Humanistisen tiedekunnan opiskelija
Valitsin Kööpenhaminan vaihtokohteekseni hetken mielijohteessa. Olin vaihdossa syyslukukauden, joka kestää virallisesti syyskuun alusta tammikuun loppuun.
Vaihdon alku
Suosittelen osallistumaan kaikkiin mahdollisiin opiskelijatapahtumiin ainakin parin ensimmäisen viikon aikana. Kannattaa olla aktiivinen Facebookissa, sillä kaikki käyttää sitä Tanskassa ja siellä ilmoitetaan kaikista mahdollisista tapahtumista. Vaihdon ensimmäiset viikot olivat minulle kaikessa sosiaalisuudessaan melko rankat, sillä en ole tottunut olemaan jatkuvasti isossa porukassa tuntemattomia ihmisiä. Orientaatioviikolle kannattaa osallistua, sillä itse tutustuin siellä suurimpaan osaan vaihtarikavereistani. Vaihdossa tutustui myös hyvin erityyppisiin ihmisiin, kuin mitä kaveripiiriini kuuluu Helsingissä. Suurin osa tapaamistani vaihtareista oli kandidaattivaiheen opiskelijoita, jotka olivat menneet yliopistoon suoraan lukiosta, joten välillä kaipasin oman ikäistä seuraa.
Koin, että ensimmäisen kuukauden jälkeen oli todella hankala tutustua uusiin ihmisiin, sillä erityisesti vaihto-oppilaat olivat jo aika lailla ryhmäytyneet. Jos sellaista on tarjolla, niin ilmoittaudu mukaan ”tuutoroitavaksi”. Itse unohdin ilmoittautua vaihtareille tarjottavaan tuutorointiin ja tästä syystä tuntui, että jäin ilman tukiverkkoa ja moniin arjen ongelmiin piti itse etsiä ratkaisut. Vaihtarikavereilta toki sai tukea, mutta moni oli erityisesti syksyn alussa yhtä tietämättömiä käytännön asioissa kuin minä.
Jos olet vain yhden lukukauden kannattaa harkita, tarvitsetko CPR-numeroa (tanskalainen henkilötunnus) vai et. Yli kuusi kuukautta Tanskassa asuville sen hakeminen on pakollista. Itse päätin hakea CPR-numeroa, sillä sen avulla saa ilmaisen terveydenhuollon. Syksyllä palvelu oli kuitenkin ruuhkautunut, joten sain omani vasta lokakuun loppupuolella. Jälkikäteen mietittynä yhden lukukauden opiskelijana CPR ei ollut paperityön ja maahanmuuttovirastossa käyntien väärti, sillä minulla oli myös koko vaihdon ajan voimassa oleva matkavakuutus, joka olisi kattanut sairaalakulut. CPR:n hakeminen kirjasi minut pois Suomen väestörekisteristä, joten minun piti käydä maahanmuuttovirastossa Helsingissä ilmoittautumassa, kun palasin Suomeen.
Arki kohteessa: ruoka, liikkuminen ja hintataso
Tanska on kaiken kaikkiaan kallis maa. Edullisempia ruokapaikkojakin löytyy, jos jaksaa etsiä. Suosittelen esimerkiksi käymään edullisella lounaalla/päivällisellä Folkhuset Absolonissa tai viinillä Pompette tai Minas Kaffebarissa NØrrebrossa. Käytännössä en syönyt kovin usein ulkona vaan tein pääasiassa ruuat itse. Opiskelijalounas kampuksella oli noin 5 euron luokkaa. Kööpenhaminassa on ihania kahviloita ja ravintoloita, joissa kannattaa kuitenkin käydä aina välillä, vaikka hinnat ovatkin korkeita. Erityisesti kannattaa syödä leivoksia ja pullaa!
Oman kokemukseni mukaan Rema 1000 on halvin ruokakauppa ja Irma on kallein. Olin vähän yllättynyt, että kaikki ruokakaupat, erityisesti pienemmät eivät myy perus vegaanituotteita esimerkiksi tofua tai kauramaitoa.
Julkisilla liikkuminen on kallista, mutta itse käytin niitä silti, sillä asuin vähän kauempana keskustasta. Kuukausilipun tai opiskelijakuukausilipun ostaminen oli todella hankalaa, se vaati käytännössä tanskankielentaitoja ja CPR-numeron. Yksittäisiä matkoja kannattaa maksaa Rejsekort:illa, joita voi ostaa ja joihin voi ladata arvoa jokaiselta metroasemalta. Ei kannata maksaa lippuja mobiilisovelluksella, sillä siellä liput ovat kalliimmat, etkä saa alennusta matkustamisesta ei-ruuhka-aikoina. Itse opin tämän kantapään kautta, sillä syyskuun aikana minulla meni noin 100 euroa pelkkiin mobiilimetrolippuihin.
Suosittelen ehdottomasti hankkimaan pyörän. Minulle pyöräily osoittautui yhdeksi ihanimmista asioista Kööpenhaminassa. Vuokrasin Swapfiets-pyörän opiskelijakuukausihintaan (noin 25e) ja se toimi hyvin. Pyörätiet ovat leveät ja toimivat, eikä tarvitse pelätä autoilijoita eikä jalankulkijoita. Liikennesäännöt ja käsimerkit kannattaa osata, sillä pyöräillessä ruuhka-aikoina, aamuisin ja iltapäivisin, ei ole aikaa jahkailuun.
Suomeen verrattuna käytetyt vaatteet olivat tosi kalliita. Jos haluaa löytää edullisempia kirpputoreja, kuin keskustan vintage-liikkeet, kannattaa lähteä kauemmas keskustasta. Esim. Kirppu nimiseltä itsepalvelukirpputoriketjulta löysin edullisia ja kivoja vaatteita.
Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet
Alun perin ilmoittauduin oman pääaineeni kahdelle kurssille, mutta jostain syystä minut laitettiin kursseille, jotka eivät mitenkään liittyneet tutkintooni tai valinnaisiin opintoihini. Päätin kuitenkin olla valittamatta ja mennä näille kursseille, sillä ne vaikuttivat kiinnostaville.
Kurssit kestivät koko lukukauden (molemmista kursseista sai 15opintopistettä), ja olin yllättynyt miten vähän niissä oli tehtävää verrattuna Helsingin yliopiston kurssivaatimuksiin. Luentoja oli kaksi kertaa viikossa, mutta niissä ei ollut läsnäolopakkoa. Luento kesti noin 3 tuntia, mikä tuntui todella pitkälle, vaikka joka tunti pidettiin pieni tauko.
Kurssi suoritettiin palauttamalla tenttiviikolla essee, jonka pituus oli kurssista riippuen 15–21 sivua. Olin yllättynyt, miten paljon lähdemateriaalia esseissä piti käyttää. Toisen kurssini essee, jonka piti olla 21–25 sivua, piti sisältää lähdemateriaalia vähintään 1200 normaalisivun verran. Esseet tarkistivat arviointiryhmä, ja esseesuorituksessa oli jyrkemmät säännöt kuin mihin olen tottunut Helsingin yliopistossa: palautuspäivämäärissä, sivumäärissä ja lähdemateriaalin sivumäärissä ei ollut joustonvaraa.
Läsnäolopakkoa ei luennoilla ollut, esseen aiheen sai valita vapaasti, eikä sen tarvinnut käsitellä luentojen aihetta, joten luennoilla oli yleensä todella vähän ihmisiä. Opetus oli peruslaadukasta, mutta itse koin tehokkaammaksi käyttää luentojen ajat esseiden kirjoittamiseen ja lähdemateriaalin lukemiseen. Luennoilla oli jonkun verran ryhmäkeskustelua, mutta en kokenut opetustyylin eroavan erityisesti humanistisesta opetuksesta Helsingissä.
Muilta vaihtareilta tosin kuulin, että minulla oli käynyt tuuri: monilla muilla oli kursseilla läsnäolopakko, ne sisälsivät paljon pakollisia tehtäviä ja tentit kaksi kertaa lukukaudessa. Tanskassa on myös tavallista suulliset tentit.
Kurssit arvioidaan asteikolla F-A tai 3-12. Koska Helsingin yliopisto käyttää eri arviointiasteikkoa kurssit arvioidaan Sisuun ”hyväksytty/hylätty”. Tämä tuli minulle yllätyksenä vaihdon jälkeen ja jäi harmittamaan, sillä sain kursseista todella hyvät arvosanat ja olin toivonut, että ne nostaisivat keskiarvoani. Jos olisin tiennyt tämän vaihtoni aikana, olisin suhtautunut esseesuorituksiin rennommin.
Kööpenhaminan yliopistossa on paljon mielenkiintoisia kursseja tarjolla, joten jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt vaatia pääsyä omaan alaan liittyville kursseille, niin olisin saanut enemmän irti opinnoistani vaihdossa.
Asuminen
Asuin kämppisten kanssa jaetussa opiskelija-asunnossa, jonka vuokrasin Kööpenhaminan yliopiston suositteleman Housing Foundation Copenhagenin kautta. Olin kuullut ristiriitaisia lausuntoja Housing Foundationista, mutta minun vuokrausprosessini meni suht sujuvasti. Asunnon valitseminen saatavilla olevista huoneista oli stressaavaa, sillä kaikki muutkin vaihto-oppilaat olivat samaan aikaan sähköisessä järjestelmässä varaamassa huoneita. Järjestelmä ehdottaa hakijalle kaikista edullisinta tarjolla olevaa huonetta ja minä päätin lopulta vuokrata kyseisen huoneen, sillä edulliset ja paremmilla sijainnilla olevat huoneet vuokrattiin heti ja varaamistilanne oli hektinen.
Asuntola oli nimeltään Signalhuset Kollegiet, joka sijaitsee Ørestadissa, lähellä lentokenttää. Signalhuset sijaitsee todella lähellä omaa, humanististen aineiden, kampustani (South Campus) ja oli arkkitehtuuriltaan kiinnostavan moderni. Ørestad sijaitsee lähellä suurta luonnonsuojelualuetta, joten se on ideaali paikka myös jokapäiväiseen lenkkeilyyn ja luonnossa pyöräilyyn. Keskustaankin pyöräilee noin 20 minuutissa. Alueen hieno arkkitehtuuri, hyvät palvelut Fields-tavaratalossa, pyöräilyetäisyys kampukselle sekä luonnonläheisyys tekivät alueesta itselle mieluisan asuinpaikan. Huone kimppakämpässä oli siisti ja yksinkertaisesti kalustettu. Kuukausivuokra oli suurin piirtein 500 euron luokkaa. Vuokran lisäksi piti maksaa kerran lukukaudessa noin 880 euron ”service, administration and handling fee” mikä oli mielestäni turhaa rahastusta. Jaetussa keittiössä oli kaikki tarvittavat astiat ja ruoanlaittovälineet.
Housing Foundationin kautta vuokratessa, ei voi itse valita kämppiksiä, joten on arpapeliä ketä kanssasi tulee asumaan. Oma kämppiskokemukseni oli huono, sillä yksi kämppiksistäni (meitä oli yhteensä neljä) oli todella sotkuinen, piti lemmikkejä talon sääntöjen vastaisesti ja suhtautui vihamielisesti meidän muiden kämppisten kehotuksiin siivota ja ehdotuksiin siivouslistoista. Asunnon sotkuisuus, kaoottisuus ja huono ilmapiiri vaikuttivat yleisesti vaihtokokemukseeni negatiivisesti. Se sai minut liikkumaan paljon ulkona ja välttelemään asunnossa olemista. Minulle paluu omaan kotiin Helsingissä oli helpotus rauhattoman ja kaoottisen kämppisasumisen jälkeen.
Kannattaa olla tarkkana, milloin lukukausi loppuu virallisesti ja milloin se käytännössä loppuu, ja sopia asumiskuvioista tämän mukaan. Erityisesti jos päättää vuokrata Housing Foundationilta kannattaa huomioida, että vuokraamisajan lyhentäminen on aika hankalaa, se maksaa ja siinä on lukuvuosittain tietyt määräajat, mihin mennessä lyhentäminen pitää tehdä. Käytännössä opetus kursseillani loppui jo joulukuun alkupuolella ja koska kurssini suoritettiin vain lähettämällä essee tammikuun alussa, päätin tulla jo ennen joulua kotiin Suomeen. Lyhensin vuokrasopimusta kuukaudella ja sain tammikuun vuokrasta vain puolet takaisin. Housing Foundationilla on muitakin outoja sääntöjä, jotka vaikuttavat rahastukselta. Esimerkiksi vuokrasopimuksen viimeinen päivä on kuun viimeinen päivä, mutta asunnosta tulee muuttaa pois viikko sitä ennen. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut nähdä enemmän vaivaa ja vuokrata yksityiseltä.
Kaiken kaikkiaan Kööpenhamina on kaunis ja turvallinen vaikkakin kallis skandinaavinen kaupunki. Ihmiset ovat mukavia ja hymyileväisiä. Sotkuisesta, ongelmakämppiksestä huolimatta vaihtokokemukseni oli levollinen. Oli ihanaa, kun kursseilla ei ollut painostavia deadlineja enkä käynyt töissä opintojen ohessa, jolloin oli paljon aikaa tutustua kaupunkiin, urheilla, tavata ihmisiä ja pyöräillä. Kööpenhaminasta on melko edullista matkustaa muualle Eurooppaan, mutta itse en käynyt kuin junalla Malmössa ja Lundissa, minne pääsee noin puolessa tunnissa junalla. Suosittelen käymään taidemuseoissa Kööpenhaminan keskustassa, esimerkiksi Glyptoteketissä myös Kööpenhaminan ulkopuolella Arkenissa ja Louisiannassa.