ja puhelinappien avulla. Tinder ei Kiinassa toimi, mutta esimerkiksi sovellus nimeltä Tantan (探探) ajavat Kiinassa saman asian.

Posted on

Vaihtokertomus, Seoul National University, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin maisteriopintoihini kuuluvan vaihtojakson Etelä-Koreassa kohdeyliopistonani Seoul National University. Vaihtoon valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä tehtävää on varsin paljon ja aikataulujen kanssa on oltava tarkkana. Liikkuvuuspalvelusta sai hyvät ja ajantasaiset ohjeet, joita noudattamalla urakasta selvisi kunnialla. Lisäksi vaihtoyliopistoni liikkuvuuskoordinaattori auttoi tarvittaessa sähköpostitse. Paikan päällä kokemuksia vaihtaessa sain kuulla, että monen seikan kanssa oltiin joustettu, vaikka ohjeissa oltiin hyvin ehdottomia. Kannattaa siis aina kysyä asiaa vastaanottavalta yliopistolta, mutta valmistautua ohjeita noudattamalla kuitenkin mahdollisimman tarkasti. Sain tiedon helmikuun lopussa alkaneen vaihdon virallisesta hyväksymisestä joulukuun alussa sekä kirjeitse että sähköpostitse. Kirjeen liitteenä tulleita dokumentteja tarvittiin Suomen päässä viisumia haettaessa ja sähköpostitse saapuvissa ohjeissa käsiteltiin perin pohjin muun muassa kurssi-ilmoittautumista ja opiskelija-asunnon hakemista. Viisumin lisäksi Etelä-Korean päässä tarvittiin vielä ARC-kortti, joka mahdollisti matkustamisen ulkomaille vaihdon aikana. Kortin saamisessa kesti 1,5 kuukautta, joten tämä kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Jos olet varannut matkan vaihtosi alkuun eikä kortti ole vielä saapunut, voit käydä hakemassa maahanmuuttovirastosta dokumentin, joka todistaa sinun hakeneen ARC-korttia. Vaihtoa varten Suomesta haetulla viisumilla pääsee maahan vain kerran, joten ilman ARC-korttia tai todisteena toimivaa dokumenttia ei olisi päässyt enää Etelä-Koreaan takaisin. Seoul National University tiedotti prosessista sähköpostitse ja pientä lisämaksua vastaan korttia oli mahdollista hakea kampuksella järjestetystä pop-up -pisteestä.

Suosittelen lämmöllä vaihtoyliopistoni SNU Buddy -järjestöön liittymistä. Valtaosa vaihto-opiskelijoista liittyi mukaan, joten ryhmän kautta sai helposti ystäviä ja erilaisia aktiviteetteja kampuslounaista karaokeiltoihin järjestettiin pitkin kevättä. Noin kuukausi ennen vaihtoa saapuivat ohjeet, kuinka liittyä mukaan ja rekisteröityä omaan ryhmään. Vietin vapaa-aikaani pitkälti SNU Buddy -ryhmästä muodostuneen ystäväpiirin kanssa, kuten monet muutkin, lisäksi sain ystäviä yhteisten luentojen ja ryhmätöiden myötä. Korealaiset opiskelijat olivat varsin kiireisiä ja stressasivat opinnoistaan, mutta SNU Buddyn kautta tutustuin myös paikallisiin. Tästä oli erityisesti hyötyä, kun ei itse osannut kieltä ja sai arvokkaita neuvoja. Esimerkiksi sairastuessani sain hyviä vinkkejä tuutoreilta, joiden kanssa viestittiin paikallisessa Whatsappissa eli KakaoTalkissa. Suosittelen lataamaan applikaation jo ennakkoon tutustuaksesi käyttöön, sillä sitä käytettiin myös opiskelija-asuntolan viralliseen viestintään. Kampuksen terveyskeskuksesta sai apua sairauden sattuessa ja muutaman euron maksu tapahtui käynnin yhteydessä. Vapaa-aikaa vietin muutenkin paljon kampuksella, joka on todella viihtyisä ja monipuolinen, ympäristö vehreä ja kaikki kävelyetäisyydellä. Matka keskustaan sujui kätevästi metron ja bussin yhdistelmällä, mutta aikaa kannatti varata noin tunti per suunta, meni minne tahansa. Soulin metrojärjestelmä on todella kattava ja keskiyöllä sen sulkeutuessa taksi verrattain edullinen, keskustasta kampukselle jaetulla matkalla pääsee muutamalla eurolla. Metrojärjestelmän ainut miinuspuoli oli, ettei T-money -matkakortille voinut ladata aikaa vaan arvoa, jolloin metromatkustaminen tuli suhteellisen kalliiksi. Fiksuinta oli mennä aina yhdelle alueelle per päivä ja tutustua kaupunkiin vähitellen. Vaikka kaupunki onkin valtavan kokoinen, useamman metrovälin voi kävellä etenkin keskustan alueella, jolloin rahaa säästyy pitkällä tähtäimellä.

Sain itse vaihtokevään ajaksi opiskelija-asunnon yliopiston asuntolasta. Asuntojen valinta suoritettiin arpomalla, joten asunnon saamisesta ei ollut varmuutta – moni vaihto-opiskelija jäi myös ilman kampusmajoitusta. Maisteriopiskelijat saivat tiedon asunnon saamisesta joulukuussa, mutta kandidaattivaihtoon tulleet vasta helmikuussa pari viikkoa ennen vaihdon alkua. Varmuuden vuoksi varalle kannattaa siis katsoa muitakin vaihtoehtoja, usea tuttava oli vuokrannut paikallisen majatalon eli Goshiwonin huoneen itselleen muutamaksi kuukaudeksi, mikä on Aasiassa yleinen käytäntö. Itselläni kävi tuuri kampusasuntolan suhteen, mutta suomalaisesta omaan tilaan tottuneesta näkökulmasta huoneen jakaminen jännitti ennakkoon. Vain kourallinen vaihto-opiskelijoita sai oman yksityisen huoneen, ja nämä olivat kalliimpia kuin jaetut. Oma jännittämiseni etukäteen oli turhaa, sillä yhteisasuminen sujui varsin mallikkaasti. Tietenkin se vaati joustoa molemmilta osapuolilta erilaisten aikataulujen ja elintapojen erojen suhteen, mutta onnekseni meillä oli varsin samanlainen rytmi ja elämäntavat. Jaoin asuntoni viiden korealaisen opiskelijan kanssa ja huoneeni yhden heistä kanssa. Huone oli todella pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava, kävely luennoille sujui kymmenessä minuutissa ja hinta koko lukukaudelta oli todella halpa. Opiskelija-asunnon haku oli kuitenkin aikaa vievä prosessi, jossa oli monta muistettavaa seikkaa ja aikatauluja oli noudatettava tarkasti. Suosittelen lukemaan ohjeet todella huolellisesti ja valmistautumaan hyvissä ajoin ennakkoon, jotta tarvittavat dokumentit on valmis lähettämään kirjeitse heti valinnan varmistuttua.

Kampusmajoitus kannatti siinäkin mielessä, että läsnäoloa vaadittiin jokaisella käymälläni kurssilla, joten vietin kampuksella päivittäin aikaa opintojen parissa. Opetus erosi todella paljon suomalaisesta yliopisto-opetuksesta juuri interaktiivisuudellaan, jossa jokaiselta opiskelijalta vaadittiin aktiivista osallistumista läpi kurssin. Moni kursseista oli lisäksi pilkottu erilaisiin pienempiin osiin, jolloin suorituksen saamiseksi yhdellä kurssilla oli tehtävänä esseiden lisäksi esityksiä ja ryhmätöitä. Etenkin kesän kynnyksellä erilaista tehtävää deadlineineen oli todella paljon, joten matkasuunnitelmat kannattaa suunnitella opintojen ympärille niin, että poissaolojen sijaan hyödyntää korealaisia juhlapyhiä lomapäivinään. Kurssivalinnat tehtiin ennakkoon ennen vaihdon alkua sähköisesti, mutta valittuja opintoja oli mahdollista vaihdella vielä paikan päällä ensimmäisten viikkojen aikana. Ilmoittautuminen alkoi paikallisen aikavyöhykkeen aikataulussa, mikä Suomen päässä tarkoitti keskellä yötä. Valvominen kuitenkin kannatti, sillä moni kursseista meni minuuteissa täyteen. Kannattaa siis ennakkoon käydä läpi valikoimaa ja tehdä paikallisessa WebOodissa sähköinen muistilista, josta kurssit on kätevä lisätä ilmoittautumisten alkaessa. Viimeiset tentit järjestettiin aivan lukukauden lopussa, joten ylimääräistä aikaa kaupungin tutkimiseen ennen kotiinpaluuta ei juuri ollut. Jälkikäteen ajateltuna kannattaa siis hyödyntää jokainen viikonloppu suurkaupungin koluamiseen, kirjastolla vietettyä aikaa unohtamatta.

Itse en kokenut sen suurempaa kulttuurishokkia, mutta siihen voi vaikuttaa, että olen ollut lomamatkalla Etelä-Koreassa pari vuotta sitten. Esimerkiksi ruoka on todella hyvää, mutta sen tulisuus saattaa tulla monille yllätyksenä. Lisäksi väenpaljous, ilman saasteisuus ja ruuhka liikennevälineissä voi toisinaan tuntua ahdistavalta. Kaiken kaikkiaan Soul on kuitenkin erittäin turvallinen kaupunki, jossa asukkaiden viihtyvyyteen on panostettu monin eri tavoin. Vaihtokohteena se on mielestäni erinomainen, sillä aika kaupungissa kuluu silmänräpäyksessä ja koettavaa riittää jokaiselle päivälle. Syöminen on suhteellisen halpaa, samoin opiskelija-asunto ja etenkin kampuksella aikaa viettäessä selviää muutamalla eurolla per päivä, vaikkakin kahviloissa on mielestäni kampuksellakin kalliimpaa kuin Suomessa. Tekemistä Soulissa riittää valtavasti, joten budjettiin kannattaa suunnitella joustovaraa sen verran, että voi tarttua spontaaneihin tilaisuuksiin niiden osuessa kohdalle. Kampuksen lähialueen vehreys ja ympäröivät vuoret kannustivat kiipeilyyn ja rauhoittumiseen vastapainona kaupungin sykkeelle, joten uskon kohteesta löytyvän jokaiselle jotakin.

Posted on

Vaihtokertomus, Kobenhavns universitet, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Omalta osaltani vaihtoon valmistautuminen alkoi ensimmäisestä vaihtoinfosta. En muista tarkalleen koska se oli, mutta hyvissä ajoin ennen vaihtoon hakemista. Tämän jälkeen päätin oikeasti hakea vaihtoon ja aloin tutkia mitä Kööpenhaminan yliopistolla olisi minulle tarjolla. Kun olin löytänyt sopivia kursseja, aloin täyttämään mobility onlinea. Tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä täyttä varmuutta kursseista mutta jotain suuntaa antavaa. Kyselin kavereiltani, jotka olivat olleet vaihdossa Kööpenhaminan yliopistossa mitä kursseja heillä oli ja hekin kertoivat, että kaikki ei ollut tässä vaiheessa varmaa. Yhdellä oli kurssit menneet kokonaan uusiksi vielä Tanskassa.

Mobility online tuntui välillä tylsältä täyttää, mutta tässä vaiheessa hinku Tanskaan oli jo niin kova, että motivaatio saada paperit valmiiksi oli kova. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, vaikka mobility online tuntui vähän vanhanaikaiselta täyttää. Ei mennyt kauaa ennen kuin sain tietää, että Helsingin yliopisto oli valinnut minut vaihtoon mukaan. Tässä vaiheessa aloin hakea Köpiksen yliopistoon. Jos muistan oikein, minun ei tarvinnut täyttää kuin yksi sivu netissä vaihtoyliopistoon. Tässä vaiheessa aloin ottaa enemmän selvää kursseista Tanskassa ja kyselin opettajilta täällä Suomessa, miten voisin hyväksi lukea ne täällä. Rajasin kurssini kolmeen; Danish culture course (7,5op), Nordic mythology (15op) ja Dansk (7,5op). Kun olin nämä valinnut ja katsonut, hain vaihtoyliopistoon.

Tuntui, että en saa vastausta ikinä! Jälkeenpäin, kun katsoin sähköpostista kauan kesti saada tieto pääsystä Köpikseen, niin siihen meni vain 3 viikkoa. Mutta tuolloin tuntui, että en saa vastausta ikinä! Kun vihdoin toukokuun alussa tuli tieto pääsystä Köpiksen yliopistoon, olin ikionnellinen! Kaikki se vaiva ja stressi olivat sen arvoista. Vielä en halunnut alkaa stressata uusista asioista, kuten muutosta ja kämpästä, vaan nauttia hetkestä. Otin opiskelupaikan vastaan, ilmoitin kurssini mitä halusin opiskella ja aloin hakea stipendiä. Se osoittautui tämän vaihdoin ärsyttävimmäksi asiaksi, koska vastuuyliopisto oli vaihtunut. Se taisi minun kohdallani olla Jyväskylän yliopisto ja tuntui ettei siellä tiedetty mitä pitää tehdä. Ja kun kysyin täältä Helsingistä apua, hekään eivät tienneet mitä ihmiset siellä oikein tekivät. Mutta kaikkien väärinkäsitysten ja papereiden lähettämisen jälkeen sekin onnistui lopulta.

Kesä menikin sitten asuntoa etsiessä Kööpenhaminasta. Hain asuntoa oikeasti koko kesän. Olin erilaisissa facebook-ryhmissä, rekisteröityneenä ainakin kolmella eri asunnonhaku nettisivuilla sekä monilla muilla nettisivuilla. Maksoin yhdestä jäsenyydestä muistaakseni 5e per kuukausi tai viikko, en ole aivan varma. Vasta 2 viikkoa enne lähtöäni löysin huoneen! Muuten kaikki sujui hyvin; Kööpenhaminan yliopisto saadut tunnukset toimivat, opiskelijakortti oli saatu tilattua ja kaikki matkustusasiakirjat tehtyä.

Vaihdon jälkeen piti vielä saada allekirjoitukset stipendipapereihin ja kotiyliopiston papereihin, mutta tämä sujui helposti. Omalta osaltani Kööpenhaminan yliopisto ei halunnut mitään matkakertomusta, mutta stipendi-ihmisille ja kotiyliopistoon sen kirjoitin. Vaihto oli ohi, kun liikkuvuuspalvelut olivat saaneet todistukseni Köpiksen yliopistosta ja pääsin rekisteröimään kurssini. Itse lisäsin kaikki vaihtokurssini opintoihin sivuaineena.

Asuminen/eläminen Kööpenhaminassa

Koska olin vaihdossa vain n.4,5kk, en hakenut cpr numeroa, eli tanskalaista henkilötunnusta. Onneksi asumiseeni sitä ei tarvinnut, mutta yleensä ihmiset kysyvät sitä sopimusta tehdessä. Olin lukenut netistä, että pohjoismaalainen pärjää hyvin ilman tuota cpr numeroa ja itse päätin kokeilla samaa. Pohjoismaalainen saa asua Tanskassa 6kk ilman tuota numeroa ja saa kaikki samat oikeudet terveydenhuoltoon yms. silti. Tämän huomasin, että se toimii, koska jouduin käymään sairaalassa kerran päivystyksessä hakemassa antibiootteja. Tietojen haku kesti ehkä vähän kauemmin kuin Suomessa, mutta muuten samanlaista kohtelua kuin kotona Suomessa. Lääkkeet maksoivat enemmän koska ei ollut cpr numeroa. Muuta byrokratiaa vaihdon alussa Tanskassa en juuri tehnyt. Kaikki oli tehty jo valmiiksi ennen Tanskaan saapumista.

Sain huoneen asunnosta, jonka omisti aivan ihana nainen, josta tuli kuin äiti minulle myöhemmin. Huone oli aika kallis (muistaakseni 3400dkk), mutta olin ottanut opintolainaa vaihtoa varten. Asuin Valby:ssa, joka osoittautui oikein sopivaksi paikaksi. Se on hyvien matkojen päässä sekä keskustasta että yliopiston etelä kampukselta. Pyöräilin sieltä kouluun ja muualle. Julkinen liikenne oli kallista, joten käytin sitä mahdollisimman vähän, lähinnä silloin kun lähdimme kaupungille. Minulla oli oma pyörä ja pyörä oli oikeasti sopivin kulkuväline, pyörätiet hyvässä kunnossa (paremmassa kuin jalkatiet) ja autoilijat tottuneita pyöräilijöihin. Suurin osa kavereistanikin pyöräili, vain muutama kulki julkisilla.

Jos minulla oli ongelmia, vuokraemäntäni auttoi minua aina kaikessa. Esimerkiksi juuri vei sairaalan ja auttoi, miten siellä toimitaan. Lähin halpakauppa oli Netto, mutta sieltä löytyi aina kaikki tarvittava. Bussit, metrot ja junat kulkivat ympäri vuorokauden ja pysäkit olivat lähellä siellä missä asuin. Tanskalaiset olivat omalla kohdallani aina ystävällisiä ja asuminen ja eläminen oli ihanaa ja kaikki sujui. Oloni oli turvallinen melkein koko ajan (näin pari tappelua yöllä) ja muutenkin tuntui samalta kuin Suomessa. Mitään suurempia ongelmia omalla kohdallani ei ollut. Ainoa miinus mitä keksin on, että Tanskassa ja varsinkin Kööpenhaminassa on kallista elää.

Yritin käyttää tanskan kieltä mahdollisimman paljon, koska se oli kuitenkin se mitä olin mennyt opiskelemaan. Sairaalassa, kaupoissa, koulussa ja jos asioin muuten jossain, käytin tanskan kieltä. Melkein kaikki kaverini olivat muita vaihtareita, joten englantia puhuin enimmäkseen, mutta sanoisin silti, että tanskan kielitaito tuli paremmaksi. Kotona käytin sekä tanskaa että englantia.

Opiskelu/opetus

Minulle tuntui, että opiskelu oli aika samanlaista kuin Suomessa. Suurin osa luennoistani oli massaluentoja, joten paikalla oli useampi kymmen muita opiskelijoita. Ainoastaan tanskan ryhmässä oli kahdeksan opiskelijaa yhteensä. Opetus oli intensiivistä, kaksi kertaa viikossa ja joka kerta aika paljon tehtäviä. Vaikka välillä tanska tuntui rankalta, niin se oli tehokasta. Tuntui etten ole oppinut missään niin hyvin kieltä kuin vaihdossa tuolla kurssilla. Opetuksessa oli enemmän vuorovaikutusta opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa. Ainakin omasta mielestä ja verrattuna Suomeen. Tunneilla piti osallistua opetukseen erilaisten tehtävien kautta ja jutella opettajan kanssa. Kirjalliset tehtävät tehtiin kotiläksynä. Suomeen verrattuna, tällä kurssilla ei ollut mitään pelkästään istumista ja opettajan kuuntelemista.

Massaluennoilla tunnelma oli sama kuin Suomessa. Istuimme isossa luentosalissa ja kuuntelimme opettajaa. Culture course oli siitä erilainen, että joka luennolla oli eri opettaja tai jokaisella aihealueella oli oma opettaja. Joitain eroja opettajien välillä oli, mutta kaikki tykkäsivät ottaa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Muuten se oli istumista ja kuuntelemista.

Parasta näillä kursseilla oli ekskut! Teimme retkiä Danish culturen ja mytologia kurssin kanssa ympäri Tanskaa ja Ruotsia. Matkat olivat ilmaisia meille ja kuljetukset ja kaikki järjestetty. Ainoastaan omat eväät piti kustantaa itse. Retket olivat aina viikonloppuisin ja yleensä aamulla ja päivällä. Jotkut saattoivat kestää pidempään, jos olimme esimerkiksi Ruotsissa, mutta minua tämä ei haitannut yhtään.

Vapaa-aika

Kööpenhamina on kaunis kaupunki, jossa löytää aina jotain tekemistä, yksin tai yhdessä. Nähtävyyksiä on paljon ja paikkoja missä käydä. Suosittelen, että kun Köpis on nähty, niin tekisi myös retkiä muualle Tanskaan. Muita ihania kaupunkeja ovat esimerkiksi Odense ja Roskilde. Monet kavereistani kävivät myös Århus: issa. Vaikka Tanskaan oli tultu opiskelemaan, niin kannattaa silti ottaa kaikki irti kaupungista. Koska itse asuin yksityisellä, kävin paljon kavereideni luona opiskelija-asuntoloissa. Yöelämä Köpiksessä kannattaa kokeilla. Itse kävin usein ulkona kavereideni kanssa ja joka kerta oli hauskaa.

Vaikka tämä kuulostaa tosi kliseeltä, niin vaihto oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista ja tekisin sen kaiken uudestaan. Vaikka välillä tuntui, että alussa asiat eivät etene ja vaihdossa saattoi tulla hetkiä, jolloin tuntui tylsältä, niin en silti vaihtaisi kokemusta mihinkään. Tanska on ihana maa ja Kööpenhamina ihana kaupunki. Toivottavasti moni pääsisi kokemaan saman kuin minä.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, syksy 2017

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Odotin vaihtolukukauttani Madridissa innolla (sekä suurella jännityksellä) koko edeltävän kesän ja jo koti-Suomessa päätin laittaa asiani mahdollisimman hyvään järjestykseen ennen tulevaa koitosta. Etsin asuntoa useista eri paikoista ja päädyin varaamaan huoneen Uniplacesin kautta jo melkein kaksi kuukautta ennen vaihdon alkua. Lisäksi tein Kelaan selvityksen ulkomaille muutostani, tein ulkoministeriöön matkustusilmoituksen ja laitoin Helsingin asuntoni vuokralle. Lisäksi kävin neuvottelemassa itselleni isomman EU-nettipaketin puhelinliittymääni (nykyään vähintään 10 gigan EU-roamingin saa halvalla ihan suomalaiseen liittymään), varmistin että pankkikortit, passit yms. ovat voimassa koko vaihdon ajan ja hankin kattavan matkavakuutuksen. Itse en tehnyt tätä, mutta ässävinkkinä suosittelen tilaamaan Madridin metrokortin jo valmiiksi, jos tuleva postiosoite on selvillä.

Lisäksi kävin juttelemassa oman pääaineeni professorin kanssa kurssien vastaavuuksista ja minkä tyyppisiä kursseja minun olisi mahdollista Madridissa suorittaa. Autonomassa kursseille ilmoittauduttiin alustavasti kesällä, joten jo Suomessa mietin lukujärjestyksen valmiiksi. Sitten vain laukku valmiiksi ja suunta kohti Madridia!

Alkubyrokratia

Omalla kohdallani alkubyrokratia meni yllättävän kivuttomasti, sillä olin varautunut huomattavasti pahempaan. Menin viikkoa ennen luentojen alkua muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa ilmoittautumaan läsnäolevaksi yliopistolle. Kävimme ensiksi koulun yleisessä kansainvälisessä toimistossa ilmoittautumassa ja sieltä meidät ohjattiin omien tiedekuntiemme toimistoihin, joissa saimme ohjeet muutaman viikon päästä olevaan varsinaiseen kurssi-ilmoittautumiseen. Pahin byrokratiasotku ehkä oli kielikurssin maksun kanssa, kun se piti maksaa käteisellä juuri tiettyyn pankkiin ja toimittaa paperinen maksukuitti tositteena kurssille pääsemistä vastaan (kuulostaa helpolta, mutta mikään ei espanjalaiseen tapaan sujunut kovin helposti tai vauhdikkaasti). Lisäksi kannattaa varautua siihen, että kaikki mahdollinen vaaditaan paperisena versiona, joten paikallinen kopiokauppa tulee tutuksi.

Asuminen

Itse hankin asuntoni jo Suomesta käsin Uniplaces sivuston kautta. Monet tykkäävät etsiä asuntoa vasta paikan päältä ja tämäkin Madridissa onnistuu mainiosti, sillä hostellit, joissa yöpyä etsinnän ajan, ovat halpoja ja asuntoja on paljon tarjolla. Kannattaa kuitenkin varautua asunnon etsimiseen paikan päällä suurella kärsivällisyydellä ja vesipullolla, sillä Madridin elokuun 35 asteen helle saattaa saada vastaanottamaan ensimmäisen rotankolon asunnoksi silkasta uupumuksesta. Itse olen kuitenkin sen verran suunnitelmallinen ihminen, että halusin etsiä asunnon etukäteen. Tähän tarkoitukseen hyviä ovat esimerkiksi Uniplaces, Idealista, Spot-a-home sekä Facebookin lukuisat ryhmät. Uniplacesin hyvä puoli on, että vaikka asunnon varaa Suomesta, on paikan päällä 24 tuntia aikaa päättää ottaako asunnon vai ei. Lisäksi heistä voi olla apua, jos vakuuden takaisinsaannin kanssa on ongelmia. Usealla tutullani oli ongelmia saada vuokravakuuttaan takaisin, joten suosittelen tekemään kirjallisen sopimuksen vakuudesta ja viimeistään viikkoa ennen lähtöä alkaa huutelemaan vakuuden perään (koska tähänkin saattaa espanjalaiseen tapaan mennä aikaa).

Autónoma on kaupungin ulkopuolella, joten itse koin ehdottomasti parhaaksi asua keskustassa, jossa kaikki muu on lähellä ja yliopistollekin matkaa vain 20 minuuttia junalla. Päädyin asumaan ihanaan Malasañan kaupunginosaan ja vuokranantajanani ja kämppiksenäni oli paikallinen nainen. Madridista löytyy valtavasti opiskelijoille sekä myös erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnattuja yhteisasuntoja, joissa seura on varmasti taattu. Itse asuin kahdestaan vuokranantajani kanssa, mutta tämäkin toimi mainiosti ja sain kosketusta aitoon paikalliseen elämään. Yksiöitä Madridista on lähes mahdotonta löytää, mutta jos pientä yksityisyyttä kaipaa, on tarjolla paljon huoneita, joiden yhteydessä on oma kylpyhuone.

Opiskelu ja opetus

Omat opiskeluni sijoittuvat Universidad Autónoma de Madridin humanistisen tiedekunnan historian kursseille ja kurssien laatu ja sisältö vaihtelivat huomattavasti luennoitsijasta riippuen. Yleisesti kaikilla kursseilla pitäisi olla viikossa kaksi tuntia luentoja ja yksi tunti käytännön opetusta (esimerkiksi jutellaan tekstistä, joka ollaan luettu tuntia varten valmiiksi) ja kurssit arvostellaan arvosanoilla 1-10 ja 5 on ensimmäinen, jolla pääsee läpi. Autónomassa luennot olivat jakautuneet aamulle (8-14) ja illalle (18-22) ja välissä oli siesta. Tämä oli käytäntö, joka tuntui minusta hyvin oudolle, ja varmistin kursseja suunnitellessani, että kaikki luentoni osuvat aamupätkään. Toinen kummallinen asia minusta oli, että luokkien seinillä ei ollut kelloja. Luennoitsijat saattoivat olla hyvinkin tiukkoja puhelimen käytöstä, joten suosittelen pakkaamaan rannekellon matkaan.

Kävin kaikki kurssini espanjaksi ja opettajat olivat pääsääntöisesti hyvin ymmärtäväisiä vajavaisen kielitaitoni kanssa. Sain käyttää kaikissa kokeissa sanakirjaa ja jos en osannut vastata kysymykseen, minua ei enempää hiillostettu. Erään esseenkin olisin saanut kirjoittaa englanniksi, mutta päätinkin tsempata ja kirjoittaa senkin espanjaksi. Mutta yleisesti kurssien suoritus on varmasti neuvoteltavissa opettajien kanssa oman kielitaidon tasolle. Omien kurssieni suorituksiin kuului tenttien lisäksi esseitä, ryhmätöitä sekä tekstianalyyseja.

Vapaa-aika

Madridissa on valtavasti tekemistä ja vapaa-ajalla ei taatusti tule tylsää. Jos kaipaa järjestettyä toimintaa, ESN ja muut järjestöt (esim. Erasmus Madrid ja CityLife) järjestävät valtavasti juhlia, kaupunkikierroksia, tanssitunteja ja keskusteluiltoja. Madridissa on paljon nähtävää ja koettavaa ja ravintoloita/baareja on kuulemani mukaan per neliökilometri enemmän kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Madrid on kulttuurin kaupunki, josta löytyy Louvren jälkeen Euroopan hienoimmat taidemuseot, joihin kaikkiin on ilmainen sisäänpääsy alle 25-vuotiailta opiskelijoilta. Kaupungista löytyy myös todella kauniita puistoalueita, joista Parque del Retiro on hienostuneen eurooppalainen promenadeineen ja Casa de Campo ja Parque del Oeste enemmän lenkkeilijän makuun. Kaikista Madridilaisinta ajanvietettä on kuitenkin istua jonkin ravintolan terassilla yöhön asti (sanonnan mukaan, jos Madridissa tulet kotiin ennen kello kolmea aamulla, et ole ollut juhlimassa, vaan ainoastaan syömässä pitkää illallista).

Madrid sijaitsee keskellä Espanjaa, joten vapaina viikonloppuina ja lomapäivinä kannattaa ehdottomasti suunnatta muualle Espanjaan. Itse tuli vaihdon aikana koettua päiväretket Segoviaan, Toledoon ja Alcala de Henaresiin (joista kahteen viimeiseen pääsee Madridin metrokortilla) sekä viikonloppureissut muun muassa Barcelonaan, Sevillaan, Teneriffalle, Bilbaohon ja San Sebastianiin, joista varsinkin viimeinen oli pysäyttävän ihana paikka.

Kaikin puolin Madrid on aivan uskomattoman ihana kaupunki ja loistava paikka viettää vaihtovuosi. Kliseisenä lopetuksena neuvon pakkaamaan mukaan aimo annoksen kärsivällisyyttä ja seikkailunhalua sekä rohkeutta puhua kieltä, tutustua ihmisiin, kokeilla uusia asioita ja kokea Madrid ja Espanja täysillä.

Posted on

Vaihtokertomus, lukuvuosi 2017-2018, University of Zambia

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tätä kirjoittaessani olen vielä Lusakassa ja vaihtoa on kolme kuukautta jäljellä.

Valmistelut Sambian vaihtoon lähtöön sujuivat osaltani hyvin, koska valmisteluaikaa oli riittävästi. Tiedot vaihtoyliopistosta ja kaikesta yleisestä olivat kuitenkin melko niukassa, mutta lähtötuutorini kanssa jutteleminen auttoi paljon. Tuutorini opastus olikin paras tiedonlähteeni valmistelujen kanssa, liikkuvuuspalveluiden neuvot mukaan lukien. Sain tietää tarkan lähtöpäivän heinäkuun lopussa, joten koko syksy oli aikaa valmistella lähtöä. Valmisteluihin kuului muun muassa rokotteiden ja malarialääkkeiden hankkiminen, passin päivittäminen, kattavan matkavakuutuksen hoitaminen sekä muiden tavaroiden hankkiminen. Olin myös yhteydessä University of Zambian kansainväliseen toimistoon liittyen saapumiseeni ja kursseihini. UNZA:n sivuilla on melko huonosti tietoa valittavista kursseista eikä varmaa tietoa, mitkä kurssit ylipäätään järjestetään. Kurssiasiat selvisivät kuitenkin vasta paikan päällä, eikä siitä koitunut ongelmia.

Viisumin hankkimisesta etukäteen oli hieman epäselvyyttä, mutta loppujen lopuksi selvisi, että viisumia ei tarvitse hankkia etukäteen. 30 päivän turistiviisumin saa Lusakan lentokentälle saavuttaessa ja sen jälkeen pitää aloittaa opiskeluluvan hankintaprosessi.

Ennen lähtöä minulla oli vielä hieman vajaat tiedot siitä, miten käytännössä asiat tulee järjestymään asumisen ja opiskelun alun kanssa. Muutamaa päivää ennen sain kuitenkin UNZA:lta tiedon, että minua tullaan lentokentälle vastaan ja saatetaan Marshlandsin asuntoloille, missä vaihtarit tyypillisesti asuvat. Opiskelun tarkasta alusta ei ollut vielä tietoa ennen lähtöä.

Epävarmuus ja tiedon puute lisäsivät toki jännitystä melko paljon, mutta Sambiaan lähtiessä on tärkeää muistaa, että kyseinen kohde vaatii erityisen paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta ja turhan stressauksen välttämistä. Kaikki asiat loksahtivat kuitenkin oikein hyvin paikoilleen, vaikkei kaikkea voinutkaan selvittää etukäteen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti ensimmäisinä päivinä aloimme muiden vaihtareiden kanssa selvittämään asioita, jotka piti saada hoidettua mahdollisimman nopeasti. Olimme UNZA:n kansainvälisen toimiston kanssa paljon tekemisissä ja he auttoivat meitä kaikissa järjestelyissä. Alkubyrokratia on melkoinen rupeama, joka sisältää lukuisten eri papereiden ja kopioiden hankkimista ja niiden kanssa paikasta toiseen ravaamista. Ensimmäiseksi aloimme järjestämään asioita opiskelulupaa varten, mihin kuului muun muassa UNZA:n klinikalla tehtävä terveystarkastus ja sen maksaminen erikseen pankissa, opiskeluluvan maksun suorittaminen toisessa pankissa ja kopioiden hankkiminen kaikista mahdollisista papereista. Myös passikuvat olivat tärkeä olla jo valmiiksi hankittuna. Asiat etenivät melko hitaasti ja meni noin viikko ennen kuin saimme kansainvälisen toimiston kanssa hankittua kaikki tarvittavat dokumentit, jotta olimme valmiita viemään ne maahanmuuttovirastoon. Kun viimein pääsimme virastolle, kävi ilmi, että yhdestä paperista puuttui yliopiston leima. Ei muuta kuin takaisin UNZA:lle hankkimaan leima ja takaisin virastolle, jonne juuri ja juuri kerkesimme viemään paperit samana päivänä. Opiskeluluvan saamisessa loppujen lopuksi kesti tosi kauan. Sen piti valmistua parissa viikossa ja kun lähdimme hakemaan lupia virastolta, yhdelle vaihtarille lupa oli tehty valmiiksi ja minulle sanottiin, että koko prosessiani ei ole vielä edes aloitettu. Maahanmuuttovirastolla joutui siis käymään vaikka kuinka monta kertaa. Tämä prosessi vaati erityisen pitkää pinnaa ja oli sen verran järjetön, että loppujen lopuksi se antoi meille vain paljon huumoria.

Alkubyrokratia UNZA:lla sujuivat melko kivuttomasti, koska hieman saapumisemme jälkeen meille ilmoitettiin, että opinnot alkavatkin vasta parin kuukauden päästä tammikuussa. Tämä tarkoitti, että opiskelijat eivät olleet kampuksella ja että meillä oli hyvin aikaa hoitaa kaikki asiat rauhassa kuntoon. Kurssirekisteröitymiset hoidettiin vasta tammikuun aikoihin ja se oli myös melkoinen prosessi, johon kuului paikasta toiseen juoksemista näkemässä eri ihmisiä, jotka lähettivät aina eteenpäin tapaamaan jotakin toista. Kaikki kuitenkin hoitui hyvin kuntoon, hitaasti mutta varmasti.

Lukuvuoden alku lykkääntyi vielä entisestään todella harmittavan koleran puhkeamisen vuoksi. Uudet opiskelijat olivat ehtineet tulla jo kampukselle, kun heidät jouduttiin lähettämään takaisin koteihinsa. Koleran takia kenelläkään ei ollut varmaa tietoa yliopiston aukeamisesta, mutta lopulta pääsimme aloittamaan opinnot maaliskuun puolella. Tänä aikana yritin saada mahdollisimman paljon itsenäistä tehtävää kurssejani varten, mutta asia eteni todella hitaasti ja loppujen lopuksi sain jotakin luettavaa ja muutamia tapaamisia luennoitsijoideni kanssa.

Kaiken kaikkiaan byrokraattisten asioiden hoitamisesta voin sanoa, että kaikki tapahtuu joko hitaasti tai todella hitaasti. Sopeuduin tähän loppujen lopuksi ihan hyvin, kun sain karistettua vanhat tottumukset ja yritin hoitaa asian kerrallaan. Eniten tottumusta vaati se, että ihmiset lupailevat asioita, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, ellei itse käy aktiivisesti paikan päällä tapaamassa ihmisiä ja hoitamassa asioita. Ei kannata jättää sen varaan, että mikään hoituisi varmasti puhelimitse tai sähköpostitse. Onneksi meillä oli kuitenkin aikaa hoitaa asiat kuntoon rauhassa eikä opiskeluiden lomassa, joten järjestelyiden hitaudesta ei ollut suurta haittaa.

Asuminen

Vaihto-oppilaat asuvat Marshlands Village -nimisellä asuntola-alueella, joka sijaitsee noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä UNZA:lta Great East Roadin toisella puolella. Marshlandsissa on viisi kolmikerroksista rakennusta erikokoisine huoneineen. Marshlands on aidattu ja todella rauhallinen alue, jonka porteilla on ympärivuorokautinen valvonta. Sijainti on myös tosi hyvä, heti porttien edestä pääsee bussilla keskustaan päin ja lähin ostoskeskus ja toinen kauppakeskittymä ovat kävelymatkan päässä. Alue on myös ylipäätään rauhallinen eikä tarvitse varoa yksin tai alkuillasta liikkumista.

Itselläni on oma huone, joka on tosi ihana ja siisti. Huoneessa on valmiina jääkaappi, miniuuni ja -hella ja kaksi sänkyä lakanoineen. Huoneessa on myös oma WC ja kylpyamme mutta ei suihkua. Peseytyminen tapahtuu siis ämpärin avulla tai joskus kylpemällä, jos hanasta sattuu tulemaan tarpeeksi vettä. Itse olen onnekas, sillä huoneessani tulee lähes aina kylmää vettä hanasta ja useasti hieman kuumaa vettä myös. Muut vaihtarit ovat toisessa rakennuksessa, jossa on paljon ongelmia vedentulon kanssa ja heidän pitää hakea vesi ulkoa hanasta. Myös pyykit pesen itse käsin, mutta vaihtoehtoisesti voi palkata ns. piece workereita siivoamaan ja pyykkäämään.

Marshlandsissa on ylipäätään todella mukavaa asua. Asukkaina on suurimmaksi osaksi muita kuin opiskelijoita, joten tutustuu kaikenlaisiin ja -ikäisiin ihmisiin. Välillä toivoisi ehkä asuvansa kampuksella muiden opiskelijoiden kanssa vilinässä, mutta toisaalta kavereiden kampuksen hostellihuoneet nähtyäni pidin itseäni tosi onnekkaana, että asun Marshlandsissa.

Opiskelu ja opetus

Kun opetus UNZA:lla viimein alkoi, ensimmäiset viikot menivät muiden opiskelijoiden kurssirekisteröitymisten ja lukukausimaksujen hoitamiseen eikä luentoja vielä järjestetty. Myös lukujärjestysten selvittämiseen meni todella paljon aikaa, koska systeemi ei ole ehkä kaikista selkein. Lopulta nekin selvisivät, enimmäkseen opiskelijakavereiden avulla.

Omalla kohdallani luennot järjestetään melko hyvin, mutta peruutuksia on myös jonkin verran. Luennon peruutuksesta harvemmin ilmoitetaan mitään etukäteen ja usein odotan useita hyppytunteja turhaan. Tämä turhauttaa monesti, koska meillä on kuitenkin whatsapp-ryhmät kursseille, joissa luennoitsija on myös osallisena. Onneksi koti on niin lähellä, ettei tarvitse sentään matkustaa pitkää matkaa yliopistolle järjestämättömiä luentoja varten.

Olen tyytyväinen omiin kurssivalintoihini. Vaihtareiden täytyy suorittaa neljä kurssia ja se on myös UNZA:n maksimisuositus. Omat kurssini sisältävät kaksi englantilaisen filologian kurssia, bantukielten kurssin ja Sambian kulttuurikurssin. Onnekseni yksikään kursseistani ei ole niin sanottu ”sanelukurssi”, missä luennoitsija sanelee muistiinpanot ja siinä kaikki. Esimerkiksi molemmat englannin kurssini sisältävät vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajan välillä ja muistuttavat sisällöltään Helsingissä suorittamiani englannin kursseja.

Kurssien tehtävät ja esseet on annettu hieman hitaasti, mikä tarkoittaa, että loppua kohden tulee kiire niiden kanssa. Joillain kursseilla kerrataan asioita ehkä turhan paljon, kun voitaisiin omasta mielestäni mennä hieman nopeammin eteenpäin. Olen tähän mennessä kirjoittanut muutaman esseen ja yhden välikokeen, joten loppukokeista en osaa vielä kertoa, millaiset ne ovat.

UNZA:lla on useita rakennuksia ja alueita yhden ison kampusalueen sisällä. Omat kurssini järjestetään kahdessa rakennuksessa, School of Educationissa ja Confucius -rakennuksessa. Confucius on kiinalaisten rakentama uusi ja moderni oppimiskeskus, jonka tilat ovat todella hyvät. School of Education on vanhempi rakennus, mutta tilat ovat silti hyvät ja siistit. Erityisesti tässä rakennuksessa pidetään huolta siisteydestä ja roskaamattomuudesta. Joka puolelle on ripustettu kylttejä, joissa kerrotaan esimerkiksi roskaamisesta koituvista sakoista.

Ylipäätään UNZA:n kampusalue on todella kaunis. Alueella on muutama pieni ”järvi”, isoja upeita puita ja muita kasveja sekä istutuksia. Monet opiskelijat tykkäävät istua esimerkiksi Goma-järvien äärellä ja opiskella. Kampusalue on ehdottomasti yksi lempiasioistani UNZA:lla. Kampuksella on myös Wifi-hotspotteja (joissa netti tosin toimii hyvin vaihtelevasti), iso kirjasto, ruokaloita, urheiluhalli ja Student Center -ravintola/baari. Centerissä järjestetään paljon illanviettoja ja dj-keikkoja viikonloppuisin. Kampus on mukavan yhtenäinen ja ihmisiä on paljon, sillä hostellit ovat tupaten täynnä opiskelijoita.

Hyödyllistä tietoa tuleville vaihto-opiskelijoille

Tärkein vinkkini Sambiaan lähteville opiskelijoille on pitää yllä avoin ja positiivinen asenne. Tärkeää on hyväksyä jo ennen lähtöä, että erittäin harva asia hoituu samalla tavalla kuin Suomessa. Itse olen nauttinut vaihdostani ja Sambiasta enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella, ja uskon tämän johtuvan oikeanlaisesta asenteestani. Ihmiset täällä ovat äärimmäisen mukavia ja avuliaita ja heidän kanssaan on helppo tulla juttuun. Myös turha paikallisten tapojen arvostelu ja asioiden vertailu Suomeen ei auta sopeutumista, vaan pikemminkin saa paikallisen kulttuurin vaikuttamaan entistä vieraammalta.

Itse olen myös ollut aina sellainen, joka tykkää järjestellä asiat etukäteen ja tietää ennakkoon, mitä tulee tapahtumaan. Sambiassa ollessani tästä tottumuksesta on kuitenkin pitänyt päästää irti, koska muutoksia ja poikkeuksia tulee aika paljon ja on vaikea selvittää asioita liiaksi etukäteen. Kuitenkin olen oppinut, että asiat aina järjestyvät kaikesta huolimatta.

Pidän myös itse hyvin tärkeänä sambialaisen kulttuurin kunnioittamista ja sen ymmärtämistä. Lusakassa on paljon hienoja ravintoloita ja ostoskeskuksia, joissa saa rajoitettua itsensä melko länsimaiseen kuplaan. Olen itse kuitenkin saanut vaihdostani paljon enemmän irti, kun olen tutustunut kunnolla paikallisten kulttuureihin, paikkoihin ja kieliin. Vaikka kulttuurierot ovat paikoin melko huimat, avoimella mielellä ja kunnioituksella pääsee hyvin mukaan paikalliseen kulttuuriin. Myös Lusakasta ulos matkustaminen on ehdoton suositukseni. Sambiassa on noin 72 eri heimoa ja kieltä, jotka tekevät maan kulttuurista todella rikkaan ja mielenkiintoisen.

Tärkeimmät vinkkini ovat siis turhan stressin välttäminen, positiivinen ja avoin asenne sekä into tutustua paikalliseen menoon. Opiskeluiden suhteen kannattaa olla itse aktiivinen, käydä paljon paikan päällä selvittämässä asioita ja tapaamassa ihmisiä ja luennoitsijoita.

Turvallisuus, sopeutuminen ja muita käytännön vinkkejä

Sambia on yksi turvallisimmista, ellei turvallisin Afrikan maa ja en ole itse joutunut tilanteisiin, joissa kokisin oloni turvattomaksi. Aluksi huomion ja tuijotusten saaminen saattaa olla häiritsevää, mutta tähän tottuu aikanaan. Erityisesti yksin kävellessä blondina naisena saattaa saada tarpeettoman paljon huomiota ja ihmiset tykkäävät tulla juttelemaan. En ole kuitenkaan kokenut yhtäkään epämiellyttävää tapausta vaan kaikki ihmiset ovat lähes poikkeuksetta tosi mukavia. Kannattaa vaan olla mukava takaisin ja kertoa kohteliaasti olevansa kiireinen tai muuta sellaista. Itse olen myös käyttänyt vaatimattomia nyanjan, Lusakassa pääasiallisesti puhuttavan kielen, taitojani tervehtimään ihmisiä tai vastaamaan heille jotakin, kun olen ymmärtänyt heidän puhuvan minusta. Tämä on aiheuttanut tosi hauskoja ja hämmentäviä tilanteita paikallisille, joten suosittelen ehdottomasti opettelemaan edes joitain perusjuttuja nyanjaksi.

Lusakan julkinen liikenne muodostuu toisinaan kaoottisesta minibussi-systeemistä. Minibusseilla liikkuminen vaatii totuttelua, mutta kun ymmärtää systeemin toiminnan, on niiden käyttäminen aika hauskaa. Yksin voi myös huoletta kulkea busseilla, kunhan tottuu ihmisten hämmästelyyn. Minibusseilla ei kuitenkaan pääse läheskään kaikkialle, joten paikasta toiseen pääsee yleensä minibussilla ja kävelemällä tai taksilla.

Pimeän tullen ei ole kovin suositeltavaa liikkua yksin. Olen kuitenkin huoletta saattanut käydä kaupassa n. kilometrin päässä ennen klo 20 vaikka on ollut pimeää. UNZA:n alueella ei kuitenkaan pitäisi liikkua yksin ainakaan klo 20 jälkeen tai pimeän tullen, sillä alueella on tapahtunut joitakin ryöstöjä ja murtautumisia hostelleihin. UNZA:a ympäröi pimeä ja laaja ruohikkoalue, joka tarjoaa hyvän kohteen ryöstäjille. Townissa eli keskustassa on syytä pitää tavaroista huolta, sillä ihmisiä ja hälinää on paljon. Yleisesti olen kuitenkin voinut pitää esimerkiksi puhelinta näkyvillä huoletta kävellessäni missä vain.

Sopeutumisessa voi kestää jonkin aikaa, riippuen omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Omalla kohdallani sambialaiset ovat auttaneet paljon sopeutumisessani, koska he ovat niin vieraanvaraisia, ystävällisiä ja heiltä on aina helppo kysyä neuvoa asioissa. Yksi paljon totuttelua vaatinut tapa täällä on ajankäyttö. Hyvin harvoin mikään alkaa juuri silloin, kun ollaan sovittu. Esimerkiksi tapaaminen tai luento, jonka pitäisi alkaa klo 15 saattaa hyvin todennäköisesti alkaa vasta klo 15.30 ja niin edelleen. Ihmiset myöskin saattavat puhua enemmän kuin tehdä, mikä saattaa olla aina hieman hämmentävää suomalaisille, jotka tykkäävät usein tehdä toisin päin.

Lopuksi

Olen 7 vaihtokuukauteni aikana oppinut enemmän kuin koskaan ja olen todella iloinen, että päätin lähteä Sambiaan. Vaikka yliopiston alkamisessa oli paljon ongelmia, asuminen hyvin erilaisessa maassa ja sopeutuminen tähän kulttuuriin ovat silti kasvattaneet ja kouluttaneet itseäni todella paljon. Voin suositella Sambiaa tai ylipäätään Afrikan vaihtokohteita kaikille, joilla on tarpeeksi kiinnostusta ja halua heittäytyä täysin erilaiseen ympäristöön ja saada täysin ainutlaatuinen vaihtokokemus. Itse myös hermoilin ihan liikaa aluksi ja ajattelin, että elämä ja opiskelu täällä olisi tosi haastavaa. Mutta todellisuudessa kaikki on mennyt erittäin hyvin ja paljon paremmin kuin mitä etukäteen kuvittelin. Kokemukseni on ollut todellakin mieltä avartava ja henkisesti kasvattava ja voin suositella Sambiaa kaikille avomielisille ja seikkailunhaluisille opiskelijoille.

Posted on

Fudan-yliopisto, Shanghai, kevät 2018

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin kevätlukukauden 2018 vaihdossa Shanghaissa Fudan-yliopistossa. Edellisen syyslukukauden opiskelin muualla Kiinassa, joten viisumi- ja saapumisjärjestelyni poikkeavat jonkin verran suoraan Suomesta lähtevien kanssa. Kertomus vaihtoajasta kuitenkin toivottavasti antaa tuleville lähtijöille ja muillekin lukijoille osviittaa siitä, minkälaista voi olla vaihtarielämä Fudanissa.

Ennen lähtöä

Monista vaihtoon lähtijöistä poiketen siirryin Fudaniin suoraan toisesta kiinalaisesta yliopistosta. Tämän vuoksi siirtymisen Shanghaihin piti olla helppo nakki ilman viisumimurheita – teoriassa. Käytännössä asia ei ollut näin yksinkertainen, sillä tänä vuonna kiinalaisen uudenvuoden aatto osui helmikuun puoleenväliin. Juhla kestää kymmenisen päivää, ja sekä ennen sitä että sen jälkeen yli 300 miljoonaa ihmistä matkustaa ympäri Kiinaa sukuloimaan, joten Kiinan sisäinen matkustaminen on tänä aikana epätoivoinen tehtävä. Saavuin monen mutkan kautta Shanghaihin juuri ajallaan rinkka täynnä länsimaalaisia ylellisyystuotteita: käsidesiä, deodoranttia ja Fazerin suklaata. Näistä kolmesta jälkimmäinen on hyvä lahjaidea esim. tulevalle kielikaverille.

Byrokratia vaihtoyliopistolla

Liikkuvuuspalveluiden hyväksynnän tultua Fudaniin haettiin heidän nettisivujensa, jotka eivät meinanneet tyypillisesti toimia millään Internet Explorer 0:a uudemmalla selaimella, kautta. Hyväksyntä tuli ajallaan ja asiat hoituivat Fudaninkin puolelta jämptisti. Vaikka hakuprosessini Fudaniin ei muuten poikennut normaalista, vaikutti tilanteeni viisumi- ja oleskelulupa-asioihin: en hakenut Fudanissa opiskelua varten opiskeluviisumia Suomessa, vaan kävin Fudaniin saavuttuani ja rekisteröidyttyäni paikallisella poliisiasemalla vaihtamassa jo olemassa olevan oleskelulupani asuinpaikan Shanghaiksi. Shanghaissa elää koko Manner-Kiinan suurin ulkomaalaisväestö, joten kaupungin itäosassa on ulkomaalaisasioihin erikoistunut poliisiasema. Täällä asiat hoituivat hyvin, ja samanlaista palautetta kuulin myös maahan ensimmäistä kertaa saapuneilta vaihtareilta. Tarvittavat liitteet ja poliisiaseman osoitteen sai yliopistolta.

Opiskelin aiemmin pienemmässä ja vähemmän nimekkäässä kiinalaisessa yliopistossa, ja siellä kaiken tekeminen oli ulkomaalaiselle hankalaa: vaikka kaikissa toimistoissa ja virastoissa oltiin yhtä mieltä siitä, ettei ulkomaalainen voi noudattaa samoja prosesseja kuin paikallinen, ei kukaan silti tiennyt, miten asiat vaihtareiden kohdalla sitten tulisi tehdä. Fudanissa ei ollut tätä ongelmaa, sillä ulkomaalaisia opiskelijoita on tuhansia. Ilmoittautumispäivänä kaikki tarvittava tehtiin ennalta määrätyssä numerojärjestyksessä, ja henkilökunta muistutti koko ajan, mitä myöhemmin tulisi hoitaa. Jos kuuntelee ohjeet, noudattaa sääntöjä ja lukee läpi saamansa infopaketin, ei Fudaniin ilmoittautumisessa päällisin puolin tulisi olla suurempia ongelmia.

Oleskelulupaa varten tarvitaan kaiken muun lisäksi Kiinassa suoritettu terveystarkastus (Suomessa suoritettu ei tänä lukuvuonna käynyt, vaikka joskus aiemmin näin on kuulemma ollut), josta en Fudanin osalta voi valitettavasti kertoa sen enempää, sillä suoritin omani jo aiemmin pienemmässä kiinalaisessa kaupungissa. Siellä en tavannut yhtäkään lääkäriä, vaan kaikkiin raportin kohtiin täytettiin oletuksena ”ok”, ja tarkastus oli sillä selvä. Esimerkiksi sydänfilmi hoitui antamalla lomake ”kardiologin” työhuoneen ovesta sisään, ja muutaman minuutin päästä se tuli hyväksytysti leimattuna ulos. Fudanissa opiskelijoille oli varattu tietty päivä lukukauden alusta, jolloin kaikki pääsivät ryhmänä ennalta määrättyyn sairaalaan suorittamaan tarkastuksen, joten tässäkin asiassa kannattaa unohtaa oma-aloitteisuus ja mennä joukon mukana.

International Students’ Dormitory -alueen päärakennus (sininen) kaukaa

Asuminen

HY:n ja Fudanin sopimukseen turvin sain asua ilmaiseksi neljän vaihtarin opiskelijasolussa. Jokaisella on oma sängyllä, kaapilla ja kirjoituspöydällä varustettu parvekkeellinen huoneensa, koko asunnossa on kaksi kylpyhuonetta ja yhteinen keittiö. Veden ja sähkön kulutus maksetaan itse, mutta kulut ovat pieniä, esimerkiksi itselläni alle 200 RMB koko lukukaudelta. Lukukauden alussa saapujille myytiin kohtuuhintaisia peitto+tyyny+lakanat -paketteja. Pyykit sai pestyä kellarikerroksen ”rahat sisään, pesu alkaa” -tyylisillä pesukoneilla. Ostin itse kännykkäliittymän, johon sisältyi rajaton data, joten en tarvinnut erillistä reititintä kämppääni, kampuksen ilmaisen WiFin nopeus kun jätti toivomisen varaa. Kämppäkavereita ei voi valita, mutta itselläni kävi hyvä tuuri. Vaikka teoriassa kaikenlainen häiriökäyttäytyminen on kielletty, saapuu yliopistoon varsinkin kevätlukukaudella paljon ”bilevaihtareita”, ja joiltain opiskelutovereiltani jäi jopa arkiöisin unet väliin naapureiden elämäntyylin vuoksi. Pidemmälle edenneiden ryhmissä opiskelijoilta vaaditaan tunneilla kovaa keskittymistä, eivätkä jatkuvat muutaman tunnin yöunet tarjoa tähän kovin hyvää pohjaa. Tämän vuoksi moni päätyi katselemaan kämppää yksityisiltä markkinoilta. Jos suomalaisena opiskelijana suunnittelee asunnon hankkimista kampuksen ulkopuolelta, kannattaa huomioida, että KELAn maksama opintotuen asumislisä on Kiinan-vaihtareille vuokrasta riippumatta 210 e/kk, koulun tarjoamassa majoituksessa sitä ei luonnollisesti saa. Jos löytää siis itsellensä alle 1500 RMB/kk asumuksen kampuksen ulkopuolelta, jää taloudellisesti voitolle. Systeemi voi kuitenkin muuttua silmänräpäyksessä, joten varmista KELAn uusimmat linjaukset ennen lähtöä. Fudanin Foreign Students’ Dormitory on omalla aidatulla alueellaan, ja toisinaan jokaisen portista tulevan tulee näyttää avainkorttiaan vartijoille tai kirjautua vieraaksi, joten (häädön uhalla kiellettyä) kavereiden yömajoittamista suunnittelevien kannattaa vakavasti harkita asunnon hankkimista muualta.

Kampusaluetta keväällä

Opiskelu & vapaa-aika

Täällä ei reflektoida omaa oppimista temaattisissa luentopäiväkirjoissa tai pohdita kielenoppijuutensa suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan; täällä luetaan, kirjoitetaan, kuunnellaan ja puhutaan kiinaa, ja opettaja opettaa! Sopeutuminen tämäntyyliseen opetukseen voi olla siihen tottumattomille alussa hankalaa, mutta niin ne kokeet läpäistään – omassa ryhmässä noin puolet koekysymyksistä ja niiden vastauksista oli käsitelty jo tunneilla.

Tasoryhmiin jakamista tai lukujärjestyksen tekemistä ei tarvitse pähkäillä itse, sillä alussa kaikki kiinaa opiskelevat laitetaan tekemään lähtötasotesti (kirjallinen ja suullinen osuus), jonka perusteella ryhmät koostetaan. Jos taso tuntuu liian helpolta tai vaikealta, on ensimmäisen viikon ajan mahdollisuus osallistua eri ryhmien tunneille ja perjantaihin mennessä hakea muutosta omaan tasoon.

Lukukausi on jaettu kahteen jaksoon, joista kumpikin kestää 9 viikkoa. Jos on poissa kolmasosasta jonkin kurssin tunneilta, oli syy mikä tahansa, putoaa automaattisesti pois kurssilta, joten reissuja yms. suunnitellessa kannattaa laskeskella poissaoloja jo etukäteen – on takuuvarmaa, että vaihtoaikaan mahtuu myös ennalta arvaamattomia sairausjaksoja. Jos on kaksi viikkoa putkeen poissa, on kohtalona suorat potkut yliopistosta. Toisaalta varsinkin edistyneemmissä ryhmissä uutta asiaa tulee joka tunnilla niin paljon lisää, että pidempi poissaolo saattaa tipauttaa kärryiltä, joten nk. work-life -balancen suunnittelussa kannattaa olla tarkkana.

Poissaolosäännöillä peloteltua voisikin mainita pari sanaa vapaa-ajasta. Shanghaissa ei vaadita kovinkaan rikasta mielikuvistusta ajanvietteen keksimiseksi, ja paikallinen vaihtariyhteisö myös avustaa tehtävässä mielellään. Myös kielikaveri, jonka yliopisto valitsee jokaiselle halukkaalle saapujalle jo ennen vaihtoajan alkua, voi olla apu kiinalaisten opiskelijoiden elämäntyyliin tutustumisessa. Paikalliset opiskelijat eivät juuri tunnu ottavan spontaanisti kontaktia vaihtareihin, vaan jäätä murtamassa tulee lähes aina olla jokin instituutio tai tapahtuma. Suosittelen lämpimästi yliopiston harrastekerhojen, joita löytyy varmasti joka makuun, toimintaan osallistumista. Parin tunnin junamatkan säteellä löytyy useita suuria ja tunnettuja kaupunkeja (Nanjing, Wuxi, Suzhou, Hangzhou, Changzhou…), et pääse luultavasti missään muualla päin maailmaa matkustamaan luotijunalla yli tuntia kymmenellä eurolla. Ei kannata kuitenkaan varata matkoja heti saapumisen jälkeen, sillä ensimmäiset viikot passi kiertää toimistosta toiseen, eikä ilman sitä voi matkustaa muualla kuin paikallisliikenteessä – joka toki sekin voi kuljettaa vaikka minne mielenkiintoisiin paikkoihin!

Kampusaluetta kesällä

Ongelmia & ratkaisuja

En kohdannut Fudanissa tai Shanghaissa ylipäätään vakavia ongelmia, ehkä suurin riesa olivat jatkuvat ruokamyrkytykset. Jäin ihmettelemään, miten Kiinan top 5 -yliopistossa voidaan suhtautua niin leväperäisesti ruokalan hygieniaan: ruokailuhallin sisällä lenteli jatkuvasti lintuja, jotka tarjoilualueiden oltua suljettuina pääsivät vapaasti lentelemään ruoanvalmistustiloihin; lattialta ja pöydiltä löytyi toistuvasti kasoittain kuolleita hyönteisiä, ja ruokailijoiden jaloissa pyöri kulkukissoja. Tässä kuvailtu ruokala on kampuksen pohjoisosassa sijaitseva, päärakennuksen vieressä olevassa ruokalassa asiat olivat silminnähden paremmin. On silti ärsyttävää kuunnella jatkuvaa muistuttelua poissaolokiintiöstä, kun osa sairauspoissaoloista on yliopiston oman välinpitämättömyyden seurausta.

Fudan velvoittaa jokaisen saapuvan vaihtarin maksamaan erillisen sairasvakuutuksen (n. 400 RMB/lukukausi) riippumatta siitä, onko opiskelijaa vakuutettu muualla. Suosittelen tästä huolimatta kattavan matkavakuutuksen hankkimista jo Suomessa, sillä Fudanin vakuutus toimii vain tietyissä paikallisissa sairaaloissa ja sen omavastuuosuus on melko korkea. Todellisen hädän tullen on helpottavaa tietää, että voi huoletta mennä englanninkieliselle klinikalle, jossa hoidetaan ennalta tutuilla menetelmillä ja luottamusta herättävällä lääkärinetiikalla.

Vinkkejä vaihtton valmistautuville

Suosittelen tutustumaan ennalta appiin nimeltä WeChat, sillä sitä kautta nyky-Kiinassa hoituu lähes kaikki – yhteydenpito kavereihin ja somettaminen, opettajien ja oppilaiden välinen viestintä, kännykkäliittymän lataaminen, Didin (eli paikallisen Uberin) tilaaminen, take-away-ruoan ostaminen… Vaikka kulttuurishokin iskiessä saattaa välillä tehdä mieli olla yksin, älä silti unohda kaveripiiriäsi, sillä monet asiat selviävät kysymällä kokeneemmilta. Kiinassa kaikki ei ratkea googlaamalla, varsinkaan kun Google on estetty. Tämän ja muutkin estot kiertävä VPN kannattaa hankkia ja asentaa laitteilleen jo ennen Kiinaan saapumista, sillä monet VPN-yhtiöidenkin sivut on estetty – VPN:ää ei siis välttämättä voi ladata ilman VPN:ää. Varman päälle pelaaja ottaa kopion asennustiedostosta muistitikulla mukaan.

Monet vaihdossa olleet muistelevat vaihtoaikaansa hymyssä suin. Jokaisella heistä on ollut omat koettelemuksensa, mutta heidän vaihdonjälkeinen asenteensa osoittaa, että mahtavat kokemukset ja näkökentän laajentuminen ovat kuitenkin lopulta ne käteen jäävät asiat. Jos Kiinassa on ongelmia, niin on ratkaisujakin. Ratkaisun löytäminen vaatii luovuutta, oveluutta ja kärsivällisyyttä – taitoja, joista on hyötyä kenelle tahansa myös vaihdon jälkeen. Te rohkeat, jotka olette lähdössä vaihtoon: nauttikaa ajastanne!